PÄÄTÖS Nro 76/10/1 Dnro PSAVI/34/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen ASIA HAKIJA

Transkriptio

1 1 PÄÄTÖS Nro 76/10/1 Dnro PSAVI/34/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen ASIA HAKIJA Maunujärven luonnonravintolammikon ympäristöluvan nro 70/01/1 lupamääräysten tarkistaminen, Kuusamo Voimalohi Oy Valtakatu 4 A ROVANIEMI

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS... 3 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 3 LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMISEN PERUSTE... 3 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 3 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 3 Luvat... 3 Sopimukset... 3 Kaavoitustilanne... 4 TOIMINTA... 4 Toiminnan tarkoitus... 4 Yleiskuvaus toiminnasta... 4 Tuotantomäärä ja kapasiteetti... 5 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 5 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 6 Lammikon hoidossa käytetyt aineet... 6 Päästöt pintavesiin... 6 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 7 Yleiskuvaus vesistöstä sekä vesistön tila ja käyttö... 7 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 9 Vaikutus pintavesiin... 9 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU KORVAUKSET LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Hakijan vastine MERKINNÄT A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U YMPÄRISTÖLUPARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin Päästöt ilmaan ja melu Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet Tarkkailu- ja raportointimääräys OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA RATKAISUN PERUSTELUT Lupamääräysten tarkistamisen edellytykset Lupamääräysten perustelut VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Luvan voimassaolo Lupamääräysten tarkistaminen Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU Ratkaisu Perustelut Oikeusohjeet MUUTOKSENHAKU... 22

3 3 HAKEMUS Voimalohi Oy on ympäristölupavirastoon toimitetulla hakemuksella hakenut Maunujärven ympäristöluvan nro 70/01/1 lupamääräysten tarkistamista. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Maunujärven luonnonravintolammikko sijaitsee noin 20 km Kuusamon kaupungin keskustasta lounaaseen, noin 500 metrin etäisyydellä Oulu Kuusamo -tiestä ja noin 5 km:n päässä Kuolion kylästä. Lammikon pintaala on ylärajalla noin 270 ha. LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMISEN PERUSTE Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston antaman ympäristölupapäätöksen nro 70/01/1 mukaan lupa on voimassa toistaiseksi ja toiminnanharjoittajan tuli toimittaa hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi Pohjois-Suomen ympäristölupavirastoon mennessä. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Aluehallintovirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 11c) kohdan nojalla. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Luvat Pohjois-Suomen vesioikeus on antamallaan päätöksellä nro 37/90/1 myöntänyt Pohjolan Voima Oy:lle toistaiseksi voimassa olevan luvan Maunujärven luonnonravintolammikon rakentamiseen ja käyttämiseen. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on antamallaan päätöksellä nro 70/01/1 myöntänyt Voimalohi Oy:lle toistaiseksi voimassa olevan Maunujärven luonnonravintolammikon ympäristöluvan. Sopimukset Voimalohi Oy toisaalta sekä Kemijoki Oy ja Pohjolan Voima Oy toisaalta ovat tehneet muun muassa Maunujärven luonnonravintolammikkoa koskevan, päivätyn käyttöoikeussopimuksen. PVO-Vesivoima Oy on tehnyt Metsähallituksen kanssa saakka voimassa olevan Maunujärven aluetta (noin 345 ha) koskevan vuokrasopimuksen sekä noin 5 ha:n suuruista, kiinteistöön Maunuvaara RN:o 347:33 kuuluvaa aluetta koskevan saakka voimassa olevan maanvuokrasopimuksen. Maunujärven rakentamista ja käyttöä koskevan

4 Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksen mukaan Pohjolan Voima Oy:llä on voimassa sopimukset kaikkien muiden maa- ja vesialueiden omistajien kanssa, joiden aluetta padotus ja suoritettavat työt koskevat. 4 Kaavoitustilanne Maunujärven luonnonravintolammikon vaikutusalueella ei ole kaavamääräyksiä. TOIMINTA Toiminnan tarkoitus Voimalohi Oy:n tehtävänä on tuottaa itse ja hankkia tarvittaessa sopimusviljelyllä PVO-Vesivoima Oy:n ja Kemijoki Oy:n kalanhoitovelvoitteeseen tarvittavat istukkaat ja hoitaa istutukset. Merialueen velvoitteina on istuttaa vuosittain Iijoella 1,2 miljoonaa ja Kemijoella 3,1 miljoonaa kesänvanhaa vaellussiian poikasta. Kemijoen jokialueelle on istutettava 2,1 miljoonaa sisävesisiikaa ja sisävesisiikaa ja/tai harjusta ja Iijoen jokialueella kesänvanhaa sisävesisiian poikasta vuodessa. Jokialueiden siikaistukkaista pääosa on vaihdettu muiksi lajeiksi. Lisäksi säännöstelyjärville on istutettava vuosittain yli kesäistä siikaa ja kesäistä harjusta. Yleiskuvaus toiminnasta Hakija on aloittanut kalankasvatuksen Maunujärven luonnonravintolammikossa vuonna Se on oleellinen osa Voimalohi Oy:lle asetettujen siian tuotantotavoitteiden toteuttamista. Lammikon vaellussiian poikastuotanto on normaaliolosuhteissa 1,0 1,2 miljoonaa yksilöä (25 28 kg/ha) kasvukaudessa. Maunujärven säännöstelykäytäntöä ei ole tarkoitus muuttaa, vaan se tapahtuu voimassa olevan vesioikeuden päätöksen mukaisesti. Lammikko täytetään keväällä sulamisvesillä ja tyhjennetään syksyllä tyhjennyskanavaa pitkin. Luonnonravintolammikossa kasvatetaan vastakuoriutuneista siianpoikasista kesänvanhoja istukkaita. Poikaset istutetaan keväällä ja pyydystetään syksyllä sekä siirretään istutusvesistöön. Alkukesästä istutetut vastakuoriutuneet kalanpoikaset käyttävät ravintonaan lammikossa syntyvää biomassaa, lähinnä eläinplanktonia. Kalanpoikasia ei ruokita. Lammikkoa on lannoitettu vuosina fosforilannoitteella, jonka fosforisisältö on ollut kg/v, sekä kalkittu vuosina tn/v ja vuodesta 2004 alkaen 10 tn/v. Lammikkoa lannoitetaan keväisin. Lannoite liuotetaan veteen ja liuos levitetään koko lammikon rantavyöhykkeelle. Maunujärveä ei ole lannoitettu typpilannoitteella. Lupaa haetaan käyttää lannoitukseen enintään 40 kg fosforia vuodessa ja happamuuden säätöön kalkkia enintään 40 tonnia vuodessa.

5 5 Tuotantomäärä ja kapasiteetti Lammikon tuotantotavoitteeksi on asetettu 1,1 1,3 miljoonaa kesänvanhaa siianpoikasta vuodessa eli yksilöä/ha. Tuotanto on ollut poikasta hehtaarilta. Tuotantomäärään vaikuttavat muun muassa poikasten henkiinjääminen, lammikon vesitilavuus ja pinta-ala, lämpöolosuhteet ja lammikon ravinnetilanne. Karuuntuminen heikentää ja lannoitus parantaa tuotantoa. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Maunujärven luonnonravintolammikolla käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Luonnonravintolammikon ympäristökuormitukseen vaikuttaa lannoitus. Maunujärven kalanpoikasia ei ruokita. Lannoitusta tullaan käyttämään tarpeen mukaan lupamääräysten mukaisesti. Lannoituksella on myönteinen vaikutus kalanpoikasten säilyvyyteen ja kasvuun. Koska Maunujärvi vähitellen karuuntuu, tulee lannoituksen olla riittävää. Lisäksi velvoitekalanhoitoa valvovien viranomaisten edellyttämä kesänvanhojen siikojen istutuskokotavoite on kasvanut noin 9 cm:n keskikoosta noin 10 cm:n keskikokoon. Tämä merkitsee kilomääräisen tuotannon nostamistarvetta noin 30 %:lla. Lannoituksen enimmäistasoksi hakija on esittänyt 40 kg (0,15 kg/ha) fosforia vuodessa. Tarvittava lannoitus arvioidaan vuosittain vedenlaatutietojen ja kalanpoikasten tuotantotietojen perusteella. Esitetyllä lannoituksen enimmäistasolla Maunujärven aiheuttama kuormitus on merkittävästi alempi kuin luonnonravintolammikoiden keskimääräinen ympäristökuormitus 0,9 kg/ha/v (Kalanviljelyn ympäristönsuojeluohje, Ympäristöministeriö 2000). Hakija on katsonut, että lannoituksen tasoa ei ole tarvetta alentaa seuraavana vuotena, jos juoksutetun veden fosforipitoisuus nousee yli 25 µg/l:aan, koska ylittyminen on tarkkailun perusteella aiheutunut poikkeuksellisista sääolosuhteista, eivätkä kohonneet pitoisuudet ole vaikuttaneet pysyvästi Lapinluoman tilaan. Parasta käyttökelpoista tekniikkaa on myös, että lannoitetta käytetään vain tarvittava määrä, lannoitukseen ei käytetä karjanlantaa, kalkituksia käytetään tarvittaessa, kalaston hävittämiseen rotenon-käsittelyllä on Kainuun työ- ja elinkeinokeskuksen lupa, tyhjennysvaihe toteutetaan valvotusti, lammikon säännöstely- ja keräilylaitteet pidetään lukittuna, lammikon ja tyhjennysuomien pohjien mahdollinen puhdistuskaivu ajoitetaan tyhjennyksen jälkeiseen aikaan, jolloin vettä ei juoksuteta sekä lammikon vedenkorkeuksista ja tyhjennysvirtaamista pidetään kirjaa. Juoksutukset pyritään toteuttamaan hitaasti, jolloin kiintoaine ehtii laskeutua ja eroosiota vältetään. Toisaalta kalatalousviranomaisten vaatimukset edellyttävät nopeahkoa istutusaikataulua. Poikasten keräilyä ei voida toteuttaa talvisissa olosuhteissa, minkä vuoksi tyhjennysvaihetta ei voi jatkaa useiden kuukausien mittaiseksi.

6 6 YMPÄRISTÖKUORMITUS Lammikon hoidossa käytetyt aineet Lammikkoa lannoitetaan tuotantokauden alussa ja lammikon veden happamuuden säätämiseksi veteen lisätään kalkkia. Kasvatuskaudelta lammikkoon jääneet kesänvanhat poikaset saalistavat seuraavana tuotantokautena haitallisen paljon uuden ikäluokan pikkupoikasia. Sen vuoksi kesänvanhat poikaset poistetaan tarvittaessa rotenonkäsittelyllä. Rotenon hajoaa luontaisesti vedessä lyhyessä ajassa ja jää suljetun padon taakse laimentuen lammikon seuraavan tuotantokauden täyteen vesitilavuuteen. Päästöt pintavesiin Maunujärven vesitalousluvan mukaisesti tyhjennysjuoksutukset voidaan aloittaa alkaen. Juoksutukset on aloitettu normaalisti tällöin. Juoksutusmäärät ovat olleet enimmillään noin m³/vrk. Vuosittainen kokonaisvesimäärä on ollut 3,9 7,9 milj. m³. Juoksutuksen keskivirtaama on ollut 0,8 1,2 m³/s. Suurimmat juoksutusmäärät ovat lammikon tyhjennyksen alkuvaiheessa, kun vesitilavuus on suuri. Pienimmät juoksutukset ovat tyhjennyksen loppuvaiheessa, jolloin saadaan ehkäistyä kiintoaineen ja lietteen määrän lisääntyminen juoksutusvedessä. Lannoitteena Maunujärveen kasvukauden alussa lisätystä fosforista suurin osa sitoutuu kalastoon ja muuhun biomassaan, sedimentoituu pohjalle tai poistuu muutoin kierrosta, joten tyhjennyksen aikana syksyllä juoksutetun veden pitoisuustaso ei nouse lannoitusta vastaavalla nousulla. Kaloihin sitoutuu fosforia 23 kg eli noin 60 % lannoitteena lisätystä fosforista. Maunujärven veden keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus vuosien tuotantokauden aikana oli 20 µg/l (vaihteluväli 10 31). Vastaavasti keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus oli 418 µg/l (vaihteluväli µg/l) ja kiintoainepitoisuus keskimäärin 2 mg/l (vaihteluväli 1 8). Juoksutetun veden keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus on ollut 9 36 µg/l vuosina Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin 5 20 %. Vuosina 2008 ja 2009 juoksutettavan veden fosforipitoisuudelle asetettu raja-arvo 25 µg/l ylittyi johtuen juoksutuksen puolivälin jälkeen esiintyneistä suurista pitoisuuksista. Tuolloin vedenkorkeuden ollessa jo melko alhaalla esiintyi kovia tuulia, jotka sekoittivat matalaa vettä ja kiintoainetta huuhtoutui lammikon pohjalta veteen. Tällöin virtaama oli jo melko pieni. Keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus on ollut tarkastelujaksolla µg/l, mistä epäorgaanisen typen osuus on ollut keskimäärin 5 15 %. Kiintoainepitoisuudet ovat olleet keskimäärin 2 13 mg/l. Etenkin vuonna 2008 mitattiin lähtevästä vedestä poikkeuksellisen suuria kiintoainemääriä, mikä johtui kovien tuulten aiheuttamasta veden sekoittumisesta ja samentumisesta. Vuosittain vesistöön joutuva fosforimäärä on lannoite- ja kalamäärien vaihtelusta johtuen ollut 0 26 kg (keskimäärin 10 kg). Juoksutetuissa vesimäärissä fosforilisäys aiheuttaa keskimääräiseksi pitoisuuslisäykseksi 3 µg/l (vaihteluväli 0 5). Laskelma on todennäköisesti yliarvio, sillä siinä ei ole otettu huomioon sedimentaatiota ja muita ravinteita vesistöstä poistavia

7 prosesseja. Lannoituksen ohella Maunujärven fosforitasoon vaikuttavat Petäjäpurosta tulevat fosforipitoiset vedet. Vedenlaatutietojen ja juoksutetun vesimäärän perusteella on vuosina veden mukana kulkeutunut kokonaisfosforimäärä ollut keskimäärin 140 kg/v (vaihteluväli ), kokonaistyppimäärä kg/v (vaihteluväli ) ja kiintoainemäärä 31 tn/v (vaihteluväli 9 90). Fosforikuormitus on pääosin luontaista, koska lammikkoa on lannoitettu lievästi. Fosforikuormitus on selvästi pienempi kuin Kalanviljelyn ympäristönsuojeluohjeessa (Ympäristöministeriö 2000) asetettu tavoite (0,9 kg/ha). 7 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Yleiskuvaus vesistöstä sekä vesistön tila ja käyttö Maunujärvi kuuluu Kuolionjoen vesistöalueeseen (61.667). Rantamuodostuman perustella luonnontilainen vedenkorkeus on N ,4 m. Luonnonravintolammikon ylin vedenkorkeus on N ,85 m. Maunujärven valuma-alue on 11 km². Järven vedet juoksutetaan noin 2 km mittaisen Maununpuron kautta Lapinluomaan ja edelleen Heinäjärveen, josta noin 5 km:n mittainen Heinäjoki johtaa vedet Ala-Kuoliojärveen. Täältä vedet virtaavat Kuoliojokea pitkin Kostonjärveen. Valuma-alueen pinta-ala on Heinäjärven luusuassa 33 km 2 ja Ala- Kuoliojärven luusuassa 82 km 2. Järvisyys on vastaavasti 12 % ja 15 %. Luonnontilan aikaisissa olosuhteissa laskennalliset virtaamat ovat näiden perusteella seuraavat: Heinäjärven luusua (m 3 /s) Ala-Kuoliojärven luusua (m 3 /s) MHQ 2,4 4,5 MQ 0,4 1,0 NQ 0,05 0,15 Ennen juoksutuksia heinä-elokuussa kerätyn vedenlaatuaineiston perusteella Lapinluoman kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut 20 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 400 µg/l tuntumassa. Järvi on ravinteisuudeltaan lievästi rehevä. Fosforista keskimäärin noin 20 % ja typestä alle 5 % on ollut epäorgaanisessa muodossa. Epäorgaanisten ravinteiden pitoisuuksien perusteella perustuotanto on ollut sekä Lapinluomassa että Ala-Kuoliojärvessä ja vertailuvesistönä toimivassa Kovajoessa pääosin typpirajoitteista. Ajoittain kuitenkin myös fosfori tai molemmat pääravinteet yhdessä näyttävät toimivan perustuotannon minimiravinteena. Kerrostuneisuusaikana Lapinluoman pohjan läheisen veden happitilanne on ollut usein välttävä tai heikko. Vuosien 2000 ja 2009 elokuussa ennen juoksutusta otetuissa näytteissä vesi oli kuuden metrin syvyydessä lähes hapetonta. Happiongelmien seurauksena pohjanläheinen pitoisuustaso on usein hieman kohonnut ja muun muassa ravinteiden sisäistä kuormitusta on ollut jonkin verran havaittavissa. Veden ph on ollut neutraalin tuntumassa ja kiintoainepitoisuudet pieniä. Ala-Kuoliojärvi on Lapinluomaa jonkin verran ravinteikkaampi ja rehevämpi. Kesäajan keskimääräiset kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet ovat vuosina olleet lievästi rehevälle tai rehevälle vesistölle tyypilli-

8 siä. Matalassa Ala-Kuoliojärvessä kesäajan happitilanne on pysynyt hyvänä. Ala-Kuoliojärveen Kovajärvestä laskevassa Kovajoessa vesi on Lapinluomassa ja Ala-Kuoliojärvessä havaittua ravinteikkaampaa. Vuosien kesäajan keskimääräiset kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet ilmentävät selvää rehevyyttä. Maunujärvestä juoksutetun veden fosforipitoisuudet ovat vuosina olleet useimmiten hieman suurempia kuin Lapinluoman fosforipitoisuus kesäaikana ennen juoksutuksia, keskimäärin noin 1,3-kertaisia. Typpipitoisuudet ovat olleet Maunujärvestä lähtevässä vedessä säännöllisesti jonkin verran Lapinluomassa mitattuja suurempia, keskimäärin noin 1,5- kertaisia. Ala-Kuoliojärveen verrattuna Maunujärvestä lähtevän veden fosfori- ja typpipitoisuudet ovat olleet ajoittain pienempiä ja ajoittain suurempia. Vedenlaadun kehitys Lapinluoman fosforipitoisuuksissa ei ole vuosia koskeneen tarkkailun aikana ollut havaittavissa selvää kehityssuuntaa. Fosforipitoisuudet olivat kuitenkin vuosina keskimääräistä pienempiä eli lähes poikkeuksetta alle 20 µg/l, osin alle 15 µg/l. Lapinluomassa juoksutuksen aikainen kokonaisfosforipitoisuus oli vuosina 2006 ja 2007 jonkin verran koholla, mutta pitoisuus oli tuolloinkin aikaisempien vuosien vaihteluun nähden varsin kohtuullinen. Viimeisimpinä tarkkailuvuosina 2008 ja 2009 Lapinluoman pitoisuudet ovat olleet jälleen laskussa. Lapinluoman kokonaistyppipitoisuus on noussut vuotta 1996 lukuun ottamatta joka vuosi juoksutuksen aikaan, mikä ilmentää Maunujärven juoksutuksen vaikutuksia. Vaikka kokonaistyppipitoisuus on ollut useimmiten juoksutuksen jälkeen ja talvella suurempi kuin ennen juoksutusta, ei ennen juoksutuksia vallinneessa typpipitoisuudessa ole nähtävissä selkeää muutossuuntaa. Maunujärveen ei lisätä typpipitoista lantaa. Ala-Kuoliojärven ravinnepitoisuudet ovat vaihdelleet enemmän kuin Lapinluomassa. Kokonaisfosforipitoisuus oli Ala-Kuoliojärvessä koholla vuonna 1995 erityisesti ennen Maunujärven juoksutusta sekä juoksutuksen aikana. Vuonna 2005 Ala-Kuoliojärvestä mitattiin jälleen juoksutuksen aikainen kohonnut pitoisuus, mikä ei kuitenkaan johtunut Lapinluomasta määritetyn pitoisuuden perusteella Maunujärven juoksutuksesta. Suuresta pitoisuusvaihtelusta johtuen selvää fosforipitoisuuksien kehityssuuntaa ei ole havaittavissa. Typpipitoisuudet ovat olleet Ala-Kuoliojärvessä poikkeuksellisen suuria vuosina 2002 ja 2003 talviaikana sekä jaksolla Maunujärven juoksutuksen jälkeisenä ajankohtana. Vuoden 2009 tuloksissa typpipitoisuus oli jälleen koholla etenkin elokuussa ennen juoksutuksia. Ala- Kuoliojärven kohonneet typpipitoisuudet eivät ole olleet seurausta kuormitustarkkailun ja Lapinluoman tarkkailutulosten perusteella Maunujärven kuormituksesta. Kovajoen ravinnepitoisuuksissa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa suuresta pitoisuuksien vaihtelusta johtuen. Maunujärven kuormitus ei vaikuta Kovajoen vedenlaatuun, mutta Kovajoen vesillä on selvä vaikutus Ala- Kuoliojärven vedenlaatuun. Lapinluoman a-klorofyllipitoisuuden vaihtelu on yleensä ollut pientä, mutta 1990-luvun loppupuolella sekä jälleen vuosina on mitattu aikaisempaa suurempia pitoisuuksia, mikä kääntää suunnan lievästi nousevaksi. Viimeisinä vuosina Lapinluoman a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet jälleen 8

9 laskussa, mutta silti jonkin verran koholla tarkkailujakson keskimääräiseen tasoon nähden. Ala-Kuoliojärvessä a-klorofyllipitoisuus on vaihdellut voimakkaasti, eikä selvää kehityssuuntaa ole havaittavissa. Kovajoessakin a-klorofyllitason vaihtelu on ollut voimakasta, heinäkuussa 2009 mitattu poikkeuksellisen korkea pitoisuus (110 µg/l) kääntää suunnan joessa nousevaksi. Maunujärven rannoilla ei ole asutusta eikä virkistyskäyttöä. Lapinluomassa, Heinäjärvellä ja Ala-Kuoliojärvellä harjoitetaan virkistys- ja kotitarvekalastusta. Kalastustiedustelujen perusteella saalistaso on samaa luokkaa kuin läheisillä säännöstelyjärvillä ja kalastajamäärät huomioiden jokseenkin samalla tasolla molemmilla tiedustelukerroilla. Tärkeimmät saalislajit olivat hauki ja ahven. Siian osuus saaliissa oli vuonna 2007 Lapinluomassa 3 %, Heinäjärvessä 5 % ja Ala-Kuoliojärvessä 24 %. Kalastajien kommenteissa ei tullut esille merkittäviä haittoja Maunujärven käytöstä. 9 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Juoksutusten aikaisten tarkkailutulosten perusteella Maunujärven juoksutuksella ei ole ollut systemaattista vaikutusta Lapinluoman fosforipitoisuuteen. Pitoisuus on kuitenkin useimmiten noussut juoksutuksen aikana verrattuna ennen juoksutusta vallinneeseen pitoisuustasoon. Juoksutuksen aikaiset fosforipitoisuudet ovat olleet 2 6 µg/l suurempia kuin ennen juoksutuksia. Vuonna 2003 tilanne oli kuitenkin päinvastainen ja Lapinluomassa pienin fosforipitoisuus mitattiin juoksutuksen aikana. Ajoittain myös Lapinluoman fosforipitoisuus on ollut suurempi kuin Maunujärvestä lähtevässä vedessä, esimerkiksi syksyllä Lannoituksen laskennallinen vaikutus juoksutetun veden fosforipitoisuuteen on ollut noin 0 5 µg/l, joten laimeneminen huomioon ottaen laskennallinen vaikutus juoksutusten aikaiseen Lapinluoman veden fosforipitoisuuteen on ollut keskimäärin 1 2 µg/l. Vuosina 2008 ja 2009 Maunujärvestä lähteneen veden tavallista suurempia fosforipitoisuuksia ei havaittu juoksutuksen aikaisessa vedenlaadussa, päinvastoin Lapinluoman fosforipitoisuudet ovat olleet hieman laskussa. Lapinluoman kokonaistyppipitoisuus on noussut poikkeuksetta Maunujärven juoksutuksen aikana ilmentäen Maunujärven juoksutuksen vaikutusta. Typpipitoisuudet ovat kasvaneet Lapinluomassa µg/l juoksutusten aikana. Maunujärveen ei ole lisätty typpipitoista lannoitetta, joten pitoisuustaso on Maunujärven vedessä luontaisesti korkeampi ja siihen voi vaikuttaa myös ravinteiden huuhtoutuminen pohjalta juoksutusten loppuvaiheessa. Ala-Kuoliojärvessä juoksutuksen aikaiset ravinnepitoisuudet ovat vaihdelleet vuosittain Lapinluomaa voimakkaammin ilman selvää yhteyttä juoksutetun veden pitoisuustasoon. Kovajoesta tulevat ajoittain hyvinkin ravinnepitoiset vedet vaikuttavat todennäköisesti Ala-Kuoliojärven ravinnetasoon Maunujärven juoksutuksia voimakkaammin. Kasviplanktontuotantoa kuvastavat veden a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet Lapinluomassa juoksutusten aikana keskimäärin hieman suuremmat kuin ennen juoksutuksia. Juoksutuksen aikaista keskiarvoa nosti syyskuussa 2006 mitattu yksittäinen kohonnut pitoisuus. Ala-Kuoliojärvessä a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet keskimäärin samaa tasoa ennen juoksu-

10 tuksia ja niiden aikana. Vertailuvesistön Kovajoen a-klorofyllipitoisuudet ovat vaihdelleet voimakkaasti, mutta pitoisuudet ovat olleet lähes poikkeuksetta Lapinluoman ja Ala-Kuoliojärven pitoisuuksia suurempia. Vuosittaiset muutokset veden a-klorofyllipitoisuuksissa ovat olleet Ala- Kuoliojärvessä samansuuntaisia kuin Kovajoessa. Havaitulla ravinnepitoisuuksien lievällä kasvulla ei voida katsoa olleen selkeää vaikutusta vesistön levätuotantoon. Kasviplanktontuotantoon vaikuttavat ravinteiden ohella muun muassa sääolosuhteet ja pitoisuudet voivat vaihdella kesän aikana paljon. Lapinluoman veden kiintoainepitoisuudet ovat olleet pintakerroksessa juoksutusten aikana samaa tasoa kuin ennen juoksutuksia eli noin 2 mg/l. Suurin havaittu kiintoainepitoisuus on ollut noin 7 mg/l. Maunujärvestä juoksutetun veden kiintoainepitoisuudet olivat tarkastelujaksolla suurimmat vuosina 2008 ja 2009, mutta Lapinluomassa juoksutusten aikana mitatut kiintoainepitoisuudet olivat tavanomaisia eli 1 3 mg/l. Juoksutusten jälkeen loppusyksyllä ja talvella Lapinluoman ja Ala- Kuoliojärven fosforipitoisuudet ovat yleensä laskeneet samalle tasolle kuin ennen juoksutusta tai sitä alhaisemmiksikin. Vertailuvesistön Kovajoen fosforipitoisuuksien ero kesän ja talven välillä on ollut vieläkin selkeämpi siten, että talvella pitoisuustaso on ollut selvästi pienempi. Typpipitoisuudet ovat Lapinluomassa jääneet lähes samalle tasolle kuin juoksutusten aikana. Ala-Kuoliojärvessäkin typpipitoisuuden vuosittaiset maksimiarvot on mitattu useimmiten juoksutuksen jälkeisenä ajankohtana tai talvella ja ajoittain tuolloin on mitattu poikkeuksellisen korkeita pitoisuuksia. Ala-Kuoliojärven kohonneet typpipitoisuudet eivät kuitenkaan ole johtuneet kuormitustarkkailun ja Lapinluoman tarkkailutulosten perusteella Maunujärven kuormituksesta. Kovajoessa typpipitoisuudet ovat olleet keskimäärin hieman pienempiä talvikaudella kuin kesällä. Kiintoainepitoisuudet ovat olleet koko alapuolisessa vesistössä talviaikana keskimäärin selvästi pienempiä kuin ennen juoksutuksia tai niiden aikana. Talvella vuodenajalle tyypillisesti veden ph-arvot ovat olleet hieman alhaisempia ja sähkönjohtavuusarvot aavistuksen verran suurempia kuin kesällä. Kevättalvisin Lapinluoman pohjanläheisen vesikerroksen happitilanne on ollut heikko eli kyllästysprosentti on ollut Myös vesipatsaan puolivälissä on esiintynyt hapen vajausta, kyllästysprosentti on ollut Pohjan läheisen veden pitoisuustaso on helmikuun tilanteessa kuitenkin ollut yleensä lähes samaa tasoa kuin pinnassa eikä merkittävää ravinteiden vapautumista sedimentistä ole ollut havaittavista. Ala-Kuoliojärvessä ja Kovajoessa talvinen happitilanne on ollut yleensä tyydyttävää tasoa, mutta helmikuussa 2007 mitattiin epäilyttävän alhainen happitulos. Teoriassa juoksutusvesien sisältämä orgaaninen aine voi lisätä lähinnä Lapinluoman syvänteiden hapen kulutusta, mikäli näitä vesiä jää syvänteisiin talven ajaksi. Lapinluoman, Heinäjärven ja Ala-Kuoliojärven teoreettinen viipymä on keskivirtaamatilanteessa noin 3 4 kuukautta ja syysvirtaamalla selvästi vähemmän, joten juoksutusvesien voidaan arvioida ainakin osittain huuhtoutuvan pois järvistä alku- ja keskitalven aikana. Tarkastelualueen järvien tyyppisissä järvissä esiintyy kuitenkin kevättalvisin luontaisestikin hapen vajausta ja vuosittaiset vaihtelut ovat suuria riippuen muun muassa jääpeitteen kestosta ja jäätymishetken oloista. Maunujärven täyttö syksyn ja talven valumavesillä vähentää Lapinluoman veden vaihtuvuutta luonnontilaan verrattuna loppusyksyn ja talven aikana. 10

11 11 Yhteenveto vaikutuksista Maunujärven aiheuttaman kuormituksen vaikutukset vesistön ravinne- ja kiintoainepitoisuuksiin ovat olleet vähäisiä. Kuormituksen vesistövaikutuksina ovat juoksutusten aikana ja niiden jälkeen Lapinluomassa kohonneet typpipitoisuudet, mutta systemaattista muutosta ei ole havaittavissa. Juoksutukset tapahtuvat elo-lokakuussa, jolloin veden perustuotanto ei enää ole voimakasta eikä ravinnekuormitus näin ollen aiheuta muutoksia vesistön rehevyystasoon. Ala-Kuoliojärveen Maunujärven kuormitus ei enää vaikuta. Hakija on esittänyt vesioikeuden antaman luonnonravintolammikon rakentamispäätöksen mukaista siianistutusta jatkettavaksi Lapinluomaan, Heinäjärveen ja Ala-Kuoliojärveen. Jätteet ja toiminnan muut vaikutukset ympäristöön Toiminta ei aiheuta melu- tai hajuhaittoja eikä lisää juurikaan liikennettä. Toiminta ei aiheuta päästöjä ilmaan. Jätteitä syntyy vähän. Lannoite- ja kalkkisäkit toimitetaan tyhjinä kaatopaikalle. Kuolleet kalat, joita ajautuu kiinniottolaitteiden sihteihin vähäisiä määriä, toimitetaan kaatopaikalle. Alueella syntyvät vähäiset yhdyskuntajätteet toimitetaan säkissä kaatopaikalle. Alueella ei ole vakituista henkilöstöä ja työkäynnit ovat lyhytaikaisia. Käytössä on kuivakäymälä. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Tarkkailu on ympäristöluvan mukaista käyttötarkkailua. Maunujärven vedenkorkeudet ja tyhjennysvirtaamat kirjataan lammikolla käyntien yhteydessä, tyhjennysaikana käytännössä päivittäin. Lammikon käyttö ja tuotannon suunnittelu edellyttävät muutoinkin vedenlaadun säännöllistä tarkkailua. Lammikon tuotannollista tarkkailua tullaan jatkamaan ottamalla näytteet Maunujärvestä yhdeltä pisteeltä ja järveen laskevan Petäjäpuron suulta. Lammikosta otetaan vesinäytteitä vähintään kolme kertaa tuotantokaudella touko-elokuussa. Vesinäytteistä analysoidaan happamuus, kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, kokonaistyppi ja kiintoaine. Tuotannollisen tarkkailun tulokset tulevat hakijan käyttöön. Lammikon pitkällä ajanjaksolla todettujen vaikutusten vähäisyyden sekä lannoituksen ja kalkituksen alhaisen tason perusteella hakija on esittänyt, että kuormitusta tarkkaillaan määrittämällä lähtevästä vedestä tyhjennyksen alussa, puolivälissä ja lopulla kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, kokonaistyppi ja kiintoaine. Kuormitustarkkailu lähtevästä vedestä esitetään toteutettavaksi joka kolmas vuosi luvan voimassaoloaikana. Samoina vuosina toteutetaan myös vaikutustarkkailu Lapinluomassa, josta otetaan näytteet ennen Maunujärven juoksutusten aloitusta, juoksutusten aikana ja talvella helmikuussa. Edellä mainittujen laatutekijöiden lisäksi Lapinluomasta määritetään happi, ph, sähkönjohtavuus, nitraatti-, nitriitti- ja ammoniumtyppi sekä avovesikaudella a-klorofylli. Tehdyn kalasto- ja kalastustarkkailun perusteella vaikutusalueen järvissä kalastolle ja kalastukselle ei ole aiheutunut haittoja tai muutoksia Maunujärven käytöstä. Säännöstelylupapäätökseen sisältyvän siianistutusvelvoitteen voidaan katsoa ehkäisevän toiminnasta aiheutuvat kalasto- ja kalastusvahingot. Koska kalaston ja kalastuksen tilanne alapuolisilla järvillä on

12 vakaa, kalataloustarkkailua ei ole hakijan esityksen mukaan tarpeen jatkaa. 12 KORVAUKSET Maunujärven luonnonravintolammikon käytöstä ei hakijan mielestä aiheudu korvattavaa vahinkoa. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Aluehallintovirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla lupaviranomaisessa ja Kuusamon kaupungissa sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Aluehallintovirasto on pyytänyt lausunnon Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukselta, Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta sekä Kuusamon kaupungilta ja sen ympäristönsuojeluviranomaiselta. Kuulutuksen julkaisemisesta on lisäksi ilmoitettu Koillissanomissa Lausunnot 1. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus) Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on todennut, että vuosien tarkkailutulosten perusteella kuormituksen vesistövaikutukset juoksutusten aikana ja niiden jälkeen ovat havaittavissa lähinnä Lapinluoman kohonneina typpipitoisuuksina. Myös vähäistä fosforipitoisuuden kasvua on ollut. Luonnonravintolammikon rehevöittävä vaikutus on ilmennyt jossain määrin myös Lapinluoman a-klorofyllipitoisuuden nousevana suuntana. Maunujärvestä juoksutettavan veden laatua tulisi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen mukaan tarkkailla joka vuosi eikä kolmen vuoden välein kuten hakemuksessa on esitetty. Vaikutusten arvioinnissa tarvitaan kuormituksen vuosittaisen vaihtelun sekä mahdollisien fosforikuormituksessa tapahtuvien ylitysten (yli 25 µg/l) vuoksi vuosittaista tarkkailua. Uusittuun tarkkailusuunnitelmaan on esitetty huomattavia supistuksia aikaisempaan vesistötarkkailuun verrattuna. Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskuksen mukaan muutokset voidaan saatujen tarkkailutulosten perusteella pääosin hyväksyä. Lapinluoman tarkkailuun tarvitaan kuitenkin toinen näytteenottokerta kesä-elokuulle, jotta saadaan riittävä tieto järven tilasta kasvukauden aikana. Lapinluoman näytteet tulee ottaa kaksi kertaa kesä-elokuussa ennen juoksutusten aloittamista, yhden kerran tyhjennysjuoksutuksen aikana ja yhden kerran helmikuussa. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on katsonut, että lammikon käytöstä ja lannoituksesta ei ole aiheutunut merkittävää haittaa ympäristölle. Lupamääräysten tarkistaminen voitaneen toteuttaa hakijan esittämällä tavalla ja lupamääräysten tarkistaminen tehdä noin 10 vuoden kuluttua.

13 2. Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä Kainuun ELY-keskus) 13 Kainuun ELY-keskus on katsonut, että Maunujärven käytöstä aiheutuu ravinne- ja kiintoainekuormitusta purkureitille. Lannoituksesta johtuva fosforikuormitus on kuitenkin verrattain vähäistä ja ajoittuu syksyyn, jolloin olosuhteet perustuotannolle eivät ole enää parhaimmillaan. Kainuun ELYkeskus on katsonut, että kuormituksesta yleiselle kalatalousedulle aiheutuva haitta tulee kompensoiduksi Maunujärven vesitalouslupaan perustuvan istutusvelvoitteen toteutuksella. Varsinainen kalasto- ja kalastustarkkailu ei ole tarpeen, koska haitta on verrattain vähäinen, ja hakijan tarkoituksena on seurata vastaanottavan vesistön tilaa. Hakemuksen liitteen 3b mukainen "Maunujärven luonnonravintolammikon alapuolisten vesialueiden kalastustiedustelu vuodelta 2007" tai vastaava perusselvitys on kuitenkin tarpeen liittää lupamääräysten tarkistamishakemukseen, joka on jätettävä vuoden 2019 loppuun mennessä. 3. Kuusamon kaupungin yhdyskuntatekniikan lupa- ja valvontajaosto Yhdyskuntatekniikan lupa- ja valvontajaosto Kuusamon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisena on vaatinut, että Maunujärven luonnonravintolammikon kuormitus- ja vesistötarkkailu säilytetään entisellään ja siihen lisätään juoksutuksen aikainen näytteenottopiste Kuolionjoelta. Kaikkien tarkkailutulosten tulee olla julkisia ja vesistötarkkailun tulokset tulee saattaa ympäristöhallinnon Hertta-tietokantaan, josta ne ovat kaikkien luettavissa -palvelun kautta. Toiminnanharjoittaja tulee velvoittaa varmistamaan, että tiedot löytyvät edellä mainitusta palvelusta. Lisäksi voimassa olevan luvan lupamääräyksestä 5 tulee säilyttää se osa, jossa tulevan vuoden lannoitemäärää on alennettava kymmenellä prosentilla silloin, kun tyhjennysvaiheen virtaamalla painotettu kokonaisfosforipitoisuus ylittää arvon 25 µg/l. Lupa- ja valvontajaosto ei ole hyväksynyt kalasto- ja kalastustarkkailun lopettamista ja on esittänyt harkittavaksi nykyisen istutusvelvoitteen korvaamista velvoitteen arvon suuruisella kalatalousmaksulla. Vaatimuksiaan lupa- ja valvontajaosto on perustellut sillä, että ympäristönsuojelulain varovaisuusperiaatteen mukaan tarkkailun tulee olla kattavaa ja tarkkailualueen tulee ylittää vaikutusalue, jotta mahdollinen vaikutusalueen laajentuminen on havaittavissa. Vesistötarkkailun tulokset eivät sisällä julkisuuslaissa ei-julkiseksi määrättyä tietoa. Hertta-tietokannassa tiedot ovat helposti eri tahojen hyödynnettävissä. Tarkasteltaessa Hertta-tietokantaa havaitaan Maunujärven vesistötarkkailun tuloksista tällä hetkellä puuttuvan ainakin vuosien 2006 ja 2007 tulokset. Hakemuksessa on kuvattu tilanne, jossa tuulisuus oli aiheuttanut pohjan sekoittumisen takia luonnonravintolammikon poistoveden ravinnepitoisuuden nousun. Tämän mahdollisuuden ja mahdollisen ylilannoittamisen vuoksi tulee lannoitusta säätelevä pitoisuusraja säilyttää lupamääräyksissä. Luonnonravintolammikon toimintaa tulee ensisijaisesti tarkastella kuormitusta vastaanottavan vesistön kannalta.

14 Kalatalousmaksu mahdollistaisi aiheutuvien kalasto- ja kalastushaittojen monipuolisemman hyvittämisen esimerkiksi petokalaistutuksilla tai hoitokalastuksella, mutta asianosaisten niin halutessa myös aiemmin toteutetut siianistutukset ovat mahdollisia. 14 Hakijan vastine Aluehallintovirastoon saapuneessa vastineessa on hakija esittänyt seuraavaa. 1. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Maunujärven ja alapuolisen vesistön vedenlaatua on tarkkailtu intensiivisesti jo vuodesta 1995 lähtien, minkä vuoksi lammikon käytöstä on kertynyt mittava aineisto. Sen perusteella juoksutusten vaikutukset ovat hyvin todettavissa ja ennakoitavissa. Koska lannoitusta ei ole tarkoitus lisätä, tilanteen voidaan olettaa pysyvän ennallaan. Vuosina 2008 ja 2009 fosforipitoisuudet nousivat tyhjennysvedessä keskimäärin yli 25 µg/l rajan, joka aiheutui tyhjennysajan poikkeuksellisen voimakkaista tuulista ja sateista. Vaikutukset eivät kuitenkaan näkyneet Lapinluoman vedenlaadussa. Lannoituksen vähentäminen vuonna 2009 ei myöskään alentanut tyhjennysveden keskimääräistä fosforipitoisuutta. Hakija on esittänyt edellä mainituista syistä, että lannoituksen 10 %:n vähentämiselle ei ole tarvetta, koska lannoitustason alentamisella ei ole käytännössä merkitystä Lapinluoman tai Maunujärven ravinnetilanteeseen. Maunujärven lannoituksen taso on huomattavasti alhaisempi, selvästi alle puolet, verrattuna useimpiin muihin ympäristöluvan saaneisiin luonnonravintolammikoihin. Siitä huolimatta hakemuksessa tarkkailu on esitetty yhdenmukaisena ja samantasoisena kuin intensiivisemmän lannoituksen piirissä olevilla yksiköillä. Lapinluoman veden fosfori- ja typpipitoisuuksissa on ollut vain ohimeneviä vähäisiä muutoksia tyhjennyksen aikana. Typpilannoitusta ei käytetä lainkaan. Myöskään pitkällä aikavälillä ravinnepitoisuudet eivät ole nousseet eikä a-klorofyllin tasossa ole selvää kohoavaa suuntaa. Lapinluoman vedenlaatuun vaikuttaa lisäksi myös alueella harjoitettava maa- ja metsätalous. Lapinluomassa ravinne- ja a-klorofyllitaso ovat olleet selvästi alempia kuin alapuolisessa Ala-Kuoliojärvessä. Hakija on katsonut, että Lapinluoman vesistötarkkailuksi riittää yksi näytekerta ennen tyhjennyksen aloittamista, koska toteutuneen tarkkailun perusteella erot näytekertojen välillä ovat olleet yleensä vähäisiä. 2. Kainuun ELY-keskus Hakija on katsonut, että ELY-keskuksen vaatima selvitys voidaan tehdä, vaikka mahdolliset Maunujärven käytöstä aiheutuvat muutokset kalastossa eivät olekaan todennäköisiä lammikon käytön jatkuessa ennallaan. Merkittävämpiä muutoksia voi aiheuttaa esimerkiksi kalastuksen väheneminen, joka on yleinen kehityssuunta useimmilla vesialueilla.

15 15 3. Kuusamon kaupungin yhdyskuntatekniikan lupa- ja valvontajaosto Tarkkailun osalta hakija on viitannut kohdassa 1 vastattuun. Kuolionjoen näytepiste on täysin tarpeeton, koska esimerkiksi yläpuolisen Ala- Kuoliojärven vedenlaadussa ei ole todettu lammikon käytöstä aiheutuvia muutoksia ja Lapinluomassakin on todettu vain ohimenevästi vähäistä ravinnetason nousua. Konsultti on toimittanut tarkkailutulokset asianmukaisesti kaikille luvassa mainituille tahoille. Tietojen ilmoittaminen Herttatietokantaan kuuluu konsultille ja on käytännön rutiinitoimi kaikessa tarkkailussa. Vuosien 2006 ja 2007 tietojen puuttumisesta ei ole hakijalle tullut ilmoitusta. Syytä näiden tietojen puuttumiseen ei ole tiedossa. Hakija on katsonut, että sitä ei tarvitse erikseen velvoittaa valvomaan tietojen kirjaamista, koska kirjaaminen kuuluu periaatteessa aina konsultin tehtäviin tällaisessa tarkkailussa. Kalasto- ja kalastustarkkailun osalta hakija on viitannut kalatalousviranomaisen kannanottoon ja kohdassa 2 vastattuun. Hakija ei ole katsonut tarkoituksenmukaiseksi istutusvelvoitteen muuttamista maksuvelvoitteeksi. Sitä eivät myöskään ole vaatineet kalatalousviranomainen tai kyseisten vesialueiden omistajat. Järviin ei niiden luonteen vuoksi ole järkevää istuttaa esimerkiksi järvitaimenta ja vaikutuksiltaan merkittävän hoitokalastuksen järjestäminen on niin taloudellisesti kuin hallinnollisestikin vaikeaa. MERKINNÄT Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on lakkautettu alkaen ja sen tilalle on perustettu Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue. Aluehallintovirastolla on tätä asiaa ratkaistessaan ollut esillä Pohjois- Suomen vesioikeuden antama päätös, jolla on myönnetty lupa Maunujärven luonnonravintolammikon rakentamiseen ja käyttämiseen. A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U YMPÄRISTÖLUPARATKAISU Aluehallintovirasto tarkistaa Voimalohi Oy:lle myönnetyn, toistaiseksi voimassa olevan Maunujärven luonnonravintolammikon ympäristöluvan nro 70/01/1 lupamääräykset siten kuin jäljempänä olevista lupamääräyksistä ilmenee. Tarkistetut lupamääräykset korvaavat aikaisemmat lupamääräykset kokonaisuudessaan. Lupamääräyksiin on selkeyden vuoksi sisällytetty sellaiset aiemman ympäristöluvan lupamääräykset, joita ei ole poistettu tai joita ei ole ollut tarpeen tarkistaa. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu korvattavaa tai toimenpitein hyvitettävää vahinkoa. Ennakoimattoman vahingon varalta annetaan jäljempää ilmenevä ohjaus. Luvan haltijan on noudatettava jäljempää ilmeneviä lupamääräyksiä.

16 16 LUPAMÄÄRÄYKSET Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin 1. Luonnonravintolammikkoa saa lannoittaa teollisesti valmistetulla fosforilannoitteella, kun lammikosta ei ole juoksutusta. Lannoitus on lopetettava vähintään kuukausi ennen lammikon tyhjentämisen aloittamista. Vuosittain lisättävän lannoitteen kokonaisfosforisisältö saa olla enintään 40 kg. Lammikon veden ph-tasoa saa säätää lisäämällä kalkkia enintään 150 kg/ha ja yhteensä 40 tonnia. Lannoitteita ja kalkkia saa varastoida lammikkoalueella vain yhtä kasvukautta varten. 2. Lannoitus ja kalkitus on tehtävä lammikon vedenlaadun seurantaan tukeutuen välttäen liikalannoitusta ja -kalkitusta. Poikastuotannon kohotessa tasolle yksilöä/ha tai tyhjennysvaiheen virtaamalla painotetun keskimääräisen kokonaisfosforipitoisuuden noustessa yli arvon 25 µg/l käytettävää lannoitemäärää tulee pienentää kokonaisfosforina mitaten seuraavalle kasvukaudelle 10 %:lla. Poikastuotannon ollessa alle yksilöä/ha ja tyhjennysveden keskimääräisen fosforipitoisuuden alle 25 µg/l, voidaan fosforilannoituksen määrää nostaa 10 % kyseisenä kasvukautena käytetystä tasosta edellyttäen, että lupamääräyksen 1 enimmäismäärää ei ylitetä. 3. Kaloja ei saa ruokkia eikä lammikon pohjaa pöyhiä. 4. Lammikko on jälkeen tyhjennettävä niin hitaasti, tasaisesti ja huolellisesti, että ylimääräiseltä kuormitukselta vesistössä vältytään. Lammikon tyhjennyksen aloittamisesta on hyvissä ajoin ilmoitettava Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskukselle. Päästöt ilmaan ja melu 5. Luonnonravintolammikon toiminnasta ei saa aiheutua kohtuuttomia haittoja ympäristölle. Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen 6. Toiminnassa on huolehdittava, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei siitä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Kuolleet kalat ja pakkausjäte on käsiteltävä Kuusamon kaupungin jätehuoltomääräysten mukaisesti. Luvan haltijan on muutoinkin järjestettävä jätehuolto ja jätteen kuljetus asianmukaisesti. Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet 7. Kesäaikaisista juoksutuksista tai poikkeustilanteista, joissa haitallisia aineita pääsee ympäristöön tai voi aiheutua muuta ympäristövahinkoa, on viipymättä ilmoitettava Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle ja Kuusamon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Luvan haltijan on viipymättä ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin vahinkojen torjumiseksi, tilanteen palauttamiseksi ennalleen ja vastaisten vahinkojen estämiseksi sekä järjestettävä tarpeellinen tarkkailu.

17 8. Lammikon syvänteisiin mahdollisesti jääneet kalat saa tuhota rotenonilla asianmukaisin käyttöluvin. Tuhoamisesta ei saa aiheutua haittaa ympäristölle. 9. Lammikolla ilmenevistä kalataudeista on ilmoitettava viipymättä Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskukselle. Lisäksi kalataudeista ilmoittamisen osalta on noudatettava eläintautilain säännöksiä. 17 Tarkkailu- ja raportointimääräys Toiminnan lopettaminen 10. Luvan haltijan on oltava selvillä toiminnan ympäristövaikutuksista ja huolehdittava toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailusta sekä tarkkailutulosten raportoinnista tämän päätöksen liitteen 2 mukaisesti. Aluehallintovirasto voi tarvittaessa muuttaa ja Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskus tarkentaa käyttö- ja päästö- ja vaikutustarkkailua. 11. Luvan haltijan on tehtävä Lapinluomalta, Heinäjärveltä ja Ala- Kuoliojärveltä kalastustiedustelu lupakauden aikana yhden kalenterivuoden osalta hakemuksen liitteenä 3b olevan raportin "Maunujärven luonnonravintolammikon alapuolisten vesialueiden kalastustiedustelu vuodelta 2007" sisällön mukaisesti. 12. Luvan haltijan tulee toimittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksyttäväksi kunkin toimintavuoden loppuun mennessä suunnitelma seuraavan vuoden lannoituksen ja kalkituksen toteuttamisesta. 13. Maunujärven luonnonravintolammikolle on nimettävä vastuullinen hoitaja, jonka nimi ja yhteystiedot on ilmoitettava Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskukselle. 14. Jos lammikon toiminta lopetetaan lupakauden aikana, siitä on ennakkoon ilmoitettava Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle ja Kuusamon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA Vahingonkärsijä voi vaatia luvan haltijalta korvausta ennakoimattomasta vesistön pilaantumisesta aiheutuvasta vahingosta. Hakemus tulee tehdä aluehallintovirastolle. Ennakoimatonta vahinkoa koskevan korvaushakemuksen yhteydessä voi esittää myös luvasta poiketen aiheutetun vahingon korvaamista koskevan vaatimuksen. RATKAISUN PERUSTELUT Lupamääräysten tarkistamisen edellytykset Kyseessä on Maunujärven luonnonravintolammikolle myönnetyn ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamisasia. Lupaharkinta on tehty ja luvan myöntämisen edellytykset on ratkaistu ympäristölupaviraston antamassa päätöksessä nro 70/01/1. Toiminta säilyy nykyisel-

18 lään. Toimittaessa lupamääräysten tarkistamista koskevassa hakemuksessa esitetyn ja tämän luvan tarkistettujen määräysten mukaisesti toiminnan voidaan katsoa olevan parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaista Maunujärven luonnonravintolammikon olosuhteissa. Toimittaessa tarkistettujen lupamääräysten mukaisesti toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Toiminta ei sijoitu kaavamääräysten vastaisesti. Vuoteen 2015 hyväksytyn Oulujoen Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa Kuoliojoen vesistöä ei ole luokiteltu eikä alueelle ole esitetty vesistön tilan kuvausta tai tilatavoitteita. Lupamääräysten mukaisesti toimittaessa Kuoliojoen vesistön tila ei Maunujärven luonnonravintolammikon toiminnan seurauksena nykyisestään heikkene. 18 Lupamääräysten perustelut Kalanpoikasten kasvattaminen luonnonravintolammikossa aiheuttaa lammikon karuuntumista ja edelleen tuoton pienentymistä ravinteiden siirtyessä poikasten ja tyhjennettävän veden mukana vuosittain pois järven ravinnekierrosta. Fosfaattirajoitteisena järvenä Maunujärven tuotantokapasiteettia on mahdollista ylläpitää alkuperäisellä tasolla hallitulla fosforilisäyksellä. Fosforilannoitteen määrä ja laatu on rajattu ylilannoittamisen ja siitä aiheutuvien vesistöön kohdistuvien mahdollisten haitallisten vaikutusten estämiseksi. Teollisen lannoitteen käytöllä voidaan tarkasti määrittää lannoituksen suuruus. Lannoituksen ajankohta on rajattu lupamääräyksen 1 mukaisesti, jotta ravinteet ehtivät lammikon tuotantoketjuun ja sitoutuvat kalamassaan, eivätkä kulkeudu syksyllä tyhjennysveden mukana vesistöön. Lammikon ph:n säätäminen kalkkia lisäämällä parantaa kalojen kasvuolosuhteita. Toiminnalla ei aiheuteta haittoja vesistöön. Lammikon tyhjentämisen yhteydessä vedessä olevat ravinteet kulkeutuvat vesistöön. Ravinnelisäys voi kasvattaa vesien tuotantoa ja mahdollisesti aiheuttaa rehevöitymistä. Lupamääräyksessä 2 fosforilannoitteen käyttöä on rajoitettu siten, että poikastuotannon kohotessa tasolle yksilöä/ha tai vastaavasti korkeimman sallitun veden fosforipitoisuuden ylittyessä lannoitusta tulee pienentää. Määräyksen avulla pyritään löytämään lannoituksen tasapainotaso, jolla poikastuotanto täyttää tavoitteet ja kuormitus vesistöön on mahdollisimman pieni. Poikastuotannon laskiessa alle tavoitteen ja veden fosforipitoisuuden jäädessä alle sallitun rajan on lannoitusta mahdollista määräyksen mukaisesti lisätä. Lannoitussuunnitelman hyväksyttämisellä valvovalla viranomaisella varmistetaan, että luvan haltija noudattaa lupamääräysten 1 2 mukaisia vaatimuksia (lupamääräys 12). Luonnonravintolammikon aiheuttamaa kuormitusta ei ole mahdollista kohtuullisin kustannuksin rajoittaa muutoin kuin pitämällä tyhjennysaika riittävän pitkänä, juoksuttamalla vettä tasaisesti, liikalannoituksen välttämisellä

19 ja lopettamalla lannoitus hyvissä ajoin ennen tuotantokauden loppumista sekä välttämällä pohjalietteen sekoittamista veteen tyhjennysaikana. Juoksutusten vaikutusta vedenlaatuun on seurattava. Ottaen huomioon lammikon sijainti yleisluontoiset määräykset haju- ja meluhaittojen vähentämisestä ovat riittävät. Tarkkailu ja raportointi Ympäristönsuojelulain 5 :n 1 momentin perusteella luvan haltijan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Tämän vuoksi luonnonravintolammikolla pidetään hoitopäiväkirjaa, johon kirjataan kaikki hoito- ja kunnossapitotapahtumat. Lisäksi luvan haltijalle on määrätty päästö- ja vaikutustarkkailu. Maunujärven vedenlaadun seurannalla saadaan tietoa lannoituksen onnistumisesta ja voidaan etukäteen arvioida tyhjennysjuoksutuksen aiheuttamaa kuormitusta. Seuranta mahdollistaa myös Maunujärven vedenlaadun vertailemisen muihin alueen järviin ja sitä kautta toiminnan vaikutusten arvioinnin. Luotettavan tiedon saamiseksi suuren luonnonravintolammikon aiheuttamasta kuormituksesta ja vesistövaikutuksista on luvan haltija määrätty seuraamaan virtaamaa ja vedenlaatua ja vaikutuksia kasvukausittain. Yksittäisten näytteenottokertojen epävarmuustekijöiden poistamiseksi on kuormitusnäyte määrätty otettavaksi kokoomanäytteenä. Vesistön vedenlaadun tarkkailulla seurataan luonnonravintolammikon vaikutuksia. Tarkkailun avulla voidaan havaita, mikäli luvan mukaisella toiminnalla on haitallisia vaikutuksia ja ryhtyä toimenpiteisiin niiden vähentämiseksi. Mahdolliset kalasto- ja kalastusvaikutukset kohdistuvat Lapinluomaan, Heinä- ja Ala-Kuoliojärveen. Näillä vesistöillä on paikallista kalastusmerkitystä. Vesitalousluvassa määrätty istutusvelvoite on riittävä ehkäisemään ne mahdolliset vahingot, joita luonnonravintolammikon toiminnasta voi aiheutua. Lupamääräyksen 11 mukainen selvitys on tarpeen toiminnan kalasto- ja kalastusvaikutusten seuraamiseksi ja luvan haltija on siihen suostunut. Toiminnan vesiin kohdistuvien vaikutusten tarkkailumääräystä annettaessa on otettu huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetussa vesien tilaa koskevassa seurantaohjelmassa on pidetty tarpeellisena seurannan järjestämiseksi. Toiminnan tarkkailun tietoja voidaan käyttää vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa seurannassa ja vesienhoitosuunnitelman laadinnassa. 19 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja Kainuun ELY-keskuksen vaatimukset on otettu lupamääräyksistä sekä tämän päätöksen liitteestä 2 ilmenevästi huomioon. Kuusamon kaupungin yhdyskuntatekniikan lupa- ja valvontajaoston vaatimukset on otettu lupamääräyksistä sekä tämän päätöksen liitteestä 2 ilmenevästi huomioon. Maunujärvestä aiheutuva kuormitus vesistöön ei nykyisestään kasva. Saadun selvityksen perusteella aluehallintovirasto katsoo, ettei ole syytä laajentaa vesistötarkkailua Kuolionjoelle. Maunujärveä kos-

20 keva istutusvelvoite on määrätty luonnonravintolammikon rakentamista ja käyttämistä koskevassa Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksessä. Velvoite on riittävä ehkäisemään ne mahdolliset vahingot, joita luonnonravintolammikon toiminnasta voi aiheutua. 20 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Luvan voimassaolo Lupa myönnetään toistaiseksi voimassa olevana. Toiminnan harjoittaminen edellyttää, että luvan haltijalla on oikeus hanketta varten tarvittaviin alueisiin. Tarvittaessa aluehallintovirasto voi ympäristönsuojelulain 58 ja 59 :ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä muuttaa lupaa tai valvontaviranomaisen aloitteesta peruuttaa luvan. Lupamääräysten tarkistaminen Korvattavat määräykset Luvan haltijan on viimeistään jätettävä aluehallintovirastolle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi. Mikäli hakemusta ei tehdä määräajassa, aluehallintovirasto voi määrätä luvan raukeamaan. Lupamääräysten tarkistamista koskevassa hakemuksessa on esitettävä yhteenveto hoitopäiväkirjasta ja kuormituksesta sekä arvio hankkeen vaikutuksesta vesistön vedenlaatuun ja käyttökelpoisuuteen. Lisäksi hakemukseen on liitettävä tarvittavat selvitykset ympäristökuormituksen vähentämiseksi toteutusaikatauluineen ja muut ympäristönsuojeluasetuksessa säädetyt selvitykset. Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston antaman päätöksen nro 70/01/1 lupamääräykset Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen Jos asetuksella annetaan tämän luvan määräyksiä ankarampia säännöksiä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, asetusta on luvan estämättä noudatettava ympäristönsuojelulain 56 :n nojalla. PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Tämä päätös tulee noudatettavaksi sen saatua lainvoiman. SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET Ympäristönsuojelulaki 41, 42 1 momentti, 43 1 ja 3 momentti, 45 1 momentti, 46 1 ja 2 momentti, 52 3 momentti sekä 55 2 momentti