Natsien vallan aikaisen karttapropagandan käyttö Saksassa Sonja Pietiläinen

Transkriptio

1 Natsien vallan aikaisen karttapropagandan käyttö Saksassa Sonja Pietiläinen Koska kartta on kaksiulotteinen esitys kolmiulotteisesta maailmasta, on mahdotonta luoda vääristelemätöntä maailman jäljitelmää tasaiselle alustalle. Luontaisen vääristymän lisäksi karttaa voidaan vääristellä myös tarkoituksellisesti. Tarkoituksellinen vääristely, propaganda, pyrkii vaikuttamaan ihmisjoukkoon (tai yksittäiseen ihmiseen) haluamiensa tarkoitusperien mukaisesti; yleensä pyrkimyksenä on vahvistaa tai heikentää jotakin tahoa tai mielikuvaa yleisön silmissä. Kartat ovat kuvauksia alueista, ja koska alueet ovat aina jonkun omistuksessa, on kartografian syvin luonne poliittinen. Sodissa kyse on usein alueiden hallinnasta, mikä tekee kartografian äärimmäisen tärkeäksi välineeksi; onhan se ainoa työkalu, jolla pystytään kuvaamaan alueita, rajoja ja kansallisuutta. Natsien karttojen käyttö sotapropagandassaan hallintokaudellaan oli hyvin erityislaatuista, sillä he käyttivät karttoja aseena järjestelmällisesti, häpeättömästi ja intensiivisesti (Monmonier 1996). Mielenkiintoista natsien aikaisesta propagandasta tekee kuitenkin erityisesti sen hajanaisuus; karttapropaganda ei ollut yhden tahon alaisuudessa, eivätkä natsit tehneet sitä itse aktiivisesti, vaan he nojautuivat hajanaiseen ja sisäisesti ristiriitaiseen kartantekijöiden joukkoon luvulla kartografia sai uuden merkityksensä sotien ja geopoliittisten konfliktien myötä. Kartografian aseman vahvistuminen myös kehitti sitä suurin harppauksin; esimerkkinä kaukokartoituksen kehittyminen muotoonsa. Propagandakartografiaa julkaistiin erilaisissa postereissa, julkaisuissa ja julisteissa; lehdet olivat suosittu julkaisukanava, mutta suuria yleisöjä saavutettiin myös esimerkiksi isoilla, näkyvälle asetetuilla karttaplakaateilla. Tärkeä saksalaisen karttapropagandan levittäjä oli viikkojulkaisu Facts in Review. Kyseinen lehti julkaistiin New Yorkissa Saksan tietokirjaston toimesta vuosina Lehti oli oiva alusta kaikelle Yhdysvaltoihin kohdistuneelle propagandalle olihan se yksi suurimmista propagandan kohteista. Lehdessä on julkaistu monia kuuluisia propagandakarttoja, kuten A Study in Empires (kuva 1). Karttapropagandaa esiintyi jo ennen natseja, jolloin se oli vahvasti kansallisromantikkojen käsissä (Herb 1996). Painettu karttapropaganda tuli natsien vallan alle vuonna 1933, kun natsit ottivat haltuunsa erilaiset massakommunikaatiovälineet (Herb 1996). Natsien aikainen karttapropaganda ei koskaan vakiintunut yhden tahon tai järjestön alle vaan natseille riitti pelkkä yhteistyö: he käyttivät hyväkseen olemassa olevia kartografeja ja instituutioita. Vaikka eri kartografien ja instituutioiden verkosto oli hyvin tiuha ja saman ideologian alainen, vaikutti keskustahon puuttuminen kartografien yhteisöön. Selvää linjausta siitä, millaista propagandan täytyy olla, ei ollut. Yhteisö oli rikkonainen ja sen keskuudessa oli konflikteja propagandan muodoista; esimerkiksi siitä, miten saksalaisen väestön ja kulttuurin alue määritellään oikein. Eräs saksalaisen väestön ja kulttuurin levittymistä kuvannut kartta suututti vuonna 1941 Hitlerin, vei monia kartografeja vankilaan, johti suureen määrään takavarikkoja ja samalla säikäytti kartografiyhteisön. Yhteisö olisi tarvinnut selviä linjauksia ja sääntöjä. Sisäiset ristiriidat, linjausten puuttuminen ja pelon

2 ilmapiiri vaikuttivat jopa niin, että jotkut kartografit lopettivat kokonaan karttojen tekemisen (Herb 1996). Natsien haluttomuuteen vakiinnuttaa kartografia on mahdollisesti vaikuttanut Weimarin tasavallan ( ) aikainen roolijako; natsit eivät tehneet karttapropagandaa, eivätkä pitäneet sitä tärkeänä. Weimarin tasavallan ajalla kansallissosialistien kuvien ja karttojen hyödyntämisessä oli eroja. Natsit suuntautuivat vihaamansa vasemmiston suuntaan; kopioivat heiltä ja keskittyivät vasemmiston tapaan lähinnä kuviin ja postereihin, koska kokivat sen tehokkaampana (Herb 1996). Vasemmisto ei keskittynyt kartografiaan, sillä heidän vaatimuksensa olivat kansainvälisiä ja he keskittyivät lähinnä koko maailman työväestöön. Oikeistosiipi, johon esim. sotaväki kuului, puolestaan tarvitsi kartografiaa tavoitteissaan: heidän piti määritellä itsensä ja oikeuttaa yleisölle alueelliset vaatimuksensa (Herb 1996). Vakiintumattomuuteen vaikutti myös se, että eri instituutiot (mm. opetusministeriö, ulkoministeriö ja propagandaministeriö) käyttivät karttapropagandaa omiin tarkoituksiinsa, ja keskitetty hallinto olisi ollut vaikeaa (Herb 1996). Instituutiot tilasivat karttoja keskenään ristiriitaisella propagandalla ja tämä aiheutti epäselvyyttä kartografiyhteisössä. Vaikka karttapropaganda ei ollut vakiintunut yleisesti hallinnon tasolla, sen sisältöön vaikuttivat yksittäiset henkilöt sekä völkich-liike, joka oli kansallisromanttinen, aitoa saksalaista kansaa korostava suuntaus. Itävaltalainen, natseihin liitetty Rupert Von Schumaher määritteli 1930-luvulla kyseenalaisen kartografian säännöt. Hänen mukaansa kartografian perustana oli yleisö: monimutkaisia karttoja pystyvät lukemaan koulutetut ja aihepiirin tuntevat ihmiset kun taas yksinkertaisia karttoja pystyvät lukemaan kaikki. Siten propagandassa Schumaherin mukaan piti pyrkiä yksinkertaisiin karttoihin, jotta kartta tavoittaisi mahdollisimman laajan yleisön. Toinen saksalaiseen kyseenalaiseen kartografiaan suuresti vaikuttanut henkilö oli Arnold Ziegfeld. Hän opetti karttapropagandaa ja vuodesta 1939 oli vastuussa ulkomaalaiselle lehdistölle tarkoitetuista kartoista, kuten vuosina Englantia kohtaan suunnatusta propagandasta. Instituutioista Stiftung Volk und Reich oli yksi merkittävimmistä tahoista, jotka tekivät propagandaa natsien tarkoituksiin myös Ziegfeld oli instituution palveluksessa (Herb 1996). Ziegfeld teki töitä, jotta kartografia olisi keskitetty yhden katon alle näin ei kuitenkaan koskaan käynyt. Kartografisessa propagandassa tekijä muokkaa kartan sanomaa korostamalla haluttuja piirteitä, vähentämällä ristiriitaista informaatiota ja valitsemalla voimakkaita, provokatiivisia symboleja (Monmonier 1996). Karttapropagandassa erityisesti symboliikalla on tärkeä merkitys, sillä luodaan tietynlainen ilmapiiri (esimerkiksi pelon) tai käännetään katsojan huomio haluttuun suuntaan (esimerkiksi rajoihin). Myös projektion valinnalla voidaan vaikuttaa kartan välittämään viestiin. Saksalainen propagandassa erilaisilla symboleilla olikin tärkeä rooli, sillä niillä vaikutettiin ihmisten tunteisiin ja aivopestiin ihmisiä kannattamaan natsien ideologiaa. Erilaisten symbolien (esim. kuvan 2 lentokoneet) lisäksi myös nuolilla ja viivoilla huomio saatiin suunnattua haluttuun suuntaan; esimerkiksi toiseen maahan tai rajoihin (kuva 3).

3 Natsien vallan aikaiselle kartografialle ominaista oli sen muuntautumiskykyisyys; propaganda muokkautui aina kulloistenkin tarkoitusperien mukaisesti (Herb 1996) luvun ensimmäinen puoliväli oli uuden ideologian haltuun ottamisen aikaa. Maantieteilijät olivat innokkaita ottamaan uuden natsien tarjoaman ideologian vastaan tällä aikakaudella ja painottivat linjauksissaan rodun ja veren tärkeyttä maantieteellisessä tutkimuksessa (Herb 1996). Tämä näkyi esimerkiksi saksalaisen rodun ja kansan painottamisena kartografisissa julkaisuissa ja atlaksissa. Kyseisenä aikana propaganda keskittyikin ajan hengen mukaisesti paljolti Saksan rajojen ulkopuolisen saksalaisen kansan kuvaamiseen ja saksalaisen kansallisidentiteetin ja kansallishengen nostattamiseen ja vahvistamiseen. Saksalainen sotapropaganda nähdäänkin hyvin menestyksellisenä erityisesti sen takia, koska propagandassa natsi-ideologiaan oli liitetty teemoja perinteisestä saksalaisesta nationalismista (Herb 1996). Ajalle yleisiä karttoja ovat olleet esimerkiksi sudeettialueita kuvaavat kartat (kuvat 4 ja 5). Sudeettialueet olivat Tšekkoslovakiaan ensimmäisessä maailmansodassa liitettyjä, osaksi saksankielisiä alueita. Hitlerin Saksa vaati alueita Münchenin sopimuksen nojalla ja sai. Kansallisuuden kuvaamisen perustuva propaganda juontuu ensimmäisen maailmansodan jälkeisistä sopimuksista; kansallinen itsemääräämisoikeus oli rauhanehtojen takana (Herb 1996). Tähän vedoten kansallissosialistit oikeuttivat aluevaatimuksensa, missä kartta oli ainutkertaisen tärkeä työkalu. Kansallissosialistit pyrkivät myös luomaan kitkaa karttapropagandan avulla eri Saksan rajojen ulkopuolisten kansallisuusryhmien välille, ja siten edistämään omia geopoliittisia pyrkimyksiään (Herb 1996) luvun loppua kohden aluevaatimus-teema vaihtui kuvaukseen ulkoapäin tulevista uhista (Herb 1996). Tyypillinen kyseenomainen propagandakartta esitti Saksaa uhattuna, pienenä valtiona, mikä pystyttiin geopoliittisten tekijöiden johdosta valloittamaan helposti (kuva 2). Tällä propagandalla kansallissosialistit pyrkivät oikeuttamaan ja perustelemaan yleisölle omat tekonsa; Saksa kuvattiin uhattuna valtiona, jolla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin puolustautua. Propagandakartoissa sekä että 1940-luvuilla Iso-Britannia, Ranska sekä Yhdysvallat olivat yksittäisinä maina paljon saksalaisen propagandan kohteina. Esimerkiksi A study in Empires -kartassa (kuva 1) Iso-Britannia näytetään aggressiivisena hyökkääjävaltiona kun taas Saksa viattomana, pienenä valtiona. Ennen toista maailmansotaa puolestaan Yhdysvaltoihin suuntautuva propaganda yritti pitää maan erossa Euroopan tilanteesta (Monmonier 1996). Toisen maailmansodan myötä kuitenkin sotapropagandan luonne muuttui ja sen poliittinen merkitys väheni (Herb 1996). Enää kansallissosialistien ei tarvinnut oikeuttaa aluevaatimuksiaan, vaan nyt kartografia painottui sotasaavutusten kuvaamiseen ja muiden maiden, kuten esimerkiksi Iso-Britannian häviötä kuvaaviin karttoihin. Tällaisia propagandakarttoja pystytettiin julkisille paikoille: esimerkiksi Englannin saartoa kuvaava 4 x 5 metrinen propagandakartta pystytettiin Linzin keskusaukiolle (Herb 1996).

4 Kartografia voi parhaimmillaan (tai pahimmillaan näkökulmasta riippuen) vaikuttaa merkitsevästi päätöksien ja siten sotien kulkuun. Daily Mailissa julkaistun artikkelin ja kartan (kuva 6) perusteella novellin kirjoittaja, William Boyd, esittää todisteisiin pohjautuvan teorian, jonka mukaan kartan avulla britit saivat Rooseveltin kääntämään mielensä toiseen maailmansotaan liittymisestä. Artikkelin mukaan Yhdysvallat oli hyvin vastahakoinen sotaan lähtemisen ajatuksesta siihen asti, kunnes Roosevelt sai käsiinsä Etelä-Amerikan kartan. Etelä-Amerikan manner oli jaettu natsien toimesta neljään suurempaan alueeseen, ja kartan reunoille on kirjoitettu muistiinpanoja polttoainevaroista sekä lentoreiteistä. Artikkelin mukaan kartta oli avainasemassa Rooseveltin mielen muuttamisessa. Kartta ei kuitenkaan ollut joutunut Rooseveltin käsiin sattumalta, sillä artikkelin mukaan todisteiden valossa brittivakoojat olivat juonineet tapahtumien kehityskulut, jotka loppupeleissä toivat kartan Rooseveltin käsiin. Sota sai uudet käänteensä vähän myöhemmin Pearl Harborin myötä minkä vuoksi selvää syy-seuraussuhdetta ei voida todistaa. Siitä huolimatta on selvää, että Rooseveltin käsiin joutunut kartta ei joutunut sinne vahingossa, ja että Yhdysvaltojen eristäytymistä uhannut kartta loi pelon ilmapiirin, mikä vaikutti poliittisiin päätöksiin (Daily Mail). Tämä esimerkki todistaa, että sodassa eri puolet käyttävät yhtä lailla propagandaa päämääriensä saavuttamiseksi. Saksalainen karttapropagandan tarkastelu on hyvä esimerkki siitä, että sotapropagandan ei tarvitse onnistuakseen olla vahvasti organisoitua. Natsien karttapropaganda onnistui vahvan kartantekijöiden verkoston mutta myös yhteisen päämäärän avulla. Vaikka kartografien kesken oli eriäväisyyksiä propagandan toteuttamisen tavoista, heillä kaikilla oli kuitenkin sama päämäärä; Versailles n sopimuksen uudistus (Herb 1996). Tällä on ollut kaikista suurin merkitys propagandakartografian toimivuuteen ja intensiivisyyteen. Saksalainen propaganda on myös hieno esimerkki kartografian monipuolisuudesta; karttoja pystyttiin hyödyntämään erilaisiin poliittisiin ja nationalistisiin päämääriin ja niillä saatiin kansan tuki. Se onkin karttojen ehdoton etu: niitä uskotaan, huolimatta miten naurettavalta kartan väite näyttäisikään. Lähdeluettelo Daily Mail, Hitler s amazing map that turned America against the Nazis ( ) < (luettu ) Edmaps.com. Historical maps of Germany (2015). < (luettu ) Krygier, J.B. (2007). Kurssi Geography 222. The Power of Maps. < _lo16.html> (luettu ) Herb, G. Henrik (1996). Under the map of Germany: Nationalism and Propaganda s. Routledge.

5 JF Ptak Science Books (2008). < 2008/08/propaganda-maps.html> (Luettu ) Monmonier M. (1996). How to lie with maps. 205 s. The University of Chicago Press, Chicago. Liitteet Kuva 1. A study in Empires (JF Ptak Science Books). Kuva 2. (JF Ptak Science Books)

6 Kuva 3. (JF Ptak Science Books) Kuva 4. (Edmaps)

7 Kuva 5. (Edmaps) Kuva 6. (Daily Mail)