9M Voimalohi Oy. Maunujärven velvoitetarkkailu v. 2009

Transkriptio

1 9M Voimalohi Oy Maunujärven velvoitetarkkailu v. 29

2 9M69114 Maunujärven velvoitetarkkailu v Sisältö 1 TAUSTATIEDOT 1 2 TARKKAILUALUEEN KUVAUS 1 3 HYDROLOGISET JA METEOROLOGISET OLOT 2 4 MAUNUJÄRVEN VILJELYTOIMINTA 3 5 TARKKAILUN TULOKSET Maunujärvi Maunujärven juoksutus Alapuolinen vesistö 9 6 ALAPUOLISEN VESISTÖN VEDEN LAADUN KEHITYS 11 7 TIIVISTELMÄ 14 8 VIITTEET 15 Liitteet Liite 1.1 Vesistötarkkailun havaintopaikat Liite 1.2 Havaintopaikkaluettelo Liite 2 Analyysimenetelmät Liite 3 Käyttö- ja hoitotarkkailun tulokset Liite 4 Juoksutuksen aikaisen tarkkailun tulokset Liite 5 Vesistötarkkailun tulokset Liite 6 Juoksutuksen aikaiset pitoisuudet ja kuormitukset laskentajaksoittain Liite 7 Juoksutusmäärät vuosina 2 28 Pöyry Finland Oy Lotta Lehtinen limnologi Yhteystiedot PL 2, Tutkijantie 2 A 9571 Oulu puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com Copyright Pöyry Finland Oy

3 9M TAUSTATIEDOT Kuusamon Kuolion kylässä sijaitsevassa Voimalohi Oy:n hallitsemassa Maunujärven luonnonravintolammikossa tuotetaan kesän vanhoja siianpoikasia pääsääntöisesti Iijoen ja tarvittaessa myös Kemijoen velvoiteistutuksia varten. Pohjois-Suomen vesioikeus on antanut luvan (37/9/1) Maunujärven rakentamiseen ja käyttämiseen luonnonravintolammikkona. Lupaehtojen mukaan altaan tyhjennysjuoksutus voidaan aloittaa aikaisintaan 15. elokuuta ja virtaaman lisäys alapuolisessa vesistössä saa olla enintään 1,5 m 3 /s viikkokeskiarvona laskettuna. Lupapäätöksessä on myös määritelty altaan ylin vedenkorkeus. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on antanut Maunujärven luonnonravintolammikolle uuden ympäristöluvan (7/1/1), joka kumoaa luonnonravintolammikon lannoittamisesta annetun Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksen (7/94/1). Ympäristölupapäätöksessä on määrätty mm: Maunujärveä saa lannoittaa vain teollisesti valmistetulla fosforilannoitteella siten, että vuosittain lisättävä lannoitteen kokonaisfosforisisältö on enintään 4 kg. Järven ph-tasoa voidaan säätää kalkitsemalla. Poikastuotannon täyttäessä 6 kpl/ha tai tyhjennysjuoksutuksen virtaamalla painotetun keskimääräisen kokonaisfosforipitoisuuden ylittäessä 25 µg/l, käytettävää lannoitemäärää tulee pienentää kokonaisfosforina mitaten seuraavalle kasvukaudelle 1 %:lla. Poikastuotannon jäädessä alle 6 kpl/ha ja tyhjennysjuoksutuksen keskimääräisen kokonaisfosforipitoisuuden alle 25 µg/l, voidaan fosforilannoituksen määrää nostaa 1 % kyseisenä kasvukautena käytetystä tasosta edellyttäen, että 4 kg kokonaismäärää ei ylitetä. Lisäksi lupaehdoissa on esitetty tiettyjä käyttö-, päästö- ja ympäristövaikutusten tarkkailuun liittyviä seikkoja, jotka on otettu huomioon Maunujärven luonnonravintolammikon tarkkailuohjelmassa (PSV Maa ja Vesi Oy 22). Tarkkailuohjelma on Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksymä (päätös Dnro 1195S4-13, ). Maunujärven luonnonravintolammikon tarkkailu on toteutettu vuonna 29 edellä mainitun ohjelman mukaisesti. Maunujärven lupaehtojen tarkistamista koskeva hakemus on toimitettu lupavirastoon vuoden 29 lopulla. Luvan tarkistamisen yhteydessä päivitetään myös tarkkailuohjelma. 2 TARKKAILUALUEEN KUVAUS Maunujärvi sijaitsee Iijoen vesistöalueen Kostonjoen osa-alueella aivan Kostonjärveen laskevan Kuoliojoen latvoilla (kuva 1). Maunujärvestä alkaa noin kahden kilometrin mittainen Maununpuro, joka laskee Lapinluoman kautta Heinäjärveen. Heinäjärvestä saa alkunsa Heinäjoki, joka johtaa vedet viiden kilometrin päässä sijaitsevaan Ala-Kuoliojärveen. Ala- Kuoliojärvi laskee Kuoliojokea pitkin Kostonjärveen. Valuma-alueen pinta-ala Heinäjärven luusuassa on 33 km 2 ja Ala-Kuoliojärven luusuassa 83 km 2. Järvisyys molemmilla valumaalueilla on 12 %. Alueelle kohdistuu maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon aiheuttamaa kuormitusta. Maunujärven luonnonravintolammikko täytetään talven ja kevään valumavesillä. Maunujärven luusuassa valuma-alue on noin 11 km 2. Luonnonravintolammikon pinta-ala on ylärajalla noin

4 9M ha. Vesitilavuutta lammikossa on vedenkorkeudesta riippuen noin 2,4 4,7 milj.m3. Lammikosta ei normaalisti juoksuteta vettä kesäaikana. Tyhjennysjuoksutus voidaan lupaehtojen mukaisesti aloittaa aikaisintaan Tyhjennysjuoksutus kestää yleensä runsaat kaksi kuukautta. Kuva 1 Tarkkailualue. 3 HYDROLOGISET JA METEOROLOGISET OLOT Vuosi 29 oli Kuusamossa keskilämpötilaltaan vajaan asteen verran pitkän ajan (v ) keskiarvoa lämpimämpi. Tavallista lämpimämpää oli etenkin marraskuussa, jolloin kuukauden keskilämpötila oli yli 4 C vertailuarvoa korkeampi (kuva 2). Ajankohdan tavanomaista tasoa lämpimämpiä kuukausia olivat myös tammikuu, toukokuu ja elo-syyskuu. Keskimääräistä hieman viileämpää oli puolestaan lokakuussa. Muutoin kuukausikeskilämpötilat olivat pitkän ajan keskiarvojen tuntumassa. Vuonna 29 Kuusamossa satoi hieman keskimääräistä enemmän. Vuoden sadesumma oli lentokentällä 63 mm, mikä on noin 2 mm enemmän kuin jaksolla keskimäärin. Erityisesti heinäkuussa satoi runsaasti sademäärän ollessa yli kaksinkertainen vertailuarvoon nähden (kuva 2). Kuivinta ajankohdan tavanomaiseen tasoon nähden oli kesäkuussa, jolloin satoi vain noin puolet tavanomaisesta. Jonkin verran tavallista vähäsateisempia olivat myös tammikuu, maaliskuu ja joulukuu. Muutoin sademäärät vaihtelivat ±15 % pitkän ajan keskiarvojen molemmin puolin. Maunujärven juoksutuksen alkuvaiheessa, elo-syyskuussa, satoi tavanomaista hieman enemmän, mutta juoksutuksen loppuvaiheessa lokakuussa satoi hieman tavanomaista vähemmän.

5 9M C Lämpötila I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII mm Sademäärä I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 2 Kuukauden keskilämpötilat ja sademäärät Kuusamossa vuonna 29 sekä vertailujaksolla keskimäärin. (Lähde: Ilmatieteen laitoksen Ilmastokatsaukset) 4 MAUNUJÄRVEN VILJELYTOIMINTA Maunujärveä käytetään luonnonravintolammikkona, jossa keväällä istutetut vastakuoriutuneet kalanpoikaset käyttävät ravintonaan lammikossa syntyvää biomassaa, lähinnä kasvi- ja eläinplanktonia. Kalanpoikasia ei varsinaisesti ruokita lammikossa. Syksyllä lammikko tyhjennetään ja kesän vanhat istukkaat siirretään istutusvesistöön. Vuonna 29 Maunujärveen istutettiin 2 kpl vaellussiian poikasta. Lammikosta saatiin istutuksiin yhteensä kesän vanhaa poikasta. Tuotantomäärä vastasi yks/ha ja 14,4 kg/ha tuottoa. Vuonna 29 poikastuotanto oli edeltäviä vuosia heikompi. Tätä heikompi tuotanto oli viimeksi vuonna 24. Maunujärven vedenpinta oli korkeimmillaan (N43+277,24 m) elokuun puolivälin jälkeen, jolloin vedenpinnan korkeus oli,6 m sallittua padotuskorkeutta vähemmän. Vedenkorkeus oli toukokuun alussa noin N43+276,51 m. Lammikon vesimäärä kasvoi toukokuun aikana melko nopeasti lumien sulamisvesien ja sateiden seurauksena. Kesäkuussa vedenpinta pysytteli lähes samalla tasolla kunnes heinäkuun sateet jälleen nostivat sitä. Maunujärven lannoittamiseen käytettiin vuonna kg Grow How -starttiravinnetta, jossa vesiliukoisen fosfaatin osuus oli 2 %. Lannoitteen kokonaisfosforimäärä oli näin ollen 36 kg. Maunujärven lannoitemäärää pienennettiin lupaehtojen mukaisesti 1 % sallitusta enimmäismäärästä (4 kg) johtuen viime vuoden tavallista suuremmista fosforipitoisuuksista juoksutusvedessä. Lannoitus toteutettiin kesäkuun alussa (viikko 23). Lannoite liuotettiin veteen ja liuos levitettiin koko lammikon rantavyöhykkeelle. Maunujärveä kalkittiin maaliskuussa (viikko 1), ja kalkkia käytettiin 1 kg (n. 4 kg/ha). Tuotetun kalamäärän ja kalaan sitoutuvan fosforin (,44 % kalan painosta) perusteella laskettuna Maunujärveen lisätystä lannoitefosforista noin 47 % sitoutui kalabiomassaan.

6 9M TARKKAILUN TULOKSET Maunujärvi Maunujärven (2 havaintopaikkaa) ja Maunujärveen laskevan Petäjäpuron (liite 1) vedenlaatua tarkkailttiin ohjelman mukaisesti kolme kertaa kesän aikana. Näytteet otettiin toukokuun loppupuolella (kalanpoikasten istutuksen aikoihin), kesäkuussa ja heinäkuussa. Näytteet otettiin Voimalohi Oy:n toimesta ja ne analysoitiin Nab Labs Oy:n laboratoriossa. Maunujärven havaintopaikkojen keskimääräinen vedenlaatu sekä Petäjäpuron vedenlaatu on esitetty taulukossa 1 ja tulokset kokonaisuudessaan liitteessä 3. Maunujärven happitilanne oli koko kesän ajan hyvä hapen kyllästysasteen ollessa välillä % (taulukko 1). Lievää ylikyllästystä mitattiin toukokuussa molemmilla havaintopaikoilla johtuen ilmeisesti perustuotannon kiihtymisestä keväälle tyypillisen runsaan piilevätuotannon seurauksena. Petäjäpurossa happea oli myös hyvin lukuun ottamatta kesäkuun näytettä, jossa happikyllästys oli laskenut tyydyttävälle tasolle (71 %). Maunujärven veden ph oli tasaisesti neutraalin tuntumassa. Petäjäpurossa ph-arvo oli Maunujärveä hieman happamampi. Kalkitus nostaa Maunujärven ph:ta, mikä selittää osaltaan Petäjäpuron ja Maunujärven välistä ph eroa. Kalkitus myös tehostaa lannoitteiden, erityisesti fosforin, käyttöä optimoimalla perustuotannon olosuhteita. Korkeampi ph myös edesauttaa esimerkiksi raudan saostumista, mikä taas pienentää värilukua ja lisää sitä kautta tuottavan kerroksen syvyyttä. Maunujärvessä ja Petäjäpurossa veden sähkönjohtavuusarvot olivat varsin tasaisia vaihdellen arvon 3 ms/m molemmin puolin. Kaikki sähkönjohtavuudet olivat luonnonvesille tyypillistä tasoa. Kiintoainepitoisuudet olivat melko pieniä, Maunujärvessä kiintoainetta oli hieman Petäjäpuroa enemmän. Maunujärven kokonaisfosforipitoisuus oli keskimäärin 2 µg/l. Touko-kesäkuussa pitoisuudet olivat hieman suurempia kuin myöhemmin kesällä. Lannoitteena lisätystä fosforista osa sitoutui kalabiomassaan. Petäjäpuron keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus oli yli 1,5-kertainen Maunujärveen verrattuna (taulukko 1). Maunujärven fosfaattifosforipitoisuudet olivat kaikilla tarkkailukerroilla jokseenkin pieniä ja fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista vaihteli välillä 5 15 %. Petäjäpuron fosforista noin 4 6 % oli fosfaattimuodossa. Maunujärvessä ja Petäjäpurossa typpitaso oli varsin yhteneväinen ja tasainen kokonaispitoisuuden ollessa molemmissa keskimäärin noin 4 µg/l Molemmissa pienimmät typpipitoisuudet mitattiin toukokuussa ja myöhemmin kesällä pitoisuudet hieman kasvoivat. Myöskään epäorgaanisen typen pitoisuuksissa ei ollut suuria eroja havaintopaikkojen välillä. Nitraatti-nitriittitypen pitoisuudet olivat koko alueella alle määritysrajan lukuun ottamatta Maunujärven länsiosan toukokuun näytteitä (liite 3). Ammoniumtypen pitoisuudet olivat sekä Maunujärvessä että Petäjäpurossa toukokuussa hieman suurempia kuin myöhemmin kesällä. Mineraalitypen pitoisuudet olivat näytteissä varsin pieniä muodostaen kaikilla havaintokerroilla alle 1 % kokonaistypestä. Maunujärven keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus oli 7,7 µg/l, mikä on lievästi reheville - reheville vesistöille tyypillinen taso. Klorofylliä oli vedessä eniten keväällä piilevämaksimin aikaan. Maunujärvessä tuotantoa rajoittavana ravinteena oli epäorgaanisten ravinteiden suhteen etenkin keväällä fosfori, myöhemmin kesällä myös typen merkitys kasvoi. Petäjäpuro oli enimmäkseen typpirajoitteinen.

7 9M Taulukko 1 Maunujärven (2 havaintopaikan keskiarvo) ja Petäjäpuron veden laatu kesällä 29. Lämpö- Happi Happi ph Sähkön- Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Kiinto- Klorotila johtavuus NO 2 -N aine fylli -a C mg/l Kyll% ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l Maunujärvi ,2 11, 14 7,1 2,3 21 < ,4 9, , 9,2 92 7,1 2, < 5 6 3,6 5, ,7 9,4 99 7,3 3, < 5 9 3, 7,8 keskiarvo 15,3 9,8 98 7,2 2, < , 7,7 Petäjäpuro ,8 1, 9 6,4 2, < , ,2 7,7 73 6,2 2, < 5 < 5 < ,5 9,6 92 6,6 3, < 5 7 1,6 keskiarvo 12,5 9,1 85 6,4 2, < ,1 5.2 Maunujärven juoksutus Maunujärven tyhjennysjuoksutus aloitettiin ja lopetettiin Juoksutettu vesimäärä oli keskimäärin,8 m 3 /s ja yhteensä noin 5,4 milj. m 3. Lupaehtojen mukaan Maunujärvestä saa juoksuttaa vettä enintään 1,5 m 3 /s viikkokeskiarvona laskettuna. Juoksutus tapahtui lupaehdon sallimissa rajoissa (kuva 3). Elokuussa juoksutus oli vuosien 2 28 keskimääräistä tasoa suurempaa, mutta syyskuun lopulla ja lokakuun alkupuolella juoksutusmäärät olivat lähellä tavanomaista (kuva 3). Vuosien 2 28 juoksutustiedot on esitetty liitteenä 7. Veden Q (l/s) korkeus (m) , , 1 276, , ,5 275, Sallittu juoksutusmäärä viikkokeskiarvona laskettuna Keskimääräinen vuorokausijuoksutus 29 Vesinäytteenotto Keskimääräinen vuorokausijuoksutus v Veden korkeus v. 29 Maunujärven pinta-alat eri vedenkorkeuksilla: N m = 25 ha N m = 2 ha N m = 1 ha N m = ha Kuva 3 Maunujärven tyhjennysjuoksutus vuonna 29 sekä vuosina 2 28 keskimäärin vuorokausikeskiarvona sekä lupaehdoissa sallittu enimmäisjuoksutusmäärä viikkokeskiarvona laskettuna. Vesinäytteenoton ajankohdat merkitty tähdillä.

8 9M Maunujärvestä juoksutettavan vedenlaatua tarkkailtiin viikoittain yhteensä 11 kertaa. Näytteenotto alkoi , eli heti seuraavana päivänä juoksutuksen aloittamisen jälkeen, ja päättyi samoin kolme päivää ennen juoksutuksen loppumista. Näytteet otettiin Voimalohi Oy:n toimesta, ja ne analysoitiin Nab Labs Oy:n laboratoriossa. Tarkkailutulokset ovat kokonaisuudessaan liitteessä 4. Maunujärvestä lähtevät ainemäärät laskettiin virtaaman ja pitoisuuden perusteella siten, että juoksutusaika jaettiin 11 jaksoon, joilta jokaiselta oli yksi vedenlaatuhavainto. Jaksojen pituus oli pääsääntöisesti 1 viikko. Ensimmäisen jakson pituus oli kuitenkin lyhyempi (4 vrk) ja viimeisen jakson pidempi (12 vrk). Jaksoilta laskettiin myös keskimääräiset ja jakson vesimäärällä painotetut pitoisuudet sekä keskimääräiset ainemäärät, joiden perusteella laskettiin koko juoksutusjakson kokonaisainemäärät (kuva 4, taulukko 2 ja liite 6). Maunujärvestä lähtevän veden laatu heikentyi juoksutuksen loppuvaiheessa (kuva 4, liite 4). Tämä on tyypillistä, koska juoksutuksen loppuvaiheessa huuhtoutuminen paljastuvalta pohjalta lisääntyy. Vuonna 29 veden laatu oli viime vuoden tapaan selvästi heikentynyt myös syyslokakuun vaihteessa, jolloin myrskyt sekoittivat matalaa vettä ja sedimenttiä. Myös kuormitus muodostui pääosin suurimmaksi em. ajalle. Juoksutuksen loppuvaiheessa ravinnekuormitus jäi kohonneista pitoisuuksista huolimatta melko vähäiseksi johtuen juoksutetun vesimäärän vähäisyydestä. Maunujärvestä juoksutetun veden happitilanne oli juoksutuksen ajan pääosin hyvä. Juoksutuksen loppuvaiheessa hapen kyllästysaste laski, mutta se johtui paljolti veden viilenemisestä. Happea oli vedessä pääosin noin 9 12 mg/l, mutta aivan viimeisissä näytteissä happipitoisuus oli alhaisempi, noin 7 8 mg/l. Juoksutetun veden ph vaihteli neutraalin molemmin puolin. Alhaisimmat ph-arvot (6,6) mitattiin juoksutuksen loppuvaiheessa. Veden sähkönjohtavuus (2,1 6,7 ms/m) oli likimain luonnonvesille tyypillistä tasoa. Kiintoainepitoisuus oli juoksutuksen alkuvaiheessa pieni, mutta lisääntyi vedenkorkeuden laskiessa. Kiintoainepitoisuudet olivat koholla syyskuun ja lokakuun vaihteessa sekä juoksutuksen loppuvaiheessa. Syys-lokakuun vaihteessa vesi alkoi jo olla melko matalalla ja vallinnut kova tuuli sekä sade sekoittivat vettä ja sedimenttiä huuhtoutui pohjalta veteen. Juoksutetut vesimäärät ja siten virtaama järvessä olivat myös tuolloin kohtalaisia (kuva 3), mikä lisäsi huuhtoutumista. Juoksutetun veden kokonaisfosforipitoisuudet olivat juoksutuksen alussa tasaisia vaihdellen arvon 2 µg/l molemmin puolin (kuva 4). Syyskuun lopulla juoksutusveden fosforimäärä alkoi kasvaa ja lokakuun alussa mitattiin enimmillään fosforia 85 µg/l. Lokakuun alun jälkeen fosforia oli juoksutusvedessä jälleen vähemmän kunnes pitoisuus jälleen nousi kuun lopulla ja pohjan paljastuessa. Fosfaattifosforin pitoisuudet olivat syyskuun loppuun saakka melko pieniä, mutta muun veden laadun tavoin pitoisuudet kohosivat loppujaksolla (liite 4). Fosfaatin osuus kokonaisfosforista oli pienimmillään alle 1 % juoksutuksen alussa sekä syys-lokakuun vaihteessa huolimatta kohonneista kokonaispitoisuuksista. Enimmillään fosfaatti muodosti noin 4 % juoksutusveden kokonaisfosforista lokakuun puolivälissä. Typpipitoisuus vaihteli juoksutuksen alkupuoliskolla noin 5 µg/l molemmin puolin (kuva 4). Syyskuun lopulla typpipitoisuus kohosi muun veden laadun tavoin ollen enimmillään lokakuun alussa 12 µg/l. Lokakuun alun jälkeen typpipitoisuus laski tasolle 7 µg/l kunnes kohosi uudestaan juoksutuksen lopulla tasolle 11 µg/l. Epäorgaanisen typen pitoisuudet olivat pääosin pieniä lokakuulle saakka, mutta juoksutuksen loppuvaiheessa erityisesti ammoniumtypen pitoisuus kohosi (liite 4). Epäorgaanisessa muodossa typestä oli noin 1 %, mutta osuus kasvoi juoksutuksen loppuvaiheessa noin 3 5 %:iin.

9 MQ m 3 /s 2, 1,5 1,,5 Kok.Q MQ 9M Kok.Q milj.m 3 2, 1,5 1,,5, , Kiintoaine mg/l 6 5 kuormitus pitoisuus Kiintoaine kg/d P µg/l 12 1 kuormitus PO4-P kuormitus sitoutunut P pitoisuus kok.p P kg/d 12, 1, 8 8, 6 6, 4 4, 2 2, , N µg/l kuormitus NH4-N kuormitus NO2+NO3-N kuormitus sitoutunut N pitoisuus kok.n N kg/d Kuva 4 Maunujärven juoksutuksen keskivirtaama (MQ) tarkastelujaksoittain sekä jakson kokonaisvirtaama (kok.q) (ensimmäinen kuva). Kolme alimmaista kuvaa: Juoksutetun veden kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet (viiva, vasemmanpuoleinen akseli) sekä kuormitukset (pylväs, oikeanpuoleinen akseli) näytteenottopäivää vastaavilla jaksoilla.

10 9M Virtaamalla painotettu kokonaisfosforipitoisuus oli 29 µg/l, mikä ylittää jälleen lupaehdoissa asetetun lannoitemäärään liittyvän raja-arvon. Myös mitattujen fosforipitoisuuksien aritmeettinen keskiarvo (32 µg/l) ylittää luparajan. Kiintoainepitoisuuden vesimäärällä painotettu keskiarvo oli 9,5 mg/l ja aritmeettinen keskiarvo 12,9 mg/l. Fosforin ja kiintoaineen vesimäärällä painotetut pitoisuuskeskiarvot olivat pienempiä kuin vuonna 28, mutta kuitenkin tavanomaista suurempia verrattuna tarkkailujakson tuloksiin (taulukko 2). Viime vuoden tapaan suurempiin keskiarvopitoisuuksiin vaikutti veden heikko laatu juoksutuksen puolivälin jälkeen, mikä johtui näytteenoton aikaan sattuneen tuulisen sään sekoittavasta vaikutuksesta matalassa vedessä. Ilman lokakuun alun (5.1.9) näytettä fosforin keskiarvopitoisuudet olisivat vesimäärällä painotettuna 23 µg/l ja aritmeettisena 27 µg/l. Kokonaistypen vesimäärällä painotettu keskiarvo oli 611 µg/l ja aritmeettinen keskiarvo 74 µg/l. Kokonaistypen vesimäärällä painotettu pitoisuuskeskiarvo oli tavanomaista suurempi, mutta samaa tasoa kuin viime vuonna. Myös ammoniumtypen pitoisuus oli tarkkailujakson keskitasoon nähden koholla, mutta samaa tasoa kuin vuonna 27. Nitraatti-nitriittitypen virtaamapainotettu keskimääräinen pitoisuus oli keskimääräistä pienempi (taulukko 2). Taulukko 2 Maunujärvestä juoksutetun veden vesimäärällä painotetut pitoisuudet sekä juoksutuksen aikaiset kokonaisainemäärät vuosina Q Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Kiintoaine Vesimäärällä painotettu pitoisuus µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l , , , , <5 15 1, , < , < , < , < , , , , ,5 Keskiarvo ,7 Kokonaisainemäärä milj.m3 kg kg kg kg kg kg , , , , , , ,8 91 6, ,9 83 5, ,2 89 6, , , , , , , , Keskiarvo 5,

11 9M69114 Kaikkiaan Maunujärvestä juoksutetun veden mukana kulkeutui noin 157 kg fosforia, 3 35 kg typpeä ja 51 5 kg kiintoainetta (taulukko 2). Kokonaisravinteiden, ammoniumtypen ja kiintoaineen ainemäärät olivat tavanomaista suurempia johtuen pääasiassa juoksutusveden ajoittain kohonneista pitoisuuksista. Juoksutettu vesimäärä oli hieman alle tarkastelujakson keskitason. Fosfaattifosforin juoksutuksenaikainen kokonaisainevirtaama oli jokseenkin keskimääräinen ja nitraatti-nitriittitypen selvästi keskimääräistä pienempi Alapuolinen vesistö Maunujärven alapuolisen vesistön vedenlaatua tarkkailtiin heinäkuussa, elokuun alussa ennen juoksutuksen aloittamista, juoksutuksen aikana syyskuussa, juoksutuksen jälkeen joulukuussa sekä helmikuussa 21. Näytteet otettiin ja analysoitiin Nab Labs Oy:n toimesta. Vesistötarkkailunäytteet otettiin Lapinluomasta, Ala-Kuoliojärvestä sekä Kovajärvestä Ala- Kuoliojärveen laskevasta Kovajoesta (liite 1). Tarkkailutulokset on esitetty liitteessä 5. Lapinluomassa vesipatsas oli heinäkuussa vain hyvin lievästi kerrostunut lämpötilan suhteen ja happitilanne oli järvessä hyvä. Elokuussa kerrostuneisuus oli vahvistunut ja pohjanläheisessä vedessä happi kulunut lähes loppuun. Hapen vajaus näkyi syvimmässä vesikerroksessa myös kiintoaineen ja ravinteiden lievänä pitoisuuskasvuna. Syyskuussa vesipatsas oli sekoittunut ja tasalämpöinen ja veden laadun vertikaaliset erot muutoinkin melko pieniä. Talvella Lapinluomassa oli käänteinen lämpötilakerrostuneisuus. Joulukuussa happitilanne oli alusvedessä heikentynyt välttävälle tasolle (kyll.% 51 53). Helmikuussa kerrostuneisuus voimistui ja sekoittumisen estyessä pohjan läheisen veden happitilanne edelleen heikkeni pitoisuuden ollessa 3,6 mg/l ja kyllästyksen 28 %. Vesipatsaan puolivälissäkin happea oli edelleen välttävästi (kyll.% 51). Ravinnepitoisuudet olivat talvellakin lievästi koholla syvemmissä vesikerroksissa. Ala-Kuoliojärven ja Kovajoen happitilanne oli kaikissa näytteissä hyvä. Helmikuussa hapen kyllästysasteet laskivat noin 7 prosenttiin kylmästä vedestä johtuen. Teoriassa juoksutuksen loppuvaiheen vesien sisältämä orgaaninen aines voi lisätä alapuolisten järvien (lähinnä Lapinluoma) syvänteiden hapen kulutusta, mikäli näitä vesiä jää syvänteisiin talven ajaksi. Lapinluoman, Heinäjärven ja Ala-Kuoliojärven teoreettinen viipymä on keskivirtaamatilanteessa noin 3-4 kuukautta ja syysvirtaamalla selvästi vähemmän, joten juoksutusvesien voidaan arvioida ainakin osittain huuhtoutuvan pois järvistä alku- ja keskitalven aikana. Tarkastelualueen järvien tyyppisissä järvissä esiintyy kevättalvisin luontaisestikin hapen vajausta ja vuosittaiset vaihtelut ovat suuria riippuen muun muassa jääpeitteen kestosta ja jäätymishetken oloista. Maunujärven täyttö syksyn ja talven valumavesillä vähentää Lapinluoman veden vaihtuvuutta luonnontilaan verrattuna loppusyksyn ja talven aikana. Veden ph oli kesällä ja syksyllä yleensä neutraalin tuntumassa kaikilla tarkkailupaikoilla lukuun ottamatta Kovajoen heinäkuun selvästi emäksistä arvoa (8,6), johon vaikutti runsaan levämassan seurauksena kiihtynyt perustuotanto. Talvella ph-arvot olivat vuodenajalle tyypillisesti hieman kesää happamampia. Sähkönjohtavuus oli kaikilla tarkkailupaikoilla normaalia luonnon vesien tasoa. Pääosin sähkönjohtavuus vaihteli välillä 3 4 ms/m. Talvella Lapinluoman alusvedessä sähkönjohtavuusarvot olivat heikentyneen happitilanteen seurauksena hieman koholla (noin 6 7 ms/m). Lapinluoman kiintoainepitoisuudet olivat pääosin pieniä (< 1 3 mg/l, kuva 5), mutta elokuussa pohjan tuntumassa mitattiin hieman kohonnut pitoisuus (1 mg/l). Ala-Kuoliojärvessä kiintoainepitoisuudet olivat kesällä hieman suurempia (6 mg/l) kuin Lapinluoman pintakerroksessa. Kovajoen kiintoainepitoisuus oli heinäkuussa koholla (15 mg/l), mihin vaikutti todennäköisesti heinäkuun runsaat sateet ja huuhtoumat maa-alueilta sekä kohonneen klorofyllipitoisuuden perusteella myös runsas levätuotanto. Elokuussa Kovajoen kiintoainepitoisuus oli samaa tasoa kuin Ala-Kuoliojärvessä. Talvella mitatut kiintoainepitoisuudet olivat kaikissa näytteissä alle määritysrajan tai sen tuntumassa.

12 9M69114 Kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat Lapinluomassa ajallisesti vain vähän keskimääräisen pitoisuuden ollessa 18 µg/l. Alakuoliojärvessä vaihtelu oli suurempaa ja useimmilla tarkkailukerroilla fosforia oli Alakuoliojärvessä enemmän kuin Lapinluoman pintavedessä (kuva 5). Syyskuussa pitoisuus oli kuitenkin molemmissa järvissä sama ja helmikuussa 21 Lapinluoman fosforipitoisuus oli hieman Alakuoliojärveä suurempi. Kesällä selvästi suurimmat pitoisuudet mitattiin Kovajoesta (kuva 5). Maunujärvestä juoksutetussa vedessä kokonaisfosforipitoisuudet olivat syyskuun alkupuolella (17 19 µg/l) likimain samalla tasolla kuin Lapinluoman pintaveden fosforipitoisuus Syyskuun loppupuolella juoksutusveden fosforipitoisuus kohosi selvästi. Fosfaattifosforin pitoisuudet olivat Lapinluoman pintakerroksessa kesällä ja syksyllä aavistuksen verran koholla (5 µg/l), muodostaen hieman alle 3 % kokonaisfosforista. Alakuoliojärvessä ja Kovajoessa fosfaattipitoisuudet olivat samaa tasoa tai hieman pienempiä kuin Lapinluomassa. Ala-Kuoliojärven ja Kovajoen kokonaistyppipitoisuudet olivat lähes poikkeuksetta Lapinluoman pintaveden pitoisuuksia suurempia (kuva 5). Syyskuussa Lapinluoman pintaveden typpipitoisuus oli kuitenkin koholla ja hieman Kovajokea suurempi. Erot havaintopaikkojen välillä olivat suurimmat heinä- ja elokuun näytekerroilla, jolloin typpeä mitattiin enimmillään heinäkuussa Kovajoesta heinäkuussa (14 µg/l) ja Alakuoliojärvestä elokuussa (1 µg/l). Talvinäytteissä erot eri havaintopaikkojen typpitasossa olivat hyvin pieniä. Maunujärvestä lähtevän veden typpipitoisuus vaihteli syykuussa arvon 5 µg/l molemmin puolin ollen suunnilleen samaa tasoa kuin Lapinluomassa. Fosforin tavoin myös typen pitoisuudet alkoivat kohota juoksutusvedessä syyskuun lopulla. Nitraatti-nitriittitypen pitoisuudet olivat kesänäytteissä alle määritysrajan lukuun ottamatta Kovajoen elokuista hieman kohonnutta pitosuutta. Syyskuussa NO 2+3 -typen pitoisuudet hieman kasvoivat vuodenajalle tyypillisesti. Myös ammoniumtypen pitoisuudet olivat heinäkuussa ja Lapinluomassa vielä elokuussakin jokseenkin pieniä. Elokuussa NH 4 -pitoisuudet alkoivat kohota Alakuoliojärvessä ja Kovajoessa ja selvästi suurimmat pitoisuudet mitattiin kaikilla havaintopaikoilla syyskuussa. Maunujärvestä lähtevän veden ammoniumtyppipitoisuudet olivat syyskuussa (23 46 µg/l) hieman pienempiä kuin Lapinluomassa (55 86 µg/l). Lapinluomassa ravinnepitoisuudet olivat syyskuuta lukuun ottamatta hieman suurempia pohjan tuntumassa ja/tai vesipatsaan puolivälissä kuin pinnassa. Kohonneisiin pitoisuuksiin vaikutti todennäköisesti Lapinluoman heikentynyt happitilanne etenkin elokuussa ja helmikuussa. Suurin fosforipitoisuus (29 µg/l) Lapinluomassa mitattiin kuitenkin joulukuussa välivedestä. Epäorgaanisten ravinteiden pitoisuuksien perusteella perustuotanto oli Lapinluomassa kesällä typpirajoitteista. Myös Alakuoliojärvessä ja Kovajoessa minimiravinteena oli heinäkuussa typpi, mutta elokuussa fosfori. Syyskuussa fosfori oli laskennallinen minimiravinne koko tarkkailualueella, mutta tällöin todennäköisesti myös veden lämpötila rajoitti perustuotantoa. Kesän keskimääräisten a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Lapinluoma oli lievästi rehevä ja Ala-Kuoliojärvi sekä Kovajoki reheviä Forsberg & Rydingin (198) luokituksen mukaan. Syyskuuta lukuun ottamatta Lapinluoman a-klorofyllipitoisuus oli Ala-Kuolionjärveä selvästi pienempi. Kovajoessa klorofyllipitoisuus oli heinäkuussa voimakkaasti koholla (11 µg/l). Maunujärvestä lähtevän veden ravinnepitoisuudet olivat elokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin pääosin samaa tasoa kuin Lapinluoman pitoisuudet syyskuun näytteenottoajankohtana. Lapinluomassa pitoisuudet hieman kohosivat syyskuussa verrattuna ennen juoksutusta mitattuun tasoon heinä-elokuussa. Siten on mahdollista, että Maunujärven juoksutus vaikutti Lapinluoman veden laatuun. Lisäksi juoksutusveden pitoisuustaso oli suurimmillaan vasta vesistönäytteenoton jälkeen. Ala-Kuoliojärvessä Maunujärven juoksutuksen vaikutuksia veden laatuun ei voitu havaita, vaan suurempi vaikutus oli Kovajoesta tulevilla vesillä ja muilla tekijöillä. 1

13 9M µg/l 4 3 Kok.P Lap1 Alak1 Koj µg/l Kok.N Lap1 Alak1 Koj mg/l Kiintoaine Lap1 Alak1 Koj µg/l 25 2 a-klorofylli 11 Lap1 Alak1 Koj Kuva 5 Lapinluoman (1 m), Ala-Kuoliojärven ja Kovajoen ravinne- ja kiintoainepitoisuudet sekä a-klorofyllin pitoisuus vuoden 29 tarkkailukerroilla. Kiintoainepitoisuuden ollessa alle määritysrajan (1 mg/l) arvo on esitetty kuvassa luvulla,5 mg/l. 6 ALAPUOLISEN VESISTÖN VEDEN LAADUN KEHITYS Lapinluoman happitilanne oli joulukuussa 29 hieman tavanomaista heikompi, mutta helmikuussa 21 aavistuksen verran keskimääräistä parempi (taulukko 3). Lapinluoman kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut 2 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 4 µg/l molemmin puolin, eikä selvää kehityssuuntaa ole havaittavissa (kuva 6). Fosforipitoisuudet olivat kuitenkin vuosina keskimääräistä pienempiä ollen lähes poikkeuksetta alle 2 µg/l, osin alle 15 µg/l. Viime vuosina 28 ja 29 Lapinluoman kesän ja syksyn kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet jälleen laskussa. Maunujärven juoksutuksella ei ole systemaattisesti ollut vaikutusta Lapinluoman fosforipitoisuuteen. Pitoisuus on kuitenkin useimmiten noussut juoksutuksen aikana verrattuna ennen juoksutusta olleeseen pitoisuustasoon ja näin oli tilanne myös syksyllä 29. Ajoittain kuitenkin Lapinluoman fosforipitoisuus on ollut suurempi kuin Maunujärvestä lähtevässä

14 9M vedessä, esim. syksyllä 27. Viime vuosina 28 ja 29 juoksutusveden keskimääräiset fosforipitoisuudet ovat olleet tavallista suurempia johtuen kuitenkin lähinnä näytteenoton sääoloista. Lapinluoman kokonaistyppipitoisuus on noussut vuotta 1996 lukuun ottamatta joka vuosi juoksutuksen aikaan, mikä ilmentää Maunujärven juoksutuksen vaikutuksia. Lisäksi kokonaistyppipitoisuus on ollut useimmiten juoksutuksen jälkeen ja talvella suurempi kuin ennen juoksutusta. Vuonna 29 Lapinluoman juoksutuksenaikainen kokonaistyppipitoisuus oli suurempi kuin aikaisemmin tarkastelujaksolla , mutta talviset typpipitoisuudet olivat kuitenkin edellisvuosien tasolla. Taulukko 3 Lapinluoman lämpötilat ja happipitoisuudet sekä hapen kyllästysaste talvella sekä keskimäärin vuosina syvyys lämpötila happi happi m C mg/l kyll. % , 1,9 11,3 81 3, 3,4 7, 53 5, 3,7 6,7 51 marras-tammikuun keskiarvo -9 1, 1,1 11,8 83 3,5 2,4 9,7 71 6, 3,2 7, , 1,8 8,7 63 3,5 3,5 6,8 51 6, 4,3 3,6 28 helmikuun keskiarvo -1 1, 1,2 8,8 62 3,5 3,3 6, 44 6, 3,9 3,3 25 Ala-Kuoliojärven ravinnepitoisuudet ovat vaihdelleet enemmän kuin Lapinluomassa, eikä selvää kehityssuuntaa ole havaittavissa suuresta pitoisuusvaihtelusta johtuen (kuva 6). Ala- Kuoliojärvessä kokonaisfosforipitoisuus oli koholla vuonna 1995 erityisesti ennen Maunujärven juoksutusta sekä juoksutuksen aikana. Vuonna 25 Ala-Kuoliojärvestä mitattiin jälleen juoksutuksen aikainen kohonnut pitoisuus, mikä ei kuitenkaan johtunut Maunujärven juoksutuksesta Lapinluomasta määritetyn pitoisuuden perusteella. Ala-Kuoliojärven typpipitoisuus on ollut poikkeuksellisen suuri vuosina Maunujärven juoksutuksen jälkeisenä ajankohtana, mikä ei kuitenkaan ole johtunut Maunujärven kuormituksesta kuormitustarkkailun ja Lapinluoman tarkkailun tulosten perusteella. Vuonna 29 Ala- Kuoliojärven typpipitoisuus oli tavanomaista suurempi ennen juoksutusta, mutta juoksutuksen aikana ja sen jälkeen jokseenkin tavanomainen. Kovajoen kokonaisfosforipitoisuudessa on ollut selvä ero kesän ja talven välillä siten, että talvella pitoisuustaso on ollut pienempi (kuva 6). Myöskään Kovajoen ravinnepitoisuuksissa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa suuresta pitoisuuksien vaihtelusta johtuen. Maunujärven kuormitus ei vaikuta Kovajoen veden laatuun, mutta Kovajoen vesillä on selvä vaikutus Ala- Kuoliojärven veden laatuun. Kovajoen a-klorofyllipitoisuudet ovat yleensä olleet Lapinluoman ja Ala-Kuoliojärven pitoisuuksia suurempia (kuva 7). Ala-Kuoliojärvessä ja Kovajoessa a-klorofyllin pitoisuus on vaihdellut voimakkaasti, eikä selvää kehityssuuntaa ole havaittavissa. Lapinluoman a- klorofyllipitoisuuden vaihtelu on yleensä ollut pientä, mutta vuosina 26, 27 ja osin myös 28 on mitattu aikaisempaa suurempia pitoisuuksia. Myös 199-luvun loppupuolella

15 9M Lapinluoman a-klorofyllipitoisuus oli ajoittain koholla. Vuonna 29 Lapinluoman klorofyllipitoisuudet olivat tarkkailujakson keskimääräistä tasoa. P µg/l Lapinluoma N µg/l Lapinluoma P µg/l Ala-Kuoliojärvi N µg/l Ala-Kuoliojärvi P µg/l 5 Kovajoki N µg/l Kovajoki ennen juoksutus jälkeen talvi Maunujärvi, lähtevä ennen juoksutus jälkeen talvi Maunujärvi, lähtevä Kuva 6 Ravinnepitoisuudet Lapinluomassa, Ala-Kuoliojärvessä sekä Kovajoessa ennen Maunujärven juoksutusta keskimäärin, juoksutuksen aikana sekä juoksutuksen jälkeen ja talvisin vuosina

16 9M69114 chl-a µg/l Lapinluoma chl-a µg/l Ala-Kuoliojärvi chl-a µg/l Kovajoki ennen juoksutus Kuva 7 Klorofylli a:n pitoisuus Lapinluomassa, Ala-Kuoliojärvessä ja Kovajoessa ennen juoksutusta keskimäärin ja juoksutuksen aikana vuosina TIIVISTELMÄ Voimalohi Oy:n Maunujärven luonnonravintolammikossa kasvatetaan kalanpoikasia velvoiteistutuksia varten. Maunujärven tuotanto oli vuonna kesän vanhaa vaellussiian poikasta. Tuotanto oli edeltäviä vuosia heikompi. Lammikkoa lannoitettiin 18 kg Grow How -starttiravinteella, jonka kokonaisfosforisisältö oli 36 kg. Lisäksi levitettiin kalkkia noin 4 kg/ha. Maunujärveä lannoitusta pienettiin lupaehtojen mukaisesti 1 % edellisvuodesta johtuen vuoden 28 juoksutusveden kohonneista fosforipitoisuuksista. Maunujärven happitilanne oli hyvä. Maunujärvi oli tarkkailutulosten perusteella lievästi rehevä ja tuotanto oli pääosin fosforirajoitteista. Maunujärveen laskevassa Petäjäpurossa fosforia oli Maunujärveä runsaammin, mutta typpitaso oli molemmissa varsin yhteneväinen. Maunujärven tyhjennysjuoksutus toteutettiin Viime vuoden tapaan juoksutetun veden pitoisuudet kohosivat voimakkaasti juoksutuksen puolivälissä syys-lokakuun vaihteessa kun näytteenottohetkellä vallinnut tuulinen sää sekoitti matalaa vettä ja sedimenttiä. Kuormitus muodostui selvästi suurimmaksi em. jaksolle. Viimeisissä näytteissä veden laatu oli tavanomaiseen tapaan myös heikentynyt, mutta tuolloin juoksutetut vesimäärät olivat jo varsin pieniä. Maunujärvestä juoksutetun veden vesimäärällä painotettu keskimääräinen fosforipitoisuus oli 29 µg/l, typpipitoisuus 61 µg/l ja kiintoainepitoisuus 9,5 mg/l. Sekä virtaamalla painotettu keskimääräinen fosforipitoisuus että näytekertojen aritmeettinen fosforipitoisuuden keskiarvo ylittivät ympäristölupapäätöksessä määrätyn raja-arvon. Virtaamalla painotettu keskimääräinen

17 9M veden laatu oli viime vuotta parempi, mutta pääosin vuosien keskimääräistä tasoa heikompi. Ainemäärinä Maunujärvestä lähti kaikkiaan 157 kg fosforia, 3 35 kg typpeä ja 51 5 kg kiintoainetta. Ainemäärät olivat pääosin keskimääräistä suurempia johtuen lähinnä ajoittain kohonneista pitoisuuksista. Juoksutettu vesimäärä oli hieman tavallista pienempi. Maunujärven juoksutuksen mahdollinen vaikutus oli havaittavissa Lapinluoman päällysveden ravinnepitoisuuksien kohoamisena syyskuussa. Maunujärvestä lähtevän veden pitoisuudet olivat likimain samaa tasoa kuin Lapinluomassa. Lapinluoman kohonneiden pitoisuuksien ei kuitenkaan yksiselitteisesti voida sanoa johtuvan Maunujärven juoksutuksesta. Ala- Kuoliojärvessä Maunujärven juoksutuksen vaikutuksia veden laatuun ei voitu havaita, vaan suurempi vaikutus oli Kovajoesta tulevilla vesillä ja muilla tekijöillä. Maunujärven juoksutuksella ei ole systemaattisesti ollut vaikutusta Lapinluoman fosforipitoisuuteen. Lapinluoman fosforipitoisuus on kuitenkin useimmiten noussut juoksutuksen aikana verrattuna ennen juoksutusta olleeseen pitoisuustasoon. Lapinluoman kokonaistyppipitoisuus on noussut lähes poikkeuksetta Maunujärven juoksutuksen aikana ilmentäen Maunujärven juoksutuksen vaikutusta. Lisäksi kokonaistyppipitoisuus on useimmiten ollut koholla juoksutuksen jälkeen ja talvella. 8 VIITTEET Forsberg, C. & Ryding, S.-O Eutrophication parameters and trophic state indices in 3 Swedish wastereceiving lakes. Arch. Hydrobiol. 89: PSV Maa ja Vesi Oy. 22. Voimalohi Oy, Maunujärven luonnonravintolammikon tarkkailuohjelma. Moniste.

18

19 Liite 1.2 VELVOITETARKKAILUN HAVAINTOPAIKAT Havaintopaikka Koodi Koordinaatit Vesistöalue Kunta Ymp.keskus nro Petäjäpuro, puronsuu Pet Maunujärvi, itä Mau Maunujärvi, länsi Mau Maunujärvi, lähtevä Mau lä Lapinluoma Lap Ala-Kuoliojärvi Alak Kovajoki MTS Koj

20 Liite 2 1(1) MENETELMÄLIITE, Nab Labs Oy Oulun laboratorio Analyysi Yksikkö Menetelmä Määritysraja Mittausepävarmuus Happi mg/l SFS-EN 25813,2 - Happi, kyll. % % SFS Kiintoaine mg/l SFS-EN 872: % Klorofylli-A μg/l SFS 5772: % Kok. N luonnonvesi μg/l LAB-TO % Kok. P luonnonvesi μg/l LAB-TO % NH4-N luonnonvesi μg/l LAB-TO % NO2,3-N luonnonvesi μg/l LAB-TO % ph SFS 321:1979,2 PO4-P luonnonvesi μg/l LAB-TO % Sähkönjohtavuus ms/m SFS-EN % Väri komp. mg Pt/l SFS-EN ISO 7887: % Nab Labs Oy Y-tunnus / VAT no. FI Laskutusosoite PL Helsinki Otakaari Espoo Tikkalantie Rauma Nevantie Kärsämäki Nuottasaarentie 17/ovi Oulu Harjutie Kaustinen Vuoksenniskantie Imatra Asiakaspalvelu: maa p , vesianal. p , prosessianal , mikrobiologia p , päästömittaukset p

21 MAUNUJÄRVEN TARKKAILU V. 29 Käyttö- ja hoitotarkkailu Tulokset Nab Labs Oy Otto- Lämpö- Happi Happi ph Sähkön- Kok.P PO4-P Kok.N NO3-N NH4-N Kiinto- Kloropvm. tila johtavuus NO2-N aine fylli -a Tunnus C mg/l Kyll% ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l Mau ,8 1,6 12 7,1 2,2 2 < 2 37 < , 8,3 Mau ,5 11,3 16 7,1 2,4 21 < ,8 11 Pet , ,4 2, < ,2 Mau ,1 9,2 92 7,1 2, < 5 1 3,1 4,8 Mau ,9 9,2 91 7,1 2,5 22 < 2 42 < 5 < 5 4,1 6,8 Pet ,2 7,7 73 6,2 2, < 5 < 5 < 1 Mau ,7 9,3 98 7,3 3, < 5 5 2,8 9,2 Mau ,6 9,4 99 7,3 3, < ,2 6,3 Pet ,5 9,6 92 6,6 3, < 5 7 1,6 Liite 3

22 MAUNUJÄRVEN TARKKAILU V. 29 Kuormitustarkkailu Tulokset Nab Labs Oy Otto- Lämpö- Happi Happi ph Sähkön- Kok.P PO4-P Kok.N NO3-N NH4-N Kiinto- Huom. pvm. tila johtavuus NO2-N aine Tunnus C mg/l Kyll% ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Mau lä , 9,5 9 7,1 3,1 14 < 2 54 < 5 25 < 1, Mau lä X 9,5 X 7,1 3, < 5 27 < 1, Mau lä ,4 9,2 88 7,1 2, < , Mau lä ,4 9,3 87 7,1 2, < ,1 Mau lä ,4 1,4 91 7,1 4, ,8 Mau lä ,4 1,4 87 7,1 3, < ,2 Mau lä , 1, 78 7, 2,6 56 < Mau lä , 12,6 89 6,9 3, Myrskytuulen vuoksi vesi sameaa. Mau lä ,1 12,1 83 6,7 5, ,4 Mau lä , 8,4 57 6,6 6, Mau lä , 6,8 47 6,6 6, x= lämpötila jäänyt mittaamatta, happikyllästystä ei voida laskea. Liite 4

23 MAUNUJÄRVEN TARKKAILU V. 29 Vesistötarkkailu Tulokset Nab Labs Oy Otto- Otto- Lämpö- Happi Happi ph Sähkön- Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Kiinto- Kloro- Näkö- Kok. pvm. syv. tila johtavuus NO 2 -N aine fylli -a syvyys syvyys Tunnus m C mg/l Kyll% ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l m m Lap , 18, ,1 3, < ,6 1,3 7, 3,5 16,2 7,9 8 7, 3, < 5 11 < 1, 6, 15,1 7,2 72 6,8 3, < ,7-2 6, Alak , 19,6 9,3 11 7,3 3, < 5 5 6, 1, 1, Koj ,1 19,4 8,2 89 8,6 3, < ,4,4 -,2 11 Lap , 16,8 7,7 79 7,1 3, < ,7 1,5 7, 3,5 16,6 7,2 74 7, 3, < ,2 6, 13,1,5 5 6,6 4, < 5 < ,6 Alak , 17,2 7,9 82 7,1 3,8 26 < 2 1 < ,9 1, 1,5-1 19,4 Koj ,2 17,5 7,5 78 7,1 4, ,3,4,4 -,2 19,8 Lap , 11,9 9, 83 7,1 3, , 1,3 7, 3,5 11,9 9,5 88 7,1 3, ,1 6, 11,7 9,3 86 7,2 3, ,8-2 5,9 Alak , 12,1 8,8 82 6,9 3, ,1 1,5 1,5-1 3,9 Koj ,3 13,2 9, 86 7, 3, ,9,5,5 -,4 x Lap , 1,9 11,3 81 6,6 3, < 1,,8 7, 3,5 3,4 7, 53 6,6 4, , 6, 3,7 6,7 51 6,6 5, < 1, Alak , 1, 11,5 81 6,8 3, < 1,,8 1,5 Koj ,3 1,9 11,6 84 6,8 3, < 1,,5,5 Lap , 1,8 8,7 63 6,6 4, ,1,8 7, 3,5 3,5 6,8 51 6,5 4, < 1, 6, 4,3 3,6 28 6,5 6, < 1, Alak ,2 1,2 9,3 66 6,7 4, < 1,,8 1,5 Koj , 1, 1,4 73 6,6 4, ,5,4,4 x= määritys epäonnistui, ei tulosta Liite 5

24 Liite 6 Voimalohi Oy Maunujärven tarkkailu 29 Kuormitus Pitoisuuden ollessa alle määritysrajan on laskuissa käytetty pitoisuutta määritysraja/2 MQ Kok.Q Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 3 -N NH 4 -N Kiintoaine jakso näyte m 3 /s milj. m 3 µg/l kg/d µg/l kg/d µg/l kg/d µg/l kg/d µg/l kg/d mg/l kg/d ,8, , 1, ,5,2 25 1,7, ,36, ,7 3, ,5,3 27 3,2, ,33, , 3, ,5,3 53 6,1 1, ,34, , 3, ,5,3 25 2,9 2, ,33,8 19 2,2 3, ,5 46 5,3 4, ,17, ,1 3, ,5,3 23 2,3 4, ,83,5 56 4, 1, ,8 26 1,9 36, ,6, ,4 7, ,9 11 5,7 49, ,13,8 24,3 9, ,4 17 2, 2, ,16,1 27,4 9, , ,15,15 42,5 7, ,3 37 4, Juoksutusten keskia.,8 32 2, 4, , ,7 12,9 645 Kokonaisainemäärä kg 5, , Jakson vesimäärällä painotettu pitoisuus ,5

25 Voimalohi Oy Maunujärven Juoksutukset vuosina 2-28 Liite 7, sivu 1/3 Q (l/s) Q (l/s) Q (l/s) Q (l/s) HUOM! Loput selitykset viimeisessä kuvassa Keskimääräinen vuorokausijuoksutus v. 2 Veden korkeus v. 2 Keskimääräinen vuorokausijuoksutus v. 21 Veden korkeus v Keskimääräinen vuorokausijuoksutus v. 22 Veden korkeus v. 22 Veden korkeus (m) 278, 277,5 277, 276,5 276, 275,5 275, Veden korkeus (m) 277, Keskimääräinen vuorokausijuoksutus v. 23 Veden korkeus v , 276,5 276, 275,5 275, Veden korkeus (m) 277, , 276,5 276, 275,5 275, Veden korkeus (m) 277, 276,5 276, 275,5 275,

26 Voimalohi Oy Maunujärven Juoksutukset vuosina 2-28 Liite 7, sivu 2/3 Q (l/s) Q (l/s) Q (l/s) Keskimääräinen vuorokausijuoksutus v. 24 Veden korkeus v Q (l/s) Keskimääräinen vuorokausijuoksutus v. 25 Veden korkeus v. 25 Keskimääräinen vuorokausijuoksutus 26 Veden korkeus v Keskimääräinen vuorokausijuoksutus 27 Veden korkeus v Veden korkeus (m) 277,5 277, 276,5 276, 275,5 275, Veden korkeus (m) 277,5 277, 276,5 276, 275,5 275, Veden korkeus (m) 277,5 277, 276,5 276, 275,5 275, Veden korkeus (m) 278, 277,5 277, 276,5 276, 275,5 275, HUOM! Loput selitykset viimeisessä kuvassa

27 Voimalohi Oy Maunujärven Juoksutukset vuosina 2-28 Liite 7, sivu 3/3 Q (l/s) Keskimääräinen vuorokausijuoksutus 28 Veden korkeus v Veden korkeus (m) 278, 277,5 277, 276,5 276, 275,5 275, Sallittu juoksutusmäärä viikkokeskiarvona laskettuna Vesinäytteenotto 2 275, 275,5 276, 276,5 277, 277,5 keskimääräinen vuorokausijuoksutus v.2-27 Maunujärven pinta-alat eri vedenkorkeuksilla: N m = 25 ha N m = 2 ha N m = 1 ha N m = ha

28 Pöyry Finland Oy Tutkijantie 2 A FI-959 OULU Finland Kotipaikka Vantaa, Finland Y-tunnus Tel Fax etunimi.sukunimi@poyry.com Päiväys MAUNUJÄRVEN VELVOITETARKKAILU 29 Oheisena toimitamme Maunujärven velvoitetarkkailuraportin vuodelta 29. Ystävällisin terveisin Pöyry Finland Oy Lotta Lehtinen Jakelu Voimalohi Oy, Rovaniemi / Tapio Lovikka, Mika Pylväs PVO-Vesivoima Oy / Leo Partanen Kuusamon ympäristönsuojeluviranomainen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Suomen ympäristökeskus / YT-yksikkö 2 kpl