Taidetoimikuntien vuosikatsaus Taiteen keskustoimikunta Valtion taidetoimikunnat Alueelliset taidetoimikunnat

Transkriptio

1 Taidetoimikuntien vuosikatsaus 2002 Taiteen keskustoimikunta Valtion taidetoimikunnat Alueelliset taidetoimikunnat

2

3 Taidetoimikuntien vuosikatsaus 2002 Taiteen keskustoimikunta Valtion taidetoimikunnat Alueelliset taidetoimikunnat

4 Vuosikertomuksen kuvitus esittelee taiteilija Riitta Uusitalon tuotantoa. Kuvitus on pääosin Riitta Uusitalon teoksista Jääkiekkoa perheenemännille (1997), Nasun paljastuskirja (1999) ja Armi, pieni hevostyttö (2002). Riitta Uusitalo (s. 1960) on jyväskyläläinen taidemaalari, graafikko ja sarjakuvanpiirtäjä. Taiteen keskustoimikunta palkitsi hänet vuoden 2002 lastenkulttuurin valtionpalkinnolla. Tämän lisäksi hän on saanut vuoden 2000 kuvakirja -palkinnon Armi-kirjoistaan ja Vuoden huiput kunniamaininnan ja Puupäähatun Nasu-sarjakuvista. Taiteilijana Uusitalo työskentelee lapsilähtöisesti rakentaen näyttelyistään lapsille mielenkiintoisia tapahtumia. TAITEEN KESKUSTOIMIKUNTA Maneesikatu 7 PL Helsinki Puh Fax tktinfo@minedu.fi tai etunimi.sukunimi@minedu.fi TAITEEN KESKUSTOIMIKUNTA JA KIRJOITTAJAT 2003 ISSN TOIMITUS: Tuulikki Koskinen ULKOASU: Vire Design Oy Erika Kovanen PAINO: Teroprint Ky, Mikkeli

5 SISÄLTÖ 1 Ohjelmatyön vuosi 5 Taiteen tukeminen vuonna Tutkimusyksikön toiminta vuonna Valtion taidetoimikunnat ja lastenkulttuurijaosto Elokuvataidetoimikunta 25 Kirjallisuustoimikunta 29 Kuvataidetoimikunta 32 Muotoilutoimikunta 36 Näyttämötaidetoimikunta 40 Rakennustaidetoimikunta 46 Säveltaidetoimikunta 50 Tanssitaidetoimikunta 54 Valokuvataidetoimikunta 58 Lastenkulttuurijaosto 62 3 Alueelliset taidetoimikunnat Etelä-Savon taidetoimikunta 68 Hämeen taidetoimikunta 70 Kaakkois-Suomen taidetoimikunta 72 Keski-Suomen taidetoimikunta 75 Lapin taidetoimikunta 78 Oulun läänin taidetoimikunta 80 Pirkanmaan taidetoimikunta 82 Pohjanmaan taidetoimikunta 84 Pohjois-Karjalan taidetoimikunta 86 Pohjois-Savon taidetoimikunta 89 Satakunnan taidetoimikunta 92 Uudenmaan taidetoimikunta 94 Varsinais-Suomen taidetoimikunta 97 4 Kirjailijoiden ja kääntäjien kirjastoapurahalautakunta 102 Kuvataiteen näyttöapurahalautakunta 103 Valtion taideteostoimikunta 104

6 6-02

7 Ohjelmatyön vuosi Taidetoimikuntien perustehtävän, valtion suoran taiteilijatuen jakamisen ja hallinnoinnin, rinnalla kuluneen vuoden toiminnan painopisteeksi muodostui aktiivinen osallistuminen taide- ja kulttuuripoliittiseen ohjelmatyöhön. Vahvan analyyttisen perustan ja perustelun asettaminen suomalaisen taiteen edistämiselle tuntuu ajankohtaisemmalta kuin aikoihin. Syksyllä käyty keskustelu taiteenedistämisen resursseista viimeistään osoitti, että Suomessa on tarpeen ottaa myös periaatteellisella tasolla kantaa luovan toiminnan perusteisiin ja kehityssuuntiin. Keskustelu käytiin tilanteessa, jossa tunnustettiin veikkausvoittovarojen kasvun pysähtyneen ainakin toistaiseksi. Olennaista tulee jatkossakin olemaan, rahoitetaanko taiteen edistämisen lakisääteiset menot talousarvion kautta vai rasitetaanko niillä harkinnanvaraiseen tukeen tarkoitettuja veikkausvoittovaroja. Taide- ja taiteilijapoliittisen ohjelmatyön lähtökohtana oli löytää taidepolitiikan tahtotilojen kokonaisuus, jossa taiteen merkitystä ja mahdollisuuksia tarkastellaan eri näkökulmista. Tarvitaan tavoitteet toimenpiteille, joilla luodaan edellytykset omaleimaisen ja monimuotoisen kansallisen kulttuurin kehittymiselle. Pitää huolehtia taiteilijoiden työskentelyn edellytyksistä ja mahdollisuudesta korkeatasoisen taiteen tuottamiseen, taiteen kasvavasta käytöstä ihmisten henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin lisäämisessä sekä ympäristön laadun parantamisessa. Toimenpiteitä tarvitaan taiteen tarjoamien mahdollisuuksien monipuoliseen käyttöön taloudellisen toiminnan innovaatiovarantona ja tasapainoisen aluekehityksen käyttövoimana. Toimikunnan ehdotus Taide on mahdollisuuksia tähtää ohjelmaan, joka muodostuu neljästä peruspilarista: taide-elämän osaamisen syventäminen, taide perusoikeutena -käsitteen laajentaminen myös käytännössä kaikkien mahdollisuudeksi, taiteen ja yhteiskunnan, myös elinkeinoelämän, kohtaamisen lisääminen ja taiteen roolin vahvistaminen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Hallituksen sivistyspoliittisen ministerivaliokunnan syksyllä hyväksymässä periaatepäätösehdotuksessa nämä näkökohdat on myös kattavasti otettu huomioon. Sen 7-02

8 8-02 mukaan taide ihmisen itseilmaisuna ja taiteilijoiden luovana työnä on myös yhteiskunnallinen ja taloudellinen resurssi, sekä perustuslaissa tarkoitettuna mahdollisuutena itsensä kehittämiseen myös sivistyksellinen perusoikeus. Ohjelman lähtökohtana kansallista innovaatiopolitiikkaa tulisi laajentaa taiteen ja kulttuurin suuntaan. Tällaisen politiikan tavoitteeksi tulee asettaa luova hyvinvointiyhteiskunta, jossa taide on keskeinen osa yhteiskuntaa kehittävää innovaatioperustaa, uuden tiedon, taidon, osaamisen ja hyvinvoinnin kokonaisuutta, jossa tunnustetaan myös pysyvät kulttuuriset arvot. Periaatepäätöksen tulee sivistyspoliittisen ministerivaliokunnan kannan mukaisesti sisältää laajasti suomalaisen taide- ja taiteilijapolitiikan tulevaisuuden periaatteita ja myönteisen kehityksen vaatimia toimenpiteitä. Ohjelma koostuu periaatteellisten lähtökohtien lisäksi linjauksista lastenkulttuuriin ja taidekasvatukseen, kulttuurin monimuotoisuuteen, palvelujen saatavuuteen sekä taiteen soveltavaan käyttöön. Siinä pohditaan myös taiteen suhdetta elinkeinoelämään ja aluekehittämiseen, luovaan työhön ja osaamiseen, sekä otetaan kantaa suoraan taiteilijatukeen, taiteilijoiden sosiaaliturvaan ja verotukseen, taiteilijoiden työllisyyteen ja tekijänoikeuskysymyksiin. Ohjelmassa linjataan lisäksi näkökulmia taiteen kansainvälistymiseen, taiteilijakunnan moninaisuuden edistämiseen, taiteen edistämisen mahdollisuuksiin, taidehallinnon kehittämiseen sekä taideja taiteilijapolitiikan seurannan ja arvioinnin kehittämiseen. Ohjelmaa valmistelleen toimikunnan raportti oheismateriaaleineen on hyvä taustamateriaali myös asiasta jatkossakin käytävälle keskustelulle. Vaikka valtioneuvosto toivottavasti saa tämän periaatepäätöksensä tehtyä, lienee turha odottaa, että kaikkia kehittämistoimenpiteitä toteutettaisiin heti tai edes lähivuosina. Keskustelu toimenpiteiden painopisteistä ja toteuttamisaikatauluista on vasta alkanut. Taidetoimikuntien on jatkossakin osallistuttava aktiivisesti tähän keskusteluun, toivottavasti suomalaisen taideyhteisön tuella. Taiteen keskustoimikunta jätti opetusministerille oman ehdotuksen ministeriön lastenkulttuuripoliittiseksi toimintaohjelmaksi keväällä. Asian valmistelu on jatkunut laajalla lausuntokierroksena ja valmistuu toivottavasti pian. Ilahduttavaa oli huomata lasten-

9 kulttuurin edistämisen tulleen valtion vuoden 2003 talousarvion perusteluissa osaksi hallinnon alan painopistealueita. Samalla budjetissa myönnettyjen määrärahojen myötä varmistettiin, että ehdotettu lastenkulttuurikeskusten verkosto voidaan perustaa kehittämään lastenkulttuurin tarjonnan ja saatavuuden edistämistä kattavasti koko maassa. Arkkitehtuuripolitiikkaa (APOLI) ja muotoilupolitiikkaa (Muotoilu 2005!) koskevien valtioneuvoston periaatepäätösten seurantatyö on jatkunut kuluvan vuoden aikana raporteilla jatkotoimenpide-ehdotuksineen. Taidetoimikuntien roolia tässä työssä vahvistetaan jatkossa. Vuoden 2002 aikana taiteen keskustoimikunnan Internet-sivut uudistettiin täydellisesti. Tavoitteena on parantaa palvelua ja saada myös apurahoista kiinnostuneille ajantasainen palvelusivusto. Nyt perustiedot toimikuntalaitoksesta apurahakuvaukset, julkaisujen, toimintojen ja toimijoiden esittelyt ovat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Sivuilta löytyvät hakulomakkeet, keskeisimmät julkaisut pdf-muodossa sekä vastaukset yleisimpiin henkilökunnaltamme kysyttyihin kysymyksiin. Kulttuuripolitiikan erikoislehti ARSIS keskittyi teemanumeroissaan lastenkulttuuriin ja kulttuuripolitiikan tutkimukseen. Kuluneen vuoden aikana on suomalaisen taide- ja kulttuuripolitiikan ohjelmallinen perusta vahvistunut. Opetusministeriö ja taidetoimikunnat eivät kuitenkaan ilman valtioneuvoston, ja eduskunnan tukea sekä muiden ministeriöiden panosta voi vastata luovan hyvinvointiyhteiskunnan tavoitteen toteuttamisesta ja taiteen käytöstä kehityksen strategisena voimavarana. Tarvitaan päätöksiä kehitystyön resursseista, yhteistoiminnan malleja, joissa useat eri ministeriöt yhdessä toteuttavat tämän ohjelmatyön tavoitteita. RISTO RUOHONEN puheenjohtaja 9-02

10 TAITEEN KESKUSTOIMIKUNTA PUHEENJOHTAJA Risto Ruohonen, Vantaa VARAPUHEENJOHTAJA Kaarina Suonio, toimitusjohtaja, Tampere JÄSENET Gunnel Adlercreutz, yliasiamies, Helsinki Birgitta Aurén, kirjastotoimen johtaja, Vaasa Pirjo Julkunen, museonjohtaja, Mikkeli Kaisu Mikkola, kulttuuritoimituksen päällikkö, Oulu Asko Mäkelä, johtaja, Helsinki Markku Möttönen, toimittaja, Viitasaari Kai Ovaskainen, viestintäjohtaja, Vantaa Jukka Parkkinen, kirjailija, Turku Maarit Pyökäri, teatteriohjaaja, Tampere Juha Rosma, ohjaaja, Helsinki Pekka Saarela, johtaja, Helsinki Jani Uhlenius, muusikko, säveltäjä, Järvenpää Pirjo Yli-Maunula, tanssitaiteilija, Joensuu SIHTEERI Esa Rantanen ( asti) p. (09) f. (09) Jarmo Malkavaara ( alkaen) p. (09) f. (09)

11 TAIDETOIMIKUNTIEN ORGANISAATIO Opetusministeriö Kulttuuri-, liikunta ja nuorisopolitiikan osasto Taiteen keskustoimikunta Valtion taidetoimikunnat Elokuvataide Kirjallisuus Kuvataide Muotoilu Näyttämötaide Rakennustaide Säveltaide Tanssitaide Valokuvataide Taiteen keskustoimikunta Jaostot: Residenssi Lastenkulttuuri Media- ja monitaide Sirkus- ja estraditaide Säveltaiteen kirjastoapuraha Viestinnän ja tiedotuksen kehittäminen Kirjailijioden ja kääntäjien kirjastoapurahalautakunta Kuvataiteen näyttöapurahalautakunta Valtion taideteostoimikunta Alueelliset taidetoimikunnat Etelä-Savo Häme Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Lappi Oulun lääni Pirkanmaa Pohjanmaa Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi 11-02

12 Taiteen tukeminen vuonna Taiteen keskustoimikunnan ja valtion taidetoimikuntien toimintaajatuksena on Suomen taiteen edistäminen tukemalla luovaa ja esittävää taiteellista työtä, edistämällä taiteen tuntemusta, taiteen harrastusta ja taiteen kannalta tärkeätä ajankohtaista tutkimusta sekä toimimalla valtion asiantuntijaeliminä taiteen alalla. Laajaalaiseen taide- ja kulttuuripoliittiseen vaikuttamiseen sekä yksittäisten taiteenalojen erityiskysymyksiin toimikunnat paneutuvat lisäksi erityisellä ohjelmatyöllä, esityksillään, lausunnoillaan ja suunnitelmillaan. Taidetoimikuntien ja taiteen keskustoimikunnan satakunta luottamushenkilöä, yksitoista taiteilijaprofessoria sekä hallinto- ja tutkimushenkilöstö muodostavat sen asiantuntevan ja osaavan joukon, jolla tätä tehtävää toteutetaan. Koko taidetoimikunta-

13 laitoksen kannalta tärkeänä asiantuntijajoukkona toimivat lisäksi 13 alueellista taidetoimikuntaa henkilökuntineen. Valtion taiteen tuen perustaksi ovat viime vuosien aikana muodostuneet yhä selvemmin veikkausvoittovarat, joiden osuus vuoden 2002 taidebudjetista oli runsaat 218 miljoonaa euroa (taulukko 1). Määrärahasta noin neljä viidesosaa käytettiin maamme taide- ja kult- tuurilaitosten tukeen ja lakisääteisiin valtionosuuksiin (mukaan lukien kirjastolaitos). Taidetoimikuntalaitoksen suora tuki taiteilijoille perustuu ennen muuta taiteilijaprofessorin viroista ja valtion taiteilija-apurahoista säädettyyn lakiin sekä tiettyjen taiteenalojen osalta lisäksi erillisiin lakeihin (kirjailijoiden ja kääntäjien apurahat, kuvataiteen näyttöapurahat). Näiden lakisääteisten taiteilijatukien osuus taidebudjetissa oli vuonna 2002 vajaat 11 miljoonaa euroa. Muu suora taiteilijatuki koostuu eri taiteenalojen edistämisen määrärahoista jaetuista harkinnanvaraisista projektiavustuksista ja -apurahoista sekä taiteenalojen valtionpalkinnoista. Yhteisöiden osuus taidetoimikuntalaitoksen tuesta taiteelliseen toimintaan oli runsaat 3 miljoonaa euroa (taulukko 2). Kaiken kaikkiaan taidetoimikuntalaitoksen tuki mukaan lukien alueellisten taidetoimikuntien tuki taiteelliseen toimintaan vuonna 2002 oli lähes 20 miljoonaa euroa. Kuviossa 1 on esitetty koko tuen jakautuminen taiteenaloittain. Kun tähän lisätään taiteilijaeläkkeet, on taiteelliseen toimintaan kohdistuva kokonaistuki kaikkiaan yli 30 miljoonaa euroa (kuvio 2)

14 Apurahapolitiikan voidaan todeta edelleenkin vastanneen varsin hyvin hakijakunnan sukupuoli-, ikä-, kieli- ja asuinpaikkarakennetta (taulukko 4). Harkinnanvaraiseen taiteen tukeen varattujen määrärahojen riittävyys on vuosittain taiteen keskustoimikunnan ja valtion taidetoimikuntien erityisen huolen aiheena: lakisääteisten menojen ohella tulisi varoja osoittaa riittävästi myös harkinnanvaraisen tuen piirissä toteutetulle toiminnalle, kuten lastenkulttuurin edistämiseen, valtakunnallisille kulttuuritapahtumille, alueelliseen taiteen edistämiseen, taiteen alan järjestöille, monitaiteelliseen toimintaan jne. Vuonna 2002 jatkettiin taidehallinnon uudistukseen liittyvien apurahajärjestelmän muutosten toteuttamista. Myös kohdeapurahojen päätösvallan delegointia taiteen keskustoimikunnalta valtion taidetoimikunnille toteutettiin toistamiseen. Taidehallinnon uudistuksen yhteydessä suoritetut tehtävänsiirrot opetusministeriöstä taidetoimikuntalaitokselle ovat osaltaan näkyneet myös hakemusmäärissä (taulukko 3, kuvio 3) ja luonnollisesti tuntuneet toimikuntien ja toimiston työmäärän lisääntymisenä. Keskustoimikunnan henkilökehykseen sisältyi katsausvuonna keskustoimikunnan puheenjohtajan lisäksi 11 taiteilijaprofessoria ja hallintotoimisto sekä tutkimusyksikkö. Oheisesta talousarvion toteutumalaskelmasta (taulukko 5) ilmenevät toimintamenot sekä hallinto- ja tutkimus- ja tiedotustoiminnan menot. Laskelman muut määrärahat osoittavat taiteen edistämisen apuraha- ja valtionavustusmenojen käytön. JARMO MALKAVAARA pääsihteeri ( alkaen) 14-02

15 TAITEEN KESKUSTOIMIKUNNAN HALLINTOTOIMISTO 2002 PUHEENJOHTAJA Risto Ruohonen PÄÄSIHTEERI Esa Rantanen ( asti) Jarmo Malkavaara ( alkaen) TAIDESIHTEERIT Niklas Bengtsson Mari Karikoski Seppo Kauhanen Pirkko Kokkosalo Marja-Leena Pétas (virkavapaalla) TIEDOTTAJA Tuulikki Koskinen ( alkaen) ERIKOISSUUNNITTELIJA Eija Ristimäki (virkavapaalla alkaen) SUUNNITTELIJA Maikki Lindfors OSASTOSIHTEERIT Taila Blomqvist Birgit Kaistinen Silja Kulmala Merja Luntiala Sirpa Malinen Anni Tappola Taiteen keskustoimikunta PL 293, (Maneesikatu 7) Helsinki p

16 TAULUKKO 1. Taiteen tukemisen veikkausvoittovarat 2002 Elokuvataiteen edistämiseen Kirjallisuuden edistämiseen Kuvataiteen edistämiseen Näyttämötaiteen edistämiseen Rakennustaiteen edistämiseen Säveltaiteen edistämiseen Taideteollisuuden edistämiseen Tanssitaiteen edistämiseen Valokuvataiteen edistämiseen Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain mukaisiin valtionosuuksiin ja -avustuksiin museoille Erikoismuseoiden erityisavustuksiin Museoiden valtionavustuksiin Museo- ja perinnealan järjestöille Entistämis- ja korjausavustuksiin Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain mukaisiin valtionosuuksiin ja -avustuksiin teattereille ja orkestereille Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain mukaisiin valtionosuuksiin ja -avustuksiin kuntien kulttuuritoimintaan Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain mukaisiin valtionosuuksiin kirjastoille Kirjastotoimen valtionavustuksiin Suomen Kansallisteatterin Osakeyhtiölle Suomen Kansallisoopperan Säätiölle Avustus Kansallisoopperan lisäeläkevastuisiin Taidetoimikuntien hallintomenoihin sekä taide- ja kulttuuripolitiikan tutkimus-, koulutus- ja tiedotustoimintaan Alueellisille taidetoimikunnille käytettäväksi taiteen edistämiseen Taiteilijoiden valtionpalkintoihin Taiteilija-apurahoihin sekä kirjailijoiden ja kääntäjien apurahoihin ja avustuksiin Kuvataiteen tekijöille suoritettavista apurahoista annetun lain mukaisiin apurahoihin Säveltaiteen kirjastoapurahoihin Avustukset tilojen hankkimiseen, perustamiskustannuksiin ja peruskorjauksiin Alvar Aalto-akatemialle Valtakunnallisiin kulttuuritapahtumiin Taiteen alan tiedotuskeskuksille Muuhun taiteen edistämiseen YHTEENSÄ

17 TAULUKKO 2. Taiteen keskustoimikunnan ja valtion taidetoimikuntien tuki taiteelliseen toimintaan vuonna 2002 (LUVUT PYÖRISTETTY LÄHIMPÄÄN 10 EUROON.) TAITEELLISEEN TYÖSKENTELYYN (TAITEILIJAT) EURO 2002 Kirjastoapurahat* Näyttöapurahat Valtionpalkinnot** Säveltaiteen kirjastoapurahat Taiteilija-apurahat*** Taiteilijaprofessuurit Yhteensä 10,7 milj. PROJEKTEIHIN (TAITEILIJAT/TYÖRYHMÄT/YHTEISÖT) Apoli -arkkitehtuuripoliittisen ohjelman Ammattiteatterikokeiluihin Elokuvakulttuurin tuki Kohdeapurahat Kuvataiteen ateljee- ja työpajatuki Lastenkulttuurituki Matka-avustukset Media- ja monitaidetuki Mupoli muotoilupoliittisen ohjelman Näytelmäkirjallisuuden kantaesitystuki Residenssi- ja taiteilijavaihtotoiminta Sävellystilauksiin Taideteollisuuden laatu, näyttely- ja uustuotantotuki Tanssikulttuurin tuki Tanssiproduktioiden tuki Valokuvateosten laatutuki Valokuvataiteen produktiotuki Yhteensä 2,5 milj. YHTEISÖILLE Alueellisille elokuvakeskuksille Alueoopperat Alueellinen valokuvatoiminta Elokuvan laatutuki Konserttitoiminnan edistämiseen Kuvataidenäyttelytoimintaan Luovan kirjoittamisen ja lukemisen tuki Musiikkikilpailut Musiikkileirit ja mestarikurssit Rahoituslain ulkopuoliset orkesterit Rahoituslain ulkopuoliset tanssiteatterit**** Rahoituslain ulkopuoliset teatterit Yhteensä 3,1 milj. KAIKKI YHTEENSÄ 16,3 milj. * Josta tietokirjailijoille ** Sis. Lastenkulttuurin valtionpalkinnot *** Sis. 15-vuotiset taiteilija-apurahat sekä muut aiempina vuosina myönnetyt monivuotiset taiteilija-apurahat. **** Sisältää tanssin ensembletuen. Ns. taiteilijatuki (taiteelliseen työskentelyyn ja projekteihin) yhteensä 13,2 milj. KOKO TUKI YHTEENSÄ16,3 milj. Taiteilijaeläkkeet vuonna 2002 yhteensä 10,6 milj. (ennakkoarvio) Tuki taiteilijaeläkkeet mukaan lukien 26,9 milj

18 KUVIO 1. Taiteen keskustoimikunnan, valtion taidetoimikuntien sekä alueellisten taidetoimikuntien myöntämän tuen jakautuminen taiteenaloittain (yht. 19,8 milj. ) vuonna 2002 säveltaide 14 % rakennustaide 2 % näyttämötaide 9 % muu* 5 % kuvataide 21 % * muu = taiteenaloittain luokittelematon tai taiteiden välinen, sisältää myös sirkustaiteen. taideteollisuus 6 % tanssitaide 6 % valokuvataide 5 % arvostelijat 1 % elokuvataide 7 % kirjallisuus 24 % KUVIO 2. Taiteen keskustoimikunnan, valtion taidetoimikuntien sekä alueellisten taidetoimikuntien tuki ja taiteilijaeläkkeet vuonna 2002 (yhteensä 30,4 milj. ) alueelliset taidetmk:t 12 % yhteisöille myönnettävä tuki 10 % taiteilijaprofessuurit 1 % kirjasto- ja näyttöapurahat 11 % * Sis. 15-vuotiset taiteilija-apurahat sekä muut aiempina vuosina myönnetyt monivuotiset taiteilija-apurahat ** Ennakkoarvio taiteilijaeläkkeistä. taiteilijaeläkkeet** 35 % palkinnot 1 % taiteilija-apurahat* 22 % kohdeapurahat ja muut projektituet 8 % KUVIO 3. Taiteen keskustoimikunnalle ja valtion taidetoimikunnalle osoitettujen hakemusen määrä (kpl) kasvu vuosien 1999 ja 2002 välillä 38 %

19 TAULUKKO 4. Hakemusten, hakijoiden ja tuen saajien yhteismäärä vuonna 2002 (TAITEEN KESKUSTOIMIKUNTA JA VALTION TAIDETOIMIKUNNAT) TUKIMUOTO HAKEMUKSIA HAKIJOITA* MYÖNTÖJÄ TUEN SAAJIA* TUEN SAAJAT (yhteenveto taulukosta 1) % HAKIJOISTA Taiteelliseen työskentelyyn % Sis. taiteilija-apurahat** % Projekteihin % Yhteisöille % KAIKKI TUKIMUODOT YHTEENSÄ % * Päällekkäisyydet poistettu. ** Apurahaa haettu vuonna TAULUKKO 4. Naisten, nuorten ja pääkaupunkiseudulla asuvien osuus hakijoista ja saajista (TAITEEN KESKUSTOIMIKUNTA JA VALTION TAIDETOIMIKUNNAT) (APURAHA MYÖNNETTY VUODELLE 2002) % HAKIJOISTA % TUEN SAAJISTA Naiset 50 % 48 % Pääkaupunkiseutu 54 % 55 % Ruotsinkieliset 7 % 10 % Alle 35-v. 25 % 19 % LKM* * päällekkäisyydet poistettu. Sisältää yksityishenkilöt ja työryhmien yhteyshenkilöt. TAULUKKO 5. Talousarvion toteutumalaskelma v Talousarviotili Siirtomäärärahasta Määräraha Käytetty Vertailu vuodelta 2001 v talousarvioon Toimintamenot Elokuvataiteen edistämiseen Kirjallisuuden edistämiseen Kuvataiteen edistämiseen Näyttämötaiteen edistämiseen Rakennustaiteen edistämiseen Säveltaiteen edistämiseen Taideteollisuuden edistämiseen Tanssitaiteen edistämiseen Valokuvataiteen edistämiseen Taidetoimikuntien hallintomenot hallintomenot tutkimus, kirjasto ja julkaisut Taiteilijoiden valtionpalkintoihin Taiteilija- ja kohdeapurahat Muuhun taiteen edistämiseen

20 20-02

21 Tutkimusyksikön toiminta vuonna 2002 Yksikön tutkimustoiminta keskittyi vuonna 2002 taiteen ja kulttuurin julkisen ja yksityisen rahoituksen sekä taiteilijoiden aseman ja pohjoismaisen taiteilijatuen mallien selvittämiseen. Yksikkö osallistui kansainväliseen tutkimusyhteistyöhön, ja sen tutkijat toimivat asiantuntijatehtävissä taidehallinnossa. Kirjaston toiminnassa painottui taidekirjastojen pohjoismainen ja Itämeren alueen yhteistyö. Taide- ja kulttuurilaitosten tilaa tarkastelevan Taila-hankkeen julkaisuna ilmestyneestä taide- ja kulttuurilaitosten rahoitustilannetta ja rahoitustilastojen käyttökelpoisuutta tarkastelevasta Ilkka Heiskasen raportista julkaistiin englanninkielinen käännös. Pekka Oeschin raportissa tarkasteltiin valtion kulttuurirahoituksen päälinjoja ja jakautumista käyttökohteittain ja taiteenaloittain, sekä tuen määrässä ja jakautumisessa luvulla tapahtuneita muutoksia. Kulttuurin yksityistä rahoitusta selvitettiin Pekka Oeschin tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin kulttuurisponsorointia ja yritysyhteistyö- tä. Tutkimus selvitti haastattelu- ja kyselyaineistojen avulla eri osapuolten näkemyksiä yhteistyön lähtökohdista, mahdollisuuksista ja ongelmista sekä sponsoroinnin ja yritysyhteistyön käytäntöjä ja muutoksia. Tutkimus suomalaisten taiteilijoiden asemasta selvitti taiteilijoiden toimeentuloa ja työmarkkinaasemaa, taiteellisen työskentelyn muotoja sekä eri tulolähteiden, kuten taiteellisesta työskentelystä saatujen tulojen ja julkisen tuen merkitystä. Alustavia tutkimustuloksia julkaistiin Kaija Rensujeffin ja Paula Karhusen työpaperissa, ja loppuraportti julkaistaan Vuonna 2002 jatkui myös edellisenä vuonna käynnistynyt tutkimushanke taiteen ja kulttuurin uusista ammateista. Elina Jokisen työpaperissa tarkasteltiin kirjastoapurahoja kaunokirjallisuuden tukimuotona. Tilastotiedote-sarjassa ilmestyivät valtion tukea taiteelliseen toimintaan ja taiteilijoiden määrää kuvaavat julkaisut. Yksikkö osallistui pohjoismaista kulttuuripolitiikkaa ja sen muutoksia tarkastelevaan vertailevaan 21-02

22 tutkimushankeeseen Nordisk kulturpolitik under förändring. Taiteen keskustoimikunnan osuus projektissa käsittelee pohjoismaista taiteilijatukea. Raportti taiteellisen toiminnan tukimalleista Pohjoismaissa ilmestyy tutkimusyksikön julkaisemana vuoden 2003 alussa, kuten myös koko tutkimushankkeen loppuraportti, jonka julkaisee Nordisk Kultur Institut. Tutkimusyksikkö on osallistunut Nordisk kontaktgrupp för kulturpolitisk forskning -yhteistyöverkoston toimintaan, ja yksikön tutkijat ovat esittäneet papereita 2nd International Conference of Cultural Policy Research - konferenssissa Wellingtonissa ja 12th Biennial Conference of the Association for Cultural Economics International -konferenssissa Rotterdamissa. Tutkija Paula Karhunen toimi vuoden aikana sekä taiteilijoiden sosiaalista ja taloudellista asemaa selvittävän Taisto-toimikunnan seurantaryhmän että hallituksen taidepoliittista ohjelmaa valmistelevan TAO-toimikunnan sihteeristössä. tieteellisen kirjastoseuran taidekirjastojen työryhmässä, ja osallistui pohjoismaisten taidekirjastojen ARLIS/Norden järjestön vuosikokoukseen ja seminaariin Kööpenhaminassa. Seminaarin teema oli Kunstbibliotekerne og institutionerne institutionerne og kunstbibliotekerne. Tartossa järjestettiin seminaari Baltian taidekirjastoille aiheena Contemporary art libraries in Baltic Sea Region. Seminaarissa esiteltiin erilaisia kirjastoalan yhteistoiminnan tapoja ja järjestöjä, sekä luotiin katsaukset taidekirjastojen tilanteisiin Suomessa, Tanskassa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Seminaaria tukivat NordInfo ja AR- LIS/Norden. Satu Lindberg piti seminaarissa alustuksen taidekirjastojen yhteistyöstä Suomessa. MERJA HEIKKINEN tutkimusyksikön päällikkö Kulttuuripolitiikan kirjasto Kirjaston kokoelma karttui vuoden aikana 299 niteellä. Projektisihteeri Satu Lindberg toimi puheenjohtajana Suomen

23 Vuoden 2002 julkaisut Oesch, Pekka: Kulttuurin sponsorointi ja yritysyhteistyö. Kehitys ja käytännöt. (Culture, Companies and Sponsorship. Development and Practice. English Summary.) Taiteen keskustoimikunnan julkaisuja n:o 25. Heiskanen, Ilkka: Public financing of the arts and culture: Statistics and reality in Finland. Methodological issues and identification of the 1990s turning points that re-shaped the conditions of cultural and art institutions. (Summary). Tilastotietoa taiteesta n:o 29. Oesch, Pekka: Valtion tuki kulttuurille Opetusministeriön hallinnonalan määrärahat. (State support for culture in Cultural appropriations provided by the Ministry of Education. Summary). Tilastotietoa taiteesta n:o 30. Karhunen, Paula ja Rensujeff, Kaija: Preliminary findings from a survey on the economic and labour market situation of Finnish artists. Työpapereita n:o 39. Jokinen, Elina: Kirjastoapurahat ja -avustukset kaunokirjallisuuden tukimuotona. Työpapereita n:o 40. Karhunen, Paula: Tilastotietoa taiteilijoiden määrästä Statistics on the number of Finnish artists. Tilastotiedote Karhunen, Paula: Valtion tuki taiteelliseen toimintaan 2001 State support for the artistic activity in Tilastotiedote Taiteen keskustoimikunnan tutkimusyksikkö 2002 TUTKIJA, YKSIKÖN PÄÄLLIKKÖ Merja Heikkinen ERIKOISTUTKIJA Ritva Mitchell (virkavapaalla alkaen) TUTKIJAT Paula Karhunen Kaija Rensujeff PROJEKTISIHTEERI Satu Lindberg Taiteen keskustoimikunta Tutkimusyksikkö PL 293, (Maneesikatu 7) Helsinki p merja.heikkinen@minedu.fi

24 24-02

25 Valtion taidetoimikunnat ja lasten- 2kulttuurijaosto 25-02

26 26-02

27 ELOKUVA Elokuvan yleisömenestyksen vuosi Elokuva on jo useiden vuosikymmenten ajan tavoittanut ihmiset laajemmin ja kenties myös intensiivisemmin kuin perinteisemmät taidemuodot. Sen merkitystä sekä korkeakulttuurista osattoman suuren enemmistön että erityisesti nuoren yleisön elämässä ei ohita mikään silloin kun on kysymys elämysten välittämisestä, aineksien antamisesta arvomaailman ja maailmankuvan rakentamista varten tai yksinkertaisesti ilon ja mielihyvän tuottamisesta. Päättyvää vuotta ovat karakterisoineet ensinnäkin merkittävät yleisömenestykset, joista monet ovat jo ensimmäisessä esityskanavassaan elokuvateatterilevityksessä päässeet satoihin tuhansiin katsojiin. Toisaalta kokonaiskuvaa ovat kirkastaneet kotimaiseen ja kansainväliseen palkintosateeseen yltäneet laatuelokuvat. Kolmanneksi on syytä mainita korkeatasoiset, maailmaa menestyksekkäästi kiertäneet dokumenttielokuvat. Myös kotimaiset lastenelokuvat ovat saaneet paljon ystäviä. Vain lyhyen fiktion alueella on ollut hiljaisempaa. Kaikkiaan kotimainen elokuva-ala on entistä vahvempi ja itsenäisempi, ja sen itsetunto on voimistunut. Suuren katsojamenestyksen ja siitä seuranneen merkityksen kasvun tulisi voimistaa myös itsekriittisiä ajatuksia. Jotta esimerkiksi pitkiä näytelmäelokuvia voidaan ylipäänsä valmistaa, niitä joudutaan myös tuotteistamaan ja markkinoimaan sillä tavalla kuin kilpailevia vapaa-ajan viettomuotoja. Tämä sisältää riskin vedota yleisössä pienimpiin yhteisiin nimittäjiin, korostaa elokuvan viihdyttävää roolia ja jättää ympäröivän maailman ja ihmisten tarkkanäköinen kuvaaminen vähemmälle toisaalta nostalgian, toisaalta toiminnallisuuden kustannuksella. Kaikki viime aikoina tehdyt selvitykset ovat tulleet omia reittejään samaan lopputulokseen: nyt olisi oikea aika sijoitta kotimaisen elokuvan edellytysten parantamiseen kohti toimivaa pohjoismaista tasoa. Panostamalla teknisten kehysten lisäksi tai mielellään niiden sijasta laadukkaiden kertomusten tuotantoon yhteiskunta 27-02

28 ELOKUVA tekisi itselleen pysyvästi arvokkaan palveluksen. Vuonna 2002 veikkausvoittovaroja osoitettiin elokuvataiteen edistämiseen euroa. Tästä noin 90 % käytettiin Suomen elokuvasäätiön kautta tuotannon ja jakelun tukemiseen ja säätiön omaan toimintaan. Elokuvataidetoimikunta jakoi elokuvan laatutukea tuotantoyhtiöille yhteensä euroa, toimintatukea alueellisille elokuva-keskuksille euroa sekä elokuvan kulttuuritukea yhteensä euroa eri projekteille, alan lehdille ja elokuvafestivaaleille. Tämän lisäksi elokuvataidetoimikunta antoi lausuntoja elokuva-alan järjestöjen sekä sellaisten elokuvafestivaalien tuesta, joista se ei saanut itse päättää. Toimikunta jakoi myös alansa taiteilija- ja kohdeapurahat sekä teki ehdotuksia taiteilijaeläkkeiden jakamisesta elokuvataiteilijoiden osalta. JUHA ROSMA puheenjohtaja 28-02

29 ELOKUVA Valtion elokuvataidetoimikunta PUHEENJOHTAJA Juha Rosma, ohjaaja, Helsinki VARAPUHEENJOHTAJA Outi Rousu, tuottaja, Haukipudas JÄSENET Eija-Liisa Ahtila, ohjaaja, kuvataiteilija, Helsinki Dag Andersson, toiminnanjohtaja, Turku Anna-Maija Kokkonen, tuottaja, Nurmijärvi Päivi Kristiina (Kiti) Luostarinen, ohjaaja, Helsinki Saija Nissinen, elokuvasihteeri, Kuopio Raija Nurmio, toimitusjohtaja, Helsinki Hannu Seikkula, ohjaaja, Helsinki Jukka Vieno, professori, Helsinki SIHTEERI Pirkko Kokkosalo TOIMIKUNNAN YHTEYSTIEDOT 2003 Mari Karikoski, taidesihteeri p. (09) f. (09)

30 30-02

31 KIRJALLISUUS Saatavuuden ongelmat Valtion kirjallisuustoimikunta on vuoden 2002 aikana pannut huolestuneena merkille kirjastolaitoksessa edelleen jatkuvan kielteisen kehityksen. Kun hankinnoista tingitään, se vaikuttaa negatiivisesti paitsi uutuuskirjojen saatavuuteen, myös kirjailijoiden toimeentuloon. Koska kirjastoapurahat on sidottu kirjastojen kirjahankintoihin, niiden vähentyminen on suorassa suhteessa kirjailijoille ja kääntäjille jaettavaan tukeen. Kymmenessä vuodessa on kadonnut lähes sataa apurahavuotta merkitsevä rahasumma. Kun samaan aikaan leikattiin muuta valtion tukea sekä yksittäisille taiteentekijöille että järjestöille ja vähennettiin ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden määrää, kirjailijoitten ja kääntäjien asema on entisestään tukaloitunut. Kirjallisuustoimikunta on pyrkinyt kiinnittämään opetusministeriön huomiota tähän epäkohtaan. Kirjastojen kohdalla kysymys on kuntien kulttuuritahdosta valtionapujen suuntaamisessa ja priorisoinnissa. Vaikutus on kumulatiivinen: mitä enemmän kunta osoittaa määrärahoja kirjastojen hankintoihin, sitä enemmän se saa tukea. Valitettavaa kehitystä on, että viime vuosina myös monet suuret kaupungit ovat laiminlyöneet kirjastolaitoksensa kehittämisen. Kirjailijoiden kannalta on ongelmana se, että kirja joutuu kilpailemaan kirjastojen muiden aineistohankintojen, mm. videoiden, Internet-yhteyksien sekä CDja DVD-levyjen kanssa. Perushankinnat uhkaavat jäädä uusien medioiden jalkoihin. Vuoden 2002 aikana tuli esille yksittäinen, mutta tärkeä periaatteellinen ongelma. Valtionpalkinnoista kirjallisuuspalkinto on vanhimpia ja arvostetuimpia. Valtionpalkinnot ovat verovapaita, mutta jos palkinnon saajalla on jokin muu kuin valtion tai julkisyhteisön apuraha, se joutuu verolle. Kirjailija Pirjo Hassinen koki tämän. Kirjallisuustoimikunnan mielestä ei ole valtionpalkinnon arvon mukaista, että sen saaminen aiheuttaa taloudellista menetystä saajalleen. Vaikka kysymys on yksittäisestä ja harvinaisesta tapauksesta, kirjallisuustoimikunta haluaa, että asia voidaan ratkaista niin, 31-02

32 KIRJALLISUUS etteivät yksityisten säätiöiden apurahoittamat taiteilijat joudu kärsimään etukäteen ennakoimattomasta tunnustuksesta. Kirjallisuus on edelleenkin ainoa taiteenlaji, jolta puuttuu kattava, korkeakoulutasoista opetusta antava järjestelmä. Muutamissa yliopistoissa, mm. Jyväskylässä ja Turussa, opetusta annetaan, mutta kirjallisuustieteen ohessa. Toimikunta on seurannut aktiivisesti opetuksen suunnittelua ja osallistunut konkreettisesti sen kartoitukseen. Vaikka opetuksen järjestäminen on yliopistojen ja opetusministeriön asia, toimikunta antanut sille tukensa ja pyrkii edistämään sitä. Sitkeästi Suomessa näyttää kuitenkin elävän ajatus kirjoittamisesta luonnonlahjana, jota ei voi opettaa. Yliopistojen sisäinen kilpailu määrärahoista ei ole ollut omiaan edistämään kirjoittajakoulutuksen järjestämistä juuri perusopetusta pidemmälle saati omaksi oppiaineekseen. Lasten ja nuorten lukemisen tukeminen ja edistäminen on ollut kirjallisuustoimikunnan erityisen huomion kohteena. Tähän kiinnitti huomiota myös vuoden aikana valmistunut Lastenkulttuuripoliittinen mietintö. Vaikka suomalaiset koululaiset ovat kansainvälisissä tutkimuksissa sijoittuneet Euroopan kärkipaikoille, kansalliset selvitykset osoittavat lukemisharrastuksen vähenemistä. Kirjallisuustoimikunnan mielestä suunnan kääntämiseksi olisi tuettava koulukirjastoja, kirjailijoiden ja kääntäjien kouluvierailujen järjestämistä sekä suomenkielisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kääntämistä ruotsiksi ja suurimmille maahanmuuttajien kielille. Toimikunta onkin yhdessä Lukukeskuksen kanssa luomassa järjestelmää, jossa kouluvierailujen käytännön järjestelyjä voidaan helpottaa. Ongelmista huolimatta suomalainen kirjallisuus voi hyvin sekä taiteellisesti että kaupallisesti. Göteborgin kirjamessuille osallistunut kirjallisuustoimikunta pani ilahtuneena merkille, että suomalainen kirjallisuus kiinnostaa myös ulkomailla. Tämä ei tietenkään saa antaa aihetta tuudittautua itsetyytyväisyyteen. Kirjallisuus voi ylittää kielirajat vain kielen avulla. Siksi esittely- ja käännösponnisteluja on jatkettava edelleen. JUKKA PARKKINEN puheenjohtaja

33 KIRJALLISUUS Valtion kirjallisuustoimikunta PUHEENJOHTAJA Jukka Parkkinen, kirjailija, Turku VARAPUHEENJOHTAJA Kristiina Rikman, suomentaja, Helsinki JÄSENET Robert Alftan, kirjailija, Helsinki Monika Fagerholm, kirjailija, Tammisaari Mervi Kantokorpi, kirjallisuudentutkija, Fiskari Jyrki Kiiskinen, kirjailija, Helsinki Mirjam Kälkäjä, kirjailija, Tornio Jarkko Laine, kirjailija, Turku Leena Laulajainen, kirjailija, Helsinki Paul von Martens, kirjailija, Kirkkonummi Matti Paavilainen, kirjailija, Karhula SIHTEERI Niklas Bengtsson TOIMIKUNNAN YHTEYSTIEDOT 2003 Esa Rantanen, taidesihteeri p. (09) f. (09)

34 KUVATAIDE Kuvataiteen koulutuskysymykset ajankohtaisia Vuoden 2002 aikana kuvataidetoimikuntaa on askarruttanut kuvataiteilijoiden ammatillisen koulutuksen nopea määrällinen kasvu. Yhä useampi ammattikorkeakoulu on aloittanut kuvataiteen ammatillisen koulutuksen. Tällä hetkel- lä ammatillista kuvataidekoulutusta antaa viitisentoista oppilaitosta. Samaan aikaan kun koulutusta on lisätty, on Tilastokeskus vuonna 2001 tilastoinut 889 työtöntä kuvataiteilijaa, joista taidemaalareita, taidegraafikkoja ja kuvanveistäjiä

35 KUVATAIDE 475. Toimikunnassa onkin mietitty onko koulutusta liikaa. Koulutuksen lisääntymiseen voidaan olla tyytyväisiä, koska kuvataidekoulutus kiinnostaa nuoria ja lisää siten kuvataiteen merkittävyyttä, mutta samalla koulutuksen kasvusta ollaan huolissaan kuvataiteilijoiden huonon työllistymisen takia. Käytännössä koulutuksen lisääminen on merkinnyt myös kuvataiteen julkisten tukijärjestelmien jäämistä täysin riittämättömiksi suhteessa taiteilijakunnan määrään. Kuvataidetoimikunta esittikin syksyllä 2002 opetusministeri Maija Raskille, että opetusministeriö asettaisi myös kuvataiteen alalle koulutustoimikunnan suunnittelemaan ja ottamaan kantaa kuvataiteen ammatilliseen koulutukseen ja sen määrään. Aikaisemmin koulutustoimikuntaa ei ole ollut kuvataiteen alueella, vaikka muilla taidealoilla sellaiset ovat opetusministeriön apuna. Toimikunnan kokoonpanossa pitäisi huomioida kuvataiteen kenttä mahdollisimman laajasti. Kuvataidetoimikunta esitti myös, että kuvataidekoulutuksesta laadittaisiin kokonaisvaltainen selvitys, jossa tarkastellaan niin lasten ja nuorten taidekasvatusta kuin ammattitaiteilijoiden koulutusta täydennyskoulutus mukaan lukien. Koska taidekasvatuksen merkitys lapsen kehityksen kannalta on laajasti tunnustettu, on kuvataidetoimikuntaa huolestuttanut peruskoulussa annettavan taideopetuksen määrä. Peruskoulun tuntijaosta tehty päätös voi käytännössä vähentää taideaineiden osuutta erityisesti ylemmillä luokilla. Saattaa jopa syntyä tilanne, että lapsi jää kokonaan vaille ammattitaitoisen kuvataideopettajan opetusta aikana, jolloin visuaalisuuden merkitys on yhä suurempaa ympäristössämme ja kuvanlukemisen taitoa pitäisi opettaa yhä laajemmin. Vuonna 2002 jätettiin kuvataiteen vuosiapurahahakemuksia 663 kappaletta. Apurahan sai 39 hakijaa eli vajaa kuusi prosenttia hakijamäärästä. Suuri hakemusmäärä on kirvoittanut keskustelua niin mediassa kuin järjestöissäkin kuvataiteen apurahojen riittämättömyydestä ja siitä keille apurahat tulisi jakaa. Kuvataidetoimikunta on osallistunut tähän keskusteluun niin järjestetyissä tilaisuuksissa kuin mediassakin. Toimikunta on kokenut yhä suurempaa riittämättömyyttä apurahahakemuksia käsitellessään. Suuren hakemusmäärän läpikäyminen vaatii paljon aikaa ja edellyttäisi toimikuntatyöskentelyn kehittämistä

36 KUVATAIDE Kuvataidetoimikunnan useana vuonna esittämä uusi tukimuoto, ateljee- ja työpajatoiminnan tuki, saatiin vihdoin talousarvioon. Sitä jaettiin yhteensä 8720 euroa seitsemänä apurahana. Koska kuvataiteilijoiden yhteistyöpajoissa työskentely on lisääntynyt, on toimikunta esittänyt määrärahaa nostettavaksi euron tasolle. Määrärahasta myönnetään avustuksia mm. työpajojen ja työhuoneiden varusteluun, työterveydellisten olosuhteiden parantamiseen, perustamiskuluihin, kunnostuksiin yms. Taiteilijoiden teosten monipuolinen esittely on tullut yhä tärkeämmäksi. Toimikunta onkin uudistanut esityksensä talousarvioon otettavasta kuvataiteen julkaisutoiminnan tuesta. Se palvelisi paitsi taiteilijoiden toimintaa, myös museolaitoksen ja tiedotusvälineiden tarpeita sekä maamme kuvataiteen tekemistä tunnetuksi niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kuvataidetoimintaa koskevien lausuntojen lisäksi toimikunta esitti mielipiteensä opetusministeriön maahanmuuttopoliittisista linjauksista, tekijänoikeustoimikunnan mietinnöstä, sarjakuvaa koskevasta selvityksestä ja ehdotuksesta lastenkulttuuripoliittiseksi ohjelmaksi sekä teki esityksen taiteellisen toiminnan huippuyksiköksi. Taiteen myynnin arvonlisäveron voimaantulemista seurattiin tarkasti. Kuvataidetoimikunta myönsi kuvataiteen valtionpalkinnon kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkälle. Perusteluissaan toimikunta totesi, että hän on taiteellisessa toiminnassaan liikkunut perinteisestä veistotaiteesta performanssiin, pronssista romupeltiin ja puunjuuriin. Tinkimättömänä oman tiensä kulkijana Äkkijyrkkä on onnistunut tuotannossaan yhdistämään maataloutta ja korkeakulttuuria, kuvataidetta ja karjankasvatusta sekä aitoa perinteen vaalimista ja performanssia. Kierrätystavara ja orgaaniset materiaalit, ekologinen ja eettinen tematiikka ironisine sävyineen tekevät hänen taiteestaan myös kansainvälisesti kiinnostavaa. Kuvataidetoimikunta piti kaksipäiväisen kesäkokouksensa Savonlinnassa ja Mikkelissä. Savonlinnan tutustumiskohteina oli Savonlinnan taidelukio ja Retretti. Mikkelissä tutustuttiin Mikkelin taidemuseoon ja siellä esilläolevaan Mikkelin 6. kuvitustriennaleen. Mielipiteitä vaihdettiin myös Etelä-Savon alueellisen taidetoimikunnan kanssa. PIRJO JULKUNEN puheenjohtaja

37 KUVATAIDE Valtion kuvataidetoimikunta PUHEENJOHTAJA Pirjo Julkunen, museonjohtaja, Mikkeli VARAPUHEENJOHTAJA Jan Kenneth Weckman, kuvataiteilija, Helsinki JÄSENET Risto Heikinheimo, kuvataiteilija, Helsinki Kirsi Neuvonen, taidegraafikko, Jyväskylä Matti Peltokangas, kuvanveistäjä, Helsinki Jyrki Puhakka, taidemaalari, Joensuu Seija Toivola-Koski, taidemaalari, Helsinki Veikko Törmänen, taidemaalari, Oulu Annu Vertanen, kuvataiteilija, Imatra Soile Yli-Mäyry, kuvataiteilija, Lahti SIHTEERI Esa Rantanen TOIMIKUNNAN YHTEYSTIEDOT 2003 Anni Tappola p. (09) f. (09)

38 MUOTOILU Muotoilua ja sarjakuvaa Muotoilutoimikunnan työtä on linjannut valtioneuvoston vuonna 2000 hyväksymä periaatepäätös muotoilupolitiikasta Muotoilu 2005! -ohjelma. Ohjelmassa korostetaan muotoilun laadun kohottamista, muotoilun mahdollisuuksien laaja-alaista hyväksikäyttöä kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamiseksi sekä ympäristön laatua ja omaleimaista kansallista kulttuuria. Muotoilu 2005! -ohjelman lähtökohtana on ajatus muotoilun mahdollisuuksista kansallisen innovaatiojärjestelmän osana. Lähtökohta on osin sama kuin valtioneuvosto taide- ja taiteilijapoliittisessa

39 MUOTOILU ohjelmassa, jossa nostetaan esiin taiteen ja yleensä luovan toiminnan soveltava käyttö. Muotoilun kohdalla kehittämien kohdistuu ennen muuta osaamiseen, innovaatiotoimintaan sekä kansainvälisen orientaatioin vahvistamiseen. Vaikuttavuuden takaamiseksi muotoilun on löydettävä uusia kumppaneita perinteisen kulttuuri- tai taideviitekehyksen ulkopuolelta. Muotoilu 2005! -ohjelman toteutumisessa myönteistä on ollut juuri verkottuminen muihin toimialoihin ja yhteiskunnallisiin toimijoihin. Keskeiseksi yhteistyön rakentajaksi on muodostunut muotoilun Round Table, jossa ovat edustettuna muotoilujärjestelmän keskeiset toimijat. Muotoilu 2005! -ohjelman seurantaryhmä jätti väliraportin ohjelman toteutumisesta vuoden lopussa. Siinä todetaan ohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden lähteneen toteutumaan kauttaaltaan hyvin. Ohjelman visiossa suomalaisesta muotoilujärjestelmästä esitetty vahva panostus osaamiseen ja tutkimustoimintaan toteutuu sekä TEKESin että Suomen Akatemian rahoittamien tutkimusohjelmien kautta. Näillä ohjelmilla luodaan perusta muotoilun laadun ja osaamisen kehitykselle sekä sen laaja-alaiselle käytölle elinkeinoelämässä ja yhteiskunnassa. TEKESin teollisen muotoilun teknologiaohjelman tavoitteet täyttyivät vuoden 2002 osalta. Käynnistyneiden hankkeiden kokonaisarvo oli 3,9 miljoonaa, josta TEKESin rahoitusosuus oli 1,9 miljoonaa. Teknologiaohjelman keskeisiä tavoitteita ensimmäisen vuoden kokemusten perustella on muotoilua hyödyntävien yritysten määrän kasvattaminen sekä muotoilutoimistojen osaamisen ja tuotteistuksen kehittäminen. Muotoiluosaamisen kehittämiseen vaikuttaa olennaisesti muotoilukoulutuksen ennakointihanke, jonka loppuraportti valmistuu vuoden 2003 alussa. Ennakointiraportti auttaa kohdentamaan koulutuksen resursseja sekä orientoimaan oppilaitosten roolia osana muotoilujärjestelmää. Muotoilu 2005! -ohjelmassa on korostettu myös muotoilun roolia alueellisena kehitystekijänä. Alueellisina toimijoina merkittävän aseman ovat saaneet Designium muotoilun innovaatiokeskus pääkaupunkisedulla ja Lapin yliopiston Design Park. Näiden ohella alueellisia sovellutuksia muotoiluosaamisen vahvistamiseksi on Lahden seudulla, Itä-Suomessa sekä Hämeenlinnan alueella. Teollisen muotoilun merkitys ja asema korostuu Muotoilu 2005! -ohjelmassa. Käsityön asemaan ta

40 MUOTOILU loudellisena tekijänä on kiinnittänyt huomiota SITRA, jonka toimesta vuoden aikana valmistui käsityötä linjaava kartoitus Käsin tehty tulevaisuus. Tämän pohjalta eri toimijoiden tarkoituksena on laatia käsityöelinkeinojen kehittämiseen tähtäävä toimenpidekokonaisuus. Muotoilutoimikunnalla tulee olemaan rooli jatkossa myös käsityöalojen kehittämisessä. Muotoilutoimikunnan roolina Muotoilu 2005! -ohjelmassa on siinä esitettyjen toimenpide-ehdotusten seuranta sekä uusien ja täydentävien toimenpiteiden käynnistäminen. Vuoden 2002 aikana muotoilutoimikunta on osallistunut muotoilukasvatusta edistävien hankkeiden tukemiseen sekä Odysseus-verkostoon, jonka tavoitteena on muotoiluosaamisen kansainvälistäminen. Verkosto tarjotaan nuorille lahjakkaille muotoilijoille mahdollisuuden kansainväliseen harjoitteluun ja kansainvälisten toimintatapojen omaksumiseen. Muotoilun kohdalla haaste jatkossa on Muotoilu 2005! -ohjelman toimenpiteiden täydentämien. Kilpailijamaiden muotoiluohjelmat ovat sekä strategisesti että operatiivisesti tehokkaita. Ruotsin viime vuonna julkistettu ohjelma Förslag till nationellt program för design som utvecklingskraft inom näringsliv och offentlig verksamhet esittää määrätietoisen näkemyksen nostaa ruotsalaista muotoiluosaamista. Tämä on jo nyt johtanut merkittäviin rahallisiin kohdennuksiin. Suomen keskeisten kilpailijamaiden panostus alaan asettaan Suomelle selkeän haasteen kehittää muotoilualan koulutusta ja tutkimusta sekä saavuttaa edelläkävijämaan asema muotoilun hyödyntämisessä. Toimikunnan kehitystoimintaan liittyy myös sarjakuvataiteen asemasta vuonna 2001 laadittu kokonaisselvitys, jonka tuloksena graafinen muotoilu, sarjakuva ja kuvitus kuuluvat muotoilutoimikunnan toimialaan. Näiden alojen aseman vahvistaminen ja kehittäminen vaativat omat erityistoimenpiteensä. Suomalaisen sarjakuvataiteen asema on vahvistunut viime vuosina nopeasti. Alalle on tullut useita nuoria ja lahjakkaita tekijöitä, uusia tapahtumia sekä tasokkaita julkaisuja. Kuvituksen ja sarjakuvan asemaan liittyy valtion vuoden 2003 talousarvioon saatu erityinen kuvittajille ja sarjakuvantekijöille kohdentuva kirjastokorvaus. Tämä perustuu toimikunnan toimesta laadittuun selvitykseen sarjakuvan asemasta. PEKKA SAARELA puheenjohtaja

41 MUOTOILU Valtion muotoilutoimikunta PUHEENJOHTAJA Pekka Saarela, johtaja, Helsinki VARAPUHEENJOHTAJA Markku Kosonen, sisustusarkkitehti, Helsinki JÄSENET Aino Favén, tekstiilitaiteilija, Helsinki Eija Hahtonen, kuvataideopettaja, Oulu Hyvönen Helena, professori, Turku Matti Hyvärinen, korutaiteilija, Piispanristi Heikki Jokinen, toimittaja, Helsinki Camilla Moberg, muotoilija, Pohja Riitta Nelimarkka-Seeck, taiteilija, Helsinki Esa Ojala, suunnittelujohtaja, Helsinki Heljä Tenhiälä, muotitaiteilija, lehtori, Lahti SIHTEERI Esa Rantanen TOIMIKUNNAN YHTEYSTIEDOT 2003 Marja-Leena Pétas, taidesihteeri p f. (09)

42 NÄYTTÄMÖTAIDE Viidettä vuotta pattitilanne ja Matti joka kukkarossa Suomalainen teatteri on jämähtänyt rahoituksellisesti lukkiutuneeseen tilanteeseen, jossa toisaalla ovat teatteri- ja orkesterilain piiriin kuuluvat teatterit ja toisaalla lainsuojaton vapaa kenttä. Laki on ollut voimassa 10 vuotta ja suu- rimman osan tästä ajasta tilanne on ollut lukkiutunut. Lain piiriin ei ole otettu uusia teattereita, koska laki nykyisellä rahoituksellaan ei pysty turvaamaan edes sen piirissä jo olevien teattereiden toimintaa. Lainsuojattoman kentän

43 NÄYTTÄMÖTAIDE rahoitus on edelleen ryhmien määrään ja toimintaan nähden riittämätön. Kuluneena toimivuonna saatiin Hannu Hakalan selvitys lainsuojattomista ryhmistä. Ryhmät täydensivät sitä omalla selvityksellään. Molemmista kävi ilmi, että rahoitusta olisi määrätietoisesti kohotettava ja tukimuotoja kehitettävä. Ryhmien oma selvitys paljasti konkreettisesti myös sen, mistä niukoin varoin toimivat ryhmät ovat säästäneet: taiteilijat olivat 43-02

44 NÄYTTÄMÖTAIDE työskennelleet palkatta tai nimellisellä korvauksella. Suurin osa uusista ryhmistä on tästä syystä ymmärrettävästi keskittynyt pääkaupunkiseudulle, koska vain ruuhka-suomessa on tarjolla lisätyömahdollisuuksia. Näyttämötaidetoimikunnan toivomuksesta opetusministeriö asetti kuluneena vuonna työryhmän tutkimaan miten teatterilaki on kymmenen voimassaolovuotensa aikana toteutunut. Työryhmän työ valmistuu vuoden 2003 alkupuolella ja se antaa toivon mukaan näyttämötaidetoimikunnankin työlle selviä faktoja, joiden pohjalta edetä. Itsestään selvää on, että jos teatterin kokonaisrahoitus nousisi tuntuvasti, monet ongelmat korjaantuisivat, mutta ellei niin käy, miten käy suomalaisen teatterin? Toimikunnan velvollisuus on ajatella, että lain piiriin tulisi saada useampia teattereita ilman, että sen piirissä nykyään olevat joutuisivat siitä kärsimään. Lisäksi tarvitaan muuta rahoitusta. Suomella on laaja ja varsin hyvin eri paikkakunnat kattava teatteriverkosto, jota kiertävät ryhmät ovat täydentäneet. Euroopan tilastokeskuksen Eurostatin ja EU:n komission viime vuonna tekemän tutkimuksen mukaan suomalaiset olivat koko EU:n ahkerimpia kirjastojen käyttäjiä, mutta myös kolmansina teatterikäynneissä. Tarjonta on siis synnyttänyt kysynnän. Suomalainen teatteri on tilastoitu perusteellisesti ja tutkimus osoittaa, että suomalaiset hyödyntävät monipuolisesti ja aktiivisesti maan teatteritarjonnan. Valtionapu on turvannut teattereiden toimeentulon lamavuosina, mutta vaikuttanut myös niin, että kuntien apu teattereille on alentunut. Tämä ei näytä selittyvän pelkästään kuntataloudella tai muuttotappioluvuilla. Paremminkin vaikuttaa siltä, että varattomimmat kunnat ovat valmiita satsaamaan teatteriinsa varakkaampia enemmän. Onko käynyt niin, ettei vauraammissa kunnissa ole tunnistettu teatterin paikallista merkitystä? Vai ovatko näiden kuntien teatterit jotenkin tavallista huonompia? Teatteri jää liian usein kuntatalouden suhdanteiden armoille ja joutuu turvautumaan usein ohjelmistonsa vähentämiseen ja viihteellistämiseen. Silloin on pakko toimia sanan varsinaisessa merkityksessä tuotantolaitoksina, tuottaa nopeasti uutta ja myydä mahdollisimman tehokkaasti. Tämä on taiteen tappio. Toisaalta teatterin suosio on paikoin saanut aikaan sen, että teatteri ottaa sieltä mistä saa, eli nostaa