GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Rovaniemen yksikkö M19/3713,3714,3732/2002/1/82 SODANKYLÄ Sisnakka-aapa Suksiaapa Tuohiaapa Panu Lintinen 6.6.

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Rovaniemen yksikkö M19/3713,3714,3732/2002/1/82 SODANKYLÄ Sisnakka-aapa Suksiaapa Tuohiaapa Panu Lintinen KAOLIINITUTKIMUKSET SODANKYLÄN SISNAKKA-AAVALLA, SUKSIAAVALLA JA TUOHIAAVALLA

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä Tekijät Panu Lintinen Raportin laji M19/3713,3714,3732/2002/1/82 Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus Raportin nimi Kaoliinitutkimukset Sodankylän Sisnakka-aavalla, Suksiaavalla ja Tuohiaavalla Tiivistelmä Geologian tutkimuskeskus suoritti vuosina kaoliinitutkimuksia kolmessa kohteessa Sodankylän kunnan alueella. Kohteet olivat Sisnakka-aapa peruskarttalehdellä , Suksiaapa peruskarttalehdellä ja Tuohiaapa peruskarttalehdellä Tutkimuskohteisiin liittyvien ei-magneettisten imaginäärianomalioiden poikki tehtiin maastogeofysikaalisia hajaprofiilimittauksia. Menetelminä käytettiin VLF-R - mittausta ja painovoimamittausta. Mittauksissa havaituissa painovoimaminimeissä suoritettiin iskuporanäytteenotto. Kaikista kolmesta kohteesta tavattiin yli 20 metriä paksujen moreenivaltaisten maapeitteiden alta voimakkaan värillinen rapautuma. Laboratorioanalyysien mukaan rapakallioaineksen kaoliniittipitoisuudet olivat kauttaaltaan pieniä. Myös aineksen vaaleusarvot olivat erittäin alhaisia ja keltaisuusarvot vastaavasti korkeita. Tutkimuskohteilla ei ole kaoliininetsinnän kannalta aihetta lisätutkimuksiin. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Sodankylä, Sisnakka-aapa, Suksiaapa, Tuohiaapa, matalalentomittaukset, VLF-R-menetelmä, gravimetrinen menetelmä, iskuporanäytteenotto, rapakallio, kaoliini Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Lapin lääni, Sodankylä, Sisnakka-aapa, Suksiaapa, Tuohiaapa Karttalehdet , , Muut tiedot Arkistosarjan nimi M19 Arkistotunnus Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Julkisuus liitesivua suomi

3 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND DOCUMENTATION PAGE Date Authors Panu Lintinen Type of report M19/3713,3714,3732/2002/1/82 Commissioned by Geological Survey of Finland Title of report Kaoliinitutkimukset Sodankylän Sisnakka-aavalla, Suksiaavalla ja Tuohiaavalla Abstract During the Geological Survey of Finland carried out kaolin investigations at three locations in Sodankylä municipality, Central Lapland. Reason for the investigations were strong electromagnetic out-of-phase anomalies detected by airborne geophysical methods. Further studies of the anomalies included geophysical ground measurement profiles. Methods used were the electromagnetic VLF-R and gravity method. As a result considerable gravimetric minimums were recognized and the site of these minimums were studied by a follow-up percussion drilling. Strongly colored weathered bedrock of variable thickness and fineness was found at all three locations. Minimum thickness of glacial overburden was 20 meters. Laboratory tests showed low kaolinite contents and low brightness values for weathered material and further investigations at researched locations are thus not recommended. Keywords Sodankylä, Sisnakka-aapa, Suksiaapa, Tuohiaapa, airborne geophysical methods, VLF-R -method, gravity method, percussion drilling, weathered bedrock, kaolin Geographical area Finland, Lapland, Sodankylä, Sisnakka-aapa, Suksiaapa, Tuohiaapa Map sheet , , Other information Report serial Archive code M19 Pages Language Price Confidentiality appendices Finnish

4 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO Tutkimusten tausta Tutkimuskohteiden sijainti Aikaisemmat tutkimukset 4 2. GEOFYSIKAALISET TUTKIMUKSET Sisnakka-aapa Suksiaapa Tuohiaapa 6 3. NÄYTTEENOTTO Sisnakka-aapa Suksiaapa Tuohiaapa 8 4. LABORATORIOTUTKIMUKSET Tutkimusmenetelmät Sisnakka-aavan tutkimustulokset Suksiaavan tutkimustulokset Tuohiaavan tutkimustulokset OHUTHIETUTKIMUKSET Sisnakka-aapa Suksiaapa Tuohiaapa JOHTOPÄÄTÖKSET JA AIHEIDEN ARVIOINTI Sisnakka-aapa Suksiaapa Tuohiaapa 12 KIRJALLISUUSVIITTEET LIITTEET LIITTYY MATERIAALI

5 3 1. JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus suoritti vuosina kaoliinitutkimuksia kolmessa kohteessa Sodankylän kunnan alueella. Kohteet olivat Sisnakka-aapa, Suksiaapa ja Tuohiaapa. Ensi vaiheessa tutkimusten tavoitteena oli löytää aerogeofysikaalisen matalalentoaineiston sekä geofysikaalisten maastomittausten avulla laaja-alainen ja paksu rapakallioesiintymä. Tutkimusten lopullisena tavoitteena oli löytää laadultaan ja mittasuhteiltaan hyödyntämiskelpoinen kaoliiniesiintymä. Kohteilla tehtiin tutkimuksia useassa eri vaiheessa ja tutkimusmenetelmät erityisesti näytteenoton ja analytiikan osalta vaihtelivat jonkin verran. Raportissa tutkimusmenetelmät ja -tulokset sekä niistä tehdyt johtopäätökset on kuvattu kohteittain. 1.1 Tutkimusten tausta Sodankylän alueella kallioperän rapautuminen on erityisesti kunnan itä- ja pohjoisosassa voimakasta (Hyyppä 1983). Kuitenkin huomattavia valkoisen kaoliinin esiintymiä on toistaiseksi löydetty vain kaksi; Siurunmaa ja Suolakaarko. Esiintymistä kumpikaan ei ole osoittautunut taloudellisesti hyödyntämiskelpoiseksi. Siurunmaan esiintymä löydettin vuonna 1976 Geologisen tutkimuslaitoksen maaperäosaston alueellisessa auger - kairauksessa (Rask ja Lintinen 2001). Esiintymän kaoliinivarannon suuruudeksi on arvioitu kolme miljoonaa tonnia, josta vaalean kaoliinin osuus on noin kolmannes. Rikastuskokeissa kaoliinin laatu parhaimmillaankin ylsi juuri ja juuri paperin täyteaineksen tasolle. Suolakaarkon esiintymästä silmämääräisesti valkoista kaoliinia tavattiin enimmillään 25 metrin paksuudelta (Lintinen 2000). Esiintymän kaoliinivarannosta ei ole tehty arviota. Kaoliinin vaaleusarvot eivät rikastuskokeissa nousseet edes paperin täyteaineksen tasolle. 1.2 Tutkimuskohteiden sijainti Sisnakka-aavan kohde sijaitsee Sodankylän keskustan pohjoispuolella peruskarttalehdellä (liite 1). Kohteelta on matkaa Sattaseen 15 kilometriä ja Sodankylän keskustaan 25 kilometriä. Kohteen pohjoisosa on maastoltaan kuivaa hiekkapohjaista kangasmetsää, eteläosa puolestaan märkää avosuota (liite 2.1). Kohteen pohjoisosan läpi kulkee Sattasen kylästä lähtevä uusi ja hyväkuntoinen metsäautotie. Suksiaavan kohde sijaitsee Kelujärven kylän koillispuolella lähellä Savukosken kunnan rajaa peruskarttalehdellä (liite 1). Kohteelta on matkaa Kelujärvelle 15 kilometriä ja Sodankylään noin 40 kilometriä. Maastoltaan kohde on avosuota. Lähimmältä metsäautotieltä johtaa kohteen läheisyyteen 7 kilometriä pitkä, Suksivaaran etelä- ja itäreunaa myötäilevä metsäkoneen ura (liite 2.2).

6 4 Tuohiaavan kohde sijaitsee 5 kilometriä Sodankylän keskustan kaakkoispuolella peruskarttalehdellä (liite 1). Kohteen luoteisnurkassa on Sodankylän lentokenttä. Maastoltaan kohde on pääosin avosuota. Aivan kohteen luoteispäässä, lentokentän vieressä, on kuivia hiekkakankaita (liite 2.3). 1.3 Aikaisemmat tutkimukset Sisnakka-aavan kohde sisältyy Sattasen lehden (KL 3714) 1: mittakaavaiseen kallioperäkarttaan (Tyrväinen 1980). Sen mukaan tutkimusalueen kallioperä koostuu emäksisistä vulkaniiteista, joissa esiintyy välikerroksina mustaliusketta. Lapin vulkaniittiprojektin (LVP) kartta-aineiston mukaan tutkimuskohde kuuluu kallioperältään metasedimenttiseen Matarakosken muodostumaan (Lehtonen et al. 1998). Muodostuma koostuu pääasiassa fylliiteistä ja kiisupitoisista mustaliuskeista. Lisäksi esiintyy grauvakoita, dolomiitteja sekä ohuina välikerroksina serttiä. Kohteen pohjois- ja länsipuolella on aikaisemmin tehty runsaasti kultatutkimuksia, jotka ovat kohdistuneet pääasiassa Sattasvaaran komatiittialueelle. Lähimpänä tutkimusaluetta sijaitsevan Hookanan esiintymän isäntäkiveksi on tulkittu Matarakosken muodostuman intermediääriset tuffit ja metasedimenttikivet (Eilu 1999). Välittömästi kohteen eteläpuolisten Sukuvaaran ja Niliselän harmaita kvartsiittilaattoja on hyödynnetty takkojen ja seinien verhoilukivenä (Rask 1990). Kaoliinitutkimuksia kohteen läheisyydessä ei ole aikaisemmin tehty. Suksiaavan kohde sijoittuu karttalehdelle 3732, jonka alueella 1: mittakaavainen kallioperäkartoitus on parhaillaan käynnissä. Alueelta on aikaisemmin julkaistu ainoastaan 1: mittakaavainen Suomen geologinen yleiskartta (Mikkola 1941). Lapin vulkaniittiprojektin (LVP) kallioperäaineiston mukaan tutkimuskohteen kallioperä kuuluu metasedimenttiseen Virttiövaaran muodostumaan. Lehtosen et al. (1998) mukaan muodostuma koostuu serisiitti- ja ortokvartsiiteista sekä arkoosi- ja kiillegneisseistä. Suolakaarkon kaoliiniesiintymä, jota GTK tutki vuosina (Lintinen 2000), sijaitsee ainoastaan kolme kilometriä Suksiaavan lounaispuolella. Aerogeofysikaalisen matalalentoaineiston perusteella Suksiaavan ja Suolakaarkon kohteisiin liittyvät sähköiset anomaliat ovat selvästi yhteydessä toisiinsa. Tuohiaavan kohde sisältyy Sodankylän lehden (KL 3713) 1: mittakaavaiseen kallioperäkarttaan (Tyrväinen 1979). Kallioperäkartan selityksen (Tyrväinen 1983) mukaan Sodankylän keskustan kaakkoispuolella kallioperä koostuu hienorakeisista kiilleliuskeista, joissa esiintyy runsaasti skapoliittia halkaisijaltaan 3-8 mm porfyroblasteina. Kaoliinitutkimuksia Tuohiaavan läheisyydessä ei ole aikaisemmin tehty.

7 5 2. GEOFYSIKAALISEN TUTKIMUKSET Kaoliiniesiintymien etsinnässä käytettiin hyväksi GTK:n aerogeofysikaalista matalalentoaineistoa. Aineistosta pyrittiin hakemaan laaja-alaisia, ei-magneettisia imaginäärianomalioita, joihin liittyi selvä mutta imaginääriä heikompi reaalianomalia. Näin paikannettujen anomalioiden potentiaalisuus rapakallion esiintymiselle varmistettiin geofysikaalisilla maastomittauksilla. Menetelminä käytettiin VLF-R - mittausta, joka ilmaisee rapakallion aiheuttaman sähköisen johteen sekä painovoimamittausta, jolla havaitaan rapakallion aiheuttama negatiivinen painovoima-anomalia. Maastomittaukset tehtiin anomalian poikki hajaprofiileina ja pistevälinä käytettiin 20 metriä. 2.1 Sisnakka-aapa Kaikkialla Sisnakka-aavan kohteen alueella ovat tyypillisiä voimakkaat itä-läntiset sähköiset anomaliat. Voimakkaimmat reaalianomaliat liittyvät selvästi mustaliuskeisiin, joissa kapeat kiisupitoiset kerrokset ovat myös voimakkaasti magneettisia. Näiden välissä esiintyy kuitenkin laajoja ei-magneettisia alueita, joissa on voimakas imaginäärikomponentti ja selvästi heikompi reaalikomponentti. Nämä ovat rapakallioille tyypillisiä geofysikaalisia piirteitä. Tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää näiden mustaliuskeiden välissä olevien, grafiitittomien kivien rapautumista ja kaoliinipotentiaalia. Sähköisen anomalian poikki mitattiin kaksi pohjois-eteläsuuntaista mittauslinjaa, yhteensä 7 kilometriä. Linjojen sijainti ilmenee liitteestä 2.1. Maaliskuussa 1999 teki GTK näihin linjoihin VLF-R - mittauksen ja huhtikuussa 1999 Suomen Malmi Oy gravimetrisen mittauksen. VLF-R - mittausten mukaan sähkönjohtavuus on suuri lähes koko linjojen pituudelta, eikä tuloksista näin ollen voi varmuudella päätellä rapautuman olemassa oloa, saati niiden sijaintia. Gravimetrisessa mittauksessa sen sijaan löytyi useita, suuruudeltaan 1-2 mgal olevia painovoimaminimejä, jotka yhdessä VLF-R - mittausten tulosten kanssa viittasivat rapautumien olemassaoloon. 2.2 Suksiaapa Suksiaavan kohteeseen liittyy lounais-koillissuuntainen imaginäärianomalia, johon liittyy heikompi reaalikomponentti ja ympäristöään alhaisempi magneettisuus. Anomalia on lounaisnurkastaan selvästi yhteydessä Suolakaarkon vastaavaan anomaliaan. Suksiaavan anomalian pituus on kolme kilometriä ja leveys metriä. Anomalian poikki mitattiin kaksi luode-kaakkosuuntaista mittausprofiilia, yhteensä 4,6 km. Mittauslinjojen sijainti ilmenee liitteestä 2.2. Maaliskuussa 1999 teki GTK profiileilla VLF-R - mittauksen ja huhtikuussa 1999 Suomen Malmi Oy gravimetrisen mittauksen.

8 6 Mittausten tuloksena havaittiin anomaliaan liittyvän noin 1 km levyinen, melko epäyhtenäinen negatiivinen panovoima-anomalia, suuruudeltaan noin 1 mgal. Negatiiviseen painovoima-anomaliaan liittyi myös johde, joka ilmeni alhaisena ominaisvastuksena (100 ohm-m) sekä kohonneena vaihekulman arvona (44-65 astetta). 2.3 Tuohiaapa Tuohiaavan kohteeseen liittyvä aerogeofysikaalinen anomalia on muodoltaan pyöreähkö, halkaisijaltaan noin 2 km oleva ei-magneettinen sähköinen anomalia, johon liittyy voimakas imaginäärikomponentti ja heikompi reaalikomponentti. Anomaliaan suunniteltiin kolme lounais-koillissuuntaista mittauslinjaa, yhteispituudeltaan 8,1 km (liite 2.3). Linjat pyrittiin suuntaamaan aeromagneettisen aineiston perusteella kivien kulkua vastaan kohtisuoraan. Maalis-huhtikuussa 1999 teki GTK linjoilla VLF-R - mittauksen ja huhtikuussa 2000 Suomen Malmi Oy gravimetrisen mittauksen. Mittausten tuloksena havaittiin kaikilla kolmella linjalla loivapiirteinen negatiivinen painovoima-anomalia, jonka suuruus oli noin 1 mgal ja leveys metriä. Anomalioihin liittyvät johteet olivat varsin heikkoja, ominaisvastus alimmillaan 100 ohm-m ja vaihekulma suurimmillaan 50 astetta. 3. NÄYTTEENOTTO 3.1 Sisnakka-aapa Sisnakka-aavalle suunniteltiin 13 reiän näytteenotto, joka kohdistettiin pääasiassa painovoimaminimeihin. Lisäksi suunniteltiin muutama reikä voimakkaimpien johteiden kohdalle. Suunnitelmassa kaikki reiät olivat pystyreikiä ja niiden väli vaihteli, ollen kuitenkin vähintään 100 metriä. Näytteenotto toteutettiin elokuussa Kalustona käytettiin Suomen Malmi Oy:n Paana - kairausyksikköä. Yksikkö oli varustettu wireline - iskunäytteenottimella, jota käytettiin rapakallionäytteenotossa. Kalliokairausnäyte saatiin tarvittaessa T46 - timanttikairauksella. Kairaus toteutettiin sulan maan aikaan ja näytteenottoa jouduttiin maasto-olosuhteiden vuoksi täydentämään maaliskuussa Tällöin kairattiin pehmeällä avosuolla sijaitsevat kolme reikää (R316 - R318). Urakoitsijana toimivan Suomen Malmi Oy:n käyttämä kalusto oli muuten samanlainen kuin vuoden 1999 näytteenotossa, mutta kairausyksikkö oli teholtaan voimakkaampi GM-200. Kairauksen toteutus poikkesi suunnitellusta huomattavasti ja lopulliseksi reikien määräksi tuli 18. Ylimääräisistä viidestä reiästä neljä kairattiin sellaisten pisteiden viereen, joista rapakalliota oli jo aiemmin tavattu. Lisäksi reikä R311 kairattiin maapeitteisiin jääneen reiän R306 läheisyyteen.

9 7 Rei issä R304, R306 - R308, R312, R313 ja R318 ei tavoitettu kalliota tai rapakalliota, vaan kairaus jäi maapeitteisiin. Useimmiten syynä oli putkien kiinni juuttuminen, reiässä R318 putket katkesivat. Reiässä R312 vastaan tuli paineenalainen pohjavesi, jolloin reiän jatkaminen osoittautui mahdottomaksi. Keskenjääneen reiän R306 viereen kairattiin reikä R311, josta tavattiin rapautumaton fylliitti. Muissa rei issä ei uusia yrityksiä tehty, koska reikien loppusyvyydet olivat aina vähintään 20 metriä. Kuudessa reiässä (R303, R305, R309, R311, R314 ja R315) tavattiin maapeitteiden alta rapautumaton kallio. Näissä kallio oli kivilajiltaan mustaliusketta, fylliittiä, grauvakkaa tai serttiä (katso kpl 5 ohuthietutkimukset ja liite 4 näytekuvaukset). Kallio oli varsin ehjää, usein selvästi kerroksellista ja/tai raitaista. Kerrosten/raitojen leikkauskulma oli astetta. Rapautumaa tavattiin viidessä reiässä. Paksuimmillaan sitä lävistettiin reiässä R301 välillä 18,0-41,5 ja reiässä R310 välillä 21,5-45,4. Reiässä R301 rapautuma oli väriltään vaaleanharmaata, raitaista, pehmeää ja hyvin hienorakeista. Reiässä R310 rapautuma oli vaihtelevampaa, karkearakeisempaa ja sisälsi rapautumattomia kivenkappaleita sekä grafiittia. Reiässä R302 rapautumaa tavattiin välillä 25,0-35,6 ja se oli tummanruskeaa, hyvin tiivistä ja savimaista. Rei issä R316 ja R317 tavattiin tummaa, melko karkearakeista rapautumaa. Ainoastaan reiässä R316 tavoitettiin rapautuman alapuolinen kallio, joka oli tässä tapauksessa voimakkaasti muuttunutta albiittidiabaasia. Reikien sijainnit ilmenevät karttaliitteistä 2.1 (Sisnakka-aapa), 2.2 (Suksiaapa) ja 2.3 (Tuohiaapa). Liitteessä 3 on esitetty yhteenvetotaulukko kaikista raportin kohteilla kairatuista rei istä. Tarkemmat näytekuvaukset on puolestaan esitetty liitteissä 4.1 (Sisnakka-aapa), 4.2 (Suksiaapa) ja 4.3 (Tuohiaapa). 3.2 Suksiaapa Suksiaavan painovoimaminimiin suunniteltiin 10 pystyreiän näytteenotto (R450 - R459), jossa reikäväli metriä. Näytteenotto aloitettiin huhtikuun lopussa vuonna Urakoitsijana toimi Suomen Malmi Oy, joka käytti kalustona Paana - kairausyksikköä, joka oli varustettu wireline - iskunäytteenottimella. Nopeasti nousseen kevättulvan vuoksi näytteenotto jouduttiin keskeyttämään neljän kairatun reiän jälkeen, jotka olivat R454, R455, R458 ja R459. Näytteenottoa täydennettiin huhtikuussa Kalustona käytettiin Suomen Malmi Oy:n GM kairausyksikköä. Yksikkö oli varustettu wireline - iskunäytteenottimella, jota käytettiin rapakallionäytteenotossa. Kalliokairausnäyte kovasta kalliosta saatiin tarvittaessa T46 - timanttikairauksella. Tällöin kairattiin kolme reikää, reiät R450, R451 ja R452. Alkuperäisestä näytteenottosuunnitelmasta jätettiin siis kolme reikää toteuttamatta. Syynä tähän olivat tulokset jo kairatuista rei istä.

10 8 Kohteesta tavattiin rapautuma kuudesta reiästä ja se oli paksuimmillaan 18 metriä. Maapeitteitä oli varsin paksulti, metriä. Rapautuma oli karkeaa, kiillerikasta, voimakkaan värillistä ja siinä oli mukana rapautumattomia kiven kappaleita. Kolmessa vuonna 2001 kairatussa reiässä saatiin näytettä myös rapautuman alapuolisesta kalliosta. Ohuthietutkimusten (kappale 5.2) mukaan kivet olivat albiitti-karbonaattikiviä, joissa esiintyi vaihtelevia määriä amfibolia ja kloriittia. 3.3 Tuohiaapa Tuohiaavalle suunniteltiin kahdeksan reiän näytteenotto. Reiät olivat pystyreikiä ja ne pyrittiin sijoittamaan painovoimaminimeihin. Näytteenotto toteutettiin huhtikuussa Kalustona käytettiin Suomen Malmi Oy:n GM kairausyksikköä. Yksikkö oli varustettu wireline - iskunäytteenottimella, jota käytettiin rapakallionäytteenotossa. Kalliokairausnäyte kovasta kalliosta saatiin tarvittaessa T46 - timanttikairauksella. Suunnitelluista rei istä kaksi jäi huonoista kairaustuloksista johtuen toteuttamatta. Kohteen kolmesta reiästä tavattiin varmuudella rapautuma, joka oli paksuudeltaan vähintään 20 metriä. Rapautuma oli selvästi värillistä eikä erityisen savista muistuttaen pikemmin hienoa hiekkaa tai silttiä. Rapautuman alakontakti saavutettiin ainoastaan reiässä R204, jossa 48 metrin syvyydellä tavattiin vaalea kvartsiitti. Muissa rei issä ei rapautuman alakontaktia edes yritetty tavoittaa. Neljässä reiässä tavoitettiin maapeitteiden alta kallio, joka oli vaaleanharmaata hienorakeista, melko massiivista kiveä ja siinä oli runsaasti vaaleita pyöreitä porfyyrisiä rakeita. Ohuthietutkimusten (kappale 5.3) mukaan kivet olivat erittäin hienorakeisia arkosiitteja ja kiilleliuskeita ja niissä esiintyi skapoliittia porfyroblasteina. Reiässä R206 kivi oli diabaasia. 4. LABORATORIOTUTKIMUKSET 4.1 Tutkimusmenetelmät Rapakallionäytteet lähetettiin analysoitaviksi GTK:n teollisuusmineraalilaboratorioon Espooseen. Vuoden 1999 näytteistä erotettiin <20 µm fraktio, josta mitattiin vaaleus ja keltaisuus Minolta CR200 - värimittarilla. Tulokset kalibroitiin ISO - arvoja vastaaviksi. Yhden vaaleamman näytteen vaaleus ja keltaisuus mitattiin vertailun vuoksi Kemira Agro Oy:ssä Minolta CM3700dP - spektrofotometrillä, jonka ohjelmalla vaaleudet saadaan ISO - arvoina (R457nm+UV) ja keltaisuudet yleisesti käytetyn DIN 6167 mukaisesti. Raakanäytteistä ja <20 µm fraktioista määritettiin mineraalikoostumukset XRD - menetelmällä ja kemialliset koostumukset XRF - menetelmällä. Lisäksi määritettiin raakanäytteiden raekokojakaumat.

11 9 Vuoden 2001 näytteistä tehtiin muuten samat määritykset paitsi väri- ja vaaleusmittarina käytettiin GTK:n uutta L&W Elrepho - spektrofotometria, jonka tulokset saatiin uusimman standardin eli ISO standardin mukaan. 4.2 Sisnakka-aavan tutkimustulokset Vuonna 1999 otetuista näytteistä lähetettiin analysoitaviksi yhteensä kuusi rapakallionäytettä. Laboratoriossa näytteiden lukumäärää karsittiin siten, että vain kaksi silmämääräisesti vaaleinta näytettä (R ja R ) analysoitiin. Näytteet edustivat vaaleanharmaata raitaista rapautumaa. Vaikka näytteet sekä ulkonäkönsä että pehmeytensä puolesta muistuttivat savista rapautumaa, eivät ne XRD - analyysin mukaan sisältäneet lainkaan savimineraaleja. Sen sijaan näytteet koostuivat kvartsista, kiilteestä, kloriitista, dolomiitista ja maasälvistä. Mineraalikoostumuksen mukaan rapautuminen on näissä näytteissä ollut luonteeltaan fysikaalista. Kolme vuonna 1999 kairattua näytettä lähetettiin erikseen analysoitaviksi Geologian tutkimuskeskukseen Espooseen. Näytteet olivat ruskeaa erittäin tiivistä savea ja niissä arveltiin olevan runsaasti smektiittiä. Näytteet olivat noin 10 cm pätkiä kokonaisesta kairasydämestä (R , R ja R ) ja näistä raakanäytteistä analysoitiin mineraloginen koostumus XRD - menetelmällä sekä kemiallinen koostumus XRF - menetelmällä. Näytteistä ei tehty fraktiointeja eikä mitattu vaaleutta tai keltaisuutta. XRD - analyysi osoitti näiden näytteiden sisältävän runsaasti kaoliniittia (35-50 %) sekä jonkin verran smektiittiä (5-10 %). Näiden lisäksi esiintyi kvartsia, kalimaasälpää, plagioklaasia ja kloriittia. XRD - analyysit osoittivat rapautumisen olleen myös kemiallista. XRF - analyysin mukaan näytteiden rauta- ja magnesiumpitoisuudet olivat varsin korkeita, tosin suuresti vaihtelevia. Korkein rautapitoisuus oli 6,8 % Fe 2 O 3 ja korkein magnesiumpitoisuus 8,7 % MgO. Vuoden 2001 kairauksesta analysoitiin yksi väriltään tumma rapakallionäyte (R ), joka XRD - analyysin mukaan koostui lähinnä kvartsista, plagioklaasista, kloriitista ja hematiitista. Raakanäytteestä havaittiin myös kaoliniitin XRD - piikki. Vuonna 2001 kairatusta reiästä R316 saatu T46 - timanttikairausnäyte kiisupitoisesta albiittidiabaasista väliltä 29,4-40,6 analysoitiin GTK Rovaniemen laboratoriossa. Näytteistä määritettiin GFAAS - tekniikalla kultapitoisuus, joka oli alle määritysrajojen. 4.3 Suksiaavan tutkimustulokset Vuoden 1999 näytteenotosta analysoitiin yksi vaalea rapakallionäyte (R455 37,0-40,3). Näytteen päämineraalina oli XRD - analyysin mukaan kalsiitti, jota oli raakanäytteessä 60% ja hienofraktiossa 75%. Lisäksi näyte sisälsi kvartsia, plagioklaasia, dolomiittia ja amfibolia. Vuonna 2001 kairatuista näytteistä analysoitiin kaksi reiän R451 näyteväliä (17-25,5 ja 31,7-34). Näytteiden väri oli jo silmämääräisesti hyvin tumma ja niistä mitatut vaaleudet olivatkin erittäin alhaisia, 15-30%. Raakanäytteet sisälsivät 15%

12 10 smektiittiä sekä hieman kaoliniittia. Näiden lisäksi esiintyi plagioklaasia, kvartsia, hematiittia ja amfibolia. 4.4 Tuohiaavan tutkimustulokset Tuohiaavalta valittiin analysoitavaksi reiän R208 rapakalliolävistys, joka kohteelta kairatuista näytteistä muistutti väriltään ja raekooltaan eniten savista rapautumaa. Näytevälit olivat 25,2-28,2; 28,2-31,5; 31,5-33,6 ja 33,6-38,3. Näytteiden vaaleudet olivat erittäin alhaisia (12-27%) ja keltaisuudet puolestaan erittäin korkeita (40-75%). XRD - analyysin mukaan raakanäyte sisälsi 5-15% kaoliniittia ja 5-25% smektiittiä. Yläosassa rapautuma sisälsi enemmän kaoliniittia alaosan ollessa suhteessa smektiittirikkaampaa. Kvartsia oli raakanäytteissä kauttaaltaan runsaasti, 60-70%. XRF - analyysien mukaan näytteille olivat ominaista erittäin korkeat magnesium- ja rautapitoisuudet sekä raakanäytteessä että hienofraktiossa. 5. OHUTHIETUTKIMUKSET Timanttikairasydämistä tehtiin kiillotetut ohuthieet Geologian tutkimuskeskuksen Rovaniemen yksikön hielaboratoriossa. 5.1 Sisnakka-aapa Sisnakka-aavan timanttikairausnäytteistä tehtiin yhteensä 10 kiillotettua ohuthiettä. Mikroskooppitutkimusten mukaan kohteen kivet olivat mustaliuskeita, grauvakoita, serttejä, fylliittejä ja albiittikiviä. Kutakin kivityyppiä edusti kaksi ohuthiettä. Mustaliuskeet olivat erittäin hienorakeisia ja niiden korkea grafiittipitoisuus teki kivien mineralogian ja rakenteen tutkimisen lähes mahdottomaksi. Grauvakat koostuivat hienorakeisesta grafiittirikkaasta matriksista, jossa esiintyi 2-10 mm pituisia ja 0,5-3 mm leveitä, voimakkaasti venyneitä sertti- ja fylliittiklasteja. Serteissä esiintyi kvartsin lisäksi hieman karbonaattia ja ne olivat erittäin hienorakeisia, laminaarisia ja niissä esiintyi paikoin kerrallista rakennetta. Fylliitit olivat biotiittirikkaita, selvästi liuskeisia ja niissä esiintyi yleisesti pienoispoimutusta. Reiän R316 albiittikivi koostui erittäin hienorakeisesta albiitista, jota breksioivat kvartsi - kloriitti - talkkijuonet. Kivi oli voimakkaasti muuttunut, kiisuuntunut, osittain rapautunut ja alunperin todennäköisesti albiittidiabaasijuoni. 5.2 Suksiaapa Suksiaavalta rapakallion alapuolisesta kalliosta kairatuista timanttikairausnäytteistä tehtiin yhteensä neljä kiillotettua ohuthiettä. Reiän R451 kaksi näytettä olivat amfiboli - kloriitti - karbonaattikiviä. Kivissä esiintyi myös vaalean kellanruskeaa kiillettä, todennäköisesti flogopiittia, joka oli suurimmaksi osaksi muuttunut kloriitiksi. Amfiboli

13 11 oli optisten ominaisuuksien perusteella tremoliittia ja se esiintyi halkaisijaltaan 1-5 mm suuruisina sälömäisinä porfyroblasteina. Karbonaatti muodosti kiveen keskirakeisen granoblastisen matriksin. Reiän R452 toinen näyte (24,70) oli keskirakeinen ja selvästi liuskeinen kloriitti - kvartsi - albiittikivi. Toinen reiän näytteistä (27,35) oli puolestaan amfiboli - karbonaatti - kloriitti - albiittikivi. Myös tässä kivessä kloriitti oli syntynyt flogopiitin muuttumisen tuloksena. Kivi on selvästi liuskeinen ja raitainen, mikä ilmeni hienorakeisten albiittirikkaiden ja keskirakeisten tremoliitti- ja karbonaattirikkaiden vyöhykkeiden vuorotteluna. 5.3 Tuohiaapa Tuohiaavan näytteistä tehtiin kolmesta reiästä (R202, R205 ja R209) yhteensä kuusi kiillotettua ohuthiettä. Reiän 202 näytteet olivat hienorakeista arkosiittia, kiilleliusketta ja fylliittiä. Päämineraaleina esiintyi kvartsia, plagioklaasia ja biotiittia. Lisäksi kalimaasälpää ja muskoviittia esiintyi paikoin päämineraaliksi asti. Kivilajin nimi määräytyi mineraalikoostumuksen ja raekoon mukaan siten, että kiilleköyhä näyte oli arkosiittia, kiillerikas hienorakeinen kivi fylliittiä ja kiillerikas hieman karkearakeisempi näyte kiilleliusketta. Reiän 205 näytteet olivat muuten samankaltaisia kiilleliuskeita, mutta niissä esiintyi skapoliittia halkaisijaltaan 1-8 mm pyöreinä ja repaleisina, sulkeumia täynnä olevina porfyroblasteina. Tämä kivi on täysin identtinen Tyrväisen (1983, kuva 8) Sodankylän kirkonkylältä kuvaaman kiilleliuskenäytteen kanssa. Reiän R209 näyte oli reiän R202 näytteen kaltaista hienorakeista kiilleköyhää arkosiittia, jossa esiintyi muutama skapoliittiporfyroblasti. 6. JOHTOPÄÄTÖKSET JA AIHEIDEN ARVIOINTI 6.1 Sisnakka-aapa Aerosähköiset anomaliat Sisnakka-aavan alueella ovat pääasiassa mustaliuskeiden ja grafiittipitoisten grauvakoiden aiheuttamia. Paksut maapeitteet heikentävät reaalikomponenttia ja vahvistavat suhteessa imaginäärikomponenttia, jolloin aerosähköiset piirteet muistuttavat rapakallioalueiden vastaavia. VLF-R - mittauksessa havaittuja mustaliuskeiden aiheuttamia johteita on samoin mahdotonta erottaa rapakallion aiheuttamista johteista. Tämän vuoksi ainoastaan gravimetrinen menetelmä on käyttökelpoinen rapakallion paikantamisessa. Sisnakka-aavalla esiintyneet rapautumat liittyivät kaikki painovoimaminimeihin. Laboratorioanalyysit osoittivat rapakallion sisältävän kohtalaisesti kaoliniittia, mutta sen lisäksi myös runsaasti smektiittiä. Magnesium- ja rautapitoisuudet olivat korkeita ja rapakallio oli väriltään kauttaaltaan tummaa. Ohuthietutkimusten perusteella tummat lähtökivet sisältävät runsaasti biotiittia, vaaleammat lähtökivet puolestaan ovat hienorakeisia serttejä. Lähtökivien mineraloginen koostumus ei siis ole otollinen valkoisen kaoliinin muodostumiselle.

14 12 Edellä esitetyn perusteella mahdollisuudet löytää valkoista kaoliinia alueilta, joilla lähtökivet ovat Matarakosken muodostuman metasedimenttejä, ovat varsin heikot. Siksi kaoliinitutkimuksia ei ole jatkossa syytä kohdistaa näille alueille, eikä Sisnakka-aavan kohteellakaan ole syytä niitä jatkaa. 6.2 Suksiaapa Suksiaavan geofysikaaliset piirteet painovoimaminimi ja sähköinen johde ovat selvästi rapakallion aiheuttamia. Tosin nämä piirteet ovat varsin heikkoja, sillä rapakallio on varsin ohut. Karbonaattivaltainen kivi anomalian kohdalla ei sovellu lainkaan valkoisen kaoliinin lähtömateriaaliksi. Laboratorioanalyysit osoittavat rapakallion saviaineksen koostuvan lähinnä smektiitistä. Rapakalliossa on lisäksi jäljellä runsaasti rapautumatonta plagioklaasia. Jatkotutkimuksiin ei kohteella täten ole aihetta. 6.3 Tuohiaapa Tuohiaavan loivapiirteinen painovoimaminimi sekä siihen liittyvä heikko sähköinen johde ovat sekä rapautumisen että paksujen hienojakoisten maapeitteiden aiheuttamia. Rapautuma on epäyhtenäinen ja sen paksuus vaihtelee. Laboratorioanalyysien mukaan rapautuma on kvartsirikasta ja sisältää kaoliniitin lisäksi runsaasti smektiittiä. Rapautuneen aineksen vaaleusarvot ovat erittäin alhaisia ja keltaisuusarvot vastaavasti korkeita. Ohuthietutkimusten perusteella lähtökivi soveltuisi koostumukseltaan myös valkoisen kaoliinin lähtömateriaaliksi. Rapautuminen ei ilmeisesti ole kuitenkaan edennyt riittävän pitkälle tai sitten eroosio on kuluttanut rapautuman kaoliinirikkaan pintaosan pois. Joka tapauksessa kaoliinitutkimuksia Tuohiaavankaan kohteella ei ole syytä jatkaa.

15 13 KIRJALLISUUSVIITTEET Eilu, Pasi FINGOLD - a public database on gold deposits in Finland. Tiivistelmä: FINGOLD - julkinen tietokanta Suomen kultaesiintymistä. Tutkimusraportti - Report of Investigation, 146. Hyyppä, Juho Suomen kallioperän preglasiaalisesta rapautumisesta. 18 s., 1 l. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, P Lehtonen, M., Airo, M-L., Eilu, P., Hanski, E., Kortelainen, V., Lanne, E., Manninen, T., Rastas, P., Räsänen, J. & Virransalo, P Kittilän vihreäkivialueen geologia. Summary: The stratigraphy, petrology and geochemistry of the Kittilä greenstone area, northern Finland. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Investigation sivua, 79 kuvaa, 20 taulukkoa ja 1 liite. Lintinen, Panu Kaoliinitutkimukset Sodankylän Suolakaarkossa s., 7 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 19/3732/2000/1/82. Mikkola, Erkki Muonio-Sodankylä-Tuntsajoki. Suomen geologinen yleiskartta [1: ] : kivilajikartan selitys B7-C7-D7, 286 p. + 4 pls. + 1 map Rask, Markku Rakennuskivitutkimukset Sodankylässä, vaihe II. 16 s. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M10.1/-90/2/86. Rask, Markku & Lintinen, Panu Kaoliinitutkimukset Sodankylän Siurunmaalla vuosina s., 6 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 19/3713/2001/1/82. Tyrväinen, Aimo Sodankylä. Suomen geologinen kartta 1: : kallioperäkartta 3713 [+Karttalehtiselitys: painettu] Tyrväinen, Aimo Sattanen. Suomen geologinen kartta 1: : kallioperäkartta 3714 [+Karttalehtiselitys: painettu] Tyrväinen, Aimo Sodankylän ja Sattasen kartta-alueiden kallioperä. Suomen geologinen kartta 1: : kallioperäkarttojen selitykset 3713, 3714, 59 p. ISBN X

16 14 LIITTEET Liite 1. Tutkimuskohteiden sijainti Liite 2. Mittauslinjat ja näytteenottopisteet 2.1 Sisnakka-aapa 2.2 Suksiaapa 2.3 Tuohiaapa Liite 3. Yhteenvetotaulukko näytteenotosta Liite 4. Näytekuvaukset 4.1 Sisnakka-aapa 4.2 Suksiaapa 4.3 Tuohiaapa LIITTYY MATERIAALI Kairasydännäytteet Kiillotetut ohuthieet Matalalentoaineisto ja -kartat Geofysikaalisten hajaprofiilimittausten tulokset Laboratorioanalyysien tulokset GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, ROVANIEMI

17

18

19

20

21 Liite 3. Yhteenvetotaulukko näytteenotosta syvyysväli Kohde Reikä no. X Y maapeitteen paksuus rapakallio kallio loppusyvyys Sisnakka-aapa R ,0 18,0-41,5 41,5 - '' - R ,0 25,0-35,6 35,6 - '' - R ,8 31,8-36,4 36,4 - '' - R >20 20,0 - '' - R ,0 31,0-34,0 34,0 - '' - R >29 29,0 - '' - R >33,6 33,6 - '' - R >39,5 39,5 - '' - R ,6 33,6-40,5 40,5 - '' - R ,5 21,5-45,4 45,4 - '' - R ,5 25,5-34,55 34,55 - '' - R >21,9 21,9 - '' - R >23 23,0 - '' - R ,5 30,5-33,7 33,7-44,0 44,0 - '' - R ,8 27,8-34,2 34,2 - '' - R ,7 20,7-29,0 29,0-40,5 40,5 - '' - R ,45 23,45-31,6 31,6 - '' - R >25 25,0 Suksiaapa R ,6 17,6-19,4 19,4-23,0 23,0 - '' - R ,0 17,0-34,7 34,7-38,9 38,9 - '' - R ,0 21,0-23,2 23,2-28,0 28,0 - '' - R ,5 26,5-31,8 31,8-33,0 33,0 - '' - R ,4 33,4-40,3 40,3 - '' - R ,0 23,0-27,8 27,8 - '' - R ,5 13,5-16,5 16,5 Tuohiaapa R ,0 24,0-28,2 28,2 - '' - R ,7 25,7-48,1 48,1-51,0 51,0 - '' - R ,8 26,8-30,3 30,3 - '' - R ,0 24,0-33,9 33,9 - '' - R ,2 22,2-45,0 45,0 - '' - R ,2 25,2-38,3 38,3 - '' - R ,8 22,8-23,9 23,9-29,2 29,2

22 Liite 4.1 Näytekuvaukset / Sisnakka - aapa ls = näytteen loppusyvyys R301 X = , Y = moreeni ls 17,0 / kiviä moreenista rapautuma ls 19,6 / vaalean harmaanruskea rapautuma, jossa tummanharmaita raitoja. Lopussa 15 cm vaaleampaa. ls 22,9 / alun 10 cm vaaleampaa, muuten kuten edellä. ls 23,6 / vaaleanharmaa rapautuma, raitainen ja juomuinen. ls 25,0 / vaaleanharmaa, edellistä massiivisempi rapautuma. ls 27,5 / vaalean harmaanruskea rapautuma, raitainen ja laikukas ls 28,3 / alussa edellisen kaltaista, myöhemmin vaihettuu 27,5-33,4 valkoraitaisesta täysin valkoiseen "kaoliiniin". ls 29,8 / vaaleanharmaa raitainen rapakallio, raidat väriltään harmaita ja kellanruskeita. ls 31,5 / alussa vaaleanharmaa, melko massiivinen rapautuma. Lopussa runsaasti ruskeita raitoja. ls 33,4 / vaaleanharmaa rapautuma. Raitainen, juomuinen ja laikukas. Häiriöt väriltään tummanharmaita ja ruskeita. ls 35,5 / harmaanruskea, raitainen, edellistä massiivisempi rapautuma. ls 37,6 / alussa ja lopussa vaaleanharmaa, keskellä tummanruskean- 37,8 harmaa rapautuma. Mukana rapautumatonta ainesta murusina. ls 39,6 / tummanharmaa rapautuma, rapautumatonta murusina. ls 41,5 / vaaleanharmaa raitainen rapautuma. 39,6-41,5 R302 X = , Y = Moreeni ls 17,3 / kiviä moreenista ls 24,4 / - '' rapautuma ls 26,6 / rapakallio, jossa runsaasti rapautumatonta murusta. ls 28,0 / vaaleanruskea rapautuma, jossa suklaanruskeita raitoja. 28,5 ls 29,4 / - '' - ls 31,0 / - '' - ls 33,3 / suklaanruskea rapautuma, jossa harmaita ja punaruskeita 35,4 raitoja. ls 35,6 / alussa tummanharmaa, sitten punaruskea rapautuma. Hyvin tiivis ja savinen. R303 X = , Y = Moreeni ls 23,0 / kiviä moreenista ls 25,7 / näyte moreenista kallio 31,8-32,6 / mustaliuske, ruhjeinen ja homogeeninen. 32,6-35,7 / mustaliuske, jossa harmaampia raitoja (fylliittiä), raitojen KOH 35,15 leikkauskulma astetta. 35,7-36,0 / ruhjeinen homogeeninen mustaliuske. 36,0-36,4 / fylliittiraitainen mustaliuske, leikkauskulma 75 astetta.

23 R304 X = , Y = moreeni ls 20,0 / hiekkaista moreenia Putket juuttuivat kiinni, ei päästy kallioon. R305 X = , Y = moreeni ls 20,0 / hiekkainen moreeni kallio 31,0-34,0 / ruhjeinen, homogeeninen fylliitti. 34,0-34,3 / fylliitti, jossa muutama kapea grafiittisempi raita, raitojen leikkauskulma 75 astetta. R306 X = , Y = hiekkaa ja moreenia ls 19,6 / hiekkaa ls 25,4 / hiekkaa ls 29,0 / kiviä moreenista Putket juuttuivat kiinni, ei päästy kallioon. R307 X = , Y = moreeni ls 21,6 / kiviä moreenista ls 27,5 / ehjä moreeninäyte ls 31,4 / - '' - ls 33,6 / kiviä moreenista Putket juuttuivat kiinni, ei päästy kallioon. R308 X = , Y = moreeni ls 21,6 / kiviä moreenista ls 27,4 / - '' - ls 33,6 / - '' - ls 36,6 / - '' - ls 39,5 / harmaa savinen moreeni, pari palasta näytettä. Putket juuttuivat kiinni, ei päästy kallioon R309 X = , Y = moreeni ls 21,6 / kiviä moreenista ls 25,0 / - '' - ls 31,0 / harmaa, massiivinen, kiillerikas. Moreeni tai rapakalliomoreeni. ls 31,8 / kuten edellä, hieman tummempi. ls 33,0 / kuten edellä, taas vähän vaaleampi. ls 33,6 / kiviä moreenista kallio Grauvakka. Hienorakeinen grafiittirikas matriksi, jossa harmaita ja KOH 38,6 kellertäviä klasteja. Klastit 0,5-3 mm leveitä ja 2-10 mm pitkiä. Klastit voimakkaasti venyneitä.

24 R310 X = , Y = moreeni ls 8,5 / hiekka ls 11,0 / sora ls 15,5 / moreenikiviä ls 17,0 / - '' - ls 21,0 / - '' rapautuma ls 22,8 / voimakkaan ruosteen punaruskea rapautuma, jossa runsaasti rapautumatonta kiveä. Näyte pääosin murusina. ls 23,5 / - '' - ls 25,6 / - '' - ls 27,0 / - '' - ls 27,8 / - '' - ls 29,0 / - '' - ls 29,8 / - '' - ls 31,0 / - '' - ls 31,8 / - '' - ls 33,0 / valkoinen rapautuma/kaoliini, jossa mustia ja punertavia laikkuja. ls 33,8 / musta tai tummanharmaa rapautuma. ls 35,8 / - '' - ls 37,0 / - '' - ls 37,5 / vaaleanharmaa rapautuma, jossa tummempia raitoja ja laikkuja. ls 39,0 / kuten edellä, hieman kellertävä. Näyte osin palasina ja murusina. ls 39,8 / - '' - ls 41,0 / - '' - ls 43,0 / - '' - ls 45,4 / - '' - R 311 X = , Y = moreeni ls 17,0 / tummanharmaa, hienojakoinen moreeni, sisältää grafiittia. ls 17,7 / - '' - ls 19,5 / - '' - ls 21,0 / - '' kallio Fylliitti, jossa kapeita tummia grafiittipitoisia raitoja. Erityisesti KOH 32,9 loppupuolella kivi on hyvin ruhjeista ja mukana on serttiosueita (hie). Raitojen leikkauskulma on 60 astetta. R312 X = , Y = moreeni ls 11,5 / kiviä ls 13,0 / - '' - ls 13,7 /- '' - ls 20,50 / kvartsiittipulteri 20,5-20,9 / - '' - 20,9-21,9 / kiviä Putket juuttuivat, paineenalainen pohjavesi, reikä piti lopettaa.

25 R313 X = , Y = moreeni ls 11,5 / kiviä ls 21,6 / - '' - ls 23,0 / - '' - R314 X = , Y = moreeni ls 19,6 / kiviä ls 23,6 / hiekkainen moreeni ls 25,6 / kiviä rapautuma ls 31,7 / musta grafiittirikas rapautuma ls 33,0 / - '' - ls 33,7 / - '' kallio ls 35,0 / grafiittista kivimurskaa, ilmeisesti osittain rapautunut. ls 36,0 / - '' - (näytteet otettu rapakallionäytteenottimella). 40,0-44,0 / Mustaliuske. Huokoinen, ehkä vähän rapautunut, paikoin KOH 43,0 klastista rakennetta (vrt. R309) --> grauvakkaosueita R315 X = , Y = moreeni ls 15,5 / kiviä ls 17,0 / vihreä savi ls 19,7 / kiviä ls 23,2 / - '' kallio Fylliitti. Hienorakeinen, liuskeinen. Melko homogeeninen, vihertävä, KOH 29,9 lopussa tummenee. Kapeita 1-3 mm paksuisia kvartsijuonia harvassa. KOH 31,5 Syvyydeltä 31,8 kvartsin määrä kasvaa, jolloin kivilaji serttiä. KOH 34,0 R316 X = , Y = ,0 turve -9,0 hiekka -20,7 moreeni 9,45-10,3 / moreeninäyte 12,4-13,3 / - '' - 15,3-16,3 / - '' - 19,5-20,3 / - '' - -29,0 rapautuma 21,3-23,4 / ruskeanpunainen kiillepitoinen savirapautuma. 21,3-29,0 Kiille on varsin karkearakeista. Mukana on talkkia. 24,4-25,4 / - '' - 26,0-26,3 / - '' - 27,0-27,5 / - '' - 28,0-29,0 / - '' - -40,5 kallio timantti / 29,0-31,7 / albiittikivi, hienorakeinen, paikoin breksioitunut ja rap. KOH timantti / 31,7-40,5 / albiittikivi. Voimakkaasti muuttunut ja rapautunut. KOH Jonkinverran kiisuuntunut. Näyte palasina ja murusina. Lävistyksesta Au-analyysi (GFAAS), näytevälit: 29,4-30,7; 30,7-31,7; 31,7-32,7; 32,7-34,7; 34,7-36,7; 36,7-38,7 ja 38,7-40,5.

26 R317 X = , Y = ,5 turve -13,0 moreeni -15,1 pulteri 13,0-15,1 / timanttikairausnäyte pulterista -23,45 moreeni 19,0-23,0 / yhtenäinen moreeninäyte (7 näytettä) 23,0-23,8 / (23,45 alkaa rapakallio) -31,6 rapautuma 23,0-23,8 / 23,45 alkaa rapakallio, mustaliuskerapautuma 23,8-24,4 / mustaliuskerapautuma 25,8-26,6 / vihertävänharmaa silttinen rapautuma, jossa ruskeita ja keltaisia juotteja 26,6-29,0 / silttinen rapautuma. kellanharmaa, loppua kohden vähän tummeneva. Paikoin hiekkainen, sisältää rapautumatonta murusta 30,0-31,6 / - '' - R317 X = , Y = ,0 moreeni Ei näytteitä, putket katkesivat ja reikä lopetettiin

27 Liite 4.2 Näytekuvaukset / Suksiaapa ls = näytteen loppusyvyys R450 X = , Y = Syvyys Maa-/kiviainestyyppi Menetelmä/näyteväli/-kuvaus Hie Analyysiväli -4,0 turve -17,6 moreeni -19,4 rapautuma otin / 17,6-18,6 / Kiillepitoinen raitainen savirapautuma, väriltään kellanharmaa - punaruskea. otin / 18,6-19,0 / rapautumahiekka, mukana kivenkappaleita 23,0 (rapa)kallio timanttikairaus / 19,7-23,0 / rapautunut karbonaattipitoinen liuske, ruskea- harmaa. Näyte murusina ja palasina. R451 X = , Y = Syvyys Maa-/kiviainestyyppi Menetelmä/näyteväli/-kuvaus Hie Analyysiväli -5,0 turve -17,0 moreeni -34,7 rapautuma otin / 17,0-18,0 / Pääosin savinen, paikoin hiekkainen rapautuma. 17,0-25,5 Sisältää paikoin runsaasti rapautumatonta, tummaa kiviainesta. Runsaasti keski rakeista kiillettä. Värivaihtelu runsasta, vaalean kellanvihreästä tumman punaruskeaan. Väri tummenee keskimäärin syvemmälle mentäessä. otin / 22,5-23,2 / - '' - otin / 24,5-25,5 / - '' - otin / 30,0-30,2 / - '' - otin / 31,7-32,7 / - '' - 31,7-34,0 otin / 33,0-34,0 / - '' - -38,9 kallio timantti / 34,7-38,9 / kloriitti-karbonaattikivi. Sisältää paikoin vaaleanvihreitä KOH amfibolisälöjä. Heikosti suuntautunut, harmaa ja keski-karkearakeinen. KOH R452 X = , Y = Syvyys Maa-/kiviainestyyppi Menetelmä/näyteväli/-kuvaus Hie Analyysiväli -4,5 turve -13,0 moreeni -18,5 hiekka -21,0 moreeni -23,2 rapautuma otin / 21,8-22,7 / vaaleanruskea rapautumahiekka. otin / 22,7-23,2 / vaaleanruskea savirapautuma, jossa vaaleanharmaita juotteja mukana. -28,0 kallio timantti / 23,2-28,0 / karbonaatti-albiittikivi, raitainen, heikosti liuskeinen. KOH Väri on tummanharmaa. Sisältää kapeita pehmeäksi rapautuneita osueita. KOH 27,35 Paikoin vaaleanvihreätä amfibolia sälöinä. Keskirakeinen.

28 R454 X = , Y = Syvyys Maa-/kiviainestyyppi Menetelmä/näyteväli/-kuvaus Hie Analyysiväli moreeni otin / ls 17,8 / mo reeninäyte otin / 17,8-18,6 / moreeninäyte otin / ls 25,6 / tumma kivimurska, mahdollisesti pulterista rapautuma otin / 26,5-27,0 / harmaanvihreä, osittain rapautunut kallio. otin / 27,0-28,0 / rapakallio, runsaasti rapautumatonta murusta, saanti noin 50 cm. otin / 28,0-28,9 / kivimurskaa (pulteri?) iskutankonäyte / 28,9-30,0 / vaalean vihertävän harmaa. raitainen rapakallio, osittain breksiarakenteinen. otin / 30,0-31,8 / vihertävä rapakallio, näyte soijana kallio otin / 31,8-33,0 / kiven palasia R455 X = , Y = Syvyys Maa-/kiviainestyyppi Menetelmä/näyteväli/-kuvaus Hie Analyysiväli moreeni otin / ls 23,2 / kiviä moreenista otin / ls 27,0 / - '' - otin / ls 31,7 / - '' - otin / 31,7-32,7 / moreeninäyte, kivinen otin / 32,7-33,4 / moreeninäyte rapautuma otin / 33,4-34,0 / karkea, kiillerikas rapakallio. Väriltään vaaleanharmaa, jossa valkoisia ja vihertävän keltaisia laikkuja. otin / 34,0-35,6 / kuten edellä, vähemmän valkoisia laikkuja. otin / 35,6-40,3/ kellertävä, karkea, kiillerikas rapakallio. 37,0-40,3 R458 X = , Y = Syvyys Maa-/kiviainestyyppi Menetelmä/näyteväli/-kuvaus Hie Analyysiväli moreeni rapautuma iskutankonäyte / 25,5-27,0 / vaaleanvihreä rapakallio. otin / 27,0-27,7 / vaalea kiillepitoinen rapakallio. Näyte palasina ja murusina. otin / 27,7-27,8 / - '' - Ei enää pyörinyt. R459 X = , Y = Syvyys Maa-/kiviainestyyppi Menetelmä/näyteväli/-kuvaus Hie Analyysiväli moreeni kallio maaputki / 13,5-16,5 / raitainen, karkearakeinen kiillegneissi. Saattaa KOH olla pulterista. KOH 16.00

29 Liite 4.3 Näytekuvaukset / Tuohiaapa R202 X = , Y = Syvyys Maa-/kiviainestyyppi Näyteväli/-kuvaus Analyysiväli Hie -3,5 turve -7,0 siltti -24,0 moreeni 13,8-14,0 / moreeninäyte 18,8-19,0 / - '' - 23,7-24,0 / - '' - -28,2 kallio 24,0-24,5 / Kiilleliuske, harmaa, hieno-keskirakeinen, vaaleanpunertavia KOH skapoliittiporfyroblasteja. 24,5-24,9 / kiilleliuske, harmaa, keskirakeinen. 24,9-27,3 / fylliitti, harmaa, erittäin hienorakeinen. KOH ,3-27,9 / vaaleanpunainen karkea maasälpäjuoni. KOH ,9-28,2 / arkoosikvartsiitti, vaalean harmaa, keskirakeinen. R204 X = , Y = Syvyys Maa-/kiviainestyyppi Näyteväli/-kuvaus Analyysiväli Hie -4,0 turve -13,0 siltti -25,7 moreeni -48,1 rapautuma 25,7-28,5 / harmaanvihreä hienojakoinen silttinen rapautuma. Sisältää paikoin vaaleita laikkuja. Mukana rapautumatonta ainesta. Mahdollisesti fylliittinen lähtöaines. 31,6-31,75 / - '' - 34,6-34,9 / - '' - 36,6-36,9 / - '' - 38,6-39,0 / - '' - 40,6-41,0 / tummanvihreä savirapautuma. Mahdollisesti smektiittiä. 42,5-43,5 / - '' - 45,0-46,0 / syvyydelle 45,3 tummanvihreää, loppu harmaanvihreää savista rapautumaa. 46,0-47,0 / harmaanvihreä savirapautuma, joka muuttuu lopussa hiekkaisemmaksi ja vaaleammaksi. 48,0-48,1 / vaalea kvartsihiekka -51,0 kallio 48,1-51,0 / valkoinen kvartsiitti R205 X = , Y = Syvyys Maa-/kiviainestyyppi Näyteväli/-kuvaus Analyysiväli Hie -1,5 turve -7,0 siltti -26,8 moreeni 18,8-19,0 / moreeninäyte 24,3-24,5 / - '' - -30,3 kallio 26,8-30,3 / Kiilleliuske. Sisältää kerroksia, joissa vaaleita skapoliitti- KOH porfyroblasteja. Hienorakeinen. Liuskeisuus/kerroksellisuus lähes vaaka. KOH 30.20

30 R206 X = , Y = Syvyys Maa-/kiviainestyyppi Näyteväli/-kuvaus Analyysiväli Hie -3,0 turve -24,0 moreeni 7,8-8,0 / moreeninäyte 22,0-22,1 / timanttikairausnäyte pulterista -33,9 (rapa)kallio 23,8-33,9 / Rapautunut diabaasi. Tummanvihreä, biotiittirikas kivi. Rapautuneet osiot tummanvihreitä tai -ruskeita kiillerapautumia. Runsaasti sydänhukkaa. R207 X = , Y = Syvyys Maa-/kiviainestyyppi Näyteväli/-kuvaus Analyysiväli Hie -3,5 turve -5,0 siltti -22,2 moreeni -45,0 rapautuma 22,2-22,4 / vaaleanharmaa rapautuma, jossa vihertäviä laikkuja Muistuttaa hienoa hiekkaa tai silttiä. Sitkasta, näytteensaanti vaikeaa, ei painu kuivana. 24,9-25,0 / - '' - 31,9-33,3 / - '' - 41,0-41,4 / - '' - 44,5-45,0 / - '' - R208 X = , Y = Syvyys Maa-/kiviainestyyppi Näyteväli/-kuvaus Analyysiväli Hie -2,0 turve -7,5 siltti -25,2 moreeni 23,2-24,0 / moreeninäyte -38,3 rapautuma 25,2-31,5 / vaaleankeltainen rapautuma, melko massiivinen, 25,20-28,20 sisältää keskirakeista kiillettä. Melko vähän saviainesta. 28,20-31,50 31,5-33,6 / Vihertävän harmaa laikukas/juovikas rapautuma. 31,50-33,60 33,6-38,3 / vaaleanruskea, hieman kellertävä rapautuma. 33,60-38,30 Vihertävän harmaita laikkuja. Näyte osin palasina ja murusina. R209 X = , Y = Syvyys Maa-/kiviainestyyppi Näyteväli/-kuvaus Analyysiväli Hie -3,0 turve -22,8 moreeni -23,9 rapautuma 22,8-23,4 / kvartsirikas hiekkarapautuma, vaaleanharmaa - punertava. -29,2 kallio 23,9-29,2 / arkoosikvartsiitti. Harmaa, paikoin vihertävä, hienorakeinen, KOH hyvin ruhjeinen.