Yrityksen liiketaloudellisen. toimintakyvyn arvioinnista. perusteet

Transkriptio

1 Ruoka-Suomi -tiedotteen 4/2002 erillisliite Yrityksen liiketaloudellisen toimintakyvyn arvioinnin perusteet Kehittäjälle Elintarvikealan kehittämistyössä on toisinaan myös tarvetta analysoida asiakasyrityksen liiketaloudellista toimintakykyä. Tällaisia tilanteita ovat mm. yritysrahoituksen valmistelu, alihankkijan valitseminen, yhteistyökumppanin valitseminen, tavarantoimittajan valitseminen tai kilpailijan benchmarkkaus. Yrityksellä itselläänkin on mahdollisuus saada lisätietoa kehityksestään erityisesti vertaamalla omia tunnuslukujaan muihin saman toimialan yrityksiin. Tätä tarkoitusta varten Ruoka-Suomi -työryhmä keräsi tähän erillisliitteeseen tiiviisti yhteen peruskäsitteet yrityksen liiketaloudellisen toimintakyvyn arvioinnista. YRITYKSEN LIIKETALOUDELLISEN TOIMINTAKYVYN ARVIOINTI Tässä esitetty analyysi perustuu toimivan yrityksen tilinpäätöksien analysointiin. Aloittavalla yrityksellä tällaista informaatiota ei luonnollisesti ole olemassakaan. Toinen käytännön ongelma syntyy maatilakytkentäisillä yrityksillä, jotka ovat MVL:n verotuksen piirissä eikä niiltä löydy EVL:n mukaista tuloslaskelmaa eikä tasetta. Tiedot on kaivettava muulla tavalla verotustiedoista, varastotiedoista, metsäsuunnitelmasta (ent. metsätaloussuunnitelma) ja haastattelemalla. Yrityksen liiketaloudellista toimintakykyä arvioitaessa on tilinpäätösanalyysin rinnalle noussut yhtä tärkeäksi metodiksi kvalitatiiviset arviointimenetelmät, joissa analyysin tekijän omakohtaiset taidot ja kokemus ovat ratkaisevassa asemassa. Kvalitatiivisessa analyysissä arvioidaan mm. yrittäjän ja henkilöstön osaamista ja sopivuutta nykyiseen toimintaan. Tämä lisäksi arvioidaan luonnollisesti fyysisten resurssien (tilat, laitteet, sijainti) laatua sekä tuotesortimenttia ja laatujärjestelmiä. Tässä koosteessa ei puututa siihen metodologiaan, koska jokaisella on omat hyväksi havaitut keinonsa työssään ja niiden standardointi on mahdotonta. Tilinpäätöksen lukeminen ja tulkinta ei välttämättä heti aukene ensikertalaiselle. Alan paras opas on Gaudeamuksen julkaisema Tilinpäätösanalyysi -opas, josta viimeisin versio on painettu Oppaan laatii Yritystutkimusneuvottelukunta (YTN). Tässä koosteessa sen sijaan esitetään hyvin paljon pelkistetympi ja yksinkertaistetumpi malli, miten pienen elintarvikeyrityksen liiketaloudellista tilaa voi arvioida. Liiketalouden perusteita ei tässä ryhdytä opastamaan, niitä voi opiskella alan oppikirjoista joista mm. aikaisemmin mainittu Pienyrityksen käsikirja on hyvin kansantajuinen. Uusin netistä löydettävä portaali on KTM:n luoma Sieltä pitäisi löytyä jatkossa hyödylliset työkalut lähes kaikkeen yrityskehitystyöhön. Tilinpäätöksen tulkinta on ikään kuin peruutuspeiliin katsomista, sillä se kertoo yrityksen toiminnan historiasta. Tulevaisuuteen tähtäävään toimintaan se antaa lähinnä sen tiedon, miten yrityksessä on menestytty aikaisemmin ja voisiko sen toimintaan luottaa jatkossakin?

2 Yrityksen terveyskolmio Yrityksen terveyttä on kuvannut mm. Erkki K. Laitinen kolmiolla, jonka kärkinä ovat kannattavuus, vakavaraisuus ja maksuvalmius. C. Maksuvalmius Tilinpäätöksessä olevien lukujen lukemisen helpottamiseksi käytetään erilaisia tunnuslukuja, joilla mitataan yrityksen tilaa ja kehitystä. Nämä tunnusluvut ovat suhdelukuja, jotka lasketaan YTN:n esittämien suositusten mukaisesti. Tilinpäätöstä analysoitaessa on muistettava, että tilinpäätökseen sisältyy muutamia joustokohtia, joilla tilinpäätöksen laatija voi lain puitteissa järjestää tulosta ja tasetta haluamansa näköiseksi. Nämä joustokohdat tulisi oikaista yhtenäisemmiksi ennen suurempien johtopäätösten tekemistä. Elintarvikealan pienyrityksen osalta keskeisimpiä joustokohtia ovat yrittäjän palkka, poistot, varastojen arvostusperusteet, varaukset, perustamis- ja kehittämismenojen eliminointi, leasingvastuukanta sekä käyttöomaisuuden arvostusperusteet. A. Kannattavuus B. Vakavaraisuus Tunnusluvut A. Kannattavuus Näitä kaikkia osa-alueita on tarkasteltava tilinpäätösanalyysissä, mutta ehkä tärkein on kannattavuus. Se luo edellytykset toiminnan jatkuvuudelle, antaa yritykselle käyttövoiman. Ilman kannattavuutta eivät maksuvalmius ja vakavaraisuus ole turvattuja. Vakavaraisuus on se pohja, jolla toiminta lepää. Pääomarakenne määrittelee joustonvaran, joka antaa yritykselle mahdollisuuden kestää iskuja. Hyvä vakavaraisuus antaa myös mahdollisuuden tarvittaessa reagoida nopeasti, käyttää tilaisuuksia hyväkseen. Vakavaraisuutta tulee arvioida erityisesti silloin, kun haetaan esim. päähankkijaa tai jakelutietä tai myönnetään lyhytaikaista tai pitkäaikaista luottoa yritykselle. Maksuvalmius on tekijöistä siinä mielessä kriittisin, että häiriöt siinä aiheuttavat yleensä ongelmia myös kannattavuudessa. Maksuhäiriöillä on taipumusta vahvistaa toisiaan, ne saavat lumipallon liikkeelle. Maksuvalmiuden ollessa heikko yritys voi kaatua nopeastikin vaikka kannattavuus ja vakavaraisuus olisivat miten hyviä tahansa. Maksuvalmiutta tulee arvioida samoissa tilanteissa kuin em. vakavaraisuudessakin mutta sen lisäksi ainakin silloin kun luodaan yhteistä laatujärjestelmää yhteistyöyrityksen kanssa tai valitaan tavarantoimittajaa. Kannattavuus voidaan mitata toisaalta tuottojen ja kulujen erotuksena (absoluuttinen), toisaalta tuottojen suhteena käytettyyn panostukseen (suhteellinen). Erilaiset tuloslaskelmasta saatavat katteet ja rahoitustulos ovat absoluuttisia kannattavuuden tunnuslukuja. Erilaiset tuottoprosentit ovat taas tehdyn sijoituksen kannattavuudesta kertovia suhteellisen kannattavuuden tunnuslukuja. Hyvin käyttökelpoinen kannattavuuden tunnusluku on käyttökate. Se kertoo jäljelle jäävän tuloksen, kun toiminnan vaatimat muuttuvat ja kiinteät kulut on katettu. Kun käyttökatetta suhteutetaan liikevaihtoon, saadaan arvokas vertailukelpoinen tunnusluku käyttökateprosentti. Tämä on hyvin toimialakohtainen tunnusluku, jota tulee verrata ainoastaan saman toimialan muihin yrityksiin. Hyvä työkalu vertailuihin on Osuuspankkikeskuksen yritystutkimusosaston vuosittain julkaisema Toimialatilasto, jossa on TOL:n mukaisesti kaikki toimialat analysoituina. Julkaisussa on jokaisesta toimialasta 16 tunnusluvun mediaani, alakvartiili, yläkvartiili sekä sanallinen arvio toimialan kehityksestä. Käytettävissä olevan rahamäärän riittävyyden arviointiin käytettään usein rahoitustulos tunnuslukua. Lyhyellä tähtäyksellä voidaan ajatella että riittää, kun tulos on juuri ja juuri positiivinen, mutta tällöin ei jää varaa investoin-

3 neille eikä lainojen lyhennyksille. Sanaleikkinä ja muistisääntönä käsitteiden sekamelskassa voidaan kääntää rahoitustulos tulorahoitus käsitteeksi, mikä on hyvin lähellä rahoitussuunnitelmissa käytettyä tulorahoitus käsitettä. Nettotulos kuvastaa varsinaisen liiketoiminnan tulosta. Tällöin tuloksesta on puhdistettu pois mahdolliset muut liiketoimintaan kuulumattomat satunnaiset tuotot ja kulut. Velka-% = Velat x 100 Liikevaihto Mitä suurempi on tämä tunnusluku, sitä suurempi on käyttökatevaatimus. Jos luku nousee lähelle 100, on käyttökateprosentin oltava vähintään 20, jotta yritys saavuttaisi positiivisen nettotuloksen. Tätä tunnuslukua tulee verrata ainoastaan saman toimialan yrityksiin. Meille yrityskehittäjille ei ehkä niinkään tärkeä, mutta yleisesti tärkein kannattavuuden mittari on sijoitetun pääoman tuottoprosentti. Se lasketaan seuraavasti: Sijoitetun pääoman tuottoprosentti = 100 x (Nettotulos + Korot + Välittömät verot) Sijoitettu pääoma Sijoitetulla pääomalla tarkoitetaan omistajien sijoituksia eli omaa pääomaa sekä luotonantajien sijoituksia eli vierasta pääomaa. Sijoitetun pääoman tuottoprosentti pitäisi olla vähintään yhtä suuri kuin yrityksen maksamien velkojen korkoprosentti. Hyvänä pidetään yleensä yli 10 prosentin tuottoa. B. Vakavaraisuus Yrityksen vakavaraisuutta mitataan joko pääomarakenteella tai velkojen suhteella liikevaihtoon. Rahoitusrakenteesta saa myös kuvaa vertaamalla lyhyiden ja pitkäaikaisten velkojen suhdetta. Helpoin ja yleisin tunnusluku on omavaraisuusaste-%. Omavaraisuusaste % = Omat varat x 100 Taseen loppusumma C. Maksuvalmius Käytännön järjellä ajatellen maksuvalmius on hyvä, kun yritys pystyy hoitamaan kaikki maksunsa ajallaan ja mahdollisimman edullisella tavalla. Maksuvalmiutta voi arvioida esim. saatujen käteisalennusten määrällä, myyntisaamisten ja ostovelkojen kiertonopeuksilla ja käyttämättömän shekkitililimiitin määrällä. Yleensä näillä tiedoilla saadaan selkein kuva yrityksen maksuvalmiudesta. Tilinpäätöstiedoista voidaan jälkikäteen mitata karkeasti miten rahoitusvarat olisivat riittäneet lyhytaikaisten velkojen maksuun. Maksuvalmiuden kehityksestä pidemmällä jaksolla voi näistä tunnusluvuista saada käsityksen yrityksen maksuvalmiuden kehityksestä. Tunnetuin ja helpoin tunnusluku on quick ratio. Quick ratio = Rahoitusomaisuus Lyhytaikaiset velat Tunnusluku ilmoittaa miten hyvin rahoitusomaisuudella pystytään kattamaan lyhytaikaiset velat. Jos luku on yli 1, on maksuvalmius hyvä ja heikko jos se on alle 0,5. Mitä enemmän yrityksellä on omaa pääomaa suhteessa velkoihin, sitä vakavaraisempi yritys on. Yrityksen tunnuslukua voi jälleen verrata esim. OKO:n toimialatilaston vastaaviin tunnuslukuihin, koska toimialakohtaiset erot ovat merkittäviä. Karkeasti voisi kuitenkin arvioida siten että yrityksen vakavaraisuus on hyvä kun omavaraisuusaste on yli 35 %, tyydyttävä kun %, välttävä kun % ja heikko kun alle 14 %. Yrityksen velkataakkaa voidaan arvioida velkojen suhteella liikevaihtoon. Tästä tunnusluvusta käytetään nimeä suhteellinen velkaantuneisuus tai lyhyesti velka-%.

4 Oikaistu tuloslaskelma Oikaistu tase Yritysten oli siirryttävä 1990-luvun loppupuolella uuden tuloslaskelman ja taseen kaavan mukaiseen käytäntöön. Tämä on osaltaan sekoittanut tilinpäätösanalyysityötä ja ohjeistuskin on täytynyt laatia uudellen. Tässä yksinkertaistetussa pienyrityksen tilinpäätösanalyysin mallissa tunnuslukujen laskeminen perustuu seuraavaan karkeaan tuloslaskelman kaavaan: LIIKEVAIHTO - Muuttuvat kulut + Liiketoiminnan muut tuotot MYYNTIKATE - Kiinteät kulut KÄYTTÖKATE - Rahoitustuotot ja kulut (netto) - Verot RAHOITUSTULOS - Poistot NETTOTULOS - Satunnaiset kulut + Satunnaiset tuotot KOKONAISTULOS Olennaisia eroja KPA:n tuloslaskelman kaavaan ovat poistojen vähennysjärjestys, jolloin saadaan hyödylinen käsite rahoitustulos esille ennen poistoja sekä kulujen jako muuttuviin ja kiinteisiin joilloin saadaan jonkinlainen kuva yrityksen myyntikatteesta. Tässä yksinkertaistetussa koosteessa käytetään oikaistun taseen kaavana seuraavanlaista mallia: VASTAAVAA VASTATTAVAA Käyttöomaisuus Oma pääoma Aineettoman oikeudet Sidottu oma pääoma Aineelliset hyödykkeet Vapaa oma pääoma Käyttöomaisuus, arvopaperit ja Oman pääoman ehmuut pitkäaikaiset sijoitukset toiset lainat Kertynyt poistoero Vapaaehtoiset varaukset Vaihto-omaisuus Pitkäaikainen vieras pääoma Aineet ja tarvikkeet Lainat rahoituslaitok- Valmisteet ja puolivalmisteet silta Muu vaihto-omaisuus Eläkelainat Muut pitkäaik. velat Rahoitusomaisuus Lyhytaikainen vieras pääoma Myyntisaamiset Lainojen lyhennykset Saamiset omistajilta Muut lyhytaikaiset Kassavarat velat

5

6