magneettisen harmaasävykartan kopio

Transkriptio

1 KENTTÄRAPORTTI Jakelu RAPORTTI KESÄN KENTTATOISTA KÄRsÄMÄEN KARTTALEHDEN 3322 ALUEELIiA JOHDANTO MAGNEETTISISTA JA SÄHKOISISTÄ MATALALENTOANOMA- LIOISTA LEHDELLÄ SEKÄ HARMAASAVYTULKINTA Venetpalon doomi Lehtikankaan doomi Muut anomaliat lehdillä Siirrokset - ruhj eet PERUSKARTTA C Yleistä Syväkivet Graniitti-granodioriitti (KV) dioriitti-gabrot Peridotiitti Suprakrustiset liuskeet Palomäen-Leskiskankaan jakso Lauttasaaren - Huikarinkorven jakso Juonikivet JOHTOPÄÄTÖKSET LIITTEET magneettisen harmaasävykartan kopio

2 - 1 JOHDANTO Kenttakaudella 88 (elo-syyskuussa) suoritettiin Karsamaen karttalehden alueella revidointikartoitusta lehdillä Lehden C-osa revidoitiin kokonaan uudelleen. Kartioituksessa käytettiin apuna geofysikaalisia matalalentokarttoja 1 : :een. Magneettikenttakarttojen ja sahkökenttakarttojen lisäksi oli käytössä Karsamaen karttalehdelta laadittuja erilaisia harmaasavy- ja vaaravarivedoksia. (1 : ja 1 : ). Seuraavassa selostuksessa tärkeimmät malmikriittiset kohteet - ts. anomaliat - on nimetty ja tekstissä viitataan paikoin valokuviin, jotka ovat havaintolomakkeiden yhteydessa (mapissa 3412/ , 10 C). 2 MAGNEETTISISTA JA SÄHKOISISTÄ ANOMALIOISTA LEHDELLÄ SEKÄ HARMAASAVYTULKINTAA 2.1 Venetpalon doomi Karttalehtialueen keskiosassa sijaitsee pohjoispaastaan kapeneva ns. Venetpalon doomirakennelma, joka sijoittuu pääosaltaan lehdelle Doomin E-reuna on lehden puolella ja S-reuna sijoittuu lehtien -08 ja -07 rajavyöhykkeelle. Doomin kapeneva pohjoispaa ulottuu lehden -09 puolelle. Doomin rakennetta ja kivilajeja seka sitä reunustavia liuskevyöhykkeita on kuvattu seikkaperäisesti P. Hautalan pro Gradussa luvun puolivälissä doomin kontaktivyöhykkeilla on suoritettu myös lukuisia syvakairauksia. Raportissa on liitteenä kopio 1 : magneettisesta harmaasavykartasta, johon on merkitty punaisella varilla doomin kontaktivyöhykkeeseen liittyvät sähköiset anomaliat. Doomin paaasiallisen kivilajin muodostavat ns. oligoklaasigneissit (P. Hautala 67), jotka ovat monenlaisen epahomogeenisuuden luonnehtimia kvartsi-granodioriitteja. Em. gneissien yhteydessa doomin alueella esiintyy myös sulkeumaisina laattoina kvartsi-maasalpaliuskeita ja amfiboliitteja. Doomia reunustavat erityyppisistä liuskeista koostuvat vyöhykkeet. Liuskeet muodostavat erittäin heterogeenisen kokonaisuuden, jolle leimaa-antavaa on erilaisten liuskeiden tiheä vuorottelu ja yksittäisten liuskepatjojen verrattain pieni paksuus. Vaihettumiset tyypistä toiseen ja erilaiset valimuunnokset ovat yleisiä. Kalliopaljastumissa ja kairauksissa on todettu mm. kiilegneisseja, kvartsi-maasalpaliuskeita, amfiboliitteja seka mm. kordieriitti-, sillimaniitti- ja antofylliittipitoisia gneisseja. Nama doomia verhoavat liuskeet ovat

3 KENTTÄRAPORTTI vaihtelevassa maarin magnetoituneita ja niihin liittyy paikoin sähköisiä indikaatioita. Aikaisemmin suoritettujen tutkimusten perusteella doomin ja liuskeiden välinen kontaktivyöhyke on todettu malmikriittiseksi, sillä em. sahköisiin anomalioihin liittyy usein kiisuuntumia. Doomia reunustaviin liuskeisiin liittyy voimakkaita sähköisiä anomalioita doomin E-reunalla, lehden -11 W-laidalla. Kaksi voimakkainta sähköistä linssia sijaitsevat toinen Kallionevan W puolella, toinen Kitulankankaan SW puolella, joissa myös magneettinen komponentti on hyvin voimakas. Kolmas heikompi linssi sijaitsee n. 2 km Kitulankankaalta etelään. Em. anomalioihin liittyvät ns. Birviön liuskejakson kiisuesiintymät (liitteessä numerolla 1). Paamineraaleina niissä on SK ja FEK, pienemmassa maarin on tavattu CUK ja ZNS. Kiisuuntumat sijaitsevat KVMSliuskeissa,~ KVMS-liuskeiden ja amfiboliittien rajavyöhykkeessä. Aluetta on selvitelty lukuisilla kairauksilla 60-luvun puolivälissä ja malmimineralogisesti ko. esiintymat muistuttavat Kaskelan W- puoleista eisiintymaa. Em. anomalioiden eteläpuolella liittyy magneettiseen liuskevyöhykkeeseen pari pientä ja heikkoa ( nt) sähköistä pyörylää (koord /51.50 ja 81.80/50.75). Niiden alueella ei ole kalliopal- / jastumia, eikä anomalioiden aiheuttajaa ole kenttatutkimuksilla toistaiseksi selvitetty (liitteessä, numerolla 2). Tämän voimakkaan magneettisen jakson sisäpuolella on heikompi magn. jakso, jonka alueelta on tavattu pari kalliopaljastumaa. Ne sijaitsevat aivan lehden 11 W-reunalla lähellä sen SW-kulmaa ja paljastumissa (hav. 57) on tavattu ANT-KRD-GRAkiveä seka KVMS-liusketta (susc s.). Doomin etelareunalla, lehtien 08 ja 07 rajavyöhykkeellä on voimakas liki E-W suuntainen magneettinen jakso. Sen N-reunalla, juuri lehtien -08 ja -07 rajalla on heikko E-W-suuntainen sähköinen linssi (1 = 400 nt). Em. linssin kohdalla on 60-luvun puolivälissä suoritetuissa kairauksissa todettu heterogeeninen kiisuesiintymä, ns. Kaskelan mineralisaatio (liitteessä numerolla 3). P. Hautalan (67) mukaan kiisuesiintyma on n m:n päässä ologoklaasigneissista KRD-ANT-kivessä ja siinä on paamineraaleina SK ja FEK, CUK:n ja ZNS:n esiintyessä pienemmassa maarin. (Oligoklaasigneissin ja sitä ympäröivien liuskeiden kontakti on kairauksissa todettu täysin konformiksi, liuskeisuuden suuntaiseksi eikä breksiarakenteita ole tavattu. Oligoklaasigneissi vaihettuu SIL-KRD-gneissiksi n. 5-7 m:n matkalla (P. Hautala 67).

4 KENTTÄRAPORTTI 8 r Kaskelan mineralisaation W-puolella doomia reunustava ulompi voimakkaan magneettinen vyöhyke - AFB - kaantyy NNW-suuntaan ja jatkuu doomin lansireunalle, jossa se Kurppaan kohdalla koukkaa lanteenpain jatkuen edelleen katkonaisena, SE-NW-suuntaisena ns. Kiimakallion doomia kohti. Tähän AFB-vyöhykkeen haaraantumiskohtaan ja sen N-puolella olevaan hajanaiseen magneettiseen alueeseen liittyy useita sähköisiä anomalioita (liitteessä numerolla 4). Voimakkain niistä sijaitsee Kurppaannevalla (4 A) ja siitä noin 1 km SSE on Kurppaansaaren W-puolella heikompi W-E-suuntainen sahköinen anomalialinssi (4 B). Em. anomalioista on Cobra-naytteenotolla todettu kiisuuntumat (FEK) (T. Mäki). Viimeksi mainitusta linssista n. 1 km SSE on pyöreä heikohko sahköinen indikaatio magn. AFB-jakson E-reunalla (4 C) (koord /45.50). Sen aiheuttajaa ei ole toistaiseksi selvitetty (alueella ei kalliopaljas- tumia). Haudanmaen W-puolella, Kurppaansaaren NEpuolella on heikko N-S-~~uzainen sahköinen linssi (4 D). Sen kohdalla on &-näytteenotossa keväällä 88 todettu ZNS-mineralisaatio. Tämän mineralisaation läheisyydessä, sen NW- ja SE-puolella on kalliopaljastumia, joissa esiintyy kivilajeina happamia-intermediaarisia liuskeita (H-1-WLK, GRT KVMSL), amf iboliitteja (EWLK) seka kiillegneisseja. Paljastuma-alue on tektonisesti kompleksinen, siellä esiintyy useita poimuakselisuuntia ja kivien kaade vaihtelee täysin vaaka-asentoisesta pystyyn. Em. N-S-suuntaisen linssin E-puolella Haudanmaella on doomin gneisseja, samoinkuin n. 2 km Haudanmaen N-puolella Hapsinmaella, jossa doomin reuna kaantyy itaanpain. Nämä kontaktialueen ologoklaasigneissit sijaitsevat melko voimakkaalla magneettisella jaksolla (hav. 58, susc SI), johon liittyy negatiivinen sahköinen anomalia. ~apsinmaen itäpuolella Lukkarokankaalla tämä anomaliavyöhyke kaantyy jälleen liki S-N-suuntaiseksi ja sen W- reunalle liittyy kaksi pientä heikkoa sähköistä linssia lähellä lehtien -08 ja -09 rajaa sen molemmin puolin (eteläpuoleinen Pienen Lampinnevan N-osassa, koord /48.40, pohjoisempi -09 lehden puolella, koord /48.65). Näiden anomalioiden alueella ei ole kalliopaljastumia, eikä niiden alueella ole suoritettu myöskään iskuporanäytteenottoa (liitteesa numerolla 5). N 2.2 Lehtikankaan doomi Hallitseva rakennepiirre lehdellä on hyvin kehittynyt isokliininen pohjoiseen päin avautuva poimurakenne ns. Lehtikankaan doomi. Poimun kärki sattuu lehtien -11 ja -12 rajalle ja poimun leveys Karsamanjoen kohdalla on n. 5 km. Doomi-poimun rakenne on vyöhykkeellinen - se koostuu sisakkaisista

5 KENTTARAPORTTI 2.3 Muut anomaliat lehdillä katkonaisista magnetoituneista kehista, uloimman kehän ollessa magneettisesti voimakkain ja yhtenaisin. Ko. kehään liittyy myös melko yhtenäinen sahköinen häiriö Karsamanjoen S-puolella. Poimun alueella ei ole kalliopaljastumia. Uloimman sähköisen + magneettisen vyöhykkeen läpi suoritetuissa kairauksissa on lävistetty mm. KVMSL, AFB ja GRFgneisseja, joista viimeksi mainittu selittanee sähköisen anomaliakaaren synnyn Lehden A-osassa Parkkimajärven kohdalla on laaja sahköinen anomaliakentta, jonka maksimi sijaitsee aivan järven SE-päässä Kaapinlahdella, johon tulee laskujoki Kaapinpuro, ts. kyseessä on ilmeinen sähköinen sedimenttianomalia (GRF). Parkkimajarven S-puolella lähellä teiden risteysta (koord /43.30) on pieni sahköinen linssi - alueella on asutusta ja muuntaja. Samoin infrastruktuurista johtuvia ovat järven N-puolella Itäranta-Särkilahti välillä olevat sähköiset linssit. Lehden -07 B-osassa on heikkoja sähköisiä anomalialinssejä Nurmennevalta Pappilannevalle - harmaasavykartalla ko. anomaliat ilmenevät leveahköna - SE-NW-suuntaisena ruhjesuuntana. Em. vyöhykkeen ja Parkkimajarven väliin jaa laajahko poimurakenteinen magneettinen anomaliakuvio, johon ei liity sähköisiä häiriöitä. Lehden -07 C ja D osan sähköiset anomaliat johtuvat ilmeisesti kaikki infrastruktuurista. Lehden itaosan poikki (samoinkuin lehden -08 ja -09 puolella) kulkee sahköinen jakso, jonka molemmin puolin osittain myös pieniä irrallisia linssejä: valtatie, sähkölinjat, Pyhäjokilaakson asutus, muuntajat. Epävarmaksi jaa lehden 07 C S-reunalla n. 1 km valtatiestä itään oleva pieni ( nt) - sahköinen linssi (koord /47.95) / Infratruktuurista johtuvia ovat kaksi pientä johdetta Nivanperalla (-08 A) samoin kuin Venetpalolla Pyhäjoen tuntumassa oleva sahköinen häiriöalue (Pyhaj okilaakson asutusta, sahkölin j a, muuntaj ia). Em. syistä aiheutuvat myös lehden -08 B N-reunalla Roudankallion ja Mustakankaan välissä olevat sahköiset anomaliat. Venetpalon doomin S-W-sivua Kaskelasta Kurppaalle reunustavan voimakkaan magneettisen vyöhykkeen (AFB) länsipuolella on katkonainen, kahdesta SE-NWsuuntaisesta linssista koostuva magneettinen jakso,

6 KENTTÄRAPORTTI jonka aiheuttajana on myös AFB (mm. hav. 59, Nutlukallio) Lehden länsipuoli on magneettisesti kutakuinkin tyhjää. Alueella on laajoja ja loivia sähköisiä häiriöalueita mm. A-osan länsiosassa Pyhajokilaakson tuntumassa ja Koivikkonevalla. Toinen laaja sahköinen alue on B-osassa Karsamaenjoen ja Kajaani-Kokkolan valtatien välisellä alueella. Em. anomaliat sijoittuvat suo- ja peltoalueille ja niiden maksimit ovat jokien (Karsamaenjoki, Pyhäjoki, Juurusoja) tuntumassa. Myös useimmat muut irralliset, sahköiset linssit sattuvat jokivarsien, teiden ja niiden varsilla olevan asutuksen kohdalle ja ovat siten selitettävissä infrastruktuurista johtuviksi. Lehden -09 keskiosan kautta kulkee hajanainen magneettinen jakso, joka lehden D-osassa päätyy pyöreahköön kehamaiseen magneettiseen rakenteeseen. Taman pahkun N-puoleiset vyöhykkeet kääntyvät koilliseen ja magneettisesti voimakkaampaan (Epuoleiseen) kaareen liittyy lähellä karttalehden N-reunaa voimakas sahköinen linssi (max koord /40.20). Alueella on tunnettu Vuohtojoen mine- 7 ralisaatio. Maksimista n. 0.8 km SW on pieni sah-, köinen pyöryla, jonka maksimi ( /47.60) on Vuohtojoen kohdalla (onko tutkittu?) Vuohtojoen anomaliasta n. 1,5 km SEE on magneetti- 4 seen anomaliaan liittyvä pieni sähköinen indikaad tio, joka sijaitsee t~rv~e~uotantoalueella. (onko tutkittu?) ( nt). Lehden 09 C-osassa on väärinpäin olevaa kysymysmerkkiä muistuttava hajanainen magneettinen jakso, joka näyttäisi olevan Venetpalon doomin kapeaa pohjoispäatä reunustavien anomalia(1iuske)-vyöhykkeiden jatkoa. Taman anomaliapoimun NE-päähän liittyy pyöreä n. 0.5 km halkaisijaltaan oleva loiva sahköinen häiriö ( nt) ns. Karkunevan anomalia. Cobranaytteenotolla on anomalian alueelta tavattu mm. SERKVT. Anomalian E ja NNE puolella olevat sähköiset linssit aiheutunevat muuntajista. Lehden 09 N-reunalle ulottuu voimakkaan magneettisen anomaliapahkun S-reuna. Ko. anomalian aiheuttajana on gabro-massiivi Alueella on hyvin vähän sahköisia häiriöitä. Lehden A-osassa on infrastruktuurista (asutusta, muuntajia) johtuvia pieniä sähköisiä linssejä mm. Kaakkurissa, Murranperalla ja Sarviperalla. (Maliskankaan ja Lehvanjarven välissä samoin kuin Pahamaan linsilla on E-W-suuntainen sahköinen tasovirhe).

7 KENTTÄRAPORTTI 7 (12) - Lauttasaaren-Huikarinkankaan SWW-NEE-suuntaisella voimakkaalla magneettisella liuskejaksolla EWLK:ja) on pieni ( nt) sähköinen indikaa- 4 tio Lautwra--"kohdalla..-- (koord /57.70). Sen kohdalla on tunnettu -y, kiisuuntainm~.(.fuk) '- - Toinen vastaavanlainen sähköinen häiriö liittyy em. jakson NE-päähän Murtokorvella (koord /- - - _ ). Ko. häiriön kohdalla ei ole kalliopal jastumia, eikä alueella ole suoritettu cobrausta. Lehden 10 C-osan E-puolella on liki S-N-suuntainen Palomäen-Leskiskankaan hajanainen ja katkonainen magneettinen liuske(h-ewlk)jakso. Ko. vulkaniittijakso on jatkoa lehden D-puolelta tulevalle S-N-suuntaiseen siirrossysteemiin kuuluvalle kapealle jaksolle. Lehden D-puolella ko. jaksoon liittyy ns. Mullikkorämeen ZNS + SK-mineralisaatio, jota on kairattu kesän 88 aikana. (Kairauksissa on saatu 2 n. 8 metrin malmilävistystä, joissa on paikoin korkeat Zn (n. 20 %), Cu sekä Au ja Agpitoisuudet. Ko. mineralisaatiota on käsitelty tarkemmin K. Ruotasen (88) raportissa). Aivan lehden C E-reunalla w a n kohdalla (koord. -, 77.50/59.15) magn. jaksoon liittyy pieni sahköinen ( nt) linssi. (Ei aikaisempia tutkimuksia) /7 Lehden NW osasta lehden puolelle ulottuu sekä SW-NE että NW-SE-suuntaisten siirrossysteemien kontrolloima gneissiblokki. Harmaasävykartalla on analoginen (-verkkomainen) magneettinen kuviointi Venetpalon doomin keskustan kanssa ja sen hallitsevana kivilajina on ilmeisesti samantyyppinen woliaoklaasittgneissi kuin Venetpalon dwmiasa M Ko. blokin W ja E-sivua näyttäisi reunustavan ---c-- heikohkot liuskejaksot. Blokin W-reunalla olevaan heikkoon SW-NE-suuntaiseen magn. jaksoon liittyy indikaatiota, toinen-en (koord /51.80), ( nt) lehden -11 A puolella pienen magn. maksimin kohdalla Haukikankaan W-puolella (koord /51.75). Ei paljastumia, kannattanee tutkia. Blokin E-reunalla olevan magn. jakson E-puolella Leväsuolla (-10 D) on myös pieni sakg>nen --- häiriö (koord /59.70) p-5~~ W-puolella lehden C ja D osan rajamailla on n. 2,5 x 1 km:n laajuinen voimakas poimunmuotoinen, hajanainen magneettinen anomalia. Sen alueella olevista kalliopaljastumista on tavattu erityyppisiä granitoideja, läheltä anomaliamaksimia magnetoitumaton (!) voimakkaan porfyyrinen graniitti, anomalian E-puolella karkearakeinen,

8 lievästi porfyyrinen magnetoitunut (susc -> SI) granodioriitti. Lehdellä 10 C kiizaz] on myös hajanainen magneettinen n. 2 x 1,5 km:n laajuinen anomalia, jonka alueella olevissa paljastumissa on pääkivilajina magnetoitunut (susc. keskim SI, max -> SI) keskirakeinen koostumukseltaan graniittinen-granodioriittinen kivi. l-~hvanji&&i itärannalla on pieni voimakas magneettinen linssi (koord /56.10), jonka aiheuttajana on ultraemaksinen (perid0tiitti)pahku (yksi paljastuma järven rannalla, susc SI) Edellä mainittujen lisäksi mm. Latvanevalla (11 C) heikko sähköinen linssi ( nt) heikon magn. jakson E-reunalla (koord /56.20) Lehtikankaan sähköisen anomaliakaaren pohjoispuolella on pieniä sähköisiä anomalioita, jotka muodostavat helminauhamaisen jakson, ne sattuvat Karsamaen-Luomajoen tuntumaan ja ovat ilmeisesti kaikki infrastruktuurista johtuvia (jokivarsien asutus, muuntajat yms.). Osan 12 C E-reunalla on E-W-suuntaisia negatiivisia tasovirheitä. 2.4 Siirrokset, ruhjeet Karsamaen karttalehden alueella on havaittavissa (varsinkin sähköisen imaginaarikomponentin harmaasavykartalta) kaksi voimakasta ruhje-siirrossuuntaa. Voimakkaampi niistä on liki kaakko-luoteissuuntainen ja toinen on edellista kohtisuoraan leikkaava SW-NE-suuntainen lineamentti. Em. hallitsevien siirrossuuntien lisäksi esiintyy heikompi lähes etelä-pohjois-suuntainen systeemi, joka on iältään nuorin. Tämän liikuntasuunnan kontrolloima on mm. karttalehden kaakkoskulmassa oleva Palomäen-Leskiskankaan jakso, joka jatkuu etelään päin lehdelle (huom. Mullikkorameen mineralisaatio). 8 3 PERUSKARTTA C 3.1 Yleistä Lehdellä C suoritettiin syyskuun 88 aikana 1 : revidointikartoitus. Alueen on viimeksi kartoittanut K. Vasti Alueen hallitsevina kivilajeina ovat eri tyyppiset granitoidit. Niitä halkovat kaksi vulkaanisista kivilajeista muodostunutta liuskejaksoa, magneettisella harmaasävykartalla voimakkaana erottuva

9 SWW-NEE-suuntainen Lauttasaaren-Huikarinkankaan jakso seka magneettisesti heikompi ja hajanaisempi etelä-pohjois-suuntainen Palomäen-Leskiskankaan 1 iuske j akso. Seuraavassa tekstissä viitataan valokuviin, jotka ovat kartoituslomakkeiden yhteydessa. 3.2 Syväkivet Graniitti-granodioriitti "- ohj oispään j issuuntaisen kulkee kutakuinkin Lohvanperan maantien tuntumassa) eteläja itäpuolella graniitit ovat yleensa keskirakeisia ja suunnittuneita. Haudanlammin itäpuolella mm. Siirinnevan alueella GR on voimakkaasti suunnittunutta ja jopa gneissimaista. Etelaanpain mentäessä graniitti muuttuu selvästi heikommin suunnittuneeksi, mm. Lapakallion-Moukankankaan alueella sen rapautumispinta on usein rosoinen kvartsin ollessa pilsteisena koholla maasalvan rapauduttua pois. Maantien tuntumassa ja sen pohjoispuolella olevat graniitit ovat voimakkaan porfyyrisia, KMS-porfyroblastit esiintyvät tiheässä ja niiden keskimaarainen raekoko on 1-2 cm. Yleisväriltään ko. graniitti on yleensa selvästi punertavaa. Porfyyrigraniittimassiivin yhteydessa esiintyy paikoin tummempia Sv-rikkaita melko laaja-alaisiakin granodioriittisia osueita mm. n. 0.5 km Haudanlammista W (hav ). Ne ovat asultaan massamaisia ja karkearakeisia ja sisältävät paikoin KMS-porfyroblasteja harvakseltaan. Ko. kivea on tavattu myös fragmentteina "punaisessa II graniitissa (mm. valok. -197). POR-GR on magnetoitumatonta, mutta GRDR:ssa kivissa on susc. yl SI (max -> SI) (KV) dioriitit - gabrot Koostumukseltaan dioriitti ja gabroluokan kiviä esiintyy alueella melko vähäisesti. Laaja-alaisimpana sävyltään tummaa keski-hienorakeista dioriittista kivea on tavattu Lohvanjarven pohjoispuolella Sirviönniemesta (hav. 196). Hienorakeista dioriittia on tavattu myös melko runsaasti fragmentteina ja laajempina osueina (mahd. myös juonina!). Lohvanperan maantien läheisyydessä muutamien satojen metrien levyisella SW-NE-suuntaisella vyöhykkeellä.

10 KENTTARAPORTTI Graniitin breksioimassa ja migmatisoimassa dioriittisissa osissa paikoin KMS-porfyroblasteja (kuva, hav. 182). DR on vaihtelevassa määrin magnetoitunutta, susc. arvot ovat usein SI, paikoin SI maksimin ollessa noin SI (Hav. 190) Peridotiitti Peridotiittista kivea on tavattu yhdestä paljastumasta Lohvanjarven itärannalla olevan pienen voimakkaasti magneettisen linssin kohdalta. Se on massamaista, keski-karkearakeista ja siinä esiintyy koholla olevia hienompia rakeisia pallosia, jotka erottuvat rapautumispinnalla erikoisena kyhmyisyytena (valok. hav. 100). Kivi on voimakkaasti magnetoitunutta susc SI. 3.3 Suprakrustiset liuskeet 3. 3.,l Palomaen Leskiskankaan jakso Lehden C kaakkoisosassa, Palomäellä ja sen itäpuolella on hajanainen, kutakuinkin S-N-suuntainen keikohko magneettinen jakso, joka jatkuu katkonaisena lehden -10 C pohjoisreunalle Leskiskankaalle. Kuten aikaisemmin on todettu, on ko. jakso jatkoa lehden D-puolelta Mullikkorameelta tulevalle S-N-suuntaiseen liikuntosysteemiin liittyvalle kapealle magneettiselle jaksolle. Jakson alueella-sic alomae itä-eteläpuolella esiintyy erityyppisiä vulkaanisia kiviä. Tuffogeenisia liuskeita (H-1-ETUFF), aglomeraatteja ja vulkaanisia konglomeraatteja (mahdollisesti breksiarakenteita. Niihin liittyy KRD, ANT ja GRA-pitoisuutta ja ruosteinen kiisuuntunut horisontti, jonka s- ' m i m on n.. Kivet ovat melko voimakkaasti yektonisoituneitaymetamorfoituneita. Emaksisen-intermediäarisen vyöhykkeen (kivi nykyasussa AFB-URPFT) leveys on n m ja sen susc. on -> SI max. Vyöhykkeeseen kuuluvien paljastumien pääosa on 70-luvun lopulla detaljikartoitettu ja raportoitu (T. Huhtala ja J. Huomo 79). Edellä kuvatun voimakkaasti magnetoituneen vyöhykkeen länsipuolella Palomaen alueella esiintyy keskirakeisen graniitin yhteydessä rapautumispinnaltaan vaaleanpunaista vähän EP-pilsteitä-juovia sisältävää hapanta liuskeista kivea. Hienorakeisesta perusmassasta erottuu usein kvartsi kookkaampina mm olevina rakeina. Tämä kvartsimaasalpalluske on alkuperältään ilmeisesti vulkanogeeninen, mahdollisesti leptiitti. Kivi muistuttaa ulkoasultaan usein hyvin paljon liuskettunutta-hiertynytta

11 B Lauttasaaren - Huikarinkorven jakso graniittia (tai arkosiittia) ja paikoin on vaikea vetaa rajaa ns. I1hieraistuj envv hienorakeisten graniittien ja toisaalta graniittiutuneiden happamien liuskeiden välillä. Näiden Palomaen kvartsimaasalpaliuskeiden ja niiden lansipuolella olevien graniittisten kivien kontaktia ei voi tarkasti rajata, sillä graniittiosueita esiintyy Palomaen alueella melko runsaasti ja samaten graniittien yhteydessä esiintyy melko laajalla vyöhykkeellä liuskefragmentteja raitoja. Edellä kuvattujen Palomaen (aikaisemmin puhuttu yleensa Paulinvuoresta) liuskeiden pohjoispuolella esiintyy Torvelan talon ympäristössä ja Leskiskankaalla em. jaksoon kuuluvia kalliopaljastumia. Torvelan lansipuolisissa paljastumissa hallitsevana kivilajina esiintyy hapan, hienorakeinen rapautumispinnaltaan vaalean punertava ilm. tuffogeeninen liuske. Se on rikkoontunutta ja rakoihin on tunkeutunut emaksista Sv-rikasta ainesta, joka esiintyy paikoin -> 1 m liuskeisuuden (kerroksellisuuden) suuntaisina juonina. HWLK ja emaksiset kerrosjuonet vuorottelevat paikoin tiheään ja kivi muistuttaa paikoin raitaista HTUF-ETUFia (ks. valok. hav ). HTUF:ssa esiintyy paikoin kookkaampia kvartsi- ja plagioklaasirakeita (0 -> 1/2 cm) -> kidetuffi. Em. kivet eivat ole magnetoituneita. Torvelan talon NNE-puolella Leskiskankaalla esiintyy samanlaisia happamia tuffiliuskeita, jotka sisalpavat vähän SV + BT-pilsteita ja juovia. Paikoin mafisten mineraalien maara on runsaampaa (kivi savyltaan tummahkoa) ja tuffiitti on koostumukseltaan lähinnä intermediaarista. Leskiskankaan alueella esiintyy myös melko runsaasti emaksista vulkanismia, eri ikäiset emaksiset juonet leikkaavat ja pilkkovat H-1TUF:a (ks. valok. hav. 137) ja paikoin esiintyy vulkaanisia breksioita, joissa HTUF on fragmentoituneena Sv-rikkaassa emaksisessa matriksissa (ks. valok. hav. 137, 138, 140). Nama breksiavyöhykkeet ovat voimakkaasti magnetoituneita, susc -> SI - (magnetiittirakeisuutta) kun toisaalta ehjä HTUF ja emaksiset juonet eivat ole yleensa magnetoituneita. Lauttasaaresta Huikarinkorvelle on voimakas SWW- NEE-suuntainen magneettinen jakso, joka koostuu samantyyppisista happamista-emaksisista vulkaniiteista kuin Palomäen-Leskiskankaan jakso. Hallitsevana kivilajina on hienorakeinen tuffogeeninen liuske, jossa esiintyy emaksisia -> 15 m leveitä pat j oj a, ilmeisesti kerros juonia. Ko. patjat ovat

12 KENTTÄRAPORTTI nykyasultaan amfiboliitteja-uraliittiporfyriittejä ja niihin liittyy paikoin kohtalaista kiisuuntumista (FEK, SK), susc -> SI. Lauttasaaren eteläpuolella jaksoon liittyy kaaren muotoinen nhantam, jonka alueella myös H-1WLK:ssa on tavattu ruosteisia, kohtalaisesti kiisuja sisältäviä kapeita vyöhykkeitä. Jakson E-puolella kalliopaljastumissa on liuskeita, joiden koostumus vaihtelee happamesta intermediaariseen (mm. hav. 151, vulkaaninen breksia, jossa esiintyy HTUF-fragmentteja ITUF-matriksissa. Lauttasaaren - Huikarinkorven vulkaniittijakson länsi-pohjoispuolella Lepikonkankaalta Siirinvuorelle esiintyy graniitin yhteydessä hyvin runsaasti vulkaniittista alkuperää olevia happamia liuskeosueita. Ne esiintyvät tyypillisimmillään liuskeisuuden suuntaisina raitoina, joiden paksuus on paikoin yli 10 m (mm. Lohvanperan maantien ja siitä etelään lähtevän metsätien risteyksessä) Juonikivet 4 JOHTOPÄÄTOKSET Yleisimpiä juonikiviä ovat alueella keskirakeisessa graniitissa ja liuskeissa esiintyvät apliittisetpegmatiittiset juonet. Uraliittiporfyriitti esiintyy yleensä alle 1 m:n levyisina juonina. Siellä täällä tavataan plagioklaasiporfyriittijuonia, leveimmilläan (n. 2 m) Lauttasaaren vulkaniittijakson alueella. Em. kappaleessa mainitut liuskeisuuden suuntaiset leptiittiset raidat saattaisivat paikoin edustaa happamia juonia. Karsamaen karttalehdela kesällä 88 ja aikaisemmin suoritetut tutkimukset osoittavat, että alue on malmipotentiaalisesti mielenkiintoinen. Vaikkakin lähes kaikki tunnetut mineralisaatiot (Vuohtojokea ja Lauttasaarta) lukuunottamatta ovat keskittyneet Venetpalon doomin kontaktivyöhykkeeseen, kannattanee kiinnittää huomiota myös tässä raportissa mainittuihin tutkimattomiin pieniin sahköisiin anomalioihin lehdillä Venetpalon doomin länsireunalla Kurppaansaaren mineralisaation 1aheisyydessä on runsaasti pieniä kalliopaljastumia. Tämän tektonisesti kompleksisen alueen luonteen selvittämiseksi olisi aiheellista suorittaa alueella rakennegeologinen detaljikartoitus.

13