TYÖTERVEYSHOITAJAN TERVEYSNEUVONTA JA SEN KEHITTYMINEN

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "TYÖTERVEYSHOITAJAN TERVEYSNEUVONTA JA SEN KEHITTYMINEN"

Transkriptio

1 TURUN YLIOPISTON JULKAISUJA ANNALES UNIVERSITATIS TURKUENSIS SARJA - SER. C OSA - TOM. 264 SCRIPTA LINGUA FENNICA EDITA TYÖTERVEYSHOITAJAN TERVEYSNEUVONTA JA SEN KEHITTYMINEN - esimerkkinä painonhallinta English Abstract Liisa Pirinen TURUN YLIOPISTO Turku 2007

2 Hoitotieteen laitos Lääketieteellinen tiedekunta Turun yliopisto Tutkimuksen ohjaajat: Professori (ma) Sanna Salanterä, TtT Hoitotieteen laitos Turun yliopisto Professori Marita Poskiparta, KT Terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Professori Gustav Wickström, LKT Kliininen laitos, työterveyshuolto Turun yliopisto Esitarkastajat: Professori Helvi Kyngäs, TtT Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos Oulun yliopisto Professori Eija Paavilainen, TtT Hoitotieteen laitos Tampereen yliopisto Vastaväittäjä: Dosentti Arja Häggman-Laitila, TtT Hoitotieteen laitos Kuopion yliopisto ISBN ISSN Painosalama Oy Turku, Finland 2007

3 Omistan työni tutkimukseeni osallistuneille tutkimus- ja kehittämismyönteisille työterveyshoitajille

4 Liisa Pirinen Health counseling of occupational health nurse and its development as an example weight control Department of Nursing Science, Faculty of Medicine, University of Turku, Turku Annales Universitatis Turkuensis C xxx, Painosalama Oy Turku, Finland 2007 ABSTRACT This participatory action research investigated one to one counseling by occupational health nurses. The aims of the study were to describe how occupational health nurses conduct the counseling activities, how does the step by step counseling process proceed, and how does the counseling develop. The topic of counseling became weight control. This participatory action research proceeded as a process. The participants were 20 occupational health nurses (OHNs) divided into seven groups, each having 2-3 members. The study included an intervention of continuing education for the nurse groups. The researcher and the participants cooperated: the researcher led the small group sessions and the OHNs implemented health counseling as part of their own work. The main study data were the tape-recorded health counseling sessions. They consisted of 20 OHNs two or three successive counseling sessions of the first client and 13 OHNs (of the above 20 OHNs) two or three successive counseling sessions of the second client. In addition the group sessions were recorded and written data were gathered from OHNs and interviewmaterial from the clients. This qualitative data were analysed with content analysis. The OHN s counseling activities were as follows: information collecting, assessment, planning of change, objectives and methods; continuous evaluation of the progress of change, and of OHN s actions, supporting the client in change process, i.e. advising, following-up, motivating, supporting of commitment and helping out with troubles. The OHNs collected much information and gave a lot of advice to the client. The OHNs supported the client s activities in each stage of counseling. The bio-physiological and epidemiological counseling was emphasized along with cognitive-emotional social and material environmental factors. The counseling was implemented through traditional verbal activities, i.e. by means of asking, assessing and suggesting. The health counseling was not structured as a process model. Some indications of the development of counseling activities were recognised, but the structure of the counseling process did hardly change at all. The results of this study show that it was possible to get new knowledge about health counseling and to enhance it by participatory action research. Keywords: health counseling, counseling activities, nursing, occupational health nurse (OHN) 4

5 Liisa Pirinen Työterveyshoitajan terveysneuvonta ja sen kehittyminen esimerkkinä painonhallinta Hoitotieteen laitos, Lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto, Turku Annales Universitatis Turkuensis C xxx, Painosalama Oy Turku, Finland 2007 TIIVISTELMÄ Tässä osallistavassa toimintatutkimuksessa tarkasteltiin työterveyshoitajan yksilötason terveysneuvontaa. Tarkoituksena oli kuvata, miten työterveyshoitaja toteuttaa terveysneuvontaa, miten terveysneuvonta rakentuu vaiheittain ja miten työterveyshoitajan terveysneuvonta kehittyy. Terveysneuvonnan aiheeksi muodostui painonhallinta. Osallistava toimintatutkimus eteni prosessina. Osallistujajoukko oli 20 työterveyshoitajaa, ja heistä muodostettiin 2-3 hengen pienryhmiä (7). Työterveyshoitajille järjestettiin pienryhmissä täydennyskoulutusinterventio. Tutkija ja tutkimukseen osallistuneet työterveyshoitajat toimivat yhteistyössä: tutkija ohjasi työterveyshoitajien pienryhmätilaisuudet ja työterveyshoitajat toteuttivat terveysneuvontatapaamiset osana omaa työtään. Päätutkimusaineisto käsitti ääninauhoitetut terveysneuvontatapaamiset. Se koostui 20 työterveyshoitajan ensimmäisen asiakkaan perättäisistä neuvontatapaamisista ja 13 työterveyshoitajan (edellä mainituista 20:stä) toisen asiakkaan perättäisistä neuvontatapaamisista. Tukiaineisto koostui työterveyshoitajien ääninauhoitetuista pienryhmätilaisuuksista ja asiakkaiden haastatteluista sekä työterveyshoitajien kirjaamista terveysneuvonnan kehittämiskohteista. Laadullinen tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Hoitajien terveysneuvontatoiminnot olivat seuraavat: tiedon keruu, tilanteen määrittäminen, muutoksen, tavoitteen ja keinojen suunnittelu, muutoksen etenemisen ja toimeenpanon sekä hoitajan toiminnan jatkuva arviointi ja muutoksen tukeminen eli neuvo, seuranta, motivointi, sitoutumisen tukeminen ja huolen käsittely. Hoitajat keräsivät paljon tietoa asiakkaalta ja antoivat runsaasti neuvoja asiakkaalle. Hoitajat tukivat asiakkaan toimijuutta terveysneuvonnan eri vaiheissa. Terveysneuvontatoimintojen sisällössä terveyteen liittyvät biofysiologiset ja epidemiologiset tekijät korostuivat kognitiivis-emotionaalisten tekijöiden, sosiaalisten ja aineellisten ympäristötekijöiden rinnalla. Terveysneuvonta toteutui perinteisten puhetoimintojen eli kysymisen, arvioimisen ja ehdottamisen avulla. Terveysneuvonta ei rakentunut vaiheittain etenevänä prosessina. Hoitajien terveysneuvontatoimintojen kehittymisestä saatiin viitteitä pelkistetyn ilmaisun tasolla, mutta itse terveysneuvonnan rakenteessa ei juurikaan tapahtunut muutosta. Tulokset osoittivat, että toimintatutkimuksen avulla voitiin tuottaa uutta tietoa terveysneuvonnasta ja samalla kehittää sitä. Asiasanat: terveysneuvonta, neuvontatoiminnot, hoitotyö, työterveyshoitaja 5

6 SISÄLLYS ABSTRACT...4 TIIVISTELMÄ...5 SISÄLLYS JOHDANTO TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT Terveysneuvonnan määrittely Terveysneuvonnan yleiset tavoitteet toiminnan lähtökohtana Tavoitteellisen ja asiakkaan toimijuutta tukevan terveysneuvonnan perusteet Terveysneuvontatoiminnot Tilanteen määrittäminen Muutoksen suunnittelu ja jatkuva arviointi Muutoksen tukeminen Terveysneuvonnan kehittämisen tarve TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT TUTKIMUKSEN EMPIIRINEN TOTEUTTAMINEN Tutkimukseen osallistujat ja tutkimusaineisto Tutkimuksen lähestymistapa ja tutkimusaineiston keruu Tutkimusaineiston sisällönanalyysi Tutkimuksen eettiset kysymykset TULOKSET Terveysneuvontatoimintojen toteutuminen Tiedon keruu Tilanteen määrittäminen Muutoksen, tavoitteen ja keinojen suunnittelu Muutoksen etenemisen ja toimeenpanon sekä hoitajan toiminnan jatkuva arviointi Muutoksen tukeminen Neuvo Seuranta Motivointi Sitoutumisen tukeminen Huolen käsittely Terveysneuvonnan rakenne Terveysneuvonnan kehittyminen Koonti mahdollisesta muutoksesta terveysneuvonnassa Hoitajien oman neuvontatyön tarkastelu ja asiakkaiden mielipide terveysneuvonnasta Yhteenveto tuloksista

7 6 POHDINTA Tutkimuksen luotettavuus Tulosten tarkastelu Terveysneuvontatoiminnot Terveysneuvonnan rakenne Terveysneuvonnan kehittyminen Päätelmät ja kehittämisehdotukset LÄHTEET KIITOKSET LIITTEET

8 KUVIOT Kuvio 1. Tavoitteellinen ja asiakkaan toimijuutta tukeva terveysneuvonta kirjallisuuden perusteella...33 Kuvio 2. Kenttävaiheen ja intervention eteneminen Kuvio 3. Esimerkki aineiston luokittelusta...45 Kuvio 4. Terveysneuvontavaiheiden painottuminen...79 Kuvio 5. Yhteenveto tuloksista...86 Kuvio 6. Alustava malli tavoitteellisesta ja asiakkaan toimijuutta tukevasta terveysohjauksesta TAULUKOT Taulukko 1. Osallistuneet työterveyshoitajat (n = 20)...36 Taulukko 2. Tutkimuksen eteneminen...38 Taulukko 3. Tiedon keruu...49 Taulukko 4. Tilanteen määrittäminen...51 Taulukko 5. Muutoksen, tavoitteen ja keinojen suunnittelu...57 Taulukko 6. Muutoksen etenemisen ja toimeenpanon sekä hoitajan toiminnan arviointi...62 Taulukko 7. Neuvo...67 Taulukko 8. Seuranta...70 Taulukko 9. Motivointi...72 Taulukko 10. Sitoutumisen tukeminen...75 Taulukko 11. Huolen käsittely...77 Taulukko 12. Pääluokkien painottuminen...78 Taulukko 13. Pääluokkien painottuminen pelkistetty ilmaisu-tasolla...80 LIITTEET Liite 1. Kenttävaiheen ja intervention aikataulullinen eteneminen Liite 2. Lukituskriteerit Liite 3. Tutkimuslupalomake Liite 4. Informaatio tutkimukseen osallistujille Liite 5. Työterveyshoitajan ja asiakkaan suostumuslomake Liite 6. Tiedon keruu Liite 7. Tilanteen määrittäminen Liite 8. Muutoksen, tavoitteen ja keinojen suunnittelu Liite 9. Muutoksen etenemisen ja toimeenpanon sekä hoitajan toiminnan arviointi Liite 10. Neuvo Liite 11. Seuranta Liite 12. Motivointi Liite 13. Sitoutumisen tukeminen Liite 14. Huolen käsittely Liite 15. Neuvonnan rakenne

9 Johdanto 9 1 JOHDANTO Työterveyshuolto on Suomessa merkittävä työikäisten perusterveydenhuollon toteuttaja. Se koskee suurta osaa, noin 90 %:ia palkansaajista. Epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien, yrittäjien ja omaa työtään tekevien kuuluminen työterveyshuollon piiriin on kuitenkin edelleen puutteellista. Työterveyshuollon tavoitteina kuvataan terveysvaarojen ehkäisyä, terveellistä ja turvallista työympäristöä, hyvin toimivaa työyhteisöä, työhön liittyvien sairauksien ehkäisyä sekä työntekijän työ- ja toimintakyvyn ylläpitoa ja edistämistä. Lakisääteisen (mm. Työterveyshuoltolaki /1383) työkykyä ylläpitävän toiminnan kohdealueiksi on määritelty työ ja työympäristö (työergonomia, työhygienia, työturvallisuus), työyhteisö ja työorganisaatio (johtaminen, toimintatavat ja vuorovaikutus), työntekijän voimavarat ja terveys sekä ammatillinen osaaminen. Työkykyä ylläpitävää toimintaa toteutetaan osana kaikkia työterveyshuollon toimintoja. Sen kehittäminen on ollut 1990-luvulla työterveyshuollon keskeinen tehtävä. Työterveyshuollon rooli koetaan myös merkittäväksi tässä toiminnassa. (Antti-Poika 1997, Peltomäki ym. 1999, Räsänen ym. 1999, Peltomäki ym. 2002, Peurala & Räsänen 2002.) Työterveyshuoltoa toteuttavat eri ammattihenkilöt. Työterveyshoitajan henkilötyövuosina laskettu työpanos on lääkäreihin verrattuna kaksinkertainen (Räsänen 1999). Työterveyshoitajan työpanoksessa muutokset olivat 1990-luvulla, aina vuoteen 2000, vähäisiä eri tuottajaryhmissä (Räsänen ym. 2002). Trendi oli terveyskeskuksissa selvimmin nouseva eli kaikkien kuntatyyppien terveyskeskusten työterveyshuollossa työterveyshoitajan työpanos lisääntyi vuoteen 2004 (Kankaanpää 2007). Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus ovat lakisääteisen työterveyshuollon tehtäviä. Tietojenanto-, neuvonta- ja ohjausvelvollisuus kohdistuvat muun muassa työntekijän terveyden ja työkyvyn ylläpitämiseen ja edistämiseen (Antti-Poika 1997, 2003, 2006). Terveyden ja työkyvyn ylläpitäminen ja edistäminen ehkäiseviä toimenpiteitä tehostamalla on yksi päästrategia työterveyshuollossa (STM 2004). Laadukas neuvonta ja ohjaus osana työterveyshuollon terveyttä ja työkykyä edistävää toimintaa on eduksi niin yhteiskunnan kuin yksittäisen työntekijän kannalta (Rautio 2004). Terve ja hyvinvoiva työntekijä on tuottava ja innovatiivinen työyhteisössä (Vahtera & Pentti 1999). Työterveyshuollon palvelujen tuottajia, toiminnan kattavuutta, keskeisiä menetelmiä ja työkykyä ylläpitävän toiminnan toteutumista on selvitetty säännöllisin väliajoin (Räsänen ym. 1994, 1997, Peltomäki ym. 1999, 2002, Räsänen 1999, 2002, Manninen ym. 2007). Työterveyshoitajan osaamista ja asiantuntijuutta on tutkittu (Kovero 1999, Naumanen 2001, Rautio 2004, Kyrönlahti 2005, myös Heikkinen 2007) mutta toimintaa käytännössä ei juuri lainkaan. Terveysneuvontaa, terveyskasvatusta ja terveyden edistämistä on määritelty monella tavalla. Käsitteisiin liittyvä erityispiirre on monitieteisyys. Terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja edistämiseen tarvitaan tietoa useilta tieteenaloilta. (Green & Kreuter 1999, MacDonald & Bunton 2002, Nutbeam 2002, Tones & Green 2005, Pesso 2004, Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005.) Aikaisempien tutkimusten mukaan hoitotieteelliset määrittelyt opetukselle, neuvonnalle, tiedon välittämiselle ja ohjaukselle vastaavat sisällöllisesti toisiaan. Käsitteitä käytetään myös toistensa synonyymeina. (Poskiparta 1997, Kettunen 2001, Kääriäinen & Kyngäs 2005b, Johansson 2006.) Tässä tutkimuksessa terveysneu-

10 10 Johdanto vonta ymmärretään tavoitteellisena ja asiakkaan toimijuutta tukevana toimintana, jossa asiakas ja työterveyshoitaja ovat kahdenkeskisessä vuorovaikutussuhteessa (Poskiparta 1997, Nupponen 1998, Kettunen 2001, Freshwater 2003, Burnard 2005, Kääriäinen ja Kyngäs 2005b, Johansson 2006, Redman 2007). Terveysneuvonta on yksi terveyskasvatuksen toteutusmuodoista ja terveyden edistämisen kasvatuksellisista toiminta-alueista. Terveyden edistäminen ymmärretään tällöin yläkäsitteeksi terveyskasvatukselle ja terveysneuvonnalle. (Nupponen ym. 1991, Tones 1993a, Maben & Macleod Clark 1995, Poskiparta 1997, Green & Kreuter 1999, Kettunen 2001, Tones & Green 2005, Whitehead 2006.) Terveysneuvonnan käytännön toiminnasta on vähän tutkimusta (Soohbany 1999, Caelli ym. 2003, Kettunen ym. 2004, Poskiparta ym. 2004). Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, miten työterveyshoitaja toteuttaa terveysneuvontaa, miten terveysneuvonta rakentuu vaiheittain ja miten työterveyshoitajan terveysneuvonta kehittyy. Tutkimuksen kohteena on työterveyshoitajan yksilötason konkreettinen terveysneuvonta. Tavoitteena tutkimuksesta saatavalla tiedolla on toisaalta kehittää työterveyshoitajan työtä ja tähän työhön kohdistuvaa koulutusta ja tutkimusta. Toisaalta tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan soveltaa muuallakin neuvonta- ja ohjaustyössä sosiaali- ja terveysalalla.

11 Tutkimuksen lähtökohdat 11 2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT 2.1 Terveysneuvonnan määrittely Neuvonta- ja ohjaustyötä tehdään useissa instituutioissa ja useiden ammattien osana sosiaali- ja terveydenhuollossa, oppilaitoksissa sekä työhallinnossa. Toimintakentän moninaisuus, kielelliset vastaavuusongelmat, eri maiden erilaiset perinteet ja käytännöt sekä teoria- ja tiedetaustojen moninaisuus tekevät neuvonnan ja ohjauksen käsitteellistämisen hankalaksi (Onnismaa 1998, Onnismaa, Pasanen & Spangar 2000a, Vehviläinen 2001b, Pekkanen 2002, Kääriäinen & Kyngäs 2005b). Tässä tutkimuksessa on tarkoitus selvittää neuvontatoimintoja konkreettisista työkäytännöistä käsin. Seuraavassa tarkastellaan neuvonta-käsitettä ja lähikäsitteiden jäsentelyä toiminnan näkökulmasta. Neuvontaa koskevat kuvaukset tulisi sitoa konkreettisesti toimintaan. Esimerkiksi pohdinnat tietämisen ja sosiaalisen todellisuuden luonteesta eivät sellaisenaan voi soveltua määrittämään ammatillisessa tapaamisessa tavoiteltavaa toimintaa. (Vehviläinen 2001b.) Vehviläinen (2001b) esittää kritiikkiä liian abstraktien, yleisten ja idealististen käsitteiden käytöstä. Hän viittaa Onnismaan ym. (2000) neuvonnan ja ohjauksen oppi- ja käsikirjan ohjaustyön määritelmään. Hän viittaa myös niihin Vähämöttösen (1998) ajatuksiin ohjausta kuvaavien käsitteiden avoimuudesta, että muuttuville ja kehittyville työn aineksille olisi tilaa ja että ei luotaisi liian tiukoilla määritelmillä alistavia käytäntöjä. Terveysneuvontaan liittyvät käsitteet terveyskasvatus ja terveyden edistäminen. Näiden käsitteiden hierarkiaa pyritään selkiyttämään tiivistetysti seuraavalla jäsennyksellä. Terveyden edistäminen kattaa sekä yhteiskunnalliset (esimerkiksi alkoholiverotus) että kasvatukselliset (esimerkiksi koulun terveyskasvatus) toiminta-alueet (Nupponen ym. 1991, Green & Kreuter 1999, 2005, Tones & Green 2005). Tones (2000) kuvaa terveyden edistämistä yksinkertaisella kaavalla: terveyden edistäminen = terveyskasvatus x terveellinen yhteiskuntapolitiikka. Terveyskasvatus on suunniteltua toimintaa, jonka tarkoituksena on antaa tietoa terveydestä ja sairaudesta, lisätä ymmärrystä, selkiyttää ja luoda uusia arvoja, muuttaa asenteita, kehittää taitoja, muuttaa käyttäytymistä ja elämäntyyliä (MacDonald & Bunton 2002, Tones & Green 2005). Terveyden edistäminen on käsitteenä nuorempi kuin terveyskasvatus (Glanz ym. 2002). Niinpä terveyskasvatus voidaan nähdä perinteisenä yksilön riskikäyttäytymiseen vaikuttamisena ja sairauksien ennaltaehkäisynä (Whitehead 2001c, 2004, 2006, vrt. Glanz ym. 2002). Toiminta laajenee terveyttä mahdollistavaan ja ylläpitävään suuntaan, kun terveyden sosiaaliset, ympäristölliset ja yhteiskunnalliset tekijät otetaan huomioon (Nutbeam ym. 1990, Whitehead 2004, Green & Kreuter 2005, Tones & Green 2005, Whitehead 2006). Tällöin terveysvalinnoista pyritään tekemään helppoja valintoja (Tones & Green 2005). Käytännön toimintaa ohjaava näkökulma voi siis olla esimerkiksi preventiivinen tai promotiivinen. Edellisessä lähestymistavassa korostuvat yksilöllisyys, kasvatuksellisuus ja sairauksien ennaltaehkäisy, kun taas jälkimmäisessä strukturalistisuus, yhteisöllisyys ja voimavarakeskeisyys. (Whitehead 2001c, MacDonald & Bunton 2002, Liimatai-

12 12 Tutkimuksen lähtökohdat nen 2002, Nutbeam 2002, Tones & Green 2005, Pesso 2004, Savola & Koskinen- Ollonqvist 2005, Whitehead 2006.) Terveyttä edistävä toiminta toteutuu yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla (Nupponen ym. 1991, Tones 2000, Crosby ym. 2002, Glanz ym. 2002, Whitehead 2004, Pender ym. 2006, Green & Kreuter 2005, Tones & Green 2005.) Terveysneuvonta on terveyskasvatuksen henkilökohtainen toteutusmuoto yksilö- tai ryhmätasolla (Nupponen ym. 1991, Tones 1993a, Dryden & Feltham 1994, Poskiparta 1997, Kettunen 2001). Vastavuoroinen vuorovaikutus sekä yhteistoiminnallinen ja tavoitteellinen toiminta ovat keskeisiä terveysneuvonnassa, kun asiakasta autetaan tutkimaan omaa tilannettaan, määrittelemään omia tarpeitaan ja mahdollisuuksiaan, pohtimaan konkreettisia ratkaisujaan ja kokeilemaan niitä (Poskiparta 1997, Nupponen 1998, Soohbany 1999, Kettunen 2001). Terveysneuvonta sisältää myös neuvoja. Neuvojen antamisen strategia vaikuttaa siihen, onko neuvonta hoitajalähtöistä, asiakaslähtöistä vai voimavarakeskeistä. (Burnard 1999a, Poskiparta ym. 2000, Kettunen 2001, Poskiparta ym. 2001, Freshwater 2003, Burnard 2005, Kettunen ym ) Terveysneuvontaa, potilasohjausta, potilasopetusta, potilasneuvontaa ja tietojen välittämistä käytetään usein samamerkityksisinä käsitteinä hoitotieteellisessä tutkimuksessa (Poskiparta 1997, Kettunen 2001, Kääriäinen & Kyngäs 2005a, 2005b, Heikkinen ym. 2006, Johansson 2006). Yhtäläisyyksien ja erojen analyysia neuvonnan lähikäsitteiden, kuten kasvatuksen, opetuksen, ohjauksen ja tiedon antamisen välillä, tekevät hoitotieteessä esimerkiksi Johansson (2006) ja Kääriäinen & Kyngäs (2005b). Vastaavanlaista erittelyä on tehty yhteiskuntatieteissä esimerkiksi neuvonnan, ohjauksen ja tiedon jakamisen suhteen (esim. Nupponen 1998, Vehviläinen 2001b, Pekkanen 2002, Onnismaa 2003). Terveysneuvonnalla ymmärretään tässä tutkimuksessa kaikkea asiakkaan neuvontaan, ohjaukseen, opetukseen ja tiedon välittämiseen liittyvää toimintaa (Heikkinen ym. 2003, Freshwater 2003, Burnard 2005, Johansson 2006, Redman 2007, vrt. Kääriäinen & Kyngäs 2005b). Neuvonnan interventioiden tueksi on esitetty (Chalmers & Farrel 1985), asiakkaiden erilaisten tilanteiden perusteella, kolmea eri diagnoosia: tiedon puutetta, tiedon ja käyttäytymisen kontrollin puutetta sekä kokonaisvaltaisen tilanteen selkiyttämisen puutetta. Samansuuntaisesti neuvonnan ja ohjauksen rajankäynnin selkiyttämiseksi Nupponen (1998, myös Pekkanen 2002) esittää kolmea työotetta: neuvontaa, pidempikestoista ohjantaa ja varsinaista ohjausta. Neuvonta on neuvon antamista tietyssä spesifissä rajatussa kysymyksessä tai ongelmassa. Asiakas tietää, mitä hänen pitäisi tehdä, mutta hän ei tiedä miten. Yleensä riittää yksi tapaamiskerta, mutta neuvonta voidaan toteuttaa myös muutaman tapaamiskerran jatkuvana keskusteluna kohdistuen itse ongelmaan ja sen ratkaisumahdollisuuksiin. Jos asiakkaan tilanne edellyttää laajempaa elämäntilanteen ja mahdollisuuksien pohdintaa tai jos ei ole valmiita ratkaisuvaihtoehtoja, vaan ne pitää yhdessä tuottaa, kyse on pidempikestoisesta ohjannasta. Ohjannassa tavoitellaan asiakkaan käyttäytymisen tai toimintatavan muutosta. Useat tapaamiskerrat mahdollistavat vaiheittaisen etenemisen ja useanlaisten menetelmien käytön. Varsinainen ohjaus lähtee liikkeelle elämäntapoihin ja elämänlaatuun liittyvästä ongelmasta ja koskee koko laajaa toimintaympäristöä. Varsinainen ohjaus edellyttää erityistaitoja ja harjoitusta.

13 Tutkimuksen lähtökohdat 13 Tässä tutkimuksessa lähtökohtana on seuraava terveysneuvonnan määrittely perustuen aikaisempiin teoreettisiin tarkasteluihin (Tschudin 1995, Freshwater 2003, Burnard 2005, Kääriäinen & Kyngäs 2005b, Egan 2007, Redman 2007) ja empiirisiiin tutkimuksiin (Macleod Clark ym. 1990, Rantanen 1993, Poskiparta 1997, Soohbany 1999, Poskiparta ym. 2001, Kettunen 2001, Pekkanen 2002, Caelli ym. 2003, Harting ym. 2004, Johansson 2006, Kääriäinen 2007): Terveysneuvonta on aktiivista ja tavoitteellista toimintaa, jossa asiakas ja hoitaja ovat kahdenkeskisessä (yksilötason) vuorovaikutussuhteessa. Aktiivinen toiminta ymmärretään tässä asiakkaan toimijuutta tukevana toimintana ja tavoitteellinen toiminta puolestaan vaiheittaisena etenemisenä eli prosessina kohti asiakkaan muutosta. Seuraavissa luvuissa kuvataan terveysneuvonnan yleisiä tavoitteita tavoitteellisen ja asiakkaan toimijuutta tukevan terveysneuvonnan lähtökohtana, tavoitteellisen ja asiakkaan toimijuutta tukevan terveysneuvonnan perusteita sekä nimenomaan terveysneuvontatoimintoja, joiden avulla tavoitteisiin pyritään. Kun jatkossa viitataan terveyden edistämistä ja terveyskasvatusta koskevaan teoreettisiin tai empiirisiin tarkasteluihin, käytetään termiä terveysneuvonta. Kirjallisuuskatsauksessa tukeudutaan valikoivasti potilasohjausta koskevaan tutkimukseen. Potilasohjauksessa välitetty tieto keskittyy paljon sairauteen, hoitoon, tutkimuksiin, komplikaatioihin, kipuun ja lääkehoitoon (Kattainen 2004, Heikkinen ym. 2005, Johansson 2006, myös Kettunen 2001). Aikaisemman tiedon hankinta tapahtui manuaalisesti kirjallisuushakuna vuosille Cinahl-, Medline-, Cochrane-, Pubmed-tietokannoista ja väitöskirjoista hakusanoilla health counseling, occupational health nurse, health promotion, health education tai vastaavilla. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan tutkimusten lisäksi ammattilaisille tarkoitettuja oppikirjoja. Lopuksi esitetään kirjallisuuteen perustuva koonti niistä terveysneuvontatoiminnoista, joista koostuu tavoitteellinen ja asiakkaan toimijuutta tukeva terveysneuvonta. 2.2 Terveysneuvonnan yleiset tavoitteet toiminnan lähtökohtana Terveysneuvonnan malleja esiteltäessä johdatetaan lukija usein ensin kiinnittämään huomio toiminnan tavoitteisiin tai haluttuihin tuloksiin (Green ym. 1980, Laitakari 1986, Pender 1987, Green & Kreuter 1991, 1999, 2005, Pender ym. 2006, vrt. Wijk 2003). Intervention suunnittelussa yleisesti käytetyn Precede-Proceed-mallin kehittäjät ehdottavat, että toiminta aloitetaan tarkastelemalla haluttuja tuloksia. Ennen interventiota tulisi miettiä, mitä toiminnalla tavoitellaan ja mikä tavoitteen saavuttamisen mahdollistaa. (Green ym. 1980, Green & Kreuter 1991, 1999, 2005, vrt. Wijk 2003.) Terveysneuvonnan tavoitteita ja tehtäviä koskevissa tarkasteluissa on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana seuraavanlaista kehityskulkua: sairauskeskeisestä ajattelusta, yksilön syyllistämisestä ja behavioristisesta oppimisnäkemyksestä on siirrytty terveys mahdollistajana -ajatteluun, yhteisölliseen ja konstruktivistiseen oppimisnäkemykseen. Nykypäivän käsityksen mukaan ihminen on ajatteleva, tiedostava, kokeva, vastuullinen ja yhteisöönsä suhteessa oleva toimija, jolla on edellytykset kasvaa, kehittyä ja selviytyä.

14 14 Tutkimuksen lähtökohdat (Heikkinen 1988, Tones ym. 1990, Nupponen ym. 1991, Kannas 1992, Tones 1993a, Kettunen ym. 1996, Seedhouse 1997, Benson & Latter 1998, Pender ym. 2001, Whitehead 2001a, 2001b, Tones & Green 2005.) Myös työelämässä työntekijöiltä (tässä työterveyshuollon asiakkailta) edellytetään nykyään ja tulevaisuudessa itsenäisyyttä, itseohjautuvuutta, kehittymis- ja omaksumiskykyä sekä yhteistyökykyä (Rantanen 1999). Terveysneuvonnan yleisinä tavoitteina pidetään asiakkaan terveyttä, hyvinvointia ja elämänlaatua (Tones ym. 1990, Nupponen 1998, Whitehead 2001b, Green & Kreuter 2005, Pender ym. 2006, Kääriäinen 2007), valtaistumista (Tones & Tilford 1994, Kuokkanen & Leino-Kilpi 2000, Tones 2000, Kettunen 2001, Whitehead 2001b, Johansson 2006, Kääriäinen 2007), persoonallista kasvua, yksilöllistä kehittymistä, ongelmanratkaisua tai selviytymistä (Nupponen 1998, Soohbany 1999, Freshwater 2003, Burnard 2005, Pender ym. 2006, Egan 2007, Kääriäinen 2007). Pender ym. (2006) toteavat, että ihmiset pyrkivät samanaikaisesti sekä lisäämään terveyttä ja hyvinvointia että välttämään sairautta. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää toisaalta vuorovaikutusta ja suhdetta hoitajan ja asiakkaan välillä (van Ryn & Heaney 1997), toisaalta toimimista yhdessä ja erikseen. Vuorovaikutuksen tärkeinä piirteinä pidetään empatiaa, aitoutta, hyväksymistä ja avoimuutta sekä teoreettisissa tarkasteluissa (Tshudin 1988, 1996, Burnard 1999a, 1999b, 1999c, Miller & Rollnick 2002, Freshwater 2003, Kääriäinen & Kyngäs 2005b, Egan 1998, 2007, Peavy 2006) että tutkimuksissa (mm. Paavilainen & Åstedt-Kurki 1997, Poskiparta ym. 2001, Kettunen ym. 2002, Harting ym. 2004, Kettunen ym. 2006, Kääriäinen 2007). Vuorovaikutuspiirteiden joukkoon van Ryn ja Heaney (1997) lisäävät vielä jaetun vallan ja kontrollin (ks. myös Northouse 1997). Hoitajan toiminnassa on tärkeää konsultoiva, tukeva, helpottava ja mahdollistava rooli (Pender 1987, Thomson 1998, Pender ym. 2001, Freshwater 2003, Kääriäinen & Kyngäs 2005b, Pender ym. 2006). Tutkimustulokset osoittavat, että hoitajat eivät välttämättä toimi yleisten tavoitteiden suuntaisesti (Poskiparta 1997, Kettunen 2001, Johansson 2006, Kettunen ym. 2006, Whitehead 2006). Jos tavoitteena on tukea yksilön autonomiaa mieluummin kuin asiantuntijariippuvuutta, on vaikuttamismenetelmät valittava niin, että ne tukevat tämän tavoitteen saavuttamista (Kuusinen 1993). Hoitajasta Nupponen (1998) käyttääkin termiä matkaopas. Käytännön työssä, kuten työterveyshuollossa, hoitajan rooli on useasti dualistinen: hoitajan tulee toisaalta hoitaa sairautta, toisaalta edistää terveyttä (Thomson 1998). Hoitotyössä on myös ollut tyypillistä ymmärtää asiantuntijuus asiakkaan puolesta tekemisenä (Brown 2006, myös Kettunen ym. 2006). Koulutuksen tehtävänä on huolehtia, että hoitajalla on terveysneuvonnassa tarvittavat taidot (Thomson 1998, Liimatainen 2002, Pietilä ym. 2002). Asiakkaalta yleisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää aktiivista ja vastuullista osallistumista ja toimimista (Pender 1987, Tones 1998, Pender ym. 2001, Kääriäinen & Kyngäs 2005b, Pender ym. 2006, Egan 2007). Asiakkaan onnistuminen edellyttää hoitajalta tavoitteellisen neuvonnan hallintaa, asiakkaan tukemista kohti hänen haluamaansa ja arvostamaansa tavoitetta sekä terveyteen liittyvien tietojen välittämistä (Tones ym. 1990, Lauri 1991, Kannas 1992, Maben & Macleod Clark 1995, Nupponen 1998, Saarmann ym. 2000, Whitehead 2001b, Freshwater 2003, Pender ym. 2006, Kääriäinen 2007, Redman

15 Tutkimuksen lähtökohdat ). Hoitajan ja asiakkaan välinen suhde on aktiivinen ja tasavertainen toimintasuhde (Pesso 2004, Kääriäinen & Kyngäs 2005b, Kääriäinen 2007). Myös välittävä ja huolehtiva toiminta auttaa asiakasta saavuttamaan tavoitteensa (Green ym. 1980, Tschudin 1988, 1995, Kettunen ym. 1996, Soohbany 1999, Pesso 2004, Kääriäinen & Kyngäs 2005b). 2.3 Tavoitteellisen ja asiakkaan toimijuutta tukevan terveysneuvonnan perusteet Hoitotyössä vaiheittaisuutta ja rationaalista päätöksenteko- ja toimintaprosessia kuvataan käsitteellä nursing process. Prosessi esitetään neljänä tai viitenä vaiheena, jotka ovat tiedon keruu ja tarpeen määrittely, suunnittelu, toteutus ja arviointi. Hoitotyön prosessin ja päätöksenteon toteutumista käytännössä on tutkittu runsaasti eri toiminta-alueilla (mm. Hupli 1996, Lauri ym. 1998, Lauri ym. 2001, Lauri ja Salanterä 2002a, 2002b, Hedberg & Larsson 2003, Cader ym. 2005, Tanner 2006), mutta vain vähän terveysneuvonnan yhteydessä (Redman 2007). Prosessinäkökulmaa on käytetty yhtenä lähtökohtana terveysneuvontatutkimuksissa (Macleod Clark ym. 1990, Rantanen 1993) ammattikirjallisuudessa (Pender 1987, Redman 1993, Pender ym. 2001, 2006, Redman 2007) ja opetussuunnitelmissa (Thomson 1998). Hyvä työterveyshuoltokäytäntö rakentuu prosessiajattelulle (Antti-Poika ym. 1997, Husman 2003, Kyrönlahti 2005, Husman 2006, Manninen ym. 2007). Hoitotyön prosessimallia on myös kritisoitu. Kritiikin kohteena ovat olleet sen mekanistisuus, biolääketieteellinen luonne (Linsey & Hartrick 1996) ja kapea-alaisuus (Tanner 2000, 2006). Oleellista on, miten edetään asiakkaan terveydentilan arvioimisesta eteenpäin, koska vasta siitä alkaa asiakkaan muutosprosessi (King 1994). Hoitotyön prosessi tarjoaa tarkoituksenmukaisen rakenteen terveyttä edistäville interventioille, kunhan sitä ei sovelleta liian suoraviivaisena mallina (DeAmicis 1997). Whitehead (2001b, 2001c) ehdottaa dynaamista prosessimallia, jossa edetään vaihtoehtoisesti joko perinteistä, ennaltaehkäisevää terveyskasvatuksen polkua, tai radikaalia (modernia), valtaistavaa terveyden edistämisen polkua. On kuitenkin huomattava, että hoitajan valtaistava rooli voi olla epärealistinen, esimerkiksi ajankäytön (Lindsey & Hartrick 1996, Benson & Latter 1998) ja ammattiaseman autonomisuuden suhteen (Brown ym. 2006). Terveysneuvonnan suunnittelumallit rakentuvat prosessiajattelulle (Green ym. 1980, Green & Kreuter 1991, Ewles & Simnett 1993, Tones 1993a, Tones & Tilford 1994, Gilbert & Sawyer 1995, Green & Kreuter 1999 ja 2005, Tones & Green 2005). Toiminta etenee johdonmukaisesti vaihe vaiheelta, diagnostisesta vaiheesta tai tarpeen ja ongelman määrittämisestä suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Yleisesti käytettyä Precede- Proceed-intervention suunnittelumallia (Green ym. 1980, Green & Kreuter 1991, 1999, 2005) on käsitelty hoitajille suunnatussa kirjallisuudessa (McMurray 1993, Redman 1993, Savola & Koskinen - Ollonqvist 2005, Pender ym. 2006). Mallin katsotaan olevan vaativa, monimutkainen, pitkälle organisoitunut ja suoraviivainen, mistä syystä sitä ei voi sellaisenaan käyttää hoitotyön eri toiminta-alueilla (Whitehead 2001b, myös Nutbeam 1996). Elintapaneuvontaan on kehitetty lisäksi malleja lyhytkestoisille interventioille, esimerkiksi Neljä A:ta -malli ( Four A s ), joka voidaan laajentaa viisi-vaiheiseksi. Malli on alun perin luotu oppaaksi lääkärin kliiniseen työhön tupakoinnin lopettamista koske-

16 16 Tutkimuksen lähtökohdat vaan neuvontaan. Vaiheet ovat määrittäminen (assess), neuvominen (advise), tavoitteista ja keinoista sopiminen (agree), muutoksen tukeminen (assist) ja seurannan järjestäminen (arrange). (Mm.Whitlock ym ) Mallia on sovelluttu hoitotyössä (esim. Costanzo ym. 2006) ja ravitsemusneuvonnassa (esim. Rosal ym. 2001). Prosessikuvaukset esiintyvät myös yhteiskuntatieteellisessä neuvonta- ja ohjauskirjallisuudessa eli ongelmatilanteen tutkimisesta ja määrittämisestä, uusien näkökulmien tai suunnitelmien kehittämiseen, tavoitteiden asettamiseen, suunnitelmien toteuttamiseen ja arviointiin (mm. Dryden & Feltham 1994, Day & Sparacio 1995, Pekkanen 2002, Peavy 2006, Egan 2007). Eganin (esim. 1998) kolmiportaista vaihekuvausta on käsitelty hoitajille suunnatussa kirjallisuudessa (Tschudin 1988, 1996, Burnard 1999a, Freshwater 2003, Burnard 2005). Vaiheita ei voi erottaa käytännön toiminnassa selkeästi toisistaan. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää toiminnan logiikka eli eteneminen tilanteen arvioinnista tavoitteen asetteluun, toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. (Egan 1998, 2007.) Suomessa Rostila (1997, 2001) on tutkinut keskustelua sosiaalityössä ja päätynyt esittämään asiakastyöhön tavoitteellista ja voimavarakeskeistä ongelmanratkaisuprosessia. Tutkimuksensa teoreettisessa kehyksessä Helander (2000) on koonnut ratkaisusuuntautuneen työotteen tavoitteelliseksi prosessiksi, joka jaetaan seitsemään menettelytapaan. Menettelytapoja ovat ongelman määrittely, tavoitteiden määrittely, poikkeusten, muutosten ja ratkaisujen etsiminen, asteikkokysymykset, myönteinen palaute, tehtävät sekä rituaalit. Ratkaisukeskeisen työotteen käyttöä on tutkittu (esim. Bowles ym. 2001) ja esitetty käytettäväksi (esim. McAllister 2003) myös hoitotyössä. Empowerment-tarkasteluissa (mm. Gibson 1991, Tones 1993b, Tones 1998, Kuokkanen & Leino-Kilpi 2000, Kuokkanen 2003, Homan-Helenius 2005, Tones & Green 2005, Johansson 2006) ja itsehoitoa koskevissa tarkasteluissa (Pender 1987, Pender ym. 2001, 2006, myös Gibson 1991) kuvataan sitä interventioprosessia, jonka avulla asiakas toimii ja valtaistuu (empowerment käännetään esimerkiksi valtaistuminen). Asiakasta autetaan määrittämään omia tarpeitaan, tekemään omia päätöksiään, ratkaisemaan omia ongelmiaan ja panemaan voimat liikkeelle. Tavoiteltu lopputulos on asiakkaan kyky vaikuttaa omaan terveyteensä ja elämäänsä liittyviin tekijöihin. (Mm. Gibson 1991, Leino-Kilpi ym. 1999, Johansson 2006.) Tämän asiakkaan valtaistumista tukevan prosessin keskeisiä hoitotyön periaatteita ovat asiakkaan osallistuminen (Gibson 1991, Skelton 1994, Cahill 1996, Crawford & Reed 2004), yhteistyö (Gibson 1991) ja asiakaskeskeisyys (van Dulmen 2003). Terveysneuvontaa ja potilasohjausta koskevissa tutkimuksissa on selvitetty, miten nämä periaatteet toteutuvat asiakkaan ja hoitajan toimintoina (Rantanen 1993, Miilunpalo ym. 1995, Laitakari ym. 1997, Harting ym. 2004, Johansson 2006) sekä puhekäytäntöinä (Poskiparta 1997, Kettunen 2001, Poskiparta ym. 2001, Kettunen ym. 2006). Terveysneuvontatarkasteluissa on tähdennetty asiakkaan osallistumista (Ewles & Simnett 1993, van Ryn & Heaney 1997, Green & Kreuter 1999, 2005, Tones & Green 2005). Asiakaskeskeisyyden pioneerina pidetään Carl Rogersia, joka loi asiakaskeskeisen ohjannan käsitteen ja ajatukset 1950-luvulla (Burnard 1999a, Pekkanen 2002, Miller & Rollnick 2002, Freshwater 2003, Peavy 2006, Egan 2007). Yhteiskuntatieteellisessä neuvonta- ja ohjauskirjallisuudessa onkin auttamisprosessia tarkasteltu paitsi ammattilaisen ohjaamana tavoitteellisena prosessina myös asiakaskeskeisenä prosessina. Lähtökohtina

17 Tutkimuksen lähtökohdat 17 neuvonnassa kuvataan asiakkaan ongelmanratkaisuprosessia (Burnard 1999b, Nupponen 1998, Peavy 2000, 2006, Egan 2007), oppimisprosessia (Dryden & Feltham 1994, Nupponen 1998, Peavy 2000, 2006, Egan 2007), päätöksentekoa (Miller & Rollnick 1991, Egan 1998, 2007), muutosmotivaatiota (Miller & Rolnick 1991, 2002) ja toimintaa (Burnard 1999a, 1999b, 2005, Egan 2007). Henkilökohtainen neuvonta työskentelymuotona edellyttää asiakkaalta kykyä käsitellä omia asioitaan (Nupponen 1998). Asiakas ei tule niinkään hakemaan apua yksittäisiin ongelmiinsa vaan ongelmatilanteeseensa, jota hän ei itse ole kyennyt käsittelemään. Neuvonnalla on kaksi asiakaskeskeistä tavoitetta. Ensinnäkin asiakasta autetaan senhetkisen, spesifin ongelmatilanteen ratkomisessa ja toiseksi oppimaan jatkossa käsittelemään eteen tulevia ongelmia ja kehittämään omia mahdollisuuksiaan. (Egan 1998, 2007, Nupponen 1998.) Hoitotieteellisessä neuvontakirjallisuudessa (mm. Tschudin 1988, 1996, Redman 1997, Burnard 1999a, Freshwater 2003, Burnard 2005, Redman 2007) ja yhteiskuntatieteellisessä neuvonta- ja ohjauskirjallisuudessa (mm. Dryden & Feltham 1994, Egan 1998, 2007, ks. myös Ewles & Simnett 1993) neuvonnan tarkastelu lähtee liikkeelle asiakkaan toimijuutta tukevasta vuorovaikutussuhteesta ja etenee asiakkaan toimijuutta tukeviin vuorovaikutus- ja viestintätaitoihin. Viestintätaidoista (mm. Jarret & Payne 1995, Latter 1998) on todettu, että ne eivät sinänsä auta asiakasta muuttamaan käyttäytymistään, vaan taidot on sijoitettava asianmukaiseen kontekstiin (Benson & Latter 1998). Motivoivassa haastattelussa edetään asiakaslähtöisesti ja vaihe vaiheelta siten, että asiakasta autetaan avoimilla kysymyksillä, vahvistavilla ja rohkaisevilla kommenteilla sekä aktiivisen ja heijastavan kuuntelun avulla tunnistamaan syyt muutokselle, puhumaan itse muutoksen puolesta, suunnittelemaan ja suoriutumaan muutoksesta. Tarkoituksena on tukea asiakkaan omaa harkintaa, oivaltamista ja päätöksentekoa. (Miller & Rollnick 1991, 2002, myös Egan 2007.) Motivoivaa haastattelua esitetään hyödynnettäväksi potilasopetuksessa (Saarmann ym. 2000, Redman 2007). Sitä on käytetty ja tutkittu terveysneuvonnassa (mm. Britt ym. 2004, Harting ym. 2004, Brodie & Inoue 2005). 2.4 Terveysneuvontatoiminnot Seuraavissa alaluvuissa tarkastellaan terveysneuvontatoimintoja, kuten tilanteen määrittämistä, muutoksen suunnittelua ja arviointia sekä muutoksen tukemista Tilanteen määrittäminen Terveysneuvonnan alussa määritetään asiakkaan tilanne eli kerätään, valikoidaan ja analysoidaan tilanteeseen liittyvää tietoa. Seuraavaksi tarkastellaan, mitä ja miten tietoa kerätään sekä mitkä ja miten asiat määritetään. Tilanteeseen liittyvät tekijät Asiakkaan terveydentilaa koskeva tieto ei pelkästään riitä (King 1994, Whitehead 2001b, myös Pender ym. 2001), vaikka ihmisen terveydentila on yhteydessä hänen elämän-

18 18 Tutkimuksen lähtökohdat tilanteeseensa ja elämäntyyliinsä (Jordan-Marsh ym. 1984). Terveysneuvontaa koskevissa tarkasteluissa onkin huomautettu tiedon sisällön kapea-alaisuudesta. Terveys ei rakennu vain yksilön vastuun ja yksilöllisten tekijöiden varaan, vaan fyysiset sekä sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset ympäristötekijät ovat myös oleellisia. (Gibson 1991, Dawson 1994, Maben & Macleod Clark 1995, Benson & Latter 1998, Norton 1998, Tones 1998, Twinn 2001, Whitehead 2001a, 2001b, 2001c, Uosukainen 2002, Whitehead 2006.) Penderin (1987) terveysneuvonnan mallia 1980-luvulta on kritisoitu sosiaalisten tekijöiden huomion ottamisen epäonnistumisesta (King 1994, Whitehead 2006). Mallia on kehitetty edelleen ja testattu (Pender ym. 2001, 2006). Ympäristötekijöiden unohtaminen ei ole vain epäeettistä vaan myös tehotonta (Tones 1993b), jos esimerkiksi sosiaaliset tekijät eivät tue asiakkaan valintaa muuttaa elämäntyyliään (Tones 1998). Tuloksekkaan terveysneuvonnan ehtona on, että ymmärretään miksi asiakas ei käyttäydy terveyttä edistävällä tavalla ja että mitä esteitä tai hyötyjä on käyttäytyä tietyllä tavalla (Twinn 2001). Kyselytutkimuksen mukaan fyysinen ympäristö ja liikunnan harrastaminen ovat yhteydessä toisiinsa (Ståhl ym. 2002). Monet terveellisten valintojen edelle menevät asiat ovat löytyneet siitä sosiaalisesta ja kulttuurisesta tilanteesta, jossa ihminen on elänyt ja elää (Dawson 1994). Esteet muutokselle ovat liittyneet paljolti sosiaalisiin ja ympäristöllisiin prosesseihin, sosiaalisiin normeihin ja kontrollin mittasuhteisiin (Miilunpalo ym. 2000, Whitehead 2001a, Nies & Motyka 2006). Liikuntaneuvonnassa terveydenhuoltohenkilöstö ei ole käsitellyt potilaan esiin tuomia liikuntaa rajoittavia tekijöitä (Poskiparta ym. 2004). Epidemiologisen tiedon osuus on korostunut neuvontatarpeen määrittämisen ja asiakasta koskeva tiedon suhteen työterveyshoitajan terveysneuvontatutkimuksessa. Hankitun tiedon hyväksikäyttö neuvontaprosessin eri vaiheissa on toteutunut huonosti. (Rantanen 1993.) Terveyskeskusten hoitajat ovat kokeneet tietojen hankkimisen ympäristötekijöistä vaikeaksi (Laitakari ym.1997). Potilaiden elämäntilannetta ei ole kartoitettu tarpeeksi sairaalan neuvontakeskusteluissa (Kettunen ym. 2006). Hoitajien ja potilaiden puheet ovat sisältäneet pääasiassa fyysisiä ja vähän sosiaalisia, psyykkisiä sekä emotionaalisia sanallisia ilmauksia sairaalan neuvontakeskusteluissa (Poskiparta 1997). Potilaiden ohjauksen tarpeet ovat liittyneet biofysiologisten tekijöiden lisäksi psykososiaalisiin tekijöihin (Kattainen 2004, Johansson 2006). Sairaalapotilaan ohjausta koskevissa tutkimuksissa todetaan, että perheenjäsenen rooli hoitohenkilökunnan yhteistyökumppanina ja potilaan voimavarana on tärkeä (Heino 2005) ja että perheen toimintakykyä voidaan tukea (Paavilainen ym. 2006). Asiakasta koskevan tiedon osa-alueita voidaankin jäsentää seuraavilla kehikoilla: biologis-fysiologiset, kognitiiviset, kokemukselliset, toiminnalliset, sosiaalisyhteisölliset, taloudelliset ja eettiset tekijät (Leino-Kilpi ym. 1999, Johansson ym. 2003, Johansson 2006, myös Heikkinen 2007) tai fyysiset tekijät, psyykkiset tekijät, sosiaaliset tekijät ja ympäristötekijät (Kääriäinen & Kyngäs 2005b, Kääriäinen 2007). Työterveyshuollon asiakasta koskeva tieto on perinteisesti käsitellyt yksilön terveydentilaa, elintapoja ja elämäntilannetta, työpaikan työhygieniaa (fysikaaliset, kemialliset ja biologiset tekijät) ja ergonomisia tekijöitä. Nyttemmin työn ja työpaikan psykososiaaliset tekijät ovat nousseet enemmän esille. Näiden merkitys työkykyyn ja jaksamiseen on korostunut (esim. Vahtera & Pentti 1999, Rautio ym. 2001, Hakanen 2005). Stressin ja hai-

19 Tutkimuksen lähtökohdat 19 tallisten terveystottumusten välillä on havaittu korrelaatiota. Syömisestä, tupakoinnista ja alkoholista on haettu apua stressiin. (Vahtera ym ) Työterveyshuoltohenkilöstö on tiedostanut psykososiaalisten tekijöiden merkityksen. Fyysinen työympäristö säilyttää kuitenkin merkityksensä, kuormitustekijät ja altisteet vain muuttuvat. (Rautio 2004.) Ikääntyvien työntekijöiden terveyden edistämiseen on kehitetty malli, jossa tiedon osaalueina kuvataan yksilöllisten tekijöiden lisäksi ympäristöllisiä tekijöitä kuten työyhteisöä, työterveysasemaa ja terveyden edistämisen yhteistyötahoja (Naumanen 2006). Precede-Proceed -intervention suunnittelumallissa (Green & Kreuter 1991, 1999, 2005) ideana on tunnistaa tilanteen määritysvaiheessa epidemiologisen, taloudellisen, sosiaalisen, ympäristöllisen tiedon lisäksi asiakkaan käyttäytymiseen vaikuttavat altistavat, mahdollistavat ja vahvistavat tekijät. Altistavia eli motivoivia ja pääasiassa psykologisia kognitiivis-affektiivisia tekijöitä ovat asiakkaan tiedot ja tietoisuus, uskomukset, arvot, asenteet, nykyiset taidot sekä käsitykset omista kyvyistä ja tarpeista. Mahdollistavia tekijöitä, jotka helpottavat motivaation realisoitumista, ovat voimavarat ympäristössä (esim. välineet, terveyspalvelut), esteet (esim. elinolosuhteisiin liittyvät) ja uudet, käyttäytymismuutoksen aikaansaamiseksi tarvittavat taidot. Vahvistavia tekijöitä ovat itseltä sekä toisilta ihmisiltä saatu palaute ja tuki. (Green ym. 1980, Jordan-Marsh ym. 1984, Green & Kreuter 1991, 1999, 2005, myös Pender 1987, Pender ym. 2001, Tones 2000, Pender ym ) Altistavat tekijät voidaan jäsentää yksilökohtaisiksi vastavoimiksi omaksumiselle. Mahdollistavat ja vahvistavat tekijät vastaavat ympäristön vastavoimia omaksumiselle. (Laitakari 1986.) Terveyden psykologisista hallintakäsityksistä (Uutela & Härkäpää 1993) on terveysneuvontatutkimukseen otettu mukaan self-efficacy-käsite. Sitä on kuvattu empiirisissä tutkimuksissa (mm. DeVries & Brug 1999, Dijkstra & de Vries 2000, Kettunen 2001, Harting ym. 2004, Johansson 2006), teoreettisissa tarkasteluissa (Green & Kreuter 1991, Tones 1998, Rosal ym. 2001, Whitehead 2001a, Green & Kreuter 2005, Pender 2006, Smith ym. 2006, Redman 2007) ja oppikirjoissa (Egan 1998, 2007, Miller & Rollnick 2002). Käsite on sosiaalis-kognitiivisesta teoriasta. Se tarkoittaa yksilön käsitystä omasta kyvykkyydestä ja pystyvyydestä onnistua uuden käyttäytymisen suhteen. Käsitys perustuu paljolti kokemukseen. (Green & Kreuter 1999, 2005.) Egan (1998) kuvaa self-efficacy-käsitettä osaamisella ja haluamisella. Psykologisia käsitteitä ovat myös muun muassa itsetarkkailu, itsekontrolli ja itsearviointi. Näitä taitoja tarvitaan käyttäytymismuutoksissa (Pender 1987, Mullen ym. 1997, Pender ym. 2001, Harting ym. 2004, Pender ym. 2006, myös Gerace 1998). Lang & Froelicher (2006) ovat todenneet tutkimuskatsauksensa johtopäätöksissä, että painonhallinta ei ole yksinkertainen tahdon ja itsekontrollin ongelma vaan monimutkainen ilmiö. Asiakastiedon psyykkiseen osa-alueeseen on tuotu uusi käsite, terveyden lukutaito. Käsite viittaa yksilön lukemiseen ja laskemiseen liittyviin taitoihin, ymmärrykseen, kykyyn käyttää terveystietoa päätöksenteossaan sekä onnistuneeseen toimintaan terveydenhuollon asiakkaana. (Speros 2005, myös Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005.) Hoitajat eivät ole tarkistaneet, miten potilas on soveltanut tietoa omassa arkielämässään ravitsemusneuvontatutkimuksen mukaan (Poskiparta ym. 2007). Asiakkaan itsearvioinnin helpottamisen tueksi olisi paikallaan kehittää lomakkeita tutkimusten johtopäätösten mukaan (Kettunen

20 20 Tutkimuksen lähtökohdat ym. 2004, Poskiparta ym. 2007). Neuvontatilanteessa tulisi antaa potilaalle mahdollisuus muuttaa teoreettinen tieto omaksi käytännön tiedoksi (Koikkalainen 2001). Terveyskäyttäytymisen teorioista ja malleista käsitellään terveysneuvontakirjallisuudessa Prochaskan ym. (esim. 1992) terveystottumusten muuttamisen tukemiseksi kehiteltyä, nykyään suosittua ja testattua vaihe- ja prosessimallia, ns. transteoreettista mallia (Pender 1987, Redman 1997, Pender ym. 2001, 2006, Whitehead 2001a ja 2001b, Savola & Koskinen-Ollonqvist 2005, Redman 2007). Malli kuvaa eri vaiheiden (esiharkinta-, harkinta-, suunnittelu- tai valmistelu-, toiminta- ja ylläpitovaiheen) ominaispiirteitä ja mahdollisia interventioita (esim. Prochaska ym. 1992). Mallin tehokkuutta ja eettisyyttä kohtaan on esitetty kritiikkiä (mm. Whitehead 1997, Whitelaw 2000, Brug ym.2004). Transteoreettisen Prochaskan ym. (1992) muutosvaihemallin hyödynnettävyys terveysneuvonnassa on tuotu esiin (Cassidy 1997, Redman 1997, Pender ym. 2001, Saarmann ym. 2000, Pender ym. 2006, Redman 2007, myös Houlihan 1999). Prochaskan ym. mallista (loc.cit.) on tehty esimerkiksi käytännön opas tupakkaterveysneuvontatyöhön (Leskinen ym. 1995), työväline elintapojen muutosta tukevaan terveysneuvontaan (Poskiparta ym. 2004) ja malli ravitsemusneuvontaan (Rosal ym. 2001). Transteoreettisen mallin käyttöä on tutkittu terveysneuvonnassa (mm. Dijkstra & de Vries 2000, Kasila ym. 2003, Harting ym. 2004, de Vries ym. 2006). Kun ravitsemustottumusten muuttamista tutkittiin (Koikkalainen 2001), Prochaskan ym. malliin (loc.cit.) lisättiin ns. estemalli, joka tarkoittaa, että asiakkaalle esitetään kysymyksiä mahdollisista esteistä mallin joka vaiheessa. Hoitajien tulisi tietää enemmän käyttäytymisen muutosprosessista (Saarmann ym. 2000, Wijk 2003). Hoitajan ja asiakkaan pitäisi yhdessä arvioida, missä muutosprosessin vaiheessa asiakas on (Pender ym. 2001, 2006, myös Laitakari 1986). Vaikka lukuisat terveyskäyttäytymisteoriat eivät ole lisänneet ymmärrystä terveysneuvonnasta käsitteiden ja teorioiden empiirisen testauksen puuttuessa (Noar & Zimmerman 2005), teorian merkitystä käytännön neuvontatyölle tähdennetään (Green 2000, Whitehead 2001a, Freshwater 2003, Pender ym. 2006, Tones & Green 2005). Laitakari (1998) tarkastelee transteoreettisen mallin ja kehittämänsä terveyskäyttäytymisen omaksumismallin yhtäläisyyksiä ja käytäntöön sovellettavuutta. Mallit antavat käsitteellistä selkeyttä ja suuntaa käytännön terveysneuvonnan suunnittelulle ja toteutukselle. Whitehead (2001a) huomauttaa, että mallit ovat vain kuvauksia siitä, miten asiat saatavat toimia. Mallit eivät ole ratkaisu sinänsä. Tutkimustulosten mukaan neuvontakeskustelut ovat jääneet niin yleiselle tasolle, että niissä on ollut vaikeata tunnistaa potilaan muutosprosessin vaihetta ja etenemistä (Kasila ym. 2003, Poskiparta ym. 2007). Tilanteeseen liittyvien tekijöiden määrittäminen Asiakkaan osallistuminen aktiivisena toimijana tilanteen määrittämisvaiheesta alkaen on tärkeää, koska terveysneuvonnan pohjana on asiakkaan oma näkemys ongelmista, niiden syistä, mahdollisista ratkaisuyrityksistä ja tarpeista (Egan 1998, Nupponen 1998, Harting ym. 2004, Egan 2007). Nupponen (1998) huomauttaa, että on olemassa sellaista tietoa, jota vain asiakas voi tuottaa. Asiakkaan haluun kertoa itsestä vaikuttavat kulttuuriset ja yksilölliset erot (Egan 1998, 2007). Häggman-Laitila (1999) on kuvannut haastattelu- ja päiväkirja-aineiston analyysin tuloksena kolmea terveyskokemuksen perustyyliä, jotka

TYÖTERVEYSHUOLTO TUKEMASSA TYÖURIEN PIDENTÄMISTÄ. Kiira Järvisilta & Sanni Raskangas

TYÖTERVEYSHUOLTO TUKEMASSA TYÖURIEN PIDENTÄMISTÄ. Kiira Järvisilta & Sanni Raskangas TYÖTERVEYSHUOLTO TUKEMASSA TYÖURIEN PIDENTÄMISTÄ Kiira Järvisilta & Sanni Raskangas Johdanto Työurien pidentäminen on noussut yhdeksi tärkeimmäksi kansalliseksi tavoitteeksi. Tässä terveydenhoitajaopiskelijoiden

Lisätiedot

Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3 Perustelut, huomiot. tunnistaa monipuolisesti, asiakaslähtöisesti ja voimavaralähtöisesti

Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3 Perustelut, huomiot. tunnistaa monipuolisesti, asiakaslähtöisesti ja voimavaralähtöisesti Kuntoutumisen tukeminen Sivu 1(10) Arvioinnin kohde Arviointikriteerit 1. Työprosessin Suunnitelmallinen työskentely Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3 Perustelut, huomiot Tutkinnon suorittaja: tunnistaa

Lisätiedot

NUORTEN TIETO- JA NEUVONTAPALVELU TUTKINTOTILAISUUDEN ARVIOINTILOMAKE

NUORTEN TIETO- JA NEUVONTAPALVELU TUTKINTOTILAISUUDEN ARVIOINTILOMAKE TUTKINNONSUORITTAJAN NIMI: NUORTEN TIETO- JA NEUVONTAPALVELU TUTKINTOTILAISUUDEN ARVIOINTILOMAKE ARVIOINNIN KOHTEET ARVIOINTIKRITEERIT 1. Työprosessin hallinta Toimintakokonaisuuksien suunnittelu suunnittelee

Lisätiedot

Psyykkinen toimintakyky

Psyykkinen toimintakyky Psyykkinen toimintakyky Toimintakyky = ihmisen ominaisuuksien ja ympäristön suhde : kun ympäristö vastaa yksilön ominaisuuksia, ihminen kykenee toimimaan jos ihmisellä ei ole fyysisiä tai psykososiaalisia

Lisätiedot

LIIKUNNANOHJAUS TUTKINTOTILAISUUDEN ARVIOINTILOMAKE

LIIKUNNANOHJAUS TUTKINTOTILAISUUDEN ARVIOINTILOMAKE TUTKINNONSUORITTAJAN NIMI: LIIKUNNANOHJAUS TUTKINTOTILAISUUDEN ARVIOINTILOMAKE ARVIOINNIN KOHTEET ARVIOINTIKRITEERIT 1. Työprosessin hallinta Toimintakokonaisuuksien suunnittelu suunnittelee toimintaa

Lisätiedot

JOHTAJUUDEN LAADUN ARVIOINTI

JOHTAJUUDEN LAADUN ARVIOINTI JOHTAJUUDEN LAADUN ARVIOINTI Copyright Mentorit Oy, 2006. www.mentorit.fi Mittarin käyttöoikeus vain tunnukset lunastaneella. Osittainenkin kopiointi tai muokkaus vain tekijän luvalla. Kyselyn perustana

Lisätiedot

SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA AMMATTITAIDON ARVIOINTI TUTKINNON OSA: TUTKINNON OSAN SUORITTAJA: RYHMÄTUNNUS / RYHMÄN OHJAAJA:

SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA AMMATTITAIDON ARVIOINTI TUTKINNON OSA: TUTKINNON OSAN SUORITTAJA: RYHMÄTUNNUS / RYHMÄN OHJAAJA: SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA AMMATTITAIDON ARVIOINTI TUTKINNON OSA: TUTKINNON OSAN SUORITTAJA: RYHMÄTUNNUS / RYHMÄN OHJAAJA: TUTKINTOTILAISUUDEN AJANKOHTA: TUTKINTOTILAISUUDEN PAIKKA:

Lisätiedot

Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kohtalonyhteys 10.2.2011

Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kohtalonyhteys 10.2.2011 Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kohtalonyhteys 10.2.2011 17.2.2011 Hannele Waltari Mitä työhyvinvointi on? Työhyvinvointi tarkoittaa turvallista, terveellistä ja tuottavaa työtä, jota ammattitaitoiset

Lisätiedot

4.1.1 Kasvun tukeminen ja ohjaus

4.1.1 Kasvun tukeminen ja ohjaus 1 4.1.1 Kasvun tukeminen ja ohjaus Ammattitaitovaatimukset Opiskelija tai tutkinnon suorittaja osaa kunnioittaa asiakkaan arvoja ja kulttuuritaustaa tunnistaa eri-ikäisten ja taustaltaan erilaisten asiakkaiden

Lisätiedot

MONTA TIETÄ MUUTOKSEEN

MONTA TIETÄ MUUTOKSEEN 1 MONTA TIETÄ MUUTOKSEEN MUUTOSREITTI - Pohdintaa: Mikä elämässä on arvokasta? - Tahtoa - Uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin - Uskoa omiin kykyihin ja taitoihin - Päätöksentekoa - Tavoitteita - Aikaa

Lisätiedot

Puhe, liike ja toipuminen. Erityisasiantuntija Heli Hätönen, TtT

Puhe, liike ja toipuminen. Erityisasiantuntija Heli Hätönen, TtT Puhe, liike ja toipuminen Erityisasiantuntija Heli Hätönen, TtT Puhe liike toipuminen? 2.9.2014 Hätönen H 2 Perinteitä ja uusia näkökulmia Perinteinen näkökulma: Mielenterveyden ongelmien hoidossa painotus

Lisätiedot

LASTEN JA NUORTEN MIELENTERVEYDEN EDISTÄMINEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ

LASTEN JA NUORTEN MIELENTERVEYDEN EDISTÄMINEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ 1 LASTEN JA NUORTEN MIELENTERVEYDEN EDISTÄMINEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ n nimi: Ryhmä: Työssäoppimisen vastaava opettaja: 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ LASTEN JA NUORTEN MIELENTERVEYDEN

Lisätiedot

1. Ohjaustyylit. Esimerkkejä tyylin käyttötilanteista. Tavoite. Työpaikkaohjaajan toiminta. Tulokset

1. Ohjaustyylit. Esimerkkejä tyylin käyttötilanteista. Tavoite. Työpaikkaohjaajan toiminta. Tulokset 1. Ohjaustyylit on hyvä tunnistaa itselleen ominaiset tavat ohjata opiskelijoita. on hyvä osata joustavasti muuttaa ohjaustyyliään erilaisiin tilanteisiin ja erilaisille opiskelijoille sopivaksi. Seuraavaksi

Lisätiedot

HUUKO IV 8.9.2011 klo 14.00-14.45 Tanja Hirschovits-Gerz. Tanja Hirschovits-Gerz@uta.fi 2011 1

HUUKO IV 8.9.2011 klo 14.00-14.45 Tanja Hirschovits-Gerz. Tanja Hirschovits-Gerz@uta.fi 2011 1 HUUKO IV 8.9.2011 klo 14.00-14.45 Tanja Hirschovits-Gerz Tanja Hirschovits-Gerz@uta.fi 2011 1 Mistä ja kenen prosessista on kyse? Polarisaatio: päihde- ja mielenterveystyö? Asiakkaan / potilaan muutosprosessista?

Lisätiedot

Vuorovaikutusta arjessa näkökulmana palaute

Vuorovaikutusta arjessa näkökulmana palaute Vuorovaikutusta arjessa näkökulmana palaute 28.5.2013 Minna Lappalainen, TtM, TRO, työnohjaaja minna.lappalainen@apropoo.fi Tavoitteena: Erilaisten näkökulmien ja työvälineiden löytäminen arjen vuorovaikutustilanteisiin:

Lisätiedot

Palvelun nimi Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus ryhmässä. Palvelun nimi Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus yksilöllisesti

Palvelun nimi Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus ryhmässä. Palvelun nimi Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus yksilöllisesti et Työpaikkaselvitys Terveystarkastukset Työkykyä ylläpitävä toiminta Työfysioterapeutin ergonomiatoiminta Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus Ergonomiaselvitys Kuuluu teema-alueisiin: Työpaikkaselvitys

Lisätiedot

LUOVA JA TOIMINNALLINEN LÄHIHOITAJA AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ

LUOVA JA TOIMINNALLINEN LÄHIHOITAJA AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ 1 LUOVA JA TOIMINNALLINEN LÄHIHOITAJA AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ opiskelijan nimi: ryhmä: työssäoppimisen vastaava opettaja: 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ LUOVA JA TOIMINNALLINEN LÄHIHOITAJA

Lisätiedot

Case-opetusmenetelm. opetusmenetelmä. Mirja Anttila, Elina Kettunen, Kristiina Naski, Kaija Ojanperä 31.3.2010

Case-opetusmenetelm. opetusmenetelmä. Mirja Anttila, Elina Kettunen, Kristiina Naski, Kaija Ojanperä 31.3.2010 Case-opetusmenetelm opetusmenetelmä Mirja Anttila, Elina Kettunen, Kristiina Naski, Kaija Ojanperä 31.3.2010 Opetusmenetelmä Oppijat käsittelevät jotain esimerkkitapausta ja soveltavat siihen aikaisempia

Lisätiedot

"Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein

Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein "Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein Maarit Kairala Sosiaalityön e- osaamisen maisterikoulutus Lapin yliopisto/ Oulu 18.4.2013 Lähtökohtiani:

Lisätiedot

- MIKSI TUTKIMUSNÄYTTÖÖN PERUSTUVAA TIETOA? - MISTÄ ETSIÄ?

- MIKSI TUTKIMUSNÄYTTÖÖN PERUSTUVAA TIETOA? - MISTÄ ETSIÄ? THM M Mustajoki Sairaanhoitajan käsikirjan päätoimittaja - MIKSI TUTKIMUSNÄYTTÖÖN PERUSTUVAA TIETOA? - MISTÄ ETSIÄ? M Mustajoki 290506 1 Miksi? Kaikilla potilas(!) ja sairaanhoitaja - sama tieto Perustelut

Lisätiedot

Arviointi ja palaute käytännössä

Arviointi ja palaute käytännössä Arviointi ja palaute käytännössä Merja Ellilä Arvioinnista Oppimista ohjaavan arvioinnin merkitys ohjattavan oppimisen tukemista ja suuntaamista tietojen, taitojen ja asenteiden arvioimista ohjattavan

Lisätiedot

Korvausjärjestelmän tuki uudistuneille käytännöille

Korvausjärjestelmän tuki uudistuneille käytännöille Korvausjärjestelmän tuki uudistuneille käytännöille Finlandia-talo / webinaari 26.9.2014 Reija Jääskeläinen etuuspäällikkö Työterveyshuollon korvausjärjestelmän tavoitteet (1/2) Edistää, kannustaa ja ohjata

Lisätiedot

12.1.2015. 1. Palvelu on helposti saatavaa, asiakaslähtöistä ja turvallista

12.1.2015. 1. Palvelu on helposti saatavaa, asiakaslähtöistä ja turvallista 1 (4) HOITO- JA HOIVATYÖN TOIMINTAOHJELMA 2015-2016 Väestön ikääntyminen, palvelu- ja kuntarakenteen muutos, palveluiden uudistamistarve, väestön tarpeisiin vastaavuus, kilpailu osaavasta työvoimasta ja

Lisätiedot

ASIAKASOHJAUS PALVELUOHJAUSPROSESSIN ERI VAIHEET TYÖMENETELMÄT VERKOSTOT JA YHTEISTYÖ

ASIAKASOHJAUS PALVELUOHJAUSPROSESSIN ERI VAIHEET TYÖMENETELMÄT VERKOSTOT JA YHTEISTYÖ ASIAKASOHJAUS PROSESSI PALVELUOHJAUSPROSESSIN ERI VAIHEET TYÖMENETELMÄT VERKOSTOT JA YHTEISTYÖ 16.4.2014 PALVELUOHJAUS - MITÄ, KENELLE, MITEN? 16.4.2014 2 Palveluohjaus perustuu Asiakkaan ja hänen palveluohjaajansa

Lisätiedot

TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU

TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaalialan AMK-osaamisen kompetenssit 2010 Sosiaalialan eettinen on sisäistänyt sosiaalialan arvot ja ammattieettiset periaatteet ja sitoutuu toimimaan niiden mukaisesti

Lisätiedot

Työkyvyn hallinta, seuranta ja varhainen tuki. Työterveysyhteistyö ja työkyvyn ylläpitäminen korvaamisen edellytyksinä

Työkyvyn hallinta, seuranta ja varhainen tuki. Työterveysyhteistyö ja työkyvyn ylläpitäminen korvaamisen edellytyksinä Työkyvyn hallinta, seuranta ja varhainen tuki Työterveysyhteistyö ja työkyvyn ylläpitäminen korvaamisen edellytyksinä Koulutuskiertue 2012 1 Tavoitteemme on edistää yhteistä näkemystä työterveysyhteistyöstä

Lisätiedot

Dokumenttia hyödyntävien tulee viitata siihen asianmukaisesti lähdeviitteellä. Lisätiedot: http://www.fsd.uta.fi/

Dokumenttia hyödyntävien tulee viitata siihen asianmukaisesti lähdeviitteellä. Lisätiedot: http://www.fsd.uta.fi/ FSD2605 CP-VAMMAISTEN AIKUISTEN ELÄMÄNHALLINTA 2008-2010 FSD2605 WELL-BEING OF ADULTS WITH CEREBRAL PALSY 2008-2010 Tämä dokumentti on osa yllä mainittua Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon arkistoitua

Lisätiedot

Standardien 2 ja 3 käytäntöön soveltaminen - Alkoholi mini-intervention käyttöönotto

Standardien 2 ja 3 käytäntöön soveltaminen - Alkoholi mini-intervention käyttöönotto Standardien 2 ja 3 käytäntöön soveltaminen - Alkoholi mini-intervention käyttöönotto Heli Hätönen, TtM Ennaltaehkäisevän mielenterveys- ja päihdetyön koordinaattori Imatran kaupunki Perustelut Imatralla

Lisätiedot

Terveyden edistämisen hyvät käytännöt

Terveyden edistämisen hyvät käytännöt Terveyden edistämisen hyvät käytännöt Timo Leino, LT, dos. ylilääkäri Hyvä työterveyshuoltokäytäntö - mikä uutta? 26.9.2014, Helsinki Elintavat, terveys ja työkyky Naisista 57 % ja miehistä 51 % harrasti

Lisätiedot

Nuori kuski osaa! Nuoret ammattikuljettajat työkykyisinä ja työelämätaitoisina ratissa

Nuori kuski osaa! Nuoret ammattikuljettajat työkykyisinä ja työelämätaitoisina ratissa Nuori kuski osaa! Nuoret ammattikuljettajat työkykyisinä ja työelämätaitoisina ratissa Nuori kuski osaa! -projektin tarkoituksena tuottaa kriteerit logistiikka-alan pk-yrityksiin nuoren työntekijän perehdyttämiseen

Lisätiedot

Muutoksessa elämisen taidot

Muutoksessa elämisen taidot Muutoksessa elämisen taidot Päivi Rauramo, asiantuntija TtM Työturvallisuuskeskus TTK paivi.rauramo@ttk.fi Työelämän muutosvirtoja Teknologian kehitys Tietotekniikan ja siihen liittyvien sovellusten kehitys

Lisätiedot

SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA 79/ 011/ 2014 AMMATTITAIDON ARVIOINTI TUTKINNON OSAN SUORITTAJA: RYHMÄTUNNUS / RYHMÄN OHJAAJA:

SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA 79/ 011/ 2014 AMMATTITAIDON ARVIOINTI TUTKINNON OSAN SUORITTAJA: RYHMÄTUNNUS / RYHMÄN OHJAAJA: Turun Aikuiskoulutuskeskus Kärsämäentie 11, 20360 Turku 0207 129 200 www.turunakk.fi SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA 79/ 011/ 2014 AMMATTITAIDON ARVIOINTI TUTKINNON OSA: KASVUN TUKEMINEN

Lisätiedot

MEDIA- JA VERKKO-OHJAUS TUTKINTOTILAISUUDEN ARVIOINTILOMAKE

MEDIA- JA VERKKO-OHJAUS TUTKINTOTILAISUUDEN ARVIOINTILOMAKE TUTKINNONSUORITTAJAN NIMI: MEDIA- JA VERKKO-OHJAUS TUTKINTOTILAISUUDEN ARVIOINTILOMAKE ARVIOINNIN KOHTEET ARVIOINTIKRITEERIT 1. Työprosessin hallinta Toimintakokonaisuuksien suunnittelu suunnittelee toimintaa

Lisätiedot

KUNTOUTUMISEN TUKEMINEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ

KUNTOUTUMISEN TUKEMINEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ 1 KUNTOUTUMISEN TUKEMINEN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ opiskelijan nimi: ryhmä: työssäoppimisen vastaava opettaja: 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ KUNTOUTUMISEN TUKEMISEN TUTKINNON OSASSA / NÄYTÖN

Lisätiedot

Tekijä: Pirkko Jokinen. Osaamisen arviointi

Tekijä: Pirkko Jokinen. Osaamisen arviointi Tekijä: Pirkko Jokinen Osaamisen arviointi Arviointi kohdistuu Osaamisen eli pätevyyden arviointiin = tutkinnon edellyttämät oppimistulokset (learning outcomes) Arvioidaan tiedot, taidot ja asenteet Opintojakson

Lisätiedot

Työelämäharjoittelu sosionomi (AMK) tutkinnossa

Työelämäharjoittelu sosionomi (AMK) tutkinnossa Työelämäharjoittelu sosionomi (AMK) tutkinnossa Metropolia ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelma Mervi Nyman Koulutusohjelman toteutuksen lähtökohdat Koulutusohjelman opetussuunnitelma perustuu

Lisätiedot

Työhyvinvointia yhteisesti kehittämällä - TEDI

Työhyvinvointia yhteisesti kehittämällä - TEDI Työhyvinvointia yhteisesti kehittämällä - TEDI Pirjo Sirola-Karvinen, projektipäällikkö p. 0500 444575 Merja Turpeinen, tutkija p. 030 4742669 Maria Rautio, kehittämispäällikkö Päivi Husman, hankkeen vastuullinen

Lisätiedot

Hoiva- ja hoito Perusterveydenhuolto TEHTÄVÄNKUVAUS ja TEHTÄVÄN VAATIVUUDEN ARVIOINTI

Hoiva- ja hoito Perusterveydenhuolto TEHTÄVÄNKUVAUS ja TEHTÄVÄN VAATIVUUDEN ARVIOINTI 1 Hoiva- ja hoito Perusterveydenhuolto TEHTÄVÄNKUVAUS ja TEHTÄVÄN VAATIVUUDEN ARVIOINTI 1. TEHTÄVÄN PERUSTIEDOT Tehtävän nimike: Koulutus ja KVTES:n hinnoitteluryhmä: Työyksikkö (esim. kotihoito): Työpaikka

Lisätiedot

Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä!

Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä! Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä! Reetta Kekkonen Tiimin prosessit Oppiva työprosessi YHTEISÖLLISET PROSESSIT Taidot + valmiudet Reetta Kekkonen Rakenne Foorumit TIIMI / HENKILÖSTÖ VUOROVAIKUTUS

Lisätiedot

SOSIAALITYÖN TUKEMASSA SOSIAALITYÖTÄ. Rovaniemi 13.04.2010 4.5.2010 AN 1

SOSIAALITYÖN TUKEMASSA SOSIAALITYÖTÄ. Rovaniemi 13.04.2010 4.5.2010 AN 1 SOSIAALITYÖN PROSESSIKUVAUKSET TUKEMASSA SOSIAALITYÖTÄ Rovaniemi 13.04.2010 Asta Niskala 4.5.2010 AN 1 Sosiaalityön määritelmä Sosiaalityö kohdistuu ihmisten ja heidän sosiaalisessa ympäristössään olevien

Lisätiedot

Sosiaalialan AMK -verkosto

Sosiaalialan AMK -verkosto 1 Sosiaalialan AMK -verkosto Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkosto 15.4.2010 Esitys sosionomi (AMK) tutkinnon kompetensseista Tämä esitys sisältää a) ehdotuksen sosiaalialan koulutusohjelmassa suoritetun

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. 23.11.2012 Eija Lehto, Työhyvinvointipalvelut. Työterveyslaitos www.ttl.fi

Hyvinvointia työstä. 23.11.2012 Eija Lehto, Työhyvinvointipalvelut. Työterveyslaitos www.ttl.fi Hyvinvointia työstä Eija Lehto, erityisasiantuntija IKÄTIETOISELLA JOHTAMISELLA KOHTI TYÖHYVINVOINTIA 23.11.2012 Eija Lehto, Työhyvinvointipalvelut Työhyvinvointi työntekijän omakohtainen kokemus, joka

Lisätiedot

Miten tukea työurien jatkamista työpaikoilla?

Miten tukea työurien jatkamista työpaikoilla? Miten tukea työurien jatkamista työpaikoilla? Mistä työhyvinvointi koostuu? Työhyvinvointiryhmä tämä ryhmä perustettiin 2009 ryhmään kuuluu 13 kaupungin työntekijää - edustus kaikilta toimialoilta, työterveyshuollosta,

Lisätiedot

TUTKINTOSUUNNITELMA Sivu 1 (7) SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA

TUTKINTOSUUNNITELMA Sivu 1 (7) SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA TUTKINTOSUUNNITELMA Sivu 1 (7) SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA Tutkinnon osa SUUN TERVEYDEN EDISTÄMINEN JA SUUN TERVEYDENHOIDON ERIKOISALOILLA TOIMIMINEN Tutkinnon osan suorittaja Nimi

Lisätiedot

Terveydenhoitajan tulevaisuuden osaaminen - uudet osaamisvaatimukset. Terveydenhoitajapäivät 31.1.2014, Jyväskylä Päivi Haarala

Terveydenhoitajan tulevaisuuden osaaminen - uudet osaamisvaatimukset. Terveydenhoitajapäivät 31.1.2014, Jyväskylä Päivi Haarala Terveydenhoitajan tulevaisuuden osaaminen - uudet osaamisvaatimukset Terveydenhoitajapäivät 31.1.2014, Jyväskylä Päivi Haarala Terveydenhoitajan osaaminen 31.1.2019 terveydenhoitajia koulutetaan tulevaisuuden

Lisätiedot

JUANKOSKEN KAUPUNGIN TYÖSUOJELUN TOIMINTAOHJELMA VUOSILLE 2014-2016

JUANKOSKEN KAUPUNGIN TYÖSUOJELUN TOIMINTAOHJELMA VUOSILLE 2014-2016 1 JUANKOSKEN KAUPUNKI TYÖSUOJELU JUANKOSKEN KAUPUNGIN TYÖSUOJELUN TOIMINTAOHJELMA VUOSILLE 2014-2016 1. TOIMINTAOHJELMAN MERKITYS JA TAVOITE Juankosken kaupungin työsuojelun toimintasuunnitelman tarkoituksena

Lisätiedot

Kuntien tuloksellisuusseminaari 19.11.2009. Titta Jääskeläinen YTM, tutkija Kuopion yliopisto

Kuntien tuloksellisuusseminaari 19.11.2009. Titta Jääskeläinen YTM, tutkija Kuopion yliopisto Kuntien tuloksellisuusseminaari 19.11.2009 Titta Jääskeläinen YTM, tutkija Kuopion yliopisto Kuntien toimintaympäristö Kuntaorganisaatioiden toimintaan ja tavoitteenasetteluun osallistuu monia suorittavia,

Lisätiedot

TUTKINNON OSAN ARVIOINTISUUNNITELMA 26. marraskuuta 2014

TUTKINNON OSAN ARVIOINTISUUNNITELMA 26. marraskuuta 2014 Tutkinto: Hiusalan perustutkinto Tutkinnon osan nimi ja laajuus: Ekologiset hiuspalvelut 15 osp, paikallisiin ammattitaitovaatimuksiin perustuva tutkinnon osa KESKEISET ASIAT 1. Kuvaus osaamisen tunnustamisen

Lisätiedot

FSD2226 Terveyden edistämisen barometri 2005 : jäsenjärjestöt

FSD2226 Terveyden edistämisen barometri 2005 : jäsenjärjestöt KYSELYLOMAKE Tämä kyselylomake on osa Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon arkistoitua tutkimusaineistoa FSD2226 Terveyden edistämisen barometri 2005 : jäsenjärjestöt Kyselylomaketta hyödyntävien tulee

Lisätiedot

Syrjäytymisen monimuotoisuus - terveyden, toimintakyvyn ja terveyspalveluiden näkökulmasta Raija Kerätär 8.2.2013. www.oorninki.fi

Syrjäytymisen monimuotoisuus - terveyden, toimintakyvyn ja terveyspalveluiden näkökulmasta Raija Kerätär 8.2.2013. www.oorninki.fi Syrjäytymisen monimuotoisuus - terveyden, toimintakyvyn ja terveyspalveluiden näkökulmasta Raija Kerätär 8.2.2013 www.oorninki.fi Osallisuus - syrjäytyminen Sosiaalinen inkluusio, mukaan kuuluminen, osallisuus

Lisätiedot

ELÄMÄNTAPAMUUTOKSEN VAIHEET Muutosvaihemalli (Prochaska & DiClemente 1983)

ELÄMÄNTAPAMUUTOKSEN VAIHEET Muutosvaihemalli (Prochaska & DiClemente 1983) ELÄMÄNTAPAMUUTOKSEN VAIHEET Muutosvaihemalli (Prochaska & DiClemente 1983) 1. Esiharkinta ei aikomusta muuttaa käyttäytymistä ongelman kieltäminen ja vähätteleminen ei tiedosteta muutoksen tarpeellisuutta

Lisätiedot

Opiskelijatuutorikoulutus 24.03.2015 & 10.4.2015

Opiskelijatuutorikoulutus 24.03.2015 & 10.4.2015 Opiskelijatuutorikoulutus 24.03.2015 & 10.4.2015 Opintopsykologitoiminta ja opiskeluprosessin tukeminen Opiskelijatuutorikoulutus Opintopsykologi Jane Paakkolanvaara (slaidit: opintopsykologit Sara Miihkinen

Lisätiedot

7.5.2012/ LW, SK VARHAISEN TUEN MALLI. Varhaisen tuen mallin tarkoitus ja tavoitteet

7.5.2012/ LW, SK VARHAISEN TUEN MALLI. Varhaisen tuen mallin tarkoitus ja tavoitteet 7.5.2012/ LW, SK VARHAISEN TUEN MALLI Varhaisen tuen mallin tarkoitus ja tavoitteet Terveyden ja työkyvyn säilyminen ovat yksi työelämän suurimpia haasteita. Työkyky voidaan kuvata ihmisen voimavarojen

Lisätiedot

Miten minun tulisi toimia, jotta toimisin oikein?

Miten minun tulisi toimia, jotta toimisin oikein? Miten minun tulisi toimia, jotta toimisin oikein? Verkkopohjainen dilemmakeskustelu sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden eettisen ajattelun kehittäjänä Soile Juujärvi ja Kaija Pesso SULOP 2013 3/7/2013

Lisätiedot

Tutkimus terveydestä, työkyvystä ja lääkehoidosta. Tutkimuksen keskeisimmät löydökset Lehdistömateriaalit

Tutkimus terveydestä, työkyvystä ja lääkehoidosta. Tutkimuksen keskeisimmät löydökset Lehdistömateriaalit Tutkimus terveydestä, työkyvystä ja lääkehoidosta Tutkimuksen keskeisimmät löydökset Lehdistömateriaalit Tutkimuksen taustaa Aula Research Oy toteutti Lääketeollisuus ry:n toimeksiannosta tutkimuksen suomalaisten

Lisätiedot

KASVUN TUKEMINEN JA OHJAUS

KASVUN TUKEMINEN JA OHJAUS TURUN AIKUISKOULUTUSKESKUS Kärsämäentie 11, 20360 Turku puh. 0207 129 200 fax 0207 129 209 SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA NÄYTTÖTUTKINTO AMMATTITAIDON ARVIOINTI KASVUN TUKEMINEN JA

Lisätiedot

YMPÄRISTÖOPPI. Marita Kontoniemi Jyväskylän normaalikoulu marita.kontoniemi@norssi.jyu.fi

YMPÄRISTÖOPPI. Marita Kontoniemi Jyväskylän normaalikoulu marita.kontoniemi@norssi.jyu.fi YMPÄRISTÖOPPI Marita Kontoniemi Jyväskylän normaalikoulu marita.kontoniemi@norssi.jyu.fi OPPIAINEEN TEHTÄVÄ Rakentaa perusta ympäristö- ja luonnontietoaineiden eri tiedonalojen osaamiselle Tukea oppilaan

Lisätiedot

OSA 3: VAIKEIDEN ASIOIDEN PUHEEKSI OTTAMINEN

OSA 3: VAIKEIDEN ASIOIDEN PUHEEKSI OTTAMINEN OSA 3: VAIKEIDEN ASIOIDEN PUHEEKSI OTTAMINEN 5.6.2014 13-16 Kouluttaja YTT, Sirpa Mertala RATKAISU- JA VOIMAVARAKESKEINEN LÄHESTYMISTAPA KÄYTÄNNÖN ASIAKASTYÖSSÄ N. klo 13.00-14.30 Työotteen taidot ja menetelmät

Lisätiedot

MATEMATIIKKA. Elina Mantere Helsingin normaalilyseo elina.mantere@helsinki.fi. Elina Mantere

MATEMATIIKKA. Elina Mantere Helsingin normaalilyseo elina.mantere@helsinki.fi. Elina Mantere MATEMATIIKKA Helsingin normaalilyseo elina.mantere@helsinki.fi OPPIAINEEN TEHTÄVÄ Kehittää loogista, täsmällistä ja luovaa matemaattista ajattelua. Luoda pohja matemaattisten käsitteiden ja rakenteiden

Lisätiedot

Mielenterveyden ensiapu terveyden edistäjänä. Mikko Häikiö, Pohjanmaa hanke X Terve Kunta päivät 24.1.2007 Paasitorni, Helsinki

Mielenterveyden ensiapu terveyden edistäjänä. Mikko Häikiö, Pohjanmaa hanke X Terve Kunta päivät 24.1.2007 Paasitorni, Helsinki Mielenterveyden ensiapu terveyden edistäjänä Mikko Häikiö, Pohjanmaa hanke X Terve Kunta päivät 24.1.2007 Paasitorni, Helsinki Terveyden edistäminen Prosessi, joka antaa yksilölle ja yhteisölle paremmat

Lisätiedot

Tuula Nyman, päiväkodin johtaja, Kartanonrannan oppimiskeskus, Kirkkonummi. Päivi Järvinen, esiopettaja, Saunalahden koulu, Espoo

Tuula Nyman, päiväkodin johtaja, Kartanonrannan oppimiskeskus, Kirkkonummi. Päivi Järvinen, esiopettaja, Saunalahden koulu, Espoo Tuula Nyman, päiväkodin johtaja, Kartanonrannan oppimiskeskus, Kirkkonummi Päivi Järvinen, esiopettaja, Saunalahden koulu, Espoo 1 Edistää lapsen kasvu-, kehitys ja oppimisedellytyksiä Vahvistaa lapsen

Lisätiedot

21.9.Hämeenlinna/Tuula Mikkola

21.9.Hämeenlinna/Tuula Mikkola Ohjaus on prosessi, johon liittyy välittämistä ja huolehtimista tukemista asioiden selventämistä ja opettamista aktivoimista ja motivointia arvostamista ja rohkaisua Tavoitteena on, että ohjaaja luo ohjattavalle

Lisätiedot

Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin

Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin Hyvää Ikää Kaikille seminaari Seinäjoella 18.9.2014 Marjut Mäki-Torkko Vammaispalvelujen johtaja, KM Mitä ajattelet ja sanot minusta Sitä luulet minusta Sinä olet

Lisätiedot

Rintakirurgisenpotilaan hoito päiväkirurgiassa 27.9.2013. Mitä Syöpäjärjestöjen Neuvontapalvelusta kysytään? Taina Häkkinen

Rintakirurgisenpotilaan hoito päiväkirurgiassa 27.9.2013. Mitä Syöpäjärjestöjen Neuvontapalvelusta kysytään? Taina Häkkinen Rintakirurgisenpotilaan hoito päiväkirurgiassa Mitä Syöpäjärjestöjen Neuvontapalvelusta kysytään? 27.09.2013 http://www.cancer.fi/ Maakunnalliset syöpäyhdistykset Pohjois-Suomi Valtakunnalliset potilasjärjestöt:

Lisätiedot

ALAN ASIANTUNTI- JATEHTÄVISSÄ TOIMIMINEN, KE- HITTÄMINEN JA ONGELMANRAT- KAISU - perustella asiantuntijatehtävissä. toimiessaan tekemiään

ALAN ASIANTUNTI- JATEHTÄVISSÄ TOIMIMINEN, KE- HITTÄMINEN JA ONGELMANRAT- KAISU - perustella asiantuntijatehtävissä. toimiessaan tekemiään ALKUVAIHEEN MINEN MISALUEET Tasot ALAN TEORIOIDEN, KÄSITTEIDEN, ME- NETELMIEN JA PE- RIAATTEIDEN MINEN 5 - käyttää keskeisiä teorioita, käsitteitä ja menetelmiä johdonmukaisesti erilaisissa - kirjoittaa

Lisätiedot

Kansanterveyshoitaja avainasiakkaan omahoidon tukijana. 22.3.2012 Seija Tuura, kansanterveyshoitaja/ kehittäjätyöntekijä, Kainuun Rampeosahanke

Kansanterveyshoitaja avainasiakkaan omahoidon tukijana. 22.3.2012 Seija Tuura, kansanterveyshoitaja/ kehittäjätyöntekijä, Kainuun Rampeosahanke Kansanterveyshoitaja avainasiakkaan omahoidon tukijana 22.3.2012 Seija Tuura, kansanterveyshoitaja/ kehittäjätyöntekijä, Kainuun Rampeosahanke asiakastapaaminen kestää ehkä 30-60 min x 2/ vuosi // miten

Lisätiedot

Kuntouttava työote Rovaniemellä

Kuntouttava työote Rovaniemellä Kuntouttava työote Rovaniemellä Kuntoutumista edistäviä elementtejä Moniammatillinen tiimityöskentely Koko henkilöstö on sitoutunut moniammatilliseen, tavoitteelliseen toimintamalliin Ikäihmisen kuntoutumismahdollisuus

Lisätiedot

Nuorten tieto- ja neuvontatyön lyhyt oppimäärä. Nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämiskeskus

Nuorten tieto- ja neuvontatyön lyhyt oppimäärä. Nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämiskeskus Nuorten tieto- ja neuvontatyön lyhyt oppimäärä Nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämiskeskus 2014 Tieto on väline ja perusta elämänhallintaan Miten voi tietää, jos ei ole tietoa tai kokemusta siitä,

Lisätiedot

Lausunto opinnäytetyöstä (AMK-tutkinto) Tekijä/tekijät: Työn nimi: Paikka ja aika:

Lausunto opinnäytetyöstä (AMK-tutkinto) Tekijä/tekijät: Työn nimi: Paikka ja aika: Lausunto opinnäytetyöstä (AMK-tutkinto) Tekijä/tekijät: Työn nimi: Paikka ja aika: 1. Tehtävän asettelu Työelämälähtöisyys ja työelämän tarpeisiin vastaaminen Ammatillinen osaaminen ja sen kehittymisen

Lisätiedot

Tavoitteena nolla tapaturmaa 2020 seminaari. Työkyky ja terveysjohtaminen. Työhyvinvointiyksikön päällikkö Tarja Kostiainen

Tavoitteena nolla tapaturmaa 2020 seminaari. Työkyky ja terveysjohtaminen. Työhyvinvointiyksikön päällikkö Tarja Kostiainen Tavoitteena nolla tapaturmaa 2020 seminaari Työkyky ja terveysjohtaminen Työhyvinvointiyksikön päällikkö Tarja Kostiainen Mitä työkyky- ja terveysjohtaminen ovat Työkykyjohtaminen ja terveysjohtaminen

Lisätiedot

Sisällönanalyysi. Sisältö

Sisällönanalyysi. Sisältö Sisällönanalyysi Kirsi Silius 14.4.2005 Sisältö Sisällönanalyysin kohde Aineistolähtöinen sisällönanalyysi Teoriaohjaava ja teorialähtöinen sisällönanalyysi Sisällönanalyysi kirjallisuuskatsauksessa 1

Lisätiedot

Tunnista työstressi etsi ratkaisu ongelmaan. Lyhytohjeet työpaikalle.

Tunnista työstressi etsi ratkaisu ongelmaan. Lyhytohjeet työpaikalle. Tunnista työstressi etsi ratkaisu ongelmaan. Lyhytohjeet työpaikalle. Asiantuntija Tarja Räty Työturvallisuuskeskus TTK Hyödyllinen ja haitallinen stressi Stressi on normaali reaktio, joka pitää ihmisen

Lisätiedot

MITÄ TYÖNOHJAUS ON? Sivu 1 / 3

MITÄ TYÖNOHJAUS ON? Sivu 1 / 3 MITÄ TYÖNOHJAUS ON? Oheisen tekstin tarkoituksena on vastata kysymykseen, mitä työnohjaus on?. Teksti ei millään muotoa tee oikeutta työnohjauksen monimuotoisuudelle ja jättää luonnostaankin määritelmän

Lisätiedot

Kuuntele organisaatiosi ääntä! Herkkyys on johtamisen apuväline

Kuuntele organisaatiosi ääntä! Herkkyys on johtamisen apuväline Kuuntele organisaatiosi ääntä! Herkkyys on johtamisen apuväline TIE EHTYMÄTTÖMIIN IHMISSUHTEISIIN Reflekta pähkinänkuoressa Reflekta Oy on työhyvinvoinnin kehittämiseen ja kestävään kehitykseen erikoistunut

Lisätiedot

näkökulmaa Ajatuksia dokumentoinnin Sosiaalityön ja Esimerkkinä lastensuojelua koskeva

näkökulmaa Ajatuksia dokumentoinnin Sosiaalityön ja Esimerkkinä lastensuojelua koskeva Sosiaalityön dokumentointi hallinto- oikeuden näkökulmasta Anna-Kaisa Marski & Kaisa Post & Ulla-Maija Rantalaiho 144 14.4. 2011 Esityksen idea kaksi näkökulmaa Ajatuksia dokumentoinnin kehittämisestä

Lisätiedot

Kiistattomia välittömiä ja pitkäaikaisia vaikutuksia.

Kiistattomia välittömiä ja pitkäaikaisia vaikutuksia. 1 Kiistattomia välittömiä ja pitkäaikaisia vaikutuksia. 2 Näytöastekatsauksia liikkumisen terveyshyödyistä. Viimeisin, johon suomalaiset terveysliikuntasuosituksetkin perustuvat, on vuodelta 2008. 3 Visuaalinen

Lisätiedot

Lapsipotilaan emotionaalinen tuki päiväkirurgiassa

Lapsipotilaan emotionaalinen tuki päiväkirurgiassa Lapsipotilaan emotionaalinen tuki päiväkirurgiassa Anne Korhonen TtT, kliinisen hoitotieteen asiantuntija OYS / Lasten ja nuorten ty 16.5.2012 Kuva Google.com Miksi lapsen valmistaminen on tärkeää? Lapsen

Lisätiedot

Valtioneuvoston asetus

Valtioneuvoston asetus Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta Annettu Helsingissä 10 päivänä lokakuuta 2013

Lisätiedot

PERUSTURVAKUNTAYHTYMÄ KARVIAINEN TYÖTERVEYSHUOLTO

PERUSTURVAKUNTAYHTYMÄ KARVIAINEN TYÖTERVEYSHUOLTO PERUSTURVAKUNTAYHTYMÄ KARVIAINEN TYÖTERVEYSHUOLTO TYÖTERVEYSHUOLLON TAVOITTEET Työterveyshuollon tavoitteena on terveellinen ja turvallinen työympäristö, työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisy

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi Hyvinvointia työstä Työkyvyn ja työhyvinvoinnin ylläpitäminen: mikä auttaa jaksamaan jatkuvassa muutoksessa? Erikoistutkija Marjo Wallin TTL:n määritelmä työhyvinvoinnille Työhyvinvointi tarkoittaa, että

Lisätiedot

Työhyvinvointi vahvistuu ASLAK-kuntoutuksessa. Maija Tirkkonen ja Ulla Kinnunen Tampereen yliopiston psykologian laitos

Työhyvinvointi vahvistuu ASLAK-kuntoutuksessa. Maija Tirkkonen ja Ulla Kinnunen Tampereen yliopiston psykologian laitos Työhyvinvointi vahvistuu ASLAK-kuntoutuksessa Maija Tirkkonen ja Ulla Kinnunen Tampereen yliopiston psykologian laitos ASLAK ammatillisesti syvennetty lääketieteellinen kuntoutus Kohderyhmä: työntekijät,

Lisätiedot

Työhyvinvointi ja johtaminen

Työhyvinvointi ja johtaminen Työhyvinvointi ja johtaminen Minna Kohmo, Henki-Tapiola 30.11.2011 23.11.2011 1 Tämä on Tapiola Noin 3 000 tapiolalaista palvelee noin 960 000 kuluttaja-asiakasta 63 000 yrittäjää 60 000 maa- ja metsätalousasiakasta

Lisätiedot

Millaista osaamista opiskelijalla tulisi olla harjoittelun jälkeen? Teemu Rantanen yliopettaja Laurea AMK

Millaista osaamista opiskelijalla tulisi olla harjoittelun jälkeen? Teemu Rantanen yliopettaja Laurea AMK Millaista osaamista opiskelijalla tulisi olla harjoittelun jälkeen? Teemu Rantanen yliopettaja Laurea AMK Aluksi Pääkaupunkiseudulla useita sosiaalialalle kouluttavia ammattikorkeakouluja Diak, Laurea,

Lisätiedot

Näkökulmia kuntoutumiseen. Jari Koskisuu 2007

Näkökulmia kuntoutumiseen. Jari Koskisuu 2007 Näkökulmia kuntoutumiseen Jari Koskisuu 2007 Mielenterveyskuntoutuksen tehtävistä Kehittää kuntoutumisvalmiutta Tukea kuntoutumistavoitteiden saavuttamisessa Tukea yksilöllisen kuntoutumisen prosessin

Lisätiedot

Työ- ja organisaatiopsykologian erikoispsykologikoulutus

Työ- ja organisaatiopsykologian erikoispsykologikoulutus Työ- ja organisaatiopsykologian erikoispsykologikoulutus Risto Puutio (lehtori/jy) Anna-Liisa Elo (professori/uta) Erikoispsykologi on oman sovellusalansa käytäntöjen kehittäjä, joka hyödyntää alansa tieteellistä

Lisätiedot

STESOn toimintaa. STESO-verkosto terveyden edistämistyön tukena 24.3.2014

STESOn toimintaa. STESO-verkosto terveyden edistämistyön tukena 24.3.2014 Terveyttä ja hyvinvointia yhteistyöllä Itä-Suomessa Kevätkoulutuspäivät 20.-21.3.2014 KYS, Kuopio STESO-verkosto terveyden edistämistyön tukena Veikko Kujala, puheenjohtaja Suomen terveyttä edistävät sairaalat

Lisätiedot

VAASAN SEUDUN SOSIAALIALAN OPETUS- JA TUTKIMUSKLINIKKA

VAASAN SEUDUN SOSIAALIALAN OPETUS- JA TUTKIMUSKLINIKKA VAASAN SEUDUN SOSIAALIALAN OPETUS- JA TUTKIMUSKLINIKKA Harjoittelujaksot Vaasan ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelmassa lukuvuonna 2014 2015 Kompetenssit koulutuksen eri vaiheissa Harjoittelut

Lisätiedot

LÄHIHOITAJAN EETTISET OHJEET

LÄHIHOITAJAN EETTISET OHJEET LÄHIHOITAJAN EETTISET OHJEET Tehtävän nimi (Raportti, Essee ) 31.5.2005 Oulun seudun ammattiopisto Kontinkankaan yksikkö Lähihoitajakoulutus STAP 39 T Tiina Opiskelija (opiskelijan nimi) Opettaja Onerva

Lisätiedot

MIELENTERVEYS- JA PÄIHDETYÖN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ

MIELENTERVEYS- JA PÄIHDETYÖN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ 1 MIELENTERVEYS- JA PÄIHDETYÖN AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ opiskelijan nimi: ryhmä: työssäoppimisen vastaava opettaja: 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ MIELENTERVEYS- JA PÄIHDETYÖN OSAAMISALASSA

Lisätiedot

Uusi ohjausosaaminen ja oma ohjaustyö osana kokonaisuutta - HOPS ja kehityskeskustelut

Uusi ohjausosaaminen ja oma ohjaustyö osana kokonaisuutta - HOPS ja kehityskeskustelut Uusi ohjausosaaminen ja oma ohjaustyö osana kokonaisuutta - HOPS ja kehityskeskustelut TÄNÄÄN 2.10. Henna/Irma Yhteisestä prosessista Missä kehyksessä opetuutori ohjaa? Mikä merkitys HOPS/kehityskeskusteluilla

Lisätiedot

Terveyttä ja työkykyä työterveysyhteistyöllä

Terveyttä ja työkykyä työterveysyhteistyöllä Työterveysyhteistyö on suunnitelmallista ja tavoitteellista yhteistyötä työterveyshuoltolain toteuttamiseksi. Terveyttä ja työkykyä työterveysyhteistyöllä OPAS PIENTYÖPAIKOILLE Hyvä työkyky ja hyvä ilmapiiri

Lisätiedot

Opiskelijaelämän kuopat ja henkilökohtainen opinto-ohjaus tukitoimena

Opiskelijaelämän kuopat ja henkilökohtainen opinto-ohjaus tukitoimena Opiskelijaelämän kuopat ja henkilökohtainen opinto-ohjaus tukitoimena Katja Munter Kehittäjä, lehtori HUMAK / Preventiimi Sivu 1 1. Opiskelijan terveys & voimavarat 2. Opiskelutaidot OPISKELUKYKY 4. Opiskeluympäristö

Lisätiedot

KOLMANNEN SEKTORIN TOIMINTAKENTÄT SOSIONOMIEN AMK AMMATILLISEN KASVUN OPPIMISYMPÄRISTÖINÄ

KOLMANNEN SEKTORIN TOIMINTAKENTÄT SOSIONOMIEN AMK AMMATILLISEN KASVUN OPPIMISYMPÄRISTÖINÄ KOLMANNEN SEKTORIN TOIMINTAKENTÄT SOSIONOMIEN AMK AMMATILLISEN KASVUN OPPIMISYMPÄRISTÖINÄ Sosiaalipedagoginen työote tarkastelussa 1 Johdanto 1.1 Tutkimuksen tarkoitus, kohteet ja tehtävät 1.2 Tutkimusongelmat

Lisätiedot

OPISKELIJAN ITSEARVIOINNIN OHJAUS. Merja Rui Lehtori, opetuksen kehittäminen Koulutuskeskus Salpaus

OPISKELIJAN ITSEARVIOINNIN OHJAUS. Merja Rui Lehtori, opetuksen kehittäminen Koulutuskeskus Salpaus OPISKELIJAN ITSEARVIOINNIN OHJAUS Merja Rui Lehtori, opetuksen kehittäminen Koulutuskeskus Salpaus OPISKELIJAN ITSEARVIOINTI Itsearviointi liittyy kiinteästi elinikäisen oppimisen ajatteluun sekä opiskelijan

Lisätiedot

YHTEISTYÖ TYÖKYVYN ARVIOINNISSA

YHTEISTYÖ TYÖKYVYN ARVIOINNISSA 1 YHTEISTYÖ TYÖKYVYN ARVIOINNISSA Jari Korhonen Liikelaitoksen johtaja, työterveyshuollon erikoislääkäri Joensuun Työterveys Joensuu 26.4.2013 7.5.2013 Jari Korhonen, johtaja, Joensuun Työterveys 2 Mitä

Lisätiedot

SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA AMMATTITAIDON ARVIOINTI TUTKINNON OSAN SUORITTAJA: RYHMÄTUNNUS / RYHMÄN OHJAAJA:

SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA AMMATTITAIDON ARVIOINTI TUTKINNON OSAN SUORITTAJA: RYHMÄTUNNUS / RYHMÄN OHJAAJA: SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA AMMATTITAIDON ARVIOINTI Turun Aikuiskoulutuskeskus Kärsämäentie 11, 20360 Turku 0207 129 200 www.turunakk.fi TUTKINNON OSA: KUNTOUTUMISEN TUKEMINEN TUTKINNON

Lisätiedot

Käsitys oppimisesta koulun käytännöissä

Käsitys oppimisesta koulun käytännöissä Käsitys oppimisesta koulun käytännöissä Oppimiskäsityksen kuvaus Helsinki 6.3.2015 1 Oppimiskäsitys perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa Perusteissa kuvataan oppimiskäsitys, jonka pohjalta opetussuunnitelman

Lisätiedot

Aiheena alle 18-vuotiaiden lasten huostassapidon lopettaminen Sosiaalityön ammattikäytäntötutkimusta, lastensuojelututkimusta, lapsuustutkimusta

Aiheena alle 18-vuotiaiden lasten huostassapidon lopettaminen Sosiaalityön ammattikäytäntötutkimusta, lastensuojelututkimusta, lapsuustutkimusta Miia Pitkänen Aiheena alle 18-vuotiaiden lasten huostassapidon lopettaminen Sosiaalityön ammattikäytäntötutkimusta, lastensuojelututkimusta, lapsuustutkimusta Tavoitteena kuvata ja analysoida ammatillisen

Lisätiedot

Näkökulma tulevaisuuden erityisosaamiseen erikoissairaanhoidossa. Raija Nurminen Yliopettaja,Turun AMK

Näkökulma tulevaisuuden erityisosaamiseen erikoissairaanhoidossa. Raija Nurminen Yliopettaja,Turun AMK Näkökulma tulevaisuuden erityisosaamiseen erikoissairaanhoidossa Raija Nurminen Yliopettaja,Turun AMK Tulevaisuuden tarvittavaa osaamista, tässä ydinosaamis- ja erityiskompetensseja voidaan tarkastella

Lisätiedot

Kannattavaa kumppanuutta kuntouttavalla työotteella Alice Pekkala Kartanonväki-koti www.kartanonvaki.fi

Kannattavaa kumppanuutta kuntouttavalla työotteella Alice Pekkala Kartanonväki-koti www.kartanonvaki.fi Kannattavaa kumppanuutta kuntouttavalla työotteella Alice Pekkala Kartanonväki-koti www.kartanonvaki.fi Kuntoutus Kartanonväessä Hyvään hoitoon kuuluu aina kuntoutus Huonokuntoisellakin avuttomalla vanhuksella

Lisätiedot