SamiSoster ry Rovaniemellä Järjestöjen kommenttipuheenvuoro kuntakartoitukseen

Transkriptio

1 1 Ristenrauna Magga Järjestöjen, kuntien ja Raha- Toiminnanjohtaja automaattiyhdistyksen tapaaminen SamiSoster ry Rovaniemellä Järjestöjen kommenttipuheenvuoro kuntakartoitukseen Ennekuin luin kuntakartoituksen raporttia ehti mielessä käydä monia asioita yhteistyöstä kuntien kanssa. Tuli mieleen, että yhteistyö saa eri päivinä erilaisia ajatuksia päähän. Yhtenä päivänä melkein pompin, kivaa, yhteistyötä, muitakin tahoja tulossa mukaan, onpa hyvä juttu!! Toisena päivänä taas tuntuu siltä, että vai vielä tähän muitakin tahoja sotkemaan hommia kun muutenkin on tarpeeksi tekemistä. Raporttia odotellessani heräsi myös ajatuksia. Nyt järjestöt ovat saamassa niille kuuluvaa arvostusta! Hyvä. Mitenkähän kunnissa nähdään järjestöjen roolit, positiivisina asioina vai kuinka. Jännittävää. Julkisen ja järjestöjen yhteistyö: Se onkin puhuttanut jo pitkään ainakin meitä järjestöjen ja myös kuntien toimijoita. Lapin läänissä on pyrittykin panostamaan järjestöjen ja julkisen sektorin keskustelun kehittämiseen ja ylläpitämiseen Lapin läänissä toimivien sosiaali- ja terveysalan järjestöjen, Lapin lääninhallituksen ja Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen yhteistyöllä. Nämä tahot tekivät vuonna 2003 Lapin sosiaali- ja terveysalan järjestöjen ja julkisen yhteistyön kehittämissuunnitelman. Kehittämistyön haasteena oli tuolloin käytännön kentän ja järjestöjen toimijoiden uudenlainen kohtaaminen ja voimavarojen hyödyntäminen niin, että hyöty koituu lopulta asiakaan eli kansalaisen parhaaksi. Tällä pitkäjänteisellä työllä on osaltaan vaikutuksia tämän päivän teemaan ja nyt puheena olevaan kuntakartoitukseen. Yhteistyökysymykset ovat nousseet pinnalle entistä äänekkäämmin viime vuosina. Syitä voi hakea mm. siitä, että järjestöt ovat

2 2 yhteistoiminnan kautta vahvistuneet ja nostaneet ääntään tai kunnissa huudetaan järjestöjä avuksi kun rahat vähenee. Syitä löytyy myös meidän asuinympäristöstämme. Lappi harmaantuu muuta maata nopeammin. Väestön väheneminen, työttömyys ja väestön ikääntyminen tulevat lisäämään palvelutarpeita ja aiheuttavat uusia haasteita palveluiden järjestämiselle ja ennaltaehkäisevälle työlle. Ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi onkin haastettava mukaan kaikki erilaiset toimijat, yhteistoimintaverkostoja on luotava ja kehitettävä sekä toimivista verkostoista pidettävä lujasti kiinni. Siinä meille haastetta. Tämän kuntakartoituksen ajankohta on erittäin merkityksellinen juuri nyt, kun meneillään on kunta- ja palvelurakenneuudistus, jonka tavoitteena on vastata hyvinvointipalveluiden haasteisiin, mutta samalla epäselvyys tulevasta palvelurakenteesta vaikeuttaa järjestöyhteistyötä. Kunta- ja palvelurakenneuudistus aiheuttaa epävarmuutta ja epätietoisuutta kuntien eri sektoreilla eikä kunnan työntekijöilläkään ole näkemystä siitä millä tavalla oman työn kenttä tulee muuttumaan. Kartoituksessa on saatu meille järjestötoimijoille arvokasta tietoa, miten kunnissa nähdään järjestöjen roolit, tehtävät ja merkityksellisyys ja ne on nyt listattu ylös. On arvokasta, että kunnissa on jouduttu erikseen punnitsemaan jokaisen kysymyksen kohdalla järjestöjen merkitystä ja roolia itse kussakin toiminnassa ja pohtimaan järjestöyhteistyötä ja se itsessään on jo merkityksellistä sekä kunnille että meille järjestöille. Kartoituksen mukaan järjestöillä on erilainen rooli Lapin läänin kuntien eri tehtäväalueilla. Näin sen täytyykin olla. Järjestöjen rooli vertaistuen tarjoajina korostuu erityisesti kuntien mielenterveystyössä. Vertaistukitoiminnan kehittämien

3 3 kerhojen, leirien tai päivätoiminnan muodossa onkin ehkä pitkäaikaisinta toimintaa ja sitä on laajasti kehitetty eri ryhmille, joten se toiminta on kunnissa tuttua ja turvallista järjestöjen toimintaa. Lastensuojelu- ja perhetyössä järjestöillä on merkittävä rooli palveluntuottajana ja niistä kunnissa tehdään sopimuksia, joten niissäkin järjestöjen rooli on helposti tunnistettavissa. Päihde- ja huumetyössä sekä vanhustyössä painottuvat niin palveluntuottaminen kuin vapaamuotoisempikin toiminta, kuten vertais-, vapaaehtois- sekä harrastus- ja virkistystoiminta. Vammaistyön erityisyys on erilaisten järjestöroolien tasaisuus, joskin vaikuttamistoiminta näkyy enemmän kuin muilla sektoreilla. Vammaisjärjestöjen vaikuttamistoiminta korostuu ehkä senkin vuoksi, että niillä järjestöillä on jo pitkään ollut aktiivista paikallistoimintaa ja ko. järjestöjen toimijat ovat mukana kuntien päätöksenteossa. Näiden järjestöjen toiminta on jo tuttua kuntien virkamiehille. Kansanterveystyössä järjestöjen rooli painottuu tiedontuottamiseen ja terveysliikunnassa terveellisiin elämäntapoihin ohjaavaan toimintaan. Järjestöjen roolit ovat monenlaisia. Kuntien vastauksissa ei ole voinut olla vaikuttamatta, kuka siellä kunnassa on vastannut. Miten ko. henkilö on kohdannut järjestötoimijat ja onko kunnissa virallisia sopimuksia järjestöjen kanssa. Järjestöt tekevät paljon sellaista työtä, joka ei kirjaannu kuntien toimintaan ja josta ei ole erikseen sovittu. Yksittäisen kuntalaisen hyvinvoinnin kannalta järjestöllä voi olla merkittäväkin rooli, muttei kunnan toiminnan kannalta. Raportin mukaan edunvalvonta, joka on perinteisesti järjestöjen tehtävä ei niin paljon nouse esille. Tätä voi tulkita myös niin, että kunnissa järjestöjen edunvalvonta nähdään kapean. Ts. toimintana, jossa järjestöjen toimijat tuovat kuntien virkamiehille ja päättäjille tiedoksi tai aloitteina palvelujen ja tukitoimien kehittämistarpeita. Itse järjestötoimijana näen edunvalvonnan paljon laajempana,

4 4 enkä voi erottaa sitä aivan erilliseksi toiminnaksi muusta toiminnasta. Vaikuttaminen, tiedottaminen, kehittämistoiminta tai koulutus, kyllä niissä kaikissa on perimmäisen kimmokkeena järjestön kohderyhmään kuuluvan ihmisen hyvinvointi. Tietenkin on selvästi vain edunvalvontaan kuuluvia toimia myös, en sitä sano, mutta haluan sanoa, että järjestötyö on laajaa ja monitahoista ja tasoista. Kuntakartoituksen tärkein viesti järjestöille on, että järjestöt toisivat itsensä ja toimintansa paremmin kunnan työntekijöiden ja päättäjien tietoisuuteen. Meille onkin haastetta kerrakseen tehdä omaa työtämme näkyvämmäksi sekä pitää omalta osaltaan huolta siitä, että meillä on toimivat yhteydet kuntiin ja paikallisiin päättäjiin. Kuntien vastausten mukaan tarvitaan yhteisiä foorumeita järjestöjen esittäytymistä varten ja toimintaa, jossa järjestötoimijat tulevat tutuiksi kuntien toimijoille. Olen samaa mieltä siitä, että me tarvitsemme yhteisiä foorumeita, joissa järjestöjä tehdään tutuksi ja joissa keskustellaan yhteistyöstä ja niiden esteistä. Mahdollisuuksia on niin paljon, ettei niistä tarvitse keskustella erikseen. Kunnissa tarvitaan tulevaisuudessa nykyistä parempaa järjestötoiminnan tuntemusta Me Lapin läänin alueella toimivat sosiaali- ja terveysalan järjestöjen alueelliset työntekijät olemme tiedostaneet tämän ja jo vuosia kehittäneet yhteistä foorumia. Kokoonnumme kuukausittain ja teemme yhdessä kuntakierrokset vuosittain. Olemme todenneet, että yhdessä me näymme ja kuulumme paremmin. Meidän kuntakierroksemme ovat hyvä alku yhteisten foorumien kehittämiselle ja niitä on syytä jatkaa ja edelleenkin kehittää ko. päivien sisältöä vastaamaan itse kunkin paikkakunnan tarpeita. Yhteistyön kehittämisessä on hyödynnettävä nykyistä enemmän yhteistä tavoitteiden asettelua ja strategiatyöskentelyä, josta hyötyvät sekä kunnat että järjestöt. Olen samaa mieltä, että suunnitelmallisella yhteistyöllä on mahdollista vaikuttaa kuntalaisten hyvinvointieroihin ja yleisen hyvinvoinnin lisäämiseen. Millä tavalla

5 5 yhteisten tavoitteiden asettaminen käytännössä toteutetaan kuntien ja järjestöjen välillä, onkin erikseen pohdittava asia ja sitä on pohdittu, vuosia jo. Kynnyskysymyksiä on liian monta. On arvioitava kuka sanelee säännöt. Tavallisesti se on niin, että se on rahapussin vartija. On keskusteltava erikseen, mikä on yhteinen tavoite, kenen tarpeiden pohjalta yhteinen tavoite asetetaan, kuntalaisen, kunnan talouden, kunnan virkamiesten, järjestön tavoitteiden, järjestön toimintamahdollisuuksien vai näiden kaikkien pohjalta. Meitä järjestöjä on monia ja toiminnat poikkeavat toisistaan, mikä järjestö kutsutaan kunnan kanssa yhteiseen pöytään. Jos joku järjestö kutsutaan, miten muut järjestöt reagoivat ja miten toimii järjestöjen välinen yhteistyö. Kilpailu on kovaa. Tämä kaiken edellä mainitun lisäksi kartoituksen mukaan yhteistyö on tällä hetkellä vahvasti kiinni henkilökohtaisista kontakteista. Olen samaa mieltä, että yhteistyö kiinni henkilökohtaisista kontakteista. Niinhän se aina on vaikkei saisikaan olla. Yhteistyön pitäisi toimia eri tahojen välillä vaikka ihmiset vaihtuvat ja varmasti monin paikoin toimiikin. Mutta ihmiset tekevät yhteistyötä ja sillä on merkitystä miten ja kenen kanssa kommunikoidaan jne. Tämä onkin keskeisimpiä asioita tässä kartoituksessa, jos me aiomme vakavalla mielellä olla mukana rakentamassa hyvinvointia ihmisille. Olen itse asiassa iloinen tästä kohdasta raportissa, koska se antaa uusia voimia ja eväitä yhteistyön kehittämiselle. Kun muutkin kuin minä ovat kokeneet yhteistyön tekemisen joko esteeksi tai vauhdittajaksi henkilökohtaiset kontaktit, niin meillä on kuulkaa paljon hommia tässä asiassa. Meidän järjestöjen toimijoiden on osaltamme istuttava alas ja pohdittava, miten asiaa kehitetään, mihin asioihin pitää saada muutosta. Mutta niin on syytä tehdä kunnissakin. Oman reviirin vartioinnista pitäisi loikata pois ja olla uskallusta ja ennakkoluulottomuutta sanoa etten pärjää yksin, istumma alas ja mietimmä, mitä voitais yhessä saaha aikaan.

6 6 Kartoituksen mukaan yhteistyön mahdollisuuksia varjostavat myös käytännön realiteetit: työaika- ja määräraharesurssien puute. On hyvin tavallista meille jokaiselle mennä kiireen taakse ja vedota resurssien vähäisyyteen. Oikeastaan kysymyksessä on kuitenkin asioiden priorisointi. Raportissa todetaan, että mikäli nämä yhteistyön hidasteet kyetään ylittämään, voidaan kuntien palveluntarjontaa laajentaa järjestötoimijoiden avulla, jolloin kuntalaisille saadaan monipuolisempaa tukea ja toimintaa. Erityisesti vertais-, harrastus- ja virkistystoiminta ovat toimintoja, joiden tuottamiseen kunnilla ei ole riittävästi resursseja ja jotka laajentavat kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia etenkin iltaisin ja viikonloppuisin. Yksittäiselle kuntalaiselle järjestön tarjoama toiminta- tai keskustelumahdollisuus voi olla hyvinkin merkityksellinen. Tämä on totta, järjestöjen toiminnalla on merkitystä kuntalaisille ja sen vuoksi onkin syytä panostaa järjestötyöhön. Ei voida olettaa, että tämän kuntakartoituksen avulla saatu kuva kunkin kunnan järjestöyhteistyöstä olisi aukoton, mutta kuntakartoitus antaa kuitenkin kuvaa siitä, millainen järjestöyhteistyö kunnissa tällä hetkellä on ja millaisia tulevaisuuden kuvia siihen liittyy. Kunnissa on ilman muuta pohdittu, miten järjestöt voivat omalta osaltaan tukea kuntien työtä ja millaista asiantuntemusta järjestössä on kohderyhmiensä tarpeista ja järjestöillä on oma tehtävänsä yleisen hyvinvoinnin edistämisessä. Olen odottanut jo jonkin aikaa tällaista kartoitusta, joten kiitos siitä, että saimme tämän nyt käsiimme. Saimme yhden työkalun käyttöön oman työskentelymme kehittämiseen. Tulevaisuudessa tarvitaan tiivistä kumppanuutta järjestöjen ja julkisen sektorin välille toimivan palvelurakenteen saavuttamiseksi ja lappilaisten hyvinvoinnin

7 7 turvaamiseksi ja uskonkin, että tämä kartoitus vauhdittaa entisestään suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen yhteistyöhön. Yhteistyö on investointia tulevaisuuteen. Ilman laajapohjaista yhteistyötä syrjäseuduilla ja pitkien välimatkojen kunnissa ei voida ainakaan pysyvästi kehittää ja juurruttaa käytännöksi toimintoja ja tukimuotoja. Yhteistyöverkostoja on luotava ja ylläpidettävä sekä kehitettävä verkoston toimintamallia ja siihen liitettävä työskentelyn etenemisen tiivis seuranta ja jatkuva arviointi sekä toimintasuunnitelmien päivitys kentän palautteiden suuntaisesti ja tehtävä ne toimijaverkostossa yhdessä. Kuka kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse on vanha sanonta. Mutta siinä on sanomaa meille järjestötoimijoille. Meidän on uskallettava olla selkä suorassa ja arvostettava itseämme, muuten meitä ei kelpuuteta kuntien suunnittelupöytiin. Me tiedämme, me osaamme ja meihin voi luottaa. Me osamme tehdä yhteistyötä ja olla nöyriä, mutta me emme nöyristele ja ole käskyläisiä vaan tasavertaisia toimijoita siinä missä muutkin toimijat ja meidät on otettava vakavasti. Onkin istuttava suunnittelupöytään rinnakkain eikä vastakkain. Hyvät kuulijat. Haluan kiittää Nuorten ystävät ry:tä tästä ansiokkaasta raportista ja toivotan menestystä seuraavaan vaiheeseen: tämän raportin analysointiin ja meidän kaikkien omien toimintasuunnitelmien laadintaa sen pohjalta sekä yhteiseen pöytään julkisen tahon kanssa. Voimia ja uskallusta meille kaikille.