Eriarvoisuus ruokapalveluissa FT, ETM, erikoistutkija Susanna Raulio, THL FT, THM, KM, Enni Mertanen, Jamk

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Eriarvoisuus ruokapalveluissa FT, ETM, erikoistutkija Susanna Raulio, THL FT, THM, KM, Enni Mertanen, Jamk"

Hilja Hakola
6 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Eriarvoisuus ruokapalveluissa FT, ETM, erikoistutkija Susanna Raulio, THL FT, THM, KM, Enni Mertanen, Jamk Joukkoruokailulla on merkittävä rooli suomalaisessa ruokakulttuurissa, sillä noin kolmannes suomalaisista syö päivittäin vähintään yhden aterian kodin ulkopuolella. Työpäivinä työikäiset suomalaiset syövät lounaansa useimmiten henkilöstöravintolassa ja koulu- ja opiskeluikäiset eri oppilaitoksissa. Vuonna 2013 suurkeittiöt valmistivat yli 900 miljoonaa ateriaa eli noin 165 ateriaa jokaista suomalaista kohti. Pelkästään henkilöstöravintoloissa tarjottiin 70 miljoonaa ja kouluissa 160 miljoonaa annosta. Jokainen suomalainen on jossain elämänsä vaiheessa joukkoruokailun vaikutuspiirissä, toiset koko elämänsä. On laskettu, että karkeasti keskivertosuomalainen syö elämänsä aikana yli ateriaa kodin ulkopuolella. Kattavuutensa ansiosta joukkoruokailulla onkin potentiaalia toimia suomalaisten terveyden edistämisen välineenä kohentamalla väestön ravitsemusta, edellyttäen että palvelu tavoittaa kaikki väestöryhmät. Joukkoruokailun kantavan ideana on ollut tavoite turvata myös heikoimmin toimeentuleville kansalaisille terveellinen ravitsemus ja ruokapalveluita kehitettiinkin jo 1940-luvulla osana Pohjoismaille tyypillistä terveys- ja sosiaalipolitiikkaa. Parhaana esimerkkinä tästä on vuodesta 1948 alkaen kaikille oppivelvollisille tarjottu lakisääteinen, maksuton kouluruokailu. Kouluruokailun mahdollisuudet edistää lasten ja nuorten terveyden tasa-arvoa Kouluruokailun lakiin kirjattuna tavoitteena on tarjota terveellinen, tarkoituksenmukaisesti järjestetty, ohjattu ja täysipainoinen maksuton ateria kaikille peruskoululaisille. Koska sosioekonomiset erot ravitsemustottumuksissa alkavat näkyä jo peruskouluikäisillä, on kouluruokailulla tärkeä rooli erityisesti heikoimmassa sosioekonomisessa asemassa olevien oppilaiden ravitsemuskasvatuksessa. Ja koska kouluateria kattaa merkittävän osan suomalaisen koululaisen päivittäisestä ravinnosta, on sen ravitsemuslaadulla suuri merkitys oppilaan ravitsemukseen ja terveyteen. Monipuolinen koululounas tarjoaa kaikille oppilaille perhetaustasta riippumatta ravitsevan aterian lisäksi terveellisen ruokavalion mallin, jonka vaikutukset ulottuvat parhaimmillaan myös muuhun ruokailuun ja ruokavalintoihin. Koska lapsena omaksutut ruokatottumukset säilyvät verrattain muuttumattomina aikuisuuteen, on terveellisten valintojen oppimisella pitkäaikaiset vaikutukset. Peruskoulussa annettava kotitalous- ja terveystiedon opetus on tärkeää terveyttä edistävien ruokavalintojen ja ravitsemuksen perusteiden tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen ymmärtämisen ja oppimisen näkökulmasta. Ravitsemukseen ja terveyteen liittyvän teoriatiedon lisäksi kotitalousopetus edistää käytännön taitoja terveyttä edistävän ruokavalion koostamiseen. Myös ennen ruoan annostelua

esitettävän malliaterian avulla oppilaiden ruokavalintoja voidaan ohjata terveellisempään suuntaan. Tämä voi osaltaan auttaa tasoittamaan oppilaiden taustoista johtuvia elintapaeroja.

2 esitettävän malliaterian avulla oppilaiden ruokavalintoja voidaan ohjata terveellisempään suuntaan. Tämä voi osaltaan auttaa tasoittamaan oppilaiden taustoista johtuvia elintapaeroja. Työikäisten lounasruokailusta Mahdollisuus henkilöstöravintolassa ruokailuun on keskeinen työpaikkalounaan käyttöön vaikuttava tekijä (Kuva 1). Henkilöstöravintolassa lounastaminen on Suomessa mahdollista 70 %:lle työelämässä olevista naisista ja 60 %:lle miehistä. Parhaat mahdollisuudet henkilöstöravintolan käyttöön on korkeimmin koulutetuilla työntekijöillä ja korkeammassa ammattiasemassa olevilla sekä isoilla työpaikoilla työskentelevillä. Kuva 1. Henkilöstöravintolan saatavuus taustatekijöiden mukaan vuotiailla suomalaisilla työntekijöillä Henkilöstöravintoloiden epätasa-arvoinen saatavuus vahvistaa ja ylläpitää ruokatottumuksissa esiintyviä sosioekonomisia eroja. Joukkoruokailun saatavuus on huonoin alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevilla, joiden ruokavalio on muutenkin ylemmissä asemissa olevia heikompi. Ongelmia on kokonaan järjestetyn ruokailun ulkopuolelle jäävien lisäksi työntekijäryhmissä, jotka työskentelevät pienillä

3 työpaikoilla, liikkuvassa työssä tai vuorotyössä. Osa työntekijöistä syö lounaansa ravintoloissa, joiden lounastarjonnan ravitsemuksellisesta laadusta on vain vähän tutkimustietoa. Ruokapalveluiden ravitsemuslaatu Joukkoruokailun piirissä tarjottavien aterioiden ravitsemuslaatua on tutkittu verrattain vähän. Erilaisten väestön terveysseurantatutkimuksiin ja ravintohaastatteluihin perustuvien ruoankäyttötutkimuksien viesti on kohtuullisen selvä. Henkilöstöravintoloissa, kouluissa ja päiväkodeissa lounastavien ruokavalinnat ovat lähempänä ravitsemussuosituksia kuin muissa lounaspaikoissa syövillä. Tutkimuksissa ei ole tutkittu pääruokien ravintosisältöä, vaan aterian koostamista ja eri aterianosien valitsemista. Henkilöstöravintoloissa lounastavat valitsevat muita useammin kasviksia, kasvis- ja kalaruokia sekä rasvatonta maitoa ja öljypohjaisia salaatinkastikkeita. Pienissä lounasravintoloissa ruoan ravitsemuksellisessa laadussa on kuitenkin usein kehittämistä, toki niissäkin salaatti- ja leipätarjonta on kohdallaan. Päiväkodissa ruokailevien lasten ruokavaliossa on runsaammin tuoreita kasviksia ja salaatteja, tuoreita hedelmiä, ruisleipää, puuroja, rasvatonta maitoa, kalaruokia ja margariineja kuin kotona hoidetuilla lapsilla. Joukkoruokailun aterioiden ravitsemuslaatu voidaan varmistaa käyttämällä ruokalistasuunnittelussa ja ruokien valmistuksessa apuna joukkoruokailun ravitsemuskriteereitä ja ravintosisältölaskentaa. Ruokapalveluita kilpailutettaessa ravitsemuslaadun huomioiva kilpailutuksen malliasiakirja auttaa valitsemaan parhaan palveluntarjoajan. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää ravintoloiden tarjoaman lounasruoan ravitsemukselliseen laatuun, varsinkin jos ruokailua tuetaan, tulisi kriteerinä olla mahdollisuus ruokailla ravitsemussuositusten mukaista ruokaa. Kohti parempaa ravitsemuksen tasa-arvoa Henkilöstöravintolan saatavuutta tulee edistää erityisesti matalammissa sosioekonomisissa väestöryhmissä ja sen käyttöä tulee lisätä poistamalla käytön esteitä. Koska tärkeimmät esteet henkilöstöravintolan käyttöön ovat henkilöstöravintolan puuttuminen työpaikalta, aterian hinta, erilaiset työolo- ja työaikatekijät, voidaan näihin vaikuttamalla yrittää lisätä henkilöstöravintolan käyttöä. Esimerkiksi työaikaan ja työnhallintaan liittyvät järjestelyt siten, että ruokatauko on mahdollista pitää, työnantajan antaman taloudellisen tuen suuruus ja työntekijöiden osallistuminen ruokailun suunnitteluun sekä työpaikan asenneilmapiiriin vaikuttaminen johdon esimerkin avulla voivat olla mahdollisia keinoja työpaikan ruokailutapojen muutoksen saavuttamiseen. Mietittäessä keinoja lisätä henkilöstöravintoloiden saatavuutta ja käyttöä on yhteistyö ruokapalveluiden, työnantajien, työntekijöiden ja työmarkkinajärjestöjen välillä välttämätöntä.

4 Joukkoruokailun saatavuuden parantaminen erityisesti pientyöpaikoilla ja liikkuvaa työtä tekevillä on kirjattu terveyserojen kaventamisen toimintaohjelmaan. Poliittisilla toimilla ja tutkimuslaitoksissa sekä järjestöissä tehdyn työn tavoitteena on ollut nostaa joukkoruokailun profiilia Suomessa, vakiinnuttaa joukkoruokailun seuranta, edistää laadukkaiden ruokapalvelujen saatavuutta ja käyttöä sekä ruoan ravitsemuslaadun paranemista keinoina suomalaisten ravitsemuksen ja kansanterveyden edistämisessä ja terveyserojen kaventamisessa.

5 Kirjallisuutta: Roos E, Sarlio-Lähteenkorva S, Lallukka T. Having lunch at staff canteen is associated with recommended food habits. Public Health Nutrition 2004:7(1): Prättälä R. North European Meals: Observations from Denmark, Finland, Norway, and Sweden. Teoksessa Meiselman H (toim.) Dimensions of the Meal. The Science, Culture, Business, and Art of Eating. Gaithersburg, Maryland, Aspen Publishers, Inc. 2000, Sosiaali- ja terveysministeriö. Joukkoruokailun kehittäminen Suomessa. Joukkoruokailun seuranta- ja kehittämistyöryhmän toimenpidesuositus. Helsinki, Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010: Raulio S, Roos E. Työaikaisen aterioinnin väestöryhmäerot ja yhteys ruokavalion laatuun. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2012;49(2): Raulio S, Roos E, Prättälä R. School and workplace meals promote healthy food habits. Public Health Nutrition 2010;13(6A): Raulio S. Lunch eating patterns and their social and work-related determinants. Study of Finnish employees. THL Research 68/2011. Helsinki. Kallioinen A-L. Ravitsemussuosituksen toteutuminen pienissä lounasravintoloissa. YAMK-opinnäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu Kilpailutuksen malliasiakirja. veluiden%20kilpailutuksessa%20-malliasiakirja.pdf?dl=0 Lehtisalo J, Erkkola M, Tapanainen H, Kronberg-Kippilä C, Veijola R, Knip M, Virtanen SM. Food consumption and nutrient intake in day care and at home in 3-year-old Finnish children. Public Health Nutrition 2010:13(Special Issue 6A): Talvitie T. Ravitsemuslaadulla vastuullisuutta ruokapalveluihin: Tuotannonohjausjärjestelmien käyttö. YAMK-opinnäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Ahti H. Ruokapalveluhenkilöstön näkemyksiä kouluruoasta: Periaatteessa kaikki on kunnossa, mutta se lapsi ei kuitenkaan syö. YAMK-opinnäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Kirmanen T. Opiskelijalounaan ravitsemuksellinen laatu. YAMK-opinnäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Vuolle S. Ammatinopettajien ravitsemusosaaminen hotelli-, ravintola- ja cateringalalla. YAMK-opinnäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu,

Samankaltaiset tiedostot

Kouluruokailun ravitsemukselliset tavoitteet. 12.01.2012 Ravitsemusterapeutti Liisa Mattila

Kouluruokailun ravitsemukselliset tavoitteet 12.01.2012 Ravitsemusterapeutti Liisa Mattila Kouluruokailu on osa koulun opetus- ja kasvatustyötä osa oppilashuoltoa, tavoitteenaan: tukea oppilaan kasvua