Sosiaali- ja terveysalan asiantuntijalaitosten yhteenliittymä SOTERKO

Transkriptio

1 Sosiaali- ja terveysalan asiantuntijalaitosten yhteenliittymä SOTERKO Toimintasuunnitelma 2014

2 1 Toimintasuunnitelma Yhteenliittymän tehtävä Yhteenliittymä on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Työterveyslaitoksen ja Säteilyturvakeskuksen sekä muiden sosiaali- ja terveysalan tutkimustoiminnan harjoittajien yhteistyöelin. Yhteenliittymä edistää tutkimus- ja kehittämistoiminnan laatua ja tehokkuutta rakentamalla toimijoiden välille yhteistyötä. Keinoina ovat asiantuntijaverkostot, tutkimus- ja kehittämisohjelmat sekä yhteistyö yksittäisissä hankkeissa tai muissa toiminnoissa. Yhteenliittymän toimintaan voivat osallistua kaikki yhteistyöstä kiinnostuneet tahot. Yhteenliittymällä on viisi tutkimus- ja kehittämisohjelmaa sekä tietovarantojen kehittämisohjelma (luku 2.) 2. Tutkimus- ja kehittämisohjelmat Kullakin ohjelmalla on koordinaattori ja yhteistyöryhmä, joka koordinoi ohjelman toimintaa. Yhteistyöryhmä edistää tutkijoiden ja asiantuntijoiden vuorovaikutusta, yhteisten hankkeiden luomista sekä hankkeiden tulosten hyödyntämistä. Koordinaattori yhteistyöryhmän tukemana vastaa ohjelman työsuunnitelmasta, seuraa ohjelman edistymistä, pitää yllä yhteisten hankkeiden ja muun yhteistyön luetteloa sekä raportoi ohjelman toiminnasta ja suunnitelmista vuosittain yhteenliittymän johtoryhmälle. Osallistuvat organisaatiot vastaavat ohjelman voimavaroista. Hankkeisiin ja muuhun yhteistoimintaan voidaan hakea ulkopuolista rahoitusta, jolloin hakijana on jokin yhteistyön osapuolista yksin tai yhdessä. Yksittäiset hankkeita ja muuta yhteistyötä koskevat päätökset tehdään kunkin osallistuvan organisaation käytäntöjen mukaisesti. Kun ohjelmiin liittyvät hankkeet viestivät toiminnastaan ja tuloksistaan, kerrotaan, että hanke on toteutettu SOTERKO - yhteistyössä Nuorten aikuisten terveys-, hyvinvointi- ja työhön osallistumisen erojen kaventaminen Nuoria aikuisia koskeva tutkimustieto yhdistyy toistaiseksi vajavaisesti heidän tulevan terveytensä, hyvinvointinsa ja työhön osallistumisensa ennakointiin sekä arviointiin hyvinvoinnin ja työllisyyden tulevasta kehityksestä. Nuorten aikuisten syrjäytymiseen ja mielenterveyden häiriöihin liittyvä työkyvyttömyys on yleistymässä. Nuorten työmarkkinoille kiinnittymisessä on haasteita. Työurien pidentäminen alkupäästä edellyttää, että palvelujärjestelmä ja työelämä kykenevät tunnistamaan ja puuttumaan ajoissa terveyden ja muun hyvinvoinnin vajeisiin. Terveyttä ja hyvinvointia suojaavia ja työhön kiinnittymistä tukevia tekijöitä on tärkeää vahvistaa. Oikea aikainen, riittävän varhainen ja tarpeenmukainen välittäminen ja tuki ehkäisevät omalta osaltaan ongelmien syntyä.

3 2 Ohjelmassa toteutetaan asiantuntijayhteistyötä, tutkimus- ja kehittämishankkeita ja yhteisiä seminaareja, joiden tavoitteena on edistää nuorten koulutuksesta työelämään pääsemistä edistää nuorten työntekijöiden työhön sosialisaatiota, työuraa, terveyttä ja muuta hyvinvointia ehkäistä nuorten aikuisten syrjäytymistä työmarkkinoilta luoda edellytyksiä haavoittuvassa asemassa olevien nuorten aikuisten pärjäämiselle ja integroitumiselle yhteiskuntaan. Yhteinen seminaari STMn johtaman hallituksen poikkihallinnollisen syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävän ohjelman ja Kaste-ohjelman kanssa. Työnimenä: Työikäisten hyvinvointi- ja terveyserot osallisuuden näkökulmasta tarkasteltuna. Asiantuntija- ja päättäjäseminaari yhteistyössä Kaste-ohjelman kanssa. Aiheena eri tahojen tilaamat tuoreet selvitykset/arvioinnit koskien lasten, nuorten, perheiden, nuorten aikuisten syrjäytymistä. Yhteinen seminaari TEMin johtaman Nuorisotakuun kanssa: Työelämäosallisuus ja nuorisotakuu. Yhteinen keskustelualoite NUORAn aihealueelta Konsortioiden rakentaminen rahoitushakuihin ohjelman aihealueilta, erityisesti Horisontti 2020 ja VNK:n valtioneuvoston päätöksentekoa tukeva rahoitus Ohjelman koordinaattori on teemajohtaja Päivi Husman Työterveyslaitokselta. Toimintaan osallistuvat Työterveyslaitos, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Eläketurvakeskus, Kansaneläkelaitos, Nuorisotutkimusverkosto, Raha-automaattiyhdistys, Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto SAKU ry, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus sekä Helsingin, Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistot. 2.2 Kansantautien kanssa työelämässä: ehkäisevän, edistävän ja kuntouttavan toiminnan kehittämis- ja arviointihankkeet Työelämän kannalta merkittäviä kansantauteja ovat erityisesti tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, mielenterveys- ja päihdehäiriöt, sydän- ja verisuonisairaudet sekä diabetes, hermoston sairaudet, tapaturmien jälkitilat ja syöpäsairaudet. Näille sairauksille on ominaista, että työkyvyn alenema on usein vain osittaista ja oikeilla terveyden edistämisen toimilla suuri osa niistä olisi myös ehkäistävissä. Sairastuvuutta vähentämällä ja myöhäistämällä sekä jäljellä olevaa työkykyä tukemalla voitaisiin merkittävästi vähentää sairauspoissaoloja, työkyvyttömyyseläkkeitä ja tuottavuuden alenemaa. Kansantautien kanssa työelämässä -ohjelman tavoitteena on ehkäistä kansansairauksia ja niihin liittyvää toimintakyvyn alenemaa työikäisillä arvioida monipuolisesti työpaikkojen ratkaisuja edistettäessä työhön osallistumista kansansairauksiin liittyen kehittää ja arvioida työhön osallistumisen lisäämiseen tähtääviä suosituksia, sopimuksia ja lainsäädäntöä lisätä työhön osallistumista ja pidentää työuria, erityisesti myöhentää keskimääräistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen ikää.

4 3 Terveys tutkimuksen raportointia jatketaan. Analysoinnin kohteena ovat useiden keskeisten kansansairauksien esiintyvyys, esiintyvyyden muutokset ja niihin yhteydessä olevat tekijät. Alueellisesta terveys- ja hyvinvointitutkimuksesta (ATH) julkaistaan alueellisia tuloksia (n suomalaisen otoksesta) AVI:ien, maakuntien ja sairaanhoitopiirien sekä kuuden suurimman kaupungin osalta. Aineistonkeruu jatkuu. Saamelaisten tutkimusta suunnitellaan. RAY-yhteistyössä jatketaan ja syvennetään järjestökentän tarpeita palvelevaa tutkimusohjelmaa. Tuloksia tuotetaan mm. vanhuspalvelulain vaikutusten arviointiin, terveytemme.fi-portaaliin, SotkaNet-indikaattoripankkiin, Hyvinvointikompasiin, kirjoiksi, kansallisiin ammattilehtiin, kirjanlukuihin, kansallisiin ja kansainvälisiin vertaisarvioituihin lehtiin. Lasten sepelvaltimosairauksien riskitekijätutkimuksessa tarkastellaan, missä määrin monitekijäisillä kansansairauksilla, kuten sydän- ja verenkiertoelinten sairauksilla ja tuki- ja liikuntaelinten sairauksilla on omien tautikohtaisten riskitekijöiden lisäksi yhteisiä riskitekijöitä. Kuntasektorin henkilöstön seurantatutkimuksesta julkaistaan kansainvälisiä tieteellisiä julkaisuja, jotka käsittelevät työhön liittyviä tekijöitä kansansairauksien synnyssä, niihin liittyvässä työkyvyttömyydessä ja työkyvyttömyyden ennusteessa. Osasairauspäivärahan käytön vaikutuksia työhön paluuseen, sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin selvitetään. Työterveyshuollon hyvät käytännöt: depressio suosituksia päivitetään. Lisäksi työn alla on olkapääsairauksien hoitosuositus. Ohjelman koordinaattori on teemajohtaja Eira Viikari-Juntura Työterveyslaitokselta. Keskeiset osallistuvat tahot ovat Työterveyslaitos, Eläketurvakeskus, Kansaneläkelaitos sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2.3 Yhteiskunnallinen eriarvoisuus Yhteiskunnallinen eriarvoisuus -ohjelman lähtökohta on havainto, että eriarvo ei kosketa vain heikoimmassa asemassa olevia vaan se vaikuttaa koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Myös Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa linjataan, että eriarvoisuuden kasvu on vaara suomalaiselle yhteiskunnalle ja elämäntavalle. Tutkimuksella voidaan selvittää eriarvoisuuden syntymekanismeja ja arvioida keinoja, joilla eriarvoisuutta voidaan vähentää. Yhteiskunnallinen eriarvo -ohjelma kanavoi asiantuntijayhteistyötä, tutkimus- ja kehittämishankkeita ja yhteisiä seminaareja, joiden tavoitteena on selvittää, miten eriarvoa on tutkittu tähän saakka; millaisia toimia eriarvon vähentämiseksi on toteutettu ja mitä toimilla on saatu aikaan, erityisesti palvelujen ja sosiaaliturvan komplementaarisuus eriarvoa vähentävänä/vahvistavana tekijänä miten yhteiskunnallinen eriarvoisuus kehittyy; miksi eriarvoisuus joillakin aloilla lisääntyy huolimatta panostuksista sen vähentämiseksi; miten yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kärjistyminen ja sen epäedulliset terveys- ja hyvinvointiseuraukset voidaan torjua miten ratkaista väestörakenteen muutoksen synnyttämät uudenlaiset kysymykset vastuunjaosta; miten taataan sukupolvien välisen hyvinvointisopimuksen jatkuvuus miten turvataan yhteiskunnan sosiaalinen kestävyys talouden globalisoituessa, väestörakenteen muuttuessa ja eriarvoisuuden kasvaessa.

5 4 Suomalaisen hyvinvointimallin sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys: sosiaalisen kestävyyden mallin empiirinen testaus käynnistyy ja teoreettisen mallin operationalisointia koskeva raportti valmistuu Eriarvoisuus elämänkulussa: Laman sosiaaliset seuraukset hankkeen rekisterivaihe käynnistyy; Suomen Akatemian rahoittama tutkimus Huono-osaisuuden kasautuminen elämänkulussa nuorilla käynnistyy. Työelämän eriarvoisuus: yleiskuva työelämän eriarvoisuudesta Tilastokeskuksen työolotutkimuksen aineistojen varassa (syksyllä 2014); osallistuminen EU:n Joint Project Initiative hankkeen More Years, Better Lives osahankkeeseen Mapping Determinants of Work Participation and Work Life Barriers Terveyden ja toimintakyvyn sosiaaliset erot, niiden determinantit ja kaventamiskeinot: käynnistetään tutkimus Ulkomailla syntyneiden työ ja hyvinvointi ; jatketaan väestöryhmäerojen ja niihin vaikuttavien tekijöiden tutkimusta olemassa olevien aineistojen pohjalta (Terveys 2011, ATH ja Maamu). Laajennetaan Tilastokeskuksen SISU-mikrosimulaatiomallin tutkimuskäyttöä ajantasaistettujen tulonjaon indikaattorien estimoimiseen; osallistutaan myös mallin jatkokehittämiseen.. Ohjelmaan osallistuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Työterveyslaitos sekä Eläketurvakeskus, Kansaneläkelaitos ja Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. Ohjelmaan kutsutaan mukaan myös eri yliopistoja. 2.4 Asiakaskeskeiset sosiaali- ja terveyspalvelut paikallisessa ja alueellisessa yhteistyössä Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä on murroksessa. Hallitusohjelman linjaukset kuntarakenteen uudistamisesta vaikuttavat sekä palvelujen järjestämiseen, toimivuuteen että palvelujärjestelmän rakenteisiin. Terveydenhuoltolaki on juuri astunut voimaan ja sosiaalihuoltolain kokonaisuudistuksen valmistelu on loppusuoralla. Kunnallisen työterveyshuoltojärjestelmän rakennemuutos 2000-luvulla on johtanut useisiin liikelaitostamisiin. Yksityissektorin asema ja rooli ovat muuttumassa. Yksityissektori on vahvistanut asemaansa terveyspalvelujen tuottajana, yrityskoko on kasvanut ja monituottajamallit ovat yleistyneet. Väestörakenteen muutosten vuoksi palvelujärjestelmältä vaaditaan parempaa kustannusvaikuttavuutta. Huoltosuhteen heikentyessä palvelujärjestelmän rahoituksen ja sen kestävyyden turvaaminen edellyttävät uusia ratkaisuja. Asiakkaan ja kansalaisten aseman parantaminen ja palvelujen asiakaslähtöisyys on nostettu keskeisiksi tavoitteiksi hallitusohjelmassa ja palvelujärjestelmän kehittämisessä. Sosiaali- ja terveydenhuollon eri toimijoiden yhteistyötä halutaan parantaa asiakkaan kannalta toimivien hoito- ja palveluketjujen turvaamiseksi. Asiakkaan tarpeen kokonaisvaltainen arviointi ja siitä lähtevä palvelujärjestelmän eri toimijoiden yhteistyö (case management) tarjoaa mahdollisuuksia parantaa sekä vaikuttavuutta että taloudellisuutta. Ohjelmassa toteutetaan asiantuntijayhteistyötä, tutkimus- ja kehittämishankkeita ja yhteisiä seminaareja, joiden tavoitteena on: kehittää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakaslähtöisiä hoito- ja palveluketjuja sekä eri toimijoiden yhteistyötä (kohteena erityisesti työkyvyttömyysriskissä olevien työntekijöiden työhön paluu). arvioida palvelujärjestelmän vaikuttavuutta, taloudellisuutta ja rahoitusta.

6 5 tuottaa tutkimukseen perustuvia ehdotuksia palvelujärjestelmän toimivuuden, rahoituksen riittävyyden ja kestävyyden turvaamiseksi. parantaa työhyvinvointia, tuottavuutta ja vaikuttavuutta sosiaali- ja terveysalalla. parantaa palvelujärjestelmän kokonaistoimivuutta koskevan tiedon keruuta ja edistää tietojärjestelmien monipuolista hyödyntämistä ja yhteiskäyttöä. Tuloksien raportointia OSUVA-hankkeesta, TK2 kuntoutuksen arviointihankkeesta ja FinDM II-hankkeesta Aineiston keruuta, tulosten analysointia ja raportointia jatketaan seuraavissa hankkeissa: lääkärien päivystysmallien arviointi; sosiaalivakuutus osana lääkärin työtä; potilaiden ja hammaslääkäreiden liikkuvuus Suomen ja Viron välillä Käynnistetään Suomen Akatemian rahoittama konsortiohanke (THL, TTL) Social ties and health : sosiaalisten siteiden yhteys terveyskäyttäytymiseen, vältettävissä olevaan erikoissairaanhoitoon ja kuolleisuuteen. Työolot ja hyvinvointi sosiaali- ja terveysalalla (seurantatutkimus noin 5 vuoden välein): valmistellaan vuonna 2015 toteutettava seuraava seurantakierros; mukana myös SOTEuudistukseen liittyviä näkökohtia Peruspalvelualoitteen maakuntakierros: vuonna 2013 tehdyn aloitteen esittely maanlaajuisella kierroksella kuntatason päätöksentekijöille. Valmistellaan STM:n toimeksiannosta selvitystä sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän monikanavaisen rahoitusjärjestelmän purkamisvaihtoehtojen vaikutuksista Ohjelman toteutukseen osallistuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työterveyslaitos, Säteilyturvakeskus, Kansaneläkelaitos, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus sekä muita alan toimijoita. Ohjelman koordinaattori on osastojohtaja Markku Pekurinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. 2.5 Riskienhallinnalla terveyttä ja hyvinvointia Suurin osa ympäristötekijöiden aiheuttamista sairauksista on ehkäistävissä. Konkreettisena osoituksena tästä on se, että viimeisten yli 100 vuoden aikana tehty työ - ja elinympäristön terveellisyyden turvaamiseksi on ratkaisevasti parantanut terveyttämme. Ympäristötekijöillä tarkoitetaan tässä elin- ja työympäristön tekijöitä ja erilaisia olosuhteita, joissa työskennellään, asutaan tai virkistäydytään. Terveyshaittojen kvantifiointi parantaa ymmärrystä erilaisiin elin- ja työympäristön riskitekijöihin liittyvistä epävarmuuksista ja haittojen suuruusluokista. Realistinen käsitys riskeistä ja tieto siitä, miten näitä riskejä omilla ja yhteiskunnan keinoilla voi vähentää, parantaa terveyden lisäksi myös yleistä hyvinvointia ja elämänhallintaa. Merkittäviä elin- ja työympäristön riskitekijöitä väestön terveyden kannalta ovat esimerkiksi ulkoilman pienhiukkaset, auringon UV-säteily, ympäristömelu, sisäilman radon, altistuminen tupakansavulle, erilaiset tapaturmat, kemikaalit sekä rakennusten kosteus- ja homevauriot, jotka aiheuttavat kuolemantapauksia, vakavia sairaustapauksia, tai huomattavan määrän lievemmistä oireista tai häiritsevyydestä kärsiviä. Ohjelmassa toteutetaan asiantuntijayhteistyötä, tutkimus- ja kehittämishankkeita ja yhteisiä seminaareja, joiden tavoitteena on: realistinen käsitys elin- ja työympäristön riskeistä ja tieto siitä, miten niitä voi hallita yksilön omilla ja yhteiskunnan keinoilla lisääntyy

7 6 ympäristöaltisteisiin liittyvien merkittävien terveysriskien ottaminen huomioon päätöksenteossa tehostuu väestön terveys ja hyvinvointi paranee. Tavoitteena on parantaa suomalaisten asuntojen ja työpaikkojen sisäilman laatua lisäämällä yhteistyötä tutkimus-, kehittämis- ja ohjeistushankkeissa, jotka liittyvät energiataloudellisesti optimoituun ilmanvaihtoon ja pienhiukkasten suodatukseen, sisäilman radoniin, kosteus- ja homeongelmiin sekä kemikaaleihin. Kaivosten riskeihin liittyvää yhteistyötä on useiden toimijoiden ja SOTERKOn piirissä tehostettu. RISKY -ohjelmassa tehdään yhteenveto kaivosten riskeistä, mikä osittain perustuu valtakunnallisten kaivosasioita käsittelevien työryhmien tuotoksiin. Yhteenveto julkaistaan kotimaisessa ammattilehdessä. RISKY jatkaa riskiviestintä ja riskien kokeminen teemaan panostamista. SOTERKO laitokset turvaavat tehokkaalla riskiviestinnällään eri toimijoiden ja kansalaisten ympäristöterveyteen liittyvät tietotarpeet. Päätöksentekoa tukevia menetelmiä, avoimia, osallistavia ja vaikuttavia tiedonvälitystapoja kehitetään. Ohjelman koordinaattori on laboratorionjohtaja Päivi Kurttio Säteilyturvakeskukselta. Ohjelman toteutukseen osallistuvat Säteilyturvakeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Työterveyslaitos sekä muita alan toimijoita hallinnosta, tutkimuslaitoksista ja yliopistoista. 2.6 Tietovarantojen kehittämisohjelma Julkisin varoin tuotettujen tietovarantojen käytön edistäminen on 2010-luvulla monella suunnalla ajankohtainen kysymys. Maaliskuussa 2011 annettu valtioneuvoston periaatepäätös julkishallinnon digitaalisten tietoaineistojen saatavuudesta linjaa, että aineistojen tulee olla avoimesti saatavilla ja uudelleenkäytettävissä yhtenäisin, selkein ja kaikille tasapuolisin ehdoin. Aineistojen tulee olla pääsääntöisesti maksuttomia. Tietovarantojen käyttö on esillä myös tutkimusinfrastruktuurin kehittämishankkeissa, ja tietovarantoja sivuavat myös hankkeet sosiaalija terveyspalvelujen tietojärjestelmäkokonaisuuden kehittämiseksi. Koko valtionhallinnon tietoarkkitehtuurikysymykset koskevat myös tätä työtä. SOTERKO -yhteenliittymän laitoksilla on lisäksi mittavia näyteaineistoja, joihin liittyvät pyrkimykset biopankkitoiminnan kehittämiseksi. Laitosten yhteistyöllä kehitetään tietovarantoja näkyvämmiksi ja luodaan niiden hyödyntämiseen käytäntöjä, jotka palvelevat sekä laitosten omia tutkijoita ja asiantuntijoita että tietovarantojen ulkopuolisia käyttäjiä. Kansallisten rekistereiden, tilastovarantojen ja suurten tutkimusaineistojen parempi hyödynnettävyys ja hyödyntäminen tarjoavat suuria mahdollisuuksia suomalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Yhtenäisesti toimivat, eri tahojen monipuolisesti ja helposti käytettävissä olevat tietovarannot ovat koko sosiaali- ja terveyspalvelujen toiminnan kehittämisessä merkittävä apu. Lisäksi ne ovat suomalaisen terveyden ja hyvinvoinnin tutkimuksen keskeinen menestystekijä ainutlaatuisina ja kansainvälisestikin kiinnostavina aineistoina. Ohjelman odotettavissa olevat tulokset voidaan jakaa tietovarantojen elinkaaren mukaisesti: Tietovarantojen muodostamisen tehostuminen Tietovarantojen hallinnan ja varastoinnin parantuminen Tietovarantojen käytettävyyden paraneminen Tietovarantojen saatavuuden kehittyminen.

8 Keskeiset toimenpiteet tulosten saavuttamiseksi ovat: Tietovarantojen kuvaaminen metatietojen avulla osana kokonaisarkkitehtuuria Strategisesti tärkeiden tietovarantojen kartoittaminen Tietovarantojen hallintaan liittyvän osaamisen kehittäminen Avoimuutta suosivan sääntelyn ja toimintakulttuurin edistäminen yhteistyössä. 7 Järjestetään tietovarantoseminaari, teemana tietovarantojen elinkaari Julkaistaan SOTERKOn TIETOKO-ohjelman tekemän tietovarantokartoituksen tulokset Arvioidaan tutkimuslaitosuudistuksen vaikutukset SOTERKOn TIETOKO -ohjelman näkökulmasta ja käynnistetään tutustuminen SOTERKOn toimintaan mukaan tulevien uusien kumppaneiden tietovarantotoimintaan. Tehdään yhteistyötä OKM:n Tutkimuksen tietoaineistot -hankkeen kanssa sen uudessa toimintamallissa Jaetaan kokemuksia ja käsitellään toiminnan periaatteita muun muassa seuraavissa aiheissa: aineistoluettelot metatietoineen, aineistojen keruun suunnittelu, aineistojen kuvaaminen, aineistojen fyysinen säilytys ja arkistointi, väestötutkimusaineistojen ja muiden aineistojen (pl. rekisteriaineistot) jakaminen, rekisteriaineistojen luovutuksen prosessi, avoimen datan jakamisen ratkaisut, aineistojen tunnetuksi tekeminen, open access -periaatteet Ohjelman koordinaattori on osastojohtaja Päivi Hämäläinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Osallistuvia tahoja ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työterveyslaitos, Säteilyturvakeskus, Fimea, Valvira, Kela, Eläketurvakeskus ja Tilastokeskus. 3. Johtoryhmä ja sihteeristö Vuonna 2014 yhteenliittymää johtaa johtoryhmä, jonka jäseniä ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Työterveyslaitoksen ja Säteilyturvakeskuksen pääjohtajat. Johtoryhmä hyväksyy yhteenliittymän toimintasuunnitelman, ratkaisee periaatteelliset kysymykset sekä seuraa tavoitteiden toteutumista. Johtoryhmää avustaa ja toimintaa koordinoi sihteeristö, jossa on edustaja kustakin kolmesta laitoksesta. Johtoryhmän tukena toimii lisäksi laajennettu johtoryhmä, johon osallistuvat SOTERKOn ohjelmiin osallistuvien muiden organisaatioiden edustajat. 4. Toiminta SOTERKOn johtoryhmän ohella toimintansa käynnistää laajennettu johtoryhmä, joka kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. 2. SOTERKOn ohjelmat toimivat aktiivisesti suunnitelmansa mukaisesti. Yhteistyöryhmät edistävät yhteisten hankkeiden syntymistä ja verkottumista ohjelman aihealueella. 3. SOTERKO kehittää edelleen ja markkinoi nopeita asiantuntemuksen hyödyntämisen tapoja.

9 8 4. SOTERKOn toiminnasta ja ohjelmista viestitään STM:n konsernijohtoryhmässä ja TKIkoordinaatioryhmässä. STM:n ohjelmille nimeämät yhdyshenkilöt pidetään ajan tasalla ohjelmien tapahtumista. Päätöksentekijöitä kutsutaan ohjelmien seminaareihin ja heitä informoidaan ohjelmien tuloksista. 5. SOTERKOn toiminnasta viestitään TEM:lle, OKM:lle, Tutkimus- ja innovaationeuvostolle sekä valtioneuvoston kanslialle. 6. SOTERKOn sisäistä vuorovaikutusta parannetaan verkkopalvelua kehittämällä. Viestintää varten perustetaan yhdyshenkilöiden ryhmä. 7. SOTERKO järjestää tutkimuspäivän, jonka teemana on <SOTERKOn laajennetussa johtoryhmässä sovittavien uusien ohjelmien aihealue, esim. nanoteknologia tai ilmastonmuutos> 8. SOTERKO järjestää yhdessä TEKESin kanssa seminaarin innovaatiotoiminnasta terveyden ja hyvinvoinnin alalla ja innovaatiokoulutuksen SOTERKOn ohjelmissa mukana oleville asiantuntijoille.