Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 10 Keisarillisen Majesteetin armollisen esityksen johdosta, joka koskee leimasuostuntaa.

Transkriptio

1 1907. V. M. Esit N:o 9. Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 10 Keisarillisen Majesteetin armollisen esityksen johdosta, joka koskee leimasuostuntaa. Eduskunta on pöytäkirjanotteella viime toukokuun 31 päivältä lykännyt tämän armollisen esityksen Valtiovarainvaliokuntaan, joka myös on saanut tiedokseen lähetekeskustelussa asiasta annetut lausunnot. Niinikään on Valiokunta saanut kysymyksen käsittelyssä Keisarillisessa Senaatissa syntyneet asiakirjat. Sen järjestyksen mukaan, jonka Valtiovarainvaliokunta on hyväksynyt suostunta-asiain käsittelylle, on Valiokunta ottanut tämän asian valmisteltavaksi edellyttäen, että leimasuostunta myöskin vuodeksi 1908 havaitaan tarpeelliseksi valtiomenojen suorittamiseen. Leimavero, joka useissa Europan maissa on valtiolle varsin tärkeä tulolähde, ei ole Suomen valtiotaloudessa kohonnut suureen merkitykseen. Verkalleen tulomäärältään kohoavana se ei 1880-luvun keskipaikoille asti tuottanut kuin korkeintaan 800,000 markkaa vuodessa (brutto); sitten se hitaasti oli nousemassa, tuottaen vuonna 1894 lähes l, 150,000 markkaa. Osaksi leima-asetuksen silloin tehdyn uudistuksen johdosta, osaksi ja varsinkin vuosiksi säädetyn vekseleistä suoritettavan leimamaksun avulla tuotti

2 V. M. Esit. N:o 9. tämä suostunta mainittuina vuosina lähes l,800,000 markkaa kokonaistuloa vuodessa (siitä vekseleistä noin 200,000 markkaa). Seuraavilla valtiopäivillä 1897 poistettiin kuitenkin vekselileima; sen sijasta perunkirjoituskirjoja koskevat määräykset varovaisen uudistuksen kautta tehtiin tuottavammiksi: verovapauden raja, ennen 500 markkaa, korotettiin tosin silloin 1,000 markaksi, mutta kun toiselta puolen lisättiin kolme verotusastetta sekä korotettiin kaukaisten sukulaisten suoritettava lisämaksu 200 /o:sta 300 %:ksi, saatiin täten lisätuloja; erään suuren verotettavan perinnön tähden leimasuostunta äkkiä vuonna 1899 nousi lähes 2,500,000 markkaan, aletakseen sitten noin 1,800,000 markkaan vuotta kohti. Viimeisten vuosien tulomäärä on, kuten esityksestä selviää, tehnyt keskimäärin 1,990,000 markkaa, ja on tämä summa entisten määräysten voimassa pysyessä laskettu kohoavan noin 5 %:lla vuodessa. Armollisessa esityksessä lasketaan, että leimasuostunta nykyään voimassa olevain määräysten mukaan antaisi vuonna 1908 kokonaistuloa 2,300,000 markkaa. Tähän laskuun lienee vaikuttanut se seikka että verovapauden raja, milloin perinnönjättäjältä on jäänyt puoliso tai rintaperillinen, heinäkuun l päivästä 1906 on ollut entistä korkeampi, 3,000 markkaa. Tarjona olevasta tilastosta päättäen on täten vapautettu osa pesiä ollut lähes 63 % koko luvusta (2,491 : 3,967), mutta sen johdosta verottamatta jäänyt omaisuus ei näytä olleen suurempi kuin 8 % koko ilmoitetusta määrästä. Kun armollisessa esityksessä ehdotetaan, että nykyinen leima-asetus muutoksitta hyväksyttäisiin edelleen noudatettavaksi, ei Valiokunta ole voinut olla huomauttamatta, että leima! ainsäädäntömme semmoisenaan on sangen puutteellinen. Itse järjestyksensä ja muotonsa puolesta se aiheuttaa tärkeitä muistutuksia. Sekin epätäydellinen tilasto, joka on liitetty esitykseen, osottaa, että

3 1907. V. M. Esit. N:o 9. 3 useat leima-asetuksessa luetellut veroluokat ovat vailla kaikkea raha-asiallista merkitystä: muutamat määräykset, esim. ne, jotka tarkoittavat karusellien, positiivinsoittajain y. m. s. verottamista, ovat aiheuttaneet pitkiä keskusteluja valtiopäivillä, mutta eivät vuodessa tuota kuin jonkun tuhatmäärän markkaa; muutamista asetuksessa erikseen luetelluista määräyksistä ei vuotuinen tulos näy olleen kuin parikymmentä markkaa. Ilmeisesti olisi parasta poistaa sellaiset veroluokat, jotka tuottavat sekä viranomaisille että veronmaksajille vaivaa ja mutkia, tekemättä valtiolle sanottavaa tai mitään hyötyä. Ylipäätään olisi tämän veronkantomuodon järjestämisessä pyrittävä suurempaan yksinkertaisuuteen ja selvyyteen. Tulojen hankkiminen valtiolle on nyt puheena olevain rasitusten tarkoituksena, ja senpä tähden tulisi keskittää leimamaksu harvempiin mutta todellakin tuottaviin tulolähteisiin, joita olisi käytettävä valtion hyväksi verotarpeen mukaan. Ryhmittäessä nykyänsä leiman muodossa suoritettavia maksuja niiden laadun mukaan näkee heti, että oikeudenhoidosta ja hallinnosta otetut maksut, mitkä kohtaavat kaikkia kansanluokkia, ovat tulomäärältään tärkeimmät. Mutta mikäli valtion tarve aiheuttaa leimaveron kohottamista, on tietenkin pidettävä silmällä sellaisia tapauksia ja verotusesineitä, joiden perusteella verotus varmemmin ja täydellisemmin on järjestettävissä maksajan todellisen maksukyvyn mukaan. Omaisuuden siirtyminen perinnön kautta henkilöltä toiselle tulee silloin etupäässä huomioon, sillä siihen kohdistuvat maksut muodostuvat varallisuusveroksi. Europan edistyneemmät kansat ovat siinä tarkoituksessa laatineet varsinaisia perintölakeja, mutta meillä tämä verotus vielä on järjestetty leimamaksun muotoa käyttämällä. Leimavero, joka kohdistuu vekseleihin, maksukuitteihin ja yleensä sellaisiin toimiin,

4 V. Ai. Esit N:o 9. joiden kautta omaisuus siirtyy kädestä toiseen, olisi samoin varsin tehokas keino verotulojen enentämiseksi, missä valtion tarve sitä vaatii. Kun ei ole valtiopäiväin asia valmistaa laajalle meneviä uudistuksia tällä lainsäädäntöalalla, on Valiokunta yksimielisesti arvellut, että Hallituksen tulisi mitä pikemmin ryhtyä toimeen, jotta leima-asetus uudistettuna voitaisiin jättää Eduskunnan tarkastettavaksi. Valiokunnan enemmistö on kuitenkin havainnut tarpeelliseksi jo tällä kertaa ottaa korjattavaksi suurimman epäkohdan nykyisessä asetuksessa, koska vielä kulunee vuosi, ehkäpä kaksikin, ennenkuin perinpohjainen uudistus tässä kohden on aikaansaatavissa. Jo Eduskunnan lähetekeskustelussakin pantiin tähän kohtaan huomiota, ja periaatteellisesti selvä vaatimus näyttää siinä olevan verrattain helposti toteutettavissa. Perurikirjoituslcirjoja verotetaan nykyisten määräysten mukaan nousevaa asteikkoa noudattamalla, mutta ainoastaan pienempää varallisuutta pidetään siinä silmällä, ja asteikko päättyy niin pian kuin suurempaan varallisuuteen tullaan. Aina 50,000 markan varallisuuteen asti korotetaan veromäärä kultakin tasaiselta kymmentuhannelta 0,i / 0 :lla; sitten seuraa kaksi astetta joissa on 15,000 markan lisäys, ja tämän jälkeen varallisuuden korotus luetaan asteissa 20,000 ja 50,000 markkaa sekä veronlisäys asteissa 0,2 ja 0,2 %:ia; tämän rajan yli päästyä kohoaa veroasteikko vihdoin 0,3 /o:ia ja pysähtyy siihen. Aihetta kyllä on muistutukseen, etteivät nämä veromääräykset ole aivan sopivat, mutta pahin johdonmukaisuuden puute on joka tapauksessa siinä, ettei 150,000 markan varallisuudesta ylöspäin enää katsota mitään asteikon korottamista tarpeelliseksi. Sen sijasta että järkiperäinen verotus koittaa sovittaa verokuorman verotettavan maksukyvyn mukaan, noudattaen ylenevää eli progressivista asteikkoa, on nykyisessä leima-asetuksessamme päinvastoin ylennetty

5 1907. V. M. Esit. N:o 9. 5 veroa alemmissa varallisuusluokissa, mutta kun tullaan niihin säästöihin, jotka meillä vallitsevien varallisuusolojen mukaan ovat rikkautena pidettävät, 150,000 1,000,000 markkaan tai suurempaan määrään, ei veroasteikko enään kohoa, vaan kannetaan veroa l markka 50 penniä joka sadan markan säästöltä. Ainoastaan kaukaisempia sukulaisia tai perijöitä, jotka eivät ole vainajan kanssa ensinkään sukua, kohtaava vero voi tästä vielä kohota, nimittäin aina 300 / 0 :ia taksassa mainittua määrää korkeammalle, eli siis 6 / 0 :iin. Mimmoisiksi määräykset todellisuudessa muodostuvat, sen näkee esitykseen liitetystä, tosin vaillinaisesta eikä täydelleen luotettavasta tilastosta: korkeimman luokan pesät, keskimäärin 390,000 markan suuruiset, ovat valtion hyväksi suorittaneet veroa keskimäärin lähes 5,800 markkaa kukin, vaikka silloin on otettu lukuun sekä rintaperillisten että kaukaisimpain sukulaisten osuus. Tämä perintövero on esitetystä tilastosta päättäen tehnyt noin 0,8 /o verotettujen perintöjen arvosta. Vertauksen vuoksi sopinee mainita, että muissa maissa kaiken perintöveron kautta saavutetun verotulon suhteellinen määrä, siis sekä pienimpäin että huokeimmin verotettujenkin taakka lukuun otettuna, nousee melkoista korkeammalle: Perintöveron lasketaan vuosina tehneen Tanskassa keskimäärin 2,i %:ia koko verotetusta varallisuudesta. Ranskassa oli se 3,3 /olia sekä Italiassa, Hollannissa, Belgiassa ja Englannissa paljon korkeampi, viime mainitussa maassa 6,4 /o:ia. Nyt mainittu vertailu on sitä paitsi Suomelle epäedullisempi kuin mainituista luvuista voisi päättää, sillä muualla on pyritty ja päästy siihen, että perintö tulee oikean arvonsa mukaan verotettavaksi; meillä sitä vastoin on yleisenä tapana ottaa perunkirjoitusarvot niin alhaisiksi, että maksettu vero itse asiassa ei vastaa kuin osaa lain mukaan laskettavasta summasta.

6 V. M. Esit. N;o 9. Miltei kaikkialla verotetaan siis perintöjä, suurempia varsinkin, paljon ankarammin kuin Suomessa, ja vanhentunutta verojärjestelmäämme korjattaessa tämä epäkohta ilmeisesti on ensimäisten joukossa otettava huomioon. Suotavinta tietysti olisi kerrassaan saada tällä alalla täydellinen parannus aikaan, mutta kun sellainen uudistus vaatii enemmän aikaa kuin mitä tällä haavaa on käytettävissä ja vähempikin korjaus toistaiseksi olisi parempi kuin ilmeisten epäkohtain säilyttäminen, on Valiokunnan enemmistön mielestä paikallaan nykyistä leima-asetusta voimassa pysytettäessä tehdä siihen sellainen lisäys, että yllämainittua asteikkoa jonkun matkaa jatketaan ylöspäin entisten perusteiden mukaan. Jos kutakin 50,000 markkaa kohti, millä perinnön summa kasvaa, luettaisiin veroa lisää 0,3 /o:ia, ja tämä nousu jatkuisi joko puoleen tai kokonaiseen miljoonaan, tultaisiin joko 3,6 tai 6,6 /o:in verotukseen, milloin rintaperillisten osa on verotettava. Tämmöinen yhteiskunnan hyväksi tuleva verotus, suuren omaisuuden siirtyessä toiselle, ei suinkaan ole oikeudeton. Tuntuvammaksi verotus tietenkin kävisi niissä tapauksissa, jolloin perintö menee kaukaiselle sukulaiselle tai perilliselle, joka ei ole luonnon siteillä ollut perinnönjättäjään liittynyt; mainittujen ehdotusten mukaan verotus siinä tapauksessa voisi nousta joko 14,4 tai 26,4 /o'.iin asti. Ei äärimmäisissäkään tapauksissa jouduta mihinkään todella moitittavaan liiallisuuteen, koska tuollainen omaisuuden vähennys kohtaa ainoastaan sellaisia henkilöitä, jotka aivan satunnaisista syistä ja ilman omaa ansiotaan joutuvat rikkauden haltijoiksi. Odotettavalle täydelliselle veroref onnille voi tästä muutoksesta olla jonkunmoista johtoa, vaikka saattaakin osottautua tarpeelliseksi muodostella asteikkoa toisten kuin tähän asti noudatettujen periaatteiden mukaan. Valiokunnan enemmistö on siis päättänyt ehdottaa,

7 1907. V. M. Esit. N:o 9. 7 että veroasteikon nousua jatkettaisiin yhden miljoonan määrään saakka. Tätä muutosta vastaan on Valiokunnassa tehty muistutuksia. On muun muassa arveltu, että nykyiset epäkohdat täten kasvaisivat entistään suuremmiksi, vieläpä että suurempia varallisuuksia ankaran verotuksen välttämiseksi siirrettäisiin maasta pois. Valiokunta ei kuitenkaan ole voinut nähdä muuta, kuin että tässä pelossa on paljonkin liioittelua. Tulee kyllä vaikeaksi perintöjen arvioimisessa saada pitkän käytännön kautta juurtuneet väärinkäytökset poistetuiksi, mutta kun nyt ehdotettu johonkin määrin kovennettu verotus on johdonmukainen seuraus entisistä periaatteista, eikä siis voi oikeudentuntoa loukata, ja kun se olisi kohdistuva muutamiin harvoihin, ja sentähden suhteellisesti huomattuihin perintöihin, ei väärinkäytöksiä saata syntyä yhtä helposti kuin jos uudet määräykset kohdistuisivat kaikkiin perinnönsaajiin, kuten täydellisen perintöveroreformin yhteydessä laaditut säännökset voisivat kohdistua. Ei voi kieltää, että perintövero, luonteeltaan oikeuden mukaisena, lisäksi toimeenpanossaan perustuu yleisesti tunnettuihin tai vaikeasti salattaviin tosiasioihin, kuolemantapaukseen ja tehtävään perinnönsiirtoon, kun sitä vastoin useissa muissa tapauksissa verotusesine on kylläkin vaikeasti tavattavissa. Mitä kaukaisempi perinnönjättäjän ja perinnönsaajan väli on ollut, sitä vähemmän on syytä olettaa, että edellinen pidättääkseen valtion vero-osan ryhtyisi joko ennakolta luovuttamaan maisuutensa toisille, ehkä hänelle vieraille henkilöille, tai siirtämään sitä muuanne. Rikkauksien viemistä maasta ei ole peljättävissä ennenkuin tämä verotus meidän maassamme tulisi tuntuvasti kovemmaksi kuin muualla, lähinnä naapurimaissa. Mutta jos asian todellinen tila otetaan huomioon ja erikseen muistetaan, miten tarkasti ulkomailla pidetään silmällä annettujen määräys- Valtiavarainvaliokunnan mietintö N:o 10.

8 V. M. Esit N:o 9. ten noudattamista, täytynee tunnustaa, että tämä vaara on verrattain vähäinen. Koska myös on mainittu, miten ehdotettu muutos voisi suurten kiinteimistöjen omistajiin tai oikeudenomisjiin vaikuttaa, riittänee huomautus, että velat, joko kiinnitetyt tai kiinnittämättömät, luetaan pois pesän verotettevaa osaa määrättäessä. Tällaisten pesäin selvitys ei missään tapauksessa voi kohdata esteitä, jos nykyinen alhainen leimavero ehdotettuun määrään korotetaankin. Kun nykyinen leima-asetus täten täydennettynäkin arvattavasti pian tulee uudistettavaksi, on tietysti otettava huomioon eräs nykyisistä määräyksistä aiheutuva epäkohta, joka muutamissa tapauksissa saattaa tulla tuntuvaksi. Kun verotus luetaan perinnön koko määrän eikä jokaisen perijän osuuden mukaan, joudutaan nimittäin erityisissä tapauksissa siihen, että suuremman, mutta useihin osiin jaettavan perinnön osakkaat tulevat suorittamaan kukin enemmän kuin yhtä suuren perinnön saanut, jonka perinnön kokonaissumma kuuluu helpommin verotettavaan luokkaan. Vaikkei koskaan voi sellaisia kohtuuttomuuksia kokonaan välttää, tunnustettanee kuitenkin suotavaksi, ettei niitä lainsäädännöllä enennettäisi. Joka tapauksessa uusien periaatteiden säätäminen tässä kohden vaatii pitempää valmistelua, ja on Valiokunta tyytynyt siitä huomauttamaan. Niin selvä kuin ehdotettu leima-asetukseen pantava lisäys periaatteelliselta kannalta onkin, yhtä vaikeaa on yhdeltä vuodelta laskea, minkä lisäyksen verotuloon se voi aiheuttaa. Esitykseen liitetyt summittaiset ilmoitukset niistä leimasuostunnan määristä, joita on suoritettu perunkirjoituskirjoista ja testamenteista, eivät anna varmaa pohjaa laskuille, ja lisäksi tulee vielä, ettei millään todennäköisyydellä voi arvioida niin lyhyeltä ajalta kuin vuodelta, miten kuolemantapaukset saattavat sattua eri varallisuus- ValtiovarainvalioJcunnan mietintö N:o 10.

9 1907. V. M. Esit. N:o 9. 9 luokkiin. Ottamalla huomioon, että nykyisen asetuksen määräykset vuosi vuodelta ovat tuottaneet lisää veroa, näyttää esityksessä 1908 vuoden osalle laskettu tulomäärä 2,300,000 markkaa jokseenkin alhaiselta, mutta kun alentumisen mahdollisuuttakin on olemassa, kuten 1903 vuoden verotulo osottaa, lienee syytä tehdä arviot varovasti. Valiokunta on luullut voivansa olettaa, että nykyinen leimavero, muuttumatta hyväksyttynä, vuonna 1908 tuottaisi 2,400,000 markkaa, inutta katsoen siihen muutokseen, joka ylempänä on saanut Valiokunnan puoltolauseen, voitanee saman veron tulo laskea 3,000,000 markaksi. Sen nojalla mitä edellä on esitetty saa Valtiovarainvaliokunta kunnioittaen ehdottaa: että Eduskunta, hyväksyen leimasuostunnan suorittamisen vuonna 1908, siinä tarkoituksessa pitentäisi nykyään voimassa olevan 5 päivänä heinäkuuta 1906 annetun leimaasetuksen voimassaoloaikaa, paitsi mitä tulee I luvun 6 :n perunkirjoituskirjoja koskevaan kohtaan, joten uusi laki tulisi kuulumaan näin: Laki leimasuostunnasta Suonien Suuriruhtinaanmaassa vuonna Leimasuostuntaa on vuonna 1908 suoritettava niiden perusteiden mukaan, jotka ovat säädetyt armollisessa asetuksessa 5 piitä heinäkuuta 1906 olemaan voimassa heinäkuun l p:stä 1906 joulukuun 31 plään 1907, ja ovat mainitun asetuksen säännökset kaikissa kohdin noudatettavat l pistä tammikuuta 1908 saman vuoden loppuun, sillä muutoksetta, että I luvun 6 :n Perunkirjoituskirjaa koskeva kohta on näin kuuluva:»perunkirjaituskirja, on leimasta vapaa, kun pesän

10 V. M. Esit. N:o 9. säästö ei nouse 3,000 markkaan ja perinnönjättäjältä on jäänyt jälkeen puoliso tai rintaperillinen. Muissa tapauksissa pitää sellainen kirja, kun se rekisteröitäväksi tuodaan, leimattaman seuraavien perustusten mukaan. a) Jos perinnönjättäjältä ei ole jäänyt jälkeen puolisoa, vaan rintaperillinen, suoritetaan leimamaksua seuraavat määrät, luettuina kultakin täydeltä 100 markan määrältä: l:ksi 2 /io % säästöstä, kun se ei nouse 10,000 markkaan; 2:ksi 3 /io % säästöstä, kun se on vähintään 10,000 markkaa, mutta ei nouse 20,000 markkaan; 3:ksi 4 /io % säästöstä, kun se on vähintään 20,000 markkaa, mutta ei nouse 30,000 markkaan; 4:ksi 5 /io % säästöstä, kun se on vähintään 30,000 markkaa, mutta ei nouse 40,000 markkaan; 5:ksi 6 /io % säästöstä, kun se on vähintään 40,000 markkaa, mutta ei nouse 50,000 markkaan; 6:ksi 7 /io % säästöstä, kun se on vähintään 50,000 markkaa, mutta ei nouse 65,000 markkaan; 7:ksi 8 /io % säästöstä, kun se on vähintään 65,000 markkaa, mutta ei nouse 80,000 markkaan; 8:ksi l % säästöstä, kun se on vähintään 80,000 markkaa, mutta ei nouse 100,000 markkaan; 9:ksi l 2 /io % säästöstä, kun se on vähintään 100,000 markkaa, mutta ei nouse 150,000 markkaan; 10:ksi l 5 /io % säästöstä, kun se on vähintään 150,000 markkaa, mutta ei nouse 200,000 markkaan; ll:ksi 1 8 /io % säästöstä, kun se on vähintään 200,000 markkaa, mutta ei nouse 250,000 markkaan; 12:ksi 2 Vio % säästöstä, kun se on vähintään 250,000 markkaa, mutta ei nouse 300,000 markkaan; 13:ksi 2 4 /w % säästöstä, kun se on vähintään 300,000 markkaa, mutta ei nouse 350,000 markkaan;

11 1907. V. M. Esit N:o :ksi 7 /io % säästöstä, kun se on vähintään 350,000 markkaa, mutta ei nouse 400,000 markkaan; 15:ksi 3 % säästöstä, kun se on vähintään 400,000 markkaa, mutta ei nouse 450,000 markkaan; 16:ksi 3 s /w % säästöstä, kun se on vähintään 450,000 markkaa, mutta ei nouse 500,000 markkaan; 17:ksi 5 6 /io % säästöstä, kun se on vähintään 500,000 markkaa, mutta ei nouse 550,000 markkaan; 18:ksi 3 9 /io /o säästöstä, kun se on vähintään 550,000 markkaa, mutta ei nouse 600,000 markkaan; 19:ksi 4 2 /io % säästöstä, kun se on vähintään 600,000 markkaa, mutta ei nouse 650,000 markkaan; 20:ksi 4 5 /io % säästöstä, kun se on vähintään 650,000 markkaa, mutta ei nouse 700,000 markkaan; 21:ksi 4 8 /io % säästöstä, kun se on vähintään 700,000 markkaa, mutta ei nouse 750,000 markkaan; 22:ksi 5 Vio % säästöstä, kun se on vähintään 750,000 markkaa, mutta ei nouse 800,000 markkaan; 23:ksi 5 4 /io % säästöstä, kun se on vähintään 800,000 markkaa, mutta ei nouse 850,000 markkaan; 24:ksi 5 7 /io % säästöstä, kun se on vähintään 850 t OOO markkaa, mutta ei nouse 900,000 markkaan; 25:ksi 6 % säästöstä, kun se on vähintään 900,000 markkaa, mutta ei nouse 950,000 markkaan; 26:ksi # 3 /io % säästöstä, kun se on vähintään 950,000 markkaa, mutta ei nouse 1,000,000 markkaan; 27:ksi 6 /io % säästöstä, kun se nousee 1,000,000 markkaan tai enempään. Maksu on niinmuodoin kaitakin täydeltä 100 markalta säästöstä: l:ssä luokassa Smk. : 20 2:ssa ' 30 3:ssa : 40

12 V. M. Eslt N:o 9. 4:ssä luokassa Smk. : 50 öissä : 60 6:ssa : 70 7:ssä :80 8:ssa 1: 9:ssä 1:20 10:ssä 1:50 ll:ssä 1:80 12:ssa 2:10 13:ssa 2:40 14:ssä 2:70 15:ssä 3: 16:ssa 3:30 17:ssä 3:60 18:ssa 3:90 19:ssä 4:20 20:ssä 4:50 21:ssä 4:80 22:ssa 5:10 23:ssa 5:40 24:ssä 5:70 25:ssä 6: 26:ssa 6:30 27:ssä 6:60 V) Jos perinnönjättäjältä on jäänyt jälkeen puoliso, lasketaan maksu, siihen katsomatta, onko rinta- tahi muuta perillistä vai ei, ainoastaan puoleen edellä olevassa taksassa mainituista määristä. c) Jos perinnönjättäjältä ei ole jäänyt jälkeen puolisoa, eikä rintaperillistä, vaan isä, äiti, veli, velipuoli, sisar, sisarpuoli tahi veljen, velipuolen, sisaren tahi sisarpuolen jälkeinen, lisätään leimamaksu 150 prosentilla, sekä, jos

13 1907 V. M. Esit N:o ainoastaan kaukaisempia tahi ei mitään perillisiä jää jälkeen, 300 prosentilla taksassa mainitusta määrästä. d) Velvollisuus leimata perunkirjoituskirja säädettyyn määrään ulottuu ainoastaan siilien kappaleeseen kirjaa, joka on asianomaiseen oikeuteen jätettävä, ja pitää toiseen kappaleeseen, joka kuolinpesän osakkaille annetaan takaisin, kirjotettaman todistus siitä, että asianomaisesti leimattu kappale on oikeuteen annettu. é) Kun perunkirjoituskirja annetaan sisään sinetillä suljettuna, pitää sen päällykseen olla kirjoitettu toimitusmiesten todistus siitä, että kirja on leimattu säädettyyn määrään. f) Perunkirjoituskirja on leimattava sen asetuksen mukaan, joka on voimassa siihen aikaan, jolloin kirja annetaan oikeuteen. g) Jos useammissa paikkakunnissa on vainajan jälkeen jäänyttä omaisuutta, josta eri perunkirjoitukset on pidetty, suoritetaan leimamaksu kaikkien perunkirjoitusten yhteenlasketun säästön mukaan, ja tulee näiden perunkirjoituskirjain leimaamisen olla toimitettu, kun ne jätetään sen paikkakunnan oikeuteen, jossa vainaja kuollessaan oli hengille kirjoitettu". Sen tapauksen varalle, että Valiokunnan ylempänä tekemä ehdotus saavuttaa Eduskunnan hyväksymisen, saa Valiokunta lisäksi kunnioittaen ehdottaa: että Eduskunta leimasuostunnan tulot vuodelta 1908 arvioisi 3,000,000 markaksi.

14 V. M. Esit. N:o 9. Tämän asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Paimen, jäsenet Ahmavaara, v. Alfthan, Antila, Hakulinen, Heimonen, Kallio, Koskelin, Koskinen, Lagerlöf, A. Neovius, Partanen, Rapola, Rissanen, Tanner, Tokoi, Wiitanen, W. Wuolijoki ja Y. K. Yrjö-Koskinen sekä varajäsen A. Suomalainen. Helsingissä, lokakuun 14 p

15 1907. V. M. Esit. N:o Vastalauseita. I. Olen aivan yhtä mieltä Valtiovarainvaliokunnan enemmistön kanssa mitä tulee nykyään voimassa olevan leimaasetuksen arvostelemiseen sekä niihin perustuksiin, joille leima-asetus vastedes olisi rakennettava. Sitä vastoin en ole nyt voinut kannattaa Valiokunnan tekemää ehdotusta lainmuutokseksi mitä tulee perinnöstä maksettavaan leimaveroon. Verotekniikassa pitää paikkansa se sääntö, että ylen suuret hyppäykset välittömien verojen korotuksessa herättävät halua lain kiertämiseen. Kun nyt olisi korotettava perintöveron korkein määrä 6 %:sta 26,4 %:iin, täytyy tätä pitää sangen suurena muutoksena, joka, erittäinkin kun on kysymyksessä suurempia varallisuuuksia, aiheuttaisi tekemään näennäisiä kauppoja tai luovuttamaan omaisuutta ennen jakoa, joten sen tuntuvammin verottaminen vaikeutuisi, jopa kävisi kokonaan mahdottomaksikin. Onpa mahdollista, että verotulot varakkaammista pesistä näin menetellen jäisivät entistä vähemmiksi. Jo nykyäänkin voimassa olevin vähäisin veromäärin arvioidaan pesä yleisesti alle todellisen arvonsa. Tällaisten houkutusten poistamiseksi olisi annettava erityisiä lainsäännöksiä niin hyvin pesäin arvioimisesta kuin yrityksistä verolain määräysten kiertämiseen.

16 V. M. Esit N:o 9. Korkeasta perintöverosta voi myös koitua vaara, että liikkuvaa omaisuutta sanottavammin siirtyy pois maasta, jonka tähden tätä veroluokkaa koskevan korotuksen pitää olla naapurimaiden vastaavain säännösten mukainen taikka ei ainakaan määrältään sanottavasti suurempi niitä maksuja, joita tästä on naapurimaissa suoritettava. Edelleen on mielestäni otettava huomioon, missä määrin korotettu perintövero on omansa vaikeuttamaan sellaisten maaseudulla olevien pesien selvitystä, joiden pääasiallisina varoina on kiinteistö, joka mahdollisesti on paljosta kiinnitetty. Ylipäätään on tarpeellista tutkia, missä määrin sellainen veronkorotus vaikuttaa yhteiskunnan taloudellisen elämän eri aloihin, ja tämän mukaisesti sekä toimeenpanna veronuudistus että säätää veron määrä. Valiokunnalla ei ole ollut aikaa eikä se ole pitänyt tarpeellisenakaan tutkia tätä asian puolta. Paitsi perinnöstä nykyään menevää leimamaksua suoritetaan määrätty perunkirjoitusprosentti y. m. maksuja kunnille, jonka ohella perintö, paitsi takenevassa ja etenevässä polvessa, on kunnallistaksoituksen alainen samoinkuin muu tulo. Nämä maksut voivat joissakuissa kunnissa nousta yhteensä noin 5 /o:iin pesän säästöstä. Veronuudistuksen toimeenpanossa tällä alalla on sentähden myös otettava huomioon, onko kunnille pysytettävä nykyiset oikeutensa tässä kohden vai onko näitä oikeuksia rajoitettava vaiko kenties laajennettava. Uudistuksen toimeenpano näyttää mielestäni sentähden joka tapauksessa kaipaavan valmistelua, jota Eduskunta ei nyt voi aikaansaada, ja pyydän sentähden kunnioittaen ehdottaa että Eduskunta päättäisi hyväksyä armollisen esityksen.

17 1907. V. M. Esit N:o Niihin uudistuksiin, nähden, joiden tarpeellisuudesta Valiokunta on ollut yksimielinen, pyydän tämän ohessa kunnioittaen ehdottaa, että Eduskunta vastauskirjelmässään käsiteltävänä olevaan armolliseen esitykseen anoisi: että Hallitus mahdollisimman pian esittäisi Eduskunnalle sitä tarkoittavan ehdotuksen leima-asetuksen perinpohjaisesta muuttamisesta, että asetus samalla tulisi yksinkertaisemmaksi ja vero tuottavammaksi, jos verotarve»itä vaatii, sekä että Hallitus antaisi ensiksi kokoontuvalle Eduskunnalle ehdotuksen sellaiseksi perintöveron muutokseksi, että vero tulee tuottavammaksi ja nojaa ylenevään perustukseen sekä että sen ylintä rajaa tuntuvasti korotetaan. Helsingissä, lokakuun 14 pinä Tähän vastalauseeseen yhtyy: K. von Alithan. Arvid Neovius.

18 V. M. Esit. N:o 9. II. Allekirjoittaneet olemme kyllä olleet Valiokunnan enemmistön kanssa yhtä mieltä siitä, että leimaveroa perunkirjoituskirjoista tulisi nyt korottaa jatkamalla nykyistä nousevaa asteikkoa ylemmäs. Mutta me olemme arvelleet että niin pitkä askel kuin se, jonka Valiokunnan enemmistö nyt on ehdottanut, on kansan tavalle ja ajatuskannalle outo ja saattaisi johtaa epäkohtiin, ehkäpä muuttua täydelliselle verotusreformille haitaksikin. Näitä arveluitamme on lisännyt se seikka, että nykyisissä määräyksissä samoin kuin ehdotetuissa uusissakin on olemassa vaikeasti korjattava kohta, joka muutamissa tapauksissa voisi johtaa kohtuuttomiin tuloksiin. Verotus luetaan nimittäin perinnön koko määrän eikä jokaisen perijän osuuden mukaan, ja erityisissä tapauksissa joudutaan siis siihen, että suuremman mutta useihin osiin jaettavan perinnön osakkaat tulevat suorittamaan, kukin enemmän kuin yhtä suuren perinnön saanut, jonka perinnön kokonaissumma kuuluu helpommin verotettavaan luokkaan. Näihin näkökohtiin katsoen rohkenemme siis ehdottaa, että veroasteikon nousu tällä kertaa saisi päättyä 500,000 markkaan ja että Eduskunta siis hyväksyisi tämän lain 6.-n Perunkirjoituskirjaa koskevan a) kohdan näin kuuluvaksi:

19 1907. V. M. Esit. N:o a) Jos perinnönjättäjältä (samoin kuin mietinnössä) 17:ksi 3 6 /io % säästöstä, kun se nousee 500,000 markkaan tai enempään. Maksu on niin muodoin kultakin täydeltä 100 markalta säästöstä: Iissä luokassa Smk. :20 (samoin kuin mietinnössä). 17:ssä luokassa Smk. 3:60. Y. K. Yrjö-Koskinen. K. W. Koskelin. A. Lagerlöf.