ENSIMMÄISET ASKELEET DOPINGIN ESTOSSA PERUSTASO

Transkriptio

1 Dopingin biolääketieteellisiä sivuvaikutuksia koskevien tietojen yhdenmukaistaminen ENSIMMÄISET ASKELEET DOPINGIN ESTOSSA PERUSTASO DIA 2: Termin doping alkuperästä on useita teorioita. Afrikkalainen Kaffir-heimo nimitti stimulanttina uskonnollisissa seremonioissa käytettävää primitiivistä alkoholijuomaa dopiksi. Muissa asiakirjoissa kerrotaan zulusotureiden käyttäneen viinirypäleen kuorista ja kolajuomasta tehtyä alkoholijuomaa nimeltään dop. Hollantilainen kolumnisti Boers käytti sittemmin termiä dop kuvailemaan mitä tahansa stimuloivaa juomaa, ja termi levisi ympäri maailman. Lopulta termi kattoi useampia aineita, ja urheilussa näiden aineiden käyttöä kuvattiin tarkemmin ilmaisulla doping, joka ilmestyi ensimmäisen kerran englannin sanakirjassa vuonna Doping tarkoittaa kiellettyjen aineiden tai menetelmien käyttöä, joka johtaa suorituksen paranemiseen. Doping on epäreilu teko, joka sisältää terveysriskejä. Vuonna 2003 annetun maailman antidopingsäännöstön mukaan doping määritellään yhden tai useamman antidopingsäännön rikkomukseksi, jotka on määritelty säännöstön 2 artiklan 1-8 alakohdissa. Maailman antidopingtoimisto määrittelee maailman antidopingsäännöstön seuraavasti: Yksi tärkeimmistä saavutuksista tähän päivään mennessä taistelussa urheilun dopingia vastaan on ollut yhdenmukaisen antidopingsäännöstön, maailman antidopingsäännöstön (säännöstö) laatiminen, hyväksyminen ja käyttöönotto. Säännöstö on ydinasiakirja, joka tarjoaa kehyksen yhdenmukaisille antidopingkäytännöille, säännöille ja säännöksille urheilujärjestöissä ja viranomaiselimissä. Se toimii yhdessä neljän kansainvälisen standardin kanssa, joiden tavoitteena on yhdenmukaistaa antidopingjärjestöjen toimintaa useilla alueilla: testaus, laboratoriot, terapeuttisen käytön erivapaudet (TUE) ja kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelo. (Täydellinen ja virallinen versio säännöstöstä on saatavilla sivustolla Lisätietoja:

2 Kieltoluettelo Kieltoluettelo on kansainvälinen standardi, jossa määritetään kilpailujen aikana ja niiden ulkopuolella ja erityisesti urheilussa kielletyt aineet ja menetelmät. Se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1963 Kansainvälisen olympiakomitean johdolla. Vuodesta 2004 lähtien WADA on vastannut luettelon valmistelusta ja julkaisemisesta. Luettelo päivitetään ja julkaistaan vuosittain. Tällä hetkellä saatavissa oleva kieltoluettelo voidaan ladata sivustolta DIA 3: Antiikin aikaisissa Kreikan olympialaisissa lääkäreiden kuvailtiin tarjoilleen urheilijoille ravitsevia aineita heidän fyysisen suorituksensa parantamiseksi. Tämän tulkittiin olevan ehdottoman välttämätöntä, ja näitä lääkäreitä voidaan verrata nykyisiin urheilulääketieteen asiantuntijoihin. Lisäksi urheilijat pyrkivät lisäämään fyysistä voimaansa syömällä erilaisia lihoja tai veristä brevistä ennen kilpailuja. Esimerkkejä yrttien, sienien ja härän kiveksien käytöstä suorituksen parantamiseksi löytyy jo muinaisilta ajoilta, Rooman valtakunnasta ja keskiajalta. 1896: Ensimmäinen dopingin aiheuttama raportoitu kuolemantapaus sattui tänä vuonna, kun englantilainen pyöräilijä Arthur Linton menehtyi nautittuaan strykniiniä Pariisi-Bordeaux -kilpailun jälkeen. 1904: Olympialaisten St. Louis -maratonin juuri voittanut Thomas Hicks pyörtyi, ja lääkärit vahvistivat hänen nauttineen strykniiniä (stimulanttia) ja konjakkia (alkoholia) ennen kilpailua: hän lähes kuoli alkoholin ja stimulantin yhdistelmän seurauksena : Lentäjät käyttivät stimulantteja toisen maailmansodan aikana. DIA 4: 1960: Anabolisia aineita alettiin käyttää yhä enemmän dopingaineina luvulla. Tällöin uskottiin, että joidenkin lääkeaineiden avulla pystyttiin saavuttamaan mitä tahansa luku: Jatkuvan farmaseuttisen kehityksen ansiosta erityisesti monimutkaiset ruumiinsisäiset aineet tulivat saataville markkinoille tehokkaina agentteina suorituskyvyn, voiman ja kestävyyden parantamisksi. Punaverisolujen muodostumista stimuloivasta erytropoietiini (EPO) - hormonista tuli suosittua kestävyysurheilussa. 2003: Suunnitellun steroidin THG (tetrahydrogestrinoni), joka on anabolinen streoidi, löytö. Lääkeaineesta saatiin tietää, kun anonyymi Lisätietoja:

3 urheiluvalmentaja otti yhteyttä Yhdysvaltojen antidopingtoimistoon (USADA)ja toimitti USADA:lle THG:tä sisältävän ruiskun. 2007: Useita dopingia koskevia skandaaleja ja spekulaatioita (veridoping, EPO jne.) Tour de Francessa. DIA 5: Ensimmäinen suuri askel taistelussa dopingia vastaan saavutettiin vuonna 1960, kun Euroopan neuvosto esitti ratkaisun dopingaineiden käytön torjumiseksi urheilussa. Ensimmäiset kuolemantapaukset näyttävät olleen välttämättömiä, jotta viranomaiset tiedostivat tämän ilmiön. Ensimmäinen dopingia torjuva lainsäädäntö annettiin Ranskassa vuonna 1963 ja Belgiassa sitten vuonna Vuonna 1967 Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) perusti KOK:n asiaa käsittelevän lääketieteellisen komission. 1968: Lääketestaukset esiteltiin ensimmäistä kertaa Meksikon kesäolympialaisissa vuonna 1968 ja Grenoblen talviolympialaisissa. KOK laati luettelon kielletyistä aineista ja menetelmistä (kieltoluettelo), vaikka tekninen laitteisto ja testauskäytännöt olivat vielä riittämättömiä. 1988: Saksassa otettiin käyttöön kilpailun ulkopuolinen testaus. 1999: Tour de Francessa vuonna 1998 sattuneen toisen suuren skandaalin vuoksi KOK kutsui helmikuussa 1999 koolle urheiludopingia käsittelevän maailmanlaajuisen konferenssin Lausannessa. Konferenssin tuloksena perustettiin Maailman antidopingtoimisto (WADA) : Säännöstö on ydinasiakirja, joka tarjoaa kehyksen yhdenmukaisille antidopingkäytännöille, säännöille ja säännöksille urheilujärjestöissä ja viranomaiselimissä. Sitä sovelletaan yhdessä neljän kansainvälisen standardin kanssa. Näiden standardien avulla pyritään yhdenmukaistamaan antidopingjärjestöjen toimia useilla aloilla, kuten testaus, laboratoriot, terapeuttisen käytön erivapaudet (TUE) ja kielletyjen aineiden ja menetelmien luettelo. 2007: Yleissopimus on ensimmäinen esimerkki tapauksesta, jolloin hallitukset ympäri maailman ovat suostuneet soveltamaan kansainvälistä lakia antidopingiin. Tämä on tärkeää, sillä vain hallitukset voivat tietyillä aloilla edistää dopingin torjuntaa. Yleissopimukseen sisältyy globaaleja antidopingsääntöjä, -käytäntöjä ja -ohjenuoria, jotka takaavat rehellisen ja oikeudenmukaisen toimintaympäristön kaikille urheilijoille. Lisätietoja:

4 DIA 6: Vaikka suorituksen parantaminen lääkkeiden väärinkäytön avulla määritellään selkeästi dopingiksi kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelon mukaisesti, lääkkeiden väärinkäyttö vapaa-ajan urheilussa jätetään lähes huomiotta. Voimakkaasti kilpailuhakuisessa yhteiskunnassa monet ihmiset eivät vain ammattiurheilijat väärinkäyttävät lääkeaineita parantaakseen suoritustaan. Kilpaurheilussa kiellettyjä erilaisia aineita käytetään tehokkuutensa vuoksi myös vapaa-ajan urheilussa. Ns. urheiluhenkiset ovat vapaa-ajan urheilun harrastajia, joilla on muita syitä käyttää lääkeaineita. Pääasiallisena syynä on fyysisen ulkonäön parantaminen. Tieteellisten tutkimusten mukaan lääkkeiden väärinkäyttö sekä kilpailuissa että vapaa-ajan urheilussa ja kuntourheilussa on yleistä. Suorituksen parantaminen lääkeaineden väärinkäytön avulla ei ole ongelma ainoastaan urheilussa vaan elämäntyyli (esim. koululaisten ja nuorten lääkeaineiden väärinkäyttö) on muodostanut siitä uudenlaisen ja maailmanlaajuisen julkisen terveysongelman. Tiedetään myös, että tietyt ammattiryhmät käyttävät joitain lääkeaineita selviytyäkseen työtaakastaan. Lääkeaineiden väärinkäyttö = Doping ei ole ongelma ainoastaan urheilussa vaan myös yhteiskunnassa! DIA 7: DIA 8: Useimmat dopingaineet olivat alunperin farmaseuttisia lääkeaineita. Näitä lääkeaineita käytetään osittain vakavien sairauksien lääketieteellisessä hoidossa. Siten näillä lääkeaineilla on toisaalta haluttu vaikutus sairauteen mutta toisaalta epätoivottavia sivuvaikutuksia. Näitä biolääketieteellisiä sivuvaikutuksia valvotaan ja testataan useilla erityisillä kokeilla, ja niiden on todistettu olevan hyväksyttäviä verrattuna alkuperäisestä sairaudesta aiheutuviin ongelmiin. Lääketieteellisten lääkeaineiden käytön ongelmana suoritusta parantavina aineina on se, että terveet urheilijat käyttävät niitä ilman riittävää tarvetta. Lisäksi useimpia väärinkäytettyjä aineita nautitaan ns. suprafarmakologisina annoksina tai erilaisina yhdistelminä ( pinoaminen ) ilman aiempaa lääketieteellistä tutkimusta. Se voi aiheuttaa sellaisia biolääketieteellisiä sivuvaikutuksia, joita kukaan ei oikeastaan osaa arvioida. Lisätietoja:

5 Kuva: Lääketieteelliseen tarkoitukseen käytettävien lääkeaineiden ja urheilussa väärinkäytettävien aineiden välinen suhde. Lääketieteellisesti käytetyillä lääkeainilla on osoitettu olevan terapeuttisia vaikutuksia farmakologisten annosten yhteydessä kun taas suoritusta parantavilla lääkeaineilla on havaittu olevan vaarallisia vaikutuksia suprafarmakologisten annosten käytön vuoksi. Sivuvaikutukset voivat olla lyhytaikaisia, peruutettavissa olevia, peruuttamattomia tai aiheuttaa myöhemmin ilmeneviä vaurioita. DIA 9: Anaboliset steroidit tai anabolis-androgeeniset steroidit (AAS) ovat hormoneja. Kuten useimmat hormonit, ne kulkevat veressä ja säätelevät tiettyjä ruumiintoimintoja. Esimerkiksi AAS parantaa valkuaisaineiden aineenvaihduntaa, joka lisää lihasmassaa. Anabolinen tarkoittaa kehittämistä. Andro + geeninen tarkoittaa mies + tuottaa. Steroidit ovat eräänlaisia lipidejä molekyylejä. Esimerkiksi testosteroni on anabolinen steroidi, joka vastaa miessukuhormonia, jota tuotetaan endogeenisesti kiveksissä, munasarjoissa, lisämunuaiskuoressa ja maksassa. Anabolisten steroidien lääketieteellinen käyttötarkoitus on lihasrappeuma. Kuva: Tiettyjen elinten soluissa tuotetaan hormonia, jota eritetään jälkikäteen vereen (verisuonisto). Hormoni voi kulkeutua mihin tahansa osaan ruumista verisuoniston kautta. Kohdesoluilla on erityiset reseptorit, jotka tunnistavat steroidihormonin ja alkavat tuottaa valkuaisaineita. DIA 10: AAS:n väärinkäytön halutut vaikutukset urheilussa perustuvat aineen anaboliseen toimintaan (solujen kasvuun). Joskus urheilijat haluavat kehittää" lihaksia väärinkäyttämällä steroideja, jotka parantavat valkuaisaineiden synteesiä ja siten lisäävät lihaskudosta. Valkuaisaineiden parantuneen synteesin myötä steroidin väärinkäytön tulisi myös edistää nopeampaa regeneraatiota. AAS:llä voi olla vaikutus lihaksistoon erityisesti silloin, kuin harjoittelu tapahtuu näiden aineiden vaikutuksen alaisena. Tästä huolimatta urheilijoiden on liikuttava aktiivisesti, sillä anaboliset steroidit eivät itsessään kasvata lihaksia. Lisäksi lihakset eivät ole fysiologisesti valmiita näin äärimmäiseen ja nopeaan kasvuun, joten anabolisten steroidien käyttö voi aiheuttaa lihasvaurioita harjoittelun aikana. Lisätietoja:

6 Kuva: AAS:ää voidaan ottaa tabletteina tai ne voidaan antaa lihaksen sisäisenä injektiona. Tämä aiheuttaa lisäksi epäsuoria terveysriskejä, kuten infektioita (esim. HI-virus tai hepatiitti). DIA 11: AAS:n väärinkäyttö parantaa harjoittelumotivaatiota ja näin liikaharjoittelun riskiä. Tämä taas vaikuttaa haitallisesti motooriseen elimistöön. Yleisen näkemyksen mukaan AAS:n väärinkäytöllä suurina määrinä on merkittäviä vaikutuksia kun taas elimelliset sivuvaikutukset esitetään harmittomina tai kielletään. Tosiasiassa nämä harmittomilta tuntuvat sivuvaikutukset ilmenevät varhaisessa vaiheessa ja niiden jälkeen ilmenee paljon vaarallisempia sisäelimiin kohdistuvia sivuvaikutuksia. Anabolis-androgeenisten steroidien terveysriskit perustuvat androgeeniseen osaan. Miespuolisilla väärinkäyttäjillä voi esiintyä rintojen kasvua, ns. gynekomastiaa (naisistuminen) ja vastakohtana naispuolisilla väärinkäyttäjillä miesten sukupuoliominaisuuksien kehittymistä (miehistyminen). Muita sivuvaikutuksia: Steroidiperäinen akne ei ole yhtä vaarallinen, mutta se on esteettisesti epämiellyttävä (kuva a). Maksan tulehdukse eli; kudoksen rasvarappeutuminen ja maksakystien muodostuminen ovat esimerkkejä suorista vahingoista kudokselle (kuva b). Kivesten kutistuminen (kuva c). Gnekomastia (rintojen suureneminen miehillä; kuva d). Luuston degeneraatio. Kardiovaskulaariset häiriöt ilmenevät sydämessä hapen riittämättömyytenä, johtuen sydänlihasten kasvusta ilman verisuonten adaptaatiota. Lisähäiriöitä ilmenee verenkierrossa verisuonten seinämiä suojaavien korkeatiheyksisten lipidien (High Density Lipids, HDL) määrän vähentyessä ja verisuonten seinämiä vahingoittavien matalatiheyksisten lipidien (Low Density Lipids, LDL) määrän kasvaessa. Äänen syveneminen (naiset). Parran kasvu (naiset) ja kaljuuntuminen (miehet). Lisätietoja:

7 DIA 12: DIA 13: Amfetamiinin, efedriinin tai kofeiininin kaltaiset stimulantit olivat ensimmäinen tehokkaiden aineiden ryhmä, jotka lisättiin vuonna 1967 laadittuun dopingluetteloon. Tässä ryhmässä on hyvin erilaisia aineita,: sekä luonnolllisia aineita että niiden johdannaisia että keinotekoisesti tuotettuja aineita. Stimulantit ovat eksogeenisiä aineita (kuten efedriinitkin), jotka vaikuttavat keskushermostoon stimuloimalla useiden välittäjäaineiden (esim. asetykoliinin) vapautusta. Nämä aineet lisäävät sydämen sykettä, hengitysnopeutta ja aivojen toimintaa ja saattavat johtaa euforiaan. Niiden vastineita ihmisruumiissa ovat adrenaliini tai noradrenaliini. Nämä endogeeniset aineet lisäävät myös energia-aineenvaihduntaa. Stimulantteja tai amfetamiineja käytetään lääketieteessä pääasiassa paikallisesti, kuten keuhkoputkien rentouttamiseen tai nenänielun limakalvojen verentungoksen vähentämiseen (flunssalääkkeenä). Kuva: Neuroni aivojen toiminnallinen solu sisääntulorakenteineen (dendriitit) ja ulosmenorakenteineen (aksoni), jotka kommunikoivat toisten solujen kanssa synapsien avulla. Synapsi on on soluristeys solujen välistä kommunikaatiota varten. Stimulantit vaikuttavat juuri tällä alueella ja lisäävät välittäjäaineiden vapautusta. DIA 14: Stimulantit lisäävät aivojen ja ruumiin kiihtyneisyyttä. Urheilijat väärinkäyttävät stimulantteja valppauden, kilpailunhalun ja agressiivisuuden lisäämiseksi sekä väsymyksen ja kipuherkkyyden alentamiseksi. Stimulantit eivät suoranaisesti paranna fyysistä suoritusta. Urheilussa yleisimmin käytetyt stimulantit ovat amfetamiinit, kokaiini, efedriini ja kofeiini. Kaaviokuva: Täydellisen uupumisen tilaa ei voida saavuttaa tavanomaisissa olosuhteissa (esim. urheilussa). Se on autonomisesti suojatun resurssin kaltaista, ja se voidaan aktivoida ainoastaan tietyissä olosuhteissa. Stimulanttien avulla voidaan kuitenkin kuluttaa loppuun kehon viimeisimmätkin voimavarat! Lisätietoja:

8 DIA 15: Stimulantit tukahduttavat pelon tai uupumuksen. Niiden vaikutus on niin tehokas, että urheilija ei tajua kuinka väsynyt hän on. On esiintynyt useita tapauksia, joissa ylirasittuminen on johtanut kuolemaan erityisesti huipputason kilpaurheilussa. Pitkittynyt ponnistelu voi aiheuttaa myös nestehukkaa sekä myös yleisesti hypertermiaa. Stimulanttien biolääketieteelliia vaikutuksia ovat psykologisten häiriöiden, kuten riippuvuuden tai masennuksen, kehittyminen. Toisaalta niillä voi olla myös fysiologisia vaikutuksia, kuten: ruumiinlämmön dysregulaatio, ruokahalun ja unen menetys, hallusinaatiot, ruumiin vapina, levottomuus, ahdistus, jännitys, sydämen rytmihäiriöt. Stimulanttien euforisten vaikutusten vuoksi niitä väärinkäytetään sekä urheilussa että urheilun ulkopuolella! DIA 16: DIA 17: Lyhenne EPO tarkoittaa erytropoietiini-hormonia. Se on erityisesti munuaisessa muodostuva kasvutekijä, joka stimuloi punaverisolujen synteesiä. Punaverisolut tai erytrosyytit kantavat happea kudoksiin. Punaverisolujen muodostumisen kiertoa valvoo veren happisisältö, jota reseptorit mittaavat jatkuvasti kontrollimuuttujana. Jos happisisältö vähenee ja kehossa on happivajausta, EPO:n tuotanto laukeaa ja punaverisoluja muodostetaan punaiseen luuytimeen. Tärkeä elin tässä kierrossa on munuainen, jonka kudoksessa EPO hyvin todennäköisesti muodostetaan. Tähän kontrollikiertoon voidaan puuttua lisäämällä EPO:a ulkoisesti ja lisäämällä punaverisolujen määrää jopa ilman harjoittelua. Erytropoietiinia käytetään anemian lääketieteelliseen hoitoon. Kuva: Erytropoietiinia tuotetaan renaalisoluissa ja eritetään vereen (verisuonisto). Se stimuloi punaverisolujen tuotantoa luuytimessä. Lisätietoja:

9 DIA 18: Erytropoietiini stimuloi punaverisolujen tai erytrosyyttien tuotantoa luuytimessä. Punaverisolut vastaavat hapen kuljettamisesta. Happi on olennaista ihmisen ruumiin fysiologisten toimintojen kannalta. Aivojen lisäksi lihakset tarvitsevat eniten happea kestävyyssuorituksen varmistamiseksi. Siten pyöräilijät, pitkän matkan juoksijat tai murtomaahiihtäjät saattavat tuntea houkutusta väärinkäyttää EPO:a kudostensa hapettumisen parantamiseksi. Laillinen ja paljon turvallisempi vaihtoehto kestävyyssuorituksen tai tarkemmin hapen sidontakapasiteetin parantamiseksi on korkeanpaikanharjoittelu. Vuoriston ilmakehän erityisten fyysisten ominaisuuksien ansiosta hapen huonompi saatavuus aiheuttaa punaverisolujen laillisen synteesin stimulaatiota. Kuva: Suomalaisella hiihtäjällä Eero Mäntyrannalla on mutaatio erytropoietiinireseptorinsa geenissä, joka edistää hapenkuljetusta veressä. Tämän ansiosta hän on voittanut useita olympiakultamitaleita aivan laillisesti. DIA 19: Erytropoietiinilla (EPO) ei ole, joko ruumiille luontaisessa muodossa (ihmisen [i] EPO) tai geeniteknologian tuottamassa muodossa (ihmisen rekombinantti [ri] EPO) sen rakenteeseen perustuvia sivuvaikutuksia. Kaikki sen terveydelle vaaralliset vaikutukset liittyvät punaverisolujen muodostumiseen, joka lisää veren viskositeettia. Siten EPO:n väärinkäyttö lisää kohonneen verenpaineen tai tromboembolisten tapahtumien riskiä keuhkoissa, aivoissa tai sydämessä. Tämä voi johtaa esimerkiksi infarktiin tai aivohalvaukseen. EPO:n väärinkäyttö voi olla todella hengenvaarallista! Kuva: Kuvan vasemmalla puolella on esitetty sydämen oikean puoliskon kammio ja kuvan oikealla puolella sydämen vasemman puoliskon kammio patologisesti laajenneesta sydämestä. Infarkti on merkitty sinisellä ympyrällä. DIA 20: Lisätietoja:

10 DIA 21: Veridoping kuuluu laittomiin manipulaatiomenetelmiin. Se on suora hapensiirron parantamisen muoto, jolla on lisää välittömästi punaverisolujen määrää kun taas EPO vain parantaa punaverisolujen synteesiä. Urheilijat voivat suorittaa manipuloinnin kahdella tavalla: Veren kerääminen ja myöhempi uudelleeninjektointi. Veren ottaminen luovuttajalta ja uudelleeninjektointi tarvittaessa. Fysiologiset vaikutukset ovat samankaltaiset kuin EPO:n väärinkäytössä: - Punaverisolujen lisääntyminen. - Hapen toimituksen tehostuminen. Veripulloja käytetään lääketieteessä korvaamaan suurten verimäärien menetyksiä. DIA 22: Kestävyyssuoritus paranee punaverisolujen määrän kasvaessa ja hapenkannon parantuessa. Vaikutukset ovat samankaltaiset kuin EPO:n väärinkäytössä, mutta niiden vaikutukset ovat välittömiä. Grafiikka: Verensiirron vaikutus fyysiseen suoritukseen ilmaistaan seuraavalla polulla, jossa näytetään uudelleeninfuusion tai plasebon vaikutus 10 km:n juoksukisan aikana. Ryhmä 1: Vaikutuksia ei ole havaittavissa plaseboliuoksen infuusion jälkeen, mutta ne ovat merkittäviä veren uudelleeninfuusion jälkeen Juoksuaika lyhenee. Ryhmä 2: 10 km:n juoksuaika lyhenee välittömästi veren uudelleeninfuusion jälkeen. Ajan parannus pysyi yllä 13 päivän ajan punaverisolujen uudelleeninfuusion jälkeen, ja se oli siten edelleen läsnä plasebon infuusion aikaan. DIA 23: Biolääketieteelliset sivuvaikutukset ovat samankaltaiset kuin EPO:n väärinkäytössä. Veridoping rasittaa sydän ja verenkiertoelimistöä, joka nostaa verenpainetta ja lisää tromboosiriskiä. Verensiirrot sisältävät siirto-onnettomuuden riskin allergioiden tai epäsopivuuden vuoksi ja vakavien infektioiden, kuten hepatiitin tai HI-viruksen, riskin. Lisätietoja:

11 DIA 24: DIA 25: Lisäravinteet ovat luonnollisesti ruumiissa olevia aineita, joita nautitaan normaalin päivittäisen ravinnon lisänä. Tällaisia lisäravinteita ovat esim. glukoosi, mineraalit, vitamiinit tai hivenaineet. Ne ovat osittain olennaisia kasvulle ja kehitykselle monisoluisessa organismissa, kuten ihmisruumiissa. Lisäravinteet koostuvat enimmäkseen useista aineista. Lääketieteellinen tarkoitus lisäkorvauksille tai lisäravinteille on kehon puutostila, joka johtuu aliravitsemuksesta tai sairauksista. Lisäravinteita käytetään pääasiassa terveyden parantamiseen, sairastumisriskin pienentämiseen ja painonhallintaan. Useimmat lisäravinteet eivät sisälly kieltoluetteloon. DIA 26: Lisäravinteet voivat olla välttämättömiä joillekin kilpaurheilijoille, jotta he kykenevät suoriutumaan lajinsa vaativasta intensiteetistä ja kestosta. Heillä on äärimmäisen korkeat kalorin kulutustasot, joita normaali päivittäinen ravinto ei kykene kattamaan (kuten Tour de Francessa). Kriittiset aineet ovat B-ryhmän vitamiinit ja mineraalit, kuten jodi, sinkki ja osittain rauta, jota katoaa hien mukana. Hyvin tasapainotettu ruokavalio on kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin mitkään lisäravinteet. Annostelussa on luonnollisesti otettava huomioon yliannostus kielteisten vaikutusten välttämiseksi. DIA 27: Yksi lisäravinteiden pääriskitekijöistä voi olla positiivinen dopingtesti, joka johtuu kontaminoituneista lisäravinteista. Nämä etiketittömät aineet voivat äärimmäisessä tapauksessa antaa jopa positiivisen dopingtestinäytteen. Biolääketieteelliset sivuvaikutukset riippuvat siten etiketittömän aineen laadusta. Useimmat löydetyt aineet ovat erilaisia anabolis-androgeenisia steroideja. Monet urheilijat käyttävät lisäravinteita tuntematta niiden sivuvaikutuksia tai suositeltua annostusta. Koska lisäravinteiden markkinat ovat suuret (noin 12 miljardia USA:n dollaria vuonna 2001) ja niiden maailmanlaajuinen myyntimäärä on valtava, suositellun käytön ja väärinkäytön raja on häilyvä. Lisätietoja:

12 Lisäksi se oletus, että mahdolliset ravinnolliset puutteet voidaan kattaa helposti lisäravinteilla, voi johtaa siihen, että terveellisen ja hyvin tasapainotetun ruokavalion vaihtoehtoa ei oteta riittävästi huomioon. Taulukko: Kansainvälinen olympiakomitea analysoi 600 ilman reseptiä myytävää lisäravinnetta. Tutkimuksessa havaittiin, että neljännes tutkituista aineista sisälsi kiellettyjä aineita, kuten anabolisia steroideja. DIA 28: DIA 29: Geenit ovat DNA:n yksittäisiä osioita, jotka sisältävät perinnöllistä tietoa. Geenit sisältävät tiedot ruumiinrakenteesta ja siten myös yksittäisistä valkuaisaineista, esim. lihasvalkuaisaineista. Geeniterapiaan kuuluu pyrkimys muuttaa valikoivissa geeneissä olevaa tietoa. Vuoden 2008 kieltoluettelossa geenidoping määritetään seuraavasti: suorituskykyä mahdollisesti parantavien solujen, geenien, geenien osasten ja geenin ekspression muuntamisen ei-hoidollinen käyttö. Kuva: Geeniterapian perusajatuksena on ottaa käyttöön muokatut geenit solussa tiettyjen kuljettimien avulla. Käyttöönoton jälkeen solu voi syntetisoida korjatut/uudet toiminnalliset valkuaisaineet, ja sairaus voidaan parantaa tai sitä voidaan ainakin lievittää. Geeniterapian lääketieteellinen tarkoitus on korjata viallisia geenejä, jotka ovat vastuussa esim. perinnöllisten sairauksien kehittymisestä. Ongelmana on kuitenkin terapeuttisen perusajatuksen väärinkäyttö urheilutarkoituksiin. DIA 30: Jos viallisten geenien korjaaminen on mahdollista, se ei ole kaukana lihasgeenien muokkaamisesta. Väärinkäytön mahdollisia tavoitteita voivat olla seuraavat: Erytropoietiinin tuotanon lisääminen (vrt. suomalainen hiihtäjä Eero Mäntyranta) kestävyyssuorituksen parantamiseksi. Lisätietoja:

13 Tiettyjen lihaskasvutekijöiden stimulaatio voiman ja nopeuden lisäämiseksi. Vasen kuva: Seitsemän kuukauden ikäisen pojan reidet ja käsivarret vaikuttivat poikkeuksellisen lihaksikkailta. 4,5-vuotiaana hänen lihasmassansa ja voimansa lisääntyivät geneettisen myostatiinimutaation vuoksi. ja hän pystyi pitämään kahta 3 kg:n käsipainoa vaaka-asennossa suorin käsin. (Schuelke et al. (2004) N Engl J Med. 350: ) Oikea kuva: Vasemmalla on lihanpala, jossa ei ole kopioita inaktiivisesta myostatiinigeenistä (normaali). Oikealla on lihanpala ns. Belgian sininen -lehmästä, jolla on myostatiinigeenimutaatio (kaksi kopiota inaktiivisesta myostatiinigeenistä). Lisääntynyt lihasmassa on näkyvä merkki myostatiinigeenistä. Geeniterapiaa ja geenimutaatioita ei kuitenkaan vielä tunneta urheilussa. DIA 31 Geeniterapian suurena ongelmana on se, ettei keinotekoista geeniä voida hallita. Kaikkia haluttuja ja epämiellyttäviä vaikutuksia ei voida ennakoida geenisääntelyn laajalle levinneiden mekanismien mukaisesti. Geeniterapiamenetelmiä koskevissa kliinisissä kokeissa on havaittu seuraavia ongelmia: syöpä, useiden elinten vajaatoiminta ja muut vahvasti elämää uhkaavat tapahtumat. Geeniterapian muita riskejä ei vielä tunneta tutkimusten ja julkaisujen vähyyden vuoksi, eikä geeniterapian biolääketieteellisiä sivuvaikutuksia voida näin hallita! DIA 32: Lisätietoja: