ASFALTIN LEVITYSKUSTANNUKSET TUOTTAVUUSTARKASTELUSSA. Tutkimuskohteena Tampereen Infran päällystepalvelut

Transkriptio

1 ASFALTIN LEVITYSKUSTANNUKSET TUOTTAVUUSTARKASTELUSSA Tutkimuskohteena Tampereen Infran päällystepalvelut Sami Ruski Opinnäytetyö Huhtikuu 2011 Rakennustekniikan koulutusohjelma Infrarakentaminen Tampereen ammattikorkeakoulu

2 2 TIIVISTELMÄ Tampereen ammattikorkeakoulu Rakennustekniikan koulutusohjelma Infrarakentamisen suuntautumisvaihtoehto RUSKI, SAMI: Asfaltin levityskustannukset tuottavuustarkastelussa. Tutkimuskohteena Tampereen Infran päällystepalvelut. Opinnäytetyö 48 s. Huhtikuu 2011 Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia tekijöitä tulisi ottaa huomioon Tampereen Infran päällystepalveluiden levitysryhmän työssä ja sen suunnittelussa, jotta toiminta olisi mahdollisimman tuottavaa. Tuottavuutta tarkasteltiin levitystyön yksittäisten tekijöiden avulla. Tavoitteena oli tunnistaa erilaisten tekijöiden painoarvo ja verrata niitä kokonaistuottavuuden näkökulmaan. Tarkastelun aineistona olivat ajalta tuottavuuden päiväkohtaiset laskelmat, joista tarkasteltavat muuttujat valittiin. Opinnäytetyössä tarkasteltiin yksittäisiä asfaltin levitykseen vaikuttavia kustannustekijöitä. Lopulta niitä tarkasteltiin myös kokonaisuutena. Tällä tavalla yksittäisten tekijöiden todellinen vaikutus tuottoon selviää, ja tuottavuuden tekijöistä saadaan aiempaa laajempi näkökulma. Myös työn suunnittelu helpottuu, ja voidaan keskittyä tuottavuuden kannalta merkittävimpiin tekijöihin ja vaikuttaa niihin paremmin. Tällainen tuottavuuden tarkastelu olisi hyvä tehdä aina esimerkiksi levityskauden päätteeksi ja tuoda myös levitysryhmän nähtäväksi. Sitä voitaisiin hyödyntää tulevan kauden suunnittelussa ja uusien strategioiden laatimisessa. Toimiessaan menetelmä ohjaisi kohti tuottavampaa ja kestävämpää toimintaa. Asiasanat: Tuottavuus, asfaltin levitys, kunnallinen liikelaitos.

3 3 ABSTRACT Tampereen ammattikorkeakoulu Tampere University of Applied Sciences Degree Programme in Construction Engineering Option of Civil Engineering RUSKI, SAMI: The productivity analysis of asphalt paving. A case study of Tampere Infra paving services. Bachelor s thesis 48 pages April 2011 The main goal for this bachelor s thesis was to find out which factors should be considered in the planning of the work in the paving group of Tampere Infra so that the work would be as productive as possible. Individual factors were examined to get a wider picture of productivity. The data consists of the daily productivity calculations for the summer of The individual factors that were compared were selected from these calculations. The individual factors were compared and collected as a whole. In that way the weight of each individual factor was found. The new information helps the planning of paving, and thus it is easier to focus on the major factors of productivity. This kind of productivity analysis should always be done after the paving season. The information could be used in the planning of the next season and it also helps in the making of new strategies. Consequently, it would guide towards a more productive and sustainable business. Key words: Productivity, asphalt paving, public utility.

4 4 ERITYISSANASTO AB ABK Deformoituminen LTA Luonnonasfaltti MP Sideaine SMA TAS Tunkeuma Asfalttibetoni. Rakeisuuskäyrä on jatkuva ja sideaineen tunkeuma on 25 C alle 330 1/100 mm. Voidaan käyttää kulutuskerroksessa, sidekerroksessa sekä kantavassa kerroksessa. Kantavan kerroksen sidottu osa, kantava asfalttibetoni. Asfaltti menettää jäykkyytensä lämmetessään ja painuu kuorman alla. Asfaltin kiviaines alkaa liikkua, kun bitumi menettää sitomiskykyään. Laatta. Vakiopaksuisena levitettävä päällyste (kg/m2). Luonnossa esiintyvä seos, jossa on bitumia ja mineraaleja. Sen sekoittaminen bitumiin lisää päällysteen jäykkyyttä menettämättä joustavuutta matalissa lämpötiloissa. Massapintaus. Ohutpintaus (40 60 kg/m 2 ), joka on vaihtelevan paksuinen sidotulle alustalle tehtävä asfalttipäällyste. Sideaine sitoo kiviaineksen toisiinsa. Sideaineena käytetään bitumia. Kivimastiksiasfaltti. Asfalttityyppi, jonka rakeisuuskäyrä ei ole jatkuva. Kiviaineksen kalliomurskeosuuden tulee olla vähintään 85 %. Lisäaineena käytetään selluloosakuitua. Sideaineen tunkeuma 25 C on alle 150 1/100 mm. Massatasaus. Sidotun alustan urat ja epätasaisuudet tasataan massatasauksena. Kuvaa bitumin jäykkyyttä. Tunkeuma mitataan penetrometrillä ja ilmaistaan etäisyytenä, jonka neula tunkeutuu tutkittavaan näytteeseen tietyssä lämpötilassa. Myös kuormitus ja kuormitusaika ovat määrättyjä.

5 5 SISÄLLYS 1 JOHDANTO TUOTTAJA TUOTTAVANA TOIMIJANA Tilaaja-tuottajamalli Tuottavuus osana kannattavaa toimintaa ASFALTTITYYPIT JA ALUSTAN VAIKUTUS LEVITYSMENETELMÄÄN Asfalttityypit Asfalttibetoni Avoin asfaltti Kivimastiksiasfaltti Pehmeä asfalttibetoni Valuasfaltti Bitumistabilointi Alustan vaikutus levitysmenetelmään Sitomaton alusta Sidottu alusta LEVITYSTYÖN TUOTTAVUUDEN ELEMENTIT Työn kohde Tampereen Infratuotanto Liikelaitos ja päällystepalvelut Päällystepalveluiden levitysryhmä Kustannusten muodostuminen ja vertailu Palvelun tilaaja Levityspaksuus ja asfalttimassan laatu Päiväkohtainen massamäärä Massalaadut Lisätyöt Liimaus Kuljetukset Palkkakustannukset Lyhennetyt työpäivät LOPPUPÄÄTELMÄT LÄHTEET... 47

6 6 1 JOHDANTO Suomen kuntakenttä on muutoksessa, ja kunnilla on entistä vähemmän taloudellista liikkumavaraa. Muutos pakottaa kuntia tehostamaan toimintaansa ja pohtimaan uudenlaisia palvelujen järjestämistapoja. Toiminnan tulisi olla entistä kannattavampaa. Myös Tampereen Infran päällystepalveluissa on alettu pohtia toiminnan tuottavuuden parantamista muun muassa vertailemalla asfaltin levityshintoja. Päällystepalvelun hintaa verrataan yksityisten urakoitsijoiden ja muiden kaupunkien levitysryhmien hintoihin. Tämä opinnäytetyö on osa päällystepalvelun kehittämistä entistä kannattavammaksi. Työssä tarkastellaan, millaiset tekijät vaikuttavat asfaltin levityksen kokonaiskustannuksiin. Työn tavoitteena on selvittää, millaisia tekijöitä tulisi ottaa huomioon päällystepalveluiden levitysryhmän työssä ja sen suunnittelussa, jotta toiminta olisi mahdollisimman tuottavaa. Työssä vertaillaan erilaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat työstä saatavaan tuottoon. Yksittäisistä vertailuista muodostuu kokonaisuus, jonka avulla voidaan tarkastella tuottavuutta entistä laajemmasta näkökulmasta. Tarkastelun avulla nähdään, millainen vaikutus kullakin tuottoon vaikuttavalla tekijällä on kokonaiskustannuksiin. Päällystepalveluiden toiminnan suunnittelu helpottuu ja voimavaroja voidaan käyttää tuottavuuden kannalta merkittävimpiin tekijöihin. Vertailussa käytettiin aineistona levitysryhmän tuottavuuden päiväkohtaisia tarkasteluja ajalta , joista selvisi kunkin päivän tulot ja menot. Päiväkohtaisissa tarkasteluissa eli päivälistoissa tulot eriteltiin samalla periaatteella kuin työstä laskutettiin. Menot eriteltiin työntekijöiden palkkoihin, kaluston kustannuksiin sekä yleis- ja yhteiskuluihin. Työssä olevat vertailun kohteet valittiin näiden päivälistojen sisältämistä muuttujista. Tällä tavalla työn tuottoon vaikuttavista tekijöistä pyrittiin saamaan mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva. Aineiston rajallisuuden vuoksi esimerkiksi levitystyön laatuun ei kiinnitetty huomiota, vaan sen oletettiin pysyvän vakaana. Toisaalta aineisto kerättiin jokaiselta työpäivältä yhtenäiseltä ajanjaksolta, joten tuottavuudesta voidaan saada kattava kokonaiskuva.

7 7 Vertailun avulla nähtiin, miten erilaiset asfaltin levitystyössä tehtävät valinnat vaikuttavat työn tuottavuuteen. Tarkastelun avulla saatiin selville yksittäisten tekijöiden vaikutus kokonaisuuteen ja niiden painoarvo kokonaistuottavuuden kannalta. Uuden informaation avulla päällystepalveluiden työssä ja työn suunnittelussa pystytään tulevaisuudessa keskittymään ja puuttumaan kaikkein tärkeimpiin ja vaikuttavimpiin tekijöihin. Vertailun avulla pystytään myös seuraamaan, ovatko yksikköhinnat kohdallaan työn tekemisestä koituviin kustannuksiin nähden.

8 8 2 TUOTTAJA TUOTTAVANA TOIMIJANA Tässä luvussa esitellään työn tausta. Ensimmäisessä alaluvussa kerrotaan tilaaja-tuottajamallin perusperiaatteet. Sen lisäksi kerrotaan, miten malli on otettu käyttöön Tampereella. Koska tilaaja-tuottajamallin käyttö edellyttää palvelun tuottajalta uudenlaista markkina-ajattelua, toisessa alaluvussa keskitytään tuottavuuteen. Tuottavuus on yksi tuottajan toiminnan tärkeimmistä tavoitteista. 2.1 Tilaaja-tuottajamalli Tilaaja-tuottajamalli on palvelujen tuotanto- ja jakelutapojen malli. Tilaajatuottajamallissa siirrytään hierarkkisesta johtamistavasta sopimusperustaiseen johtamiseen, jossa palvelun tilaaminen ja tuotanto erotetaan toisistaan. Näin tilaaja ja tuottaja muodostavat omat organisaatioyksikkönsä. Tilaajina voivat olla esimerkiksi kunnan luottamushenkilöt ja virkamiehet. Tuottajina voivat olla kunnan oma tuotanto, yksityiset yritykset tai voittoa tavoittelemattomat organisaatiot. Toiminnan on mahdollista tehostua, kun tilaajan ja tuottajien välille muodostetaan näennäismarkkinat. (Siitonen & Valkama 2003, 35.) Tilaaja-tuottajamallin peruselementit on esitetty kuviossa 1. KUVIO 1. Tilaaja-tuottajamallin peruselementit (Kallio, Martikainen, Meklin, Rajala, & Tammi 2006, 23)

9 9 Tilaaja-tuottajamallissa tilaajan vastuulla on palveluiden järjestäminen. Tilaajan tulee arvioida palvelutarve ja sen kehitys. (Kuopila 2007, 10.) Tilaaja päättää palvelukokonaisuudet noudattaen poliittisia tavoitteita ja valitsee palvelutuotteet palvelukokonaisuuksista. Tilaaja arvioi palvelujen hinta-laatu-suhdetta, hintoja ja palvelujen vaikuttavuutta. Sen tehtäviin kuuluu myös kilpailuttaa palvelut tuottajilla ja valita kokonaistaloudellisesti edullisin palveluntuottaja. Tilaaja valvoo tuottajan toimintaa ja tarpeen mukaan myös puuttuu siihen. (Siitonen & Valkama 2003, 35.) Tuottaja voi päättää, millä tavalla se tuottaa tilaajan kanssa sovitut palvelut. Tuottajan vastuulla on palvelujen tuotantoprosessin hallinta. (Kuopila 2007, 10.) Tuottajan tehtävissä korostuu liiketoimintaosaaminen, mikä lisää toiminnan tehokkuutta ja on tärkeä osa myös kunnallisen palveluntuottajan toiminnan jatkuvuutta (Kuopila 2007, 36). Tuottajan tehtävä on hankkia tuotantotekijät ja vastata niiden kunnossapidosta ja kehittämisestä. Tuottaja laatii tarjouksia tilaajan tarjouspyyntöjen mukaan. Jos tuottajan tarjous hyväksytään, se solmii sopimuksen tilaajan kanssa. Tuottajan vastuulla on varmistaa toiminnan tehokkuus ja tuotantotaparatkaisun hyötysuhde. Tuottajan tulee tuotteistaa palvelunsa ja toimittaa palvelut tilaajalle sopimuksen mukaan. Tuottaja on vastuussa siitä, että tilaaja tuntee tuottajan kompetenssin ja sen uudet palvelut. (Siitonen & Valkama 2003, 35; Kuopila 2007, 37.) Sopimusohjaus on keskeinen osa tilaaja-tuottaja-toimintatapaa. Tilaaja ja tuottaja tekevät sopimuksen neuvottelujen tuloksena. Sopimusohjauksen tarkoitus on olla toiminnan ohjauksen, tuottavuuden kohottamisen ja laadun hallinnan väline. (Efektia 2004, 10.) Tilaajalta edellytetään ostettavan palvelun ja sen laatutason määrittämistä. Tilaajan tulee arvioida palvelun hinta-laatu-suhdetta sekä valvoa tuottajaa sopimuksen voimassaolon aikana. Lisäksi tilaajan tulee hallita neuvottelumenettelyt. Tuottajan tulee kuvata tuotantoprosessinsa sekä tuotteistaa ja hinnoitella palvelunsa. Sopimusohjaus edellyttää tuottajaa myös jatkuvaan tuotekehittelyyn ja kustannustehokkuuden hallintaan. Tuottajalta vaaditaan myös laadun järjestelmällistä ylläpitämistä. Palvelujen käytännön toiminnan vastuutaho vaihtelee tilaajan ja tuottajan välillä, mutta vastuun kantaa viime kädessä tilaaja. (Kuopila 2007, )

10 10 Tampereella on käytössä tilaaja-tuottajamallin sovellus. Tampereen kaupungin yhdyskuntapalvelut valittiin tilaaja-tuottajamallin ensimmäiseksi pilottikohteeksi vuonna Kokeilu kesti vuoden 2006 loppuun, minkä jälkeen koko kaupunki siirtyi tilaaja-tuottajamalliin vuoden 2007 alusta. (Tampereen kaupunki 2009a.) Tampereella tilaajina toimivat lautakunnat, joiden tukena ovat asioita valmistelevat virkamiehet. Tuottajina Tampereella toimivat johtokunnat, joilla on myös apunaan virkamiehiä. Tampereella on todettu, että tilaaja-tuottajamalliin siirtymisellä säästetään rahaa, pystytään vastaamaan nopeammin kaupunkilaisten muuttuviin tarpeisiin ja turvataan palvelut. Tampereella tuottajat kilpailevat tilauksista palvelumarkkinoilla. (Tampereen kaupunki 2009b.) 2.2 Tuottavuus osana kannattavaa toimintaa Kannattavuus on toimintatapojen sekä henkilöstön osaamisen ja ammattitaidon tulosta. Työn kannattavuutta voidaan kuvata esimerkiksi tarkastelemalla, miten tehokkaasti toimija käyttää resursseja ja kuinka tuottavaa toiminta on. (Petäjäniemi 2011, 46.) Kannattavuus on yläkäsite, ja sen elementtejä ovat tehokkuus ja tuottavuus. Tehokkuus ja tuottavuus tarkoittavat osin samaa asiaa. Tehokkuudella tarkoitetaan, kuinka paljon enemmän kullakin panosmäärällä olisi mahdollista saada aikaan. (Kuntaliitto 2011.) Tässä työssä keskitytään kuitenkin tuottavuuteen. Tuottavuudella tarkoitetaan tuotosten suhdetta panoksiin. Julkisella sektorilla tuottavuudella tarkoitetaan palvelusuoritteen suhdetta panoksiin sekä suoritteiden vaikutusten suhdetta panoksiin. (Kangasharju 2008, 7.) Tuottavuus vaikuttaa kustannuksiin esimerkiksi, jos sama tuotto saavutetaan vähäisemmillä kustannuksilla (Kangasharju 2008, 14). Toisaalta, kun käytetään vähemmän panoksia samaan tuotokseen, tuottavuus paranee. Tuottavuustutkimuksen avulla voidaan parantaa tuottavuutta, mikä on tärkeää palvelujen tuotannon jatkuvuuden kannalta. (Kuntaliitto 2009.) Tuottavuuden osatekijöihin tulee kiinnittää huomiota jo ennen työhön ryhtymistä. Tekijöiden tiedostaminen helpottaa keskittymistä merkittäviin tuotantotekijöi-

11 11 hin ja tuottavuutta parantaviin toimiin ryhtymistä. Tässä työssä pyrittiin käsittelemään yksittäistä toimintoa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Asfaltin levitystyötä tarkasteltiin vertailemalla eri tekijöiden vaikutuksia päiväkohtaisiin kokonaiskustannuksiin ja sitä kautta päiväkohtaiseen tuottoon. Tarkoituksena oli löytää tuottavuuteen merkittävästi vaikuttavia myönteisiä tai kielteisiä tekijöitä.

12 12 3 ASFALTTITYYPIT JA ALUSTAN VAIKUTUS LEVITYSMENETELMÄÄN Tässä luvussa esitellään yleisimmät asfalttityypit. Päähuomio kohdistuu asfalttityyppeihin, joita käytettiin Tampereen Infran päällystepalveluissa. Luvun jälkimmäisessä osassa tarkastellaan, miten päällysteen alla oleva rakenne vaikuttaa päällystysmenetelmään ja asfalttityyppiin. 3.1 Asfalttityypit Asfaltin valmistuksessa käytetään kiviainesta ja sideainetta sekä tarvittaessa lisäaineita. Asfaltin ominaisuuksiin voidaan vaikuttaa muuttamalla raakaaineiden laatua. Kiviaineena käytetään murskattua kalliota tai soraa, murskaamatonta kiviainesta ja täytejauhetta. Kiviaineen käyttöön vaikuttaa muun muassa sen rakeisuus, lujuus ja rakeiden muoto sekä murtopintaisuus. Täytejauheen määrään vaikuttaa muun kiviaineksen hienoainespitoisuus. (Silén 2010, 61.) Asfaltin sideaineena käytetään tislattua bitumia, puhallettua bitumia, polymeerimodifioitua bitumia, bitumiliuoksia tai bitumiemulsioita. Bitumien ominaisuuksia kuvataan yleisesti tunkeutumaluokalla, mikä antaa käsityksen bitumin fysikaalisista ominaisuuksista, kuten bitumin kovuudesta. Tunkeutumaluokka ei ole ainoa bitumin ominaisuuksia kuvaava määre, vaan bitumien käyttäytymistä voidaan tarkastella myös eri lämpötiloissa. Tunkeutumaluokka ja lämpötila vaikuttavat bitumin viskositeettiin. Esimerkiksi polymeerilisäyksellä pyritään vaikuttamaan bitumin lujuuteen, venymään, väsymyskestävyyteen, elastisuuteen, kylmä- ja kuumaominaisuuksiin, tarttuvuuteen sekä säänkestävyyteen. Toisin sanoen lisäyksellä pyritään vaikuttamaan bitumin käyttöikään. (Asko 2006, 8 16.) Asfaltin valmistuksessa voidaan käyttää erilaisia lisäaineita, jotka parantavat päällysteen toiminnallisia ominaisuuksia. Lisäaineita voidaan käyttää myös, jotta saavutettaisiin edullisempi teknis-taloudellinen lopputulos. Lisäaineita ovat kuidut, tartukkeet ja luonnonasfaltti. Muihin lisäaineisiin lukeutuvat erilaiset teollisuuden tuotteet, kuten kumirouhe. Näiden käytöstä on sovittava erikseen työn tilaajan kanssa. (Silén 2010, ) Asfalttimassojen laatuvaatimukset on esitetty asfalttinormeissa (Silén 2010, 56).

13 Asfalttibetoni Asfalttibetoni on yleinen tien kulutus-, side- ja kantavan kerroksen asfalttityyppi. Asfalttibetonia käytetään myös massapintauksissa, tasauksissa ja paikkaustöissä. (Silén 2010, 55.) Massaa valmistetaan kuumasta kiviaineesta. Asfalttibetonin rakeisuuskäyrä on jatkuva, ja sen sideaineen tunkeuma 25 celsiusasteessa on alle 330 1/100 millimetriä. (Asko 2006, 31.) Kulutuskerroksen asfalttibetonin lyhenne on AB. Sen kiviaineksen maksimiraekoko voi olla kuudesta millimetristä 22 millimetriin (AB 6 - AB 22) (Silén 2010, 56). Tarvittaessa päällysteen paksuus voidaan ilmoittaa kilogrammoina neliötä kohden asfalttilajin lyhenteen jälkeen (esimerkiksi AB 16/100) (Asko 2006, 31). Asfalttibetonit, joiden maksimiraekoko on kuudesta millimetristä 11 millimetriin, sopivat alueille, joiden liikenne ei ole erityisen kuluttavaa tai raskasta. Materiaali sopii esimerkiksi jalkakäytäville, kevyen liikenteen väylille ja ajoradoille, jos liikennemäärä on alle 2500 ajoneuvoa vuorokaudessa (KVL). Tätä vilkkaammilla teillä (KVL ajoneuvoa vuorokaudessa) maksimiraekoon tulee olla 16 millimetristä 20 millimetriin. Jos keskimääräinen vuorokausiliikenne on yli 5000 ajoneuvoa, tulisi tehdä täydellinen toiminnallinen suhteitus. (Asko 2006, 33.) Sidekerros muodostaa päällysrakenteen jäykän kerroksen, joka saavutetaan murtopintaisen kiviaineksen avulla (Asko 2006, 32). Sidekerroksen asfalttibetonin lyhenne on ABS ja maksimiraekoko on 16 millimetristä 22 millimetriin (ABS 16 - ABS 22). Sidekerroksen tarpeellisuus tulee arvioida erikseen tapauskohtaisesti. (Silén 2010, 56.) Kantava kerros voidaan tehdä osittain sidottuna. Kantavan asfalttibetonin lyhenne on ABK ja sen maksimiraekoko voi olla 16 millimetristä 32 millimetriin. Sen sideaineen ja hienoaineen määrä on pienempi kuin kulutuskerroksen. (Silén 2010, 56.) Tiiviin asfalttibetonin lyhenne on ABT. Tiivistä asfalttibetonia käytetään kohteissa, joissa vaaditaan alhaista veden läpäisevyyttä. Tiivistä asfalttibetonia käytetään esimerkiksi huoltoasemilla ja kaatopaikoilla. Asfaltti saadaan tiiviimmäksi, kun tyhjätila suhteitetaan riittävän alhaiseksi. (Silén 2010, 56.) Tiivis asfaltti vaa-

14 14 tii suurta sideainepitoisuutta (Asko 2006, 33). Toimiakseen rakenne vaatii riittävän paksun kerroksen (Silén 2010, 56) Avoin asfaltti Avoimen asfaltin lyhenne on AA. Avoimen asfaltin rakeisuuskäyrä on epäjatkuva. Asfalttinormien mukaan massan maksimiraekoko voi olla viidestä millimetristä 16 millimetriin ja levitysvahvuus vaihtelee 50 kilogrammasta 125 kilogrammaan neliötä kohden. Sen pääasialliset käyttökohteet ovat pysäköintialueet ja kevyesti liikennöidyt kentät ja pihat. Avoin asfaltti läpäisee huokoisen rakenteensa vuoksi hyvin vettä. (Asko 2006, ) Kivimastiksiasfaltti Kivimastiksiasfaltin lyhenne on SMA. Sen maksimiraekoko voi olla viidestä millimetristä 20 millimetriin (SMA 5 - SMA 20). Kivimastiksiasfaltti on ensisijaisesti vaativien ajoratojen kulutuskerroksen asfaltti. Kivimastiksiasfaltti on yksikköhinnaltaan kalliimpi kuin vastaava asfalttibetoni, mutta kestää paremmin kulutusta. Tästä syystä kivimastiksiasfaltti saattaa olla tietylle väylälle kokonaistaloudellisesti edullisempi vaihtoehto kuin asfalttibetoni. Kivimastiksiasfaltin rakeisuuskäyrä ei ole jatkuva, vaan sisältää vain karkeaa kiviainesta. Tästä syystä päällyste on kestävä. 85 prosenttia kiviaineesta tulee olla kalliomursketta. Sideaineena käytetään melko kovia bitumeja tai kumibitumeja. Osa sideaineesta voidaan korvata luonnonasfaltilla. (Asko 2006, ) Massaan tulee myös stabiloivaa selluloosakuitua, jonka osuus painoprosentteina on 0,3 0,5. Kuitu lisää massan jäykkyyttä, ja sen tärkein tehtävä onkin jäykistää bitumi asfaltin valmistuksen ja levityksen ajaksi (Asko 2006, 28.) Hienorakeisemmat kivimastiksiasfaltit sopivat hyvin kaduille, joiden liikennemäärät ovat ajoneuvoa vuorokaudessa ja kohtuullisesti liikennemäärän ollessa yli ajoneuvoa vuorokaudessa. Karkeammat päällysteet, jotka kestävät kulutusta paremmin, sopivat hyvin linja-autokaistoille sekä kaduil-

15 15 le, joiden liikennemäärä nousee yli ajoneuvoon vuorokaudessa. (Asko 2006, ) Pehmeä asfalttibetoni Pehmeän asfalttibetonin lyhenne on PAB. Sen merkittävin ero asfalttibetoniin (AB) on sideaineen pehmeys. Massaa voidaan valmistaa kuumasta kiviaineesta, kiviainesta lämmittäen sekä kylmästä kiviaineesta, koska sideaines on pehmeää. Pehmeät asfalttibetonit jaetaan alatyyppeihin sideaineen ominaisuuksien perusteella (PAB-B, PABK, PAB-V). Päällystettä käytetään tavanomaisesti vähäliikenteisillä teillä (KVL<1500 ajon/vrk). Pehmeä asfalttibetoni on osin korvannut aiemmin käytetyn öljysoran. (Asko 2006, ) Valuasfaltti Valuasfaltin lyhenne on VA. Yleensä massan maksimiraekoko on 5,6 millimetristä 16 millimetriin, mutta koneella levitettynä maksimiraekoko voi olla 22,4 millimetriä. Valuasfaltissa käytetään murskattua kiviainesta ja hiekkaa sekä täytejauheena kalkkikivijauhetta. Deformaatiokestävyyttä voidaan parantaa lisäämällä luonnonasfalttia. Valuasfalttia ei tarvitse tiivistää, sillä massan sideaine täyttää tyhjätilan. Massa valmistetaan asfalttiasemalla samoin kuin asfalttibetoni. Esivalmistettu valuasfalttiannos siirretään keskuskeittimeen, jossa asfalttia kypsytetään vähintään kaksi tuntia. Keitin voi olla kuljetettava (hinattava) tai siirtolavalla siirrettävä. Valuasfaltti voidaan levittää käsin tai levittimellä. Se soveltuu vähäliikenteisille jalkakäytäville ja hyvää vesitiiviyttä vaativille kohteille. Valuasfalttia käytetään myös siltojen päällysteenä. Ajoradoilla valuasfaltin pinta karkeutetaan sirotteella. (Asko 2006, )

16 Bitumistabilointi Bitumistabiloinnin lyhenne on BST ja se on menetelmä, jolla sidotaan kantava tai jakava kerros bitumilla. Menetelmä parantaa tien kuormituskestävyyttä ja liikennöitävyyttä. Menetelmän alatyyppejä ovat bitumiemulsiostabilointi (BEST), vaahtobitumistabilointi (VBST), komposiittistabilointi (KOST) ja remixstabilointi (REST). Menetelmillä vanhat kerrosrakenteet saadaan uudelleen käyttöön. (Asko 2006, ) 3.2 Alustan vaikutus levitysmenetelmään Sitomaton alusta Sitomaton alusta tehdään murskeesta ja levitetään tasalaatuiseksi, karkeaksi, kiinteäksi ja tasaiseksi kerrokseksi suunnitelman mukaan (Tiehallinto 2002, 8). Alustan karkeus edesauttaa päällysteen tarttumista sitomattoman kerroksen pintaan (Asko 2006, 65). Alustan on oltava päällysteeltä vaadittavan sivukaltevuuden mukainen (Tiehallinto 2002, 8). Sitomaton alusta voi olla myös soratie (Asko 2006, 65). Sitomattomalle alustalle levitettävä päällyste voi olla vakiopaksuinen laatta (LTA) Sidottu alusta Vanha päällyste on kelvollinen uuden päällysteen alustaksi. Ennen päällystystyötä alustan epätasaisuudet tulee tasata ja mahdolliset reiät tulee täyttää käsityönä. Vanha päällyste pitää puhdistaa ja liimata (ks. kuva 1). (Tiehallinto 2002, 9.)

17 17 KUVA 1. Liimattu sidottu alusta (Kuva: Sami Ruski 2010) Vakiopaksuisen päällystekerroksen (LTA) levittäminen edellyttää yleensä tasaustoimenpiteitä (Asko 2006, 65). Massatasauksessa (TAS) alustan urat ja epätasaisuudet tasataan tasausmassalla. Ennen tasausta vanha päällyste tulee puhdistaa, paikata ja liimata suunnitelman mukaisesti. (Tiehallinto 2002, 9.) Massapintauksella tarkoitetaan tasaamattomalle alustalle tehtyä päällystettä tai ohuesta kerroksesta tehtyä ohutpäällystettä. Ohutpäällysteen massamäärät ovat pienempiä kuin asfalttinormien vähimmäispaksuudet. Tällöin suunnitelmassa esitetään menetelmän periaate, massatyyppi ja massamäärä (esim. AB 11/50 MP). Massapintauksen yhteydessä sidottu alusta jyrsitään tarvittaessa. (Tiehallinto 2002, 9.)

18 18 4 LEVITYSTYÖN TUOTTAVUUDEN ELEMENTIT 4.1 Työn kohde Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksen sisällä on useita toimintoja, joiden tuottavuutta voisi tarkastella lähemmin, mutta tässä työssä huomio kohdistuu ainoastaan päällystepalvelun levitysryhmän toimintaan. Levitysryhmän tuottavuudesta kerättiin aineistoa ajalta Tuottavuuden tarkastelu on vain osa levitysryhmän toiminnan kehittämistä. Toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi ja työn kokonaisvaltaiseksi kehittämiseksi vastaavaa analyysia tulisi tehdä myös muista näkökulmista. Tämän tarkastelun kohteena on levitysryhmän toiminnan tuottavuus Tampereen Infratuotanto Liikelaitos ja päällystepalvelut Tampereen Infratuotanto Liikelaitos on kaupungin sisäinen liikelaitos ja yksi kaupungin kahdeksasta liikelaitoksesta. Tässä työssä Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksen rinnalla käytetään myös nimeä Tampereen Infra. Liikelaitokseen kuuluu suunnittelu-, mittaus-, rakentamis- ja kunnossapitopalveluja sekä kuljetus- ja korjaamopalveluja. Tampereen Infra on perustettu , jolloin siihen siirtyivät Tampereen katu- ja vihertuotanto, yhdyskuntatuotannon suunnittelupalvelut ja Tampereen auto- ja konekeskus. (Tampereen Infra 2010a, 9.) Katuja vihertuotanto koostuu kunnossapitopalveluista, laskenta- ja rakennuttamispalveluista, rakentamispalveluista sekä tuotantopalveluista. Tuotantopalveluihin kuuluu myös maa- ja kiviainestuotanto, maan ja lumen vastaanotto, reunakivituotteet ja telematiikan kunnossapito. (Tampereen Infra 2010b, 12.) Päällystepalvelut ovat osa tuotantopalveluja. Päällystepalvelut myyvät asfalttia pääosin kaupungin omiin kohteisiin, mutta massaa myydään myös ulkopuolisille asiakkaille. Tärkeimpiä tuotteita ovat asfaltti- ja uusioasfalttipäällysteet sekä valuasfalttipaikkaukset. (Tampereen Infra 2010b, )

19 Päällystepalveluiden levitysryhmä Tampereen Infran päällystepalveluiden levitysryhmässä oli työnjohto mukaan lukien kymmenen työntekijää. Osa kohteista tehtiin pienemmällä miehityksellä. Kalustoon kuului kaksi asfaltin levittäjää, kaksi täryjyrää, tärylevy, liimaruisku ja huoltoauto. Isompi levittäjä oli kapeimmillaan 2,5 metriä leveä, ja leveimmillään sillä pystyi levittämään viiden metrin leveydeltä. Pienempää levittäjää käytettiin erityiskohteissa, ja sillä sai levitettyä kapeimmillaan 1,7 metrin leveydeltä. Jyrät olivat eri painoiset, ja kohteesta riippuen käytettiin joko kumpaakin tai vain toista. Auto- ja konekeskukselta (AKK) oli käytössä kaksi kuorma-autoa kuljettajineen sekä lavetti. Päivittäin oli käytössä yksi ulkopuolinen kasetti, ja yksi kuorma-auto oli tilattavissa tarpeen mukaan. Levitysryhmän työtehtäviin kuului sidottujen kerrosten, kuten asfalttibetonin, kantavan asfalttibetonin, tasattavan asfalttibetonin ja kivimastiksiasfaltin levittäminen. Massojen raekoot vaihtelivat kohteen vaatimusten mukaan. Osa kohteista vaati myös lujiteverkon asentamisen kerrosten väliin. Tuottavuuden vertailussa käytettävä aineisto on asfalttilevitysryhmän päiväkohtaiset kannattavuuslaskelmat ajalta Jokaiselle työpäivälle oli erillinen päivälista, josta ilmenivät kustannukset ja tuotot. Päivälista ei ollut kohdekohtainen, vaan se saattoi kattaa useammankin kohteen riippuen kohteiden koosta ja aikatauluista. Työtä oli saatettu jatkaa kohteessa myös toisena päivänä. Tästä syystä tässä työssä käsiteltiin päivittäisiä, eikä kohdekohtaisia kustannuksia. Päivälistoissa tulot tulivat levityksestä ja määräytyivät levitettävän massamäärän ja lisätöiden mukaan. Jokaisella asfalttimassan laadulla oli oma yksikköhintansa. Yksikköhinta (euroa/tonni) oli laskettu ottaen huomioon juuri kyseisen asfalttimassan levityksen kustannukset. Levityksestä saataviin tuloihin tietyllä asfalttimassalla vaikuttivat yksikköhinnan lisäksi levitettävä tonnimäärä, mahdolliset lisätyöt, pinta-ala ja neliölle levitetty kilomäärä. Pinta-ala vaikutti tuoton suuruuteen pienen alan korotuksen kautta. Jos levitettävä kohde oli viidenkymmenen metrin päässä viereisestä levitettävästä kohteesta samalla työmaalla, ja sen pinta-ala oli alle tuhat neliömetriä, tuli hintaan lisäksi pienen alan korotus.

20 20 Pinta-alaa laskettaessa alle viidenkymmenen metrin etäisyydellä olevat kohteet samalla työmaalla laskettiin samaksi kohteeksi. Korotus oli suhteessa sitä suurempi, mitä pienempi pinta-ala oli. Korotus oli prosentuaalinen, mutta ei kasvanut neliömäärän mukaan lineaarisesti. Yhden neliön kokoisessa kohteessa pienen alan korotus oli 500 prosenttia, 50 neliön kokoisessa kohteessa korotus oli 200 prosenttia, ja 500 neliön kokoisessa kohteessa korotus oli 60 prosenttia. Asfalttimassoilla oli määrätty levityspaksuus eli neliökohtainen kilomenekki lukuun ottamatta tasausmassoja. Sopimuksesta riippuen neliökohtaisen kilomenekin tuli pysyä tietyissä rajoissa. Jos massamäärä neliötä kohden oli alle 3 prosenttia vähemmän sovitusta, seurasi arvonalennus. Lisätöitä olivat muun muassa kaivojen ja vesijohtojen sulkuventtiilien (nallien) irtipiikkaus tai vaihto, alustan liimaus tai lujiteverkon asentaminen. Myös erikoistyönlisä saattoi vaikuttaa tuottoon. Päivälistojen kustannukset (menot) muodostuivat hukkamassoista, työntekijöiden ja kaluston määrästä sekä yleis- ja yhteiskuluista. Hukkamassat olivat levityksestä yli jäänyttä massaa ja sen tuomat kustannukset laskettiin hukkamassan tonnimäärän mukaan. Työntekijöiden kustannuksiin vaikuttivat työntekijöiden lukumäärä, tuntipalkka (sosiaalikuluineen), työtuntien määrä ja ylityön määrä. Kalustoon kuului levityskaluston lisäksi työntekijöiden kulkuneuvo ja massaautot kuljettajineen. Kaluston kustannuksiin vaikutti kunkin yksikköhinta (euroa/kpl tai euroa/tunti). Yleis- ja yhteiskulut olivat prosentuaalinen osuus menoista. Laskelmissa ei huomioitu katetta, koska päällystepalvelut tekevät liikelaitoksen sisäiset työt omakustannehintaan. Tässä työssä käsitellään päällystepalveluiden levitysryhmän töiden järjestelyjä sekä kohteiden hallintaa. Työssä tarkastellaan aikataulujen laadintaa, kohteiden valintaa ja priorisointia, työvoimakustannusten jakautumista ja muiden keskeisten työjärjestelyjen ja työkohteiden organisointia sekä niiden merkitystä työn tuottavuuteen. Työssä ei oteta kantaa erilaisten menetelmien laatuun tai työteknisiin seikkoihin.

21 Kustannusten muodostuminen ja vertailu Seuraavissa alaluvuissa on vertailtu eri tekijöiden vaikutusta päiväkohtaiseen tuottoon. Vertailut eivät yksin selitä päiväkohtaisen tuoton määrää, mutta kokonaisuutena yksittäisten tekijöiden summa auttaa hahmottamaan, mistä tekijöistä tuotto saadaan muodostumaan. Vertailtavat tekijät oli valittu, jotta työnjohdolla olisi ennen kohteen vastaanottamista ja työhön ryhtymistä käsitys niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat kohteen kustannuksiin. Vertailun avulla eri tekijöiden painoarvot tulevat esille Palvelun tilaaja Ensimmäisen vertailun kohteena olivat rakentamispalvelut ja kunnossapitopalvelut, koska niiden työt voidaan jakaa tilaajan mukaan selkeästi kahteen osaan. Vertailu oli kunnossapitopalveluiden töiden kannalta mielenkiintoinen, koska aiemmasta poiketen päällystepalvelun oma levitysryhmä teki myös kunnossapitopalvelun töitä. Työssä rakentamispalvelut ja kunnossapitopalvelut käsitettiin päällystepalveluihin nähden tilaajana, vaikka ovat liikelaitoksen organisaatiossa tuottajia. Rakentamis- ja kunnossapitopalvelut ovat katu- ja vihertuotannon yksiköitä. Niiden rinnalla toimii tuotantopalvelut, jonka osana päällystepalvelut ovat. Asfalttimassa tilattiin päällystepalveluilta levitettynä. Rakentamispalveluiden kohteissa saneerattavana oli koko katu, kun taas kunnossapidon kohteissa kyseessä oli nimensä mukaisesti kunnossapitotoimenpide, jolloin vain kulutuskerros saneerattiin. Vertailulla nähtiin karkeasti, kumman työt olivat tuottavampia päiväkohtaisen tuoton näkökulmasta. Rakentamispalvelun ja kunnossapitopalvelun kohteet olivat erilaisia. Kohteet eroavat toisistaan esimerkiksi kohteen pinta-alan ja massan levittämispaksuuden suhteen. Tästä syystä päiväkohtainen massamenekki oli eri luokkaa. Näistä syistä vertailu ei ollut tasa-arvoinen, mutta vertailun avulla nähtiin, kumman työt olivat tuottoisampia kokonaisuutena.

22 22 Palvelun tilaaja vaikuttaa kohteessa massan laatuun, kohteen pinta-alaan, massamenekkiin, aikatauluun, kohteen sijaintiin ja kohteen muihin vaatimuksiin (esimerkiksi liikenteelliset vaatimukset). Näin ollen valtaosa kustannuksista määräytyy jo kohteen valinnan mukaan. Töiden jako ja alustavat aikataulut sovittiin viikoittain järjestetyissä asfalttikokouksissa. Kunnossapidon kohteet olivat pääosin massapintauksia, joihin saattoi liittyä tasausmassan levittämistä. Kunnossapidon kohteissa päällystystyö tehtiin sidotulle alustalle, joten kohteissa käytettiin myös liimaruiskua. Tavanomaisesti työhön kuului myös kaivojen ja nallien irtipiikkausta. Kaupungin kunnossapitoalueet oli jaettu kahtia. Itä-Tampereen kohteissa kaivot ja nallit olivat yleensä valmiiksi piikattuja. Länsi-Tampereen kohteissa levitysryhmä piikkasi kaivot. Kohteisiin saattoi kuulua myös lujiteverkon asentamista asfalttikerrosten väliin. Kunnossapidon kohteisiin tuli tilata kunnossapidosta kohteeseen myös työnaikaiset liikennemerkit. Vaikka työalue oli merkitty hyvissä ajoin liikennemerkein ja kadunvarsipysäköinti oli kielletty, autoja oli silti usein pysäköitynä työalueella. Autojen lähisiirroista huolehti yleensä levitysryhmän työnjohto, mutta kunnossapidon tilaaja maksoi kustannukset. Päällystepalvelut eivät laskuttaneet kunnossapitoa erikseen autojen siirrosta koituneesta työstä, vaikka päällystepalveluiden työntekijä joutui usein vastamaan lähisiirroista. Usein kohteissa tarvittiin myös liikenteenohjaajia, jotka olivat joko kunnossapidon tai levitysryhmän työntekijöitä. Levitysryhmän työnjohto suunnitteli työnaikaiset liikennejärjestelyt. Rakentamispalvelun kohteet olivat yleensä kohteita, jossa kadun kerroksia oli uusittu. Näin ollen alue oli usein rajattu työmaaksi. Ennen asfaltointia, rakentamispalvelut järjestivät kohteesta pohjien luovutuksen. Luovutuksessa kirjattiin ylös luovutushetkellä kohteen ominaisuudet ja kohteessa tehtävät työt. Tavanomaisesti asfaltointi tehtiin sitomattomalle pohjalle, joten liimausta ei tarvittu. Poikkeuksena oli Automiehenkatu, jossa asfaltointi tehtiin vanhan asfaltin päälle, ja kadun uusi profiili luotiin tasausmassalla. Kuviossa 2 on jaettu tehdyt kohteet kahteen ryhmään töiden tilaajien mukaan. Rakentamispalvelun kohteita oli noin puolet enemmän verrattuna kunnossapidon kohteisiin. Kuvaajassa käytetyt luvut ovat kohteista saatu-

23 23 jen tuottojen keskiarvoja päivää kohden. Tarkastelun ulkopuolelle jäi muutama päivä, jolloin samana päivänä tehtiin kummankin tilaajan kohteita. Tilaajien vertailu 100,00 50,00 52,89 Tuotto ( /pv) 0,00-50,00-100,00 RAPA KUPA -150,00-200,00-163,55 KUVIO 2. Rakennuspalvelujen (rapa) ja kunnossapitopalvelujen (kupa) kohteiden tuoton päiväkohtaiset keskiarvot ( /pv) Kuvaajan 2 perusteella kunnossapitopalvelun työt olivat keskimäärin kannattavampia. Rakentamispalvelun töiden tuoton kannattavuutta saattaa heikentää se, että niiden kohteet olivat rakentamisen aikatauluista johtuen vuodenaikaan sidottuja. Tämän johdosta alkukaudesta valmistuu pienempiä kohteita tai kohteiden osa-alueita, joita on vaikeampi saada levityksen kannalta tuottavaksi. Kunnossapidon kohteet olivat tältä osin tasalaatuisempia. Levitysryhmän töiden aloittaminen viivästyi harvemmin kunnossapidon kohteissa, sillä aikatauluihin vaikuttavia epävarmuustekijöitä oli vähemmän. Rakentamispalvelun suurimpia kohteita oli Automiehenkatu, jossa levitysryhmä asfaltoi kadulle uuden profiilin tasausmassalla. Kohde ei ollut kauttaaltaan valmis päällystettäväksi, kun ryhmä aloitti työt. Levitystöitä tehtiin palasina eri puolella työmaata siellä, missä oli mahdollista asfaltoida. Suuri osa kuluista kertyi työntekijöiden palkoista. Tämän vuoksi kohteet olisi pitänyt suunnitella niin, että tonnimäärät päivää kohden olisivat olleet suuremmat. Kustannuksia toivat myös eri syistä johtuvat odottamiset.

24 24 Levitysryhmä joutui odottamaan, jos: - massa-auto viivästyi - massaa ei ollut koko ajan saatavilla - työmaalla ilmeni viivästys - tapahtui konerikko - sää oli huono Levityspaksuus ja asfalttimassan laatu Asfalttimassan laatu ja levityspaksuus vaikuttavat merkittävästi kustannuksiin. Eri asfalttilaaduilla on omat yksikköhintansa, koska niiden levittäminen on erilaista. Levitysleveys ja -paksuus vaikuttavat suoraan levitystehoon. Eri massalaatuja voi levittää tilanteesta riippuen myös eri nopeudella. Näiden tekijöiden vuoksi tuottavuustarkastelu edellyttää myös massan laadun tarkastelua. Tarkoituksena oli selvittää, miten massan laatu vaikuttaa levityksestä saataviin tuottoihin. Kun vertaillaan asfalttimassojen tuottavuutta keskenään, on otettava huomioon, että kyseessä on keskiarvojen vertailu. Esimerkiksi päiviä, jolloin levitettiin pelkästään pohjamassaa, oli eri määrä kuin päiviä, jolloin levitettiin esimerkiksi pohjamassaa ja tasausta. Mitä enemmän lukuja keskiarvoon saadaan, sitä paremmin epävarmuustekijät hukkuvat lukujen määrään. Seuraavasta kuvaajasta (kuvio 3) ei selviä lisätöiden tuomia haasteita. Esimerkiksi päivänä, jolloin levitettiin ensin tasausmassaa ja sen jälkeen kulutuskerrosta sata kilogrammaa neliölle, oli saatettu asentaa lujiteverkko kerrosten väliin. Toisaalta verkolle oli asetettu erillinen yksikköhinta, eikä sen pitäisi vaikuttaa alentavasti tuottoon. Keskiarvoista ei selviä myöskään, oliko työmaalla ilmennyt konerikkoja, viivästymisiä, lyhennettyjä päiviä tai työmaalta toiselle siirtymisestä johtuvia kustannuksia. Myös levitysleveys (2,5 m 5 m) vaikuttaa tuottoon merkittävästi, eikä se ilmene kuvaajasta. Asfaltin levityspaksuus näkyy kuvaajasta. Siitä ei kuitenkaan näy tasausmassan levityspaksuus, koska sen kilomenekki neliötä kohden vaihtelee. Vertailun avulla nähdään kuitenkin eri massojen levityksestä saatavan päivittäisten tuottojen keskiarvot.

25 25 Kuviossa 3 jako on tehty levityspaksuuden mukaan. Tällä tavoin saadaan yhdistettyä eri massalaatuja, joiden yksikköhinnat ja levityspaksuus voivat olla samat. Yhdistelyn avulla kuvaajasta saadaan yksinkertaisempi, ja sitä on helpompi tarkastella. Jos kaikki massalaadut olisi vertailtu erikseen, niiden otos olisi jäänyt niin pieneksi, ettei vertailua olisi voinut tehdä. 50 kg/m 2 tarkoittaa, että siihen kuuluu kaikki kulutuskerroksen massalaadut, jota levitetään noin kahden senttimetrin kerros (esim. AB 11/50 MP ja SMA 11/50). 100 kg/m 2 pitää sisällään ne kulutuskerroksen massalaadut, joita levitetään noin neljän senttimetrin paksuudelta (esim. AB 11/100, AB 16/100 ja SMA 16/100). 150 kg/m 2 pitää sisällään kaikki pohjamassat eli kantavan kerroksen sidotun osan. Massalaatuja ovat esimerkiksi ABK 22/125 ja ABK 32/150. Tasausmassan levityspaksuus ei ole vakio. Päivät, jolloin levitettiin enemmän kuin vain yhtä massalaatua, on yhdistetty omaksi osaksi. Kuvaajassa ei eritelty, mikä osuus milläkin asfalttimassalla on kyseisenä päivänä sellaisina päivinä, jolloin levitettiin eri massalaatuja. Kuvaajasta ei ilmene myöskään se, montako eri työmaata kunkin päivän aikana on ollut. Kuvaajassa olevat luvut ovat kyseisen asfalttimassan tuottojen keskiarvoja päivää kohden.

26 26 Asfalttimassojen ja levityspaksuuden vertailu 50kg/m² 1555,68 150kg/m² + TAS TAS 150kg/m² 100kg/m² + 150kg/m² 50kg/m² + TAS 849,69 664,60 274,04 183,96 55,41 50kg/m² + 150kg/m² + TAS 100kg/m² 100kg/m² + TAS 50kg/m² + 100kg/m² + TAS -771,79-929, , , , ,00 0, , ,00 Tuotto ( /pv) KUVIO 3. Asfalttimassan levityspaksuuden vaikutus tuoton määrään ( /pv) Kuvion 3 mukaan päivät, jolloin tehtiin pelkästään massapintausta, eli levitettiin 50 kilogrammaa neliölle, olivat tuottavimpia. Keskiarvoltaan toisena olivat päivät, jolloin tasattiin ja levitettiin pohjamassaa 150 kilogrammaa neliölle. Kolmanneksi tuottavimpia olivat päivät, jolloin levitettiin pelkästään tasausmassaa. Suurinta tappiota tuottivat päivät, jolloin levitettiin: kg/m 2 kulutuskerrosta sidotulle alustalle - tasausmassaa ja 100 kg/m 2 kulutuskerrosta - tasausmassaa, 50 kg/m 2 massapintausta ja 100 kg/m 2 kulutuskerrosta - tasausmassaa, 150 kg/m 2 pohjamassaa ja 50 kg/m 2 massapintausta.

27 27 Juuri tuottavuuden puolelle pääsivät päivät, jolloin levitettiin: - pelkästään pohjamassaa (150 kg/m 2 ) - tasausmassaa ja massapintausta (50 kg/m 2 ) - pohjamassaa ja 100 kg/m 2 kulutuskerrosta. Tuottavimmat päivät olivat kuitenkin lukumäärällisesti vähäisimpiä ja tavanomaisesta poikkeavia päiviä. Sellaisia päiviä, jolloin käytettiin vain yhtä massan laatua, oli 21. Päiviä, jolloin käytettiin useampaa kuin yhtä massan laatua, oli 26. Sellaisina päivinä, jolloin levitettiin useampaa massalaatua, saatettiin olla myös useammalla työmaalla. Tällöin myös siirrosta koitui kustannuksia. Sellaiset päivät olivat harvinaisia, jolloin levitettiin pelkästään massapintausta. Ne kuvaavat kuitenkin, että sellainen suuri työmaa tuottaa voittoa, jossa samaa massaa saa levittää katkeamatta koko päivän. Myös päivät, jolloin tehtiin pelkästään tasausta, sisälsivät kohteita, joihin tasausmassaa voitiin levittää nopeasti monta tonnia. Myös tämä näyttäisi olevan tuottavaa Päiväkohtainen massamäärä Levitystyössä saadaan tuloja levitetyn asfalttimassan ja lisätöiden mukaan. Tuoton määrään vaikuttavia muuttuvia kustannuksia syntyi työntekijöistä, massaautoista sekä yleis- ja yhteiskustannuksista. Kiinteitä kustannuksia syntyi levitysryhmän kaluston kuluista. Työntekijöiden ja massa-autojen kustannukset muuttuivat kohteen mukaan riippuen tehtyjen tuntien määrästä, mutta kaluston kustannukset pysyivät samana. Näin ollen tietty määrä kustannuksia syntyi jo ennen kuin yhtään massaa oli levitetty. Kuviossa 4 on havainnollistettu asfalttimassan päivittäisen menekin vaikutusta tuoton suuruuteen. Päivittäinen menekki on jaettu kuuteen ryhmään. Päivät, jolloin asfalttimassaa levitettiin alle sata tonnia päivässä, ovat vasemman puoleisena. Päiväkohtaiset massamenekit suurenevat kuviossa oikealle. Päiviä oli 47, joista 20 sijoittui päiväkohtaisen menekin kohdalle. Kaikkien massamenekkien tuottojen suuruudet ovat siihen kuuluvien päivien keskiarvoja.

28 28 Päiväkohtainen tuotto 2000, , ,00 500,00 0,00-500, , ,00 Massamenekin vaikutus tuottoon < > 300 Päiväkohtainen massamenekki (tn) KUVIO 4. Asfalttimassan menekin (tn) vaikutus tuoton suuruuteen ( /pv) Kuvioista 4 selviää, että vaikka työt ovat erilaisia ja eri massalaaduilla on omat yksikköhintansa, tulos näyttää silti lähes johdonmukaiselta: mitä suurempi päivittäinen massamenekki, sitä suurempi on tuoton suuruus. Päivät, jolloin massamenekki oli alle sata tonnia, näyttävät olevan vähemmän tappiollisia kuin päivät, jolloin päiväkohtainen massamenekki oli tonnia. Tämä voi johtua siitä, että alle sadan tonnin joukossa oli kohteita, jotka ovat kannattavia pienestä massamenekistä riippumatta. Esimerkiksi pienen alan korotus saattaa olla tekijä, joka sanelee kannattavuuden tällaisissa kohteissa. Kohteen erityispiirteistä ja sen tuottavuudesta tulisikin olla tietoinen ennen työmaan vastaanottamista Massalaadut Seuraavaksi tarkastellaan, mitkä ovat eri massalaatujen päiväkohtaiset vähäisimmät levitysmäärät, jotta levitystyö olisi tuottavaa. Oletuksena on normaalipituinen työpäivä tavanomaisella levityskalustolla, -kokoonpanolla sekä kolmella massa-autolla. Pienen alan korotusta ei ole otettu huomioon. Massalaadut valittiin yksikköhinnan ja massan levitysominaisuuksien perusteella. Toiston vuoksi osa massalaaduista jätettiin vertailematta, koska niiden tulokset on nähtävissä samankaltaisista vertailuista. Esimerkiksi asfalttimassan raekoolla ei ole tässä tapauksessa merkitystä, jos levityspaksuus ja yksikköhinta olivat samat. Lisä-

29 29 töiden vaikutusta tuottoon ei otettu huomioon. Ensimmäisenä tarkastelussa oli tasausmassana käytettävä asfalttibetoni, jonka kiviaineksen maksimiraekoko on 16 millimetriä (AB 16 TAS). Toisena tarkasteltavana oli massapintaukseen käytettävä asfalttibetoni, jonka maksimiraekoko on 11 millimetriä (AB 11 MP). Massapintauksessa asfalttia levitettiin kilogrammaa neliötä kohden. Kolmantena vertailtavana oli massapintauksena levitettävä kivimastiksiasfaltti, jonka maksimiraekoko on 11 millimetriä (SMA 11 MP). Viimeisenä massalaatuna tarkastelussa oli asfalttibetoni, jonka maksimiraekoko on 16 millimetriä. Sitä levitettiin sata kilogrammaa neliötä kohden (AB 16/100). Laskennassa käytettiin vain yhtä massalaatua päivää kohden. Kuviosta 5 selviää, kuinka AB 16 tasausmassan päiväkohtainen levitysmäärä vaikuttaa levityksestä saataviin tuottoihin. Tasausmassaa tulisi levittää 171,5 tonnia päivässä, jotta levitys olisi tuottavaa. Liimausta ei huomioitu laskennassa. Usein tasaus oli kuitenkin vain osa kohteessa tehtävää levitystyötä ja arviointi kohteen kannattavuudesta tulee tehdä tapauskohtaisesti. Automiehenkatu oli kuitenkin tasausmassan määrässä poikkeus, ja vertailu on apuna tämänkaltaisten kohteiden kannattavuusarvioissa ,00 AB 16 TAS 1 500, ,00 Tuotto ( /pv) 500,00 0,00-500, , , ,00 Levitettävä massamäärä (tn/pv) KUVIO 5. AB 16 tasausmassan päiväkohtaisen levitysmäärän vaikutus tuottoon ( /pv)

30 30 Kuviossa 6 on AB 11 massapintauksen päivittäisen massamenekin suhde tuoton suuruuteen. Massapintauksen massamäärien tuottavuuden laskelmiin otettiin mukaan liimauksen vaikutus. Liimaruiskun tuomia kustannuksia ei ole huomioitu laskennassa. Massaa tulisi levittää vähintään 144 tonnia päivässä, jotta levitys olisi tuottavaa AB 11 MP Tuotto ( /pv) Levitettävä massamäärä (tn/pv) KUVIO 6. AB 11 massapintauksen päiväkohtaisen levitysmäärän vaikutus tuottoon ( /pv) SMA 11 massapintauksen kuvaajasta (kuvio 7) näkyy päiväkohtaisen massamäärän vaikutus tuottoon. Myös kivimastiksin massapintauksen tuottavuuden laskelmiin otettiin mukaan liimauksen vaikutus. Liimaruiskun tuomia kustannuksia ei huomioitu laskennassa. Päiväkohtainen levitysmäärä tulisi olla vähintään 137,5 tonnia, jotta levitys olisi tuottavaa.

31 SMA 11 MP Tuotto ( /pv) Levitettävä massamäärä (tn/pv) KUVIO 7. SMA 11 massapintauksen päiväkohtaisen levitysmäärän vaikutus tuottoon ( /pv) Kuvio 8 havainnollistaa, kuinka levitettäessä 100 kg/m 2 AB 16 asfalttimassan määrä vaikuttaa tuoton suuruuteen. Levitykseen ei otettu huomioon liimauksen vaikutusta. Massaa tulisi levittää 242,5 tonnia päivässä, jotta levitys olisi tuottavaa AB 16 / Tuotto ( /pv) Levitettävä massamäärä (tn/pv) KUVIO 8. AB 16/100 päiväkohtaisen levitysmäärän vaikutus tuottoon ( /pv)

32 32 Kuvaajista selviää, miten eri asfalttimassalaadut vaativat eri päiväkohtaisen levitysmäärän ollakseen tuottavia. Jokaisella massalaadulla on omat ominaisuutensa, jotka vaikuttavat siihen määrään, kuinka paljon tietyssä ajassa pystytään levittämään. Levitettävään massamäärään vaikuttavat muun muassa levitysleveys, levitysnopeus ja levitettävän massan paksuus. Lisätöiden vaikutus tuottoon pitää arvioida kohdekohtaisesti riippuen lisätöiden vaikutuksesta esimerkiksi levitysnopeuteen Lisätyöt Lisätyöllä tarkoitetaan kohteeseen kuuluvia muita töitä levityksen lisäksi. Alustan liimausta ei tässä yhteydessä katsota lisätyöksi, vaan liimausta tarkastellaan erikseen omassa luvussa. Lisätöitä voivat olla vesijohtojen sulkuventtiilien tai kaivonkansien piikkaukset tai vaihdot, lujiteverkon asentaminen (kuva 2) tai erikoistyö. Lisätöistä tulo saadaan kunkin lisätyön yksikköhinnan ja esimerkiksi kappalemäärän mukaan. Menoja lisätöistä kertyy lähinnä työhön käytettävästä ajasta eli henkilöstön palkoista. Tarkoituksena oli saada selville kannattaako lisätöitä tehdä levityksen yhteydessä vai tulisiko ne järjestää muun toimijan työnä. Esimerkiksi kelluvien kaivojen irtipiikkauksesta oli poikkeavia käytäntöjä. Länsi-Tampereella kaivot oli yleensä piikattu valmiiksi, kun taas itäpuolella ei. Lisätyöt eivät suoranaisesti ratkaisseet, oliko kohde kannattava vai ei, mutta vertailun avulla sen mahdollisia vaikutuksia tuoton suuruuteen voidaan arvioida. Vertailu ei myöskään tarkastele pelkästään lisätöiden kannattavuutta, vaan luvut ovat päivittäisten tuottojen keskiarvoja, joissa lisätyöt ovat vain osatekijöitä. Tarkastelu ei ota kantaa siihen, mitä kustannuksia esimerkiksi kaivoista syntyy välillisesti. Jos kaivo joudutaan piikkaamaan, siitä saadaan tietty summa ja työhön kuluu tietty aika ja vaatii tietyn kaluston ja työntekijämäärän. Myös kaivon nostaminen vaatii tietyn määrän työntekijöitä ja tietyn ajan. Tämä kustannus taas on otettu huomioon kunkin asfalttimassan yksikköhinnassa.

33 33 KUVA 2. Lujiteverkon asentaminen (Kuva: Sami Ruski 2010) Kuviossa 9 vertaillaan päiviä, jolloin tehtiin ja jolloin ei tehty lisätöitä. Vertailussa ovat mukana sekä kunnossapidon työt että rakentamispalveluiden työt. Luvut ovat päiväkohtaisten tuottojen keskiarvoja. Lisätyöt saattoivat ajoittua tietylle päivälle, vaikka kohteessa olisi työskennelty pidempään. Tämä saattaa väärentää tulosta, mutta toisaalta oikein hinnoiteltuna sen ei pitäisi muuttaa tulosta. Lisätöiden vaikutus 200,00 100,00 49,31 Tuotto ( /pv) 0,00-100,00-200,00 Lisätöitä Ei lisätöitä -300,00-400,00-369,38 KUVIO 9. Lisätöiden vaikutus päiväkohtaiseen tuottoon ( /pv)

34 34 Kuvion 9 mukaan kohteet, joissa tehtiin lisätöitä, olivat tuottoisampia kuin kohteet, joissa lisätöitä ei tehty. Rakentamispalvelulla oli kohteita, jotka eivät sisältäneet lisätöitä, koska ne saattoivat olla sitomattomalle alustalle levitettäviä kohteita. Tällöin tuoton suuruuden määräsi muun muassa massan yksikköhinta, levitettävä nopeus, levitysleveys ja levityspaksuus. Kuvion 10 vertailussa ovat päivät, jolloin tehtiin vain kunnossapitopalvelujen töitä. Luvut ovat päiväkohtaisten tuottojen keskiarvoja, ja vertailussa ovat päivät, jolloin tehtiin lisätöitä ja päivät, jolloin niitä ei tehty. Kunnossapitopalveluiden lisätöiden vaikutusta tuottoon vertailtiin, koska eri kunnossapitoalueilla oli eri käytäntöjä lisätöiden teettämisen suhteen. Tästä syystä on hedelmällistä tarkastella lisätöiden vaikutusta päiväkohtaiseen tuottoon. 600,00 Lisätöiden vaikutus (kupa) 550,30 500,00 400,00 Tuotto ( /pv) 300,00 200,00 100,00 0,00-100,00-200,00-43,45 Lisätöitä Ei lisätöitä KUVIO 10. Kunnossapitopalveluiden lisätöiden vaikutus päiväkohtaiseen tuottoon ( /pv) Kuvion 10 mukaan kunnossapidon kohteet, jossa oli mukana lisätöitä, olivat vähemmän tuottavia kuin kohteet, joissa ei tehty lisätöitä. On kuitenkin huomionarvoista, että tarkastelu tehtiin päiväkohtaisten listojen perusteella. Jotta saataisiin lisätöiden todellinen vaikutus tuottoon, asiaa tulisi tarkastella yksityiskohtaisemmin.