HAJAKUORMITUSSELVITYS KARSTUNLAHDEN LÄHIVALUMA- ALUEELLA

Transkriptio

1 HAJAKUORMITUSSELVITYS KARSTUNLAHDEN LÄHIVALUMA- ALUEELLA LIFE Environment Sanna Turunen LOHJAN YMPÄRISTÖLAUTAKUNTA, JULKAISU 6/03 1

2 HAJAKUORMITUSSELVITYS KARSTUNLAHDEN LÄHIVALUMA- ALUEELLA Sanna Turunen LOHJAN YMPÄRISTÖLAUTAKUNTA, JULKAISU 6/03 LOHJA

3 Kansikuva: Luontoa Karstunlahdelta. Kartat: Maanmittauslaitos, lupa nro 435/MYY/03 Lohjan ympäristölautakunta ISSN ISBN Lohja

4 Sisällysluettelo 1 Johdanto Hajakuormitus Jätevedet ja niiden aiheuttamat haitat Muuttuva lainsäädäntö Vesiensuojelun tavoiteohjelma vuoteen Jätevesihuollon lainsäädäntö haja-asutusalueella Vesihuoltolaki 119/ Ympäristönsuojelulaki (86/2000) Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla 524/ Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL 132/1999) Terveydensuojelulaki (763/1994) ja asetus (1280/1994) Muita säädöksiä Lohjan ympäristönsuojelumääräykset (luonnos) Siirtymäkausimääräykset Työn tarkoitus ja tavoitteet Aineisto ja menetelmät Yleiskuvaus tutkimusalueesta Karstunlahden lähi- ja kaukovaluma-alueet Vesikasvillisuus Veden laatu Karstunlahdella Happitilanne Päällys ja alusveden ph Kokonaistyppi- ja fosforipitoisuudet Näkösyvyys Klorofylli-a ja kasviplankton Kiinteistöille lähetetty kysely Kuormitusselvitys Maa- ja metsätalous Laskeuma ja luonnonhuuhtouma

5 3.4.3 Asutus Tulosten tarkastelu Kyselyn tulokset Lähivaluma-alueen kiinteistötiedot ja tontin käyttö Vedenhankintatapa Jätevesien käsittelymenetelmät Kiinteistön ja jätevesien käsittelyjärjestelmien ikä Tiedot jätevesien käsittelypaikasta Kompostityyppi ja biojätteiden käsittely Lisätietoja Kuormitusselvitys Arvio lähivaluma-alueen hajakuormituksesta Laskeuma ja luonnonhuuhtouma Maa- ja metsätalous Haja-asutus Karstunlahden alueen kokonaiskuormitus Virhelähteet kuormituksen arvioinnissa Suositukset jätevedenkäsittelymenetelmistä Jätevesijärjestelmän valvonta Kustannukset Rahoitustuki talousjätevesien käsittelyyn Jätevesien käsittelymenetelmän valinta Vaihtoehdot jätevesien käsittelyssä Kuvaukset käsittelyjärjestelmistä Esikäsittely Jatkokäsittely (maaperäkäsittely) Käymäläjärjestelmät Eri käymälävaihtoehtoja Kokemuksia käymälöistä Selvitykset käsittelymenetelmän valintaa ja sijoituspaikkaa varten Jätevesien käsittelypaikan olosuhteet Maapuhdistamojen etäisyyksistä ja sijoituspaikoista

6 7 Tiivistelmä Hajakuormituksen vähentäminen Lähteet Muita hyödyllisiä tietolähteitä Liitteet...0 6

7 1 Johdanto Vesiensuojelun tavoitteena on vesien hyvä tila. Vesien tilaa heikentävät pääasiassa maan- ja vesivarojen käyttö sekä päästöt teollisuudesta, maa- ja metsätaloudesta, yhdyskunnista ja liikenteestä. Vesistöjen kokonaiskuormitukseen vaikuttavat pistemäinen kuormitus (teollisuus, yhdyskunnat, kalankasvatus, turkistarhaus, turvetuotanto), hajakuormitus (pellot, karjatalous, metsätalous, haja- ja loma-asutus), sekä laskeuma ja luonnonhuuhtouma. 1.1 Hajakuormitus Suomessa yli miljoona ihmistä asuu haja-asutusalueella, kunnan viemäriverkoston ulkopuolella. Loma-asukkaita haja-asutusalueella on huomattavasti vakituisia asukkaita enemmän, noin 1,7 miljoonaa. Uusia vapaa-ajanasuntoja Suomessa rakennetaan vuosittain noin Kaikki nämä joutuvat hoitamaan jätevesien käsittelyn kiinteistökohtaisesti. Hajakuormitus on laajalta alueelta kertyvää ravinnekuormitusta, joka aiheuttaa vesistön rehevöitymistä. Hajakuormitus koostuu maatalouden, metsätalouden, viemäröimättömän haja- ja loma-asutuksen sekä laskeuman ja luonnonhuuhtouman päästöistä. Hajakuormitus on ihmisen toiminnan johdosta maaperän kautta tai suoraan vesiin muun kuin yhteen purkupaikkaan tulevien aineiden aiheuttamaa kuormitusta (Leinonen 1988). Lohjan vesistöalueella hajakuormituksen suhteellinen osuus on nykyisin % kokonaiskuormituksesta (Lohjan kaupunki 2003). Haja- ja loma-asutuksen jätevedet ovat valtakunnallisessa mittakaavassa maatalouden jälkeen suurimpia vesistöjen fosforikuormittajia yhdessä teollisuuden kanssa (Suomen ympäristökeskus 2001). Haja-asutusalueilla talousvesien puutteellinen käsittely huonontaa ympäröivän vesistön laatua sekä lisää etenkin rantavesien rehevöitymistä, koska ne ovat halutuimpia kesämökkien paikkoja. Suomessa haja-asutusalueiden aiheuttama jätevesikuormitus on 1,5-kertainen kunnalliseen viemäriverkostoon kuuluvien jätevesikuormitukseen verrattuna. Järvien veden laatuun ja pohjaveden säilymiseen puhtaana vaikuttavat huomattavasti viemäröimättömän asutuksen jätevesien käsittelyn taso (Jätevesien puhdistusopas 7

8 haja-asutusalueen kiinteistöille). Tehostamalla haja-asutuksen jätehuoltoa pyritään vähentämään vesistöjen kuormitusta, pohjavesien pilaantumisen vaaraa sekä ympäristöhygieenisiä haittoja (Ympäristöministeriö 2001). 1.2 Jätevedet ja niiden aiheuttamat haitat Jäteveden määrä riippuu vedenkulutuksesta ja jätevesien laatu on riippuvainen asukkaiden määrästä sekä jätevesityypeistä. Harmaisiin jätevesiin luetaan asumisesta muodostuvat pesuvedet, kuten peseytymis-, astianpesu- ja pyykinpesuvedet. Musta jätevesi on jätevettä, joka sisältää pesuvesien lisäksi vesikäymälän huuhteluvedet. Nykyaikaisen suomalaisen kotitalouden jätevedet muodostuvat seuraavista toiminnoista: Peseytyminen 45%, ruuanlaitto ja astianpesu 20%, WC:n huuhtelu 15%, pyykinpesu 15% sekä siivous ja muut toiminnot 5% (Kujala-Räty & Santala 2001). Hajakuormituksen aiheuttamat ongelmat näkyvät vesistöjen pilaantumisena ja elinympäristön laadun yleisenä heikkenemisenä (Suomen ympäristökeskus 2001). Vesistöjen hygieenisen tilan heikkeneminen ja pohjavesien pilaantuminen ovat puutteellisesti käsiteltyjen jätevesien aiheuttamia uhkia. Eloperäinen aines, jota jätevesi sisältää, kuluttaa vesistöjen happivaroja. Fosforia ja typpi rehevöittävät vesistöjä, jonka seurauksena ojat umpeutuvat, rannat kaislottuvat, vesi samenee planktonin määrän kasvun vuoksi ja kalastossa tapahtuu muutoksia roskakalakantojen lisääntymisenä (Rontu & Santala 1995). Jätevesien bakteerit ja muut taudinaiheuttajat voivat pilata uimarantoja ja kaivoja jos jätevedet johdetaan väärin (Kujala-Räty & Santala 2001). Haitalliset muutokset näkyvät ensisijaisesti luonnontilaisten vesistöjen vähenemisenä, vesiluonnon monimuotoisuuden pienenemisenä sekä vesistöjen pilaantumisena. Haja- ja loma-asutuksen jätevedet ovat maatalouden jälkeen suurimpia vesistöjen fosforikuormittajia yhdessä teollisuuden kanssa. Jätevesien sisältämä fosfori on yleensä liukoisessa muodossa ja siten saman tien veteen päästyään levien käytössä. Ongelmia syntyy usein siis oman rannan lähellä (Suomen kuntaliitto julkaisematon). 8

9 2 Muuttuva lainsäädäntö Yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesien käsittely on tehostunut huomattavasti ja samalla haja-asutuksen aiheuttama vesistökuormitus on tullut selvemmin näkyviin. Suurin osa vakituisen haja-asutuksen jäteveden käsittelylaitteista vaatisi tehostamista laitteiden vanhentuneisuuden, toimimattomuuden tai ympäristönsuojelullisesti riittämättömän tehon vuoksi (Suomen ympäristökeskus 2001). Myös hajaasutusalueen varustelutaso on kehittynyt vesijohtojen rakentamisen myötä. Samalla vedenkulutus on kasvanut ja mm. vesivessojen määrät lisääntyneet. Muun kehityksen lisäksi kesämökkejä sekä niille johtavia teitä on pyritty parantamaan niin, että niiden vuotuinen käyttöaika pitenee (Wahlström ym. 1996). Vaasan yliopiston tutkimuksen mukaan yli 16% vuosina syntyneistä kaupungissa asuvista ihmisistä suunnittelee pysyvää muuttoa maaseudulle (Hunnakko & Palm 2002). Vapaa-ajanasuntoja tullaan tulevaisuudessa käyttämään yhä enemmän kakkosasuntoina, koska yli puolet tämänhetkisestä työvoimasta toimii informaatioon liittyvissä ammateissa ja näin ollen etätyön määrä lisääntyy. Haja-asutuksen aiheuttamaa ongelmaa pahentavat siis varustelutason kehitys, veden käytön kasvu, vapaa-ajanasuntojen lisääntynyt käyttöaika vuodessa ja niiden seurauksena lisääntyvien jätevesien puutteellinen käsittely rasittavat ympäröiviä vesistöjen ja pohjaveden tilaa. Ne huonontavat vesien laatua, rehevöittävät rantoja, likaavat kaivoja ja aiheuttavat hajuja ja muita ympäristöhygieenisiä haittoja. Tämän vuoksi on tärkeää kehittää mökin ym. jätehuolto ja viemäröinti kunnan vaatimalle tasolle. Haja-asutuksen jätehuollon kannalta tärkeimmät lait ja asetukset on käsitelty seuraavissa kappaleissa. Lisätietoja vesihuollon lainsäädännöstä löytyy Suomen ympäristökeskuksen internet-sivuilta (saatavilla ). 2.1 Vesiensuojelun tavoiteohjelma vuoteen 2005 Valtioneuvoston vuonna 1998 tekemän periaatepäätöksen mukaan vesiensuojelun päätavoitteena on rehevöitymisen vähentäminen ja ehkäiseminen. Toiminta 9

10 keskitetään ensisijaisesti päästöjen syntypaikkoihin. Haja-asutuksen osalta vesiensuojelun tavoitteet 2005 ovat biologisen hapenkulutuksen vähentäminen 60 % ja fosforikuormituksen vähentäminen 30 % 1990-luvun alun kuormitustasosta. Tärkeillä pohjavesialueilla tiheästi rakennetut alueet on viemäröitävä ja jätevedet käsiteltävä pohjavesialueen ulkopuolella. Tämä tarkoittaa kymmenien tuhansien vanhojen kiinteistöjen jätevesienkäsittelyjärjestelmän tehostamista (Kujala-Räty & Santala 2001). Lähiaikoina jätevesien käsittelyä tullaan tehostamaan ympäristön hygieenisen tilan parantamiseksi. Typpikuormitusta vähentäviä jätteiden ja jätevesien käsittelyjärjestelmiä kehitetään ja otetaan käyttöön. Vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla olevat, tiheästi rakennetut haja-asutusalueet viemäröidään ja jätevedet johdetaan käsiteltäviksi pohjavesialueiden ulkopuolelle. 2.2 Jätevesihuollon lainsäädäntö haja-asutusalueella Vesihuoltolaki 119/2001 Vesihuoltolaki (VHL 119/2000) astui voimaan Lain tavoitteena on turvata sellainen vesihuolto, että kohtuullisin kustannuksin on saatavissa riittävästi terveydellisesti ja muutoinkin moitteetonta talousvettä sekä terveyden- ja ympäristönsuojelun kannalta asianmukainen viemäröinti (VHL 1 ). Kiinteistön omistaja tai haltija vastaa kiinteistönsä vesihuollosta sen mukaan kuin tässä laissa ja muussa laissa säädetään (VHL 6 ). Jos suurehkon asukasjoukon tarve taikka terveydelliset tai ympäristönsuojelulliset syyt sitä vaativat, kunnan tulee huolehtia siitä, että ryhdytään toimenpiteisiin tarvetta vastaavan vesihuoltolaitoksen perustamiseksi, vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen laajentamiseksi tai muun tarpeellisen vesihuollon palvelun saatavuuden turvaamiseksi. (VHL 6 ). Kunnan ei välttämättä tarvitse laajentaa vesihuoltolaitoksen toiminta-aluetta, vaan kunta voi tarvittaessa tukea esimerkiksi osuuskuntamuotoisen vesihuollon organisointia tai jopa kiinteistökohtaisia ratkaisuja (Suomen kuntaliitto julkaisematon). Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella oleva kiinteistö on VHL 10 :n mukaan liitettävä laitoksen 10

11 vesijohtoon ja viemäriin. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi kuitenkin vapauttaa kiinteistön liittymisvelvollisuudesta (VHL 11 ). Vesihuoltolaitosta, kiinteistön omistajaa tai haltijaa sekä alueellista ympäristökeskusta on kuitenkin kuultava ennen vapautuksen myöntämistä. Lisäksi kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on pyydettävä vapauttamisesta kunnan terveydensuojeluviranomaisen lausunto. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen myöntää hakemuksesta kiinteistölle vapautuksen 10 :ssä tarkoitetusta liittämisvelvollisuudesta tässä pykälässä säädetyin perustein. Vapautus liittämisvelvollisuudesta on myönnettävä, jos liittäminen verkostoon muodostuisi kiinteistön omistajalle tai haltijalle kohtuuttomaksi, kun otetaan huomioon liittämisestä aiheutuvat kustannukset, vesihuoltolaitoksen palvelujen vähäinen tarve tai muu vastaava erityinen syy, vapauttaminen ei vaaranna vesihuollon taloudellista ja asianmukaista hoitamista vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella tai jätevesiviemäriin liittämisestä vapautettavan kiinteistön jätevesien kokoaminen ja käsittely voidaan järjestää niin, ettei niistä aiheudu terveyshaittaa tai ympäristön pilaantumista (VHL 11 ) Ympäristönsuojelulaki (86/2000) Uudessa ympäristönsuojelulaissa (YSL, 86/2000) asetetaan yleinen jätevesien puhdistamisvelvollisuus (YSL 103 ). Laki astui voimaan Kaikki jätevedet on johdettava ja käsiteltävä niin, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Säännös velvoittaa muun muassa huolehtimaan asianmukaisesti jätevesien käsittelylaitteistojen ja johtamisjärjestelmien huollosta ja kunnossapidosta. Lain mukaan esim. vesikäymälän jätevedet on aina puhdistettava ennen niiden johtamista maahan tai veteen. Tämä tarkoittaa jätevesien käsittelyn tehostamista etenkin vesikäymälän omaavilla haja-asutusalueiden kiinteistöillä. Pelkkä saostuskaivo ei ole riittävä käsittelymenetelmä, vaan jätevedet on käsiteltävä puhtaammiksi pidemmälle viedyllä käsittelyllä (Suomen kuntaliitto julkaisematon). Ympäristönsuojelulain mukaan viemäriverkostoon kuulumattomien kiinteistöjen (YSL 103) vesikäymälän jätevedet sekä muut talousvedet on käsiteltävä ennen 11

12 niiden johtamista maahan, vesistöön tai vesilain 1 luvun 2 :n mukaiseen uomaan tai altaaseen siten, että jätevesien puhdistus vastaa vähintään 18 :n nojalla annetussa asetuksessa tarkoitettujen puhdistustoimien tehoa. Muut kuin vesikäymälän jätevedet voidaan johtaa puhdistamatta maahan, jos niiden määrä on vähäinen eikä niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Ympäristönsuojelulain (YSL 103) asetuksien mukaisesti jätevesien puhdistusvaatimukset kiristyvät. Orgaanisen aineen (BHK7) osuutta tulee vähentää 90%, kokonaisfosforia vähintään 85% ja kokonaistyppeä vähintään 40% laskennallisen hajakuormituksen lukuihin verrattuna. Jokaisella kiinteistöllä tulee olla määräaikaan mennessä tehtynä selvitys jätevesien käsittelyjärjestelmästä ja sille käyttö- ja huolto-ohjeet. Samoin jätevesien käsittelyjärjestelmän rakentamisesta tai parantamisesta on laadittava suunnitelma. Lietteen tai muun jätteen kuljetus muualle vietäväksi on toteutettava jätelain 10 :n mukaisena järjestettynä jätteenkuljetuksena. Uusissa rakennuskohteissa asetus otetaan käyttöön soveltuvin osin ja vanhoissa kiinteistöissä jätevesien käsittelymenetelmät on saatettava asetuksen mukaiseen käyttöön 10 vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta (Suomen kuntaliitto julkaisematon). On muistettava, että kiinteistöllä on aina viimekädessä vastuu jätevesien käsittelystä (YSL 5 selvilläolovelvollisuus). Kiinteistönhaltijan tulee olla selvillä aiheuttamastaan ympäristövaikutuksesta ja riskeistä sekä noudattaa ympäristönsuojelulain varovaisuus- ja huolellisuusperiaatetta, haittojen minimoinnin periaatetta, ennaltaehkäisyn periaatetta, parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja ympäristön kannalta parhaan mahdollisen toimintatavan periaatetta. (Suomen kuntaliitto julkaisematon). Ympäristönsuojelulain (YSL 85 ) mukaisesti kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi antaa yksittäisen määräyksen, joka on tarpeen pilaantumisen ehkäisemiseksi. Tällöin kiinteistön jätevesien käsittelyn tehostamista voidaan edellyttää jo ilman ympäristönsuojelulain asetustakin (Suomen kuntaliitto julkaisematon). Ympäristönsuojelulaki 103 ei päde alueilla, joilla jätevesien käsittelyvaatimukset ovat tiukemmat (Suomen kuntaliitto julkaisematon). Tässä tapauksessa kunnanvaltuusto voi antaa ympäristönsuojelulain 19 perusteella paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä. 12

13 2.2.3 Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla 524/2003 Tarkoitus ja käsittelyvaatimukset Valtioneuvoston asetuksen tarkoituksena on vähentää talousjätevesien päästöjä ja ympäristön pilaantumista. Asetus on säädetty annetun ympäristönsuojelulain (86/2000) 11 ja 18 :n nojalla. Asetusta, joka annettiin , sovelletaan talousjätevesien käsittelyyn, johtamiseen sekä jätevesijärjestelmien rakentamiseen ja ylläpitoon. Myös jätevesistä muodostuvat lietteet, niiden keräily ja käsittely ovat asetuksen kohteena. Asetus pyrkii rajoittamaan talousjätevesistä tulevaa kuormitusta seuraavasti: orgaanisen aineen osalta kuormitusta on vähennettävä 90%, kokonaisfosforin osalta vähintään 85% ja kokonaistypen osalta vähintään 40%. Asetuksen kuormitusarvoja ei sovelleta kunnissa, joissa on annettu kuntakohtaisen ympäristönsuojelumääräyksen mukaiset jätevesien kuormitusarvot. Siirtymäsäännökset Huolto- ja hoito-ohje sekä selvitys jätevesijärjestelmästä, jonka avulla voidaan arvioida jätevesistä aiheutuva kuormitus ympäristöön, tulee tehdä viimeistään kahden vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta, eli Kiinteistöt, joilla ei ole vesikäymälää, tulee laatia selvitys jätevesijärjestelmästä sekä käyttö- ja huoltoohjeista viimeistään neljän vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta, eli viimeistään Ennen asetuksen voimaantuloa rakennettujen kiinteistöjen olemassa olevat käyttökelpoiset jätevesijärjestelmät on saatettava vastaamaan edellä mainittuja kuormitusarvoja viimeistään kymmenen vuoden kuluttua asetuksesta, viimeistään Kiinteistöillä, joilla suoritetaan uudisrakentamista vastaavia korjaus- tai muutostöitä, lisärakentamista, tai jätevesijärjestelmän muutostöitä, joihin vaaditaan maankäyttö- ja rakennuslain mukaan rakennuslupa, toimenpidelupa tai rakentamista koskeva ilmoitus, on kuormitusta vähennettävä edellä mainittujen määrien mukaisesti. 13

14 2.2.4 Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL 132/1999) Laki astui voimaan vuoden 2000 alussa ja sen tavoitteena on luoda edellytykset hyvälle elinympäristölle ja edistää ekologisesti, taloudellisesta ja kulttuurillisesti kestävää kehitystä. Maankäyttö ja rakennusasetuksen 50 teknisten vaatimuksien mukaan rakennuksesta ei saa aiheutua mm. jätevesien puutteellisen käsittelyn johdosta terveyden tai hygienian vaarantumista (Suomen kuntaliitto julkaisematon). Asemakaavan ulkopuolisilla alueilla rakennuslupa edellyttää mm., ettei kunnalle aiheudu erityisiä kustannuksia vedenhankinnasta eikä viemäröinnin järjestämisestä. Pysyvään asumiseen käytettyjen kiinteistöjen tulee laatia käyttö- ja huolto-ohje (koskee varsinaisia asuinrakennuksia) myös jätevesijärjestelmälle. Tämä auttaa kiinteistön hallintaa sen elinkaaren aikana sekä lisää kiinteistönhaltijan taitoja huolehtia kiinteistöstä. Ranta- ja loma-asutuksen yleis- ja asemakaavan sisältövaatimuksissa tulee ottaa huomioon vesiensuojelu (MRL 73 ). Kiinteistön haltija on velvollinen pitämään rakennuksen ympäristöineen sellaisessa kunnossa, ettei siitä aiheudu ympäristöhaittaa. Kunnan ympäristöviranomainen voi puuttua asiaan ja määrätä rakennuksen korjattavaksi ja ympäristön siistittäväksi (MRL, 166 ) Terveydensuojelulaki (763/1994) ja asetus (1280/1994) Tervesydensuojelulain (TSL 22 ) mukaan jätevesien johtaminen ja puhdistus on tehtävä siten, ettei niistä aiheudu terveyshaittaa. Viemäri siihen liittyvine puhdistus- ja muine laitteineen on suunniteltava, sijoitettava, rakennettava ja kunnossapidettävä siten, ettei siitä aiheudu terveyshaittaa (TSL 22 ). Voimassa olevan terveydensuojeluasetuksen mukaan (TSA 11 ) viemäri on sijoitettava, rakennettava ja hoidettava niin, ettei siitä aiheudu talousveden tai yleiseen käyttöön tarkoitetun uimarannan tai maaperän terveydellisen laadun huonontumista. Nestemäisten jätteiden kokoaminen tiiviiseen säiliöön tai imeyttäminen maahan on tehtävä siten, ettei siitä aiheudu maaperän tai talousveden pilaantumisen vuoksi terveyshaittaa (TSA 11 ). Asetuksen 14 mukaan käymälässä tulee olla riittävä ilmanvaihto, jonka tulee olla järjestetty siten, että hajun leviäminen muihin tiloihin estyy. Käymälässä tai sen välittömässä läheisyydessä on lisäksi oltava mahdollisuus käsien pesuun. 14

15 Kuivakäymälä tulee sijoittaa tiiviille alustalle, niin ettei käymälästä aiheudu hajun, talousveden tai maaperän likaantumisen vuoksi terveyshaittaa (TSA 11 ) Muita säädöksiä Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta, laki eräistä naapuruussuhteista, jätelaki, valtioneuvoston asetus asuntojen markkinoinnissa annettavista tiedoista ja valtioneuvoston päätös puhdistamolietteen käytöstä maanviljelyssä ovat esimerkkeinä säädöksistä, joita voidaan käyttää kiinteistökohtaisen jätevesihuollon ohjauksessa. (Suomen kuntaliitto julkaisematon) Lohjan ympäristönsuojelumääräykset (luonnos) Seuraavassa käsitellään haja-asutuksen kannalta tärkeimmät säädökset Lohjan ja sen ympäryskuntien ympäristönsuojelumääräyksistä, jotka ovat vielä tällä hetkellä valmistelussa. Jätevesiviemäriverkon ulkopuolella sijaitsevat alueet Jätevesiviemäriverkon ulkopuolella olevilla, asema-kaava-alueilla vesikäymälöiden jätevedet on johdettava umpisäiliöön. Muut jätevedet voidaan käsitellä tiivispohjaisella maasuodattimella. Pohjavesialueella jätevesien johtaminen ojaan tai imeyttäminen maahan on kielletty ja kaikki jätevedet tulee kerätä umpisäiliöön tai johtaa pohjavesialueen ulkopuolelle käsiteltäväksi. Pohjavesialueella tarkoitetaan I ja II luokan pohjavesialueita ja näihin rinnastuvia pohjavesialueita (Lohjan ympäristönsuojelumääräykset luonnos ). Rantavyöhykkeellä jätevedet on johdettava umpisäiliöön tai käsiteltävä muulla ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymällä tavalla, jos käsittelypaikka sijaitsee alle 100 m rannasta. Saaressa tai ilman tieyhteyttä olevalle kiinteistölle vesikäymälän rakentaminen on kielletty. Jätevesienkäsittelylaitteistoja suunnitellessa täytyy ottaa huomioon niiden sijoittaminen siten, ettei jätevesiä huuhtoudu tulvan aikana suoraan vesistöön. Imeytysputket tulisi sijoittaa keskimääräisen vuotuisen tulvatason yläpuolelle. 15

16 Muut alueet Jos jätevesienkäsittelyssä ei sovelleta pohjavesi tai saaristo-olosuhteiden kohtia, tulee jätevedet käsitellä seuraavasti: Suojaetäisyydet Alla esitettyjä suojaetäisyyksiä tulee noudattaa riittävän pinta- ja pohjavesien laadun turvaamiseksi siinä tapauksessa mikäli alueen maaperä pystyy suodattamaan jätevettä. Suurempia tai pienempiä suojaetäisyyksiä saatetaan edellyttää tontin olosuhteista riippuen. Määräysten suojaetäisyyksiin voidaan hakea poikkeusta määräysten 9 :n mukaisesti kesäasuntoihin, joiden jätevesienkäsittelyjärjestelmät on rakennettu ennen määräysten voimaantuloa. Mikäli taulukossa 1 esitetyt suojaetäisyydet eivät täyty, tulee jätevedet johtaa umpikaivoon. Taulukko 1. Suojaetäisyydet muilla alueilla. Lohjan ympäristönsuojelumääräykset Kohde Suojaetäisyys vähintään kohteesta (m) Ilman Käymäläjätevedet käymäläjätevesiä Talouskaivo (huonosti läpäisevä maaperä) Talouskaivo (hyvin läpäisevä maaperä) Vesistö Tontin raja tai oja 5 10 Suojakerros pohjavesitason yläpuolella (maasuodatuksessa) Suojakerros pohjavesitason yläpuolella (imeytyksessä) Lähde: Lohjan ympäristönsuojelumääräykset Luonnos ,5 0,5 1 2 Jos erillisessä saunarakennuksessa ei ole vesijohtoa, voidaan vähäiset pesuvedet (kantovesi) imeyttää 20 m lähemmäksi rantaa, ei kuitenkaan lähemmäksi kuin saunarakennus. Tämä tarkoittaa esimerkiksi erillisen saunan kantoveden imeyttämistä esim. saunan taakse (ei rannan puolelle) siinä tapauksessa jos saunan ja rannan välinen matka on vähemmän kuin 20 m. Jos erillisestä saunarakennuksesta, joka sijaitsee alle 20 m rannasta, tulevien jätevesien määrät ovat vähäiset ja niiden 16

17 johtaminen 20 m päähän rannasta ei ole teknisesti kohtuukustannuksin mahdollista toteuttaa, voidaan hyväksyä saunan jätevesien imeyttäminen alle 20 m rannasta, ei kuitenkaan rannan ja saunan väliselle alueelle (YSL 103 momentti 2). Jätevesien käsittely muilla alueilla Kunnallisen viemäriverkoston ulkopuolella olevien kiinteistöjen käymäläjätevedet tulee käsitellä vähintään kolmiosaisella saostuskaivolla ja imeyttämällä / suodattamalla tai muulla puhdistusteholtaan vaatimukset täyttävällä laitteella. Puhdistetut jätevedet johdetaan käsittelyn jälkeen sepeliojastoa tai kasvillisuutta hyödyntäen maastoon minimoiden niiden haitalliset ympäristövaikutukset. Muille jätevesille riittää kaksiosainen saostuskaivo. Vesijohdottomien ja ilman vesikäymälää olevien loma-asuntojen ja talousrakennusten jätevesienkäsittelyn minimivaatimus on yksiosainen saostuskaivo ja maaperäimeytys. Jätevesienkäsittelylle voidaan myös valita muu puhdistusteholtaan vastaava menetelmä, esim. pienpuhdistamo. Ennen määräysten voimaantuloa rakennetuille kesä-asunnoille voidaan hakea poikkeusta saostuskaivojen määrille määräysten 9 :n mukaisesti. Ilmoitus jätevesijärjestelmän rakentamisesta tai muuttamisesta Kiinteistöistä, jotka eivät kuulu kunnalliseen viemäriin tai muuhun keskitettyyn jätevesien käsittelyjärjestelmään, ja joissa syntyy jätevettä, tulee kiinteistönomistajan, haltijan tai toiminnanharjoittajan tehdä aina rakennusluvan hakemisen yhteydessä kirjallinen ilmoitus ympäristönsuojeluviranomaiselle. Ilmoitus tulee tehdä myös vesikäymälän rakentamisen yhteydessä, jätevesienkäsittelyjärjestelmää olennaisesti muutettaessa tai jäteveden laadun tai määrän olennaisesti muuttuessa. Tällöin jätevesienkäsittely voidaan tarkistaa jo suunnitteluvaiheessa ja torjua haitalliset ympäristövaikutukset. Kiinteistön haltijan tulee selvittää kohteen maaperän soveltuvuus imeytykseen (mm. asianmukaisella imeytyskokeella) ja maaperän laadusta sekä arvioidusta pohjavedenkorkeudesta tulee esittää selvitys ympäristöviranomaiselle. Selvityksellä pyritään ohjaamaan kiinteistön haltijaa valitsemaan parhaiten soveltuva jätevesienkäsittelymenetelmä. Ongelmia on esiintynyt erityisesti maaperän 17

18 soveltumattomuudessa jätevesienkäsittelymenetelmiä rakennettaessa, erityisesti jäteveden maaperäimeytyksessä. Kiinteistön haltijan tulee huolehtia jätevesien puhdistuslaitteistojen toimivuudesta ja tehosta, jonka tulee vastata parhaimmalle käyttökelpoiselle tekniikalle asetettuja vaatimuksia. Nämä velvollisuudet perustuvat ympäristönsuojelulain 4 ja 5 :ien mukaisiin yleisiin periaatteisiin ja velvollisuuksiin. Määräyksen perusteella ympäristönsuojeluviranomainen voi velvoittaa kiinteistön haltijan selvittämään puhdistuslaitteiden toimivuuden, jos perustellun epäilyn vuoksi laitteistossa puhdistettu jätevesi ei vastaa asetettuja vaatimuksia ja siitä oi aiheutua pilaantumista, joka on määritelty YSL 3 :ssä. Kiinteistön haltijan kirjanpitovelvollisuus (YSL 5 )velvoittaa haltijan säilyttämään puhdistuslaitteiden tarkastuksista, huolloista, säiliöiden tyhjennyksestä ja mahdollisista näytteenotoista saadut tositteet vähintään viiden vuoden ajan. Lohjan kaupungin jätehuoltomääräysten 28 b :n mukaan umpikaivot ja saostuskaivojen lietetilat sekä muut vastaavat jätesäiliöt tulee tyhjentää tarpeen vaatiessa tai vähintään kerran vuodessa kunnan osoittamaan paikkaan. Perusteet poikkeuksille Ympäristönsuojeluviranomainen voi hakemuksen perusteella myöntää poikkeuksen seuraavista määräyksistä, mikäli poikkeamisesta ei arvioida aiheutuvan ympäristön pilaantumisen vaaraa: poikkeus voidaan myöntää luvun 6 vaatimuksista jäteveden puhdistustavan ja määrän, maaston kaltevuuden, maaperän laadun ja pohjaveden virtaamissuuntien perusteella, kesäasuntojen ennen näiden määräysten voimaantuloa rakennettujen jätevesijärjestelmien suojaetäisyysvaatimuksista ja saostuskaivojen määristä kesäasunnon käytön vähyyden ja nykyisen järjestelmän asianmukaisen toiminnan sekä lietetilojen tyhjennysvälin osalta kiinteistön vähäisen käytön perusteella ja sellaisten pohjavesialueen ulkopuolisilla alueilla, joilla ulkopuoliseen viemäriverkostoon liittyminen ei ole mahdollista. Lohjan kaupungin ympäristönsuojelumääräyksiin ei ole tämän hetken tiedon mukaan tulossa antaa lievennyksiä asetuksen määräämiin jätevesien puhdistusvaatimuksiin (Suullinen tiedonanto, Hanna Voutilainen, Lohjan Kaupungin vastaava ympäristöinsinööri). 18

19 2.2.8 Siirtymäkausimääräykset Talousjätevesien puhdistus- ja käsittelylaitteistoja koskevat vaatimukset tulee olla täytettyjä viimeistään mennessä. Pohjavesialueille, ennen määräysten voimaan tuloa rakennettujen kiinteistöjen jätevesijärjestelmien tulee olla vaatimusten mukainen viimeistään viiden vuoden kuluttua määräysten voimaantulosta, viimeistään mennessä. On tärkeää muistaa, että tavoitteena on vesiensuojelun tilan paraneminen, eikä ainoastaan lain seuraaminen! 2.3 Työn tarkoitus ja tavoitteet Karstunlahden ja sen lähivesien lähivaluma-alueella tehtävä hajakuormitusselvitys liittyy Lohjanjärven käyttöarvon parantamishankkeeseen, joka on osana Karjaanjoki LIFE hanketta. Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida Karstunlahden lähivalumaalueen ravinnekuormitusta keskittyen haja-asutuksen aiheuttamaan kuormitukseen sekä alueen jätevesien käsittelymenetelmiin. Tarkoituksena on tehdä arvio alueen kokonaiskuormituksen määrästä sekä tarkastella lähivaluma-alueen ravinnekuormituksen lähteitä. Tässä työssä lähivaluma-alue tarkoittaa aluetta, jolta vedet kertyvät tiettyyn vesistöön pintavaluntana maanpintaa tai uomavaluntana ojia ja puroja pitkin sekä pohjavesivaluntana maanpinnan alapuolelta järveen. 19

20 3 Aineisto ja menetelmät 3.1 Yleiskuvaus tutkimusalueesta Karstunlahti on osa Lohjanjärven pohjoisosaa ja kuuluu Karjaanjoen vesistöalueeseen (23), jonka pinta-ala on noin 2000 km² ja järvisyys 12% (Ekholm 1993) (Liite 1). Karstunlahden ranta-alueet ovat Sammatin ja Karjalohjan kuntien sekä Lohjan kaupungin jakamia. Lohjanjärvi luokitellaan eutrofiseksi (Koivujärvi 1990), mutta järven eri osien rehevyystila vaihtelee merkittävästi (Kärmeniemi 1990). Karstunlahti ja Karjalohjanselkä ovat Lohjanjärven puhtaimpia alueita. Ongelmana on Karstunlahdella on lahden mataloituminen ja umpeenkasvu. Pohjan tila on kuitenkin hyvä ja rehevyystaso on Lohjanjärven muita alueita, mm. Isoselkää alhaisempi, vaikka merkkejä alkavasti rehevöitymisestä on havaittukin ajoittain 1990 luvun alussa. Karstu-Karkaliseura teki vuonna 1999 aloitteen Karstunlahden saamiseksi tutkimuksen ja kunnostuksen piiriin. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry on tehnyt vedenlaatututkimuksia lahden valuma-alueella sekä suorittanut suppean Karstunlahden koekalastuksen (Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry). Karjaanjoki Life- hanke on suorittanut lahdella koeverkkokalastuksia kesä- ja talviaikaan. Samassa hankkeessa kalastorakennetta selvitettiin myös kaikuluotauksin Karstunlahden lähi- ja kaukovaluma-alueet Tässä tutkimuksessa Karstunlahdella tarkoitetaan Suurniemen ja Pellinsaaren itäpuolelle jäävää vesistöaluetta. Karstunlahden lähivaluma-alue määriteltiin YVA Oy:n laskelmien perusteella ja peruskarttaa (1:20 000) apuna käyttäen. Karstunlahden vesipinta-ala on noin 10 km² ja sen keskisyvyys on noin 19 m. Suurin syvyys on noin 41 m (Taulukko 2, liite 2). Tilavuutta lahdella on noin 6,079*10 11 m³. Karstunlahden lähivaluma-alue on muodoltaan pitkänomainen ja kapeahko, kuten koko lahti. Karstunlahteen laskee yksi joki, Karstunjoki, sekä yhteensä 18 puroa ja ojaa. Karstunjoen vedenlaatu on luokiteltu välttäväksi (Lamminpää 2001). Karstunjoen virtaama on alle 1 m³/s. Karstunjoki kuuluu yhdessä Raatijoen kanssa Raatinjoen- Myllyojan kaukovaluma-alueeseen (23.024), jonka pinta-ala on 67 km ² ja järvisyys 20

21 13 %. Kaukovaluma-alueen isoimmat järvet, Valkerpyynjärvi ja Kirmusjärvi, laskevat vetensä Raatinjoen ja Karstunjoen kautta Karstunlahteen (Ekholm 1993). Järvet ovat reheviä ja niiden vedenlaatu on tyydyttävä (Puomio ym. 1999). Raatinjoen-Myllyojan valuma-alue vaikuttaa merkittävästi Karstunlahden vedenlaatuun (Lamminpää 2001). Saaria alueella on noin 7 kpl ja niiden pinta-ala on pienehkö. Taulukko 2. Karstunlahden lähivaluma-alueen hydrologiset tiedot. YVA Oy Pinta-ala 10 km² Suurin syvyys 41 m Keskisyvyys 19 m Tilavuus 6,079 * m³ Virtaama <1 m³ Lähivaluma-alue 27 km² Kaukovaluma-alue 67 km² Lähivaluma-alueen kokonaispinta-ala on noin 27 km², josta maa-ala on noin 18 km². Peltoa maa-alasta on noin 2,6 km² (14%), joka on keskittynyt pääosin lähivalumaalueen koillis- ja itäosiin sekä Suurniemen pohjoispuolelle, rannan tuntumaan. Peltoalue sijaitsee laaksovyöhykkeen tasolla, metriä meren pinna tasosta (Lamminpää 2001). Kasvillisuus vaihtelee rehevistä lehdoista karuihin kallioalueisiin. Metsämaan tyypit vaihtelevat lehdosta kuivempaan kankaaseen. Metsää alueella noin 14 km². Soiden osuus pinta-alasta on vähäinen. Asuttu alue käsittää noin kymmenen prosenttia maa-alasta. Asutus on sijoittunut laakson ja selänteen vaihettumisvyöhykkeelle, joka on korkeustasoltaan m (Lamminpää 2001). Vakituinen asutus on keskittynyt pääosin Karstun kylän lähialueelle ja loma-asutus koko rantaviivan alueelle, ollen tiheintä Karjalohjan kunnassa, lähivaluma-alueen länsiosassa sijaitsevalla Rannanpellon ja Vuorelan alueella sekä Härjänvatsan alueella. Myös Sammatin kunnassa Varon, Oravannokan ja Koviannokan alueella mökkiasutus on suhteellisen tiheää. Karstunlahden vedenpinnan taso on noin 31,6 m merenpinnan yläpuolella. Alueen topografia on hyvin vaihtelevaa mäkimaastoa. Karstunlahden alueen korkeuserot merenpintaan nähden vaihtelevat 35m ja 102,2 m välillä. Alueen pohjoispuoli on muita alueita tasaisempaa. Maaperä alueen itäosassa (Karstunlahden pohjukka) sekä koillisessa ja kaakossa on pääosin kalliota sekä savea ja hiesua. Eteläosassa (Suurniemen alue) on kalliota ja 21

22 moreenia. Lähivaluma-alueen pohjoisosaa vallitsee moreeni ja kalliota, silttiä esiintyy jonkin verran. Luoteessa maaperä on pääosin moreenia. Alueella on myös jonkin verran kalliota, savea sekä hiesua ja soraa sekä hiekkaa. (Yva Oy:n maaperäkartta) Vesikasvillisuus Karstunlahden alueella on toiminut rantojenhoitoprojekti. Elokuussa 2003 Karstunlahden pohjukasta niitettiin ulpukkaa ja vesitatarta Karjaanjoki LIFE - hankkeen puitteissa. Karstunlahdelta on aiemminkin poistettu vesikasvillisuutta. 3.2 Veden laatu Karstunlahdella Uudenmaan ympäristökeskus on seurannut Karstunlahden vedenlaatua säännöllisellä näytteenotolla. Tässä raportissa tarkastellaan alueen vedenlaatua vuodesta 1989 alkaen, jonka tiedot on saatu Uudenmaan ympäristökeskuksesta. Selvityksessä käytetyt vedenlaatutiedot on saatu pinta (1m) ja pohjavedestä (n. 40 m). Mittauksia on tehty noin 8 kertaa vuodessa, vaihdellen hieman eri vuosien välillä. Tätä tutkimusta varten mittaustiedoista poistettiin touko ja kesäkuun tiedot Happitilanne Päällysveden happipitoisuus vaihteli vuosina mg/l välillä (Kuva 1). Alusveden happipitoisuudet vaihtelivat 2-13 mg/l välillä. Mittaustulosten perusteella happi ei loppunut pohjanläheisestä vedestä kertaakaan. Heikoin alusveden happipitoisuus mittauspisteellä saatiin , 2 mg/l. Elokuussa 2000 pohjan happipitoisuus oli n. 3,8 mg/l, mikä voi aiheuttaa kalakuolemia. Muutoksia happipitoisuuksissa on esiintynyt eniten vuoden 1999 mittausten jälkeen. 22

23 mg/l Päällysvesi Alusvesi Kuva 1. Päällys- ja alusveden happipitoisuudet Päällys ja alusveden ph Mitatut ph-pitoisuudet ovat vaihdelleet pintavedessä 7-8,6 välillä sekä pohjavedessä 6,7 ja 7,5 välillä (Kuva 2). Pintaveden ph on elokuussa muiden kuukausien lukemia korkeampana. Ero on huomattava vuodesta 1995 elokuussa tehdyistä mittauksista lähtien, jolloin pintaveden ph oli vuoden 1996 elokuussa 8,6. ph arvojen nousu elokuussa johtuu todennäköisesti levien tuotannon kasvusta pintavedessä (Luoto 2001). 23

24 9 8,5 8 7,5 7 6,5 6 5,5 5 4, Päällysvesi Alusvesi Kuva 2. Päällys- ja alusveden ph-pitoisuudet Kokonaistyppi- ja fosforipitoisuudet Karstunlahden typpi- ja fosforipitoisuuksissa ei ole havaittavissa selkeitä muutoksia vuosien välillä (kuvat 3 & 4). Typpipitoisuudet ovat vaihdelleet alusvedessä µg/l välillä ja olivat korkeimmillaan , jonka jälkeen ne ovat laskeneet jonkin verran. Päällysveden typpipitoisuudet ovat vaihdelleet µg/l. Salosen ym. (1992) mukaan karujen järvien typpipitoisuudet vaihtelevat karuissa järvissä µg/l ja rehevissä vesissä µg/l välillä. Karstunlahden alueen typpipitoisuudet indikoivat siten lievästi rehevän järven tilaa. Karstunlahden fosforipitoisuudet päällysvedessä vaihtelivat 7-35 µg/l ja alusvedessä µg/l välillä, joten aluetta voidaan pitää lievästi rehevän ja rehevän välimuotona, kun karun järjen fosforipitoisuudet vaihtelevat 5-10 µg/l ja rehevän µg/l välillä (Salonen ym. 1992). Alusveden fosforipitoisuus nousi 50 µg/l samalla kun sen happipitoisuus laski 2 mg/l. 24

25 µg/l Päällysvesi Alusvesi Kuva 3. Alus- ja päällysveden kokonaistyppipitoisuudet µg/l Päällysvesi Alusvesi Kuva 4. Alus- ja päällysveden kokonaisfosforipitoisuudet Näkösyvyys Näkösyvyys on vaihdellut 1,5-3,7 m välillä eikä merkittäviä muutoksia ole huomattavissa tutkimusajanjaksolta (Kuva 5). Keskimääräinen näkösyvyys on vuosien välillä ollut 2,4 m. 25

26 m 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0, Kuva 5. Näkösyvyys Karstunlahdella Klorofylli-a ja kasviplankton Klorofylli-a:n pitoisuudet ovat vaihdelleet vuosina ,5-35 µg/l välillä, eikä selkeitä muutoksia ole tuona aikana havaittu (Kuva 6). OECD:n rehevyysluokituksen (1982) mukaisesti Karstunlahti voidaan klorofyllin mukaan luokitella mesotrofiseksi. Muutamien poikkeuksien mukaan, esim. mittaustulokset ja , alue olisi eutrofinen. Kastunlahden kasviplanktonbiomassa on vaihdellut vuosien välillä 0,5-9,35 mg/l välillä (Kuva 7). Vuoden 1996 heinä- ja elokuun arvot ovat poikkeuksellisen korkeat. Vallitsevina leväryhminä olivat rehevyyttä suosivia sini- ja nieluleviä. Piileviä esiintyi jonkin verran. Vähemmän yleisimpiä olivat panssari, kulta- ja viherlevät. Viherleviä oli runsaiten vuoden 1989 elokuun näytteessä. Rehevyysluokittelussa biomassan mukaan Karstunlahden alue on alkavan mesotrofian ja mesotrofian välillä (Heinonen 1980). Vuoden 1996 tulosten mukaan alue on eutrofinen. 26

27 µg/l Biomassa mg/l Kuva 6. Klorofylli-a pitoisuudet Karstunlahdella ,0 1,8 1,6 1,4 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 0, , , Sini nielu panssari kulta pii viher Muut Kuva 7. Kasviplankton pitoisuudet Karstunlahdella

28 3.3 Kiinteistöille lähetetty kysely Karstunlahden lähivaluma-alueella oleville kiinteistöille, joissa oli rakennuksia, lähetettiin huhtikuussa 2003 jätevesien käsittelymenetelmiä koskeva kysely. Kiinteistöjen osoitetiedot saatiin Sammatin ja Karjalohjan kuntien sekä Lohjan kaupungin kiinteistörekisteristä. Osa puuttuvista osoitetiedoista saatiin puhelinluettelosta. Kyselyitä lähetettiin lähivaluma-alueen vakituisille ja lomaasukkaille yhteensä 246 kpl, joista 19 palautui vastaanottajan ollessa tuntematon. Osalle kiinteistöjä ei löytynyt osoitetietoja. Vastaajien kesken arvottiin luontoaiheinen kirjapalkinto. Kyselyn pohjana käytettiin Maikkalanselän hajakuormitusselvitystä varten laadittua kyselyä (Luoto 2001). Kyselyssä tiedusteltiin mm. kiinteistön yhteystietoja, sijaintia, käyttöastetta, asukkaiden määrää ja etäisyyttä järven rannasta. Tarkemmin kyselyssä tiedusteltiin vedenhankintajärjestelyjä, jätevesien käsittelyä (harmaat ja käymäläjätevedet erikseen), jätevesien käsittelyjärjestelmän rakennusajankohtaa, maaperää ym., sekä biojätteen käsittelytapoja ja kiinteistöllä pidettäviä kotieläimiä ja niiden lukumääriä ja lannan käsittelyä jne. Kyselyn vastaanottajia pyydettiin myös piirtämään asemapiirros kiinteistöstä. Kysely on kokonaisuudessaan liitteessä Kuormitusselvitys Maa- ja metsätalous Tiedot maa- ja metsätalouden pinta-aloista saatiin YVA Oy:ltä. Kuormituslaskelmat perustuvat Luodon (2001) käyttämiin ominaiskuormitusarvoihin. Metsähakkuiden seurauksena pintavalunta kasvaa, eroosio voimistuu, josta seuraa mm. ravinteiden ja kiintoaineen huuhtoutumista. Metsähakkuiden aiheuttama kuormitus on riippuu alueen metsätyypistä, maalajista, maaperän käsittelystä, pinnanmuodoista, tehtyjen toimenpiteiden laajuudesta, suojavyöhykkeestä ym. (Teppo 1999). Tässä selvityksessä metsänhakkuiden vaikutusten oletettiin kestävän noin kymmenen vuotta. Karjaanjoen vesistöalueelle on laskettu eri muuttujien avulla metsätalouden ominaiskuormitusarvot, jotka ovat fosforin 11,74 kg/km² ja typen 28

29 osalta 159,47 kg/km² (Kulmala 2000). Metsätalouden aiheuttama kuormitus laskettiin Kulmalan (2000) esittämillä arvoilla. Metsätalouden aiheuttama kuormitus saatiin kertomalla ominaiskuormitusarvot metsähakkuiden pinta-alalla. Maataloudesta aiheutuva kuormitus on lähtöisin pääasiassa peltoviljelystä, koska alueella ei ole karjatiloja tms., fasaanitarhaa lukuun ottamatta. Peltoviljelyn aiheuttamaan kuormitukseen vaikuttavat mm. viljeltävä lajike, maaperä ja alueen topografia sekä sääolot ja käytettyjen lannoitteiden määrät. Tässä selvityksessä käytettiin peltoviljelyn kuormitusta arvioitaessa Hiidenveden alueen peltoviljelyn ominaiskuormitusarvoja, jotka vaihtelivat kokonaisfosforin osalta 1,32 1,90 kg/ha ja kokonaistypen osalta 12,64 14,75 kg/ha vuodessa (Kulmala 2000). Nämä ominaiskuormitusarvot ovat vesistökuormituksen arviointi- ja hallintajärjestelmän (VEPS) eri osa-alueille matemaattisten mallien avulla arvioimaa ominaiskuormitusta (Luoto 2001). Pelloilta tuleva kuormitus saatiin kertomalla peltopinta-ala fosforin ja typen ominaiskuormitusarvoilla Laskeuma ja luonnonhuuhtouma Laskeumalla tarkoitetaan suoraan ilmakehästä järven pintaan tulevaa kuormitusta. Tässä tutkimuksessa laskeuman arvot on saatu Luodon (2001) laskemista keskiarvoista, jotka perustuvat Vihdin havaintoaseman keskimääräiseen vuosilaskeuma-arvoihin fosforin ja typen osalta vuosina Arvot ovat fosforin osalta 11 kg/km² ja typen 741 kg/km². Luonnonhuuhtouman ominaiskuormitus on fosforin osalta 9 kg/km² ja typen 250 kg/km² (Kulmala 2001). Luvut ovat peräisin VEPS-järjestelmän Etelä-suomelle laskemista arvoista. Luonnonhuuhtouman aiheuttama kuormitus on laskettu valumaalueen maa-alalta Asutus Alueen asutuksen kuormitusarvioiden laskenta perustui Maikkalan hajakuormitusselvityksessä käytettyihin menetelmiin (Luoto 2001). Vakituisen asutuksen aiheuttamaa kuormitusta arvioitiin Rontun ja Santalan (1995) esittämien kuormituslukujen perusteella. Loma-asuntojen kuormituksen arvioinnissa Luoto (2001) käytti Tepon (1999) esittämiä arvoja ja laskukaavaa sekä jätevesien 29

30 käsittelyjärjestelmien puhdistustehoja (Rontu ja Santala 1995) (Liitteet 4 ja 5). Arviot loma-asutuksen aiheuttamasta kuormituksesta ovat liitteissä 6 ja 7. Laskuesimerkki on liitteessä 8 ja taulukossa 3. Erillisen saunan jätevesien aiheuttama kuormitus laskettiin seuraavasti (Kiukas & Luotoharju 2003): Arvioitu vedenkulutus vuodessa= 52 viikkoa x saunan käyttökerta viikossa x vedenkulutus 15 l/hlö x hlömäärä Kuormitusarvot ovat seuraavat: Fosfori= 0,17 mg/l Typpi= 8,3 mg/l BHK7= 185 mg/l Laskuesimerkki. Nelihenkinen perhe käyttää erillistä saunaa kaksi kertaa viikossa, jolloin vedenkulutus vuodessa on 52 x 2 x 15l x 4= 6240 l jolloin erillisen saunan käytöstä aiheutuva kiinteistökohtainen kuormitus on seuraava: Fosfori = 1,06 g /vuosi Typpi = 51,792 g / vuosi Biologinen hapenkulutus = 1154,4 g / vuosi Erillisen saunan lukumäärät arvioitiin vastausprosentin ja ilmoitettujen erillisten saunojen määrien avulla vakituisille ja lomakiinteistöille. Vakituisilla arvioitiin olevan 33 ja loma-asunnoilla 120 erillistä saunaa koko Karstunlahden lähivalumaalueella. 30

31 4 Tulosten tarkastelu 4.1 Kyselyn tulokset Kysymysten tulokset käytiin läpi kysymysjärjestyksessä. Kyselyn vastauksiin puututtiin seuraavissa kohdissa: Kiinteistöissä, joissa oli erillinen sauna, ja joissa saunan rakentamisvuotta ei ilmoitettu, oletettiin rakennusvuosi samaksi mitä kiinteistön rakennusvuosi. Kysymykseen 16 (jätevesien synnystä) vastanneista kiinteistöistä, ne jotka olivat valinneet WC:n jätevesien synnyn kohteeksi, ja joista myöhemmin kyselyssä kävi ilmi, ettei kiinteistössä ole vesikäymälää, poistettiin WCvaihtoehto. Kysymyksiin, joissa vaihtoehtona oli kyllä, ei ja en osaa sanoa, ja joihin ei ole vastattu ollenkaan, valittiin oletuksena en osaa sanoa- vaihtoehto. Karstunlahden lähivaluma-alueelle lähetettyyn kyselyyn vastasi yhteensä 75 kiinteistöä, 33 % kyselyn saaneista. Vastattujen kyselyjen määrää voidaan pitää huonona. Eri kuntien alueella vastausprosentti jakautui seuraavasti: Lohja 36 %, Karjalohja 30 % ja Sammatti 20 % kyselyn saaneista kiinteistöistä. Kyselyä ei uusittu. Kyselyn tuloksia tarkastellessa vastausprosentti laskettiin lähetettyjen kyselyiden lukumäärän perusteella, 246 kpl. Näistä 19 kpl palautui puutteellisten osoitetietojen vuoksi, eli todellisuudessa 227 kiinteistöä sai kyselyn. Lähetettyjen kyselyiden perusteella (mukaan lukien puutteellisin osoitetiedoin varustetut) todelliseksi vastausprosentiksi muodostui 30,5 %. Kiinteistöjen todellinen lukumäärä on kuitenkin suurempi kuin 246 kpl, koska noin 20 kiinteistön haltijan osoitetietoja ei löydetty. Näitä ei kuitenkaan otettu huomioon vastausprosenttia laskettaessa Lähivaluma-alueen kiinteistötiedot ja tontin käyttö Loma-kiinteistöjä vastanneista oli 74 %, vakituisia 24 % ja muita 1 % (Kuva 8). Muihin kiinteistöihin lukeutui seurantalo. Vakituisia asukkaita vastanneista oli 18 % ja loma-asukkaita 82 % (Kuva 9). Keskimääräinen asukasluku kiinteistöä kohden oli 3,4. Loma-asukkaat viettivät kiinteistöllä keskimäärin 4 kk vuodesta, n. 120 vrk. Loma-asukkaista vain muutama (9 %) aikoi ottaa loma-asuntonsa vakituiseen 31

32 käyttöön keskimäärin vuoteen 2010 mennessä. Heistä 1 vastaaja oli Sammatin puolella, 2 Karjalohjalla ja 2 Lohjan alueella. Tutkimusalueen kiinteistöt oli rakennettu keskimäärin vuonna Loma-asunnoista 77 % ja vakituisista asunnoista 22 % oli rakennettu ennen vuotta Vakituinen Loma Muu 56 Kuva 8. Karstunlahden lähivaluma-alueen kiinteistöjen käyttötarkoitus (kpl) (n=53) ,5 150 lukumäärä Vakituinen Loma Kuva 9. Asukkaiden lukumäärät kiinteistötyyppien mukaisesti (n= 71). Kiinteistöistä 61 % oli erillinen saunarakennus, joista 78 % oli loma-asukkaita ja 22 % vakituisia asukkaita. Kysymykseen erillisen saunan rakentamisvuodesta 82 % loma-asukkaista ja 22 % vakituisista asukkaista sauna oli rakennettu ennen vuotta Kaikkiaan erillisen saunan keskimääräinen rakentamisvuosi oli

33 Kysymykseen vastanneista vakituisista kiinteistöistä 67 % sijaitsi m päässä ja loput 33 % yli 1000m päässä Karstunlahden rannasta (Kuva 10). Loma-asunnoista 64 % sijaitsi alle 100 m päässä rannasta, 24 % m ja 9 % yli 1000m päässä rannasta. Lyhin etäisyys asuinrakennuksen ja rannan välillä oli 5 m. Kiinteistöjen erillinen saunarakennus sijaitsi useimmiten alle 50 m rannasta (Kuva 11). Lomaasukkailla 91 % ja vakituisilla asukkailla 59 % erillisistä saunoista sijaitsi alle 50 m rannasta. Vakituisista asukkaista 41 % erillinen sauna sijaitsi yli 300 m päässä rannasta, kun vastaava osuus loma-asukkaiden erillisistä saunoista oli 8 %. Lyhin etäisyys erillisen saunarakennuksen ja rannan välillä oli vain 0,5 m. asuinrankennusten lukumäärä Vakituinen Loma Muu <100 m m >1000 m Kuva 10. Kiinteistöjen etäisyys Karstunlahden rannasta (m) (n= 72) Saunojen lukumäärä Vakituinen Loma Muu <50 m m >300 Kuva 11. Erillisen saunarakennuksen etäisyys Karstunlahden rannasta (m) (n= 44). 33

34 Kiinteistöjen ulkokäymälä sijaitsi yleisimmin alle 50 m rannasta (Kuva 12). Lähimmillään ulkokäymälä oli 4 m rannasta. Vakituisista asukkaista 17 oli ulkokäymälä, joista 78 % ulkokäymälä sijaitsi alle 50 m rannasta ja 22 % yli 300 m päässä rannasta. Vastaavasti loma-asukkaiden kiinteistöillä ulkokäymälöistä 60 % sijaitsi alle 50 m rannasta, 24 % m päässä ja 16 %yli 300 m päässä rannasta. Keskiarvoa kiinteistöjen etäisyyksistä rannasta ei ole laskettu suuren vaihteluvälin vuoksi Ulkokäymälöiden lukumäärä Vakituinen Loma Muu <50 m m >300 Kuva 12. Ulkokäymälän sijainti Karstunlahden rannasta (m) (n= 53) Vedenhankintatapa Yleisin vedenhankintatapa tutkimusalueella oli kaivo (Kuva 13). Mikään kiinteistöistä ei käyttänyt järveä ainoana vedenhankintalähteenä eikä myöskään kunnallista vesijohtoa. Vakituisista asukkaista 88 % hankki kaiken tarvitseman vetensä kaivosta. Loput vakituisista asukkaista (12 %) otti juomavetensä kaivosta ja muun käyttövetensä järvestä. Loma-asukkaista 31 % ottivat juomavetensä kaivosta ja muun käyttövetensä järvestä. Toiset 31 % käyttivät kaivoa ainoana vesilähteenään. Lomaasukkaista 25 % toi juomavetensä kiinteistölle muualta ja otti muun käyttövetensä järvestä. 11 % loma-asukkaista toi juomavetensä muualta ja otti käyttövetensä kaivosta. Seurantalo otti kaiken vetensä kaivosta. 34

35 Lukumäärä Juomavesi kaivosta, muu vesi järvestä Kaivosta Juomavesi tuodaan, muu järvestä Juomavesi tuodaan, muu kaivosta Muu Kuva 13. Vedenhankintatapa (n= 75). Kyselyyn vastanneista 62 kiinteistöä ilmoitti omistavansa kaivon, joista 58:sta pystyttiin erottamaan kiinteistön tyyppi. Näistä rengaskaivo oli porakaivoa yleisempi. Loma-asukkaista 80 %oli rengaskaivo kun taas vakituisilla se löytyi 20 %. Vakituisista 50 % ja loma-asukkaista 10 % oli porakaivo. Vakituisista asukkaista kaikilla kysymykseen kiinteistön vesijohdosta vastanneilla oli ympärivuotisesti käyttökelpoiset vesijohdot (Kuva 14). Loma-asukkaista 19 % oli ympärivuotisesti käyttökelpoiset vesijohdot, 39 % vain kesäkäyttöiset ja 43 % kantovesi. Vastaajista 33 % oli ongelmia vedenhankinnassa. Näistä loma-asukkaita oli 83 %. Yleisimpänä ongelmana vedenhankinnassa oli kaivoveden vähyys ja huono laatu (maku- ja hajuhaittoja sekä joissakin kaivoissa esiintyi levää). 35

36 lukumäärä Vakituinen Loma Muu Ympärivuorisesti käyttökelpoiset vain kesäkäyttöiset ei vesijohtoa, kantovesi Kuva 14. Kiinteistöjen vesijohtojen käyttö (n=74) Jätevesien käsittelymenetelmät Kaikkien kyselyn palauttaneiden oletettiin vastanneen kysymykseen numero 16 jätevesien synnystä. Vakituisilla kiinteistöillä syntyi kaikilla jätevesiä WC:stä, keittiöstä, pesuhuoneesta tai saunasta, sekä 44 % erillisestä saunasta (Kuva 15). Loma-asuntojen jätevedet koostuivat wc-vesistä (11 %), keittiö (84 %), pesuhuone tai sauna (45 %) ja erillisen saunan jätevesistä (54 %). Seurantalolta jätevesiä syntyi keittiöstä ja WC:stä lukumäärä Vakituinen Loma Muu WC pesuhuone ja/tai sauna muu Keittiö Erillinen sauna 36

37 Kuva 15. Jätevesien synty kiinteistöillä. Kaikkien kyselyn palauttaneiden oletettiin vastanneen kysymykseen kiinteistön varustuksesta (kysymys numero 17). Vakituisista kiinteistöistä 94 % varustukseen kuului pesukone, 78 % astianpesukone ja kaikilla kiinteistöillä suihku/amme. Lomaasuntojen varustukseen kuului 11 % pesukone (6 kpl), 9 % (5 kpl) astianpesukone ja 18 % (10 kpl) suihku/amme lukumäärä Vakituinen Loma Muu Pesukone Astianpesukone Suihku/amme Kuva 16. Kiinteistön varustus. Käymälätyyppinä 81 % kysymykseen vastanneista vakituisista kiinteistöistä oli vesikäymälä ja 19 % ilmoitti käymäläkseen tavallisen puuceen tai huussin. Muutamilla vakituisilla kiinteistöillä oli sekä puucee tai huussi että vesikäymälä. Puuceen/huussiin, kompostikäymälän ja kemiallisen käymälän jätteiden käsittely hoidettiin vakituisissa kiinteistöissä pääosin kompostoimalla (75 %). 25 % vastanneista ilmoitti levittävänsä jätteet suoraan puutarhaan tai pellolle. 65 % lomakiinteistöistä oli käymälätyyppinä puucee, 23% kompostikäymälä ja 8 % vesikäymälä. Loma-asunnoissa käymäläjätteet pääosin kompostoitiin (54 %) ja kaivettiin maahan (40 %). Kuusi prosenttia loma-kiinteistöistä ilmoitti levittävänsä jätteet suoraan puutarhaan tai pellolle. 37

38 lukumäärä Vakituinen Loma Muu puucee kompostikäymälä kemiallinen käymälä vesikäymälä Muu Kuva 17. Käymälätyyppi (n= 72). Käymäläjätevesien esikäsittely tapahtui vakituisissa kiinteistöissä pääosin saostuskaivon kautta (76 % vastanneista) (Kuva 18). Umpikaivoja vakituisissa kiinteistöissä oli 24 %. Loma-asunnoissa saostuskaivojärjestelmä oli yleisin käymäläjätevesien esikäsittelymenetelmä (67 %). Umpikaivoja loma-asunnoista oli 33 %. Loma-asunnot käsittelivät käymäläjätevetensä yhtä kiinteistöä lukuun ottamatta asianmukaisesti, vaikkakin jätevesien käsittelyjärjestelmät olivat iältään vanhoja. Esikäsittely tapahtui kolmiosaisessa saostuskaivossa ja jatkokäsittelynä oli kahdessa kiinteistössä imeytyskuoppa ja yhdellä imeytysojasto/kenttä. Yhdellä kiinteistöllä oli kaksiosainen saostuskaivo ja jatkokäsittelynä maasuodatus. Yhdellä vastanneista lomakiinteistöistä oli umpikaivo joka tyhjennettiin kerran vuodessa Lukumäärä Vakituinen Loma Umpisäiliö Sakokaivo 38

39 Kuva 18. Kiinteistöjen käymäläjätevesien esikäsittely (n= 23). Muutama vastaajista, joilla ei ollut vesikäymälää, olivat vastanneet kysymykseen käymäläjätevesien käsittelystä. Tämän vuoksi WC:n todellinen lukumäärä lomakiinteistöillä sekä käymäläjätevesien käsittelyssä on epävarmaa. Tämä oli ongelmana myös Luodon (2001) tutkimuksessa. Joidenkin vastaajien kohdalla kysymystä jätevesien esi- ja jatkokäsittelystä ei oltu ymmärretty oikein. Samoin ongelmia oli maasuodatuksen ja maahan imeytyksen erottamisella, vaikka kyselyn mukana lähetettiin liite (Rontu & Santala 1995), jossa oli kuvailtu kyseiset tekniikat. Vastauksista kävi ilmi sekä kysymysten että 23-25b mukaan, että maasuodatus ja maahan imeytys oli joissakin tapauksissa ymmärretty jätevesien johtamisena suoraan maahan. Vastausten puutteellisuus vaikeuttaa myös kuormitusarvioiden laskemista. Käymäläjätevesien jatkokäsittely tapahtui vakituisissa asunnoissa suurelta osin maahan imeytyksenä (79 %), pääosin imeytyskaivon/-kuopan ja imeytysojaston/- kentän kautta (45 %) (Kuva 19) sekä 9 % muuna maahan imeytyksenä. 21 % vakituisilla asunnoilla käymäläjätevesien jatkokäsittely suoritettiin maasuodatuksena. Loma-asunnoista 14 % kysymykseen vastanneista ilmoitti käymäläjätevesien jatkokäsittelyksi maasuodatuksen, loput käyttivät maahan imeyttämistä. Maahan imeytyksestä loma-asunnoilla 75 % tapahtui imeytyskaivon/-kuopan kautta, 25 % imeytysojaston/- kentän välityksellä. 39

40 lukumäärä Vakituinen Loma maasuodatus maahanimeytys:imeytyskaivo/-kuoppa maahanimeytys:imeytysojasto/-kenttä maahanimeytys:muu Kuva 19. Kiinteistöillä tapahtuva käymäläjätevesien jatkokäsittely (n= 21). Kysymykseen vastanneista vakituisista kiinteistöistä 83 % ja lomakiinteistöistä 21 % ilmoitti käsittelevänsä muut jätevedet käymäläjätevesien kanssa (Kuva 20). Suurin osa loma-asunnoista käsitteli käymäläjätevedet ja muut jätevedet erikseen (76 %). Tämä siksi, koska suurimmalla osalla loma-asunnoista oli jonkin tyyppinen kuivakäymälä, josta ei synny jätevesiä. 2,6 % loma-asunnoista ei osannut sanoa muiden jätevesien käsittelytavasta yhdessä käymäläjätevesien kanssa lukumäärä Vakituinen Loma Muu Kyllä Ei En osaa sanoa 40

41 Kuva 20. Jätevesien käsittelystä yhdessä käymäläjätevesien kanssa (n=58). Vakituisista kaksi ilmoitti käsittelevänsä harmaat jätevedet saostuskaivossa (Kuva 21). Kysymykseen vastanneista loma-asukkaista 50 % ilmoitti käyttävänsä saostuskaivoa, 44 % ilmoitti hoitavansa harmaiden jätevesien esikäsittelyn jolloin muulla tavalla, joka vaihteli jätevesien kompostoinnista niiden kaatamiseen suoraan maahan. Kolmella lomakiinteistöllä saostuskaivo oli yksiosainen, muilla kaksiosainen. Yleisesti loma-asuntojen harmaat jätevedet kaadettiin/johdettiin suoraan maahan. Harmaiden jätevesien jatkokäsittely hoidettiin vakituisten kiinteistöjen osalta maahan imeytyksenä: imeytyskaivo/-kuoppa ja imeytysojasto/-kenttä. Lomaasukkaista 34 % hoiti jätevesien jatkokäsittelyn maasuodatuksena (Kuva 22). Lomaasunnoista 66 % vastanneista ilmoittivat jatkokäsittelyksi maahan imeytyksen, joka pääosin hoidettiin imeytyskaivon/-kuopan kautta (83 %). 6 % maahan imeytystä käyttävistä loma-asukkaista ilmoitti käyttävänsä imeytysojastoa/-kenttää. 11 % maahan imeyttämistä käyttävistä ilmoitti menetelmäksi muun käsittelytavan, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa jätevesien johtamista suoraan maahan, esim. putkella lukumäärä Vakituinen Loma Umpisäiliö Sakokaivo Muu Kuva 21. Muiden jätevesien esikäsittely (n=18). 41

42 lukumäärä Vakituinen Loma Maasuodatus Maahan imeytys:imeytyskaivo/kuoppa Maahan imeytys: imeytysojasto/-kenttä Maahan imeytys: muu Kuva 22. Muiden jätevesien jatkokäsittely (n= 34). Yhteensä 18 kiinteistöä ilmoitti esikäsittelevänsä erillisen saunan jätevedet (Kuva 23). Vakituisista 40 % käytti esikäsittelynä umpikaivoa ja 60 % saostuskaivo, joka oli yleisimmin yksiosainen. Loma-asukkaista 23 % oli käytössään saostuskaivo ja 77 % jokin muu jätevesien esikäsittelymenetelmä erilliselle saunalle. Muita jäteveden käsittelymenetelmiä olivat mm.1 kpl Greenrockin suodatin, 1 kpl itse rakennettu puhdistuskaivo ja suurin osa vastanneista ilmoitti maasuodatuksen esikäsittelymenetelmäksi, mikä voidaan tulkita esikäsittelyn puuttumisena, jossa vedet päästetään saunasta suoraan maahan. Erillisen saunan jätevesien jatkokäsittely vakituisilla kiinteistöillä tapahtui pääasiassa maasuodatuksena (63 %) ja loput maahan imeytyksenä (38 %), joista 1 kiinteistö käytti imeytyskaivoa/-kuoppaa ja 1 kiinteistö imeytysojastoa/-kenttää (Kuva 24). Loma-asunnoista 46 % käytti jatkokäsittelynä maasuodatusta ja 50 % maahan imeytystä (50 % imeytyskaivoa/-kuoppaa, 14 % imeytysojastoa/-kenttää ja 36 % muuta maahan imeytysmenetelmää) ja 4 % avo-ojaa jätevesien jatkokäsittelymenetelmänä. 42

43 Lukumäärä Vakituinen Loma Umpikaivo Sakokaivo Muu Kuva 23. Erillisen saunan jätevesien esikäsittely. n= Lukumäärä Vakituinen Loma Maasuodatus Maahan imeytys: imeytyskaivo/-kuoppa Maahan imeytys: imeytysojasto/-kenttä avo-oja Maahan imeytys: muu Kuva 24. Erillisen saunan jätevesien jatkokäsittely (n= 37). Vakituiset kiinteistöt, joilla oli erillinen sauna, käyttivät saunaa keskimäärin 5 kertaa kuussa. Loma-asukkaat käyttivät erillistä saunaa 6 kertaa kuussa. Noin 30 % vakituisista asukkaista saunoivat yli 5 kertaa kuussa ja loma-asukkaista noin 45 %. Kysymykseen saunan käytöstä vastasi yhteensä 42 kiinteistöä. 43

44 4.1.4 Kiinteistön ja jätevesien käsittelyjärjestelmien ikä Kysymykseen jätevesien rakentamisajankohdasta vastanneista vakituisista kiinteistöistä 11 % ja loma-asunnoista 13 % oli rakentanut käymälävesien jätevesijärjestelmän ennen vuotta Loma-asuntojen lukumäärät ovat pieniä siksi, koska suurimmalla osalla loma-asunnoista oli kuivakäymälä. Käymäläjätevesijärjestelmän rakennusajankohta vaihteli välillä, muiden jätevesien ja erillisen saunan Käymäläjätevesijärjestelmä oli rakennettu keskimäärin vuonna 1981, muiden jätevesien 1979 ja erillisen saunan jätevesijärjestelmä vuonna Suurimmalla osalla kiinteistöjä jätevesien käsittelyjärjestelmää ei oltu uusittu. Kysymykseen vastanneista vakituisista kiinteistöistä vain 6 % jätevesien käsittelyjärjestelmä oli uusittu. Millään loma-asunnolla ei järjestelmää oltu uusittu ja 3 % vastanneista eivät osanneet sanoa, oliko jätevesijärjestelmä uusittu vai ei Tiedot jätevesien käsittelypaikasta Järvi oli yleisesti jätevesien käsittelypaikan lähin vesistö (Kuva 25). Kaikista kysymykseen vastanneista 69 % ilmoitti asuinrakennuksen jätevesien käsittelypaikan olevan lähellä järveä, 24 % ojaa ja 7 % puroa. Kiinteistöt sijaitsivat keskimäärin noin 206 m vesistöstä. Vakituisista kiinteistöistä 50 % käsitteli asunnon jätevedet järven ollessa lähin vesistö, 19 % puron ja 31 % ojan läheisyydessä. Vakituisten kiinteistöjen välimatka järveen oli 7 % m ja 12 % yli 200 m kysymykseen vastanneista. Kysymykseen vastanneista vakituisista 25 % asunnon jätevedet käsiteltiin m päässä ojasta. Etäisyys purosta oli 6 % vakituisista 21-50m, ja yli 200 m matkalla. Lähinnä loma-asuntojen asuinrakennuksen jätevesien käsittelypaikkaa oli järvi (77 %), puro 2 %, oja 31 % kiinteistöistä. Loma-asuntojen asuinrakennuksista 19 % oli alle 20 päässä järvestä, 30 % m päässä, 6 % m ja 12 % yli 200 m päässä järvestä. Kaikista kysymykseen vastanneista 77 % ilmoitti käsittelevänsä erillisen saunan jätevedet järven lähistöllä (Kuva 26), 15 % ojan ja 8 % puron. Vakituisista kiinteistöistä 8 vastasi kysymykseen erillisen saunan jätevesien käsittelypaikasta. Heistä 50 % käsitteli erillisen saunan jätevedet ojan, 25 % puron ja 25 % järven 44

45 ollessa lähin vesistö. Kysymykseen vastanneista vakituisista kiinteistöistä 38 % ilmoitti ojan olevan erillisen saunan lähin vesistö (51-200m etäisyydeltä). Lomakiinteistöistä 90 % ilmoitti järven olevan erillisen saunan jätevesien käsittelypaikan lähin vesistö, josta 68 % käsitteli jätevetensä m rannasta. Kysymykseen vastanneita loma-asuntoja oli 31 kpl, joista 36:lla oli erillinen sauna. Loma Vakituinen asuinrakennuksien lukumäärä <20 m m m >200 m Kuva 25. Asuinrakennuksen jätevesien käsittelypaikan etäisyys järvestä (n= 60). Loma Vakituinen saunojen lukumäärä <20 m m m >200 m Kuva 26. Erillisen saunan jätevesien käsittelypaikan etäisyys järvestä (n= 40) Vain 7 % kysymykseen vastanneista kiinteistöistä jätevesien käsittelypaikan maaperä oli tutkittu. 75 % vastasi kysymykseen kielteisesti ja loput, 17 %, eivät osanneet sanoa, oliko maaperä jätevesien käsittelypaikalla tutkittu. Arviot maaperän laadusta ovat kiinteistön omistajan itsensä tekemiä. Hieta ja hiesu olivat vastausten perusteella jätevesien käsittelyalueen yleisimmät maalajit (30 %). Kiinteistön haltijoista 24 % ilmoitti jätevesien käsittelypaikan maaperän olevan savea, 18 % hiekkaa, 14 % soraa, 6 % muuta (mm. multaa ja kalliota) ja 8 % ei osannut määritellä maaperän laatua. 45

46 Vastanneilla kiinteistöillä ei ole ollut ongelmia jätevesien käsittelyssä. Vastaajista 96 % ilmoitti ettei heillä ollut ongelmia muiden kiinteistöjen jätevesien kanssa. 4 % vastaajista ei osannut sanoa. Jätevesien käsittelyä tulevaisuudessa suunnittelee parantavansa 14 % vastaajista, mm. imetyksen parantamista, kemiallisen käymälän hankkimista ym. Vastaajista 71 % ei aikonut parantaa jätevesien käsittelyä ja 14 % ei osannut sanoa. Tiedusteltaessa rahallista panostusta jätevesien parantamiseen, valtaosa vastaajista ei osannut sanoa paljonko he olisivat valmiita panostamaan (48 %). Vastaajista 27 % ei ollut halukkaita panostamaan jätevesien käsittelyn parantamiseen yhtään, 6 % alle 400 euroa, 17 % euroa ja 2 % euroa. Mahdollista sadan euron rahastotukea tarjottaessa jätevesien käsittelyn kehittämiseen, 58 % ei osannut sanoa kiinnostustaan. Vastaajista 16 % ei ollut halukkaita panostamaan yhtään rahallista tukea tarjottaessa, ja loput 26 % ilmoittivat tietyn summan millä he voisivat osallistua jätevesien käsittelyn parantamiseen. Valtaosa heistä olisi valmis investoimaan noin 200 euroa, ja ilmoitetut summat vaihtelivat 100 ja 1600 euron välillä Kompostityyppi ja biojätteiden käsittely Vastanneista kiinteistöistä 83 % ilmoitti käsittelevänsä biojätteet kompostissa (Kuva 27). Näistä 66 % oli loma-asuntoja. Vakituisilla kiinteistöillä yleisin kompostityyppi oli suljettu kompostori (60 % vastanneista). Muita vakituisilla kiinteistöillä käytettäviä komposteja olivat avokomposti (20 %) ja avoin kompostikehikko (20 %). Loma-asunnoista 55 %oli käytössään avoin kompostikehikko. Loma-asukkaista 42 % ilmoitti kompostoivansa biojätteitä avokompostissa ja yksi kiinteistö ilmoitti käyttävänsä ojaa kompostina. Joillakin kiinteistöillä oli useampi komposti ja/tai useampi tapa hoitaa kompostijäte. Kaikista vastanneista 19 % vakituisten kiinteistöjen komposteista sijaitsi m järven rannasta, ja 14 % yli 200 m rannasta (Kuva 28). Vakituisista kiinteistöistä yhdenkään kiinteistön komposti ei sijainnut alle 20 m rannasta. Kaikista vastanneista 12 % oli loma-asuntoja, joiden komposti sijaitsi alle 20 rannasta. Loma-asukkaista 46 % kompostin etäisyys oli m rannasta. Vakituisten kiinteistöjen kompostit sijaitsivat keskimäärin 712 m päässä järven rannasta, etäisyyden vaihdellessa m välillä. Loma-asuntojen kompostit sijaitsivat m välillä järven rannasta, ja keskimääräinen etäisyys rantaan oli 183 m. 46

47 Loma Vakituinen Lukumäärä Avokomposti kompostori (suljettu) kompostikehikko (avoin) muu Kuva 27. Kiinteistöllä käytettävä kompostityyppi (n= 60). Loma Vakituinen lukumäärä <20 m m >200 Kuva 28. Kompostin etäisyys järvestä (n= 58). Vakituisilla kiinteistöillä kompostoitiin pääosin puutarha- ja muuta jätettä (Kuva 29). Talousjätteen osuus oli 24 % kaikesta kompostoitavasta aineesta. Loma-asunnoilla kompostoitiin eniten puutarha- ja muuta jätettä. Talousjätettä kompostoitiin hieman käymäläjätettä enemmän. Muutamilla vakituisilla kiinteistöillä pidettiin kotieläimiä ympäri vuoden (fasaaneja (hyötyeläimiä), kanoja, kalkkunoita ym.) ja niiden lanta kompostoitiin. 47

48 Loma Vakituinen lukumäärä Talousjätettä Käymäläjätettä Puutarhajätettä Muuta Kuva 29. Kiinteistöillä kompostoitava jäte (n= 57) Lisätietoja Lisätietoja kaivoista ja talousveden laatuasioista kaipasivat 20 % vakituisista kiinteistöistä. Vakituisista 89 % ilmoitti olevansa kiinnostuneita saamaan lisätietoja käymäläjärjestelmistä. Loma-asukkaista 43 % kaipasi lisätietoja kaivoista ja talousveden laatuasioista, 24 % käymäläjärjestelmistä ja 32 % jätevesien käsittelyjärjestelmistä. Vastanneista 65 % liittivät mukaan/piirsivät asemapiirroksen. 76 % merkitsi sijaintinsa kyselyn liitteenä lähetetylle kartalle (Maanmittauslaitos 295/MYY/03). 48

49 5 Kuormitusselvitys 5.1 Arvio lähivaluma-alueen hajakuormituksesta Kuormitukseen ei ole laskettu mukaan pieniä pistekuormittajia (esim. Karstun koulu), joilla pitäisi olla asianmukainen jätevesien käsittelyjärjestelmä. Karstun koululla on umpikaivot, jotka tyhjennetään säännöllisesti (07/2003 suullinen tiedonanto Lohjan Kaupunki) Laskeuma ja luonnonhuuhtouma Karstunlahden lähivaluma-alueen järvipinta-ala on 11,25 km², jolloin laskeumaksi saadaan 124 kg fosforia ja 8426 kg typpeä/vuosi. Karstunlahden rakentamattoman lähivaluma-alueen maapinta-ala on 13,6 km². Karstunlahden lähivaluma-alueen luonnonhuuhtouma on kaikkiaan 122,5 kg fosforia ja 3402 kg typpeä vuodessa Maa- ja metsätalous Tässä tutkimuksessa käytettiin Kulmalan (2000) käyttämiä peltoviljelyn ominaiskuormitusarvoja, jotka on laskettu VEPS-ohjelman käyttöön seurantaprojekteissa saaduista tiedoista. Ominaiskuormitusarvot vaihtelevat välillä 1,32-1,9 kg fosforin osalta ja 13,91-14,75 kg typen osalta hehtaaria kohden. Tämän selvityksen lähivaluma-alueen peltopinta-ala on noin 2,64 km², joten peltojen arvioidaan kuormittavan vesistöä kg/km² fosforilla ja kg/km² verran typellä. Metsätalouden aiheuttama kuormitus on laskettu Kulmalan (2000) esittämillä arvoilla, ja metsätalouden pinta-alaan on laskettu mukaan alueet, joita on muokattu metsätaloudellisin keinoin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Arvot ovat peräisin VEPS:in vuoden 1998 alueellisesta ominaiskuormitusarvotilastosta. Karstunlahti kuuluu Karjaanjoen vesistöalueeseen numero 23, joka on osa suurempaa, Suomenlahteen kuuluvaa aluetta. 49

50 Ominaiskuormitusarvot metsätaloudelle ovat seuraavat: fosfori 1,174 kg/km² ja typpi 15,947 kg/km². Karstunlahden lähivaluma-alueella fosforin osuus ominaiskuormituksesta on 9 kg/vuosi ja typen 127 kg/vuosi, metsätalouden pinta-ala ollessa 0,8 km² Haja-asutus Karstunlahden lähivaluma-alueella on lähetettyjen kyselyiden lukumäärän mukaan 246 kpl. Kiinteistöjä, joiden haltijoiden osoitetietoja ei löytynyt, ei ole huomioitu tulosten tarkastelussa. Kiinteistöistä 18 kpl on vakituisten asukkaiden käytössä ja 56 kpl loma-asukkaiden käytössä. Muita kiinteistöjä alueella oli 1 kpl, seurantalo. Kiinteistöittäin asukkaita on keskimäärin 3,4 hlöä, ja koko lähivaluma-alueella asukkaita arvioidaan olevan 245 x 3,4= 833. Seurantaloa ei laskettu mukaan. Vakituiset kiinteistöt Vakituisia asukkaita alueen 18:sta kiinteistössä on arviolta yhteensä 43 kpl. Vakituiset kiinteistöt jaettiin kahteen luokkaan käymäläjätteen käsittelyn perusteella (Luoto 2001): umpikaivollisiin ja kaikki jätevetensä yhdessä käsitteleviin kiinteistöihin. Kuormitusarvot laskettiin käymäläjätteen käsittelymenetelmän perusteella sekä fosforille että typelle. Vakituisten asuntojen aiheuttama arviollinen kuormitus on fosforin osalta 28 kg/vuosi ja typen osalta 187 kg/vuosi (Taulukko 5). Maikkalanselällä vastaavat kuormitusarvot olivat 18kg P ja 127 kg N vuodessa (Luoto 2001). Taulukko 5. Vakituisten kiinteistöjen käymäläjätteen käsittelymenetelmä ja arviot fosfori ja typpikuormituksesta. Asukkaita vakituisella kiinteistöllä on keskimäärin 3,7. Käymäläjätteen käsittelymenetelmä P kg/as/v N kg/as/v Kiinteistöjen lkm P kg/kiinteistö/v N kg/kiinteistö/v umpikaivo 0, ei erilliskäsittelyä 0,43 3, Yhteensä

51 Loma-asunnot Loma-asuntojen kuormitusarviot perustuvat Luodon (2001) laskelmiin. Loma-asunnot jaettiin vesikäymälällisiin ja muihin käymälätyypillisiin. Kyselyn tulosten perusteella vesikäymälöitä oli 4 loma-asunnolla ja muita käymälätyyppejä 54 asunnolla. Selvityksessä kyselyjen tulosten perusteella on 54 asuntoa, ja käymälätyyppien mukaan 58. Ero johtuu siitä, etteivät kaikki kyselyyn vastanneet määritelleet asuntotyyppiään. Asukkaita loma-asunnoilla oli keskimäärin 2,5. Asunnon käyttöaika oli n. 4 kk (120 vrk) vuodessa. Esimerkki kuormituslaskelmasta on liitteessä 6. Loma-asutuksen kuormitusarvio fosforin osalta on 13 kg vuodessa ja typen 42 kg vuodessa. Maikkalanselällä loma-asutuksen kuormitus oli 20 kg P ja 55 kg N vuodessa (Luoto 2001). Erillisen saunan aiheuttama kuormitus laskettiin selvityksessä esimerkkinä, eikä sitä käsitelty yhdessä muun kuormituksen kanssa. On otettava huomioon, että esim. suurin osa pesuvesistä loma-asutuksesta tulee juuri erillisen saunan käytön kautta. Vakituisilla kiinteistöillä erillisestä saunasta aiheutuvat pesuvedet ovat vähäisiä. Erillisen saunan aiheuttama kuormitus on suhteellisen pieni koko lähivaluma-alueen kuormitukseen nähden (Taulukko 6). Taulukko 6. Arvio erillisen saunan aiheuttamasta kuormituksesta lähivaluma-alueella. Erillinen sauna kpl P kg N kg BHK7 kg Vakituinen 33 0,013 0,6 14,3 Loma 120 0,039 1,9 42,6 5.2 Karstunlahden alueen kokonaiskuormitus Kaukovaluma-alue Karstunjoki laskee Karstunlahteen ja tuo mukanaan ravinteita ja kiintoainesta Valkerpyyn järvestä sekä Kirmusjärvestä, jotka ovat osana noin 67 km² suuruista Raatinjoen-Myllyojan valuma-aluetta (Ekholm 1993) (Liite 1). Kokonaiskuormitus 51

52 Lähivaluma-alueelta tuleva kuormitus on noin 796 kg fosforia ja noin kg typpeä. Kaukovaluma-alueelta tuleva kuormitus on typen osalta kg /vuodessa (79%) ja fosforin 5947 kg/vuodessa (71%) (Taulukko 7). Kuormituksen yhteisarvo on typen osalta kg /vuodessa ja fosforin kg/vuodessa Lähivaluma-alueen suurin kuormittaja fosforin osalta on peltoviljely (62%) (Kuva 30). Typpikuormasta yli puolet tulee laskeumana (Kuva 31). Taulukko 7. Arvio Karstunlahden lähi- ja kaukovaluma-alueelta tulevasta typpi- ja fosforikuormituksesta. Alue KokP kg/v KokN kg/v Luonnonhuuhtouma 122,5 3402,8 Metsätalous 9,0 127,5 Pelto (korkein arvo) 501,0 3894,9 Laskeuma 123,8 8426,3 Loma-asutus 13,0 42,0 Vakituinen asutus 27,6 186,9 Lähivaluma-alueen kuormitus yhteensä 796, ,32 Kaukovaluma-alueen kuormitus (Raatinjoen-Myllyojan valuma-alue) 5947, ,7 Yhteensä 7 540, ,3 52

53 Loma-asutus 2 % Vakituinen asutus 3 % Luonnonhuuhtouma 15 % Laskeuma 16 % Peltoviljely (korkein arvo) 63 % Metsätalous 1 % Kuva 30. Lähivaluma-alueen kokonaisfosforikuormitus. Loma-asutus 0 % Vakituinen asutus 1 % Peltoviljely (korkein arvo) 24 % Luonnonhuuhtoma 21 % Metsätalous 1 % Laskeuma 53 % Kuva 31. Lähivaluma-alueen kokonaistyppikuormitus. 53

54 5.3 Virhelähteet kuormituksen arvioinnissa Kyselyn perusteella tehdyt arviot alueen haja-asutuksesta tulevasta kuormituksesta sisältävät epävarmuustekijöitä. Alueelle lähetettiin kyselyt kiinteistönumeroittain. Samalla kiinteistöllä voi kuitenkin olla useita omistajia ja näin ollen useita kiinteistöjä, joilla on samat tunnukset. Näitä kiinteistöjä ei ole laskettu mukaan kuormituksen arvioinnissa. Kysymyksiä jäteveden käsittelystä ja jätevesien synnystä ei oltu jokaisen vastaajan kohdalla ymmärretty oikein. Myös vastaajan rehellisyys sekä kysymyksiin vastaamatta jättäminen vaikuttaa kuormituksen arvioimiseen. Kaukovaluma-alueen kuormitus on arvio Karstunjoen kautta Karstunlahteen tulevasta kuormituksesta. Mittaustulokset saatiin Länsi-Uudenmaan vesi- ja ympäristö ry:stä. Karstunjoen tuomaan ainekuormaan on laskettu purojen sekä Raatinjoen kuormitus typen ja fosforin osalta. Mittaukset ravinnekuormituksesta on tehty suurimman tulvahetken aikana keväällä ja syksyllä, joten ne eivät välttämättä indikoi todellista kaukovaluma-alueelta tulevaa ravinnekuormitusta. On myös syytä ottaa huomioon kesäaika, jolloin vesi- ja maaluonto ovat valmiina käyttämään miltei kaiken saatavilla olevat ravinteet. Kuormitusta lisäävät pienet ojat ja purot, joiden osuus lahteen tulevasta ravinnekuormituksesta on muutamia prosentteja. (P. Ihalainen, henkilökohtainen tiedonanto, ). 54

55 6 Suositukset jätevedenkäsittelymenetelmistä Liittyminen kunnalliseen viemäriin on suositeltavin jätevesien käsittelyratkaisu. Jo se ei ole mahdollista, on jätevesien suunnittelu toteutettava kiinteistökohtaisesti tai muutaman kiinteistön yhteisenä hankkeena. Asukkaiden kannattaisi myös harkita materiaalien yhteishankintoja, kiinteistökohtaisia jätevedenkäsittelymenetelmiä rakennettaessa. Jos kiinnostusta yhteishankintoihin Karstunlahden lähivaluma-alueella löytyy, Karjaanjoki Life-projekti voi lähteä hankkijoita tukemaan. Jätevesien käsittelymenetelmä on suunniteltava samanaikaisesti rakennusten suunnittelun kanssa ja hyväksytään rakennusluvan hakemisen yhteydessä. Kiinteistökohtaisen jätevesien käsittelyjärjestelmän toteuttaminen vaatii kiinteistönhaltijalta asiaan huolella paneutumista, sillä järjestelmä toimii oikein vain, jos suunnittelu, rakentaminen ja huolto tapahtuu tarkasti ohjeiden mukaan. Kun loma-asunto muutetaan pysyväksi asunnoksi, vaati se ns. toimenpideluvan, vaikka rakennusteknisiä muutoksia ei kiinteistöllä tehtäisikään (Suomen kuntaliitto 1996). 6.1 Jätevesijärjestelmän valvonta Kiinteistön haltijaa vaaditaan pitämään huoltopäiväkirjaa, johon merkitään kaikki jätevesijärjestelmään suoritetut huollot ja korjaukset. Huoltopäiväkirjan tulee sisältää merkinnät järjestelmään kohdistuneesta työstä, työn tekijöistä, päiväyksistä sekä muista järjestelmään mahdollisesti vaikuttavista tekijöistä ja muista, mm. hajusta, jäteveden väristä ym. Huoltopäiväkirja tulee esittää ympäristöviranomaiselle vaadittaessa. Paras ratkaisu yksityisen kiinteistönhaltijan kannalta olisi tehdä jätevesien käsittelyjärjestelmästä huolto- ja kunnossapitosopimus alan ammattilaisen yrityksen kanssa. Tämä helpottaisi myös valvontaviranomaisen työtä. (Suomen kuntaliitto julkaisematon) 55

56 6.2 Kustannukset Kiinteistön jätevesijärjestelmän kustannuksiin vaikuttavat järjestelmän tyypin lisäksi mm. maaperä, maaston pinnanmuodot sekä maalajit ja niiden kaivettavuus. Kokonaiskustannuksen jätevesien käsittelyjärjestelmälle vaihtelevat euron välillä. Hankintoja tehdessä tulisi myös ottaa huomioon vanhentuneen järjestelmän uusimiskustannukset (esim. suodatinkentän uusiminen ja jätteen kuljetus kaatopaikalle). Tarkempia kustannusarvioita on esitetty kunkin jäteveden käsittelyjärjestelmän kohdalla. Yleiseen viemäriverkkoon liittymisen jälkeen suositelluin vaihtoehto on kompostoivan kuivakäymälän hankinta ja maaperäkäsittely harmaille jätevesille (Liite 9). Umpisäiliö on kiinteistönhaltijalle hinnakkain sekä ympäristönsuojelun tehokkuuden kannalta huonoin vaihtoehto, koska se siirtää ongelman muualle. Umpikaivon tyhjennystoiminnasta aiheutuu ajokilometrejä, pienten yksityisteiden kuormitusta ja huomattavia kuluja kiinteistölle. Tiheään rakennetuilla alueilla usean kiinteistön yhteinen jätevesienkäsittelyjärjestelmä on varteen otettava vaihtoehto. Pitkällä tähtäimellä se tulee umpikaivoa halvemmaksi (Suomen kuntaliitto julkaisematon). Kiinteistöillä, joilla asukkaina on vanhoja pariskuntia tai yksinäisiä vanhuksia, jotka laskevat etteivät ole välttämättä näkemässä siirtymäajan umpeutumista tai jotka harkitsevat kuntataajamiin muuttoa, jätevesien käsittelyn parantaminen ja siihen liittyvien investointipäätösten tekeminen on varmasti hankalaa. Sama pätee maatiloja, jotka harkitsevat muuhun elinkeinoon siirtymistä. Näissä tilanteissa tulisi jätevesienkäsittelyjärjestelmän kunnostusta ajatella kiinteistön myyntiarvon nostajana. (Suomen kuntaliitto julkaisematon). 6.3 Rahoitustuki talousjätevesien käsittelyyn Yksittäinen kiinteistönhaltija voi hakea valtion vesihuoltoavustusta, jos kyseessä on vakituiseen asumiseen käytettävä kiinteistö. Alueellinen ympäristökeskus tekee asiasta päätöksen hakijan hakemuksen perusteella. Vesihuoltoavustuksen suuruus on korkeintaan 30 % hyväksyttävistä kustannuksista. Uusia avustuspäätöksiä on tehty vähäisesti yksityisille. 56

57 6.4 Jätevesien käsittelymenetelmän valinta Oikean kiinteistökohtaisen jätevesien käsittelyjärjestelmän valinta, asentaminen ja käyttöön liittyvät huolto- ja kunnossapitotoimet edellyttävät asiantuntijan osallistumista. Järjestelmän säännöllinen ja asianmukainen hoito voidaan kokea vaivalloiseksi, jolloin koko puhdistusjärjestelmä tulee helposti laiminlyödyksi. Siksi kiinteistönhaltijan tulisi tilata jätevesien käsittelyjärjestelmän huolto- ja kunnossapitotyöt alan ammattilaiselta, jotta tehdystä investoinnista saataisiin irti paras mahdollinen hyöty. (Suomen kuntaliitto julkaisematon). Jätevesien käsittelymenetelmän valintaan vaikuttavat asunnon tyyppi sekä asunnon käymäläratkaisu ja muu varustelutaso, vedenhankintatapa, maaperä, tontin olosuhteet ym. käsitellyn jäteveden purkualueella sekä asutuksen tiheys (Rontu ja Santala 1995). Kiinteistökohtaisia puhdistusmenetelmiä on useita erilaisia ja niiden puhdistustehot vaihtelevat huomattavasti. Ensisijaisesti on selvitettävä onko kunnalliseen viemäriverkostoon liittyminen mahdollista. Jos tämä ei ole mahdollista, on käytettävä kiinteistökohtaista jätevesien käsittelymenetelmää tai rakentaa usean kiinteistön yhteinen viemäriverkosto ja jätevedenpuhdistamo. Jätevedet omatoimisesti käsittelevällä kiinteistöllä on useita erilaisia ratkaisuja valittavanaan. Pelkkä saostuskaivo ei puhdista jätevesiä riittävän tehokkaasti, mutta sitä voidaan käyttää jätevesien esikäsittelyyn. Jatkokäsittelyksi vähäisille jätevesimäärille soveltuu maaperäkäsittely, imeytyskuoppa tai vastaava (Suomen ympäristökeskus 2003). Vakituisen kiinteistön jätevedet tulee käsitellä maapuhdistamossa, esim. imeytysojasto ja imeytyskenttä sekä maasuodatin. Muita vaihtoehtoja ovat mm. pienpuhdistamo ja jätevesisäiliö (Suomen ympäristökeskus 2003). On suositeltavaa, että vesikäymälöiden sijasta käytetään muunlaista käymälämenetelmää. Esimerkiksi kompostikäymälät ovat varteenotettava vaihtoehto ympäristönsuojelua ajatellen. Kompostikäymälä ei tuhlaa vettä eikä myöskään arvokkaita ravinteita, vaan ne saadaan otettua käyttöön maanparannusaineena. 6.5 Vaihtoehdot jätevesien käsittelyssä Seuraavat käsittelymenetelmät ja niiden vaihtoehdot ovat mahdollisia kiinteistökohtaisten jätevesien käsittelyssä (Kinnunen 2001): 57

58 - kaikki jätevedet yhdessä: o saostuskaivokäsittely + maaperäkäsittely (tavallisimpia menetelmiä ovat maasuodatus ja maahan imeytys) o saostuskaivokäsittely + pienpuhdistamo/kaupallinen suodatin o umpisäiliöön johtaminen - WC-vedet ja harmaat jätevedet erillään (ns. erillisviemäröinti), jossa o käymäläjätteet johdetaan umpisäiliöön ja harmaat jätevedet saostuskaivokäsittelyn jälkeen maaperäkäsittelyyn, pienpuhdistamoon tai kaupalliseen suodattimeen. - muut menetelmät, mm. o kuiva- tai kompostikäymälän rakentaminen vesikäymälän sijaan ja edelleen käymäläjätteiden kompostointi sekä harmaiden jätevesien käsittely erikseen, kuten yllä. - erillisen saunan jätevedet o voidaan käsitellä joko erikseen tai yhdessä muiden jätevesien kanssa. Saunavesiä ei saa päästää suoraan vesistöön, eli niiden puhdistamisesta tulee huolehtia jo nyt, eikä uusi asetus muuta tilannetta. Kielto saunavesien päästämisestä suoraan vesistöön annetaan ympäristönsuojelulaissa, joka astui voimaan vuonna Jätevesien puhdistusinvestoinnin kannalta kiinteistön haltijan on hyvä tietää, onko viemäriverkkoon mahdollista liittyä tulevaisuudessa, mahdollisen siirtymäajan jälkeenkin vahojen haja-asutuksella sijaitsevien kiinteistöjen osalta. (Suomen kuntaliitto julkaisematon). Seuraavassa kuvataan yleisesti hyväksyttävät jätevesien käsittelymenetelmät (Varsinais-Suomen Agenda ) (Taulukko 8). Lisää tietoa eri alueille soveltuvista jätevesijärjestelmistä antavat taulukot

59 Taulukko 8. Jätevesien käsittelymenetelmät (Varsinais-Suomen Agenda ). ASUMISJÄTEVESIEN MILLOIN HUOM! KÄSITTELYTAPA SUOSITELTAVAA 1. Yleinen viemäriverkko Aina! Huoltovapaa 2. Umpitankki kaikille jätevesille (suositus vähän vettä käyttävä käymälä) Tärkeät pohjavesialueet ja alueet, joiden etäisyys vesistöön alle 150 m 3. Umpitankki WC-vesille, pesuvesille saostuskaivot + suodatinkäsittely (maasuodatin, suodatinpuhdistamo ym.) suositus vähän vettä käyttävä käymälä) 4. Kolme saostuskaivoa ja johtaminen suodatuskäsittelyn kautta avo-ojaan (vrt. edellä) 5. Kolme saostuskaivoa ja maahan imeytys 6. Kuivakäymälä tai kompostikäymälä + pesuvedet saostuskaivojen kautta joko suodatinkäsittelyyn tai maahan imeytys maaperän niin salliessa (vrt. edellä) 7. Alipainekäymäläjärjestelmä + pesuvedet saostuskaivojen kautta (vrt. edellä) 8. Pienpuhdistamot, pakettipuhdistamot Taajaan asutuilla alueilla, joilla ei tärkeitä pohjavesialueita Alueilla, joilla imeyttäminen ei ole mahdollista ja purkupaikan etäisyys vesistöön on yli 150 m Alueilla, joilla ei ole pohjavesiesiintymiä tai talousvesikaivoja Pyrittävä suosimaan erityisesti vapaa-ajan rakennuksissa Silloin kun viettoviemärin rakentaminen on hankalaa Jos monen kiinteistön jätevedet käsitellään yhdessä Suodatinkenttä mitoitettava jätevesikuormituksen mukaan (asukasmäärä) Edellytyksenä imeytykseen sopiva maaperä (hiekka, sora tai karkea moreeni) Pohjavesialueilla myös harmaat jätevedet tankkiin tai pohjavesialueen ulkopuolelle käsiteltäväksi samaan viemäriin ja säiliöön voidaan liittää useita viemäripisteitä Säännöllinen hoidon tarve 6.6 Kuvaukset käsittelyjärjestelmistä Esikäsittely Umpisäiliö Umpisäiliö ei ole jätevesien käsittelymenetelmä, vaan niiden keräykseen tarkoitettu säiliö, jota tulee käyttää vain erityistapauksissa, esim. pohjavesialueella tai rantavyöhykkeellä sijaitsevilla kiinteistöillä (Kuva 32). Jätevesi on kuljetettava aina jatkokäsittelyyn kunnan jätevedenpuhdistuslaitokselle tai vastaavaan. Säiliön on oltava tiivis, vakituisen asunnon käytössä tilavuudeltaan vähintään 5 m³ ja lomaasuntojen 3 m³. (Rontu & Santala 1995). 59

60 Umpisäiliön hankintahinta on noin 1300 euroa + maankaivutyöt, maa-ainekset sekä ankkurointi, jottei pohjaveden noste pääse liikuttamaan säiliötä. Vuosittaiset tyhjennyskustannukset vaihtelevat euron välillä. (Huomisen Hauhon reitti 2003). Umpisäiliöt eivät saa vuotaa, joten niiden kuntoa on seurattava tietyin väliajoin. Kuva 32. Erilaisia umpisäiliöitä (Rontu & Santala 1995). Saostuskaivo Saostuskaivo soveltuu vain jätevesien esikäsittelyyn (Kuva 33). Lähes kaikissa jäteveden esikäsittelymenetelmissä tarvitaan kaksi- tai kolmiosaista saostuskaivoa (Lohjan YSM 2003). Saostuskaivossa tapahtuvan laskeutuvan sekä kelluvan kiintoaineksen erottelun tuloksena varsinaisten käsittelyjärjestelmien kuormitus vähenee (Kinnunen 2001). Oikein rakennettu ja hyvin huollettu saostuskaivo vähentää jäteveden kiintoainesmäärää noin 70%. Orgaanisen aineen, typen ja fosforin määrät 60

61 vähenevät vain noin 10-20%, joten saostuskaivon puhdistusteho on heikko. Tämän vuoksi saostuskaivo ei yksin ole riittävä menetelmä edes pesuvesien tehokkaaseen käsittelyyn! (Rontu & Santala 1995). Saostuskaivojen liete on tyhjennettävä säännöllisesti, vähintään 1-2 kertaa vuodessa, jotta saostuskaivon toimivuus säilyy. Liete toimitetaan jätevedenpuhdistamolle tai muuhun asianmukaiseen, viranomaisen hyväksymään paikkaan (Lohjan YSM 2003). Saostuskaivoa valittaessa on huomioitava siihen tulevan jäteveden laatu ja määrä (Rontu ja Santala 1995). Pesuvesille riittää pienempi tilavuus, ja mustat jätevedet (muut + vesikäymälän jätevedet) vaativat tilavuudeltaan suuremman kaivon. Jäteveden viipymän saostuskaivossa on oltava riittävä kiintoaineen laskeuman takaamiseksi, noin 2-3 vrk (Rontu ja Santala 1995). Sekajätevedelle suositellaan kolmeosaista saostuskaivoa ja pesuvesille riittää kaksiosainen saostuskaivo. Useimmassa tapauksessa sekä tehdasvalmisteiset että huolella paikanpäällä rakennetut saostuskaivot käyvät jatkokäsittelymenetelmän kanssa (Kujala-Räty & Santala 2001). Saostuskaivojen kuntoa tulee seurata ja suorittaa kunnostustoimenpiteitä tarvittaessa. Kuva 33. Erilaisia saostuskaivotyyppejä (Rontu & Santala 1995). 61

62 6.6.2 Jatkokäsittely (maaperäkäsittely) Maahan imeytys Saostuskaivossa esikäsitelty jätevesi johdetaan imeytysputkien kautta maahan imeytysalueelle (Kuva 34). Maaperässä olevat mikrobit hajottavat orgaanista aineista ja jätevesi puhdistuu. Jäteveden puhdistumista tapahtuu myös sen suotautuessa maakerrosten läpi. Suomen oloissa maahan imeytys ei ole kovin suositeltavaa. Maahan imeytys on mahdollista vain silloin kun maaperä on riittävästi vettä läpäisevää kivennäismaata, esim. hiekka- ja soramaat sekä hiekkaiset ja soraiset moreenit (Satakuntaliitto 1998 cf. Agenda ). Maaperäimeytys ei sovi lainkaan kallioisille eikä savikkoisille maille. Sitä ei myöskään saa käyttää tärkeillä pohjavesialueilla, koska jätevesi päätyy pohjaveteen, josta seuraa pohjavesien likaantumisvaara (Rontu & Santala 1995). Ranta-alueilla jätevesi on imeytettävä etäällä vesistöstä, vähintään 30 m päässä ilman käymäläjätevesiä imeytettävien jätevesien osalta ja 100 m käymäläjätevesien osalta (Lohjan YSM 2003). Pohjaveden pinnan liiallisen kohoamisen välttämiseksi maaperään imeytyneen jäteveden on myös päästävä liikkumaan maaperässä eteenpäin (Rontu & Santala 1995). Pohjaveden pinnan ja imeyttimen pohjan välillä tulee olla vähintään 1 metrin väli. Imeytyskohdan ja vedenottopaikan (esim. kaivon) välillä tulee olla riittävä etäisyys (Taulukko 1). Ravinteiden imeytyminen on melko olematonta vesistön ollessa alle 100 m purkupaikasta (Salonen ym. 1992, Lakso ym cf. Teppo 1999). Yleisimmät maahan imeytyksen menetelmät ovat imeytyskenttä ja -ojasto. Erikoisratkaisuja ovat mm. matalaan perustettu maahan imeytys, maakumpuimeytys sekä tehostettu maahan imeytys ja imeytyskuoppa- ja kaivo. Matalaan perustuvaa maahan imeytystä käytetään mm. alavilla mailla kun imeytyspinnan on oltava alkuperäisen maanpinnan tasossa. Maakumpuimeytystä käytetään silloin kun imeytyspinta rakennetaan alkuperäisen maanpinnan yläpuolelle. Imeytystä voidaan tehostaa silloin jos maalaji alueella on liian karkeaa tai hienoa. Tehostamista voidaan edesauttaa myös käyttämällä suodatinhiekan sijasta muovi-suodatinkangasyhdistelmämateriaaleja. Vähäisille jätevesille soveltuu imeytyskuoppa- tai kaivo. (Rontu & Santala 1995). 62

63 Hyvä puhdistustaso maahan imeytyksessä saavutetaan, kun jätevedet eivät sisällä käymäläjätevesiä. Maahan imeytyksenä käyttöikä on noin vuotta ja hoito- ja huoltotarpeisiin kuuluu saostuskaivojen tyhjennys 1-2 kertaa vuodessa. Kustannukset (arvio) jakautuvat seuraavasti: suunnittelukustannukset e, imeytysjärjestelmä noin e + maa-ainekset ja maankaivutyöt sekä saostussäiliöiden tyhjennyskustannukset, noin 140 e/vuosi. (Huomisen Hauhon reitti 2003). Maahan imeytyksen edut ja ongelmat (Kujala-Räty & Santala 2001) Etuina maahan imeytyksessä ovat mm. seuraavat - jäteveden käsittelyssä voidaan käyttää hyväksi maaperän luontaisia ominaisuuksia - helppo rakentaa ja helppohoitoinen - tehokas vesistökuormituksen torjunnassa Ongelmia maahan imeytyksessä ovat mm. seuraavat - imeytys ei sovi kaikkiin olosuhteisiin (kuvattu yllä) - oikean paikan valinta tärkeää Kuva 34. Maahan imeytys (pituus ja poikkileikkaus) (Rontu & Santala 1995). 63

64 Maasuodattamo Maasuodattamossa jätevettä ei imeytetä maahan (Kuva 35). Menetelmä on käyttökelpoinen kiinteistöillä, joilla maahan imeytys ei ole mahdollista savisen tai kallioisen maaperän vuoksi sekä alueilla, joilla on pohjaveden likaantumisvaara (Rontu & Santala 1995). Maasuodattimen puhdistusteho on hyvin rakennetuissa maaasuodattimissa 25-50%, typelle 10-40%, orgaaniselle aineelle 90-99% ja bakteerien osalta 95-99% (Rontu & Santala 1995). Kolmiosaisessa saostuskaivoissa esikäsitelty jätevesi johdetaan imeytysputken kautta maasuodatinkenttään, jossa se puhdistuu kulkiessaan suodatinmateriaalin läpi (Huomisen Hauhon reitti 2003). Sieltä jätevesi kerätään kokoomaputkistoon, josta se johdetaan maastoon, ojaan tai vesistöön. Maasuodatin voidaan rakentaa suodatinojastona tai kenttänä. Tavallisen maasuodattimen fosforinpoistoa voidaan tehostaa suodatinhiekkaan lisätyllä fosforia saostavilla tai sitovilla aineilla, mm. Fosfilt-s (Kemira Pigments Oy) (Kujala-Räty & Santala 2001). Kun jätevesi virtaa kemikaalin läpi, fosfori saostuu erilleen jätevedestä. Kemikaalimassa on ajoittain vaihdettava uuteen (Huomisen Hauhon reitti 2003). Erikoisratkaisuja ovat mm. matalaan perustettu maasuodatin, joka soveltuu alaville maille sekä alueille, joilla kaivu ei onnistu maaperän kallioisuuden takia (Rontu & Santala 1995). Myös vaakavirtasuodatin sopii käytettäväksi alavilla mailla. Siinä jätevesi johdetaan imeytysputken kautta hiekkakenttään, josta se kulkeutuu miltei vaakatasossa kokoomaputkeen (Check ym cf. Aho 2002). Maasuodattamon käyttöikä vaihtelee vuoden välillä. Huolto- ja hoitotoimenpiteisiin kuuluu saostuskaivojen tyhjennys vähintään 2 kertaa vuodessa. Kustannuksia maasuodattimen hankinnassa tulee suunnittelusta ( e), maasuodattamosta ( e + maankaivutyöt ja maa-ainekset sekä tarvittaessa pohjavesisuojaus) sekä saostuskaivon tyhjennyksistä, noin 140 e vuodessa (Huomisen Hauhon reitti 2003). Tavanomaisen maasuodattimen etuja ovat mm. (Kujala-Räty & Santala 2001) - maasuodattimen voi rakentaa maaperältään monenlaisissa olosuhteissa - helppohoitoinen 64

65 - hyvin toteutettuna pitkäikäinen Tavanomaisen maasuodattimen ongelmia ovat mm. - edellyttää huolellista rakentamista - fosforinpoistoteho vaihtelee - kaivualue on syvä verrattuna muihin menetelmiin - tulo- ja lähtöputken korkeusero on suuri Tehostetulla fosforinpoistolla varustetun maasuodattimen edut - tavanomaista maasuodatinta parempi fosforinpoistoteho saavutettavissa - tavanomaisen maasuodattimen edut Tehostetulla fosforinpoistolla varustetun maasuodattimen ongelmat - edellyttää erittäin huolellista rakentamista - fosforinpoistomassat ja niiden käyttötapa sekä erilliset käsittelyt edellyttävät vielä tuotekehitystä 65

66 Kuva 35. Maasuodatin (pituus ja poikkileikkaus) (Rontu & Santala 1995). Juurakkopuhdistamo Menetelmässä johdetaan saostuskaivossa esikäsitelty vesi kasveja kasvavaan pohjasta tiivistettyyn altaaseen, joka on täytetty sepelillä, soralla ja humusmaalla (Kuva 36). Altaan syvyys vaihtelee 0,6-1 m ja siihen istutetaan kosteikkokasveja, esim. järviruoko (Phragmites australis), osamankäämi (Typha latifolia) ja järvikaisla (Scirpus lacustris) (Aho 2002). Kasvien juuriston täydellinen kehittyminen kestää noin 2-5 vuotta (Rontu & Santala 1995). Puhdistus tapahtuu maahan sitoutumisen ja juurakkotilan mikrobitoiminnan vuoksi. Puhdistamoon syntyy hapellisia ja hapettomia alueita, edesauttaen hajottajabakteerikannan muodostumista. (Rontu & Santala 1995). Puhdistusteho on orgaanisen aineksen osalta 20-90%, fosforin ja typen osalta 10-80% sekä kiintoaineen ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta 60-80% (Tanskanen 1993 c.f. Rontu & Santala 1995). Kuva 36. Juurakkopuhdistamo (Rontu & Santala 1995). Haidutuskenttä Haihdutuskenttä on matalaan perustettu käsittelyratkaisu (Kuva 37). Puhdistuminen perustuu kenttään istutetun kasvillisuuden veden- ja ravinteiden ottoon sekä osittain 66

67 myös suoraan haihtumiseen. Suomen oloissa haihdutuskenttä toimii vain kesällä, joten sen soveltuvuus rajoittuu loma-asuntojen käyttöön ja se on käyttökelpoinen erityisesti silloin kun jätevesien imeytys maahan ei ole mahdollista maaperän tiiviyden vuoksi. (Rontu & Santala 1995). Kuva 37. Haihdutuskenttä (poikkileikkaus) (Rontu & Santala 1995). Yksinkertainen maaperäkäsittely loma-asutukselle Loma-asunnoissa, joissa jätevesien määrä on erittäin vähäinen, esimerkiksi saunan jätevedet, jossa kantovesi, voidaan käsitellä imeytyskaivossa tai -kuopassa tai maasuodatinkaivossa. Puhdistusteho niissä on saostuskaivoa parempi, mutta maaperäkäsittelymenetelmiä heikompi. (Rontu & Santala 1995). Pienpuhdistamot Pienpuhdistamoita on useita erilaisia. Ne soveltuvat mallista riippuen sekä ympärivuotisille että loma-asunnoille sekä käymälä että pesuvesien käsittelyyn. Ne soveltuvat yhden tai useamman kiinteistön jätevesien käsittelyyn ja vaativat usein toimiakseen sähkövirtaa. Pienpuhdistamot jaetaan puhdistusmenetelmän mukaan biologisiin, kemiallisiin sekä biologis-kemiallisiin (Rontu & Santala 1995). 67

68 Pienpuhdistamossa jätevesi puhdistuu virratessaan puhdistamon läpi tai sitä kerätään tietty määrä, joka puhdistetaan kerralla. Pienpuhdistamon jälkeen puhdistetut vedet tulisi johtaa maaperään, ei suoraan vesistöön laskevaan ojaan. Paras puhdistustulos saadaan kemiallis-biologisella puhdistamolla. Esikäsittelyksi käytetään saostussäiliöitä ja poistoputkeen tarkastuskaivo puhdistamosta tulleen puhdistetun veden myöhempää tarkastusta varten. (Huomisen Hauhon reitti 2003). Pienpuhdistamo soveltuu kiinteistöille, joiden sijainti on vaikea (esim. kallioinen tontti) ja jos jätevesienkäsittelyn on mahduttava pieneen tilaan. Pienpuhdistamon toimivuus edellyttää laitteen huolellista suunnittelua, ammattitaitoista asennusta ja lisäksi säännöllistä huoltoa ja hoitoa, eli aitoa kiinnostusta kiinteistön omistajalta! Puhdistamojen käyttöikä vaihtelee vuoden välillä, ja kuluvien osien uusimiseen tulee varautua aikaisemmin. Puhdistamojen hoito- ja huoltotoimenpiteet ovat seuraavat: saostussäiliöiden tyhjennys 1-2 kertaa vuodessa, kemikaalin lisäys muutaman kuukauden välein, lietteen tyhjennys noin kerran vuodessa sekä laitteiston (pumppujen ym.) huolto. Kustannuksia syntyy suunnittelusta ( e), puhdistamosta, esim. biologis-kemiallinen puhdistamo maksaa noin e + asennus- ja maankaivutyöt. Huolto- ja hoitokustannukset ovat arviolta e/ vuosi. (Huomisen Hauhon reitti 2003). Pienpuhdistamon etuja ovat mm. (Kujala-Räty & Santala 2001) - hyvä puhdistustulos voidaan saavuttaa sekä orgaanisen aineen että fosforin poiston suhteen - puhdistamon paikka on helppo valita, koska maaperä ei aseta yleensä rajoituksia Pienpuhdistamon ongelmia ovat mm. - hyvä toimivuus edellyttää melko tasaista kuormitusta - puhdistamo vaatii hyvän hoidon sekä käytöstä vastaavien on tunnettava prosessin toiminta - käytännössä saavutetut puhdistustulokset vaihtelevat - fosforin poistuminen on vähäistä ilman kemiallista saostusta - laitteet tarvitsevat lämpöeristetyn suojarakenteen 68

69 LPS-paineviemäröinti Low pressure sewer eli alhaispaineviemärijärjestelmässä yhden tai useamman kiinteistön jätevedet kerätään rakennusten sisä- tai ulkopuolelle sijoitettuun säiliöön. Keräyssäiliöstä jätevesi pumpataan kauempana sijaitsevaan viettoviemäriin tai suoraan puhdistamolle. Pumpussa oleva silppuri hienontaa kiintoaineksen pumppaamisen yhteydessä. (Rontu & Santala 1995). Menetelmä soveltuu esim. tiheään asutuilla haja-asutusalueilla. Alipaineviemäröinti Alipaineviemärimenetelmässä käymäläjäte otetaan talteen säiliöön sähkökäyttöisen tyhjiöpumpun avulla aikaansaadulla alipaineella. Järjestelmä soveltuu mm. tiiviille pientaloalueelle tai lomakyliin, jotka sijaitsevat vaikeissa maasto-olosuhteissa. (Rontu & Santala 1995) Käymäläjärjestelmät Suomessa yleisin käymälätyyppi on vesikäymälä ja se on myös samalla suurin yksittäinen saastuttaja kiinteistössä. Pientalossa vedenkulutus on yleensä l/as/vrk (Santala 1990). Käymäläveden osuus suomalaisen kotitalouden jätevesimäärästä on %, fosforikuormasta % ja typpikuormasta % (Santala 1990). Kotitaloudesta syntyvien jätevesien fosforista noin puolet ja typestä noin neljä viidesosaa tulee virtsasta. Uloste sisältää noin neljänneksen fosforista ja kymmenesosan typestä. Kompostikäymälä poistaa kotitalouden jätevesien fosforikuormasta noin 75% ja typestä noin 90%. Samalla orgaaninen, happea kuluttava kuormitus puoliintuu. Vesiensuojeluntavoitteet haja-asutuksen osalta saavutettaisiin siirtymällä asianmukaisiin kompostikäymälöihin ja pesuvesien maahan imeyttämöihin. Kuivakäymälä on siis tärkeässä osassa kuormituksen vähentäjänä. (Suomen kuntaliitto julkaisematon). Käymälän valintaan on perehdyttävä todella huolellisesti, kuten myös sen sijoituspaikan valintaan tyhjennystä ja hoitoa ajatellen. Kuivakäymälöitä käyttävien kiinteistöjen, etenkin kesäasuntojen, joissa puuceen jätteet kuopataan usein kiinteistön lähistölle, tulisi huolehtia riittävästä 69

70 jälkikompostoinnista (Suomen kuntaliitto julkaisematon). Useimpien kompostikäymälöidenkin osalta täydellistä kompostointia ei ehdi tapahtua, jolloin jatkokompostointi on tarpeen. Käymälätyyppiä valittaessa tulee ottaa huomioon kuormituksen luonne, vedet riittävyys, asenteet, käyttötottumukset sekä hoidon ja huollon tarve, niiden miellyttävyys sekä kokonaiskustannukset. Käymälät, jotka soveltuvat ympärivuotiseen käyttöön ovat mm. vähävetiset käymälät, varsinaiset kompostikäymälät, haihdutuskäymälät eli sähkövessat, kiintoaineen ja nesteen erottelevat käymälät sekä alipainekäymälät. Varsinaisten kompostikäymälöiden hyvänä puolena on se, että jäte käsitellään itse käymälässä, josta se siirretään jälkikompostiin ja myöhemmin maanparannusaineeksi. Menetelmä on omatoiminen ja edullinen käyttökustannuksiltaan. Sopivan kompostikäymälän valinta on kuitenkin vaikeaa ja sen toimivuus edellyttää tietoa, taitoa ja työtä käyttäjältään. Eri käymälävaihtoehdot ovat kuvattu liitteessä Eri käymälävaihtoehtoja Kuivakäymälät ovat suositeltavin käymäläratkaisu loma-asunnoille, mikäli jätteen kompostointi hoidetaan huolella. Kuivakäymälän puhdistusteho on 100 %, jos jäte kompostoidaan ja käytetään oikein. Kuivakäymälän hankintahinta vaihtelee noin euron välillä (hintataso 7.98.) (Suomen ympäristökeskus 2001). Tavallinen puucee asianmukaisesti hoidettuna käy hyvin kesämökeille. Käymälän pohjan tulee olla tiivis tai käymälässä voidaan käyttää säiliötä, joka tyhjennetään kompostoriin. Kuivikkeen käyttö on tärkeää, sillä se edistää jätteiden hajoamista. Hajoamista edistää myös tuuletusputken asentaminen ulkokäymälään. Putken voi johtaa käymäläsäiliötilasta katon kautta ulos. (Suomen ympäristökeskus 2003). Käymäläjätteitä ei saa kaivaa maahan, koska ravinteet voivat silloin kulkeutua rantavesiin tai pohjaveteen. Käymäläjätteet on hyvä käyttää hyödyksi. Tavallisen kuivakäymälän alusastian voi tyhjentää lehtikompostiin ja peittää huolellisesti. Jätettä tulisi kompostoida jälkikäteen vähintään vuosi, jotta niitä voidaan käyttää maanparannusaineena kasvimaalla ym. (Rontu & Santala 1995). Kompostoitunut jäte tulee sekoittaa huolella maa-ainekseen, jottei kasvit kärsi ylilannoituksesta. 70

71 Omatekoinen käymäläkin toki onnistuu, jos niiden rakentamisesta sekä tarvittavista materiaaleista tiedetään tarpeeksi. Yksinkertaisen kuivakäymälän voi rakentaa kahdesta muoviastiasta. Ylempään astiaan tehdyt muovireiät päästävät nesteen alempaan astiaan, jossa neste imeytyy turpeeseen (n. 10 cm kerros) ja haihtuu. Yläastiaan lisätään jokaisen käyttökerran jälkeen kuiviketta ja se tyhjennetään tarvittaessa. Ala-astia tyhjennetään vuosittain. (Kinnunen 2001). Kuva 38. Omatekoinen kuivakäymälä (Kinnunen 2001). Kompostikäymälää käytettäessä käymäläjätteen ravinteet saadaan otettua talteen sekä jäteveden määrää vähennettyä tehokkaasti verrattuna vesikäymälään. Jätteen käsittely tapahtuu itse käymälässä, ja jäte käytetään maanparannusaineena jälkikompostoinnin jälkeen. Kompostikäymälä on suositeltavin ratkaisu hajaasutusalueiden ympärivuotisessa asumisessa. Kompostikäymälä on erinomainen ratkaisu esimerkiksi alueilla, joilla jätevettä ei saa imeyttää maahan, kuten saaristossa, pohjavesialueilla sekä ranta-alueilla. Niiden hoito ja huolto vaatii kuitenkin myönteistä asennoitumista ja viitseliäisyyttä. Kompostikäymälöitä on saatavilla useita erilaisia ja ne ryhmitellään suorakompostikäymälöihin, pikakompostikäymälöihin ja kuivikekäymälöihin. Hankintahinnat vaihtelevat euron välillä, riippuen lisätilan rakentamistarpeesta (hintataso 7.98.) (Suomen ympäristökeskus 2001). 71

72 Suorakompostikäymälöissä kompostisäiliö sijaitsee kokonaan tai suureksi osaksi käymälän ulkopuolella. Pika- ja kuivikekäymälät sijaitsevat kokonaan käymälähuoneessa. Kaikkiin kompostikäymälöihin kuuluu ilmahormi sekä usein sähkökäyttöinen tuuletin. Pika- ja suorakompostikäymälät on varustettu lämpövastuksilla, joka asennetaan säiliön pohjalle. Näillä lisävarusteilla kompostille luodaan sopivat olosuhteet. Pikakuivikekäymälät soveltuvat sekä loma että vakituisen asutuksen käyttöön, 2-4 henkilön talouksiin. Ne eivät kuitenkaan siedä suuria kuormitushuippuja eivätkä katkoja kuormituksessa, jotta jäte ei pääse kuivumaan. Kuivikekäymälässä jokaisen käytön jälkeen lisättävä kuivike (esim. puunkuori) estää hajuhaittoja, mutta kompostointia ei tässä käymälätyypissä ehdi juurikaan tapahtua, joten jatkokompostointi on tärkeää (Rontu & Santala 1995). Kompostikäymälän mitoituksessa käytetään yleensä seuraavia mittoja: yksi henkilö tuottaa ulostetta noin 200 G/vrk ja virtsaa 1 l/vrk. Jos ruokajäte lisätään käymälään, sitä tulee noin 140 g/vrk (0,47 l) /henkilö (Flink & Leppälä 1997). Jos käymälän hoito tuntuu epämiellyttävältä, silloin kannattaa valita mekaanisesti sekoittava ja hyvin jälkikompostoiva malli (Flink & Leppälä 1997). Alla on mainittu muutamien kompostikäymälöiden hyviä ja huonoja puolia (Malkki ym. 1997). Liitteessä 13 on kompostikäymälän valintalomake eri mallien vertailun helpottamiseksi. Karusellikäymälät eli monilokerolliset kompostikäymälät eivät erottele kiinteää ainesta ja nestettä toisistaan. Käymälässä on useita lokeroita, jotka muodostuvat istuinosasta ja putken välityksellä kellaritilaan sijoitetusta jätesäiliöstä, jossa on sisäkkäin kaksi erillistä säiliötä. Jäte kulkeutuu putkea pitkin yhteen lokeroon ja sen täytyttyä, otetaan uusi lokero käyttöön. Kaikkien lokeroiden täytyttyä, ensimmäiseksi täyteen tullut lokero tyhjennetään. Karusellikäymälässä on pitkät tyhjennysvälit (1/2-1 vuotta, ensimmäinen tyhjennys 2-4 vuoden kuluttua) ja lopputuote on pitkälle hajonnutta ja lannoitteeksi soveltuvaa. Käymälän kuivikkeen tarve on suuri ja sen asennuspaikat ovat rajalliset, koska se vaatii tilaa kahdessa kerroksessa (Malkki ym. 1997). Edut (Malkki ym. 1997) + ei tarvitse vettä + kestää tilapäistä yli- ja alikuormitusta 72

73 + talousjätteen saa laittaa käymäläjätteiden sekaan + pitkä tyhjennysväli + jäte kohtuullisen pitkälle kompostoitunutta käymälää tyhjennettäessä + jälkikompostoitunutta tuotetta voi käyttää lannoitteena + tyhjennys ja lopputuote kohtuullisen hygieenistä Haitat - tarvitsee suuren tilan - asennuspaikka rajoitettu, koska tilantarve kahdessa kerroksessa - suuri kuivikkeen tarve (työlästä, kallista ja helposti epäsiistiä) - epätasainen kosteus varsinkin jälkikompostoituvassa lokerossa - jätesäiliön lokeron vaihto vaatii voimaa Suursäiliölliset kompostikäymälät eivät erottele nestettä ja kiinteää ainesta. Ne muodostuvat isosta vesitiiviistä jätesäiliöstä, johon on suoraan ylhäältä yhdistetty käymäläistuin sekä mahdollisesti biojätekuilusta. Toiminta vaatii seosaineen jatkuvaa käyttöä. Käymälän ensityhjennys tapahtuu noin 2-3 vuoden kuluttua käyttöönotosta ja myöhemmin noin kerran tai kaksi vuodessa, käytöstä riippuen. Edut (Malkki ym. 1997) + ei tarvitse vettä + toiminnan takaamiseksi edellyttää kuivikkeen käyttöä + talousjätteen saa laittaa käymäläjätteiden sekaan + pitkä tyhjennysväli + jäte kohtuullisen pitkälle kompostoitunutta käymälää tyhjennettäessä + jälkikompostoitunutta tuotetta voi käyttää lannoitteena + kestää tilapäistä yli- ja alikuormitusta + mahdollista rakentaa itse + yksinkertaista käyttää + soveltuu yleisökäymäläksi 73

74 Haitat - tarvitsee suuren tilan - asennuspaikka rajoitettu, koska tilantarve kahdessa kerroksessa, joista toinen voi olla asumaton kellarikerros - suuri kuivikkeen tarve (työlästä, kallista ja helposti epäsiistiä) - epätasaisen kosteuden vuoksi ylijäämänestettä kertyy helposti ja jätteen pinta kuivuu, jolloin kompostoituminen heikkenee - jätettä tulee sekoittaa jopa yhden tai kahden viikon välein, sekoitus usein epähygieenistä - tyhjennys epähygieenistä ja jälkikompostointia tulee tehdä ainakin yhden vuoden ajan - talviaikaan tyhjennys hankalaa - kallis (suuri tilantarve) Kiintoaineen ja nesteen erottelevissa käymälöissä kiintoaine ja neste on aina jatkokäsiteltävä, ja yleensä kiintoaine kompostoidaan ja neste johdetaan jatkokäsittelyyn. Erottelevissa käymälöissä puhdistusta ei tapahdu typen osalta, koska sitä on pääosin virtsassa. Investointikustannukset ovat noin 830 euroa (hintataso 7.98.) (Lammila 2003). Malleja on useita erilaisia. Alla mainittu niistä muutamia. Rumpukompostikäymälässä virtsan ja ulosteiden erottelu tapahtuu istuinosassa nesteen erotuslaitteen avulla. Alkukompostointi tapahtuu istuimessa ja menetelmä ei käytä vettä. Virtsa johdetaan viemäriin tai rakennuksen ulkopuolella sijaitsevaan säiliöön ja kiinteän aineen kompostointi alkaa osittain jalkapolkimella pyöritettävässä, lämpöeristetyssä kompostirummussa. Tyhjennysastian koko on noin 10 litraa ja se täyttyy kolmessa-neljässä viikossa nelihenkisen perheen käytössä. Tyhjennysastia poistetaan selkänojan kohdalla olevasta luukusta jatkokompostoitumaan. Laite soveltuu vesivessalle mitoitettuun tilaan. (Malkki ym. 1997). Edut (Malkki ym. 1997) + ei tarvitse vettä + vie vähän tilaa, sopii vesikäymälälle tarkoitettuun tilaan + tarvitsee erittäin vähän kuiviketta + asentaminen jälkikäteen erittäin helppoa + tyhjentäminen helppoa 74

75 + ulkonäön puolesta muistuttaa vesivessaa + sähköliitäntä ei välttämätön Haitat - käyttö monimutkaista ja voimaa vaativaa - tyhjennettävä usein, mutta tyhjennys helppoa - miesten tulee virtsata istualtaan - eivät sovellu hyvin pienille lapsille (ulosteet joutuvat virtsalle tarkoitettuun osaan). Lapsiperheissä istuimeen voidaan asentaa lisärengas erottelukyvyn parantamiseksi - sietää huonosti suurta ylikuormitusta - kiinteä uloste jälkikompostoitava, joskin jätettä syntyy suhteellisen vähän - virtsan ravinteet jäävät usein hyödyntämättä, sillä ohjeet hyötykäytöstä puutteelliset - virtsan poistoputkessa ja säiliössä mikrobien jälkikasvu mahdollista, jolloin virtsan käyttöarvo lannoitteena alenee virtsanjakeen typpipitoisuuden alenemisen myötä Haihdutuskäymälöitä on sekä erottelevia että ei-erottelevia. Erottelevissa haihdutuskäymälöissä virtsa valuu sähkölämmitteiselle levylle ja haihtuu sähkövastusten ja koneellisen tuuletuksen ansiosta. Kiinteät aineet putoavat istuimen keskellä sijaitsevalle huuhtelulevylle, josta ne napinpainalluksen jälkeen kulkeutuvat alapuoliseen jäteastiaan ja kuivuvat siellä jätesäiliön alla olevien lämpöelementtien ansiosta. Tyhjennysväli vaihtelee viikosta kolmeen kuukauteen. Jäte jatkokompostoidaan avoaumassa tai kompostorissa. Kompostoitumisen edistämiseksi jälkikompostoitavaa massaa tulee kastella ja lisätä siihen turvetta. Toiminnan takaamiseksi käymäläistuin tulee sijoittaa + 18 asteen lämpötilaan. (Malkki ym. 1997). Edut (Malkki ym. 1997) + ei tarvitse vettä eikä viemäröintiä + mahtuu pieneen tilaan + ei tarvitse kuiviketta 75

76 Haitat - tarvitsee sähköliitännän - suuri energiankulutus, vaatii lämpimän tilan - tyhjennettävä usein - ei siedä tilapäistä ylikuormitusta - virtsan haihtuessa syntyvää ammoniakin hajua voi esiintyä ajoittain - jäte epähygieenistä ja vaatii jatkokompostoinnin - kiinteän jätteen lannoitearvo vähäinen Ei-erotteleva haihdutuskäymälä tulee sijoittaa lämpimään tilaan (+ 18 ºC). Siinä jätteet putoavat säiliöön, joka on samassa istuinosan kanssa. Osa virtsasta haihtuu tuulettimen ja lämmityselementin ansiosta, ja osa sekoittuu kiinteään jätteeseen. Seosainetta lisätään jokaisen käyttökerran jälkeen 1-2 dl. Kiinteä jäte sekoitetaan multaraapan avulla, kahvasta pyörittäen tai automaattisesti, riippuen mallista. Ulostemassa tippuu ritilän lävitse istuimen alaosassa sijaitsevaan laatikkoon osittain kompostoituneena. Kompostoituminen edellyttää seosaineen käyttöä ja sähköliitäntää. Tyhjennyksen jälkeen massa jatkokompostoidaan esim. kompostorissa. Edut (Malkki ym. 1997) + ei tarvitse vettä eikä viemäröintiä + ei vie paljoa tilaa + vähäinen kuivikkeen tarve Haitat - sähköliitäntä - suuri energian kulutus, vaatii lämmitetyn tilan - tyhjennettävä usein - ei siedä tilapäistä ylikuormitusta - virtsan haihtuessa syntyvää ammoniakin hajua voi esiintyä ajoittain - jäte epähygieenistä ja vaatii jatkokompostoinnin Käymälöissä, joissa alkukompostointi tapahtuu erillisessä säiliössä virtsa ja kiinteä jäte erotellaan toisistaan istuinosassa. Virtsa johdetaan erilliseen säiliöön ja ulosteet putkea pitkin lattian alla olevaan lämpöeristettyyn säiliöön. Säiliöön asennettava 76

77 ilmastointiputki varmistaa kompostoitavan massan hapensaannin sekä nopeuttaa jätteen kompostoitumista. Putkeen asennetaan myös sähköinen tuuletin. Edut (Malkki ym. 1997) + ei tarvitse vettä + yksinkertainen ja helppo käyttää + tarvitsee erittäin vähän kuiviketta + helppo tyhjentää + halpa Haitat - vaatii tilan kahdessa kerroksessa, joista alempi voi olla kylmempi, ei jäätyvä - tyhjennettäessä osa massasta raakaa - edellyttää pitkän jälkikompostoinnin - käytöstä ei Suomessa paljon kokemuksia Vähävetiset huuhtelukäymälät muistuttavat toiminnaltaan ja käytöltään eniten vesivessaa ja niiden käyttö on suositeltavaan umpisäiliön yhteydessä. Niiden vedenkulutus vaihtelee 0,3-3 l välillä, kun se normaaleissa vesivessoissa on 6-9 l. (Suomen kunnallistekninen yhdistys 1984 cf. Agenda 21). Menetelmä ei itsessään ole jäteveden käsittelymenetelmä, vaan sen avulla voidaan vähentää käytettävän veden määrää. Alipainekäymälät ovat sovelluksia vähävetisistä käymälöistä. Niissä käymäläjäte kerätään säiliöön sähkökäyttöisellä tyhjiöpumpulla aikaansaadulla alipaineella ja jätteen jatkokäsittely on toteutettava muulla tavoin, jolloin puhdistustehon määrää jatkokäsittelytapa. Alipainekäymälät soveltuvat esim. vaikeissa maasto-olosuhteissa sijaitsevien tiiviiden pientaloalueiden tai lomakylien viemäröintiratkaisuksi. Muita käymälöitä ovat esimerkiksi polttokäymälät, kemialliset käymälät, paketoivat käymälät sekä jäähdyttävät käymälät. Niiden käyttö ei kuitenkaan ole suositeltavaa, koska niissä jätettä ei käsitellä syntypaikalla ja näin ongelma siirtyy vain paikasta toiseen. (Rontu ja Santala 1995). 77

78 Taulukko 9. Eri käymälävaihtoehtojen etuja (Agenda ). Ei tarvitse vettä talousjäte sopii sekaan pitkä tyhjennysväli ei tarvitse kuiviketta pitkälle kompostoitunutta kestää tilapäistä yli- ja alikuormitusta ei tarvitse sähköä käyttö yksinkertaista pieni tilantarve ei vaadi voimaa ei tarvitse viemäriä suursäiliöllinen x x x x x x x x x kompostikäymälä karusellikäymälä x x x x x x x rumpukompostikäymälä x vähän -/x x x haihdutuskäymälä x -/x x x x alkukompostointi erillisessä astiassa vähävetiset käymälät erottelu separaattorilla vähävetiset käymälät erottelu istuimessa x vähän -/x x x x 30% -/x x 10-15% viemäri x viemäri x x x x x Kokemuksia käymälöistä Mikäli komposti- ja kuivakäymälöiden suosittelemisella halutaan todella estää rehevöitymistä sekä edistää vesien suojelua, pitäisi käymälöiden nestejakeet, jotka sisältävät 70-90% ulostejätteiden ravinteista (Weckman 2000 cf Hajasampo 2001), käsitellä ympäristöä säästävästi, eikä niitä saisi johtaa maaperäkäsittelyyn. Hajasampo-projektissa suoritettiin kysely, jossa selvitettiin hankittujen käymälöiden toimintaa. Valtaosa vastaajista oli täysin tai melko tyytyväisiä hankkimiinsa käymälöihin. Suurin osa esiintyneistä ongelmista johtui käyttäjien tekemistä virheistä. (Ruuska 2001). Esimerkiksi kompostikäymälää rakennettaessa tulisi rakennuspaikka valita hyvin harkitusti, jotta esim. käymälän tyhjennys ja kompostoinnin seuraaminen ym. onnistuu helposti. Hajuhaittojen ehkäisemiseksi käytettävien tuulettimien tehoja tulisi myös seurata. Liiallinen tuuletus kuivattaa jätemassan ja kompostointi hidastuu (Malkki ym. 1997). Ympärivuotisessa käytössä oleva kompostisäiliö tulisi lämpöeristää (Malkki ym. 1997). Käymälään tulisi sijoittaa erillinen roskakori, etenkin naisten käyttäessä käymälää, jottei roskia laitettaisi käymälään, koska ne eivät kompostoidu. Malkki ym. (1997) tekemän kompostikäymäläselvityksen mukaan kaikissa tutkimuksen aikana tutustumassa käydyissä käymälöissä oli kärpäsiä ja muita 78

79 hyönteisiä. Käymälöiden käyttäjät eivät kuitenkaan kokeneet hyönteisten torjuntaa ongelmana. Torjunnassa käytettiin tavallisesti kemiallisia torjunta-aineita. Talousjäte on kärpästen lisääntymispaikka, ja sen käytöstä luopuminen vähentää kärpästen määrää oleellisesti. Torjunnassa käytettiin myös kärpäspapereita, bakteeriliuosta (Bacillus thuringiensis), jota markkinoidaan nimellä Dudustop. Myös kompostin korkea lämpötila torjuu kärpäsiä, jolloin niiden munat ja toukat kuolevat. Kalkkia käymälään ei tulisi lisätä, koska se estää biologista hajoamisprosessia sekä edistää typen haihtumista ilmaan. (Malkki ym. 1997). Useimmissa kompostikäymälöissä ulosteiden hajoaminen on vain osittaista ja siksi jatkokompostointi on välttämätöntä. Käymälässä tapahtuva hajoamisprosessi häiriintyy herkästi, esim. yli- tai alikuormituksesta tai virheellisestä käytöstä. Hajoaminen vaihtelee eri kompostikäymälätyyppien välillä. Suurimpia ongelmia aiheuttaa ylijäämäneste, jota kertyy jätesäiliön pohjalle. Neste saattaa myös kulkeutua maaperään, aiheuttaen kuormitusta. Neste tulisi kierrättää uudelleen jätesäiliöön tai puhdistaa erikseen ennen maahan imeyttämistä. (Malkki ym. 1997). Selvityksessä lähes jokaisesta kompostikäymälästä aiheutui hajuhaittoja, esim. sähkökatkosten aikana, kun tuuletus ei ollut toiminnassa tai tuuletusputken jäätyessä. Normaalioloissa hyvin toimiva kompostikäymälä on vesivessaa hajuttomampi. Hajuhaittojen ehkäisemiseksi tulisi huolehtia riittävästä tuuletuksesta sekä seosaineen käytöstä, käymälätyypeissä, joissa sitä kuuluu käyttää. Erottelevissa käymälöissä hajuhaittoja voidaan torjua pesemällä käymälä hyvin. (Malkki ym. 1997). Seosaine imee nestettä ja ylläpitää mikrobien toimintaa sekä ehkäisee hajuhaittoja ja kärpästen ym. hyönteisten lisääntymistä jätteen seassa. Seosaineena voidaan käyttää mm. lehtikariketta, oksasilppua, ruohonleikkuujätettä, sekä turvepitoisia aineita ja talousjätteitä (Malkki 1995 cf. Malkki ym. 1997). (Malkki ym. 1997). Kompostikäymälän hoito vaatii aikaa ja totuttelua. Selvityksessä käymälöiden hoitoa ei pidetty ongelmallisena. Käymälöitä puhdistettaessa on tärkeää selvittää niille soveltuvat puhdistusmenetelmät. Esimerkiksi runsasta veden käyttöä tulee välttää, koska useiden mallien toiminta häiriintyy runsaasta vedenkäytöstä. Virtsasäiliön tyhjennys tulisi ajoittaa kevääseen, koska silloin kasvit käyttävät virtsan ravinteet hyväkseen. Kompostikäymälöiden käyttö vaatii kompostoinnin perustietojen hallintaa. (Malkki ym. 1997). Jätesäiliön tyhjentämistä pidettiin selvityksessä epämiellyttävänä toimenpiteenä. Tyhjentämiseen liittyy terveysriskejä, ja siksi hygieniasta tulee huolehtia. Raaka jäte 79

80 tulee jälkikompostoida vähintään 6-12 kk ( mukaan lukien kesäkuukaudet). Käymälää hankittaessa tulee harkita tarkkaan jätesäiliön sijoituspaikka (mielellään lämmin tila), jotta tyhjennys tapahtuisi mahdollisimman helposti ja säiliössä tapahtuvaa kompostointia olisi helppoa seurata. Kompostisäiliö sekä ilmanvaihtoputket tulee lämpöeristää. Tuloilman liika kosteus tulee minimoida tuloilman lämmittimellä tai johtamalla tuloilma lämpimästä tilasta. (Malkki ym. 1997). Virtsa sisältää suurimman osan kotitalouksissa syntyvistä käymäläjätteistä ja virtsassa on juuri niitä ravinteita, joilla viljelyksiä keinolannoitetaan (Flink & Leppälä 1997). Virtsa tulisi siksi hyötykäyttää. Se soveltuu hyvin esim. puutarhaan ja nurmikon lannoitteeksi. Virtsaa tulisi säilyttää noin puoli vuotta ennen sen käyttöönottoa, virtsan hygienisoitumisen varmistamiseksi (Kiukas 2003). 6.7 Selvitykset käsittelymenetelmän valintaa ja sijoituspaikkaa varten Jätevesien käsittelymenetelmää valittaessa tulee ottaa huomioon ainakin seuraavat seikat (Rontu & Santala 1995): - kiinteistötyyppi: vakituinen asunto, ympärivuotinen vapaa-ajan asunto vai kesämökki - kunnan alueella vaikuttavat tekijät - kiinteistön sijainti ja purkupaikan etäisyys vesistöstä - vesistön kuormitukselle asetetut vaatimukset - vedenhankintatapa - tärkeiden pohjavesialueiden sijainti - käymäläratkaisu - jätevesien laatu ja määrä: syntyykö ainoastaan pesuvesiä vai sekä pesu- ja käymälävesiä - asutuksen nykyinen ja tuleva tiheys - kiinteistön etäisyys vesihuoltoverkostoista nyt ja tulevaisuudessa - tonttikoko, muoto sekä korkeuserot: pienelle tontille kaikki puhdistusmenetelmät eivät sovellu - maaperäolosuhteet: imeekö maaperä vettä vai onko tontti kalliota tai savea - pohjaveden korkeustaso ja käyttökelpoisuus - soveltuvat käsittelymenetelmät 80

81 - kustannukset! Jätevesien käsittelypaikan olosuhteet Pohjavesialueella vesikäymälän jätevedet on johdettava umpisäiliöön tai käsiteltävä pohjavesialueen ulkopuolella. Muut jätevedet voidaan käsitellä maasuodattimella ja johtaa sitten käsittelyalueen ulkopuolelle. Myös alueen kaava- ja muut määräykset sekä rakennusjärjestys- ja ympäristönsuojelumääräykset on otettava huomioon. Rakennuspaikkaa valittaessa tulee huomioida alueen tien kunto ja läheisyys, etäisyys rantaan sekä tontin koko (maaperäkäsittely vaatii vähintään 0,5 ha). (Santala 1990, Kinnunen 2001) Maapuhdistamojen etäisyyksistä ja sijoituspaikoista Talouskaivojen ja maapuhdistamojen vähimmäisetäisyydet eri maalajeissa on esitelty taulukossa 1. Minimietäisyyden edellytyksenä on, ettei jätevesi virtaa kaivoa tai vedenottamoa kohti. Lisäksi on otettava huomioon talousvedenoton ja imeytyksen mahdolliset vaikutukset pohjaveden pinnankorkeuteen. Vedenpumppaus voi aiheuttaa pohjaveden pinnan alenemisen, jolloin veden virtaussuunta muuttuu maapuhdistamolta kaivolle päin. Maapuhdistamo voi muuttaa pohjaveden virtaussuuntaa, jos vedenpinta pääsee kohoamaan maapuhdistamon kohdalla. Naapureiden talousvesikaivojen sijainti tulee selvittää 200 m:n säteellä ja soveltaa niihin samoja ohjeita kuin omaan kaivoon. (Santala 1990 cf. Kinnunen 2001). Umpisäiliöt tulisi sijoittaa vähintään 10 m päähän rakennuksista ja rannasta (Santala 1990). Maapuhdistamon sijoituspaikaksi sopii parhaiten harjanne. Myös rinteiden keskiosat ovat hyviä sijoituspaikkoja (Kuva 39).(Santala 1990). Käsittelypaikan maaperällä tulee olla riittävä imeytyskapasiteetti ja imeytyneen veden on lisäksi päästävä kulkemaan maaperässä eteenpäin, jottei pohjaveden pinta pääse kohoamaan liiaksi. Maaperä sijoituspaikalla tutkitaan kaivamalla koekuoppa, ja maaperäaineksen tulkinnassa asiantuntijan apu on tärkeää. Kun maaperä jätevesien käsittelypaikalla on hienoa silttiä, savea tai liian tiivistä moreenia, rakennetaan maasuodatin. Maasuodatin voidaan louhia myös kallioon. 81

82 Alueilla, joilla maasuodattimen käyttö ei onnistu, käytetään umpikaivoa. (Santala 1990). Kuva 39. Maaston muodot ja niiden vaikutus jätevesien käsittelypaikkaa valittaessa (Santala 1990). Vinkkejä jätevesien käsittelyjärjestelmän rakentajalle ja käyttäjälle (Suomen ympäristökeskus ja Suomen vesiensuojeluyhdistysten liitto, 1999). - Mitä vähemmän vettä käytät, sitä helpompi on ratkaista jätevesiongelmat. - Kompostikäymälän rakentaminen vesivessan sijaan parantaa veden laatua ja vähentää myös sen määrää neljäsosalla. - Fosfaatittoman pesuaineen valinta vähentää merkittävästi jäteveden fosforimäärää. Kunnallisen jätevedenpuhdistamolla fosforin poisto on nykyään tehokasta, mutta kiinteistökohtaisissa järjestelmissä hyviä poistotehoja on vaikea saavuttaa. - Viemäriin ei saa päästää öljyä, maalia tai liuottimia eikä muitakaan biologista puhdistusta häiritseviä aineita, eikä myöskään o viemäriä tukkivia esineitä (vaipat, siteet, paperiroskat) o keittiöjätteitä o kondomeita tai tupakin tumppeja - Ainoastaan säännöllisesti huollettu järjestelmä voi pysyä toimintakuntoisena. Kiinteistön omistajan vastuulla on huolehtia rakennetun järjestelmän huollosta ja toiminnan tarkkailusta tai niiden järjestämisestä. - Suunnitelmien teettäminen ammattitaitoisella suunnittelijalla kannattaa. Vaadi kauppiaalta ja materiaalien toimittajilta suunnitelmien mukaiset laitteet ja materiaalit, sekä rakentajilta malttia toteuttaa työ piirustuksien mukaisesti! 82

83 Taulukko 10. Tiivis loma-asutus ranta-alueella. Suomen kuntaliitto Esikäsittely Jatkokäsittely Edellytykset ja soveltuvuus Erilliskäsittely - Käymäläjätteet Kompostikäymälä Jätteiden jälkikompostointi kiinteistöllä - Keittiö- ja pesuvedet - Pesuvedet (vain saunavedet tms.) Vähävetinen wc + umpisäiliö 2-osainen saostuskaivo 2-osainen saostuskaivo 1-osainen saostuskaivo 1-osainen saostuskaivo Jäteveden kuljetus kunnalliselle puhdistamolle Imeytysojasto- tai kenttä Maasuodatin tai pakettisuodatin Imeytyskaivo, -kuoppa tai -ojasto Maasuodatinkaivo tms. - Vaatii asukkaalta valmiutta kompostinhoitoon - Käy sekä asunnon yhteyteen että erilliseen käymälärakennukseen - Kuljetusauton päästävä riittävän lähelle - Ratkaisu jos halutaan vesikäymälä - Maaperä- ja pohjavesiolot sopivat - Etäisyys vesistöön riittävä - Riittävä tonttikoko - Maaperään imeytys ei mahdollista - Korkeuserot riittäviä - Riittävä tonttikoko - Käsiteltyä vettä saa suotautua vesistöön - Maaperä soveltuu imeytykseen - Etäisyys vesistöön riittävä - Maaperään imeytys ei mahdollista Kaikkien jätevesien yhteiskäsittely 3-osainen saostuskaivo Maahan imeytys, maasuodatus, pienpuhdistamo tai pakettisuodatin - Vain poikkeustapauksissa hyvin suunniteltuna ja toteutettuna 83

84 Taulukko 11. Pysyvä ranta-asutus ja ympärivuotiseen käyttöön varustetut lomaasunnot. Suomen kuntaliitto Kaikki jätevedet yhdessä Esikäsittely Jatkokäsittely Edellytykset ja soveltuvuus 3-osainen Imeytysojasto- tai - Imeytykseen soveltuvat maaperä- ja saostuskaivo kenttä pohjavesiolot - Riittävä etäisyys vesistöön - Riittävä tonttikoko 3-osainen saostuskaivo umpisäiliö Maasuodatin, pienpuhdistamo tai pakettisuodatin Jäteveden kuljetus kunnalliselle puhdistamolle - Tulee kysymykseen kun imeytys ei ole mahdollista - Riittävä tonttikoko - Käsitellyt jätevedet voitava johtaa vesistöön - Järjestelmän valinta, rakentaminen ja hoito tehtävä asiantuntemuksella - Maaperä-, vesistö- tai pohjavesiolot sopimattomat muihin ratkaisuihin - Joskus myös tilapäisratkaisu kunnallista viemäröintiä odotellessa Erilliskäsittely kompostikäymälä Jätteiden jälkikompostointi kiinteistöllä - Käymäläjätteet tavallinen tai vähävetinen wc + umpisäiliö Jäteveden kuljetus kunnalliselle puhdistamolle - Vaatii asukkaalta valmiuden kompostinhoitoon - Kohtuullinen kuljetusetäisyys - Kuljetusauton päästävä riittävän lähelle - Ratkaisu jos rannan läheisyydessäkin halutaan vesikäymälä 2-osainen saostuskaivo Imeytysojasto- tai kenttä - Imeytykseen soveltuvat maaperä- ja pohjavesiolot - Riittävä etäisyys vesistöön - Riittävä tonttikoko - Kaivoja ei lähellä - Keittiö- ja pesuvedet 2-osainen saostuskaivo Maasuodatin / pakettisuodatin - Tulee kysymykseen kun imeytys ei ole mahdollista - Riittävä tonttikoko - Käsitellyt jätevedet voitava johtaa vesistöön - Riittävä tonttikoko - Korkeuserot riittäviä 2-osainen saostuskaivo Juurakkopuhdistamo - Maaperä tiivistä ja alavaa - Käsiteltyä vettä voitava johtaa vesistöön 84

85 Taulukko 12. Harva loma-asutus ranta-alueella. Suomen kuntaliitto Erilliskäsittely - Käymäläjätteet Tavanomainen kuivakäymälä Esikäsittely Jatkokäsittely Edellytykset ja soveltuvuus Kompostikäymälä Jätteiden jälkikompostointi kiinteistöllä Jätteiden jälkikompostointi kiinteistöllä - Kesämökin perusratkaisu - Mahdollinen ratkaisu jos käymälä halutaan asunnon yhteyteen Vähävetinen wc + umpisäiliö Jäteveden kuljetus kunnalliselle puhdistamolle - Kuljetusauton päästävä riittävän lähelle - Ratkaisu jos halutaan vesikäymälä - Keittiö- ja pesuvedet 2-osainen saostuskaivo Imeytysojasto- tai kenttä - Maaperä sopiva -Etäisyys vesistöön riittävä 2-osainen saostuskaivo Maasuodatin tai pakettisuodatin - Riittävä tonttikoko - Maaperään imeytys ei mahdollista - Korkeuserot riittävät - Pesuvedet (vain saunavedet tms.) 1-osainen saostuskaivo Imeytyskaivo, -kuoppa tai -ojasto - Riittävä tonttikoko - Maaperä soveltuu imeytykseen - Etäisyys vesistöön riittävä 1-osainen saostuskaivo Maasuodatinkaivo tms. - Maaperään imeytys ei mahdollista Kaikkien jätevesien yhteiskäsittely 3-osainen saostuskaivo Imeytysojasto- tai kenttä - Maaperä- ja pohjavesiolot erittäin sopivat - Etäisyys vesistöön riittävä - Riittävä tonttikoko 3-osainen saostuskaivo Maahan imeytys, maasuodatus, pienpuhdistamo tai pakettisuodatin - Soveltuu kun käsiteltyä jätevettä saa johtaa vesistöön -Riittävä tonttikoko - Järjestelmän valinta, rakentaminen ja hoito tehtävä asiantuntemuksella 85

86 7 Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa selvitettiin Lohjanjärven pohjoisosassa sijaitsevan Karstunlahden lähivaluma-alueen hajakuormitusta ja sen lähteitä. Pääpaino selvityksessä oli hajaasutuksessa. Kuormitusta alueella syntyy luonnonhuuhtoumasta, laskeumasta, peltoviljelystä, haja-asutuksesta ja metsätaloudesta sekä Karstunjoen mukanaan tuomasta kaukovalunnasta, joka on lähtöisin Valkerpyyn järven ja Kirmusjärven vesistä. Lähivaluma-alueelta, joka on pinta-alaltaan noin 27 km², tuleva fosforikuormitus on noin 800 kg/vuodessa ja typpikuormitus noin kg/vuodessa. Alueen suurin kuormittaja on kuitenkin Karstunjoen tuoma kuormitus kaukovaluma-alueelta, n. 67 km², joka on fosforin osalta vajaa 6000 kg/vuodessa ja typen osalta noin kg/vuodessa. Kauko- ja lähivaluma-alueiden Karstunlahteen kohdistuva kuormitus on fosforin osalta noin 7500 kg/vuodessa ja typen osalta kg/vuodessa. Hieman yli puolet lähivaluma-alueen typpikuormituksesta on lähtöisin laskeumasta ja fosforikuormituksesta 62 % on lähtöisin peltoviljelystä. Metsätalous ja haja-asutus ovat pienimmät aluetta kuormittavat tekijät. Alueen kiinteistöjen haltijoille lähetettiin jätevesien käsittelymenetelmiä ym. koskeva kysely, jonka tuloksista arvioitiin alueen haja-asutuksen aiheuttama fosfori ja typpikuormitus. Kyselyyn vastasi yhteensä noin 75 kiinteistönhaltijaa, eli noin 30,5 % kyselyn saaneista. Loma-asukkaita näistä oli 74 % ja vakituisia 24 %. Yksi kiinteistöistä oli seurantalo. Loma-asukkaista 9 % aikoi ottaa loma-asuntonsa vakituiseen käyttöön seuraavan kymmenen vuoden kuluessa. Näiden lukumäärät jakautuivat tasaisesti eri kuntien alueelle. Loma-asunnoista 64 % sijaitsi alle 100 m päässä Karstunlahden rannasta, vakituisten kiinteistöt sijaitsivat yleisimmin m päässä Karstunlahden rannasta. Kiinteistöjen ulkokäymälä sekä erillinen saunarakennus sijaitsivat yleisimmin alle 50 m rannasta. Yleisin vedenhankintatapa tutkimusalueella oli kaivo. Vakituisista asukkaista kaikilla kysymykseen kiinteistön vesijohdosta vastanneilla oli ympärivuotisesti käyttökelpoiset vesijohdot. Loma-asukkaista suurimmalla osalla oli joko kesäkäyttöiset vesijohdot tai kantovesi. 86

87 Yleisimpänä käymälätyyppinä vakituisilla kiinteistöillä oli vesikäymälä ja lomaasukkailla puucee. Kysymykseen vastanneista vakituisista kiinteistöistä 83 % ja lomakiinteistöistä 21 % ilmoitti käsittelevänsä muut jätevedet käymäläjätevesien kanssa. Puuceen/huussiin, kompostikäymälän ja kemiallisen käymälän jätteiden käsittely hoidettiin vakituisissa kiinteistöissä pääosin kompostoimalla (75 %). Lomaasunnoissa käymäläjätteet pääosin kompostoitiin (54 %) ja kaivettiin maahan (40 %). Loma-asukkaista 50 % ilmoitti käyttävänsä harmaiden jätevesien esikäsittelyyn saostuskaivoa, 44 % ilmoitti hoitavansa harmaiden jätevesien esikäsittelyn jolloin muulla tavalla, joka vaihteli jätevesien kompostoinnista niiden kaatamiseen suoraan maahan. Harmaiden jätevesien jatkokäsittely hoidettiin vakituisten kiinteistöjen osalta maahan imeytyksenä: imeytyskaivon/-kuopan ja imeytysojaston/-kentän kautta. Loma-asukkaista suurin osa hoiti jätevesien jatkokäsittelyn maahan imeytyksenä, joka pääosin hoidettiin imeytyskaivon/-kuopan kautta. Yhteensä 18 kiinteistöä ilmoitti esikäsittelevänsä erillisen saunan jätevedet. Vakituisista 40 % käytti saunajätevesien esikäsittelyyn umpikaivoa ja 60 % saostuskaivo, joka oli yleisimmin yksiosainen. Loma-asukkaista 23 % oli käytössään saostuskaivo ja 77 % jokin muu jätevesien esikäsittelymenetelmä erilliselle saunalle. Erillisen saunan jätevesien jatkokäsittely vakituisilla kiinteistöillä tapahtui pääasiassa maasuodatuksena. Loma-asunnoista 46 % käytti jatkokäsittelynä maasuodatusta ja 50 % maahan imeytystä (50 % imeytyskaivoa/-kuoppaa, 14 % imeytysojastoa/-kenttää ja 36 % muuta maahan imeytysmenetelmää). Käymäläjätevesijärjestelmä oli rakennettu keskimäärin vuonna 1981, muiden jätevesien 1979 ja erillisen saunan jätevesijärjestelmä vuonna Suurimmalla osalla kiinteistöjä jätevesien käsittelyjärjestelmää ei oltu uusittu. Järvi oli yleisesti jätevesien käsittelypaikan lähin vesistö. Vain 7 % kysymykseen vastanneista kiinteistöistä jätevesien käsittelypaikan maaperä oli tutkittu. Vastanneilla kiinteistöillä ei ole ollut ongelmia jätevesien käsittelyssä. Jätevesien käsittelyä tulevaisuudessa suunnittelee parantavansa 14 % vastaajista, Vastaajista 27 % ei ollut halukkaita panostamaan rahallisesta jätevesien käsittelyn parantamiseen yhtään, 6 % alle 400 euroa, 17 % euroa ja 2 % euroa. Mahdollista sadan euron rahastotukea tarjottaessa jätevesien käsittelyn kehittämiseen, 58 % ei osannut sanoa kiinnostustaan. Vastaajista 16 % ei ollut halukkaita panostamaan yhtään rahallista 87

88 tukea tarjottaessa, ja loput 26 % ilmoittivat voivansa osallistua jätevesien käsittelyn parantamiseen keskimäärin 200 eurolla. Vastanneista kiinteistöistä 83 % ilmoitti käsittelevänsä biojätteet kompostissa,, joista 66 % oli loma-asuntoja. Yleisimmin kiinteistöillä kompostoitiin pääosin puutarha- ja muuta jätettä. Loma-asutuksen aiheuttama kuormitus on fosforin osalta noin 1,5 % ja typen osalta 0,3 % lähivaluma-alueen kokonaiskuormituksesta. Vakituisen asutuksen aiheuttaman fosforikuormitus noin 3,5 % ja typpikuormitus on noin 1% lähivaluma-alueen kokonaiskuormituksesta. Vaikka alueen asutuksen aiheuttama kuormitus tuntuu pieneltä, on usein niin, että jos päästöjä syntyy ranta-alueella, rehevöitymisen ongelmat näkyvät omassa rannassa. 7.1 Hajakuormituksen vähentäminen Kaukovaluma-alue Karstunlahteen tuleva kuormitus on typen osalta arviolta 71 % ja fosforin osalta arviolta 79 % kaukovaluma-alueelta (Raatinjoen-Myllyojan valuma-alue, ) tulevaa kuormitusta. Maikkalanselälle tehdystä kuormitusselvityksestä yli 95 % typen ja fosforin osalta tuli kaukovaluma-alueelta (Luoto 2001). Karstunjoen kaukovalumaalueella tulisi tehdä lisäselvityksiä kuormituksen vähentämiseksi. Maa- ja metsätalouden kuormituksen vähentäminen Maatalouden aiheuttamaa hajakuormitusta voidaan vähentää perustamalla pellon ja vesistön välimaastoon suojakaistoja ja -vyöhykkeitä sekä laskeutusaltaita ravinteiden pysäyttämiseksi. Kuormitusta voi vähentää myös kasvattamalla nurmea- ja monivuotista viherkesantoa, vähentämällä peltojen lannoitusta. Esimerkiksi nurmen etuja on, että kasvillisuus käyttää mineraalityppeä varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Näin se vähentää huuhtoutumiselle alttiiden ravinteiden määrää. Pellot tulisi salaojittaa, sekä järveen laskevien ojien reunoille tulisi jättää riittävän suojakaistaleet. Jyrkkärinteisen pellon voi muuttaa kokonaan suojavyöhykkeeksi. Maataloudesta aiheutuvat kuormitusmaksimit ajoittuvat kevääseen ja syksyyn, jolloin levien kasvu 88

89 on vähäistä. Kokonaisfosforikuormituksesta huomattava osa sedimentoituukin ennen kasvukautta. Sen sijaan liukoinen fosfori pysyy vedessä, kunnes lämpötila- ja valo eivät ole kasvua rajoittavina tekijöinä, levät sitovat sen. (Rekolainen ym. 1992). Metsätalouden aiheuttama kuormitus Karstunlahden lähivaluma-alueella on vähäinen. Luontoystävällisiä metsänhoitotoimia tulisi kuitenkin alueella suosia. Vesistöjen tilaa ajatellen metsämaa on paras vaihtoehto, koska metsäkasvillisuus sitoo maasta ja biomassasta vapautuvat ja laskeumana muodossa tulleet ravinteet. Metsäkasvillisuus myöskin estää eroosiota, pienentää kevättulvia sekä pienentää virtaavan veden määrää haihdunnallaan. Haja-asutuksen kuormituksen vähentäminen Karstunlahden lähivaluma-alueella olemassa olevilla kiinteistöillä tulee tehdä parannuksia jäteveden käsittelymenetelmiin, jotta talousjätevesiasetuksen vaatima kuormituksen vähentäminen kokonaistypen, fosforin ja orgaanisen aineen osalta toteutuu. Myös ihmisen asenteiden pitäisi muuttua positiivisempaan suuntaan, etenkin jätevesien käsittelyn parantamisen suhteen, koska valtaosa vastanneista ei aikonut parantaa jätevesien käsittelymenetelmiään. Tuloksia käsitellessä täytyy ottaa huomioon se, että valtaosa vastaajista oli loma-asukkaita, joilla jätevesien määrät ovat suhteellisen pieniä. Silti parannuksia tarvitaan loma-kiinteistöjenkin osalta, mm. kuivakäymäläjätteiden asiallisessa kompostoinnissa sekä harmaiden jätevesien käsittelyssä. Kun loma-asuntojen ympärivuotinen käyttö tulee lisääntymään, tulee alueen asukkaiden ottaa enemmän vastuuta jätevesien käsittelystä, ja huolehtia siitä ettei vesistön kuormitusta syntyisi. Useat loma-asukkaat asuvat mökeillään alkukeväästä loppusyksyyn ja joskus talvisinkin. Vesistön kunnostusprojekteihin käytetyt rahat menevät hukkaan, jos asukkaat itse eivät ole valmiita muuttamaan omia tottumuksiaan ja näkemään vaivaa jätevesiensä käsittelystä sekä jätteidensä jatkokäsittelystä. Haja-asutuksen aiheuttamaa kuormitusta voidaan vähentää seuraavilla toimilla: Vedenkulutusta vähennettäessä jätevedenkin määrä vähenee. Talousjätevesiasetuksen vaatimuksen orgaanisen aineksen, kokonaistypen ja kokonaisfosforin vähentämiseksi saavutetaan, jos siirrytään käyttämään kompostikäymälää, jonka nesteet käsitellään asianmukaisesti, sekä vakituisissa että lomakiinteistöissä. Kesäasuttavien, vähän 89

90 käytössä olevien lomakiinteistöjen tulisi käyttää tiivispohjaista kuivakäymälää ja huolehtia asianmukaisesta jätteiden kompostoinnista. Harmaat jätevedet voidaan kyseisillä kiinteistöillä esikäsitellä yksiosaisessa saostuskaivossa ja imeyttää maahan. Perinteiset saostuskaivot yksinomaisena käsittelynä eivät ole puhdistusteholtaan riittävät vaan jatkokäsittelynä tulee olla joko pienpuhdistamo tai maaperäkäsittely. Muilla kuin pohjavesi- ja ranta-alueilla käymäläjätevedet tulee esikäsitellä vähintään 3-osaisella saostuskaivolla ja jatkokäsitellä imeyttämällä/suodattamalla tai muulla vastaavalla kiinteistölle soveltuvalla, puhdistusteholtaan riittävältä menetelmällä. Muut jätevedet voidaan käsitellä kaksiosaisessa saostuskaivossa ja maaperäkäsitellä sen jälkeen. Pohjavesialueilla kaikki vedet johdetaan umpisäiliöön. Ranta-alueilla (0-100 m rannasta) vesikäymälän vedet tulee johtaa umpisäiliöön ja muut vedet käsitellä vähintään kaksiosaisella saostuskaivolla ja asianmukaisella jatkokäsittelyllä. Umpikaivoa tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää, koska se ei ole jätevesien käsittelymenetelmä, vaan jäteveden välivarastointitapa. Menetelmää valittaessa on otettava huomioon kiinteistön sijainti, kaavamääräykset jätevesien määrä ja laatu, etäisyys vesistöön, pohjavesialueen läheisyys, talousvesikaivojen ja maaperän laatu, sekä mm. pohjaveden pinnankorkeus. Käsittelymenetelmän pitää olla kohteeseen sopiva, järjestelmä täytyy rakentaa oikein, sitä pitää osata käyttää ja järjestelmän huollosta on huolehdittava. Vesiluonnon suojelu on kaikkien yhteinen asia! 90

91 8 Lähteet Aho, J Vastuut ja valvonta kiinteistökohtaisessa jätevedenkäsittelyssä hajaasutusalueella. Alueelliset ympäristöjulkaisut. Länsi-Suomen ympäristökeskus. Vaasa. 102 s. Check, G, Waller, D. Lee, S, Pask, D. ja Mooers, J The lateral flow of sandfilter system for septic-tank effluent treatment. In: water Environment research. Vol 66, no 7, p Ekholm, M Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja- sarja A, 126. Vesi- ja ympäristöhallitus, Painatuskeskus. Helsinki. 166 s. Flink, R. & Leppälä, A Ravinteet kiertoon. Käytännön keino ja tekniikat. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Tammerpaino Oy, Tampere. 153 s. Huomisen Hauhon reitti-hanke Jätevesien puhdistusopas haja-asutusalueen kiinteistöille. Hauho, Lammi, Luopioinen, Pälkäne ja Tuulos. Saatavilla wwwmuodossa < > Jätevesien puhdistusopas haja-asutusalueen kiinteistöille Huomisen Hauhon reitti-hanke, Euroopan aluerahasto ja Euroopan yhteisö. Kinnunen, E Haja-asutuksen jätevesien käsittelyopas viranomaisille ja suunnittelijoille. Saatavilla www-muodossa: < > s. Kiukas, R Käyskä - Vedetön käymälä. Saatavilla www-muodossa: < > Kiukas, R. & Luotoharju, M Lihasulan-Palon vesihuoltohanke. Kangasalan kunta, ympäristöpalvelut, kehitysprojektit. s. 42. Kujala-Räty, K. & Santala, E. (Toim) Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn tehostaminen. Hajasampo-projektin loppuraportti. Helsinki. Suomen ympäristökeskus 491. Saatavilla www-muodossa: < > Lakso, E. & Viitasaari, S. & Talvitie, J Nurmonjoen latvajärvien suojelu- ja kunnostussuunnitelma. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 567. Lamminpää, A Maisemanhoidon yleissuunnitelma Lohjanjärven Karstunlahden ja Maikkalanselän sekä Karstunjoen ja Raatinjoen ympäristöön. Uudenmaan ympäristökeskus monisteita nro s. Lohjan ympäristönsuojelumääräykset. Luonnos Dnro 556/01/003/ s. Luoto, A Hajakuormituksen arviointi Maikkalanselän-lähivaluma-alueella. Lohjan ympäristölautakunta, julkaisu 2/01. Lohja. 123 s. 91

92 Malkki, S Kompostikäymäläopas. Työtehoseuran julkaisuja 324. Helsinki, Työtehoseura. 55 s. Malkki, S. & Heinonen-Tanski, H. & Jantunen, P Ympärivuotisten kompostikäymälöiden toimintavarmuus ja häiriöiden kartoitus. Suomen ympäristö 125. Ympäristöministeriö, Helsinki. 82 s. OECD, Eutrophication of waters. Monitoring, assessment and control. OECDpublication office, Pariisi. 154 s. Peruskartta 1:20 000, lehti , Sammatti. Helsinki. Maanmittauslaitos Peruskartta 1:20 000, lehti Karjalohja. Maanmittauslaitos Pohjakartta. Copyright Maanmittauslaitos 295/MYY/03. Puomio, E-R., Soininen, J. & Takalo, S uudenmaan ja Itä-Uudenmaan vesistöjen tila 1990-luvun puolivälissä. Helsinki, Uudenmaan ympäristökeskus. alueelliset ympäristöjulkaisut s. Rekolainen, S Maatalouden aiheuttama fosfori- ja typpikuorma vesistöihin. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 359. Maatalous ja vesienkuormitus. Yhteistutkimusprojektin tutkimusraportit. Rontu, M & Santala, E. (Toim.) Haja-asutuksen jätevesien käsittely. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 584. Vesi- ja ympäristöhallitus, Helsinki. 94 s. Ruuska, M K. Kujala-Räty ja E. Santala (toim). Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn tehostaminen. Hajasampo-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 491. Helsinki. Suomen ympäristökeskus. Santala, E Pienet jäteveden maapuhdistamot. Ohjeita 1-10 talouden j tevesien maaperäkäsittelystä. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sirja B. Vesi- ja ympäristöhallitus, valtion painatuskeskus. Helsinki. s Salonen, S., Frisk, T., Kärmeniemi, T., Niemi, J., Pitkänen, H., Silvo, K., Vuoristo, H. Fosfori ja typpi vesien rehevöittäjinä -vaikutusten arviointi. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - sarja A. Vesi- ja ympäristöhallitus, Helsinki Satakuntaliitto Jätevesien käsittely haja-asutusalueilla Porin seudulla. Jätevesien käsittelyopas haja-asutusalueille. 28 s. Suomen Kunnallistekninen Yhdistys Pienpuhdistamot ja käymälät. Rauma. Julkaisu no s. Suomen kuntaliitto, Ranta-alueiden vesihuollon ohjaus. Kuntaliiton painatuskeskus, Helsinki. 56 s. Suomen kuntaliitto julkaisematon. Haja-asutuksen jätevesihuolto ja kunnat. 32 s. 92

93 Suomen ympäristökeskus, hajasampo-projekti, Suomen vesiensuojeluyhdistysten liitto ry Haja-asutuksen vesiensuojelu kuntoon. Helsinki. Suomen ympäristökeskus Suomen vesistöalueet. Saatavilla www-muodossa: < > Suomen ympäristökeskus Haja-asutuksen jätevesien käsittely. Lammila, J. Saatavilla www-muodossa: < > Suomen ympäristökeskus Haja-asutuksen jätevesien käsittelyvaihtoehdot. Santala E. Saatavilla www-muodossa: < > Tanskanen, J-H Juurakkopuhdistamon toimintaperiaatteet ja käyttö kaatopaikkojen suotovesien sekä asumisvesien käsittelyssä. Helsinki, Vesi- ja ympäristöhallitus. 45 s. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 511. Teppo, A Kangasjärven luonto- ja hajakuormitusselvitys. Alueelliset ympäristöjulkaisut nro 127. Länsi-Suomen ympäristökeskus. Vaasa. 49 s. Työryhmän mietintö Talousjätevesien käsittely vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. Ympäristöministeriön moniste s. Saatavilla www-muodossa:< > Varsinais-Suomen Agenda Haja-asutusalueiden jätevedet-kansio. Saatavilla www-muodossa: < > Wahlström, E. & Hallanaro, E-L. & Manninen, S Suomen ympäristön tulevaisuus. Weckman, A Ihmisten ulosteet lannoitteena. Työtehoseuran monisteta 75. Helsinki, Työtehoseura. 30 s. YVA Oy Karstunlahden lähivalua-alue kartta. YVA Oy Karstunlahden maaperäkartta. 8.1 Muita hyödyllisiä tietolähteitä Linkkejä Suomen ympäristökeskuksen sivuille: Hyvä kaivo-esite. Ohjeita kaivon rakentamisesta. Saatavilla www-muodossa: < >

94 Lapinlampi, T. & Karimo, T Pienten maapuhdistamoiden materiaalit ja kustannukset. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 643. Vesi- ja ympäristöhallitus, Helsinki. 95 s. RT-kortti RT : Asumisjätevesien käsittely haja-asutusalueella. 94

95 9 Liitteet Liite 1. Karjaanjoen vesistöalue (Ekholm 1993).

96 Liite 2. Karstunlahden lähivaluma-alue. Lähde: YVA Oy.