E l L_Pr- nj A-- g,s. 0 R. i t M19/3231/-89/3/ ~ rt, L.. ~ GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. JUVA Mustalamp i Hannu Makkone n

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S M19/3231/-89/3/ JUVA Mustalamp i Hannu Makkone n ~ rt b,, L.. ~ 0 R. i t MUSTALAMMEN SINKKIESIINTYMÄN TUTKIMUKSET VUOSINA , VALTAUSALUEELLA MUSTALAMPI 1, KAIV. REK.NO 4345 / 1 ~_ E l L_Pr- nj A-- g,s

2 TIIVISTELMÄ Mustalammen sinkkiesiintymä sijaitsee Vuorenmaan kylässä Juvan kunnassa. Se löytyi syksyllä 1987 kansannäytteen ja Geologian tutkimuskeskuksen suorittamie n tutkimusten perusteella. Esiintymä kuuluu Nääringin - Vuorenmaan vulkaniittijaksoon. Sinkkiesiintym ä liittyy läheisesti felsiseen vulkaniittiin ja karsikiviin. Mineraalikoostumuk - seltaan isäntäkivi on kvartsi-maasälpägneissiä, epidoottikartta, diopsidigneissiä, sarvivälkegneissiä tai sillimaniittigneissiä. Esiintymään kairattiin vuosien 1987 ja 1988 aikana 15 reikää, yhteensä m Esiintymä koostuu kandesta erillisestä malmiosta, jotka molemmat ovat pieniä. Ainut taloudellisesti merkittävä metalli on sinkki. Syväkairausten perusteell a laaditun geologisen in situ-malmiarvion mukaan malmimäärät ja metallipitoisuude t ovat : ton Zn % S % pohjoisempi malmio n eteläisempi malmio n

3 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 Sijainti 3 Löytöhistoria 3 SUORITETUT TUTKIMUKSET 5 Lohkare-etsintä 5 Kallioperäkartoitus 6 Geofysikaaliset mittaukset 7 Tutkimuskaivaukset 7 Geokemialliset tutkimukset 7 Syväkairaus 8 SINKKIESIINTYMÄ 8 Pintapuhkeamat 8 Sivukivet 11 Isäntäkivet 1 2 Kairausprofiilit 13 Malmiarvio 19 Malmimineralogia 1 9 Aiheen arviointi 24 LIITELUETTELO 2 5 LIITTYY 25

4 3 JOHDANTO Sijai^t i Mustalammen sinkkiesiintymä sijaitsee Juvan kunnassa n. 20 km Juvan kirkonkylästä luoteeseen. Esiintymä on Nykälän maatilan välittömässä läheisyydessä, osittain peltoalueella (kuva 1). Löytöhistori a Esiintymän Löytöhistoria on monivaiheinen. Ensimmäisenä viitteenä voitanee n pitää Geologisen tutkimuslaitoksen malmitutkimuksissa vuonna 1962 Nääringist ä löytynyttä kuparikiisu-sinkkivälkelohkaretta (L371/VH-62). Myöhemmin 1960-luvulla suoritetuissa malmitutkimuksissa löytyi muita sinkkipitoisia lohkareit a aina 8 km :n päästä jäätikön kuljetussuunnassa (liite 2). Sinkkipitoisuus ol i parhaimmassa lohkareessa 6.4 %, mutta muissa lohkareissa alle 2 %. Nääringin 1960-luvun tutkimukset eivät keskittyneet pelkästään sinkkiviitteiden selvit - tämiseen, vaan alueelta oli saatu runsaasti viitteitä myös kupari-, rauta- j a uraanifosforimalmeista. Tutkimuksia on selostettu raporteissa M19/3231/-72/1/10, M60/3231/-78/1/60, M19/3231/-78/1/10. Geologian tutkimukeskus aloitti uudelleen malmitutkimukset Nääringin ja Vuoren - maan välisellä alueella vuonna 1986 alueellisella moreeninäytteenotolla j a lohkare-etsinnällä. Syksyllä 1986 löytyi Pohjois-Nääringistä useita runsaast i sinkkivälkettä sisältäviä lohkareita (lohkareet HK-86- liitteessä 2). Parhaim - missa lohkareissa sinkkipitoisuus oli %. Lohkareden oletettiin kul - keutuneen läheisestä Tutusen kiisujaksosta ja alueella suoritettiin syväkai - rauksia keväällä Sinkkilohkareiden lähtöpaikka ei kuitenkaan selvinny t (M19/3231/-88/1/10). Kesällä 1987 aloitettiin detaljiluonteinen kallioperäkartoitus Nääringin vulka - niittijaksossa. Kartoituksen yhteydessä löytyi syyskuussa 1987 sinkkivälkelohkareita n. 5 km luoteeseen Tutusen alueen sinkkilohkareista (lohkaree t ETK-87-Ll-2 liitteessä 2). Tämän jälkeen lohkare-etsintää jatkettiin kuljetukse n suunnassa edelleen luoteeseen kohti Nykälän maatilaa. Tilan väen tavattua lohkare-etsijät tuli esile, että pelto-ojassa esiintyy kalliossa välkehtivä ä mineraalia. Se osoittautui sinkkivälkkeeksi ja näin lohkareiden emäkallio ol i löytynyt. Sinkkivälkenäytteen ojasta oli ottanut alunperin tilan poika Veli - Jussi Rouhiainen. Hän sai tästä löydöstään valtakunnallisen malminetsintäkil - pailun pääpalkinnon v

5 4 Kuva 1. Mustalammen sinkkiesiintymän sijainti. Pintapuhkeamat merkitty punaisella

6 5 Alueelle tehtiin syksyllä 1987 valtausvaraus ja syksyllä 1988 valtaus Mustalampi 1 (liite 1). Tutkimusten yleisjohdosta on vastannut FL E. Ekdahl ja kenttätöistä allekirjoittanut. SUORITETUT TUTKIMUKSE T Lohkare-etsintä Tutkimukset aloitettiin 1986 suoritetulla lohkare -etsinnällä. Tuolloin löyty i Pohjois-Nääringistä kasauma sinkkivälkelohkareita. Lohkareiden hyvät sinkkipitoisuudet antoivat vauhtia emäkallion etsimiseen. Lohkare-etsintää jatkettii n kesällä 1987 kartoituksen yhteydessä ja syksyllä 1987 löytyneet kaksi lohkarett a Vuorenmaasta olivat merkittäviä emäkallion paikantamisessa. Myöhemmin syksyll ä löytyi vielä kaksi sinkkilohkaretta kärkilohkareiden suojapuolelta (liite 2). Alla olevassa taulukossa on lueteltu Mustalammen sinkkiesiintymään liittyvät löytyneet lohkareet. näyte Zn % Cu % Au ppb Ag ppm HK-86-L L L L e _ L L L L L L L L <10 4 L < L L ETK-87-L L TSP-87-L EN-87-L L

7 6 Joissakin lohkareissa on selvä hopea- ja/tai kultapitoisuuden nousu. Myös luvulla löytyneessä ensimmäisessä lohkareessa, L371/VH-62, on korkea hopeapitoisuus : 162 ppm Ag, 1.61 % Cu ja 0.56 % Zn. Korkeat hopeapitoisuudet liittyvä t kuparirikkaisiin lohkareisiin, mikä selittyy sillä että hopea esiintyy kupari - kiisussa (kts. kappale malmimineralogia). Kallioperäkartoitu s Tutkimuksiin liittyvä kallioperäkartoitus suoritettiin 1987 kesän ja syksy n aikana. Kartoituksen suoritti FK Esa Kauniskangas (havainnot ETK , ). Kartoituksen kohteena oli Nääringistä Vuorenmaahan ulottuva vulka - niittijakso ja se rajattiin 1 : kallioperäkartan sekä geofysikaaliste n karttojen perusteella. Vulkaniittijakso koostuu happamista, intermediäärisistä ja emäksisistä vulka - niiteista. Happamat vulkaniitit ovat kvartsi-maasälpägneissejä. Usein niiss ä esiintyy hienoa MAGK-pirotetta sekä karsimaisia kerroksia, jotka ovat diopsi - dipitoisia. Intermediäärisiksi vulkaniiteiksi on luokiteltu sarvivälkegneissit. Ne ova t yleensä melko homogeenisia, joskus raitaisia, jolloin sarvivälkerikkaat j a sarvivälkeköyhät raidat vuorottelevat. Joskus raitoina esiintyy myös diopsidi - amfiboliittia. Joissakin harvoissa paljastumissa tavattiin rakenteita, jotk a voisivat edustaa primääristä agglomeraattirakennetta. Emäksiset vulkaniitit ovat diopsidiamfiboliitteja. Ne koostuvat hienorakeisest a amfiboliitista, jossa on diopsidiraitoja. Vulkaanisia primäärirakenteita ei ol e varmuudella tavattu. Magneettikiisupirotetta esiintyy joskus happamampien rai - tojen yhteydessä. Yhdestä paljastumasta tavattiin hieman kuparikiisua. Diopsidikarsia esiintyy vulkaniittien yhteydessä. Niissä on yleensä aina MAGK j a SKII, mutta arvokiisuja ei tavattu paljastumista. Vulkaniittijaksoa ympäröivä kiillegneissi on migmatiittiutunutta ja porfyroblasteina siinä esiintyy granaattia, sillimaniittia ja kordieriittia.

8 7 Geofysikaaliset mittaukse t Alueella oli aiemmin 1960-luvulla suoritettu magneettinen Slingram- sekä gravi - metrinen mittaus. Koska Slingram-mittaus tehtiin 1960-luvulla 40 m :n kelavälill ä ja koska linjaväli suurella osalla aluetta oli 100 m, uusittiin magneettinen j a Slingram-mittaus. Linjavälinä oli 50 m. Magnetometraus tehtiin protonimagnetometrillä ja Slingram-mittaus taajuudella Hz. Lisäksi alueella tehtii n IP-mittaus. Mittaukset suoritettiin syksyn 1987 ja talven 1988 aikana. Keväällä 1988 suoritettiin latauspotentiaalimittauksia kairanrei'istä sekä syväluotausmittauksia Sampo-laitteistolla. Mittaustuloksia on selostettu jäljempänä malmiesiintymän kuvauksen yhteydessä. Tutkimuskaivaukse t Tutkimusmonttuja tehtiin syksyllä kpl. Ensimmäiseksi paikaksi valittii n voimakas magneettinen anomalia, josta oli saatu Cobra-näytteenotolla lupaavi a ZNVA-MAGK-näytteitä. Kaivauksilla saatiinkin esille kompakti sinkkimalmi. Kolme muuta monttua tehtiin magneettisten ja IP-anomalioiden selvittämiseksi. Montuissa M2 ja M3 päästiin kallioon asti ja tavattiin amfiboliittia, jossa o n MAGK-pirote sekä myös hieman grafiittia montussa M3. Montulla M4 ei päästy kal - lioon, maapeitteen paksuus oli siinä yli 4 m (liite 4). Geokemialliset tutkimukse t Ensimmäiset pohjanäytteet Cobra-kalustolla otettiin syksyllä 1987 pelto-oja n vierestä, josta sinkkivälkettä oli löytynyt kalliosta. Näytteenotolla saatiin varmistettua, että kyse on todellakin sinkkivälkekalliosta. Toinen paikka, joss a tehtiin alkuvaiheessa pohjanäytteenotto kallionäytteiden saamiseksi oli voimaka s magneettinen anomalia n. 200 m etelään edellisestä paikasta. Varsinainen moreeninäytteenotto esiintymän lähiympäristössä suoritettiin tal - vella Näytteitä otettiin sähköisistä, magneettisista ja IP-anomalioista. Pisteväli oli yleensä 20 m tai 10 m. Näytteet pyrittiin ottamaan aina kallio n pinnasta.

9 8 Sinkkipitoisuudet eivätkä muutkaan arvometallipitoisuudet kohonneet merkittävästi missään malmin lähiympäristössä (liite 3). Kallionäytteissä tavattii n kyllä runsaasti MAGK- ja SKII-pitoisia kvartsi-maasälpägneissejä, ja joitaki n karsikiviä, mutta ei ZNVA. Suurin merkitys cobra-näytteenotolla olikin kallioperäkartan laatimisessa. Lähe s jokaisesta näytepisteestä saatiin kallionäyte, jota voitiin käyttää karttaa laa - dittaessa (liite 4). Eteläisimmillä linjoilla saatiin kallionäytteitä, joissa on suomugrafiitti a (pisteet , , , , , ) sek ä lisäksi pohjoisempana kandessa pisteessä ( , ). Geokemian osasto suoritti Nääringin-Vuorenmaan vulkaniittijaksossa alueellise n moreeninäytteenoton vuonna Näitä tutkimuksia on selostettu M. Tenholan raportissa. Syväkairaus f Syväkairaus suoritettiin kandessa eri vaiheessa. Talvella kairattii n 3 reikää. Loput 12 reikää kairattiin keväällä Yhteensä reikää kairattii n m. Kairaukset tehtiin T46 kalustolla. Profiilivälinä kairauksissa ol i 50 m. SINKKIESIINTYMÄ Pintapuhkeama t Esiintymä koostuu kandesta erillisestä malmiosta : pohjoisemmasta ja eteläisemmästä (liitteet 4-6). Esiintymän löytymiseen johtanut kansannäyte on otettu pohjoisemmasta malmiosta. Eteläisempi malmio löytyi geofysikaalisten mittauste n ja Cobra-näytteenoton perusteella. Malmioiden pintapuhkeamat on määritelty paljastumien, syväkairausten, cobra - näytteenoton ja geofysikaalisten, etupäässä latauspotentiaalimittausten perus - teella. Pohjoisempi malmio muodostaa kaarevan, n. 100 m pitkän pintaleikkauksen, joka haarautuu kandeksi erilliseksi osaksi. Eteläisempi malmio on pienempi,

10 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MALMIOSAST O D MUSTALAMP I M l i i 5 m HAPAN VULKANIITT I GRANAATTIGNEISS I PEGMATIITT I KOMPAKTI Zn -MALM I SINKKIVALKEPIROT E KUPARIKII SUPIROT E GRANAATTI M11.7/ D /-8 9 Kuva2. Kallioperäkartta montusta Ml.

11 10 pintaleikkauksessaan korkeintaan 50 m :n pituinen, kapea ja suhteellisen suora - viivainen (liite 4). Eteläisempi malmio paljastettiin osittain montulla Ml ja siitä on tehty yksi - tyiskohtainen kartta (kuva 2). Sinkkimalmi esiintyy siinä yhtenäisenä ja se n kontakti sivukiviin on terävä. Malmi näyttäisi poimuttuneen sivukivien mukana. Malmin paksuutta montun kohdalla ei voi varmuudella sanoa, koska malmin etelä - puolelta ei saatu kalliota kaivettua esiin. Paksuus on kuitenkin vähintään 2 m. Rakenteellisesti eteläisempi malmio sijoittuu F 3-antiformin harjaosaan. Montuss a Ml granaattigneissi kiertää hapanta vulkaniittia ja malmia. Sama F3-poimutus o n havaittavissa geofysikaalisilla kartoilla. Erittäin selvänä poimutus näkyy mag - neettisella ja IP-kartalla mittausalueen eteläosassa (liite 5). Pohjoisemman ja eteläisemmän malmion erottaa toisistaan todennäköisesti magneettisella kartalla näkyvä, SE-NW-suuntainen ruhje (liite 3). Alunperin esiintym ä lienee siis ollut yhtenäinen. IP-kartalla onkin näkyvissä heikko anomalia, jok a yhdistää malmiot. Koska malmi sisältää runsaasti magneettikiisua ja rikkikiisua, se näkyy geofysikaalisena anomaliana. Pohjoisempi malmio aiheuttaa selvän magneettisen, sähköi - sen ja IP-anomalian. Rautakiisut jatkuvat huomattavasti pohjoisemmaksi kui n sinkkivälkepitoinen kivi ; malmia on vain n. 350 m pitkän magneettisen anomalia n eteläpäässä (liite 5). Slingram-mittausten reaalikomponentti näyttää hyvin pohjoisemman malmion. Eteläisempi malmio aiheuttaa selvän magneettisen anomalian, joka erottuu myö s matalalentomittauksissa. Malmion jatkeella luoteessa oleva magneettinen anomali a aiheutuu amfiboliitista, jossa on magneettikiisua (liite 5). Slingram-reaali - komponetissa on selkeä anomalia malmion kohdalla. Pohjoisemman malmion puhkeamasta on analysoitu K-näytteen lisäksi muutama pala - näyte, jotka löytyivät pelto-ojan penkasta läheltä K-näytepaikkaa. Alla on esitetty analyysitulokset ko. näytteista : näyte Zn % Cu % Au ppm Ag ppm As ppm S % K/ / TSP-87-L EN-87-L

12 1 1 Kyseiset palanäytteet ovat valikoituja eivätkä edusta puhkeaman keskipitoisuutta. Eteläisemmässä malmiossa sinkki esiintyy kompaktina magneettikiisu-sinkkivälke - malmina, joka on suhteellisen homogeeninen. Sinkkimalmin reunassa esiintyy kape a kuparikiisupitoinen vyöhyke (kuva 2). Malmiosta otettiin palanäytteitä, joide n analyysitulokset on esitetty alla : näyte Zn % Cu % Au ppb Ag ppm As ppm S % HVM-86-M M < M M M M Pitoisuudet vastaavat hyvin parhaiden lohkareiden pitoisuuksia. Myös kulta- j a hopeapitoisuudet ovat samaa luokkaa (vrt. s. 5). Sivukivet Malmin sivukivinä esiintyvät kvartsi-maasälpägneissi, sillimaniittigneissi, gra - naattigneissi ja granaatti-sarvivälkegneissi. Kauempana l malmista esiintyy sarvi - välkegneissiä, amfiboliittia ja komatiittia. Kvartsi-maasälpägneississä esiintyvät päämineraaleina plagioklaasi ja kvarts i sekä joskus myös biotiitti tai muskoviitti. Plagioklaasi on joskus saussuriit - tiutunut ja serisiittiytynyt, mutta yleensä suhteellisen muuttumaton. Sarvivälkepitoisissa kvartsi-maasälpägneisseissä plagioklaasi on joskus uraliittiu - tunut. Tyypillisiä aksessorisia mineraaleja ovat opaakki, serisiitti, biotiitti, karbonaatti, kloriitti, apatiitti ja zirkoni. Harvemmin esiintyy granaattia, sarvivälkettä, sillimaniittia ja kalimaasälpää. Malmin lähellä kvartsi-maasälpä - gneississä esiintyy titaniittia, epidoottia ja diopsidia. Kvartsi-maasälpägneissi on yleensä hienorakeista ja homogeenista. Primäärirakenteita ei ole tavattu, mutta kivi lienee alkuperältään hapan vulkaniitti tai tuffiitti.

13 12 Sillimaniittigneissi esiintyy lähes säännöllisesti malmin läheisyydessä. Voimakas L3-viivaus on siinä hyvin näkyvissä, koska sillimaniittiporfyroblasti t ovat suuntautuneet sen mukaisesti. Porfyroblastit ovat kooltaan 5 1 cm. Päämineraaleina esiintyvät plagioklaasi tai kalimaasälpä, kvartsi ja sillima - niitti sekä joskus myös granaatti ja biotiitti. Aksessorisia mineraaleja ova t opaakki, serisiitti, biotiitti, zirkoni, ruskea turmaliini ja apatiitti. Granaattigneissiksi on nimitetty kiveä, jossa päämineraaleina esiintyvät gr a- naatti, kvartsi, biotiitti ja plagioklaasi. Vaikka mineraalikoostumus on sam a kuin "tavallisessa" granaatti-kiillegneississä, poikkeaa granaattigneissi kui - tenkin asunsa puolesta. Se on homogeenisempi ja siitä puuttuvat alueen granaat - ti-kiilegneissille tyypilliset graniittisuonet. Granaattigneissiä esiintyy vai n malmihorisontin yhteydessä. Aksessorisina mineraaleina esiintyvät opaakki, tur - maliini, zirkoni, serisiitti ja kloriitti. Granaatti-sarvivälkegneissi on homogeenista, keskirakeista gneissiä. Se esiintyy yleensä kauempana malmista kuin granaattigneissi. Päämineraaleina ovat plagio - klaasi, kvartsi, granaatti, sarvivälke ja biotiitti. Sarvivälkegneissi, jossa e i ole lainkaan granaattia esiintyy malmiin nähden vielä kauempana kuin granaatti - sarviväkegneissi. Aksessorisina mineraaleina näissä gneisseissä esiintyvä t opaakki, kloriitti, apatiitti, zirkoni serisiitti ja karbonaatti. Gneissit ova t todennäköisesti intermediääristä vulkaniittia alkuperältään. Amfiboliitti esiintyy jo selvästi kauempana malmista. Reiässä 410 tavattii n amfiboliitin yhteydessä myös noin 15 m paksu komatiittikerros. Se on mineraali - koostumuksltaan oliviini-tremoliittikiveä, jossa päämineraaleina ovat tremo - liitti, oliviini, ortopyrokseeni sekä vihreä spinelli. Isäntäkivet Malmin isäntäkivinä tai yleensä kiisuhorisontissa esiintyy pohjoisemman malmi n osalta kvartsi-maasälpägneissiä, sarvivälkegneissiä ja sillimaniittigneissiä. Eteläisemmässä malmiossa malmi on kompaktia tai jos isäntäkivi nimetään, on s e kvartsikivi. Pegmatiittia, jossa kalimaasälpä on vihreää, esiintyy yleisest i sekä pohjoisemmassa että eteläisemmässä malmiossa.

14 1 3 Kvartsi-maasälpägneissi on isäntäkivenä esiintyessään karkearakeisempaa kui n sivukivenä. Karsimineraaleja esiintyy lisäksi runsaasti. Epidoottikarressa päämineraaleina esiintyvät epidootti, plagioklaasi,kvartsi j a opaakki sekä aksessorisina karbonaatti, titaniitti ja apatiitti. Diopsidigneissiä on tavattu malmihorisontin jatkeella n. 300 metrin päässä pohjoisimmasta malmiosta. Siinä päämineraalina esiintyvät kvartsi, plagioklaasi, opaakki ja diopsidi sekä aksessoreina titaniitti, sarvivälke, kloriitti, epi - dootti ja karbonaatti. Eteläisemmän malmion isäntäkivessä, kvartsikivessä, ovat päämineraaleina kvarts i ja opaakki. Aksessoreina on tavattu plagioklaasia, joka on muuttunut, serisiit - tiä, kloriittia, sillimaniittia ja gahniittia. Kairausprofiili t Pohjoisempi malmio on lävistetty kandella kairausprofiililla : L=50.600, R399 j a R400 sekä L=50.550, R401, R402, R403. Eteläisempi malmio on lävistetty myös kah - della kairausprofiililla : L=50.450, R396 ja R397 sekä L=50.400, R398, R407, R40 8 (liite 4). Kairaprofiileja ei ole vaaitettu ; Z-koordinaatti on määritetty topografikartasta. L=50.600, R399 ja R400 Reikä 399 on kairattu läheltä K-näyteen löytöpaikkaa (kts. liite 4). Se kairat - tiin kivilajikontrollin saamiseksi reilusti malmin ohi. Reiässä on nähtäviss ä hyvin kivilajijärjestys lähestyttäessä malmia : amfiboliitti, granaatti-sarvi - välkegneissi ja malmin lähellä kvartsi-maasälpägneissi, sillimaniittigneissi j a granaattigneissi. Makroskooppisesti sinkkivälkettä on näkyvissä välillä Sinkkipitoi - suus ei nouse kuitenkaan yli 1 % :n kuin välillä , jossa se on 3.03 %. Välillä on keskipitoisuus 1.46 % Zn ja 6.45 % S. Reiässä 400 tavattiin vain merkit sinkkivälkkeestä välillä

15 14 Korkeimmillaan sinkkipitoisuus on välillä : 0.27 %. Latauspotentiaa - limittausten perusteella kyseinen paikka edustaa samaa kiisuuntumaa kuin reiä n 399 lävistys (kuva 3). Malmiarvioon on otettu reiän 399 lävistys välillä L=50.550, R401, R402, R40 3 Reiässä 401 esiintyy sinkkivälkettä kandessa paikassa. Välillä on 1 m 0.55 % Zn. Varsinainen lävistys on välillä Jos kaksi laitim - maista heikompaa analyysipätkää jätetään pois, saadaan 3.95 m 2.47 % Zn j a 6.61 % S. Jos reunat otetaan mukaan, saadaan 5.7 m 2.00 % Zn ja 6.80 % S. Myös reiässä 402 sinkkiä esiintyy kandessa kohdassa. Latauspotentiaalimittauste n perusteella ne vastaavat lävistyksiä reiässä 401. Lävistykset ovat kapeita j a vain ylempi lävistys on merkittävä pitoisuuksiltaan : (0.90 m ) 3.05 % Zn ja 6.98 % S (kuva 4). Reiässä 403 on yksi kapea ja heikkolaatuinen lävistys : (1.00 m ) 0.79 % Zn ja 3.77 % S. e Malmiarvioon on otettu reiän 401 lävistys välillä L=50.450, R396 ja R397 Reikä 396 kairattiin eteläisemmän puhkeaman alle. Reiässä tavattiin vastaavan - lainen malmi kuin puhkeamassakin. Välillä (2.05 m), on 8.14 % Zn j a % S (kuva 5). Reiässä 397 ei tavattu sinkkiä. L=50.400, R398, R407, R40 8 Tä11ä profiililla saatiin merkit sinkistä rei'issä 407 ja 408. Pitoisuudeltaa n parhaimmat lävistykset ovat reiässä 407 välillä (0.25 m) 1.79 % Zn ja 1.82 % S sekä reiässä 408 välillä (0.95 m) 2.22 % Zn ja

16 1 5 MAAT A GRANAATTIGNEISS I PEGMATIITT I SILLIMANIITTIGNEISS I KVARTS I- P L AGK I V I KVARTS I - MAASifLPiEG N GRANAATTI-SARVG N AMFIBOLIITT I GRANODIORIITT I Kuva 3. Kairausprofiili L =

17 1 6 MAAT A P E GM A T I I T T I GR A NA A T T I G N E I S S I SILLIMANIITTIGNEISS I KVARTSIKIV I KVARTS I -MAASi LPF_G N GRANAATTI-SARVG N KALKKIKIV I AMFIBOLIITT I KOMATIITT I SARVIVkLKEGNEISS I Kuva 4. Kairausprofiili

18 1 7 MAAT A S I L LM A N II T TI G N E I S S I KVARTSI-MAASkLPkG N PEGMATIITT I K V A R T S I K I V I SARVI VkLKEGNE I SS I AMFIBOLIITT I GRANAATTI-SARVG N GRANAATTIGNEISS I Kuva 5. Kairausprofiili L =

19 1 8 MAAT A GRANAATTI-SARVG N SILLIMANIITTIGNEISS I KVARTSI-MAAS,ELPkG N GRANAATTIGNE I SS I GRANIITT I PEGMATIITT I AMFIBOLIITT I SARVIVkLKEGNEISS I GRANODIORIITT I kuva 6. Kairausprofiili L =

20 % S. Näitä lävistyksiä voidaan pitää puhkeaman ja reiässä 396 tavatun lä - vistyksen jatkeina, ja ne on otettu mukaan malmiarvioon. Malmi jatkuu puhkea - masta kaakkoon F 3-poimuakselin suunnassa. Reiässä 407 tavattu toinen lävisty s (välillä , 0.53 % Zn) vastannee reiässä 408 väliä , jossa on 0.24 % Zn (kuva 6). Profiilin keskipitoisuus (ylemmät lävistykset) on 2.04 % Zn ja % S. Malmiarvi o Malmiarvio on tehty geologisena in situ-malmiarviona edellä esitettyjen kairaus - profiilien pohjalta. Ainut pitoisuuksiltaan merkittävä metalli esiintymässä on sinkki. Reiässä 396 on joitakin yksittäisiä kuparipitoisuuden nousuja (parhaimmillaan 1 m 0.56 %), mutta yleensä kuparipitoisuudet ovat alle 0.1 % (kuvat 3-6). Pohjoisemman malmion malmiarvioon on laskettu vain yhtenäinen malmio. Kape a itäpuolinen sinkkisauma ei ole mukana arviossa : ton 1.75 % Zn, 6.64 % S, måimin raja geologinen (alhaisin reunapitoisuu s 0.86 % Zn). Malmin tiheys 2.94 g/cm3 = keskitiheys R 401/ Eteläisemmän malmion malmiarvio : ton 5.60 % Zn, % S, malmin raja geologinen (alhaisin reunapitoisuu s 1.79 % Zn). Malmin tiheys 3.35 g/cm3 = keskitiheys R396/ Malmimineralogi a Päämalmimineraalit esiintymässä ovat magneettikiisu ja sinkkivälke sekä josku s magneettikiisun muuttumistuloksena esiintyvä vesikiisu. Eteläisemmässä malmioss a on kuparirikas reunavyöhyke ja siinä päämalmimineraalina on kuparikiisu. Aksessorisia malmimineraaleja ovat yleisesti ilmeniitti sekä harvemmin arseenikiis u ja lyijyhohde.

21 20 Magneettikiisu esiintyy eteläisemmässä malmiossa lähes kompaktina. Yksittäise t rakeet ovat kooltaan s 5 mm. Magneettikiisu on malmion pintaosassa muuttunu t vesikiisuksi, mutta syvemmällä se on tervettä. Muuttuminen etenee lohkorakoj a pitkin. Pohjoisemmassa malmiossa magneettikiisu esiintyy pirotteena, joss a raekoko on yleensä 2.5 mm. Myös tässä malmiossa on tapahtunut magneettikiisu n muuttumista vesikiisuksi. Magneettikiisu on magneettista. Sinkkivälke esiintyy eteläisemmässä malmiossa verkkomaisena pirotteena tai erillisinä rakeina kompaktissa magneettikiisumassassa. Raekoko on yleensä < 2 mm. Sulkeumina esiintyy magneettikiisua ja kuparikiisua. Pohjoisemmassa malmioss a sinkkivälke esiintyy raitoina ja pirotteena magneettikiisun yhteydessä. Raekoko piroteosassa on pienempi kuin raidoissa, jossa se on mm. Kuparikiisua esiintyy runsaammin eteläisemmän malmion itäreunassa. Siinä se o n raekooltaan fl4 mm. Varsinaisessa sinkkimalmissa kuparikiisu esiintyy magneetti - kiisun yhteydessä ja sulkeumina siinä tai sinkkivälkkeessä. Raekoko on yleens ä 0.2 mm. Gahniittia eli sinkkispinelliä esiintyy sinkkimalmin yhteydessä sekä malmi n reunoilla. Se on väriltään vihreää. Raekoko vaihtellee paljon. Suurimmat rakee t ovat halkaisijaltaan 1 cm. Kuvissa 7-10 on esitetty mikroskooppikuvia esiintymän malmityypeistä. Malmimineraaleista on teetetty joitakin mikroanalyysejä, jotka on esitetty tau - lukossa 1. Kukin sinkkivälkeanalyysi edustaa kanden eri pisteestä tehdyn ana - lyysin keskiarvoa. Kuparikiisuanalyysit edustavat yhtä analyysipistettä paits i näytteessä HVM-87-M1.7, josta on analysoitu kaksi pistettä. Magneettikiisu o n analysoitu yhdestä pisteestä. Sinkkivälkkeen koostumus on suhteellisen vakio sekä pääkomponenttien että hivenien osalta. Pohjoisemman malmion sinkkivälke (analyysit 8 ja 9) ei poikke a koostumukseltaan eteläisemmän malmion sinkkivälkkeestä (analyysit 3-7). Sinkkivälkeanalyysit Pohjois-Nääringistä löydetyistä lohkareista (analyysit 1 ja 2 ) vahvistavat käsitystä, että lohkareet ovat peräisin Mustalammen esiintymästä. Kuparikiisu sisältää säännöllisesti jonkin verran hopeaa, korkeimmillaan 0.12 %. Tämä selittää joidenkin kuparikiisupitoisten lohkare- ja kairausnäytteiden anomaalisen korkean hopeapitoisuuden.

22 Kuva 7. Sinkkimalmi, R 396 / Kuva 8. Sinkkimalmi, R 396 / 61.50

23 22 Kuva 9. Sinkkimalmi, R 399 / Kuva 10. Sinkkimalmi, HK-86-L69. MAGK muuttunut osittain vesikiisuksi

24 m N Taulukko 1. Mikroanalyysit S Cu Fe Hg Ga Zn Sn Cd Ag Ge In Summa HK L82 ZNVA 8 - EN L36 ZNVA 2 - HK L71 ZNVA 9 - TSP- 87 -L53 ZNVA 3 - HVM- 87 -M1.7 ZNVA 10 - HK L71 CUK I 4 - HVM- 87 -M1.8 ZNVA 11 - HVM- 87-M1.6 CUK I 5 - HVM- 87 -M1.9 ZNVA 12 - HVM- 87-M1.7 CUK I 6 - HVM- 87 -M1.10 ZNVA 13 - HVM- 87-M1.9 CUK I 7 - HVM- 87 -M1.11 ZNVA 14 - HVM- 87 -M1.10 MAGK

25 24 Magneettikiisuanalyysissa huomio kiinnittyy korkeaan elohopeapitoisuuteen, jok a on selvästi korkeampi kuin sinkkivälkkeessä. Edellä esitettyjen analyysien lisäksi lohkareesta HK-86-L73 on analysoitu sink - kivälke ja gahniitti : sinkkiväke : Zn 60.2 %, Fe 7.2 %, Mn 0.18 %, S 32.7 % gahniitti : Al %, ZnO 29.4 %, FeO 8.86 %, MnO 0.36 %, MgO 2.61 %, SiO %. Aiheen arvioint i Tutkittu sinkkiesiintymä on kooltaan pieni. Pohjoisemmassa malmiossa sinkki - pitoisuus on lisäksi liian alhainen tuotantoa ajatellen. Eteläisemmässä malmiossa sinkkipitoisuus on malmin luokkaa, mutta malmimäärä jää siinä vain n tonniin. Tämä malmio jatkuu kapeana kenttäkaateen suunnassa eteläisimmäll e kairausprofiilille ja todennäköisesti edelleen siitä kaakkoon. Sampo-luotaus - menetelmällä tehdyt tutkimukset ko. kairausprofiilin eteläpuolella eivät anta - neet kuitenkaan enää viitteitä malmista. Koska myöskään esiintymän lähiympäris - tössä tehdyt tutkimukset eivät tuoneet malmiviitteitä, katsottiin jatko - tutkimukset tarpeettomiksi. Malmigeologisesti Mustalammen esiintymä on merkittävä. Se on ensimmäinen konk - reettinen näyttö Nääringin-Vuorenmaan vulkaniittijakson sinkkipotentiaalista. Uusia sinkkiviitteitä on saatu jakson eteläosasta, jossa on aloitettu kohteel - liset tutkimukset. Hannu Makkone n geologi

26 2 5 LIITELUETTEL O 1. Kartta valtausalueest a 2. Lohkarekartt a 3. Geokemiallinen kartta Zn 4. Kallioperäkartt a 5. Magneettinen kartt a 6. Luettelo syväkairausrei'ist ä LIITTYY (säilytetään GTK :n arkistossa ) 1. Syväkairausraporti t M52.5/3231/-87/R M52.5/3231/-88/R Syväkairausprofiili t M52.7/3231/-87/R M52.7/3231/-88/R Kallioperäkarta t M11.7/ C,D /-89 1 :4000 M11.1,2,3/ C/-88 1 : M11.1,2,3/ D/-88 1 : Kemialliset analyysit, lab.nro Moreeni M M M M Syväkairau s K

27 26 Lohkåreet ja muut palanäytteet K Mikroanalyysi t Geokemialliset kartat 1 :4000 M35.2/3231/87/Zn M35.2/3231/87/Cu M35.2/3231/87/P b M35.2/3231/87/N i M35.2/3231/87/C o 6. Kallioperähavainnot R.. ETK ET K Hieet pintahieet Ku Ku ohuthieet Ku kiillotetut ohuthiee t Ku Ku Ku

28 27 Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku Ku ku Ku Ku Geofysikaaliset karta t Magneettine n Q22.21/ C/1988/1 1 : Samp o Q24.16/ /1989/1 1 :1000 " /2 I t _ 10 - tt : - / 3 - /4 n Slingra m Q24.111/ C 15,20 ; D 11,16/88 1 :4000 Q24.112/ If _ I t Latausp. Q28.3/ /1988/1 1 :2000 Q28.3/ - " - /2 r r Q28.3/52/ /1988/1 1 :1000 Q28.3/52/ - " - /2 " Q28.3/52/ - " - /3 t t I P Q28.41/ C,D/1988/1 1 : Q28.42/ C,D/1988/1 "

29 liite 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS x : Malmiosast o Kartta MUSTALAMPI 1-nimisestä valtausalueesta Juvan kunna n Vuorenmaan kylässä Mikkeli n läänissä M 06.1/ C.D-88

30 Zn - esiintym ä Zn - lohkare M11.12/ ,08,10,11/-89 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MALMIOSASTO 1 : JUVA, Mustalamp i HVM/RMV-89 M11.12 Lohkarekartta , 08,10,11 ( _J

31 liite 3 GEOKEMIALLINEN RLKURINEKRRTT A GEOLOGIRN TUTKIMUSKESKUS MRLMIOSRSTO MUSTALAMP I MR RRS

32 liite 4 ai 0 U 200m Ö t1 m '- n Kiillegneissi Hapan vulkaniitti, granaatti - biotiittigneiss i Intermediäärinen vulkaniitt i Emäksinen vulkaniitt i Pegmatiittl, graniitt i Granodioriitti, kvartsidioriitt i Komatiitt i Diopsidi-epidoottikars i Diopsid i Grafiitt i S 2 - Iwskeisuu s L 3 - lineaotip Nuorempi huskeisuu s Zn- malm i Malmin jatke latouspotentiaali - mittauksen aerusteetl a Näytteenottsl Inj a Syväkairaus-eik ä Kalliopaljastum a M11.7 / C, D/- 8 9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S _ MALMIOSAST O JUVA, Mustalampi 'M v_89 j /R" M11 Kalliooeräkartta C, D

33 Liite 5 KM JUV A MUSTRLAMP I MITATTU : PROTONIMRGNETOMETR I MAA-ASEMA : X Y TASO (VALITTU) :51815 N T SIN KFIYRAT : =< MUS. KFIYRFIT : ,+-60 N T PUN. KfYRF1T : =>25 0 DATAN 0-TASO N T INTERPOLOITU 20 X 20 M 6874

34 Liite 6 SYVÄKAIRAUSREIÄ T R K L suunta /kaltevuus pituus (m ) / / / / / T / / / X Y / / K L / / / / yht ~..