VUODEN 2014 TARKKAILUN TULOKSET

Transkriptio

1 KEMIJÄRVEN MAKSUVELVOITETARKKAILU VUODEN TARKKAILUN TULOKSET AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10650

2 KEMIJÄRVEN MAKSUVELVOITETARKKAILU VUODEN TARKKAILUN TULOKSET Jyrki Salo i Sisällysluettelo: YHTEENVETO JOHDANTO TARKKAILUALUE JA KALAISTUTUKSET TARKKAILUN TOTEUTUMINEN VUONNA YLEISTÄ TULOKSET HAUEN RAVINNONKÄYTTÖTUTKIMUS Yleistä Haukien kokojakauma ja kunto Haukien mahojen täyteisyys Ravinnon koostumus SOINANJOEN SÄHKÖKOEKALASTUKSET VIITTEET Copyright Ahma ympäristö Oy Teollisuustie ROVANIEMI p Pohjakartat: MML, lupa nro 16/MML/15

3 YHTEENVETO Kemijärven maksuvelvoitetarkkailun päivitetyssä tarkkailuohjelmassa tarkkailumenetelmiä ja niiden toteutussyklejä muutettiin aiempaan nähden. Tämän seurauksena vuoden tarkkailu käsitti ainoastaan hauen ravinnonkäyttöselvityksen toteutuksen. Tältä osin näytteiden keruuta jatkettiin myös alkuvuoden 2015 puolelle riittävän näytemäärän saamiseksi. Alueella toteutettiin myös mm. Soinanjoen sähkökoekalastuksia, joiden yhteydessä otetuista näytetaimenista selvitettiin lisäksi alitsariinimerkittyjen taimenten osuus. Näytehaukien pyyntiajankohta painottui voimakkaasti alkuvuoteen Haukien keskikoko oli nyt noin 63 cm ja 1,7 kg, mikä on aiempia selvitysvuosia (2002, 2004 ja 2006) jonkin verran suurempi. Tyhjien vatsalaukkujen osuus aineistosta oli noin 41 %. Kesäkaudelta saatiin niin vähän näytteitä, että kuukausittainen tarkastelu on varsin epäluotettavaa. Ruuansulatuskanavien täyteisyysaste näyttäisi kuitenkin olleen suurimmillaan vuodenvaihteen tietämillä ja pienimmillään lämpimän veden aikaan kesällä, jolloin hauet tyypillisesti saalistavat varsin tiheään ja jolloin ruuansulatus on tehokkaimmillaan ja nopeimmillaan. Saaliskalojen keskikoko oli reilut 10 cm ja hieman (n. 0,5 cm) suurempi kuin vuosina keskimäärin. Vuosien ja 2015 hauen syönnösnäytteet sisälsivät kaikkiaan yhdeksän eri saalislajin edustajia, joista lukumääräisesti merkittävimpiä olivat kuore (n. 36 %), särki (11 %) ja muikku (10 %). Kun tarkastellaan saaliin painoa, muodostui taimen kuitenkin vähäisestä lukumäärästään huolimatta merkittävimmäksi saalislajiksi (n. 29 %). Myös kuhalla on nykyisin havaittavissa oleva osuus haukien ravinnossa. Vaikka taimenia esiintyi syönnösnäytteissä vain muutamia, on Kemijärven haukikannalla kuitenkin edelleen ilmeisen tärkeä merkitys taimenistutusten tuloksellisuuteen. Istutusten tuloksellisuuden parantamiseksi voitaisiin kokeilla esim. istutusten toteuttamista suuremmilla istutuserillä ja niiden kohdentamista harvemmille, haukitiheydeltään vähäisille alueille. Tällaisia ovat haukipredaation kannalta mm. avoimet rantavedet selkävesien lähellä. Aineistosta oli nähtävissä alueellisia eroja haukien ravinnonkäytössä, eli mm. taimenten osuus syönnöksen painosta on selvästi suurempi niillä osa-alueilla, joille istutuksia on kohdennettu. Soinanjoen sähkökoekalastuksien yhteydessä saatiin taimenenpoikasia lähinnä joen yläosilta, missä taimentiheydet olivat kohtalaisia. Näistä vain yksi oli alitsariinivärjätty, eli istutettua alkuperää ja loput peräisin luontaisesta lisääntymisestä. Tästä ei voida kuitenkaan suoraan päätellä istutustulosten olleen heikkoja vaan istukkaat saattoivat oleilla koekalastusten aikaan esim. syvemmissä virtasuvannoissa, joista niitä ei sähkökalastusmenetelmällä voida tavoittaa. Soinanjoen selvityksistä on laadittu erillinen raportti, jossa tuloksia käsitellään laajemmin. 1

4 1. JOHDANTO Kemijärven maksuvelvoitetarkkailun tarkkailusuunnitelma päivitettiin vuosille (LVT Oy 2012) edellisen tarkkailukauden päätteeksi. Tarkkailua jatketaan osin aiemman ohjelman suuntaisesti, mutta päivityksen yhteydessä tehtiin myös muutoksia. Kirjanpitokalastuksesta luovuttiin sen tuottaman varsin vähäisen tiedon vuoksi. Kalaston rakenteessa mahdollisesti tapahtuvista muutoksista katsottiin saatavan riittävä tieto kalastustiedustelujen ja kalakantanäytteiden avulla. Kalakantanäytteitä kerätään joka toinen vuosi. Kalamerkintöjen osalta taimenten Carlin-merkinnöistä luovutaan ja siirrytään käyttämään alitsariinivärjäystä. Nykyisellä tarkkailukaudella selvitetään myös Kemijärven haukien ravinnonkäyttöä. Viimeksi haukien syönnösnäytteitä on kerätty vuosina Kemijärven maksuvelvoitetarkkailun perustana on Kemijärven lopputarkastukseen liittyvä Pohjois- Suomen vesioikeuden päätös (No. 47/91/ ) ja vesiylioikeuden päätös (No. 96/1993, ), sekä niissä määrätty Kemijärven kalanhoitomaksu. Päätöksissä kalanhoitomaksu edellytetään käytettäväksi kalakantojen hoitoa tarkoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen ja niiden tulosten tarkkailuun Kemijärven säännöstelyalueella. Ylimpänä alueellisena kalatalousviranomaisena Lapin ELY-keskuksen kalatalousyksikkö päättää vuosittain varojen käytöstä edellä mainittuihin toimenpiteisiin. Pääosa varoista käytetään istutuksiin ja vähäisempiä määriä lisäksi velvoitehoidon tulosten tarkkailuun. Kemijärven kalataloustarkkailun tavoitteena on kerätä tietoa erityisesti hoidon kohteena olevien kalakantojen tilasta ja hoitotuloksesta siten, että tulosten perusteella voidaan antaa suosituksia Kemijärven ja sen padottujen sivuvesien kalanhoidon ja kalastuksen kehittämiseksi. tulosten perusteella tulisi pyrkiä antamaan suosituksia mm. istutuslajeista ja kalojen istutuskoosta, sekä arvioimaan näiden toimien vaikutuksia saaliisiin ja järven virkistyskäyttöarvoon. Keskeiset tarkkailtavat kalalajit ovat velvoitehoidon pääkohteena olevat taimen ja siika, sekä järven luontaiset kuha- ja muikkukannat. Myös muun kalaston seurannalla on tärkeä merkitys kalaston tilan kokonaisuuden ymmärtämiseksi TARKKAILUALUE JA KALAISTUTUKSET Kemijärven kalataloustarkkailualueeseen kuuluu säännöstellyn järvialtaan lisäksi jokimainen alue Kemijärven kaupungista ylävirtaan. Tämä alue päättyy Kitisessä Kokkosnivan voimalaitokseen, Luirojoessa Hietakoskeen ja Ylä-Kemijoella Vuotosjokisuuhun. Järven padotuksella voidaan katsoa olevan vaikutusta myös näille alueille. Muun muassa säännöstelykorkeuksien ja virtaamien suhteen tarkkailualue on jaettu kaikkiaan kuuteen osa-alueeseen. Osa-alueen 1 ylärajoina toimivat em. säännöstelyn jokimaisen vaikutusalueen ylärajat ja alarajana Kemijärven rautatiesilta. Osa-alueen 2 ylärajana toimii samainen rautatiesilta ja alarajana puolestaan Ämmänniemi-Lammasniemi linja. Osa-alue 3 koostuu pohjapadon takaisesta Kaisanlahden alueesta ja osa-alue 4 Luuksinsalmen ja Luusuan (Seitakorvan) välisestä alueesta. Osa-alueen 5 rajoina toimivat Luuksinsalmi, Lehtosalmi ja Ämmänniemi-Lammasniemi linja. Osa-alueena 6 toimii Kemijärven itäinen haara Lehtosalmesta alkaen. (Kuva 1.)

5 3 Kuva 1. Kemijärven maksuvelvoitetarkkailun osa-alueet rajoineen.

6 Säännöstelyalueen pinta-ala on Kännön (1989) katselmuskirjassa esitetyn mukaisesti noin 265 km 2. Velvoitetarkkailun osa-alueiden pinta-alat ovat likimain seuraavat: osa-alue 1 n. 42 km 2, osa-alue 2 n. 50 km 2, osa-alue 3 n. 8 km 2, osa-alue 4 n. 100 km 2, osa-alue 5 n. 20 km 2 ja osa-alue 6 n. 45 km 2. Kemijärvi on pintavesityypiltään keskikokoinen humusjärvi. Kemijärven allasalue luetaan voimakkaasti muutettuihin vesistöihin ja sen ekologinen tila on luokiteltu hyväksi suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Luokittelun osatekijöinä käytetään myös biologisia tekijöitä, joiden yhtenä osana toimivat kalaston tilaa kuvaavat mittarit. Näistä kalaston biomassa, yksilömäärät ja indikaattorilajien esiintyminen viittaavat erinomaiseen tilaluokkaan ja särkikalojen biomassaosuus hyvään tilaluokkaan. Myös pääosa muusta velvoitealueesta on luokiteltu ekologiselta tilaltaan hyväksi käytännössä vain Kitisen yläpuolisen Kemijoen osuuden poiketessa tästä (erinomainen). Taulukossa 1 on esitetty Kemijärven säännöstelyalueelle vuosina istutettujen 1- kesäisten ja sitä vanhempien kalojen istutusmäärät. Kuhia on istutettu Kemijärveen kuhan elvyttämishankkeen puitteissa viimeksi vuonna Viime vuosina Kemijärven kuhakanta on ollut täysin luontaisen lisääntymisen varassa. Kuhan elvyttämishankkeessa oli merkittäviä ongelmia mm. pyyntimenetelmistä, mätimunien huonosta hedelmöittymisestä ja pienpoikasten luonnonravintolammikkokasvatuksen epäonnistumisesta johtuen. Taulukko 1. Kemijärven säännöstelyalueelle (Kemijärven kalastusalue) vuosina istutettujen 1-kesäisten ja sitä vanhempien kalojen määrät. (Siikamuodot: POS= pohja-, VS= vaellus-, PLS= plankton- ja PLD= peledsiika.). Vuosi Taimen Taimen pienpoikasist. POS VS PLS PLD Harjus Kuha Kirjolohi * * * ** * ** * 0** *** * 0** *) Istutus pääosin Kemijärveen laskeviin pieniin jokiin. **) Mädin haudonnan ja luonnonravintolammikkokasvatuksen ongelmien vuoksi tuloksena vain muutamia kesänvanhoja poikasia ***) Istutussuunnitelman mukaiset istutusmäärät 4

7 3. TARKKAILUN TOTEUTUMINEN VUONNA 3.1 Yleistä Vuosina toteutetut tarkkailumenetelmät ja vuosien tarkkailumenetelmien vuosijaksotus on esitetty taulukossa 2. Kirjanpitokalastus päättyi vuoteen Kalakantanäytteiden keruu tapahtuu nykyisin joka toinen vuosi. Kalastustiedusteluja on tarkkailujaksoilla toteutettu kaksi kertaa jaksoa kohden. Kalastustiedustelujen toteutusta muutettiin siten, että kyselykierroksia on nykyisin kolme aikaisemman kahden sijaan. Näin tiedustelun vastausprosentti saadaan paremmaksi ja yhteenvetotiedot luotettavammalle tasolle luvun alkuvuosina toteutettiin sivuvesissä verkkokoekalastuksia ja hauen ravinnonkäyttöselvityksiä. Tarkkailujaksolla hauen ravinnonkäyttöselvitys uusitaan kahtena vuonna. Taulukko 2. Kemijärven maksuvelvoitetarkkailun tarkkailumenetelmät (x= toteutunut, s= suunnitelma). tarkkailujakso menetelmä kirjanpitokalastus lopetettu kalastustiedustelu* x s kalakantanäytteet x s s taimenmerkinnät** x x s s s hauen ravinnonkäyttöselvitys x s sivuvesien tarkkailu *) vuosien 2003, 2005, 2008, 2011 ja 2013 kalastuksesta **) Carlin-merkittyjen taimenten istutukset 2003, 2005, 2007 ja Jatkossa alitsariini-merkintä Tässä raportissa esitetään vuonna toteutetun hauen ravinnonkäyttötutkimuksen menetelmät ja tulokset, sekä verrataan niitä aiemmin toteutettujen vastaavien selvitysten tuloksiin. Lisäksi raportissa referoidaan lyhyesti Soinanjoen kesän sähkökoekalastusten tulokset, vaikka nämä koekalastukset eivät varsinaisesti Kemijärven maksuvelvoitetarkkailuun kuulukaan ja niistä on laadittu myös erillinen raportti TULOKSET 4.1 Hauen ravinnonkäyttötutkimus Yleistä Hauen ravinnonkäyttötutkimusta on suoritettu Kemijärven maksuvelvoitetarkkailun yhteydessä aiemmin vuosina 2002, 2004 ja 2006 pyydetyistä näytekaloista. Vuonna 2002 näytteitä kerättiin kesä-joulukuun välisenä aikana ja tämän jälkeisinä tutkimusvuosina ympäri vuoden. Vuoden osalta näytteiden keruuta jatkettiin myös vielä alkuvuodesta 2015 riittävän näytemäärän saamiseksi. Näytehaukien pyynnistä vastasivat paikalliset kalastajat, jotka ohjeistettiin erikseen näytteiden ottoon, käsittelyyn ja säilömiseen, sekä näytelomakkeiden oikeaoppiseen täyttämiseen. Vuosina ja 2015 haukien ruuansulatuskanavanäytteitä saatiin kaikkiaan kahdeksalta kalastajalta yhteensä 458 kpl. Näistä lähes kaksi kolmasosaa pyydettiin vasta alkuvuodesta 2015 (tammi-huhtikuu yht. 298 kpl, n. 65 %, kuva 2). Myös vuosina 2004 ja 2006 näytehaukien pyyntiajan-

8 kohdat painottuivat alkuvuoteen. Kahta haukea lukuun ottamatta kaikki näytekalat saatiin verkkopyydyksillä. Aiempina selvitysvuosina osa näytekaloista on saatu vetouistelemalla ja tuolloin selvityksissä on hyödynnetty myös paikallisten uistelukisojen saaliita Näytehaukien pyyntikuukaudet 6 kpl I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I II III IV 2015 Kuva 2. Näytehaukien pyyntikuukausien jakautuminen vuosina ja Haukien kokojakauma ja kunto Näytehaukien keskikoko vuosina ja 2015 oli noin 63 cm ja vajaat 1,7 kg. Aiemmin toteutettujen ravinnonkäyttöselvitysten näytehaukien koko on ollut tätä pienempi; vuosina 2004 ja 2006 hauet olivat keskimäärin 1,4 kg:n painoisia ja vuonna 2002 vastaava lukema oli vain hieman yli 900 grammaa. Ero aiempiin vuosiin on myös tilastollisesti merkitsevä (p<0,001). Aiemmin noin puolet näytehauista on ollut alle kilon painoisia ja yli kahden kilon painoon on yltänyt vain hieman yli 10 % näytekaloista. Nyt alle kiloisia oli vain noin 23 % kaloista ja yli kaksikiloisia niin ikään lähes neljännes. Näytteet saatiin myös kahdesta yli kymmenkiloisesta hauesta. Haukien kunnoissa (pituus vs. paino) ei ole tarkkailuvuosien välillä ollut käytännössä eroja (kuva 3). paino, g Haukien pituus-paino -suhde y = 0,0026x 3,1986 R² = 0, pituus, cm Kuva 3. Näytehaukien pituus-paino suhteet vuosina ja -2015, sekä pituuden ja painon välistä riippuvuutta vuosina kuvaava funktio selitysasteineen (R 2 ).

9 4.1.3 Haukien mahojen täyteisyys Tyhjien mahalaukkujen osuus näyteaineistossa vaihteli vuosina välillä %, ja vuosien näytteistä näiden osuus oli 41 %. Näin siitä huolimatta, että kalastajia pyydettiin ensin silmämääräisesti arvioimaan mahalaukkujen täyteisyyttä ja tämän jälkeen hylkäämään tyhjät näytteet. Kalastajille ei maksettu tyhjien näytteiden toimittamisesta, minkä oletettiin osaltaan karsivan näiden keräämistä. Lämpiminä kesäkuukausina hauet tyypillisesti saalistavat varsin tiheään, jolloin yleensä talvikautta suurempi osa hauen vatsoista sisältää ravintoa (mm. Miinalainen 1998). Toisaalta myös kalojen ruuansulatus on tuolloin tehokkaampaa ja nopeampaa. Vuoden kesäkauden näytemäärä oli niin vähäinen ja ilmeisen valikoitunut vatsojen täyteisyyden mukaan, että em. vuodenaikaisvaihtelusta ei voida käytännössä tehdä luotettavia päätelmiä. Tyhjien ruuansulatuskanavien osuus näytteistä oli kuitenkin tuolloin vähäinen. Kaikki kalastajat eivät ole ilmoittaneet pyydystämiensä haukien tyhjien mahalaukkujen määrää, mutta todellisuudessa niiden osuus on suurempi kuin edellä esitetään. Tyhjät vatsalaukut olivat edelleen myös moodiluokka (yleisin täyteisyysaste) sekä vuosittaisessa että yhdistetyssä aineistossa. Myös kalastustapahtuman on todettu voivan vaikuttaa hauen mahan täyteisyyteen, sillä hauet voivat oksentaa ravintoa tarttuessaan pyydykseen, jolloin sen mahalaukku ei ole kokoon vetäytynyt, kuten normaalisti lyhyenkin paaston jälkeen (Vuorimies 1989). Tässä selvityksessä kokoon vetäytymättömiä mahoja ei huomioitu erikseen vaan ne tulkittiin tyhjiksi. (Kuva 4.) Ravintoa sisältäneiden ruuansulatuskanavien täyteisyyden kuukausittainen vaihtelu oli noin %, jos vain muutamia näytteitä sisältäneet kesäkuukaudet jätetään huomioimatta. Korkeimmillaan täyteisyyden voidaan arvioida olleen vuodenvaihteen molemmin puolin, joskaan kesäkauden osalta ei tämänkään asian suhteen voida tehdä luotettavia päätelmiä. Lämpimän veden aikaan mahojen täyteisyys on kuitenkin aiemman aineiston perusteella ollut pienimmillään. (Kuva 5.) 7 Tyhjien ruuansulatuskanavien osuus % I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I II III IV 2015 Kuva 4. Kemijärvestä vuosina ja 2015 näytteiksi pyydettyjen haukien tyhjien ruuansulatuskanavien osuudet kuukausittain.

10 % Ravintoa sisältäneiden ruuansulatuskanavien keskimääräinen täyteisyys I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I II III IV Kuva Kemijärvestä vuosina ja 2015 näytteiksi pyydettyjen haukien mahojen pyyntiajankohdat, ruuansulatuskanavien täyteisyydet (%) ja näytemäärät (pylväiden päällä) kuukausittain. Kaikkien ravintoa sisältäneiden mahalaukkujen ravinto voitiin sijoittaa johonkin ryhmään, eikä vuosien ja 2015 näytteistä yksikään sisältänyt muuta kuin kalaravintoa (v viisi mahaa sisälsi muuta ravintoa). Vuosittaisissa täyteisyysjakaumissa on havaittavissa pientä vaihtelua, joka johtunee osaltaan mm. määrittäjien vaihtumisesta vuosien välillä. Täyteisyyden arvioiminen on aina osin subjektiivista ja eri määrittäjien arvioissa voi olla parinkymmenen prosentinkin eroja saman näytteen osalla. Kokonaisuudessaan erot vuosien välillä eivät kuitenkaan ole merkittäviä, ainoastaan vuoden 2004 pieni tyhjien vatsalaukkujen osuus eroaa merkittävämmin muiden vuosien jakaumasta. Tähän voi osasyynä olla aiemminkin mainittu kalastajien toteuttaman näytteiden valikoinnin erot vuosien välillä mm. näytteiden pyytäjien vaihtelun myötä. (Kuva 6.) Näytehaukien ruuansulatuskanavien täyteisyysasteiden jakautuminen % näytteistä täyteisyys, % Kuva 6. Tutkittujen haukien ruuansulatuskanavien täyteisyyksien suhteelliset frekvenssijakaumat eri tutkimusvuosina.

11 Vuosien kalaa sisältäneistä mahalaukuista noin 52 % on sisältänyt vain yhden kalan ja mitä useamman saaliskalan mahalaukku sisälsi, sitä harvinaisempia ne samalla olivat. Kaksi kalaa sisälsi vielä noin 27 % mahalaukuista, kolme kalaa noin 9 % ja tätä enemmän yhteensä noin 12 %. Suurin yksittäinen syönnös sisälsi 16 kuoretta. Yli kymmenen kalaa sisältäneitä mahalaukkuja oli yhteensä vain neljä kappaletta (n. 1 %). Haukien saalis koostui vuosien syönnösnäytteissä keskimäärin 10,3 cm mittaisista kaloista (vaihteluväli 4,0-37,0 cm) ja keskimääräinen saaliskalan koko oli nyt 0,5 cm suurempi kuin vuosien yhdistetyssä aineistossa. Saaliskalan pituus on ollut keskimäärin noin 16,4 % saalistaneen hauen pituudesta. Suhteellisesti suurimman saaliskalan pituus oli noin 47 % ja pienimmän 8 % hauen pituudesta. Suhteellisesti suurimman saaliin oli syönyt 60 cm:n mittainen hauki (1 570 g), jonka vatsasta löytyi 28 cm:n mittainen taimen. Mikäli saaliskaloja on riittävästi tarjolla, tiedetään hauen valikoivan saaliikseen yksilöitä, jotka ovat likimain 1/4 1/3 sen omasta pituudesta. Vuosien ja 2015 aineistossa hauen ja sen tärkeimpien saalislajien pituuden korrelaatio oli merkittävin särjen (p<0,001), kuoreen (p<0,001), taimenen (p=0,002) ja ahvenen (p=0,003) kohdalla Ravinnon koostumus Tutkituista vuosien ja 2015 näytehaukien mahoista löytyi yhteensä 575 saaliskalaa, jotka koostuivat kaikkiaan 9 lajin edustajista. Saalislajeja olivat yleisyysjärjestyksessä kuore (206 kpl), särki (62), muikku (57), ahven (20), kiiski (17), taimen (5), made (4), siika (1) ja kuha (1). Loput saaliskalat olivat sulaneet niin pitkälle, että niitä ei voitu tunnistaa. Vuosina saalislajeina esiintyi näiden lisäksi kymmenpiikkiä ja haukia. Kappalemääräisesti tarkasteltuna suurimmat vuosien väliset vaihtelut ovat tapahtuneet muikun ja kuoreen saalisosuuksissa. Näillä lajeilla vuosittaiset kannanvaihtelut voivat olla suuriakin. (Kuva 7.) Vuosien haukien saalislajien painoprosentit jakautuivat varsin tasaisesti eri saalislajien kesken, joskin selvitysvuosien välillä näissä oli selviä eroja. Vuonna 2002 taimenta tai siikaa ei esiintynyt syönnösnäytteissä lainkaan, mutta vuosina 2004 ja 2006 nämä lajit muodostivat jo varsin merkittävän osuuden. Vuosien ja 2015 syönnösnäytteistä voitiin luotettavasti määrittää vain yksi siika, mutta taimenten saalisosuus oli lähes 30 % syödyn kalaravinnon kokonaispainosta varsin vähäisestä lukumäärästä (5 kpl) huolimatta. Painoprosentteina tarkasteltuna taimenen osuus oli nyt suurin, joskin myös tunnistamatta jäätyjen saaliskalojen osuus oli varsin merkittävä. Taimenen lisäksi vain särjen (15 %) ja kuoreen (12 %) osuus ylsi yli kymmeneen prosenttiyksikköön kokonaispainosta ja muikun saalisosuus oli varsin lähellä sitä (9 %). Kemijärven kuhakannan voimistuminen näkyy myös haukien ravinnonkäytössä. Haukea ei esiintynyt tällä kertaa syönnösnäytteissä lainkaan, joten kannibalismilla ei tämän mukaan ollut juurikaan osuutta haukikannan säätelyssä. Vuosina hauen osuus saaliskalojen kokonaispainosta oli noin 9 %. (Kuva 7.)

12 10 Kuva 7. Kemijärven hauen saaliskalojen suhteelliset osuudet ravinnon painosta vuosien 2002, 2004, 2006 sekä näytteissä. Haukien saaliskalojen jakautumista kuukausittain on tarkasteltu kuvassa 8. Kuoreen ja muikun osuudet ovat olleet tyypillisesti merkittävimpiä talvikaudella joulu-huhtikuulla. Kesäkaudella taas ahvenen ja särjen merkitys on korostunut, joskin vuosien ja 2015 aineistossa kesäkuukausien ajalta saadut näytemäärät olivat liian vähäisiä päätelmien tekemiseen. Särki on olllut myös syksyllä haukien tärkeimpiä, ellei tärkein saalislaji. Myös vuosien ja 2015 syönnösnäytteet antavat viitteitä siitä, että istukkaina käytettävät taimenet ovat edelleen Kemijärven hauille tärkeä ravinnonlähde ainakin ajoittain. Taimenistutukset on tehty viime vuosina pääosin 4-kesäisillä taimenilla, jotka on levitetty järvialueella ns. viivästettyinä istukkaina syys-lokakuussa. Vuoden lokakuulta saatiin vain 12 syönnösnäytettä ja näistä kaikki lisäksi tarkkailun osa-alueelta 4. Taimenet muodostivat näiden haukien käyttämän ravinnon kokonaispainosta noin 94 % ja löydetyt taimenet olivat noin 35 cm:n mittaisia, mikä vastaa hyvin istukkaiden keskipituutta. Myös helmikuussa ja toukokuussa taimenten saalisosuudet olivat varsin suuria, mitä voidaan etenkin helmikuun sadan näytehauen osalta pitää merkittävänä. Kaikkien haukien ravintonaan käyttäneiden taimenten koot vaihtelivat välillä cm. Vuosien näytehaukien keskikoko oli noin 1,670 kg ja tutkimusten mukaan hauki käyttää vuodessa noin 5,5 kertaisesti oman painonsa verran kalaravintoa, eli tässä tapauksessa noin 9,2 kg (Miinalainen ym. 1998). Syönnösnäytteiden mukaan tästä noin 2,6 kg oli taimenta, joskin alueelliset vaihtelut olivat merkittäviä. Vuotta 2013 koskeneen kalastustiedustelun perusteella arvioitu koko säännöstelyalueen haukisaalisarvio oli noin 39,3 tonnia, mikä näytekalojen mukaisella hauen keskipainolla tarkoittaa noin haukea ja edelleen noin kiloa ravinnoksi käytettyjä taimenia. Vuoden 4-vuotiaiden taimenten istutusmäärä oli noin

13 kpl ja kalojen keskipaino noin 0,4 kg (n kg). Tuloksiin vaikuttaa kuitenkin ilmeisen voimakkaasti syönnösnäyteaineiston ajallinen, alueellinen ja haukien koonkin mukainen valikoituneisuus, sekä arvion perustuminen vain muutamaan ravinnoksi käytettyyn taimeneen, mutta joka tapauksessa istutettujen taimenmäärien voidaan edelleen olettaa päätyvän merkittäviltä osin haukien ravinnoksi. On myös huomioitava, että vuoden 2013 haukisaalisarvio ei tarkoita Kemijärven koko haukikannan kokoa vaan pelkästään saaliiksi saatujen haukien määräarviota. Taimenistukkaiden keskikoon kasvattaminen (2v 3 v 4v) ei ole siten tulosten valossa täysin ehkäissyt istukkaiden joutumista hauen ravinnoksi. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII kuha 100 % taimen 90 % siika 80 % hauki 70 % kymmenpiikki 60 % made 50 % Salmonidae spp. 40 % muikku 30 % kiiski 20 % särki 10 % kuore 0 % ahven I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 8. Kemijärven haukien tunnistettujen saaliskalojen osuudet ravinnon painosta kuukausittain vuosina ja (Kalaa sisältäneiden haukien määrä kpl ja kpl.) Haukea pidetään yleisesti varsin paikallisena saalistajana, joka suosii vesikasvillisuutta sisältäviä alueita ja tämä on voitu todeta mm. useiden eri koekalastusten yhteydessä. Kasvillisuuden suosiminen perustuu ilmeisesti enemmänkin suojaan kuin saalistiheyksiin ja haukien koon kasvaessa ne ovatkin monipuolisempia elinympäristönsä valinnan suhteen (mm. Eklöv 1997). Paikallisuuden ja vaanimiseen perustuvan saalistustapansa johdosta hauet käyttävät pääosin ravinnokseen niitä lajeja, joita kulloinkin on runsaimmin ja helpoimmin saatavilla (mm. Mann 1982). Tämän seurauksena saalistukselle tottumattomat taimenistukkaat joutuvat heti suurempien istutuserien jälkeen tehokkaimmin haukien predaation kohteiksi sellaisilla istutusalueilla, joilla haukitiheydet ovat kohtalaisia tai suuria (eli ympäristöolosuhteet ovat mm. vesikasvillisuuden suhteen hauelle soveltuvia). Istutuspaikan valinta on siten merkittävä tekijä istutusten tuloksellisuuden kannalta ja hyviä istutuspaikkoja lienevät esim. avoimet rantavedet selkävesien lähellä. Kemijärvellä myös 4- vuotiaiden taimenistukkaiden kokoluokkaa saaliinaan käyttävien haukien tiheys on ilmeisesti varsin suuri, jolloin istutusten keskittäminen lyhyelle aikavälille ja hyvälle istutuspaikalle (alueelle, jolla haukitiheys pieni) ei välttämättä johda sen huonompaan lopputulokseen kuin istukkaiden jakaminen suuremmalle alueelle. Haukien saalistuspaine yhtä istukasta kohtaan on selvästi pienempi jos hauet ovat kylläisiä. Mikäli hauki syö nykyisin käytettävän istukaskoon mukaisen noin 400 grammaisen taimenen, menee siltä arviolta noin viikko ennen kuin se taas aloittaa saalistuksen. Eloonjääneiden taimenten taas on todettu vaeltavan pois istutusalueelta niin ikään noin viikon kuluessa (Hyvärinen & Vehanen 2004). (Korhonen & Hyvärinen 2004.) 11

14 Vuosien ja 2015 syönnösnäytteiden alueellinen jakautuminen erosi selvästi vuosien vastaavista. Luusuan osa-alueelta 4 saatiin edelleen runsaasti näytteitä, mutta nyt lähes kolmannes näytteistä saatiin Kauhaselän osa-alueelta 5. Myös osa-alueen 2 (Ämmänselkä) näytemäärä oli aiempaa suurempi, kun taas säännöstelyalueen pohjoisen, jokimaisen, osa-alueen 1 ja etenkin itäisen osa-alueen 6 näytemäärät jäivät selvästi aiempaa pienemmiksi. Osa-alueelta 6 (Askanselkä) ei osa-alueen 3 (Kaisanlahti) tapaan saatu lainkaan näytteitä. Vaikka saadut haukinäytteet eivät jakaudu tasaisesti eri pyyntialueiden kesken, voidaan joitakin suuntaa antavia johtopäätöksiä aineistosta tehdä. (Kuva 9.) % Ravintoa sisältäneiden hauen vatsojen alueellinen jakautuminen 2002 (n=167) 2004 (n=339) 2006 (n=179) (n=685) (n=275) Kuva 9. Ravintoa sisältäneiden hauen vatsojen pyyntipaikkojen alueellinen jakautuminen Kemijärvellä. Tarkkailualueen jokimaisen ja pohjoisimman osa-alueen 1 syönnösnäytteiden saaliskalojen painosta särki muodosti yli kolme neljäsosaa. Alueen näytemäärä oli vähäinen (9 ravintoa sisältänyttä vatsaa) ja kokonaisuudessaan peräisin marraskuulta, joten kovin luotettavaa päätelmää alueen haukien ravinnonkäytöstä ei voida tämän perusteella tehdä. Myös Luusuan osa-alueella 4 särjet muodostivat pääosan marraskuun aikana kerättyjen näytteiden syönnöksistä. Osa-alueilla 2 ja 5 kuoreen osuus haukien ravinnon kokonaispainosta oli lähes kolmannes ja ne olivat tämän perusteella alueen haukien merkittävin saalislaji. Molemmilla alueilla myös taimenten osuus ravinnosta kohosi viidenneksen tietämiin ja osa-alueella 5 myös muikkua ja siikaa oli käytetty ravinnoksi kohtalaisen runsaasti. Osaalueella 4 taimenen ja särjen painoprosentit haukien ravinnosta olivat suurimmat. (Kuva 10.)

15 13 Kuva 10. Hauen käyttämät ravintokohteet painoprosentteina eri osissa Kemijärveä vuosien aineiston perusteella.

16 4.2 Soinanjoen sähkökoekalastukset Kemijärven vuoden 2015 kalanhoitomaksuvarojen käyttösuunnitelman laadintaan nimetty työryhmä päätti keväällä 2015 pitämässään kokouksessa maksuvelvoitevarojen käytöstä ja yhdeksi varojen käyttökohteeksi katsottiin Kemijärveen laskevien kunnostettujen ja taimenistutusten kohteena olevien jokien kalalajiston ja poikastuotannon selvittäminen sähkökalastusmenetelmällä. Vuonna 2015 sähkökalastukset kohdistettiin Kemijoen luusuan lähelle Soinanlahteen laskevalle Soinanjoelle. Kalastusten yhteydessä kerättiin myös taimennäytteitä, sillä jokeen istutetut 1-vuotiaat taimenet ovat olleet alitsariinimerkittyjä (kylvetetty mätivaiheessa) ja näytteiden avulla oli tarkoitus selvittää taimenen luontaisen lisääntymisen tasoa. Tätä voitiin arvioida merkittyjen ja merkitsemättömien taimenten suhteellisia osuuksia vertaamalla. Vuoden 2015 selvityksistä on laadittu erillinen raportti (Paksuniemi 2015), mutta kyseisessä raportissa esitetyt keskeiset tulokset ja johtopäätökset on referoitu myös seuraavassa. Sähkökalastusten perusteella Soinanjoella esiintyy taimenenpoikasia lähinnä joen yläosilla, missä vesistö on jo luonteeltaan puromainen. Yksi yläosilta saaduista näytekaloista oli alitsariini-värjätty eli istutettua alkuperää. Loput kaloista oli luontaisesta lisääntymisestä peräisin olevia purotaimenia. Saadut purotaimenet tulevat jo nuorena sukukypsiksi, koska osalla ikäisistä (n cm) kaloista oli jo valmiit maitiaiheet syksyn kutua varten. Koekalastusten aikana joki oli selvästi tulvassa eikä alimmaisella jokisuun koealalla voitu vuolasvirtaisessa ja syvässä koskessa suorittaa kunnollista sähkökalastusta. Samoin noin 1,5 km jokisuusta ylävirtaan olevalle koskialueelle, mihin osan istutetuista taimenista olettaisi asettuvan, ei päästy heikon tiestön ja kiireisen aikataulun takia kalastamaan ollenkaan. Näistä seikoista johtuen joen alaosilla mahdollisesti esiintyvien taimenten määrä jäi osaksi arvoitukseksi. Istutuspaikkojen läheisten koealojen (nro 2 ja nro 3) kalattomuus viittaisi siihen, että taimenia on joen alaosilla vähän. Parin vuosikymmenen sähkökalastuskokemuksen mukaan niitä olisi ko. koaloilla pitänyt esiintyä ainakin muutama, mikäli alueella olisi tiheä taimenkanta ja etenkin siinä tapauksessa jos alueiden lähistössä tapahtuisi taimenten luontaista lisääntymistä. Soinanjoen latvoilla taimenia esiintyi jo tyypilliseen tapaan ikäluokkien poikasia löytyi keskimäärin 1,5-2 metrin levyiseltä ja noin 130 m pituiselta puronpätkältä 12 kpl eli vähintäänkin tiheydellä 5 kpl/100 m 2. Tätä voidaan pitää jo kohtalaisena tiheytenä. Yksi saaduista näytetaimenista osoittautui alitsariini-värjäyksen perusteella istukkaaksi, mikä osoittaa osan niistä nousevan ylävirtaan käsin kohti latvavesiä ja jopa varsin kauas istutuspaikasta (5,5 km). Taimenten näytemäärä oli pieni, joten kuinka laajamittaisesti istukkaat levittäytyvät ylävirtaan käsin, on vaikea sanoa. Tulos ei välttämättä tarkoita, että Soinajoen taimenistutukset alaosilla olisivat valuneet hukkaan. Istukkaat voivat oleilla syvemmissä virtasuvannoissa, millaisia alueita sähkökalastuslaitteilla ei joen leveyden vuoksi voi kalastaa eikä sähkökalastuslaitteen virta riitä tainnuttamaan kaloja. Taimenen poikastuottoa alaosilla ei kuitenkaan ilmeisesti ole tai se on heikolla tasolla. Jatkossa istutettujen taimenten esiintymistä istutuspaikkojen alapuolisilla koskialueilla (esim. 1,5 km jokisuusta ylävirtaan sijainnut kalastamatta jäänyt koskialue) olisi syytä selvittää esimerkiksi onkikalastusvälineillä. Menetelmä on sähkökalastukseen verrattuna kustannuksiltaan hyvinkin huokea ja näytekaloja saa myös syvemmistä virtasuvannoista. Onkikalastusvälineillä saadaan esim. keski-loppukesän aikaan todenmukainen kuva taimenten esiintymisestä pitkällä matkalla jokiuomaa. Näytekaloista on myös helppo selvittää mahdollisen alitsariini-merkin perusteella, onko kala istukas vai luonnonkala. Kokemuksen mukaan joen alaosa näyttäisi luonteeltaan ja yleisilmeeltään hyvinkin täyttävän sopivan järvitaimenen lisääntymisjoen vaatimukset. Koskialueet alkavat heti jokisuulta, koskissa on eriikäisille poikasille sopivaa kivimateriaalia ja rannalla oleva tiheä puusto luo tarvittavaa varjostusta. 14

17 Järvitaimenen kutupaikaksi soveltuvien ja lisääntymiskierron kannalta oleellisten kutusoraikkojen esiintymiseen ei kuitenkaan näiden sähkökalastusten aikana ehditty paneutua. Jatkossa Soinanjoen kunnostamisen onnistumista olisikin syytä tarkastaa alhaisen virtaaman aikana ja alueelta kannattaisi kartoittaa lisääntymisen kannalta oleellisten kutusoraikkojen määrä. Esimerkiksi istutuspaikkojen läheisyydessä kalastettujen koealojen kivimateriaali vaikutti olevan kohtalaisen kookasta isoa kiveä pientä lohkaretta, eikä kutusoraikkoja esiintynyt ollenkaan. Tosin kalastetut alueet olivat pinta-alaltaan pienet eikä koealojen lähiympäristöä sen kummemmin kartoitettu tarkemmin. Soinanjoelle kutusoraikkoja on tiettävästi tehty, mutta ne ovat voineet myös liettyä tai peittyä, koska valuma-alueella on tehty runsaasti metsäojituksia. 15 VIITTEET Eklöv, P Effects of habitat complexity and prey abundance on the spatial and temporal distributions of perch (Perca fluviatilis) and pike (Esox lucius). Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences 54: Hyvärinen, P. & Vehanen, T Effect of brown trout body size on post-stocking survival and pike predation. Ecology of Freshwater Fish 2004 (13): 1-8. Korhonen, P. & Hyvärinen, P Taimenistukkaiden alttius haukien saalistukselle Istutuspaikkojen vertailu Oulujärvellä. Kala- ja riistaraportteja nro 333. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Paltamo. 16 s. LVT Oy Kemijärven maksuvelvoitetarkkailun ohjelma v Lapin Vesitutkimus Oy. Rovaniemi. Mann, R.H.K The annual food consumption and prey preferences of pike (Esox Lucius) in the River Frome, Dorset. Journal of Animal Ecology 51: Miinalainen, M., Vuorimies, O. & Heikinheimo, O Hauen ravinto Vuokilanjärvessä. Kalatutkimuksia 152. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Helsinki. 29 s. Paksuniemi, S Kemijärven maksuvelvoitetyöryhmä Soinanjoen sähkökalastus v Ahma ympäristö Oy. Rovaniemi. 10 s + 2 liites. Vuorimies, O Petokalojen, erityisesti hauen, ravinnonkäyttö. Kirjallisuuskatsaus. Monistettuja julkaisuja 90. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Helsinki. 69 s.