PIRILÄN KULTAESIINTYMÄN TUTKIMUKSET VUOSINA

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S M 19 / 3233 / -86 / 1 / 1 0 RANTASALM I Piril ä Hannu Makkone n PIRILÄN KULTAESIINTYMÄN TUTKIMUKSET VUOSINA

2 TIIVISTELMA Pirilän kultaesiintymä sijaitsee Kolkonjärven luoteispäässä Rantasalmen kunnassa. Esiintymä löytyi kesäkuussa 1983 Geologian tutkimuskeskuksen suorittamissa malmitutkimuksissa. Esiintymä koostuu kvartsijuonista ja-linsseistä, joiden yhteydessä on sulfideja, arsenideja ja kultaa. Kvartsijuonet ja -linssit sijoittuvat kiillegneissin ja vulkaniitin kontaktivyöhykkeeseen. Rakenteellisesti esiintymää kontrolloi F 2 -poimutus. Kvartsilinssit esiintyvät F 2 -poimujen taipeissa ja kvartsijuonet ovat S 2 -liuskeisuuden suuntaisia. Kulta esiintyy elektrumirakeina yleensä arseenikiisun ja löllingiitin yhteydessä. Hopea esiintyy dyskrasiitti-sulkeumina lyijyhohteessa sekä elektrumirakeina. Esiintymään kairattiin vuosien 1983 ja 1984 aikana 47 syväkairausreikää, yhteensä m. Kairaustulosten pohjalta on laadittu normaali profiilimalmiarvio, jossa ei ole suoritettu korkeiden pitoisuuksien leikkaamisia. Malmi arvio yhtenäiselle osalle m :n tasolle on seuraava : n ton Au=9.0 pp m Ag=32.3 ppm Mukaanlukien myös +100m :n tason alapuolelta inventoitu malmi saadaan : n ton Au=8.9 pp m Ag=44.0 pp m Rikastuskokeissa saatiin kulta vaahdottamalla esirikasteeseen erittäin hyvin. Rikasteen kultapitoisuus jäi suhteellisen alhaiseksi, mikä kuitenkin johtu u osaksi koemateriaalin alhaisesta Au/As-suhteesta. Esiintymän tutkimusten kokonaiskustannukset olivat n. 3.2 m ilj.m k.

3 SISÄLLYSLUETTEL O JOHDANTO 1 SUORITETUT TUTKIMUKSET 3 kallioperäkartoitus 3 lohkare-etsintä 3 tutkimuskaivaukset 4 detaljikartoitus 4 pintanäytteenotto 4 petrofysikaaliset tutkimukset 5 geofysikaaliset maastomittaukset 5 soijakairaus 6 syväkairaus 6 analyysit 7 geokemialliset tutkimukset 8 mineralogiset tutkimukset 8 rikastustekniset tutkimukset 8 isotooppitutkimukset 8 ALUEEN GEOLOGIA 9 glasiaaligeologia 9 kivilajikuvaus 9 stratigrafia 1 2 tektoniikka 1 3 metamorfoosi 1 5 MINERALISAATIO 1 6 sivukivet 1 6 koostumus ja muoto 1 7 malmiarvio 3 1 malmimineralogia 3 5 rikastuskokeet 4 6 synnystä 46 EHDOTETUT JATKOTOIMENPITEET 4 7 LIITELUETTELO 4 9 LIITTYY 4 9 KIRJALLISUUSLUETTELO 50

4 1 JOHDANT O Pirilän esiintymä sijaitsee Rantasalmen kunnassa Kolkonjärven luoteispääss ä (kuva 1). Ajokelpoinen tiestö on 200 m :n päässä esiintymästä ja Rantasalme n kirkonkylään on matkaa maanteitse n. 20 km. Lähin kaupunki on Varkaus n. 5 0 km :n päässä. Toimivista kaivoksista lähimpinä ovat Enonkosken ja Kotalahde n kaivokset, joihin on matkaa maanteitse n. 80 km. Savonlinnan ja Pieksämäe n väliseen rautatiehen on matkaa n. 5 km. Maasto esiintymän alueella on tasaista ja maapeite moreenia. Esiintymä sijaitsee aivan Kolkonjärven rannassa ja puhkeamasta on rantaan m (kuva 1). Geologinen tutkimuslaitos on aikaisemmin suorittanut malmitutkimuksia Kolkonjärven alueella 1970-luvun alussa. Tällöin alueelta löytyi runsaasti eri tyyppisiä malmilohkareita : 1) kvartsidioriittiin liittyviä Cu-Mo-Au-lohkareita, 2 ) kvartsikiviin ja kvartsi-maasälpägneisseihin liittyviä Zn-Pb-Cu-lohkareita, joissa oli myös merkittäviä Au- ja Ag-pitoisuuksia ja 3) granaattiantofylliittigneissiin ja amfiboliittiin liittyviä Cu- ja Zn-lohkareita. Joissaki n lohkareissa oli lisäksi merkkejä scheeliitistä. Lohkareiden lähtöpaikan löytämiseksi suoritettiin lohkare-etsintää, kallioperäkartoitusta ja geofysikaalisia mittauksia. Kvartsidioriittiin liittyviä Cu-Mo-Au-vyöhykkeitä tavattii n kalliosta. Muiden lohkareiden lähtöpaikka jäi epäselväksi. Vuonna 1973 suoritettiin syväkairauksia geofysikaalisten anomalioiden ja malmilohkareiden selvittämiseksi. Kairauksissa ei tavattu viitteitä malmista. (Pekkarinen 1972, 1978). Korsman (1973) on tehnyt 1 : kallioperäkartan alueelta 3233 Rantasalmi, sekä Rantasalmen-Sulkavan alueelta metamorfisia vyöhykkeitä käsittelevän väitöskirjan (Korsman 1977). Korsman et al. (1984) käsittelevät myö s alueen metamorfoosia. Geologian tutkimuskeskus aloitti malmitutkimukset Kolkonjärven alueella uudelleen keväällä Lähtökohtana olivat em. malmilohkareet. Heinäkuussa tehtiin ensimmäinen varaus ja kesäkuussa 1984 valtaus Pirilä 1 (liite 1). Tutkimusten yleisjohdosta on vastannut FL E. Ekdahl ja kenttätöistä allekirjoittanut.

5 Kuva 1. Pirilän esiintymän sijainti 2

6 3 SUORITETUT TUTKIMUKSE T Kallioperäkartoitus Kallioperäkartoitusta suoritettiin kesinä 1983 ja kartoitettiin lähinnä karttalehtien ja 08 alueilla. Vuonna 1984 suoritettiin detaljiluonteista kartoitusta Au-kriittisellä vyöhykkeellä karttalehtien j a 06 alueella. Paljastumahavaintoja tehtiin yhteensä 535 kpl. Lohkare-etsint ä Tutkimukset alueella aloitettiin toukokuussa 1983 lohkare-etsinnällä ja alustavalla kallioperäkartoituksella. Pyrkimyksenä oli löytää lisää vastaavanlaisia malmilohkareita, joita oli löytynyt Kolkonjärven alueelta 1970-luvun alussa. Lohkare-etsintää suorittivat työnjohtaja Heikki Karvonen ja kenttätutkimusapulainen Toivo Pienräihä. Heikki Karvonen oli mukana myös 1970-luvull a suoritetuissa tutkimuksissa. Kesäkuussa 1983 em. henkilöt löysivät Pirilästä ensin n. 10 cm paksun arseenikiisu-rikkikiisujuonen kalliosta ja myöhemmin kyseisen kallion vierestä lohkarekasauman. Lohkareet olivat enimmäkseen kvartsikiviä ja sisälsivät runsaast i arseenikiisua, rikkikiisua, magneettikiisua, lyijyhohdetta ja kuparikiisua. Kulta- ja hopeapitoisuudet olivat yllättävän suuria (taulukko 1) ja tämä anto i vauhtia jatkotutkimuksille. NÄYTE Au (ppm) Ag (ppm ) Taulukko 1. Pirilän puhkeamaalueen ensimmäise t analysoidut näytteet HK-83-P TSP-83-L HK-83-L TSP-83-L TSP-83-L TSP-83-L HK-83-L HK-83-L HK-83-L

7 4 NÄYTE Au (ppm) Ag (ppm ) TSP- 83 -L HK-83-L TSP- 83 -L TSP- 83 -L TSP- 83 -L HK-83 -L TSP- 83 -L TSP- 83 -L TSP- 83 -L TSP- 83 -L HK -83 -L TSP- 83 -L TSP- 83 -L Tutkimuskaivaukset Koska lohkareet ja kiisujuoni kalliossa vastasivat toisiaan, tiedettiin lohkareiden olevan peräisin aivan sijaintipaikkansa lähettyviltä ja päätettii n poistaa maapeitteet lähiympäristöstä. Kallio paljastettiin n. 15x35 m :n suuruiselta alueelta. Maapeitteen paksuus vaihteli 1-3 metrin väliltä. Kävi ilmi, että lohkarekasauma oli itse asiassa paikallinen rakka. Detaljikartoitu s Paljastettu alue ruudutettiin 1 metrin pistevälillä ja ruudutus sidottii n koordinaatistoon. Tämän jälkeen pystyttiin suorittamaan tarkka kartoitu s mittakaavassa 1 :50. Rakennegeologisessa tutkimuksessa opasti FT G. Gaål. Pi ntanäytteenott o Kultapitoisuuden selvittämiseksi tehtiin geologikairalla pintanäytteenotto a paljastetulla alueella. Näytteet otettiin systemaattisesti ruudukolla, joss a näytepisteiden väli oli 1 m.

8 5 Poraus suoritettiin pystysuoraan ja näytteiden pituus oli n. 20 cm. Yhteens ä näytteitä porattiin 185 kpl. Petrofysikaaliset tutkimukse t Näytteitä tutkittiin 8 kpl syksyllä Ne edustivat malmin eri tyyppejä j a sivukiviä. Näytteistä määritettiin tiheys, ominaisvastus, suskeptiivisuus, remanenssi ja IP-arvot (liite 2). Geofysikaaliset maastomittaukset Aikaisempien malmitutkimusten yhteydessä 1970-luvun alussa Pirilän alueell a oli suoritettu magneettinen ja Slingram-mittaus loom :n linjavälillä. Matalalentomittaus alueella (kl 3233) suoritettiin vuonna Maastomittaustuloksista Pirilän esiintymää on vaikea havaita johtuen harvasta linjavälistä. Magneettisella matalalentokartalla mineralisaation aiheuttama magneettinen anomalia peittyy sen itäpuolisen rautamuodostuman aiheuttamaan anomaliaan. Syksyn 1983 aikana ja vuoden 1984 alussa suoritettiin Pirilässä detaljiluonteisia geofysikaalisia mittauksia 0.34 km z :n alueella. Mittauslinjojen väl i oli suurimmalla osalla aluetta 20 m. Käytetyt mittausmentelmät olivat magneettinen, Slingram, IP ja gravimetrinen. Magneettinen mittaus suoritettiin Jalander-magnetometrillä. Slingram-mittauksessa taajuus oli Hz ja kelaväl i 60 m. IP-mittaus tehtiin dipoli-dipolimenetelmällä (a=10 m, n=3). Gravimetrisia linjoja tehtiin yhteensä 4.95 km. Pirilän esiintymä tuli esille IP-ja magneettisessa mittauksessa. Magneettisella kartalla esiintymä näkyy magneettikiisun aiheuttamana anomaliana (liite 3). IP-kartalla (liite 4) esiintymä ei näy kokonaisuudessaan. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että pohjoispäässä IP-mittauksen syvyysulottuvuus (n. 15 m) e i riitä. Kairanreikämittauksia selostetaan syväkairausselostuksen yhteydessä.

9 6 Soijakairau s Esiintymän pintaosien tutkimiseksi ja IP-anomalian tarkistamiseksi suoritettiin etupäässä paljastetulla alueella soijakairaus syksyllä Kairauskon e oli telaketjuilla liikkuva hydraulikone. Reiät tehtiin systemaattisesti ruudukolla, jossa reikien väli oli 5 m. Ne porattiin pystysuoraan ja 20 m :n syvyyteen kallionpinnasta lähtien. Jotkut reiät jäivät alle 20 m :n kallion ruhjeisuuden vuoksi. Reikiä tehtiin 52 kpl ja kalliokairauks-gin yhteispituus ol i 976 m (liite 5). Porausnäyte otettiin talteen 3 m :n osissa (tämä oli myös kairauksessa käytettyjen jatkotankojen pituus). Näytettä tältä matkalta kertyi n. 30 kg. Näytett ä kahtioitiin niin kauan, että sitä oli jäljellä g, mikä lähetettii n analyysiin. Syväkairaus Syväkairaus aloitettiin lokakuussa Touko-kesäkuussa 1984 pidettiin kairauksissa noin kahden kuukauden tauko, muuten kairausta jatkettiin yhtäjaksoisesti vuoden 1984 marraskuun loppuun. Reikiä kairattiin yhteensä 47 kpl yhteispituudeltaan m (liite 6). Pisin reikä oli pituudeltaan m. Maakairauksen keskipituus oli 4.1 m. Suuri osa rei'istä on kairattu jäältä j a maakairauksen pituuteen kuuluu myös jään paksuus ja veden syvyys (yht. 1-2 m), joten todellinen maakairauksen keskipituus on alle neljä metriä. Kairaus suoritettiin 20 m :n profiilivälillä, lukuunottamatta eteläpään puhkeamaaluetta, jossa profiiliväli oli 10 m (liite 3 ) Kairauksissa esiintyvät kivilajit olivat suhteellisen ehjiä. Sydänhukka a esiintyi kahdeksassa reiässä, yhteensä 7.4 m. Ruhjeita esiintyi pääasiass a graniitti- ja pegmatiittijuonten yhteydessä sekä kiillegneississä. Reikä 35 5 jouduttiin lopettamaan kesken ruhjeen vuoksi ; sitä jatkettiin kiilaamalla. Liitteessä 7 on lueteltu eri rei'issä esiintyvät ruhjeet, sydänhukat, liukupinnat yms. Eri kivilajien ruhjeisuutta käsitellään tarkemmin malmin yhteydessä.

10 7 Reikiin jätettiin maaputket poranreikärnittauksia varten. Niistä tehtiin ominaisvastus- ja latauspotentiaalimittauksia malmin eri osien konnektoimiseksi. Mittauksia suoritettiin yhteensä 43 reiäst ä Reikien taipuminen vertikaalisuunnassa oli normaalia. Sivusuuntamittauksia e i suoritettu. Analyysi t Malmianalyysejä tehtiin yhteensä 1535 näytteestä. Näistä 22 kpl oli palanäytteitä, 215 kpl geologikairanäytteitä, 338 kpl soijakairausnäytteitä ja 960 kp l syväkairausnäytteitä. Syväkairausnäytteet koostuivat m :stä kairasydäntä. Sydämen halkaisu suoritettiin halkaisulaitteella n. 10 cm pätkissä. Kaikista näytteistä analysoitiin Cu, Ni, Co, Zn, Pb, Ag, Au, S, As lukuunottamatta osaa soijakairausnäytteitä (R 1-R 31), joista ei analysoitu As. Lisäks i tehtiin seuraavia lisämäärityksiä : kaikista geologikairanäytteistä Sb ja Bi ; R 327 (syvyysväliltä ) 14 näytettä Pt- ja Pd ; rei'istä 318 ja 31 9 kandesta näytteestä W ; viidestä palanäytteestä Sn- ja W. Syväkairausnäytteet ja palanäytteet analysoitiin GTK :n Otaniemen laboratoriossa. Cu, Ni, Co, Zn ja Pb määriteltiin AAS :lla, Au ja Ag dokimastisella menetelmällä, As ja Sn XRF :lla, W ditiol-menetelmällä ja S Leco-titraattorilla. Geologikairanäytteistä ja soijakairausnäytteistä Au analysoitiin GTK :n Rova - niemen laboratoriossa liekittömällä AAS :lla ja muut alkuaineet Otanieme n laboratoriossa. Sb, Bi, Pt ja Pd määriteltiin OES : lla. Mikroanalyyseja malmimineraaleista tehtiin GTK :n laboratoriossa 63 kpl yhteen - sä 26 näyteestä.

11 8 Geokemialliset tutkimukset Esiintymän pohjoispuolelta otettiin talvella Cobra-kalustolla moreenija rapakallionäytteitä yhteensä 263 :sta pisteestä (liite 8). Seuraavana talvena näytteenottoa jatkettiin pohjoiseen. Geokemian osasto on suorittanut Pirilän ympäristössä geokemiallista näytteenottoa talvina , ja Nämä tutkimukset selviävät FL Pekk a Lestisen raportista, joka on tekeillä. Mineralogiset tutkimukse t Pintahieitä tutkittiin malmista vuosien aikana yhteensä 35 kpl. Näistä syväkairausnäytteitä oli 25 kpl ja loput palanäytteitä malmin puhkeamasta. Kairausnäytteistä tehdyt hieet olivat 5-10 cm :n mittaisia. Palanäytteistä tehtiin sekä tavanomaisia nappihieitä että suurempia hieltä, joide n halkaisija oli 5-10 cm. Kiilloitettuja ohuthieitä malmista ja malmin sivukivestä tutkittiin 54 kpl. Mineralogisia tutkimuksia suorittivat FT Kari Kojonen, FM Olavi Kontoniemi j a allekirjoittanut. Rikastustekniset tutkimukse t Tutkimukset tehtiin VTT :n laboratoriossa Outokummussa talvella Näytemateriaalina oli soijakairausnäytettä sekä palanäytteitä malmin puhkeamasta. Palanäytteiden joukkoon lisättiin koemateriaalin valmistuksessa malmin sivukiveä. Isotooppitutkimukse t Mineralisaatiosta tehtiin yhdestä palanäytteestä Pb-isotooppianalyysi GTK : n laboratoriossa.

12 9 ALUEEN GEOLOGI A Glasiaaligeologia Pirilän esiintymä sijoittuu drumliinialueelle, joten moreenipeitteen paksuu s ja paljastuneisuus vaihtelee suuresti. Paljastumat esiintyvät usein drumliinien suuntaisena jonoina. Pirilän esiintymän kohdalla eri kivilajit ovat hyvi n näkyvissä. Drumliinien kohdalla moreenipeitteen paksuus on paikoin yli 20 m. Lajittuneita maalajeja esiintyy alueella vähän. Kivilajikuvau s Pirilän lähiympäristön kallioperä koostuu kiillegneissistä, kvartsi-maasälpägneissistä, intermediäärisestä ja emäksisestä vulkaniitista, rauiamuodostumasta sekä graniiteista. Joissakin syväkairausrei'issä on tavattu lisäksi kapeit a kvartsidioriittiosia. Kiillegneississä -liuskeessa päämineraaleina ovat biotiitti, kvartsi ja plagiokiaasi sekä usein myös sillimaniitti, joka esiintyy porfyroblasteina. Myö s kalimaasälpä esiintyy joskus porfyroblasteina. Aksessorisia mineraaleja ova t apatiitti, serisiitti, zirkoni, kloriitti ja turmaliini. Malmimineraalej a esiintyy harvoin ja ne ovat yleensä rautakiisuja. Kiillegneissi on muutoin hienorakeista (raekoko < 0.5 mm), mutta sillimaniittiporfyroblastit ovat kooltaan yleensä _ 0.5 cm. Kalimaasälpäporfyroblasti t ovat kooltaan '_4 mm. Lähellä mineralisaatiota kiillegneissi muuttuu granaattipitoiseksi. Granaattiporfyroblastit ovat kooltaan 0.5 cm. Kiillegneississä esiintyy kapeita ( < 0.5 m) karsivälikerroksia ja runsaast i graniitti- ja pegmatiittijuonia. Rautamuodostuma koostuu silikaattifasieksesta ja oksidifasieksesta. Silikaattifasiekseen liittyy yleensä myös hieman sulfideja. Reiässä 356 tavattiin myö s kompakti sulfidikerros.

13 1 0 Si 1ikaattifasiesta edustaa useimmiten granaatti-gruneriittikivi. Siinä ova t näämineraalei na granaatti, gruneriitti (joskus kummingtoniitti) ja kvartsi. Aksessoreina tavataan sarvivälkettä, apatiittia, zirkonia ja kloriittia. Malmimineraaleina siinä esiintyy yleisesti magneettikiisua ja kuparikiisua sek ä harvemmin rikkikiisua ja arseenikiisua. Granaatti esiintyy porfyroblasteina, joiden koko on yleensä? 1 cm. Muutoin raekoko on 0.5 cm. Silikaattifasiekseen liittyy myös sarvivälke- ja kvartsirikkaita kerroksi a sekä diopsidi- ja epidoottikarsia. Diopsidin ja epidootin lisäksi karsiss a esiintyy kvartsia, plagioklaasia, sarvivälkettä, titaniittia ja karbonaattia. Malmimineraaleina tavataan magneettikiisua, kuparikiisua, ilmeniittiä j a harvemmin rikkikiisua, arseenikiisua ja sinkkivälkettä. Välikerroksina kiillegneississä ja mineralisaation läheisyydessä esiinty y granaatti-sarvivälkekiveä, joka voitaneen rinnastaa rautamuodostuman silikaattifasiekseen. Päämineraaleina siinä ovat yleensä sarvivälke, granaatti j a kvartsi. Joskus päämineraaleina on myös kalimaasälpää, plagioklaasia ja epidoottia. Aksessoreina esiintyy titaniittia, serisiittiä, kloriittia, karbonaattia, biotiittia, zirkonia ja apatiittia. Malmimineraaleina on usein magneettikiisua ja kuparikiisua sekä joskus myös ilmeniittiä ja rikkikiisua. Granaattiporfyroblastit ovat kooltaan <_ 0.5 cm ja muut rakeet yleensä l mm. Oksidifasies koostuu pääasiassa magnetiitista ja kvartsista. Kivessä on selvästi kerroksellinen rakenne ja siinä esiintyy välikerroksina myös diopsidija sarvivälkerikkaita kerroksia. Diopsidin ja sarvivälkkeen lisäksi er i kerroksissa esiintyy faijaliittia, gruneriittia ja serpentiiniä. Raekok o vaihtelee eri kerroksissa. Diopsidirakeet ovat kooltaan <_ 1 cm, muutoi n raekoko on <- 1.5 mm. Kvartsi-maasälpägneissi on makroskooppisesti vaaleaa, mikä erottaa sen kiillegneissistä. Tätä erotteluperustetta onkin käytetty sen ja kiillegneissi n välillä, vaikka siinä olisikin yli 5 % biotiittia. Päämineraaleina esiintyvä t kvartsi, plagioklaasi (voimakkaasti saussuriittiutunut), biotiitti, kalimaasälpä, muskoviitti ja sillimaniitti. Neljä viimeksi mainittua esiintyvät joskus vain aksessorisina mineraaleina. Sillimaniittiporfyroblastit esiintyvä t kerroksellisesti.

14 1 1 Tyypillisiä aksessorisia mineraaleja ovat serisiitti, apatiitti, zirkoni j a kloriitti. Joskus esiintyy myös turmaliinia, granaattia ja epidoottia. Malmi - mineraaleja esiintyy mineralisaation lähellä, muutoin vain satunnaisesti. Kivi on tasarakeinen, paitsi silloin, kun siinä esiintyy sillimaniittiporfyroblasteja. Raekoko on yleensä min. Sillimaniittiporfyroblastit ova t usein kooltaan cm, joskus kuitenkin useita senttimetrejä. Graniiti n läheisyydessä kivi on muuttunut punaiseksi, mikä johtuu plagioklaasi n muuttumisesta kalimaasälväksi. Kvartsi-maasälpägneissistä on tavattu lapillirakenteita ja porfyyristä rakennetta, joten kivi on vulkaaninen alkuperältään. Vaihettumisvyöhyke kiillegneissiin on muutaman metrin paksuinen ja kiillegneississä esiintyy kvartsimaasälpägneissivälikerroksia. Intermediääriseksi vulkaniitiksi on nimitetty kiveä, jossa päämineraalein a ovat plagioklaasi, sarvivälke, biotiitti ja kvartsi. Kvartsin jäädessä poi s kiveä on nimitetty emäksiseksi vulkaniitiksi. Aksessorisina mineraalein a esiintyvät klinopyrokseeni, serisiitti, apatiitti, kloriitti, epidootti, zirkoni, titaniitti, karbonaatti ja kummingtoniitti. Malmimineraaleina esiintyy arseenikiisua, ilmeniittiä, kuparikiisua, magneettikiisua, rikkikiisua, magnetiittia ja nikkoliittia. Rakenteeltaan kivi on usein porfyyrinen, jolloin hajarakeina esiintyy plagioklaasia tai sarvivälkettä, joka näyttää olevan klinopyrokseenin muuttumistulos. Hajarakeet ovat kooltaan yleensä 1 cm. Muutoin raekoko on 0.5 mm. Paikoin kivessä esiintyy agglomeraatti- ja lapillirakenteita. Heitteleet ova t vaaleampia kuin perusmassa. Kvartsidioriitti koostuu kvartsista, plagioklaasista, kalimaasälvästä ja biotiitista. Aksessoreina esiintyy kloriittia, sarvivälkettä, serisiittiä, titaniittia, apatiittia, karbonaattia, zirkonia ja opaakkia. Rakenteeltaan kivi o n hornogeenista ja raekoko on n. 0.5 mm.

15 1 2 Graniiteissa ja pegmatiiteissa päämineraaleina ovat kvartsi, plagioklaasi j a kalimaasälpä. Turmaliinia on myös joskus runsaasti. Aksessorisia mineraalej a ovat biotiitti (joskus myös päämineraalina), apatiitti, serisiitti ja zirkoni. Graniitti on tasarakeista ja raekooltaan n. 2 mm. Malmimineraaleja esiinty y harvoin. Pirilän ympäristössa esiintyy edellä kuvattujen kivilajier} lisäksi diopsidiamfiboliitteja, jotka ovat alunperin tyynylaavoja sekä näihin liittyen komatiitteja (Kousa 1985 ) Strati graf i a Pirilän alueen stratigrafiaa ovat aikaisemmin kuvanneet Makkonen ja Ekdah l (1985). Hyvärinen (1969) käsittelee stratigrafiaa Virtasalmen alueella, Gaä l ja Rauhamäki (1971) Haukiveden alueella, Simonen (1982) Mikkelin karttalehde n alueella ja Pietikäinen (1986) Juvan pohjoispuolella. Hyvärisen (1969) mukaan stratigrafia Virtasalmen alueella on seuraava : granaatti -, kordieriitti- ja sillimaniittipitoiset gneissi t amfiboliitit, karsivälikerroksi a kvartsi-maasälpä- ja diopsidigneissit sekä kalkkikive t granaatti -, kordieriitti- ja sillimaniittipitoiset gneissit, mustaliuskevälikerroksi a kerrostumispohja tuntemato n Gaäl ja Rauhamäki (1971) jakavat Haukiveden alueen orogeenisen kehitykse n eugeosynkliinivaiheeseen ja miogeosynkliinivaiheeseen. Eugeosynkliinivaiheess a kerrostui aluksi peliittistä materiaalia, jota nyt edustavat suonigneissit. Näiden päälle kerrostuivat amfiboliitit. Miogeosynkliinivaiheessa Haukivede n alueen eteläosassa kerrostui amfiboliittien päälle turbidiitteja. Simosen (1982) mukaan kvartsi-maasälpägneissit ja niihin liittyvät diopsidiamfiboliitit ovat stratigrafisesti kiillegneissien alla. Pietikäisen (1986) laatima stratigrafinen malli on samanlainen kuin Hyvärise n (1969).

16 1 3 Kuten Korsman (1977) toteaa työssään, Pirilän pohjoispuolella esiintyvät, hy - vin säilyneet peliitit vaihettuvat progressiivisen metamorfoosin johdosta asteittain Sulkavan alueen granaatti- kordieriitti-sillimaniittigneisseiksi. Primäärisesti ne kuitenkin ovat samoja peliittejä, mikä on otettava huomioo n stratigrafiaa pohdittaessa. Amfiboliitit ja diopsidiamfiboliitit sekä kvartsi-maasälpä9neissit Juvan, Virtasalmen, Haukiveden ja Mikkelin alueilla kuulunevat samaan vulkaaniseen vaiheeseen. Näin ollen tärkein kysymys stratigrafiassa on kiillegneissin (metapeliitin) ja vulkaniittien keskinäinen asema. Tähän asti suoritettujen tutkimus - ten perusteella stratigrafia Pirilän alueella on seuraava : graniitti, pegmatiitt i kvartsidioriitti (1880 Ma) Au, M o komatiitt i emäksinen vulkaniitt i intermediäärinen vulkaniitt i hapan vulkaniitti rautamuodostum a Au peliiti t kerrostumispohja tuntemato n Stratigrafia on sama kuin Hyvärisen (1969) ja Pietikäisen (1986) esittämä. Kenttähavaintojen perusteella kvartsidioriitti edustaa samaa magmaa kuin intermediäärinen vulkaniitti. Kontaktivyöhykkeessä on paikoin tavattu asteittainen vaihettuminen kvartsidioriitista vulkaniittiin. Lisäksi molempii n liittyy kultaa. Tuusmäen kvartsidioriitti, joka esiintyy Pirilän eteläpuolella (liite 9) kuu - luu ikäryhmään 1880 Ma (Korsman et al. 1984). Tektoniikk a Koska mineralisaatio on poimutuksen kontrolloima, on tutkimuksissa pyritt y selvittämään alueen poimutusvaiheita.

17 1 4 Rakennegeologiaa käsitteleviä tutkimuksia on julkaistu aikaisemmin Haukivede n alueelta (mm. Gaål ja Rauhamäki 1971), Virtasalmen alueelta (Suvanto 1983) j a Juvan pohjoispuolelta (Pietikäinen 1986). Gaål ja Rauhamäki (1971) erottivat Haukiveden alueella kolme deformaatiovaihetta. Ensimmäisessä deformaatiovaiheessa muodostui makaavia poimuja. Poimuakseli oli itä-länsisuuntainen ja akselitaso kaatui loivasti pohjoiseen. Toinen deformaatiovaihe oli voimakkain. Aluksi siinä muodostui synformeja ja antiformeja, joiden akselitason kaade oli N-NE. Tähän vaiheeseen liittyy myös oikeakätisten laahuspoimujen synty. Kolmannessa deformaatiovaiheessa toi - sen vaiheen poimut poimuttuivat ja syntyi kulminaatioita ja depressioita. Suvanto (1983) erottaa Virtasalmen alueella viisi deformaatiovaihetta. F 1 -deformaatio aiheuttaa metamorfisen liuskeisuuden S 1.F 1 -poimurakenteista ei ol e havaintoja. F 2 -poimurakenne on isokliininen. S 2 -liuskeisuus on subparallell i S 1 -liuskeisuuden kanssa ja näiden muodostama kombinaatioliuskeisuus on hallitseva liuskeisuus alueella. F 2 "-deformaatio on migmatisaatiota luonnehtiv a F 2 :n osa, ja siihen liittyy usein mm. boudinaasirakenteita. F 2c -deformaatio o n alueella yleisimmin havaittavissa. Vallitseva poimutyyppi siinä on symmetrine n ja usein oikeakätinen. F 2c -faasi on F 2 :n konjugaatti ja se liiittyy F 2 :ee r myöhäisempänä ilmiönä. F 3-deformaatiota edustavat poimut esiintyvät paikallisesti ja ovat avoimia. Kivilajit saivat nykyisen muotonsa pääasiassa faasie n F~ ja F 2 aikan a Pietikäinen (1986) erottaa Pohjois-Juvan alueella metapeliiteissä kaksi deformaatiovaihetta Da ja Db. Sa on alueella hallitseva läpikotainen liuskeisuus, jonka suuntaan sillimaniitti on kasvanut. Alueen diopsidiamfiboliitit ova t voimakkaasti liuskettuneet ja venyneet Da-deformaatiossa. Sb leikkaa Sa :ta j a esiintyy kapeissa vyöhykkeissä. Pirilän alueella on selvästi erotettavissa kolme poimutusvaihetta. F 1 -poimuj a on harvoin näkyvissä.s 1 -liuskeisuus näkyy heikosti ja on yleensä kerroksellisuuden suuntainen. F 2 -poimut ovat alueella hallitsevia ja S 2 -liuskeisuus o n läpikotainen akselitasoliuskeisuus. Sillimaniitti on kiteytynyt F 2 -vaiheess a ja sillimaniittiporfyroblastit ovat suuntautuneet F 2 -poimuakselin suuntaisesti. F 3-poimut esiintyvät paikallisesti.

18 1 3 Kuten Korsman (1977) toteaa työssään, Pirilän pohjoispuolella esiintyvät, hyvin säilyneet peliitit vaihettuvat progressiivisen metamorfoosin johdosta asteittain Sulkavan alueen granaatti- kordieriitti-sillimaniittigneisseiksi. Primäärisesti ne kuitenkin ovat samoja peliittejä, mikä on otettava huomioo n stratigrafiaa pohdittaessa. Amfiboliitit ja diopsidiamfiboliitit sekä kvartsi-rnaasälpägneissit Juvan, Vir- 'tasalmen, Haukiveden ja Mikkelin alueilla kuulunevat samaan vulkaaniseen vaiheeseen. Näin ollen tärkein kysymys stratigrafiassa on kiillegneissin (metapeliitin) ja vulkaniittien keskinäinen asema. Tähän asti suoritettujen tutkimusten perusteella stratigrafia Pirilän alueella on seuraava : graniitti, pegmatiitt i kvartsidioriitti (1880 Ma ) komatiitti emäksinen vulkaniitt i intermediäärinen vulkaniitt i hapan vulkaniitti rautamuodostum a peliiti t Au, A u M o kerrostumispohja tuntematon Scratigrafia on sama kuin Hyvärisen (1969) ja Pietikäisen (1986) esittämä. Kenttähavaintojen perusteella kvartsidioriitti edustaa samaa magmaa kuin intermediäärinen vulkaniitti. Kontaktivyöhykkeessä on paikoin tavattu asteittainen vaihettuminen kvartsidioriitista vulkaniittiin. Lisäksi molempii n liittyy kultaa. Tuusmäen kvartsidioriitti, joka esiintyy Pirilän eteläpuolella (liite 9) kuuluu ikäryhmään 1880 Ma (Korsman et al. 1984). Tektoniikka Koska mineralisaatio on poimutuksen kontrolloima, on tutkimuksissa pyritt y selvittämään alueen poimutusvaiheit a 1

19 1 4 Rakennegeologiaa käsitteleviä tutkimuksia on julkaistu aikaisemmin Haukivede n alueelta (mm. Gaål ja Rauhamäki 1971), Virtasalmen alueelta (Suvanto 1983) j a Juvan pohjoispuolelta (Pietikäinen 1986). Gaål ja Rauhamäki (1971) erottivat Haukiveden alueella kolme deformaatiovaihetta. Ensimmäisessä deformaatiovaiheessa muodostui makaavia poimuja. Poimuakseli oli itä-länsisuuntainen ja akselitaso kaatui loivasti pohjoiseen. Toinen deformaatiovaihe oli voimakkain. Aluksi siinä muodostui synformeja ja antiformeja, joiden akselitason kaade oli N-NE. Tähän vaiheeseen liitty y myös oikeakätisten laahuspoimujen synty. Kolmannessa deformaatiovaiheessa toisen vaiheen poimut poimuttuivat ja syntyi kulminaatioita ja depressioita. Suvanto (1983) erottaa Virtasalmen alueella viisi deformaatiovaihetta. F 1 -deformaatio aiheuttaa metamorfisen liuskeisuuden F 1 -poimurakenteista ei ol e Sl* havaintoja. F 2 -poimurakenne on isokliininen. S 2 -liuskeisuus on subparallell i S 1 -liuskeisuuden kanssa ja näiden muodostama kombinaatioliuskeisuus on hallitseva liuskeisuus alueella. F 2 "-deformaatio on migmatisaatiota luonnehtiv a F 2 :n osa, ja siihen liittyy usein mm. boudinaasirakenteita. F 2c -deformaatio o n alueella yleisimmin havaittavissa. Vallitseva poimutyyppi siinä on symmetrine n ja usein oikeakätinen. F 2c -faasi on F 2 :n konjugaatti ja se liiittyy F 2 :eet, myöhäisempänä ilmiönä. F 3 -deformaatiota edustavat poimut esiintyvät paikallisesti ja ovat avoimia. Kivilajit saivat nykyisen muotonsa pääasiassa faasie n F 1 ja F 2 aikan a Pietikäinen (1986) erottaa Pohjois-Juvan alueella metapeliiteissä kaksi deformaatiovaihetta Da ja Db. Sa on alueella hallitseva läpikotainen liuskeisuus, jonka suuntaan sillimaniitti on kasvanut. Alueen diopsidiamfiboliitit ova t voimakkaasti liuskettuneet ja venyneet Da-deformaatiossa. Sb leikkaa Sa :ta j a esiintyy kapeissa vyöhykkeissä. Pirilän alueella on selvästi erotettavissa kolme poimutusvaihetta. F 1 -poimuj a on harvoin näkyvissä.s l -liuskeisuus näkyy heikosti ja on yleensä kerroksellisuuden suuntainen. F 2 -poimut ovat alueella hallitsevia ja iuskeisuus o n S2-1 läpikotainen akselitasoliuskeisuus. Sillimaniitti on kiteytynyt F 2 -vaiheess a ja sillimaniittiporfyroblastit ovat suuntautuneet F 2 -poimuakselin suuntaisesti. F 3 -poimut esiintyvät paikallisesti.

20 1 5 Kolkonjärven kautta kulkee siirrosvyöhyke (mm. Gaäl 1972, Korsman et al. 1984). Siirros on todennäköisesti elänyt useassa vaiheessa ja siinä ori tapahtunut sekä horisontaali- että vertikaaliliikuntoja. Kirjoittajan käsitykse n mukaan liike on kuitenkin pääasiassa ollut horisontaalista ja oikeakätinen. Siirrosvyöhyke on vaikuttanut F 2 -vaiheen poimunmuodostukseen. Vulkaniitit esiintyvät alueella F 1 -tai F 2 -synformeina kiillegneissin päällä. (liite 8) Suuremmat graniitti- ja pegmatiii1ti-intruusiot esiintyvät antikliineissa. Niissä ei näy S 2 -liuskeisuutta, joten ne ovat intrudoituneet F 2 -vaiheen jälkeen. Kvartsidioriitissa on S 2 -liuskeisuus näkyvissä ja joskus myö s jäänteitä S 1 -liuskeisuudesta, joten ne ovat intrudoituneet todennäköisest i F 1 -vaiheessa. Metamorfoos i Kuten edellä tuli esille, Pirilä kuuluu alueeseen, jossa metamorfoosiaste kasvaa eteläänpäin. Metapeliiteissä on Korsmanin (1977) mukaan havaittavissa seuraavat metamorfiset vyöhykkeet : kiilleliuskevyöhyke, kalimaasälpä-sillimaniittivyöhyke, kalimaasälpä-kordieriittivyöhyke ja granaatti-kordieriitti-sillimaniittivyöhyke. Pirilän esiintymä sijoittuu kalimaasälpä-sillimaniittivyöhykkeel1e. Metamorfisten vyöhykkeiden rajoja määritettäessä on otettava huomioon eri porfyroblastien kiteytymisajankohta. Granaatti ja kordieriitti ovat kiteytynee t F 1 -vaiheessa, kun taas sillimaniitti F 2 -vaiheessa. Näin ollen metamorfoosiastetta F 1 -vaiheessa ei voida mitata sillimaniitin esiintymisen perusteella. Pirilän alue edustaa joka tapauksessa kalimaasälpä-kordieriittivyöhykettä alempaa metamorfoosiastetta ja klassisessa fasiesluokittelussa alhaista amfibo- 11ittifasiesta.

21 1 8 Kuva 3. Kivilajikartta puhkeama- alueelta

22 17 Kvartsi-maasälpägneissi esiintyy yleensä mineralisaation länsipuolella sek ä malmilinssin alapuolella. Profiileilla X= , X= , X= j a kvartsi-maasälpägneissiä on kuitenkin mineralisaation itäpuolella j a samalla myös kattopuolella. Kivi on yleensä ehjää eikä siinä esiinny pegmatiittijuonia. Tavatut ruhjeet esiintyvät hajanaisesti. Kontakti malmiin o n ehjä ja terävä. Intermediääristä - emäksistä vulkaniittia esiintyy mineralisaation länsipuolella profiileilla X= n. 50 m paksusti. Kivi on homogeenist a ja ehjää, myös kontakti malmiin on ehjä ja terävä. Intermediäärinen-emäksine n vulkaniitti on ainut kivilaji, joka esiintyy selvästi sisäraakkuna : välill ä X= sitä tavataan malmilinssin keskellä, samassa paikass a usealla profiililla, paksuimmillaan profiililla X= (kuva 2). Koostumus ja muot o Mineralisaatio koostuu kvartsilinsseistä ja -juonista, joihin sulfidit, arsenidit ja kulta sekä hopea liittyvät. Kvartsilinssit ja -juonet esiintyvä t kiillegneissin ja kvartsi-maasälpägneissin kontaktissa ja paikoin myös kvartsimaasälpägneississä sekä intermediäärisessä vulkaniitissa. Rakenteellisesti mineralisaatiota kontrolloi F 2 -poimutus. Kvartsilinssit j a -juonet esiintyvät S 2 -liuskeisuuden suuntaisina tai pienissä F 2 -poimuissa, joiden aallonpituus vaihtelee muutamasta kymmenestä senttimetristä noin 1 0 metriin (kuva 3). Kvartsikiven yhteydessä isäntäkivenä esiintyy myös kvartsi-kummingtoniittikiveä, jossa päämineraaleina ovat kvartsi ja kummingtoniitt i sekä joskus myös biotiitti. Taloudellisesti selvästi merkittävin metalli mineralisaatiossa on kulta ; se n osuus rahallisesta arvosta on yli 90 %. Kultapitoisuudet esiintymässä vaihtelevat suuresti. Tämä näkyy hyvin jo pintanäycteenoton tuloksissa (kuva 4). Merkittäviä kultapitoisuuksia esiintyy vai n kvartsilinsseissä ja niiden välittömässä ympäristössä. Näistä paikoista otettujen näytteiden (80 kpl) keskimääräinen kultapitoisuus on 2.9 ppm ; parhaass a näytteessä oli 59.0 ppm kultaa.

23 20 Käytetty pintanäytteenotto antaa vain karkean kuvan kullan esiintymisestä. Sillä saadaan jonkinlainen kuva siitä, mihin kulta liittyy, mutta keskipitoisuuden arvioimiseen se ei sovellu. Soi jakairausreikien (liite 5) perusteella on myös hankala arvioida kultapitoi - suutta laajemmin kuin juuri ko. reiän kohdalla. Koska reiät ovat pystysuoria, ne lävistävät vain F 2 -liuskeisuuden suuntaisia juonia. Parhaassa analysoiduss a kolmen metrin pätkässä (R 26/12-15) oli kultaa 8.2 ppm ja parhaassa reiässä, R 23, 20 m :n matkalla 3.9 ppm. Liitteessä 5 on rajattu reiät, joissa esiinty y yli 1 ppm :n kultapitoisuuksia. Rei'istä lastettu keskipitoisuus tällä alueell a on 1.3 ppm Au. Alue on suurinpiirtein sama kuin pintanäytteenotossa kultapitoiseksi osoittautunut alue (vrt. kuva 4 ). Myös syväkairausnäytteissä yksittäiset kultapitoisuudet vaihtelevat suuresti. Kairansydämistä analysoidut pätkät eivät ole tasamittaisia, vaan niiden pituu s on valittu sulfidien esiintymisen tai kivilajikontaktien mukaan. Näin on päästy mandollisimman lähelle kullan todellista pitoisuusvaihtelua. Homogeenisess a kivessa on analyysivälinä käytetty 0.5 m, 1 m tai 2 m riippuen oletetusta kultapi toisuudesta. Liitteissä on esitetty kultapitoisuudet eri kairausprofiileilla. Kulta a esiintyy merkittävästi ainoastaan kvartsikiven ja kvartsi-kummingtoniittikive n yhteydessä. Pitoisuudet putoavat lähelle nollatasoa heti siirryttäessä sivukiven puolelle. Useissa tapauksissa cut off-pitoisuuden muuttaminen esim. 1 ppm :stä 3 ppm :aa n ei siirrä malmin rajaa. Parhaimmat kairansydärnistä analysoidut kultapitoisuudet on lueteltu alla : R väli Au ppm Ag pp m Paras hopeapitoisuus oli reiässä 320 välillä : 629 ppm.

24 1 8 Kuva 3. Kivilajikartta puhkeama-alueelta

25 2 2 Mineralisaatio on pääosaltaan yhtenäinen. Tämä yhtenäinen osa muodostuu pohjoisosassa lähes pystystä, alaspäin kapenevasta levystä ja eteläosassa linssistä, joka seuraa F 2 -poimuakselin suuntaa ja painuu alas n. 50 kaateell a (kuva 5). Kuvassa 5 ei ole oeettu huomioon perspektiiviä piirrettäessä malmi n muotoa eri profiileilla (vrt. liitteet 10-23). Profiili X= on jätett y pois kuvan selkeyttämiseksi. Eri 1ävistysten konnektoinnissa on 1atauspotentiaalimittauksista ollut suur i apu. Niillä on pystytty varmistamaan geologisen perustein tehtyjä konnektointeja sekä joissakin tapauksissa saatu uutta tietoa mineralisaation muodost a (kuva 6). Tulkinnat on tehnyt geofyysikko Timo Tervo. Kuva 6. Esimerkki latauspotentiaalimittauksesta. Virtamaadoitus R320/41.90 m

26 2 3 Pohjoisosan levy on paksuimmillaan n. 9 m ja eteläosan linssi n. 14 m. Yhtenäisen mineralisaation länsipuolella on epäyhtenäinen, kapeista kvartsijuonista koostuva vyöhyke, jossa kultapitoisuus nousee paikoin>1 ppm. Myös itä - puolella esiintyy joitakin kapeita kvartsijuonia, joissa kultapitoisuus on yl i 1 ppm. Kuvat 7-10 esittävät mineralisaation muotoa tasoilla +25 m, +50 m, +75 m j a +100 m (cut off 1 ppm Au). Tasokuviin on merkitty myös yhtenäisen malmin ulkopuolella esiintyvät juonet. +25 m-tasolla on katkoviivoin esitetty myös mahdollinen, enemmän poimutuksen kontrolloima muoto. Tasokuviin on merkitty lävistysten kulta- ja hopeapitoisuudet ppm :na kullakin kairausprofiililla (kultapitoisuus viivan yläpuolella). Myös lyijy-, sinkki ja kupari-pitoisuudet (% ) on merkitty, jos ne ylittävät 0.5 %. Eri kairausprofiilien keskimääräiset kultapitoisuudet ovat keskimäärin sama a suuruusluokkaa lukuunottamatta profiilia X= Reikä 327 on tässä profiilissa ja siinä oleva malmilävistys nostaa profiilin keskipitoisuuden selvästi muita profiileja korkeammaksi. Lävistyksen keskipitoisuus on 70.9 ppm A u 6.8 m :n matkalla. Malmin rikkain osa on eteläosan linssi, joka puhkeaa pintaan välill ä X= Profiililla X= oleva alempi linssi on myös luet - tava rikkaaseen osaan. Se on lävistetty vain yhdellä reiällä (R 322) keskipitoisuuden ollessa 14.0 ppm Au. Lisäksi on syytä mainita kapea juoni reiäss ä 356 syvyydellä Kultapitoisuus siinä on 76.0 ppm. Juoni sijoittuu malmilinssin ulkopuolelle (kuva 10). Liitteistä käy hyvin esille se, että korkeimmat kulta-pitoisuudet esiintyvät usein malmin itäkontaktissa tai lähellä sitä, kuten profiileill a X= ja X= Tämä piirre heijastaa todennäköisesti primääri ä kullan rikastumista tiettyyn kerrokseen.

27

28 25

29

30 27

31 2 8 Verrattaessa kultapitoisuuksia eri tasoilla (kuvat 7-10 ) voidaan todeta, ett ä tärkein muutos on eteläosan linssin kultapitoisuuden selvä nousu +25-tasolt a +50-tasolle. Maanpintapuhkeamassa esiintyy kuitenkin myös korkeampia pitoisuuksia kuin +25-tason kairareikälävistyksissä, joten ei voida sanoa kultapitoisuuden kasvavan syvyyden mukaan. Joka tapauksessa parhaat analyysitulokse t linssissä ovat +50-tasolta. Profiililla X= linssistä tavataan vai n "reunat", kun taas profiililla.840 linssi on jälleen paksumpi ja pitoisuude t ovat korkeita. Pohjoisosassa malmin kultapitoisuudet eivät muutu merkittäväst i verrattaessa eri tasoja. Eteläosan linssi ja pohjoisosan levy todennäköisest i yhtyvät +75-tasolla. Taulukosta 2 käyvät esille myös muiden metallien keskipitoisuudet eri profiileissa. Korkeimmat keskimääräiset lyijy- ja hopeapitoisuudet (>0.50 %,>40 ppm ) esiintyvät profiileilla X= , X= , X= , X= j a X= (kapea lävistys, vrt kuva 5). Taulukko 2. Profiilien keskipitoisuude t PROFIILI Au Ag Pb Zn Cu As S ppm ppm ppm ppm ppm % %

32 29 Sinkin keskipitoisuus on korkein (>0.15 %) profiililla X= , X= , X= sekä X= ja kuparin (>0.20 %) profiileilla X= , X= , X= sekä X= (kapea lävistys). Parhaimmat yksittäiset lyijy-, sinkki- ja kupari-pitoisuudet nousevat useaan prosenttiin. Kuvissa on esitetty kullan ja arseenin, kullan ja hopean sekä hopean j a lyijyn keskinäiset riippuvuudet. Diagrammeista huomataan, että ainut jokseenkin selvä riippuvuus on hopean ja lyijyn välillä, mikä selittyy dyskrasiiti n esiintymisellä lyijyhohteessa. Vaikka kulta esiintyy yleensä arseenikiisussa, ei arseenin määrällä ole merkitystä kultapitoisuuksiin. Koska hopeaa esiintyy sekä elektrumissa että lyijyhohteessa, ei kullan ja hopean välillä ole selvä ä riippuvuutta. Kuva 11. Kulta-arseenidiagrammi.

33 30 Kuva 12. Kulta-hopeadiagrammi. Kuva 13. Hopea -lyijydiagrammi.

34 Malmi arvio 3 1

35 32 VII Malmin massa on laskettu kertomalla tilavuusalkioiden summa keskimääräisellä tiheydellä 2.92 g/cm 3, joka on keskiarvo kolmesta punnitust a malmilävistyksestä ( R320/ d=2.923 g/cm 3, R322/ d=2.929 g/cm 3, R 323/ d=2.905 g/cm 3 ) Malmin hyödyntämistä ajatellen tärkein osa on n m-tason yläpuolell a oleva osa eli profiilien X= käsittämä alue. Profiilist a X= etelään päin malmilinssi painuu huomattavan syvälle ja kapene e häipyen profiililla X= lähes olemattomiin (kuva 5). Malmiarvio välille X= X= on seuraava : (cut off 1 ppm Au ) ton N to n Au Ag Cu Zn Pb As S ppm ppm % % % % % Profiilin X= korkea kultapitoisuus vaikuttaa suuresti koko malmin keskipitoisuuteen. Jos tämä profiili jätetään pois, saadaan seuraava arvio : ton ton Au Ag Cu Zn Pb As S PPm PPm % % % Voidaan siis sanoa, että malmi koostuu pitoisuuden mukaan jaettuna kandest a osasta : 1) profiilin X= käsittämä os a n ton Au=24.9 ppm = 498 kg Au 2) profiilien X= käsittämä os a n ton Au= 5.8 ppm = 609 kg A u - yhteensä 1107 kg Au

36 33 Kun profiilien X= käsittämän osan keskipitoisuus laskettii n yksinkertaisesti jakamalla pituudella painotettujen lävistysten summa lävistysten lukumäärällä, saatiin kullalle ja hopealle lähes sama tulos kuin "oikealla" tavalla laskettuna, eli Au=8.7 ppm ja Ag=29.0 ppm. Vastaavalla tavall a laskettuna ja käyttäen cut off-pitoisuutena 3 ppm Au saadaan seuraava arvio : ton Au=11.2 ppm = 1053 kg A u Ag=38.0 ppm Kultamäärä ei siis laske paljon, vaikka tonnimäärä putoaakin nostettaessa off-pitoisuutta 1 ppm :stä 3 ppm :aan Au. cu t Jos malmiarvioon otetaan mukaan kaikki se, mitä kuvassa 5 on esitetty eli kairauksin todettu yhtenäinen osa, saadaan tulokseksi seuraava arvio (cut of f 1 ppm Au) : ton,'k', to n Au Ag Cu Zn Pb As S ppm ppm % % % % % yhteensä 1335 kg A u Yhtenäisen malmin ulkopuolella esiintyvien kapeiden juonien yhteenlaskett u massa on n ton ja keskimääräinen Au-pitoisuus 1.1 ppm, joten ko. juonien taloudellinen merkitys on vähäinen. Ainut poikkeus on profiilill a X= reiässä 356 tavattu 0.15 m :n juoni, jossa on makroskooppisest i näkyvää kultaa ja pitoisuus 76.0 ppm. Tämä juoni ei ollut mukana laskettaess a keskipitoisuutta. Puhuttaessa malmiarviosta kultamalmien kohdalla on todellakin korostettava sanaa arvio. Kultapitoisuudet vaihtelevat jokaisessa lävistyksessä runsaasti j a korkeita huippuja esiintyy. Kultamalmeista malmiarviota tehtäessä käytetää n usein erilaisia menetelmiä korkeiden pitoisuuksien tasoittamiseksi.

37 3 4 Myös tämän esiintymän kohdalla on jatkossa syytä tutkia erilaisia leikkausme,rfetelmiä ja niiden vaikutusta malmiarvioon. Luonnollisesti malmin keski - pitoisuus putoaa tällöin huomattavasti. Toisaalta eräs seikka, mikä vaikuttaa hieman alentavasti tässä saatuun keski - pitoisuuteen on ominaispainon ja kultapitoisuuden riippuvuus. Sitä ei ol e otettu laskuissa huomioon, koska ominaispainomittauksia on tehty vain kolmest a malmilävistyksestä. Korkeat kultapitoisuudet esiintyvät useimmin keskimääräistä (2.92 g/cm 3 ) raskaammassa, sulfidirikkaassa kivessä, joten absoluuttine n kullan määrä on suurempi raskaassa kivessä kuin vastaavan pitoisuuden omaa - vassa kevyemmässä kivessä (kuva 14). Kuva 14. Kultapitoisuus tiheyden funktiona.

38 35 Malmimineralogi a Malmimineraalit esiintyvät kvartsikivessä tai kvartsi-kummingtoniittikivessä. Ne muodostavat kvartsikivessä epätasaista pirotetta tai vaihtelevan paksuisi a (~ 65 cm) kompakteja juonia. Kvartsi-kummingtoniittikivessä malmimineraali t esiintyvät tasaisempana pirotteena kuin kvartsikivessä. Seuraavia malmimineraaleja on tavattu : arseenikiisu, löllingiitti, magneettikiisu, rikkikiisu, lyijyhohde, kuparikiisu, sinkkivälke, kubaniitti, kovelliini, kulta (elektrumi), dyskrasiitti, markasiitti, sekä erilaisia Au-Sb-Ag yhdisteitä. Magneettikiisu-arseenikiisu (löllingiitti) -valtaiset osueet ovat yleisimpiä. Rikkikiisu on myös yleistä. Hieman vähemmän esiintyy lyijyhohdetta, kuparikiisua ja sinkkivälkettä. Arseenikiisu ja löllingiitti (kuvat 16 ja 21) esiintyvät yleensä yhdessä. Löllingiitti on sulkeumina arseenikiisussa tai rakeet ovat vyöhykkeellisi ä siten, että löllingiitti esiintyy rakeen keskellä ja arseenikiisu reunalla. Mikroanalyysien perusteella osa rakeista on arseenipitoista rikkikiisua (liit e 24). Arseenikiisurakeet ovat suurimmillaan 1 cm halkaisijaltaan, mutta yleens ä <0.5 cm. Rakeet ovat yleensä omamuotoisia tai lähes omamuotoisia. Löllingiittirakeiden reunoilla esiintyy joskus pieniä omamuotoisia arseenikiisukiteitä. Arseenikiisurakeet ovat yleensä ehjempiä kuin löllingiittirakeet (kuva 16). Löllingiitissä on aina runsaasti rakoilua, mutta arseenikiisussa runsaammi n vain silloin, kun kivi on muutenkin ruhjeinen. Sulkeumia esiintyy arseenikiisussa runsaasti : silikaatteja, löllingiittiä, magneettikiisua, lyijyhohdetta, kuparikiisua, sinkkivälkettä ja rikkikiisua. Löllingiitissä sulkeumina esiintyy samoja mineraaleja kuin arseenikiisussa, mutta huomattavasti vähemmän. Löllingiittn lohkoraoissa on kvartsia. Magneettikiisu esiintyy kompakteissa sulfidiosueissa usein yhdessä arseenikiisun ja löllingiitin kanssa tai yksittäisinä omamuotoisina tai pisaramaisin a rakeina kvartsissa, arseenikiisussa ja löllingiitissä sekä harvemmin muiss a sulfidimineraaleissa.

39 36 Raekoko kompakteissa osissa on yleensä 0.5 cm ; yksittäiset rakeet ovat huomattavasti pienempiä. Magneettikiisua esiintyy myös paikoin rikkonaisten arseenikiisurakeiden raoissa. Suuremmat rakeet ovat paikoin muuttuneet vesikiisuksi. Sulkeumina esiintyy silikaatteja, rikkikiisua ja kuparikiisua. Magneettikiisu on magneettista. Rikkikiisu esiintyy massamaisena raontäytteenä tai omamuotoisina kiteinä, jotka ovat kooltaan yleensä 0.2 cm. Paikoin rikkikiisua esiintyy hieman kuparikiisun yhteydessä. Sulkeumina tavataan silikaatteja, magneettikiisua ja kuparikiisua. Rikkikiisu on paikoin muuttunut vesikiisuksi ja markasiitiks i (kuva 18). Lyijyhohde (kuvat 17 ja 19) esiintyy kompakteina osueina muiden sulfidie n yhteydessä sekä pieninä sulkeumina ja raontäytteinä kvartsissa ja sulfideissa, lähinnä arseenikiisussa ja löllingiitissä. Kompakteissa osissa rakeet ova t yleensä omamuotoisia ja kooltaan < 0.5 cm. Pienet rakeet ovat vierasmuotoisi a ja esiintyvät usein raejonoina (kuten kulta). Sulkeumina suuremmissa rakeiss a esiintyy arseenikiisua, löllingiittiä, magneettikiisua, kuparikiisua ja kvart - sia. Kvartsia on myös lohkoraoissa. Lyijyhohteessa esiintyy myös pieniä dyskrasiittisulkeumia. Kuparikiisu esiintyy vierasmuotoisena muiden sulfidien väleissä (kuva 19). Raekoko on vaikea määrittää, mutta yhtenäiset kuparikiisualueet ovat yleens ä -51 cm suuruisia. Kuparikiisua esiintyy myös joskus rakomineraalina kvartsissa. Sulkeumina kuparikiisussa on kvartsia, arseenikiisua, sinkkivälkettä ja rikkikiisua. Joskus kuparikiisussa tavataan kubaniittilamelleja (kuval5 ) Sinkkivälkettä (kuvat 17 ja 20) esiintyy pienemmässä määrin usein kuparikiisurakeiden reunoilla, jolloin raekoko on < 0.1 mm ja rakeet ovat vierasmuotoisia. Paikoin sinkkivälkettä on kuitenkin runsaasti, lähes kompaktein a alueina. Tällöin raekoko on yleensä 0.5 cm ja rakeet ovat osittain omamuotoisia. Sulkeumina esiintyy kuparikiisua ja magneettikiisua. Paikoin tavataa n raoissa kovelliinia. Taulukossa 3 on esitetty raekokoanalyysi viidestä eri näytteestä. Taulukon perusteella voidaan todeta, että kuparikiisu ja sinkkivälke esiintyvät hienorakeisimpina. Sulfidien raekoko vaihtelee kivilajin mukaan.

40 3 7 Kvartsi-kummingtoniittikivessä raekoko on pienempi ja tasaisempi kuin kvartsikivessä ja kompaktissa malmissa. Kvartsi-kummingtoniittikivessä on lähes ain a kuparikiisua. Kulta (elektrumi) esiintyy arseenikiisussa ja löllingiitissä sekä hyvin usei n arseenikiisurakeen ja löllingiittirakeen kontaktissa (kuva 21). Arseenikiis u on usein ruhjeinen silloin, kun siinä on kultaa ja kulta esiintyy raoissa. Kultarakeeet esiintyvät yleensä kasaumina tai raejonoina. Rakeet ovat usei n kulmikkaita, mutta epämääräisen muotoisia. Erillisissä arseenikiisu- (löllingiitti-) rakeissa on usein enemmän kultaa kuin lähellä olevassa kompaktiss a arseenikiisu-löllingiittiosueessa. Rakeet ovat kooltaan yleensä < 0.05 mm. Myös kvartsista ja kummingtoniittirakeiden väleistä on tavattu kultaa. Näm ä rakeet ovat selvästi suurempia kuin arseenikiisun ja löllingiitin yhteydess ä esiintyvät rakeet ; suurin havaittu rae on noin 3 mm pitkä ja 0.5 mm paksu j a se on kvartsirakeiden välissä. Hopeapitoisuus vaihtelee analysoiduiss a rakeissa välillä % (esimerkki kullan ja hopean jakautumisest a kuvissa 22 ja 23 ). Hopea esiintyy pääasiassa pieninä dyskrasiittisulkeumina (Ag 3 Sb) lyijyhohteessa (kuva 24). Dyskrasiitti hapettuu nopeasti pintahieen kiilloittamise n jälkeen, jolloin sitä on vaikea havaita. Dyskrasiitin lisäksi hopeaa o n elektrumirakeissa. Mikroanalyysien mukaan selvän elektrumin ja dyskrasiitin lisäksi kulta, hope a ja antimoni muodostavat erilaisia yhdisteitä, joita on nimitetty dyskrasiittielektrumiksi. Kuvassa 25 on näkyvissä eräs tällainen seosrae. Mandollisest i hopeahohdetta esiintyy paikoin sekundäärisenä mineraalina. Malmimineraaleista tehdyt mikroanalyysit on esitetty liitteissä

41 38 Taulukko 3. Raekokoanalyys i Näytetyyppi Mineraali keskim.raekoko (mm) suuri n (20 raetta mitattu) rae (mm ) kvartsikivi ASKI sulfideja >50 % MAGK SKII CUKI kvartsikivi ASKI sulfideja >50 % MAGK PBNO ZNVA CUKI Kvartsi - kumming- MAGK toniittikivi CUKI ZNVA SKII kvartsi - kumming- MAGK toniittikivi ASKI CUKI ZNVA SKII kompakti malmi ASKI MAGK SKII CUKI

42 3 9 Kuva 15. Kubaniittilamelleja kuparikiisussa, näyte R320/ Kuva 16. Arseenikiisu-löllingiittivaltainen malmi, näyte TSP-83-L22

43 40 Kuva 17. Sinkkivälke - lyijyhohdevaltainen malmi, näyte HVM-83-M Kuva 18. Rikkonaista arseenikiisuraetta ympäröi sekundäärisen ä FeS 2 -faasina markasiitti, näyte R 325/31.00

44 4 1 Kuva 19. Arseen tkiisu-lyijyhohdevaltainen malmi, näyte HK-83-L 9 Kuva 20. Sinkkivälke-magneettikiisu-kuparikiisu-assosiaati o tyypillisenä pirotteena silikaattirakeiden välissä kvartsikummingtoniittikivessä, näyte R 320/24.60

45 4 2 a) näyte HK-83-L4, nikolit osittain ristiss ä b) näyte R 327/76.85, nikolit osittain ristiss ä Kuva 21, a ja b. Kultaa arseenikiisun ja löllingiitin kontaktissa

46 42 a) näyte HK-83-L4, nikolit osittain ristiss ä b) näyte R 327/76.85, nikolit osittain ristiss ä Kuva 21, a ja b. Kultaa arseenikiisun ja löllingiitin kontaktissa

47 43 Kuva 22. Kullan jakaumakuva elektrumirakeessa, näyte TSP-83-L3 4 Kuva 23. Hopean jakaumakuva elektrumirakeessa, näyte TSP-83-L34

48 44 a) näyte R350/ b) näyte R335/ Kuva 24, a ja b. Dyskrasiittisulkeumia lyijyhohteessa

49 m m Kuva 25. Dyskrasiitti-elektrumisulkeuma (1) elektrumissa (2), näyte R 327/ Analyysit 1 ja 2 liitteessä 30.

50 4 6 Rikastuskokeet Rikastuskokeissa malmista saatiin kulta ja hopea vaandotetuksi esirikasteesee n erittäin hyvin. Käytettäessä reagensseina NAX ja Aeropromoter g/t jauhatushienoudella 67.1 % -74 pm olivat saannit esirikasteeseen 97 %. Kertauksiss a ei kultapitoisuutta saatu nostetuksi yli 60 g/t. Syanidiliuokseen kulta ja hopea liukenivat suhteellisen huonosti. Paras tulo s saavutettiin 0.5 % NaCN-liuoksella, jolloin Au-saanti oli 66.8 % ja Ag-saant i 55.7 %. Edellä esitetty on tiivistelmä VTT :n tutkimusselostuksesta : "Rantasalmen kultamalmin vaandotus- ja liuotuskokeita". Yksityiskohtaiset rikastuskokeide n tulokset selviävät kyseiseltä selostuksesta (liiteraportti). Verrattaessa malmin keskipitoisuuksia rikastuskokeissa käytetyn materiaali n pitoisuuksiin, on huomattava, että malmissa Au/As on suurempi kuin koemateriaalissa. Näin ollen rikastuskokeissa saatu suhteellisen huono rikastee n kultapitoisuus voisi todellisuudessa olla parempi. Synnyst ä Mineralisaatio sijoittuu rautamuodostuman yhteyteen kiillegneissin ja happama n vulkaniitin kontaktiin. Siinä esiintyy vastaavia mineraaliparageneesejä kui n rautamuodostumassa, kuten kvartsi-gruneriitti/kummingtoniitti-granaatti. Kultakriittinen stratigrafinen taso on seurattavissa usean kymmenen kilometri n matkalla. Kvartsilinssejä ja juonia esiintyy kerrosmyötäisesti ja niihin liittyvissä kummingtoniittirikkaissa osissa on näkyvissä S 1 -liuskeisuus. Kvartsilinssit ovat siten olleet jo F 1 -vaiheessa mukana. Tämä kaikki viittaa syngeneettiseen alkuperään. Ennen vulkaniittien kerrostumista vallitsi sedimentaatiossa rauhallinen vaihe ja muodostui kemiallisi a sedimenttejä. Nämä saattoivat myös liittyä alkavaan vulkanismiin. Ympäristöst ä riippuen syntyi rauta-,karbonaatti- tai sulfidirikkaita kerroksia. Alkava a vulkanismia edustava magma oli rikastunut kullasta. Hydrotermiset liuokse t uuttivat kullan tästä magmasta ja kulta saostui kemiallisten sedimenttie n yhteyteen. Nykyiset mineralisoituneet kvartsilinssit edustaisivat site n cherttejä.

51 4 7 Ilman tektonisia prosesseja kultapitoisuus olisi todennäköisesti jäänyt huomattavasti pienemmäksi. Lähinnä F 2 -vaiheessa tapahtui sulfidien kasaantumist a poimujen taivepaikkoihin ja myös kulta konsentroitui. Sivukivistä mitatut F 2 -poimuakselien ja L 2 -viivauksien kaateet ovat loivempi a kuin vastaavat mineralisoituneista kvartsilinsseistä mitatut kaateet (sivukivet n. 35, kvartsilinssit n ). On mandollista että kvartsilinssien lopullinen paikoilleen asettuminen tapahtui F 2-vaiheen lopussa, mikä vastais i Suvannon (1983) esittämää F 2c-faasia. Mineralisaatiosta on tehty Pb-isotooppitutkimus yhdestä näytteestä (Hannu Huh - ma). Lyijyn isotooppikoostumus on lähinnä samanlainen kuin Keski-Suomen batoliitin alueen vulkaniiteissa, kuten mm. Viitasaaren Kärnässä, Pihtiputaan Ritovuorella ja Saarijärven Muittarissa (vrt Vaasjoki 1981). Lyijyhohteen Pb - isotooppikoostumus : 206 Pb/204 Pb 207 Pb/204 Pb 208 Pb /204 P b EHDOTETUT JATKOTOIMENPITEE T GTK jatkaa malmitutkimuksia Pirilän ympäristössä. Itse Pirilän mineralisaatiossakin on kuitenkin joitakin tarkistamista vaativia paikkoja. Reiässä 333 on 2.15 m :n malmilävistys (cut off 1 ppm Au). Sen alle ei ole kai - rattu reikää. Latauspotentiaalimittausten perusteella kentän potentiaali reiä n kohdalla vastaa kuitenkin suuruudeltaan potentiaalia reiässä 320, jossa o n m :n malmilävistys. Reiässä 333 tavattu malmi vaatisi näin ollen lisäselvitystä kairaamalla. Reiässä 322 tavatun malmilävistyksen alle ei ole kairattu.

52 4 8 Liitteessä 3 punaisella merkityt ja kysymysmerkillä varustetut, magneettise t anomaliat on syytä tarkistaa. Varsinkin eteläisin anomalia on mielenkiintoinen, koska sen kohdalla malmivyöhyke ja rautamuodostuma näyttävät yhtyvän el i siinä oltaisiin antikliinin harjan lähellä. Kyseinen alue on syytä kairata. Hannu Makkonen

53 49 LIITELUETTEL O 1. Valtausalueen sijaintikartt a 2. Petrofysikaaliset tutkimukse t 3. Magneettinen kartta ja syväkairausreikien sijaint i 4. IP- kartt a 5. Soijakairausreiä t 6. Luettelo syväkairausrei'ist ä 7. Ruhjeet ja sydänhukat syväkairausrei'iss ä 8. Pedogeokemia A u 9. Kallioperäkartt a Kairausprofiili t Mikroanalyysitulokse t 31. Kustannuslaskelm a LIITTY Y 1. Geofysikaaliset kartat Q 22.11/ C 01, 02/8 4 Q 28.42/ C 01, 02/8 3 Q / C 01, 02/8 3 Q / C 01, 02/8 3 Gravimetriset profiili t 2. Kairanreikämittaukset Q 28.3/52/ /198 5 Q 27.4/52/ / Syväkairausraportit M19/52/3233/83/R318-R32 7 M19/52/3233/83/R327-R Analyysilistat Lohkaree t Pi ntanäytteenott o Soijakairau s Syväkairau s 5. Pinta- ja ohuthiekorti t 6. Liiteraportti : Rantasalmen kultamalmin vaandotus- ja liuotuskokeita

54 5 0 KIRJALLISUUSLUETTEL O Gaål, G. and Rauhamäki, E. (1971) Petrological and structural analysis of th e Haukivesi area between Varkaus and Savonlinna, Finland. Bull. Geol. Soc. Finland 43 (2), Hyvärinen, L. (1969) On the geology of the copper ore field in the Virtasalm i area, eastern Finland. Bull.Comm. geol. Finlande p. Korsman, K. (1973) Kallioperäkartta. Lehti 3233 Rantasalmi. Suomen geologine n kartta 1 : Korsman, K. (1977) Progressive metamorphism of the metapelites in th e Rantasalmi-Sulkava area, southeastern Finland. Geol. Surv. Finlan d Bull p. Korsman, K., Hölttä, P., Hautala, T. and Wasenius, P. (1984) Metamorphism a s an indicator of evolution and structure of the crust in Easter n Finland. Geol. Surv. Finland Bull p. Kousa, J. (1985) Rantasalmen tholeiittisista ja komatiittisist a vulkaniiteista. Geologi 37 (2), Makkonen, H. ja Ekdahl, E. (1985) Pirilän Au-esiintymästä. Geologi 37 (1),1-4. Pekkarinen, J. (1972) Selostus Juvan tutkimusprojektin malmitutkimuksist a vuosina Geologinen tutkimuslaitos, malmiosasto, raportti M 19/3231/-72/1/10, 48 s. Pekkarinen, L. (1978) Selostus malmitutkimuksista Rantasalmen Kolkonjärve n alueelta vuosina Geologinen tutkimuslaitos, malmiosasto, raportti M 19/3233/-78/1/10, 5 s. Pietikäinen, K. (1986) Juvan Saarijärven peridotiittien malmipotentiaalista. Julkaisematon pro gradu-tutkielma. Turun yliopiston geologian j a mineralogian osasto. 72 s.

55 5 1 Simonen, A. (1982) Kalliperäkartan selitys. Lehdet 3123 Mäntyharju ja Mikkeli. Suomen geologinen kartta 1 : s. Suvanto, J. (1983) Virtasalmen alueen karsikivijaksoista. Julkaisemato n pro gradu-tutkielma. Helsingin yliopiston geologian ja mineralogia n laitos. 50 s. Vaasjoki, M. (1981) The lead isotopic composition of some Finnish galenas. Geol. Surv. Finland Bull p.

56 liite 1

57 N Osasto :, GEOFYSIIKKA. Mittaa j a :,A % % %' Muuta tietoa : Geologi :.H : MAKKONEN. Pä iväm. : Nåytetunnus 1-AR 2-AR 3-AR 4-AR 5-AR 6-AR 7-AR 8-A R Karttalehti C X Y Kivilaji KVAR-KIVI KVAR -KUMM-KIVGEVULK KVAR -KUMM- KIVIKVAR-KIVI IVULK GRANIITTI KVAR-KIV I SULFIDIT ASKI+SKII ASKI+PBHO MAGK CUKI+ASKI+MAGkSKII PBHO+SKI I Kivil.kood i Nåytekohd e Tiheys (kg/m 3) Suskept. (10-6 SI) Remanenssi ( A/m) G Reman.inkl (' ) Reman.dekl (' ) Omin. vast. (ohm -1 ) , Polaroituv. PL (X) Polaroituv. PT

58

59

60

61 liite 6 Luettelo syväkairausrei'ist ä X Y suunta/lähtö - kaltevuus pituus m / / / / / / / / / / / / / / / / , / / / / / / / /

62 R X Y suunta/lähtö- pituus m kaltevuus / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / YHT m

63 Ruhjeet ja sydä.nhukat liite 7 R syvyys ruhje sydänhukka muut a x x rapautunu t kloriitti x x x saumoj a x x x x x x x x x x x x x x x x x x paikoin

64 R syvyys ruhje sydänhukka muut a x paikoi n x paikoi n paikoi n paikoi n paikoi n x x x paikoi n paikoi n paikoi n paikoi n " x paikoi n x x x x x liukupintoj a x

65 liite 8

66