TUTKIMUSTYÖSELOSTUS SODANKYLÄN KUNNASSA VALTAUS- ALUEELLA PUILETTILAMPI 1, KAIV.REK. NO. 3856/1, TEHDYISTÄ MALMITUTKIMUKSISTA

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M06/3714/90/3/10 Sodankylä Puilettilampi Tapani Mutanen TUTKIMUSTYÖSELOSTUS SODANKYLÄN KUNNASSA VALTAUS- ALUEELLA PUILETTILAMPI 1, KAIV.REK. NO. 3856/1, TEHDYISTÄ MALMITUTKIMUKSISTA

2 1 Puilettilampi sijaitsee Sodankylässä Petkulan kylän itäpuolella Kitisen ja Mataraojan välissä karttalehden alueella (kartta, kuva 1). Geologisesti valtaus sijoittuu Keivitsan intruusion länsipuolelle. Alue vallattiin aeromagneettisella matalalentokartoilla olevan voimakkaan magneettisen anomalian takia. Se on pyöreä ja sen halkaisija on n. 1 km. Anomalia on pantu merkille jo aikaisemmin: Petkulan kylässä asuva Matti Paakkola kertoi, malmitutkimuksestamme tietämättömänä, että hän oli havainnut Puilettilammella voimakkaan kompassipoikkeaman, kun lammen ohi oli tehty linjaa. Valtausalueella ei ole varsinaisia kalliopaljastumia. Valtauksen itäosassa Puilettilammen kaakkoispuolella on rakkalohkareita, ilmeisesti hyvin paikallisia, kivet ovat näissä ilmeniittiporfyroblastisia kiilleliuskeita. Valtauksen pohjoispäästä n. 0.5 km koilliseen on laajan painovoimaminimin kohdalla otettu porakairausnäytteitä. Näissä kivet olivat voimakkaasti kaolinisoituneita happamia liuskeita (arkoosikvartsiitteja, kiillekvartsiitteja) ja mustaliuskeita. Noin 1 km valtauksen eteläpäästä etelälounaaseen tunnetaan gabrorakkoja, jotka kuuluvat Hannuksenlammen gabrointruusioon. Tämä gabro, samoin kuin valtausalueella olevat muuttuneet gabrot, ovat mahdollisesti kuuluneet Keivitsan intruusion yläosiin, jotka poimutuksen ja siirrosten takia ovat joutuneet erilleen Keivitsan intruusiosta. Valtauksen eteläpäästä n. 2 km kaakkoon, Hangaslehdon itäpuolelta, tunnetaan vanadiinipitoisia metagabroja ja anortosiitteja, samanlaisia kuin on saatu Puilettilammen rapakallionäytteistä. Alueella on tehty geofysikaalinen maastomittaus kevättalvella 1984 osana Keivitsan intruusion laajasta alueellisesta mittauksesta, ja otettu pedogeokemiallisia näytteitä talvella Syväkairauksia ei ole tehty. Tutkimuksia on johtanut Olavi Auranen. Geofysikaaliset maastomittaukset Mittaukset käsittivät magneettisen (vertikaalikomponentti), gravimetrisen ja sähkömagneettisen slingrammittauksen. Valtauksen eteläpuolisko on mitattu Pohjois-eteläsuuntaisilla linjoilla, pohjoinen puolisko sekä pohjois-etelä- että itä-länsisuuntaisilla linjoilla. Linjaväli on ollut 50 m, pisteväli 20 m. Painovoimamittauksessa linjaväli oli 100 m.

3

4 3 Valtausalueen painovoimakartta on esitetty kuvassa 2, magneettinen kartta kuvassa 3, sähkömagneettisen kartan reaalikomponentti kuvassa 4 ja imaginaarikomponentti kuvassa 5. Painovoimakartassa valtausalue kuuluu positiivisen painovoima-anomalian länsireunaan, jossa on jyrkkä horisontaaligradientti länsi- ja pohjoispuolella olevia kevyempiä liuskeita vastaan. Painovoima-anomalian ilmeisesti aiheuttaa suuri emäksinen kivimassa. Valtauksen keskivaiheilla, sen länsireunalla, on selvä, n. 100 m:n läpimittainen painovoimaanomalia, joka selvästi erottuu laajemmasta anomaliasta. Tämän anomalian tekee mielenkiintoiseksi se, että se osuu syvään suohon. Valtauksen keskiosassa on voimakas n. itä-länsisuuntainen magneettinen anomalia (max gammaa), pohjoisosassa pyöreä anomalia, max. n gammaa. Molemmat anomaliat kuuluvat n. 1 km:n läpimittaiseen pyöreähköön anomaliaan, jonka suuruus on yli 1000 gammaa. Valtauksen etelä- ja luoteisosassa on sulfidisiin johteisiin viittaavia sähköisiä anomalioita, jotka jatkuvat valtausalueen ulkopuolelle. Magneettisen ja painovoimakartan perusteella nämä johteet kuuluvat magneettista ja gravimetrista "pattia" ympäröiviin liuskeisiin. Valtauksen keskellä on lisäksi itä-länsisuuntainen imaginaarianomalia (kuva 5), joka aiheutuu todennäköisesti ruhjeessa olevista savimineraaleista ja hydrokiilteistä. Pedogeokemialliset tutkimukset Valtausalueelta ja sen lähiympäristöstä on otettu 342 moreeni- ja rapakallionäytteitä. Näytteenotossa on pyritty rapakallioon, mutta useimmiten on pitänyt tyytyä alimpaan moreeninäytteeseen. Näytteistä rapakallioiksi on tunnistettu 177 kpl. Keskimääräinen rapakallionäytesyvyys on ollut 4.32 m (vaihtelu m). Syvin moreeni- tai "hiekka"-näyte on saatu 12.3 m:n syvyydestä, matalin 0.3 m:stä. Keskimääräinen moreeninäytesyvyys on 4.82 m. Kaikki näytteet on tutkittu ja silmämääräisesti määritetty näytettä otettaessa ja stereomikroskoopin alla laboratoriossa. Monista näytteistä on tehty ohuthieitä ja kiillotettuja ohuthieitä. Tämä tarkastelu osoitti, että monet maastossa moreeneiksi määritetyt näytteet ovat rapakallioita ja toisaalta monet rapakallioiksi nimitetyt olivat moreeneja. Paikoin saatiin

5

6

7

8

9 8 hyvinkin syvältä vihertävänharmaita, lajitekoostumuksen perusteella hiekoiksi tai silteiksi luonnehdittavia maita ("hiekkoja"), joissa on satunnaisesti suurempiakin mineraalirakeita ja kivenkappaleita (tällaiset on usein maastossa nimetty moreeneiksi). Nämä maat ovat Keivitsan alueella yleisiä, varsinkin suoalueilla moreenin ja turpeen välissä. Ilmeisesti ne ovat ympäröivistä moreeneista jäätikön reunan oloissa (ennen kuin turpeen muodostus alkoi) syntyneitä uudelleenkerrostuneita sedimenttejä (jääjärvisilttejä). Laboratoriossa rapakallioiksi tunnistetuista näytteistä oli eri kivilajityyppien osuus seuraava: 1) kiilleliuske, kiillegneissi, fylliitti, albitti-kloriitti-kiilleliuske, kloriittikiilleliuske (sisältävät toisinaan sulfideja ja gossanmuodostusta, magnetiittia) kpl 2) vaalea kiilleliuske, kiillearkoosi, serisiittikvartsiitti, hapan liuske (sisältävät joskus pyriittiä tai magnetiittia) kpl 3) albiitti-amfibolikivi, kloriitti-albiitti-amfibolikivi, amfiboliitti, emäksinen liuske 14 kpl 4) magnetiittipitoinen tai -rikas karkearakeinen hapan kivi (gabroanortosiitti, anortosiitti, meta-anortosiitti, karkea albitiitti) 13 kpl 5) magnetiittipitoinen tai -rikas albitiitti, hapan vulkaaninen (?) liuske (joskus sulfidipitoinen) 10 kpl 6) mustaliuske, grafiittipitoinen kiilleliuske 8 kpl 7) ultramafiitti (Ni-pitoisuuden perusteella basalttisia komatiitte ja: kloriitti-amfibolikivi, kloriittiliuske) 6 kpl 8) sarvivälkepitoinen hornfelsi (joskus pyriitti- tai magnetiittipitoinen) 5 kpl 9) metagabro, metagabro-diabaasi, "vihreäkivi" (yleensä magnetiittipitoinen, joskus pyriittipitoinen)... 4 kpl

10 9 10) gossan 1 kpl 11) savirapauma 1 kpl 12) kivilajia ei osattu tunnistaa, tai epävarma rapakallio 17 kpl Valtausalueen rapakalliot ovat pääasiassa kiilleliuskeita, joissa on välikerroksina mustaliuskeita ja vaaleita metasedimenttisiä liuskeita (kiillearkooseja, serisiittikvartsiitteja, meta-arkooseja). Valtauksen keskellä olevan itä-länsisuuntaisen voimakkaan magneettisen anomalian kohdalta saatiin magnetiittipitoisia metaanortosiitteja ja gabro-anortosiitteja. Anomalian pohjoispuolella olevat magnetiittipitoiset happamat liuskeet ja anomalian eteläpuolella olevat happamat albiittirikkaat liuskeet ovat mahdollisesti tektonisoituneita anortosiitteja. Valtauksen itäpuolella olevat kivet ovat runsaan rapakallioaineiston perusteella kiilleliuskeita, joissa on satunnaisina välikerroksina mustaliuskeita. Näissä kaade on hyvin loiva (0-20 ). Moreenin hienofraktiosta ja rapakallionäytteiden jauhetusta ja seulotusta hienofraktiosta on GTK:n Rovaniemen laboratoriossa analysoitu Ni, Cu, Co, Pb, Zn, Au ja Pd. Ni oli näytteissä yleensä vaatimaton, korkeimmat pitoisuudet moreeneissa ja komatiiittirapakallioissa olivat ppm. Korkein Cu (2466/1638 ppm) oli pyriittipitoisessa albiittikloriitti-serisiittiliuskeessa (rapakallion jauhetussa/seulotussa fraktiossa). Samassa näytteessä oli Au 126/75ppb. Eräässä pyriittipitoisessa kloriittikiilleliuskeessa oli 1159/1361 ppm Cu ja anomaalinen Au. Korkeita Co-pitoisuuksia (max. 536 ppm) esiintyi pyriittipitoisissa kiilleliuskeissa. Magnetiittipitoisissa meta-anortosiiteissa valtauksen korkeimman magneettisen anomalian kohdalla oli säännöllisesti anomaalisia Co-pitoisuuksia (yleisesti yli 100 ppm, max. 434 ppm metagabro-diabaasirapakalliossa). Pb:llä ei ollut merkittäviä anomalioita (max. 41 ppm pyriittipitoisessa kvartsiittirapakalliossa). Korkein Zn (146 ppm) oli moreeninäytteessä; myös happamissa magnetiittipitoisissa kivissä oli lievästi kohonnut Zn (max. 46 ppm). Lievästi anomaalisia Au-pitoisuuksia (yli 10 ppb) oli 15:ssa näytteessä. Korkein Au (0.221 ppm) saatiin moreeninäytteestä valtauksen itäpuolelta. Yleensä Au oli alle määritysrajan (alle 1 ppb). Myös Pd oli yleensä alle määritysrajan 1 ppb. Yli 10 ppb:n Pd-pitoisuuksia oli 33:ssa moreeeni-

11 10 ja rapakallionäytteessä (max. 26 ppb). Valtauksen keskellä olevan magneettisen anomalian eteläpuolella oli kiilleliuskeissa yleisesti lievästi kohonneita Pd-pitoisuuksia. Valtausalueella olevat magneettiset anomaliat aiheutuvat magnetiittipitoisista metaanortosiiteista ja gabro-anortosiiteista. Nämä kuuluvat emäksiseen massaan, joka aiheuttaa painovoima-anomalian. Merkittäviä laaja-alaisia arvometallipitoisuuksia ei näytteenotossa tavattu. Magnetiittipitoiset emäksiset kivet saattavat olla mielenkiintoisia vanadiinin kannalta, mutta vanadiinia näytteistä ei vielä ole analysoitu. Valtauksen keskiosan itäreunalla oleva painovoiman jäännösanomalia on kiehtova arvoitus, jonka selvittämiseksi riittäisi porauskairausnäytteenotto. Valtausalueelta ei ole GTK:n tähänastisissa tutkimuksissa löytynyt taloudellista malmiesiintymää. Sen takia GTK ei hae aluetta kaivospiiriin. Rovaniemellä