Kysely Kainuun maakunta -kuntayhtymän kansanterveyshoitajille Yhteenveto

Transkriptio

1 Kysely Kainuun maakunta -kuntayhtymän kansanterveyshoitajille 2011 Yhteenveto

2 Julkaisija: Kainuun maakunta -kuntayhtymä PL KAINUU Puh Faksi ISSN Kajaani 2011

3 Kysely Kainuun maakunta -kuntayhtymän kansanterveyshoitajille 2011 Yhteenveto Laatijat: Rampe-hanke: Arja Muranen, projektipäällikkö Anna-Liisa Kilpeläinen, kehittäjähoitaja Marja Lukkari, kehittäjähoitaja Sirkku Seppänen, kehittäjähoitaja Seija Tuura, kehittäjähoitaja Laura Kauhanen, harjoittelija PaKaste-hanke: Terho Pekkala, projektipäällikkö Kainuun maakunta -kuntayhtymä 2011 D:49

4

5 Sisällysluettelo 1 Johdanto Työtehtävät Eri asiakasryhmät ja niihin liittyvät hoitajien ammatilliset valmiudet Työajan rakenne Puhelinajat Vastaanottoajat Lääkärin ja etälääkärin konsultaatio- ja vastaanottokäytännöt Ryhmätoiminnot Tiedonhaku ja konsultaatio Konsultaatiotahot ja niiden käytön yleisyys Omahoitopiste Terveys- ja hoitosuunnitelma Ammatillinen osaaminen ja työtyytyväisyys Työtyytyväisyys Pohdinta Terveyshyötymallin neljän osa-alueen toteutuminen kainuun kansanterveyshoitajien työssä Kansanterveyshoitajan työn muut tekijät Lopuksi Lähteet...25

6

7 1 Johdanto Sosiaali- ja terveysministeriö määrittelivät sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman, KASTE-ohjelman, vuosille Ohjelman yhtenä tavoitteena oli, että terveydenhuollon asiakkaiden osallisuus hoidossa lisääntyy ja terveyspalveluiden laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat (STM 2008). Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisivat uuden KASTE-ohjelman vuosille , jonka tavoitteet ja sisältö ovat suurilta osin jatkumoa edelliselle KASTEohjelmalle. (STM 2012) KASTE ohjelman tavoitteiden mukaan laadukkaat palvelut koko Suomessa voidaan saada aikaan vain riittävällä ja ammattitaitoisella henkilöstöllä. Jotta ammattilaiset voivat tehdä laadukasta ja tehokasta työtä, henkilöstön voimavarojen käyttöä on kehitettävä ja henkilöstön riittävyys turvattava. Tähän tarvitaan oikeanlaista johtamista sosiaali- ja terveydenhuollossa, sekä hyvin suunniteltua henkilöstöstrategiaa kunnissa. (STM 2008) RAMPE-hanke toteuttaa KASTE-ohjelman tavoitteita paikallisella tasolla osahankkeissaan. RAM- PE-hankkeen keskeisimpiin tavoitteisiin kuuluu Terveyshyötymallin mukaisen työtavan käyttöönotto ja soveltaminen perusterveydenhuollossa (RAMPE 2009). Terveyshyötymalli on käyttökelpoinen viitekehys erityisesti pitkäaikaissairaiden laadukkaan hoidon takaamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan terveyshyötymallilla on tutkittuja hyötyjä mm. prosessien sujuvuuden ja kustannusten osalta. Mallin soveltamiselle Suomen terveydenhuollossa katsotaan myös olevan hyvät edellytykset. (Mäntyranta 2010) Tarve terveyshyötymallin käytölle kasvaa koko ajan, kun väestö ikääntyy ja pitkäaikaissairaiden määrä kasvaa (Honkanen 2010). Terveyshyötymallia on jo sovellettu myös Suomessa (esim. POTKU-hanke). Terveyshyötymalli perustuu Chronic Care Modeliin (Wagner et al. 2001). Mallin mukaan pitkäaikaissairaiden hoidon kehittämisessä voidaan tunnistaa neljä kehittämistyön onnistumisen kannalta merkittävää osa-aluetta: 1. Omahoidon tuki 2. Palveluvalikoima 3. Päätöksenteon tuki 4. Kliiniset tietojärjestelmät 1

8 Mallin tärkeimmät periaatteet ovat potilaslähtöinen ja tiimikeskeinen työskentely. Pitkäaikaissairaiden hoitoa koordinoivia hoitajia nimitetään Kainuussa kansanterveyshoitajiksi. Kainuun maakunta-kuntayhtymän RAMPE-osahanke toteutti kyselyn kesä-syyskuussa 2011 maakunnassa työskentelevien kansanterveyshoitajien työstä. Kysely toteutettiin kansanterveyshoitajan työn nykytilanteen selvittämiseksi, jotta saataisiin selville työn kehittämistarpeet ja kehittämistyön lähtökohdat. Kyselyssä selvitettiin 2011 Kainuussa kansanterveyshoitajan tehtävässä työskentelevien hoitajien työnkuvaa, tehtävään sisältyvää palveluvalikoimaa (mm. potilasvastaanottoajat ja niiden pituudet), puhelintyöskentelyä, lääkärin/etälääkärin sekä muiden tahojen konsultaatiokäytäntöjä, terveysasemilla järjestettäviä ryhmätoimintoja, tiedonhakukäytäntöjä, sekä työtehtäviä, jotka eivät suoranaisesti liity potilastyöhön. Myös ammatillista osaamista, terveys- ja hoitosuunnitelman laatimiskäytäntöjä, työtyytyväisyyttä ja kokemuksia omista ammatillisista erityisosaamis- ja vahvuusalueista kartoitettiin. Tietoa kerättiin sekä monivalintakysymyksinä, että avoimilla kysymyksillä. Kyselyn avulla haluttiin selvittää: 1. Miten kansanterveyshoitajien vastaanottoajat on suunniteltu ja miten ajankäyttö vastaa pitkäaikaissairaan hoidon ajantarvetta. Onko vastaanottoaikaa riittävästi potilaan kokonaisvaltaiselle hoidolle ja riittävätkö ajanvarausajat hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi, jotta potilaan tarpeista lähtevä palveluprosessi toimisi terveyshyötymallin mukaisesti ja potilaan omahoitoa tukien. Kyselyn hypoteesi on, että kansanterveyshoitajien työn organisoinnissa ja käytännöissä on kehitettävää terveyshyötymallin toteutumiseksi. 2. Minkälaista koulutusta kansanterveyshoitajat tarvitsevat ja miten heidän työtään tulee kehittää, jotta he voivat toteuttaa terveyshyötymallia käytännön työssään? Kyselyllä saatiin tietoa kansanterveyshoitajan työhön vaadittavasta osaamisesta. Tätä voidaan hyödyntää kansanterveyshoitajien osaamisen arvioinnissa, rekrytoinnissa, sekä vastaanottotoiminnan ja työelämälähtöisen koulutuksen kehittämisessä. Edellä kuvatun kyselyn lisäksi Kainuun RAMPE-osahanke kutsui koolle Kainuun kansanterveyshoitajat syyskuussa Palaverissa selvitettiin heidän työtään lappukyselyllä, jossa pyydettiin kirjaamaan ylös asioita, jotka he kokevat toimiviksi työssään, sekä asioita, jotka tarvitsevat edelleen kehittämistyötä. 2

9 1.2 Taustatiedot Kysely lähetettiin 32 kansanterveyshoitajalle, joista kyselyyn vastasi kaikkiaan 20 hoitajaa (vastausprosentti oli 62,5 %). Heistä 9 ilmoitti työskentelevänsä seudulla I (Lehtikangas, Kajaanin pääterveysasema, Paltamo, Ristijärvi, Vuolijoki), 3 seudulla II (Kuhmo, Sotkamo) ja 8 seudulla III (Hyrynsalmi, Puolanka, Suomussalmi). Useimmat kyselyyn osallistuneet eivät olleet määritelleet työpistettään tarkemmin, mutta voidaan olettaa, että kyselyn tulokset ovat yleistettävissä maakunnan terveysasemien ja kansanterveyshoitajien tilanteeseen. Miltei kaikki vastanneet ovat toimineet hoitajan tehtävissä yli 10 vuotta. Vain yksi vastaaja ilmoitti toimineensa hoitajana vähintään 7 vuotta, mutta alle 10 vuotta. Tämä osoittaa, että Kainuun kansanterveyshoitajilla on vahva työkokemus terveydenhuoltoalalta. Kansanterveyshoitajan työkokemuksessa on enemmän hajontaa; Vastausten lukumäärät on havainnollistettu alla olevasta pylväsdiagrammissa (Kuva 1). Kuva 1: Vastaajien työkokemus kansanterveyshoitajien tehtävässä 3

10 2 Työtehtävät Alla olevassa pylväsdiagrammista (Kuva 2) on kuvattu vastausten lukumäärät arvioitaessa viikoittaisen pitkäaikaissairaiden asiakkaiden määrää. Miltei puolet vastaajista (yhdeksän vastaajaa) ilmoittaa ottavansa vastaan yli 25 pitkäaikaissairasta asiakasta viikoittain. Kysymyksenasettelun takia ei tiedetä tarkemmin, montako asiakasta nuo yhdeksän vastaajaa arvioivat viikossa ottavansa vastaan. Kuitenkin monivalintakysymyksessä olleen suurimman arvon (yli 25 potilasta/viikko) osuuden ollessa näin mittava, voidaan päätellä asiakkaita kaikkiaan olevan paljon. Toisaalta kysymyksenasettelun vuoksi ei myöskään saada selville, ovatko vastaanotot laaja-alaisia pitkäaikaissairaiden tilanteenselvityksiä vai nopeita kontakteja. Kuva 2: Pitkäaikaissairaiden asiakkaiden viikoittainen määrä 2.1 Eri asiakasryhmät ja niihin liittyvät hoitajien ammatilliset valmiudet Useimmat vastanneista ilmoittivat hoitavansa pääsääntöisesti seuraavia asiakasryhmiä: Sydän ja verisuonisairauksia sairastavia, diabeetikkoja, ylipainoisia, astmaatikkoja, reumaatikkoja, Marevan- 4

11 lääkityksen seurannassa olevia ja keuhkoahtaumatautia sairastavia. Muita, avoimissa kysymyksissä esiintuotuja, asiakasryhmiä olivat mm. uniapneaa sairastavat, kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat, eturauhaspotilaat ja osteoporoosipotilaat. Yli puolet vastanneista koki omat ammatilliset valmiutensa hyviksi tai erittäin hyviksi diabeetikkojen, sydän- ja verisuonisairauksia sairastavien, Marevan -lääkityksen seuranta-asiakkaiden, ylipainoisten sekä astmaatikkojen hoidon osalta. Keuhkoahtaumatautipotilaiden ja reumaatikkojen hoitoa koskien yli puolet koki ammatilliset valmiutensa välttäviksi tai heikoiksi. Ainoastaan Marevan - lääkityksen seurantapotilaiden ja astmaatikkojen osalta osa vastanneista koki ammatilliset valmiutensa erittäin heikoiksi. Ammatillista lisäkoulutusta oli saanut 15 vastaajaa, joista suurin osa oli saanut lisäkoulutusta diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin sekä Marevan -lääkityksen seurantaan liittyen. Osa vastanneista oli saanut lisäkoulusta myös astman, keuhkoahtaumataudin, reuman, ylipainon, kilpirauhasen vajaatoiminnan, uniapnean, muistisairauksien, eturauhasen liikakasvun, munuaisten vajaatoiminnan, inkontinenssin, ensihoidon ja kriisinhoitotyön osalta. Kansanterveyshoitajien palaverissa toteutetun kyselyn kommenteissa lisäkoulutus nähdään tarpeellisena ja toimivana tekijänä työssä, mutta toiveita esitettiin esimerkiksi koulutuksen kehittämisestä säännölliseksi toiminnaksi. 5

12 3 Työajan rakenne Puhelinajat 21,40 % Vastaanottoajat 41,20 % Paperityöt 8,73 % Konsultaatioajat 1,25 % Hoitotarviketilaukset 0,85 % Hoitotarvikejakelu 1,87 % Etälääkärin vastaanoton valmistelu 0,69 % Etälääkärin vastaanotto 6,51 % Etälääkärin vastaanoton jälkityöt 1,94 % Lääkärin konsultaation valmistelu 0,90 % Lääkärin konsultaatio 2,08 % Lääkärin konsultaation jälkityöt 1,45 % Muut työt (esim. korvahuuhtelut, ompeleiden poistot jne.) 11,15% Kuva 3: Työajan jakaantuminen vastausten keskiarvojen mukaan prosenttiosuuksina esitettynä Kyselyyn vastaajia pyydettiin arvioimaan keskimääräisen työviikkonsa työajan jakautumista eri työtehtäviin. Yllä olevassa ympyräkaaviossa näkyy vastausten keskiarvojen prosenttiosuudet eri työtehtävien välillä. Kaaviossa esitettyjen työtehtävien lisäksi avoimissa kysymyksissä työtehtävinä mainittiin useammassa vastauksessa mm. varastotyöt, kuulotutkimukset ja päivystyshoitajien sijaistaminen. Sekä varsinaisen kyselyn lopussa olevassa kommenttiosiossa, että palaverin lappukyselyn kommenteissa kansanterveyshoitajan työn epäkohdaksi raportoitiin aikapula. Päivystystehtävät vievät usein resursseja pitkäaikaissairauksien hoidolta. Lisäksi muutamissa kommenteissa toivottiin toimisto- ja varastotöiden rajaamista selvästi kansanterveyshoitajan tehtävien ulkopuolelle. Kaikkiaan toivottiin enemmän aikaa ja työrauhaa kansanterveyshoitajan varsinaiseen työhön. 6

13 3.1 Puhelinajat Kaikki vastanneista ilmoittivat, että heillä on säännölliset puhelinajat. Puhelinaikojen ajankohdat vaihtelivat jonkin verran. Yli puolet vastanneista ilmoitti ajankohdiksi klo 8 9 ja klo Kaikki ilmoitetut ajankohdat sijoittuivat lähelle näitä yleisimpiä ajankohtia. Joissain tapauksissa puhelinajat sijoittuvat vain yhteen ajankohtaan (aamuun tai keskipäivään) tai vain tiettyihin viikonpäiviin. Myös puhelinaikojen pituus vaihteli 45 minuutista 8 tuntiin. Kahdeksalla vastaajalla oli myös muita mahdollisia puhelinaikoja puolesta tunnista kuuteen tuntiin viikossa. Arvioitaessa puhelinaikojen riittävyyttä niin ikään kahdeksan vastaajaa arvioi puhelinaikansa riittäväksi asiakastyössä. Yleisiin puhelinaikojen käytöntäihin kuuluu tulosten mukaan se, että myös muut hoitajat voivat antaa puhelinajan etukäteen (16 vastaajaa). Myös asiakkaan puheluihin vastaaminen puhelinaikojen ulkopuolella on melko yleistä (11 vastaajaa). Avoimissa vastauksissa puhelinaikojen käytännöistä mainittiin useammassa vastauksessa mm. soittopyyntöjen jättäminen eri tavoilla ja puhelimen pitäminen auki puhelinajan ulkopuolellakin. Vain yksi vastaaja ilmoitti käyttävänsä vastaajapalvelua ja lappukyselyssä vastaajapalvelun toiminnassa raportoitiinkin olevan ongelmia. Vastaajapalvelu onkin ollut käytössä ainoastaan päivystävillä hoitajilla, ei kansanterveyshoitajilla. Yleisimmät puhelinajalla hoidettavat asiat ovat vastausten perusteella vastaanottoaikojen antaminen, laboratoriotulosten kertominen, hoito-ohjeiden antaminen ja yleistä palveluneuvonta. Nämä yleisimmät puhelinajalla hoidettavat asiat arvioitiin myös eniten puhelinaikaa vieviksi tehtäviksi. Avoimissa kysymyksissä puhelinajalla hoidettavista asioista mainittiin esim. hoitotarvikepyynnöt ja päivystysasiat. Mahdollisiksi puhelimitse hoidettaviksi asioiksi ehdotettiin omahoidon kontrollit, insuliinialoituksen jälkeinen seuranta ja insuliininostojen ohjeistaminen, nuorten lääkeohjaus ja matkailijoiden rokotusohjeiden hoitaminen keskitetysti. 3.2 Vastaanottoajat Kysyttäessä Kuinka pitkä aika on tällä hetkellä ajanvarauskirjassasi seuraavaan vapaaseen aikaan?, vain neljä vastaajaa ilmoitti ajan olevan 5 vuorokautta tai vähemmän. Peräti 10:llä vastaajista aika oli yli 3 viikkoa ja näistä 4:llä yli kuukausi. Pitkäaikaissairaan kiireettömän hoidon kannalta tämä ei ole ongelma, mutta tilanne voi haitata pitkäaikaissairaan kiireellisen ohjauksen tapauksessa. 7

14 Kysyttäessä Miten tällä hetkellä järjestät samalle päivälle ajan kiireelliselle ohjannalle (esim. insuliinialoitus)?, yli puolet vastanneista kertoi järjestävänsä ajan samalle päivälle ylitöinä. Käytännöiksi ilmoitettiin myös päällekkäisaikojen antaminen, asian hoitaminen ajanvarausten välissä, päivystysaikoina, puhelinohjauksella ja käyttämällä toimistotyöaikaa tai jopa ruokataukoja. Suurin osa vastaajista ilmoitti, että myös muut hoitajat ja toimistosihteerit voivat antaa heille vastaanottoaikoja, mutta useat tarkensivat, että pääsääntöisesti vastaanottoajat annetaan itse. Arvioitaessa toisen antaman ajan riittävyyttä asiakkaan tarpeisiin, 6 vastaajaa ilmoitti, ettei toisen antama aika useimmiten riitä asiakkaan tarpeisiin. 4 vastaajaa raportoi toisen antaman ajan riittävän noin 50 %:ssa tapauksista ja samoin 4 vastaajaa ilmoitti toisen antaman ajan useimmiten riittävän. 3.3 Lääkärin ja etälääkärin konsultaatio- ja vastaanottokäytännöt Viisitoista vastaajaa ilmoitti pystyvänsä varaamaan itse lääkärin vastaanottoajan potilaalle tarvittaessa. Kuitenkin avoimen kysymyksen vastauksissa kävi ilmi, ettei lääkärin vastaanottoaikoja ole riittävästi kansanterveyshoitajien ja heidän asiakkaidensa tarpeisiin. 11 vastaajaa ilmoitti pystyvänsä varaamaan ajan etälääkärille. Kuitenkin kaksi vastaajaa ilmoitti, että voi ainoastaan ohjata potilaan ajanvaraukseen. Viisitoista vastaajaa ilmoitti pitkäaikaissairaiden asiakkaiden lääkärin vastaanottojen ja konsultointien tapahtuvan omalla terveysasemalla lähipalveluina. 11 vastaajaa puolestaan kertoi terveysasemansa käyttävän myös etälääkäripalveluita pitkäaikaissairaiden asiakkaiden lääkärin vastaanottoihin ja konsultointeihin. Avointen kysymysten ja lappukyselyn perusteella etälääkäritoiminta on tarpeellista ja toimii käytännön tasolla hyvin. Yleisimmät konsultaatiokäytännöt ovat vastausten perusteella sekä lähipalveluna toteutetussa konsultaatiossa että etälääkärin konsultaatiossa tapaamiset ja puhelimitse tapahtuva konsultaatio. Potilastietojärjestelmän viestimahdollisuutta käytetään apuna eniten omalla terveysasemalla, mutta myös joissain tapauksissa etälääkäriä konsultoitaessa. Lähipalveluna toteutetussa konsultaatiossa käytetään joissain tapauksissa myös suojattua sähköpostia. Näiden lisäksi avoimessa kysymyksessä konsultaation käytännöiksi raportoitiin mm. kansanterveyshoitajan ja lääkärin viikoittainen konsultaatioaika, paperikonsultaatio ja tekstiviestit. 8

15 Seitsemän vastaajaa kertoi etälääkärin olevan tavoitettavissa puhelimitse sovittujen aikojen ulkopuolella. Kaksi vastaajaa ilmoitti sähköpostin viestikanavaksi etälääkärin kanssa. Niin ikään kaksi vastaajaa raportoi, ettei etälääkäri ole tavoitettavissa sovittujen aikojen ulkopuolella. Viisi vastaajaa ilmoitti, ettei etälääkäritoimintaa ole lainkaan tai se on vasta alkamassa. Yksi vastanneista raportoi saavansa yhteyden etälääkäriin sovittujen aikojen ulkopuolella kansanterveyshoitajakollegan kautta. Kaikki vastanneet, joilla oli kokemusta etälääkäritoiminnasta, arvioivat sen toimivaksi tai erittäin toimivaksi. Avoimessa kysymyksessä etälääkäritoiminta arvioitiin toimivaksi, joustavaksi ja asiantuntevaksi palveluksi. Etälääkäritoiminnan toivottiin ja koettiin auttavan asiakkaita pääsemään lääkärin vastaanotolle entistä nopeammin. Toisaalta etälääkärin vastaanoton kerrottiin myös ruuhkautuvan terveysaseman lähipalvelujen tavoin. Vastaanottojen valmisteluihin koettiin tarvittavan riittävästi aikaa. Epäkohtana mainittiin myös etälääkäritoiminnan vähäinen arvostus terveyskeskuslääkärien taholta. Kaikkiaan lääkärikonsultaatio koettiin tärkeänä ja toimivana käytäntönä, mikäli siihen on varattu säännöllisesti ja riittävästi aikaa. Lääkärikonsultaation nähtiin edistävän potilastapauksiin paneutumista ja työviihtyvyyttä, kun lääkärille taataan työrauha ja hoitajille mahdollisuus kysyä neuvoa tarvittaessa. Epäkohtana koettiin nimenomaan riittämätön aika ja hankalat konsultaatioajanvarauskäytännöt. 4 Ryhmätoiminnot Neljä (4/16) vastaajaa ilmoitti, ettei omalla terveysasemalla järjestetä minkäänlaista ryhmätoimintaa. Positiivista on, että suurin osa (9/16) vastanneista ilmoitti terveysasemallaan olevan jonkinlaista ryhmätoimintaa. Kyselyn perusteella suurin osa (9/16) ryhmätoiminnoista on terveysaseman itse toteuttamaa. Järjestöjen ja muiden toimijoiden toteuttamia ryhmätoimintoja on huomattavasti vähemmän. Muina ryhmätoimintojen järjestäjinä otettiin esiin ravitsemusterapeutti ja muut tarvittaessa paikalle kutsuttavat asiantuntijat, sekä painonhallintaryhmää vetävä kunnan liikuntatoimi. Kyselyyn vastanneiden mukaan suurin osa ryhmätoiminnoista kootaan ja järjestetään tarpeen mukaan, mutta myös säännöllisiä ryhmätoimintoja on jonkin verran. Ryhmien ohjaukseen osallistuu useimmiten kansanterveyshoitaja, mutta joissain tapauksissa myös lääkäri tai joku muu asiantuntija. 9

16 Yleisimpiä aiheita ryhmätoiminnoissa ovat painonhallinta, ravitsemusneuvonta, diabetes ja metabolinen oireyhtymä. Ryhmiä järjestetään myös reumaan, sydän- ja verisuonitauteihin, astmaan, allergioihin, keliakiaan ja uniapneaan liittyen. 5 Tiedonhaku ja konsultaatio Päivittäin käytetyistä tietolähteistä yleisimpiä vastanneilla ovat terveysportin lääketietokannat ja terveysportin lääkärin tietokannat, sekä paperilla olevat ohjeet. Viikoittain käytetyistä tietolähteistä yleisimmät puolestaan ovat kuntayhtymän omat potilasohjeet ja hoitoketjukuvaukset, terveysportin sairaanhoitajan tietokannat, Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen (THL) tietokannat sekä potilasjärjestöjen internetsivut. Muina tiedonhakumenetelminä mainittiin Google, kirjaston kautta saatavat tutkimukset, kollegan konsultaatio sekä Kelan kuntoutuskurssit. Arvioitaessa, saako nykyisillä työmenetelmillä riittävästi tietoa asiakkaasta ja hänen elämänsä eri osa-alueista, kaikissa osa-alueissa koettiin jonkin verran riittämättömyyttä tiedonsaannissa. Eniten tietoa koettiin saatavan asiakkaan terveystottumuksista ja vähiten mielen hyvinvoinnista. Lisää tietoa kaivataan lisäksi asiakkaan omahoidon toteutumisesta, omahoitovalmiuksista, lääkehoidon toteutumisesta kotona, asuinolosuhteista, sosiaalisesta verkostosta ja arkielämän tietojärjestelmien käytöstä. Tietoja asiakkaasta ja hänen terveysriskeistään kartoitetaan erilaisten mittarien ja seulojen avulla. Eniten käytettyjä seuloja vastausten perusteella ovat Finriski (sydäninfarktin ja aivohalvauksen riskilaskuri), Dia-seula (diabeteksen riskitesti), GFR (munuaisten toiminnan arviointi laboratoriokokeiden perusteella) ja Audit (alkoholinkäytön riskitesti). Mielialankartoitusta ja muistiseuloja tehdään vähemmän. Näistä mainittiin Deps (depressioseula) ja MMSE (muistin ja tiedonkäsittelyn arviointi). Muita mainittuja seuloja ovat SCORE (valtimotautikuoleman riskilaskuri), ruokavalion kovien rasvojen kartoitus, astmatesti sekä II-tyypin diabeteksen riskitesti. 5.1 Konsultaatiotahot ja niiden käytön yleisyys Eri konsultaatiotahojen käyttöä selvittävän kysymyksen, Kuinka usein konsultoit seuraavia tahoja?, asettelu ja monivalinnan vastausvaihtoehdot (päivittäin, viikoittain tai useammin, kuukausittain tai useammin jne.) eivät anna selkeää kuvaa konsultaatiotahojen käytöstä. Vastauksista voidaan 10

17 kuitenkin tehdä suuntaa-antavia johtopäätöksiä kansanterveyshoitajien työn sisältämästä konsultaatiosta. Päivittäin käytetyt konsultaatiotahot ovat vastanneiden mukaan toinen hoitaja tai kollega omalla terveysasemalla, sekä kotihoidon työntekijä. Jokainen vastanneista konsultoi toista hoitajaa tai kollegaa omalla terveysasemalla vähintään kuukausittain tai useammin, enemmistö päivittäin. Hoitajaa toisella terveysasemalla ei kukaan raportoinut konsultoivansa viikoittain tai useammin, mutta kuukausittain tai useammin tapahtuva konsultointi oli tämän konsultaatiotahon osalta melko yleistä (44,44 % vastanneista). Erikoissairaanhoidon asiantuntijahoitajia on myös yleistä konsultoida harvakseltaan, kuukausittain tai useammin (33,33 %) ja joitain kertoja vuodessa (55,56 %). Ravitsemusterapeuttia ei kukaan vastanneista ilmoittanut konsultoivansa viikoittain tai useammin ja useimmat konsultoivatkin ravitsemusterapeuttia vain joitain kertoja vuodessa. Muistihoitajaa ja fysioterapeuttia puolestaan konsultoidaan jonkin verran myös viikoittain tai useammin, fysioterapeuttia tosin vähemmän, joitain kertoja vuodessa (36,84 % vastanneista) tai harvemmin (42,11 %), kun taas muistihoitajaa useimmat konsultoivat kuukausittain tai useammin (47,37 %). Mielenterveyshoidon työntekijää konsultoidaan yleisimmin joitakin kertoja vuodessa (36,84 % vastanneista), mutta konsultaatiota tapahtuu jonkin verran myös kuukausittain tai useammin (21,05 %) tai viikoittain tai useammin (15,79 %). Työterveyshuoltoa konsultoidaan yleisimmin harvemmin kuin joitain kertoja vuodessa (38,89 %), mutta konsultaatiota raportoidaan tapahtuvan myös joitain kertoja vuodessa (27,78 %) tai kuukausittain tai useammin (27,78 %). Sosiaalityöntekijöitä puolestaan konsultoidaan selvästi vähemmän: 78,95 % vastanneista kertoi konsultoivansa sosiaalityöntekijää harvemmin kuin muutamia kertoja vuodessa. Samoin päihdetyöntekijöiden konsultointi on melko vähäistä, 31,58 % vastanneista konsultoi päihdetyöntekijää joitain kertoja vuodessa ja 57,89 % vielä harvemmin. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon ja Kansaneläkelaitoksen konsultointi on vähäistä. Vastausten perusteella kumpaakin tahoa konsultoidaan useimmiten harvemmin kuin muutamia kertoja vuodessa (61,11 %). Työvoimaviranomaisten ja kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmän konsultaatio on vieläkin harvinaisempaa. 75 % vastanneista ilmoitti konsultoivansa työvoimaviranomaisia harvemmin kuin joitain kertoja vuodessa ja peräti 93,33 % vastanneista raportoi saman konsultointiasteen kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmän osalta. 11

18 Eri konsultaatiokäytännöistä eniten käytettiin tapaamisia ja puhelimitse tapahtuvaa konsultointia. Konsultointia tehdään jonkin verran myös sähköpostilla ja potilastietojärjestelmien kautta. Eri konsultaatiomahdollisuuksien käyttö vaihtelee riippuen siitä, mitä tahoa konsultoidaan. Usein tapahtuva konsultointi, esimerkiksi muiden hoitajien tai kollegojen kanssa, tapahtuu yleisimmin tapaamisissa ja puhelimitse. Harvemmin tapahtuvaan konsultointiin puolestaan käytetään hiukan enemmän sähköpostia ja potilastietojärjestelmiä, vaikkakin puhelimitse tapahtuva konsultointi on yleisintä kaikkien muiden konsultaatiolähteiden, paitsi toisten hoitajien ja kollegoiden osalta. Avoimissa kysymyksissä mainittiin konsultaatiolähteinä monivalintakysymyksissä esiin tulleiden lisäksi mm. hoitokotien henkilökunta, laboratoriohenkilöstö, toimistotyöntekijät, osastoavustajat ja keskussairaalan henkilökunta. Vastaajat kokivat itse olevansa päteviä toimimaan konsultoijana yleisesti kansansairauksissa ja pitkäaikaissairauksissa tai yksittäisten kansantautien osalta (mm. diabetes ja sydän- ja verisuonitaudit). 12

19 6 Omahoitopiste Alla oleva pylväsdiagrammi (Kuva 4) kuvaa omahoitopisteiden tilannetta ja varustelua vastaajien terveysasemilla. Kuva 4: Omahoitopisteet ja niiden varustelu eri terveysasemilla Vain neljä vastaajaa arvioi omahoitopisteen laadun ja toimivuuden vähintään hyväksi. Miltei puolet arvioi laaduksi ja toimivuudeksi keskinkertaisen ja viisi vastaajaa ilmoitti omahoitopisteen olevan laadultaan ja toimivuudeltaan huono tai erittäin huono. Avoimessa kysymyksessä pyydettiin kertomaan, miten omahoitopistettä voisi kehittää. Vastauksissa toivottiin omahoitopisteiden kaikinpuolista päivitystä. Omahoitopisteen fyysiseksi tilaksi toivottiin riittävän suurta ja rauhallista tilaa. Tärkeänä nähtiin, että omahoitopisteessä on selkeästi esillä hoitajien yhteystiedot. Ehdotettiin myös, että pisteellä olisi ammattilainen ohjaamassa käyttöä ainakin aluksi. Esiin nostettiin, ettei omahoitopisteen vastuu saa jäädä yhden työntekijän harteille. Asiakkaiden ohjausta omahoitopisteen käyttöön toivottiin tehostettavan esimerkiksi esitteiden avulla. Omahoitopisteen tarpeelliseksi sisällöksi sekä toivottiin, että kokemusten perusteella arvioitiin, verenpainemittari, painon ja pituuden mittausmahdollisuus, selkeästi eritelty ja ajantasainen materiaali sekä Internet-yhteys. 13

20 7 Terveys- ja hoitosuunnitelma Alla oleva pylväsdiagrammi (Kuva 5) kuvaa terveys- ja hoitosuunnitelman laatimiskäytäntöjä kansanterveystyössä. Terveys- ja hoitosuunnitelman laatiminen näyttää olevan suurimmilta osin potilaslähtöistä; 14 vastaajista ilmoitti, että asiakkaalta vähintään kysytään tavoitteita ja keinoja ja 2 vastaajaa kertoi, että asiakas ratkaisee keskeiset tavoitteet ja keinot. Kuva 5: Terveys- ja hoitosuunnitelman laatiminen kansanterveystyössä Miltei kaikki kyselyyn osallistuneet ilmoittivat käytännökseen kirjata terveys- ja hoitosuunnitelman YLE-lehdelle potilastietojärjestelmässä. Yksi kertoi käyttävänsä kirjaamiseen hoitajan lehteä potilastietojärjestelmässä ja yksi vastanneista ilmoitti tarvitsevansa ohjausta hoitosuunnitelman kirjaamiseen potilastietojärjestelmään. Hiukan yli puolet vastanneista raportoi, ettei asiakas saa terveys- ja hoitosuunnitelmaa kirjallisena mukaansa vastaanotolta, mutta vastaavasti miltei puolessa tapauksista asiakkaalle annetaan kirjallinen suunnitelma mukaan muodossa tai toisessa. Yleisiä käytäntöjä on antaa kopio hoitajan vastaanottokäynnin aikana kirjoittamasta tekstistä tai kirjoittaa sovittuja asioita käsin seurantavihkoon tai erilliselle paperille. 14

21 8 Ammatillinen osaaminen ja työtyytyväisyys Avoimella kysymyksellä kartoitettiin kansanterveyshoitajien kokemuksia omista ammatillisista erityisosaamis- ja vahvuusalueistaan. Vastauksissa useimmin mainittu yksittäinen erityisosaamisalue oli diabeteksen hoito, mutta myös muiden kansantaudeiksi luokiteltujen terveysongelmien hoito mainittiin usein; esimerkiksi sydänsairaudet ja verenpaineongelmat. Vastaukset osoittivat myös kansanterveyshoitajien omaksuneen kokonaisvaltaisen ja asiakaslähtöisen työotteen: Pitkän hoitajatyöuran omaavana olen oppinut olemaan aktiivinen kuuntelija ja omahoitoa ja omatoimisuutta tukevalla työskentelyllä pärjään erittäin hyvin. Pyrin huomioimaan asiakkaan kokonaisvaltaisesti ja mitä en tiedä niin konsultoin kollegoitani. (Sitaatti vastauksesta) Yli puolet kyselyyn osallistuneista ilmoitti kaipaavansa lisätietoa ja -osaamista miltei kaikista monivalintakysymyksen vaihtoehdoista (voimaantumiskäsitteet ja -teoriat, motivoivan haastattelun menetelmä, terveysvalmennus, moniasiakkuuksien ohjaaminen, omahoitoalustan käyttöön ohjaamisesta, sekä olemassa olevista hoitoketjuista ja niiden käytöstä). Omahoito -käsitteestä kaipasi lisätietoa yli viidennes vastanneista. Lisäksi avoimessa kysymyksessä toivottiin lisätietoa ja -osaamista eri sairauksista (esimerkiksi reuma, astma, osteoporoosi) ja tietotekniikankäyttömahdollisuuksista (esimerkiksi omahoitoalusta). Esiin tuli myös tarve säännöllisiin koulutuksiin: Kun työsarka on niin moninainen, pitäisi olla teemapäiviä/tiedon päivityspäiviä eri sairauksiin liittyen, jolloin olisi edes se päivä aikaa opiskella. Työn sillisalaatissa ei ehdi paneutua asioihin. (Sitaatti vastauksesta) Ehdotettiin myös etäyhteyksien käyttöä lyhyempiin koulutuksiin pitkien välimatkojen vuoksi. Miltei kaikki vastaajat ilmoittivat olevansa kokonaisuudessaan tyytyväinen ammatilliseen osaamiseensa. WHO:n ohjeessa osaamisen yhdistelemiseksi työpaikalla ( skill mix ) otetaan esiin Suomi positiivisena esimerkkinä. Ohjeen mukaan Suomessa annetaan lisäkoulutusta jo olemassa olevalle henkilökunnalle mieluummin, kuin palkataan kokonaan uutta henkilökuntaa tai vaihdetaan työntekijöiden ammattinimikkeitä ja työpisteitä. (Buchan & al. 2000) Meidän tulee jatkaa ja vahvistaa tätä työkulttuuria myös terveydenhuollossamme. Ammattilaisten säännölliselle ja jatkuvalle lisäkoulutukselle tulee antaa arvoa ja siihen tulee ohjata riittävästi resursseja. 15

22 8.1 Työtyytyväisyys Kuva 6: Kansanterveyshoitajien kyselyn työtyytyväisyys -osion tulokset graafisena esityksenä Yllä olevassa pylväsdiagrammissa on kuvattu kansanterveyshoitajien kyselyn tulokset prosenttiosuuksina työtyytyväisyyden arvioinnin osalta. Epäkohdat työmäärässä ja sen jakautumisessa näyttävät vaikuttavan negatiivisesti työtyytyväisyyteen. Tämä on samassa linjassa kyselyn muiden tuloksien kanssa. Kaikkiaan kyselyn tuloksista voidaan päätellä, että työaika ei ole riittävä työtehtävien hoitamiseen, eikä se ole riittävän hyvin organisoitu ja rajattu eri työtehtävien kesken. Muutamassa avoimessa vastauksessa ja kommentissa tuotiin esiin suuri huoli työssä jaksamisesta. Lappukyselyn kommenteissa mainittiin myös vähäinen arvostus organisaation ylemmiltä tahoilta. Samoin tuotiin esiin se, ettei työtehtävien lisääntyminen ja muuttuminen vaativimmiksi näy palkkauksessa. Toisaalta asiakkaille tuotettu terveyshyöty, työstä saatu ammatillinen tyydytys ja ammatillisen osaamisen hyödyntäminen näyttävät olevan yleisiä kansanterveyshoitajan työssä. Näistä pitää pyrkiä tekemään voimavara, joka edistää hoitajien työssä jaksamista. 16

23 9 Pohdinta Kainuun RAMPE-osahankkeen vuonna 2011 toteuttaman kansanterveyshoitajien kyselyn ja kansanterveyshoitajien palaverin lappukyselyn perusteella voi tehdä huomioita kansanterveyshoitajan työn keskeisimmistä kehittämistarpeista ja esiin tulleista epäkohdista. Toisaalta kyselyissä tuli vahvasti esiin myös käytännön työssä toimiviksi havaitut työvälineet, -tavat ja -käytännöt. Kyselyn toteuttaminen ja tulosten analysointi sijoittuu ensimmäisen KASTE-ohjelman (STM 2008) loppuun. Tämän yhteenvedon valmistuessa Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut jo uuden KASTE-ohjelman vuosille Uusimman KASTE-ohjelman tavoitteena on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja ja järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet ja palvelut asiakaslähtöisesti. Näihin tavoitteisiin pyritään osaohjelmien avulla, joita ovat: I. Riskiryhmien mahdollisuutta osallisuuteen, hyvinvointiin ja terveyteen parannetaan II. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja uudistetaan III. Ikäihmisten palveluiden rakennetta ja sisältöä uudistetaan IV. Palvelurakennetta ja peruspalveluja uudistetaan V. Tieto ja tietojärjestelmät saatetaan asiakkaiden ja ammattilaisten tueksi VI. Johtamisella tuetaan palvelurakenteen uudistamista ja työhyvinvointia. (STM 2012) Nämä tavoitteet ja osaohjelmat jatkavat KASTE I-ohjelman aloittamaan kehittämistyötä. Kainuun RAMPE-osahankkeen kansanterveyshoitajille tekemän kyselyn tulokset ovat edelleen tarpeellisia tämän kehittämistyön suunnittelussa ja toteutuksessa. RAMPE-hankkeen tavoitteena on tuoda terveyshyötymallin mukainen ajattelu- ja toimintatapa hoitajien vastaanottotoimintaan. ( 2012) Terveyshyötymallia pidetään toimivana viitekehyksenä kansanterveyshoitajien työn kehittämiselle. Mallin kaikkia neljää osa-aluetta (omahoidon tuki, palveluvalikoima, päätöksen tuki ja kliiniset järjestelmät) tulee kehittää, jotta lopputuloksena on voimaantunut asiakas, jonka tukena on hyvin valmistautunut, proaktiivinen hoitotiimi. 17

24 9.1 Terveyshyötymallin neljän osa-alueen toteutuminen Kainuun kansanterveyshoitajien työssä Asiakaslähtöisyys kuuluu terveyshyötymallin perusteisiin. (Wagner et al. 2001) Hoito on asiakaslähtöistä, kun asiakas pääsee itse määrittelemään hoidon tarpeensa, tavoitteensa ja keinonsa niiden saavuttamiseksi. Kyselyn tulosten mukaan terveys- ja hoitosuunnitelman laatimiskäytäntöjä voitaisiin kehittää Kainuussa vieläkin asiakaslähtöisemmäksi, esimerkiksi ottamalla asiakas entistä keskeisempään rooliin oman terveys- ja hoitosuunnitelmansa laatimisessa. Lisäksi terveys- ja hoitosuunnitelma pitää aina antaa asiakkaalle kirjallisena ja tämän käytännön tulisi toteutua kaikilla alueen terveysasemilla. Asiakaslähtöisyyttä ja terveys- ja hoitosuunnitelman laatimista edistää omalta osaltaan Kainuussa toteutettu yhteiseen potilastietojärjestelmään siirtyminen vuoden 2011 aikana. Nykyisessä Efficapotilastietojärjestelmään otetaan käyttöön oma lehti terveys- ja hoitosuunnitelman kirjaamista varten. Jotta asiakaslähtöisyys toteutuu pitkäaikaissairaan hoidossa, täytyy ammattilaisella olla riittävän laaja-alaisesti tietoa asiakkaasta, hänen terveystottumuksistaan, arkielämästään ja lähiyhteisöistään. Kyselyn tulosten mukaan ammattilaiset kaipaavat enemmän tietoa asiakkaidensa mielen hyvinvoinnista sekä omahoidon toteutumisesta, omahoitovalmiuksista, lääkehoidon toteutumisesta kotona, asuinolosuhteista, sosiaalisesta verkostosta ja arkielämän tietojärjestelmien käytöstä. Kun pitkäaikaissairas toteuttaa terveys- ja omahoitosuunnitelmaansa arkielämässään, tulee hänellä olla käytössään riittävä omahoidon tuki. Tämä parantaa asiakkaan omahoidon toteutumista ja siitä saatavia terveyshyötyjä. Terveydenhuolto voi tukea omahoitoa esimerkiksi järjestämällä ryhmätoimintoja, joista asiakas saa vertaistukea. Kyselyn tulosten perusteella ryhmätoimintoja voitaisiin lisätä ja kehittää Kainuussa. Vahvasti asiakaslähtöisistä ryhmätoiminnoista ja niiden vaikutuksista on saatu positiivisia tuloksia. Esimerkiksi Päijät-Hämeessä on toteutettu menestyksekkäästi Ikihyvä -elämäntapavalmennusta (RAMPE-hankkeen verkkokokous , Absetz & Valve 2006). RAMPE-hankkeen verkkokokouksessa käsiteltyjen käytännön työn kokemusten perusteella ryhmätoiminnoissa tärkeää on asiakkaan motivaatio, asiakaslähtöisyys ja toiminnallisuus. Ryhmätoimintojen tarjoamista pitää pyrkiä laajentamaan niin, että jokaisen siitä hyötyvän pitkäai- 18

25 kaissairaan on mahdollista päästä toimintaan mukaan. Jo olemassa olevaa toimintaa tulee kehittää tärkeimmiksi tekijöiksi havaittujen seikkojen pohjalta: Valitsemalla ryhmään aidosti motivoituneita asiakkaita, lisäämällä asiakaslähtöisyyttä ryhmän sisällön laatimisessa, sekä rakentamalla ryhmän tapaamiset toiminnallisuuden ympärille. Ryhmätoimintoja voitaisiin järjestää ja tuottaa palveluvalikoiman eri tahojen välisenä yhteistyönä. Tämä tukisi terveyshyötymallin mukaista eri tahojen muodostamaan yhtenäistä palveluvalikoimaa. Terveysasemien omahoitopisteet ovat myös osa omahoidon tukea. Vaikka omahoitopisteet ovat tulosten perusteella melko yleisiä terveysasemilla, niiden laatua tulisi parantaa. Ajantasainen, toimiva ja riittävän hyvin varusteltu omahoitopiste tukee asiakkaiden omahoitoa. Kun asiakas on motivoitunut omahoitoon, voidaan olettaa kansanterveyshoitajan työn tuottavan parempaa tulosta. Lisäksi omahoitopisteiden ja -palvelun käyttö voi vähentää vastaanottokäyntejä, kun asiakkaan mahdollisuudet omahoidon toteutumiseen paranevat. Kainuun RAMPE-osahanke on jo tämän yhteenvedon kirjoittamisen aikaan tehnyt kehittämistyötä asiakaslähtöisyyden parantamiseksi ja omahoidon tuen lisäämiseksi. Terveys- ja hoitosuunnitelman laatimisen pohjaksi on kehitetty omahoitolomake, jonka käyttöä kokeillaan parhaillaan. Lisäksi kevään 2012 aikana Kainuun terveysasemilla avataan RAMPE-hankkeen päivittämät omahoitopisteet. Omahoidon tukena kokeillaan myös KYTKE-hankkeen ( 2012) toimesta sähköistä omahoitopalvelua, jossa asiakas pääsee kirjaamaan kotiseuranta-arvojaan, pitämään ravinto- ja liikuntapäiväkirjaa, lukemaan luotettavaa terveystietoa jne. RAMPEhankkeessa laaditaan myös parhaillaan prosessikaaviota pitkäaikaissairaan hoito- ja palveluketjusta. Kaaviossa korostetaan asiakaslähtöisyyttä koko prosessin lähtökohtana ja sen on tarkoitus toimia tukena kansanterveyshoitajien perehdytyksessä ja käytännön työssä. Terveyshyötymallin mukaan asiakkaalle tulee muodostua käyttämistään palveluista yhtenäinen palveluvalikoima (Wagner et al. 2001). Tämä voidaan saavuttaa omaksumalla moniammatillinen työote sosiaali- ja terveydenhuollon käytäntöihin. Myös KASTE-ohjelman tavoitteiden mukaan eri tahojen muodostama, mutta asiakkaan kannalta eheä palvelukokonaisuus lisää sekä asiakkaiden tyytyväisyyttä, että palvelujen tuottamisen taloudellista tehokkuutta. (STM 2008) Kyselyn tulosten mukaan yhteistyötä ja konsultaatiota täytyy kehittää niin sosiaali- ja terveydenhuollon eri toimijoiden välillä, kuin terveysasemien sisälläkin. Kansanterveyshoitajan työn ja pää- 19

26 töksen tuen kannalta tärkeäksi muodostuu toimiva lääkärikonsultaatio. Tulosten mukaan konsultaatioaikoja on vaikea saada ja varata ajanpuutteen ja toimimattomien käytäntöjen vuoksi. Säännöllinen ja suunniteltu lääkäri-hoitaja konsultaatioaika olisikin tarpeen ottaa käyttöön pitkäaikaissairaiden asiakkaiden hoidossa. Kun lääkärikonsultaatio toimii, kansanterveyshoitaja voi ottaa entistä laajemmin vastuun pitkäaikaissairaan asiakkaansa hoidosta, mikä vähentää lääkärien ajanvarauksen ruuhkautumista. Kaikkiaan lääkärikonsultaatio koettiin tärkeänä ja toimivana käytäntönä, mikäli siihen on varattu säännöllisesti ja riittävästi aikaa yhteisesti ajanvarauspohjaan hoitajalle ja lääkärille. Kyselyn tulosten mukaan joillain alueen terveysasemilla on vastaanottopalveluissa ja lääkärikonsultaatiossa hyödynnetty etälääkäritoimintaa. Kokemukset toiminnasta ovat positiivisia. Vastauksissa tuli myös ilmi, että etälääkärivastaanottoaikojen kysyntä ylittää tarjonnan, jolloin palvelu ruuhkautuu. Toimintaa kannattaisikin pyrkiä lisäämään, erityisesti niillä terveysasemilla, joilla on lääkärivajetta. Lääkärin ja kansanterveyshoitajan välisen konsultaation lisäksi kansanterveyshoitaja voi hyödyntää työssään myös muiden tahojen konsultaatioita, esimerkiksi ravitsemussuunnittelija, fysioterapeutti, muistihoitaja, mielenterveyshoitaja jne. Kyselyn tulosten mukaan sekä eri terveysasemien kansanterveyshoitajien keskinäistä että palveluvalikoiman eri tahojen välistä konsultaatiota voitaisiin lisätä. Maakunnan kansanterveyshoitajien suunnitellusti toimiva yhteistyöverkosto mahdollistaisi toisten kansanterveyshoitajien erikoisosaamisen ja -tiedon hyödyntämisen, edistäisi työviihtyvyyttä ja - hyvinvointia sekä tukisi päätöksentekoa. Eri ammattiryhmien ja palvelutahojen välistä konsultaatiota voitaisiin vielä tehostaa viestinnän kehittämisellä. Tähän voi omalta osaltaan olla vastauksena KYTKE-hankkeen pilotoima omahoitopalvelu, joka mahdollistaa sähköisen viestinnän sekä asiakkaan ja kansanterveyshoitajan että hoitajan ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä. Myös jo olemassa olevia viestintäkeinoja (esim. Effican viestipiikki) tulisi hyödyntää käytännön työssä tehokkaammin. Nykyään Kainuussa käytössä oleva suhteellisen uusi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteinen Effica potilastietojärjestelmä on tehostanut viestintää ja tiedonsiirtoa yksiköiden välillä. Käyttäjien riittävä järjestelmän tuntemus mahdollistaisi järjestelmän entistä tehokkaamman hyödyntämisen viestinnässä ja tiedottamisessa. 20

27 Konsultaatiokäytäntöjen kehittämisen lisäksi Kainuun RAMPE-osahankkeen työstämä pitkäaikaissairaan hoito- ja palveluketjun prosessikaavio tulee edistämään omalta osaltaan kansanterveyshoitajien päätöksenteon tukea käytännön työssä. Kyselyn tulosten mukaan osa alueen kansanterveyshoitajista koki ammatillisen osaamisensa joidenkin asiakasryhmien (esim. Marevan-lääkitys potilaat, keuhkoahtaumatauti, reumaatikot) puutteellisiksi. Lisäksi lisätietoa ja -osaamista kaivattiin voimaantumiskäsitteistä ja -teorioista, motivoivan haastattelun menetelmästä, terveysvalmennuksesta, moniasiakkuuksien ohjaamisesta, omahoitoalustan käyttöön ohjaamisesta, sekä olemassa olevista hoitoketjuista ja niiden käytöstä. Omahoito - käsitteestä kaipasi lisätietoa yli viidennes vastanneista. Kansanterveyshoitajien lisäkoulutus tukee päätöksentekoa käytännön työssä. Myös KASTEohjelman suunnitelman mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmien toimivuutta voidaan parantaa kehittämällä henkilöstön osaamista (STM 2008). Kansanterveyshoitajien kyselyiden perusteella saatu lisäkoulutus nähdään tarpeellisena ja toimivana seikkana työssä. Vaikka maakunnassa suunnitellaan vuosittain koulutustarjonta työntekijöiden toiveiden mukaan, kyselyssä esitettiin, että ammatillisen täydennyskoulutuksen täytyisi olla säännöllistä ja jatkuvaa. Voidaan pohtia, miksi säännöllisesti suunniteltu vuosittainen koulutustarjonta ei näyttäydy kansanterveyshoitajille säännöllisenä ja jatkuvana. Syynä voi olla esimerkiksi resurssipula, jolloin työntekijällä ei ole mahdollisuutta osallistua järjestettyihin koulutuksiin. Kyselyn vastauksissa ehdotettiin etäyhteyksien käyttöä lyhyempiin koulutuksiin pitkien välimatkojen vuoksi. Positiivista on, että enemmistö vastanneista (15) oli saanut lisäkoulutusta yleisimmistä pitkäaikaissairauksista mm. diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin liittyen. Kyselyn tuloksien mukaan kansanterveyshoitajat kaipaavat lisää tietoa asiakkaidensa mielen hyvinvoinnista. Ihmisen terveyden kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen kuuluu myös mielenterveyden ulottuvuus. Kansanterveyshoitajan työkaluja ja työtapoja tulisi kehittää tältä osin. Lisäkoulutuksen tuoma ammatillinen erikoisosaaminen ja riittävän kokonaisvaltainen tietämys asiakkaan tilanteesta luovat pohjan päätöksenteon tuelle pitkäaikaissairaan hoidon suunnittelussa. Kainuun RAMPEosahankkeen työstämään pitkäaikaissairaan hoito- ja palveluketjuun kuuluu kooste käytettävissä olevista seuloista ja mittareista, jotka ovat jatkossa maakunnan kaikkien kansanterveyshoitajien yhteisenä työvälineenä. 21

28 9.2 Kansanterveyshoitajan työn muut tekijät Suurinta osaa vastauksista yhdistää työtehtävien liian suuri määrä suhteessa käytössä olevaan työaikaan. Huolestuttavaa on, että työ venyy ylitöiksi ja työtehtäviä hoidetaan jopa työtauoilla ja ruokatunneilla. Tämän vuoksi työssä jaksaminen vaarantuu. Tähän epäkohtaan pystytään puuttumaan työkäytäntöjen muuttamisella ja työvälineiden kehittämisellä. Myös ensimmäisen KASTE-ohjelman tavoitteisiin kuului uusien toimintatapojen vakiinnuttaminen ja ammattiryhmien välisen työnjaon uudistaminen (STM 2008). Kyselyn loppukommenteissa epäkohdaksi ilmoitettiin useaan otteeseen ajanvarausvastaanoton väliin tuleva ennakoimaton päivystystyö, joka vie resursseja pitkäaikaissairaan vastaanottotyöstä. Päivystysasiakkaita joudutaan ottamaan vastaan muiden vastaanottoaikojen välissä, mikä lopulta aiheuttaa työpäivien venymisen ja ylityötuntien kasaantumisen. Päivystysvastaanotto olisi syytä rajata selkeästi erilleen ajanvarausvastaanotosta. Lisäksi työt, jotka eivät vaadi kansanterveyshoitajan laaja-alaista osaamista, olisi tarpeen ohjata muille työntekijöille. Kaikkiaan työaika tulisi suunnitella selkeästi. Suunnitelmaan tulisi sisältyä säännölliset ja suunnitellut konsultaatioajat, puhelinajat, ajanvarausvastaanottoajat, päivystysajat ja toimistotyöaika. Näin kansanterveyshoitajille mahdollistettaisiin riittävä aika pitkäaikaissairaiden hoidon suunnittelua ja toteutusta varten. Kyselyn tulosten mukaan yleinen käytäntö on, että myös muut hoitajat tai toimistotyöntekijät antavat vastaanottoaikoja kansanterveyshoitajille. Tuloksista kävi ilmi, että muiden antamat ajanvarausajat eivät useinkaan riitä kestoltaan pitkäaikaissairaan hoidontarpeeseen. Kansanterveyshoitaja pystyy parhaiten varaamaan asiakkaansa tarpeisiin sopivan mittaisen vastaanottoajan. Jos vastaanottoaikoja edelleen annetaan muidenkin hoitajien toimesta, tulisi määritellä yhteiset toimintatavat ja varmistaa, että kaikki työyhteisön jäsenet sitoutuvat niiden noudattamiseen; Vastaanottoaikojen täytyy vastata palveluntarvetta. Puhelinajat ja niiden pituus näyttävät vaihtelevan jonkin verran terveysasemien välillä. Tämän perusteella voidaan kyseenalaistaa KASTE-ohjelman tavoitteiden toteutuminen palvelujen universaalin saatavuuden osalta (STM 2008). Käytännön tasolla voidaan pohtia, miten hyvin työssäkäyvä pitkäaikaissairas voi hyödyntää kansanterveyshoitajansa puhelinaikoja, jos ne sijoittuvat arkipäivien 22

29 aamuihin ja keskipäiviin tai miten hyvin 45 minuutin päivittäinen puhelinaika riittää kattamaan kasvavan asiakasmäärän tarpeet. Toisaalta ehdotetaan, että puhelimitse olisi mahdollista hoitaa omahoidonseurantaa, insuliinialoituksen jälkeistä seurantaa, insuliininostojen ohjeistamista, nuorten lääkeohjausta ja antaa matkailijoille tietoa tarvittavista rokotuksista. Sekä kyselyn loppukommenteissa, että palaverin lappukyselyssä tuli vahvasti ilmi, että työajat halutaan kohdentaa selkeämmin. Monet raportoivat puhelimen soimisen haittaavan työskentelyä puhelinaikojen ulkopuolella. Kansanterveyshoitajien eri työtehtävät ja niille varattu aika pitäisikin rajata selkeämmin, ei vain paperilla, vaan myös käytännön työssä. Tähän epäkohtaan on jo puututtu kyselyn toteutuksen jälkeen määrittelemällä yhteiset puhelinajat ja käytännöt, joilla pyritään rauhoittamaan vastaanottotyöskentelyä. Kansanterveyshoitajien kyselyn työtyytyväisyys -osiossa, sekä kyselyn ja lappukyselyn kommenteissa, käy selkeästi ilmi työmotivaatiota ja jaksamista tukevat tekijät: Omaa ammatillista osaamista pääsee hyödyntämään monipuolisessa työssä, josta saa ammatillista tyydytystä. Pitkäaikaissairauksia sairastavat asiakkaat opitaan tuntemaan hyvin, jolloin heille voidaan tarjota kokonaisvaltaista ja laadukasta hoitoa. Kun työhön liittyvät epäkohdat poistetaan, edellä mainitut työn positiiviset puolet vahvistuvat entisestään. Näin perusterveydenhuollon vastaanottotoiminta muuttuu KASTEohjelman tavoitteiden mukaisesti vetovoimaisemmaksi ja työhön sitoutuminen vahvistuu. 23

30 10 Lopuksi Tässä raportissa käsitellyn Kainuun RAMPE -osahankkeen tekemän Kainuun kansanterveyshoitajien kyselyn (Koikkalainen et al. 2011) tulokset ovat suurilta osin samansuuntaisia vuonna 2011 tehdyn RAMPE-hankkeen alkuselvityksen tulosten kanssa. (RAMPE 2011) Tämä lisää kansanterveyshoitajien kyselyssä saatujen tulosten luotettavuutta ja yleistettävyyttä Kainuun alueella. Kyselyn loppukommenteissa ilmaistiin myös toive kyselyn uusimisesta tulevaisuudessa. Kyselyn toteuttaminen uudelleen voisikin olla tarkoituksenmukaista, jotta pystytään arvioimaan kansanterveyshoitajien työn kehittämiseksi tehtyjen toimien vaikutusta. Kehittämistyö on myös hyvä suunnata aika ajoin uudelleen muuttuvien tarpeiden mukaisesti. 24

31 11 Lähteet P. Absetz & R. Valve. (2006). Ikihyvä-ryhmätoimintamalli tukee elintapojen muutosta. Kansanterveys-lehti. 2/ (haettu ) J. Buchan, J. Ball, F. O May. (2000). Skill mix in the health workforce - Determining Skill Mix in the Health Workforce: Guidelines for Managers and Health Professionals. WHO/EIP/OSD/00.11, Geneva P. Koikkalainen, T. Ahonen, M. Ruoranen, J. Hänninen, A. Kuusinen, P. Tiikkainen, T. Kettunen, P. Honkanen & E. Kumpusalo. (2011) Rautaista ammattitaitoa Terveyskeskustyö kestävän kehityksen polulla. Rampe -hankkeen alkuselvityksen tuloksia. AF } (haettu ) KYTKE-hanke. (haettu ) Pekka Honkanen. (2010) Terveyshyötymalli Suomessa, mitä se voisi olla? ppt esitys RAMPEhankkeen materiaaleissa (haettu ) POTKU-hanke. (haettu ) RAMPE-hanke. (2009) Hankesuunnitelma. (haettu ) RAMPE-hanke. (haettu ) Sosiaali- ja terveysministeriö. (2008). Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE Yliopistopaino, Helsinki

32 Sosiaali- ja tervetysministeriö. (2012). Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste) (haettu ) Taina Mäntyranta. (2010) Pitkäaikaissairauksien terveyshyötymalli ppt esitys. B92D /16283/TainaM%C3%A4ntyrantaTTTPO_CCM_SADe_ ppt#256,1,Pitkä aiskaissairauksien terveyshyötymalli Taina Mäntyranta (haettu ) Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki E. H. Wagner, B. T. Austin, C. Davis, M. Hindmarsh, J. Schaefer, A. Bonomi. (2001) Improving Chronic Illness Care: Translating Evidence into Action. Health Aff (Millwood). 2001;20:

33 KAINUUN MAAKUNTA KUNTAYHTYMÄ JULKAISULUETTELO Sarja A: virallisesti hyväksytyt julkaisut Sarja B: selvitykset ja tutkimukset Sarja C: hallinnolliset asiakirjat Sarja D: monistesarja ==================================== Sarja A A:1 Uusiutuva Kainuu Kainuun maakuntasuunnitelma 2025 (2005) A:2 Kainuun maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma eli TOTSU (2005) A:3 Kainuun maakuntaohjelma (2006) A:4 Kainuun maakuntakaava 2020 Kaavaselostus 2006 (2006) A:5 Kainuun viestintäsuunnitelma (2006) A:6 Kainuun kansalaisvaikuttamisen ohjelma (2007) A:7 Kainuun maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma eli TOTSU (2007) A:8 Kainuun maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma eli TOTSU (2008) A:9 Kainuun maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma eli TOTSU (2009) A:10 Kainuun maakuntakaava 2020 (2009) A:11 Kainuun maakuntaohjelma (2010) A:12 Kainuun maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma eli TOTSU (2010) A:13 Kainuun maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma eli TOTSU (2011) A:14 Kainuun 1. vaihemaakuntakaava, Kaavaselostus (2012) Sarja B 1 B:1 Kainuun Venäjä-liiketoiminnan Strategia (2006) B:2 Sosiaalihuollon teknologian kehittäminen Kainuussa hanke Sähköisten asiointipalveluiden kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa Selvitysraportti 2007 (2007) B:3 Sosiaalihuollon teknologian kehittäminen Kainuussa -hanke Mielipidekysely sähköisten asiointipalveluiden kehittämisestä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tulosraportti 2006 (2007) B:4 Ikäihmisten palveluohjaus Kainuussa hanke Palveluohjaus Tienviitta kainuulaiselle ikäihmiselle Loppuraportti (2006) B:5 Kainuun tietoyhteiskuntastrategia (2007) B:6 Kainuun maakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset (2007) B:7 Luontomatkailun kehittäminen maakuntakaavoituksessa (2007) B:8 Barents Link Corridor (2007) B:9 Pohjoinen liikennekäytävä - северный транспортный коридор (2007) B:10 Kainuun luontomatkailun teemaohjelma (2007) B:11 Kenen kyydissä? Selvitys Kainuun sosiaali- ja terveystoimen henkilökuljetuksista (2006) B:12 Jouni Ponnikas, Verna Mustonen, Sirpa Korhonen, Andra Aldea-Partanen & Nikolai Veresov: Maahanmuuttajat osana kainuulaista yhteiskuntaa Ulkomaalaisväestön työelämävalmiudet ja koulutustarpeet (2007) B:13 Vartiuksen kansainvälisen raja-aseman kehittämissuunnitelma (2008) B:14 Kainuun väestöennuste v (2008) B:15 Barents Link Kansainvälisen raideliikenteen markkinointi- ja kehittämiskonsepti