DOPINGIN BIOLÄÄKETIETEELLISET SIVUVAIKUTUKSET KORKEA TASO

Transkriptio

1 Dopingin biolääketieteellisiä sivuvaikutuksia koskevien tietojen yhdenmukaistaminen DOPINGIN BIOLÄÄKETIETEELLISET SIVUVAIKUTUKSET KORKEA TASO Opetusmateriaalin korkean tason oletuksena on dopingaineiden alueen perustietous. Materiaali keskittyy yksinomaan ihmisen kehoon kohdistuviin sivuvaikutuksiin. Jos perustietous dopingin estosta on tarpeen, opetusmateriaalin perus- ja/tai keskitason versiot tulisi käsitellä ensin. Lisäksi suosittelemme tutustumista kongressikäsikirjaan Dopingin biolääketieteelliset sivuvaikutukset, jossa on yksityiskohtaisempia tietoja ja jota voidaan käyttää myös korkean tason esityksen taustamateriaalina. Kongressikäsikirjan voi ladata ilmaiseksi sivulta: DIA 2: Maailman antidopingtoimisto (WADA) kuvailee maailman antidopingsäännöstöä seuraavasti: Yksi tärkeimmistä saavutuksista tähän päivään mennessä taistelussa urheilun dopingia vastaan on ollut yhdenmukaisen antidopingsäännöstön, maailman antidopingsäännöstön (säännöstö), laatiminen, hyväksyminen ja käyttöönotto. Säännöstö on ydinasiakirja, joka tarjoaa kehyksen yhdenmukaisilleantidopingkäytännöille, säännöille ja säännöksille urheilujärjestöissä ja viranomaiselimissä. Se toimii yhdessä neljän kansainvälisen standardin kanssa. Niiden tavoitteena on yhtenäistää antidopingjärjestöjen toimintaa useilla aloilla: testaus, laboratoriot, terapeuttisen käytön erivapaudet (TUE) ja luettelo kielletyistä aineista ja menetelmistä. Koko asiakirja voidaan ladata sivuilta Kuva: Maailman antidopingtoimiston antidopingkäytännön globaali rakenne maailman antidopingsäännöstön mukaisesti. WADA ja maailman antidopingsäännöstö ( säännöstö ) kansainvälinen ja riippumaton urheilun dopingin vastaisen taistelun ja sen kehyksen ( säännöstön ) valvoja/vahtikoira. KOK (Kansainvälinen olympiakomitea), IPC (International Paralympic Committee, Kansainvälinen paralympiakomitea), IF (International Sports Lisätietoja:

2 Federations, kansainväliset lajiliitot) vastaavat testimenettelyistä ja rangaistuksista. Hallitukset tarjoavat taloudellista, poliittista ja rakenteellista tukea ja paljon muuta tukea. Kansallisten olympiakomiteoiden (National Olympic Committees; NOC), kansallisten paralympiakomiteoiden (National Paralympic Committees; NPS), kansallisten lajiliittojen (National Sports Federations; NF) on suostuttava soveltamaan säännöstöä. NADO:t (National Anti-Doping Organisation, kansallinen antidopingorganisaatio), RADO:t (Regional Anti-Doping Organization, alueellinen antidopingorganisaatio) vastaavat kansallisten urheilijoiden testauksista kilpailun aikana ja sen ulkopuolella sekä antidopingsääntörikkomusten tuomitsemisesta ja antidopingkoulutuksesta. Urheilijat, valmentajat ja tukihenkilöstö noudattavat säännöstöä. Laboratoriot analysoivat dopingvalvontatestit. CAS (Court for Arbitration for Sports, urheilun sovintomenettelytuomioistuin) avustaa urheiluun liittyvien kiistojen sovittelussa. DIA 3: Maailman antidopingsäännöstössä on määritetty seuraavat sääntörikkomukset: 2.1 Kielletyn aineen tai sen metaboliittien tai merkkien läsnäolo urheilijan ruumiinnäytteessä 2.2 Kielletyn aineen tai menetelmän käyttö tai käyttöyritys. 2.3 Näytteen antamatta jättäminen tai kieltäytyminen ilman pätevää syytä näytteen keräämisestä huomautuksen jälkeen antidopingsääntöjen mukaan tai näytteen keräämisen vältteleminen. 2.4 Sovellettavien vaatimusten rikkomus, joka koskee urheilijan osallistumista kilpailun ulkopuoliseen testaukseen, mukaan lukien vaadittujen olinpaikkatietojen toimittamatta jättäminen ja väliinjääneet testit, joita vaaditaan kohtuullisten sääntöjen mukaan. 2.5 Puuttuminen tai yritys puuttua mihin tahansa dopingvalvonnan osa-alueeseen. 2.6 Kiellettyjen aineiden ja menetelmien hallussapito. 2.7 Kiellettyjen aineiden tai menetelmien laiton kauppa. Lisätietoja:

3 2.8 Kiellettyjen aineiden tai menetelmien levittäminen tai levittämisen yrittäminen urheilijalle tai avustaminen, rohkaisu, avunanto ja antidopingsääntörikkomuksen tai yritetyn rikkomuksen peitteleminen. Vuoden 2003 maailman antidopingsäännöstö ja sen alkuperäinen sisältö on saatavilla sivuilta: DIA 4: Maailman antidopingtoimiston kieltoluettelo on eritelty seuraavasti: Aina kielletyt aineet (kilpailun aikana ja sen ulkopuolella) A1. Anaboliset aineet A2. Hormonit ja samansukuiset aineet A3. Beeta2-agonistit A4. Hormoniantagonistit ja modulaattorit A5. Diureetit ja muut maskiaineet Aina kielletyt menetelmät (kilpailun aikana ja sen ulkopuolella) M1. Hapensiirron parantaminen M2. Kemiallinen ja fyysinen manipulaatio M3. Geenidoping Kilpailun aikana kielletyt aineet ja menetelmät A6. Stimulantit A7. Huumausaineet A8. Kannabinoidit A9. Glukokortikosteroidit Erityisesti urheilussa kielletyt aineet K1. Alkoholi (esim. kielletty jousiammunnassa, autourheilussa, moottoripyöräilyssä yms.) K2. Beetasalpaajat (esim. kielletty kelkkailussa, hiihdossa ja lumilautailussa [hyppy, freestyle, halfpipe], paini). Luettelo päivitetään ja julkaistaan vuosittain. Tällä hetkellä saatavissa oleva kieltoluettelo voidaan ladata sivustolta Lisätietoja:

4 DIA 5: Antidopingsääntöjen noudattamista valvotaan testauskäytännöillä, joissa kaikki urheilijat testataan erityisissä testipooleissa. Kansainvälisten lajiliittojen on luotava testipooli kansainvälisen tason urheilijoille kun taas kansallisten antidopingorganisaatioiden on luotava rekisteröity testipooli kansallisille urheilijoille. Testauskäytäntöä kutsutaan myös kohdetestaukseksi eli urheilijoita ei valita umpimähkään. Lisäksi käytetään kilpailun aikana tapahtuvaa testausta (aineille ja menetelmille, jotka ovat kiellettyjä kilpailun aikana) ja kilpailun ulkopuolella tapahtuvaa testausta (aineille ja menetelmille, jotka ovat kiellettyjä kilpailun ulkopuolella). Testauskäytäntöjä on kahdenlaisia: testauksesta voidaan ilmoittaa etukäteen tai se voidaan suorittaa ilman etukäteisilmoitusta. Viimeksi mainittua testauskäytäntö on suositeltavampaa. Jos testistä ilmoitetaan, sen tulisi tapahtua viimeistään kuusi tuntia etukäteen. Jos etukäteisilmoitusta ei anneta, testauspyyntö on tehtävä vajaa tunti ennen testiä. Tämän tunnin aikana testattavia urheilijoita on valvottava jatkuvasti. Vuoden 2003 maailman antidopingsäännöstö ja sen alkuperäinen sisältö on saatavilla sivuilta: DIA 6: Dopingvalvontanäytteet ovat virtsanäytteitä ja verinäytteitä. Useimmat näytteet ovat edelleen virtsanäytteitä. Verinäytteitä (kaksi A- ja B-näytettä kolmesta millilitrasta verta) otetaan kuitenkin yhä enemmän sen varmistamiseksi, ettei kiellettyjä aineita ja menetelmiä käytetä. Nykyisin suurimmalla osalla verinäytteistä valvotaan urheilijan terveydentilaa (esim. lisääntynyt hematokriitti murtomaahihdossa korkeampi kohonneen verenpaineen ja tromboembolisten tapahtumien riski). DIA 7: WADA:n terapeuttisen käytön erivapaus (Therapeutic Use Exemption, TUE) on lupa ottaa kiellettyä ainetta hyvin perustelluista syistä ja rajoitetuissa olosuhteissa. TUE-hakemus tehdään TUE:n kansainvälisen standardin mukaisesti. TUE täytyy saada, ennen kuin kieltoluettelossa olevaa ainetta voidaan käyttää. Aineesta ja jakelureitistä riippuen voidaan myöntää joko TUE-standardi tai lyhennetty TUE (Abbreviated TUE, ATUE). Kaikkien testattavien ja lääketieteellistä hoitoa, johon sisältyy kielletty aine tai menetelmä, tarvitsevien urheilijoidenon pyydettävä TUElomake asianmukaiselta antidopingorganisaatiolta (ADO). Jotta urheilijat saisivat Lisätietoja:

5 erivapautta koskevan hyväksynnän, heidän on ilmoitettava lääketieteellinen tilansa luotettavien ja olennaisten lääketieteellisten tietojen tukemana. TUE:n kansainvälisessä standardissa on mainittu erivapauden myöntämistä koskevat neljä perustetta: 1. Urheilijan terveys heikkenisi merkittävästi, jos kiellettyä ainetta tai menetelmää ei voida käyttää akuutin kroonisen lääketieteellisen tilan hoidossa (TUE:n kansainvälisen standardin 4 artiklan 2 kohta). 2. Kielletyn aineen tai menetelmän terapeuttinen käyttö ei paranna suoritusta verrattuna oikeutetun terveydellisen tilan hoidon jälkeen tapahtuvasta paluusta normaaliin terveydentilaan. Kielletyn aineen tai menetelmän käyttämistä minkä tahansa endogeenisen hormonin matalan normaalitason lisäämiseksi ei tulkita hyväksyttäväksi terapeuttiseksi toimeksi (TUE:n kansainvälisen standardin 4 artiklan 3 kohta). Suorituksen parantaminen on käsitettävä urheilijan suorituksen palautumista sille tasolle, joka hänellä oli ennen hoidetun lääketieteellisen tilan ilmenemistä. Tämän mukaisesti urheiljan yksilösuoritus voi parantua hoidon tehokkuuden ansiosta, mutta se ei voi ylittää suoritustasoa, joka urheilijalla oli ennen lääketieteellistä tilaansa. 3. Ei ole olemassa järkevää terapeuttista vaihtoehtoa muuten kielletyn aineen tai menetelmän käyttämiseksi (TUE:n kansainvälisen standardin 4 artiklan 4 kohta). Kohtuullisten terapeuttisten vaihtoehtojen tarkastelussa on otettava huomoon kaksi seikkaa: - Vaihtoehdoksi tulkitaan vain pätevät ja viitteelliset lääkitykset. - Pätevän ja viitteellisen lääkityksen määritykset voivat vaihdella eri maissa. Nämä erot tulisi ottaa huomioon. Lääke voi olla esimerkiksi rekisteröity yhdessä maassa mutta ei toisessa tai sitä voidaan edelleen testata jne. 4. Muuten kielletyn aineen tai menetelmän käytön välttämättömyys ei voi seurata kokonaan tai osittain aiemmasta kieltoluettelossa olevan aineen eiterapeuttisesta käytöstä (TUE:n kansainvälisen standardin 4 artiklan 5 kohta). Erivapaus voidaan myöntää ainoastaan silloin, jos kaikki neljä perustetta täyttyvät. Täydelliset tiedot terapeuttisen käytön erivapauksista (TUE) voidaan ladata sivustolta: DIA 8: Useimmat dopingaineet olivat alunperin farmaseuttisia lääkeaineita. Näitä lääkeaineita käytetään osittain vakavien sairauksien lääketieteellisessä hoidossa. Lisätietoja:

6 Siten näillä lääkeaineilla on toisaalta haluttu vaikutus sairauteen mutta toisaalta epätoivottavia sivuvaikutuksia. Näitä biolääketieteellisiä sivuvaikutuksia valvotaan ja testataan useilla erityisillä kokeilla, ja niiden on todistettu olevan hyväksyttäviä verrattuna alkuperäisestä sairaudesta aiheutuviin ongelmiin. Lääketieteellisten lääkeaineiden käytön ongelmana suoritusta parantavina aineina on se, että terveet urheilijat käyttävät niitä ilman riittävää tarvetta. Lisäksi useimpia väärinkäytettyjä aineita nautitaan ns. suprafarmakologisina annoksina tai erilaisina yhdistelminä ( pinoaminen ) ilman aiempaa lääketieteellistä tutkimusta. Se voi aiheuttaa sellaisia biolääketieteellisiä sivuvaikutuksia, joita kukaan ei oikeastaan osaa arvioida. Kuva: Lääketieteelliseen tarkoitukseen käytettävien lääkeaineiden ja urheilussa väärinkäytettävien aineiden välinen suhde. Lääketieteellisesti käytetyillä lääkeainilla on osoitettu olevan terapeuttisia vaikutuksia farmakologisten annosten yhteydessä kun taas suoritusta parantavilla lääkeaineilla on havaittu olevan vaarallisia vaikutuksia suprafarmakologisten annosten käytön vuoksi. Sivuvaikutukset voivat olla lyhytaikaisia, peruutettavissa olevia, peruuttamattomia tai aiheuttaa myöhemmin ilmeneviä vaurioita. DIA 9: Yleiskatsaus elinryhmiin, joihin dopingaineiden väärinkäyttö vaikuttaa. Näitä elinryhmiä käsitellään esitelmässä: - Sydän ja verenkiertoelimistö, - Veri ja verisuonisto, - Iho, - Hepaattinen järjestelmä, - Muskuloskeletaalinen järjestelmä, - Umpieritysrauhaset, - Keskushermosto, - Vastustuskyky. Geenejä (geenidoping) ei tietysti voida suoranaisesti laskea elinryhmäksi, mutta koska ne ovat olennaisia tämän aiheen kannalta, myös niitä käsitellään lyhyesti. DIA 10: Sydämessä ja verenkiertoelimistössä esiintyy useita kiellettyjen aineiden väärinkäytöstä johtuvia biolääketieteellisiä sivuvaikutuksia. Ne riippuvat nautitun Lisätietoja:

7 lääkeaineen tyypistä, määrästä ja käytön kestosta sekä ruumiin herkkyydestä. Yksilöt reagoivat lääkeaineisiin eri tavoin. Tavallisesti urheilussa käytetyt annokset ovat huomattavasti suurempia kuin kliinisissä kokeissa testatut tai terapeuttisiin tarkoituksiin käytetyt annokset. Useiden lääkeaineiden samanaikainen väärinkäyttö on yleistä ja lisää sivuvaikutusten riskiä. Kardiovaskulaariset ovat kaikkein vahingollisimpia dopingin biolääketieteellisiä sivuvaikutuksia. Sydämeen ja verenkiertoelimistöön biolääketieteellisesti eniten vaikuttavia kiellettyjä aineita ovat (Deligianniksen ja hänen yhteistyökumppaneidensa mukaan): Anabolis-androgeeniset steroidit (eniten vaikutuksia) > kokaiini > efedriini, alkoholi, amfetamiinit > hgh, beeta2-agonistit > kannabinoidit > glukokortikosteroidit, erytropoietiini > diureetit, huumausaineet (vähiten vaikutuksia). Nämä lääkeaineet johtavat: rytmihäiriöihin > äkilliseen sydänkuolemaan > korkeaan verenpaineeseen > sydäninfarktiin > sydänkohtaukseen > sepelvaltimotautiin > vasemman sydänkammion hypertrofiaan. Deligiannis, Björnstad, Carre, Heidbüchel, Kouidi, Panhuyzen-Goedkoop, Pigozzi, Schänzer & Vanhees (2006): ESC Study Group of Sports Cardiology Position Paper on adverse cardiovascular effects of doping in athletes; European Journal of Cardiovascular Prevention and Rehabilitation, 13: DIA 11: Kiellettyjen aineiden kardiovaskulaaristen vaikutusten yhteydessä käsitellään viittä eri mekanismia. Ensimmäinen näistä on aterogeneesin mekanismi. Anabolisandrogeenisen steroidin aterogeeniset sivuvaikutukset perustuvat lipoproteiiniprofiiliin. AAS:n nauttiminen voi johtaa tiheydeltään korkean lipoproteiinii (HDL) -kolesterolin laskuun ja tiheydeltään matalan lipoproteiini (LDL) -kolesterolin nousuun. Nämä vaikutukset muodostavat perustan ateroskleroottisille muutoksille verisuonissa. Kaikki tämä voi lisätä äkillisen sydänkuoleman, kohonneen verenpaineen tai tromboembolisten tapahtumien riskiä. Ylempi kuva: Hypertrofiset sepelvaltimot hypertrofisen median ja levinneen sisäkalvon kanssa (EVG-väritys, 100:1 suurennus). Alempi kuva: Aiempi infarkti valtimonlaajentuman ja veritulpan kanssa; upote: oikean sepelvaltimon laajentuma. Lisätietoja:

8 Hartgens & Kuipers (2004): Effects of Androgenic-anabolic Steroids in Athletes; Sports Med, 34 (8): Tischer, Heyny-von Haußen, Mall & Doenecke (2003): Koronarthrombosen und -ektasien nach langjähriger Einnahme von anabolen Steroiden; Z Kardiol 92: Deligiannis, Björnstad, Carre, Heidbüchel, Kouidi, Panhuyzen-Goedkoop, Pigozzi, Schänzer & Vanhees (2006): ESC Study Group of Sports Cardiology Position Paper on adverse cardiovascular effects of doping in athletes; European Journal of Cardiovascular Prevention and Rehabilitation, 13: DIA 12: Kiellettyjen aineiden kardiovaskulaaristen vaikutusten yhteydessä käsitellään viittä eri mekanismia. Toinen näistä on tromboosin mekanismi. Anabolis-androgeeniset steroidit vaikuttavat hemostaattiseen järjestelmään. Toisaalta anabolis-androgeeniset steroidit johtavat lisääntyneeseen verihiutaleiden aggregaatioon, trombiinin ja plasmiinin generaatioon, ja toisaalta ne johtavat fibrinolyyttisen toiminnan ja prostasykliinin synteesin vähentymiseen. Tämän seurauksena anabolisandrogeenisten steroidien väärinkäyttö voi lisätä kardiovaskulaaristen tapahtumien, esim. rasitusrintakipuhäiriöiden tai sydäninfarktin, riskiä. Kuva: A. Vasemman sepelvaltimon koronaarinen angiogrammi. 2 cm:n RIVA:n (Ramus interventricularis anterior; vasemman sepelvaltimon etummainen kammiovälihaara) kanavan jälkeen näkyy 3 cm:n pituinen veritulppa. Hartgens & Kuipers (2004): Effects of Androgenic-anabolic Steroids in Athletes; Sports Med, 34 (8): Tischer, Heyny-von Haußen, Mall & Doenecke (2003): Koronarthrombosen und -ektasien nach langjähriger Einnahme von anabolen Steroiden; Z Kardiol 92: Deligiannis, Björnstad, Carre, Heidbüchel, Kouidi, Panhuyzen-Goedkoop, Pigozzi, Schänzer & Vanhees (2006): ESC Study Group of Sports Cardiology Position Paper on adverse cardiovascular effects of doping in athletes; European Journal of Cardiovascular Prevention and Rehabilitation, 13: Lisätietoja:

9 DIA 13: Kiellettyjen aineiden kardiovaskulaaristen vaikutusten yhteydessä käsitellään viittä eri mekanismia. Kolmas näistä on sepelvaltimon vasospasmin mekanismi. Yleisesti ottaen typpioksidi toimii endoteliasta peräisin olevana rentoutustekijänä valtimoiden sileissä lihaksissa johtaen vasodilataatioon. Tässä yhteydessä anabolisandrogeeniset steroidit voivat estää typpioksidia, joka todennäköisesti aktivoisi vasospasmin. Pahimmassa tapauksessa vasospasmi voisi aiheuttaa kardiovaskulaarisen iskeemian tai jopa infarktin. Hartgens & Kuipers (2004): Effects of Androgenic-anabolic Steroids in Athletes; Sports Med, 34 (8): Deligiannis, Björnstad, Carre, Heidbüchel, Kouidi, Panhuyzen-Goedkoop, Pigozzi, Schänzer & Vanhees (2006): ESC Study Group of Sports Cardiology Position Paper on adverse cardiovascular effects of doping in athletes; European Journal of Cardiovascular Prevention and Rehabilitation, 13: DIA 14: Kiellettyjen aineiden kardiovaskulaaristen vaikutusten yhteydessä käsitellään viittä eri mekanismia. Neljäs näistä on suora solukuolema -mekanismi. Anabolisandrogeenisten steroidien kasvua stimuloivat vaikutukset voivat johtaa sydänlihassolujen hypertrofiaan, jonka lisäseuraamuksiin kuuluvat anatomisen rakenteen häiriöt. Sydänlihassolujen lisääntyvä hypertrofia voi vähentää valtimoiden hapensaantia. Lisäksi sydänlihassoluissa esiintyy lisääntyvässä määrin fibroosia ja kardiaalinen suorituskyky heikkenee. Hartgens & Kuipers (2004): Effects of Androgenic-anabolic Steroids in Athletes; Sports Med, 34 (8): Deligiannis, Björnstad, Carre, Heidbüchel, Kouidi, Panhuyzen-Goedkoop, Pigozzi, Schänzer & Vanhees (2006): ESC Study Group of Sports Cardiology Position Paper on adverse cardiovascular effects of doping in athletes; European Journal of Cardiovascular Prevention and Rehabilitation, 13: DIA 15: Kiellettyjen aineiden kardiovaskulaaristen vaikusten yhteydessä käsitellään viittä eri mekanismia. Viimeistä mekanismia kuvailevat degeneratiiviset muutokset. Lisätietoja:

10 Fineschi ja hänen yhteistyökumppaninsa (2006) mukaan katekoliaminien myotoksisuus voi aiheuttaa sydänpysähdyksen, joka voidaan liittää myokardiaalisesta nekroosista johtuvaan kammiovärinään ja intramyokardiaalisissa sympaattisissa neuroneissa tapahtuviin degeneratiivisiin muutoksiin. Fineschi, Baroldi, Monciotti et al. (2001): Anabolic steroid abuse and cardiac sudden death: a pathologic study. Arch Pathol Lab Med, 125: Hartgens & Kuipers (2004): Effects of Androgenic-anabolic Steroids in Athletes; Sports Med, 34 (8): Deligiannis, Björnstad, Carre, Heidbüchel, Kouidi, Panhuyzen-Goedkoop, Pigozzi, Schänzer & Vanhees (2006): ESC Study Group of Sports Cardiology Position Paper on adverse cardiovascular effects of doping in athletes; European Journal of Cardiovascular Prevention and Rehabilitation, 13: DIA 16: Vereen ja verisuonistoon vaikuttavat pääasiassa kaksi ainetyyppiä: erytropoietiini ja sen jäljitelmät sekä autogeeniset ja allogeeniset transfuusiot. Tämän mukaisesti biolääketieteelliset sivuvaikutukset johtuvat veren yhtenäisyyden muutoksista. Erytropoietiini lisää punaverisolujen ja vastaavasti punasolujen määrää ja transfuusio lisää välittömästi veren kiertotilavuutta. Tämän seurauksena vaikeat suonitukokset, keuhkoveritulpat, sydän- tai aivoverisuonten tukokset tai tartuntataudit voivat lisääntyä huomattavasti. DIA 17: Diassa kuvataan verisuoniston kahta osaa, arteriaalista ja venoosista järjestelmää. Molemmat osat aiheuttavat erilaisia kliinisiä komplikaatioita. Stimuloitu erytrosytoosi lisää punaverisolujen määrää sekä hemoglobiini- ja hematokriittitasoja, mikä taas lisää veren viskositeettia ja verihyytymien tuottavuutta. Arteriaalisessa järjestelmässä voi esiintyä aivo- ja sydänverisuonten tukoksia, kun taas venoosisessa järjestelmässä voi ilmetä vaikeita suonitukoksia ja keuhkoveritulppia. Jelkmann (2001): Beneficial and adverse Effects of Erythropoietin Therapy in Peters, Schulz, Michna: Biomedical Side Effects of Doping. Wissenschaftliche Berichte und Materialien des Bundesinstitutes für Sportwissenschaft 13; Sport und Buch, Köln 2001, p Lisätietoja:

11 DIA 18: Verisuonisto ja veri huolehtivat koko ruumiin O 2 -saannista. Erityisesti rasitustilanteissa, kuten kestävyyssuorituksissa, riittävä O 2 -saanti sydämeen ja luustolihaksiin on rajallista. Tätä kestävyyskapasiteettia määrittelevät useat parametrit. O 2 -saanti riippuu maksimaalisesta sydämen minuuttitilavuudesta ja maksimaalisesta O 2 -ekstraktiosta. Fyysistä suoritusta parantaa etenkin lisääntynyt hemoglobiinikonsentraatiop. Tämän O 2 -kantajan manipulaatiokeinot liittyvät verisuoniston biolääketieteellisiin sivuvaikutuksiin. Jelkmann (2001): Beneficial and adverse Effects of Erythropoietin Therapy in Peters, Schulz, Michna: Biomedical Side Effects of Doping. Wissenschaftliche Berichte und Materialien des Bundesinstitutes für Sportwissenschaft 13; Sport und Buch, Köln 2001, p DIA 19: Kuvassa on esitetty punaverisolujen proliferaation fysiologisen reitin ja farmakologisen keskeytyksen pisteet. O 2 -kuljetuksen reitti alkaa munuaisesta, saapuu luuytimeen ja päättyy lihaksiin. Farmakologisten keskeytysten tavoitteena on stimuloida endogeenisen erytropoietiinin tuotantoa. Erytropoietiinin väärinkäyttö lisää punasolujen muodostumista luuytimessä ja punaverisolujen määrää. Fysiologinen ja laillinen stimulaatio aiheutetaan harjoittelulla ja hypoksialla. Elliot S (2008), lkuperäinen yhteenveto: British Journal of Pharmacology, : Erythropoiesis-stimulating agents and other methods to enhance oxygen transport. Happi on välttämätöntä elämän kannalta, ja ruumis on kehittänyt hienostuneen tavan kerätä happea keuhkoihin ja kuljettaa sen kudoksiin. Punaverisolujen (RBC) sisältämä Hb on keskeinen happea kantava komponentti veressä ja RBC:n tasoja valvotaan tiukasti hapen tarpeen mukaan. Hapen saatavuudella on merkittävä asema urheilusuorituksessa, ja hapen toimitusta kudoksiin lisäävät aineet parantavat aerobista voimaa. Hapen toimitusta on pyritty lisäämään jo kauan harjoittelemalla korkeissa paikoissa. Myöhemmin on käytetty pakattujen RBC:iden transfuusiota.rbc:n muodostumisen valvonnan ymmärtämisessä oli keskeistä erytropoietiinin (Epo) löytäminen ja EPO-geenin kloonaaminen. EPO-geenin kloonaamista seurasi ihmisen rekombinantti-epo:n (recombinant human Epo, rhuepo) kaupallinen kehitys. Tämän ja muiden hapen toimitukseen vaikuttavien aineiden laillinen käyttö on tärkeää anemian hoidossa (alhaiset Hb-tasot) potilailla, Lisätietoja:

12 joilla on krooninen munuaissairaus tai syöpäpotilailla, joilla on kemoterapian aiheuttama anemia. rhuepo:a alettiin kuitenkin käyttää laittomasti kestävyyssuorituksen parantamiseksi, mikä taas vuorostaan vaikutti kilpaurheiluun. Näiden aineiden testausmenetelmät johtivat kissa ja hiiri -leikkiin, jossa testilaboratoriot yrittivät jäljittää lääkeaineen tai verituotteen käytön urheilusuorituksen parantamiseksi (doping) ja jossa tietyt urheilijat kehittivät menetelmiä käyttää näitä aineita jäämättä kiinni. Tässä artikkelissa tarkastellaan aerobisen suorituksen parantamisen nykymenetelmiä ja laittoman käytön havaitsemismenetelmiä. Kuva: Koko elimistö ja O 2 -kuljetuksen mahdollisuudet kehossa sekä hapenkuljetuksen parantamismenetelmät. DIA 20: Ihon kliinisen tutkimuksen avulla voidaan saada vihjeitä anabolis-androgeenisten steroidien väärinkäytöstä. Erityisesti steroidien, kuten anabolis-androgeenisten steroidien tai glukokortikosteroidien, pitkäaikainen väärinkäyttö voi johtaa venytysjuoviin ja/tai akneen. Muita näkyviä sivuvaikutuksia voivat olla kaljuus ja liikakarvaisuus (vähemmän yleisiä). Glukokortikosteroidit aiheuttavat kudosten rappeutumista, haavan paranemisen hidastumista ja ihon heikkoutta. Muut biolääketieteelliset sivuvaikutukset ovat moninaisia. Stimulantit, huumausaineet, kortikotropiini, erytropoietiini ja alkoholi ovat aineita, joita väärinkäytetään harvemmin, ja siten niiden ihoon kohdistuvista sivuvaikutuksista ilmoitetaan harvoin. Nestehukkaa voi esiintyä stimulanttien (erityisesti amfetamiinien) väärinkäytön seurauksena. Nokkosihottuma, ihon punoitus ja kutina voivat olla seurausta huumausaineiden väärinkäytöstä. Yleisiä allergisia reaktioita havaitaan joskus kortikotropiinin väärinkäytön seurauksena, ja erytropoietiinin väärinkäyttö voi aiheuttaa paikallisia allergisia reaktioita (esim. injektioalueen ympärillä). Alkoholi voi aiheuttaa ihon ennenaikaista vanhenemista. DIA 21: Painonnostoa harrastavien urheilijoiden anabolis-androgeenisten steroidien väärinkäyttö lisää venytysjuovien määrää. Tällöin voidaan havaita ihon surkastumista useimmiten kehon rasitetuilla alueilla, kuten olkapäässä, selässä, rinnassa ja yläraajassa, sekä harjoittelun aiheuttamia pullistumia. Kuvissa näkyy kaksi esimerkkiä venytysjuovista, jotka ovat seurausta liiallisesta painonnostosta ja anabolis-androgeenisten steroidien väärinkäytöstä. Lisätietoja:

13 Ylempi kuva: Liiallisesta painonnostosta johtuvat venytysjuovat. Alempi kuva: Venytysjuovat kehonrakentajalla. Karamfilov & Elsner (2002): Sport als Risikofaktor und therapeutisches Prinzip in der Dermatologie; Hautarzt, 53: Wollina, Pabst, Schönlebe, Abdel-Naser, Konrad, Gruner, HAroske, Klemm & Schreiber (2007): Side effect of topical androgenic and anabolic substances and steroids. A short review. Acta Dermatoven APA, 16 (3): DIA 22: Nuorten ja vahvojen urheilijoiden selässä ja/tai rinnassa olevan aknen tulisi varoittaa lääkäreitä. Kyseessä voi olla anabolis-androgeenisten steroidien aiheuttama ns. steroidiakne. Steroidit stimuloivat talirauhasia, mikä lisää talineritystä, ihon pinnan lipidejä ja Propionibacterium acnes -aknea. Melnik et al., alkuperäinen yhteenveto (2007): J Dtsch Dermatol Ges. 5(2), : Abuse of anabolic-androgenic steroids and bodybuilding acne: an underestimated health problem. Saksalaisten kuntokeskusten jäsenten ja myös muiden urheilijoiden anabolisandrogeenisten steroidien (AAS) käyttö on saavuttanut hälyttävät mittasuhteet. Terveydenhoitojärjestelmä jakaa laitonta AAS:ää 48,1 %:lle väärinkäyttäjistä. Lääkärit ovat mukana AAS:n laittomassa määräämisessä, ja he valvovat 32,1 %:a AAS:n väärinkäyttäjistä. AAS:n elämää uhkaavien kardiovaskulaaristen, hepatotoksisten ja psykiatristen pitkäaikaisten sivuvaikutusten lisäksi aknea esiintyy noin 50 %:lla AAS:n väärinkäyttäjistä. Tämä on AAS:n väärinkäytön tärkeä kliininen indikaattori erityisesti nuorilla vuotiailla miehillä. AAS:n väärinkäyttö voi aiheuttaa sekä acne conglobatan että acne fulminansin. Ihotautilääkärin tulisi tunnistaa kehonrakentajan akne, puuttua AAS:n väärinkäyttöön ja varoittaa potilasta muista mahdollisista terveysvaaroista. Ylempi kuva: Anabolis-androgeenisten steroidien aiheuttama acne papulopustulosa. Alempi kuva: Anabolis-androgeenisten steroidien aiheuttama acne conglobata. DIA 23: Maksa on aineenvaihdunnan ja myrkkyjen poiston kannalta tärkein elin. Maksa on erittäin läpäisevä elin, ja sen solut on järjestetty siten, että niillä on intensiivinen Lisätietoja:

14 kontakti verenkiertoon. Maksa tuottaa aineenvaihduntaprosessien aikana sappea, joka on tärkeää rasvan sulattamisessa. Maksasolujen päätyyppejä ovat aineenvaihdunnallisen kudoksen tylppysolut, konnektiivista kudosta tukevat stromaalisolut ja ns. Kupffersolut ulkopuolisten partikkeleiden fagosytoosissa. Maksa metaboloi suurimman osan lääkeaineista, minkä seurauksena biolääketieteelliset sivuvaikutukset kohdistuvat maksakudokseen. Erityisesti anabolis-androgeniset steroidit voivat johtaa biliaariseen staasiin, kolestaasiin, maksapelioosiin, hepatoomaan ja lipoproteiinien dysregulaatioon. Hormonit ja niiden sukuiset aineet vaikuttavat elinten kasvuun ja toiminnallisiin häiriöihin. Akuutti maksan vajaatoiminta ja hepatiitti voivat olla stimulanttien seurauksia. Huumausaineet, alkoholi ja beetasalpaaja voivat johtaa akuuttiin maksan vajaatoimintaan, rasvamaksaan (steatosis hepatis) ja kirroosiin. Lisäksi esiintyy määrittämättömiä ylempiä abdominaalisia häiriöitä. Müller-Platz, Nishino & Sarikaya (2007): Gastrointestinal tract and liver. Sarikaya, Peters, Schulz, Schönfelder & Michna: Congress Manual: Biomedical Side Effects of Doping; München 2007, s DIA 24: Anabolis-androgeenisten steroidien käytöstä johtuvien maksan toimintahäiriöiden ja sairauksien hoito perustuu pääasiassa 17-α-alkyloitujen steroidien antamiseen (esim. metyylitestosteroni, oksimetoloni, fluoksimesteroni, noretandroloni ja metandienoni). Mahdollisia maksahäiriöitä ovat mm. biliaarinen staasi, kolestaasi, maksapelioosi ja hepatoomat. Lisäksi tutkimuksissa on havaittu tiheydeltään korkean lipoproteiinin ( hyvä ) laskua ja tiheydeltään matalan lipoproteiinin ( paha ) ja aterogeenisyyttä lisäävän apoliproteiinin A nousua. Nämä sivuvaikutukset ovat yleensä peruutettavissa käytön lopettamisen jälkeen. Kuva: Maksan tulehdukset: kudoksen rasvarappeutuminen ja maksakystien muodostuminen ovat esimerkkejä suorista vahingoista kudokselle. Hartgens & Kuipers (2004), alkuperäinen yhteenveto: Sports Med 34 (8), s : Effects of Androgenic-Anabolic Steroids in Athletes. Anabolis-androgeeniset steroidit (AAS) ovat mieshormonitestosteronin synteettisiä johdannaisia. Ne voivat vaikuttaa ihmiskehoon voimakkaasti tavoilla, joista voi olla hyötyä urheilusuoritukselle. Useimmissa laboratoriotutkimuksissa ei ole tutkittu AAS:n tosiasiallisia annoksia, joita tällä hetkellä väärinkäytetään. Näin ollen nämä tutkimukset eivät välttämättä heijasta steroidien tosiasiallisia (kielteisiä) vaikutuksia. Lisätietoja:

15 Saatavilla olevissa kirjallisissa tutkimuksissa kuvataan, miten näiden lääkeaineiden lyhytaikainen käyttö voi lisätä urheilijan voimaa ja ruumiinpainoa. Alkuperäinen voima on lisääntynyt 5 20 ja ruumiinpaino 2 5 kg. Tämä johtuu rasvattoman ruumiinmassan kasvusta. Rasvamassan vähenemistä ei ole havaittu. Vaikka AAS:n nauttiminen voi vaikuttaa punasolujen muodostumiseen ja hemoglobiinikonsentraatioihin, sen ei ole havaittu vaikuttavan kestävyyssuoritukseen. Saatavilla on vain vähän tietoa AAS:stä liittyen metabolisiin vasteisiin harjoittelun ja toipumisen aikana Näiden tietojen perusteella ei voida siten vetää lopullisia johtopäätöksiä. Pääasialliset AAS:n lyhyt- ja pitkäaikaisen käytön arvaamattomat vaikutukset, joista miespuoliset urheilijat useimmiten ilmoittavat itse, ovat sukupuolivietin lisääntyminen, acne vulgariksen esiintyminen sekä ruumiin karvoituksen ja aggressiivisen käyttäytymisen lisääntyminen. AAS:n nauttiminen häiritsee säännöllistä testosteronin ja gonadotropiinien endogeenistä tuotantoa, ja tämä tilanne voi kestää kuukausia lääkeainevieroituksen jälkeen. Kardiovaskulaariset riskitekijöissä voi tapahtua tuhoisia muutoksia, mukaan lukien verenpaineen nousu ja seerumitiheydeltään korkean lipoproteiinin (HDL)- HDL2- ja HDL3-kolesterolin tasojen lasku. Miespuolisten urhelijoiden kaikukardiografisissa tutkimuksissa AAS:n ei ole havaittu vaikuttavan kardiaaliseen rakenteeseen ja toimintaan, vaikka eläintutkimuksissa näillä lääkeaineilla on havaittu olevan vaarallisia vaikutuksia sydämen rakenteeseen ja toimintaan. Urheilijoiden tutkimuksissa AAS:n ei ole havaittu vahingoittavan maksaa. AAS tuntuu vaikuttavan voimakkaasti psyykeen ja käyttäytymiseen. Yleisesti ottaen AAS tuntuu aiheuttavan aggressiivisuuden ja vihamielisyyden lisääntymistä. Mielialahäiriöt (esim. masennus, [hypo-]mania, psykoottiset piirteet) riippuvat todennäköisesti annoksesta ja lääkeaineesta. AASriippuvuutta tai -vieroitusoireita (kuten masennusta) tuntuu esiintyvän vain pienellä osalla AAS:n käyttäjistä. Tyytymättömyys omaan kehoon ja alhainen itsetunto voivat johtaa ns. käänteiseen anoreksiasyndroomaan, joka altistaa AAS:n käytön aloitukseen. Monia muita kielteisiä vaikutuksia on liitetty AAS:n väärinkäyttöön, mukaan lukien endokriinisen ja immuunitoiminnan häiriöt, talijärjestelmän ja ihon muutokset sekä hemostaattisen järjestelmän ja urogenitaalisten kanavien muutokset. On tärkeää muistaa, että tieteellisissä tutkimuksissa voidaan aliarvioida tosiasiallisia arvaamattomia vaikutuksia tutkimuksissa annettujen varsin matalien annosten vuoksi, koska ne alittavat laittomien steroidinkäyttäjien käyttämät annokset. AAS:n toimintamekanismi voi vaihdella yhdisteiden välillä johtuen variaatioista steroidimolekyylissä ja reaktiotaipumuksesta androgeenireseptoreille. Tutkimuksissa on määritetty useita toimintapolkuja. Entsyymi 5-α-reduktaasilla näyttää olevan tärkeä asema AAS:n muuntamisessa dihydrotestosteroniksi (androstanoloni). Se toimii kohde-elinten solutumissa, kuten miesten lisärauhaset, iho ja eturauhanen. Muita mekanismeja ovat aromataasientsyymin välittäminen, jossa muunnetaan AAS:ää naissukupuolihormoneissa (estradioli ja estroni), estrogeenien antagonistinen toiminta ja kilpaileva antagonismi glukokortikoidireseptoreihin. Lisäksi AAS stimuloi erytropoietiinin synteesiä ja punasolujen tuotantoa sekä luun Lisätietoja:

16 muodostumista, mutta ehkäisee luun hajoamista. Sydämeen ja verenkiertoelimistöön kohdistuvien vaikutusten katsotaan olevan AAS:n indusoiman ateroskleroosin esiintymisen (johtuen seerumilipideihin ja lipoproteiineihin kohdistuvasta epäsuotuisasta vaikutuksesta), tromboosin, vasospasmin tai suoran suonen seinämän vaurion välittämää tai niitä voidaan pitää useiden mekanismien yhdistelmän aiheuttamana. AAS:n aiheuttaman lihaskudoksen lisääntymisen voidaan olettaa johtuvan hypertrofiasta ja uusien lihassyiden muodostumisesta, jossa tärkeimmässä asemassa ovat satelliittisolujen määrä ja ultrastruktuuri, androgeenireseptorit ja lihastumat. DIA 25: Useat kielletyt aineet vaikuttavat voimakkaasti muskuloskeletaaliseen järjestelmään. Anabolis-androgeeniset steroidit voivat aiheuttaa luiden murtumista, jännepatologioita ja epifyysin ennenaikaisen sulkeutumisen, mikä hidastaa kasvua. Lisäksi steroidit voivat aiheuttaa muutoksia itse jännerakenteessa. Tästä johtuen nuorten urhelijoiden, joilla on riittävä lihastila, spontaanien jännerepeämien tulisi toimia varoitusmerkkinä lääkärille mahdollisesta anabolis-androgeenisten steroidien väärinkäytöstä. Hormonit ja niiden sukuiset aineet voivat aiheuttaa kliinisiä oireita, kuten akromegaliaa aivolisäkkeen ylierityksen seurauksena. Näkyviä muutoksia luussa ja rustossa ovat mm. käsien ja jalkojen, nenän, leuan, kielen ja korvien suurentuminen. Beeta2-agonisteja voidaan käyttää astmakohtausten lääketietieteelliseen hoitoon. Ne vaikuttavat useisiin metabolisiin ja fysiologisiin prosesseihin luustolihaksessa. Niillä voi olla myös kielteisiä vaikutuksia luun rakenteeseen, kuten vähentynyt luumassa ja vähentynyt luun mineraalitiheys, joita seuraavat lihasten vapina ja lihaskrampit. Glukokortikosteroidit voivat aiheuttaa osteoporoosia ja lisätä murtumien ja luun korjaantumisen hidastumisen riskiä sekä jopa vähentää lihasravinteiden määrää ja aiheuttaa vakavan lihasten surkastumisen. Beetasalpaajat, joita käytetään lääketieteessä kardiovaskulaaristen sairauksien hoitoon, voivat vaikuttaa haitallisesti luustolihakseen vähentämällä glykogenolyysin määrää. Müller-Platz, Nishino & Sarikaya (2007): Gastrointestinal tract and liver. Sarikaya, Peters, Schulz, Schönfelder & Michna: Congress Manual: Biomedical Side Effects of Doping; München 2007, s Lisätietoja:

17 DIA 26: Anabolis-androgeenisten steroidien biolääketieteelliset sivuvaikutukset ilmenevät erilaisina muutoksina muskuloskeletaalisessa järjestelmässä. Tässä yhteydessä on raportoitu luunmurtumista ja epifyysin ennenaikaisesta sulkeutumisesta, mikä on johtanut kasvun hidastumiseen. Lisäksi steroidit voivat aiheuttaa muutoksia itse jännerakenteessa. Anaboliset steroidit tuntuvat aiheuttavan peruutettavissa olevia muutoksia jänteiden biomekaanisiin ominaisuuksiin, joiden seurauksena jänteestä tulee jäykkä ja vähemmän elastinen. On mahdollista, että anabolis-androgeenisten steroidien tuottamia voimakkaita voiman adpataatioita eivät samanaikaisesti seuraa hitaammin adaptoituvat, vähemmän vaskulaariset jännerakenteet, mikä tekee jänteistä ketjun heikoimman lenkin. Lihakset voivat tuhoutua rabdomyolyysin seurauksena anabolis-androgeenisten steroidien nauttimisen jälkeen yhdessä painoharjoitteluohjelmien kanssa. Tapausraportti useista jännemurtumista anabolisia aineita väärinkäyttävällä urheilijalla (jalkapalloilija). Isenberg et al., alkuperäinen yhteenveto (2008): Unfallchirurg, 46-49: Successive ruptures of patellar and Achilles tendons. Anabolic steroids in competitive sports. Testosteronin johdannaisia tai 19-nor-testosteronia käytetään anabolisina aineina suorituksen parantamiseksi, vaikka anabolisten aineiden vaikutuksista ei olekaan vielä täyttä varmuutta. Kilpaurheilijat käyttävät yhä anabolisia steroidieja lisääntyneistä tarkastuksista ja niihin liittyvistä useammista dramaattisista tapahtumista huolimatta. Vaikka anabolisten aineiden käytöstä johtuvat metaboliset toimintahäiriöt ovat hyvin dokumentoituja, suurten jänteiden repeämistä raportoidaan harvoin. 29-vuotias jalkapalloilija tarvitsi 18 kuukauden sisällä leikkausta patellaarisen jänteen ja kummankin akillesjänteen repeämään. Tarkoin kohdistetun kyselyn ansiosta saatiin tietää, että hän oli käyttänyt erilaisia anabolisia steroideja säännöllisesti kolme vuotta voimakkuutensa parantamiseksi. Hän nautti jokaisen operaation jälkeen anabolisia steroideja suurina annoksina varhaisen toipilasajan ja harjoittelun aikana. Minimaalisen invasiivinen kirurgia ja avoimet ompelutekniikat aiheuttivat myöhemmin akillesjänteiden täydellisen yhdistymisen. Harjoittelu ja anabolisten aineiden käyttö aloitettiin varhain patellaarisen jänteen ompelun jälkeen, mukaan lukien luutunnelit, joiden kulminoituminen histologiassa vahvisti uudelleenrepeämisen 8 viikon jälkeen. Ligamentin rekonstruktion jälkeen (puolijänteinen jännesiirrännäinen ja jälkikäteen annettu injektio), menetettiin jänne ja varatraktiolaite. Urheilijalle annettiin toistuvia varoituksia heikentyneestä paranemisesta anabolisten aineiden käytön jatkuessa, mutta ilman menestystä. KoskaKilpa- ja kuntourheilussa on runsaasti kirjaamattomia tapauksia, anabolisten steroidien käytön voidaan olettaa vaikuttavan myös määrällisesti jännerepeämien operatiiviseen hoitoon. Lisätietoja:

18 Kuva: Polvilumpio (keltaiset nuolet) ja sen irrallisuus sääriluusta (patellaarisen jänteen repeämä). DIA 27: Kielletyt aineet vaikuttavat monin tavoin umpierityselimiin. Anabolis-androgeeniset aineet vaikuttavat miesten ja naisten sukupuolielimiin. Lisäksi steroidit vaikuttavat insuliiniresistanssiin ja glukoositoleranssiin. Kasvuhormonit ja gonadotropiinit vaikuttavat kilpirauhasen toimintaan, kun taas glukokortikosteroidit vaikuttavat lisämunuaiskuoreen. Georgieva (2007): Reproductive and endocrine system. Sarikaya, Peters, Schulz, Schönfelder & Michna: Congress Manual: Biomedical Side Effects of Doping; München 2007, s DIA 28: Anabolis-androgeeniset steroidit vaikuttavat miesten sukupuolielimiin. Kivesten erittävät ja gametogeneettiset toiminnot riippuvat kumpikin gonadotropiinia vapauttavan hormonin (GnRH) erittymisestä hypotalamuksesta, joka stimuloi aivolisäkkeen etulohkon gonadotropiinien, luteinisoivan hormonin (LH) ja follikkeleita stimuloivan hormonin (FSH) erittymistä. AAS:llä on testosteronin johdannaisena korostuneet vaikutukset miesten hypotalamus-aivolisäke-sukupuolirauhasakseliin, ja niiden väärinkäyttö voi johtaa hypogonadotropistisen hypogonadismin kliiniseen syndroomaan. Tälle steroidien aiheuttamalle hypogonadaaliselle tilalle on ominaista vähentynyt FSH:n ja LH:n seerumikonsentraatio, matala endogeeninen testosteronin tuotanto, heikentynyt spermatogeneesi ja testikulaarisen atrofia. Nämä vaikutukset johtuvat anabolisten steroiden negatiivisesta palautteesta hypotalamus-aivolisäkeakselilla ja mahdollisesti kiveksissä olevan liiallisen androgeenimäärän paikallisista suppressiivisista vaikutuksista. AAS:n jakaminen jäljittelee kiertävän endogeenisen testosteronin kohonnutta tasoa. Korkeat testosteronin ja AAS:n tasot estävät LH-eritystä toimimalla suoraan aivolisäkkeen etulohkossa ja estämällä GnRH:n erityksen hypotalamuksesta. Tämä vuorostaan vähentää vastaavasti sekä LH:n että FSH:n eritystä ja LH:n vähentyminen pienentää endogeenisen testosteronin tuotantoa. Korkeat testosteroniannokset lisäävät seerumin totaalin ja vapaan testosteronin suprafysiologisia tasoja. Estradiolin seerumikonsentraatiot, androsteenidioni ja dihydrotestosteroni (DHT) lisääntyvät myös AAS:n perifeerisen konversion vuoksi. Lisätietoja:

19 Kuva: Normaalikokoisen kiveksen vertailu anabolis-androgeenisten steroidien väärinkäytön jälkeen pienentyneeseen kivekseen. Georgieva (2007): Reproductive and endocrine system. Sarikaya, Peters, Schulz, Schönfelder & Michna: Congress Manual: Biomedical Side Effects of Doping; München 2007, s DIA 29: Insuliiniresistanssi ja vähentynyt glukoosin taso voivat olla anabolis-androgeenisen steroidin väärinkäytön aiheuttamia. Nämä muutokset jäljittelevät tyypin 2 diabetesta. Niitä on havaittu potilailla, joita on hoidettu 17-alkyloiduilla oraaliandrogeeneillä ja AAS:ää pitkäaikaisesti käyttävillä urheilijoilla (3-7 vuotta). Vaikka anabolisia steroideja käyttävillä urheilijoilla ei ole havaittu esiintyvän sokeritautia, nämä muutokset liittyvät lisääntyneeseen kardiovaskulaariseen riskiin. Georgieva (2007): Reproductive and endocrine system. Sarikaya, Peters, Schulz, Schönfelder & Michna: Congress Manual: Biomedical Side Effects of Doping; München 2007, s DIA 30: Anabolis-androgeeniset steroidit johtavat vapaan estrogeenin ja vapaan androgeenin toiminnan epätasapainoon miesten rintakudoksessa, josta voi seurata gynekomastia. Kumpikin kuva: Gynekomastia 30-vuotiaalla kehonrakennuksen harrastajalla (ylempi kuva) ja gynekomastia 25-vuotiaalla ammattikehonrakentajalla (alempi kuva). DIA 31: Anabolis-androgeenisten steroidien (AAS) väärinkäyttö vaikuttaa naisten umpieritysrauhasiin. AAS:n nauttiminen suppressoi hypotalamus-aivolisäkesukupuolirauhasakselin, joka säätelee osaksi immuunijärjestelmäa ja sukupuolielimiä. Lisäksi luteinisoivan hormonin (LH), follikkeleita stimuloivan hormonin (FSH), progesteronin ja sukupuolihormonia sitovan globuliinin (SHBG) seerumitasot laskevat ja testosteronitasot nousevat. Tämä umpieritysrauhasten epätasapaino voi johtaa Lisätietoja:

20 klitoriksen kasvuun, rintojen surkastumiseen, epänormaaliin karvojen kasvuun (miesten kehon karvoitus). Kaikki nämä vaikutukset ovat normaalisti peruuttamattomia. Kliiniset vaikutukset voivat olla seuraavat: virilisaatio (miehen toissijaisten sukupuoliominaisuuksien esiintyminen naisella), hirsutismi (karvojen liiallinen epänormaalisti jakautunut kasvu) ja amenorrea (kuukautiskierron puuttuminen). Georgieva (2007): Reproductive and endocrine system. Sarikaya, Peters, Schulz, Schönfelder & Michna: Congress Manual: Biomedical Side Effects of Doping; München 007, s DIA 32: Anabolis-androgeeniset steroidit, beeta2-agonistit, huumausaineet ja stimulantit vaikuttavat pääasiallisesti keskushermostoon. AAS:n väärinkäyttö voi ilmetä lisääntyneenä ärtyvyytenä ja agressiivisuutena, persoonallisuushäiriöinä ja psykiatrisina diagnooseina. Sympaattisen hermoston aktivaatio liittyy adrenaliinin ja noradrenaliinin vapautukseen. Kivun lievittyminen ja mielialan muuttuminen laajaalaisesti unesta ja täydellisestä ruumiin liikkumattomuudesta euforiaan ja ylikiihottuneisuuteen liittyvät huumausaineisiin. Sympatomimeetit, kuten stimulantit, ovat lääkeaineita, jotka aktivoivat keskushermoston katekoliamiinin (adrenaliini ja noradrenaliini) toimintoja. Grucza (2007): Psychological effects and addiction including CNS. Sarikaya, Peters, Schulz, Schönfelder & Michna: Congress Manual: Biomedical Side Effects of Doping; München 2007, s DIA 33: Kiellettyjen aineiden väärinkäyttö voi johtaa muutoksiin keskushermostossa, esim. riippuvuuksiin. Toisaalta esiintyy fyysistä riippuvuutta, kun ruumis ei saa lääkeaineita. Tällainen deprivaatio johtaa fyysisiin oireisiin, jotka vaihtelevat lääkeainekohtaisesti: kipu (opiaatit), voimakas tärinä (alkoholi) ja kouristukset (barbituraatit ja bentsodiatsepiinit). Psykologinen riippuvuus voi kestää huomattavasti kauemmin kuin fyysinen riippuvuus. Se perustuu enemmänkin yksilön piirteisiin kuin itse aineeseen eli tapoihin, tunnetiloihin ja elämäntapaan. Palkitsemisjärjestelmällä on tärkeä asema Lisätietoja: