TYÖTERVEYSHOITAJAN TERVEYSNEUVONTA JA SEN KEHITTYMINEN

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "TYÖTERVEYSHOITAJAN TERVEYSNEUVONTA JA SEN KEHITTYMINEN"

Transkriptio

1 TURUN YLIOPISTON JULKAISUJA ANNALES UNIVERSITATIS TURKUENSIS SARJA - SER. C OSA - TOM. 264 SCRIPTA LINGUA FENNICA EDITA TYÖTERVEYSHOITAJAN TERVEYSNEUVONTA JA SEN KEHITTYMINEN - esimerkkinä painonhallinta English Abstract Liisa Pirinen TURUN YLIOPISTO Turku 2007

2 Hoitotieteen laitos Lääketieteellinen tiedekunta Turun yliopisto Tutkimuksen ohjaajat: Professori (ma) Sanna Salanterä, TtT Hoitotieteen laitos Turun yliopisto Professori Marita Poskiparta, KT Terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Professori Gustav Wickström, LKT Kliininen laitos, työterveyshuolto Turun yliopisto Esitarkastajat: Professori Helvi Kyngäs, TtT Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos Oulun yliopisto Professori Eija Paavilainen, TtT Hoitotieteen laitos Tampereen yliopisto Vastaväittäjä: Dosentti Arja Häggman-Laitila, TtT Hoitotieteen laitos Kuopion yliopisto ISBN ISSN Painosalama Oy Turku, Finland 2007

3 Omistan työni tutkimukseeni osallistuneille tutkimus- ja kehittämismyönteisille työterveyshoitajille

4 Liisa Pirinen Health counseling of occupational health nurse and its development as an example weight control Department of Nursing Science, Faculty of Medicine, University of Turku, Turku Annales Universitatis Turkuensis C xxx, Painosalama Oy Turku, Finland 2007 ABSTRACT This participatory action research investigated one to one counseling by occupational health nurses. The aims of the study were to describe how occupational health nurses conduct the counseling activities, how does the step by step counseling process proceed, and how does the counseling develop. The topic of counseling became weight control. This participatory action research proceeded as a process. The participants were 20 occupational health nurses (OHNs) divided into seven groups, each having 2-3 members. The study included an intervention of continuing education for the nurse groups. The researcher and the participants cooperated: the researcher led the small group sessions and the OHNs implemented health counseling as part of their own work. The main study data were the tape-recorded health counseling sessions. They consisted of 20 OHNs two or three successive counseling sessions of the first client and 13 OHNs (of the above 20 OHNs) two or three successive counseling sessions of the second client. In addition the group sessions were recorded and written data were gathered from OHNs and interviewmaterial from the clients. This qualitative data were analysed with content analysis. The OHN s counseling activities were as follows: information collecting, assessment, planning of change, objectives and methods; continuous evaluation of the progress of change, and of OHN s actions, supporting the client in change process, i.e. advising, following-up, motivating, supporting of commitment and helping out with troubles. The OHNs collected much information and gave a lot of advice to the client. The OHNs supported the client s activities in each stage of counseling. The bio-physiological and epidemiological counseling was emphasized along with cognitive-emotional social and material environmental factors. The counseling was implemented through traditional verbal activities, i.e. by means of asking, assessing and suggesting. The health counseling was not structured as a process model. Some indications of the development of counseling activities were recognised, but the structure of the counseling process did hardly change at all. The results of this study show that it was possible to get new knowledge about health counseling and to enhance it by participatory action research. Keywords: health counseling, counseling activities, nursing, occupational health nurse (OHN) 4

5 Liisa Pirinen Työterveyshoitajan terveysneuvonta ja sen kehittyminen esimerkkinä painonhallinta Hoitotieteen laitos, Lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto, Turku Annales Universitatis Turkuensis C xxx, Painosalama Oy Turku, Finland 2007 TIIVISTELMÄ Tässä osallistavassa toimintatutkimuksessa tarkasteltiin työterveyshoitajan yksilötason terveysneuvontaa. Tarkoituksena oli kuvata, miten työterveyshoitaja toteuttaa terveysneuvontaa, miten terveysneuvonta rakentuu vaiheittain ja miten työterveyshoitajan terveysneuvonta kehittyy. Terveysneuvonnan aiheeksi muodostui painonhallinta. Osallistava toimintatutkimus eteni prosessina. Osallistujajoukko oli 20 työterveyshoitajaa, ja heistä muodostettiin 2-3 hengen pienryhmiä (7). Työterveyshoitajille järjestettiin pienryhmissä täydennyskoulutusinterventio. Tutkija ja tutkimukseen osallistuneet työterveyshoitajat toimivat yhteistyössä: tutkija ohjasi työterveyshoitajien pienryhmätilaisuudet ja työterveyshoitajat toteuttivat terveysneuvontatapaamiset osana omaa työtään. Päätutkimusaineisto käsitti ääninauhoitetut terveysneuvontatapaamiset. Se koostui 20 työterveyshoitajan ensimmäisen asiakkaan perättäisistä neuvontatapaamisista ja 13 työterveyshoitajan (edellä mainituista 20:stä) toisen asiakkaan perättäisistä neuvontatapaamisista. Tukiaineisto koostui työterveyshoitajien ääninauhoitetuista pienryhmätilaisuuksista ja asiakkaiden haastatteluista sekä työterveyshoitajien kirjaamista terveysneuvonnan kehittämiskohteista. Laadullinen tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Hoitajien terveysneuvontatoiminnot olivat seuraavat: tiedon keruu, tilanteen määrittäminen, muutoksen, tavoitteen ja keinojen suunnittelu, muutoksen etenemisen ja toimeenpanon sekä hoitajan toiminnan jatkuva arviointi ja muutoksen tukeminen eli neuvo, seuranta, motivointi, sitoutumisen tukeminen ja huolen käsittely. Hoitajat keräsivät paljon tietoa asiakkaalta ja antoivat runsaasti neuvoja asiakkaalle. Hoitajat tukivat asiakkaan toimijuutta terveysneuvonnan eri vaiheissa. Terveysneuvontatoimintojen sisällössä terveyteen liittyvät biofysiologiset ja epidemiologiset tekijät korostuivat kognitiivis-emotionaalisten tekijöiden, sosiaalisten ja aineellisten ympäristötekijöiden rinnalla. Terveysneuvonta toteutui perinteisten puhetoimintojen eli kysymisen, arvioimisen ja ehdottamisen avulla. Terveysneuvonta ei rakentunut vaiheittain etenevänä prosessina. Hoitajien terveysneuvontatoimintojen kehittymisestä saatiin viitteitä pelkistetyn ilmaisun tasolla, mutta itse terveysneuvonnan rakenteessa ei juurikaan tapahtunut muutosta. Tulokset osoittivat, että toimintatutkimuksen avulla voitiin tuottaa uutta tietoa terveysneuvonnasta ja samalla kehittää sitä. Asiasanat: terveysneuvonta, neuvontatoiminnot, hoitotyö, työterveyshoitaja 5

6 SISÄLLYS ABSTRACT...4 TIIVISTELMÄ...5 SISÄLLYS JOHDANTO TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT Terveysneuvonnan määrittely Terveysneuvonnan yleiset tavoitteet toiminnan lähtökohtana Tavoitteellisen ja asiakkaan toimijuutta tukevan terveysneuvonnan perusteet Terveysneuvontatoiminnot Tilanteen määrittäminen Muutoksen suunnittelu ja jatkuva arviointi Muutoksen tukeminen Terveysneuvonnan kehittämisen tarve TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT TUTKIMUKSEN EMPIIRINEN TOTEUTTAMINEN Tutkimukseen osallistujat ja tutkimusaineisto Tutkimuksen lähestymistapa ja tutkimusaineiston keruu Tutkimusaineiston sisällönanalyysi Tutkimuksen eettiset kysymykset TULOKSET Terveysneuvontatoimintojen toteutuminen Tiedon keruu Tilanteen määrittäminen Muutoksen, tavoitteen ja keinojen suunnittelu Muutoksen etenemisen ja toimeenpanon sekä hoitajan toiminnan jatkuva arviointi Muutoksen tukeminen Neuvo Seuranta Motivointi Sitoutumisen tukeminen Huolen käsittely Terveysneuvonnan rakenne Terveysneuvonnan kehittyminen Koonti mahdollisesta muutoksesta terveysneuvonnassa Hoitajien oman neuvontatyön tarkastelu ja asiakkaiden mielipide terveysneuvonnasta Yhteenveto tuloksista

7 6 POHDINTA Tutkimuksen luotettavuus Tulosten tarkastelu Terveysneuvontatoiminnot Terveysneuvonnan rakenne Terveysneuvonnan kehittyminen Päätelmät ja kehittämisehdotukset LÄHTEET KIITOKSET LIITTEET

8 KUVIOT Kuvio 1. Tavoitteellinen ja asiakkaan toimijuutta tukeva terveysneuvonta kirjallisuuden perusteella...33 Kuvio 2. Kenttävaiheen ja intervention eteneminen Kuvio 3. Esimerkki aineiston luokittelusta...45 Kuvio 4. Terveysneuvontavaiheiden painottuminen...79 Kuvio 5. Yhteenveto tuloksista...86 Kuvio 6. Alustava malli tavoitteellisesta ja asiakkaan toimijuutta tukevasta terveysohjauksesta TAULUKOT Taulukko 1. Osallistuneet työterveyshoitajat (n = 20)...36 Taulukko 2. Tutkimuksen eteneminen...38 Taulukko 3. Tiedon keruu...49 Taulukko 4. Tilanteen määrittäminen...51 Taulukko 5. Muutoksen, tavoitteen ja keinojen suunnittelu...57 Taulukko 6. Muutoksen etenemisen ja toimeenpanon sekä hoitajan toiminnan arviointi...62 Taulukko 7. Neuvo...67 Taulukko 8. Seuranta...70 Taulukko 9. Motivointi...72 Taulukko 10. Sitoutumisen tukeminen...75 Taulukko 11. Huolen käsittely...77 Taulukko 12. Pääluokkien painottuminen...78 Taulukko 13. Pääluokkien painottuminen pelkistetty ilmaisu-tasolla...80 LIITTEET Liite 1. Kenttävaiheen ja intervention aikataulullinen eteneminen Liite 2. Lukituskriteerit Liite 3. Tutkimuslupalomake Liite 4. Informaatio tutkimukseen osallistujille Liite 5. Työterveyshoitajan ja asiakkaan suostumuslomake Liite 6. Tiedon keruu Liite 7. Tilanteen määrittäminen Liite 8. Muutoksen, tavoitteen ja keinojen suunnittelu Liite 9. Muutoksen etenemisen ja toimeenpanon sekä hoitajan toiminnan arviointi Liite 10. Neuvo Liite 11. Seuranta Liite 12. Motivointi Liite 13. Sitoutumisen tukeminen Liite 14. Huolen käsittely Liite 15. Neuvonnan rakenne

9 Johdanto 9 1 JOHDANTO Työterveyshuolto on Suomessa merkittävä työikäisten perusterveydenhuollon toteuttaja. Se koskee suurta osaa, noin 90 %:ia palkansaajista. Epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien, yrittäjien ja omaa työtään tekevien kuuluminen työterveyshuollon piiriin on kuitenkin edelleen puutteellista. Työterveyshuollon tavoitteina kuvataan terveysvaarojen ehkäisyä, terveellistä ja turvallista työympäristöä, hyvin toimivaa työyhteisöä, työhön liittyvien sairauksien ehkäisyä sekä työntekijän työ- ja toimintakyvyn ylläpitoa ja edistämistä. Lakisääteisen (mm. Työterveyshuoltolaki /1383) työkykyä ylläpitävän toiminnan kohdealueiksi on määritelty työ ja työympäristö (työergonomia, työhygienia, työturvallisuus), työyhteisö ja työorganisaatio (johtaminen, toimintatavat ja vuorovaikutus), työntekijän voimavarat ja terveys sekä ammatillinen osaaminen. Työkykyä ylläpitävää toimintaa toteutetaan osana kaikkia työterveyshuollon toimintoja. Sen kehittäminen on ollut 1990-luvulla työterveyshuollon keskeinen tehtävä. Työterveyshuollon rooli koetaan myös merkittäväksi tässä toiminnassa. (Antti-Poika 1997, Peltomäki ym. 1999, Räsänen ym. 1999, Peltomäki ym. 2002, Peurala & Räsänen 2002.) Työterveyshuoltoa toteuttavat eri ammattihenkilöt. Työterveyshoitajan henkilötyövuosina laskettu työpanos on lääkäreihin verrattuna kaksinkertainen (Räsänen 1999). Työterveyshoitajan työpanoksessa muutokset olivat 1990-luvulla, aina vuoteen 2000, vähäisiä eri tuottajaryhmissä (Räsänen ym. 2002). Trendi oli terveyskeskuksissa selvimmin nouseva eli kaikkien kuntatyyppien terveyskeskusten työterveyshuollossa työterveyshoitajan työpanos lisääntyi vuoteen 2004 (Kankaanpää 2007). Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus ovat lakisääteisen työterveyshuollon tehtäviä. Tietojenanto-, neuvonta- ja ohjausvelvollisuus kohdistuvat muun muassa työntekijän terveyden ja työkyvyn ylläpitämiseen ja edistämiseen (Antti-Poika 1997, 2003, 2006). Terveyden ja työkyvyn ylläpitäminen ja edistäminen ehkäiseviä toimenpiteitä tehostamalla on yksi päästrategia työterveyshuollossa (STM 2004). Laadukas neuvonta ja ohjaus osana työterveyshuollon terveyttä ja työkykyä edistävää toimintaa on eduksi niin yhteiskunnan kuin yksittäisen työntekijän kannalta (Rautio 2004). Terve ja hyvinvoiva työntekijä on tuottava ja innovatiivinen työyhteisössä (Vahtera & Pentti 1999). Työterveyshuollon palvelujen tuottajia, toiminnan kattavuutta, keskeisiä menetelmiä ja työkykyä ylläpitävän toiminnan toteutumista on selvitetty säännöllisin väliajoin (Räsänen ym. 1994, 1997, Peltomäki ym. 1999, 2002, Räsänen 1999, 2002, Manninen ym. 2007). Työterveyshoitajan osaamista ja asiantuntijuutta on tutkittu (Kovero 1999, Naumanen 2001, Rautio 2004, Kyrönlahti 2005, myös Heikkinen 2007) mutta toimintaa käytännössä ei juuri lainkaan. Terveysneuvontaa, terveyskasvatusta ja terveyden edistämistä on määritelty monella tavalla. Käsitteisiin liittyvä erityispiirre on monitieteisyys. Terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja edistämiseen tarvitaan tietoa useilta tieteenaloilta. (Green & Kreuter 1999, MacDonald & Bunton 2002, Nutbeam 2002, Tones & Green 2005, Pesso 2004, Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005.) Aikaisempien tutkimusten mukaan hoitotieteelliset määrittelyt opetukselle, neuvonnalle, tiedon välittämiselle ja ohjaukselle vastaavat sisällöllisesti toisiaan. Käsitteitä käytetään myös toistensa synonyymeina. (Poskiparta 1997, Kettunen 2001, Kääriäinen & Kyngäs 2005b, Johansson 2006.) Tässä tutkimuksessa terveysneu-

10 10 Johdanto vonta ymmärretään tavoitteellisena ja asiakkaan toimijuutta tukevana toimintana, jossa asiakas ja työterveyshoitaja ovat kahdenkeskisessä vuorovaikutussuhteessa (Poskiparta 1997, Nupponen 1998, Kettunen 2001, Freshwater 2003, Burnard 2005, Kääriäinen ja Kyngäs 2005b, Johansson 2006, Redman 2007). Terveysneuvonta on yksi terveyskasvatuksen toteutusmuodoista ja terveyden edistämisen kasvatuksellisista toiminta-alueista. Terveyden edistäminen ymmärretään tällöin yläkäsitteeksi terveyskasvatukselle ja terveysneuvonnalle. (Nupponen ym. 1991, Tones 1993a, Maben & Macleod Clark 1995, Poskiparta 1997, Green & Kreuter 1999, Kettunen 2001, Tones & Green 2005, Whitehead 2006.) Terveysneuvonnan käytännön toiminnasta on vähän tutkimusta (Soohbany 1999, Caelli ym. 2003, Kettunen ym. 2004, Poskiparta ym. 2004). Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, miten työterveyshoitaja toteuttaa terveysneuvontaa, miten terveysneuvonta rakentuu vaiheittain ja miten työterveyshoitajan terveysneuvonta kehittyy. Tutkimuksen kohteena on työterveyshoitajan yksilötason konkreettinen terveysneuvonta. Tavoitteena tutkimuksesta saatavalla tiedolla on toisaalta kehittää työterveyshoitajan työtä ja tähän työhön kohdistuvaa koulutusta ja tutkimusta. Toisaalta tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan soveltaa muuallakin neuvonta- ja ohjaustyössä sosiaali- ja terveysalalla.

11 Tutkimuksen lähtökohdat 11 2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT 2.1 Terveysneuvonnan määrittely Neuvonta- ja ohjaustyötä tehdään useissa instituutioissa ja useiden ammattien osana sosiaali- ja terveydenhuollossa, oppilaitoksissa sekä työhallinnossa. Toimintakentän moninaisuus, kielelliset vastaavuusongelmat, eri maiden erilaiset perinteet ja käytännöt sekä teoria- ja tiedetaustojen moninaisuus tekevät neuvonnan ja ohjauksen käsitteellistämisen hankalaksi (Onnismaa 1998, Onnismaa, Pasanen & Spangar 2000a, Vehviläinen 2001b, Pekkanen 2002, Kääriäinen & Kyngäs 2005b). Tässä tutkimuksessa on tarkoitus selvittää neuvontatoimintoja konkreettisista työkäytännöistä käsin. Seuraavassa tarkastellaan neuvonta-käsitettä ja lähikäsitteiden jäsentelyä toiminnan näkökulmasta. Neuvontaa koskevat kuvaukset tulisi sitoa konkreettisesti toimintaan. Esimerkiksi pohdinnat tietämisen ja sosiaalisen todellisuuden luonteesta eivät sellaisenaan voi soveltua määrittämään ammatillisessa tapaamisessa tavoiteltavaa toimintaa. (Vehviläinen 2001b.) Vehviläinen (2001b) esittää kritiikkiä liian abstraktien, yleisten ja idealististen käsitteiden käytöstä. Hän viittaa Onnismaan ym. (2000) neuvonnan ja ohjauksen oppi- ja käsikirjan ohjaustyön määritelmään. Hän viittaa myös niihin Vähämöttösen (1998) ajatuksiin ohjausta kuvaavien käsitteiden avoimuudesta, että muuttuville ja kehittyville työn aineksille olisi tilaa ja että ei luotaisi liian tiukoilla määritelmillä alistavia käytäntöjä. Terveysneuvontaan liittyvät käsitteet terveyskasvatus ja terveyden edistäminen. Näiden käsitteiden hierarkiaa pyritään selkiyttämään tiivistetysti seuraavalla jäsennyksellä. Terveyden edistäminen kattaa sekä yhteiskunnalliset (esimerkiksi alkoholiverotus) että kasvatukselliset (esimerkiksi koulun terveyskasvatus) toiminta-alueet (Nupponen ym. 1991, Green & Kreuter 1999, 2005, Tones & Green 2005). Tones (2000) kuvaa terveyden edistämistä yksinkertaisella kaavalla: terveyden edistäminen = terveyskasvatus x terveellinen yhteiskuntapolitiikka. Terveyskasvatus on suunniteltua toimintaa, jonka tarkoituksena on antaa tietoa terveydestä ja sairaudesta, lisätä ymmärrystä, selkiyttää ja luoda uusia arvoja, muuttaa asenteita, kehittää taitoja, muuttaa käyttäytymistä ja elämäntyyliä (MacDonald & Bunton 2002, Tones & Green 2005). Terveyden edistäminen on käsitteenä nuorempi kuin terveyskasvatus (Glanz ym. 2002). Niinpä terveyskasvatus voidaan nähdä perinteisenä yksilön riskikäyttäytymiseen vaikuttamisena ja sairauksien ennaltaehkäisynä (Whitehead 2001c, 2004, 2006, vrt. Glanz ym. 2002). Toiminta laajenee terveyttä mahdollistavaan ja ylläpitävään suuntaan, kun terveyden sosiaaliset, ympäristölliset ja yhteiskunnalliset tekijät otetaan huomioon (Nutbeam ym. 1990, Whitehead 2004, Green & Kreuter 2005, Tones & Green 2005, Whitehead 2006). Tällöin terveysvalinnoista pyritään tekemään helppoja valintoja (Tones & Green 2005). Käytännön toimintaa ohjaava näkökulma voi siis olla esimerkiksi preventiivinen tai promotiivinen. Edellisessä lähestymistavassa korostuvat yksilöllisyys, kasvatuksellisuus ja sairauksien ennaltaehkäisy, kun taas jälkimmäisessä strukturalistisuus, yhteisöllisyys ja voimavarakeskeisyys. (Whitehead 2001c, MacDonald & Bunton 2002, Liimatai-

12 12 Tutkimuksen lähtökohdat nen 2002, Nutbeam 2002, Tones & Green 2005, Pesso 2004, Savola & Koskinen- Ollonqvist 2005, Whitehead 2006.) Terveyttä edistävä toiminta toteutuu yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla (Nupponen ym. 1991, Tones 2000, Crosby ym. 2002, Glanz ym. 2002, Whitehead 2004, Pender ym. 2006, Green & Kreuter 2005, Tones & Green 2005.) Terveysneuvonta on terveyskasvatuksen henkilökohtainen toteutusmuoto yksilö- tai ryhmätasolla (Nupponen ym. 1991, Tones 1993a, Dryden & Feltham 1994, Poskiparta 1997, Kettunen 2001). Vastavuoroinen vuorovaikutus sekä yhteistoiminnallinen ja tavoitteellinen toiminta ovat keskeisiä terveysneuvonnassa, kun asiakasta autetaan tutkimaan omaa tilannettaan, määrittelemään omia tarpeitaan ja mahdollisuuksiaan, pohtimaan konkreettisia ratkaisujaan ja kokeilemaan niitä (Poskiparta 1997, Nupponen 1998, Soohbany 1999, Kettunen 2001). Terveysneuvonta sisältää myös neuvoja. Neuvojen antamisen strategia vaikuttaa siihen, onko neuvonta hoitajalähtöistä, asiakaslähtöistä vai voimavarakeskeistä. (Burnard 1999a, Poskiparta ym. 2000, Kettunen 2001, Poskiparta ym. 2001, Freshwater 2003, Burnard 2005, Kettunen ym ) Terveysneuvontaa, potilasohjausta, potilasopetusta, potilasneuvontaa ja tietojen välittämistä käytetään usein samamerkityksisinä käsitteinä hoitotieteellisessä tutkimuksessa (Poskiparta 1997, Kettunen 2001, Kääriäinen & Kyngäs 2005a, 2005b, Heikkinen ym. 2006, Johansson 2006). Yhtäläisyyksien ja erojen analyysia neuvonnan lähikäsitteiden, kuten kasvatuksen, opetuksen, ohjauksen ja tiedon antamisen välillä, tekevät hoitotieteessä esimerkiksi Johansson (2006) ja Kääriäinen & Kyngäs (2005b). Vastaavanlaista erittelyä on tehty yhteiskuntatieteissä esimerkiksi neuvonnan, ohjauksen ja tiedon jakamisen suhteen (esim. Nupponen 1998, Vehviläinen 2001b, Pekkanen 2002, Onnismaa 2003). Terveysneuvonnalla ymmärretään tässä tutkimuksessa kaikkea asiakkaan neuvontaan, ohjaukseen, opetukseen ja tiedon välittämiseen liittyvää toimintaa (Heikkinen ym. 2003, Freshwater 2003, Burnard 2005, Johansson 2006, Redman 2007, vrt. Kääriäinen & Kyngäs 2005b). Neuvonnan interventioiden tueksi on esitetty (Chalmers & Farrel 1985), asiakkaiden erilaisten tilanteiden perusteella, kolmea eri diagnoosia: tiedon puutetta, tiedon ja käyttäytymisen kontrollin puutetta sekä kokonaisvaltaisen tilanteen selkiyttämisen puutetta. Samansuuntaisesti neuvonnan ja ohjauksen rajankäynnin selkiyttämiseksi Nupponen (1998, myös Pekkanen 2002) esittää kolmea työotetta: neuvontaa, pidempikestoista ohjantaa ja varsinaista ohjausta. Neuvonta on neuvon antamista tietyssä spesifissä rajatussa kysymyksessä tai ongelmassa. Asiakas tietää, mitä hänen pitäisi tehdä, mutta hän ei tiedä miten. Yleensä riittää yksi tapaamiskerta, mutta neuvonta voidaan toteuttaa myös muutaman tapaamiskerran jatkuvana keskusteluna kohdistuen itse ongelmaan ja sen ratkaisumahdollisuuksiin. Jos asiakkaan tilanne edellyttää laajempaa elämäntilanteen ja mahdollisuuksien pohdintaa tai jos ei ole valmiita ratkaisuvaihtoehtoja, vaan ne pitää yhdessä tuottaa, kyse on pidempikestoisesta ohjannasta. Ohjannassa tavoitellaan asiakkaan käyttäytymisen tai toimintatavan muutosta. Useat tapaamiskerrat mahdollistavat vaiheittaisen etenemisen ja useanlaisten menetelmien käytön. Varsinainen ohjaus lähtee liikkeelle elämäntapoihin ja elämänlaatuun liittyvästä ongelmasta ja koskee koko laajaa toimintaympäristöä. Varsinainen ohjaus edellyttää erityistaitoja ja harjoitusta.

13 Tutkimuksen lähtökohdat 13 Tässä tutkimuksessa lähtökohtana on seuraava terveysneuvonnan määrittely perustuen aikaisempiin teoreettisiin tarkasteluihin (Tschudin 1995, Freshwater 2003, Burnard 2005, Kääriäinen & Kyngäs 2005b, Egan 2007, Redman 2007) ja empiirisiiin tutkimuksiin (Macleod Clark ym. 1990, Rantanen 1993, Poskiparta 1997, Soohbany 1999, Poskiparta ym. 2001, Kettunen 2001, Pekkanen 2002, Caelli ym. 2003, Harting ym. 2004, Johansson 2006, Kääriäinen 2007): Terveysneuvonta on aktiivista ja tavoitteellista toimintaa, jossa asiakas ja hoitaja ovat kahdenkeskisessä (yksilötason) vuorovaikutussuhteessa. Aktiivinen toiminta ymmärretään tässä asiakkaan toimijuutta tukevana toimintana ja tavoitteellinen toiminta puolestaan vaiheittaisena etenemisenä eli prosessina kohti asiakkaan muutosta. Seuraavissa luvuissa kuvataan terveysneuvonnan yleisiä tavoitteita tavoitteellisen ja asiakkaan toimijuutta tukevan terveysneuvonnan lähtökohtana, tavoitteellisen ja asiakkaan toimijuutta tukevan terveysneuvonnan perusteita sekä nimenomaan terveysneuvontatoimintoja, joiden avulla tavoitteisiin pyritään. Kun jatkossa viitataan terveyden edistämistä ja terveyskasvatusta koskevaan teoreettisiin tai empiirisiin tarkasteluihin, käytetään termiä terveysneuvonta. Kirjallisuuskatsauksessa tukeudutaan valikoivasti potilasohjausta koskevaan tutkimukseen. Potilasohjauksessa välitetty tieto keskittyy paljon sairauteen, hoitoon, tutkimuksiin, komplikaatioihin, kipuun ja lääkehoitoon (Kattainen 2004, Heikkinen ym. 2005, Johansson 2006, myös Kettunen 2001). Aikaisemman tiedon hankinta tapahtui manuaalisesti kirjallisuushakuna vuosille Cinahl-, Medline-, Cochrane-, Pubmed-tietokannoista ja väitöskirjoista hakusanoilla health counseling, occupational health nurse, health promotion, health education tai vastaavilla. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan tutkimusten lisäksi ammattilaisille tarkoitettuja oppikirjoja. Lopuksi esitetään kirjallisuuteen perustuva koonti niistä terveysneuvontatoiminnoista, joista koostuu tavoitteellinen ja asiakkaan toimijuutta tukeva terveysneuvonta. 2.2 Terveysneuvonnan yleiset tavoitteet toiminnan lähtökohtana Terveysneuvonnan malleja esiteltäessä johdatetaan lukija usein ensin kiinnittämään huomio toiminnan tavoitteisiin tai haluttuihin tuloksiin (Green ym. 1980, Laitakari 1986, Pender 1987, Green & Kreuter 1991, 1999, 2005, Pender ym. 2006, vrt. Wijk 2003). Intervention suunnittelussa yleisesti käytetyn Precede-Proceed-mallin kehittäjät ehdottavat, että toiminta aloitetaan tarkastelemalla haluttuja tuloksia. Ennen interventiota tulisi miettiä, mitä toiminnalla tavoitellaan ja mikä tavoitteen saavuttamisen mahdollistaa. (Green ym. 1980, Green & Kreuter 1991, 1999, 2005, vrt. Wijk 2003.) Terveysneuvonnan tavoitteita ja tehtäviä koskevissa tarkasteluissa on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana seuraavanlaista kehityskulkua: sairauskeskeisestä ajattelusta, yksilön syyllistämisestä ja behavioristisesta oppimisnäkemyksestä on siirrytty terveys mahdollistajana -ajatteluun, yhteisölliseen ja konstruktivistiseen oppimisnäkemykseen. Nykypäivän käsityksen mukaan ihminen on ajatteleva, tiedostava, kokeva, vastuullinen ja yhteisöönsä suhteessa oleva toimija, jolla on edellytykset kasvaa, kehittyä ja selviytyä.

14 14 Tutkimuksen lähtökohdat (Heikkinen 1988, Tones ym. 1990, Nupponen ym. 1991, Kannas 1992, Tones 1993a, Kettunen ym. 1996, Seedhouse 1997, Benson & Latter 1998, Pender ym. 2001, Whitehead 2001a, 2001b, Tones & Green 2005.) Myös työelämässä työntekijöiltä (tässä työterveyshuollon asiakkailta) edellytetään nykyään ja tulevaisuudessa itsenäisyyttä, itseohjautuvuutta, kehittymis- ja omaksumiskykyä sekä yhteistyökykyä (Rantanen 1999). Terveysneuvonnan yleisinä tavoitteina pidetään asiakkaan terveyttä, hyvinvointia ja elämänlaatua (Tones ym. 1990, Nupponen 1998, Whitehead 2001b, Green & Kreuter 2005, Pender ym. 2006, Kääriäinen 2007), valtaistumista (Tones & Tilford 1994, Kuokkanen & Leino-Kilpi 2000, Tones 2000, Kettunen 2001, Whitehead 2001b, Johansson 2006, Kääriäinen 2007), persoonallista kasvua, yksilöllistä kehittymistä, ongelmanratkaisua tai selviytymistä (Nupponen 1998, Soohbany 1999, Freshwater 2003, Burnard 2005, Pender ym. 2006, Egan 2007, Kääriäinen 2007). Pender ym. (2006) toteavat, että ihmiset pyrkivät samanaikaisesti sekä lisäämään terveyttä ja hyvinvointia että välttämään sairautta. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää toisaalta vuorovaikutusta ja suhdetta hoitajan ja asiakkaan välillä (van Ryn & Heaney 1997), toisaalta toimimista yhdessä ja erikseen. Vuorovaikutuksen tärkeinä piirteinä pidetään empatiaa, aitoutta, hyväksymistä ja avoimuutta sekä teoreettisissa tarkasteluissa (Tshudin 1988, 1996, Burnard 1999a, 1999b, 1999c, Miller & Rollnick 2002, Freshwater 2003, Kääriäinen & Kyngäs 2005b, Egan 1998, 2007, Peavy 2006) että tutkimuksissa (mm. Paavilainen & Åstedt-Kurki 1997, Poskiparta ym. 2001, Kettunen ym. 2002, Harting ym. 2004, Kettunen ym. 2006, Kääriäinen 2007). Vuorovaikutuspiirteiden joukkoon van Ryn ja Heaney (1997) lisäävät vielä jaetun vallan ja kontrollin (ks. myös Northouse 1997). Hoitajan toiminnassa on tärkeää konsultoiva, tukeva, helpottava ja mahdollistava rooli (Pender 1987, Thomson 1998, Pender ym. 2001, Freshwater 2003, Kääriäinen & Kyngäs 2005b, Pender ym. 2006). Tutkimustulokset osoittavat, että hoitajat eivät välttämättä toimi yleisten tavoitteiden suuntaisesti (Poskiparta 1997, Kettunen 2001, Johansson 2006, Kettunen ym. 2006, Whitehead 2006). Jos tavoitteena on tukea yksilön autonomiaa mieluummin kuin asiantuntijariippuvuutta, on vaikuttamismenetelmät valittava niin, että ne tukevat tämän tavoitteen saavuttamista (Kuusinen 1993). Hoitajasta Nupponen (1998) käyttääkin termiä matkaopas. Käytännön työssä, kuten työterveyshuollossa, hoitajan rooli on useasti dualistinen: hoitajan tulee toisaalta hoitaa sairautta, toisaalta edistää terveyttä (Thomson 1998). Hoitotyössä on myös ollut tyypillistä ymmärtää asiantuntijuus asiakkaan puolesta tekemisenä (Brown 2006, myös Kettunen ym. 2006). Koulutuksen tehtävänä on huolehtia, että hoitajalla on terveysneuvonnassa tarvittavat taidot (Thomson 1998, Liimatainen 2002, Pietilä ym. 2002). Asiakkaalta yleisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää aktiivista ja vastuullista osallistumista ja toimimista (Pender 1987, Tones 1998, Pender ym. 2001, Kääriäinen & Kyngäs 2005b, Pender ym. 2006, Egan 2007). Asiakkaan onnistuminen edellyttää hoitajalta tavoitteellisen neuvonnan hallintaa, asiakkaan tukemista kohti hänen haluamaansa ja arvostamaansa tavoitetta sekä terveyteen liittyvien tietojen välittämistä (Tones ym. 1990, Lauri 1991, Kannas 1992, Maben & Macleod Clark 1995, Nupponen 1998, Saarmann ym. 2000, Whitehead 2001b, Freshwater 2003, Pender ym. 2006, Kääriäinen 2007, Redman

15 Tutkimuksen lähtökohdat ). Hoitajan ja asiakkaan välinen suhde on aktiivinen ja tasavertainen toimintasuhde (Pesso 2004, Kääriäinen & Kyngäs 2005b, Kääriäinen 2007). Myös välittävä ja huolehtiva toiminta auttaa asiakasta saavuttamaan tavoitteensa (Green ym. 1980, Tschudin 1988, 1995, Kettunen ym. 1996, Soohbany 1999, Pesso 2004, Kääriäinen & Kyngäs 2005b). 2.3 Tavoitteellisen ja asiakkaan toimijuutta tukevan terveysneuvonnan perusteet Hoitotyössä vaiheittaisuutta ja rationaalista päätöksenteko- ja toimintaprosessia kuvataan käsitteellä nursing process. Prosessi esitetään neljänä tai viitenä vaiheena, jotka ovat tiedon keruu ja tarpeen määrittely, suunnittelu, toteutus ja arviointi. Hoitotyön prosessin ja päätöksenteon toteutumista käytännössä on tutkittu runsaasti eri toiminta-alueilla (mm. Hupli 1996, Lauri ym. 1998, Lauri ym. 2001, Lauri ja Salanterä 2002a, 2002b, Hedberg & Larsson 2003, Cader ym. 2005, Tanner 2006), mutta vain vähän terveysneuvonnan yhteydessä (Redman 2007). Prosessinäkökulmaa on käytetty yhtenä lähtökohtana terveysneuvontatutkimuksissa (Macleod Clark ym. 1990, Rantanen 1993) ammattikirjallisuudessa (Pender 1987, Redman 1993, Pender ym. 2001, 2006, Redman 2007) ja opetussuunnitelmissa (Thomson 1998). Hyvä työterveyshuoltokäytäntö rakentuu prosessiajattelulle (Antti-Poika ym. 1997, Husman 2003, Kyrönlahti 2005, Husman 2006, Manninen ym. 2007). Hoitotyön prosessimallia on myös kritisoitu. Kritiikin kohteena ovat olleet sen mekanistisuus, biolääketieteellinen luonne (Linsey & Hartrick 1996) ja kapea-alaisuus (Tanner 2000, 2006). Oleellista on, miten edetään asiakkaan terveydentilan arvioimisesta eteenpäin, koska vasta siitä alkaa asiakkaan muutosprosessi (King 1994). Hoitotyön prosessi tarjoaa tarkoituksenmukaisen rakenteen terveyttä edistäville interventioille, kunhan sitä ei sovelleta liian suoraviivaisena mallina (DeAmicis 1997). Whitehead (2001b, 2001c) ehdottaa dynaamista prosessimallia, jossa edetään vaihtoehtoisesti joko perinteistä, ennaltaehkäisevää terveyskasvatuksen polkua, tai radikaalia (modernia), valtaistavaa terveyden edistämisen polkua. On kuitenkin huomattava, että hoitajan valtaistava rooli voi olla epärealistinen, esimerkiksi ajankäytön (Lindsey & Hartrick 1996, Benson & Latter 1998) ja ammattiaseman autonomisuuden suhteen (Brown ym. 2006). Terveysneuvonnan suunnittelumallit rakentuvat prosessiajattelulle (Green ym. 1980, Green & Kreuter 1991, Ewles & Simnett 1993, Tones 1993a, Tones & Tilford 1994, Gilbert & Sawyer 1995, Green & Kreuter 1999 ja 2005, Tones & Green 2005). Toiminta etenee johdonmukaisesti vaihe vaiheelta, diagnostisesta vaiheesta tai tarpeen ja ongelman määrittämisestä suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Yleisesti käytettyä Precede- Proceed-intervention suunnittelumallia (Green ym. 1980, Green & Kreuter 1991, 1999, 2005) on käsitelty hoitajille suunnatussa kirjallisuudessa (McMurray 1993, Redman 1993, Savola & Koskinen - Ollonqvist 2005, Pender ym. 2006). Mallin katsotaan olevan vaativa, monimutkainen, pitkälle organisoitunut ja suoraviivainen, mistä syystä sitä ei voi sellaisenaan käyttää hoitotyön eri toiminta-alueilla (Whitehead 2001b, myös Nutbeam 1996). Elintapaneuvontaan on kehitetty lisäksi malleja lyhytkestoisille interventioille, esimerkiksi Neljä A:ta -malli ( Four A s ), joka voidaan laajentaa viisi-vaiheiseksi. Malli on alun perin luotu oppaaksi lääkärin kliiniseen työhön tupakoinnin lopettamista koske-

16 16 Tutkimuksen lähtökohdat vaan neuvontaan. Vaiheet ovat määrittäminen (assess), neuvominen (advise), tavoitteista ja keinoista sopiminen (agree), muutoksen tukeminen (assist) ja seurannan järjestäminen (arrange). (Mm.Whitlock ym ) Mallia on sovelluttu hoitotyössä (esim. Costanzo ym. 2006) ja ravitsemusneuvonnassa (esim. Rosal ym. 2001). Prosessikuvaukset esiintyvät myös yhteiskuntatieteellisessä neuvonta- ja ohjauskirjallisuudessa eli ongelmatilanteen tutkimisesta ja määrittämisestä, uusien näkökulmien tai suunnitelmien kehittämiseen, tavoitteiden asettamiseen, suunnitelmien toteuttamiseen ja arviointiin (mm. Dryden & Feltham 1994, Day & Sparacio 1995, Pekkanen 2002, Peavy 2006, Egan 2007). Eganin (esim. 1998) kolmiportaista vaihekuvausta on käsitelty hoitajille suunnatussa kirjallisuudessa (Tschudin 1988, 1996, Burnard 1999a, Freshwater 2003, Burnard 2005). Vaiheita ei voi erottaa käytännön toiminnassa selkeästi toisistaan. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää toiminnan logiikka eli eteneminen tilanteen arvioinnista tavoitteen asetteluun, toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. (Egan 1998, 2007.) Suomessa Rostila (1997, 2001) on tutkinut keskustelua sosiaalityössä ja päätynyt esittämään asiakastyöhön tavoitteellista ja voimavarakeskeistä ongelmanratkaisuprosessia. Tutkimuksensa teoreettisessa kehyksessä Helander (2000) on koonnut ratkaisusuuntautuneen työotteen tavoitteelliseksi prosessiksi, joka jaetaan seitsemään menettelytapaan. Menettelytapoja ovat ongelman määrittely, tavoitteiden määrittely, poikkeusten, muutosten ja ratkaisujen etsiminen, asteikkokysymykset, myönteinen palaute, tehtävät sekä rituaalit. Ratkaisukeskeisen työotteen käyttöä on tutkittu (esim. Bowles ym. 2001) ja esitetty käytettäväksi (esim. McAllister 2003) myös hoitotyössä. Empowerment-tarkasteluissa (mm. Gibson 1991, Tones 1993b, Tones 1998, Kuokkanen & Leino-Kilpi 2000, Kuokkanen 2003, Homan-Helenius 2005, Tones & Green 2005, Johansson 2006) ja itsehoitoa koskevissa tarkasteluissa (Pender 1987, Pender ym. 2001, 2006, myös Gibson 1991) kuvataan sitä interventioprosessia, jonka avulla asiakas toimii ja valtaistuu (empowerment käännetään esimerkiksi valtaistuminen). Asiakasta autetaan määrittämään omia tarpeitaan, tekemään omia päätöksiään, ratkaisemaan omia ongelmiaan ja panemaan voimat liikkeelle. Tavoiteltu lopputulos on asiakkaan kyky vaikuttaa omaan terveyteensä ja elämäänsä liittyviin tekijöihin. (Mm. Gibson 1991, Leino-Kilpi ym. 1999, Johansson 2006.) Tämän asiakkaan valtaistumista tukevan prosessin keskeisiä hoitotyön periaatteita ovat asiakkaan osallistuminen (Gibson 1991, Skelton 1994, Cahill 1996, Crawford & Reed 2004), yhteistyö (Gibson 1991) ja asiakaskeskeisyys (van Dulmen 2003). Terveysneuvontaa ja potilasohjausta koskevissa tutkimuksissa on selvitetty, miten nämä periaatteet toteutuvat asiakkaan ja hoitajan toimintoina (Rantanen 1993, Miilunpalo ym. 1995, Laitakari ym. 1997, Harting ym. 2004, Johansson 2006) sekä puhekäytäntöinä (Poskiparta 1997, Kettunen 2001, Poskiparta ym. 2001, Kettunen ym. 2006). Terveysneuvontatarkasteluissa on tähdennetty asiakkaan osallistumista (Ewles & Simnett 1993, van Ryn & Heaney 1997, Green & Kreuter 1999, 2005, Tones & Green 2005). Asiakaskeskeisyyden pioneerina pidetään Carl Rogersia, joka loi asiakaskeskeisen ohjannan käsitteen ja ajatukset 1950-luvulla (Burnard 1999a, Pekkanen 2002, Miller & Rollnick 2002, Freshwater 2003, Peavy 2006, Egan 2007). Yhteiskuntatieteellisessä neuvonta- ja ohjauskirjallisuudessa onkin auttamisprosessia tarkasteltu paitsi ammattilaisen ohjaamana tavoitteellisena prosessina myös asiakaskeskeisenä prosessina. Lähtökohtina

17 Tutkimuksen lähtökohdat 17 neuvonnassa kuvataan asiakkaan ongelmanratkaisuprosessia (Burnard 1999b, Nupponen 1998, Peavy 2000, 2006, Egan 2007), oppimisprosessia (Dryden & Feltham 1994, Nupponen 1998, Peavy 2000, 2006, Egan 2007), päätöksentekoa (Miller & Rollnick 1991, Egan 1998, 2007), muutosmotivaatiota (Miller & Rolnick 1991, 2002) ja toimintaa (Burnard 1999a, 1999b, 2005, Egan 2007). Henkilökohtainen neuvonta työskentelymuotona edellyttää asiakkaalta kykyä käsitellä omia asioitaan (Nupponen 1998). Asiakas ei tule niinkään hakemaan apua yksittäisiin ongelmiinsa vaan ongelmatilanteeseensa, jota hän ei itse ole kyennyt käsittelemään. Neuvonnalla on kaksi asiakaskeskeistä tavoitetta. Ensinnäkin asiakasta autetaan senhetkisen, spesifin ongelmatilanteen ratkomisessa ja toiseksi oppimaan jatkossa käsittelemään eteen tulevia ongelmia ja kehittämään omia mahdollisuuksiaan. (Egan 1998, 2007, Nupponen 1998.) Hoitotieteellisessä neuvontakirjallisuudessa (mm. Tschudin 1988, 1996, Redman 1997, Burnard 1999a, Freshwater 2003, Burnard 2005, Redman 2007) ja yhteiskuntatieteellisessä neuvonta- ja ohjauskirjallisuudessa (mm. Dryden & Feltham 1994, Egan 1998, 2007, ks. myös Ewles & Simnett 1993) neuvonnan tarkastelu lähtee liikkeelle asiakkaan toimijuutta tukevasta vuorovaikutussuhteesta ja etenee asiakkaan toimijuutta tukeviin vuorovaikutus- ja viestintätaitoihin. Viestintätaidoista (mm. Jarret & Payne 1995, Latter 1998) on todettu, että ne eivät sinänsä auta asiakasta muuttamaan käyttäytymistään, vaan taidot on sijoitettava asianmukaiseen kontekstiin (Benson & Latter 1998). Motivoivassa haastattelussa edetään asiakaslähtöisesti ja vaihe vaiheelta siten, että asiakasta autetaan avoimilla kysymyksillä, vahvistavilla ja rohkaisevilla kommenteilla sekä aktiivisen ja heijastavan kuuntelun avulla tunnistamaan syyt muutokselle, puhumaan itse muutoksen puolesta, suunnittelemaan ja suoriutumaan muutoksesta. Tarkoituksena on tukea asiakkaan omaa harkintaa, oivaltamista ja päätöksentekoa. (Miller & Rollnick 1991, 2002, myös Egan 2007.) Motivoivaa haastattelua esitetään hyödynnettäväksi potilasopetuksessa (Saarmann ym. 2000, Redman 2007). Sitä on käytetty ja tutkittu terveysneuvonnassa (mm. Britt ym. 2004, Harting ym. 2004, Brodie & Inoue 2005). 2.4 Terveysneuvontatoiminnot Seuraavissa alaluvuissa tarkastellaan terveysneuvontatoimintoja, kuten tilanteen määrittämistä, muutoksen suunnittelua ja arviointia sekä muutoksen tukemista Tilanteen määrittäminen Terveysneuvonnan alussa määritetään asiakkaan tilanne eli kerätään, valikoidaan ja analysoidaan tilanteeseen liittyvää tietoa. Seuraavaksi tarkastellaan, mitä ja miten tietoa kerätään sekä mitkä ja miten asiat määritetään. Tilanteeseen liittyvät tekijät Asiakkaan terveydentilaa koskeva tieto ei pelkästään riitä (King 1994, Whitehead 2001b, myös Pender ym. 2001), vaikka ihmisen terveydentila on yhteydessä hänen elämän-

18 18 Tutkimuksen lähtökohdat tilanteeseensa ja elämäntyyliinsä (Jordan-Marsh ym. 1984). Terveysneuvontaa koskevissa tarkasteluissa onkin huomautettu tiedon sisällön kapea-alaisuudesta. Terveys ei rakennu vain yksilön vastuun ja yksilöllisten tekijöiden varaan, vaan fyysiset sekä sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset ympäristötekijät ovat myös oleellisia. (Gibson 1991, Dawson 1994, Maben & Macleod Clark 1995, Benson & Latter 1998, Norton 1998, Tones 1998, Twinn 2001, Whitehead 2001a, 2001b, 2001c, Uosukainen 2002, Whitehead 2006.) Penderin (1987) terveysneuvonnan mallia 1980-luvulta on kritisoitu sosiaalisten tekijöiden huomion ottamisen epäonnistumisesta (King 1994, Whitehead 2006). Mallia on kehitetty edelleen ja testattu (Pender ym. 2001, 2006). Ympäristötekijöiden unohtaminen ei ole vain epäeettistä vaan myös tehotonta (Tones 1993b), jos esimerkiksi sosiaaliset tekijät eivät tue asiakkaan valintaa muuttaa elämäntyyliään (Tones 1998). Tuloksekkaan terveysneuvonnan ehtona on, että ymmärretään miksi asiakas ei käyttäydy terveyttä edistävällä tavalla ja että mitä esteitä tai hyötyjä on käyttäytyä tietyllä tavalla (Twinn 2001). Kyselytutkimuksen mukaan fyysinen ympäristö ja liikunnan harrastaminen ovat yhteydessä toisiinsa (Ståhl ym. 2002). Monet terveellisten valintojen edelle menevät asiat ovat löytyneet siitä sosiaalisesta ja kulttuurisesta tilanteesta, jossa ihminen on elänyt ja elää (Dawson 1994). Esteet muutokselle ovat liittyneet paljolti sosiaalisiin ja ympäristöllisiin prosesseihin, sosiaalisiin normeihin ja kontrollin mittasuhteisiin (Miilunpalo ym. 2000, Whitehead 2001a, Nies & Motyka 2006). Liikuntaneuvonnassa terveydenhuoltohenkilöstö ei ole käsitellyt potilaan esiin tuomia liikuntaa rajoittavia tekijöitä (Poskiparta ym. 2004). Epidemiologisen tiedon osuus on korostunut neuvontatarpeen määrittämisen ja asiakasta koskeva tiedon suhteen työterveyshoitajan terveysneuvontatutkimuksessa. Hankitun tiedon hyväksikäyttö neuvontaprosessin eri vaiheissa on toteutunut huonosti. (Rantanen 1993.) Terveyskeskusten hoitajat ovat kokeneet tietojen hankkimisen ympäristötekijöistä vaikeaksi (Laitakari ym.1997). Potilaiden elämäntilannetta ei ole kartoitettu tarpeeksi sairaalan neuvontakeskusteluissa (Kettunen ym. 2006). Hoitajien ja potilaiden puheet ovat sisältäneet pääasiassa fyysisiä ja vähän sosiaalisia, psyykkisiä sekä emotionaalisia sanallisia ilmauksia sairaalan neuvontakeskusteluissa (Poskiparta 1997). Potilaiden ohjauksen tarpeet ovat liittyneet biofysiologisten tekijöiden lisäksi psykososiaalisiin tekijöihin (Kattainen 2004, Johansson 2006). Sairaalapotilaan ohjausta koskevissa tutkimuksissa todetaan, että perheenjäsenen rooli hoitohenkilökunnan yhteistyökumppanina ja potilaan voimavarana on tärkeä (Heino 2005) ja että perheen toimintakykyä voidaan tukea (Paavilainen ym. 2006). Asiakasta koskevan tiedon osa-alueita voidaankin jäsentää seuraavilla kehikoilla: biologis-fysiologiset, kognitiiviset, kokemukselliset, toiminnalliset, sosiaalisyhteisölliset, taloudelliset ja eettiset tekijät (Leino-Kilpi ym. 1999, Johansson ym. 2003, Johansson 2006, myös Heikkinen 2007) tai fyysiset tekijät, psyykkiset tekijät, sosiaaliset tekijät ja ympäristötekijät (Kääriäinen & Kyngäs 2005b, Kääriäinen 2007). Työterveyshuollon asiakasta koskeva tieto on perinteisesti käsitellyt yksilön terveydentilaa, elintapoja ja elämäntilannetta, työpaikan työhygieniaa (fysikaaliset, kemialliset ja biologiset tekijät) ja ergonomisia tekijöitä. Nyttemmin työn ja työpaikan psykososiaaliset tekijät ovat nousseet enemmän esille. Näiden merkitys työkykyyn ja jaksamiseen on korostunut (esim. Vahtera & Pentti 1999, Rautio ym. 2001, Hakanen 2005). Stressin ja hai-

19 Tutkimuksen lähtökohdat 19 tallisten terveystottumusten välillä on havaittu korrelaatiota. Syömisestä, tupakoinnista ja alkoholista on haettu apua stressiin. (Vahtera ym ) Työterveyshuoltohenkilöstö on tiedostanut psykososiaalisten tekijöiden merkityksen. Fyysinen työympäristö säilyttää kuitenkin merkityksensä, kuormitustekijät ja altisteet vain muuttuvat. (Rautio 2004.) Ikääntyvien työntekijöiden terveyden edistämiseen on kehitetty malli, jossa tiedon osaalueina kuvataan yksilöllisten tekijöiden lisäksi ympäristöllisiä tekijöitä kuten työyhteisöä, työterveysasemaa ja terveyden edistämisen yhteistyötahoja (Naumanen 2006). Precede-Proceed -intervention suunnittelumallissa (Green & Kreuter 1991, 1999, 2005) ideana on tunnistaa tilanteen määritysvaiheessa epidemiologisen, taloudellisen, sosiaalisen, ympäristöllisen tiedon lisäksi asiakkaan käyttäytymiseen vaikuttavat altistavat, mahdollistavat ja vahvistavat tekijät. Altistavia eli motivoivia ja pääasiassa psykologisia kognitiivis-affektiivisia tekijöitä ovat asiakkaan tiedot ja tietoisuus, uskomukset, arvot, asenteet, nykyiset taidot sekä käsitykset omista kyvyistä ja tarpeista. Mahdollistavia tekijöitä, jotka helpottavat motivaation realisoitumista, ovat voimavarat ympäristössä (esim. välineet, terveyspalvelut), esteet (esim. elinolosuhteisiin liittyvät) ja uudet, käyttäytymismuutoksen aikaansaamiseksi tarvittavat taidot. Vahvistavia tekijöitä ovat itseltä sekä toisilta ihmisiltä saatu palaute ja tuki. (Green ym. 1980, Jordan-Marsh ym. 1984, Green & Kreuter 1991, 1999, 2005, myös Pender 1987, Pender ym. 2001, Tones 2000, Pender ym ) Altistavat tekijät voidaan jäsentää yksilökohtaisiksi vastavoimiksi omaksumiselle. Mahdollistavat ja vahvistavat tekijät vastaavat ympäristön vastavoimia omaksumiselle. (Laitakari 1986.) Terveyden psykologisista hallintakäsityksistä (Uutela & Härkäpää 1993) on terveysneuvontatutkimukseen otettu mukaan self-efficacy-käsite. Sitä on kuvattu empiirisissä tutkimuksissa (mm. DeVries & Brug 1999, Dijkstra & de Vries 2000, Kettunen 2001, Harting ym. 2004, Johansson 2006), teoreettisissa tarkasteluissa (Green & Kreuter 1991, Tones 1998, Rosal ym. 2001, Whitehead 2001a, Green & Kreuter 2005, Pender 2006, Smith ym. 2006, Redman 2007) ja oppikirjoissa (Egan 1998, 2007, Miller & Rollnick 2002). Käsite on sosiaalis-kognitiivisesta teoriasta. Se tarkoittaa yksilön käsitystä omasta kyvykkyydestä ja pystyvyydestä onnistua uuden käyttäytymisen suhteen. Käsitys perustuu paljolti kokemukseen. (Green & Kreuter 1999, 2005.) Egan (1998) kuvaa self-efficacy-käsitettä osaamisella ja haluamisella. Psykologisia käsitteitä ovat myös muun muassa itsetarkkailu, itsekontrolli ja itsearviointi. Näitä taitoja tarvitaan käyttäytymismuutoksissa (Pender 1987, Mullen ym. 1997, Pender ym. 2001, Harting ym. 2004, Pender ym. 2006, myös Gerace 1998). Lang & Froelicher (2006) ovat todenneet tutkimuskatsauksensa johtopäätöksissä, että painonhallinta ei ole yksinkertainen tahdon ja itsekontrollin ongelma vaan monimutkainen ilmiö. Asiakastiedon psyykkiseen osa-alueeseen on tuotu uusi käsite, terveyden lukutaito. Käsite viittaa yksilön lukemiseen ja laskemiseen liittyviin taitoihin, ymmärrykseen, kykyyn käyttää terveystietoa päätöksenteossaan sekä onnistuneeseen toimintaan terveydenhuollon asiakkaana. (Speros 2005, myös Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005.) Hoitajat eivät ole tarkistaneet, miten potilas on soveltanut tietoa omassa arkielämässään ravitsemusneuvontatutkimuksen mukaan (Poskiparta ym. 2007). Asiakkaan itsearvioinnin helpottamisen tueksi olisi paikallaan kehittää lomakkeita tutkimusten johtopäätösten mukaan (Kettunen

20 20 Tutkimuksen lähtökohdat ym. 2004, Poskiparta ym. 2007). Neuvontatilanteessa tulisi antaa potilaalle mahdollisuus muuttaa teoreettinen tieto omaksi käytännön tiedoksi (Koikkalainen 2001). Terveyskäyttäytymisen teorioista ja malleista käsitellään terveysneuvontakirjallisuudessa Prochaskan ym. (esim. 1992) terveystottumusten muuttamisen tukemiseksi kehiteltyä, nykyään suosittua ja testattua vaihe- ja prosessimallia, ns. transteoreettista mallia (Pender 1987, Redman 1997, Pender ym. 2001, 2006, Whitehead 2001a ja 2001b, Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005, Redman 2007). Malli kuvaa eri vaiheiden (esiharkinta-, harkinta-, suunnittelu- tai valmistelu-, toiminta- ja ylläpitovaiheen) ominaispiirteitä ja mahdollisia interventioita (esim. Prochaska ym. 1992). Mallin tehokkuutta ja eettisyyttä kohtaan on esitetty kritiikkiä (mm. Whitehead 1997, Whitelaw 2000, Brug ym.2004). Transteoreettisen Prochaskan ym. (1992) muutosvaihemallin hyödynnettävyys terveysneuvonnassa on tuotu esiin (Cassidy 1997, Redman 1997, Pender ym. 2001, Saarmann ym. 2000, Pender ym. 2006, Redman 2007, myös Houlihan 1999). Prochaskan ym. mallista (loc.cit.) on tehty esimerkiksi käytännön opas tupakkaterveysneuvontatyöhön (Leskinen ym. 1995), työväline elintapojen muutosta tukevaan terveysneuvontaan (Poskiparta ym. 2004) ja malli ravitsemusneuvontaan (Rosal ym. 2001). Transteoreettisen mallin käyttöä on tutkittu terveysneuvonnassa (mm. Dijkstra & de Vries 2000, Kasila ym. 2003, Harting ym. 2004, de Vries ym. 2006). Kun ravitsemustottumusten muuttamista tutkittiin (Koikkalainen 2001), Prochaskan ym. malliin (loc.cit.) lisättiin ns. estemalli, joka tarkoittaa, että asiakkaalle esitetään kysymyksiä mahdollisista esteistä mallin joka vaiheessa. Hoitajien tulisi tietää enemmän käyttäytymisen muutosprosessista (Saarmann ym. 2000, Wijk 2003). Hoitajan ja asiakkaan pitäisi yhdessä arvioida, missä muutosprosessin vaiheessa asiakas on (Pender ym. 2001, 2006, myös Laitakari 1986). Vaikka lukuisat terveyskäyttäytymisteoriat eivät ole lisänneet ymmärrystä terveysneuvonnasta käsitteiden ja teorioiden empiirisen testauksen puuttuessa (Noar & Zimmerman 2005), teorian merkitystä käytännön neuvontatyölle tähdennetään (Green 2000, Whitehead 2001a, Freshwater 2003, Pender ym. 2006, Tones & Green 2005). Laitakari (1998) tarkastelee transteoreettisen mallin ja kehittämänsä terveyskäyttäytymisen omaksumismallin yhtäläisyyksiä ja käytäntöön sovellettavuutta. Mallit antavat käsitteellistä selkeyttä ja suuntaa käytännön terveysneuvonnan suunnittelulle ja toteutukselle. Whitehead (2001a) huomauttaa, että mallit ovat vain kuvauksia siitä, miten asiat saatavat toimia. Mallit eivät ole ratkaisu sinänsä. Tutkimustulosten mukaan neuvontakeskustelut ovat jääneet niin yleiselle tasolle, että niissä on ollut vaikeata tunnistaa potilaan muutosprosessin vaihetta ja etenemistä (Kasila ym. 2003, Poskiparta ym. 2007). Tilanteeseen liittyvien tekijöiden määrittäminen Asiakkaan osallistuminen aktiivisena toimijana tilanteen määrittämisvaiheesta alkaen on tärkeää, koska terveysneuvonnan pohjana on asiakkaan oma näkemys ongelmista, niiden syistä, mahdollisista ratkaisuyrityksistä ja tarpeista (Egan 1998, Nupponen 1998, Harting ym. 2004, Egan 2007). Nupponen (1998) huomauttaa, että on olemassa sellaista tietoa, jota vain asiakas voi tuottaa. Asiakkaan haluun kertoa itsestä vaikuttavat kulttuuriset ja yksilölliset erot (Egan 1998, 2007). Häggman-Laitila (1999) on kuvannut haastattelu- ja päiväkirja-aineiston analyysin tuloksena kolmea terveyskokemuksen perustyyliä, jotka

Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3 Perustelut, huomiot. tunnistaa laajasti eriikäisten

Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3 Perustelut, huomiot. tunnistaa laajasti eriikäisten Kasvun tukeminen ja ohjaus Sivu 1(13) Arvioinnin kohde Arviointikriteerit 1. Työprosessin hallinta Suunnitelmallinen työskentely Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3 Perustelut, huomiot Tutkinnon suorittaja:

Lisätiedot

Uusi hyvä työterveyshuoltokäytäntö Kolmas kerta toden sanoo

Uusi hyvä työterveyshuoltokäytäntö Kolmas kerta toden sanoo Uusi hyvä työterveyshuoltokäytäntö Kolmas kerta toden sanoo HTTHK webinaari 26.9.2014 Finlandiatalo Sosiaali- ja terveysministeriön puheenvuoro lääkintöneuvos Arto Laine Hyvä työterveyshuoltokäytäntö -

Lisätiedot

RANTALA SARI: Sairaanhoitajan eettisten ohjeiden tunnettavuus ja niiden käyttö hoitotyön tukena sisätautien vuodeosastolla

RANTALA SARI: Sairaanhoitajan eettisten ohjeiden tunnettavuus ja niiden käyttö hoitotyön tukena sisätautien vuodeosastolla TURUN YLIOPISTO Hoitotieteen laitos RANTALA SARI: Sairaanhoitajan eettisten ohjeiden tunnettavuus ja niiden käyttö hoitotyön tukena sisätautien vuodeosastolla Pro gradu -tutkielma, 34 sivua, 10 liitesivua

Lisätiedot

LUONTO- JA ELÄMYSTOIMINTA TUTKINTOTILAISUUDEN ARVIOINTILOMAKE

LUONTO- JA ELÄMYSTOIMINTA TUTKINTOTILAISUUDEN ARVIOINTILOMAKE TUTKINNONSUORITTAJAN NIMI: LUONTO- JA ELÄMYSTOIMINTA TUTKINTOTILAISUUDEN ARVIOINTILOMAKE ARVIOINNIN KOHTEET ARVIOINTIKRITEERIT 1. Työprosessin hallinta Toimintakokonaisuuksien suunnittelu suunnittelee

Lisätiedot

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen KEMIA Kemian päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Merkitys, arvot ja asenteet T1 kannustaa ja innostaa oppilasta kemian opiskeluun T2 ohjata ja

Lisätiedot

LUOVA JA TOIMINNALLINEN LÄHIHOITAJA AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ

LUOVA JA TOIMINNALLINEN LÄHIHOITAJA AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ 1 LUOVA JA TOIMINNALLINEN LÄHIHOITAJA AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ opiskelijan nimi: ryhmä: työssäoppimisen vastaava opettaja: 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ LUOVA JA TOIMINNALLINEN LÄHIHOITAJA

Lisätiedot

LASTEN JA NUORTEN MIELENTERVEYDEN EDISTÄMINEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ

LASTEN JA NUORTEN MIELENTERVEYDEN EDISTÄMINEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ 1 LASTEN JA NUORTEN MIELENTERVEYDEN EDISTÄMINEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ n nimi: Ryhmä: Työssäoppimisen vastaava opettaja: 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ LASTEN JA NUORTEN MIELENTERVEYDEN

Lisätiedot

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen 1 FYSIIKKA Fysiikan päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Merkitys, arvot ja asenteet T1 kannustaa ja innostaa oppilasta fysiikan opiskeluun T2 ohjata

Lisätiedot

Terveyden edistäminen yhteisöllisestä näkökulmasta

Terveyden edistäminen yhteisöllisestä näkökulmasta Terveyden edistäminen yhteisöllisestä näkökulmasta Maria Rautio, TtT, KM, vanhempi asiantuntija, Työterveyslaitos 26.9.2014 Finlandiatalo 1 yksilö yhteisö - yhteiskunta Yksilökeskeinen toimintatapa ei

Lisätiedot

LUONNOS OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA

LUONNOS OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA 2013-2016 Koulutus ja tutkimus kehittämissuunnitelma 2012 2016 linjaa valtakunnalliset painopistealueet, jotka koulutuspoliittisesti on päätetty

Lisätiedot

Hoitotieteen laitos. VALINTAKOE , Kysymykset ja arviointikriteerit

Hoitotieteen laitos. VALINTAKOE , Kysymykset ja arviointikriteerit Kysymys 1. Nimeä tieteellisen tiedon kriteerit ja määrittele niiden sisältö (5 pistettä) (sivut 24-29) Eriksson K, Isola A, Kyngäs H, Leino-Kilpi H, Lindström U, Paavilainen E, Pietilä A-M, Salanterä S,

Lisätiedot

arvioinnin kohde

arvioinnin kohde KEMIA 9-lk Merkitys, arvot ja asenteet T2 Oppilas tunnistaa omaa kemian osaamistaan, asettaa tavoitteita omalle työskentelylleen sekä työskentelee pitkäjänteisesti T3 Oppilas ymmärtää kemian osaamisen

Lisätiedot

Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä!

Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä! Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä! Reetta Kekkonen Tiimin prosessit Oppiva työprosessi YHTEISÖLLISET PROSESSIT Taidot + valmiudet Reetta Kekkonen Rakenne Foorumit TIIMI / HENKILÖSTÖ VUOROVAIKUTUS

Lisätiedot

OHJAAJUUS TUTKINTOTILAISUUDEN ARVIOINTILOMAKE

OHJAAJUUS TUTKINTOTILAISUUDEN ARVIOINTILOMAKE TUTKINNONSUORITTAJAN NIMI: OHJAAJUUS TUTKINTOTILAISUUDEN ARVIOINTILOMAKE ARVIOINNIN KOHTEET ARVIOINTIKRITEERIT 1. Työprosessin hallinta Oman työn tavoitteellinen suunnittelu ja toteuttaminen sosiaalisista

Lisätiedot

Opiskelijan ohjaaminen ja oppimisen arviointi

Opiskelijan ohjaaminen ja oppimisen arviointi Opiskelijan ohjaaminen ja oppimisen arviointi Opiskelijan ohjaus Oulun TOPPI Opiskelijan ohjaus Työpaikkaohjaaja (arviointikriteerit OPH 2012): varmistaa yhdessä koulutuksen tai tutkinnon järjestäjän edustajan

Lisätiedot

12.1.2015. 1. Palvelu on helposti saatavaa, asiakaslähtöistä ja turvallista

12.1.2015. 1. Palvelu on helposti saatavaa, asiakaslähtöistä ja turvallista 1 (4) HOITO- JA HOIVATYÖN TOIMINTAOHJELMA 2015-2016 Väestön ikääntyminen, palvelu- ja kuntarakenteen muutos, palveluiden uudistamistarve, väestön tarpeisiin vastaavuus, kilpailu osaavasta työvoimasta ja

Lisätiedot

Asiantuntijuus kuntoutuksessa. Patrik Kuusinen FT, ylitarkastaja Ammatillisen kuntoutuksen päivät

Asiantuntijuus kuntoutuksessa. Patrik Kuusinen FT, ylitarkastaja Ammatillisen kuntoutuksen päivät Asiantuntijuus kuntoutuksessa Patrik Kuusinen FT, ylitarkastaja Ammatillisen kuntoutuksen päivät 30.11.2010 Onko asiantuntijuus TE-toimistossa rapautunut (ammatillisen kuntoutuksen osalta) Vajaakuntoisen

Lisätiedot

IHANTEET JA ARKI PÄIHTEIDEN KÄYTÖN PUHEEKSIOTTOTILANTEISSA PÄIVYSTYSVASTAANOTOILLA

IHANTEET JA ARKI PÄIHTEIDEN KÄYTÖN PUHEEKSIOTTOTILANTEISSA PÄIVYSTYSVASTAANOTOILLA IHANTEET JA ARKI PÄIHTEIDEN KÄYTÖN PUHEEKSIOTTOTILANTEISSA PÄIVYSTYSVASTAANOTOILLA Minna-Maria Behm, TtT, henkilöstöasiantuntija Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Pykälistä käytäntöön: ehkäisevän

Lisätiedot

Opiskelijan ohjaaminen ja oppimisen arviointi

Opiskelijan ohjaaminen ja oppimisen arviointi Opiskelijan ohjaaminen ja oppimisen arviointi Opiskelijan ohjaus Opiskelijan ohjaus Työpaikkaohjaaja (arviointikriteerit OPH 2012): varmistaa yhdessä koulutuksen tai tutkinnon järjestäjän edustajan ja

Lisätiedot

Hyvän johtamisen kriteerit Arviointityökalu

Hyvän johtamisen kriteerit Arviointityökalu Hyvän johtamisen kriteerit Arviointityökalu Oheinen lomake on Hyvän johtamisen kriteereihin perustuva Arvioinnin tueksi työkalu. Voit arvioida sen avulla johtamista omassa organisaatiossasi/työpaikassasi.

Lisätiedot

Työkyvyn hallinta, seuranta ja varhainen tuki. Työterveysyhteistyö ja työkyvyn ylläpitäminen korvaamisen edellytyksinä

Työkyvyn hallinta, seuranta ja varhainen tuki. Työterveysyhteistyö ja työkyvyn ylläpitäminen korvaamisen edellytyksinä Työkyvyn hallinta, seuranta ja varhainen tuki Työterveysyhteistyö ja työkyvyn ylläpitäminen korvaamisen edellytyksinä Koulutuskiertue 2012 1 Tavoitteemme on edistää yhteistä näkemystä työterveysyhteistyöstä

Lisätiedot

Hyvällä johtamisella hyvään työelämään Paasitorni, Paula Risikko, sosiaali- ja terveysministeri

Hyvällä johtamisella hyvään työelämään Paasitorni, Paula Risikko, sosiaali- ja terveysministeri Hyvällä johtamisella hyvään työelämään Paasitorni, 10.12.2013 Paula Risikko, sosiaali- ja terveysministeri 1 Johtamisverkosto selvittää, kokoaa, kehittää ja jakaa johtamisen ja esimiestyön hyviä käytäntöjä

Lisätiedot

15 Opetussuunnitelma OSAAMISEN ARVIOINTI ARVIOINNIN KOHTEET JA AMMATTITAITOVAATIMUKSET OSAAMISEN HANKKIMINEN

15 Opetussuunnitelma OSAAMISEN ARVIOINTI ARVIOINNIN KOHTEET JA AMMATTITAITOVAATIMUKSET OSAAMISEN HANKKIMINEN Hyväksymismerkinnät 1 (6) Ammaattiosaamisen näyttö Näytön kuvaus Tutkinnon osasta ei anneta ammattiosaamisen näyttöä (kts. tutkinnon osan arvosanan muodostuminen) Näytön arviointi ja arvioijat: (kts. tutkinnon

Lisätiedot

voimavaroja. Kehittämishankkeen koordinaattori tarvitsee aikaa hankkeen suunnitteluun ja kehittämistyön toteuttamiseen. Kehittämistyöhön osallistuvill

voimavaroja. Kehittämishankkeen koordinaattori tarvitsee aikaa hankkeen suunnitteluun ja kehittämistyön toteuttamiseen. Kehittämistyöhön osallistuvill Niemi, Petri. 2006. Kehittämishankkeen toteuttaminen peruskoulussa toimintatutkimuksellisen kehittämishankkeen kuvaus ja arviointi. Turun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan lisensiaatintutkimus.

Lisätiedot

KUNTOUTUMISEN TUKEMINEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ

KUNTOUTUMISEN TUKEMINEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ 1 KUNTOUTUMISEN TUKEMINEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ opiskelijan nimi: ryhmä: työssäoppimisen vastaava opettaja: 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ KUNTOUTUMISEN TUKEMISEN TUTKINNON OSASSA / NÄYTÖN

Lisätiedot

1. Ohjaustyylit. Esimerkkejä tyylin käyttötilanteista. Tavoite. Työpaikkaohjaajan toiminta. Tulokset

1. Ohjaustyylit. Esimerkkejä tyylin käyttötilanteista. Tavoite. Työpaikkaohjaajan toiminta. Tulokset 1. Ohjaustyylit on hyvä tunnistaa itselleen ominaiset tavat ohjata opiskelijoita. on hyvä osata joustavasti muuttaa ohjaustyyliään erilaisiin tilanteisiin ja erilaisille opiskelijoille sopivaksi. Seuraavaksi

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä Terveyden edistämistä työpaikalle / P Husman Työterveyslaitos

Hyvinvointia työstä Terveyden edistämistä työpaikalle / P Husman Työterveyslaitos Hyvinvointia työstä Työhyvinvointia arjessa Päivi Husman, teemajohtaja Työhön osallistuminen ja kestävä työura Työterveyslaitos Työhyvinvointi tehdään arjessa yhdessä Työkykyä, terveyttä ja hyvinvointia

Lisätiedot

TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU

TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaalialan AMK-osaamisen kompetenssit 2010 Sosiaalialan eettinen on sisäistänyt sosiaalialan arvot ja ammattieettiset periaatteet ja sitoutuu toimimaan niiden mukaisesti

Lisätiedot

Työterveyshuolto ja kuntoutusasiakas. Heli Leino Työterveyshuollon ja yleislääketeiteen erikoslääkäri

Työterveyshuolto ja kuntoutusasiakas. Heli Leino Työterveyshuollon ja yleislääketeiteen erikoslääkäri Työterveyshuolto ja kuntoutusasiakas Heli Leino Työterveyshuollon ja yleislääketeiteen erikoslääkäri Ylilääkärii Työterveyshuolto tekee työtä työsuhteessa olevien terveyden edistämiseksi, työtapaturmien

Lisätiedot

Arviointikriteerit Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3

Arviointikriteerit Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3 Opiskelijan nimi: Ryhmä: 1. Työprosessin hallinta Arvioinnin kohteet Toimintakokonaisuuksien suunnittelu Arviointikriteerit Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3 suunnittelee toimintaa yhdessä ohjattavien

Lisätiedot

TERVEYSHYÖTYMALLI SOSIAALITYÖN VIITEKEHYKSESSÄ (Hämäläinen Juha ja Väisänen Raija, 2011)

TERVEYSHYÖTYMALLI SOSIAALITYÖN VIITEKEHYKSESSÄ (Hämäläinen Juha ja Väisänen Raija, 2011) TERVEYSHYÖTYMALLI SOSIAALITYÖN VIITEKEHYKSESSÄ (Hämäläinen Juha ja Väisänen Raija, 2011) - Artikkelin esittely 5.10.2011 PaKaste-seminaari, Rovaniemi Terho Pekkala TERVEYSHYÖTYMALLI Chronic Care Model,

Lisätiedot

Tutkintotilaisuus/ Tutkinnon osa: Tukea tarvitsevien lasten ja perheiden kohtaaminen ja ohjaus

Tutkintotilaisuus/ Tutkinnon osa: Tukea tarvitsevien lasten ja perheiden kohtaaminen ja ohjaus SEURAKUNTAOPISTO LAPSI-JA PERHETYÖN PERUSTUTKINTO 1 Tutkintotilaisuus/ Tutkinnon osa: Tukea tarvitsevien lasten ja perheiden kohtaaminen ja ohjaus AMMATTITAIDON OSOITTAMINEN/ARVIOINTI Tutkintotilaisuuden

Lisätiedot

Sepelvaltimotautipotilaan ohjauksen työkaluja. Vuokko Pihlainen Kliinisen hoitotyön asiantuntija

Sepelvaltimotautipotilaan ohjauksen työkaluja. Vuokko Pihlainen Kliinisen hoitotyön asiantuntija Sepelvaltimotautipotilaan ohjauksen työkaluja Kliinisen hoitotyön asiantuntija 28.102016 Esityksen sisältönä Potilasohjauksen näkökulmia Kehittämistyön lähtökohtia Potilasohjauksen nykykäytäntöjä ja menetelmiä

Lisätiedot

TYÖTERVEYSHUOLLON KOULUTTAJALÄÄKÄRIN OPAS

TYÖTERVEYSHUOLLON KOULUTTAJALÄÄKÄRIN OPAS Ala-Mursula Leena, Heikkinen Jarmo, Horppu Ritva, Päätalo Kati & Toivonen Asta Kysy, kuuntele, kannusta ja kehity TYÖTERVEYSHUOLLON KOULUTTAJALÄÄKÄRIN OPAS Leena Ala-Mursula, Jarmo Heikkinen, Ritva Horppu,

Lisätiedot

Kuntien tuloksellisuusseminaari 19.11.2009. Titta Jääskeläinen YTM, tutkija Kuopion yliopisto

Kuntien tuloksellisuusseminaari 19.11.2009. Titta Jääskeläinen YTM, tutkija Kuopion yliopisto Kuntien tuloksellisuusseminaari 19.11.2009 Titta Jääskeläinen YTM, tutkija Kuopion yliopisto Kuntien toimintaympäristö Kuntaorganisaatioiden toimintaan ja tavoitteenasetteluun osallistuu monia suorittavia,

Lisätiedot

Työpaja Yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava osaaminen (8 osp) Alkuinfo työpajalle Aira Rajamäki Ammatillinen peruskoulutus

Työpaja Yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava osaaminen (8 osp) Alkuinfo työpajalle Aira Rajamäki Ammatillinen peruskoulutus Työpaja 4 3.3 Yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava osaaminen (8 osp) Alkuinfo työpajalle 15.4.2015 Aira Rajamäki Ammatillinen peruskoulutus 3.3 Yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava osaaminen Tutkinnon

Lisätiedot

OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA

OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA OPETUKSEN JÄRJESTÄJÄN PAIKALLINEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA 2013-2016 Koulutus ja tutkimus kehittämissuunnitelma 2012 2016 linjaa valtakunnalliset painopistealueet, jotka koulutuspoliittisesti on päätetty

Lisätiedot

Terveysosasto, kuntoutusryhmä. Ammatilllinen kuntoutus Työkykyä ylläpitävä ja parantava valmennus eli Tykkuntoutus. Voimassa 1.1.

Terveysosasto, kuntoutusryhmä. Ammatilllinen kuntoutus Työkykyä ylläpitävä ja parantava valmennus eli Tykkuntoutus. Voimassa 1.1. Ammatilllinen kuntoutus Työkykyä ylläpitävä ja parantava valmennus eli Tykkuntoutus Voimassa 1.1.2012 TYK-kuntoutus Työkyky ja ansiomahdollisuudet ovat olennaisesti heikentyneet sairauden vuoksi tai asianmukaisesti

Lisätiedot

Työterveysyhteistyö työntekijän työhön paluun tukena Rovaniemi

Työterveysyhteistyö työntekijän työhön paluun tukena Rovaniemi Työterveysyhteistyö työntekijän työhön paluun tukena 07.02.2013 Rovaniemi ylilääkäri, työterveyslääkäri Heli Leino, Rovaniemen kaupungin työterveysliikelaitos Työterveyshuolto = työnantajan järjestettäväksi

Lisätiedot

Voiko Neuvokas perhe -menetelmä antaa työkaluja? Kehittämispäällikkö, Terhi Koivumäki, Suomen Sydänliitto Terveydenhoitajapäivät

Voiko Neuvokas perhe -menetelmä antaa työkaluja? Kehittämispäällikkö, Terhi Koivumäki, Suomen Sydänliitto Terveydenhoitajapäivät Voiko Neuvokas perhe -menetelmä antaa työkaluja? Kehittämispäällikkö, Terhi Koivumäki, Suomen Sydänliitto 2.2.2017 Terveydenhoitajapäivät Luennon aiheena Elintapaohjaus terveydenhoitajan työssä Millaista

Lisätiedot

Kansanterveyshoitaja avainasiakkaan omahoidon tukijana. 22.3.2012 Seija Tuura, kansanterveyshoitaja/ kehittäjätyöntekijä, Kainuun Rampeosahanke

Kansanterveyshoitaja avainasiakkaan omahoidon tukijana. 22.3.2012 Seija Tuura, kansanterveyshoitaja/ kehittäjätyöntekijä, Kainuun Rampeosahanke Kansanterveyshoitaja avainasiakkaan omahoidon tukijana 22.3.2012 Seija Tuura, kansanterveyshoitaja/ kehittäjätyöntekijä, Kainuun Rampeosahanke asiakastapaaminen kestää ehkä 30-60 min x 2/ vuosi // miten

Lisätiedot

Torstai Mikkeli

Torstai Mikkeli Torstai 14.2.2013 Mikkeli OSUVA (2012 2014) - Osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtamista edistävät tekijät sosiaali- ja terveydenhuollossa. hanke tutkii minkälaisilla innovaatiojohtamisen toimintatavoilla

Lisätiedot

Terveysosasto, kuntoutusryhmä. Ammatillisesti syvennetty lääketieteellinen kuntoutus eli ASLAK-kurssi 12. Voimassa

Terveysosasto, kuntoutusryhmä. Ammatillisesti syvennetty lääketieteellinen kuntoutus eli ASLAK-kurssi 12. Voimassa Ammatillisesti syvennetty lääketieteellinen kuntoutus eli ASLAK-kurssi 12 Voimassa 1.1.2012 ASLAK-prosessi Aloite Yleensä työterveyshuollosta tai työpaikalta Suunnittelukokous Työterveyshuolto Työpaikka

Lisätiedot

21.9.Hämeenlinna/Tuula Mikkola

21.9.Hämeenlinna/Tuula Mikkola Ohjaus on prosessi, johon liittyy välittämistä ja huolehtimista tukemista asioiden selventämistä ja opettamista aktivoimista ja motivointia arvostamista ja rohkaisua Tavoitteena on, että ohjaaja luo ohjattavalle

Lisätiedot

KASVUN TUKEMINEN JA OHJAUS

KASVUN TUKEMINEN JA OHJAUS TURUN AIKUISKOULUTUSKESKUS Kärsämäentie 11, 20360 Turku puh. 0207 129 200 fax 0207 129 209 SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA NÄYTTÖTUTKINTO AMMATTITAIDON ARVIOINTI KASVUN TUKEMINEN JA

Lisätiedot

Kyky ja halu selviytyä erilaisista elämäntilanteista

Kyky ja halu selviytyä erilaisista elämäntilanteista Terveys Antakaa esimerkkejä a. terveyden eri ulottuvuuksista b. siitä, kuinka eri ulottuvuudet vaikuttavat toisiinsa. c. Minkälaisia kykyjä ja/tai taitoja yksilö tarvitsee terveyden ylläpitoon 1 Terveys

Lisätiedot

Etusijalla oppiminen ideoita lukion pedagogiseen kehittämiseen

Etusijalla oppiminen ideoita lukion pedagogiseen kehittämiseen Etusijalla oppiminen ideoita lukion pedagogiseen kehittämiseen Lukiopäivät 11.-12.11.2015 Eija Kauppinen, Kimmo Koskinen, Anu Halvari & Leo Pahkin Perusteiden oppimiskäsitys (1) Oppiminen on seurausta

Lisätiedot

FSD2226 Terveyden edistämisen barometri 2005 : jäsenjärjestöt

FSD2226 Terveyden edistämisen barometri 2005 : jäsenjärjestöt KYSELYLOMAKE Tämä kyselylomake on osa Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon arkistoitua tutkimusaineistoa FSD2226 Terveyden edistämisen barometri 2005 : jäsenjärjestöt Kyselylomaketta hyödyntävien tulee

Lisätiedot

Valtioneuvoston asetus

Valtioneuvoston asetus Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta Annettu Helsingissä 10 päivänä lokakuuta 2013

Lisätiedot

FSD2439 Terveyden edistämisen barometri 2009: jäsenjärjestöt

FSD2439 Terveyden edistämisen barometri 2009: jäsenjärjestöt KYSELYLOMAKE Tämä kyselylomake on osa Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon arkistoitua tutkimusaineistoa FSD2439 Terveyden edistämisen barometri 2009: jäsenjärjestöt Kyselylomaketta hyödyntävien tulee

Lisätiedot

arvioinnin kohde

arvioinnin kohde KEMIA 8-lk Merkitys, arvot ja asenteet T2 Oppilas asettaa itselleen tavoitteita sekä työskentelee pitkäjänteisesti. Oppilas kuvaamaan omaa osaamistaan. T3 Oppilas ymmärtää alkuaineiden ja niistä muodostuvien

Lisätiedot

MIELENTERVEYS- JA PÄIHDETYÖN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ

MIELENTERVEYS- JA PÄIHDETYÖN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ 1 MIELENTERVEYS- JA PÄIHDETYÖN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ opiskelijan nimi: ryhmä: työssäoppimisen vastaava opettaja: 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ MIELENTERVEYS- JA PÄIHDETYÖN OSAAMISALASSA

Lisätiedot

Työelämävalmiudet: Oivallus-hankeken seminaari

Työelämävalmiudet: Oivallus-hankeken seminaari Työelämävalmiudet: Oivallus-hankeken seminaari Optek Opetusteknologia koulun arjessa Jari Lavonen, Professor of Physics and Chemistry Education, Head of the department Department of Teacher Education,

Lisätiedot

Sairaanhoitajan ammatilliset kompetenssit. Osaamisen kuvaus

Sairaanhoitajan ammatilliset kompetenssit. Osaamisen kuvaus Sairaanhoitajan ammatilliset kompetenssit Osaamisen kuvaus Asiakaslähtöisyys - osaa kohdata asiakkaan/perheen/yhteisön jäsenen oman elämänsä asiantuntijana - saa hyödyntää asiakkaan kokemuksellista tietoa

Lisätiedot

SUUN TERVEYDEN EDISTÄMINEN JA SUUN TERVEYDENHOIDON ERIKOISALOILLA TOIMIMINEN

SUUN TERVEYDEN EDISTÄMINEN JA SUUN TERVEYDENHOIDON ERIKOISALOILLA TOIMIMINEN SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA 79/ 011/ 2014 AMMATTITAIDON ARVIOINTI TUTKINNON OSA: TUTKINNON OSAN SUORITTAJA: RYHMÄTUNNUS: TUTKINTOTILAISUUDEN AJANKOHTA: TUTKINTOTILAISUUDEN PAIKKA:

Lisätiedot

Terveysalan hallinto ja päätöksenteko. Riitta Räsänen syksy 2008

Terveysalan hallinto ja päätöksenteko. Riitta Räsänen syksy 2008 Terveysalan hallinto ja päätöksenteko Riitta Räsänen syksy 2008 Kurssin tavoitteet ja suoritus suomalaisen sosiaali- ja terveysalan lainsäädäntö ja järjestelmät toimintaympäristö kehittämisen haasteet

Lisätiedot

LÄHIHOITAJATUTKINTO / VALMISTAVA KOULUTUS

LÄHIHOITAJATUTKINTO / VALMISTAVA KOULUTUS LÄHIHOITAJATUTKINTO / VALMISTAVA KOULUTUS Lasten ja nuorten mielenterveyden edistäminen TYÖSSÄOPPIMISEN OHJAUS JA ARVIOINTI Opiskelija Opiskeluryhmä Työssäoppimisen ajankohta Työssäoppimispaikka Työpaikkaohjaaja

Lisätiedot

FSD2438 Terveyden edistämisen barometri 2009: kunnat

FSD2438 Terveyden edistämisen barometri 2009: kunnat KYSELYLOMAKE Tämä kyselylomake on osa Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon arkistoitua tutkimusaineistoa FSD2438 Terveyden edistämisen barometri 2009: kunnat Kyselylomaketta hyödyntävien tulee viitata

Lisätiedot

OPS2016 painottaa toimintakulttuurin muutosta

OPS2016 painottaa toimintakulttuurin muutosta OPS2016 painottaa toimintakulttuurin muutosta, projektitutkija 2.11.2016 OPS2016 Muovaa käsitystä oppimisesta Oppimisen ilo Oppijan aktiivinen rooli, ongelmanratkaisutaidot Monipuoliset oppimisympäristöt

Lisätiedot

Itsearviointimateriaali

Itsearviointimateriaali 03/2010 Työrauha tavaksi Itsearviointimateriaali Työrauha tavaksi julkaisun pohjalta laadittu itsearviointimateriaali tarjoaa mahdollisuuden kehittää niin kouluyhteisön kuin yksittäisen opettajan työrauhaa

Lisätiedot

Miten herättää syrjäytyneen motivaatio?

Miten herättää syrjäytyneen motivaatio? Miten herättää syrjäytyneen motivaatio? 2.10.2015 Raija Kerätär www.oorninki.fi Paltamon opetuksia Työterveyshuollon keinovalikoima, esim. terveystarkastukset eivät sovellettunakaan täysin sovi pitkään

Lisätiedot

Lapsen arki arvoon! Salla Sipari

Lapsen arki arvoon! Salla Sipari Lapsen arki arvoon! Salla Sipari 13.3.2013 Tulokulmia dialogiin Lapsen oppiminen Kasvatusta ja kuntoutusta yhdessä Kuntouttava arki arki kuntouttavaksi Kehittäjäkumppanuus 13.3.2013 Salla Sipari 2 Miksi

Lisätiedot

Oppilashuolto. lasten ja nuorten hyvinvointia varten

Oppilashuolto. lasten ja nuorten hyvinvointia varten Oppilashuolto lasten ja nuorten hyvinvointia varten Oppilashuolto Oppilashuolto on oppilaiden fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista huolehtimista. Oppilashuolto kuuluu kaikille kouluyhteisössä

Lisätiedot

Tietoasiantuntijoiden osaamisen kehittyminen, kontekstina hanketoiminta ja moniammatillinen yhteistyö

Tietoasiantuntijoiden osaamisen kehittyminen, kontekstina hanketoiminta ja moniammatillinen yhteistyö Tietoasiantuntijoiden osaamisen kehittyminen, kontekstina hanketoiminta ja moniammatillinen yhteistyö Informaatiotutkimuksen yhdistyksen seminaari 13.11.2015 Hanna Lahtinen Sisältö 1. Taustaa 2. Tutkimuksen

Lisätiedot

Mihin tutkimuksen käyttöönotto törmää hoitotyössä?

Mihin tutkimuksen käyttöönotto törmää hoitotyössä? Mihin tutkimuksen käyttöönotto törmää hoitotyössä? Heljä Lundgrén-Laine, kehittämisylihoitaja VSSHP, post doc, Turun yliopisto, hoitotiede helja.lundgren-laine@tyks.fi +358 50 562 4374 Miksi se törmää

Lisätiedot

Kotikuntoutuksen rooli liikkuvissa palveluissa

Kotikuntoutuksen rooli liikkuvissa palveluissa Kotikuntoutuksen rooli liikkuvissa palveluissa Koulutuspäivä Liikkuvat työryhmät mielenterveystyössä 27.3.2007 Vaasa, Jarkko Pirttiperä (Pohjanmaa hanke) KUNTOUTUKSEN KÄSITE Kuntoutus = jonkun selkeästi

Lisätiedot

Työnantajan yhteystiedot VARHAISEN TUEN MALLI. Varhaisen tuen mallin tarkoitus ja tavoitteet

Työnantajan yhteystiedot VARHAISEN TUEN MALLI. Varhaisen tuen mallin tarkoitus ja tavoitteet Työnantajan yhteystiedot VARHAISEN TUEN MALLI Varhaisen tuen mallin tarkoitus ja tavoitteet Terveyden ja työkyvyn säilyminen ovat yksi työelämän suurimpia haasteita. Työkyky voidaan kuvata ihmisen voimavarojen

Lisätiedot

TYÖTERVEYSHUOLLON TUKI KUORMITUKSEN HALLINNASSA

TYÖTERVEYSHUOLLON TUKI KUORMITUKSEN HALLINNASSA TYÖTERVEYSHUOLLON TUKI KUORMITUKSEN HALLINNASSA Minna Pihlajamäki työterveyshuollon erikoislääkäri vastaava työterveyslääkäri Terveystalo Seinäjoki Työterveys Kuormituksen hallinta ja toimintakyvyn ylläpito

Lisätiedot

Toimintaterapeuttiopiskelijan arviointipassi

Toimintaterapeuttiopiskelijan arviointipassi Toimintaterapeuttiopiskelijan arviointipassi Kuvitus: Suvi Harvisalo Sisällysluettelo JOHDANTO OSAAMISEN KEHITTYMINEN ARVIOINNIT: JAMKin yhteiset osaamiset Sosiaali- ja terveysalan yhteiset osaamiset Toimintaterapeutin

Lisätiedot

Opiskelija Opiskeluryhmä. Työssäoppimisen ajankohta. Työssäoppimispaikka. Työpaikkaohjaaja Puh. Opettaja Puh.

Opiskelija Opiskeluryhmä. Työssäoppimisen ajankohta. Työssäoppimispaikka. Työpaikkaohjaaja Puh. Opettaja Puh. LÄHIHOITAJATUTKINTO / VALMISTAVA KOULUTUS Kasvun tukeminen ja ohjaus TYÖSSÄOPPIMISEN OHJAUS JA ARVIOINTI Opiskelija Opiskeluryhmä Työssäoppimisen ajankohta Työssäoppimispaikka Työpaikkaohjaaja Puh. Opettaja

Lisätiedot

Terveyden edistämisen laatusuositus

Terveyden edistämisen laatusuositus Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kunnan perustehtävä. Tämän tehtävän toteuttamiseen kunta tarvitsee jokaisen hallinnonalan osaamista ja yhteistyötä. Terveyden edistäminen on tietoista terveyteen

Lisätiedot

Ortopedisten potilaiden ohjaus. Johansson Kirsi, TtM (väit ) Lehtori ma. Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos

Ortopedisten potilaiden ohjaus. Johansson Kirsi, TtM (väit ) Lehtori ma. Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos Ortopedisten potilaiden ohjaus Johansson Kirsi, TtM (väit.3.11.2006) Lehtori ma. Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos Ohjaus ortopedisessa hoitotyössä Ohjaus keskeinen toiminto hoitotyössä Laki potilaan

Lisätiedot

1. Johdanto 2. Keskeiset käsitteet 3. Opiskeluhuolto Turun ammatti-instituutissa 4. Hyvinvoiva opiskelija TAIssa

1. Johdanto 2. Keskeiset käsitteet 3. Opiskeluhuolto Turun ammatti-instituutissa 4. Hyvinvoiva opiskelija TAIssa Opiskeluhuollon opas 1. Johdanto 2. Keskeiset käsitteet 3. Opiskeluhuolto Turun ammatti-instituutissa 4. Hyvinvoiva opiskelija TAIssa 1. Johdanto Oppilas- ja opiskeluhuoltolaki (1287/2013) tuli voimaan

Lisätiedot

RIIPPUVUUDEN HOITO JA KUNTOUTUS RIIPPUVUUDESTA TOIPUMINEN JA HOITOON/KUNTOUTUKSEEN SITOUTUMINEN 10.9.2015 ARJA LIISA AHVENKOSKI

RIIPPUVUUDEN HOITO JA KUNTOUTUS RIIPPUVUUDESTA TOIPUMINEN JA HOITOON/KUNTOUTUKSEEN SITOUTUMINEN 10.9.2015 ARJA LIISA AHVENKOSKI RIIPPUVUUDEN HOITO JA KUNTOUTUS RIIPPUVUUDESTA TOIPUMINEN JA HOITOON/KUNTOUTUKSEEN SITOUTUMINEN 10.9.2015 ARJA LIISA AHVENKOSKI RIIPPUVUUDESTA TOIPUMISEN VAIHEET 1. ESIHARKINTA -> ONGELMAN KIELTÄMINEN,

Lisätiedot

Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen

Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen Eeva Willberg Pro seminaari ja kandidaatin opinnäytetyö 26.1.09 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys Tarkoittaa tutkimusilmiöön keskeisesti liittyvän tutkimuksen

Lisätiedot

ETIIKKA OHJAUS- JA NEUVONTATYÖSSÄ

ETIIKKA OHJAUS- JA NEUVONTATYÖSSÄ ETIIKKA OHJAUS- JA NEUVONTATYÖSSÄ Opin Ovi-hanke Kotka Mervi Friman 11.12.2012 Mervi Friman 2012 1 AMMATTIETIIKKA Ammattikunnan reflektiota yhteiskuntamoraalin raameissa, oman ammattikunnan lähtökohdista

Lisätiedot

Käsitys oppimisesta koulun käytännöissä

Käsitys oppimisesta koulun käytännöissä Käsitys oppimisesta koulun käytännöissä Oppimiskäsityksen kuvaus Helsinki 6.3.2015 1 Oppimiskäsitys perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa Perusteissa kuvataan oppimiskäsitys, jonka pohjalta opetussuunnitelman

Lisätiedot

Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea?

Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea? Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea? Maarit Mykkänen, Savon Vammaisasuntosäätiö Kehitysvammaliiton opintopäivät 2015 Tuetusti päätöksentekoon -projekti Projektin toiminta-aika: 2011-31.7.2015

Lisätiedot

Jukka Piippo Mielenterveyden yliopettaja; Arcada Psykiatrian erikoissairaanhoitaja ET perheterapeutti PhD

Jukka Piippo Mielenterveyden yliopettaja; Arcada Psykiatrian erikoissairaanhoitaja ET perheterapeutti PhD Jukka Piippo Mielenterveyden yliopettaja; Arcada Psykiatrian erikoissairaanhoitaja ET perheterapeutti PhD Sairaus Riippuvuus on ihmisen tapa selviytyä elämästä, keinotekoisesti saavuttu tunne joka saa

Lisätiedot

KATSO KAUAS NÄHDÄKSESI LÄHELLE Ohjaus muuttuvissa toimintaympäristöissä

KATSO KAUAS NÄHDÄKSESI LÄHELLE Ohjaus muuttuvissa toimintaympäristöissä KATSO KAUAS NÄHDÄKSESI LÄHELLE Ohjaus muuttuvissa toimintaympäristöissä enorssi: Ohjaussymposium Tampere 23.4.2009 Prof. Päivi Atjonen Joensuun yliopisto Lähtökohdiksi 1 Ohjaajan työn n muutokset Lisääntyneet

Lisätiedot

OPS Minna Lintonen OPS

OPS Minna Lintonen OPS 26.4.2016 Uuden opetussuunnitelman on tarkoitus muuttaa koulu vastaamaan muun yhteiskunnan jatkuvasti muuttuviin tarpeisiin. MINNA LINTONEN Oppilaat kasvavat maailmaan, jossa nykyistä suuremmassa määrin

Lisätiedot

Johtaminen ja työyhteisön dynamiikka muutoksessa

Johtaminen ja työyhteisön dynamiikka muutoksessa Johtaminen ja työyhteisön dynamiikka muutoksessa Muutoksen johtaminen -koulutuspäivä Jaana Piippo 30.9.2014 Mitä työyhteisön dynamiikka tarkoittaa? Termi dynamiikka tulee kreikan sanasta dynamis, joka

Lisätiedot

15 Opetussuunnitelma OSAAMISEN ARVIOINTI ARVIOINNIN KOHTEET JA AMMATTITAITOVAATIMUKSET OSAAMISEN HANKKIMINEN

15 Opetussuunnitelma OSAAMISEN ARVIOINTI ARVIOINNIN KOHTEET JA AMMATTITAITOVAATIMUKSET OSAAMISEN HANKKIMINEN Hyväksymismerkinnät 1 (5).5.2015 Tämä asiakirjan osio kuvaa ammattiosaamisen näyttöä. Näyttötutkinnossa tutkintotilaisuuden järjestelyt ja osaamisen arviointi toteutuvat sosiaali- ja terveysalan tutkintotoimikunnan

Lisätiedot

KUUSAMON KAUPUNGIN PÄIVÄKOTIEN LASTENTAR- HANOPETTAJIEN AMMATILLISEN KASVUN KOKE- MUKSIA KASVATUSKUMPPANUUSKOULUTUKSESTA

KUUSAMON KAUPUNGIN PÄIVÄKOTIEN LASTENTAR- HANOPETTAJIEN AMMATILLISEN KASVUN KOKE- MUKSIA KASVATUSKUMPPANUUSKOULUTUKSESTA KUUSAMON KAUPUNGIN PÄIVÄKOTIEN LASTENTAR- HANOPETTAJIEN AMMATILLISEN KASVUN KOKE- MUKSIA KASVATUSKUMPPANUUSKOULUTUKSESTA Jonna Kylli Terhi Manninen Oulun seudun ammattikorkeakoulu Tutkimuksen taustoja

Lisätiedot

Sisällys. Mitä opetussuunnitelman perusteissa sanotaan?... 22

Sisällys. Mitä opetussuunnitelman perusteissa sanotaan?... 22 Sisällys Lukijalle...12 Johdanto...16 Ajattelutehtävä kokeiltavaksi... 18 1 Arvot, ihmiskäsitys ja oppimiskäsitys... 20 Mitä opetussuunnitelman perusteissa sanotaan?... 22 Mitä tästä voisi ajatella?...

Lisätiedot

Hopseilla opiskelijakeskeiseen ohjauskulttuuriin

Hopseilla opiskelijakeskeiseen ohjauskulttuuriin Hopseilla opiskelijakeskeiseen ohjauskulttuuriin nykyinen opiskelu/ohjauskulttuuri? opiskelijat: - aikaisempien opiskelukulttuurien vaikutukset > koulu, lukujärjestykset, suorittaminen - yliopisto-opiskelu

Lisätiedot

Moniammatillisuus terveydenhuollossa. Palvelupäällikkö Jaana Helenius 26.9.2013

Moniammatillisuus terveydenhuollossa. Palvelupäällikkö Jaana Helenius 26.9.2013 Moniammatillisuus terveydenhuollossa Palvelupäällikkö Jaana Helenius 26.9.2013 Moniammatillisuus Yhteistyö on monitasoinen ja uloitteinen, useista osa-alueista koostuva ilmiö, jonka määrittely vaihtelee

Lisätiedot

Kuntouttava työote vs. toimintakykyä edistävä työote

Kuntouttava työote vs. toimintakykyä edistävä työote Toimintakykyä edistävä työote Satakunnan keskussairaalassa missä mennään? Yhteisvoimin kotona ja Kuntouttava työote osaston arjessa -hankkeet 12.5.2016 Satakunnan keskussairaala Sanna Suominen, ft, TtM,

Lisätiedot

Paula Saikkonen Terveyden edistäminen tuttua vai tuntematonta?

Paula Saikkonen Terveyden edistäminen tuttua vai tuntematonta? Terveyden edistäminen tuttua vai tuntematonta? Paula Saikkonen 17.4.2007 Terveyden edistäminen tuttua vai tuntematonta? 17.4.2007 1 Sisältö Mikä on Terveyden edistämisen keskus? Terveyden edistämisen keskuksen

Lisätiedot

Tutkintojen, oppimäärien ja muiden osaamiskokonaisuuksien sijoittuminen vaativuustasoille

Tutkintojen, oppimäärien ja muiden osaamiskokonaisuuksien sijoittuminen vaativuustasoille Tutkintojen, oppimäärien ja muiden osaamiskokonaisuuksien sijoittuminen vaativuustasoille Liite Kansallinen vaativuustaso / eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen taso Taso1 Tutkinnot, oppimäärät ja

Lisätiedot

Vammaisten opiskelijoiden valmentava ja kuntouttava tt opetus ja ohjaus ammatillisessa koulutuksessa opetussuunnitelman perusteet

Vammaisten opiskelijoiden valmentava ja kuntouttava tt opetus ja ohjaus ammatillisessa koulutuksessa opetussuunnitelman perusteet Vammaisten opiskelijoiden valmentava ja kuntouttava tt opetus ja ohjaus ammatillisessa koulutuksessa opetussuunnitelman perusteet t OPH:n infotilaisuus 23.11.2009 Vammaisten opiskelijoiden valmentava ja

Lisätiedot

Lääkehoidon toteuttaminen vanhuspalveluissa Vanhustyön johdon päivä, PSAVI, Marja-Leena Arffman Terveydenhuollon ylitarkastaja

Lääkehoidon toteuttaminen vanhuspalveluissa Vanhustyön johdon päivä, PSAVI, Marja-Leena Arffman Terveydenhuollon ylitarkastaja Lääkehoidon toteuttaminen vanhuspalveluissa Vanhustyön johdon päivä, PSAVI, 20.3.2014 Terveydenhuollon ylitarkastaja Lääkkeen käyttötarkoitukset Lievittää oireita Lääke Auttaa terveydentilan tai sairauden

Lisätiedot

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja paikalliset suunnitelmat

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja paikalliset suunnitelmat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja paikalliset suunnitelmat Kumppanuusfoorumi Tampere 25.8.2016 Pia Kola-Torvinen Opetushallitus Suomessa varhaiskasvatuksella on pitkä ja vahva historia Pojat leikkimässä

Lisätiedot

AMMATILLISTEN VUOROVAIKUTUSTAITOJEN OPPIMINEN SOLMU-KOULUTUKSESSA

AMMATILLISTEN VUOROVAIKUTUSTAITOJEN OPPIMINEN SOLMU-KOULUTUKSESSA 1 AMMATILLISTEN VUOROVAIKUTUSTAITOJEN OPPIMINEN SOLMU-KOULUTUKSESSA Oppilashuolto ja vuorovaikutus seminaari 28.1.2016 Oulun yliopisto, Psykologian tutkimusyksikkö KM, KTM Tarja Leinonen tarja.leinonen@oulu.fi

Lisätiedot

Fenomenografia. Hypermedian jatko-opintoseminaari Päivi Mikkonen

Fenomenografia. Hypermedian jatko-opintoseminaari Päivi Mikkonen Fenomenografia Hypermedian jatko-opintoseminaari 12.12.2008 Päivi Mikkonen Mitä on fenomenografia? Historiaa Saksalainen filosofi Ulrich Sonnemann oli ensimmäinen joka käytti sanaa fenomenografia vuonna

Lisätiedot

ITSEARVIOINTI HENKILÖKUNNALLE. Arviointiasteikko: 1 - Ei koskaan 3 - Joskus 5 Johdonmukaisesti

ITSEARVIOINTI HENKILÖKUNNALLE. Arviointiasteikko: 1 - Ei koskaan 3 - Joskus 5 Johdonmukaisesti ITSEARVIOINTI HENKILÖKUNNALLE Arviointiasteikko: 1 - Ei koskaan 3 - Joskus 5 Johdonmukaisesti 1. Tervehdin lasta henkilökohtaisesti ja positiivisesti nimeltä heidät tavatessani. 1 2 3 4 5 2. Vuorovaikutukseni

Lisätiedot

Paja 3, Tampere

Paja 3, Tampere Paja 3, Tampere 3.12.2015 Aikataulu 9.15-9.30 Aamukahvit 9.30-9.45 Tervetuloa 9.45-11.30 Kotitehtävän purku 11.30-12.15 Lounas 12.15-13.30 Työskentelyä 13.30-14.00 Pajojen arviointi 14.00 14.15 Kahvi 14.15-14.30

Lisätiedot

Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus 1.1.2016 alkaen

Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus 1.1.2016 alkaen Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus 1.1.2016 alkaen Minna Rantanen, Kela Läntinen vakuutuspiiri TYKS 17.5.2016 Saajat Vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen / vaativan lääkinnällisen

Lisätiedot

Sosiaalityö päivystyksessä - pilotin kokemukset

Sosiaalityö päivystyksessä - pilotin kokemukset Sosiaalityö päivystyksessä - pilotin kokemukset Päivystys ja muut 24/7 - palvelut - seminaari Laajavuori 11.5.2016 Hanketyöntekijä Päivi Koikkalainen Keski-Suomen SOTE 2020 hanke & Keski-Suomen shp/campus

Lisätiedot