KOULUN LIIKUNNALLINEN TOIMINTAKULTTUURI JA LUOKKALAISTEN FYYSINEN AKTIIVISUUS KAHDESSA ALAKOULUSSA

Transkriptio

1 KOULUN LIIKUNNALLINEN TOIMINTAKULTTUURI JA LUOKKALAISTEN FYYSINEN AKTIIVISUUS KAHDESSA ALAKOULUSSA Kaisa Nissilä & Essi Ylikoski Kajaanin opettajankoulutusyksikkö, Oulun yliopisto JOHDANTO Osa suomalaisista koululaisista liikkuu liian vähän. Alle puolet 11-vuotiaista pojista ja tytöistäkin vain noin kolmannes ilmoittaa liikkuvansa vähintään 60 minuuttia päivittäin (WHO 2006, 106). Liikunnan harrastaminen on aktiivisinta vuotiaana, mutta vain puolet yltää suositeltavaan liikunnan määrään, ja kymmenesosa liikkuu tuskin lainkaan (Husu, Paronen, Suni & Vasankari 2011, 28). Lapset liikkuvat useimmiten lähiympäristössä, johon koti ja koulu olennaisesti kuuluvat (Karvinen & Norra 2002, 6.). Koulu on tärkeä liikuntaympäristö lapsen kasvaessa (Takalo 2004, 81). Koulun toimintakulttuuri on merkittävä koulun kasvatukseen ja opetukseen sekä oppimiseen vaikuttava tekijä. Tavoitteena on rakentaa ympäristö tukemaan kasvatukselle ja opetukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista. (Opetushallitus 2004, 19.) Vahva toimintakulttuuri yhdessä hyvän ilmapiirin kanssa helpottaa, selkiyttää ja yhdenmukaistaa koulun yhteistoimintaa, keskustelua ja ajattelua eli vuorovaikutusta (Vulkko 2001, 41). Koulun toimintakulttuuri muodostuu koulun toimintaperiaatteista ja -tavoista. (Laihiala-Kankainen 2001, 10.), joiden taustalla ovat valintoja, kokemuksia ja toimintoja ohjaavat arvot (Nummenmaa 2006, 24 25). Työyhteisön merkitys on tärkeä. Tynjälän (2004, 182; 2006, 15) mukaan jokainen työyhteisön jäsen vaikuttaa omalla toiminnallaan ja valinnoillaan koulunsa omaleimaiseen toimintakulttuuriin. Koulussa tapahtuva toisten ihmisten kohtaaminen eli vuorovaikutus on tärkein toimintakulttuurin ilmentäjä (Opetusministeriö 2005, 17). Koulun toimintakulttuuriin sisältyy myös liikunta, jonka keskeisenä tavoitteena on fyysiseen aktiivisuuteen kasvattaminen. Oppilaille tulee tarjota sellaisia tietoja, taitoja ja asenteita, joiden avulla vapaa-ajan liikkuminen ja liikunnallisen elämäntavan omaksuminen mahdollistuvat (Liukkonen 2009, 34; Opetushallitus 2004, 248). Tähän tavoitteeseen pääseminen edellyttää toimintakulttuuria ilmentävän kouluympäristön fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden huomioimista. Nämä tekijät vaikuttavat myös liikuntaan liittyviin kokemuksiin (Vuori 1994, 18). Positiiviset liikuntakoke-

2 mukset lisäävät oppilaiden fyysistä aktiivisuutta ja tukevat liikunnalliseen toimintakulttuuriin kasvamista. (Hakala 1999, ) Tässä tutkimuksessa tutkittiin koulun liikunnallista toimintakulttuuria ja luokkalaisten oppilaiden fyysistä aktiivisuutta kahdessa Liikkuva koulu hankkeen alakoulussa. Työyhteisöjen jäsenet arvioivat koulunsa liikunnallista toimintakulttuuria, joka tässä tutkimuksessa sisältää arviot omista liikuntaan liittyvistä tiedoista ja taidoista sekä suhtautumisesta ja kokemuksista koulun liikunnasta. Työyhteisön jäsenet arvioivat myös yhteistyötä ja vuorovaikutusta koulussa. Tutkimuksessa selvitettiin myös näiden koulujen luokkalaisten näkemyksiä ja arvioita omasta fyysisestä aktiivisuudestaan. Oppilaat arvioivat liikunnan määrää, välituntiliikuntaa ja liikkumisen motiiveja. Lisäksi tutkittiin oppilaiden näkemyksiä koulun sosiaalisista suhteista, ilmapiiristä ja koulukiusaamisesta. Toimintakulttuuria ja oppilaiden fyysistä aktiivisuutta tutkimalla syntyy mahdollisuus etsiä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia koulujen liikunnallisista toimintakulttuureista ja oppilaiden fyysisestä aktiivisuudesta. MENETELMÄT Kaksi tutkimuskoulua valittiin LIKESin avustuksella harkinnanvaraisesti Liikkuva koulu -hankkeessa mukana olevista alakouluista (koulu 1 ja 2). Kohdejoukon muodostavat kahden koulun 128 oppilasta (4. 6.-luokkalaista) ja 26 työyhteisön jäsentä. Aineisto kerättiin kyselylomakkeiden avulla. Oppilaiden aineisto saatiin valmiina LIKE- Sin kautta. Työyhteisölle suunnattu kyselylomake kehitettiin tässä tutkimuksessa asiantuntijoiden ohjauksessa. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin tilastollisia analyysimenetelmiä käyttäen SPSS-ohjelmalla. Työyhteisön vastauksia analysoitiin ja kuvailtiin ristiintaulukoinnin avulla. Avoimet vastaukset litteroitiin erilliseen word -tiedostoon ja analysoitiin kyseisen väittämän yhteydessä. Koulukohtaisia eroja selvitettiin ei-parametrisella Mann- Whitneyn U-testillä. Oppilaiden fyysisestä aktiivisuudesta saatiin yleiskuva ristiintaulukoinnilla, jolla saatuja tuloksia yhdistelemällä tehtiin aineistoa kuvailevia kaavioita ja taulukoita. Joistakin kysymyksistä oli mahdollista muodostaa summamuuttuja. Koulujen ja sukupuolten välisiä fyysisen aktiivisuuden eroja selvitettiin T-testillä. Koulun työyhteisöjen

3 näkemyksiä toimintakulttuurista ja oppilaiden fyysisestä aktiivisuudesta saatuja tuloksia ei voitu tilastollisesti verrata toisiinsa. TULOKSET Työyhteisöjen jäsenet arvioivat omia koulun liikuntaan liittyviä tietoja ja taitoja pääosin positiivisesti. Koulun 1 vastaajilla oli jossain määrin yhtenäisemmät arviot omista tiedoistaan. Arvioinneissa omista taidoista oli enemmän hajontaa. Asenneilmasto oli molemmissa kouluissa liikuntamyönteinen. Liikuntaa pidettiin tärkeänä ja oppilaita myös kannustettiin liikkumaan monipuolisesti arjen eri tilanteissa. Koulussa 1 merkitsevästi useampi ilmaisi rohkaisevansa oppilaita liikunnalliseen elämäntapaan kuin koulussa 2. Arviot siitä, kuka vastaa oppilaiden liikkumisesta ja liikuntakasvatuksesta, hajosivat huomattavasti kummassakin koulussa. Kouluissa ei tullut esiin yhteistä näkemystä vallitsevista liikuntakasvatuksen arvoista, mutta liikuntakasvatus nähtiin kuitenkin tavoitteellisena. Useimmat arvioivat kuitenkin liikuntakasvatuksen tavoitteiden näkyvän koulun arjessa. Opetussuunnitelman liikuntatoimintaa ohjaavasta tehtävästä ja opetussuunnitelman säännöllisestä tavoitteiden tarkistamisesta ei ollut kouluissa selkeää, yhteistä näkemystä. Liikuntakasvatus nähtiin tärkeänä lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle ja sen eteen nähtiin riittävästi vaivaa. Molemmissa kouluissa siinä kuitenkin arvioitiin olevan kehittämisen tarvetta. Koulussa 1 henkilöstö arvioi, että oppilaat eivät liiku riittävästi koulupäivinä, vaikka ilmapiiri koettiin liikkumaan kannustavammaksi. Koulun 1 arvioinnit koko työyhteisön osallistumisesta liikunnan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin olivat koulua 2 yhteneväisempiä. Oppilaiden ottaminen mukaan liikunnan suunnitteluun oli vähäistä molemmissa kouluissa. Koulussa 2 oltiin tyytyväisempiä koulun fyysisiin tiloihin. Liikuntavälineet olivat oppilaiden saatavilla sekä sisällä että ulkona molemmissa kouluissa ja koulut hyödynsivät ulkopuolisia liikuntatiloja ja alueita. Liikuntakerhotoimintaa järjestettiin molemmissa kouluissa, mutta koulussa 2 se oli aktiivisempaa. Kumpikin koulu osallistui aktiivisesti liikuntakampanjoihin ja teemapäiviin, mutta yhteistyö kotien kanssa arvioitiin riittämättömäksi. Henkilöstö oli kummassakin koulussa tietoinen Liikkuva koulu hankkeesta, mutta koulussa 1 useampi arvioi hankkeen vaikuttaneen positiivisesti liikuntaa panos-

4 tamiseen ja oppilaiden liikkumiseen. Koulussa 1 myös useampi ilmoitti osallistuneensa itse hankkeen toteuttamiseen. Suurimmat erot koulujen työyhteisöjen arvioinneissa liittyivät vuorovaikutukseen työyhteisössä. Koulussa 1 yhteistyötä ja vuorovaikutuksen toimivuutta arvioitiin positiivisemmin, mikä näkyi mm. yhteisinä tavoitteina ja sopimuksina ja mahdollisuutena ilmaista oma näkemyksensä. Kokonaisvaltaisesti koulun toimintakulttuuria ilmentävä ilmapiiri arvioitiin useammin hyväksi koulussa 1. Koulussa 2 vastaajat arvioivat useammin koulun johtajan tukevan liikuntatoimintaa ja. Tiedottamiseen oltiin melko tyytyväisiä molemmissa kouluissa. Koulujen välillä ei ole eroja oppilaiden päivittäisessä fyysisessä aktiivisuudessa. Hieman yli 40 % oppilaista arvioi liikkuvansa päivittäin vähintään 60 minuuttia. Pojat täyttivät fyysisen aktiivisuuden suosituksen tyttöjä paremmin ja poikien liikkuminen on tyttöjä rajumpaa. Koulussa 1 oppilaat kulkivat koulumatkan kävellen tai pyöräillen useammin kuin koulussa 2, samoin välituntiliikkuminen oli aktiivisempaa. Koulun 2 oppilaat istuskelivat useammin välitunneilla ja osallistuivat harvemmin liikuntaleikkeihin ja pallopeleihin. Tytöt istuskelivat välitunneilla poikia enemmän, kun taas pojat pelasivat pallopelejä tyttöjä enemmän. Koulussa 2 oppilaat osallistuivat selvästi useammin liikuntakerhotoimintaan kuin koulussa 1. Suositukset ylittävä ruutuaika koulupäivinä oli oppilaiden keskuudessa huolestuttavan yleistä, sillä ruutuaikasuosituksen ylitti yli puolet oppilaista. Tyttöjen ja poikien välillä ei juuri ollut eroja. Viikonloppuisin oppilaat olivat ruudun ääressä vähemmän kuin arkipäivinä. Molemmissa kouluissa oppilaiden tärkeimpiä liikkumisen motiiveja olivat terveellisyys, hyvä kunto, lihasten vahvistuminen ja kaverit. Tyttöjen ja poikien liikkumisen motiiveissa ei juuri ollut eroja. Oppilaiden arviot koulunsa sosiaalisista suhteista ja ilmapiiristä olivat positiivisia. JOHTOPÄÄTÖKSET Kummassakin koulussa tietoisuus liikuntatoimintaa ohjaavista arvoista osoittautui vähäiseksi. Samoin opetussuunnitelmalla ei näyttänyt olevan merkittävää roolia toiminnan ohjauksessa. Suurimmat erot koulujen välillä tulivat esiin työyhteisöjen arvioinneissa vuorovaikutuksesta ja ilmapiiristä. Koulun ilmapiiri heijastaa kokonaisval-

5 taisesti liikunnallisen toimintakulttuurin tilaa ja avain hyvään ilmapiiriin on toimiva vuorovaikutus. Toimintakulttuuri voidaan nähdä koulun henkilökunnan ylläpitämänä voimana (Stoll & Fink 1996, 83), joten työyhteisön merkitys toimintakulttuurille on kiistaton. Kaikki koulun 1 työyhteisön jäsenet ilmoittivat olevansa mukana liikuntatoiminnassa, mikä vaikuttaa myös näkemysten yhteneväisyyteen. Vuorovaikutuksen toimivuus kuvastaa kaikkia koulun toimintakulttuuriin kuuluvia osa-alueita. Kun fyysinen aktiivisuus ajatellaan yhtenä oppimistavoitteena ja koulu sen oppimisympäristönä, lähtökohtana tulee olla koulun toimiva vuorovaikutus. Yhteinen liikunnallinen toimintakulttuuri edellyttää opettajan ja oppilaan välisen vuorovaikutuksen lisäksi kaikkien työyhteisön jäsenten välistä toimivaa päivittäistä vuorovaikutusta. Asenteet, näkemykset ja kokemukset koulun liikunnasta heijastavat koulun liikunnan tilaa, mikä taas vaikuttaa oppilaiden koulupäivän aikana ja vapaa-ajalla tapahtuvaan liikkumiseen. Oppilaiden liikunnan määrään verrattuna koulun 2 työyhteisön jäsenten odottaisi olevan huolestuneempia oppilaiden riittämättömästä liikkumisesta. Tilanne oli kuitenkin päinvastainen. Tähän voi olla syynä mm. osittainen tietämättömyys fyysisen aktiivisuuden suositusten sisällöstä. Jotta koulu voi asettaa yhteisiä tavoitteita ja toimia niiden saavuttamiseksi, kaikkien kouluyhteisön jäsenten tulee konkreettisella tasolla tietää, miten tavoitteet saavutetaan. Tutkimuskoulujen liikunnan kehittämisessä tulee kiinnittää huomiota oppilaiden huomattavasti suositukset ylittävään ruutuajan määrään. Ruutuajan keskimääräistä suurempi määrä voi olla yksi selittävä tekijä riittämättömälle liikkumiselle. Samalla, kun koulussa yritetään eri tavoin lisätä oppilaiden päivittäistä fyysistä aktiivisuutta, oppilaita tulee ohjeistaa sopivan ruutuajan määrään. Lisäämällä koulun ja kodin välistä yhteistyötä parannetaan mahdollisuuksia saavuttaa yhteiset tavoitteet ja keinot fyysisesti aktiivisen elämäntavan omaksumiseen. Tutkimuksemme antaa tapauskohtaista tietoa kahden koulun toimintakulttuurista. Tulokset eivät ole yleistettävissä, mutta ne antavat tärkeää tietoa liikunnallisen toimintakulttuurin osa-alueista. Tulokset tukevat aikaisempaa tutkimustietoa. Toimintakulttuurin tutkimukselle on ilmeinen tarve. Aiheen vähäisestä tutkimuksesta johtuen on vaikea ymmärtää toimintakulttuurin arvo koulun toiminnalle ja sen kehittämiselle. Koulun toiminnassa ilmenevät puutteet liittyvät yleensä laajempaan kokonaisuuteen, koko toimintakulttuuriin. Aikaisempi tieto ja tutkimustuloksemme an-

6 tavat aihetta tutkia enemmän vuorovaikutuksen ja ilmapiirin merkitystä koulun toiminnalle ja sitä kautta lasten fyysisen aktiivisuuden lisäämiselle. LÄHTEET Heikinaro-Johansson, P. & Huovinen, T. (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Helsinki: WSOY. Husu, P., Paronen, O., Suni, J. & Vasankari, T Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 15. Karvinen, J. & Norra, J. (toim.) Lasten liikuntapaikkojen suunnittelu. Opetusministeriö. Liikuntapaikkajulkaisu 83. Helsinki: Rakennustieto. Laihiala-Kankainen, S Huomioita venäläisestä ja suomalaisesta koulukulttuurista. Teoksessa K. Perho (toim.) Kahden kulttuurin väkeä. Suomalaiset ja venäläiset koulussa. Joensuu: Joensuun yliopisto, Launonen, L. & Pulkkinen, L Koulu kasvuyhteisönä. Teoksessa L. Launonen & L. Pulkkinen (toim.) Koulu kasvuyhteisönä: kohti uutta toimintakulttuuria. Jyväskylä: PSkustannus, Liukkonen, J Liikuntakasvatuksen haasteena: Kasvaminen liikuntaan ja kasvaminen liikunnan avulla. Liikunta & Tiede (46) 4/2009, Nummenmaa, A.R Kasvattajien yhteisö ja kasvatuskulttuuri. Teoksessa K. Karila, M. Alasuutari, M. Hännikäinen, A.R. Nummenmaa & H. Rasku-Puttonen (toim.) Kasvatusvuorovaikutus. Tampere: Vastapaino, Nupponen, H., Halme, T., Parkkisenniemi, S., Pehkonen, M. & Tammelin, T LAPS SUOMEN -tutkimus: 3 12-vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuus. Yhteenveto vuosien menetelmistä ja tuloksista. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 239. Jyväskylä: LIKES. Nuikkinen, K Koulurakennus ja hyvinvointi. Acta Universitatis Tamperensis Väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto. Opetushallitus Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Piispanen, M Hyvä oppimisympäristö. Oppilaiden, vanhempien ja opettajien hyvyyskäsitysten kohtaaminen peruskoulussa. Kokkola: Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. Väitöskirja. Takalo, S Kuka minua liikuttaa? Sosiaalisen ympäristön koettu merkitys vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuuteen. Lisensiaatintutkimus. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 163. Jyväskylän yliopisto: Liikuntakasvatuksen laitos. WHO Inequalities in Young People`s Health. Health Behaviour in School-Aged Children. International Report from the 2005/2006 Survey. The University of Edinburgh. Vulkko, E Opettajayhteisön kokema päätöksenteko kouluorganisaatiossa. Joensuun yliopisto. Kasvatustieteellisiä julkaisuja 66. Väitöskirja.