Pääkaupunkiseudun ympäristömeludirektiivin mukainen meluselvitys. Yhdistelmäraportti

Transkriptio

1 Yhdistelmäraportti

2 (54) Esipuhe EU:n ympäristömeludirektiivin (2002/49/EY) voimaan tulon jälkeen on Suomessa vuonna tehty niin kutsutut ensimmäisen vaiheen meluselvitykset sekä meluntorjunnan toimintasuunnitelmat. Ensimmäisessä vaiheessa meluselvitykset tehtiin vilkkaimmin liikennöidyistä maanteistä ja rautateistä sekä Helsinki Vantaan ja Helsinki Malmin lento-asemista. Kaupungeista vain Helsingin kaupunki oli ensimmäisellä kierroksella selvitysvelvollinen. Vuosina toteutetut niin kutsutut toisen vaiheen meluselvitykset on tehty yli asukkaan väestökeskittymistä, maanteistä joiden liikennemäärä on yli 3 miljoonaa ajoneuvoa vuodessa, rautateistä joiden liikennemäärä on yli junaa vuodessa sekä lentoasemista, joilla on yli operaatiota vuodessa. Tässä vuonna 2010 alkaneessa pääkaupunkiseudun meluselvityksessä kohteena ovat Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten alueilla sijaitsevat pää- ja kokoojakadut, maantiet ramppeineen sekä rautatiet. Meluselvitykseen eivät sisältyneet teollisuus, satamat, Helsinki-Vantaan ja Helsinki-Malmin lentoasemat ja Helsingin kaupungin metro- ja raitioliikenne. Nämä raportoidaan kaupunkien omissa yhdistelmämeluselvityksissä. Pääkaupunkiseudun meluselvitys on tehty Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunkien sekä Liikenneviraston yhteistyönä. Maanteiden osalta työhön osallistui myös Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Pääkaupunkiseudun meluselvityksen tuloksia on esitelty tämän yhdistelmäraportin lisäksi erikseen rautateitä ja direktiivin tarkoittamia maanteitä käsittelevissä raporteissa. Selvitys alkoi syyskuussa 2010 ja valmistui maaliskuussa Selvitysvelvolliset kunnat ovat tiedottaneet asukkaita sekä muita tahoja internet-sivuillaan selvityksen alkamisesta sekä selvityksen tuloksista. Lisäksi selvityksen tulokset on esitelty hankkeen päätyttyä tiedotusvälineille suunnatussa tiedotustilaisuudessa. Selvitystyö on laadittu Sito Oy:ssä, jossa työstä vastasivat projektipäällikkönä toiminut Anne Määttä, projektisihteerinä toimineet Tuomo Pynnönen ( saakka) ja Siru Parviainen ( alkaen), meluasiantuntijana Jarno Kokkonen, melumallintajina Juha Korhonen, Olli Kontkanen ja Jussi Jääoja, maastomalliasiantuntijana Olli Hänninen, paikkatietoasiantuntijana Antero Keskinen sekä laadunvarmistajana Timo Huhtinen. Työtä ohjaavina tahoina toimivat kaupunkien ja Liikenneviraston edustajista koostetut projektin edistymistä seuraava sekä hallinnollisista päätöksistä vastannut ohjausryhmä (yhteensä 3 kokousta) ja työn yksityiskohtaisempien ja teknisempien kokonaisuuksien ohjauksesta vastannut projektiryhmä (yhteensä 7 kokousta). Ohjausryhmän jäseninä toimivat: ympäristöjohtaja Pekka Kansanen, Helsingin kaupungin ympäristökeskus, ohjausryhmän puheenjohtaja ympäristöjohtaja Stefan Skog, Vantaan kaupungin ympäristökeskus, ohjausryhmän varapuheenjohtaja ympäristösuojelupäällikkö Tuula Hämäläinen-Tyynilä, Espoon kaupungin ympäristökeskus valvontapäällikkö Kari Kavasto, Espoon kaupungin ympäristökeskus ympäristöpäällikkö Anna-Lena Granlund-Blomfelt, Kauniaisten kaupunki

3 (54) yksikönpäällikkö Arto Hovi, ympäristö ja turvallisuus, Liikennevirasto tutkimus- ja kehittämiskoordinaattori Anders Jansson, Liikennevirasto suunnittelija Larri Liikonen, Uudenmaan ELY-keskus ympäristöjohtaja Mikko Viinikainen, Finavia ympäristöinsinööri Krister Höglund, Finavia ( asti) ylitarkastaja Erkki Poikolainen, Liikennevirasto, projektiryhmän edustaja ympäristötarkastaja Anu Haahla, Helsingin kaupungin ympäristökeskus, projektiryhmän edustaja ( asti) ympäristötarkastaja Taiju Virtanen, Helsingin kaupungin ympäristökeskus ( alkaen) osastopäällikkö Anne Määttä, Sito Oy, konsultin projektipäällikkö asiantuntija Tuomo Pynnönen, Sito Oy, projektisihteeri ( asti) nuorempi asiantuntija Siru Parviainen, Sito Oy, projektisihteeri ( alkaen). Projektiryhmän jäseninä toimivat: ylitarkastaja Erkki Poikolainen, Liikennevirasto, projektiryhmän puheenjohtaja ympäristötarkastaja Anu Haahla, Helsingin kaupungin ympäristökeskus ( asti) ympäristötarkastaja Eeva Pitkänen, Helsingin kaupungin ympäristökeskus ( alkaen) diplomi-insinööri Matti Neuvonen, Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirasto johtava ympäristötarkastaja Saara Juopperi, Vantaan kaupungin ympäristökeskus ( asti) liikenneinsinööri Pirjo Suni, Vantaan kaupunki, kuntatekniikan keskus ympäristöinsinööri Krister Höglund, Vantaan kaupungin ympäristökeskus ( alkaen) valvontapäällikkö Kari Kavasto, Espoon kaupungin ympäristökeskus, varalla ympäristötarkastaja Lea Salonpää Espoon kaupungin ympäristökeskus suunnitteluinsinööri Jenni Saarelainen, Espoon kaupunki, kaupunkisuunnittelukeskus, varalla suunnittelupäällikkö Petri Suominen, Espoon kaupunki, kaupunkisuunnittelukeskus ympäristöpäällikkö Anna-Lena Granlund-Blomfelt, Kauniaisten kaupunki tarkastaja Arto Kärkkäinen, Uudenmaan ELY-keskus osastopäällikkö Anne Määttä, Sito Oy, konsultin projektipäällikkö asiantuntija Tuomo Pynnönen, Sito Oy, projektisihteeri asti nuorempi asiantuntija Siru Parviainen, Sito Oy, projektisihteeri alkaen vanhempi asiantuntija Jarno Kokkonen, Sito Oy.

4 (54) SISÄLTÖ ESIPUHE JOHDANTO Ympäristömeludirektiivin keskeinen sisältö Kansalliset säädökset Ympäristömeludirektiivin kansallinen täytäntöönpano Ympäristömeludirektiivin mukaiset melun tunnusluvut sekä laskentakorkeus SELVITYSALUE Helsinki Yleiskuvaus I-vaiheen meluselvitys ja meluntorjuntaohjelma Muut meluntorjuntaohjelmat ja -toimet Espoo Yleiskuvaus Meluntorjuntaohjelmat ja -toimet Kauniainen Yleiskuvaus Meluntorjuntaohjelmat ja -toimet Vantaa Yleiskuvaus Meluntorjuntaohjelmat ja -toimet MELULÄHTEET JA LIIKENNETIEDOT Tieliikenne Maantiet Kadut Nopeusrajoitukset Raskas liikenne Vuorokausijakaumat Vuorokausiliikenne Talviliikenne Rautatiet ARVIOINTIMENETELMÄT Laskentamallit, -ohjelmat ja -menettelyt Laskenta-asetukset Laskennan suoritus MAASTOMALLI Kaupunkien maastomalli Lähtöaineisto Korkeusaineisto Maastomallin muokkaus Melumalli Rakennukset Maanpinnan absorptio Erityispäällysteet Maastomalli selvitysalueen ulkopuolella Meluesteet Helsinki Espoo Kauniainen Vantaa Asukaslaskennat... 27

5 (54) 5.6 Tilastotietoa maastomallista TULOKSET Meluvyöhykkeet ja taulukot Päivä-ilta-yömelutaso L den ja yömelutaso L yö Ekvivalenttimelutasot L Aeq (7-22) ja L Aeq (22-7) Tulosten tarkastelu Epävarmuustekijöiden tarkastelu LÄHTEET LIITTEET... 53

6 (54) 1 Johdanto 1.1 Ympäristömeludirektiivin keskeinen sisältö Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/49/EY ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta (ympäristömeludirektiivi) tuli voimaan (1). Direktiivin tavoitteena on määritellä yhteisölle yhteinen toimintamalli, jonka avulla voidaan välttää, ehkäistä tai vähentää ympäristömelulle altistumisen haittoja, joiksi katsotaan myös melun häiritsevyys. Haittoja vähennetään tärkeysjärjestyksessä. Direktiivin tavoitteena on saada jäsenvaltioiden melutasoista vertailukelpoisia tietoja. Direktiivi koskee yli asukkaan väestökeskittymiä, pääliikenneväyliä sekä suuria lentoasemia. Tieliikenteen pääväyliä ovat direktiivin mukaan tiet, joilla liikennöi vuosittain yli 3 miljoonaa ajoneuvoa. Rautatieliikenteessä pääväyliä ovat ne, joilla liikkuu vuosittain yli junaa. Suuret lentoasemat ovat siviililentoasemia, joilla on vuosittain yli nousua tai laskua. Direktiivi velvoittaa keräämään, vertailemaan ja välittämään ympäristömelua koskevaa tietoa. Direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi: tehdään meluselvitykset ympäristömelulle altistumisesta, laaditaan toimintasuunnitelmat melun ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi sekä välitetään tietoa ympäristömelusta ja sen vaikutuksista kansalaisille. Ensimmäisessä vaiheessa, kesäkuun loppuun 2007 mennessä, tehtiin selvitykset yli asukkaan väestökeskittymistä, maanteistä, joiden liikennemäärä on vuodessa yli kuusi miljoonaa ajoneuvoa, rautateistä, joiden liikennemäärä on yli junaa vuodessa sekä lentoasemista, joilla on vuosittain yli nousua tai laskua. Meluselvitys laadittiin vuoden 2006 liikenne- ja asukastietoihin perustuen ja toimitettiin merkittäväksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Toisessa vaiheessa, kesäkuun 2012 loppuun mennessä tehdään selvitykset kaikista direktiivin mukaisista väestökeskittymistä, pääväylistä ja lentoasemista. Selvitykset laaditaan vuoden 2011 liikenne- ja asukastietoihin perustuen, ja toimitetaan merkittäväksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään, kuten ensimmäisen vaiheen selvitykset. Euroopan yhteisössä otetaan käyttöön yhteiset melun tunnusluvut, päivä-iltayömelutaso (painotettu keskiäänitaso) eli vuorokausimelutaso L den ja yömelutaso L yö. Nämä ovat pitkän ajan keskiäänitasoja, jotka määritellään vuoden päivä-, ilta- ja yöaikojen sekä sääolojen kannalta keskivertovuoden perusteella. Yhteisten melun tunnuslukujen mukaiset meluvyöhykkeet arvioidaan yhteisillä laskenta- ja mittausmenetelmillä. Meluselvitysten laatimisen jälkeen molemmissa vaiheissa laaditaan meluntorjunnan toimintasuunnitelmat. Toimintasuunnitemassa esitetään muun muassa lyhyen ja pitkän ajan suunnitelma meluntorjuntatoimista ja niiden arvioiduista vaikutuksista melulle altistuvien asukkaiden määrään. Lisäksi käsitellään toimenpiteiden vaatimaa rahoitusta ja vuorovaikutusta. Meluntorjunnan toimintasuunnitelmaan voi kuulua toimia, jotka liittyvät liikennesuunnitteluun, maankäytön suunnitteluun, teknisiin toimiin melulähteissä, hiljaisempien melulähteiden valintaan, melun leviämisen ajalliseen tai alueelliseen rajoittamiseen sekä muihin rajoituskeinoihin, kuten taloudelliseen ohjaukseen.

7 (54) Meluntorjunnan toimintasuunnitelma ensimmäisen vaiheen selvityskohteista laadittiin ja toimitettiin merkittäväksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään 18. päivään heinäkuuta 2008 mennessä. Toisen vaiheen selvityskohteiden meluntorjunnan toimintasuunnitelmien on oltava valmiina 18. heinäkuuta Toisen vaiheen jälkeen meluselvitykset ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmat on tarkastettava joka viides vuosi kaikista direktiivin mukaisista väestökeskittymistä, pääväylistä ja lentoasemista. 1.2 Kansalliset säädökset Ympäristömeludirektiivin kansallista täytäntöönpanoa varten on ympäristönsuojelulakia (86/2000) täydennetty muutoksella (459/2004) Euroopan yhteisön edellyttämistä meluselvityksistä ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmista (2). Muutoksessa lakiin lisättiin pykälät 25a ja 25b. Valtioneuvoston asetuksella Euroopan yhteisön edellyttämistä meluselvityksistä ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmista (801/2004) säädetään näissä käytettävistä melun tunnusluvuista, meluselvitysten ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmien yksityiskohtaisesta sisällöstä sekä niiden laatimisen aikatauluista (3). Asetukseen sisältyy myös säännökset velvollisuuksista toimittaa tietoa komissiolle. Asetuksen 1. pykälässä todetaan, että sitä sovelletaan ainoastaan ympäristömeludirektiivin täytäntöön panemiseksi annetun lain tarkoittamiin selvityksiin. Sitä ei täten sovelleta muihin Suomessa tehtäviin meluselvityksiin. Ympäristömelulla tarkoitetaan asetuksen 2. pykälän mukaan ei-toivottua tai haitallista ihmisen toiminnan aiheuttamaa ulkona esiintyvää ääntä, kuten kulkuvälineiden, tie-, raide- ja lentoliikenteen sekä teollisuuslaitosten toiminnan aiheuttamaa ääntä. Haitoilla tarkoitetaan ihmiselle aiheutuvia terveyshaittoja ja häiritsevyydellä melun aiheuttamaa kielteisenä koettua elämyspiirrettä. Hiljaisella alueella väestökeskittymässä tarkoitetaan aluetta, jossa minkään melulähteen aiheuttama keskiäänitaso L Aeq ei ylitä päivällä (kello ) 50 db eikä yöllä (kello ) 45 db. Meluselvitystä käytetään meluntorjunnan toimintasuunnitelman laadintaan, kansalaisille tarkoitettuna tietolähteenä ja EU:n komissiolle toimitettavien tietojen hankkimiseen. Asetuksessa säädetään, että meluselvityksen tulee sisältää tulosten lisäksi tiedot selvityskohteesta ja aiemmin tehdyistä meluntorjuntatoimista, selvityksen laatijasta sekä käytetyistä menetelmistä. Meluselvityksessä tulee melutilanteesta arvioida ympäristönsuojelulain 25 a :n 1 momentin mukaisista kohteista päivä-ilta-yö-melutaso L den erikseen tieliikenteestä, rautatieliikenteestä, lentoliikenteestä ja teollisuudesta sekä esittää melun desibelimäärän perusteella meluvyöhykkeet: 55 59, 60 64, 65 69, ja 75 db. Meluselvityksessä arvioidaan myös yömelutaso L yö erikseen tieliikenteestä, rautatieliikenteestä, lentoliikenteestä ja teollisuudesta sekä esitetään melun desibelimäärän perusteella meluvyöhykkeet: 50 54, 55 59, 60 64, ja 70 db. Meluselvityksessä ilmoitetaan edellä mainituilla vyöhykkeillä melulle altistuvissa rakennuksissa asuvien henkilöiden määrät sekä lukumäärä, kuinka moni edellä mainituista henkilöistä asuu rakennuksissa, joissa on erityinen ääneneristys ympäristömelua vastaan, ja kuinka moni asuu rakennuksissa, joissa on hiljainen ulkoseinä, jos tiedot ovat käytettävissä. Meluselvityksessä ilmoitetaan myös arvio eri meluvyöhykkeillä olevien asuinrakennusten sekä hoito- ja oppilaitosten määristä.

8 (54) 1.3 Ympäristömeludirektiivin kansallinen täytäntöönpano Ensimmäisessä vaiheessa (2007) väestökeskittymistä mukana oli ainoastaan Helsinki. Maanteitä oli selvitettävänä noin 750 kilometriä, ja rautateitä noin 96 kilometriä. Lentoasemista mukana oli Helsinki-Vantaa. Lisäksi Helsinki-Malmin lentoasema sisältyi Helsingin kaupungin selvitykseen. Näistä kohteista laadittiin meluntorjunnan toimintasuunnitelmat. Toisessa vaiheessa (2012) väestökeskittymistä ovat mukana pääkaupunkiseutu (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen), Turku, Tampere, Lahti ja Oulu. Selvitettäviä maanteitä on noin 2100 kilometriä ja rautateitä noin 170 kilometriä. Lentoasemista selvitys tehdään Helsinki-Vantaasta erikseen sekä Helsinki-Malmista osana Helsingin meluselvitystä. Tässä selvityksessä tavoitteena on arvioida pääkaupunkiseudun kuntien alueella esiintyvä tie- ja rautatieliikenteen aiheuttama ympäristömelu laatimalla meluvyöhykekartat ja arvioimalla melulle altistuvien asukkaiden määrät meluvyöhykkeillä. Selvitys kuvaa vuoden 2011 melutilannetta, ja se tehtiin laskemalla liikenteen aiheuttamat melutasot ympäristömelun laskentamalleilla. Tarkastelu tehtiin erikseen tie- ja rautatieliikenteelle. Lisäksi tarkasteltiin erikseen ne maantiet, joiden liikennemäärä on yli ajoneuvoa vuodessa. Tähän meluselvitykseen eivät sisältyneet teollisuus, satamat, Helsinki-Vantaan ja Helsinki-Malmin lentoasemat ja Helsingin kaupungin metro- ja raitioliikenne. Näiden aiheuttamat melutasot selvitetään erikseen ja raportoidaan kaupunkikohtaisissa meluselvitysraporteissa. 1.4 Ympäristömeludirektiivin mukaiset melun tunnusluvut sekä laskentakorkeus Melun tunnusluvulla tarkoitetaan melun häiritsevyyden tai muiden haittojen arviointiin käytettävää melun fysikaalista voimakkuutta kuvaavaa suuretta. Ympäristömeludirektiivin mukaisissa meluselvityksissä melun yleistä häiritsevyyttä kuvaavana tunnuslukuna tulee käyttää vuorokaudenajan mukaan painotettua päivä-ilta-yömelutasoa eli vuorokausimelutasoa L den ja yöajan painottamatonta keskiäänitasoa eli yömelutasoa L yö. Päivä-ilta-yömelutason L den osatekijät, ajat ja painotukset on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Päivä-ilta-yömelutason L den osatekijät, ajat ja painotukset. Vuorokauden aika ja aika, klo kesto, h painotus, db taso päivä L d ilta L e yö L n Laskennallisesti päivä-ilta-yömelutaso määritetään seuraavasti: missä L d, L e ja L n ovat eri vuorokaudenaikojen pitkän ajan keskiäänitasoja. L d on päivällä, L e illalla ja L n yöllä esiintyvä keskiäänitaso (taulukko 1). Kaikissa äänitasoissa on A-painotus. Päivä-ilta-yömelutason L den osatekijät ovat melutasosuureina sinänsä samoja kuin Suomessa nykyisin käytettävät keskiäänitasot eli ekvivalentit A-painotetut äänitasot

9 (54) 2 Selvitysalue 2.1 Helsinki Yleiskuvaus L Aeq. Tärkeä lisämääritelmä on, että vuorokaudenajan lisäksi päivän, illan ja yön keskiäänitasot koskevat koko vuoden pituista aikaa. Ne määritetään koko vuoden kaikkien päivien, iltojen ja öiden perusteella. Melulähteiden päästöjen vuodenaikoihin liittyvän ajallisen vaihtelun lisäksi päivä-, ilta- ja yömelutasot on tarkoitus määrittää sään kannalta keskimääräisen vuoden perusteella. Päivä-ilta-yömelutasoa L den ei ole käytetty muissa Suomessa tehdyissä meluselvityksissä. Uusi melutasosuure saa eri lukuarvoja kuin Suomessa käytettävä päiväajan keskiäänitaso L Aeq, joten tämän selvityksen tuloksia ei voi suoraan verrata muiden selvitysten tuloksiin. Suomessa ympäristömelua säännellään valtioneuvoston päätöksessä (993/92) annettujen ohjearvojen nojalla (4). Ohjearvot koskevat päivän ja yöajan keskiäänitasoja L Aeq, joten tässä selvityksessä laskettujen melusuureiden L den ja L yö tuloksia ei voida suoraan verrata melutason ohjearvoihin. Vapaassa, esteettömässä ympäristössä vuorokaudenaikojen painotukset tuottavat päivä-ilta-yömelutasolle L den jonkin verran suuremman lukuarvon Suomessa käytettävään päivän keskiäänitasoon L Aeq. Vaikutus on käytännössä vaihteleva: tieliikennemelulla vaikutus on pienehkö; ero on noin 1-3 db jos rautatieliikenteessä on merkittävää yö(tavara)liikennettä, voi esiintyä hieman edellistä suurempia eroja jatkuvasti toimiva teollisuus tuottaa suurimman eron, lähes 7 db asti. Päivä-ilta-yömelutaso L den ja tämän selvityksen yömelutaso L yö poikkeavat Suomen nykyiseen käytäntöön verrattuna myös laskentakorkeuden suhteen. Näiden melusuureiden ollessa kyseessä melutasoja tarkastellaan neljän metrin korkeudella maanpinnasta, kun normaalisti Suomessa käytetään kahden metrin laskentakorkeutta. Neljän metrin laskentakorkeudella on kahdenlaisia vaikutuksia verrattuna kahden metrin laskentakorkeuteen; akustisesti pehmeän maanpinnan maavaimennus on pienempi ja estevaimennus on pienempi. Molemmat tekijät suurentavat päivä-iltayömelutason L den arvoa verrattuna samassa paikassa kahden metrin korkeudella laskettuun tai mitattuun päiväajan keskiäänitasoon L Aeq (7-22). Vuorokaudenaikojan painotuksen ja suuremman laskentakorkeuden yhteisvaikutuksena päivä-ilta-yömelutaso L den saa melulähteestä ja maastosta riippuen noin 2-5 db suurempia arvoja kuin päiväajan keskiäänitaso L Aeq (7-22). (5) Neljän metrin korkeudella laskettu yömelutaso L yö eroaa Suomessa nykyisin käytössä olevasta yöajan keskiäänitasosta L Aeq (22-7) tarkastelukorkeuden osalta ja lisäksi se kuvaa koko vuoden keskimääräistä yömelutasoa. Niiden väliseen eroon vaikuttaa siten vain maa- ja estevaimennus. Yömelutaso L yö saa keskimäärin 1-2 db suurempia arvoja kuin normaalisti käytössä oleva yöajan keskiäänitaso L Aeq (22-7). Helsingin kaupunkirakenne muodostuu tiiviistä, niemelle sijoittuvasta kantakaupungista ja sitä ympäröivistä esikaupunkialueista, jotka sijoittuvat säteittäin teiden ja ratojen varsille. Rakennettujen alueiden välissä on laajoja viheralueita. (5) Viimeisin muutos kaupungin rajoihin oli Lounais-Sipoon liittäminen osaksi Helsinkiä vuonna 2009.

10 (54) Helsingin maa-alueen pinta-ala on noin 214 km 2. Vuoden 2011 alussa asukkaita oli Keskimääräinen asukastiheys on hieman alle 2800 asukasta neliökilometrillä. Kaupungin keskeinen tavoite maankäytössä on yhteiskuntarakenteen tiivistäminen. Tämä osaltaan lisää melualueille rakentamista ja meluntorjuntatarvetta. Merkittävimpiä käynnissä olevia maankäytön muutoksia on ollut keskustan tavarasatamien vuonna 2008 tapahtunut siirtyminen Vuosaareen, ja vanhojen satama-alueiden muuttaminen asuinkäyttöön. Helsingin tärkeimmät teollisuusalueet ovat Pitäjänmäki Konala Vihdintien varressa ja Herttoniemi Roihupelto Itäväylän läheisyydessä. Monia vanhoja teollisuusalueita on viime vuosikymmeninä muutettu asuinkäyttöön. (5) Helsingin tieliikenteen pääverkko valmistui nykyiseen muotoonsa joitain poikkeuksia lukuun ottamatta 1970-luvun alkupuolella. Viimeisimmät täydennykset tehtiin Vuosaaren sataman rakentamisen yhteydessä, kun Kehä III:n jatke Vuosaaren satamatie (seututie 103) rakennettiin. Tie avattiin liikenteelle lokakuussa Helsingin alueella kulkeva päärata pohjoiseen avattiin vuonna 1862 ja rantarata Turkuun avattiin vuonna Lisäksi Vantaan Martinlaaksoon kulkee paikallisrata, joka avattiin vuonna Myös vuonna 2008 avattu Vuosaaren satamarata kulkee osan matkaa Helsingissä, mutta se sijoittuu tunneliin, eikä näin ollen vaikuta alueen melutilanteeseen I-vaiheen meluselvitys ja meluntorjuntaohjelma Helsinki oli ainoa kaupunki Suomessa, josta vuonna 2007 tehtiin direktiivin mukainen meluselvitys (5). Selvityksessä huomioitiin liikennemelulähteet (tiet ja kadut, rautatiet, metro, raitiotiet sekä lentoliikenne). Ympäristöluvanvaraisten toimintojen melutasoja ei mallinnettu, koska niiden aiheuttama ympäristömelu on rajattu lupaehdoilla. Selvityksen tulokset esitettiin meluvyöhykekartoilla ja asukasmäärätaulukkoina. Päivä-iltayömelutasoilla (L den ) laskettuna vuonna 2007 yli 55 db tieliikenteen melulle altistui asukasta ja raideliikenteen (raitiotie- ja rautatieliikenne) yli 55 db melulle altistui asukasta. Vuonna 2008 valmistui ympäristömeludirektiivin edellyttämä meluntorjunnan toimintasuunnitelma (6). Suunnitelmassa on kuvattu lyhyellä aikavälillä ennen toisen vaiheen meluselvityksen ja torjuntasuunnitelman laatimista toteutettavaa meluntorjuntaa sekä pitkän ajan meluntorjuntastrategiaa. Meluntorjunnan toimintasuunnitelmassa määritettyjen toimenpiteiden toteutumista on seurattu vuosittain: vuoden 2010 loppuun mennessä esitetyistä toimenpiteistä noin neljäsosa on toteutunut lähes kokonaan, noin puolet on toteutusvaiheessa ja noin neljäsosa vielä vailla toteutusta. Helsingin kaupungin meluntorjunnan toimintasuunnitelmassa tunnistettiin alueen herkistä kohteista (hoito- ja oppilaitokset sekä leikkipuistot) 15 meluntorjuntaa vaativaa kohdetta: Vallilan alakoulu Asukaspuisto Vallila Åshöjdens grundskola Taivallahden peruskoulu Ala-Malmin peruskoulu Eläintarhan alakoulu Kaisaniemen alakoulu Zacharias Topeliusskolan

11 (54) Päiväkoti Leppäsuo Ebeneser-koulu Englantilainen koulu Asukaspuisto Lehdokki Leikkipuisto Työmiehenpuistikko Tehtaankadun alakoulu Leikkipuisto Kurranummi Lisäksi torjuntasuunnitelmassa tunnistettiin 12 kiireellisintä katuliikenteen melulle altistuvaa meluntorjuntakohdetta: Kuusisaarentie Itäväylä Herttoniemenranta Itäväylä Herttoniemi Laajasalontie Kustaa Vaasan tie Turuntie Konalantie Pakilantie Kirkonkyläntie Suutarilantie Tapanilankaari Vanha Porvoontie Vuonna 2008 valmistuneessa Maanteiden meluntorjunnan toimintasuunnitelmaan (17) oli sisällytetty 14 kohdetta Helsingin alueelta. Kohteet ja suunnitelman mukaiset toteuttamisvuodet olivat seuraavat: Vt3 Hakuninmaa, 2008 Vt1 Munkkiniemi/Munkkivuori, 2008 Vt4, Vt7 Jakomäki, 2010 Mt101 Vartiokylä, 2010 Mt101 Pihlajamäki, 2010 Mt101 Sepänmäki, 2010 Mt101 Pukinmäki, 2010 Kt45 Torpparinmäki, 2010 Vt3 Pohjois-Haaga, 2011 Mt170 Kehä I Ruiskutie, 2011 Kt50 Ala-Tikkurila, 2011 Mt101 Kurkimäki, 2011 Vt3 Etelä-Haaga, 2012 Vt4 Heikinlaakso, Muut meluntorjuntaohjelmat ja -toimet Vuoden 2008 meluntorjunnan toimintasuunnitelmaa edeltävä kaikki melulähteet kattava suunnitelma käsitti vuodet (7). Toimintasuunnitelmien välillä on laadittu seuraavat selvitykset: Pääkaupunkiseudun pääväylien meluntorjuntaohjelma vuosille (8) Pääkaupunkiseudun pääteiden meluntorjuntaohjelma vuosille (9) Pääkaupunkiseudun rautateiden meluntorjuntaohjelma vuosille (10) Helsingin katuverkon meluntorjuntaselvitys 2002 (11)

12 (54) 2.2 Espoo Yleiskuvaus Helsinki-Vantaan lentoasema, lentokonemelun kehittyminen ja hallinta (12) Helsinki-Malmin lentoasema, ilma-alusten melun leviäminen, vuosi 2003 (13) Liikennemelun ulottuvuus Helsingissä Helsingin yleiskaava 2002, vaikutusten arviointi (14) Melua voidaan torjua suunnitteluratkaisuin ja kaavoituksen keinoin, sekä varsinaisin meluntorjuntatoimin. Lähtökohtana suunnittelussa on pidetty, että uutta asutusta tai muita herkkiä toimintoja ei sijoiteta melualueille ilman riittävää meluntorjuntaa. Asemakaavoissa valmisteluun sisällytetään tarvittaessa selvitys kohteen melutilanteesta ja keinoista meluhaittojen ehkäisemiseksi. Kaavoissa voidaan antaa myös melua koskevia kaavamääräyksiä, jotka voivat koskea esimerkiksi ulkovaipan ääneneristävyyttä, asuntojen pohjaratkaisuja tai meluntorjuntarakenteiden toteuttamista. (5) Varsinaisia meluntorjuntatoimia ovat meluesteet, nopeus- ja muut ajorajoitukset sekä hiljainen asfaltti. Meluesteitä on Helsingissä olemassa jo useita kymmeniä kilometrejä (esteiden yhteispituus 84 kilometriä, meluaitoja ja kaiteita 68 kilometriä sekä meluvalleja 16 kilometriä) ja niitä rakennetaan vuosittain sekä erillisinä hankkeina että katujen ja maanteiden rakentamisen tai parantamisen yhteydessä. Suurimmassa osalla keskustakatuja ajonopeudet on rajoitettu 30 tai 40 km/h nopeuksiin. Nopeusrajoitukset ovat turvallisuuden parantamisen ohella hyvä meluntorjunnan ohjauskeino. Keskustan alueen raskaalle liikenteelle on vuodesta 1991 lähtien ollut voimassa ajokielto. Ajokiellosta poiketen keskustassa saavat ajaa linja-autot ja erityisluvan haltijat. Hiljaista asfalttia voidaan myös käyttää meluntorjuntaan. Tarkemmin erityispäällysteitä on käsitelty luvussa Espoon kaupunkirakenne muodostuu useasta kaupunkikeskuksesta. Näitä ovat Espoon keskus, Leppävaara, Tapiola, Matinkylä ja Espoonlahti. Espoon eteläosa on melko tiheään rakennettua, kun taas pohjoisosissa on laajoja maatalous- ja metsäalueita. Pohjoisosissa sijaitsee myös paljon järviä, joista suurimpia ovat Pitkäjärvi, Bodominjärvi, Lippajärvi, Nuuksion Pitkäjärvi ja Velskolan Pitkäjärvi. Espoon koko pinta-alasta on asemakaavoitettu noin kolmannes. (21) Espoon maa-alueen pinta-ala on noin 312 km 2. Vuoden 2011 alussa asukkaita oli Teoreettinen keskimääräinen asukastiheys on noin 800 asukasta neliökilometrillä, johtuen kunnan suuresta koosta. Käytännössä asukkaat ovat tiivistyneet kunnan eteläosiin. Espoon yleiskaavassa on varauduttu asukkaaseen vuoteen 2030 mennessä, ja tavoitteena on varmistaa kaupunkikeskusten ja niiden välisen verkoston elinvoimaisuus. Suunnittelussa painotetaan Espoon kaakkoisosaa. Rakenteilla oleva länsimetro parantaa valmistuttuaan Espoon eteläosien joukkoliikenneyhteyksiä. Väkimäärän kasvaessa on painetta kaavoittaa asutusta myös melualueille. (21) Elinkeinoelämän alueet sijoittuvat tehokkaimpina pääväylien varteen ja kaupunkikeskusten läheisyyteen. Opetus-, tiede-, tutkimus- ja yritystoiminnan keskittymä sijoittuu Tapiolan suuralueelle Otaniemeen ja Keilaniemeen. (21) Espoon tieliikenteen pääverkossa viimeisin merkittävä muutos on ollut Kehä II:n (seututie 102) rakentaminen. Tie otettiin käyttöön vuonna Myös Kehä I:ä on merkittävästi parannettu viimevuosina. Leppävaaran kohdalla tie siirrettiin vuoden 2011 alussa Mestaritunneliin, ja Kehä I:n ja Turunväylän liittymää parannettiin.

13 (54) Päärataverkosta Espoon läpi kulkee rantarata Helsingistä Turkuun Meluntorjuntaohjelmat ja -toimet 2.3 Kauniainen Yleiskuvaus Espoossa on melutilannetta ja meluntorjuntaa tarkasteltu koko kunnan tasolla ennen tätä selvitystä esimerkiksi seuraavissa selvityksissä: Espoon kaupungin meluntorjuntaselvitys 2006 (15) Espoon meluntorjuntaohjelma 2000 (16) Lisäksi koko pääkaupunkiseutua koskevat luvussa mainitut meluntorjuntaohjelmat (8,9,10,12) Vuoden 2006 meluntorjuntaselvityksessä valittiin 31 kohdetta, joille määritettiin tarvittava meluntorjunta. Näissä olivat mukana käytännössä kaikki edellisen, vuonna 2000 tehdyn meluntorjuntaohjelman kohteet. Vuonna 2008 valmistuneessa Maanteiden meluntorjunnan toimintasuunnitelmaan (17) oli sisällytetty kahdeksan kohdetta Espoon alueelta. Kohteet ja suunnitelman mukaiset toteuttamisvuodet olivat seuraavat: Vt1 Tuomarila Sepänkylä, 2008 Kt51 Friisinniitty, 2009 Kt51 Nöykkiö, 2009 Vt1 Kirkkojärvi, 2012 Vt1 Myllärinniitty, 2012 Kt50 Näkinkylä, 2012 Kt50 Järvenperä, 2012 Mt110 Karhusuo Pitkäniitty, 2012 Espoossa meluntorjuntaa on toteutettu meluestein. Varsinaista hiljaista asfalttia ei ole käytetty, mutta hiljaisempaa SMA 11 päällystettä on useassa kohteessa. Meluesteitä on yhteensä noin 52 kilometriä (27 kilometriä meluaitoja ja -kaiteita sekä meluvalleja 26 kilometriä). Erityispäällysteitä on käsitelty luvussa Kauniainen poikkeaa muista tämän selvityksen kaupungeista erityisesti kokonsa puolesta. Yksinään se ei kuuluisi direktiivinmukaisten meluselvitysten piiriin, vaan sen sijainti keskellä Espoota on syynä kaupungin mukana oloon. Kauniainen sijoittuu Turuntien ja Turunväylän väliin, ja on suurelta osin rakennettua aluetta. Kasavuoren ja suursuon alue on suurin yhtenäinen viheralue. Kauniaisissa on yksi järvi, Gallträsk. Kauniaisten pinta-ala on 6 km 2, josta sisävettä on noin 2 %. Vuoden 2011 alussa asukkaita oli Keskimääräinen asukastiheys on noin 1480 asukasta neliökilometrillä. Kauniaisten maankäyttöä ohjataan pääasiassa maankäytön yleissuunnitelmilla ja asemakaavoituksella. Kauniainen on rakennettu periaatteessa valmiiksi, ja voimassa olevassa yleissuunnitelmassa kokonaan uusia rakennettavia alueita ei ole osoitettu. Rakentaminen on pääasiassa täydentävää ja korvaavaa. (18) Myös liikenneverkko on ollut pääosin valmis jo pitkän aikaa, eikä merkittäviä muutoksia viime vuosikymmeninä ole tapahtunut. Kauniaisten läpi kulkee rantarata Helsingistä Turkuun.

14 (54) Meluntorjuntaohjelmat ja -toimet 2.4 Vantaa Yleiskuvaus Kauniaisissa meluntilannetta ja meluntorjuntaa on tarkasteltu lähinnä maankäytön yleissuunnitelmassa (18). Suunnitelmassa on laskettu merkittävimpien teiden ja katujen sekä rautatien aiheuttamat melutasot kaupungin alueella. Meluntorjuntaa ei ole suunniteltu. Myös Kauniaisia koskevat koko pääkaupunkiseutua koskevat luvussa mainitut meluntorjuntaohjelmat (8,9,10,12). Kauniaisten alueella on rakennettu meluvalleja Turunväylän ja Kehä II:n varrelle yhteensä noin 600 m. Vuonna 2008 valmistuneeseen Maanteiden meluntorjunnan toimintasuunnitelmaan (17) oli sisällytetty kaksi kohdetta Kauniaisten alueelta. Kohteet ja suunnitelman mukaiset toteuttamisvuodet olivat seuraavat: Vt1 Tuomarila Sepänkylä, 2008 Vt1 Kirkkojärvi, 2012 Vantaa koostuu seitsemästä suuralueesta, jotka ovat Myyrmäki, Kivistö, Aviapolis, Tikkurila, Koivukylä, Korso ja Hakunila. Tikkurila on hallinnollinen keskus. Vantaan itä- ja eteläosat ovat huomattavasti länsiosaa tiiviimmin rakennettuja. Merkittävän osan Vantaan virkistysalueverkostosta muodostavat Vantaanjoki ja Keravanjoki ranta-alueineen. Keskellä Vantaata sijaitseva Helsinki-Vantaan lentoasema on Suomen merkittävin lentoasema. Vantaan maa-alueen pinta-ala on noin 238 km 2. Vuoden 2011 alussa asukkaita oli Keskimääräinen asukastiheys on 839 asukasta neliökilometrillä. Vantaalla sijaitsee paljon teollisuusalueita ja logistiikkakeskuksia, jotka kasvattavat raskaan liikenteen osuutta lähialueen teillä ja kaduilla. Tällaiset alueet keskittyvät lähinnä valtaväylien lähelle hyvien liikenneyhteyksien varrelle. Suurimmat keskittymät sijaitsevat Helsinki-Vantaan lentoaseman eteläpuolella Kehä III:n ja Tuusulanväylän varrella sekä Lahdenväylän varrella Kehä III:n pohjoispuolella. (22) Vantaan tieliikenteen pääverkko on ollut nykymuodossaan 1980-luvulta asti. Uusin rakennettu väylä oli Hämeenlinnan moottoritie, jonka rakentaminen alkoi Kehä III halkoo Vantaan eteläosia ja yhdistää säteittäiset valtatiet 3 (Hämeenlinnanväylä), 4 (Lahdenväylä) ja 7 (Porvoonväylä) sekä kantatien 45 (Tuusulanväylä) toisiinsa. Vuonna 1862 avattu päärata pohjoiseen kulkee useamman merkittävän keskuksen läpi tai vierestä. Paikallisrata Helsingistä Martinlaaksoon avattiin vuonna 1975 ja sen jatko Vantaankoskelle avattiin vuonna Meluntorjuntaohjelmat ja -toimet Vantaalla on tehty meluselvityksiä ja meluntorjuntasuunnitelmia jo useamman kymmenen vuoden ajan. Esimerkiksi laajempia alueita ja kokonaisuuksia käsittelevistä meluselvityksistä voi mainita seuraavat: Vantaan melututkimus, 1976 Vantaan pääteiden ja -katujen melutasot, 1983 Asuntoalueiden suojaus tieliikennemelulta, toimenpidesuunnitelma 1984 Vantaan katu- ja raideliikenteen meluselvitys, 1992 (19)

15 (54) Vantaan meluntorjuntaohjelma, 1993 Katujen meluesteiden rakentamisohjelma , päivitetty vuonna 1996 vuosille ja vuonna 1997 vuosille Vantaan yleiskaavan meluselvitys, 2007 (20) Katujen meluesteet Vantaalla, 2008 Lisäksi koko pääkaupunkiseutua koskevat luvussa mainitut meluntorjuntaohjelmat (8,9,10,12) Vuonna 2008 valmistuneessa Maanteiden meluntorjunnan toimintasuunnitelmaan (17) oli sisällytetty yhdeksän kohdetta Vantaan alueelta. Kohteet ja suunnitelman mukaiset toteuttamisvuodet olivat seuraavat: Vt4 Metsola Jokivarsi, 2008 Vt4 Hakunila, 2009 Kt50 Hakunila, 2009 Kt50 Kuninkaala Kuusikko, 2010 Kt50 Kuninkaala Heidehof, 2010 Vt3 Vantaanlaakso, 2010 Kt45 Tammisto-Siltamäki, 2011 Vt3 Kaivoksela, 2011 Vt4 Päiväkumpu, 2011 Vantaalla meluntorjuntaa on toteutettu sekä meluestein että hiljaisella asfaltilla. Meluesteitä on yhteensä noin 35 kilometriä (meluaitoja ja -kaiteita noin 21 kilometriä ja meluvalleja noin 14 kilometriä). Erityispäällysteitä on käsitelty luvussa Melulähteet ja liikennetiedot 3.1 Tieliikenne Maantiet Helsinki Selvitysalueen merkittävimmät maantiet ovat Kehä I, II ja III sekä säteittäisesti Helsingin keskustasta lähtevät suuret maantiet. Maanteiden osalta liikennetietoja saatiin kahdesta lähteestä, kaupungeilta ja tierekisteristä. Mikäli eri lähteistä saaduissa tiedoissa oli ristiriitoja, keskusteltiin kaupungin ja ELY-keskuksen edustajien kanssa ja valittiin luotettavammaksi arvioitu tieto. Selvitysalueen maanteiden tienpidosta vastaa Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue. Helsingin keskustasta lähtee säteittäisesti kahdeksan maantietä, joista useat muuttuvat jo kaupungin alueella moottoriteiksi. Tärkein poikittaisväylä on Kehä I. Kehä III kulkee Tuusulan- ja Lahdenväylien välissä osan matkaa Helsingin puolella. Suurimmat liikennemäärät Helsingin kaupungin alueella ovat Kehä I:lla Hämeenlinnanväylän ja Tuusulanväylän välillä, missä liikennemäärät ovat lähes ajoneuvoa vuorokaudessa (KVL). Muillakin Kehä I:n jaksoilla liikennemäärät ovat suuret, KVL ajon/vrk. Myös Kehä III:lla Tikkurilan länsipuolella sekä vilkkaimmilla säteittäisillä maanteillä liikennemäärät ovat ajon/vrk. Helsingin kaupungin alueella on yhteensä noin 100 kilometriä direktiivin tarkoittamia maanteitä sekä ramppeja (liikennemäärä yli ajoneuvoa vuodessa). Nämä tiet on lueteltu alla:

16 (54) Espoo Kauniainen Vantaa Kehä I (Mt101) Kehä III (Kt50) Länsiväylä (Kt51) Turunväylä (Vt1) Vihdintie (Mt120) Rantaradasta pohjoiseen Hämeenlinnanväylä (Vt3) Tuusulanväylä (Kt45) Pohjolankadusta pohjoiseen Lahdenväylä (Vt4) Koskelantiestä pohjoiseen Porvoonväylä (Vt7) Itäväylä (Mt170) Kehä I:n itäpuolella Hakamäentie (Mt100) Merkittävimmät maantiet Espoon kaupungin alueella ovat etelä-pohjoissuunnassa kulkevat Kehä I ja II, sekä poikittain kulkevat Kehä III, Länsiväylä ja Turunväylä. Suurimmat liikennemäärät Espoon kaupungin alueella ovat Länsiväylällä Keilaniemen ja Tapiolan liittymien välillä, missä keskimääräinen vuorokausiliikenne on lähes ajoneuvoa vuorokaudessa (KVL). Liikennemäärät ylittävät ajoneuvoa vuokaudessa (KVL) myös Länsiväylällä Suomenojan liittymän itäpuolella, Kehä I:llä Turuntien pohjoispuolella (KVL on ), Kehä II:lla Turunväylän eteläpuolella sekä Turunväylällä Histan liittymän itäpuolella. Espoon kaupungin alueella on yhteensä noin 120 kilometriä direktiivin tarkoittamia maanteitä sekä ramppeja (liikennemäärä yli ajoneuvoa vuodessa). Nämä tiet on lueteltu alla: Kehä I (Mt101) Kehä II (Mt102) Kehä III (Kt50) Länsiväylä (Kt51) Turunväylä (Vt1) Vihdintie (Mt120) Lahnuksentien itäpuolella Karhusaarentie (Mt1142) välillä Kehä I Otaniementie Kauklahdenväylä (Mt1130) Kauniaistentie (Mt114) välillä Turunväylä Kauniaisten raja Turuntie (Mt110) välillä Puustellinmäki Helsingintie Espoonväylä (Mt 11357) Kauniaisten alueella kulkee kolme maantietä. Suurin liikennemäärä on lounaassa kulkevalla Turunväylällä (Vt1), missä keskimääräinen vuorokausi liikennemäärä on yli ajoneuvoa vuorokaudessa (KVL). Lisäksi yli ajoneuvoa vuodessa kulkee Kauniaistentiellä (Mt114) välillä Gresantie Espoon raja. Direktiivin mukaisia maanteitä Kauniaisissa on noin 2 kilometriä. Kauniaisten pohjoisosassa kulkee Turuntie (Mt110). Merkittävimmät maantiet Vantaan kaupungin alueella ovat Kehä III, joka halkoo kaupungin eteläosaa, sekä Vihdintie, Hämeenlinnanväylä, Tuusulanväylä, Lahdenväylä sekä Porvoonväylä.

17 (54) Kadut Helsinki Suurimmat liikennemäärät Vantaan kaupungin alueella on Tuusulanväylällä Kehä III:n eteläpuolella, missä keskimääräinen vuorokausiliikenne on lähes ajoneuvoa vuorokaudessa (KVL). Liikennemäärät ylittävät ajoneuvoa vuorokaudessa (KVL) myös Hämeenlinnan- ja Lahdenväylillä sekä Kehä III:lla Hämeenlinnanväylän ja Tikkuritien välillä. Vantaa kaupungin alueella on yhteensä noin 115 kilometriä direktiivin tarkoittamia maanteitä (liikennemäärä yli ajoneuvoa vuodessa). Nämä tiet on lueteltu alla: Kehä III (Kt50) Porvoonväylä (Vt7) Lahdenväylä (Vt4) Tuusulanväylä (Kt45) Hämeenlinnanväylä (Vt3) Vihdintie (Mt120) Fazerintie (Mt11630) Ylästöntie (Mt11453) Koivukylänväylä (Mt1375) väleillä Lahdentie Ohratie ja Levonojantie Simosentie Kulomäentie (Mt152) Junkersintie (Mt1371) Ilmakehä (Mt138) Lentoasemantie (Mt135) Klaukkalantie (Mt132) Selvityksessä huomioitiin kaupunkien katuverkosta pääkadut sekä alueelliset ja paikalliset kokoojakadut. Liikennetiedot saatiin kaupungeilta. Helsingin kaupungin vuoden 2011 liikennetiedot saatiin karkeassa paikkatietomuodossa kaupunkisuunnitteluvirastolta. Paikkatietoaineisto sisälsi seuraavat tieliikennemelulähteelle melulaskennan kannalta oleelliset tiedot: keskimääräinen arkivuorokausiliikennemäärä (KAVL) nopeusrajoitus raskaan liikenteen osuus tieluokka Lähtötietojen nopeusrajoituksen havaittiin olevan useassa kohdassa virheellinen, joten käytännössä nopeusrajoitus tarkistettiin kohdekohtaisesti ja syötettiin malliin käsin. Tarkastuksessa käytettiin hyväksi kaupungilta saatua nopeusrajoituskarttaa, sekä katunäkymää (Google Street View). Useassa kohteessa myös liikennemäärissä havaittiin epäloogisuuksia sekä ristiriitaisuuksia eri lähtöaineistojen kanssa. Näihin kohteisiin pyydettiin kaupunkisuunnitteluviraston asiantuntijoilta tarkennusta. Kiertoliittymien osalta liikennetietoja tarkennettiin konsultin asiantuntijoiden toimesta. Pääkatujen suurimmat liikennemäärät ovat Porkkalankadulla noin ajon/vrk (keskimääräinen vuorokausiliikenne KVL). Vilkkaimmassa kohdassa Sörnäisten Rantatietä liikennemäärä on noin ajon/vrk (KVL), Itäväylällä ajon/vrk (KVL) ja Paciuksenkadulla ajon/vrk (KVL).

18 (54) Espoo Kauniainen Vantaa Kokoojakaduista suurimmat liikennemäärät ovat Pohjoisesplanadilla ja Mechelininkadulla (KVL noin ajon/vrk). Mallinnuksessa huomioitiin Helsingin kaupungin alueella katuja yhteensä noin 430 kilometriä. Pääosin kadut mallinnettiin yhtenä melulähteenä, mutta leveimmät kadut sekä sellaiset kadut joilla oli esimerkiksi keskikaide, mallinnettiin kahtena melulähteenä. Näin ollen melumallissa katuja on yhteensä noin 500 kilometriä. Lisäksi mallissa on yhteensä 166 kilometriä maanteitä ja ramppeja. Espoon liikennetiedot saatiin Espoon kaupungilta pääasiassa MapInfo-tiedostona. Aineisto piti sisällään mm. tiedot tien nimestä, KAVL -liikennemäärästä, tieluokasta ja raskaan liikenteen osuudesta. Lähtöaineistosta puuttuviksi havaittujen teiden tiedot saatiin erikseen kaupungilta ja syötettiin käsin melumalliin. Pääkaduista suurimmat liikennemäärät ovat Karhusaarentiellä välillä Keilaniementie Kehä I (KVL noin ajon/vrk). Kokoojakaduista suurin liikennemäärä on Nihtisillantien välin Nihtisilta Kutojantie noin ajon/vrk (KVL). Mallinnuksessa huomioitiin Espoossa katuja yhteensä noin 300 kilometriä. Pääosin kadut mallinnettiin yhtenä melulähteenä, mutta leveimmät kadut sekä sellaiset kadut joilla oli esimerkiksi keskikaide, mallinnettiin kahtena melulähteenä. Näin ollen Espoon melumallissa katuja on yhteensä 310 kilomeriä sekä maanteitä ja ramppeja 200 kilometriä. Kauniaisten liikennetiedot saatiin Espoon kaupungilta Espoon liikennetietojen yhteydessä MapInfo-tiedostona. Aineisto piti sisällään mm. tiedot tien nimestä, KAVL - liikennemäärästä, tieluokasta ja raskaan liikenteen osuudesta. Pääkaduista suurimmat liikennemäärät ovat Kauniaistentiellä (KVL noin ajon/vrk). Kokoojakaduista suurin liikennemäärä on Kauppalantien noin ajon/vrk (KVL). Yhteensä selvityksessä huomioitiin Kauniaisissa noin 12 kilometriä katuja. Vantaan liikennetiedot saatiin Vantaan kaupungin kuntatekniikan keskuksen liikennesuunnittelusta. Liikennetiedot olivat osin paikkatietomuodossa, jolloin ne voitiin viedä suoraan melulaskentaohjelmaan. Kaikkien katujen osalta tietoja ei kuitenkaan ollut paikkatietomuodossa, vaan ne saatiin erikseen kaupungilta ja syötettiin käsin melumalliin. Muutamien ramppien liikennemäärät laskettiin tätä selvitystä varten syksyllä Helsingin ja Vantaan kuntarajalla kohtaavien katujen lähtötietojen liikennemäärät poikkesivat joissain tapauksissa toisistaan. Näissä tapauksissa käytettiin Helsingin kaupungin määrittämiä liikennemääriä. Pääkaduista suurimmat liikennemäärät ovat Kielotiellä (KVL noin ajon/vrk). Talvikkitiellä ja Asolanväylällä liikennemäärä on noin ajon/vrk (KVL). Kokoojakaduista suurin liikennemäärä on Valimotiellä noin ajon/vrk (KVL). Vantaalla mallinnuksessa huomioitiin yhteensä noin 230 kilometriä katuja. Pääosin kadut mallinnettiin yhtenä melulähteenä, mutta leveimmät kadut sekä sellaiset kadut joilla oli esimerkiksi keskikaide, mallinnettiin kahtena melulähteenä. Näin ollen Vantaan melumallissa katuja on yhteensä 250 kilometriä sekä maanteitä ja ramppeja 205 kilometriä.

19 (54) Nopeusrajoitukset Raskas liikenne Helsinki Espoo Kauniainen Selvityksessä liikenteen nopeutena käytettiin pääosin nopeusrajoituksen mukaisia nopeuksia. Alueella on myös vaihtuvanopeuksisia teitä, joilla on käytetty suurempaa nopeusrajoitusta, mikäli tarkempaa tietoa keskimääräisestä nopeudesta ei ole saatavilla. 120 km/h ja 100 km/h -rajoitteisilla moottoriteillä laskennoissa on käytetty vuoden aikaista keskimääräistä ajonopeutta. Henkilöautolla keskimääräinen ajonopeus on 120 km/h rajoituksella 110 km/h ja raskaalla liikenteellä 87 km/h. 100 km/h rajoituksella vastaavat nopeudet ovat 100 km/h ja 87 km/h. Melumallissa käytetyt nopeudet on esitetty liitteessä 3. Raskaan liikenteen osuudet määritettiin pääasiassa katuluokan mukaan. Joidenkin katujen raskaan liikenteen osuudet kuitenkin poikkesivat merkittävästi katuluokan yleisistä osuuksista. Esimerkiksi teollisuusalueille johtavilla kaduilla raskaan liikenteen osuudet ovat tavallista suuremmat. Näissä tapauksissa raskaan liikenteen osuudet määritettiin erikseen kaupunkien toimittamien tietojen mukaan. Alla olevassa taulukossa 2 on esitetty raskaan liikenteen osuudet katuluokittain. Nämä arvot ovat samat kaikille kaupungeille. Katuluokat on esitetty liitteessä 2. Taulukko 2. Raskaan liikenteen osuudet katuluokittain. Katuluokka Päivä Ilta Yö Maantie 7,9 % 5,5 % 8,7 % Pääkatu 7,5 % 6,5 % 8,7 % Alueellinen kokoojakatu 7,1 % 5,0 % 8,3 % Paikallinen kokoojakatu 5,9 % 5,5 % 6,4 % Helsingissä oli useita kymmeniä tieosuuksia, joilla raskaan liikenteen osuudet poikkesivat katuluokittain määritetyistä. Poikkeavat raskaan liikenteen osuudet mallissa johtuu pääosin kaupungin bussiliikenteestä. Muutamissa kohteissa teollisuusalueet ja esimerkiksi Vuosaaren sataman toiminta lisää raskaan liikenteen osuutta. Mallissa huomioidut tieosat, joissa raskaan liikenteen osuudet poikkeavat katuluokittain määritetyistä esitetty liitteessä 1.1 taulukossa sekä 1.2 kuvassa. Espoon alueella oli kymmeniä tieosuuksia, joilla raskaan liikenteen osuudet poikkesivat katuluokittain määritetyistä. Poikkeavat raskaan liikenteen osuudet mallissa johtuu pääosin kaupungin bussiliikenteestä. Lisäksi suurempia raskaan liikenteen osuuksia esiintyy Ämmässuon sortti-aseman ja esimerkiksi Juvanmalmin, Kivenlahden ja Nepperinportin teollisuusalueiden läheisyydessä. Mallissa huomioidut tieosat, joissa raskaan liikenteen osuudet poikkeavat katuluokittain määritetyistä esitetty liitteessä 1. Kauniaisissa ei ole katuja tai teitä, joilla raskaan liikenteen osuudet poikkeavat katuluokittain määritetyistä osuuksista.

20 (54) Vantaa Vantaan kaupungilta saatiin tiedoksi 14 kohdetta, joissa raskaan liikenteen osuus poikkesi merkittävästi katuluokan perusteella määritettävistä osuuksista. Mallissa huomioidut kohteet, joissa raskaan liikenteen osuudet poikkeavat merkittävästi katuluokittain määritetyistä, on esitetty liitteessä Vuorokausijakaumat Liikenteen vuorokausijakaumat määritettiin katuluokkien perusteella kaupungeittain. Vantaan kaupungin vuorokausijakauma on määritetty Vantaan kaupungin kuntatekniikan keskuksen liikennesuunnittelun toimesta. Espoon (sis. Kauniainen) ja Helsingin lähtöaineistolle tehtiin analyysi konsultin toimesta. Eroavaisuudet kaupunkien tietojen välillä olivat niin pienet, että päädyttiin käyttämään koko selvitysalueella Vantaan liikennejakaumatietoja. Vantaan vuoden 2011 liikennejakaumatiedot ovat melko yhtenevät myös vuoden 2006 selvityksen kanssa (5). Vuorokausijakaumat katuluokittain on esitetty taulukossa 3. Taulukko 3. Liikenteen vuorokausijakauma. Katuluokka Päivä Ilta Yö Maantie 77,0 % 11,0 % 12,0 % Pääkatu 74,0 % 14,0 % 12,0 % Alueellinen kokoojakatu 82,0 % 12,0 % 6,0 % Paikallinen kokoojakatu 81,0 % 13,0 % 6,0 % Vuorokausiliikenne Talviliikenne 3.2 Rautatiet Kaikki selvityksessä käytetyt liikennemäärät ovat keskimääräisiä vuorokausiliikennemääriä (KVL), joissa on otettu huomioon viikonlopun vähäisemmät liikennemäärät. Kaupungeilta saadut liikennemäärät kuvasivat keskimääräistä arkivuorokausiliikennettä (KAVL). Arkivuorokauden liikennemäärät muutettiin keskimääräisiksi vuorokausiliikenteen määriksi korjauskertoimilla, jotka olivat Helsingissä ja Vantaalla 0,9 ja Espoossa ja Kauniaisissa 0,86. Ensimmäisen vaiheen Helsingin selvityksessä käytettiin arkivuorokauden liikennemääriä. Nastarengaskorjausta ei ole otettu huomioon laskennoissa. Ensimmäisen vaiheen Helsingin meluselvityksen taustatietoraportissa (23) on tarkasteltu nastarengaskorjauksen vaikutusta, ja todettu sen olevan nopeudella 50 km/h +0,6 db ja nopeudella 80 km/h +0,7 db. Nastarenkaiden vaikutus tieliikenteen kokonaismelutasoon on vieläkin pienempi, kun huomioidaan raskaan liikenteen vaikutus. Nastarenkaiden huomioimatta jättäminen tulee suurelta osin kompensoitua sillä, että myös sääkorjaus jätetään huomioimatta. Selvitysalueeseen kuuluivat päärata pohjoiseen, rantarata länteen sekä Vantaankosken rata. Liikennetiedot saatiin VR Track Oy:ltä taulukkomuodossa. Liikennetietoihin sisältyvät junien määrät, junatyypit, pituudet ja nopeudet. Saadussa liikennetietoaineistossa jokaisesta rataosasta on kerätty junat lajiteltuina junatyyppeihin ja lähiliikenteen tunnuksiin. Myös kalustosiirto on laskettu mukaan. Liikennetiedoista määritettiin eri junatyyppien vuorokausikohtainen liikennöinti kullakin selvitysalueen rataosalla.

21 (54) Vuoden 2011 keskimääräinen säännöllinen vuorokausiliikenne laskettiin kaavalla (keskiviikon liikenne*5+lauantain liikenne*2)/7. Kesä- ja sunnuntaiaikataulua ei ole huomioitu. Säännöllisen liikenteen lisäksi radoilla liikkuu jonkin verran työkoneita ja muuta liikennettä, mutta niillä ei ole merkittävää vaikutusta kokonaismelutasoihin. Selvityksessä on käytetty pääosin suurinta mahdollista nopeusrajoituksen ja kaluston mahdollistamaa nopeutta. Nopeuksissa on huomioitu kunkin junan asema- ja huoltopaikoilla pysähtymiset. Asemien kohdilla pysähtyvillä junilla on huomioitu hidastaminen ja kiihdyttäminen. Liikennemäärät, junatyypit, pysähdykset ja kiihdytykset on jaettu raidekohtaisesti vastaamaan todellista tilannetta. Ratojen kunnosta ei ollut tietoa, joten niiden kuntoa ei ole huomioitu erillisin korjauskertoimin. Rautateiden liikennetiedot on esitetty liitteessä 4. 4 Arviointimenetelmät 4.1 Laskentamallit, -ohjelmat ja -menettelyt Selvitysalueen melutasojen, melulle altistuvien asukkaiden ja kohteiden määrän määrittämiseksi laskettiin meluvyöhykkeet ja julkisivumelutasot päivä-ilta-yömelutasolla L den ja yömelutasolla L yö 4 metrin korkeudella sekä ekvivalenttimelutasoilla L Aeq (7-22) ja L Aeq (22-7) 2 metrin korkeudella koko alueella. Melumallinnuksessa käytettiin yhteispohjoismaisia tie- ja rautatieliikennemelun laskentamalleja. Tieliikennemelun vyöhykkeet sekä kaikki julkisivumelulaskennat ja asukaslaskennat tehtiin Datakustik CadnaA 4.1 XL 64bit -ohjelmalla (24). Rautatieliikennemelun vyöhykkeet laskettiin SoundPlan 7.1 -ohjelmalla (25). Molemmat mainitut ohjelmat sisältävät edellä mainitut laskentamallit. Melulaskennat tehtiin sekä ympäristömeludirektiivin edellyttämillä melusuureilla päivä-ilta-yömelutaso L den ja yömelutaso L yö, että Suomessa käytettävillä ekvivalenttimelutasosuureilla L Aeq (7-22) ja L Aeq (22-7). 4.2 Laskenta-asetukset Tärkeimmät laskenta-asetukset melulaskennassa olivat seuraavat: Laskentaruudukon koko 10 x10 metriä. Jokainen ruutu laskettu ilman ruutujen interpolointia Julkisivulaskennassa pisteväli 1 10 metriä. Vaihtelee julkisivukohtaisesti riippuen rakennuksen muodosta ja koosta (tyypillisesti alle 6 metriä) Laskentasäde 3000 metriä maanteiden melulaskennoissa ja 2000 metriä muissa laskennoissa (kadut, rautatiet, julkisivumelu) Laskennassa mukana 1. kertaluvun heijastukset Kukin melulähde yksittäisenä emissiolähteenä (pohjoismaisen tiemelumallin mukaisesti) Heijastustason määrittelyssä suurin sallittu poikkeama 1 metri Sääkorjausta ei käytetty. Helsingin ensimmäisen vaiheen melulaskentojen taustatietoraportissa tarkasteltiin sääkorjauksen käytön vaikutusta (23). Korjauksen arvo vaihteli merkitsevillä etäisyyksillä välillä -0,2-0,5 db. Vastaavaan suuruusluokkaan päästiin Sitossa Liikenneviraston maanteiden EU-meluselvityksen yhteydessä tehdyssä tarkastelussa. Sääkorjauksen vähäisen meluvaikutuksen lisäksi on huomattava, että korjauksen mukaan ottaminen kasvattaa laskenta-aikaa merkittävästi.