Liikunnan hanketoiminta ruusut, risut ja suositukset

Transkriptio

1 Saku Rikala Liikunnan hanketoiminta ruusut, risut ja suositukset Liikunnan hyvät käytännöt -hankkeen loppuraportti

2 1 Saku Rikala Liikunnan hanketoiminta ruusut, risut ja suositukset Liikunnan hyvät käytännöt -hankkeen loppuraportti Liikuntatieteellinen Seura ry.

3 2 Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 6 Saku Rikala ja Liikuntatieteellinen Seura ry, Helsinki 2013 Teksti: Saku Rikala Toimitus: Teijo Pyykkönen Ulkoasu: Mainostoimisto Soihtu Kirjapaino: T-Print Oy ISBN ISSN

4 3 Esipuhe hankkeita rahoittajalle, kehittäjille vai liikkujille? Liikunnan määrärahoja on viime vuosina kohdistettu yhä enemmän hankkeisiin. Nykyään valtion liikuntamäärärahoista arviolta yli kymmenen prosenttia kohdistetaan kehittämisprojekteihin. Usko hankemaailmaan lienee siten enemmän nousussa kuin laskussa. Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä. Vähintään yhtä totta on se, että hankkeiden teho on toimijan/rahoittajan silmässä. Liikunnan koko hankemaailmaa ei voikaan leimata yksioikoisesti tarpeelliseksi tai turhaksi. Hankkeiden joukosta löytyy sekä innovatiivisuutta että tyhjäkäyntiä. Perusteluja löytyy niin hanketaivaan kuin -helvetin kannattajille. Liikunnan hankemaailma on ristiriitaisuuksien näyttämö, kuten Saku Rikala raportissa toteaa. Ison kuvan piirtäminen on vaikeaa. Liikunnan hyvät käytännöt -hankkeen haastattelut ja palautteet osoittivat, että liikunnan hankemaailma herättää jo lähtökohdiltaan ristiriitaisia tunteita ja osin ihmettelyäkin. Valtio on luopunut keskitetystä hyvinvointivastuustaan ja haluaa hajauttaa päätösvaltaa ei-valtiollisille toimijoille ja paikallistasolle. Samalla valtion haluaa ohjata ohjelmin ja hankkein ei-valtiollisia toimijoita paikallistasolla asti. Liikunnan järjestäminen on perinteisesti ollut paljolti kolmannen sektorin järjestöjen ja seurojen vastuulla. Järjestöväki haluaa toimia autonomiaansa vedoten mahdollisimman itsenäisesti. Silti se on hankeavustuksia hakemalla ja vastaanottamalla lupautunut toimimaan hallinnon alihankkijana järjestöille uusilla ja vierailla toiminta-alueilla. Voi kysyä, miten hyvin liikunnan kehittäminen onnistuu ilman intoa ja sitoutumista? Toisaalta, jos valtion tarjouksista voi kieltäytyä vain kerran, tällaisenkin toiminnan ymmärtää. Suurin osa suomalaisista liikkuu omatoimisesti ja organisoituneen liikuntajärjestelmän ulkopuolella. Heillä ei ole edustajia liikunnan työryhmissä tai hankkeiden ohjausryhmissä. Takaako edustuksellinen demokratiamme myös heidän liikuntaäänensä kuulumisen hankkeissa? Harva äänestää liikuntaperusteilla. Liikunta ei ole myöskään puolueita kiihottava kysymys. Politiikan areenoilla liikunta nähdään talouden kautta: sellainen liikunta on hyvää, joka säästää yhteiskunnan varoja. Jos näin on politiikka, niin on myös hallinto. Tätä taustaa vasten lienee uskaliasta väittää, että hallitusohjelman liikuntakirjauksiin tiivistyy kansakunnan liikuntanäkemys. Väestön liikuntaan liittyvistä moninaisista arvoista tai kehittämistoiveista ei liene kenelläkään riittävää kokonaisnäkemystä. Liikuntaohjelmilla ja -hankkeilla halutaan vauhdittaa haluttua liikuntatulevaisuutta. Mutta kenen liikuntatulevaisuutta? Kentällä kysytään onko opetus- ja kulttuuriministeriön näkemys oikeampi kuin järjestöjen? Sopiiko ministeriölle ohjaus vai vain tukeminen? Toisaalta kuinka paljon järjestöt ja seurat voivat kohtuudella odottaa valtiolta ja kunnilta hanketukia, joiden käytöstä järjestöt saisivat itse päättää? Entä tuetaanko ohjelmilla ja hankkeilla kansalaisia, jotka eivät innostu hallinnon ja järjestöjen kokoamasta ohjelma- ja hanketarjonnasta? Kenen liikuntanäkemyksiä ohjelmien ja hankkeiden tulisi kunnioittaa? Liikunnan hankemaailman kysymykset tiivistyvät yhteen sanaan: luottamukseen. Olisihan se hienoa, jos voisi luottaa siihen, että etäiseltä tuntuva valtio kykenee aistimaan sen, mikä on yksilöllistä elämänpolitiikkaa arvostaville kansalaisille hyväksi (hyödyksi ja huviksi). Silloin olisi helppo toivoa lisää valtiovetoisia ohjelmia ja hankkeita. Tai vaihtoehtoisesti sekin olisi hienoa, jos voisi luottaa siihen, että urheilun ihanteilla ratsastavan järjestöväen visio Maailman liikkuvin urheilukansa olisi mahdollista toteuttaa järjestöväen johdolla. Tällöin voisi antaa järjestöjen pyörittää liikunnan projekteja. Valtio olisi huojentunut ja rahoittaisi ohjelmia ja hankkeita ilolla. Tai kolmanneksi: olisihan se hienoa, jos kansalaisten omaan näkemykseen ja aloitteellisuuteen voisi luottaa sen verran, että kannustavaa hankerahaa voisi jakaa erilaisille yhteisöille ja ryhmille niin, että nekin voisivat järjestää sellaista liikuntaa kuin itse haluavat. Niin kauan kuin ei ole tarpeeksi luottamusta suuntaan eikä toiseen, hankemaailmaa värittävät ristiriitaiset tulkinnat. Liikunnan hankemaailman selvittäminen on ollut mittava urakka. Yhteenvedon ja johtopäätösten tekeminen lähes tuhannen hankkeen ja kymmenien kilpailevien asiantuntijalausuntojen pohjalta ei olisi kaikilta onnistunut. Saku Rikalalta se onnistui, mistä onnittelut ja huomattava kiitos. Helsingissä maaliskuussa 2013 Teijo Pyykkönen Liikuntatieteellinen Seura

5 4 Tiivistelmä Raportti on opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) tukeman Liikunnan hyvät käytännöt -hankkeen loppuraportti. Hankkeen ( ) toteutuksesta on vastannut Liikuntatieteellinen Seura. Raportissa kuvataan liikunnan hanketoiminnan onnistumiset ja kehittämistarpeet sekä esitetään suositukset toiminnan kehittämiseksi. Suositukset koskevat ensisijaisesti OKM:n rahoittaman hanketoiminnan hallinnointia, koordinointia, avustusjärjestelmää, suunnittelua, toteuttamista sekä tulosten arviointia ja juurruttamista. Rahoittajalla on ensisijainen mahdollisuus ja vastuu kehittää liikunnan hanketoimintaa, minkä takia suositukset ovat suunnattu pääasiassa rahoittajan toimintaan. Tämä ei poista myös hanketoimijoiden tarvetta kehittää toimintaansa. Suositukset pohjautuvat liikunnan hanketoimijoiden haastatteluihin, kirjallisiin lähteisiin (esimerkiksi ohjelmien ja hankkeiden arviointiraportteihin) ja hankerekisterin kasauksessa tehtyihin havaintoihin. Suositukset edustavat Liikunnan hyvät käytännöt -hankkeen (LTS) näkemyksiä liikunnan hanketoiminnan kehittämisestä. Suositukset 1. Suurempien ja kohdennetumpien hanke- ja ohjelmakokonaisuuksien kokoaminen: Paremmin resursoituja ja kohdennettuja hankkeita, jotka on koottu ohjelmakokonaisuuksiksi. 2. Viestinnän parantaminen: Rahoittajat ja hankkeet lisäävät ja kehittävät viestintää hanketoiminnasta. 3. Yhtenäinen malli hanketoiminnan koordinoimiseksi: Rakennetaan yhtenäinen malli hanketoiminnan koordinoimiseksi ja yhteensovittamiseksi niin valtionhallintoon kuin aluehallintoon. 4. Hyvien käytännön prosessin yhtenäistäminen: Yhteisen analysoinnin, resurssien ja koordinoinnin lisääminen hyvien käytäntöjen tunnistamiseen, mallintamiseen, arviointiin sekä levittämiseen. 5. Tavoitteenasettelun terävöittäminen ja selkiyttäminen: Hankkeille selkeämpiä, konkreettisempia, realistisempia, yksinkertaisempia ja lukumäärällisesti vähempiä strategian mukaisia tavoitteita. 6. Avustusjärjestelmän kokoaminen ja kehittäminen: Kootaan avustuksia yhteen, lisätään poikkihallinnollisia hankeavustuksia ja kansainvälisyyttä sekä avustusjärjestelmän pitkäjänteisyyttä. 7. Koulutuksen ja kohtaamisten lisääminen: Lisätään hanketoimijoiden koulutusta ja kohtaamisia, tuetaan sekä neuvotaan hankkeita nykyistä enemmän niin valmistelu- kuin toteutusvaiheessa. 8. Hanketoiminnan suunnitteluun ja juurruttamiseen panostaminen: Kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota, lisätään suunnitelmallisuutta ja suunnataan resursseja enemmän hankkeen juurruttamistoimenpiteisiin. 9. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen lisääminen: Lisätään hankkeiden roolia määrätietoisessa yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa mm. keskustelunavauksilla, kannanotoilla ja medianäkyvyydellä. 10. Hankkeiden raportoinnin kehittäminen: Kehitetään hankkeille yhtenäinen rakenne raportointiin ja siirrytään sähköiseen järjestelmään avustuksien haussa, myöntämisessä ja raportoinnissa. 11. Hanketiedon koonti ja hyödyntäminen: Jatketaan hanketiedon koontia hankerekisteriin, tuotetaan hanketoiminnasta säännöllisiä katsauksia ja perustetaan hankkeiden aineistopankki. 12. Arvioinnin kehittäminen: Suunnataan hankkeiden resursseja enemmän arviointiin, lisätään ulkopuolista apua arvioinnissa ja hanketoimijoiden osaamista sekä lisätään arvioinnin aikajännettä ja teema-arviointia. Suositukset muodostavat ideaalimallin liikunnan hanketoiminnan kehittämiseksi. Kaikki suositukset ovat toteutettavissa, mutta kaikkien suositusten toimeenpano ei ole täysin realistisia tässä ja nyt. Alkuun päästään seuraavin toimenpitein:

6 5 Opetus- ja kulttuuriministeriö kehittää liikunnan hanketoiminnan koordinointia ja yhteensovittamista. Hyvä ensiaskel tässä olisivat säännölliset valtakunnalliset rahoittajaviranomaisten suunnittelupäivät, joissa liikunnan rahoittajaviranomaiset vaihtavat tietoa ja kokemuksiaan sekä yhteen sovittavat toimenpiteitään ja prosessejaan, kuten hankehakuja ja koulutuksia hanketoimijoille. Samanlaisia suunnittelupäiviä ja kohtaamisia tulisi järjestää myös opetus- ja kulttuuriministeriön sisällä eri toimijoille ja ohjelmille. Aluetasolla ELY-keskukset ja liikunnan aluejärjestöt yhteistyössä ohjelmien kanssa ryhtyvät kehittämään ja yhtenäistämään aluetason koordinointia. Ensimmäinen askel olisi, että ELY-keskukset järjestävät aluetason rahoitusviranomaisten suunnittelupäiviä niin ministeriön, Euroopan unionin kuin Maakuntien liittojen kehittämisavustuksia jakaville viranomaisille. Hankkeiden koordinoimiseksi lisätään säännöllisiä alueellisia hankkeiden kohtaamisia esimerkiksi keräämällä kaikki alueen terveysliikuntahankkeet yhteen. Keskeinen askel hanketoiminnan kehittämiseksi on viestinnän parantaminen. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja ELY-keskukset lisäävät omaa viestintää hanketoiminnasta. Tarvitaan nykyistä aktiivisempaa ja monipuolisempaa viestintää hanketoiminnasta, kuten uusista avustuksista ja tehdyistä päätöksistä. Ministeriö ja ELY-keskukset lisäävät määrätietoista ohjeistusta hanketoimijoille tiedon levittämiseksi. Jatkossa hanketoimijoita velvoitetaan avustusta saadessaan päivittämään tiedot hankkeestaan rekisteriin. Opetus- ja kulttuuriministeriö jatkaa avustusjärjestelmän kehittämistä. Ministeriö - vähentää avustettavien hankkeiden määrää ja kasvattaa yksittäisiä hankeavustussummia, - jatkaa avustuskanavien kokoamista yhteen niissä avustuksissa, joissa on edelleen päällekkäisyyttä, - yhdistää tutkimusavustuksia ja kehittämisavustuksia arvioinnin resurssien lisäämiseksi ja arvioinnin kehittämiseksi, - yhtenäistää omien hankeavustusten hakua, ohjeistusta, myöntöprosesseja, päätösmekanismeja ja raportointia, - aloittaa hankehallinnoinnissa siirtymisen sähköiseen järjestelmään, jossa hankkeiden haku, väliraportointi ja loppuraportointi tapahtuvat sähköisesti. - kehittää avustusjärjestelmän pitkäjänteisyyttä säilyttämällä avustusten haussa ennustettavan rytmin, tiedottamalla avustushauista entistä aikaisemmin ja aktiivisemmin, nopeuttamalla avustuspäätösten tekoa ja varaamalla avustuksiin vyörytysmahdollisuuden. Hanketoimijoiden ensimmäinen askel hanketoiminnan kehittämiseksi on omien toimintatapojen muokkaaminen. Liiallisen omistajuuden ja henkilöitymisen sijaan lisätään hankkeiden keskinäistä vuoropuhelua ja vuorovaikutusta, kehitetään dokumentointia ja jaetaan avoimesti tietoa sekä viestitään aktiivisesti ja kohderyhmälähtöisesti omasta toiminnasta. Toinen askel hanketoiminnan kehittämiseksi on tavoitteenasettelun terävöittäminen ja selkiyttäminen. Hankkeet asettavat jatkossa selkeitä, konkreettisia, realistisia ja yksinkertaisia strategian mukaisia tavoitteita. Asetetaan mieluummin muutama yksittäinen selkeä arvioitavissa oleva tavoite kuin lukuisia epämääräisiä tavoitteita. Kolmantena askeleena on suunnitella entistä tarkemmin hankkeen aloitusta. Onko tarvetta kehittää jotain uutta vai voidaanko hyödyntää jotain jo kehitettyä? Miten hanke kiinnittyy taustaorganisaation strategiaan ja toimintaan? Miten hankkeen toimintaa aiotaan juurruttaa? Selvitetään jo etukäteen mitä hankkeen teemassa on jo aikaisemmin tehty ja voiko jotain näistä tuloksista hyödyntää tässä hankkeessa. Varataan jo hankesuunnitelmissa riittävät resurssit hankkeen loppuvaiheen toimenpiteisiin ja mietitään tarkemmin kyseiset toimenpiteet. Suunnataan myös enemmän resursseja arviointiin ja hyödynnetään enemmän ulkopuolista arviointia tekemällä yhteistyötä oppilaitosten tai tutkimushankkeiden kanssa.

7 6 Sisällys Esipuhe hankkeita rahoittajalle, kehittäjille vai liikkujille?... 3 Tiivistelmä... 4 Sisällys Johdanto Ristiriitaisuuksien hankemaailma ruusut ja risut Tulokset... 7 Hankkeet tuottaneet monitahoisia tuloksia eri tasoilla... 7 Tulosten levittäminen, juurruttaminen ja arviointi vaatimatonta Ohjaus Hankkeilla tehostettu ohjausta ja laajennettu toimintaa Hanketoiminta heikosti koordinoitua ja tavoitteiltaan ylimitoitettua Reagointikyky Hankkeet parantaneet reagointikykyä ja innostaneet uusiin avauksiin Hankkeet houkuttaneet poukkoiluun (lyhytjänteiseen politiikkaan) Lisäresurssi Hankkeet merkittäviä lisäresursseja ja innostajia Hankkeiden suhde perustoimintaan ongelmallinen Yhteistyö Hankkeilla lisätty ja laajennettu yhteistyötä Hankkeita leimaa liiallinen omistajuus, henkilöityminen ja henkilösuhteiden varassa tapahtuva yhteistyö Tiedonvälitys Hankkeet lisänneet tietoa ja vauhdittaneet oppimista Ministeriön tiedotus ei tavoita toimijoita, eivätkä toimijoiden tulokset ministeriötä Suositukset hanketoiminnan kehittämiseksi Suurempien ja kohdennetumpien hanke- ja ohjelmakokonaisuuksien kokoaminen Viestinnän parantaminen Yhtenäinen malli koordinointiin Hyvien käytännön prosessin yhtenäistäminen Tavoitteenasettelun terävöittäminen ja selkiyttäminen Avustusjärjestelmän kokoaminen ja kehittäminen Koulutuksen ja kohtaamisten lisääminen Hanketoiminnan suunnitteluun ja juurruttamiseen panostaminen Yhteiskunnallisen vaikuttamisen lisääminen hankkeilla Hankkeiden raportoinnin kehittäminen Hanketiedon koonti ja hyödyntäminen Arvioinnin kehittäminen Selvityksessä heränneet tietotarpeet Liikunnan hyvät käytännöt -hankkeen itsearviointi Liitteet... 28

8 7 1. Johdanto Selvityksen johtopäätökset perustuvat kolmeen materiaalikokonaisuuteen: liikunnan hanketoimijoiden teemahaastatteluihin, hankerekisterin ( kasaamisessa saatuun materiaaliin ja havaintoihin sekä kirjallisiin lähteisiin (hankkeiden ja ohjelmien raportit jne.). Haastattelumateriaali koostuu 33 liikunnan hanketoimijan (liite 1) teemahaastattelusta (liite 2). Teemahaastattelu valittiin, jotta kerättävä aineisto rakentuisi aidosti haastateltavien henkilöiden kokemuksiin, havaintoihin ja ajatuksiin hankemaailmasta. Haastateltaviksi valittiin hankkeita rahoittaneiden tai toteuttaneiden organisaatioiden edustajia ja/tai hankemaailman eri teemojen asiantuntijoita. Haastateltavat edustavat hankehallinnon ja toteuttajien eri tasoja. Haastattelut toteutettiin pääasiassa yksilöhaastatteluina ja kasvokkain. Kolmessa haastattelussa haastateltiin kahta saman organisaation edustajaa samanaikaisesti ja kaksi haastattelua tehtiin puhelimitse. Haastattelut kestivät 1 2 tuntia. Haastateltaville lähetettiin ennen haastattelua sähköpostitse teemahaastattelun runko. Hankkeen aikana kasattiin hankerekisteri ja avattiin sivusto Liikuntatieteellisen Seuran verkkosivuille. Rekisteriin vietiin tiedot yli 900:sta, pääasiassa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamasta kehittämishankkeesta. Myöhemmin hanketoimijoita kannustettiin päivittämään ja täydentämään hankkeidensa tietoja rekisteriin. Prosessissa saatuja tietoja ja havaintoja liikunnan hankemaailmasta on hyödynnetty tässä loppuraportissa. Hankkeen aikana perehdyttiin hallinnon muutoksista sekä liikunnan hankkeista ja ohjelmista tuotettuun aineistoon (raportit, arvioinnit jne.). Sitä on käsitelty tarkemmin hankkeen väliraportissa (Saku Rikala: Kohti liikunnan pysyviä käytäntöjä. LTS:n tutkimuksia ja selvityksiä nro 4, 2012). Väliraportissa kuvataan hankemaailman kehittymistä tarkastelemalla julkisen hallinnon uudistumista, projektiyhteiskunnan leviämistä sekä hyvien käytäntöjen sisällöstä käytyä keskustelua. Teemahaastattelut rakennettiin osin näin kertyneen aineiston pohjalta. 2. Ristiriitaisuuksien hankemaailma ruusut ja risut 2.1. Tulokset Hankkeet tuottaneet monitahoisia tuloksia eri tasoilla Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) tukemat liikuntahankkeet on voinut jakaa kärjistäen kahteen kategoriaan. Ensimmäisessä kategoriassa ovat olleet valtakunnalliset ja alueelliset kehittämishankkeet, jotka ovat kestäneet useamman vuoden, ovat olleet budjetiltaan useita kymmeniätuhansia euroja ja ovat pyrkineet uuden toimintamallin kehittämiseen tai viemään jo valmiita malleja paikallistasolle. Hankkeiden toteuttajat ovat olleet yleensä resursseiltaan suhteellisen isoja organisaatioita, joilla on paljon kokemusta kehittämishankkeiden toteuttamisesta. Hankkeet ovat toimineet valtakunnan tasolla teemassaan yhteistyön ja verkostojen koordinoijina. Hankkeet ovat tuottaneet moninaisia tuloksia, kuten kehittäneet nykyisen toiminnan laatua (esimerkiksi vastaamaan paremmin kohderyhmän tarpeita) ja toimijoiden osaamista, tuottaneet teemastaan tietoa muiden hyödynnettäväksi sekä tehneet valtakunnallista vaikuttamistyötä teemansa edistämiseksi (esimerkiksi erilaiset suositukset). Osa syntyneistä tuloksista on nähty hyvinä käytäntöinä, joita on mallinnettu ja arvioitu hyvin vaihtelevasti. Käytäntöjä on juurrutettu omaan toimintaan ja saatettu levittää omien verkostojen välityksellä myös muiden hyödynnettäväksi.

9 8 Toisessa kategoriassa ovat olleet paikalliset toimintaorientoituneet hankkeet, jotka ovat kestäneet vuoden tai pari ja kustantaneet joitain tuhansia euroja. Lukumäärällisesti toisen kategorian hankkeita on ollut moninkertainen määrä ensimmäiseen kategoriaan verrattuna. Toimintaorientoituneiden hankkeiden ensisijainen osaaminen ja intressi ovat olleet toiminnan järjestämisessä. Hankkeiden tulokset ovat liittyneet lähinnä nykyisen toiminnan kehittymiseen (esimerkiksi tarjonnan monipuolistuminen, oman osaamisen kehittäminen tai toiminnan suunnitelmallisuuden parantaminen) tai uuden toiminnan käynnistymiseen (esimerkiksi uudet liikuntaryhmät). Toiminnallisten hankkeiden tuottama liikuntatarjonnan parantuminen ja monipuolistuminen on ollut monesti merkittävää paikallistasolla. Hankkeissa on tehty myös yhteistyötä paikallistason muiden toimijoiden tai mahdollisen ohjelman muiden hankkeiden kanssa. Hankkeiden toiminnasta on välittynyt tietoa ylemmille hallinnon tasoille, varsinkin jos taustalla on ollut ohjelma ja/tai erillinen ulkopuolinen arviointi. Toiminnallisten hankkeiden avustukset ovat toimineet pääasiassa paikallisten toimintaedellytysten parantajina ja lisäresurssina. Hankkeissa ei ole yritetty välttämättä synnyttää laajoja muita hyödyttäviä uusia toimintamalleja ja levittää niitä muiden hyödynnettäväksi eikä tällaiseen työhön ole ollut edes resursseja. Korkeintaan on luotu niin sanottuja niksejä eli konkreettisia ja käytännönläheisiä oivalluksia, joita on levitetty mahdollisesti eteenpäin. Etenkin ohjelmallisissa kokonaisuuksissa pienet paikallistason hankkeet ovat luoneet konkreettisia oivalluksia, joita on mallinnettu, arvioitu ja levitetty ohjelman avulla. Konkreettiset, edulliset ja paikallistasolla syntyneet toimintamallit monesti juurtuvatkin parhaiten ja niitä käytännön toimijat kaipaavat työnsä tueksi. Tulosten perusteella seurat olivat yleisesti monilla eri osa-alueilla kehittyneet tavoitteen mukaiseen suuntaan. Valtaosa tuetuista seuroista oli kyennyt lisäämään harrastajamääräänsä. Keskimäärin se oli kasvanut vähän yli 50 osallistujalla. Toiminnan laajentuminen ja monipuolistuminen oli tuetuissa seuroissa yleistä. (Palkattu seuraan mitä seuraa? Seuratoiminnan kehittämistuen tulokset 2012) Ohjauksen uudelleen järjestämisen ja tilojen käytön järkeistämisen myötä saatiin ryhmämäärää selvästi lisättyä. (Joensuun ohjatun terveys- ja soveltavan liikunnan kehittäminen loppuraportti) Myös koulutettujen ohjaajien kokonaismäärä oli kasvanut ja ylipäätään seurojen asiantuntemuksen taso oli yleisesti kohentunut. (Palkattu seuraan mitä seuraa? Seuratoiminnan kehittämistuen tulokset 2012) Ohjelmatoiminta on myös osaltaan tukenut olemassa olevan liikuntaklusterin työtä kunnissa ja kaupungeissa ja vahvistanut osaamista ja tietotaitoa ikääntyvien voima- ja tasapainoharjoittelun merkityksestä ja sisalloista. Lisäksi ohjelmatoiminta on osaltaan luonut uusia toimintamalleja ja yhteistyömuotoja paikallisesti, joita on jokseenkin onnistuneesti jalkautettu hankkeiden kautta. (Voimaa Vanhuuteen -ohjelman ulkoinen arviointi. Loppuraportti 2010) Hankkeet ovat kehittäneet hyviä toimintamalleja maahanmuuttajataustaisten osallistamiseksi. Näitä ovat olleet esimerkiksi monipuolinen yhteistyö, maahanmuuttajataustaisten ottaminen mukaan hankkeen toimijoiksi, maksuttomuus sekä kohdennettu tiedottaminen. (Maahanmuuttajien kotouttaminen liikunnan avulla. Vuoden 2011 kehittämisavustusten seuranta ja arviointi) Tulosten levittäminen, juurruttaminen ja arviointi vaatimatonta Hankkeiden tuottamien tuloksien ja hyvien käytäntöjen levittämisessä, juurtumisessa ja arvioinnissa (etenkin vaikuttavuuden todentamisessa) on ongelmia. Tulosten ja hyvien käytäntöjen levittäminen on aliresursoitu, epäselvä ja koordinoimaton prosessi. OKM on toivonut hankkeiden tuottavan yleistettäviä toimintamalleja, mutta tulosten ja käytäntöjen mallintamiseen, arviointiin, levittämiseen ja juurruttamiseen ei ole panostettu riittävästi. Liikuntatoimijoiden osaaminen ja intressi ovat olleet pääasiassa toiminnassa ja sen kehittämisessä. Hankkeissa on käytetty paljon resursseja hankkeiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Hyviä hankesuunnitelmia on osattu laatia avustuksen saamiseksi, toteutettu hyviä hankkeita,

10 9 kehitetty asioita ja saatu paljon monipuolisia tuloksia aikaan. Osa tuloksista on luokiteltu myös hyviksi käytännöiksi. Kun on pitänyt mallintaa, todentaa, arvioida, levittää ja juurruttaa niin hankkeiden tuloksia kuin hyviä käytäntöjä, resurssit ovat loppuneet, osaaminen ei ole riittänyt, hankehenkilöstö on siirtynyt muihin tehtäviin tai on alettu suunnitella jo seuraavaa hanketta. Etenkin hyvien käytäntöjen arvioinnissa on ollut suuria puutteita. Niissäkin tapauksissa, joissa on mallinnettu ja arvioitu käytäntöjä, ne on tehty lähinnä omista lähtökohdista vailla yhteistä analysointia tai näkemystä. Hanketoiminnan kehittämiseksi ei ole saatu myöskään riittävästi tietoa siitä, mitkä tulokset ja käytännöt ovat lopulta levinneet ja juurtuneet perustoimintaan. Arvioinnissa huomautetaan, että verkosto tarvitsee nykyistä valmiimpia yhteistyömalleja, sillä hyvät käytännöt eivät ole vielä levinneet verkoston kautta kovin voimallisesti. (VOK-hankkeen loppuraportti 2010) Hankkeen tulosten mittaaminen koettiin olevan puutteellista, muun muassa liikuntaneuvonnan asiakkaiden liikunta-aktiivisuuden jatkuvuuden ja kohderyhmän saavutettavuuden osalta. Lisäksi hankkeen toimintamallien kehittäminen rahoituksen päätyttyä on haasteellista. Hanke sai aikaan toimivan mallin, mutta sen edelleen kehittäminen on vaikeaa rahoituksen loputtua. Hanketukea olisi tarvittu lisää pysyvien mallien aikaansaamiseksi ja mallien viemiseksi koko maakuntaan. (Liikunnan palveluketju Lahti Liikkeelle -kehittämishanke. 2009) Kun tarkastellaan verkostoa kehityshankkeen keinona toteuttaa tavoitteita, sen vaikuttavuus on melko pieni. Vaikka verkoston kautta mahdollistuu hyvien käytänteiden leviäminen, tapahtuu varsinaista mallintamista todellisuudessa vain vähän. Lajien ja kehittämisen erilaiset tilanteet aiheuttavat sen, että periaatteessa hyviä toimintatapoja on käytännössä vaikea soveltaa omaan lajiin. (VOK-hankkeen vaikuttavuus -raportti 2010) Hakukriteeri hankkeen vakinaistamisesta toteutui uusilla hankkeilla paremmin kuin uudelleen rahoitusta saaneissa. Uutta rahoitusta hakevilla hankkeilla voisi olla kriteerinä tarkempi suunnitelma vakinaistamisesta, esimerkiksi kunnanvaltuuston tai hallintokeskuksen johtajan päätös asiasta. Tämän johdosta hankkeiden olisi pakko paneutua asiaan ja pyrkiä aidosti vakiinnuttamaan hankkeen toiminnot. (Lasten ja nuorten liikunnan paikalliset kehittämishankkeet Hakemusarviointi. 2013) Hankkeiden tuli esittää hakemuksen yhteydessä suunnitelma toiminnan vakiinnuttamisesta. Suurin osa hankkeista, lähes 80 prosenttia, oli maininnut sanan vakiinnuttaminen toimintasuunnitelmassaan, mutta vain reilu viidennes hankkeista esitti tarkemman suunnitelman vakiinnuttamisesta. Jatkuvuuden kannalta olisi toivottavaa, että hankkeet pohtisivat toiminnan vakiinnuttamisen edellyttämiä seikkoja paremmin jo hankkeen suunnitteluvaiheessa. (Lasten ja nuorten liikunnan kehittämishankkeet , Yhteenveto hakemuksista) Kehitystyön nykyistä tiukempi suuntaaminen edesauttaisi myös konkreettisten yhteistyömallien löytymistä, verkoston tehokasta hyödyntämistä ja hyvien käytäntöjen leviämistä. (VOK-hankkeen vaikuttavuus -raportti 2010) Tutkimuksen tuloksia käytetään suuntaa antavina KKI-ohjelman vaikuttavuutta arvioitaessa, vaikka täsmällisiä KKI-ohjelman tavoitteita mittaavia muuttujia ei AVTKtutkimuksessa ole. (Kunnossa kaiken ikää -ohjelma. Seurannan tuloksia vuodelta 2007) Lisäksi hankkeiden, niin paikallistason kuin valtakunnallistenkin, vaikutuksia pidemmällä ajanjaksolla pitää pystyä arvioimaan paremmin. Seurannan ja arvioinnin kannalta saatava tärkeä tieto on se, miten hankkeet jäävät elämään rahoituksen loppumisen jälkeen. Vaikka liikuntapolitiikka on dynaamista ja sen pitää kulkea yhteiskunnallisen muutoksen mukana, tarkemman ja syvällisemmän arvioinnin sekä tieteellisemmän tutkimuksen tekeminen vaatii usein pidempiä ajanjaksoja. Toteutuessaan tämän tyylinen toimintatapa palvelisi paremmin koko liikuntaohjelmakokonaisuuden kehittämistä. (Seuratoiminnan ja lajiliittojen kehittämishankkeet 2008)

11 Ohjaus Hankkeilla tehostettu ohjausta ja laajennettu toimintaa OKM on pystynyt hankeavustuksilla perusavustuksia paremmin kohdentamaan ja muuttamaan toiminnan suuntaa sekä tekemään uusia avauksia liikuntakulttuuriin tai jopa lainsäädäntöön. Hankkeet ovat toimineet ministeriöillä ja hanketoimijoilla viestinnällisenä ja markkinoinnillisena keinona vaikuttaa sekä viedä eri teemoja eteenpäin niin valtakunnallisesti kuin alue- ja paikallistasolla. Tällaisia teemoja ovat olleet esimerkiksi vähän liikkuvat, terveysliikunta, erityisryhmien liikunta, esteettömyys ja viimeisimpänä maahanmuuttajaliikunta. Etenkin laajemmat ohjelmalliset kokonaisuudet, joissa on ollut taustalla koordinoiva asiantunteva toimija välittämässä tietoa, ovat toimineet ministeriöllä keinona ohjata liikuntakulttuuria. Hankeavustusjärjestelmä on tarjonnut monipuolisia mahdollisuuksia kehittämistoiminnalle. Järjestelmä on koostunut monista rahoittajista ja lukuisista erilaisista avustuksista. Hyvälle hankeidealle on löytynyt yleensä sopiva rahoitus. Hankeavustukset ovat tavoittaneet laajan joukon erilaisia toimijoita aina isoista valtakunnallisista toimijoista pieniin paikallistason toimijoihin ja kyläyhteisöihin asti. Uusia liikuntaan liittyviä avauksia on pystytty viemään eteenpäin myös muille kuin vain liikunnan toimijoille. Hankkeilla meillä on mahdollisuus viedä koko liikuntakulttuuria ja liikuntakenttää strategisesti johonkin suuntaan. (Ministeriön edustaja haastattelussa) Heikko ohjauspolitiikka kuntiin ja järjestöihin eikä eväitä ohjata, joten jotta saadaan uusia avauksia tehtyä ja suunnanmuutoksia, tarvitaan hankerahaa. Se raha, jota he jo saavat (yleisavustus) on sidottu jo johonkin muuhun. (Ministeriön edustaja haastattelussa) Isoissa hankkeissa, jotka ovat valtionhallinnosta lähtöisin, pystytään viemään suuntaa hyvinkin siihen suuntaan johon halutaan ja mikä on sen hankkeen ideaalitavoite. (Ministeriön edustaja haastattelussa) Taustalla on valtionosuusjärjestelmä, jonka käytöstä ei tiedetä, mutta hanketoiminnalla pystytään kohdentamaan valtion rahoitusta. (ELY-keskuksen edustaja haastattelussa) Meidän tehtävänä on OKM:n käden jatkeena viedä toimenpiteitä kuntien suuntaan. Antaa (hankkeet) hyvän työvälineen ja porkkanan sille toiminnalle. Jos olisi vain yleisen puheen tasolla niin olisi varmasti paljon vaikeampaa. Pystyy viemään myös tiedollista puolta eteenpäin ja syntyy kontakteja. (ELY-keskuksen edustaja haastattelussa) Jos on riittävän luova toimija, pystyy kyllä periaatteessa kehittämään mitä haluaa. Jos on hyvä hanke niin saa kyllä rahaa. (ELY-keskuksen edustaja haastattelussa) Voidaan olettaa, että Voimaa vanhuuteen -ohjelma on osaltaan vaikuttanut iäkkäiden terveysliikunnan aseman vahvistumiseen myös päättäjätasolla. Seurantakaudella ohjelma pääsi esille Kansallisessa liikuntaohjelmassa ja Valtioneuvoston periaatepäätöksessä terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista -asiakirjoissa (2008). (Voimaa vanhuuteen -ohjelman seurantaraportti 2008) Kehittämishankkeiden työntekijät puolestaan kokivat, että rahoitusmalli palveli hyvin tarpeita kunnissa ja ruohonjuuritasolla. Kaikki haastateltavat olivat tyytyväisiä rahoitusmahdollisuuteen ja aikoivat hakea lisätukea vuonna 2012 yhtä lukuun ottamatta. (Maahanmuuttajien kotouttaminen liikunnan avulla. Vuoden 2011 kehittämisavustusten seuranta ja arviointi) Hanketoiminta heikosti koordinoitua ja tavoitteiltaan ylimitoitettua Hanketoiminnan ohjaaminen ja koordinoiminen eivät ole olleet riittävää sen enempää valtionhallinnon kuin alue- ja paikallishallinnon tasoilla. Ministeriöllä ei ole ollut selkeää strategiaa ja riittäviä resursseja hanketoiminnan ohjaamiseksi ja koordinoimiseksi. Ministeriön tahtotila ei ole välittynyt tarpeeksi hyvin sen asettamissa tavoitteissa. Ohjausvaikutus (samalla tavoitteiden arvioitavuus ja mitattavuus) on kärsinyt, kun sekä OKM:ssä että hankkeissa on asetettu liian suureellisia ja epärealistisia tavoitteita, joilla on pyritty pelastamaan koko liikuntakulttuuri.

12 11 Alue- ja paikallistasolla hanketoiminnan ohjaus ja koordinointi ovat olleet sattumanvaraista ja vaihtelevaa vailla selkeää yhtenäistä mallia. Ohjaus ja koordinointi ovat olleet riippuvaisia ihmisistä ja näiden verkostoista, työnkuvista ja käytettävissä olevista resursseista, mikä on johtanut alueelliseen vaihteluun. Ohjausta ja koordinointia on vaikeuttanut hanketoiminnan pirstaleisuus. Käynnissä on ollut samanaikaisesti satoja liikuntahankkeita, joista valtaosa on ollut pieniä paikallistason hankkeita. Syntynyt hankekokonaisuus ei ole ollut eikä ole voinut olla kenenkään hallussa. Avustusten jaolla ei ole ollut erityistä ohjausvaikutusta eikä pienillä hankkeilla ole saatu aikaan suurta vaikuttavuutta, kun on jaettu tasaisesti paljon pieniä avustuksia suurelle joukolle toimijoita. Hanketoiminnan keskittyminen vähentää vaikuttavuutta. Hanketoiminnalla on tavoitettu suuri joukko toimijoita, mutta merkittävä joukko toimijoista on jäänyt hankkeiden ulkopuolelle. Hankkeita ovat toteuttaneet vuodesta toiseen samat aktiiviset toimijat. Avustusjärjestelmä on suosinut tahtomattaan kokeneita hanketoimijoita, jotka ovat hallinneet pelin ja joihin rahoittajat ovat luottaneet. Avustusten vaikuttavuus on voinut olla suuri avustusta saaneisiin toimijoihin, mutta kokonaisuuden kannalta vaikuttavuus ei ole toteutunut välttämättä hyvin. Edelleen kokonaisarkkitehtuuri puuttuu, ei ole selkeää visiota ja strategiaa, jota toteutetaan kaikilla pienemmilläkin toimenpiteillä. (Ministeriön edustaja haastattelussa) Saako esittää vastakysymyksen, että miten ohjataan ja koordinoidaan? Oikeesti en mä tiedä. (Hanketoimija haastattelussa) Ohjataanko sitä olleenkaan? En näe sellaista ohjausta. Hakuvaihe on se ohjaus. Sen jälkeen on aika hiljaista. Ei meitä oo rahoittaja häirinny. (Hanketoimija haastattelussa) Tarkemmat kriteerit tekisivät rahoituspäätösten tekemisestä yksinkertaisempaa. Lisäksi rahoituksen hakijat tietäisivät, millaisia hankkeita halutaan tukea. (Lasten ja nuorten liikunnan paikalliset kehittämishankkeet Hakemusarviointi. 2013) Seurojen näkökulmasta valtiovallan tavoitteet hankkeelle olivat moninaiset, ja huonoimmin tuloksia saatiin kenties keskeisimmällä seuratoiminnan osa-alueella eli vapaaehtoistoiminnan kehittämisessä. Tähän liittyen voisi olla järkevää mahdollisia uusia hankkeita luotaessa rajata seuroille asetettua tavoitetta tarkemmin. (Palkattu seuraan mitä seuraa? Seuratoiminnan kehittämistuen tulokset 2012) Kehittämisavustuksen tavoitteenasettelussa tulisi huomioida, että liikunta voi toimia ainoastaan yhtenä kotouttamisen ja kotoutumisen osa-alueena. (Maahanmuuttajien kotouttaminen liikunnan avulla. Vuoden 2011 kehittämisavustusten seuranta ja arviointi) Toki kun näkee meidänkin yhteistyökumppaneiden monia eri hankkeita, jotka ovat vähän oman onnensa nojassa. Saavat toki rahoituksen ja sen mukaisen seurannan, mutta muuten se strateginen ohjaus on heikko. (Hanketoimija haastattelussa) 2.3. Reagointikyky Hankkeet parantaneet reagointikykyä ja innostaneet uusiin avauksiin Hankeavustukset ovat antaneet rahoittajille ja hanketoimijoille mahdollisuuden toteuttaa pitkän aikavälin tavoitteisiin kiinnittyviä kehittämistoimenpiteitä, mutta myös reagoida nopeasti toimintaympäristön muutoksiin. Jos uusi toiminta olisi käynnistetty aina perustoimintana ja osana pysyviä rakenteita, olisi jouduttu käymään pidempi prosessi ennen toiminnan käynnistymistä. Uusien avustusten käynnistäminen on ollut hallitukselle ja ministerille myös keino jättää nopeasti oma jälki liikuntakulttuuriin ja suorittaa poliittista ohjausta. Hanketoiminta on antanut rohkeutta ja mahdollisuuden kokeilla uusia asioita ilman kohtuuttomia resursseja ja byrokratiaa (ei koske EU-hankkeita). Hanketoiminta on antanut mahdollisuuden olla erilainen kuin perusrahoituksella ja ottaa harha-askelia, mutta myös mahdollisuuden lopettaa nopeasti toimimattomat kokeilut. Hanketyö on vetänyt puoleensa motivoituneita kehittäjiä.

13 12 Hankkeilla on ollut mahdollista tehdä fokusoituja ja suunnitelmallisia toimenpiteitä rajatun ongelman ratkaisemiseksi tai tietyn kohderyhmän tavoittamiseksi. Hankkeet ovat olleet parhaimmillaan perustoimintaan kohdistuneita räätälöityjä interventioita, joilla on päästy kiinni erilaisille rajapinnoille ja harmaille alueille. Toki ratkaisevaa on ollut tehdyt toimenpiteet eikä se, miten on organisoitu toiminta. Hankeavustukset ovat mahdollistaneet kuitenkin muun muassa henkilön palkkaamisen organisaatioon, mikä on mahdollistanut paremman keskittymisen valitun ongelman ratkaisemiseen tai teeman kehittämiseen. On parhaimmillaan se merkitys, että voidaan käynnistää jotain uutta ja innovatiivista, jos tapahtuu jotain mihin pitää reagoida. (Ministeriön edustaja haastattelussa) Jos pitäisi odottaa, että yhteisöt tekevät toimintasuunnitelmissaan havaintoja mitä haasteita on liikuntakulttuurissa ja tekevät sen mukaan muutoksia toimintatapoihin tai kohderyhmiin, niin se ei ole niin nopea ja helppo kuin että se ulkoistettaisiin hankkeille. (Ministeriön edustaja haastattelussa) Hankkeena mekin voidaan kokeilla nopeesti vaikka liikuntateknologian osalta, joka on tulossa liikunnan edistämiseen voimakkaasti. Jos siinä pitää jotain kokeilla niin me pystytään siihen reagoimaan ilman, että se on kohtuuton resurssipanostus. Voidaan tehdä hyvinkin nopeesti ja pienestikin kokeiluja ja saada ensimmäisiä kokemuksia toimiiko tää juttu. Jos olisi rakenteissa, hukattaisiin resursseja kun pitäisi neuvotella mitä tehdään, ketkä tekee ja millä resursseilla tehdään. (Hanketoimija haastattelussa) On esimerkkejä siitä, että ohjelman paikallistason hankkeilla on ollut kyky tavoittaa juuri nimenomaan kaatumisriskissä olevia ja vajaakuntoisia iäkkäitä. (Voimaa Vanhuuteen -ohjelman ulkoinen arviointi. Loppuraportti 2010) Harmaalle alueelle päästään paremmin kiinni hankkeilla. Perustoiminnassa liikkuu ne, jotka sujahtavat sinne hyvin, mutta perustoiminta ei sovi kaikille ja hankkeilla on pystytty saamaan enemmän valinnanvaraa. (Hanketoimija haastattelussa) Hankkeet houkuttaneet poukkoiluun (lyhytjänteiseen politiikkaan) Poliittisen ohjauksen ja pitkän strategisen aikavälin ohjauksen välille on syntynyt ajoittain epätasapainoa. Jokainen hallitus ja ministeri on halunnut jättää oman leimansa toimintaan, mikä on vähentänyt avustusjärjestelmän ennustettavuutta ja tehnyt järjestelmästä liian impulsiivisen. Isoja uusia hankeavustuksia on tullut liian nopeasti hakuun vaikka paikallistasolla ei ole keritty vielä sisäistämään vanhoja teemoja. Myös hakuajat ovat olleet liian lyhyitä, mikä on lisännyt impulsiivisuutta ja vähentänyt hanketoiminnan suunnitelmallisuutta. Hankehakuihin olisi tarvittu aikaa, ennustettavuutta, toistoja ja pitkäjänteisyyttä, jotta teemat olisi sisäistetty paikallistasolla kaikkien toimijoiden keskuudessa ja teemat olisivat siirtyneet paremmin osaksi pysyvää toimintaa. Liikuntatoimijoiden hanketoiminta on ollut liiaksi yksittäisiä kehittämistoimenpiteitä, jotka eivät ole välttämättä kiinnittyneet pitkän aikavälin tavoitteisiin ja strategioihin. Hanketoimijat ovat katsoneet hanketoimintaa liian lyhytjänteisesti ja lähteneet liian impulsiivisesti mukaan hankkeisiin, jotka ovat olleet liian kaukana niiden perustoiminnasta. Tässä asiassa on tapahtumassa kuitenkin muutosta eikä hankkeisiin lähdetä enää yhtä helposti mukaan elleivät hankkeet tue toimijan pitkän aikavälin tavoitteita. Lasten ja nuorten liikunnan kehittämismäärärahaan liittyvän hakuprosessin aikataulu ja siihen liittyvä tiedotus olisi hyvä suunnitella jatkossa paremmin. Keväällä 2009 aikataulu oli liian tiukka. Hakijoiden pitäisi saada tieto haettavasta määrärahasta hyvissä ajoin, jotta toimintasuunnitelman laatimiseen olisi käytettävissä enemmän aikaa. (Lasten ja nuorten liikunnan kehittämishankkeet , Yhteenveto hakemuksista) Vapaaehtoisorganisaatioissa erilaiset prosessit vievät usein enemmän aikaa kuin puhtaissa ammattilaisorganisaatioissa. Suunnittelu-, valmistelu- ja päätöksentekovaiheet

14 13 vievät usein suhteellisesti enemmän aikaa ja viive, ennen kuin käytännön toimenpiteitä alkaa syntyä, voi olla pitkä. Ammattilaissyklillä elävä palkallinen saattaa yrittää toimia eri rytmillä kuin vapaa-ehtoiset luottamushenkilöt. Etenkin tätä taustaa vasten hankekauden 22 kuukauden kesto oli suhteellisen lyhyt. (Palkattu seuraan mitä seuraa? Seuratoiminnan kehittämistuen tulokset 2012) Ministeriön, ELY keskuksen ja järjestöjen edustajat pitivät suurimpana syynä hakemusten vähyyteen avustushaun ajoitusta. Ensimmäisen hakuajan avaaminen venyi valmistelun vuoksi lokakuuhun, jolloin kuntien budjetit oli jo lyöty lukkoon. Kahden kuukauden hakuaikaa pidettiin lyhyenä. ELY keskuksen ja ministeriön edustajat arvioivat, että maahanmuuttajataustaisille suunnattu liikunta oli monissa kunnissa uusi asia, jonka merkitystä ei vielä ollut sisäistetty. (Maahanmuuttajien kotouttaminen liikunnan avulla. Vuoden 2011 kehittämisavustusten seuranta ja arviointi) Hankkeet tulevat niin nopealla syklillä ja sitten kun ne vaihdospisteet tulee, niin ei seurat kerkeä reagoida. (Hanketoimija haastattelussa) Ennen saattoi olla sitä, että lähdettiin helpommin mukaan hankkeisiin vaikka ei ehkä ihan osunut omaan perustoimintaan. (Hanketoimija haastattelussa) Hanketoiminta on tuonut impulsiivisuutta ja tuonut välillä sitä että ne hankkeet eivät ole olleet ihan meidän ytimessä. Kunnes hallitus on selkeesti linjannut prioriteetit. Pakko katsoa mitkä on ne ykkösasiat ja lähdetään tekemään niitä eikä vaikka niitä mitkä ovat kymmenentenä vaikka olisi hankerahoitusta käsissä. (Hanketoimija haastattelussa) 2.4. Lisäresurssi Hankkeet merkittäviä lisäresursseja ja innostajia Hanketoiminta ja perustoiminta ovat hyödyttäneet parhaimmillaan toinen tosiaan. Kehittäminen on ponnistanut perustoiminnasta ja hanketoiminta on ollut merkittävä lisäresurssi perustoiminnan kehittämiseen sekä uuden toiminnan käynnistämiseen tai kehittämiseen. Osa toiminnasta olisi käynnistynyt perusrahoituksella ilman hankeavustuksia, mutta perusrahoitus ei ole muuttunut vuosittain ja luonut mahdollisuuksia laajamittaiselle kehittämistoiminnalle. Etenkin pienillä toimijoilla perusrahoitus on kulunut perustoiminnan ylläpitämiseen eikä sen kehittämiseen. Kehittämistyö on ulkoistettu hankkeille. Ohjelmasta tai hankkeesta saatu tuki ja yhteistyöverkosto ovat antaneet perustelut esimerkiksi paikallistason yksittäiselle liikuntatoimen henkilölle viedä asiaansa eteenpäin paikallistasolla. Hankeavustuksilla on kyetty kasvattamaan liikuntatoimintaa, liikunnan parissa työskentelevien henkilöiden määrää ja toimijoiden suunnitelmallisuutta sekä kehittämisajattelua. Etenkin paikallistasolla hankkeilla on ollut merkitystä toiminnan aktivoinnissa, monipuolistamisessa, kasvattamisessa ja kehittämisessä. Ilman hankemaailmaa olisi aika kaposella pohjalla tää toiminta. On elävöittänyt meitä. Sitä kautta meillä on yhdeksän osa-aikaista/kokoaikaista, jotka ovat hankeihmisiä. (Hanketoimija haastattelussa) Kehityshankkeiden merkityksen mainittiin korostuvan siksi, että niiden kautta lajiliitoilla on mahdollisuus panostaa heidän tärkeäksi kokemiin sekä kehittämistä vaativiin asioihin. Tämän katsottiin haastattelujen perusteella sitouttavan lajiliittoja tekemään tehokasta työtä ja saada aikaan mahdollisimman hyviä tuloksia. (Lajiliittojen näkemyksiä Lasten ja nuorten liikuntaohjelmasta 2010) Tarve ja mahdolliset ongelmat kehittämisessä ovat olleet liitoissa valmiina, eikä voimavaroja ole tarvinnut suunnata johonkin ulkoapäin ohjailtuun/toivottuun toimintaan näin hanketuella käynnistetty toiminta on linkittynyt luonnollisesti liiton perustoimintaan. (VOK-hankkeen vaikuttavuus -raportti 2010)

15 14 Hanketuki on lisännyt merkittävästi lajiliittojen talous- ja osin myös henkilöresursseja. (VOK-hankkeen vaikuttavuus -raportti 2010) Seuran toimintajärjestelmän sujuvuus oli taipuvainen kohentumaan palkatun ottaessa asian hoitoonsa. Yleisesti toiminnan arvioitiin muuttuneen aiempaa järjestelmällisemmäksi, suunnitelmallisemmaksi ja aiempaa paremmin organisoiduksi. (Palkattu seuraan mitä seuraa? Seuratoiminnan kehittämistuen tulokset 2012) Päätoimisen lisäksi tuettuihin seuroihin oli hankkeen aikana ilmaantunut keskimäärin yksi sivutoiminen työntekijä lisää. (Palkattu seuraan mitä seuraa? Seuratoiminnan kehittämistuen tulokset 2012) Hanketyöntekijän toimen seurauksena Akaan kaupunkiin palkattiin väliaikainen erityisliikunnanohjaaja syksyllä Erityisliikunnanohjaajan työsuhde vakinaistettiin maaliskuun alusta Toimen perustamisen seurauksena Akaan kaupungissa toimii tällä hetkellä 15 erityisliikuntaryhmää. Aiemmin kaupungissa toimi 10 ostopalvelusopimuksen kautta toimivaa erityisliikuntaryhmää. Yhteistyö yhdistysten kanssa on lisääntynyt ja erityisliikunnan tarjonta on laajentunut. (Voimaa ja vireyttä hankeen ilmoittamat tiedot hankerekisterissä) Ulkopuolista rahoitusta tarvittiin peruskartoituksen pohjalta nostettujen toimintojen käynnistämiseen, kokeilemiseen ja toimintojen vakiinnuttamiseen siten, että ne saataisiin pysyväksi osaksi kaupungin palveluja. Hankkeen päätyttyä Joensuuhun perustettiin uusi terveyssuunnittelijan toimi jatkamaan hankkeessa aloitettua työtä. (Joensuun ohjatun terveys- ja soveltavanliikunnan kehittäminen Loppuraportti) Kunnat tuottivat vuosikohtaisia toimintasuunnitelmia ja saivat aikaan mielenterveyskuntoutujien liikunnan kehittämissuunnitelman, vaikka kuntakohtaisia laatueroja suunnitelmien tarkkuudessa ja sisällössä olikin. (Liiku Mieli Hyväksi -hankkeen loppuraportti 2010) Hankkeiden suhde perustoimintaan ongelmallinen Hanketoiminnan ja perustoiminnan suhde on ollut monella tapaa ongelmallinen. Hanketoiminnan ja perustoiminnan eroa on ollut vaikea tunnistaa, mikä on aiheuttanut ongelmia esimerkiksi myönnettäessä hankeavustuksia erilliseen kehittämistoimintaan. Liikunnantoimijat ovat ihmetelleet, mikseivät voi tehdä tulostaan perusrahoituksella. Liikunnantoimijoiden on pitänyt lähteä mukaan hankkeisiin, jotka on koettu päälle liimatuiksi perustoimintaan nähden. Osaksi hankeavustuksia on haettu, kun perusrahoitus ei ole riittänyt perustoiminnan täysimittaiseen toteuttamiseen ja ylläpitoon. Hanketoiminnassa on vallinnut löysä projektikulttuuri ja omistajuus. Hankeavustuksia on jaossa paljon ja osin liian helposti. Rahoittajia on vaivannut liian löysä omistajuus avustettuihin hankkeisiin, kun hankkeiden tuotoksista ja tuloksista ei ole oltu tai keritty olemaan riittävän kiinnostuneita. Jatkuvan seurannan sijaan ministeriössä on vallinnut toimintakulttuuri, jossa avustusten myöntämisen jälkeen on annettu hankkeiden toimia kaikessa rauhassa. Löysän projektikulttuurin vallitessa hankkeita on tullut ja mennyt. Tällainen hankemaailma on aiheuttanut hankeähkyä ja -väsymystä. Toisaalta on ollut myös pitkään kestäneitä hankkeita, joita ei ole uskallettu päättää. Laaja koordinoimaton hankemassa ja löysä projektikulttuuri ovat aiheuttaneet myös toiminnallista ja hallinnollista päällekkäisyyttä. Toiminnallista päällekkäisyyttä on ollut, kun eri hankkeissa on kehitetty samoja asioita eikä ole hyödynnetty jo saavutettuja tuloksia omassa kehittämistyössä. Paikallistasolle on kohdistunut päällekkäisiä toimenpiteitä ja liiallista painetta yksittäiseen kohteeseen, kuten yksittäiseen kouluun. Hallinnollista päällekkäisyyttä on syntynyt monista eri avustuslähteistä, hakujärjestelmistä ja eri lähteistä avustettujen hankkeiden hallinnoista.

16 15 Kerhotoimintahankkeet ovat hyvin eritasoisia. Useissa hankkeissa näyttäisi olevan kyse perustoiminnan ylläpidosta. Kerhotoimintahankkeissa toiminnan kehittäminen jonkinlaisen arvioinnin kautta on harvinaisempaa kuin muissa hankemuodoissa. Näistä syistä tulisi kirjata, mitä hankkeilta edellytetään, jotta ne voivat saada rahoitusta kehitystoimintaan. (Lasten ja nuorten liikunnan paikalliset kehittämishankkeet Hakemusarviointi. 2013) Selvää on, että osa hankeseurojen joukkoon valituksi tulleista löysi projektista keinon resurssien hankkimiseen ja olemassa olevan toiminnan ylläpitämiseen, ei niinkään kehitystyöhön ylätasolta asetettujen ajatusten suunnassa. (Palkattu seuraan mitä seuraa? Seuratoiminnan kehittämistuen tulokset 2012) Liikuntahallinnossa menossa hankeähky. Hanketyökalua käytetään vähän liikaa asioiden eteenpäin viemiseen esimerkiksi paikallistasolle ja aiheesta kuin aiheesta. (ELY-keskuksen edustaja haastattelussa) Moni kunta poti hankeähkyä, joka aikataulun tiukkuuden ja rajallisten resurssien puitteissa saattoi vähentää hakijoiden innostusta. (Maahanmuuttajien kotouttaminen liikunnan avulla. Vuoden 2011 kehittämisavustusten seuranta ja arviointi) Vaarana on, että samankaltaista kehitystyötä tehdään useassa liitossa päällekkäin. Päällekkäisyyttä voitaisiin poistaa keskittämällä voimavaroja keskeisten tarpeiden tyydyttämiseen, joita esiintyy esimerkiksi kouluttajakoulutuksessa ja materiaalintuotannossa. (VOK-hankkeen vaikuttavuus -raportti 2010) Lasten ja nuorten liikuntaan liittyvää tukijärjestelmää olisi hyvä selkiyttää ja karsia päällekkäisyyksiä ainakin kehitettäessä liikkumismahdollisuuksia koulun toimintaympäristössä. Nyt liikunnan kehittämiseen on voinut saada tukea kolmesta eri tukimuodosta: lääninhallitusten myöntämistä lasten ja nuorten liikunnan kehittämismäärärahasta sekä 3-9-luokkalaisille suunnatun kerhotoiminnan tuesta ja opetushallituksen myöntämästä tuesta ensisijaisesti 1-2-luokkalaisten iltapäivätoimintaan. (Lasten ja nuorten liikunnan kehittämishankkeet , Yhteenveto hakemuksista) Lasten ja nuorten liikunnan kehittämismäärärahan tavoitteena oli tukea nimenomaan kehittämishankkeita. Tukea saaneiden hankkeiden joukossa oli kokonaan uusia lasten ja nuorten liikunnan hankkeita, vanhan jo olemassa olevan toiminnan kehittämiseen tähtääviä hankkeita sekä muutama hanke, jotka toimintasuunnitelman perusteella jatkavat edellisinä vuosina käynnistämäänsä toimintaa ilman kehittämistavoitteita. Muutaman hankkeen kohdalla oli toimintasuunnitelman perusteella vaikea päätellä, onko kyseessä uuden toiminnan kehittäminen vai vanhan toiminnan jatkaminen. (Lasten ja nuorten liikunnan kehittämishankkeet , Yhteenveto hakemuksista) 2.5. Yhteistyö Hankkeilla lisätty ja laajennettu yhteistyötä Hanketoiminnalla on ollut iso merkitys eri toimijoiden, tasojen ja hallinnonalojen välisen yhteistyön lisääntymisessä ja laajentumisessa. Pääsääntöisesti hankkeita (tai jotain muuta ulkopuolista verkoston ylläpitäjää) on tarvittu, jotta ylemmät hallinnontasot ovat tehneet keskenään yhteistyötä ja päässeet yhteistyöhön paikallistason kanssa tai paikallistason toimijat ovat verkostoituneet ja tehneet yhteistyötä keskenään. Hankkeella on nähty olevan helpompi ylittää hallinnon rajoja kuin yksittäisellä toimijalla perustoiminnassa. Hanketoiminta on synnyttänyt paljon verkostoja, joista osa on jäänyt toimimaan hankkeen päätyttyä. Hankkeilla on päästy mukaan kansainvälisiin verkostoihin. VOK-perusteiden ohella hankkeen keskeisimpiä tuloksia on koulutuksen verkoston synnyttäminen. Verkosto on tullut näkyväksi verkostotapaamisissa, joita hankkeen aikana on järjestetty useita. Verkoston ihmiset ovat lisäksi kohdanneet hanketapaamisissa, joita on järjestetty hankevastaaville. Lajiliittojen koulutuksen parissa työskentelevät pitivät

17 16 ihmisten kohtaamista arvokkaana ja verkoston synnyttämistä merkittävänä edistysaskeleena. (VOK-hankkeen vaikuttavuus -raportti 2010) Paikallista yhteistyötä lisättiin hankkeen aikana, mikä mahdollisti verkostoitumisen, kokemusten vaihtamisen sekä uusien liikunnan kumppaneiden saannin. Pilottikuntien ja yhdistysten yhteistyö lisääntyi selkeästi Huittisissa, Raumalla ja Turussa. Yhteistyö lisääntyi myös Halikossa ja Ulvilassa vaikkakin vähäisempänä. Syynä jälkimmäiseen oli yhdistysten vähäinen määrä, mutta myös se, että Halikko ja Ulvila halusivat vahvistaa ensin omia peruspalvelujaan ja hallintokuntien välistä yhteistyötä. (VIRVELI Virtaa verkostoihin liikunnasta. SoveLin kehittämis- ja koulutushankkeen tuloksia. 2010) Paikallinen yhteistyö lisääntyi. Yksityisen palvelusektorin mukaan tuleminen hankkeeseen koettiin yhtenä hankkeen kohokohtana. (Liikunnan palveluketju Lahti Liikkeelle -kehittämishanke. 2009) Loppuarvioinnissa pilottikuntien toimijat kertovat, että mielenterveyskuntoutujien liikuntatoiminta on tullut paikallisesti entistä näkyvämmäksi ja säännölliseksi. Hankekunnissa on edetty sanoista tekoihin. Verkostoituminen on tiivistänyt yhteistyötä ja lisännyt halukkuutta eri hallintokuntien väliseen yhteistyöhön. Yhteistyön toimivuus onkin ollut yksi tärkeimmäksi koettu onnistumisen edellytys. (Liiku Mieli Hyväksi -hankkeen loppuraportti 2010) KKI-ohjelman taloudellinen tuki nähtiin ehdottoman tärkeäksi terveysliikunnan kehittäjien palkkaamiseen ja yhteistyöverkostojen kehittämiseen. (Kunnossa kaiken ikää -ohjelma. Seurannan tuloksia vuodelta 2007) Hanketoimintaa leimaa liiallinen omistajuus, henkilöityminen ja henkilösuhteiden varassa tapahtuva yhteistyö Rahoittajien välistä yhteistyötä on tehty viime vuosina yhä enenevissä määrin, mutta yhteistyössä on vielä paljon kehitettävää. Yhteistyö on ollut liian vähäistä, epävirallista, epäsäännöllistä ja organisoitumatonta henkilöiden välistä yhteistyötä. Yhteistyön tekeminen on riippunut siitä, millaisiksi toimintakulttuuri- ja tavat ovat muotoutuneet kussakin teemassa ja kunkin toimijan välillä. Osa toimijoista on kuulunut tiettyihin verkostoihin, joissa on ollut yhteisiä tapaamisia. Mitään selkeää rakennetta ei ole ollut, vaan on oltu liiaksi henkilöiden varassa. Hankeasioita ei ole pystytty yhteen sovittamaan riittävästi, mikä on synnyttänyt muun muassa hanketoimijan näkökannasta sekavan avustusjärjestelmän eri rahoittajien erilaisine hakukäytäntöineen ja -aikatauluineen. Rahoittajat ovat pyrkineet viime vuosina lisäämään hanketoimijoiden välistä yhteistyötä ohjaamalla hankkeita ottamaan toimintaansa mukaan muita hankkeita ja toimijoita. Hanketoimijoiden yhteistyössä on edelleen puutteita. Hankkeet eivät ole jakaneet riittävästi tietoa tai verkostoituneet. Hanketoimijat ovat tunteneet liiallista omistajuutta hankkeisiinsa, teemoihinsa ja kokeneet kilpailevansa samasta rahoituksesta. Hankkeiden ja niiden henkilöstön pitäisi tehdä itsensä hankkeen aikana merkityksettömiksi esimerkiksi jakamalla tietoa, jotta toiminta juurtuisi osaksi rakenteita ja jatkuisi hankkeen loputtua. Usein on käynyt päinvastoin. Hankkeet ovat henkilöityneet, kun henkilöt ovat kasanneet tiedon itselleen ja pyrkineet tekemään itsestään korvaamattomia. Yhteistyö on keskittynyt myös lähinnä saman alan hankkeisiin ja ohjelmiin. Hallinnonrajojen ylittäminen on ollut vaikeaa. Muiden alojen toimijat eivät ole aina jakaneet samaa arvomaailmaa kuin liikuntaihmiset, jolloin ei ole syntynyt kontaktipintaa yhteistyölle. Aina ei ole edes tiedetty toisista hankkeista ja yhteistyömahdollisuuksista, yhteistyölle ei ole ollut kiireessä aikaa tai verkostolle ei ole ollut ylläpitäjää. Jotta hankkeet pystyisivät kehittymään ja luomaan entistä tehokkaammin uudenlaisia toimintamalleja, voisi niiden välistä yhteistyötä kehittää. Tällaisten tukitoimien kehittämisessä ovat avainasemassa ELY-keskukset yhdessä liikunnan aluejärjestöjen kanssa. (Lasten ja nuorten liikunnan paikalliset kehittämishankkeet Hakemusarviointi. 2013)

18 17 Tulevaisuuden työssä tulee kiinnittää huomiota verkoston konkreettisempaan hyödyntämiseen, jotta hyvät käytänteet voisivat levitä tehokkaammin. (VOK-hankkeen vaikuttavuus -raportti 2010) Koska verkoston olemassaoloa pidettiin aivan keskeisenä asiana tulevaisuudessa, tulee VOK-hankkeen päättyessä pohtia, miten se säilyy ja miten sitä voisi edelleen kehittää. Mitä tapahtuu, jos keskeisin henkilö poistuu verkostosta? Keitä muita voitaisiin valjastaa ydinhenkilöiksi? Miten myös muut koulutustoimijat kuin lajiliittojen koulutusvastaavat voisivat olla entistä aktiivisempia yhteyksien luomisessa? (VOK-hankkeen vaikuttavuus -raportti 2010) Ohjelman ja paikallishankkeiden toiminta onkin ollut hyvin henkilöriippuvaista, mikä on riski ohjelmatoiminnalle. Tämä konkretisoituu tilanteissa, jossa ohjelma- ja hankehenkilöstö vaihtuu, mikä on luonnollista pitkän ohjelmatoiminnan aikana. Ohjelmatoiminnassa tulisikin kiinnittää erityisesti huomiota osaamiseen siirtoon kaikilla tasoilla. (Voimaa Vanhuuteen -ohjelman ulkoinen arviointi. Loppuraportti 2010.) 2.7. Tiedonvälitys Hankkeet lisänneet tietoa ja vauhdittaneet oppimista Hanketoiminnalla on tuotettu eri toimijoiden, tasojen ja hallinnonalojen välillä uutta tietoa, välitetty ajankohtaista tietoa, koulutettu toimijoita ja lisätty toimijoiden osaamista. Ylemmät hallinnontasot ovat oppineet paikallistason toimintakulttuureista. Alemmat hallinnon tasot ovat saaneet uutta tietoa käyttöönsä. Hankkeissa on tuotettu laadukkaita julkaisuja, joita on käytetty myös ministeriössä informaatio-ohjauksen nimissä. Kehityshankkeiden kautta lajiliitoilla on mahdollisuus edistää tärkeätä asiaa ja saada tiedotettua ja edistettyä sitä laajemmalle joukolle. (Lajiliittojen näkemyksiä Lasten ja nuorten liikuntaohjelmasta 2010) Me opimme myös erittäin paljon paikallistasolta. Suomi on aika monipuolinen ja monisyinen maa. Asioita, jotka pohjanmaalla menee läpi, ei mene välttämättä Savossa. Toimintakulttuurit ovat erilaisia. (Hanketoimija hankehaastattelussa) Ohjelman keskeisimpinä tuloksina voidaan pitää sitä, että ohjelma on onnistunut lisäämään iäkkäiden lihasvoima- ja tasapainoharjoittelumahdollisuuksia ja sitä, että ikäihmisten liikunta on noussut laajemman yleisön tietoisuuteen. (Voimaa Vanhuuteen -ohjelman ulkoinen arviointi. Loppuraportti 2010) Ministeriön tiedotus ei tavoita toimijoita, eivätkä toimijoiden tulokset ministeriötä Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedottamiseen hanketoiminnasta ei ole oltu paikallistasolla tyytyväisiä. Tiedottaminen on nähty liian vähäisenä, passiivisena eikä riittävän avoimena. Hanketoimijat eivät ole tienneet riittävästi tai riittävän ajoissa hankeavustuksista ja avustuspäätösten perusteista, käynnissä olevista hankkeista tai jo toteutetuista hankkeista sekä niiden kokemuksista ja tuloksista. Ministeriö ei ole saanut päätöksenteon tueksi riittävästi laadukasta tietoa hankkeiden toiminnasta, tuotoksista ja tuloksista. Hanketoimintaan liittyvää tietoa ei ole ollut riittävästi, tietoa ei ole koottu yhteen tai tietoa ei ole ollut helppoa löytää. Tietoa ei ole levitetty riittävän aktiivisesti omaa lähiverkostoa laajemmin ja levittämiselle ei ole ollut riittävästi kanavia. Periaatteessa tietoa on ollut olemassa paljon, mutta se on ollut hajallaan ja jalostusaste on ollut liian matala. Tiedon levittäminen hankkeista on perustunut sattumanvaraisuuteen ja lähinnä mukanaoloon erilaisissa verkostoissa. Mitään systemaattista mallia ei ole kyetty luomaan eri tasoille. Hankkeiden dokumentoinnissa, raportoinnissa ja osallistumisessa seurantoihin on ollut puutteita, mikä on vaikeuttanut laadukkaan ja kattavan arviointitiedon tuottamista sekä tehokasta

19 18 tiedon levittämistä. Tosin kansalaistoimintaan perustuvalta toiminnalta ei voi myöskään olettaa yhtä ajantasaista ja laajaa tiedon tuottamista arvioinnin käytettäväksi kuin esimerkiksi julkisilta organisaatioilta. Osassa hankkeita toimintakulttuuri on perustunut myös liiaksi vahvaan omistajuuteen ja hankkeiden välillä on ollut haitallista kilpailua, jolloin tietoa ei ole haluttu edes jakaa. Kritiikkiä ELY-keskusten sekä ministeriön suuntaan esitettiin ainoastaan tiedottamisen puutteista. Muutama hanketyöntekijä oli jäänyt kaipaamaan koottua tietoa haun tuloksista, muista hakijoista ja heidän yhteystiedoistaan. Verkostoitumista ja kokemusten vaihtoa hankkeiden välillä toivottiin. (Maahanmuuttajien kotouttaminen liikunnan avulla. Vuoden 2011 kehittämisavustusten seuranta ja arviointi) Opetus- ja kulttuuriministeriö toivoo, että rahoituksen avulla pystytään löytämään uusia toimintamalleja erityisesti terveytensä kannalta liian vähän liikkuvien lasten ja nuorten liikunnan määrän nostamiseksi suositusten vähimmäistasolle. Hakemusarvioinnin perusteella voi todeta, että tämä on hankkeille vaikeaa. Asiaa vaikeuttaa myös se, että innovatiivisten toimintojen laajemmalle levittämiselle ei välttämättä löydy kanavaa. (Lasten ja nuorten liikunnan paikalliset kehittämishankkeet Hakemusarviointi. 2013) Osa hanketuen saajista ei kuitenkaan palauta seurantatietoja karhuamisen jälkeenkään. Nämä tahot on saatettava jatkossa vastuuseen luomalla toimintamalli, joka edellyttää käytännössä, että kaikki tukea saaneet tahot raportoivat toiminnastaan. (Kunnossa kaiken ikää -ohjelma. Seurannan tuloksia vuodelta 2007) Seuroissa ei välttämättä ole tarkkaa kirjanpitoa ja koottua tietoa esimerkiksi osallistujista. Näihin tietoihin liittyen ongelmia analyysien tekoon aiheutui myös siitä, että monet seurat olivat jättäneet vastaamatta tai vastaukset olivat puutteellisia. Osaltaan vastaamiseen liittyvät puutteellisuudet voi tulkita seurojen haluttomuudeksi todelliseen kehitystyöhön. Kattavammat vastaukset olisivat tietysti antaneet vankemman pohjan tulosten luotettavuudelle, mutta ne olisivat myös mahdollistaneet monipuolisempien vertailujen tekemisen selityksien hakemisessa. (Palkattu seuraan mitä seuraa? Seuratoiminnan kehittämistuen tulokset 2012) Haasteeksi nousee kuitenkin sitoutumisen aste, ja mahdollisuus aidosti viedä toimintaa eteenpäin omissa sidosryhmissä, jotta tieto leviäisi jo ennestään tiedostavan sisäpiirin ulkopuolelle. (Voimaa Vanhuuteen -ohjelman ulkoinen arviointi. Loppuraportti 2010) Haasteeksi ohjelma- ja hanketoiminnassa muodostui osaltaan vertaisoppimisen kanavien löytäminen ja tiedonkulku hankkeiden välillä sekä sidosryhmätiedottaminen. Tiedon kulkua ja kokemusten vaihtoa tulee edelleen kehittää ohjelmassa mukana olevien hankkeiden välillä. Tiedon ja ymmärryksen kasvu hanke- ja sidosryhmätoimijoissa edellyttää myös aineistojen ja viestien syvällisemmän sisällön jakamista sekä tietoa muun kansallisen ja kansainvälisen toiminnan hyödyistä laajemmin. (Voimaa Vanhuuteen -ohjelman ulkoinen arviointi. Loppuraportti 2010) 3. Suositukset hanketoiminnan kehittämiseksi Ensimmäiset neljä suositusta ( ) ovat pääsuosituksia. Kahdeksan seuraavaa ( ) ovat suppeampia suosituksia, joita on käsitelty myös neljässä ensimmäisessä suosituksessa Suurempien ja kohdennetumpien hanke- ja ohjelmakokonaisuuksien kokoaminen Opetus- ja kulttuuriministeriö määrittää nykyistä tarkemmin avustamansa liikunnan kehittämistoiminnan tarkoituksen ja edellytykset sekä strategiset painopisteet, joihin suunnataan

20 19 kehittämistoimintaa. Kaikkia asioita ei tarvitse kehittää hankkeilla, vaan valitaan selkeät painoalueet ja rajatut teemat, joihin keskitytään pitkäjänteisesti. Samalla määritellään tarkasti koko kehittämistoiminnan tarkoitus ja tavoitteet. Tarkat kehittämistoiminnan sisällölliset tavoitteet jätetään kehittäjien määriteltäviksi, jotta toiminta tukee aidosti kehittäjän tarpeita ja toimintaan sitoudutaan. Ministeriö kasaa valittujen painopisteiden ja teemojen ympärille ohjelmakokonaisuuksia, jotka eivät ole päällekkäisiä muiden rahoittajien ohjelmien kanssa (liite 3). Ohjelmia toteutetaan verkostomaisella työtavalla kokoamalla yhteen teemaan liittyvät keskeiset toimijat ja yksittäiset hankkeet. Ohjelman edistämisestä vastaa sen taustaorganisaatio tai erillinen koordinaatiohanke. Nykyisin on jo olemassa ohjelmia, kuten Kunnossa Kaiken Ikää -ohjelma ja Liikkuva Koulu. Osaa hanketoiminnasta koordinoidaan myös muulla tavoin organisoituna kuin ohjelmalla. Esimerkiksi erityisryhmien liikunnassa järjestetään erityisliikuntahankkeiden seminaareja ja tapaamisia. Edelleen on kuitenkin yksittäisiä hankkeita, jotka eivät kiinnity mihinkään ohjelmakokonaisuuteen tai joita ei erityisesti koordinoida. Ministeriö varaa ohjelmille riittävät resurssit (aikaa, rahaa, henkilöitä) tehdä pitkäjänteistä kehittämis- ja vaikuttamistyötä. Ohjelmataso tekee teemansa edistämiseksi vaikuttamistyötä valtakunnan tasolla, toimii valtionhallinnon ja paikallistason välissä tiedonvälittäjinä, sovittaa yhteen ohjelman työtä muiden ohjelmien ja toimijoiden kanssa, tukee hankkeiden kehittämistyötä ja levittää tuloksia sekä mahdollisia hyviä käytäntöjä. Ohjelma järjestää hankkeille säännöllisiä kohtaamisia ja koulutusta. Ministeriö pikemminkin vähentää avustettavien hankkeiden määrää ja jatkaa yksittäisten avustusten kasvattamista. Jokaiselle hankkeelle varataan riittävät resurssit ja pitkäjänteinen mahdollisuus kehittämistoimintaan. Varmistetaan myös pienten ja vähän hankkeita toteuttaneiden toimijoiden mahdollisuus kehittämistoimintaan. Kaikkien hankkeiden ei tarvitse erityisesti kehittää uusia yleistettäviä toimintamalleja. Pienet paikallistason hankkeet voisivat toimia nykyistä enemmän valitsemansa uuden toiminnan vakiinnuttajina ja tuotettujen hyvien toimintamallien juurruttajina. Etenkin paikallistasolla tulisi suosia nykyistä enemmän yhteishankkeita. Muodostetaan paikallistasolla yksi isompi hanke esimerkiksi kolmen pienemmän kunta- tai seurahankkeen sijaan. Näin levitetään osaamista, tietoa ja hanketoimintaa laajemmalle joukolle. Samalla tuetaan paikallistason toimijoiden verkostoitumista, yhteistyötä ja vähennettäisiin päällekkäistä hallintoa. Ohjelman tai muuten koordinoitujen hankkeiden arviointi tai osa-arviointi hankitaan ulkopuoliselta arvioijalta. Yksittäiset hankkeet voivat keskittyä hankkeen toteuttamiseen, itsearviointiin oman hankkeensa kehittämiseksi, laadukkaaseen tiedon tuottamiseen ja dokumentointiin ulkopuolisen arvioinnin tueksi. Ohjelmakokonaisuuksien lisäksi tai osana ohjelmia ministeriö avustaa jatkossakin yksittäisiä pienempiä innovatiivisia hankkeita, joilla tehdään innovatiivisia paikallistasolta ponnistaneita kokeiluja. Jos kokeilut toimivat, lähdetään toimintaan isommilla resursseilla ja otetaan toiminta osaksi muita hankkeita. Siirtymisessä ohjelmakokonaisuuksiin hanketoimintaan tulisi luonnollisemmin nykyistä vahvempi ohjausmekanismi ja omistajuus hankkeiden synnyttämiin tuotoksiin sekä tuloksiin. Ohjelmien avulla syntyisi taho, jolla on aikaa olla aidosti kiinnostunut hankkeiden tuloksista. Hanketoiminnan koordinointi ja tiedon kerääminen olisi helpompaa ohjelmissa kuin yksittäisissä hankkeissa. Ohjelmissa olisi vähemmän hankkeiden välistä kilpailua ja haitallista omistajuutta sekä paremmat edellytykset yhteistyölle, vuoropuhelulle ja tiedon vaihtamiselle Viestinnän parantaminen Opetus- ja kulttuuriministeriö, ELY-keskukset ja muut rahoittajaviranomaiset lisäävät ja kehittävät niin sisäistä kuin ulkoista viestintää hanketoiminnasta. Sisäisellä viestinnän kehittämisellä varmistetaan nykyistä parempi tiedon kulku hanketoiminnasta eri rahoittajaviranomaisten välillä.