KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE. yleisestä talousarviosta katettavien takauksien käytöstä - tilanne 31.

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel KOM(2011) 528 lopullinen KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE yleisestä talousarviosta katettavien takauksien käytöstä - tilanne 31. joulukuuta 2010 {SEK(2011) 1011 lopullinen}

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto EU:n talousarviosta katettavat toimet Tapahtumat viimeisimmän, 30. kesäkuuta 2010 annetun kertomuksen jälkeen Maksutaseiden tukemiseen tarkoitetut lainat euroalueen ulkopuolisille jäsenvaltioille Makrotaloudellinen rahoitusapu Euratom EU:n talousarviotakaus EIP:n ulkoiselle rahoitukselle Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi Unionin talousarviosta katettavat riskit Riskin määrittely Unionin talousarviosta katettava jäljellä olevan pääoman ja korkojen kokonaismäärä Unionin talousarviosta katettava vuotuinen riski Jäsenvaltioihin liittyvät riskit Unionin ulkopuolisiin maihin liittyvät riskit Riskien kehitys Maksujen laiminlyönti, talousarviotakaustoimet ja maksurästit Maksut kassavaroista Unionin talousarviosta suoritetut maksut Maksut ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustetusta takuurahastosta Ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustettu takuurahasto Takaisin perityt määrät Varat Tavoitesumma Riskien arviointi: riskialtteimpien unionin ulkopuolisten maiden talouksien tila Tavoitteet Riskinarviointimenetelmät FI 2 FI

3 1. JOHDANTO Tässä kertomuksessa tarkastellaan Euroopan unionin talousarviosta katettavia luottoriskejä. Ne aiheutuvat takauksista ja lainanantotoimista, jotka Euroopan unioni toteuttaa suoraan tai jotka toteutetaan välillisesti EIP:n ulkoisten lainanantovaltuuksien kautta. Tämä kertomus esitetään varainhoitoasetuksen 130 artiklan nojalla. Mainitun artiklan mukaan komissio laatii Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaksi kertaa vuodessa kertomuksen talousarviosta tehdyistä takauksista ja niihin liittyvistä riskeistä 1. Lisäksi annetaan komission yksiköiden valmisteluasiakirja, jossa on yksityiskohtaisia taulukoita ja selityksiä, jäljempänä valmisteluasiakirja. 2. EU:N TALOUSARVIOSTA KATETTAVAT TOIMET Euroopan unionin talousarviosta, jäljempänä unionin talousarvio, katettavat riskit liittyvät erityyppisiin lainananto- ja takaustoimiin, jotka voidaan jakaa kahteen ryhmään: lainat, jotka Euroopan unioni myöntää makrotaloudellisiin tarkoituksiin, ts. unionin ulkopuolisille maille myönnettävä makrotaloudellinen rahoitusapu 2, jonka unioni myöntää yhdessä Bretton Woods -instituutioiden kanssa, maksutaseiden tukemiseen tarkoitetut lainat 3 euroalueen ulkopuolisille jäsenvaltioille, joilla on maksutasevaikeuksia, ja Euroopan rahoituksenvakautusmekanismista myönnettävät lainat 4, joilla tuetaan sellaisista vaikeuksista kärsiviä jäsenvaltioita, joihin jäsenvaltio ei voi itse vaikuttaa; sekä mikrotaloudellisiin tarkoituksiin myönnettävät lainat, ts. Euratom-lainat ja ennen kaikkea rahoitus, jonka Euroopan investointipankki (EIP) myöntää unionin ulkopuolisille valtioille EU:n takaamiin toimiin 5 (EIP:n ulkoinen rahoitus) 6. Ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustettu takuurahasto, jäljempänä takuurahasto 7, on kattanut vuodesta 1994 EIP:n taatun ulkoisen rahoituksen, Euratom-lainat ja makrotaloudellisen rahoitusavun. Maksutaseiden tukemiseen tarkoitetut lainat ja Euroopan Edellinen kertomus unionin talousarviosta katettavien takauksien käytöstä 30. kesäkuuta 2010 löytyy viitteillä KOM(2011) 150 ja SEC(2011) 371. Makrotaloudellista rahoitusapua voidaan myös antaa unionin ulkopuolisille maille myönnettävinä avustuksina. Lisätietoja makrotaloudellisesta rahoitusavusta on komission kertomuksissa KOM(2010) 513 ja SEC(2010) Järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille 18. helmikuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 332/2002 (EYVL L 53, , s. 1). Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi perustettiin 11. toukokuuta 2010 samana päivänä annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 407/2010 (EUVL L 118, , s. 1). Se toimii maksutaselainan tapaan mutta on kaikkien jäsenvaltioiden käytettävissä eli myös euroalueen jäsenvaltioiden. Viimeisimmät takuut kaudelle vahvistettiin 13. heinäkuuta 2009 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 633/2009/EY (EUVL L 190, , s. 1) (jäljempänä ulkoista valtuutta koskeva päätös ), jolla korvattiin 19. joulukuuta 2006 tehty neuvoston päätös 2006/1016/EY. EIP:n valtuuksia koskevat tiedot ovat valmisteluasiakirjan taulukossa A1. Viittaukset oikeusperustoihin luetellaan valmisteluasiakirjan taulukossa A4. Takuurahaston perustamisesta ulkosuhteisiin liittyville hankkeille 25. toukokuuta 2009 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 480/2009 (kodifioitu toisinto), jäljempänä takuurahastoasetus (EUVL L 145, , s. 10). FI 3 FI

4 rahoituksenvakautusmekanismista myönnettävät lainat puolestaan katetaan suoraan unionin talousarviosta. Takuurahasto kattaa unionin ulkopuolisille valtioille tai unionin ulkopuolisissa valtioissa toteutettaviin hankkeisiin myönnettyihin lainoihin ja lainatakauksiin liittyvät laiminlyönnit. Rahaston tehtävänä on varmistaa maksuvalmius ilman, että taattujen lainojen takaisinmaksun laiminlyönnin tai viivästymisen yhteydessä jouduttaisiin aina turvautumaan unionin talousarvioon; sekä tarjota budjettikuria vahvistava väline luomalla rahoituspuitteet, joiden perusteella unionin ulkopuolisille maille myönnettävien komission ja EIP:n lainojen takaustoimintaa koskeva Euroopan unionin politiikka määräytyy 8. Toimia ei enää kateta takuurahastosta, jos unionin ulkopuolisesta maasta tulee jäsenvaltio, vaan riski siirretään takuurahastolta suoraan unionin talousarvioon. Takuurahaston toiminta rahoitetaan unionin talousarviosta, ja sen varat on pidettävä tasolla, joka on tietty prosenttiosuus sen kattamasta laina- ja lainatakauskannasta. Kyseinen prosenttiosuus, jota kutsutaan tavoitesummaksi, on tällä hetkellä 9 prosenttia. Jos takuurahaston varat eivät riitä, turvaudutaan unionin talousarvioon. 3. TAPAHTUMAT VIIMEISIMMÄN, 30. KESÄKUUTA 2010 ANNETUN KERTOMUKSEN JÄLKEEN 3.1. Maksutaseiden tukemiseen tarkoitetut lainat euroalueen ulkopuolisille jäsenvaltioille Vuoden 2010 loppupuoliskolla toteutettiin kaksi yhteensä 1,35 miljardin euron toimea. Latvialle myönnetyn lainan neljäs 0,2 miljardin euron erä nostettiin 20. lokakuussa Laina on rahoitettu pankin suunnattuun antiin perustuvalla back-to-back -järjestelyllä. Romanialle myönnetyn lainan kolmas 1,15 miljardin euron erä nostettiin 22. syyskuuta Tämäkin laina on rahoitettu back-to-back -järjestelyllä laskemalla liikkeeseen EU:n viitelainoja. Keskimäärin 83 prosenttia maksutaselainatoimista, joista on tehty päätös, on jo toteutettu Makrotaloudellinen rahoitusapu Vuoden 2010 loppupuoliskolla ei nostettu yhtään lainaa. Neuvosto ja Euroopan parlamentti tekivät heinäkuussa 2010 päätöksen Ukrainalle myönnettävästä 500 miljoonan euron lainasta 10. Kun tähän lisätään 110 miljoonan euron laina, jonka neuvosto hyväksyi vuonna 2002 tekemällään päätöksellä, Ukrainalla on käytettävissään yhteensä 610 miljoonaa euroa Vaikka ulkoiset riskit katetaan viime kädessä unionin talousarviosta rahoitettavalla takuulla, takuurahasto toimii välineenä, joka suojaa unionin talousarvion maksulaiminlyöntien riskiltä. Ks. rahaston toimintaa koskeva kattava kertomus (KOM(2010) 418) ja sen liitteenä oleva komission yksiköiden valmisteluasiakirja (SEC(2010) 968). Ks. komission valmisteluasiakirjassa oleva taulukko A3a. Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 388/2010/EU, annettu 7. heinäkuuta 2010, makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Ukrainalle (EUVL L 179, , s. 1). FI 4 FI

5 3.3. Euratom Kertomuksen kattamalla jaksolla ei nostettu yhtään lainaa EU:n talousarviotakaus EIP:n ulkoiselle rahoitukselle Lainojen allekirjoittaminen ja nostaminen vuodet kattavan ulkoisen valtuuden puitteissa nopeutui vuoden 2010 loppupuoliskolla. Allekirjoitettujen lainojen kokonaismäärä oli miljoonaa euroa ja nostettujen lainojen kokonaismäärä miljoonaa euroa. Ulkoisen valtuuden puitteissa nostettujen lainojen yhteenlaskettu määrä oli 31. joulukuuta miljoonaa euroa eli 37 prosenttia enemmän kuin 30. kesäkuuta Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi Tausta Finanssikriisin seurauksena neuvosto ja jäsenvaltiot päättivät toukokuussa 2010 Euroopan ja euroalueen rahoitusvakauden säilyttämiseen tähtäävästä toimenpidepaketista. Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi 11 perustettiin 11. toukokuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 122 artiklan 2 kohdan perusteella 12. Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin mukainen unionin taloudellinen apu voidaan myöntää lainan tai luottojärjestelyn muodossa. Komissiolla on valtuudet sopia Euroopan unionin puolesta pääomamarkkinoilta otettavista lainoista. Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin toimien riskille annetaan täysi takaus siten, että lainojen takaisinmaksu hoidetaan unionin talousarviosta, jos kyseinen jäsenvaltio jättää lainansa maksamatta. Mekanismin aktivointiin EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) yhteisen tukiohjelman puitteissa liittyy tiukkoja ehtoja. Kriisiin reagoinnin osana otettiin käyttöön kaksi muutakin mekanismia, joista ei Euroopan rahoituksenvakausmekanismista poiketen aiheudu riskiä unionin talousarviolle. Näissä mekanismeissa takauksen antavat niihin osallistuvat jäsenvaltiot määräsuhteen mukaisesti. Ecofin-neuvostossa 9. toukokuuta 2010 tehtyjen päätösten jälkeen euroalueen jäsenvaltiot perustivat Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) Luxemburgiin rekisteröidyksi yhtiöksi, jonka omistajia ne ovat. Euroopan rahoitusvakausväline voi laskea liikkeeseen euroalueen jäsenvaltioiden takaamia joukkovelkakirjoja enintään 440 miljardin euron arvosta varojen jälleenlainaamiseksi vaikeuksissa oleville euroalueen jäsenvaltioille noudattaen komission yhdessä Euroopan keskuspankin ja IMF:n kanssa kanssa neuvoteltuja ehtoja, jotka euroryhmä hyväksyy. Kreikan viranomaisten pyynnöstä euroalueen ministerit päättivät 2. toukokuuta 2010 yksimielisesti aktivoida Kreikalle annettavan vakauttamistuen muiden euroalueen jäsenvaltioiden myöntäminä kahdenvälisinä lainoina, jotka komissio kokoaa keskitetysti. Tuki Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin perustamisesta 11. toukokuuta 2010 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 407/2010 (EUVL L 118, , s. 1). SEUT-sopimuksen 122 artiklan 2 kohdassa määrätään taloudellisen avun myöntämisestä jäsenvaltioille, joille poikkeukselliset olosuhteet, joihin jäsenvaltio ei voi vaikuttaa, ovat aiheuttaneet vaikeuksia. FI 5 FI

6 liitettiin kolmivuotiseen ohjelmaan, joka on yhteinen IMF:n kanssa ja johon sisältyy 100 miljardin euron rahoituspaketti Kreikalle sen rahoitustarpeiden täyttämiseksi. Ohjelmaan sovelletaan tiukkoja poliittisia ehtoja 13, jotka komissio ja IMF yhdessä EKP:n kanssa neuvottelivat Kreikan viranomaisten kanssa. Euroalueen jäsenvaltioiden osuus paketista on 80 miljardia euroa 14. Lisäksi IMF tukee ohjelmaa noin 30 miljardin euron valmiusluottojärjestelyllä 15. Euroopan unionin jäsenvaltioiden edustajat päättivät 5. toukokuuta 2010 antaa komissiolle keskitettyjen kahdenvälisten lainojen koordinointi- ja hallinnointitehtävät. Tämä tehtävä ei kasvata komission menoja eikä vaikuta muutenkaan unionin talousarvioon kuuluviin menoeriin. Toimet vuoden 2010 loppupuoliskolla Neuvosto päätti 7. joulukuuta 2010 myöntää unionin rahoitusapua Irlannille osana EU:n ja IMF:n yhteistä kolmivuotista ohjelmaa, jonka arvo on 85 miljardia euroa. Tästä summasta myönnetään enintään 22,5 miljardia euroa Euroopan rahoituksenvakautusmekanismista (kohdassa 4.4 Riskien kehitys on tarkempia tietoja tästä toimesta). 4. UNIONIN TALOUSARVIOSTA KATETTAVAT RISKIT 4.1. Riskin määrittely Unionin talousarviosta katettava riski johtuu taattujen toimien jäljellä olevasta pääomasta ja koroista. Jos maksuvelvollisuus laiminlyödään, toimet katetaan takuurahastosta, kun ne liittyvät unionin ulkopuolisiin maihin (55 prosenttia taatusta kokonaismäärästä 31. joulukuuta 2010), ja suoraan unionin talousarviosta, jos mukana on jäsenvaltioita (45 prosentin loppuosuus 31. joulukuuta 2010 taatusta kokonaismäärästä liittyy maksutaselainoihin ja lainoihin, jotka myönnetään jäsenvaltioiden hankkeisiin tai jotka hyödyttävät tällaisia hankkeita). Se, että huomattava osuus taatuista lainoista liittyy jäsenvaltioihin, johtuu laajentumiskierroksista 16 ja EU:n keskipitkän ajan rahoitustukea koskevan järjestelyn aktivoinnista niissä jäsenvaltioissa, jotka eivät vielä ole ottaneet käyttöön euroa (maksutasejärjestely). Unionin talousarviosta (joko suoraan tai takuurahaston kautta) katettavia riskejä on tässä kertomuksessa arvioitu seuraavilla kahdella menetelmällä: Lasketaan kyseisiin toimiin liittyvä jäljellä olevan pääoman kokonaismäärä (kertynyt korko mukaan luettuna) tiettynä päivänä. Tällä menetelmällä voidaan määrittää unionin talousarviosta katettava riski kokonaisuudessaan tiettynä päivänä kaikkien tulevien Poliittisten ehtojen pääkohdat sisältyvät 10. toukokuuta 2010 annettuun neuvoston päätökseen 2010/320/EU, joka on osoitettu Kreikalle julkisen talouden valvonnan lujittamiseksi ja syventämiseksi ja jolla vaaditaan Kreikkaa toteuttamaan alijäämää pienentäviä toimenpiteitä, joita pidetään tarpeellisina liiallisen alijäämän tilanteen korjaamiseksi (EUVL L 145, , s. 6). Ehtoja täsmennettiin vielä Kreikan viranomaisten ja komission euroalueen jäsenvaltioiden puolesta allekirjoittamassa yhteisymmärryspöytäkirjassa. Josta maaliskuuhun 2011 mennessä oli otettu käyttöön 38 miljardia euroa. Josta maaliskuuhun 2011 mennessä oli otettu käyttöön 14,6 miljardia euroa. Lainoista johtuvat riskit siirretään takuurahastoasetuksen 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti takuurahastolta unionin talousarvioon, kun maasta tulee jäsenvaltio. FI 6 FI

7 maksuvelvollisuuksien osalta riippumatta siitä, milloin maksut tulevaisuudessa erääntyvät ja ovatko ne rahaston kattamia. Lasketaan vuosittain erääntyvä enimmäismäärä, jonka Euroopan unioni joutuisi maksamaan varainhoitovuonna, jos maksujen laiminlyönnit koskisivat kaikkia taattuja lainoja 17. Tämä on niin sanottu talousarvioon liittyvä lähestymistapa eli lasketaan unionin talousarviosta katettava vuotuinen riski. Seuraavissa kahdessa jaksossa tarkastellaan näiden kahden menetelmän tuloksia. Loppujaksossa käsitellään riskien kehitystä Unionin talousarviosta katettava jäljellä olevan pääoman ja korkojen kokonaismäärä Unionin talousarviosta katettavan riskin kokonaismäärä 31. joulukuuta 2010 esitetään taulukossa 1. Taulukko 1: Unionin talousarviosta katettu kokonaislainakanta 31. joulukuuta 2010 (milj. euroa) Jäljellä oleva pääoma Kertynyt korko Yhteensä % Jäsenvaltiot* Makrotaloudellinen rahoitusapu <1 % Euratom % Maksutasejärjestely % EIP*** % Jäsenvaltiot yhteensä % Unionin maat** ulkopuoliset Makrotaloudellinen rahoitusapu % Euratom <1 % EIP*** % Unionin ulkopuoliset maat yhteensä % Yhteensä % 17 Tässä laskentamenetelmässä otetaan huomioon ainoastaan erääntyneet maksut, eikä oleteta, että koko laina vaadittaisiin heti maksuun, jos maksut laiminlyödään (ks. myös valmisteluasiakirjan 2 jakso). FI 7 FI

8 * Tämä riski katetaan suoraan unionin talousarviosta. Tämä kattaa myös ennen EU:hun liittymistä myönnetyt makrotaloudelliset rahoitusavut, Euratom-lainat ja EIP:n lainat. ** Tämä riski katetaan takuurahastosta. *** Noin 83 % EIP:n lainanannosta (valtiotasolla ja valtiotasoa alemmalla tasolla) katetaan yleisvakuudella, kun loput EIP:n toimet katetaan ainoastaan poliittisella riskillä. Valmisteluasiakirjan taulukoissa A1 A4 on tarkempia tietoja kyseisistä jäljellä olevista määristä, erityisesti enimmäismääristä, nostetuista määristä ja takausprosenteista. Unionin talousarviosta katettava jäljellä olevan pääoman ja korkojen kokonaismäärä kasvoi 35,4 miljardiin euroon (2,6 miljardin euron lisäys verrattuna tilanteeseen 30. kesäkuuta 2010). Kasvu oli keskimäärin 8 prosenttia. Kasvu johtuu pääasiassa maksutasejärjestelyn mukaisesti nostetusta 1,4 miljardin euron summasta ja EIP:n maksujen nopeutumisesta unionin ulkopuolisissa maissa (1,2 miljardia euroa vuoden 2010 loppupuoliskolla) Unionin talousarviosta katettava vuotuinen riski Unionin talousarvio kattaa vuonna 2011 (suoraan tai takuurahaston välityksellä) 4,8 miljardia euroa eli kyseisellä ajanjaksolla erääntyvät määrät 31. joulukuuta 2010 jäljellä olevasta kokonaismäärästä). Jäsenvaltioiden osuus tästä summasta on noin 3 miljardia euroa (63 prosenttia) ja loppu on unionin ulkopuolisten maiden osuutta Jäsenvaltioihin liittyvät riskit Jäsenvaltioihin liittyvät riskit koskevat a) ennen unioniin liittymistä myönnettyjä EIP:n lainoja, makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyviä lainoja ja Euratom-lainoja sekä b) maksutasejärjestelyn mukaisesti unioniin liittymisen jälkeen myönnettyjä lainoja. Vuonna 2011 jäsenvaltioihin liittyvä, unionin talousarviosta katettava suora enimmäisriski on 3 miljardia euroa 18 (63 prosenttia vuotuisesta kokonaisriskistä). Taulukosta 2 käy ilmi, että jäljellä olevassa määrässä ensimmäisellä sijalla on Unkari ja toisella sijalla Romania. Taulukko 2: Jäsenvaltioiden sijoittuminen unionin talousarviosta katettavan enimmäisriskin suhteen vuonna 2011 (milj. euroa) Sijoitus Maa Enimmäisriski % enimmäisriskistä kokonaisuudessaan 1 Unkari 2 209,6 73,3 % 2 Romania 383,9 12,7 % 18 Vuonna 2011 erääntyvät määrät (31. joulukuuta 2010 jäljellä olevasta kokonaismäärästä), kun oletetaan, ettei koko lainaa vaadittaisi heti maksuun, jos maksut laiminlyödään Ks. yksityiskohtaisemmat tiedot valmisteluasiakirjan taulukosta A2. FI 8 FI

9 3 Latvia 98,3 3,3 % 4 Puola 81,9 2,7 % 5 Bulgaria 76,9 2,6 % 6 Tšekki 73,6 2,4 % 7 Slovakia 58,1 1,9 % 8 Slovenia 14,3 0,5 % 9 Kypros 9,8 0,3 % 10 Liettua 5,5 0,2 % 11 Viro 1,0 0 % 12 Malta 0,7 0 % Unionin ulkopuolisiin maihin liittyvät riskit Yhteensä 3 013,7 100,0 % Takuurahastosta katetaan unionin ulkopuolisten maiden taatut lainat, joiden juoksuajat ulottuvat vuoteen Vuonna 2011 rahastosta katetaan yhteisön ulkopuolisiin maihin liittyvä, 1,8 miljardin euron enimmäisriski 19 (37 prosenttia vuotuisesta kokonaisriskistä). Jäljempänä on lueteltu järjestyksessä kymmenen maata (44 maasta), joiden kokonaislainakanta on suurin. Niiden osuus on 1 387,2 miljoonaa euroa eli 79 prosenttia takuurahastosta katettavasta vuotuisesta riskistä. Maiden taloudellista tilannetta arvioidaan ja kommentoidaan valmisteluasiakirjassa. Taulukko 3: Kymmenen unionin ulkopuolista maata, jotka ovat merkittävimmät rahastosta katettavan enimmäisriskin suhteen vuonna 2011 (milj. euroa) Sijoitus Maa Enimmäisriski % enimmäisriskistä Euromoney luottoriskiluokitus 20 kokonaisuudessaan 03/ / Turkki 395,9 28,5 59/185 50/185 2 Egypti 211,4 15,2 % 69/185 64/ Vuonna 2011 erääntyvät määrät (31. joulukuuta 2010 jäljellä olevasta kokonaismäärästä), kun oletetaan, ettei koko lainaa vaadittaisi heti maksuun, jos maksut laiminlyödään. Ks. yksityiskohtaisemmat tiedot valmisteluasiakirjan taulukosta A2. Mitä korkeampi sijoitus, sitä huonompi luottokelpoisuus maalla on. Maat luokitellaan asteikolla eli 185 tarkoittaa suurinta maksujen laiminlyömisriskiä. Maa voi parantaa luokitustaan, mutta sen sijoitus voi silti pudota, jos kaikkien luokiteltujen maiden keskimääräinen yleisluokitus paranee. FI 9 FI

10 3 Marokko 171,3 12,3 % 57/185 62/185 4 Tunisia 166,3 12 % 71/185 69/185 5 Etelä-Afrikka 99,5 7,2 % 53/185 44/185 6 Serbia 88,0 6,3 % 76/185 70/185 7 Syyria 76,8 5,5 % 140/ /185 8 Libanon 76,0 5,5 % 82/185 76/185 9 Brasilia 55,0 4,0 % 51/185 42/ Jordania 47,1 3,4 % 72/185 67/185 Nämä 10 maata yhteensä 1 387,2 100,0 % 4.4. Riskien kehitys Joillakin EU:n joukkovelkakirjamarkkinoilla on edelleen havaittavissa hermostuneisuutta, vaikka talouden ilmapiirissä tapahtui kannustavaa kehitystä vuoden 2010 loppupuoliskolla. Maksutasejärjestely EU:n keskipitkän aikavälin rahoitustukea koskevan järjestelyn (maksutasejärjestely) aktivointi joulukuussa 2008 auttoi Unkaria, Latviaa ja Romaniaa palauttamaan markkinoiden luottamuksen. Ensimmäinen lainan takaisinmaksu tapahtuu joulukuussa Maksutasejärjestelyn enimmäismäärä on 50 miljardia euroa, ja jäljellä olevasta 36,4 miljardin euron kapasiteetista voidaan tarvittaessa myöntää lisää maksutasetukea 21. Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi Ecofin-neuvosto on rajannut mekanismista myönnettävien lainojen ja luottojärjestelyjen kokonaismäärän 60 miljardiin euroon 22, mutta lakisääteisestä rajasta säädetään neuvoston asetuksen 23 2 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaisesti lainojen tai luottojärjestelyjen pääoma rajoitetaan omien varojen enimmäismäärän mukaiseen liikkumavaraan. Irlannille myönnettiin EU:n ja IMF:n yhteistä kolmivuotista rahoitustukea maan viranomaisten 21. marraskuuta 2010 esittämän pyynnön perusteella. Irlantia koskevan ohjelman kokonaismäärä on 85 miljardia euroa. Irlanti rahoittaa tästä 17,5 miljardia euroa Huomautettakoon, että vuoden 2011 alkupuoliskolla jäljellä olevaa enimmäismäärää laskettiin 35 miljardiin euroon, kun Romanian 1,4 miljardin euron suuruisesta ennalta varautuvan tuen ohjelmasta päätettiin 27. toukokuuta Ks. Ecofin-neuvoston 9. ja 10. toukokuuta 2010 pidettyä ylimääräistä kokousta koskeva lehdistötiedote ( Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin perustamisesta 11. toukokuuta 2010 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 407/2010 (EUVL L 118, , s. 1). FI 10 FI

11 valtionkassan kassavarantopuskurin ja kansallisen eläkerahaston (NPRF) varoin. Loppuosa kokonaisrahoituspaketista rahoitetaan seuraavasti: Euroopan rahoituksenvakautusmekanismista enintään 22,5 miljardia euroa 24, joka katetaan unionin talousarviosta; Euroopan rahoitusvakausvälineestä 17,7 miljardia euroa (ei takausta unionin talousarviosta); Kansainväliseltä valuuttarahastolta (IMF) 22,5 miljardia euroa; kahdenväliset lainat Yhdistyneeltä kuningaskunnalta (3,8 miljardia euroa), Ruotsilta (0,6 miljardia euroa) ja Tanskalta (0,4 miljardia euroa). Makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyvät lainat Neuvosto on tehnyt erilliset päätökset kustakin unionin ulkopuolisille maille myönnettävästä makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyvästä lainasta. Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä Euroopan parlamentti ja neuvosto tekevät kyseiset päätökset yhdessä 25. Neuvoston päätöksiä makrotaloudellisen rahoitusavun antamisesta Armenialle 26, Serbialle 27 ja Bosnia ja Hertsegovinalle 28 ei vielä ollut pantu täytäntöön 31. joulukuuta Vuoden 2010 loppupuoliskolla ei toteutettu yhtään makrotaloudellisen rahoitusavun lainanantotoimea. Euratom-lainat Euratomin lainanannolle jäsenvaltioille tai tietyille lainakelpoisille yhteisön ulkopuolisille maille (Venäjän federaatio, Armenia ja Ukraina) on asetettu 4 miljardin euron enimmäismäärä, josta on jo käytetty noin 85 prosenttia. Jäljellä on noin 600 miljoonaa euroa, jolla voitaisiin tukea uusia hankkeita jäsenvaltioissa ja Ukrainassa. EIP:n myöntämät lainat EIP:n vuodet kattaneen yleisen valtuuden voimassaolo päättyi 31. heinäkuuta Kyseiseen päivään mennessä oli sovittu määristä, joiden osuus valtuuden mukaisesta enimmäismäärästä ( miljoonaa euroa ks. valmisteluasiakirjan taulukko A5) on yhteensä 98 prosenttia. Nostamatta oli 31. joulukuuta 2010 yhteensä miljoonaa euroa. Tämä määrä on vielä mahdollista nostaa EU:n takauksen mukaisesti kymmenen vuoden kuluessa valtuuden päättymisestä, minkä jälkeen EU:n takaus ei ole enää voimassa nostamatta olevien määrien osalta Ensimmäinen 5 miljardin euron erä maksettiin 12. tammikuuta Vuoden 2011 kesäkuuhun mennessä oli maksettu 11,4 miljardia euroa. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen tavallinen lainsäätämisjärjestys on yhteispäätösmenettely. Neuvoston päätös 2009/890/EY, tehty 30. marraskuuta 2009, makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Armenialle (enintään 65 miljoonaa euroa lainaa ja 35 miljoonaa euroa avustusta). Neuvoston päätös 2009/892/EY, tehty 30. marraskuuta 2009, makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Serbialle (enintään 200 miljoonan euron suuruinen lainajärjestely). Neuvoston päätös 2009/891/EY, tehty 30. marraskuuta 2009, makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Bosnia ja Hertsegovinalle (enintään 100 miljoonan euron suuruinen lainajärjestely). FI 11 FI

12 Komissio on ehdottanut EIP:n ulkoisen valtuuden oikeusperustan muuttamista rahoituskehyksen voimassaolon loppuajaksi 29. Parlamentin ja neuvoston odotetaan tekevän asiasta päätöksen 31. lokakuuta 2011 mennessä. EU:n takauksen enimmäismäärä on 65 prosenttia EIP:n rahoitustoimien puitteissa nostettujen lainojen ja myönnettyjen takausten kokonaismäärästä, josta on vähennetty takaisin maksetut määrät ja johon on lisätty kaikki lainoihin ja takauksiin liittyvät määrät. Enimmäismäärä on miljoonaa euroa 30. Tämän valtuuden nojalla oli sovittu 31. joulukuuta 2010 mennessä yhteensä miljoonan euron määrästä, josta miljoonaa euroa oli tuona ajankohtana vielä nostamatta (ks. valmisteluasiakirjan taulukko A6). 5. MAKSUJEN LAIMINLYÖNTI, TALOUSARVIOTAKAUSTOIMET JA MAKSURÄSTIT 5.1. Maksut kassavaroista Komissio käyttää kassavarojaan välttääkseen maksujen myöhästymisen ja siitä aiheutuvat varainhankinnan kustannukset silloin, kun velallisen maksu EU:lle myöhästyy Unionin talousarviosta suoritetut maksut Koska yhtään maksua ei laiminlyöty vuoden 2010 loppupuoliskolla, unionin talousarvion momentilta (p.m.-kohta) Unionin ja Euroatomin varainhankinnan sekä EIP:n lainanantotoimien yhteydessä annetut Euroopan unionin takaukset ei pyydetty määrärahoja 5.3. Maksut ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustetusta takuurahastosta 32 Jos Euroopan unionin myöntämän tai takaaman lainan saajan (unionin ulkopuolisen maan) maksut myöhästyvät, suorittamatta jäänyt maksu katetaan rahastosta kolmen kuukauden kuluessa eräpäivästä 33. Takuurahastosta ei katettu maksuja vuoden 2010 loppupuoliskolla. 6. ULKOSUHTEISIIN LIITTYVILLE HANKKEILLE PERUSTETTU TAKUURAHASTO 6.1. Takaisin perityt määrät 34 Takuurahastolla ei ollut maksurästejä perittävänään 31. joulukuuta KOM(2010) 174, Jaettu perusmäärään, jonka kiinteä enimmäismäärä on miljoonaa euroa, ja valinnaiseen miljoonan euron valtuuteen. Ks. yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 2007/436/EY, Euratom soveltamisesta 22. toukokuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/ artikla (EYVL L 130, , s. 1 12). Rahastosta on sen vuonna 1994 tapahtuneesta perustamisesta lähtien maksettu yhteensä 478 miljoonaa euroa. Tarkempia tietoja valmisteluasiakirjan jaksossa. Rahasto on sen vuonna 1994 tapahtuneesta perustamisesta lähtien perinyt takaisin yhteensä 576 miljoonaa euroa (tähän sisältyvät takaisin maksetut pääomat ja korot, viivästyskorot viivästyneistä maksuista sekä toteutuneet kurssivoitot ja -tappiot). FI 12 FI

13 6.2. Varat Rahaston nettovarat 35 olivat euroa 31. joulukuuta Tavoitesumma Takuurahaston on saavutettava tarkoituksenmukainen taso (tavoitesumma), joksi on vahvistettu 9 prosenttia kustakin toimesta aiheutuvien jäljellä olevien pääomasitoumusten (kertyneillä koroilla lisätystä) kokonaismäärästä. Rahastoasetuksen mukainen rahaston varojen ( euroa) ja jäljellä olevien pääomasitoumusten 36 ( euroa) suhde on supistunut hieman eli 8,21 prosentista 30. kesäkuuta ,7 prosenttiin 31. joulukuuta Vuoden 2010 lopussa rahaston varat alittivat tavoitesumman. Takuurahastoasetuksen rahoitusjärjestelmää koskevien sääntöjen mukaisesti vuoden 2012 alustavaan talousarvioon sisällytettiin euron määrärahat. Summa siirretään unionin talousarviosta takuurahastolle helmikuussa RISKIEN ARVIOINTI: RISKIALTTEIMPIEN UNIONIN ULKOPUOLISTEN MAIDEN TALOUKSIEN TILA 7.1. Tavoitteet Tässä kertomuksessa on tähän mennessä esitetty määrällisiin seikkoihin liittyviä tietoja unionin talousarviosta katettavista riskeistä, jotka liittyvät unionin ulkopuolisiin maihin. Olisi kuitenkin myös arvioitava riskien laatu, joka riippuu toimen lajista ja lainansaajien tilanteesta (ks. 4.3 jakso) Riskinarviointimenetelmät Valmisteluasiakirjassa esitetty riskiarvio perustuu tietoihin takuulainoja saaneiden maiden taloustilanteesta, luottokelpoisuusluokituksesta ja muista tiedossa olevista tunnusluvuista. Arviointi ei sisällä arvioita ennakoiduista tappioista ja takaisin perityistä määristä, sillä ne ovat väistämättä erittäin epävarmoja. Valmisteluasiakirjan taulukoissa esitetyt maariski-indikaattorit osoittavat laiminlyötyjen maksujen riskien kehityksen. Analyysi esitetään valmisteluasiakirjan 3 jaksossa, ja se koskee maita, joista aiheutuu vuonna 2011 suurin luottoriski ja talousarvioriski (mukaan lukien makrotaloudellinen rahoitusapu ja Euratom-lainat) Takuurahaston kokonaisvarat, joista on vähennetty kertyneet kulut (EIP:n perimät maksut ja tilintarkastajien palkkiot). Kertyneet korot mukaan luettuina. FI 13 FI