ERIVAPAUS URHEILIJAN LÄÄKITYKSESSÄ SEKÄ KIELLETYT AINEET JA MENETELMÄT URHEILUSSA 2013

Transkriptio

1 ERIVAPAUS URHEILIJAN LÄÄKITYKSESSÄ SEKÄ KIELLETYT AINEET JA MENETELMÄT URHEILUSSA 2013 Kielletyt aineet ja menetelmät urheilussa Förbjudna substanser och metoder i idrotten 2013 adt_kielletyt_kansi_v2013_ indd

2 ERIVAPAUS 1 Mikäli terveyden ylläpitämiseen tai sairauden hoitoon ei ole saatavilla urheilussa sallittua lääkettä tai menetelmää, hoidolle voidaan hakea erivapautta. Sen avulla urheilija saa käyttää kyseistä kiellettyä hoitomuotoa. Erivapauden myöntäminen Erivapaus voidaan myöntää mille tahansa Maailman Antidopingtoimisto WADA:n kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelossa mainitulle hoitomuodolle, mutta sen tulee täyttää seuraavat ehdot: a. Lääkitys tai menetelmä on urheilijan hoidon kannalta välttämätön ja urheilijalle seuraa terveydellisiä haittoja, mikäli hän lopettaa kyseisen lääkkeen tai menetelmän käytön. b. Lääkkeen tai menetelmän hoidollinen käyttö ei saa tuottaa urheilijalle ylimääräistä hyötyä terveisiin urheilijoihin verrattuna, eli se ei saa kohottaa urheilijan suorituskykyä korkeammalle tasolle kuin mitä se olisi ilman sairauden aiheuttamaa haitallista vaikutusta suorituskykyyn. Kielletyn aineen tai kielletyn menetelmän käyttöä elimistön omien hormonien luonnostaan matalan tason nostamiseksi ei katsota hyväksyttäväksi hoitokeinoksi. c. Lääkitykselle tai menetelmälle ei ole olemassa asianmukaista vaihtoehtoista lääkitystä tai muuta hoitoa. d. Lääkityksen tai menetelmän käytön syy ei saa olla seurausta aiemmasta jonkin kielletyn lääkkeen tai menetelmän ei-lääketieteellisestä käytöstä, mikäli aiempi käyttö oli sinä aikana kielletty eikä urheilijalla ollut erivapautta käytön ajankohtana. Erivapauden voi saada taannehtivasti vain seuraavissa tilanteissa: a. Kun lääkkeen tai menetelmän käyttö on ollut välttämätöntä äkillisessä lääketieteellisessä hätätilanteessa. b. Kun lääkkeen tai menetelmän käyttö on tapahtunut ennalta arvaamattomassa äkillisessä tilanteessa, jolloin urheilijalla ei ole ollut aikaa tai mahdollisuutta jättää erivapaushakemusta tai erivapauslautakunnalla ei ole ollut aikaa tai mahdollisuutta käsitellä erivapaushakemusta ennen dopingtestiä. Erivapauslomake Erivapautta haetaan Hakemuslomakkeella (Application Form, TUE) minkä tahansa kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelossa mainitun aineen tai menetelmän käytölle. Lomakkeen saa ADT:n toimistosta tai tulostamalla sen Suomen Antidopintoimikunta ADT ry:n ( tai kansainvälisen lajiliiton internetsivuilta.

3 2 3 KANSALLISEN TASON URHEILIJAT KANSAINVÄLISEN TASON URHEILIJAT JA KANSAINVÄLISIIN TAPAHTUMIIN OSALLISTUVAT URHEILIJAT Erivapauden hakeminen ADT:n erivapauslautakunta voi urheilijan kirjallisesta hakemuksesta myöntää määräaikaisen erivapauden kielletyn aineen ja/tai menetelmän käyttämiseen WADA:n vahvistaman Kansainvälisen erivapausstandardin mukaisesti. ADT:n tekemä erivapauspäätös koskee kansallisen tason urheilijaa ja kansallisen tason kilpailuja Suomessa. Tasomäärittely ADT:n lajikohtaisen tasomäärittelyn piiriin kuuluvien urheilijoiden tulee iästään riippumatta hakea erivapaudet Kansainvälisen erivapausstandardin ja ADT:n ohjeiden mukaisesti. Muiden (tasomäärittelyn ulkopuolella olevien) urheilijoiden kohdalla ADT tarkistaa jälkikäteen (mahdollisen dopingtestin jälkeen), että kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelossa olevien aineiden käytölle on lääketieteellinen peruste. Tällöin ADT pyytää urheilijaa toimittamaan tarvittavat todistukset ja selvitykset jälkikäteen. Tasomääritykset ovat nähtävissä ADT:n internetsivuilla. Erivapaushakemuksen käsittely Erivapaushakemus on jätettävä vähintään 30 vuorokautta ennen kuin erivapauden kohteena olevaa lääkitystä tai menetelmää aiotaan käyttää. Erivapaushakemuslomake osoitetaan ADT:n erivapauslautakunnalle ja toimitetaan osoitteeseen Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry, Radiokatu 20, Helsinki. Huom.! Ota aina itsellesi kopio täytetystä erivapauslomakkeesta. ADT:n erivapauslautakunta voi halutessaan pyytää urheilijalta lisäselvityksiä tai -tutkimuksia erivapauden arvioimiseksi. Urheilija saa myönnetystä erivapaudesta todistuksen ADT:n erivapauslautakunnalta. Lupa lääkkeiden käyttöön tulee voimaan ADT:n erivapauslautakunnan määräämänä ajankohtana, yleensä välittömästi erivapauslautakunnan myönteisen päätöksen ja erivapaustodistuksen kirjoittamisen jälkeen. On huomattava, että ADT:n rekisteröityyn testauspooliin kuuluvien urheilijoiden erivapaudet voidaan vielä arvioida WADA:n erivapauskomiteassa, joka voi muuttaa päätöstä 30 vuorokauden kuluessa saatuaan sen tiedoksi. Mikäli WADA peruu ADT:n erivapauslautakunnan myönteisen päätöksen, urheilijalla on 14 vuorokautta aikaa WADA:n päätöksestä lukien lopettaa kyseisen lääkityksen tai menetelmän käyttö ilman, että häntä rangaistaisiin siitä. Urheilijan on pidettävä todistus erivapaudesta aina mukanaan. Se on esitettävä dopingtestissä. Muutoksenhaku erivapauspäätökseen Urheilija voi valittaa ADT:n erivapauslautakunnan kielteisestä erivapauspäätöksestä joko valvontalautakunnalle, Urheilun oikeusturvalautakunnalle tai WADA:n erivapauskomitealle. Erivapauden uusiminen Erivapaudet ovat määräaikaisia, ja urheilija on vastuussa erivapauden uusimisesta. Erivapauden uusimiseksi on toimitettava uusi hakemuslomake sekä siihen kuuluvat liitteet. Poikkeus: Kansainvälisen tason urheilijoiden ja kansainvälisiin urheilutapahtumiin osallistuvien urheilijoiden erivapautta koskevat hakemukset on urheilijan toimitettava etukäteen kansainväliselle lajiliitolleen (kansainvälisen lajiliiton sääntöjen mukaisesti) iästään ja kansallisesta tasostaan riippumatta. Mikäli urheilijalla on ADT:n myöntämä erivapaus, urheilijan tulee selvittää, hyväksyykö kansainvälinen lajiliitto ADT:n tekemän erivapauspäätöksen. Erivapauden hakeminen WADA:n laatimassa kansainvälisessä säännöstössä on erivapauksien osalta määrätty toimivaltajako siten, että kansainvälisen lajiliiton tehtävänä on hoitaa kansainvälisen tason urheilijoiden ja kansainvälisiin urheilutapahtumiin osallistuvien urheilijoiden erivapausmenettely. Kansainvälisen tason urheilijoiden ja kansainvälisiin urheilutapahtumiin osallistuvien urheilijoiden on selvitettävä erivapauteen liittyvät menettelyt kansalliselta tai kansainväliseltä lajiliitoltaan. Erivapautta koskevat hakemukset on urheilijan toimitettava tarvittaessa etukäteen kansainväliselle lajiliitolleen (englanniksi täytettyinä ja kansainvälisen lajiliiton lomakkeella, mikäli sellainen on olemassa). Urheilijan tulee toimittaa kopio kansainvälisen lajiliiton erivapauspäätöksestä tiedoksi ADT:lle. Erivapaushakemuksen käsittely Erivapaushakemus on jätettävä vähintään 30 vuorokautta ennen kuin erivapauden kohteena olevaa lääkitystä tai menetelmää aiotaan käyttää. Erivapaushakemuslomake osoitetaan kansainväliselle lajiliitolle. Huom.! Ota aina itsellesi kopio täytetystä erivapauslomakkeesta. Kansainvälisen lajiliiton erivapauskomitea voi halutessaan pyytää urheilijalta lisäselvityksiä tai -tutkimuksia erivapauden arvioimiseksi. Urheilija saa myönnetystä erivapaudesta todistuksen. Lupa lääkkeiden käyttöön tulee voimaan kansainvälisen lajiliiton määräämänä ajankohtana, yleensä välittömästi myönteisen päätöksen ja erivapaustodistuksen kirjoittamisen jälkeen. Kansainvälisen lajiliiton myöntämät erivapaudet voidaan vielä arvioida WADA:n erivapauskomiteassa, joka voi muuttaa päätöstä 30 vuorokauden kuluessa saatuaan sen tiedoksi. Mikäli WADA peruu kansainvälisen lajiliiton myönteisen päätöksen, urheilijalla on 14 vuorokautta aikaa WADA:n päätöksestä lukien lopettaa kyseisen lääkityksen tai menetelmän käyttö ilman, että häntä rangaistaisiin siitä. Urheilijan tulee aina tarkistaa erivapausmenettely omasta kansallisesta tai kansainvälisestä lajiliitostaan. Muutoksenhaku erivapauspäätökseen Kansainvälisen tason urheilijat voivat hakea muutosta erivapauspäätökseen WADA:n erivapauskomitealta tai Kansainväliseltä urheilun välimiesoikeudelta (CAS). Erivapaus urheilijan lääkityksessä (kansallisen ja kansainvälisen tason urheilijat) Tarkat ja päivitetyt ohjeet erivapauden hakemisesta ovat ADT:n internetsivuilla WADA:n internetsivuilla tai kansainvälisen lajiliiton internetsivuilta. Astmalääkitys ß 2 -agonistit (avaavat astmalääkkeet): 1. Keuhkoinhalaatioina käytettävät formoteroli (enintään 54 mikrogrammaa vuorokaudessa), salbutamoli (enintään 1600 mikrogrammaa vuorokaudessa) ja salmeteroli (tavanomaisin suositelluin annoksin) ovat sallittuja. Korkeammin annoksin ja muilla tavoin annosteltuina (esimerkiksi tabletteina tai mikstuurana) niiden käytölle tulee hakea erivapautta etukäteen. 2. Muut ß2-agonistit (esimerkiksi fenoteroli ja terbutaliini) ovat kiellettyjä ja niiden käytölle tulee hakea erivapautta etukäteen. Glukokortikosteroidit (hoitavat astmalääkkeet): 1. Keuhkoinhalaatioina käytettävät glukokortikosteroidit ovat sallittuja. 2. Glukokortikosteroidit ovat kiellettyjä suun kautta annosteltuina (tabletteina). Niiden käytölle tulee tarvittaessa* hakea erivapautta. * Glukokortikosteroideja testataan vain kilpailujen yhteydessä otetuista dopingnäytteistä. Tabletteina annosteltuna niiden varoaika on noin 7 vuorokautta.

4 4 5 KIELLETYT AINEET JA MENETELMÄT URHEILUSSA Kaikkina aikoina kielletyt aineet ja menetelmät (kilpailujen aikana ja kilpailujen ulkopuolella esimerkiksi harjoituskaudella ja kilpailujen välillä) S0. Myyntiluvattomat lääkeaineet S1. Anaboliset aineet S2. Peptidihormonit, kasvutekijät ja vastaavat aineet S3. ß 2 -agonistit S4. Hormoneihin ja aineenvaihduntaan vaikuttavat modulaattorit S5. Diureetit ja muut peiteaineet M1. Veren ja sen komponenttien manipulaatio M2. Kemiallinen ja fysikaalinen manipulaatio M3. Geenidoping Kilpailun aikana kielletyt aineet ja menetelmät Kohdissa S0. S5. ja M1. M3. määriteltyjen aineiden ja menetelmien lisäksi seuraavat ovat kiellettyjä kilpailujen aikana: S6. Piristeet S7. Huumaavat kipulääkkeet S8. Kannabinoidit S9. Glukokortikosteroidit Tietyissä urheilulajeissa kielletyt aineet P1. Alkoholi P2. Beetasalpaajat KAIKKINA AIKOINA KIELLETYT AINEET JA MENETELMÄT (KILPAILUJEN AIKANA JA KILPAILUJEN ULKOPUOLELLA ESIMERKIKSI HARJOITUSKAUDELLA JA KILPAILUJEN VÄLILLÄ) S0. Myyntiluvattomat lääkeaineet Sellaisten lääkeaineiden käyttö, joiden lääkinnälliselle käytölle ihmisillä ei ole minkään valtion terveysviranomaisen myöntämää voimassa olevaa hyväksyntää (esimerkiksi lääkeaineet, jotka ovat prekliinisessä tai kliinisessä tutkimusvaiheessa tai joita ei enää kehitetä tai valmisteta ja aineet, joiden rakennetta on muunneltu tai vain eläinlääketieteelliseen käyttöön hyväksytyt aineet) ja joita ei mainita muualla kiellettyjen aineiden listalla, on kielletty. S1. Anaboliset aineet Anaboliset aineet jaetaan anabolis-androgeenisiin steroideihin (muun muassa testosteroni, nandroloni) ja muihin anabolisiin aineisiin. 1) anabolis-androgeeniset steroidit Anabolis-androgeeniset aineet lisäävät lihasmassaa ja -voimaa. Ne vaikuttavat myös elimistön hormonitasapainoon ja aineenvaihduntaan siten, että elimistö sietää kovaa harjoitusta entistä tehokkaammin joutumatta ylikuntoon. Naisilla käytön sivuvaikutuksia ovat muun muassa karvoitus, akne, äänen madaltuminen, rintojen pieneneminen, kaljuuntuminen, klitoriksen liikakasvu sekä kuukautiskierron häiriöt. Osa haitoista jää pysyviksi käytön loputtua. Miehillä anabolis-androgeenisten steroidien haittavaikutukset näkyvät elimistön oman hormonituotannon heikkenemisenä. Käytön jälkeen seurauksena voi olla useita kuukausia kestävää hedelmättömyyttä ja seksuaalitoimintojen heikkenemistä. Nuorilla käytön seurauksena voi olla myös lyhytkasvuisuutta. Anabolis-androgeeniset steroidit ovat sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. Jatkuva käyttö saattaa edistää esimerkiksi sepelvaltimotaudin sekä aivoinfarktin ja -halvauksen kehittymistä sekä lisätä sydänperäisten äkkikuolemien riskiä. Hormonit lisäävät riskiä sairastua sokeritautiin. Anabolis-androgeenisten steroidien käyttö ruiskeina lisää mahdollisuutta sairastua erilaisiin infektioihin, kuten keltatautiin ja HIV:iin. Anabolis-androgeenisilla steroideilla on suurina annoksina myös vaikutuksia mielialaan ja käyttäytymiseen: ne aiheuttavat aggressiivista käyttäytymistä ja jopa psykooseja. Pitkäaikaisen käytön lopettamista seuraavassa vieroitusoireyhtymässä esiintyy mielialan vaihtelua, alakuloisuutta ja masentuneisuutta. 2) muut anaboliset aineet Dopingaineluettelon muihin anabolisiin aineisiin kuuluvat muun muassa tseranoli ja klenbuteroli. Erityisen voimakas anabolinen vaikutus on klenbuterolilla, jonka on todettu lisäävän poikkijuovaisten lihasten valkuaispitoisuutta samalla kun elimistön glykogeeni ja rasva palavat. Lihassolujen koko suurenee niiden määrän säilyessä ennallaan. Koska erityisesti anaerobista suorituskykyä lisäävien nopeasti supistuvien lihassyiden suhteellinen osuus kasvaa, on luultavaa, että klenbuteroli lisää urheilusuorituksissa voiman lisäksi myös nopeutta. Selektiiviset androgeenireseptorin modulaattorit ovat kokeiluasteella olevia anabolisia yhdisteitä. Ne sitoutuvat kudosten androgeenireseptoreihin muuttaen niiden rakennetta ja toimintaa. Monet selektiivisten androgeenireseptorin modulaattorien vaikutuksista muistuttavat testosteronin ja anabolisten steroidien vaikutuksia. Niitä voidaan käyttää samojen tautien, esimerkiksi osteoporoosin, hypogonadismin ja lihassairauksien hoitoon.

5 6 7 S2. Peptidihormonit, kasvutekijät ja vastaavat aineet Peptidihormonien, kasvutekijöiden ja vastaavien aineiden ryhmään kuuluvat muun muassa erytropoietiinit (EPO, CERA), istukkahormoni (hcg) ja kasvuhormoni (hgh). Erytropoietiinit lisäävät elimistössä punasolujen muodostumista. Urheilija voi niiden avulla parantaa hapenottokykyään. Erytropoietiinien käytön sivuvaikutuksina voi esiintyä verenpaineen kohoamista, vilustumista muistuttavia tuntemuksia lihas- ja luustosärkyineen, kouristuskohtauksia, hyytymishäiriöitä (veritulppia), turvotusta ja päänsärkyä. Istukkahormoni lisää miehillä testosteronin muodostumista. Kasvuhormoni osallistuu kasvuiässä pituuskasvun säätelyyn. Lisäksi se vaikuttaa muun muassa hiilihydraattien, rasvan ja valkuaisaineiden aineenvaihduntaan. Kasvuhormoni lisää kasvutekijöiden kautta lihasten kasvua ja edistää parantumista urheiluvammoista. Kasvuhormonin käyttö voi aiheuttaa vaikeita sydänsairauksia, sydänrappeutumia, diabetesta ja kilpirauhasen vajaatoimintaa. S3. ß 2 -agonistit ß2-sympatomimeetit eli ß2-agonistit stimuloivat sympaattisen hermoston ß2-reseptoreita. Keuhkoputkistoa laajentavan vaikutuksensa vuoksi niitä käytetään astmalääkkeinä, joko keuhkoinhalaatioina tai tabletteina. Astman hoidossa näitä lääkkeitä pyritään annostelemaan keuhkoinhalaatioina paikallisesti keuhkoputkistoon, jolloin vältetään suurimmalta osalta mahdolliset haitat: vapina, sydämen tykytys, rytmihäiriöt, lihaskrampit ja elektrolyyttihäiriöt. ß2-agonistien lihaksia rakentavat eli anaboliset vaikutukset ovat niiden tärkein dopingvaikutus. Toisaalta voimakkaaseen rasitukseen erityisesti kylmässä säässä saattaa liittyä keuhkoputkien supistelua. Siten ß2-agonistien keuhkoputkia laajentavasta vaikutuksesta voi olla myös hyötyä. S4. Hormoneihin ja aineenvaihduntaan vaikuttavat modulaattorit Antiestrogeenisia aineita käytetään rintasyövän hoidossa vähentämään elimistön estrogeeniaktiivisuutta. Ne siirtävät elimistön androgeeni/ estrogeenitasapainoa androgeeniseen suuntaan. Myostatiini-inhibiittorit ovat vasta kokeilukäytössä olevia aineita. Ne estävät useilla eri eläinlajeilla lihaksen kasvua hillitsevän myostatiiniproteiinin vaikutusta, jolloin lihaksen kasvu kiihtyy. Metaboliset modulaattorit ovat myös vasta kokeilukäytössä olevia aineita. Ne kasvattavat lihaksia ja polttavat rasvaa ja saavat aikaan samanlaisia hyödyllisiä aineenvaihdunnallisia muutoksia kuin fyysinen rasitus, mutta ilman rasitusta. Insuliinienkin katsotaan kuuluvan tähän ryhmään. Moninaisten aineenvaihdunnallisten vaikutusten vuoksi niillä on anabolista vaikutusta. Liian suurina annoksina ne johtavat hypoglykemiaan ja kuolemaan. S5. Diureetit ja muut peiteaineet Diureetteja käytetään poistamaan turvotuksia ja verenpainelääkkeinä. Niitä ovat esimerkiksi hydroklooritiatsidi ja furosemidi. Diureetit poistavat elimistöstä suolaa ja nestettä ja lisäävät virtsan eritystä. Urheilussa diureetteja käytetään esimerkiksi peittämään muiden dopingaineiden käyttöä tai vähentämään kehon painoa alempaan painoluokkaan pääsemiseksi. Diureettien haittavaikutuksia ovat elektrolyyttihäiriöt, heikotus sekä liiallinen verenpaineen lasku. Runsaan hikoilun, kuten fyysisen rasituksen ja saunomisen yhteydessä nämä vaikutukset voivat olla vaarallisia. Diureettien ylenmääräisen käytön tiedetään aiheuttaneen kuolemantapauksia urheilijoilla. Plasmavolyymin lisääjät, esimerkiksi hydroksietyylitärkkelys, vetävät kudoksista vettä verisuonistoon, jolloin veri pääsee helpommin pieniin hiussuoniin ja kudosten hapettuminen paranee. Toisaalta veri laimenee ja esimerkiksi veren hemoglobiinipitoisuus laskee. M1. Veren ja sen komponenttien manipulaatio a. Oman tai vieraan veren, keinoveren tai minkä hyvänsä punasolutuotteen annostelu verenkiertoon tai oman veren uudelleenannostelu poisottamisen jälkeen on kielletty. b. Kaikkien keinotekoisesti kudosten hapetusta, hapen siirtoa kudoksiin tai hapen vapautumista kudoksissa lisäävien aineiden ja tuotteiden käyttö on kielletty. Tällaisia ovat esimerkiksi perfluoroyhdisteet (esimerkiksi penflubroni ja muut fluorokarbonit ja perfluorokemikaalit), efaproksiraali (RSR13) ja sen johdokset sekä muunnellut hemoglobiinivalmisteet (esimerkiksi hemoglobiinin tavoin vaikuttavat keinotekoiset hemoglobiiniyhdisteet, hemoglobiinivaikutukseen perustuvat veren korvikkeet ja mikrokapseloitu hemoglobiini). Lisähappi ei ole kielletty. c. Veren tai veren komponenttien suonensisäinen manipulaatio fysikaalisin tai kemiallisin keinoin. M2. Kemiallinen ja fysikaalinen manipulaatio a. Manipulointi tai manipuloinnin yritys tarkoituksena muuttaa dopingtestissä annetun näytteen laatua tai koostumusta on kielletty. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi virtsanäytteen vaihto tai turmeleminen (esimerkiksi proteaasit). b. Suonensisäiset nesteensiirrot eli infuusiot (yli 50 millilitraa kuuden tunnin aikana) ovat kiellettyjä lukuun ottamatta sairaalakäyntien tai kliinisten tutkimusten yhteydessä annettuja aiheellisia nesteensiirtoja. M3. Geenidoping a. Nukleiinihappopolymeerien tai nukleiinihappoanalogien siirto. b. Tavallisten tai geneettisesti muunneltujen solujen siirto.

6 8 9 KILPAILUN AIKANA KIELLETYT AINEET JA MENETELMÄT TIETYISSÄ URHEILULAJEISSA KIELLETYT AINEET Kohdissa S0. S5. ja M1. M3. määriteltyjen aineiden ja menetelmien lisäksi seuraavat ovat kiellettyjä kilpailujen aikana: S6. Piristeet Piristeet (esimerkiksi amfetamiini, ekstaasi, metyylifenidaatti, pseudoefedriini ja efedriini) lisäävät vireystilaa ja vähentävät väsymyksen tunnetta keskushermoston kautta. Vapina, sydämen tykytykset ja verenpaineen nousu ovat yleisimpiä piristeiden haittavaikutuksia. Herkille yksilöille tai suurina annoksina piristeet voivat aiheuttaa sekavuus- ja vainoharhatiloja, lämpöhalvauksen sekä vakavia sydämen rytmihäiriöitä. Dopingnäytteen pseudoefedriinipitoisuudelle on asetettu rajapitoisuus, jonka alittavia pitoisuuksia ei tulkita dopingiksi. Rajapitoisuus on asetettu siten, etteivät tavanomaiset hoidolliset pseudoefedriiniannokset johda rajapitoisuuden ylitykseen, mikäli lääkkeen viimeisestä käyttökerrasta on kulunut 24 tuntia. S7. Huumaavat kipulääkkeet Huumaavat kipulääkkeet on yleisnimitys voimakkaille, morfiinin kaltaisille lääkkeille. Kipua poistava vaikutus välittyy keskushermostossa. Huumaavat kipulääkkeet parantavat urheilusuorituksia, joihin liittyy voimakas hetkellinen kipu. Niitä voidaan käyttää dopingaineina myös tarkkuutta vaativissa lajeissa rauhoittavien vaikutustensa vuoksi. Huumaavat kipulääkkeet heikentävät urheilusuorituksia kestävyyslajeissa, joissa vaaditaan hyvää hapensaantia, sillä ne lamaannuttavat hengityskeskusta. Yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat pahoinvointi ja ummetus. Suurina annoksina huumaavat kipulääkkeet aiheuttavat mielihyvän tunnetta, ja siksi niitä voidaan käyttää huumausaineina. Ne aiheuttavat riippuvuutta. S8. Kannabinoidit Kannabinoidit ovat joko kasviperäisen kannabiksen (marijuana ja hasis) vaikuttavia aineita (esimerkiksi tetrahydrokannabinoli) tai niiden synteettisiä johdoksia. Osa uusimmista, väärinkäyttöön suunnatuista synteettisistä kannabinoideista (esimerkiksi JHW-018 eli Jehova, JHW-081, HU-210) poikkeaa rakenteeltaan perinteisistä kannabinoideista, mutta nekin vaikuttavat samalla tavalla kuin perinteiset kannabinoidit. Kannabinoidit heikentävät ajan, paikan, nopeuden ja etäisyyden arviointia. Tämä yhdistettynä keskushermostolaman aiheuttamaan koordinaatiokyvyn, reaktiokyvyn ja muistin huononemiseen johtaa yleensä heikentyneeseen urheilusuoritukseen. Osasyy kannabinoidien kieltoon on, että niiden katsotaan olevan urheilun hengen vastaisia. S9. Glukokortikosteroidit Suurina annoksina käytettyinä glukokortikosteroidit saattavat lisätä elimistön rasituskestävyyttä. Selvää näyttöä glukokortikosteroidien urheilusuorituksia parantavasta vaikutuksesta ei kuitenkaan ole. Kaikki glukokortikosteroidit ovat kiellettyjä suun kautta tai peräsuoleen, suonensisäisesti tai lihaksensisäisesti annosteltuina. Niiden käyttö edellyttää voimassaolevaa erivapautta (Application Form, TUE). Glukokortikosteroidit ovat sallittuja ilman erivapautta silloin, kun niitä käytetään keuhkoinhalaatioina, ihon alaisesti ja sisäisesti, nivelensisäisesti, nivelten ja jänteiden ympärille, paikallisesti voiteina, tippoina tai suihkeina silmien, korvien, poskionteloiden, suun limakalvojen, nenän, peräaukon ympäristön sekä ihon sairauksien hoitoon. P1. Alkoholi Pienistä alkoholimääristä voi olla hyötyä erilaisissa tarkkuuslajeissa, kuten jousiammunnassa. Alkoholin käyttö on kielletty myös joissain lajeissa, jotta voidaan taata urheilijan turvallisuus urheilusuorituksen aikana, esimerkiksi autourheilussa. Alkoholin käyttöä voidaan testata ennen tai jälkeen kilpailun tai sen aikana. P2. Beetasalpaajat Beetasalpaajia käytetään muun muassa kohonneen verenpaineen hoitoon ja estämään sydäninfarktin uusiutumista. Niiden keskushermostoa rauhoittava, sydämen sykettä alentava ja vapinaa poistava vaikutus voi parantaa suoritusta lajeissa, joissa vaaditaan keskittymiskykyä, rauhallisia hermoja ja vakaata kättä. Beetasalpaajat ovat kiellettyjä vain eräissä tarkkuutta vaativissa lajeissa, jotka käyvät ilmi esimerkiksi ADT:n internetsivuilta. Kestävyyttä ja nopeutta vaativissa lajeissa beetasalpaajat heikentävät suorituskykyä.

7 ERIVAPAUS URHEILIJAN LÄÄKITYKSESSÄ SEKÄ KIELLETYT AINEET JA MENETELMÄT URHEILUSSA 2013 Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry Radiokatu 20 FI Helsinki puh: (09) fax: (09)