Puulaveden käytön, hoidon ja kunnostuksen yleissuunnitelma vuosille

Transkriptio

1 Puulaveden käytön, hoidon ja kunnostuksen yleissuunnitelma vuosille Nab Labs Oy - Ympäristöntutkimuskeskus Ambiotica Heikki Alaja, Antti Leppänen, Arja Palomäki ja Pekka Sundell Puulan kalastusalue Y-tunnus

2

3 SISÄLLYS Osa I. YLEINEN OSA 1. SUUNNITTELUN TAUSTA JA TAVOITTEET MENETELMÄT SUUNNITTELUALUE SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILA VESISTÖT JA VALUMA-ALUEET Numerotietoa vesistöstä Valuma-alueiden ominaisuudet Maankäytttö VESISTÖJEN TILA Veden laatu Järvien tyypittely ja ekologinen luokitus KUORMITUS Valuma-alueella syntyvän kuormituksen arvioinnin virhelähteet Valuma-alueilla syntyvä kuorma Vemala-mallin antama arvio Länsi-Puulan ja Kälkäjoen valuma-alueen kuormituslaskelmat Pistekuormitus Järvialtaisiin kohdistuva kuormitus KALASTO Lajisto Osakaskuntien arviot kala- ja rapukantojen tilasta Kalataloudelliset tarkkailut ja tutkimukset VESIALUEIDEN OMISTUS VESISTÖJEN KÄYTTÖ, HOITO JA HYÖDYNTÄMINEN NYKYHETKELLÄ SÄÄNNÖSTELY JA VOIMATALOUS ASUMINEN JA LOMA-ASUMINEN VIRKISTYSKÄYTTÖ Vapaa-ajan kalastus Muu virkistyskäyttö ja palveluvarustus ELINKEINOKALATALOUS Ammattikalastus Kalastusmatkailupalvelut ja luontomatkailu Muu elinkeinokalatalous KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN JA KALAVESIEN HOITO Kalastusrajoitukset Kalastuksenvalvonta Kalastusluvat Istutukset KALATALOUDEN NELIKENTTÄANALYYSI SUUNNITTELUA OHJAAVAT KESKEISET STRATEGIAT JA OHJELMAT...65

4

5 OSA II. VESISTÖJEN KÄYTÖN, HOIDON JA KUNNOSTUKSEN SUUNNITELMA 8. KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN JA KALAKANTOJEN HOITO KALASTUSALUEELLA KALAVESIEN KÄYTÖN JA HOIDON YLEISET TAVOITTEET KALASTUSJÄRJESTELYT JA KALASTUKSENSÄÄTELY Yleiset periaatteet Pyydysyksiköinti Pyydysrajoitukset Ammattikalastus Vaelluskalakantojen suojelu KALA- JA RAPUISTUTUKSET Kalaistutukset Rapuistutukset KALATALOUDELLINEN SEURANTA Tausta Kalastusalueen ja osakaskuntien toteuttama perusseuranta Vaelluskalakantojen seuranta Muun seurantatiedon hyödyntäminen VESIENKÄYTTÄJILLE SUUNNATTUJEN PALVELUIDEN KEHITTÄMINEN Infrastruktuurin kehittäminen TIEDOTTAMINEN, VALISTUS, NUORET JA VALVONTA Tiedottaminen Valistus ja nuorisotyö Kalastuksenvalvonta VESIEN HOIDON JA KUNNOSTUKSEN TARPEET, TAVOITTEET JA TOIMENPITEET VESIENSUOJELUONGELMAT SUUNNITTELUALUEELLA Ekologinen tila, veden laatu ja kuormitus Avoin kysely Tulevaisuuden haasteita VESIENHOIDON TAVOITEASETTELU Ekologien luokittelu ja vesistön käyttö Avoin kysely VESIEN HOITO- JA KUNNOSTUSTOIMENPITEET Valuma-alueella toteutettavat toimenpiteet Vesistössä toteutettavat toimenpiteet YHTEENVETO VESIENHOIDON JA KALATALOUDEN KESKEISISTÄ TOIMENPITEISTÄ TOIMENPITEIDEN TOTEUTUKSEN JA VAIKUTUSTEN SEURANTA HALLINTO JA RAHOITUS HALLINNON MUUTOKSET RAHOITUS JA SEN KOHDENTAMINEN Lähteet

6

7 Osa I. YLEINEN OSA 1. SUUNNITTELUN TAUSTA JA TAVOITTEET Perinteisesti kalataloudelliset käyttö- ja hoitosuunnitelmat, vesienhoitosuunnitelmat sekä kunnostussuunnitelmat on tehty erillisinä kokonaisuuksina ja eri tahojen toimesta. Vesiympäristön, sen käyttäjien ja valuma-alueiden toiminnan yhteistarkastelu nähtiin kuitenkin Puulalla tarpeelliseksi. Suunnittelutyön tavoitteena on yhdistää vesienhoidon, kalakantojen hoidon ja kalastuksen järjestämisen tavoitteet. Suunnittelutyön sisällöllisiksi tavoitteiksi muodostuivat Puulaveden alueen vesiympäristön kestävään tulevaisuuteen tähtäävien tavoitteiden ja toimenpiteiden määrittäminen ja tarkastelu ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset näkökulmat huomioon ottaen. Päätavoitteena oli pitkäjänteisesti parantaa Puulaveden kalakantojen ja vesialueiden tilaa edistämällä kalakantojen ja vesien hoitoa sekä vesiensuojelua (kuva 1). Yksi suunnittelutyön aloittamiseen johtaneista syistä oli myös Puulan kalastusalueen tarve päivittää lakisääteinen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma. Maa- ja metsätalousministeriön pilot-hankkeena käynnistynyt ja ministeriön rahoittama yleissuunnitelman laadinta aloitettiin syksyllä Suunnitelma tehtiin yhteistyössä Etelä- Savon ELY-keskuksen kanssa. Puulaveden käytön, hoidon ja kunnostuksen yleissuunnitelma Intressiryhmien välisen yhteistyön kehittäminen Vesienhoidon ja vesiensuojelun edistäminen Kalakantojen hoidon ja suojelun edistäminen Virkistys-, matkailu- ja ammattikalastuksen kehittäminen - Selkeä tavoiteasettelu yhteistyössä - Tiedottaminen - Jätevesien puhdistuksen tehostaminen -Hajakuormituksen vähentäminen - Toimenpiteet valuma-alueilla - Luonnontilaisten arvokalakantojen suojelu - Pyydysrajoitukset - Kalakantojen hoitotoimenpiteet - Hoitokalastus - Lupakäytännön helpottaminen - Infrastruktuurin kehittäminen - Kalastuksen säätely Kuva 1. Puulaveden käytön, hoidon ja kunnostuksen yleissuunnitelman laadinnan lähtökohdat. 1

8 Kalakantojen hoidon, kalastuksen ja vesienhoidon suunnittelussa tehtyjen päätösten vaikutukset saattavat olla hyvin moniulotteisia ja kauaskantoisia. Päätöksenteossa on siksi tarpeen ottaa eri sidosryhmien tavoitteet huomioon. Käytännössä tämä edellyttää järjestelmällistä ja läpinäkyvää lähestymistapaa. Suunnitelman toteutustavaksi valittiin monitavoitteisen ympäristösuunnittelun perusteita noudattava lähestymistapa (Marttunen ym. 2008). Tavoitteena oli jäsentää moniarvoista ja monitavoitteista suunnittelutilannetta niin, että mahdollisimman monen käyttäjäryhmän mielipide tulisi esille ja osaksi suunnittelua (kuva 2). Vaiheeseen soveltuvia menetelmiä Vesistön käyttäjien ja omistajien mielipiteiden kartoittaminen Tavoitteiden ja ongelmien arviointi ohjausryhmässä Ohjausryhmätapaamiset, haastattelut, keskusteluforumeiden sisältö ("Mistä kentällä puhutaan") Ohjausryhmätapaamiset, työpajat Tiedotus suunnittelutyöstä Mielipiteiden ja tavoitteiden hyväksyttävyyden arviointi ja analysointi Sähköposti, www-sivut, sosiaalinen media, sanomalehti, yleisötilaisuudet, paikallisradio www-kysely, postikysely, haastattelu Toimenpide-ehdotusten laatiminen Kuva 2. Osallistava suunnitteluprosessi ja sen vaiheet yleissuunnitelmassa. 2. MENETELMÄT Suunnitteluohjeen mukaisesti tiedonhankinnassa on käytetty ensisijaisesti olemassa olevaa aineistoa. Olemassa oleva perustieto ei kuitenkaan antanut tarpeeksi tietoa vuorovaikutteiselle ympäristönsuunnittelulle, joten lisätiedon tarve katettiin muilla menetelmillä. Vuorovaikutteisen ympäristösuunnittelun perusperiaatteena on edetä johdonmukaisesti vaiheittain etenevässä suunnitteluprosessissa. Ensimmäisenä vaiheena on nykytilan ja ongelmien sekä sosiaalisten ja ekologisten tarpeiden kartoittaminen, minkä pohjalta edetään kehittämistyössä tarvittavien toimenpiteiden määrittämiseen. Perustietoja vesienhoidon ja suojelun nykytilasta, vesienomistajien ja vesienkäyttäjien tarpeista ja tavoitteista sekä suunnittelualueen kalastuksesta, kalakannoista ja vesienhoidosta kerättiin pääosin aiemmista käyttö- ja hoitosuunnitelmista, ympäristöhallinnon rekistereistä sekä Puulaan liittyvistä seuranta- ja tutkimusraporteista. Tiedon keräämiseen on kuulu- 2

9 nut useita henkilökohtaisia haastatteluita, sidosryhmille lähetetty web-pohjainen kysely, vesienomistajille lähetetty kalastustiedustelu sekä kaikille Puulan vesienkäyttäjille suunnattu avoin web-kysely (myöhemmin avoin kysely). Avointa kyselyä markkinoitiin internetin keskustelupalstoilla, sähköpostilla ja paikallislehdissä alkuvuodesta Aktiivinen ohjausryhmätyöskentely oli keskeinen osa sidosryhmätyöskentelyä. Yhteenveto avoimen kyselyn toteuttamisesta on esitetty liitteessä 1. Tärkeä osa vesienhoidon ja kunnostuksen suunnittelua oli Suomen ympäristökeskukselta tilattu Puulaveden järvialtaiden osa-aluejako sekä kuormitusmallin uudelleenkalibrointi. Vesistön tavoitetilaa on tarkasteltu osa-alueittain. Vesistön tila- ja kuormitustarkastelun perusteella on määritetty, mitä vesistössä toteutettavia toimenpiteitä kullakin osa-alueella painotetaan. Suunnittelualuetta ja siihen kohdistettavia toimenpiteitä on tarkasteltu kokonaisuutena siten, että ulkoiseen ja sisäiseen kuormitukseen vaikuttavat toimenpiteet ovat paras yhdistelmä sekä vesistön, käytännön toteutusmahdollisuuksien että kustannustehokkuuden kannalta. Yleissuunnitelmaan integroidun kalataloudellisen käyttö- ja hoitosuunnitelman sisältö koostuu, uutta kalastuslakiehdotusta (36 ) mukaillen, nyky- ja tavoitetilaa kuvaavista tiedoista ja konkreettisista toimenpiteistä kestävään kalakantojen hoitoon, kunnostuksiin sekä vapaa-ajankalastuksen ja elinkeinokalatalouden järjestämiseen liittyen. Suunnitelman tavoitteiden asettelussa ja toimenpide-esitysten laadinnassa huomioidaan valtakunnalliset ja alueelliset kalatalousstrategiat ja kantavana teemana kaikissa tarkasteluissa on kestävä kalavarojen käyttö. Uuden kalastuslain tavoitteena on tehdä kalataloudellisista käyttö- ja hoitosuunnitelmista aiempaa enemmän kalavaroja ja kalastusta koskevaan tutkimus- ja seurantatietoon perustuvia sekä käytännön toimenpiteitä ohjaavia. Suunnitelma on tarkkuustasoltaan yleissuunnitelmatasoinen. Hallinnoinnin, yhteistyön kehittämisen ja rahoitusmahdollisuuksien osalta suunnittelutyö on tehty tiiviissä yhteistyössä ohjausryhmän kanssa. Toimenpiteiden kustannukset on käsitelty pääosin toimenpidevaihtoehtojen tarkastelun yhteydessä. 3. SUUNNITTELUALUE Suunnittelualue sisältää paitsi itse Puulaveden, myös Ryökäsveden, Liekuneen, Vahvajärven sekä isommat Puulaveteen laskevat järvet. Puulavesi sijaitsee Etelä-Savossa, Hirvensalmen ja Kangasniemen kuntien sekä Mikkelin kaupungin alueilla. Puulavesi on muodoltaan laajoista selistä muodostuva monimuotoinen, niukkaravinteinen ja kirkasvetinen järviketju. Sille ovat tunnusomaisia jylhät, karut, kallioiset rannat sekä monin paikoin rannan tuntumassa kasvavat lehtipuuvaltaiset metsät. 3

10 Kuva 3. Suunnittelualueen ja kalastusalueen (vasemmanpuoleinen kuva) ja osa-alueiden (oikeanpuoleinen kuva) rajat. L=Länsi-Puula, P=Pohjois-Puula, I=Itä-Puula, E=Etelä-Puula, K=Keski-Puula. Suunnittelualue noudattelee pääosin Puulan kalastusalueen rajoja, muutamin poikkeuksin: Kalastusalueen länsipuolella sijaitseva Siikavesi valuma-alueineen kuuluu suunnittelualueeseen, samoin Vahvajärven eteläosa alueen etelälaidalla sekä Puulan itäpuolella sijaitseva Korpijärvi. Kalastusalueen lounaisin kulma, jossa ei ole mainittavia vesialueita, on rajattu suunnittelualueen ulkopuolelle (kuva 3). Kalataloudellista käyttö- ja hoitosuunnitelmaa varten suunnittelualue jaettiin viiteen osaalueeseen: L = Länsi-Puula (Puulansalmen länsipuoli) Puulaveden Lihvanselkä-Kaiskonselkä, Haapaselkä, Siikavesi, Haapajärvi P = Pohjois-Puula (Ukonsalmen pohjoispuoli) Puulaveden Ruovedenselkä ja Vuojanselkä, Mallos, Synsiä, Lääminki I = Itä-Puula (Väisälänsaaren sillan itäpuoli) Puulaveden itäosa, Korpijärvi 4

11 E = Etelä-Puula (Suonsalmen eteläpuoli) Liekune, Ryökäsvesi, Vahvajärvi K = Keski-Puula (Puulan keskiosa) Puulaveden keskiosa, Simpiänselkä, Karttuunselkä Edellä mainittujen osa-alueiden lisäksi tarkasteltiin erikseen merkittävimpiä Puulaan laskevia järviä (pääasiassa Pohjois-Puulan järvet ja virtavedet, Siikavesi, Korpijärvi) ja Vahvajärveä (kuva 3). Nykytilan kuvauksessa on käytetty vesistökohtaista tarkastelua niissä kohdin kuin se on ollut käytettävissä olevan tiedon perusteella mahdollista. Toimenpideosiossa mm. istutussuunnitelma ja poistokalastustarve on esitetty vesistökohtaisesti. Kuva 4. Puulan järvialtaat. Vesimuodostumat: SYKE, ELY-keskukset. 5

12 Suunnitelmassa on tarkasteltu vesialueiden lisäksi koko valuma-aluetta ja otettu huomioon sieltä tuleva kuormitus. Vedenlaatutarkasteluja ja kuormituslaskelmia varten Puulavesi ja lähivedet jaettiin yhdeksään erilliseen altaaseen (kuva 4), joiden veden laatu eroaa toisistaan. Osa altaista, kuten Siikavesi ja Kotalahti ovat melko pieniä vesialueita, mutta selvästi muuta Puulaa kuormitetumpina niiden erottaminen omiksi alueikseen on perusteltua. 4. SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILA 4.1 Vesistöt ja valuma-alueet Numerotietoa vesistöstä Puulavesi ja siihen laskevat vesialueet kuuluvat Kymijoen vesistöalueen (14) Mäntyharjun reittiin (14.9). Puulaveden koko pinta-ala on 330 km² ja se on Suomen 13. suurin järvi. Pääaltaan keskisyvyys on 9,2 metriä ja syvin kohta 69 metriä (taulukko 1). Suunnittelualueen ulkopuolelta Puulaan laskevat koillisesta Läsäkosken kautta Kyyveden alueen vedet. Puulavesi laskee Liekunen, Kissakosken ja Vahvajärven kautta etelään kohti Suomenlahtea. Taulukko 1. Puulaveden osa-altaiden ja isoimpien erillisten järvialtaiden hydrologia. Järviallas Pinta-ala km 2 Keskisyvyys m Tilavuus milj. m 3 Virtaama m 3 /s Viipymä vrk Valuma-alueen pinta- ala km 2 Länsi-Puula Siikavesi Ruovedenselkä Vuojaselkä Kotalahti Itä-Puula Puulan pääaltaat Ryökäsvesi Liekune Vahvajärvi Synsiä Mallos Hirvijärvi Korpijärvi Valuma-alueiden ominaisuudet Suunnittelualue kattaa lähinnä Puulaveden alueen (14.92), mutta Kälkäjoen valuma-alue (14.95) on otettu mukaan kuormitustarkasteluun, koska sieltä tuleva kuormitus vaikuttaa oleellisesti Siikaveden veden laatuun (taulukko 2, kuva 5). 6

13 Puulaveden alueella (14.92) vesistöjen osuus pinta-alasta on suuri, %. Kälkäjoen valuma-alueella (14.95) järviä on vähän, vain muutamia prosentteja pinta-alasta. Viljelymaata on koko suunnittelualueella melko vähän (2-9 % pinta-alasta). Eniten peltoa on Vahvajärven alueella (taulukko 2). Kuva ja 3. jakovaiheen mukaiset valuma-alueet. Valuma-alueet: SYKE, vesimuodostumat: SYKE, ELY-keskukset. 7

14 Taulukko ja 3. jakovaiheen valuma-alueiden pinta-alat, järvisyys ja peltojen osuus. Nimi Valumaalueen Yläpuolisen Yläpuolisen Pinta-ala Järvisyys Peltoa km 2 valuma-alueen valuma-alueen % % tunnus pinta-ala km 2 järvisyys % Puulaveden alue Vahvajärven alue Liekuneen-Ryökäsveden a Puulan lähialue Hirvijärven va Haapajärven va Synsiäjärven va Malloksen va Santarajärven va Korpijoen va Kälkäjoen va Kälkäjoen alaosan alue Havujoen alue Pajupuron va Mustajoen va Maankäytttö Kuvassa 6 on esitetty Puulavedelle ja lähivesille tehdyn allasjaon (ks. kuva 4) mukaiset järvialtaiden valuma-alueet. Tässä ei ole otettu huomioon yläpuolisia valuma-alueita, esimerkiksi Kyyveden valuma-aluetta, joka laskee Vuojaselän kautta Puulaan. Myös jäljempänä esitetyt maankäyttötiedot koskevat altaiden lähivaluma-alueita (taulukot 3-4). Vuoden 2012 tilastojen mukaan valtaosa kokonaisviljelyalasta oli nurmella (73 %), ja kevätviljan osuus on 26 %. Muiden viljelykasvien osuus oli hyvin pieni (taulukko 3) (Maaseutuvirasto, TIKE 2012). Kuvassa 7 on esitetty peltolohkojen sijainti Puulan järvialtaiden valumaalueilla. Puulaveden alueella tehtyjen vuosittaisten uudishakkuiden pinta-ala vaihteli ha ja Kälkäjoen valuma-alueella vastaavasti ha vuosina (kuva 8). Ojituksia tehtiin Puulaveden alueella vuosittain hehtaarin alalla vuosina ja Kälkäjoen valuma-alueella 0-42 hehtaarin alalla vuosina (kuva 9) (Metsäkeskus Etelä-Savo ja Keski-Suomi). Puulaveden alueelta puuttuivat ojitustiedot vuosilta Turvemaiden osuus on suurin Siikaveden valuma-alueella, ja Länsi-Puulan ja Vuojaselän valuma-alueilla niitä on myös kohtalaisen runsaasti (taulukko 4, kuva 10). Puulan pääaltaiden, Kotalahden, Liekunen ja Vahvajärven valuma-alueilla turvemaiden osuus on pieni. Turvemaiden osuus on keskimäärin 9 %, ja niistä on ojitettu 80 %. Turvetuotannossa on 3.3 % koko suoalasta. Turvetuotantoa on Siikaveden (10.4 % suoalasta) ja Itä-Puulan (3.9 % suoalasta) valuma-alueilla. 8

15 Kuva 6. Puulan järvialtaiden lähivaluma-alueet. Valuma-alueet SYKE, vesimuodostumat: SYKE, ELYkeskukset. Taulukko 3. Puulan järvialtaiden lähivaluma-alueiden viljelykasviryhmien viljelyalat (Maaseutuvirasto, TIKE 2012). Järvialtaan Kasviryhmä valuma-alue Nurmet Syysvilja Kevätvilja Juurikkaat Puutarha Kaikki yhteensä ha ha ha ha ha ha Siikavesi Länsi-Puula Puulan pääaltaat Ruovedenselkä Vuojaselkä Itä-Puula Kotalahti Ryökäsvesi Liekune Vahvajärvi Kaikki yhteensä

16 Kuva 7. Peltolohkojen sijainti Puulan järvialtaiden lähivaluma-alueilla. Valuma-alueet: SYKE, vesimuodostumat: SYKE, ELY-keskukset. 10

17 ha Uudishakkuut Kuva 8. Puulaveden alueen (14.92) ja Kälkäjoen valuma-alueen (14.95) uudishakkuut vuosina Lähde Metsäkeskus Keski-Suomi ja Etelä-Savo. ha Ojitukset Kuva 9. Puulaveden alueen (14.92) ja Kälkäjoen valuma-alueen (14.95) metsäojitukset vuosina Vuosien Puulaveden tiedot puuttuvat. Lähde Metsäkeskus Keski-Suomi ja Etelä-Savo. 11

18 Kuva 10. Turvemaat Puulan järvialtaiden lähivaluma-alueilla. (Soiden ojitustilanne SYKE, pohjautuu MML aineistoon Vesimuodostumat: SYKE, ELY-keskukset.) 12

19 Taulukko 4. Soiden ojitustilanne Puulan järvialtaiden lähivaluma-alueilla ( SYKE, pohjautuu MML aineistoon 2008). Järvialtaan Koko Soiden ojitustilanne Suot yhteensä valuma-alue pinta-ala Ojittamaton Ojitettu Turpeenotto % suoalastalastalasta alasta % suo- % suo- % koko ha ha ha ha ha Siikavesi Länsi-Puula Puulan pääaltaat Ruovedenselkä Vuojaselkä Itä-Puula Kotalahti Ryökäsvesi Liekune Vahvajärvi Yhteensä/ keskiarvo Vesistöjen tila Veden laatu Puulavesi on tunnettu karuna ja kirkasvetisenä vesistönä, ja pääaltaiden osalta se on edelleen maineensa veroinen (kuvat 11-13, liite 2). Selvästi humuspitoisempaa vettä löytyy Siikavedeltä ja Länsi-Puulalta erityisesti Siikaveden vaikutusalueelta sekä erillisistä järvistä suunnittelualueen länsi- ja pohjoisosassa. Näiden vesialueiden valuma-alueilla turvemaiden osuus on keskimääräistä suurempi. Kotalahti on myös pääaltaita ruskeavetisempi. Puulan pääaltaiden fosforipitoisuus on hyvin pieni, ja suurinta osaa muustakin vesialueesta voidaan luonnehtia vähäravinteiseksi. Fosforipitoisuuden perusteella Siikavesi, Länsi-Puula, Ruovedenselkä ja Kotalahti ovat lievästi reheviä. Typpipitoisuus on kaikilla alueilla melko pieni. Vesistön rehevyystasoa kuvaava klorofyllipitoisuus kertoo karuista olosuhteista suurimmassa osassa suunnittelualuetta. Siikavedellä, Ruovedenselällä sekä Synsiällä ja Malloksella tuottavuus on hieman suurempi, ja Kotalahti on rehevä. Puulan pääaltaan syvänteellä on valtakunnallinen veden laadun seurantapaikka Puulavesi 85, josta on havaintoja vuodesta 1964 lähtien. Veden laatu on pysynyt melko vakaana koko seuranjakson ajan. Selkeimmät muutokset ovat tapahtuneet värin, orgaanisen aineen (COD) sekä sameuden arvoissa, jotka ovat kasvaneet 2000-luvun loppupuolelta alkaen. Samalla näkösyvyys on pienentynyt (kuva 13). Tummumisilmiö on yleinen Etelä- ja Keski-Suomen järvissä, ja on havaittavissa esimerkiksi Päijänteen suurilla selillä. 13

20 Havaintoaseman 85 ravinnepitoisuuksissa ja klorofylliarvoissa ei ole selkeää muutossuuntaa, ja syvänteen happitilanne pohjan lähellä on säilynyt hyvänä. Pintaveden keskimääräinen happipitoisuus on hieman pienentynyt, mikä liittynee veden lämpötilan nousuun kesäaikana (kuva 14). Veden näkösyvyys kertoo ikään kuin summamuuttujana veden laadusta kooten yhteen värin, sameuden ja klorofyllipitoisuuden (levämäärän) muutokset (kuva 15). Siikaveden näkösyvyys pienentyi 1970-luvun puolivälistä 1990-luvun lopulle, mutta on sen jälkeen hieman kasvanut. Ruovedenselän näkösyvyys on keskimäärin hieman pienentynyt luvulta lähtien. Kotalahdella näkösyvyys oli pienimmillään 1980-luvulla, mutta on sen jälkeen jonkin verran kasvanut. Ryökäsveden näkösyvyys on pienentynyt 1990-luvulta, kun taas Liekuneella se on jonkin verran kasvanut. Kuva 11. Muutamien Puulan vedenlaadun havaintoasemien sijainti. 14

21 Kuva 12. Puulan järvialtaiden sekä erillisten järvien veden laatu vuosien keskiarvo. Lähde ympäristöhallinnon Hertta-rekisteri, vesimuodostumat: SYKE, ELY-keskukset. 15

22 mg/l 16 Happi 1 m mg/l 16 Happi pohja - 1 m FNU 1.2 Sameus 1 m ms/m 8 Sähkönjohtavuus 1 m mgpt/l 70 Väri 1 m mgo 2 /l 16 Kemiallinen hapenkulutus 1 m µg/l Kokonaistyppi 1 m µg/l Kokonaisfosfori 1 m µg/l 5 a-klorofylli 0-2 m Kuva 13. Puulaveden keskusaltaan (havaintoasema 85) pitkän ajanjakson veden laadun kehitys (1 metrin näytteet, happi myös metri pohjasta, klorofylli 0-2 m). Osakuvissa ovat mukana kaikki mittaukset. Lähde ympäristöhallinnon Hertta-rekisteri. 16

23 ast-c 24 Lämpötila, elokuu mg/l 10.5 Happi, elokuu ast-c Lämpötila, maaliskuu mg/l Happi, maaliskuu Kuva 14. Veden lämpötila ja happipitoisuus 1 metrissä Puulaveden keskusaltaalla (havaintoasema 85) maaliskuussa ja elokuussa. Lähde ympäristöhallinnon Hertta-rekisteri Järvien tyypittely ja ekologinen luokitus Pääosa Puulan alueesta kuuluu järvityyppiin suuret vähähumuksiset järvet (SVh) (kuva 16). Ruskeavetisemmistä alueista Siikavesi on tyyppiä pienet humusjärvet (Ph) ja Länsi-Puula, Synsiä ja Mallos tyyppiä keskikokoiset humusjärvet (Kh). Ruovedenselkä-Vuojaselkä, Hirvijärvi, Korpijärvi ja Vahvajärvi on sijoitettu tyyppiin pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet (Vh). Alueen järvet ovat pääasiassa erinomaisessa ekologisessa tilassa (kuva 17). Hyvään tilaan on luokiteltu Siikavesi, Ruovedenselkä-Vuojaselkä sekä Ryökäsvesi-Liekune, ja Kotalahti on tyydyttävässä tilassa. Ekologista luokittelua tarkasteltaessa on pidettävä mielessä, että tila on luokiteltu suhteessa vastaavan tyyppiseen vertailutilassa olevaan (lähes luonnontilaiseen) vesistöön. Eri tyyppisiä vesialueita ei siten voi suoraan verrata toisiinsa. Esimerkiksi vähähumuksisten järvien ja humusjärvien hyvän ekologisen tilan luokituskriteerit ovat erilaiset. 17

24 18 Kuva 15. Puulan alueiden sekä Ryökäsveden ja Liekunen näkösyvyyden kehitys m Puula Kotalahti m Puula Lihvanselkä m Puula Ruovedenselkä m Ryökäsvesi m Siikavesi m Liekune m Puulavesi 85

25 Kuva 16. Järvialtaiden tyypittely. 19

26 Kuva 17. Järvialtaiden ekologien luokitus. 20

27 4.3 Kuormitus Valuma-alueella syntyvän kuormituksen arvioinnin virhelähteet Kuormituslaskennassa käytetty Vemala-malli on Suomen ympäristökeskuksessa kehitetty kuormitusmalli (Huttunen et al. 2008), joka huomioi hydrologiset havainnot ja laskee mm. kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kiintoaineen kuormitusta ja etenemistä vesistöissä. Malli yhdistää eri lähteistä tulevan kuormituksen: pistekuormituksen, laskeuman, maa- ja metsätalouden ja haja-asutuksen kuormituksen sekä taustakuorman (Huttunen ym. 2013a). Malli sovittaa kuormituksen järvien ja jokien vedenlaatuhavaintoihin. Kuormituksen pidättyminen arvioidaan tarkastelemalla järviin tulevaa kuormitusta ja havaittujen pitoisuuksien vaihtelua järviketjussa. Mitä enemmän vedenlaatuhavaintoja vesistöstä on käytettävissä, sitä tarkempi kuormitusarvio mallilla saadaan. Vedenlaatuaineiston puuttuessa kokonaan Vemala käyttää kuormituslaskennassa pelkästään ominaiskuormitusarvoja, mikä heikentää huomattavasti arvioiden luotettavuutta. Mitä pienempi osavaluma-alue on kyseessä, sitä heikompi Vemalan kuormitusarvioiden tarkkuus yleensä on. Typen ja fosforin pitoisuushavaintoja on tavallisesti riittävästi kohtuullisen luotettavuuden saavuttamiseksi ainakin 2. jakovaiheen valuma-aluetasolla. Sen sijaan kiintoaineen ja erityisesti orgaanisen hiilen kuormien mallintaminen ja jako kuormituslähteisiin on ongelmallista. Vedenlaatumittauksia on yleensä vähän, ja orgaanisen hiilen (TOC) osalta useissa tapauksissa ei lainkaan. Orgaanisen hiilen kuorman arvioinnissa on siten käytettävä pääasiassa ominaiskuormituslukuja. Eri lähteistä peräisin olevasta orgaanisen hiilen kuormituksesta ei ole koottu tietoa vastaavalla kattavuudella kuin ravinteiden ja kiintoaineen, joten orgaanisen hiilen ominaiskuormituslukuihin sisältyvä epävarmuus on suurempi kuin ravinne- ja kiintoainekuormituksen Valuma-alueilla syntyvä kuorma Vemala-mallin antama arvio Suomen ympäristökeskuksen Vemala-mallin tulosten perusteella sekä Puulaveden (14.92) että Kälkäjoen (14.95) valuma-alueella noin kolmannes fosforikuormasta on peräisin peltoviljelystä (kuva 18, liite 3). Laajasta vesipinta-alasta johtuen Puulaveden alueella laskeuman osuus on varsin suuri, noin 20 % kokonaiskuormasta. Metsätalouden kuormitusosuus on alle 10 % ja haja-asutuksen 6-8 %. Puulaveden valuma-alueella on pistekuormitusta muuhun kuormitukseen nähden hyvin vähän. Kälkäjoen valuma-alueella sen sijaan pistekuormitusta, joka muodostuu kokonaan turvetuotannon kuormasta, on noin 8 % fosforin kokonaiskuormasta. Luonnonhuuhtoman osuus on Puulaveden alueella noin kolmannes ja Kälkäjoen valuma-alueella 44 %. Typen laskeuma vesiin on Puulaveden alueella suuri (40 %), ja luonnonhuuhtouman osuus on samoin noin 40 %. Peltoviljelystä tulee 15 % typen kokonaiskuormasta. Muiden kuormi- 21

28 tuslähteiden osuus on melko pieni. Kälkäjoen valuma-alueella luonnonhuuhtouman osuus on 65 %, peltoviljelyn 12 % ja pistekuormituksen 9 % typpikuormasta (kuva 18, liite 3). Kiintoainekuormasta valtaosa on Vemalan mukaan peräisin peltoviljelystä. Käsitellyn maan osuus kiintoainekuormasta korostuu, koska käsittelemättömältä metsämaalta tai suolta liikkeelle lähtevän kiintoaineen määrä on varsin pieni. Puulaveden alueella loppuosa kuormasta tulee luonnonhuuhtoumana sekä pieni osa metsätaloudesta. Kälkäjoen alueella pistekuormituksen eli tässä tapauksessa turvetuotannon osuus on huomattavasti suurempi (8 %) kuin Puulaveden alueella (liite 3). Kiintoainekuorma sisältää tässä kaiken hiukkasmuodossa olevan aineksen, sekä eloperäisen että mineraaliaineksen. Kiintoainekuorma ilmoitetaan kuivapainoyksikköinä. Tästä syystä esim. pelloilta peräisin olevan painavan mineraaliaineksen osuus korostuu verrattuna kevyeen turv ta peräisin olevaan orgaaniseen ainekseen. Kiintoaineen alkuperästä riippuen, näköhavainnot kiintoaineen määrästä vedestä eivät aina käy yksiin tehtyjen mittausten kanssa. Puulaveden alue, fosfori Kälkäjoen va, fosfori 33 % 34 % 30 % Peltoviljely Metsätalous 44 % Haja-asutus Hulevesi Pistekuormitus 19 % 5 % 8 % 0 % 1 % 3 % 8 % 9 % 6 % 0 % Laskeuma vesiin Luonnonhuuhtouma Puulaveden alue, typpi Kälkäjoen va, typpi 1 % 39 % 15 % 3 % 1 % 0 % 2 % 12 % 7 % 9 % 0 % Peltoviljely Metsätalous Haja-asutus Hulevesi 65 % 6 % Pistekuormitus Laskeuma vesiin 40 % Luonnonhuuhtouma Kuva 18. Puulaveden (14.92) ja Kälkäjoen (14.95) valuma-alueilla syntyvän fosfori- ja typpikuorman osuudet kuormituslähteittäin (Vemala). 22

29 Orgaanisen hiilen kuorma on Vemalassa jaoteltu vain pelloilta ja metsistä peräisin olevaan kuormaan. Valtaosa hiilikuormasta on peräisin metsistä (94 %; liite 3). Fosforin ominaiskuormitus (kuorma pinta-alayksikköä kohti tiettynä ajanjaksona) on Puulaveden alueella melko vähäistä (taulukko 5). Suurimmat ominaiskuormat syntyvät Vahvajärven (14.921) ja Santarajärven (14.928) osa-alueilla. Kälkäjoen alueella fosforin, typen ja kiintoaineen ominaiskuormat ovat keskimäärin pienempiä kuin Puulaveden alueella. Sen sijaan orgaanisen hiilen ominaiskuorma on Kälkäjoen valuma-alueella noin kolmanneksen suurempi kuin Puulaveden alueella, mikä johtuu turvemaiden ja erityisesti käsiteltyjen turvemaiden suuremmasta osuudesta. Taulukko 5. Valuma-alueilla syntyvän fosforin, typen, kiintoaineen ja orgaanisen hiilen (TOC) kokonais- ja ominaiskuormat (eivät sisällä pistekuormitusta). Pintaala Alue Alueen nimi Fosfori Typpi Kiintoaine TOC km 2 kg/km 2 kg/km 2 kg/km 2 kg/km 2 kg/v t/v t/v t/v /v /v /v /v 14_92 Puulaveden alue _921 Vahvajärven alue _922 Liekuneen-Ryökänsv _923 Puulan lähialue _924 Hirvijärven va _925 Haapajärven va _926 Synsiäjärven va _927 Malloksen va _928 Santarajärven va _929 Korpijoen va _93 Kyyveden alue _95 Kälkäjoen va _951 Kälkäjoen alaosan a _952 Havujoen alue _953 Pajupuron va _954 Mustajoen va Länsi-Puulan ja Kälkäjoen valuma-alueen kuormituslaskelmat Länsi-Puulan kuormitusselvitys Vuosina tehdyn Länsi-Puulan kuormitusselvityksen (Roiha 2014) tavoitteena oli arvioida Puulan länsiosan valuma-alueiden maankäyttöä ja maankäytöstä johtuvien muutosten vaikutuksia Puulan vedenlaadulle. Maankäytön osalta huomioitiin turvetuotannon, maatalouden ja metsätalouden toimenpiteet sekä turvemaiden ojitukset. Tarkoitus oli myös kiinnittää huomiota pitoisuuksien ja ainevirtaamien ajalliseen ja paikalliseen vaihteluun ja tunnistaa vesistökuormituksen kannalta merkittävimmät kuormituskohteet. 23

30 Tutkimuksessa vertailtiin läntisen Kälkäjoen valuma-alueen sekä sen itäpuolella olevan Länsi-Puulaan laskevan valuma-alueen vesistöjen pitoisuuksia ja kuormitusta. Leimaa-antavana piirteenä läntiselle alueelle on turveperäisten maa-alueiden (turvemaapohjaiset metsät, turvemaat, ojitetut turvemaat ja turpeenottoalueet) suurempi esiintyminen verrattuna itäiseen alueeseen, jossa kivennäismaiden ja vesistöjen osuus on suurempi. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että ravinteiden, humuksen ja kiintoaineen pitoisuuksien sekä soistuneiden maa-alueiden ja turpeenottoalueiden välillä oli merkitsevä positiivinen korrelaatio. Vesistökuormituksen kannalta erityisen tärkeitä olivat muokattujen turvemaaalueiden suuremmat pinta-alat (ojitukset ja turpeenotto) läntisellä valuma-alueella. Johtopäätöksissä todettiin myös vaikuttavan siltä, että läntinen valuma-alue olisi jo luontaisilta ravinne- ja humuspitoisuuksiltaan itäistä hieman suurempi pienemmän vesistöpinta-alan sekä suurempien metsä- ja turvemaa-alueiden johdosta. Muissa tutkimuksissa on todettu, että maankäytön toimenpiteistä aiheutuvien vaikutusten voimakkuuteen vaikuttaa suuressa määrin toimenpidealueen maaperän laatu (maalaji, ravinteikkuus ja kaltevuus), ja turv le kohdistuneilla toimenpiteillä voi olla moninkertainen vesistövaikutus kivennäis- ja kangasmaihin verrattuna (Kenttämies ja Mattsson 2006, Nieminen ym. 2013). Myös turvetuotannon ojitustoimenpiteiden on osoitettu vaikuttavan erityisesti kiintoaineen ja liuenneen orgaanisen hiilen määrään valumavesissä (Klöve 1997). Roihan (2014) tutkimustulosten perusteella ei kuitenkaan pystytty jakamaan kuormitusta eri lähteiden kesken, vaan kuormitusjakaumat arvioitiin Vemala-mallin avulla Kuormituslaskelmat ja humuskuorma Edellä esitetyillä kuormituslaskelmilla ei saatu vastausta kysymykseen, mikä osuus eri kuormituslähteillä ja toiminnoilla on Kälkäjoen valuma-alueen humuskuormasta. Syynä tähän on, että olemassa olevilla mallinnustyökaluilla ei vielä toistaiseksi pystytä mallintamaan humuskuormaa. Vemalaan on tulossa humuskuormituksen mallinnusosio, jota ollaan parastaikaa kehittämässä lähdekohtaisen kuormituksen laskemiseen Puulan kalastusalueen selvitykset humuksen lähteistä Kälkäjoen valumaalueella Tämän luvun teksti perustuu Puulan kalastusalueen kirjalliseen tiedonantoon. Tämän yleissuunnitelman avoimessa kyselyssä lähes 70 % vastaajista koki Puulan veden laadun heikentyneen viimeisen 10 vuoden aikana. Valtaosa vastaajista piti veden laadun heikentymisen syynä turvetuotantoa. Kälkäjoen valuma-alueella on yli 400 ha tuotannossa olevia turvekenttiä ympäri vuoden avoimena eroosiolle. Lisäksi Vapolla on suunnitelmia uusista kentistä. 24

31 Itä-Suomen Aluehallintovirasto ei myöntänyt Vapolle Rääsysuon lohkon 7 turvetuotantoalueen ympäristölupaa ( /33/2013/1) eikä myöskään Turvetuote Beat Bog Oy:lle Teurisuon tuotantoalueelle ( Nro2/2014/1). Molemmissa epäävissä päätöksissä merkittävinä perusteina olivat tuotannosta aiheutuvat vesistökuormitukset. Kuormitukset olisivat kohdistuneet Puulaan. Puulan Kalastusalue on vuodesta 2010 lähtien selvittänyt Vapon turvetuotantoalueilta lähtevien vesien humus- ja virtaamamääriä sekä tuotantoaluekohtaisesti että koko Kälkäjoen osalta. Selvityksillä on osoitettu, että kaikki pintavalutuskentät tai kosteikot eivät toimineet lupaehtojen mukaisesti eivätkä pystyneet poistamaan tuotantoalueen vesistä humusta, vaan humus kulkeutuu sekä kiinteänä että liuenneena alapuoliseen Puulaan. Kalastusalueen selvityksen perusteella Vapo lakkautti Paju-Pihlassuon pintavalutuskentän ja rakensi tilalle kemikalointilaitoksen. Sen heikkoutena on veden ph:n laskeminen tasolle, joka on haitallinen tai jopa tappava vesieliöille. Laitos tarvitsee kemikaloinnin jatkoksi veden stabiloinnin. Sitä Vapo ei ole rakentanut. Kalastusalue selvitti vuonna 2012 Kälkäjoesta ja siihen laskevien purojen ja jokien jokihaaroista virtaama- ja COD mittauksilla, että suurin osa Kälkäjoen humuskuormasta on peräisin turvetuotantoalueilta. Viime vuosina Vapo on lukinnut tuotantoalueilta lähtevien vesien mittakaivot ja osin vaihtanut oman mittauksensa jatkuvatoimiseksi. Kuormitusluvuista puuttuvat kaikki tulvien ja rankkasateiden aikaiset ohi- ja ylijuoksutukset. Määrät ovat suuria, koska tuolloin veden ja siihen sitoutuneen kiintoaineen ja humuksen liikkeet ovat luonnonvoimista johtuen rajuja. Kalastusalue on tehnyt lupaehtojen vastaisista juoksutuksista useita ilmoituksia Keski-Suomen ELYlle, viimeksi toukokuussa 2014 Havusuon eteläisen, keskisen ja pohjoisen tuotantoalueen ohijuoksutuksista. Velvoitemittauksissa ei oteta lainkaan huomioon tuotantoalueiden ympärysojien suoraan Kälkäjoen kautta Puulaan laskemia päästöjä. Ne ovat kuitenkin mittavat varsinkin tuotantoalueiden rakennusvaiheissa ja sen jälkeen koko tuotannon ajan ympärivuotisesti jatkuvina. Myöskään tuotantoaikaisen turvepölyn ympäristölle aiheuttamaa kuormaa ei valuma-alueen turvesoilla mitata eikä tilastoida millään tavoin, vaikka kuiva-ainemäärät voivat olla huomattavan suuria. (Pöyry 2010/ SYMO/Hartola Isosuon YVAsta ja Ramboll Analytics Parkanon Mustajärvi

32 Kuva 19. Kälkäjoki purkautuu taustalla näkyvään Puulan Siikaveteen (Kuva otettu , Jouko Häkkinen) Pistekuormitus Alueen pistekuormittajia ovat Kangasniemen ja Hirvensalmen asumajätevedenpuhdistamot sekä Vapo Oy:n turvetuotantoalueet (taulukko 6). Aiemmin Kotalahtea kuormittivat Otavan taajaman asumajätevedet ja Ryökäsveden Kotkatvettä Koskisen Oy:n Hirvensalmen viilutehtaan hautomovedet, mikä näkyy edelleen vesialueiden veden laadussa. Tuotannossa olevien turvesoiden lisäksi taustakuormitusta suurempaa vesistökuormitusta voivat aiheuttaa myös tuotannosta poistuneet turvetuotantoalueet. Kuormituksen taso riippuu jälkikäyttömuodosta, joka voi olla peltoviljely, metsitys, lintuvesi tai esimerkiksi ruokohelven kasvatus. Ongelmana on, että alueen tarkkailuvelvoite loppuu siirryttäessä jälkikäyttövaiheeseen, jolloin kuormituksesta ei saada enää tietoa. Läsäkosken eteläpuolella sijaitseva Vapo Oy:n omistuksessa ollut 48 ha suuruinen Mäkelänsuo on poistunut turvetuotannosta vuonna 2011, ja alue on myyty vuonna Osa alueesta on jo otettu viljelykseen (15 ha). Pellon kuivatusvesien laskuojalle on haettu Mikkelin kaupungin ympäristölautakunnalta kaivu- ja johtamislupaa Läsäkoskeen. Hakemus on parhaillaan käsittelyssä. 26

33 Taulukko 6. Puulaveden ja Kälkäjoen valuma-alueiden pistekuormitus. Lähteet: *VAHTI-järjestelmä, 10 vuoden jakso; **Ehdotus Etelä-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmaksi ***Vapo Oy, Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailut Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella Mäkelänsuon tuotanto on loppunut vuonna Kuormittaja Kohdevesistö BOD COD Kok.N Kok.P Kiintoaine Puulaveden alue Kangasniemen jätevedenpuhdistamo* Hirvensalmen jätevedenpuhdistamo* Mäkelänsuo, Vapo Oy** Pohjasuo, Vapo Oy** Kälkäjoen valuma-alue Rääsysuo*** Mesiänsuo*** Jokipolvensuo*** Havusuo*** Paju-Pihlassuo*** Kälkäjoen valuma-alueella sijaitsevat Vapo Oy:n Havusuon ja Jokipolvensuon turvetuotantoalueet ovat poistumassa tuotannosta lähivuosina. Havusuon jälkikäyttömuodoksi on kaavailtu osittain maanviljelystä, osittain mahdollisesti metsitystä. Havusuon jo käytöstä poistuneella osalla on osittain maatalouskäyttöä. Keski-Suomen ELY-keskuksen mukaan Havusuon yläpuolella olevan maatilan käytössä on Havusuon vieressä etälietesäiliö, joka ei kuulu tilan ympäristöluvan piiriin (Harri Liukkonen, suullinen tieto) Järvialtaisiin kohdistuva kuormitus Järvialtaiden kautta kulkeva ravinne-, kiintoaine- ja orgaanisen hiilen virta on esitetty kaavioina (liite 5). Kuvissa 20 ja 21 on esitetty yksinkertaistetut fosforin ja orgaanisen hiilen kaaviot. Suuri osa Puulan pääaltaaseen kohdistuvasta fosforikuormasta tulee Vuojaselän kautta Kyyveden alueelta (45 %). Laajalta lähivaluma-alueelta tuleva fosforikuorma on myös merkittävä (43 %). Länsi-Puulalta tuleva kuorma on noin 10 % ja Itä-Puulalta tuleva kuorma noin 2 % fosforin kokonaiskuormasta. Fosforin pidättyminen on tehokasta Puulan pääaltaassa, ja vain neljännes tulevasta kuormasta virtaa Liekunen ja Vahvajärven kautta pois vesistöstä. 27

34 Ruovedenselkä Haapajärven va Malloksen va Härkäjärven va Kälkäjoen va Synsiäjärven va Vuojaselkä Kyyveden alue Siikavesi Länsi-Puula Santarajärven va Hirvijärven va Puulan pääallas Korpijoen va Itä-Puula Liekune Kotalahti Vahvajärvi Ryökäsvesi 100 kg/v Järvialtaasta toiseen siirtyvä kuorma 1000 kg/v Yläpuoliselta valuma-alueelta tuleva kuorma 5000 kg/v Lähivaluma-alueelta tuleva kuorma Kuva 20. Puulan altaiden fosforivirtaamat. Lähde: Suomen ympäristökeskus. Puulan pääaltaan orgaanisen hiilen virtaamasta valtaosa on peräisin Kyyjärven alueelta (56 %). Länsi-Puulalta tulee 14 % ja Itä-Puulalta 4 % hiilivirrasta. Lähivaluma-alueen osuus on selvästi pienempi kuin fosforin kohdalla eli noin 26 %. Orgaanisesta hiilestä pidättyy Puulan pääaltaassa noin 27 % eli huomattavasti vähemmän kuin fosforista. Keskimäärin noin kolmannes järvialtaisiin tulevasta fosforikuormasta on peräisin peltoviljelystä, ja vajaa kolmannes on luonnonhuuhtoumaa (kuva 22). Peltoviljelyn osuus on keskimääräistä suurempi Kotalahdella, Vuojaselällä, Korpijärvellä ja Vahvajärvellä ja keskimääräistä pienempi Itä-Puulalla sekä Synsiällä, Malloksella ja Hirvijärvellä. Pistekuormitusta kohdistuu mainittavassa määrin Siikavedelle ja sen kautta Länsi-Puulalle, sekä Ruovedenselälle ja Liekuneelle ja sen alapuoliselle Vahvajärvelle. 28

35 Valuma-alueella tapahtuvan ihmistoiminnan osuus järvialtaisiin tulevasta typpikuormasta on melko pieni, keskimäärin noin 24 %. Peltoviljelyn osuus on 16 %. Pistekuormitus on merkittävää vain Ruovedenselällä (24 %) ja Siikavedellä (10 %). Ruovedenselkä Haapajärven va Malloksen va Härkäjärven va Kälkäjoen va Synsiäjärven va Vuojaselkä Kyyveden alue Siikavesi Länsi-Puula Hirvijärven va Santarajärven va Puulan pääallas Korpijoen va Itä-Puula Liekune Kotalahti Vahvajärvi Ryökäsvesi 100 kg/v Järvialtaasta toiseen siirtyvä kuorma 1000 kg/v Yläpuoliselta valuma-alueelta tuleva kuorma 5000 kg/v Lähivaluma-alueelta tuleva kuorma Kuva 21. Puulan altaiden orgaanisen hiilen (TOC) virtaamat. Lähde: Suomen ympäristökeskus. 29

36 Fosforikuorma Fosforikuorma Länsi-Puula Siikavesi Ruovedenselkä Vuojaselkä Kotalahti Itä-Puula Puula pääaltaat Ryökäsvesi Liekune Vahvajärvi Synsiä Mallos Hirvijärvi Korpijärvi Peltoviljely Metsätalous Haja-asutus Hulevesi Pistekuormitus Laskeuma Luonnonhuuhtouma Länsi-Puula Siikavesi Ruovedenselkä Vuojaselkä Kotalahti Itä-Puula Puula pääaltaat Ryökäsvesi Liekune Vahvajärvi Synsiä Mallos Hirvijärvi Korpijärvi kg/v % Typpikuorma Typpikuorma Länsi-Puula Siikavesi Ruovedenselkä Vuojaselkä Kotalahti Itä-Puula Puula pääaltaat Ryökäsvesi Liekune Vahvajärvi Synsiä Mallos Hirvijärvi Korpijärvi Peltoviljely Metsätalous Haja-asutus Hulevesi Pistekuormitus Laskeuma Luonnonhuuhtouma Länsi-Puula Siikavesi Ruovedenselkä Vuojaselkä Kotalahti Itä-Puula Puula pääaltaat Ryökäsvesi Liekune Vahvajärvi Synsiä Mallos Hirvijärvi Korpijärvi t/v % Kuva 22. Järvialtaisiin tuleva fosfori- ja typpikuorma sekä kuormitusosuudet lähteittäin. 30

37 4.4 Kalasto Suunnittelualueella esiintyvistä kalalajeista sekä kala- ja rapukantojen tilasta kerättiin tietoa tutkimuskirjallisuudesta, velvoitetarkkailuraporteista, koekalastusrekisteristä (vpdseuranta) sekä aiemmista käyttö- ja hoitosuunnitelmista. Tietoja täydennettiin vielä suunnittelualueen osakaskunnille suunnatun postikyselyn avulla. Suunnittelualueen osa-aluejako noudattaa kuvan 3 mukaista jakoa Lajisto Suunnittelualueella tavataan ainakin 24 kalalajia, joista suurin osa lisääntyy luonnonvaraisesti ja osaa ylläpidetään istutuksilla (taulukko 7). Taulukko 7. Suunnittelualueella esiintyvät kala- ja rapulajit (L=Luontainen, I= Istutettu). ahven L muikku L ankerias I mutu L harjus I nieriä I hauki L pasuri L järvilohi I ruutana L kiiski L salakka L kirjolohi I siika L/I kivisimppu L sorva L kivennuoliainen L särki L kuha L/I säyne L kuore L taimen L/I lahna L jokirapu L/I made L täplärapu L/I Osakaskuntien arviot kala- ja rapukantojen tilasta Osakaskuntien edustajien arvioiden mukaan Puulaveden, Liekune-Ryökäsveden ja Vahvajärven muikkukannan tilaa pidettiin yleisimmin kohtalaisena tai runsaana, muista järvistä muikun katsottiin pääasiassa puuttuvan (taulukko 8). Synsiän muikkukantaa pidettiin heikkona (taulukko 9). Pohjois-, Keski- ja Länsi-Puulaveden siikakannan tilaa pidettiin heikkona tai kohtalaisena, kun taas Itä-Puulan, Liekune-Ryökäsveden ja Vahvajärven siikakanta arvioitiin useammin kohtalaiseksi tai runsaaksi. Puulaveden osa-altaiden särkikalakantoja pidettiin yleisesti runsaina. Yksittäisistä lajeista esiin nousi erityisesti lahnan runsaus Keski- Puulaveden, Liekune-Ryökäsveden ja Vahvajärven alueella. Osakaskunnat pitivät Puulaveden joki- ja täplärapukantoja yleisesti heikkoina. Ainoastaan Ryökäsveden ja Liekuneen alueella täplärapukanta arvioitiin yhdessä vastauksessa kohtalaiseksi. 31

38 Taulukko 8. Osakaskuntien arviot kala- ja rapulajien kannan runsaudesta Puulaveden osa-altaissa, Liekune-Ryökäsvedessä ja Vahvajärvessä vuonna Taulukossa ilmoitettu vastausten vaihteluväli. Pohjois- Puulavesi Keski- Puulavesi Länsi- Puulavesi Itä- Puulavesi Liekune- Ryökäsvesi Vahvajärvi Ahven R K-R K K R K-R Hauki R K-R K K R R Kuha K H-K H-K K H-K H-R Made H H-R K-R K H-R H-K Särki R H-R H-K R K-R H-R Lahna K R K-R K R R Kuore P H-R K H P-K K Muikku EOS K-R R K H-R K-R Siika H H-K H K H-R H-K Taimen H P-K EOS-H K P-H H Järvilohi P P-R EOS-H K P-H H Jokirapu H P-H EOS EOS P-H P-H Täplärapu EOS P-H EOS-H - EOS-K H-P Petokalat K K - - K-R R Särkikalat R R - - R R Lohikalat H P-K - - H-R H Vastauksia R=Runsas K= Kohtalainen H= Heikko P= Puuttuu EOS= En osaa sanoa Taulukko 9. Osakaskuntien arviot kala- ja rapulajien kannan runsaudesta eräissä Puulan kalastusalueen järvissä vuonna Taulukossa ilmoitettu vastausten vaihteluväli. Synsiä Lääminki Pieni Ahvenainen Iso Ahvenainen Iso Jouhtjärvi Pesäjärvi Santaranjärvi Saarva Ahven K-R K R K R K K R Hauki K-R K R R R K K R Kuha H-K K H P EOS H P K Made H-K K H H H H EOS H Särki R K R K R K K R Lahna K-R K R R K EOS EOS R Kuore P P P P P P P - Muikku H P P P P P P EOS Siika P-H - K H H K H H Taimen P - P P P H P H Järvilohi P - P P P EOS P H Jokirapu P-H - P H H K H H Täplärapu P - P P EOS - - P Petokalat K - R - K Särkikalat K - R - R Lohikalat P - P - P Vastauksia