DOPINGIN LÄHEMPI TARKASTELU KESKITASO

Transkriptio

1 Dopingin biolääketieteellisiä sivuvaikutuksia koskevien tietojen yhdenmukaistaminen DOPINGIN LÄHEMPI TARKASTELU KESKITASO DIA 2: Maailman antidopingtoimisto (WADA) kuvailee maailman antidopingsäännöstöä seuraavasti: Yksi tärkeimmistä saavutuksista tähän päivään mennessä taistelussa urheilun dopingia vastaan on ollut yhdenmukaisen antidopingsäännöstön, maailman antidopingsäännöstön (säännöstö), laatiminen, hyväksyminen ja käyttöönotto. Säännöstö on ydinasiakirja, joka tarjoaa kehyksen yhdenmukaisilleantidopingkäytännöille, säännöille ja säännöksille urheilujärjestöissä ja viranomaiselimissä. Se toimii yhdessä neljän kansainvälisen standardin kanssa. Niiden tavoitteena on yhtenäistää antidopingjärjestöjen toimintaa useilla aloilla: testaus, laboratoriot, terapeuttisen käytön erivapaudet (TUE) ja luettelo kielletyistä aineista ja menetelmistä. Koko asiakirja voidaan ladata sivuilta Kuva: Maailman antidopingtoimiston antidopingkäytännön globaali rakenne maailman antidopingsäännöstön mukaisesti. WADA ja maailman antidopingsäännöstö ( säännöstö ) kansainvälinen ja riippumaton urheilun dopingin vastaisen taistelun ja sen kehyksen ( säännöstön ) valvoja/vahtikoira. KOK (Kansainvälinen olympiakomitea), IPC (International Paralympic Committee, Kansainvälinen paralympiakomitea), IF (International Sports Federations, kansainväliset lajiliitot) vastaavat testimenettelyistä ja rangaistuksista. Hallitukset tarjoavat taloudellista, poliittista ja rakenteellista tukea ja paljon muuta tukea. Kansallisten olympiakomiteoiden (National Olympic Committees; NOC), kansallisten paralympiakomiteoiden (National Paralympic Committees; NPS), kansallisten lajiliittojen (National Sports Federations; NF) on suostuttava soveltamaan säännöstöä. NADO:t (National Anti-Doping Organisation, kansallinen antidopingorganisaatio), RADO:t (Regional Anti-Doping Organization, alueellinen antidopingorganisaatio) vastaavat kansallisten urheilijoiden testauksista kilpailun aikana ja sen Lisätietoja:

2 ulkopuolella sekä antidopingsääntörikkomusten tuomitsemisesta ja antidopingkoulutuksesta. Urheilijat, valmentajat ja tukihenkilöstö noudattavat säännöstöä. Laboratoriot analysoivat dopingvalvontatestit. CAS (Court for Arbitration for Sports, urheilun sovintomenettelytuomioistuin) avustaa urheiluun liittyvien kiistojen sovittelussa. DIA 3: Maailman antidopingsäännöstössä on määritetty seuraavat sääntörikkomukset: 2.1 Kielletyn aineen tai sen metaboliittien tai merkkien läsnäolo urheilijan ruumiinnäytteessä 2.2 Kielletyn aineen tai menetelmän käyttö tai käyttöyritys. 2.3 Näytteen antamatta jättäminen tai kieltäytyminen ilman pätevää syytä näytteen keräämisestä huomautuksen jälkeen antidopingsääntöjen mukaan tai näytteen keräämisen vältteleminen. 2.4 Sovellettavien vaatimusten rikkomus, joka koskee urheilijan osallistumista kilpailun ulkopuoliseen testaukseen, mukaan lukien vaadittujen olinpaikkatietojen toimittamatta jättäminen ja väliinjääneet testit, joita vaaditaan kohtuullisten sääntöjen mukaan. 2.5 Puuttuminen tai yritys puuttua mihin tahansa dopingvalvonnan osa-alueeseen. 2.6 Kiellettyjen aineiden ja menetelmien hallussapito. 2.7 Kiellettyjen aineiden tai menetelmien laiton kauppa. 2.8 Kiellettyjen aineiden tai menetelmien levittäminen tai levittämisen yrittäminen urheilijalle tai avustaminen, rohkaisu, avunanto ja antidopingsääntörikkomuksen tai yritetyn rikkomuksen peitteleminen. Vuoden 2003 maailman antidopingsäännöstö ja sen alkuperäinen sisältö on saatavilla sivuilta: DIA 4: Maailman antidopingtoimiston kieltoluettelo on eritelty seuraavasti: Aina kielletyt aineet (kilpailun aikana ja sen ulkopuolella) A1. Anaboliset aineet Lisätietoja:

3 A2. Hormonit ja samansukuiset aineet A3. Beeta2-agonistit A4. Hormoniantagonistit ja modulaattorit A5. Diureetit ja muut maskiaineet Aina kielletyt menetelmät (kilpailun aikana ja sen ulkopuolella) M1. Hapensiirron parantaminen M2. Kemiallinen ja fyysinen manipulaatio M3. Geenidoping Kilpailun aikana kielletyt aineet ja menetelmät A6. Stimulantit A7. Huumausaineet A8. Kannabinoidit A9. Glukokortikosteroidit Erityisesti urheilussa kielletyt aineet K1. Alkoholi (esim. kielletty jousiammunnassa, autourheilussa, moottoripyöräilyssä yms.) K2. Beetasalpaajat (esim. kielletty kelkkailussa, hiihdossa ja lumilautailussa [hyppy, freestyle, halfpipe], paini). Luettelo päivitetään ja julkaistaan vuosittain. Tällä hetkellä saatavissa oleva kieltoluettelo voidaan ladata sivustolta DIA 5: Antidopingsääntöjen noudattamista valvotaan testauskäytännöillä, joissa kaikki urheilijat testataan erityisissä testipooleissa. Kansainvälisten lajiliittojen on luotava testipooli kansainvälisen tason urheilijoille kun taas kansallisten antidopingorganisaatioiden on luotava rekisteröity testipooli kansallisille urheilijoille. Testauskäytäntöä kutsutaan myös kohdetestaukseksi eli urheilijoita ei valita umpimähkään. Lisäksi käytetään kilpailun aikana tapahtuvaa testausta (aineille ja menetelmille, jotka ovat kiellettyjä kilpailun aikana) ja kilpailun ulkopuolella tapahtuvaa testausta (aineille ja menetelmille, jotka ovat kiellettyjä kilpailun ulkopuolella). Lisätietoja:

4 Testauskäytäntöjä on kahdenlaisia: testauksesta voidaan ilmoittaa etukäteen tai se voidaan suorittaa ilman etukäteisilmoitusta. Viimeksi mainittua testauskäytäntö on suositeltavampaa. Jos testistä ilmoitetaan, sen tulisi tapahtua viimeistään kuusi tuntia etukäteen. Jos etukäteisilmoitusta ei anneta, testauspyyntö on tehtävä vajaa tunti ennen testiä. Tämän tunnin aikana testattavia urheilijoita on valvottava jatkuvasti. Vuoden 2003 maailman antidopingsäännöstö ja sen alkuperäinen sisältö on saatavilla sivuilta: DIA 6: Dopingvalvontanäytteet ovat virtsanäytteitä ja verinäytteitä. Useimmat näytteet ovat edelleen virtsanäytteitä. Verinäytteitä (kaksi A- ja B-näytettä kolmesta millilitrasta verta) otetaan kuitenkin yhä enemmän sen varmistamiseksi, ettei kiellettyjä aineita ja menetelmiä käytetä. Nykyisin suurimmalla osalla verinäytteistä valvotaan urheilijan terveydentilaa (esim. lisääntynyt hematokriitti murtomaahihdossa korkeampi kohonneen verenpaineen ja tromboembolisten tapahtumien riski). DIA 7: WADA:n terapeuttisen käytön erivapaus (Therapeutic Use Exemption, TUE) on lupa ottaa kiellettyä ainetta hyvin perustelluista syistä ja rajoitetuissa olosuhteissa. TUE-hakemus tehdään TUE:n kansainvälisen standardin mukaisesti. TUE täytyy saada, ennen kuin kieltoluettelossa olevaa ainetta voidaan käyttää. Aineesta ja jakelureitistä riippuen voidaan myöntää joko TUE-standardi tai lyhennetty TUE (Abbreviated TUE, ATUE). Kaikkien testattavien ja lääketieteellistä hoitoa, johon sisältyy kielletty aine tai menetelmä, tarvitsevien urheilijoidenon pyydettävä TUElomake asianmukaiselta antidopingorganisaatiolta (ADO). Jotta urheilijat saisivat erivapautta koskevan hyväksynnän, heidän on ilmoitettava lääketieteellinen tilansa luotettavien ja olennaisten lääketieteellisten tietojen tukemana. TUE:n kansainvälisessä standardissa on mainittu erivapauden myöntämistä koskevat neljä perustetta: 1. Urheilijan terveys heikkenisi merkittävästi, jos kiellettyä ainetta tai menetelmää ei voida käyttää akuutin kroonisen lääketieteellisen tilan hoidossa (TUE:n kansainvälisen standardin 4 artiklan 2 kohta). Lisätietoja:

5 2. Kielletyn aineen tai menetelmän terapeuttinen käyttö ei paranna suoritusta verrattuna oikeutetun terveydellisen tilan hoidon jälkeen tapahtuvasta paluusta normaaliin terveydentilaan. Kielletyn aineen tai menetelmän käyttämistä minkä tahansa endogeenisen hormonin matalan normaalitason lisäämiseksi ei tulkita hyväksyttäväksi terapeuttiseksi toimeksi (TUE:n kansainvälisen standardin 4 artiklan 3 kohta). Suorituksen parantaminen on käsitettävä urheilijan suorituksen palautumista sille tasolle, joka hänellä oli ennen hoidetun lääketieteellisen tilan ilmenemistä. Tämän mukaisesti urheiljan yksilösuoritus voi parantua hoidon tehokkuuden ansiosta, mutta se ei voi ylittää suoritustasoa, joka urheilijalla oli ennen lääketieteellistä tilaansa. 3. Ei ole olemassa järkevää terapeuttista vaihtoehtoa muuten kielletyn aineen tai menetelmän käyttämiseksi (TUE:n kansainvälisen standardin 4 artiklan 4 kohta). Kohtuullisten terapeuttisten vaihtoehtojen tarkastelussa on otettava huomoon kaksi seikkaa: - Vaihtoehdoksi tulkitaan vain pätevät ja viitteelliset lääkitykset. - Pätevän ja viitteellisen lääkityksen määritykset voivat vaihdella eri maissa. Nämä erot tulisi ottaa huomioon. Lääke voi olla esimerkiksi rekisteröity yhdessä maassa mutta ei toisessa tai sitä voidaan edelleen testata jne. 4. Muuten kielletyn aineen tai menetelmän käytön välttämättömyys ei voi seurata kokonaan tai osittain aiemmasta kieltoluettelossa olevan aineen eiterapeuttisesta käytöstä (TUE:n kansainvälisen standardin 4 artiklan 5 kohta). Erivapaus voidaan myöntää ainoastaan silloin, jos kaikki neljä perustetta täyttyvät. Täydelliset tiedot terapeuttisen käytön erivapauksista (TUE) voidaan ladata sivustolta: DIA 8: Kansainvälisen tason ja kansallisen tason urheilijat kuuluvat rekisteröityyn testipooliin (WADA:n säännöstön mukaan). Urheilijat valitaan tästä poolista kilpailun ulkopuoliseen testaukseen. Jotta kaikki urheilijat olisivat käytettävissä äkilliseen kilpailun ulkopuoliseen testaukseen, urheilijan on ilmoitettava olinpaikkansa kansainväliselle tai kansalliselle lajiliitolleen. Urheilijoiden olinpaikat kuvaavat urheilijoiden velvollisuutta tiedottaa nykyinen sijaintipaikkansa riittävän kilpailun ulkopuolisen testauksen varmistamiseksi. Muutoin urheilijaa uhkaa antidopingsääntörikkomus. Lisätietoja:

6 DIA 9: Useimmat dopingaineet olivat alunperin farmaseuttisia lääkeaineita. Näitä lääkeaineita käytetään osittain vakavien sairauksien lääketieteellisessä hoidossa. Siten näillä lääkeaineilla on toisaalta haluttu vaikutus sairauteen mutta toisaalta epätoivottavia sivuvaikutuksia. Näitä biolääketieteellisiä sivuvaikutuksia valvotaan ja testataan useilla erityisillä kokeilla, ja niiden on todistettu olevan hyväksyttäviä verrattuna alkuperäisestä sairaudesta aiheutuviin ongelmiin. Lääketieteellisten lääkeaineiden käytön ongelmana suoritusta parantavina aineina on se, että terveet urheilijat käyttävät niitä ilman riittävää tarvetta. Lisäksi useimpia väärinkäytettyjä aineita nautitaan ns. suprafarmakologisina annoksina tai erilaisina yhdistelminä ( pinoaminen ) ilman aiempaa lääketieteellistä tutkimusta. Se voi aiheuttaa sellaisia biolääketieteellisiä sivuvaikutuksia, joita kukaan ei oikeastaan osaa arvioida. Kuva: Lääketieteelliseen tarkoitukseen käytettävien lääkeaineiden ja urheilussa väärinkäytettävien aineiden välinen suhde. Lääketieteellisesti käytetyillä lääkeainilla on osoitettu olevan terapeuttisia vaikutuksia farmakologisten annosten yhteydessä kun taas suoritusta parantavilla lääkeaineilla on havaittu olevan vaarallisia vaikutuksia suprafarmakologisten annosten käytön vuoksi. Sivuvaikutukset voivat olla lyhytaikaisia, peruutettavissa olevia, peruuttamattomia tai aiheuttaa myöhemmin ilmeneviä vaurioita. DIA 10: Anaboliset steroidit tai anabolis-androgeeniset steroidit (AAS) ovat hormoneja. Kuten useimmat hormonit, ne kulkevat veressä ja säätelevät tiettyjä ruumiintoimintoja. Esimerkiksi AAS parantaa valkuaisaineiden aineenvaihduntaa, joka lisää lihasmassaa. Anabolinen tarkoittaa kehittämistä. Andro + geeninen tarkoittaa mies + tuottaa. Steroidit ovat eräänlaisia lipidejä molekyylejä. Esimerkiksi testosteroni on anabolinen steroidi, joka vastaa miessukuhormonia, jota tuotetaan endogeenisesti kiveksissä, munasarjoissa, lisämunuaiskuoressa ja maksassa. Anabolisten steroidien lääketieteellinen käyttötarkoitus on lihasrappeuma. Kuva: Tiettyjen elinten soluissa tuotetaan hormonia, jota eritetään jälkikäteen vereen (verisuonisto). Hormoni voi kulkeutua mihin tahansa osaan ruumista verisuoniston kautta. Kohdesoluilla on erityiset reseptorit, jotka tunnistavat steroidihormonin ja alkavat tuottaa valkuaisaineita. Lisätietoja:

7 DIA 11: Anabolis-androgeeniseia steroideja (AAS) käytetään mm. seuraaviin lääketieteellisiin tarkoituksiin: Androgeenien puute Hypogonadismi on kivesten tai munasarjojen vähentynyt kyky tuottaa androgeeneja AAS:ää käytetään korvausterapiana. Miesten jättikasvu Valtava pituus. Edometrioosi Kohdun limakalvojen proliferaatio (kasvu kohdun yli tai ulkopuolelle). Anemia Verisolujen puute AAS:ää käytetään stimuloimaan punasolujen muodostumista. DIA 12: AAS:n väärinkäytön halutut vaikutukset urheilussa perustuvat aineen anaboliseen toimintaan (solujen kasvuun). Joskus urheilijat haluavat kehittää" lihaksia väärinkäyttämällä steroideja, jotka parantavat valkuaisaineiden synteesiä ja siten lisäävät lihaskudosta. Valkuaisaineiden parantuneen synteesin myötä steroidin väärinkäytön tulisi myös edistää nopeampaa regeneraatiota. AAS:llä voi olla vaikutus lihaksistoon erityisesti silloin, kuin harjoittelu tapahtuu näiden aineiden vaikutuksen alaisena. Tästä huolimatta urheilijoiden on liikuttava aktiivisesti, sillä anaboliset steroidit eivät itsessään kasvata lihaksia. Lisäksi lihakset eivät ole fysiologisesti valmiita näin äärimmäiseen ja nopeaan kasvuun, joten anabolisten steroidien käyttö voi aiheuttaa lihasvaurioita harjoittelun aikana. Kuva: AAS:ää voidaan ottaa tabletteina tai ne voidaan antaa lihaksen sisäisenä injektiona. Tämä aiheuttaa lisäksi epäsuoria terveysriskejä, kuten infektioita (esim. HI-virus tai hepatiitti). DIA 13: Diassa esitellään tapausraportti anabolisia aineita väärinkäyttäneestä urheiljasta (jalkapalloilija), jolla on useita jännerepeämiä. Isenberg et al., alkuperäinen yhteenveto (2008): Unfallchirurg, 46-49: Successive ruptures of patellar and Achilles tendons. Anabolic steroids in competitive sports. Testosteronin johdannaisia tai 19-nor-testosteronia käytetään anabolisina aineina suorituksen parantamiseksi, vaikka anabolisten aineiden vaikutuksista ei olekaan vielä täyttä varmuutta. Kilpaurheilijat käyttävät yhä anabolisia steroidieja Lisätietoja:

8 lisääntyneistä tarkastuksista ja niihin liittyvistä useammista dramaattisista tapahtumista huolimatta. Vaikka anabolisten aineiden käytöstä johtuvat metaboliset toimintahäiriöt ovat hyvin dokumentoituja, suurten jänteiden repeämistä raportoidaan harvoin. 29-vuotias jalkapalloilija tarvitsi 18 kuukauden sisällä leikkausta patellaarisen jänteen ja kummankin akillesjänteen repeämään. Tarkoin kohdistetun kyselyn ansiosta saatiin tietää, että hän oli käyttänyt erilaisia anabolisia steroideja säännöllisesti kolme vuotta voimakkuutensa parantamiseksi. Hän nautti jokaisen operaation jälkeen anabolisia steroideja suurina annoksina varhaisen toipilasajan ja harjoittelun aikana. Minimaalisen invasiivinen kirurgia ja avoimet ompelutekniikat aiheuttivat myöhemmin akillesjänteiden täydellisen yhdistymisen. Harjoittelu ja anabolisten aineiden käyttö aloitettiin varhain patellaarisen jänteen ompelun jälkeen, mukaan lukien luutunnelit, joiden kulminoituminen histologiassa vahvisti uudelleenrepeämisen 8 viikon jälkeen. Ligamentin rekonstruktion jälkeen (puolijänteinen jännesiirrännäinen ja jälkikäteen annettu injektio), menetettiin jänne ja varatraktiolaite. Urheilijalle annettiin toistuvia varoituksia heikentyneestä paranemisesta anabolisten aineiden käytön jatkuessa, mutta ilman menestystä. KoskaKilpa- ja kuntourheilussa on runsaasti kirjaamattomia tapauksia, anabolisten steroidien käytön voidaan olettaa vaikuttavan myös määrällisesti jännerepeämien operatiiviseen hoitoon. Ylempi kuva: Polvilumpio (keltaiset nuolet) ja sen irrallisuus sääriluusta (patellaarisen jänteen repeämä). Alempi kuva: Repeämäkohta anatomisessa kuvassa (punaiset nuolet osoittavat patellaarista jännettä). DIA 14: AAS:n väärinkäyttö parantaa harjoittelumotivaatiota ja näin liikaharjoittelun riskiä. Tämä taas vaikuttaa haitallisesti motooriseen elimistöön. Yleisen näkemyksen mukaan AAS:n väärinkäytöllä suurina määrinä on merkittäviä vaikutuksia kun taas elimelliset sivuvaikutukset esitetään harmittomina tai kielletään. Tosiasiassa nämä harmittomilta tuntuvat sivuvaikutukset ilmenevät varhaisessa vaiheessa ja niiden jälkeen ilmenee paljon vaarallisempia sisäelimiin kohdistuvia sivuvaikutuksia. Anabolis-androgeenisten steroidien terveysriskit perustuvat androgeeniseen osaan. Miespuolisilla väärinkäyttäjillä voi esiintyä rintojen kasvua, ns. gynekomastiaa (naisistuminen) ja vastakohtana naispuolisilla väärinkäyttäjillä miesten sukupuoliominaisuuksien kehittymistä (miehistyminen). Lisätietoja:

9 Muita sivuvaikutuksia: Steroidiperäinen akne ei ole yhtä vaarallinen, mutta se on esteettisesti epämiellyttävä (kuva a). Maksan tulehdukse eli; kudoksen rasvarappeutuminen ja maksakystien muodostuminen ovat esimerkkejä suorista vahingoista kudokselle (kuva b). Kivesten kutistuminen (kuva c). Gnekomastia (rintojen suureneminen miehillä; kuva d). Luuston degeneraatio. Kardiovaskulaariset häiriöt ilmenevät sydämessä hapen riittämättömyytenä, johtuen sydänlihasten kasvusta ilman verisuonten adaptaatiota. Lisähäiriöitä ilmenee verenkierrossa verisuonten seinämiä suojaavien korkeatiheyksisten lipidien (High Density Lipids, HDL) määrän vähentyessä ja verisuonten seinämiä vahingoittavien matalatiheyksisten lipidien (Low Density Lipids, LDL) määrän kasvaessa. Äänen syveneminen (naiset). Parran kasvu (naiset) ja kaljuuntuminen (miehet). DIA 15: Tiivistelmä ja avainsanat DIA 16: Hormonit ja samansukuiset aineet ovat sisäeritysrauhasten vapauttamia endogeenisiä tai eksogeenisiä lähettimolekyylejä, joita voidaan ottaa myös lääkeaineina. Ne kulkevat veressä säädelläkseen tiettyjä ruumiintoimintoja: Erytropoietiini on erityisesti munuaisissa muorostuva hormonaalinen aine, joka stimuloi punaverisolujen muodostumista (selitetään yksityiskohtaisesti seuraavissa dioissa). Ihmisen kasvuhormoni on luonnossa esiintyvä ihmisen kasvuhormoni tai rekombinantti versio, joka stimuloi kasvua. Insuliinin tapainen kasvutekijä on peptidi, joka on rakenteellisesti samanlaista kuin insuliini. Sitä eritetään joko sikiön kehityksen aikana tai lapsuudessa, ja se joka toimii välittäjänä kasvuhormonin toiminnalle. Mekaaninen kasvutekijä on insuliinin tapaisen kasvutekijän alikategoria. Ihmisen koriongonadotropiini on glykoproteiinihormoni, jota löytyy raskaana olevien naisten virtsasta ja veriseerumista. Sitä pidetään yleisesti merkkinä Lisätietoja:

10 raskaudesta tai sitä käytetään lääketieteellisesti aiheuttamaan ovulaatiota ja hoitamaan miesten sukupuolirauhasten erityksen vajausta ja piilokiveksisyyttä- Tätä hormoni syntyy tietyissä syövissä (kuten kivessyövässä). Insuliini on haimassa syntetisoituva proteiinihormoni, mikä on olennaista hiilihydraattien, lipidien ja valkuaisaineiden aineenvaihdunnalle. Se säätelee verensokerin tasoja helpottamalla glukoosin ottamista kudoksiin, edistämällä sen muuntumista glykogeeniksi, rasvahapoiksi ja triglyserideiksi ja vähentämällä glukoosin vapautusta maksasta. Kun insuliinia ei tuoteta tarpeeksi, se johtaa sokeritautiin. Kortikotropiini on ACTH:n valmiste (adrenocorticotropic hormone, adrenokortitropiinihormoni / aivolisäkkeen etulohkon proteiinihormoni). Se stimuloi lisämunuaiskuorta, jota käytetään erityisesti nivelreuman ja reumakuumeen hoidossa. DIA 17: Lyhenne EPO tarkoittaa erytropoietiini-hormonia. Se on erityisesti munuaisessa muodostuva kasvutekijä, joka stimuloi punaverisolujen synteesiä. Punaverisolut tai erytrosyytit kantavat happea kudoksiin. Punaverisolujen muodostumisen kiertoa valvoo veren happisisältö, jota reseptorit mittaavat jatkuvasti kontrollimuuttujana. Jos happisisältö vähenee ja kehossa on happivajausta, EPO:n tuotanto laukeaa ja punaverisoluja muodostetaan punaiseen luuytimeen. Tärkeä elin tässä kierrossa on munuainen, jonka kudoksessa EPO hyvin todennäköisesti muodostetaan. Tähän kontrollikiertoon voidaan puuttua lisäämällä EPO:a ulkoisesti ja lisäämällä punaverisolujen määrää jopa ilman harjoittelua. Erytropoietiinia käytetään anemian lääketieteelliseen hoitoon. Kuva: Erytropoietiinia tuotetaan renaalisoluissa ja eritetään vereen (verisuonisto). Se stimuloi punaverisolujen tuotantoa luuytimessä. DIA 18: Erytropoietiini stimuloi punaverisolujen tai erytrosyyttien tuotantoa luuytimessä. Punaverisolut vastaavat hapen kuljettamisesta. Happi on olennaista ihmisen ruumiin fysiologisten toimintojen kannalta. Aivojen lisäksi lihakset tarvitsevat eniten happea kestävyyssuorituksen varmistamiseksi. Siten pyöräilijät, pitkän matkan juoksijat tai murtomaahiihtäjät saattavat tuntea houkutusta väärinkäyttää EPO:a kudostensa hapettumisen parantamiseksi. Lisätietoja:

11 Laillinen ja paljon turvallisempi vaihtoehto kestävyyssuorituksen tai tarkemmin hapen sidontakapasiteetin parantamiseksi on korkeanpaikanharjoittelu. Vuoriston ilmakehän erityisten fyysisten ominaisuuksien ansiosta hapen huonompi saatavuus aiheuttaa punaverisolujen laillisen synteesin stimulaatiota. Kuva: Suomalaisella hiihtäjällä Eero Mäntyrannalla on mutaatio erytropoietiinireseptorinsa geenissä, joka edistää hapenkuljetusta veressä. Tämän ansiosta hän on voittanut useita olympiakultamitaleita aivan laillisesti. DIA 19: Erytropoietiinia käytetään anemian (veressä on vähän punaverisoluja hemoglobiinissa tai kokonaistilavuudessa) lääketieteelliseen hoitoon. Anemiaa voi esiintyä henkilöillä, jotka kärsivät kroonisesta munuaistaudista, syövästä tai AIDS:ista tai ovat muuten vakavasti sairaita. Kaaviokuva: Kudos kehittää happivajauksen (saatavilla olevan, välttämätömän hapen puute). Tämän seurauksena keho alkaa tuottaa erytropoietiinia, joka parantaa punasolujen synteesiä usean päivän viiveellä. DIA 20: Erytropoietiinilla (EPO) ei ole, joko ruumiille luontaisessa muodossa (ihmisen [i] EPO) tai geeniteknologian tuottamassa muodossa (ihmisen rekombinantti [ri] EPO) sen rakenteeseen perustuvia sivuvaikutuksia. Kaikki sen terveydelle vaaralliset vaikutukset liittyvät punaverisolujen muodostumiseen, joka lisää veren viskositeettia. Siten EPO:n väärinkäyttö lisää kohonneen verenpaineen tai tromboembolisten tapahtumien riskiä keuhkoissa, aivoissa tai sydämessä. Tämä voi johtaa esimerkiksi infarktiin tai aivohalvaukseen. EPO:n väärinkäyttö voi olla todella hengenvaarallista! Kuva: Kuvan vasemmalla puolella on esitetty sydämen oikean puoliskon kammio ja kuvan oikealla puolella sydämen vasemman puoliskon kammio patologisesti laajenneesta sydämestä. Infarkti on merkitty sinisellä ympyrällä. DIA 21: Tiivistelmä ja avainsanat Lisätietoja:

12 DIA 22: Beetareseptorit ovat reseptoreja, joita on joidenkin elinten ja kudosten solupinnoilla. Niitä hermottaaa sympaattinen hermosto välittäen tiettyjä fysiologisia vasteita, kuten verisuonten laajentuminen, keuhkoputkien rentoutuminen ja sydämen sykkeen nopeutuminen tiettyjen adrenergisten aineiden vuoksi. Beetareseptorien salpaajat ovat lääkeaineita, jotka salpaavat beetareseptorien toiminnan lisätäkseen sydämen sykettä ja lihassupistusten voimaa ja alentaen näin korkeaa verenpainetta. Niitä käytetäänkin usein sydänvaurioiden korjaamiseen. Reseptori on tavallisesti kalvoproteiini, jossa tietyt molekyylit voidaan sitoa antamaan merkki tietylle vasteelle. Kuva: Beetareseptorin salpaajat otetaan suun kautta, resorboidaan ruoansulatuskanavassa vereen ja kuljetetaan maksan kautta sydämeen. Siellä ne salpaavat beetareseptorit. DIA 23: Beetasalpaajilla ei ole suoraa suoritusta parantavaa vaikutusta. Ne ovat kiellettyjä useissa urheilulajeissa, joissa tarvitaan vähemmän kiihtyneisyyttä, kuten jousiammunnassa ja autourheilussa. Ne rauhoittavat myös sydämen sykettä ja verenkiertoa. Lisäksi beetasalpaajat estävät jännitystä, lavakammoa ja käsien tärinää. Kuva: Normaali ruumis vastaa äärimmäiseen stressiin aktivoimalla taistele tai pakene -vastemekanismin eli pumppaamalla adrenaliinia elimistöön, nostamalla sydämn sykettä ja antaen äkillisen energian ja voiman purkauksen. Stressaavan tilanteen aikana sympaattinen hermosto stimuloi lisämunuaisia tuottaakseen adrenaliinia. Adrenaliini virtaa verisuonten kautta sydämeen. Adrenaliini aktivoi sydämessä olevat reseptorit. Sydämen syke nousee (taistele tai pakene -reaktioit). Kun beetasalpaajia on nautittu suun kautta, ne pääsevät verenkiertoon ruoansulatuskanavan kautta ja estävät adrenaliinia hyökkäämästä sydänsoluissa sijaitseviin respetoreihin. Sydämen syke pysyy normaalina, eikä taistele tai pakene -reaktioita synny. Lisätietoja:

13 DIA 24: Beetasalpaajien biolääketieteelliset sivuvaikutukset ovat seuraavat: Bradykardia on alentunut sydämen syke. Verenpaineen alentamisen aikana ilmenee odottamaton verenpaineen aleneminen. Kuuloharha tai hallusinaatio on havainto jostakin ilman ulkoista syytä. Se ilmenee tavallisesti keskushermoston häiriön tai lääkeaineiden vasteen seurauksena. Unihäiriöitä on havaittu. Keuhkoputkia ympäröivien lihasten kouristus on useiden hengitysteiden lihasten supistuminen, joka johtaa uloshengityksen vaikeutumiseen. Masennus on psykoottinen häiriö, josta ovat merkkinä erityisesti surullisuus, epäaktiivisuus, ajattelu- ja keskittymysvaikeudet, merkittävä ruokahalun ja unen lisääntyminen tai vähentyminen, alakuloisuuden ja toivottomuuden tunteet, ja joka johtaa joskus itsemurhaan. Työnteosta, ponnistelusta tai stressistä aiheutuvaa väsymistä kutsutaan uupumukseksi. DIA 25: Tiivistelmä ja avainsanat DIA 26: Beeta2-agonistit (kutsutaan myös beetasympatomimeeteiksi) simuloivat sympaattista hermotoimintaa beetareseptoreissa: esim. beeta2-sympatomimeetit vaikuttavat keuhkoissa oleviin beeta2-reseptoreihin. Beeta2-agonistin lääketieteellinen tarkoitus on astma. Urheilijoiden on kiinnitettävä huomiota TUE:n (terapeuttisen käytön erivapaus) mahdollisuuteen astman tapauksessa. Kuva: Beeta2-agonistien toimintatapa keuhkoputken lihaksessa. Supistunut keuhkoputken lihas (esim. astmakohtauksessa) voi rentoutua beeta2-antagonistien luovutuksen ansiosta. DIA 27: Beeta2-antagonisteja väärinkäyttävät urheilijat uskovat parantavansa kestävyyssuoritustaan tehostamalla keuhkojensa toimintaa tai lisäämään Lisätietoja:

14 voimaansa parantamalla valkuaisaineiden synteesiä. Tästä ei ole kuitenkaan vielä saatu selkeää tieteellistä vahvistusta. Yksi tunnetuimmista beeta2-antagonistien väärinkäyttötapauksista on saksalaisen pikajuoksiajn Katrin Grabben klenbuterolin väärinkäyttö. Klenbuterolia käytettiin ensimmäistä kertaa laittomasti väärin kasvunedistäjänä eläintuotannossa rasvattoman lihasmassan lisäämiseksi ja rasvan vähentämiseksi ja myöhemmin dopingtarkoituksiin urheilussa. DIA 28: Beeta2-agonistien tunnetut sivuvaikutukset ovat seuraavat: Pulssin ja verenpaineen nousu. Käsien lievä tärinä, levottomuus ja päänsärky. Punastuminen ja sydämentykytys. Häiriökäyttäytymistä lapsilla. Lihaskrampit ja allergiset reaktiot. Ärsytys kurkussa ja ylemmissä hengitysteissä. DIA 29: Tiivistelmä ja avainsanat DIA 30: Veridoping kuuluu laittomiin manipulaatiomenetelmiin. Se on suora hapensiirron parantamisen muoto, jolla on lisää välittömästi punaverisolujen määrää kun taas EPO vain parantaa punaverisolujen synteesiä. Urheilijat voivat suorittaa manipuloinnin kahdella tavalla: Veren kerääminen ja myöhempi uudelleeninjektointi. Veren ottaminen luovuttajalta ja uudelleeninjektointi tarvittaessa. Fysiologiset vaikutukset ovat samankaltaiset kuin EPO:n väärinkäytössä: - Punaverisolujen lisääntyminen. - Hapen toimituksen tehostuminen. Veripulloja käytetään lääketieteessä korvaamaan suurten verimäärien menetyksiä. Lisätietoja:

15 DIA 31: Kestävyyssuoritus paranee punaverisolujen määrän kasvaessa ja hapenkannon parantuessa. Vaikutukset ovat samankaltaiset kuin EPO:n väärinkäytössä, mutta niiden vaikutukset ovat välittömiä. Grafiikka: Verensiirron vaikutus fyysiseen suoritukseen ilmaistaan seuraavalla polulla, jossa näytetään uudelleeninfuusion tai plasebon vaikutus 10 km:n juoksukisan aikana. Ryhmä 1: Vaikutuksia ei ole havaittavissa plaseboliuoksen infuusion jälkeen, mutta ne ovat merkittäviä veren uudelleeninfuusion jälkeen Juoksuaika lyhenee. Ryhmä 2: 10 km:n juoksuaika lyhenee välittömästi veren uudelleeninfuusion jälkeen. Ajan parannus pysyi yllä 13 päivän ajan punaverisolujen uudelleeninfuusion jälkeen, ja se oli siten edelleen läsnä plasebon infuusion aikaan. Brien & Simon (1987) alkuperäinen yhteenveto: JAMA 257 (20), : The effects of red blood cell infusion on 10-km race time. Tutkimuksessa tarkasteltiin 400 ml:n punaverisolujen (RBC) infuusion vaikutusta 10 km:n ratakilpailuaikaan, submaksimaaliseen sydämen sykkeeseen, hematokriittiin, 2,3 -difosfoglyseraattiin ja osittaiseen hapen paineeseen 50 %:n hemoglobiinisaturaatiolla. Kuusi kovakuntoista miespuolista pitkänmatkan juoksijaa luovuttivat kahdesti yksikön RBC:tä, joka jäädytettiin myöhempää uudelleeninfuusiota varten. Yksitoista viikkoa toisen luovutuksen jälkeen he juoksivat kolme 10 km:n kilpailua 400 m:n standardiradalla: ennen infuusiota, 100 ml:n suolaliuoksen nauttimisen jälkeen ja 400 ml:nautologisen ja aiemmin jäädytettyn glyseriinipoistetun RBC:n nauttimisen jälkeen. Kaikki juoksijat suorittivat kaikki tässä kaksoissokko-, plasebo- ja vaihtokoesuunnitelmassa olevat kokeet. Juoksuaika kirjattiin jokaisen 400 m:n kohdalla, ja verta kerättiin ennen jokaista koetta. Tiedot analysoitiin varianssianalyysillä. RBC-infuusiota seuranneissa tuloksissa havaittiin selvästi korkeampi hematokriittikonsentraatio ja selvästi nopeampi 10 km:n juoksu. Submaksimaalinen sydämen sykke (10 sykettä/minuutti) ei laskenut merkittävästi, eikä 2,3 -difosfoglyseraatissa tai osittaisen hapen paineessa 50 %:n hemoglobiinisaturaatiolla esiintynyt huomattavia muutoksia. 400 ml:n infuusio autologista pakattua RBC:tä aiheutti erytrosytemian, joka paransi selvästi suorituskykyä 10 km:n ratakilpailussa todennäköisesti siksi, että hapentoimitus työlihaksiin parani. DIA 32: Biolääketieteelliset sivuvaikutukset ovat samankaltaiset kuin EPO:n väärinkäytössä. Lisätietoja:

16 Veridoping rasittaa sydän ja verenkiertoelimistöä, joka nostaa verenpainetta ja lisää tromboosiriskiä. Verensiirrot sisältävät siirto-onnettomuuden riskin allergioiden tai epäsopivuuden vuoksi ja vakavien infektioiden, kuten hepatiitin tai HI-viruksen, riskin. DIA 33: Tiivistelmä ja avainsanat DIA 34: Plasmatilavuuden laajentimet kuuluvat diureettien ja muiden maskiaineiden ryhmään kieltoluettelossa. Plasmalaajentimet lisäävät plasman nesteosaa, joka vähentää hematokriitin osuutta. Laajentimia käytetään lääketieteelliseen hätäapuun suuren verimäärän menetyksen tai laajojen palovammojen tapauksessa. Hematokriitin määritelmä: Punaverisolujen varaama veritilavuuden osa, joka ilmaistaan yleensä prosenttiosuutena veren kokonaistilavuudesta. Kuva: Ihmisen veri voidaan jakaa plasmaan (keltainen) ja verisoluihin (punainen). Keltainen nesteosuus koostuu vedestä ja sen liuenneista ainesosista, mukaan lukien valkuaisaineet (kuten albumiini, fibrinogeeni ja globuliinit), elektrolyyteistä (kuten natrium ja kloridi), sokereista (kuten glukoosi), lipideistä (kuten kolesteroli ja triglyseridit), metabolisista jätetuotteista (kuten urea), aminohapoista, hormoneista ja vitamiineista. Punainen osuus koostuu veren solurakenteista, esim. punasoluista, valkosoluista yms. DIA 35: Urheilijat väärinkäyttävät plasmalaajentimia kompensoimaan korkeaa hematokriitin tasoa vähentämällä veren viskositeettia. Hematokriitin taso voi nousta EPO:n väärinkäytön jälkeen, ja plasmalaajentimia voidaan käyttää väärin tämän dopingrikkomuksen peittämiseksi. Plasmalaajentimilla pyritään myös tasapainottamaan kestävyyssuoritusten aiheuttamia nestemenetyksiä, mikä vähentää veritilavuutta. Plasmalaajennin voi lisätä veren tilavuutta kompensoimalla tämän nestemenetyksen. Lisätietoja:

17 Kuva: Plasmatilavuuden laajentimen väärinkäytön vaikutusvasen palsta: Veren koostumus ennen plasmatilavuuden laajentimen väärinkäyttöä lisääntyneellä hematokriitillä. Oikea palsta: Veren koostumus plasmatilavuuden laajentimen väärinkäytön jälkeen vähentyneellä hematokriitillä. Veren soluosan määrä (punainen palsta) pysyy samana (vertaile vasenta ja oikeaa palstaa). Ainoastaan plasman (keltainen palsta) määrä lisääntyy, jolloin veren kiinteiden ja nesteosien prosentuaalinen jakosuhde (hematokriitti) pienentyy laajentimen väärinkäytön vuoksi. DIA 36: Plasmatilavuuden laajentimien biolääketieteelliset sivuvaikutuksia voivat olla seuraavat: Allergiset reaktiot, kuten kutina. Huimaus/pyörrytys. Astmaattiset oireet. Verenkierron äkillinen romahtaminen. DIA 37: Tiivistelmä ja avainsanat DIA 38: Diureetit ovat tuotteita, jotka auttavat poistamaan nestettä ruumiista. Ne vaikuttavat munuaisen toimintaan tehostaen kuonan eritystä, vedenmenetystä ja painonpudotusta. Ne aiheuttavat veden menetyksen halvaannuttamalla veden uudelleen imeytymisen osittain, jolloin virtsaamisnopeus nousee. Nämä vaikutukset voidaan saavuttaa usean tunnin sisällä. Voimakkaat diureetit voivat lisätä virtsan virtausta noin 6 litraan päivässä. Diureetteja käytetään lääketieteessä korkean verenpaineen, sydänkohtauksen tai maksakirroosin hoitoon. DIA 39: Diureetteja ei väärinkäytetä suorituksen parantamiseksi vaan painon nopeaksi pudottamiseksi, jotta urheilija voi aloittaa alemmassa painoluokassa. Niitä voidaan Lisätietoja:

18 myös väärinkäyttää virtsanäytteen laimentamiseksi lisääntyneen vesiosuuden avulla muiden dopingaineiden väärinkäytön peittämiseksi. Diureetit ovat myös erittäin yleisiä kehonrakennuksessa. Tavoitteena on parantaa lihasten ulkonäköä veden menetyksen avulla, jotta mahdollisimman paljon lihasta näkyisi ja jotta lihaksessa näkyisi yhtä paljon yksityiskohtia ja juovikkuutta. Tapausraportti osoittaa diureettien käytön tavoitteen soutajalla ja sen kuolettavat seuraamukset. Dunker et al. yhteenveto (2001): Anaesthesist, : Exertional heatstroke. Lethal multiorgan failure due to hyperthermia in a 23- year-old sportsman. Tässä tutkimuksessa raportoidaan 23-vuotiaasta soutajasta, joka kärsi ponnistelusta aiheutuvasta lämpöhalvauksesta yrittäessään pudottaa painoaan 2 kg hölkkäämällä ennen kilpailua. Sairautta pahensivat ympäristön olosuhteisiin sopimattomat vaatteet, joita urheilija käytti tarkoituksellisesti lisätäkseen hikoilemista. Ruumiin syvien kudosten lämpötila oli yli 43 C. Tajuttomalle potilaalle kehittyi näin äkillinen monen elimen vajaatoiminta: maksa lakkasi toimimasta, munuaiset eivät toimineet kunnolla, poikkijuovaiset lihassolut repesivät ja muodostui disseminoitunut intravaskulaarinen koagulaatio. Lisäksi soutaja kärsi sydänpussiin nestepurkaumasta ja akuutista keuhkojen vajaatoiminnasta (ARDS). Maksimaalisesta intensiivihoidosta (verituotteiden perusteellinen akorvaaminen, jatkuva hemodiafiltraatio ja typpioksiduulin jakelu inhalaation avulla) nuori urheilija kuoli 48 tuntia teho-osastolle jouduttuaan. Tämä traaginen tapahtuma osoittaa, miten yleistä ja vaarallista on yrittää pudottaa painoa harjoittelemalla tarmokkaasti sopimattomalla vaatetuksella. Tässä artikkelissa käsitellään ponnistelusta aiheutuvan lämpöhalvauksen potentiaaliia riskitekijöitä, symptomatologiaa, terapiaa ja estomenetelmiä. DIA 40: Terveysvaarana on vesi- ja suolatasapainon vääristyminen, joka johtaa nestehukkaan ja elektrolyyttien epätasapainoon. Muita sivuvaikutuksia ovat seuraavat: mineraalien menetys, lihaskramppien ja munuaistautien lisääntyminen, impotenssin esiintyminen miehillä, kuukautiskierron häiriöt naisilla. Yllä olevassa yhteenvedossa on selvitetty tapausraportin sivuvaikutukset. Lisätietoja:

19 DIA 41: Tiivistelmä ja avainsanat DIA 42: Amfetamiinin, efedriinin tai kofeiininin kaltaiset stimulantit olivat ensimmäinen tehokkaiden aineiden ryhmä, jotka lisättiin vuonna 1967 laadittuun dopingluetteloon. Tässä ryhmässä on hyvin erilaisia aineita,: sekä luonnolllisia aineita että niiden johdannaisia että keinotekoisesti tuotettuja aineita. Stimulantit ovat eksogeenisiä aineita (kuten efedriinitkin), jotka vaikuttavat keskushermostoon stimuloimalla useiden välittäjäaineiden (esim. asetykoliinin) vapautusta. Nämä aineet lisäävät sydämen sykettä, hengitysnopeutta ja aivojen toimintaa ja saattavat johtaa euforiaan. Niiden vastineita ihmisruumiissa ovat adrenaliini tai noradrenaliini. Nämä endogeeniset aineet lisäävät myös energia-aineenvaihduntaa. Stimulantteja tai amfetamiineja käytetään lääketieteessä pääasiassa paikallisesti, kuten keuhkoputkien rentouttamiseen tai nenänielun limakalvojen verentungoksen vähentämiseen (flunssalääkkeenä). Kuva: Neuroni aivojen toiminnallinen solu sisääntulorakenteineen (dendriitit) ja ulosmenorakenteineen (aksoni), jotka kommunikoivat toisten solujen kanssa synapsien avulla. Synapsi on on soluristeys solujen välistä kommunikaatiota varten. Stimulantit vaikuttavat juuri tällä alueella ja lisäävät välittäjäaineiden vapautusta. DIA 43: Stimulantit lisäävät aivojen ja ruumiin kiihtyneisyyttä. Urheilijat väärinkäyttävät stimulantteja valppauden, kilpailunhalun ja agressiivisuuden lisäämiseksi sekä väsymyksen ja kipuherkkyyden alentamiseksi. Stimulantit eivät suoranaisesti paranna fyysistä suoritusta. Urheilussa yleisimmin käytetyt stimulantit ovat amfetamiinit, kokaiini, efedriini ja kofeiini. Kaaviokuva: Täydellisen uupumisen tilaa ei voida saavuttaa tavanomaisissa olosuhteissa (esim. urheilussa). Se on autonomisesti suojatun resurssin kaltaista, ja se voidaan aktivoida ainoastaan tietyissä olosuhteissa. Stimulanttien avulla voidaan kuitenkin kuluttaa loppuun kehon viimeisimmätkin voimavarat! Lisätietoja:

20 DIA 44: Stimulantit tukahduttavat pelon tai uupumuksen. Niiden vaikutus on niin tehokas, että urheilija ei tajua kuinka väsynyt hän on. On esiintynyt useita tapauksia, joissa ylirasittuminen on johtanut kuolemaan erityisesti huipputason kilpaurheilussa. Pitkittynyt ponnistelu voi aiheuttaa myös nestehukkaa sekä myös yleisesti hypertermiaa. Stimulanttien biolääketieteelliia vaikutuksia ovat psykologisten häiriöiden, kuten riippuvuuden tai masennuksen, kehittyminen. Toisaalta niillä voi olla myös fysiologisia vaikutuksia, kuten: ruumiinlämmön dysregulaatio, ruokahalun ja unen menetys, hallusinaatiot, ruumiin vapina, levottomuus, ahdistus, jännitys, sydämen rytmihäiriöt. Stimulanttien euforisten vaikutusten vuoksi niitä väärinkäytetään sekä urheilussa että urheilun ulkopuolella! DIA 45: Tiivistelmä ja avainsanat DIA 46: Lisäravinteet ovat luonnollisesti ruumiissa olevia aineita, joita nautitaan normaalin päivittäisen ravinnon lisänä. Tällaisia lisäravinteita ovat esim. glukoosi, mineraalit, vitamiinit tai hivenaineet. Ne ovat osittain olennaisia kasvulle ja kehitykselle monisoluisessa organismissa, kuten ihmisruumiissa. Lisäravinteet koostuvat enimmäkseen useista aineista. Lääketieteellinen tarkoitus lisäkorvauksille tai lisäravinteille on kehon puutostila, joka johtuu aliravitsemuksesta tai sairauksista. Lisäravinteita käytetään pääasiassa terveyden parantamiseen, sairastumisriskin pienentämiseen ja painonhallintaan. Useimmat lisäravinteet eivät sisälly kieltoluetteloon. DIA 47: Lisäravinteet voivat olla välttämättömiä joillekin kilpaurheilijoille, jotta he kykenevät suoriutumaan lajinsa vaativasta intensiteetistä ja kestosta. Heillä on Lisätietoja:

21 äärimmäisen korkeat kalorin kulutustasot, joita normaali päivittäinen ravinto ei kykene kattamaan (kuten Tour de Francessa). Kriittiset aineet ovat B-ryhmän vitamiinit ja mineraalit, kuten jodi, sinkki ja osittain rauta, jota katoaa hien mukana. Hyvin tasapainotettu ruokavalio on kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin mitkään lisäravinteet. Annostelussa on luonnollisesti otettava huomioon yliannostus kielteisten vaikutusten välttämiseksi. DIA 48: Yksi lisäravinteiden pääriskitekijöistä voi olla positiivinen dopingtesti, joka johtuu kontaminoituneista lisäravinteista. Nämä etiketittömät aineet voivat äärimmäisessä tapauksessa antaa jopa positiivisen dopingtestinäytteen. Biolääketieteelliset sivuvaikutukset riippuvat siten etiketittömän aineen laadusta. Useimmat löydetyt aineet ovat erilaisia anabolis-androgeenisia steroideja. Monet urheilijat käyttävät lisäravinteita tuntematta niiden sivuvaikutuksia tai suositeltua annostusta. Koska lisäravinteiden markkinat ovat suuret (noin 12 miljardia USA:n dollaria vuonna 2001) ja niiden maailmanlaajuinen myyntimäärä on valtava, suositellun käytön ja väärinkäytön raja on häilyvä. Lisäksi se oletus, että mahdolliset ravinnolliset puutteet voidaan kattaa helposti lisäravinteilla, voi johtaa siihen, että terveellisen ja hyvin tasapainotetun ruokavalion vaihtoehtoa ei oteta riittävästi huomioon. Taulukko: Kansainvälinen olympiakomitea analysoi 600 ilman reseptiä myytävää lisäravinnetta. Tutkimuksessa havaittiin, että neljännes tutkituista aineista sisälsi kiellettyjä aineita, kuten anabolisia steroideja. DIA 49: Tiivistelmä ja avainsanat DIA 50: Geenit ovat DNA:n yksittäisiä osioita, jotka sisältävät perinnöllistä tietoa. Geenit sisältävät tiedot ruumiinrakenteesta ja siten myös yksittäisistä valkuaisaineista, esim. lihasvalkuaisaineista. Geeniterapiaan kuuluu pyrkimys muuttaa valikoivissa geeneissä olevaa tietoa. Lisätietoja:

22 Vuoden 2008 kieltoluettelossa geenidoping määritetään seuraavasti: suorituskykyä mahdollisesti parantavien solujen, geenien, geenien osasten ja geenin ekspression muuntamisen ei-hoidollinen käyttö. Kuva: Geeniterapian perusajatuksena on ottaa käyttöön muokatut geenit solussa tiettyjen kuljettimien avulla. Käyttöönoton jälkeen solu voi syntetisoida korjatut/uudet toiminnalliset valkuaisaineet, ja sairaus voidaan parantaa tai sitä voidaan ainakin lievittää. Geeniterapian lääketieteellinen tarkoitus on korjata viallisia geenejä, jotka ovat vastuussa esim. perinnöllisten sairauksien kehittymisestä. Ongelmana on kuitenkin terapeuttisen perusajatuksen väärinkäyttö urheilutarkoituksiin. DIA 51: Jos viallisten geenien korjaaminen on mahdollista, se ei ole kaukana lihasgeenien muokkaamisesta. Väärinkäytön mahdollisia tavoitteita voivat olla seuraavat: Erytropoietiinin tuotanon lisääminen (vrt. suomalainen hiihtäjä Eero Mäntyranta) kestävyyssuorituksen parantamiseksi. Tiettyjen lihaskasvutekijöiden stimulaatio voiman ja nopeuden lisäämiseksi. Vasen kuva: Seitsemän kuukauden ikäisen pojan reidet ja käsivarret vaikuttivat poikkeuksellisen lihaksikkailta. 4,5-vuotiaana hänen lihasmassansa ja voimansa lisääntyivät geneettisen myostatiinimutaation vuoksi. ja hän pystyi pitämään kahta 3 kg:n käsipainoa vaaka-asennossa suorin käsin. (Schuelke et al. (2004) N Engl J Med. 350: ) Oikea kuva: Vasemmalla on lihanpala, jossa ei ole kopioita inaktiivisesta myostatiinigeenistä (normaali). Oikealla on lihanpala ns. Belgian sininen -lehmästä, jolla on myostatiinigeenimutaatio (kaksi kopiota inaktiivisesta myostatiinigeenistä). Lisääntynyt lihasmassa on näkyvä merkki myostatiinigeenistä. Geeniterapiaa ja geenimutaatioita ei kuitenkaan vielä tunneta urheilussa. Lisätietoja:

23 DIA 52: Geeniterapian suurena ongelmana on se, ettei keinotekoista geeniä voida hallita. Kaikkia haluttuja ja epämiellyttäviä vaikutuksia ei voida ennakoida geenisääntelyn laajalle levinneiden mekanismien mukaisesti. Geeniterapiamenetelmiä koskevissa kliinisissä kokeissa on havaittu seuraavia ongelmia: syöpä, useiden elinten vajaatoiminta ja muut vahvasti elämää uhkaavat tapahtumat. Geeniterapian muita riskejä ei vielä tunneta tutkimusten ja julkaisujen vähyyden vuoksi, eikä geeniterapian biolääketieteellisiä sivuvaikutuksia voida näin hallita! DIA 53: Tiivistelmä ja avainsanat Lisätietoja: