YMPÄRISTÖSELVITYS

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖSELVITYS KESÄLAHTI TILA KORPELA 23:40 Suunnittelualueen likimääräinen sijainti ( MML) Ympäristöselvityksen tekijä: SUUNNITTELU HALTILAHTI

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. YLEISTÄ YMPÄRISTÖSELVITYKSESTÄ INVENTOINNIN LUOTETTAVUUDESTA INVENTOINNIN SISÄLTÖ JA KOHTEET SUOJELUKOHTEET METSÄTYYPPILUOKITUS YLEISTÄ SUUNNITTELUALUEESTA MAAPERÄ JA KASVILLISUUS VESISTÖT JA POHJAVEDET INVENTOINNIN HAVAINNOT NUORET ISTUTETUT KOIVIKOT (MT -metsätyyppi) SEKAMETSÄT KUUSIKOT MÄNTYMETSÄT MUUT ALUEET JA MUU MAANKÄYTTÖ YHTEENVETO LIITTEET Liite 1. Aluejaot ja kuvanumerot

3 1. YLEISTÄ YMPÄRISTÖSELVITYKSESTÄ Tämä ympäristöselvitys on tehty tilalle Korpela 23:40 suunniteltua asemakaavaa varten. Kohdealue ja havainnot selviävät tarkemmin ympäristöselvityksen kartoista ja kuvista. Ympäristöselvityksen maastotyöt tehtiin Kohdealue kuljettiin kauttaaltaan maastossa jalan. Kustakin erillisestä maastokuviosta otettiin valokuva ja tehtiin kartalle merkinnät. Lisäksi kukin yksittäinen havaittu muu merkittävä kohde sai erillisen merkinnän ja kuvauksen kartalle ja tekstiin. 1.1 INVENTOINNIN LUOTETTAVUUDESTA Maastotöiden ajankohta lokakuussa vaikuttaa hieman inventoinnin luotettavuuteen. Muutoin inventointiin ei liity erityisiä epäluotettavuuksia. Kasvillisuuden osalta inventoinnin voidaan katsoa olevan riittävän luotettava seuraavin maastossa todetuin seikoin: Alueen metsätyypit ja niiden pääasiallinen kasvillisuus tunnistettiin. Lehtoja ei alueella ollut. Luonnontilaisilla metsäisillä alueilla pääasialliset metsätyypit olivat mustikkatyypin (MT) tai sitä vain hieman karumpien metsätyyppien metsiä (VT) ja näiden sekoittumia. Muutamin paikoin luonnontilaisessa metsässä oli tuoreen kangasmetsän piirteitä (OMT). Rehevimmät kangasmetsien alueet (OMT) olivat selvänä vähemmistönä. Nämä esiintyivät enimmäkseen muuntuneilla (istutetuilla) entisillä pelloilla tai erilaisilla hakkuiden jälkeisillä muuntumilla muokatuilla mailla. Näillä alueilla nopeat ja voimakkaat kasvitulokkaat ovat hallitsevia, estäen tehokkaasti vaateliaiden kasvien esiintymistä. Yhdessä metsän kulmauksessa oli hienojakoisella maalla kostean korven lieviä lehtomaisia piirteitä. Metsät olivat pääsääntöisiä selviä metsätalousmaita, joita on hoidettu tehokkaasti. Alueelta puuttuivat kokonaan pystyssä olevat lahopuut ja biotooppeina monotyyppejä arvokkaammat varttuneet sekametsät. Kookkaita leppiä, raitoja, haapoja tai lahokoivuja sisältäviä alueita ei ollut. 1.2 INVENTOINNIN SISÄLTÖ JA KOHTEET Alueelta inventoitiin mm. seuraavia seikkoja: 1. Uhanalaiset lajit tehdyin maastohavainnoin, mutta keskittyen pääasiassa näiden tarvitsemien biotooppien tunnistamiseen. 2. Natura, luonnon- ja maisemansuojelualueet sekä muut rekisteröidyt suojelualueet ja kohteet: SYKE / Oiva -tietojärjestelmät, aineisto päivitetty ). - ei kohteita suunnittelualueella.

4 3. Muinaismuistolain alaiset kohteet (rekisteröidyt muinaisjäännökset: Museoviraston muinaisjäännösrekisteri, Dnro 74/005/2006, päivitys sekä tehdyt maastohavainnot). 4. Muut mahdolliset suojelualueet ja kohteet sekä muu inventointiin liittyvä maankäyttö (esim. rakennussuojelukohteet, maa-ainesten otto, pohjavesialueet jne. OIVA päivityksellä). 5. Ympäristöinventointi (maastossa havaitut metsätyypit, puusto, kasvilajit sekä eläimistö riittävällä tarkkuudella). 6. Maisemalliset tekijät ja yksittäiset maisemakohteet 7. Ympäristötyöhön ja alueen käyttöön liittyvä muu ihmisen toiminta ja rakennelmat sekä tarvittaessa maankäytön ehdotuksia, suosituksia tai rajoituksia. 8. Alustavia huomioita maaperätekijöistä. 1.3 SUOJELUKOHTEET Mahdolliset alueella olevat tai sen läheisyydessä olevat rekisteröidyt suojelukohteet ja -alueet tarkistettiin tietokannoista. Suunnittelualueella ei ole valtakunnallisia, maakunnallisia tai muita rekisteröityjä yksityisiä tai valtion luonnonsuojelukohteita tai -alueita. Suunnittelualueen kohdalla tai sen vaikutuksen piirissä ei ollut kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rekisteröityjä kohteita. Lähimmät Hirvolansuon muinaiset pyyntikuopat sijaitsevat noin 1,7 kilometrin etäisyydellä luoteeseen ja Aittolahden historiallinen asuinpaikka vuorostaan vajaan kilometrin kaakkoon. Kuva A. Museoviraston muinaishistoriallisten kohteiden rekisteri (siniset pisteet). 1.4 METSÄTYYPPILUOKITUS Inventointialueen osa-alueiden metsätyyppiluokituksessa käytettiin seuraavaa yleistä metsätyyppiluokitusta: OMT (rehevä mustikkatyyppi), MT (mustikkatyyppi), VMT (puolukka-mustikkatyyppi), VT (puolukka tyyppi), CT (kanervatyyppi), CLT (jäkälätyyppi). Luokitus alenee ravinteikkaasta ja riittävän kosteuden omaavasta OMT -metsätyypistä aina kuivaan ja köyhään CLT -tyypin jäkäläkankaaseen. Lehdot ja muut edeltä mainitsemattomat biotoopit luokitellaan erikseen.

5 2. YLEISTÄ SUUNNITTELUALUEESTA 2.1 MAAPERÄ JA KASVILLISUUS Maaperä: Inventointialueen maaperä on hienojakoista mutta pääasiassa kivistä ja lohkareista kumpuilevaa moreenimaata. Näiden kumpareiden ydin saattaa olla kallioinen. Yleisesti ottaen kallioperä oli selvästi havaittavissa vain paikoin. Alavimmilla paikoilla pienialaisesti ja erityisesti pelloilla on huuhtoutuneiden moreenimaiden hienompia aineksia paksummin. Kasvillisuus: Kasvillisuus noudattelee luonnontilaisilla alueilla aina maaperän ominaisuuksia. Kasvillisuus ja puusto ovat alueella normaalia ja tyypillistä Kesälahden Hummonselän itäpuolisten alueiden kasvillisuutta. Vain yhdessä kohdassa havaittiin lievää lehtomaisuutta rehevä kangasmetsän kasvillisuus poislukien. Alueella on runsaasti istutettuja peltoja ja nuoria ensiharvennuksen läpikäyneitä maaperältään muokattuja taimikoita. Pääasiallinen puusto on näillä koivikoita, mutta tiheitä eri-ikäisiä kuusikoitakin havaittiin. Muokatuilla ja istutetuilla alueilla korkeat heinät, horsmat, vadelma, alvejuuret, sananjalat ja muut nopeat tulokaskasvit sekä pajut, nuoret kuusentaimet ja pihlajat valtaavat aliskasvillisuuden tehokkaasti. Puusto on enimmäkseen nuorta ja metsätyyppi edelleen kehittyvää. Alueen moreenimaat kasvavat pääsääntöisesti tavanomaista mustikkatyypin (MT) metsää ja vain paikoin on selviä reheviä kangasmetsiä (OMT). Kivisen moreenin sekä ohuemman maaperän alueilla taasen esiintyy mustikkatyypin ja puolukkatyypin vaihtelua (MT VT). Näiden kasvillisuus oli tavanomaista ja vaihteli alueellisesti ja paikallisesti paljonkin. Kuivia harjumuodostumien kangasmetsiä ei ollut, vaikkakin muutamin kumparein oli eri-ikäisiä hieman tuoreempien maiden männiköitä. 2.2 VESISTÖT JA POHJAVEDET Alue ei rajaudu vesistöihin, eikä alue ole pohjavesialueitta. Alueella ei ole luonnontilaisia puroja tai muita huomionarvoisia vesiuomia. 3. INVENTOINNIN HAVAINNOT Inventoinnin aikana otetut valokuvat ja eri osa-alueiden jaot on koottu alla olevaan ilmakuvaan ( MML). Kuvasta voidaan havaita alueen metsätyyppejä ja näiltä alueilta otettuja havaintokuvia. Tarkemmin osa-alueet ja näistä tehdyt aluejaot on esitetty kussakin kappaleessa ja koottu yhteen liitteessä 1.

6 Kuva B. Valokuvien ottopaikat ja aluejaot ilmakuvassa. Kuvassa B näkyvät erilaisten puustojen ja metsätyyppien lukuisat osa-alueet on ryhmitelty metsätyypeittäin / maankäyttömuodoin alla esitettäviin otsikoihin ja eri alueet on yhdistetty kunkin otsikon alle suuremmaksi kokonaisuudeksi sekä esitetty kunkin ryhmän kartassa ja koottu kokonaisuudeksi liitekarttaan 1. Kunkin otsikon ja kartan samantyyppisistä eri osa-alueista esitetään biotooppien havainnevalokuvat. Asiakirjan kuvanumerointi ei seuraa numeerista järjestystä, vaan digitoidulla kartoilla esiintyviä kuvanumeroita.

7 3.1 NUORET ISTUTETUT KOIVIKOT (MT -metsätyyppi) Istutettujen koivikoiden alueet Nuoria istutuskoivikoita luonnehtii käsitelty maapohja, joko entinen pelto (perusmaa MT OMT) tai käsitelty metsämaa (MT) hakkuun jälkeen. Puustona on vuotiasta koivikkoa. Kaikki alueet ovat jo kertaalleen harvennettuja ja varsinkin alkuperäisillä metsämailla risuisia. Kartassa 1 alueet ovat esitetty keltaisella pohjavärillä (oranssi = peltoa). Kartta 1. Suunnittelualueen nuoret istutuskoivikot vaaleanvihreällä pohjavärillä.

8 Istutetun koivikon 1 kuvat Kuvat 1 ja 2. Istutuskoivikkoa entisellä pellolla ja tyypillistä horsmaista, vadelmaista kookkaampaa kasvillisuutta sekä varjostusta sietävää aluskasvillisuutta. Kuvat 3 ja 4. Alueen rajalla vanha laakea kiviaita ja enemmän nuoreen muokattuun maahan muodostuvaa pyt -metsätyypin talvikkeja karikkeen seassa. Kuvat 59 ja 60. Eteläisimmän istutuskoivikon osan aluskasvillisuuden on vallannut tehokkaasti heinäinen ja pihlajainen kasvusto. Myös metsäalvejuuret viihtyvät alueella. Taustalla kuvassa 59 näkyy ruskea vyö matalan kiviaidan takan. Havainnekuvasta 60 näemme, että alueella isoalvejuuret, nokkoset ja vadelma ovat vallanneet maanpinnan lähes täydellisesti kenties istutusta edeltäneen maanmuokkauksen vuoksi. Istutettu koivikko 2 Ei valokuvaa Istutettu koivikko 2 on muodostettu kuivahkon loivan rinteen vanhalle peltokaistalle ja muistuttaa puustoltaan koivikkoa nro:t 3 ja 4.

9 Istutetun koivikon 3 kuvat Kuvat 15 ja 16. Tulotien varren kuivahkoa heinäpohjaista koivikkoa kuusitaimistolla kohden läheistä naapuria ja maantien pohjoispuolen vanhaa istutettua peltoa naapuriin johtavine teineen. Kuvat 17 ja 18. Tien pohjoispuolen vanhan pellon maisemaa. Osan on vallannut horsmikko ja kuivempi osa on heinäisempi ja kasvaa nousevaa kuusikkoa. Istutetun koivikon 4 kuvat Kuva 14. Tulotien varren vanhan pellon kulmaus voimakkaalla horsmikolla. Kuvat 26 ja 27. Hakkuun tai muun maatalousmaan istutuskoivikkoa. Osalla korkeinta kohtaa huuhtoutuneesta rinteestä pullistuu suuria lohkareita.

10 Istutetun koivikon 5 kuvat Kuvat 23 ja 37. Hakkuun tai muun maatalousmaan istutuskoivikkoa. Koko etelärinne on pienten lohkareiden kirjomaa huuhtoutuneesta rinteestä pullistuu suuria lohkareita. Istutetun koivikon 6 kuva Kuva 30. Hakkuun tai muun maatalousmaan istutuskoivikkoa. Istutetun koivikon 7 kuvat Kuvat 40 ja 41. Hakkuun ja mahdollisesti muun alkuperäisesti vanhan maatalousmaan istutuskoivikkoa. Alue on laaja ja maastonmuodoiltaan vaihtelevaa. Nuorten kuusien määrä vaihtelee alueittain.

11 Kuva 42. Koivikko rajautuu osin istutettuun kuusikkoon (kuvan taustalla). Kuvat 44 ja 45. Hakkuun istutuskoivikkoa. Alue on laaja ja maastonmuodoiltaan vaihtelevaa. Nuorten kuusien määrä vaihtelee alueittain, mutta yleistyvät alhaalla painanteissa. Istutetun koivikon 8 kuvat Kuvat 50 ja 51. Vanhan pellon istutuskoivikkoa. Pienessä kosteammassa laaksossa kuusen taimet yleistyvät ja aurinkoisemmalla rinteellä on vuorostaan horsmien ja vadelmien tilalla sananjalkaa.

12 3.2 SEKAMETSÄT Sekametsien alueet Sekametsät ovat alueella tyypillisimmillään koivuvoittoisia, kuusten ja mäntyjen ollessa vähemmistönä. Nämä ovat yleensä nuoripuustoisia vanhoille pelloille istutettuja metsiä. Vain muutamin paikoin sekametsät ovat luontaisesti syntyneitä maatalousalueiden joutomaille ja näiden puuston ikä on huomattavasti vanhempaa. Kartta 2. Suunnittelualueen sekametsät. Osa alueista on istutettuja, osa luontaisia. Kartalla punaruskealla pohjavärillä.

13 Myös sekametsiä luonnehtii käsitelty maapohja, joko entinen pelto (perusmaa MT OMT) tai käsitelty metsämaa (MT) hakkuun jälkeen. Alueen ainoa luonnontilaista muistuttava korpilehtomainen alue on sekapuustolla (sekametsä 5). Kartassa 2 alueet ovat esitetty punaruskealla pohjavärillä (oranssi = peltoa). Sekametsän 1 kuva ja Sekametsän 2 kuva Kuvat 10 ka 18b. Kuvassa 10 on istutuskoivikkoa entisellä pellolla. Sekapuustona on pääasiassa kuusikkoa. Puustojen lajisuhde ja ikä vaihtelee alueella jonkin verran. Kuvassa 18b (ei kartalla) on luontaisesti syntynyttä koivu-kuusi sekametsää entisellä hakkuualalla. Puustojen lajisuhde ja ikä vaihtelee alueella jonkin verran mutta kuusikko on hieman nuorempaa ja peittää paikoin maapohjan kokonaan. Sekametsän 3 kuva ja Sekametsä 4 (ei valokuvaa) Kuva 25. Luontaisesti syntynyttä koivu-kuusi sekametsää entisellä hakkuualalla. Koivu on pääsääntöisesti ylispuustona ja kuusikko hieman sitä jäljessä. Sekametsä 4 on alue, jossa on täysi-ikäisiä koivuja ylispuustona, kuusia ja jonkin verran mäntyjä sekapuustona, on syntynyt pellon ja alueelta kaadetun alkuperäisen metsän välimaastoon. Maapohja on samanlaista kuin muuallakin (kivinen MT).

14 Sekametsän 5 kuvat Kuvat 55 ja 54. Luontaisesti tai harventamalla syntynyttä koivu-kuusi sekametsää kostealla maapohjalla pellontaustan alavammalla alueella. Maapohjalta nousee alvejuuria ja muita korpilehdon tunnuskasveja. Alue ei kuitenkaan ole biotooppina selkeä lehto, vaan on muuttumassa kuivemman maan suuntaan viereisten ojitusten ansiosta. Alue on kasvamassa uudelleen umpeen kuusitaimikon noustessa alispuustona ja leviten viereiseltä kuusikkoalueelta 7. Sekametsän 6 kuvat Kuvat 48 ja 49. Rantaan kulkee paljon kuljettu polku hakkuualueen laidalla. Siitä oikealle alkaa sekametsäalue 6, jonka laita on kuusi, mänty voittoista puustoa. Varsinainen alue on kuivahkon kankaan (entinen pelto) tasaista ja harvaa koivumänty sekametsää. Myös täällä maasta nousee kuusen taimia.

15 3.3 KUUSIKOT Kuusivaltaisten metsien alueet Kuusikot ovat alueella eri-ikäisiä tiheitä istutettuja kuusikoita tai alueen puolireheville moreenimaille luontaisesti syntyneitä tyypillisiä vanhoja kuusikoita. Maapohja on alueelle tyypillistä kivistä. Vain alueella 8 maaperä on hienojakoisempaa ja Kuusikkojen 5 ja 6 vastaisilla laidoilla soistuneempaa. Kartta 3. Suunnittelualueen kuusimetsät. Osa alueista on istutettuja, osa luontaisia. Kartalla tummanvihreällä pohjavärillä.

16 Kuusikoita luonnehtii muusta ympäristöstä poiketen pääosin käsittelemätön maapohja. Perusmaa vaihtelee MT OMT. Kuusikoiden ikä vaihtelee istutetuista noin vuotiaista noin 70 -vuotiaisiin luonnollisiin kuusimetsiin. Luonnontilaisimmat ja vanhimmat kuusikot erottaa kartalla (vanha) -merkinnästä. Kartassa 3 alueet ovat esitetty tummanvihreällä pohjavärillä (oranssi = peltoa). Kuusimetsän 1 kuva ja Kuusimetsän 2 (vanha) kuva Kuvat 6 ja 8. Kuvassa 6 on vanhaa luontaista kuusikkoa, jossa on poikkeuksellisesti myös koivuja siellä täällä. Puustoa on joskus harvennettu. Kuvassa 8 on vanhaa, mutta vaihtelevan ikäistä luontaista kuusikkoa mustikkatyypin kankaalla. Puustoa on joskus harvennettu. Kuusimetsä 3 kuvat Kuvat 9 ja 11. Kuusimetsä 3 on nuorempaa länsilaidaltaan (noin 20 v.) ja ylärinteen puolella vaihettuu noin 35 -vuotiaaseen harvennettuun kuusikkoon. Molemmilla alueilla on enimmäkseen lähes muuta kasvillisuutta vailla oleva sammalpohja. Kuusimetsän 4 (vanha) kuva Kuva 19. Vanhaa, mutta vaihtelevan ikäistä luontaista kuusikkoa mustikkatyypin kankaalla. Puustoa on joskus harvennettu.

17 Kuusimetsän 5 (vanha) kuvat Kuvat 28 ja 29. Vanhaa, harvaa, luontaista kuusikkoa tasaisemmalla ja ainakin pinnasta hienojakoisemmalla mustikkatyypin kankaalla. Puustoa on joskus harvennettu. Alue on saattanut olla osin kaskimaata. Kuusikon alla on pääosin sammalpohja. Kuusimetsän 6 (vanha) kuvat Kuvat 33 ja 35. Laajahko kuusimetsän alue alkaa länsipäässä kallioisella alueella, missä puusto on paikoin vähäistä. Ympärillä on eri-ikäistä kuusikkoa pääosin mustikkaisella maaperällä. Alun jälkeen keskemmälle kuljettaessa kuusimetsä tihenee nopeasti ja puusto on vaihtelevan ikäistä muistuttaen hoitamattomia erämetsiä. Aluskasvillisuutena on lähestulkoon pelkkää sammalta. Kuvat 38 ja 39. Itäpuolelle saavuttaessa ylärinteiltä valuvat vedet pitävät maapohjan kosteana ja kuusikko saa korpimaisia piirteitä, tosin vain sammaltyypin muutoksen kautta (kuva 38). Kuusikon itäkulmauksessa on hienomman maaperän alue, joka on myös hieman kuivempaa. Täällä on puusto ja maasto selvästi ihmistoiminnan alun perin muokkaamaa, mutta selvää vanhaa käyttötarkoitusta ei voitu päätellä. Puusto on harvempaa ja alispuustona on myös nuoria lehtipuita. Seassa kasvaa myös jokunen mäntykin. Metsätyyppi on edelleen kehittyvä, mutta muistuttaa sammalista ja heinäistä MT -tyyppiä.

18 Kuusimetsän 7 kuvat Kuva 32. Kuusimetsän alue alkaa pohjoispäässä muokkaamattomalla tiheällä ja sammalpohjaisella kuusikkotaimistolla. Puuston on nähtävästi osin istutettua ja osin luontaisesti uudistunutta. Alue saattaa olla joskus kaskettua. Aluskasvillisuutena on lähestulkoon pelkkää sammalta ja maassa pitkälle lahonneita risuja. Kuvat 43 ja 54. Alueen eteläkärjessä puusto nuorenee ja maasto on osin myös muokattua ja risuista. Välissä on kosteampi ja avoimempi painauma. Länsilaidalla lähestytään sekametsäaluetta 5 ja tiheä kuusikko vaihettuu koivusekametsäksi. Samalla kuusikko saa hieman korpilehtomaisia piirteitä Kuusimetsän 8 kuva Kuva 57. Pellon takana mökkiteiden kulmauksessa on alava ja hienojakoisen maaston alue, jolla kasvaa harvennettu keski-ikäinen kuusikko. Aluskasvillisuutena on pellonlaidassa kulttuurikasvina seljaa ja pihlajan taimia. Pohja on kauttaaltaan risuinen harvennuksen ja oksien karsimisen jäljiltä.

19 3.4 MÄNTYMETSÄT Mäntyvaltaisten metsien alueet Mäntymetsät ovat alueella hyvin erityppisiä sijoittuen joko kuiville kankaille tai kosteille alueille. Myös puiden ikä vaihtelee kohteittain nuorista kitukasvuisista soistumien taimista lähes hakkuukypsiin hongikoihin. Varttuneet metsät ovat sijoittuneet pääosin suunnittelualueen laidoille lähelle rantaa ja toisaalta tienvarrelle pohjoiseen. Kartta 4. Suunnittelualueen mäntymetsät. Osa alueista saattaa olla istutettuja, mutta suurin osa on luontaisesti syntyneitä. Osa on muuntunut yhden puulajin metsäksi harventamalla muut puulajit pois. Mäntyvaltaiset metsät ovat kartalla sinisellä pohjavärillä. Mäntymetsiä luonnehtii myös valtaosasta tilan metsiä poiketen pääosin käsittelemätön maapohja. Perusmaa vaihtelee VT-MT, paikoin myös OMT -piirtein.

20 Mäntymetsän 1 (nuori) kuva ja Mäntymetsän 2 kuva Kuvat 5 ja 13. Kuvassa 5 on nuorehko harva männikkö ja tiheää pihlaja taimikkoa pienellä kuivahkolla heinäisellä puolukkatyypin kumpareella. Kuvassa 13 on varttunut kivisellä kumpareella kasvava männikkö. Maapohja on periaatteessa mustikkatyypin kivistä ja lohkareista kangasta, mutta sitä kirjovat heinäisemmät ja kuivemmat jäkäläiset laikut riippuen vesitaloudesta ja jonkin verran käsitellystä maapohjasta. Alispuustona nousee paikka paikoin pihlajaa. Maisemallisesti alue on muuta ympäristöä kauniimpi ja sijaitsee tien varrella. Mäntymetsän 3 (nuori soistunut) kuvat Alue on kokonausuutena monimuotoinen ja vaihtelevaa mäntyvaltaista puustoa sisältävä. Myös puuston ikä vaihtelee jonkin verran, mutta on enimmäkseen nuortta, paikoin kitukasvuistakin. Maapohja on enimmäkseen veden vaivaamaa tai muutoin paksukunttaista soistumaa. Jatkuvasta kosteudesta viestivät myös paikoin ksvavat suopursut, lakat ja rahkasammalet. Kuvat 31 ja 34. Kuvan 31 kaltainen sekalainen, heinäpohjainen mutta nuori mäntymetsä kaareutuu pohjoisesta ulokkeesta kohden kaakkoa. Alueen halki kulkee hakkuu-ura / kärrytie, jonka varrella on muutama avonaisempi kohta ja näiden laidoilla varttuneempaa männikköä vaihettuen hitaasti viereisiin metsäalueisiin (kuva 34). Paikoittain alueet ovat hieman veden vaivaamia.

21 Kuva 36. Kaakkoinen pieni haara muodostaa myös oman tyyppisen alueensa. Kohteessa on pienialainen avonainen painauma, jossa on oikean lakkaisen suotyypin kasvillisuutta. Ympärillä on enimmäkseen kostean mustikkatyypin ja rämetyypin mäntymetsää. Mäntymetsän 4 (nuori) kuva ja Mäntymetsän 5 kuva sekä Mäntymetsän 6 kuva Kuvat 46, 52 ja 58. Mäntymetsän 4 nuorehko tiheä männikkö ja alispuustona paikoin tiheää pihlaja taimikkoa pienellä kuivahkolla ja osin heinäisellä puolukkatyypin (VT) kumpareella (kuva 46). Kuvassa 52 on mäntymetsä 5. Hienompijakoisella ja tuoreemman metsätyypin maaperällä kasvaa komea luontaisesti syntynyt vaihtelevan ikäinen männikkö. Seassa on vanhempiakin puita noin 40 vuoteen saakka. Lisäksi siellä täällä on saman ikäisiä koivuja. Metsätyyppi on MT, vivahtaen alarinteen kosteammassa notkelmassa hieman OMT -metsätyyppiin. Muista alueista poiketen täällä kasvaa myös sananjalkaa. Kuva 58. Hienompijakoisella ja tuoreella MT -metsätyypin (OMT -piirteitä) maaperällä kasvaa komea istutettu tai luontaisesti syntynyt kohtalaisen tasaikäinen männikkö. Puuston ikä on noin 35 -vuotta. Muista mäntymetsien alueista poiketen täällä kasvaa harvaheinäisellä maapohjalla myös alvejuuria. Lisäksi maapohjasta nousee erittäin tiheä matala kuusitaimikko sekä runsaasti pihlajaa. Siellä täällä kasvaa myös sananjalkoja ja talvikkeja. Alvejuuret ja talvikit viittaavat, että alue olisi saattanut olla aikaisemmin maatalouskäytössä esim. laidunalueena ja

22 nyttemmin muuntunut mäntyiseksi metsämaaksi ja jatkaa edelleen muuntumista alta nousevien kuusikoiden suuntaan mikäli niitä ei raivata pois. 4. MUUT ALUEET JA MUU MAANKÄYTTÖ Alueella oli myös muita sekalaisia ihmistoiminnan vaikuttamia alueita ja kohteita. Näitä on esitetty tässä osiossa. Kustakin kohteesta on otettu valokuva ja kuvatekstissä käsitellään niiden sisältöä. Kuten edellisissäkin esityksissä kohteet kierretään myötäpäivää aloittaen vasemmasta laidasta (lännestä). Kartta 5. Suunnittelualueen muu maankäyttö. Kuvasta voidaan havaita alueella olevia muita maisemallisia ja ihmistoiminnan vaikuttamia kohteita.

23 Kuvat 7 ja 12. Kuvassa 7 on vanha kapea pelto/tienpohja, joka on istutettu koivulle. Aluskasvillisuus on samanlaista kuin muillakin vastaavilla kohteilla (horsmat vallanneet alueen). Maannosta ei juurikaan ole olemassa, vaan kasvit kasvavat suoraan sekoitetussa maassa. Kuvassa 12 on vanha kapea tienpohja, jossa ei kasva vielä kookkaampaa puustoa. Aluskasvillisuus on pääosin hiekkamaalle syntynyttä heinikkoa ja alueella on runsaasti kuusentaimia ja jonkin verran nuoria lehtipuita. Maannosta ei ole olemassa, vaan kasvit kasvavat suoraan sekoitetussa maassa. Kuvat Kulttuurikohteita suunnittelualueen koilliskulmassa. Pelloilta raivattuja kiviä metsänlaidassa, päätien varren kaunis peltomaisema pohjoiseen ja pieni asuinpaikka pihapiireineen. Kuvat 24 ja 47. Avoimena pidettävän johtoaukean maisemaa loivassa rinteessä. Maasta nousee tiheä paju-, koivu- ja pihlajataimikko (kuva 24). Kuvassa 47 on avoin käsitelty hakkuuaukea, joka on jo voimakkaasti heinittynyt. Kuvat 53 ja 56. Vanhan muutama vuosi sitten käytöstä poistuneen pellon maisemaa ja tarkennuskuva pellon keskialueen kasvillisuudesta (kasvaa edelleen runsaasti viljelyskasvien jääntietä).

24 Lisäksi kartassa on erillisinä kohteenaan kuusikkoalueen ja koivikkoalueen välissä oleva avonainen johtoaukea tai viemärilinjan pohja (lila väri), joka erottuu hyvin ilmakuvassa (kuva B). PIHAPIIRI Pihapiirissä on vanhan noin 100 -vuotias maatilakeskus rakennuksineen ja maisemallisesti merkittävine puineen. Alla on esitetty pihapiiristä valokuvia. Tilalle saavuttaessa on yläpeltojen kohdalla pienellä kumpareella komea mänty. Samalla kohtaa pellon takana metsässä on alkuperäinen lato vanhalla harmaalla osalla ja punamaalilla maalatulla jatko-osalla. Ennen pihaa on tulotien varrella komea puurivi, johon on istutettu vuoroin lehtikuusia ja vuoroin tammia. Pihapiiriä ennen on myös vanha kellari hienojakoisempaan rinteeseen kaivettuna. Itse pihapiirissä on päärakennus ja suuri navetta/heinävarasto. Pihan takana eteläpuolella on mm. sembramäntyjä maisemapuina ja rantaan menevän tien varrella komeita tuuheita kuusia.

25 5. YHTEENVETO Alueella oli yksi huomionarvoinen biotooppi, sekametsä viiden (5) osa pellonlaidassa. Alue muistutti hieman korpilehtoa, mutta ei täytä muuntuneena ja ojitettuna metsälain 10 :n biotoopin tunnusmerkkejä. Varsinaisia lehtoja ei alueella ollut. Alueella ei ollut muita arvokkaita kasvillisuusalueita. Kokonaisuutena kasvilajisto oli tavanomaista ja metsämaat pääsääntöisesti voimakkaan metsätalouden piirissä. Alueella ei ollut merkittävää lahopuustoa kolopesijöitä ajatellen, eikä tikoille soveltuvia ravintopuita. Myöskään esim. liito-oravalle soveltuvia biotooppeja ei havaittu. Alueella ei ollut sellaisia vanhan metsän alueita, joita tulisi suojella. Alueella ei ollut merkittäviä luonnonmaisemaan liittyviä alueita tai kohteita. Alueella ei ole rekisteröityjä kulttuurihistoriallisia kohteita tai luonnonsuojelualueita. Pihapiirissä ei ollut paikallisesti, seudullisesti tai maakunnallisesti merkittäviä rakennuksia tai muita rakennettuja ympäristöjä. Enossa SUUNNITTELU HALTILAHTI Jukka Haltilahti FM, Ympäristö ja maankäytön suunnittelija Hopantie 11, Eno Puh

26 % & ( & * ' ( (! " & #! " ) ' & + ( ', &!! " # ' " - '. ( & & /, % & '

27 KESÄLAHDEN KORPELAN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS TOIMI ympäristöalan asiantuntija HEINÄKUU 2012 HEINÄKUU 2012

28 Sivu 2/14 TOIMI Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Asemakaava-alueen yleiskuvaus Kallio- ja maaperä sekä maisema Nykyinen maankäyttö Alueen luonnonolot ja kasvillisuus Linnusto Yleistä Alueella tavatut lintulajit Johtopäätökset ja suositukset Lähteet... 14

29 Sivu 3/14 TOIMI 1. Johdanto Tämä selvitys on laadittu Kesälahden kunnan Korpelan tilalle ( ) laadittavaa asemakaavaa varten. Asemakaavoitettavalta alueelta on tehty ympäristöselvitys (Suunnittelu Haltilahti). Ympäristöselvityksen myöhäisen ajankohdan (maastokäynti ) takia alueella tehtiin linnuston ja kasvillisuuden osalta tämä täydentävä luontoselvitys. Asemakaavoitettava alue on pinta-alaltaan noin 33 hehtaaria. Asekaava-alueesta on tehty idealuonnos (liite 1), jossa suurin osa alueesta on merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Alueen reunoille on kaavailtu 15 lomarakennustonttia (RA) ja kaava-alueen pohjois- ja koillisosiin viittä pientalotonttia (AO). Korpelan tilan tilakeskuksen olemassa olevat rakennukset ja pihapiiri ovat luonnoksessa merkinnällä P = palvelurakennusten korttelialue. Lisäksi alueella jo olemassa olevien tieyhteyksien lisäksi kaavaluonnoksessa on yksi uusi tieyhteys alueen itäosassa. Korpelan tilan eteläosa sisältyy oikeusvaikutteiseen Puruveden rantayleiskaavaan. Rantayleiskaavassa Puruveteen rajoittuva eteläosa tilasta on metsätalousaluetta (M). 2. Aineisto ja menetelmät Korpelan asemakaavaa varten laadittua ympäristöselvitystä ( ) on käytetty tämän selvityksen pohjana. Ympäristöselvityksen maastotyöt on tehty lokakuun puolivälissä. Maastotöiden myöhäisen ajankohdan takia selvitystä on täydennetty kartoittamalla alueen kasvillisuutta ja linnustoa kesäaikaan. Tätä luonto- ja maisemaselvitystä varten suunnittelualueelta on kartoitettu esiselvitystyönä seuraavat tiedot: olemassa olevat suojelukohteet luonnonsuojelulain luontotyyppien rajaukset (LsL 29 ) uhanalaiset ja erityisesti suojeltavien lajien esiintymät valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ja kulttuuriympäristöt maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet arvokkaat perinnebiotooppikohteet vahvistetun osayleiskaavan suojelukohteet rauhoitetut luonnonmuistomerkit muut linjoilla mahdollisesti tiedossa olevat luontoarvot kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet Tiedot suojelualueista, uhanalaisista lajeista, luonnonsuojelulain luontotyypeistä, arvokkaista maisema-alueista, perinnebiotoopeista, luonnonmuistomerkeistä ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista on saatu valtion ympäristöhallinnon ylläpitämästä OIVA- ympäristö- ja paikkatietojärjestelmästä. Tiedossa olevat havainnot uhanalaisista lajeista tarkistettiin ympäristöhallinnon Hertta- eliölajit -tietokannasta. Kasvillisuusselvityksen osalta maastokäynti alueelle tehtiin (FM biologi Hanna Keski-Karhu) ja linnuston osalta ja (Heikki Pönkkä). Maastokäynnillä alue kartoitettiin kauttaaltaan arvokkaiden luontokohteiden paikallistamiseksi. Linnustoselvitystä tehtiin aamupäivällä ja yöllä, jolloin tavoitettiin sekä yö- että päiväaktiiviset lajit.

30 Sivu 4/14 TOIMI Maastotöiden aikana suunniteltu linjaus kuljettiin läpi ja tehtiin muistiinpanot alueen kasvillisuudesta, linnustosta, puustosta, luontoarvoista ja arvokkaista maisemallisista tekijöistä. Työssä käytetty uhanalaisluokitus pohjautuu Suomen uhanalaisten lajien punaiseen kirjaan (Rassi ym. 2010). Myös silmälläpidettävät lajit ja Suomen vastuulajit pohjautuvat kyseiseen esitykseen. Luontotyyppitarkastelu perustuu metsälakiin (Metsälaki /1093), luonnonsuojelulakiin (Luonnonsuojelulaki /1096) ja Euroopan yhteisön neuvoston luontodirektiiviin (92/43/ETY). Lisäksi luontotyyppitarkastelussa on huomioitu uhanalaiset luontotyypit (Raunio ym. 2008). Metsätyypit perustuvat Kuusipalon (1996) Suomen metsätyypit teokseen ja soiden osalta luokittelu pohjautuu Laineen ja Vasanderin (1993) Suotyypit kirjaan. Natura 2000-luontotyyppiopasta (Airaksinen & Karttunen 2001) on käytetty ko. luontotyyppien määrittämiseen. 3. Asemakaava-alueen yleiskuvaus 3.1 Kallio- ja maaperä sekä maisema Kesälahden seudulla kallioperä on mikrokliinigraniittia (GTK, Suomen kallioperäkartta). Graniittisen kallioperän päällä on jääkauden hiomaa louhikkoista ja kivistä moreenimaata. Kaava-alue viettää etelään ja kaakkoon. Rantaviiva on aikoinaan ollut korkeammalla, luultavasti nykyisen Väärämäentien paikkeilla. Kaava-alueen kaakkoispuolella Aittolahdessa on historiallinen asuinpaikka, joka todennäköisesti sijaitsee muinaisella järven rannalla. Kaava-alueen keskivaiheilla on muutamia jääkauden aikaisia siirtolohkareita (kuva 1). Harjumaisen rinteen keskivaiheilla pohjavesi purkautuu paikoin pintaan ja laskee pieninä louhikkoisina puroina etelään Hummonselkään. Kuva 1. Siirtolohkare ja nuorta kasvatuskoivikkoa Väärämäentien eteläpuolen rinteessä.

31 Sivu 5/14 TOIMI Alueen maisemakuvaa hallitsevat eri-ikäiset talousmetsät ja hakkuuaukot (kuva 2). Vaikka maasto viettää jyrkähkösti etelään Hummonselälle, puusto estää järvinäkymät ylhäältä pohjoisosista järvelle. Kuva 2. Harvennettua kuusikkoa rantaan vievän hiekkatien luoteispuolella. Maisemallisesti tärkein ja hallitsevin elementti on kaava-alueen keskivaiheilla sijaitseva Korpelan tilakeskus vanhoine rakennuksineen, pihapuineen, puukujanteineen, peltoineen ja pelloilta raivattuine kiviröykkiöineen (kansikuva ja kuva 3). Peltoja ympäröivät metsät ovat entisiä kaski- ja laidunmaita. Kuva 3. Korpelan tilan ulkorakennuksia ja komea maisemamänty tien itäpuolella.

32 Sivu 6/14 TOIMI 3.2 Nykyinen maankäyttö Asemakaava-alueen metsät ovat pääosin voimakkaan metsätalouskäytön muokkaamia talousmetsiä (kuva 4). Korpelan tilan pellot alueen keskivaiheilla ovat edelleen viljelykäytössä. Pohjoisosassa kaava-alueen läpi kulkee päällystetty Väärämäentie. Väärämäentieltä lähtee pieni hiekkatie lounaaseen, joka etelässä kulkee rannan suuntaisesti siellä oleville kesämökkitonteille. Lisäksi alueella on muutamia metsäautotieuria ja alueen keskivaiheilla sähkölinja. Alueen luoteisosassa on rakennettu tontti ja rannassa useita lomarakennuksia. Keskivaiheilla aluetta on Korpelan noin 100 vuotta vanha, kaunis tilakeskus puutarhoineen ja rakennuksineen. Kuva 4. Kaava-alueen vanhimmat metsäkuviot on äskettäin suurilta osin hakattu tai harvennettu. 3.3 Alueen luonnonolot ja kasvillisuus Kesälahti kuuluu eteläboreaaliseen metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen. Kalliolan (1973) kasvimaantieteellisen aluejaon mukaan alue kuuluu Etelä-Suomen alueeseen ja Järvi-Suomen vyöhykkeeseen. Aiemmassa ympäristöselvityksessä (Haltilahti 2011) kaava-alue on kuvioitu metsiköittäin ja kasvillisuuskuvioittain. Tässä selvityksessä on aiempaa selvitystä täydennetty kasvillisuudeltaan ja muulta lajistoltaan arvokkaimpien kohteiden paikallistamiseksi. Alueen metsät ovat pääosin tuoreita mustikkatyypin (MT) ja lehtomaisen kankaan käenkaalimustikkatyypin (OMT) metsiköitä (kuva 5). Pohjois- ja länsiosissa on paikoin myös puolukkatyypin (VT) kuivahkoja kankaita. Kasvillisuudeltaan arvokkaimmat kohteet sijoittuvat nykyisen pellon reunoilla kasvaviin koivikoihin, alueen läpi kulkevan hiekkatien

33 Sivu 7/14 TOIMI tiepenkoille, pohjaveden purkautumispaikoille ja kahden pohjois-eteläsuuntaisen puron varsille (liite 2). Kuva 5. Alueen metsät ovat heinäisiä ja harvennettuja kuivahkoja-lehtomaisia kankaita. Peltoa ympäröivät koivikot ovat todennäköisesti entisiä kaski- ja laidunmaita. Kasvillisuus on kehittymässä kohti alkuperäistä lehtomaista ja lehdon kasvillisuutta, mutta kulttuurivaikutteinen lajisto on vielä paikoin vallitsevana. Kuva 6. Pellon koillispuolista harvennettua koivikkoa. Sananjalan ja muun kulttuurikasvillisuuden runsaudesta päätellen alueet ovat entisiä kaski- ja laidunmaita.

34 Sivu 8/14 TOIMI Erityisesti pellon koillisosan tasaikäisessä istutuskoivikossa sekä rantaan vievän hiekkatien varressa ja sen länsipuolen koivikossa niittykasvillisuus vallitsee yhä ja kaski- ja laidunmailla viihtyvää sananjalkaa on runsaasti (kuva 6). Näillä alueilla kasvaa monia perinnebiotooppien huomionarvoisia lajeja, kuten huopakeltanoa, lehtomaitikkaa, peurankelloa, mäkitervakkoa, kissankäpälää ja kesämaitiaista. Ne eivät ole uhanalaisia lajeja, mutta harvinaistuneet perinteisen maankäytön (kaskeaminen, laidunnus, niitto) loppumisen myötä. Alueen keskivaiheilla on pienialainen louhikkoinen lehtokorpi ja lähteisyyttä (kuva 7). Kenttäkerroksessa kasvaa mm. mesiangervoa, hiirenporrasta, korpikastikkaa, huopaohdaketta, tähtisaraa, metsäkortetta ja korpiorvokkia. Sammalkerroksessa kasvaa lähteisyyttä indikoivia meso- ja eutrofisia lajeja kuten lettohiirensammalta (Bryum pseudotriquetrum), korpilehväsammalta (Plagiomnium ellipticum) ja rantasiipisammalta (Fissidens osmundoides). Ne eivät ole uhanalaisia, joskin silmälläpidettäviä (LC) lajeja. Kuva 7. Lähteikköä ja sitä ympäröivää lehtokorpea. Edellä mainitun tihkupinnan ja sitä ympäröivän lehtokorven kieppeiltä laskee lähes pohjoiseteläsuuntainen perattu purouoma (kuva 8). Lisäksi alueen länsireunalta laskee toinen kapea purouoma Hummonselkään (kuva 9). Puronvarren metsät ovat kauttaaltaan käsiteltyjä koivutaimikoita, hakattuja kuusikoita tai harvennettuja sekametsiä. Näiden kahden purouoman ympärillä on kapea vyöhyke louhikkoista kosteaa saniaislehtoa (FT), jota luonnehtivat mm. hiirenporras, metsä- ja korpi-imarre, metsäalvejuuri, sudenmarja, ojakellukka ja rönsyleinikki. Kaakkoisreunan koivikoissa kostea puronvarsilehto vaihettuu

35 Sivu 9/14 TOIMI paikoin tuoreeksi (käenkaali-oravanmarja OMaT-tyyppi) lehdoksi ja heinäiseksi lehtomaiseksi (OMaT) kankaaksi, jossa entisestä kaski- ja laidunkäytöstä kertoo paikoin runsas sananjalkakasvusto. Kuva 8. Perattua purouomaa ja hiirenporraslehtoa harvennetulla sekametsäkuviolla. Kuva 9. Louhikkoinen, kapea purouoma harvennetussa kuusikossa. 4. Linnusto 4.1 Yleistä Asemakaava-alueen linnustoa selvitettiin maastokäynnein ja Kartoituksen suoritti Heikki Pönkkä. Kartoitusten aikana vallitsi tyyni ja puolipilvinen/pilvinen säätila. Ihmistoiminnot ovat muokanneet alueen ilmettä hyvin voimakkaasti. Alueen luonnonympäristöä ovat muuttaneet maa- ja metsätalous ja rakentaminen. Alueen vanhimmat kuusikot on hakattu hiljattain (kuva 10). Asemakaava-alueen metsät koostuvat pääosin

36 Sivu 10/14 TOIMI hoidetuista nuorista koivikoista (kuva 11). Peltoalueet ovat tehokkaan viljelyn piirissä (kuva 12). Selvitysalueen lintulajisto on hyvin niukkaa ja tavanomaista. 4.2 Alueella tavatut lintulajit Uhanalaiset lintulajit (Rassi ym. 2010) Äärimmäisen uhanalaiset (CR): Ei tavattu Erittäin uhanalaiset (EN): Ei tavattu Vaarantuneet (VU): Ei tavattu Silmälläpidettävät (NT): Punavarpunen, sirittäjä Alueellisesti uhanalaiset (Eteläboreaalinen vyöhyke, Järvi-Suomi): Ei tavattu Lintudirektiivi liitteen I lajit (Lintudirektiivi 2009/147/EY) Ei tavattu Muut lajit Lehtokurppa, sepelkyyhky, käki, punakylkirastas, mustarastas, laulurastas, peippo, haarapääsky, talitiainen, harmaasieppo, pajulintu, leppälintu, metsäkirvinen, lehtokerttu, pensaskerttu, viitakerttunen. Kuva 10. Hakkuualueilla ei ole merkitystä linnuille.

37 Sivu 11/14 TOIMI Kuva 11. Hoidettujen nuorten metsien lintulajisto on hyvin niukkaa. Kuva 12 Korpelan pihapiiri tarjoaa sopivan elinympäristön monelle lintulajille.

38 Sivu 12/14 TOIMI 5. Johtopäätökset ja suositukset Kaava-alueella ei ole luonnonsuojelulaissa suojeltujen lajien tai luontotyyppien rajauksia, eikä Hertta-tietokannassa ollut havaintoja uhanalaisista lajeista. Maastokäynnilläkään alueelta ei löytynyt uhanalaisia lajeja, eikä alueella ole liito-oravalle soveliasta elinympäristöä. Vaikka puronvarsien lehdot ja lehtokorpi ja tihkupinta eivät ole puustoltaan luonnontilaisia, ne ovat kenttäkerroksen kasvillisuudeltaan selvästi ympäristöstään erottuvia luontokohteita. Vaikka purouomat eivät olekaan täysin luonnontilaisia ja siten vesilain tarkoittamia vesiluontotyyppejä, ne ja niiden välitön lähiympäristö tulee mahdollisuuksien mukaan huomioida kaavoituksessa. Kohteet voi huomioida kaavoituksessa metsälain mukaisina luontotyyppeinä esimerkiksi merkinnällä luo (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue) tai my (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla erityisiä ympäristöarvoja). My merkinnän määräyksenä voi olla esim: ympäristöarvoiltaan (maisemaltaan ja kasvillisuudeltaan) merkittävä alue. Alue pyritään säilyttämään mahdollisimman luonnonmukaisena. Rakentaminen ja ympäristönhoito on alueella sallittua niin, että luonnonympäristön ominaispiirteet säilyvät. Asemakaavaluonnoksessa (liite 1) kaakkoon erkanevan uuden tieyhteyden eteläpuolella oleva kaakkoisempi lomarakennustontti sijoittuu lähteikön ja lehtokorven alueelle ja tulisi poistaa/siirtää muualle. Samoin uuden tieyhteyden länsipuolella olevaa eteläisintä tonttia tulee pienentää tai siirtää niin, ettei se ulotu puron alueelle. Lisäksi olemassa olevan tien länsipuolella oleva eteläisin lomarakennustontti tulisi siirtää luonnontilaisen kaltaisen purouoman säästämiseksi. Kuva 13. Korpelan tilakeskus ja komeita maisemapuita. Hiekkatien oikealla puolella näkyy komea tammikujanne.

39 Sivu 13/14 TOIMI Korpelan tilakeskuksen maisemalliset elementit: vanhat rakennukset, vanhat tammet ja vaahterat, puukujanne ja maisemamänty tulee pyrkiä huomioimaan ja säästää mahdollisuuksien mukaan (kuva 13). Asemakaava-alueen luonnonympäristö on voimakkaasti ihmistoimintojen muuttamaa. Alueella ei ole suurta merkitystä linnustolle. Asemakaava-alueen merkittävimmät linnustoarvot sijoittuvat Korpelan tilan pihapiiriin, jossa tavattiin punavarpunen, viitakerttunen, pensaskerttu ja sirittäjä. Peltoalueella ei tavattu pesiviä lintuja. Peltoalueella ei sijaitse avo-ojia eikä muitakaan pesimäpaikoiksi soveltuvia hoitamattomia alueita. Lähtöaineistossa esitetyn asemakaavan idealuonnoksen ( ) toteuttamiselle ei ole linnustollista estettä.

40 Sivu 14/14 TOIMI Lähteet Airaksinen, O. & K. Karttunen 2001: Natura 2000 luontotyyppiopas. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 194 s. Huttunen, A. & Pahtamaa, T. 2002: Luontoselvityksen yleis- ja asemakaavoissa. Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen moniste s. Kuusipalo, J. 1996: Suomen metsätyypit. Kirjayhtymä Oy. 144 s. Laine, J. & H. Vasander 1993: Suotyypit. Kirjayhtymä. Helsinki. 80 s. Lintudirektiivi 2009/147/EY Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Maankäyttö- ja rakennuslaki 1999/132. Metsälaki 1093/116. Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2001: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen ympäristökeskuksen moniste s. Rassi P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.), 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Erillisjulkaisu. s Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Anne Raunio, Anna Schulman ja Tytti Kontula (toim.) (2008): Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. 264 S. Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. 572 S. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Vesilaki 587/2011. Pohjakarttana käytetty maanmittauslaitoksen kartta-aineistoa: TOIMI ympäristöalan asiantuntijaosuuskunta Kolmikanta Salokylä p

41 Liite 1.

42 Liite 2.

43 KORPELAN ASEMAKAAVA-ALUEEN NATURA-ARVION TARVEHARKINTA TOIMI ympäristöalan asiantuntija SYYSKUU

44 Sisällys 1. Johdanto Puruveden Natura 2000 alue (FI ) Hankkeen kuvaus Hankkeen Natura-arvion tarveharkinta Johtopäätökset... 6 Lähteet... 7 Kirjoittaja: Helena Haakana Kannen kuva: Korpelan tilakeskus kesällä 2012 (Hanna Keski-Karhu) Raportin kartoissa pohjakarttana on käytetty Maanmittauslaitoksen kartta-aineistoa 09/

45 1. Johdanto Natura 2000 verkosto on Euroopan unionin alueen kattava luonnonsuojeluverkosto. Verkostoon on valittu alueita, joilla esiintyy luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteiden mukaisia luontotyyppejä ja lajien elinympäristöjä (SCI-alueet) tai lintudirektiivissä (79/409/ETY) mukana olevien lajien elinympäristöjä (SPA-alueet). Kaavaa laadittaessa ja vahvistettaessa on oltava selvillä kaavan välillisistä ja välittömistä vaikutuksista Natura 2000 verkoston suojelualueisiin. Natura-arviointi on tehtävä sen varmistamiseksi, ettei niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty Natura verkostoon, merkittävästi heikennetä. Natura-arvion tarveharkinnassa arvioidaan tuleeko varsinainen Natura-arvio tehdä. Tarveharkinnassa johtopäätöksenä voi olla, että suunniteltu toiminta ei todennäköisesti heikennä Natura-alueen luontoarvoja, jolloin Natura-arviota ei tarvitse tehdä. Jos tarveharkinnassa johtopäätöksenä on, että toiminta todennäköisesti heikentää Natura-alueen luontoarvoja tai että toimien vaikutus on epäselvä, varsinainen Natura-arvio on tehtävä. Tämä Natura-tarveharkinta on laadittu Kesälahden kunnan Korpelan tilalle ( ) laadittavaa asemakaavaa varten. Asemakaavoitettavalta alueelta on tehty ympäristöselvitys (Suunnittelu Haltilahti) sekä linnuston ja kasvillisuuden osalta täydentävä selvitys kesällä 2012 (TOIMI ympäristöalan asiantuntijaosuuskunta). Korpelan tila rajoittuu Puruveteen, joka kuuluu Natura 2000 verkostoon. 2. Puruveden Natura 2000 alue (FI ) Puruveden Natura 2000-alue sijaitsee Kiteen ja Savonlinnan kaupunkien alueella. Alueen pinta-ala on ,4 hehtaaria ja se on yhteydessä Saimaan Pihlajaveteen kapeiden salmien kautta. Puruvesi on liitetty Natura verkostoon, koska alueella esiintyy luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteiden mukaisia luontotyyppejä ja lajien elinympäristöjä (ns. SCI-alue). Puruvesi on erittäin vähäravinteinen, karu ja kirkasvetinen järvi, jossa erilaiset harjumuodostelmat jakavat järven suuriin selkävesiin. Maisemallisesti Puruvesi on hyvin avara suurten selkien ja matalien rantojen vuoksi. Järven kasvillisuus on lähinnä upoksissa olevaa pohjakasvillisuutta (nuottaruoho ja lahnaruoho) ja järvi on niin sanottu nuottaruohotyypin järvi. Rantakasvillisuus on vähäistä ( Puruvedellä elänyt saimaannorppa hävisi alueelta luultavimmin metsästyksen seurauksena 1950-luvulla. Järvi soveltuu kuitenkin edelleen lajin elinympäristöksi. Puruvedellä ei vielä ole havaittu syntyneitä kuutteja, mutta alueella elää Metsähallituksen arvion mukaan 4-5 saimaannorppaa ( Alueen saarten ja joidenkin mannerrantojen kasvillisuus on harjualueille tyypillistä karun ja kuivan kankaan männikköä.

46 Sivu 2/7 TOIMI Kartta 1. Puruveden Natura-alueen pohjoisosa ja Korpelan tilan sijainti. Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman (2009) mukaan Puruvesi on erinomaisessa ekologisessa tilassa (Kotanen ym. 2009). Syksyllä 2013 julkaistavan uuden arvion mukaan Puruveden tila on pysynyt edelleen erinomaisena (luonnos ). Puruvesi kuuluu Vesistöjen erityissuojelutyöryhmän rajaamiin kohteisiin erityissuojelua vaativana vesistönä. Puruveden Natura-alueen pääasiallisena toteutuskeinona ovat luonnonsuojelulaki ja vesilaki. Alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen II mukaiset luontotyypit ovat: hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet (Littorelletalia uniflorae) harjumuodostumien metsäiset luontotyypit Hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet ovat kirkasvetisiä ja vähätuottoisia järviä. Suuren näkösyvyyden takia näille järville luonteenomaisia ovat pohjalehtiset vesikasvit kuten esim. nuottaruoho, lahnaruoho, äimäruoho, järvisätkin ja ruskoärviä. Kelluslehtisiä lajeja on vähän ja ilmaversoisia lajeja (sarat, järvikorte, järviruoko)

47 Sivu 3/7 TOIMI on vain rantavesissä yleensä harvoina kasvustoina. Luonteenomaisia kalalajeja ovat muikku, siika, kuore ja taimen ( Karujen kirkasvetisten järvien luonnontilaisuuden kannalta on olennaista järvialtaan ja rantaalueen rakenteellinen luonnontilaisuus, luontotyypille luonteenomainen lajisto, hyvä pohjan laatu, luontainen vedenkorkeus ja sen vaihtelu, hyvä veden laatu ja alhainen perustuotanto. Vesien rehevöityminen ja likaantuminen on tulevaisuudessa merkittävin tämän luontotyypin luonnontilaa heikentävä tekijä ( Harjumuodostumien metsäisiä luontotyyppejä Puruveden Natura-alueella on vain alle 1 % pinta-alasta. Näitä harjumetsiä esiintyy hiekka- ja soraharjuilla. Puustoltaan harjumetsät ovat mäntyvaltaisia. Luonnontilan kannalta keskeisiä piirteitä on puuston aukkoisuus, kivennäismaapaljastumat ja harjulajiston esiintyminen. Harjumetsien luonnontilaa uhkaavat metsäpalojen puuttuminen ja metsätaloustoimenpiteet. Tätä luontotyyppiä esiintyy joissakin Puruveden saarissa. Saimaannorppa on luontodirektiivin liitteessä II mainittu laji ja myös ensisijaisesti suojeltavaksi lajiksi määritelty. Lisäksi saimaannorppa on luontodirektiivin liitteen IV laji. Liitteessä IV on lueteltu ne yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua. Saimaannorppaa ei ole mainittu Puruveden Natura-tietolomakkeessa, mutta nykytiedon mukaan saimaannorppaa esiintyy alueella säännöllisesti. Alueella ei Naturatietolomakkeen mukaan esiinny muita liitteessä II mainittuja lajeja. Natura-tietolomakkeessa mainittuja Lintudirektiivin liitteen I lintulajeja alueella ovat: kaakkuri (Gavia stellata), kalatiira (Sterna hirundo), kuikka (Gavia arctica), laulujoutsen (Cygnus cygnus), metso (Tetrao urogallus), pikkulokki (Larus minutus), vesipääsky (Phalaropus lobatus). Lisäksi alueella esiintyy säännöllisesti härkälintu (Podiceps grisegena) (lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut). Muita lajeja ovat: isokoskelo (Mergus merganser), selkälokki (Larus fuscus fuscus), tukkakoskelo (Mergus serrator), harjus (Thymallus thymallus), kanervisara (Carex ericetorum), punakoiso (Solanum dulcamara), punalatva (Eupatorium cannabinum). 3. Hankkeen kuvaus Puruveden rantayleiskaavan uudistuksen ja laajennuksen kaavaluonnos sekä osallistumis- ja arviointisuunnitelma on ollut nähtävillä Tässä rantayleiskaavan ehdotuksessa Korpelan tila ( ) on kokonaisuudessaan merkinnällä RM eli Matkailupalveluiden alue. Rantayleiskaavan kaavamääräyksissä mainitaan Matkailupalveluiden alueesta seuraavasti: Maankäyttö- ja rakennusalain 72.1 :n nojalla määrätään, että tätä yleiskaavaa ei ole laadittu siten, että yleiskaavaa voitaisiin käyttää rakennusluvan myöntämisen perusteena RM-alueella. Korpelan tilan asemakaava on suunnitteilla. Korpelan tilan asemakaavoitettava alue on pinta-alaltaan noin 33 hehtaaria. Asekaavaalueesta on tehty luonnos (kartta 2). Alueen pääasiallinen maankäyttö on varattu matkailupalveluille ja loma-asumiselle (RM ja RA), mutta osa tonteista osoitetaan myös

48 Sivu 4/7 TOIMI ympärivuotiseen asuinkäyttöön (AO ja RA-1). RA, RA-1 ja AO alueilla rakennusoikeus on 250 k-m 2 /tontti. Koko RM korttelialueen rakennusoikeus on suunnitelman mukaan yhteensä 1200 k-m 2 vanhat ja uudet rakennukset mukaan laskettuna. Kartta 2. Korpelan tilan asemakaavan luonnos (kaavan laatija Seppo Lamppu Tmi, pohjakartta Suuntakartta Oy). Osa alueesta on suunniteltu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (MU). Alueen keskellä on myös metsäalue, mutta alueesta tehdään puistomaisempi ulkoiluun sopiva alue (MU-1). Ranta-alueelle on suunniteltu uimaranta ja lähivenepaikat, rantasauna, jonka suuruus on k-m 2, sekä vähäisiä talousrakennuksia

49 Sivu 5/7 TOIMI (VL-1). Korpelan tilan pohjoispuolella kulkee maantie, ja tila kuuluu sähköverkkoon. Kaikki alueelle tulevat rakennukset liitetään vesi- ja viemäriverkostoon. Korpelan asemakaavoitettavalle alueelle on tehty luontoselvitys syksyllä 2011 sekä edellistä täydentävä selvitys linnuston ja kasvillisuuden osalta kesällä Kaava-alueella ei ole luonnonsuojelulaissa suojeltujen lajien tai luontotyyppien rajauksia, eikä maastokartoituksessakaan alueelta löytynyt uhanalaisia kasvi- tai lintulajeja. 4. Hankkeen Natura-arvion tarveharkinta Natura-arvion tarveharkinnassa arvioidaan heikentääkö suunniteltu toiminta todennäköisesti Natura-alueen luontoarvoja. Luontoarvoilla tarkoitetaan Natura-arvioinnin yhteydessä Naturatietolomakkeen mukaisia luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä, luontodirektiivin liitteen II lajeja, lintudirektiivin liitteen I mukaisia lintujen elinympäristöjä ja alueella säännöllisesti esiintyvien muuttolintujen elinympäristöjä. Ympäristöministeriön ohjeen (2012b) mukaan arviointivelvollisuus ei kuitenkaan SCI-alueilla koske lintudirektiivissä mainittuja lintulajeja tai säännöllisesti esiintyvien muuttolintujen elinympäristöjä, vaikka ne olisikin mainittu tietolomakkeessa. Puruveden Natura-alue on SCI-alue. Tarveharkinnassa johtopäätöksenä voi olla, että suunniteltu toiminta ei todennäköisesti heikennä Natura-alueen luontoarvoja, jolloin Natura-arviota ei tarvitse tehdä. Jos tarveharkinnassa johtopäätöksenä on, että toiminta todennäköisesti heikentää Natura-alueen luontoarvoja tai että toimien vaikutus on epäselvä, varsinainen Natura-arvio on tehtävä. Puruveden Natura-alueella esiintyy kahta luontodirektiivin mukaista luontotyyppiä: hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet (Littorelletalia uniflorae) sekä harjumuodostumien metsäisiä luontotyyppejä, joiden osalta täytyy arvioida varsinaisen Natura-arvioinnin tarpeellisuus. Korpelan tilan alueelle asemakaavassa suunniteltu toiminta ei kohdistu Puruveden Naturaalueen Natura-tietolomakkeessa mainitulle harjumuodostumien metsäiselle luontotyypille. Tätä luontotyyppiä esiintyy vain Puruveden Natura-alueen keskiosissa saarilla. Asemakaavassa suunniteltu toiminta ei siis todennäköisesti heikennä tämän luontotyypin arvoja, eikä näiltä osin Natura-arviota ole tarpeellista tehdä. Korpelan tilan asemakaavoitettava alue ulottuu Puruveden rantaan. Puruvesi on luontodirektiivin mukaista luontotyyppiä hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet. Luontotyyppi on hyvin herkkä ravinne- ja kiintoainepäästöjen lisääntymiselle, mitkä aiheuttavat rehevöitymistä ja pohjan liettymistä. Ravinne- ja kiintoainepäästöjä aiheuttavat mm. asutuksen jätevedet, maatalous, ojitukset ja maan muokkaaminen esim. metsätaloustoimenpiteiden tai rakentamisen yhteydessä. Korpelan asemakaavaluonnoksen mukaan kaikki rakennukset liitetään vesi- ja viemäriverkostoon, joten asutuksen jätevedet eivät aiheuta kuormitusta Puruveteen. Rakentamisen yhteydessä tapahtuva maan muokkaaminen ja maanpinnan rikkominen voi aiheuttaa lyhytaikaista kiintoainekuormituksen lisääntymistä. Korpelan tilan loma-