Pyydetään kunnioittavasti, että Korkein oikeus myöntää valitusluvan kysymyksessä olevaan Kouvolan hovioikeuden päätökseen.

Transkriptio

1 1 KORKEIMMALLE OIKEUDELLE VALITUSLUPA JA VALITUS VALITUSLUVAN JA VALITUKSEN KOHDE Kouvolan hovioikeuden tuomio Nro 1047, Diaarinumero S 03/1096 annettu Asia Takaisinsaanti konkurssipesään Hakija ja valittaja Saunasampo Oy Prosessiosoite Tapio Yli-Kovero Saunasampo Oy Puusepänkatu Hämeenlinna , fax info@saunasampo.fi A VALITUSLUPA 1 VALITUSLUPAHAKEMUS JA SEN PERUSTE Pyydetään kunnioittavasti, että Korkein oikeus myöntää valitusluvan kysymyksessä olevaan Kouvolan hovioikeuden päätökseen.. 1

2 2 Valituslupaa pyydetään asian ennakkotapausluonteen takia. Valitusluvan myöntäminen on perusteltua myös oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi jäljempänä olevin perusteluin. Valitusluvan myöntäminen on perusteltua myös jutun suurten yhteiskunnallisten seurausten takia, jos hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. 2.1 JUTUN TAUSTA Jutussa on kyseessä takaisinsaantikanne, jossa konkurssipesä vaatii tehdystä työstä maksetun korvauksen takaisinsaantia Saunasampo Oy:ltä, konkurssiin menneen yhtiön läheisyhtiöltä. Työstä maksetun korvauksen maksamiseen ei ole liittynyt omaisuusjärjestelyjä, omaisuuden myyntiä tai velan ottamista, vaan korvaus maksettiin yrityksen tulorahoituksella, josta riitti ko. korvausten lisäksi myös velkojen lyhentämiseen. Kyseessä on kaksi toisistaan riippumatonta korvausta, jotka ovat 1. Korvaus hallintopalveluista, yhtiön "pyörittämisestä", yhtiön, hallinnosta, myynnistä, laskutuksesta, viennistä ja kirjanpidosta, eli kaikesta yrityksen työstä, joka ei ole välitöntä tuotantotoimintaa. Korvaus hallintopalveluista oli euroa kuukaudessa, 8,5 kuukaudelta yhteensä euroa. 2. Korvaus kylmähauteiden valmistamisesta vakinaisen työntekijän sairauden ja kesäloman aikana. Korvaus oli 2.078,02 euroa eli täsmälleen saman suuruinen, kuin mikä oli Kansaeläkelaitoksen yhtiölle maksama sairauspäiväraha. Kantaja, käräjäoikeus tai hovioikeus ei ole kyseenalaistanut maksujen aiheellisuutta eli työsuoritusten tekemistä. Myöskään maksujen kohtuullisuutta ei ole kyseenalaistettu. 2.2 TAKAISINSAANTILAIN SOVELTAMISALA Takaisinsaantilain 1 :n mukaan voidaan velallisen omaisuutta koskeva oikeustoimi peräyttää. Yleisen takaisinsaantiperusteen mukaan oikeustoimi peräytyy, jos sillä sopimattomasti on siirretty omaisuutta pois velkojien ulottuvilta tai lisätty velkoja velkojien vahingoksi. Tässä tapauksessa kyse ei ole omaisuuteen eikä velkoihin kohdistuvista oikeustoimista, vaan normaaliin yritystoimintaan liittyvistä tavanomaisista menoista, jotka on rahoitettu tulorahoituksella. 2

3 3 Takaisinsaantilaissa ja sen perusteluissa mainita ei mitään siitä, että juoksevasta toiminnasta saatavien tulojen kohtuullinen käyttö olisi joltain osin takaisinsaantikelpoista. Laissa ja sen perusteluissa päin vastoin todetaan, etteivät tavanomaiset menot ole takaisinsaantikelpoisia. Laissa, sen perusteluissa eikä KKO:n ratkaisuissa ei ole mainittu muiden kuin omaisuuteen liittyvien oikeustoimien takaisinsaannista. Myöskään yleisessä tietoisuudessa eikä yrittäjäjärjestöjen kuten Suomen Yrittäjät Ry:n keskuudessa ole tietoa siitä, että takaisinsaantilain soveltamisalaa olisi laajennettu koskemaan muita kuin omaisuuteen liittyviä oikeustoimia. 2.3 MIKÄ ON TAVANOMAINEN MAKSU Hallituksen esityksessä todetaan tavanomaisesta maksusta: "Vaikka velan maksu muutoin täyttää takaisinsaantitunnusmerkistön, se ei kuitenkaan nimenomaisen säännöksen mukaan peräytyisi silloin, kun sitä voidaan olosuhteet huomioon ottaen pitää tavanomaisena. Tämä säännös julkituo selvästi sen periaatteen, että vain objektiivisesti arvostellen epänormaalit maksut peräytyisivät. Peräytymättä voisivat siten jäädä esimerkiksi liiketoiminnassa suoritetut tavanomaiset juoksevat maksut, joilla ei voida katsoa olevan yhteyttä tulevaan konkurssiin." Hovioikeus on hyväksynyt kanteen sillä perusteella, että kyse ei ole tavanomaisesta maksusta. Kun kyse on tulorahoituksesta suoritetusta maksusta eli yrityksen operatiivisesta toiminnasta, on maksun tavanomaisuutta tarkasteltava operatiivisen toiminnan kannalta. Kun laissa ja sen esitöissä ei sanallakaan mainita tulorahoituksesta suoritettujen oikeustoimien peräytymisestä, ei oikeuskäytännössä ole minkäänlaista osviittaa siihen, mikä on yhtiön operatiivisessa toiminnassa sopivaa ja tavanomaista. 2.3 VOIKO TEHDYSTÄ TYÖSTÄ MAKSETUN KOHTUULLISEN KORVAUKSEN PERÄYTTÄÄ Kantaja, käräjäoikeus tai hovioikeus ei ole kyseenalaistanut työsuoritusten tekemistä eikä myöskään ole väittänyt, että korvaus olisi ollut kohtuuton tai muuten epäsuhteessa tehtyyn työhön nähden. Takaisinsaantilaissa säädetään, että työsuorituksesta maksettua asianmukaista korvausta ei voida peräyttää. Ei siitäkään huolimatta, että korvauksen maksamiseksi olisi tehty omaisuuteen liittyviä oikeustoimia. 3

4 4 Mikä takaisinsaantilain säännös kumoaa työsuorituksesta maksetun korvauksen peräytymiskiellon? 2.4 ONKO YRITYKSELLE MAKSETTU TYÖKORVAUS ERI ASEMASSA KUIN SUORAAN TYÖNTEKIJÄLLE MAKSETTU PALKKA Hallituksen esityksessä takaisinsaantilaiksi todetaan palkkaa koskevan lausuman koskevan kaikkia työstä maksettuja korvauksia riippumatta siitä, missä muodossa tai kenelle korvaus on maksettu. Hovioikeuden tuomion mukaan yritykselle maksettu kohtuullinen korvaus tehdystä työstä ei ole palkkaan rinnastettava maksu, jota ei voida peräyttää. 2.5 VAHINKOEDELLYTYKSEN SUHDE OBJEKTIIVISIIN TAKAISINSAANTIPERUSTEISIIN Kuten hovioikeuskin totesi, maksettiin kyseessä olevien hallintopalveluja valmistuskorvausten vastineeksi tehdyllä työllä ,39 euron määräiset maksut ja työntekijöiden palkat. Hovioikeus ei kiistä sitä, että toiminta oli velkojien etujen mukaista. Hovioikeus kumoaa lain yleisperiaatteen, eli vahinkoedellytysvaatimuksen sillä että maksut eivät olleet tavanomaisia. Vahinkoedellytysvaatimus on lain soveltamisalaa koskeva yleisvaatimus, jota ei voi kumota objektiivisilla takaisinsaantiperusteilla. Lain lähtökohta on se, että velkojille on aiheutettu vahinkoa. Jos vahinkoa ei ole aiheutettua, ei takaisinsaantia voi vaatia vaikka kyseessä olisi objektiivinen takaisinsaantiperuste. 3 HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖKSEN YHTEISKUNNALLISET VAIKUTUKSET Jos hovioikeuden päätös jää voimaan, tulee siitä ennakkotapaus, jolla yrittäjien läheistahoilleen tulorahoituksella ilman omaisuusjärjestelyjä maksamat palkat ja korvaukset työsuorituksista tulevat takaisinsaantikelpoisiksi riippumatta siitä onko työtä todellisuudessa tehty ja riippumatta siitä, ovatko toimet olleet yrityksen velkojien kannalta edullisia tai vahingollisia. 4

5 5 B VALITUS 1 VAATIMUKSET Vaadimme Kouvolan hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan. Vaadimme Saunasampo Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkolain 4 :n 3 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluessa päätöspäivistä jäljempänä esitetyn erittelyn mukaan. 2 PERUSTELUT 2.1 TAKAISINSAANTILAIN SOVELTAMISALA Takaisinsaantilain 1 :n mukaan voidaan velallisen omaisuutta koskeva oikeustoimi peräyttää. Yleisen takaisinsaantiperusteen mukaan oikeustoimi peräytyy, jos sillä sopimattomasti on siirretty omaisuutta pois velkojien ulottuvilta tai lisätty velkoja velkojien vahingoksi. Tässä tapauksessa kyse ei ole omaisuuteen eikä velkoihin kohdistuvista oikeustoimista, vaan normaaliin yritystoimintaan liittyvistä tavanomaisista menoista, jotka on rahoitettu tulorahoituksella. Takaisinsaantilaissa eikä sen perusteluissa mainita mitään siitä, että juoksevasta toiminnasta saatavien tulojen kohtuullinen käyttö olisi joltain osin takaisinsaantikelpoista. Laissa ja sen perusteluissa päin vastoin todetaan, etteivät tavanomaiset menot ole takaisinsaantikelpoisia. Takaisinsaantilain tarkoituksena on palauttaa sopimattomin oikeustoimin pesästä siirretty omaisuus takaisin pesään. Miten tulorahoituksen käyttö tavanomaisiin menoihin on sopimatonta ja mikä on se omaisuus. Lainsäätäjä on tajunnut tämän ajatuskulun mahdottomaksi. Hallituksen esityksen perusteluissa rajataan lain sovellutusala koskemaan vain omaisuutta koskevia oikeustoimia, joiden osaltakin sanotaan, että sopimattomuuden on oltava silmiinpistävää ja että tarkoitus ei ole että pesänhoitajat käyvät järjestelmällisesti selvittämään kaikkien pienienkin maksujen perusteita. Takaisinsaantilaissa mainittujen lahjojen ja ylisuurten palkkojenkin osalta puhutaan omaisuuden siirtämisestä toisiin käsiin lahjoituksena tai ylisuurena palkkana tulevan konkurssin välttämiseksi. 5

6 6 Yleisessä kielenkäytössä samoin kuin liiketaloustieteessä sekä kirjanpitolaissa omaisuus ja tulot ovat aivan eri asioita, joita ei mitenkään voida sekoittaa toisiinsa. Jos lainsäätäjä olisi rinnastanut omaisuuden ja tulorahoituksen, olisi lainsäätäjä varmasti siitä maininnut. Jos tulorahoituksen käyttö tavanomaisiin menoihin on takaisinsaantikelpoista, vaatii se käsitteistön määrittelemistä, koska omaisuus ja tulot eivät ole yhteismitallisia. Esimerkiksi mikä on pesän varoihin nähden huomattava summa, kun kyse on tulorahoituksesta?. Onko se pesän arvo vaiko liikevaihto sinä aikana, jolta tulorahoituksella rahoitettuja oikeustoimia vaaditaan peräytymään. Tavanomaisten menojen yhteenlaskettu määrä voi olla moninkertainen pesän arvoon nähden mutta silti alle prosentin kyseisen aikakauden liikevaihdosta. Erityisesti palvelualoilla ja asiantuntijatehtävissä yritys voi toimia olemattomalla pääomalla, jolloin yrityksen tase ja sitä kautta mahdollinen pesän arvo voi olla olematon verrattuna yrityksen liikevaihtoon ja käytettävissä olevaan tulorahoitukseen. Laissa, sen perusteluissa eikä KKO:n ratkaisuissa ei ole mainittu muiden kuin omaisuuteen liittyvien oikeustoimien takaisinsaantikelpoisuudesta. Myöskään yleisessä tietoisuudessa eikä yrittäjäjärjestöjen kuten Suomen Yrittäjät Ry:n keskuudessa ole tietoa siitä, että takaisinsaantilain soveltamisalaa olisi laajennettu koskemaan muita kuin omaisuuteen liittyviä oikeustoimia. 2.3 MIKÄ ON TAVANOMAINEN MAKSU Hallituksen esityksessä todetaan tavanomaisesta maksusta: "Vaikka velan maksu muutoin täyttää takaisinsaantitunnusmerkistön, se ei kuitenkaan nimenomaisen säännöksen mukaan peräytyisi silloin, kun sitä voidaan olosuhteet huomioon ottaen pitää tavanomaisena. Tämä säännös julkituo selvästi sen periaatteen, että vain objektiivisesti arvostellen epänormaalit maksut peräytyisivät. Peräytymättä voisivat siten jäädä esimerkiksi liiketoiminnassa suoritetut tavanomaiset juoksevat maksut, joilla ei voida katsoa olevan yhteyttä tulevaan konkurssiin." Hovioikeus on hyväksynyt kanteen sillä perusteella, että kyse ei ole tavanomaisesta maksusta. Kun kyse on tulorahoituksesta suoritetusta maksusta eli yrityksen operatiivisesta toiminnasta, on maksun tavanomaisuutta tarkasteltava operatiivisen toiminnan kannalta 6

7 KORVAUS HALLINTOPALVELUISTA Hovioikeus vetoaa tuomiossaan siihen, että maksut eivät olleet aikaisemman maksukäytännön mukaisia. Aiempi maksukäytäntö oli se, että tilikauden päätyttyä yhteiset menot jaettiin yhtiöiden, silloisten Saunasampo Oy:n ja Suomen Kylmäpussi Oy:n kesken ottaen huomioon sen, millä panoksella yhtiöt olivat osallistuneet yhteisten menojen maksamiseen. Yhteisistä menoista huomattavin oli toimitusjohtaja Tapio Yli-Koveron palkka, jonka Saunasampo Oy maksoi. Menojen jakamiseen liittyi myös verosuunnittelua. Kun silloinen Saunasampo Oy oli menossa konkurssiin ei tällainen järjestely ollut enää mahdollinen ja se lisäksi olisi ollut velkojien kannalta epäselvä ja vaikeasti hahmoteltava. Kun Tapio Yli-Kovero ei saanut enää palkkaa silloiselta Saunasampo Oy:ltä ei Saunasampo Oy:lle voinut maksaa korvausta hallintopalveluista, jotka oli maksettava Tapio Yli-Koveron palkan maksajalle, silloiselle Sauna Site Oy:lle. Tällöin korvaustavaksi valittiin selkeä kuukausikorvaus, joka oli läpinäkyvä ja ulkopuolisten kuten velkojien helposti ymmärrettävä. Tällainen selvä kuukausikorvaus on yleinen korvauskäytäntö eikä mitenkään epätavallinen. Valittaja ei tiedä eikä kantaja ole esittänyt, millä muulla tavalla korvaus hallintopalveluista olisi pitänyt maksaa tai mikä olisi ollut laissa tarkoitettu tavanomainen maksutapa, jos se ei ollut kuukausikorvaus. Kun kyse oli yhtiön operatiivisesta toiminnasta, ei tulorahoituksesta maksettujen korvausten ajoittumisessa ollut mitään epätavallista. Lähtökohtana oli tilanne, jossa yhtiöllä oli iso vuosisopimus Sveitsiläisen asiakkaan kanssa. Jos sopimusta ei olisi noudatettu, olisi asiakassuhde katkennut ja yhtiön liiketoiminnan arvo romahtanut niin, ettei liiketoimintaa olisi voitu myydä. Liiketoimintaan liittyy lähes säännönmukaisesti se, että tavarat, tässä tapauksessa kylmähauteet täytyy ensin tehdä ja niiden valmistus täytyy rahoittaa ennen kuin asiakkaalta saadaan maksusuoritus. Operatiivisesti ainoa mahdollisuus selvitä toimituksesta ja valmistuksen aikaisesta rahoituksesta oli se, että hallintopalvelukorvaus maksettiin Saunasampo Oy:lle sen jälkeen kun asiakas oli suorittanut maksun saamastaan tavarasta. Asiakkaan, IVF, Internationale Verbandstoff- Fabrik, maksu ja suoritus Saunasampo Oy:lle käy ilmi kantajan todisteena olevasta tiliotteesta. Samasta tiliotteesta käyvät ilmi muilta asiakkailta saadut maksut, joiden yhteissumma oli paljon Saunasampo Oy:lle maksettua korvausta suurempi ja riitti juoksevien maksujen lisäksi myös velkojen lyhentämiseen. 7

8 8 Hallintopalvelukorvaus oli aivan tavanomainen liiketoimintaan liittyvä maksu, johon ei liittynyt mitään epätavallista tai silmiinpistävästi sopimatonta, jota takaisinsaanti edellyttää KORVAUS VALMISTUSTYÖSTÄ Kun kylmäpussien valmistuksesta vastannut Kari Yli-Kovero sairastui valmistyöstä johtuvaan rasitusvammaan ja oli pois työstä yli kaksi kuukautta, olisi yhtiön toiminta loppunut, jollei Tapio Yli-Kovero olisi tehnyt kylmähauteita sairausloman ajan. Korvaukseksi Tapio Yli-Koveron tekemästä työstä Saunasampo Oy, silloinen Sauna Site Oy peri Suomen Kylmäpussi Oy:ltä vain sen summan, jonka Kansaneläkelaitos maksoi sairausloman palkkana. Tämä käy ilmi kantajan todisteina olevista tiliotteista. Kelan maksama sairauspäiväraha on vain alle kolmasosa työnantajalle aiheutuvista työkustannuksista eikä siten voi olla mitenkään kohtuuton tehtyyn työhön nähden. Kantaja, käräjäoikeus tai hovioikeus eivät ole paljoksuneet korvausta. Kun hovioikeus piti maksua epätavallisena ja aikaisemmasta maksukäytännöstä' poikkeavana, niin mihin hovioikeus saattoi maksua verrata. Kantaja ei ole tuonut esille, miten maksu oli aiemmin suoritettu. Tämä oli mahdotonta, koska vasta Kari Yli-Koveron sairastuminen synnytti maksutilanteen. Maksu ei voinut poiketa aiemmasta maksukäytännöstä, koska maksua ei ollut aiemmin suoritettu. Valmistuskorvauksen maksaminen oli välttämätöntä myös lain noudattamisen kannalta. Jos yrityksen valmistustoiminta jatkuu, vaikka yhtiön ainoa valmistustyöntekijä on sairauslomalla, voidaan yhtiötä syyttää petoksesta, jos yhtiö ei pysty osoittamaan että joku muu kuin sairauslomalla oleva työntekijä on huolehtinut valmistuksesta. 2.3 VOIKO TEHDYSTÄ MAKSETUN KOHTUULLISEN KORVAUKSEN PERÄYTTÄÄ Kantaja, käräjäoikeus tai hovioikeus ei ole kyseenalaistanut työsuoritusten tekemistä eikä myöskään ole väittänyt, että korvaus olisi ollut kohtuuton tai muuten epäsuhteessa tehtyyn työhön nähden. Takaisinsaantilaissa säädetään, että työsuorituksesta maksettua korvaus voidaan peräyttää siltä osin kuin se on epäsuhteessa tehtyyn työhön. Kantaja, käräjäoikeus tai hovioikeus ei ole esittänyt maksujen olleen epäsuhteessa tehtyyn työhön nähden, joten hovioikeuden tuomio ei perustu lakiin. 8

9 9 Hovioikeus katsoo, että kyse ei ollut palkasta vaan yhtiöiden välisestä maksuvelvoitteesta, jolloin siihen ei tarvitse soveltaa palkkaa koskevaa peräytymiskieltoa. Tietysti kyseessä on yritysten välinen maksuvelvoite. Kaikki yritysten väliset maksut perustuvat maksuvelvoitteeseen. Oleellista tässä kysymyksessä on maksuvelvoitteen syy, joka on korvaus tehdystä työstä. Jos kyseessä olisi ollut esimerkiksi maksu saadusta tavarasta, olisi maksuvelvollisuuden syy ollut tavarakauppa ja maksuun ei voisi soveltaa palkkaa koskevia säännöksiä. Laissa ei mainita mitään muuta perustetta palkan peräytymiselle. Mikä takaisinsaantilain säännös kumoaa työsuorituksesta maksetun korvauksen peräytymiskiellon? 2.4 ONKO YRITYKSELLE MAKSETTU TYÖKORVAUS ERI ASEMASSA KUIN SUORAAN TYÖNTEKIJÄLLE MAKSETTU PALKKA Hallituksen esityksessä takaisinsaantilaiksi todetaan palkkaa koskevan lausuman koskevan kaikkia työstä maksettuja korvauksia riippumatta siitä, missä muodossa tai kenelle korvaus on maksettu. Lain esitöissä todetaan palkan maksamista koskevien säännösten koskevan kaikkea työtä ja myös yritykselle maksettua korvausta työstä. Näin ollen hovioikeuden päätös ei perustu lakiin. 2.5 VAHINKOEDELLYTYKSEN SUHDE OBJEKTIIVISIIN TAKAISINSAANTIPERUSTEISIIN Kuten hovioikeuskin totesi, maksettiin kyseessä olevien hallintopalveluja valmistuskorvausten vastineeksi tehdyllä työllä ,39 euron määräiset maksut ja työntekijöiden palkat. Hovioikeus ei kiistä sitä, että toiminta oli velkojien etujen mukaista. Oikeustoimen vahingollisuutta voidaan objektiivisesti tarkastella vain velallisen nettovarallisuuden muutoksella. Kun kyseessä olevien oikeustoimien seurauksena yhtiön nettovarallisuus kasvoi, eli velat vähenivät lähes euroa ja yhtiön juoksevat menot, mukaan lukien kaikki palkat maksettiin, eivät oikeustoimet mitenkään olleet velkojille vahingollisia. Kantaja, käräjäoikeus ja hovioikeus eivät ole tuoneet esille myöskään sitä, että jotain velkojaa olisi suosittu. Hovioikeus katsoo, ettei vahinkoedellytystarkastelulla ole merkitystä, koska maksut eivät hovioikeuden mielestä olleet tavanomaisia. Hovioikeuden tulkinta ei perustu lakiin eikä ole yleisen oikeuskäsityksen mukainen. 9

10 10 Hovioikeus kumoaa lain yleisperiaatteen, eli vahinkoedellytysvaatimuksen sillä että maksut eivät olleet tavanomaisia. Vahinkoedellytysvaatimus on lain soveltamisalaa koskeva yleisvaatimus, jota ei voi kumota objektiivisilla takaisinsaantiperusteilla. Lain lähtökohta on se, että velkojille on aiheutettu vahinkoa. Jos vahinkoa ei ole aiheutettu, ei takaisinsaantia voi vaatia vaikka kyseessä olisi objektiivinen takaisinsaantiperuste. 3 HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖKSEN YHTEISKUNNALLISET VAIKUTUKSET Jos hovioikeuden päätös jää voimaan, tulee siitä ennakkotapaus, jolla yrittäjien läheistahoilleen tulorahoituksella ilman omaisuusjärjestelyjä maksamat palkat ja korvaukset työsuorituksista tulevat takaisinsaantikelpoisiksi riippumatta siitä onko työtä todellisuudessa tehty ja riippumatta siitä, ovatko toimet olleet yrityksen velkojien kannalta edullisia tai vahingollisia. Jos yrityksen tulorahoituksella tekemiä toimia arvostellaan muiden kriteereitten perusteella kuin mitkä liittyvät yrityksen operatiiviseen toimintaan, niin koko oikeusjärjestyksen perusteet vaarantuvat. Tähän mennessä oikeuslaitos on tehnyt laillisuusharkintaa ja jättänyt tarkoituksenmukaisuusharkinnan oikeudenkäytön ulkopuolelle. Operatiiviseen toimintaan liittyvää rahankäyttöä voidaan käsitellä velallisen epärehellisyytenä, kuten tuoreessa KKO:n ratkaisussa KKO:2004:89 on tehty. Siinä todettiin, että maksuvaikeuksissa olevan on ajateltava velkojiensa etua ja käytettävä tulojaan säästeliäästi. Jos hovioikeuden päätös ja sitä kautta vahinkoedellytysvaatimuksen huomioon ottamisen poisjättäminen jää voimaan, antaa se pesänhoitajille mahdollisuuden tyhjentää velallisen läheistahot vaatimalla pientenkin summien takaisinsaantia. Mitä varaton henkilö voi tehdä, jos häneltä vaaditaan euroa takaisinsaantia, jos vaihtoehtoina ovat maksaminen tai uhka oikeudenkäynnistä, jossa voi menettää tuon ja maksaa pesän oikeudenkäyntikulut euroa ja lisäksi itsellä ei ole asianajajan palkkaamiseen tarvittavaa euroa. 10

11 11 4 OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET Vaadimme valittajan oikeudenkäyntikulujen korvaamista eri oikeusasteissa aiemmin esittämiemme vaatimusten tavoin seuraavasti: Käräjäoikeuskäsittely 5.272,00 Hovioikeuskäsittely 2.676,00 Hovioikeusmaksu 160,00 Valitusluvan ja valituksen laatiminen Korkeimpaan oikeuteen 24 h a'100 euroa 2.400,00 Valituslupamaksu 200,00 yhteensä ,00 arvonlisävero 2.355,76 yhteensä ,76 Hämeenlinnassa Saunasampo Oy Laatija Tapio Yli-Kovero 11