YMPÄRISTÖSELVITYS

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖSELVITYS KESÄLAHTI TILA KORPELA 23:40 Suunnittelualueen likimääräinen sijainti ( MML) Ympäristöselvityksen tekijä: SUUNNITTELU HALTILAHTI

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. YLEISTÄ YMPÄRISTÖSELVITYKSESTÄ INVENTOINNIN LUOTETTAVUUDESTA INVENTOINNIN SISÄLTÖ JA KOHTEET SUOJELUKOHTEET METSÄTYYPPILUOKITUS YLEISTÄ SUUNNITTELUALUEESTA MAAPERÄ JA KASVILLISUUS VESISTÖT JA POHJAVEDET INVENTOINNIN HAVAINNOT NUORET ISTUTETUT KOIVIKOT (MT -metsätyyppi) SEKAMETSÄT KUUSIKOT MÄNTYMETSÄT MUUT ALUEET JA MUU MAANKÄYTTÖ YHTEENVETO LIITTEET Liite 1. Aluejaot ja kuvanumerot

3 1. YLEISTÄ YMPÄRISTÖSELVITYKSESTÄ Tämä ympäristöselvitys on tehty tilalle Korpela 23:40 suunniteltua asemakaavaa varten. Kohdealue ja havainnot selviävät tarkemmin ympäristöselvityksen kartoista ja kuvista. Ympäristöselvityksen maastotyöt tehtiin Kohdealue kuljettiin kauttaaltaan maastossa jalan. Kustakin erillisestä maastokuviosta otettiin valokuva ja tehtiin kartalle merkinnät. Lisäksi kukin yksittäinen havaittu muu merkittävä kohde sai erillisen merkinnän ja kuvauksen kartalle ja tekstiin. 1.1 INVENTOINNIN LUOTETTAVUUDESTA Maastotöiden ajankohta lokakuussa vaikuttaa hieman inventoinnin luotettavuuteen. Muutoin inventointiin ei liity erityisiä epäluotettavuuksia. Kasvillisuuden osalta inventoinnin voidaan katsoa olevan riittävän luotettava seuraavin maastossa todetuin seikoin: Alueen metsätyypit ja niiden pääasiallinen kasvillisuus tunnistettiin. Lehtoja ei alueella ollut. Luonnontilaisilla metsäisillä alueilla pääasialliset metsätyypit olivat mustikkatyypin (MT) tai sitä vain hieman karumpien metsätyyppien metsiä (VT) ja näiden sekoittumia. Muutamin paikoin luonnontilaisessa metsässä oli tuoreen kangasmetsän piirteitä (OMT). Rehevimmät kangasmetsien alueet (OMT) olivat selvänä vähemmistönä. Nämä esiintyivät enimmäkseen muuntuneilla (istutetuilla) entisillä pelloilla tai erilaisilla hakkuiden jälkeisillä muuntumilla muokatuilla mailla. Näillä alueilla nopeat ja voimakkaat kasvitulokkaat ovat hallitsevia, estäen tehokkaasti vaateliaiden kasvien esiintymistä. Yhdessä metsän kulmauksessa oli hienojakoisella maalla kostean korven lieviä lehtomaisia piirteitä. Metsät olivat pääsääntöisiä selviä metsätalousmaita, joita on hoidettu tehokkaasti. Alueelta puuttuivat kokonaan pystyssä olevat lahopuut ja biotooppeina monotyyppejä arvokkaammat varttuneet sekametsät. Kookkaita leppiä, raitoja, haapoja tai lahokoivuja sisältäviä alueita ei ollut. 1.2 INVENTOINNIN SISÄLTÖ JA KOHTEET Alueelta inventoitiin mm. seuraavia seikkoja: 1. Uhanalaiset lajit tehdyin maastohavainnoin, mutta keskittyen pääasiassa näiden tarvitsemien biotooppien tunnistamiseen. 2. Natura, luonnon- ja maisemansuojelualueet sekä muut rekisteröidyt suojelualueet ja kohteet: SYKE / Oiva -tietojärjestelmät, aineisto päivitetty ). - ei kohteita suunnittelualueella.

4 3. Muinaismuistolain alaiset kohteet (rekisteröidyt muinaisjäännökset: Museoviraston muinaisjäännösrekisteri, Dnro 74/005/2006, päivitys sekä tehdyt maastohavainnot). 4. Muut mahdolliset suojelualueet ja kohteet sekä muu inventointiin liittyvä maankäyttö (esim. rakennussuojelukohteet, maa-ainesten otto, pohjavesialueet jne. OIVA päivityksellä). 5. Ympäristöinventointi (maastossa havaitut metsätyypit, puusto, kasvilajit sekä eläimistö riittävällä tarkkuudella). 6. Maisemalliset tekijät ja yksittäiset maisemakohteet 7. Ympäristötyöhön ja alueen käyttöön liittyvä muu ihmisen toiminta ja rakennelmat sekä tarvittaessa maankäytön ehdotuksia, suosituksia tai rajoituksia. 8. Alustavia huomioita maaperätekijöistä. 1.3 SUOJELUKOHTEET Mahdolliset alueella olevat tai sen läheisyydessä olevat rekisteröidyt suojelukohteet ja -alueet tarkistettiin tietokannoista. Suunnittelualueella ei ole valtakunnallisia, maakunnallisia tai muita rekisteröityjä yksityisiä tai valtion luonnonsuojelukohteita tai -alueita. Suunnittelualueen kohdalla tai sen vaikutuksen piirissä ei ollut kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rekisteröityjä kohteita. Lähimmät Hirvolansuon muinaiset pyyntikuopat sijaitsevat noin 1,7 kilometrin etäisyydellä luoteeseen ja Aittolahden historiallinen asuinpaikka vuorostaan vajaan kilometrin kaakkoon. Kuva A. Museoviraston muinaishistoriallisten kohteiden rekisteri (siniset pisteet). 1.4 METSÄTYYPPILUOKITUS Inventointialueen osa-alueiden metsätyyppiluokituksessa käytettiin seuraavaa yleistä metsätyyppiluokitusta: OMT (rehevä mustikkatyyppi), MT (mustikkatyyppi), VMT (puolukka-mustikkatyyppi), VT (puolukka tyyppi), CT (kanervatyyppi), CLT (jäkälätyyppi). Luokitus alenee ravinteikkaasta ja riittävän kosteuden omaavasta OMT -metsätyypistä aina kuivaan ja köyhään CLT -tyypin jäkäläkankaaseen. Lehdot ja muut edeltä mainitsemattomat biotoopit luokitellaan erikseen.

5 2. YLEISTÄ SUUNNITTELUALUEESTA 2.1 MAAPERÄ JA KASVILLISUUS Maaperä: Inventointialueen maaperä on hienojakoista mutta pääasiassa kivistä ja lohkareista kumpuilevaa moreenimaata. Näiden kumpareiden ydin saattaa olla kallioinen. Yleisesti ottaen kallioperä oli selvästi havaittavissa vain paikoin. Alavimmilla paikoilla pienialaisesti ja erityisesti pelloilla on huuhtoutuneiden moreenimaiden hienompia aineksia paksummin. Kasvillisuus: Kasvillisuus noudattelee luonnontilaisilla alueilla aina maaperän ominaisuuksia. Kasvillisuus ja puusto ovat alueella normaalia ja tyypillistä Kesälahden Hummonselän itäpuolisten alueiden kasvillisuutta. Vain yhdessä kohdassa havaittiin lievää lehtomaisuutta rehevä kangasmetsän kasvillisuus poislukien. Alueella on runsaasti istutettuja peltoja ja nuoria ensiharvennuksen läpikäyneitä maaperältään muokattuja taimikoita. Pääasiallinen puusto on näillä koivikoita, mutta tiheitä eri-ikäisiä kuusikoitakin havaittiin. Muokatuilla ja istutetuilla alueilla korkeat heinät, horsmat, vadelma, alvejuuret, sananjalat ja muut nopeat tulokaskasvit sekä pajut, nuoret kuusentaimet ja pihlajat valtaavat aliskasvillisuuden tehokkaasti. Puusto on enimmäkseen nuorta ja metsätyyppi edelleen kehittyvää. Alueen moreenimaat kasvavat pääsääntöisesti tavanomaista mustikkatyypin (MT) metsää ja vain paikoin on selviä reheviä kangasmetsiä (OMT). Kivisen moreenin sekä ohuemman maaperän alueilla taasen esiintyy mustikkatyypin ja puolukkatyypin vaihtelua (MT VT). Näiden kasvillisuus oli tavanomaista ja vaihteli alueellisesti ja paikallisesti paljonkin. Kuivia harjumuodostumien kangasmetsiä ei ollut, vaikkakin muutamin kumparein oli eri-ikäisiä hieman tuoreempien maiden männiköitä. 2.2 VESISTÖT JA POHJAVEDET Alue ei rajaudu vesistöihin, eikä alue ole pohjavesialueitta. Alueella ei ole luonnontilaisia puroja tai muita huomionarvoisia vesiuomia. 3. INVENTOINNIN HAVAINNOT Inventoinnin aikana otetut valokuvat ja eri osa-alueiden jaot on koottu alla olevaan ilmakuvaan ( MML). Kuvasta voidaan havaita alueen metsätyyppejä ja näiltä alueilta otettuja havaintokuvia. Tarkemmin osa-alueet ja näistä tehdyt aluejaot on esitetty kussakin kappaleessa ja koottu yhteen liitteessä 1.

6 Kuva B. Valokuvien ottopaikat ja aluejaot ilmakuvassa. Kuvassa B näkyvät erilaisten puustojen ja metsätyyppien lukuisat osa-alueet on ryhmitelty metsätyypeittäin / maankäyttömuodoin alla esitettäviin otsikoihin ja eri alueet on yhdistetty kunkin otsikon alle suuremmaksi kokonaisuudeksi sekä esitetty kunkin ryhmän kartassa ja koottu kokonaisuudeksi liitekarttaan 1. Kunkin otsikon ja kartan samantyyppisistä eri osa-alueista esitetään biotooppien havainnevalokuvat. Asiakirjan kuvanumerointi ei seuraa numeerista järjestystä, vaan digitoidulla kartoilla esiintyviä kuvanumeroita.

7 3.1 NUORET ISTUTETUT KOIVIKOT (MT -metsätyyppi) Istutettujen koivikoiden alueet Nuoria istutuskoivikoita luonnehtii käsitelty maapohja, joko entinen pelto (perusmaa MT OMT) tai käsitelty metsämaa (MT) hakkuun jälkeen. Puustona on vuotiasta koivikkoa. Kaikki alueet ovat jo kertaalleen harvennettuja ja varsinkin alkuperäisillä metsämailla risuisia. Kartassa 1 alueet ovat esitetty keltaisella pohjavärillä (oranssi = peltoa). Kartta 1. Suunnittelualueen nuoret istutuskoivikot vaaleanvihreällä pohjavärillä.

8 Istutetun koivikon 1 kuvat Kuvat 1 ja 2. Istutuskoivikkoa entisellä pellolla ja tyypillistä horsmaista, vadelmaista kookkaampaa kasvillisuutta sekä varjostusta sietävää aluskasvillisuutta. Kuvat 3 ja 4. Alueen rajalla vanha laakea kiviaita ja enemmän nuoreen muokattuun maahan muodostuvaa pyt -metsätyypin talvikkeja karikkeen seassa. Kuvat 59 ja 60. Eteläisimmän istutuskoivikon osan aluskasvillisuuden on vallannut tehokkaasti heinäinen ja pihlajainen kasvusto. Myös metsäalvejuuret viihtyvät alueella. Taustalla kuvassa 59 näkyy ruskea vyö matalan kiviaidan takan. Havainnekuvasta 60 näemme, että alueella isoalvejuuret, nokkoset ja vadelma ovat vallanneet maanpinnan lähes täydellisesti kenties istutusta edeltäneen maanmuokkauksen vuoksi. Istutettu koivikko 2 Ei valokuvaa Istutettu koivikko 2 on muodostettu kuivahkon loivan rinteen vanhalle peltokaistalle ja muistuttaa puustoltaan koivikkoa nro:t 3 ja 4.

9 Istutetun koivikon 3 kuvat Kuvat 15 ja 16. Tulotien varren kuivahkoa heinäpohjaista koivikkoa kuusitaimistolla kohden läheistä naapuria ja maantien pohjoispuolen vanhaa istutettua peltoa naapuriin johtavine teineen. Kuvat 17 ja 18. Tien pohjoispuolen vanhan pellon maisemaa. Osan on vallannut horsmikko ja kuivempi osa on heinäisempi ja kasvaa nousevaa kuusikkoa. Istutetun koivikon 4 kuvat Kuva 14. Tulotien varren vanhan pellon kulmaus voimakkaalla horsmikolla. Kuvat 26 ja 27. Hakkuun tai muun maatalousmaan istutuskoivikkoa. Osalla korkeinta kohtaa huuhtoutuneesta rinteestä pullistuu suuria lohkareita.

10 Istutetun koivikon 5 kuvat Kuvat 23 ja 37. Hakkuun tai muun maatalousmaan istutuskoivikkoa. Koko etelärinne on pienten lohkareiden kirjomaa huuhtoutuneesta rinteestä pullistuu suuria lohkareita. Istutetun koivikon 6 kuva Kuva 30. Hakkuun tai muun maatalousmaan istutuskoivikkoa. Istutetun koivikon 7 kuvat Kuvat 40 ja 41. Hakkuun ja mahdollisesti muun alkuperäisesti vanhan maatalousmaan istutuskoivikkoa. Alue on laaja ja maastonmuodoiltaan vaihtelevaa. Nuorten kuusien määrä vaihtelee alueittain.

11 Kuva 42. Koivikko rajautuu osin istutettuun kuusikkoon (kuvan taustalla). Kuvat 44 ja 45. Hakkuun istutuskoivikkoa. Alue on laaja ja maastonmuodoiltaan vaihtelevaa. Nuorten kuusien määrä vaihtelee alueittain, mutta yleistyvät alhaalla painanteissa. Istutetun koivikon 8 kuvat Kuvat 50 ja 51. Vanhan pellon istutuskoivikkoa. Pienessä kosteammassa laaksossa kuusen taimet yleistyvät ja aurinkoisemmalla rinteellä on vuorostaan horsmien ja vadelmien tilalla sananjalkaa.

12 3.2 SEKAMETSÄT Sekametsien alueet Sekametsät ovat alueella tyypillisimmillään koivuvoittoisia, kuusten ja mäntyjen ollessa vähemmistönä. Nämä ovat yleensä nuoripuustoisia vanhoille pelloille istutettuja metsiä. Vain muutamin paikoin sekametsät ovat luontaisesti syntyneitä maatalousalueiden joutomaille ja näiden puuston ikä on huomattavasti vanhempaa. Kartta 2. Suunnittelualueen sekametsät. Osa alueista on istutettuja, osa luontaisia. Kartalla punaruskealla pohjavärillä.

13 Myös sekametsiä luonnehtii käsitelty maapohja, joko entinen pelto (perusmaa MT OMT) tai käsitelty metsämaa (MT) hakkuun jälkeen. Alueen ainoa luonnontilaista muistuttava korpilehtomainen alue on sekapuustolla (sekametsä 5). Kartassa 2 alueet ovat esitetty punaruskealla pohjavärillä (oranssi = peltoa). Sekametsän 1 kuva ja Sekametsän 2 kuva Kuvat 10 ka 18b. Kuvassa 10 on istutuskoivikkoa entisellä pellolla. Sekapuustona on pääasiassa kuusikkoa. Puustojen lajisuhde ja ikä vaihtelee alueella jonkin verran. Kuvassa 18b (ei kartalla) on luontaisesti syntynyttä koivu-kuusi sekametsää entisellä hakkuualalla. Puustojen lajisuhde ja ikä vaihtelee alueella jonkin verran mutta kuusikko on hieman nuorempaa ja peittää paikoin maapohjan kokonaan. Sekametsän 3 kuva ja Sekametsä 4 (ei valokuvaa) Kuva 25. Luontaisesti syntynyttä koivu-kuusi sekametsää entisellä hakkuualalla. Koivu on pääsääntöisesti ylispuustona ja kuusikko hieman sitä jäljessä. Sekametsä 4 on alue, jossa on täysi-ikäisiä koivuja ylispuustona, kuusia ja jonkin verran mäntyjä sekapuustona, on syntynyt pellon ja alueelta kaadetun alkuperäisen metsän välimaastoon. Maapohja on samanlaista kuin muuallakin (kivinen MT).

14 Sekametsän 5 kuvat Kuvat 55 ja 54. Luontaisesti tai harventamalla syntynyttä koivu-kuusi sekametsää kostealla maapohjalla pellontaustan alavammalla alueella. Maapohjalta nousee alvejuuria ja muita korpilehdon tunnuskasveja. Alue ei kuitenkaan ole biotooppina selkeä lehto, vaan on muuttumassa kuivemman maan suuntaan viereisten ojitusten ansiosta. Alue on kasvamassa uudelleen umpeen kuusitaimikon noustessa alispuustona ja leviten viereiseltä kuusikkoalueelta 7. Sekametsän 6 kuvat Kuvat 48 ja 49. Rantaan kulkee paljon kuljettu polku hakkuualueen laidalla. Siitä oikealle alkaa sekametsäalue 6, jonka laita on kuusi, mänty voittoista puustoa. Varsinainen alue on kuivahkon kankaan (entinen pelto) tasaista ja harvaa koivumänty sekametsää. Myös täällä maasta nousee kuusen taimia.

15 3.3 KUUSIKOT Kuusivaltaisten metsien alueet Kuusikot ovat alueella eri-ikäisiä tiheitä istutettuja kuusikoita tai alueen puolireheville moreenimaille luontaisesti syntyneitä tyypillisiä vanhoja kuusikoita. Maapohja on alueelle tyypillistä kivistä. Vain alueella 8 maaperä on hienojakoisempaa ja Kuusikkojen 5 ja 6 vastaisilla laidoilla soistuneempaa. Kartta 3. Suunnittelualueen kuusimetsät. Osa alueista on istutettuja, osa luontaisia. Kartalla tummanvihreällä pohjavärillä.

16 Kuusikoita luonnehtii muusta ympäristöstä poiketen pääosin käsittelemätön maapohja. Perusmaa vaihtelee MT OMT. Kuusikoiden ikä vaihtelee istutetuista noin vuotiaista noin 70 -vuotiaisiin luonnollisiin kuusimetsiin. Luonnontilaisimmat ja vanhimmat kuusikot erottaa kartalla (vanha) -merkinnästä. Kartassa 3 alueet ovat esitetty tummanvihreällä pohjavärillä (oranssi = peltoa). Kuusimetsän 1 kuva ja Kuusimetsän 2 (vanha) kuva Kuvat 6 ja 8. Kuvassa 6 on vanhaa luontaista kuusikkoa, jossa on poikkeuksellisesti myös koivuja siellä täällä. Puustoa on joskus harvennettu. Kuvassa 8 on vanhaa, mutta vaihtelevan ikäistä luontaista kuusikkoa mustikkatyypin kankaalla. Puustoa on joskus harvennettu. Kuusimetsä 3 kuvat Kuvat 9 ja 11. Kuusimetsä 3 on nuorempaa länsilaidaltaan (noin 20 v.) ja ylärinteen puolella vaihettuu noin 35 -vuotiaaseen harvennettuun kuusikkoon. Molemmilla alueilla on enimmäkseen lähes muuta kasvillisuutta vailla oleva sammalpohja. Kuusimetsän 4 (vanha) kuva Kuva 19. Vanhaa, mutta vaihtelevan ikäistä luontaista kuusikkoa mustikkatyypin kankaalla. Puustoa on joskus harvennettu.

17 Kuusimetsän 5 (vanha) kuvat Kuvat 28 ja 29. Vanhaa, harvaa, luontaista kuusikkoa tasaisemmalla ja ainakin pinnasta hienojakoisemmalla mustikkatyypin kankaalla. Puustoa on joskus harvennettu. Alue on saattanut olla osin kaskimaata. Kuusikon alla on pääosin sammalpohja. Kuusimetsän 6 (vanha) kuvat Kuvat 33 ja 35. Laajahko kuusimetsän alue alkaa länsipäässä kallioisella alueella, missä puusto on paikoin vähäistä. Ympärillä on eri-ikäistä kuusikkoa pääosin mustikkaisella maaperällä. Alun jälkeen keskemmälle kuljettaessa kuusimetsä tihenee nopeasti ja puusto on vaihtelevan ikäistä muistuttaen hoitamattomia erämetsiä. Aluskasvillisuutena on lähestulkoon pelkkää sammalta. Kuvat 38 ja 39. Itäpuolelle saavuttaessa ylärinteiltä valuvat vedet pitävät maapohjan kosteana ja kuusikko saa korpimaisia piirteitä, tosin vain sammaltyypin muutoksen kautta (kuva 38). Kuusikon itäkulmauksessa on hienomman maaperän alue, joka on myös hieman kuivempaa. Täällä on puusto ja maasto selvästi ihmistoiminnan alun perin muokkaamaa, mutta selvää vanhaa käyttötarkoitusta ei voitu päätellä. Puusto on harvempaa ja alispuustona on myös nuoria lehtipuita. Seassa kasvaa myös jokunen mäntykin. Metsätyyppi on edelleen kehittyvä, mutta muistuttaa sammalista ja heinäistä MT -tyyppiä.

18 Kuusimetsän 7 kuvat Kuva 32. Kuusimetsän alue alkaa pohjoispäässä muokkaamattomalla tiheällä ja sammalpohjaisella kuusikkotaimistolla. Puuston on nähtävästi osin istutettua ja osin luontaisesti uudistunutta. Alue saattaa olla joskus kaskettua. Aluskasvillisuutena on lähestulkoon pelkkää sammalta ja maassa pitkälle lahonneita risuja. Kuvat 43 ja 54. Alueen eteläkärjessä puusto nuorenee ja maasto on osin myös muokattua ja risuista. Välissä on kosteampi ja avoimempi painauma. Länsilaidalla lähestytään sekametsäaluetta 5 ja tiheä kuusikko vaihettuu koivusekametsäksi. Samalla kuusikko saa hieman korpilehtomaisia piirteitä Kuusimetsän 8 kuva Kuva 57. Pellon takana mökkiteiden kulmauksessa on alava ja hienojakoisen maaston alue, jolla kasvaa harvennettu keski-ikäinen kuusikko. Aluskasvillisuutena on pellonlaidassa kulttuurikasvina seljaa ja pihlajan taimia. Pohja on kauttaaltaan risuinen harvennuksen ja oksien karsimisen jäljiltä.

19 3.4 MÄNTYMETSÄT Mäntyvaltaisten metsien alueet Mäntymetsät ovat alueella hyvin erityppisiä sijoittuen joko kuiville kankaille tai kosteille alueille. Myös puiden ikä vaihtelee kohteittain nuorista kitukasvuisista soistumien taimista lähes hakkuukypsiin hongikoihin. Varttuneet metsät ovat sijoittuneet pääosin suunnittelualueen laidoille lähelle rantaa ja toisaalta tienvarrelle pohjoiseen. Kartta 4. Suunnittelualueen mäntymetsät. Osa alueista saattaa olla istutettuja, mutta suurin osa on luontaisesti syntyneitä. Osa on muuntunut yhden puulajin metsäksi harventamalla muut puulajit pois. Mäntyvaltaiset metsät ovat kartalla sinisellä pohjavärillä. Mäntymetsiä luonnehtii myös valtaosasta tilan metsiä poiketen pääosin käsittelemätön maapohja. Perusmaa vaihtelee VT-MT, paikoin myös OMT -piirtein.

20 Mäntymetsän 1 (nuori) kuva ja Mäntymetsän 2 kuva Kuvat 5 ja 13. Kuvassa 5 on nuorehko harva männikkö ja tiheää pihlaja taimikkoa pienellä kuivahkolla heinäisellä puolukkatyypin kumpareella. Kuvassa 13 on varttunut kivisellä kumpareella kasvava männikkö. Maapohja on periaatteessa mustikkatyypin kivistä ja lohkareista kangasta, mutta sitä kirjovat heinäisemmät ja kuivemmat jäkäläiset laikut riippuen vesitaloudesta ja jonkin verran käsitellystä maapohjasta. Alispuustona nousee paikka paikoin pihlajaa. Maisemallisesti alue on muuta ympäristöä kauniimpi ja sijaitsee tien varrella. Mäntymetsän 3 (nuori soistunut) kuvat Alue on kokonausuutena monimuotoinen ja vaihtelevaa mäntyvaltaista puustoa sisältävä. Myös puuston ikä vaihtelee jonkin verran, mutta on enimmäkseen nuortta, paikoin kitukasvuistakin. Maapohja on enimmäkseen veden vaivaamaa tai muutoin paksukunttaista soistumaa. Jatkuvasta kosteudesta viestivät myös paikoin ksvavat suopursut, lakat ja rahkasammalet. Kuvat 31 ja 34. Kuvan 31 kaltainen sekalainen, heinäpohjainen mutta nuori mäntymetsä kaareutuu pohjoisesta ulokkeesta kohden kaakkoa. Alueen halki kulkee hakkuu-ura / kärrytie, jonka varrella on muutama avonaisempi kohta ja näiden laidoilla varttuneempaa männikköä vaihettuen hitaasti viereisiin metsäalueisiin (kuva 34). Paikoittain alueet ovat hieman veden vaivaamia.

21 Kuva 36. Kaakkoinen pieni haara muodostaa myös oman tyyppisen alueensa. Kohteessa on pienialainen avonainen painauma, jossa on oikean lakkaisen suotyypin kasvillisuutta. Ympärillä on enimmäkseen kostean mustikkatyypin ja rämetyypin mäntymetsää. Mäntymetsän 4 (nuori) kuva ja Mäntymetsän 5 kuva sekä Mäntymetsän 6 kuva Kuvat 46, 52 ja 58. Mäntymetsän 4 nuorehko tiheä männikkö ja alispuustona paikoin tiheää pihlaja taimikkoa pienellä kuivahkolla ja osin heinäisellä puolukkatyypin (VT) kumpareella (kuva 46). Kuvassa 52 on mäntymetsä 5. Hienompijakoisella ja tuoreemman metsätyypin maaperällä kasvaa komea luontaisesti syntynyt vaihtelevan ikäinen männikkö. Seassa on vanhempiakin puita noin 40 vuoteen saakka. Lisäksi siellä täällä on saman ikäisiä koivuja. Metsätyyppi on MT, vivahtaen alarinteen kosteammassa notkelmassa hieman OMT -metsätyyppiin. Muista alueista poiketen täällä kasvaa myös sananjalkaa. Kuva 58. Hienompijakoisella ja tuoreella MT -metsätyypin (OMT -piirteitä) maaperällä kasvaa komea istutettu tai luontaisesti syntynyt kohtalaisen tasaikäinen männikkö. Puuston ikä on noin 35 -vuotta. Muista mäntymetsien alueista poiketen täällä kasvaa harvaheinäisellä maapohjalla myös alvejuuria. Lisäksi maapohjasta nousee erittäin tiheä matala kuusitaimikko sekä runsaasti pihlajaa. Siellä täällä kasvaa myös sananjalkoja ja talvikkeja. Alvejuuret ja talvikit viittaavat, että alue olisi saattanut olla aikaisemmin maatalouskäytössä esim. laidunalueena ja

22 nyttemmin muuntunut mäntyiseksi metsämaaksi ja jatkaa edelleen muuntumista alta nousevien kuusikoiden suuntaan mikäli niitä ei raivata pois. 4. MUUT ALUEET JA MUU MAANKÄYTTÖ Alueella oli myös muita sekalaisia ihmistoiminnan vaikuttamia alueita ja kohteita. Näitä on esitetty tässä osiossa. Kustakin kohteesta on otettu valokuva ja kuvatekstissä käsitellään niiden sisältöä. Kuten edellisissäkin esityksissä kohteet kierretään myötäpäivää aloittaen vasemmasta laidasta (lännestä). Kartta 5. Suunnittelualueen muu maankäyttö. Kuvasta voidaan havaita alueella olevia muita maisemallisia ja ihmistoiminnan vaikuttamia kohteita.

23 Kuvat 7 ja 12. Kuvassa 7 on vanha kapea pelto/tienpohja, joka on istutettu koivulle. Aluskasvillisuus on samanlaista kuin muillakin vastaavilla kohteilla (horsmat vallanneet alueen). Maannosta ei juurikaan ole olemassa, vaan kasvit kasvavat suoraan sekoitetussa maassa. Kuvassa 12 on vanha kapea tienpohja, jossa ei kasva vielä kookkaampaa puustoa. Aluskasvillisuus on pääosin hiekkamaalle syntynyttä heinikkoa ja alueella on runsaasti kuusentaimia ja jonkin verran nuoria lehtipuita. Maannosta ei ole olemassa, vaan kasvit kasvavat suoraan sekoitetussa maassa. Kuvat Kulttuurikohteita suunnittelualueen koilliskulmassa. Pelloilta raivattuja kiviä metsänlaidassa, päätien varren kaunis peltomaisema pohjoiseen ja pieni asuinpaikka pihapiireineen. Kuvat 24 ja 47. Avoimena pidettävän johtoaukean maisemaa loivassa rinteessä. Maasta nousee tiheä paju-, koivu- ja pihlajataimikko (kuva 24). Kuvassa 47 on avoin käsitelty hakkuuaukea, joka on jo voimakkaasti heinittynyt. Kuvat 53 ja 56. Vanhan muutama vuosi sitten käytöstä poistuneen pellon maisemaa ja tarkennuskuva pellon keskialueen kasvillisuudesta (kasvaa edelleen runsaasti viljelyskasvien jääntietä).

24 Lisäksi kartassa on erillisinä kohteenaan kuusikkoalueen ja koivikkoalueen välissä oleva avonainen johtoaukea tai viemärilinjan pohja (lila väri), joka erottuu hyvin ilmakuvassa (kuva B). PIHAPIIRI Pihapiirissä on vanhan noin 100 -vuotias maatilakeskus rakennuksineen ja maisemallisesti merkittävine puineen. Alla on esitetty pihapiiristä valokuvia. Tilalle saavuttaessa on yläpeltojen kohdalla pienellä kumpareella komea mänty. Samalla kohtaa pellon takana metsässä on alkuperäinen lato vanhalla harmaalla osalla ja punamaalilla maalatulla jatko-osalla. Ennen pihaa on tulotien varrella komea puurivi, johon on istutettu vuoroin lehtikuusia ja vuoroin tammia. Pihapiiriä ennen on myös vanha kellari hienojakoisempaan rinteeseen kaivettuna. Itse pihapiirissä on päärakennus ja suuri navetta/heinävarasto. Pihan takana eteläpuolella on mm. sembramäntyjä maisemapuina ja rantaan menevän tien varrella komeita tuuheita kuusia.

25 5. YHTEENVETO Alueella oli yksi huomionarvoinen biotooppi, sekametsä viiden (5) osa pellonlaidassa. Alue muistutti hieman korpilehtoa, mutta ei täytä muuntuneena ja ojitettuna metsälain 10 :n biotoopin tunnusmerkkejä. Varsinaisia lehtoja ei alueella ollut. Alueella ei ollut muita arvokkaita kasvillisuusalueita. Kokonaisuutena kasvilajisto oli tavanomaista ja metsämaat pääsääntöisesti voimakkaan metsätalouden piirissä. Alueella ei ollut merkittävää lahopuustoa kolopesijöitä ajatellen, eikä tikoille soveltuvia ravintopuita. Myöskään esim. liito-oravalle soveltuvia biotooppeja ei havaittu. Alueella ei ollut sellaisia vanhan metsän alueita, joita tulisi suojella. Alueella ei ollut merkittäviä luonnonmaisemaan liittyviä alueita tai kohteita. Alueella ei ole rekisteröityjä kulttuurihistoriallisia kohteita tai luonnonsuojelualueita. Pihapiirissä ei ollut paikallisesti, seudullisesti tai maakunnallisesti merkittäviä rakennuksia tai muita rakennettuja ympäristöjä. Enossa SUUNNITTELU HALTILAHTI Jukka Haltilahti FM, Ympäristö ja maankäytön suunnittelija Hopantie 11, Eno Puh

26 % & ( & * ' ( (! " & #! " ) ' & + ( ', &!! " # ' " - '. ( & & /, % & '