Luontoselvitys Miehikkälän kunnan Muurikkalan kylän maaliikennekeskuksen alueen asemakaava-alueelta. TOIMI -ympäristöalan asiantuntija

Transkriptio

1 Luontoselvitys Miehikkälän kunnan Muurikkalan kylän maaliikennekeskuksen alueen asemakaava-alueelta -ympäristöalan asiantuntija HEINÄKUU 2012

2 SISÄLLYS 1. JOHDANTO AINEISTO JA MENETELMÄT ASEMAKAAVA-ALUEEN YLEISKUVAUS Kallio- ja maaperä sekä maisema Nykyinen maankäyttö Alueen luonnonolot LINNUSTO JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET LÄHTEET JOHDANTO Tämä selvitys on laadittu Miehikkälän kuntaan Muurikkalan kylään ns. Maaliikennekeskuksen alueelle osana asemakaavaprosessia. Miehikkälän kunnan Muurikkalan eteläisille alueille on laadittu osayleiskaava, joka on hyväksytty kunnanvaltuustossa Yleiskaavoituksen yhteydessä päätettiin laatia ns. Maaliikennekeskuksen alueelle asemakaava. Asemakaava-alue on noin 55 hehtaaria. Kaavan tavoitteena on kehittää yleiskaavatasoinen alueen käyttöratkaisu asemakaavatasoiseksi. Samalla määritellään tarkemmin alueen katuverkko ja muut tiejärjestelyt. Osayleiskaavassa asemakaava-alue on lähes kokonaan merkinnällä LTA = tavaraliikenteen terminaalialue. Asemakaava-alueen lounaiskulmaan on varattu lähipalvelujen alue (pl). Asemakaava-alueen itäosa on yleiskaavassa merkinnällä TY = teollisuusalue, jolla ympäristö asettaa toiminnan laadulle erityisiä vaatimuksia. Lisäksi osayleiskaavassa asemakaava-alueelle on merkitty yksi uusi tieyhteys osayleiskaava-alueen lounaisosan teollisuus- ja varastoalueelta (T) asemakaava-alueen keskivaiheille. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT Muurikkalan osayleiskaavaa varten on aiemmin laadittu luontoselvitys ( ), joka sisälsi myös nyt asemakaavoitettavan alueen. Osayleiskaavan luontoselvityksen maastotyöt on tehty heinäkuussa 2008 (Jouko Sipari). Tällöin on selvitetty myös asemakaavoitettavan alueen luonto ja lajisto. Tämä luontoselvitys täydentää osayleiskaavaa varten tehtyä selvitystä. Luonto- ja maisemaselvitystä varten suunnittelualueelta on kartoitettu esiselvitystyönä seuraavat tiedot:

3 Sivu 2/10 olemassa olevat suojelukohteet luonnonsuojelulain luontotyyppien rajaukset (LsL 29 ) uhanalaiset ja erityisesti suojeltavien lajien esiintymät valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ja kulttuuriympäristöt maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet arvokkaat perinnebiotooppikohteet vahvistetun osayleiskaavan suojelukohteet rauhoitetut luonnonmuistomerkit muut linjoilla mahdollisesti tiedossa olevat luontoarvot kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet Tiedot suojelualueista, uhanalaisista lajeista, luonnonsuojelulain luontotyypeistä, arvokkaista maisema-alueista, perinnebiotoopeista, luonnonmuistomerkeistä ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista on saatu valtion ympäristöhallinnon ylläpitämästä OIVA- ympäristö- ja paikkatietojärjestelmästä. Tiedossa olevat havainnot uhanalaisista lajeista tarkistettiin ympäristöhallinnon Hertta- eliölajit -tietokannasta. Maastokäynti alueelle tehtiin (FM biologi Hanna Keski-Karhu ja Heikki Pönkkä). Maastokäynnillä alue kartoitettiin kauttaaltaan arvokkaiden luontokohteiden paikallistamiseksi. Linnustoselvitys tehtiin ajalla , jolloin tavoitettiin sekä yö- että päiväaktiiviset lajit. Maastotöiden aikana suunniteltu linjaus kuljettiin läpi ja tehtiin muistiinpanot alueen kasvillisuudesta, linnustosta, puustosta, luontoarvoista ja arvokkaista maisemallisista tekijöistä. Työssä käytetty uhanalaisluokitus pohjautuu Suomen uhanalaisten lajien punaiseen kirjaan (Rassi ym. 2010). Myös silmälläpidettävät lajit ja Suomen vastuulajit pohjautuvat kyseiseen esitykseen. Luontotyyppitarkastelu perustuu metsälakiin (Metsälaki /1093), luonnonsuojelulakiin (Luonnonsuojelulaki /1096) sekä Euroopan yhteisön neuvoston luontodirektiiviin (92/43/ETY) ja lintudirektiiviin (Lintudirektiivi 2009/147/EY). Lisäksi luontotyyppitarkastelussa on huomioitu uhanalaiset luontotyypit (Raunio ym. 2008). Metsätyypit perustuvat Kuusipalon (1996) Suomen metsätyypit teokseen ja soiden osalta luokittelu pohjautuu Laineen ja Vasanderin (1993) Suotyypit kirjaan. Natura 2000-luontotyyppiopasta (Airaksinen & Karttunen 2001) on käytetty ko. luontotyyppien määrittämiseen. 3. ASEMAKAAVA-ALUEEN YLEISKUVAUS 3.1. Kallio- ja maaperä sekä maisema Selvitysalueen kallioperä kuuluu geomorfologialtaan keskiproteotsooisiin muodostumiin ja kallioperä on rapakiveä (GTK, Suomen kallioperäkartta 1999). Suurin osa alueesta on rapakivigraniitin muodostamaa kallioista aluetta, joka on moreenin peittämää. Loivasti kumpuileva harjualue on loivarinteinen ja viettää luoteesta kaakkoon. Alueen lounaisja keskiosissa esiintyy pienialaisia pääasiassa hiesu- ja hietapohjaisia suopainanteita. Etelä- ja itäosissa on paikoin alavampaa savipitoista hiesumaata. Luoteisosassa on muusta alueesta korkeammalle nouseva avokallioista muodostuva alue, jossa irtomaa- ja humuskerros on

4 Sivu 3/10 kauttaaltaan hyvin ohut. Luoteisosan kalliot ovat laakeita ja sileiksi hioutuneita, lisäksi siellä esiintyy useita suhteellisen kookkaita irtolohkareita, jotka on merkitty liitteen 3 karttaan. Jääkausi ja erityisesti Itämeren muinaisvaiheet ovat muokanneet alueen kallioja maaperää voimakkaasti. Silokalliot luoteisosassa ovatkin todennäköisesti muinaisen Itämeren rantakallioita. Maisema on kauttaaltaan loivasti kumpuilevaa ja suhteellisen tasaista. Valtatieltä tarkasteltuna selvitysalueelta ei erotu maisemallisesti merkittäviä kohteita lukuun ottamatta muutamia suurempia mäntyjä keskiosan laakealla kallioalueella. Valtatien varren metsät ovat voimakkaasti metsätalouden muokkaamia, joten maisemaa hallitsevat hakkuuaukot, taimikot ja varttuneet kuusikot. Itäosa on tasaista, valtatien eteläpuolella maisemakuvaa hallitsee hakkuuaukko ja tiheä varttunut istutuskuusikko. Valtatien pohjoispuolella itäosassa on teollisuus- ja joutomaa-alue. Kauempana tiestä näkyy varttunutta istutuskuusikkoa. Länsiosassa tienvarsimaisemaa hallitsevat pienialaiset tasaikäiset varttuneet kuusikot, hakkuuaukot ja nuoret mänty-lehtipuutaimikot. Luoteisosan kalliorinne nousee tieltä loivasti luoteeseen, mutta ei puuston takaa erotu tielle. Sen sijaan valtatieltä Lääväahonkankaan läpi vievä pieni hiekkatie kulkee maisemallisesti kauniin kallioalueen läpi ja paikoin avokallion päällä Nykyinen maankäyttö Ihmistoiminnot ovat muokanneet alueen yleisilmettä hyvin voimakkaasti. Alueen luonnonympäristöä ovat muuttaneet eniten metsätalous ja rakentaminen. Myös erilaiset läjitys-, maanotto- ja kaatopaikka-alueet, tiestö ja teollisuusalue itäosassa heijastuvat alueen luonnonoloihin. Alueen luonnontilaisinta ja arvokkainta elinympäristöä edustavat pohjoisluoteisosissa sijaitsevat avoimet kallioalueet. Kaava-alueen metsät ovat olleet metsätalouskäytössä. Suurin osa alueesta on äskettäin hakattuja hakkuuaukkoja. Valtatien eteläpuolella on tasaikäistä varttunutta noin 60-vuotiasta kuusikkoa. Itäosassa kaava-alueen pohjoisrajalla, keskiosissa ja länsireunalla on myös varttuneita, metsätalouskäytössä olleita, tasaikäisiä pieniä kuusikoita. Alueen etelä-, lounaisja keskiosissa on tuoreita hakkuuaukkoja ja mänty-lehtipuutaimikoita. Itäosissa on laajahko teollisuus- ja joutomaa-alue, jossa siellä täällä nuorta taimikkoa. Luoteisosan kallioisella alueen eteläosissa puusto on pääosin nuorta vuotiasta mäntytaimikkoa. Pienialaiset, soistuneet korpimaiset notkelmat on ojitettuja ja hakattuja, lukuun ottamatta kallioalueen luoteisosassa olevaa pienialaista suonotkelmaa (Kuva 1). Alueen keskivaiheilla kulkee kaakko-luoteissuuntainen pieni paikallistie, josta erkanee teollisuusalueen suuntaan muutamia pienempiä käytöstä poistettuja tieuria. Lisäksi luoteeseen erkanee muutamia vanhoja metsäautotien pohjia, jotka erottuvat vielä maastossa. Hiekkatien itäpuolella on myös yksi vanha asuinrakennus. Itäosan teollisuusalueen ja tämän asuinrakennuksen lisäksi alueella ei ole muita rakennuksia. Paikallistien länsipuolella on vanha kaatopaikka, jonne on kasattu eloperäistä jätettä ja rakennusjätettä sekä jätemaata.

5 Sivu 4/10 Kuva 1. Kallioalueen luoteispuolen pieni suonotkelma Alueen luonnonolot Alueen kasvillisuustyypit vaihtelevat lehtomaisista kankaista karuihin kankaisiin. Luoteis-ja pohjoisosassa on laaja kallioalue, joka on paikoin karua avokalliota paikoin ohuen irtomaan ja humuskerroksen päällä kasvavia mäntyvaltaisia kuivia (kanervatyyppi CT) ja karukkokankaita (jäkälätyyppi ClT). Kallioalueen luoteisosassa on pieniä korpisoistumia. Alueen lounaisja keskiosissa on korpimuuttumia ja ojikoita. Valtatien etelä- ja pohjoisreunalla on lehtomaisen kankaan (oravanmarja-mustikkatyyppi OMT) ja tuoreen kankaan (mustikkatyyppi MT) kuusivaltaisia metsiköitä. Alueen metsät ovat etelä- ja itäosissa kuusivaltaisia, pohjois- ja länsiosan kallioisilla alueilla valtapuuna on mänty. Suurin osa metsistä on hakattuja nuoria mänty- ja tai koivuvaltaisia taimikoita tai nuoria sekä varttuneita tasaikäisiä kuusikoita. Kaava-alueen pohjoisrajalla on paikoin vanhempia noin 100-vuotiaita, kitukasvuisia mäntyjä. Kasvilajisto on tyypillistä em. mainittujen kasvillisuustyyppien lajistoa. Idässä on laajahko joutomaa-alue, jossa vallitsee tavanomainen ruderaattikasvillisuus. Tienvarsissa kasvaa tavanomaista niittykasvillisuutta. Kaiken kaikkiaan kasvilajisto on kasvupaikkatyyppien tyypillistä ja tavanomaista lajistoa. Osayleiskaavan luontoselvityksessä on kattavat lajilistat eikä uusia lajeja maastokäynnillä havaittu. Kaava-alueella ei ole luonnonsuojelulaissa suojeltujen lajien tai luontotyyppien rajauksia, eikä Hertta-tietokannassa ollut havaintoja uhanalaisista lajeista. Maastokäynnilläkään alueelta ei löytynyt uhanalaisia lajeja, eikä alueella ole liito-oravalle

6 Sivu 5/10 soveliasta elinympäristöä. Arvokkain kasvilajisto keskittyy luoteisosan karuille kallioille, jossa esiintyy mm. pikkutervakkoa (Lychnis alpina) (Kuva 2) ja pölkkyruohoa (Arabis glabra). Lajit ovat harvinaisehkoja, mutteivät uhanalaisia tai rauhoitettuja. Pikkutervakko on karujen kallioiden laji ja pölkkyruoho huomionarvoinen perinnebiotooppien laji. Luoteisosan kallioalueella, kaava-alueen pohjoisrajalla on paikoin kuivaa ketomaista kasvillisuutta ja siellä kasvoi myös yksi pylväsmäinen (noin 4-metrinen) kataja (Kuva 3, Liite 1). Kuva 2. Alueen kallioilla esiintyy pikkutervakkoa. Luoteisosan kallioalueen puuttomien avokallioiden voidaan katsoa kuuluvan metsälain 10 tarkoittamiin karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisempiin kallioihin. Lisäksi se vastaa Natura-luontotyyppien kuvausta karuista silikaattikallioista. Karut kalliot eivät ole Suomessa uhanalainen luontotyyppi (joskin silmälläpidettävä), mutta luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnin yhteydessä koottiin ensimmäinen luettelo Suomen kansainvälisistä vastuuluontotyypeistä. Suomella on kansainvälinen vastuu luontomme omaleimaisista kallioja kivikkoluontotyypeistä: avoimista silokallioista, karuista kalliometsistä, moroutuvista rapakivikallioista, Itämeren nykyisistä ja muinaisvaiheisiin liittyvistä rantakivikoista sekä kallioluodoista.

7 Sivu 6/10 4. LINNUSTO Kuva 3. Pylväskataja. Ihmistoiminnot ovat muokanneet alueen ilmettä hyvinkin voimakkaasti. Alueen luonnonympäristöä ovat muuttaneet metsätalous ja rakentaminen. Myös erilaiset läjitysalueet, tiestö ja teollisuusalueet heijastuvat voimakkaasti alueen luonnonoloihin. Osalla aluetta on pienialaisia vanhemman metsän kohteita. Alueen luonnontilaisinta elinympäristöä edustavat monet pohjois-luoteisosissa sijaitsevat avoimet kallioalueet (Kuva 4). Selvitysalueen lintulajisto on varsin niukkaa ja tavanomaista. Kallioalueilla esiintyy kuitenkin merkittävissä määrin kehrääjiä.

8 Sivu 7/10 Kuva 4. Kallioalueilla tavattiin useita soidintavia kehrääjiä. Alueella tavatut lintulajit Uhanalaiset lintulajit (Rassi ym. 2010) Äärimmäisen uhanalaiset (CR): Ei tavattu Erittäin uhanalaiset (EN): Ei tavattu Vaarantuneet (VU): Ei tavattu Silmälläpidettävät (NT): Ei tavattu Alueellisesti uhanalaiset (Eteläboreaalinen vyöhyke, Järvi-Suomi, rajalla): Kehrääjä Lintudirektiivi liitteen I lajit (Lintudirektiivi 2009/147/EY) kehrääjä huuhkaja/lapinpöllö/viirupöllö (oksennuspalloja) Muut lajit Lehtokurppa, sepelkyyhky, käki, räkättirastas, punakylkirastas, mustarastas, laulurastas, peippo, vihervarpunen, hippiäinen, metsäkirvinen, punarinta, pajulintu, pikkukäpylintu.

9 Sivu 8/10 5. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Pohjois-luoteisosan kallioalueet tulisi jättää mahdollisimman luonnontilaisiksi (rajaus kartassa 3). Alueella sijaitsee useita kehrääjän reviireitä (havainnot viidestä linnusta). Myös arvokkain kasvilajisto, kuten pikkutervakko, kasvaa tällä alueella. Silokalliot ovat maisemallisesti merkittävä elementti pylväskatajineen ja isoine siirtolohkareineen. Maisemallisesti olisi myös tärkeää, että kallioalueen korkoero ympäröivään alueeseen säilyy. Selvitysalueella havaittiin yöllä myös lentävä lepakko (ei tarkempaa lajimääritystä). Siirtolohkareet ja muut louhikkoiset paikat voivat tarjota myös lepakoille sopivia päiväpiiloja ja jopa talvehtimispaikkoja. Asemakaavaehdotuksessa ehdotettu uusi tieyhteys ei nykylinjauksella tuhoa arvokkainta osaa kallioalueesta, mutta kulkee kaatopaikkana käytetyn alueen läpi (Kuva 5). Kuten osayleiskaavan luontoselvityksessäkin todetaan, kaatopaikka-alueelle kasatut jätteet tulee poistaa ja käsitellä asianmukaisella tavalla. Uusia teitä rakennettaessa arvokkain kallioalue tulee kiertää. Kuva 5. Suunnittelualueelta löytyy useita vanhoja kaatopaikkana käytettyjä alueita. 6. LÄHTEET Airaksinen, O. & K. Karttunen 2001: Natura 2000 luontotyyppiopas. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 194 s. Huttunen, A. & Pahtamaa, T. 2002: Luontoselvityksen yleis- ja asemakaavoissa. Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen moniste s.

10 Sivu 9/10 Kuusipalo, J. 1996: Suomen metsätyypit. Kirjayhtymä Oy. 144 s. Laine, J. & H. Vasander 1993: Suotyypit. Kirjayhtymä. Helsinki. 80 s. Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Maankäyttö- ja rakennuslaki 1999/132. Metsälaki 1093/116. Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2001: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen ympäristökeskuksen moniste s. Rassi P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.), 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Erillisjulkaisu. s Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Anne Raunio, Anna Schulman ja Tytti Kontula (toim.) (2008): Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. 264 S. Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. 572 S. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Vesilaki 1105/1996. Pohjakarttana käytetty maanmittauslaitoksen kartta-aineistoa: ympäristöalan asiantuntijaosuuskunta Kolmikanta Salokylä p

11 Sivu 10/10 LIITE 1.