1908. Anomusmietintö N:o 3. Sivistysvaliokunnan mietintö N:o 2 Eduskunnalle jätettyjen erinäisten anomusehdotusten johdosta, jotka tarkoittavat

Transkriptio

1 1908. Anomusmietintö N:o 3. Sivistysvaliokunnan mietintö N:o 2 Eduskunnalle jätettyjen erinäisten anomusehdotusten johdosta, jotka tarkoittavat määrärahan myöntämistä kansankirjastojen avustamiseksi. Eduskunta on Sivistysvaliokunnan käsiteltäväksi lähettänyt edustajain Aallon y. m. anomusehdotuksen N:o 2, Soinisen y. m. anomusehdotuksen N:o 114 ja Vikmanin y. m. anomusehdotuksen N:o 184, jotka koskevat määrärahan myöntämistä kansankirjastojen avustamiseksi (Valtiopäivät v. 1908, Liitteet VI, sivv ). Niiden johdosta Valiokunta kunnioittaen esittää seuraavaa. Valtiollinen ja yhteiskunnallinen kehitys maassam me kehoittaa erittäin nykyaikana niin laajaan kansanvalistustyöhön kuin mahdollista. Tällä alalla on käännetty huomio myös kansankirjastoihimme ja alettu harrastaa niiden kehittämistä kansalaissivistyksen kohottamisen tehokkaiksi välikappaleiksi. Mitä tällä alalla jo on vapaaehtoisen harrastuksen ja uhraavaisuuden avulla aikaansaatu, ei ole vähäarvoista, kun ottaa huomioon, että v oli yksistään maalaiskunnissa osittain näiden kuntien, mutta etupäässä yksityisten ja yhdistysten omistamina toimessa 1,720 kiintonaista kirjastoa. Jo aikaisemmin, v. 1903, kootun tilaston mukaan oli kansankirjastoja maalla 1,624, niiden yhteenlaskettu nidosluku 395,632 ja»raha-arvo Smk. 801,894; samana vuonna tehtiin näistä kirjastoista yhteensä noin 457,800 lainausta. Sivistysvaliokunnan mietintö N:o 2.

2 Anomusmietintö N:o 3. Kansankirjastojen kehittämistyötä on ansiokkaalla tavalla johtanut Kansanvalistusseura sekä ruotsinkielisellä alueella viime aikoina Svenska Folkskolans Vänner niminen yhdistys. Erittäin on Kansanvalistusseura voinut käyttää melkoisten lahjoitusrahastojen korkoja tähän tarkoitukseen, ja on se sen ohessa julkaisemalla kirjastonhoidon ohjeita sekä laajoja kirjallisuusluetteloita tehokkaasti pyrkinyt tällä alalla edistystä aikaansaamaan. Tässä työssään seura on saanut osakseen hallituksenkin tunnustusta siinä muodossa, että se vuosina on nauttinut 5,000 markan valtioapua kansankirjastojen avustamiseksi. V:n valtiopäivillä esitettiin porvaris- ja talonpoikaissäädyissä yhtäpitävä anomus siitä, että säädyt suostuntavaroista seuraavaksi suostuntakaudeksi myöntäisivät vuosittain 75,000 markkaa Kansanvalistusseuralle jaettavaksi Suomen kunnille kirjojen ostoa varten yleisiin kirjastoihin. Kun kuitenkin valtiopäivät päättyivät, ennenkuin asia oli loppuun käsitelty, eivät anomukset johtaneet sen enempiin toimenpiteisiin. Kansanvalistusseura anoi puolestaan hallitukselta samana vuonna korotettua valtioapua, ja antoi tämä anomus senaatille aihetta koulutoimen ylihallitukselta pyydetyn ja sen antaman lausunnon perusteella maaliskuun 28 p:nä 1906 asettaa komitean, jonka tuli tehdä ehdotus niistä perusteista, joiden mukaan olisi annettava valtioapua kansankirjastojen avustamiseksi ja kehittämiseksi. Tämän komitean mietintö, joka valmistui saman vuoden syyskuussa, sisältää tilastollisiin selontekoihin perustuvan laajan suunnitelman kansankirjastoja koskevan valtion avustustoimen järjestämisestä. Se esitettiin senaatissa viime maaliskuun 3 p :nä, jolloin senaatti, myöntäen Kansanvalistusseuralle täksi vuodeksi sanottuun tarkoitukseen 5,000 markan suuruisen apurahan sekä kansankirjastojen edistämisestä johtuneiden tähänastisten kustannusten osittaiseksi korvaamiseksi 3,000

3 Valtioapua kansankirjastoille. : «markkaa, päätti odottaa Eduskunnan nyt käsittelynalaisista anomusehdotuksista mahdollisesti aiheutuvaa tointa asiassa, ennenkuin enempiin toimiin ryhdyttäisiin. Lähtemättä tekemään yksityiskohtaisesti selkoa mainituista, osittain varsin seikkaperäisistä anomusehdotuksista saa Valiokunta seuraavaa esitystä varten viitata niihin, samoinkuin ennenmainittuun kirjastokomitean mietintöön. Kun Valiokunta on ryhtynyt punnitsemaan näitä anomusehdotuksia, joita on pidettävä Eduskunnassa vallitsevan voimakkaan mielipiteen ilmaisuina, on se katsonut anomusehdotusten tarkoitusperän kaikin puolin kannatettavaksi. Valiokunta on myöskin, samaten kuin edustajain Aallon y. m. sekä Soinisen y. m. anomusehdotuksissa on lausuttu, pitänyt suotavana, että Eduskunta saa tilaisuuden määrätä ne yleiset perusteet, joiden mukaan tähän tarkoitukseen tarpeellinen verrattain suuri valtioapu olisi käytettävä sekä avustamistoimi käytännöllisesti järjestettävä. Mutta näiden perusteiden määräämiseen Valiokunnan mielestä on riittävässä määrässä edellytyksiä vasta sitten, kun voidaan nojata kylliksi pitkään kokemukseen. Niinpä on vaikea edeltäkäsin tarkoin asianmukaisesti jakaa suurta rahamäärää niiden eri kirjastomuotojen välillä, jotka anomusehdotuksissa katsotaan voivan tulla siitä osallisiksi, varsinkin kun eri kirjastomuotojen tarpeellisuudesta ja elinvoimaisuudesta asiantuntijain kesken ei vielä näytä olevan saavutettu täyttä yksimielisyyttä. Samoin näyttävät mielipiteet avustamistoimen yhteisen johdon tarkoituksenmukaisimmasta järjestämisestä vielä olevan vähemmän vakaantuneet. Valiokunta on senvuoksi pitänyt tällä kertaa asianmukaisimpana, että kansankirjastojen avustamisessa pari lähinnä seuraavaa vuotta pidettäisiin kokeiluaikana, jotta saataisiin tosiasiallinen perustus, mille suunnitelma kirjastojen jatkuvasta avustamisesta voitaisiin rakentaa. Tämän

4 Anomosmietintö N:o 3. kokeiluajan kuluessa olisi Valiokunnan mielestä valtioavustuksen jakamista jatkettava tuntuvassa, mutta ei kuitenkaan niin suuressa määrässä, kuin anomustentekijät ehdottavat, ja olisi valtioavun hoito ja kirjastoasian kehittäminen täksi ajaksi uskottava Kansanvalistusseuralle ja yhdistykselle Svenska Folkskolans Vänner, jotka tähänkin asti ovat tätä asiaa erityisesti harrastaneet. Näiden seurojen menettelytapakin avustamistoimessa olisi kokeilun varalle jätettävä jossain määrin vapaaksi. Valiokunta on katsonut riittäväksi, että seuraavia yleisiä, useimmissa kohden kirjastokomitean mietintöön nojautuvia ja kahdessa seikkaperäisemmässä anomuksessa ^enimmäkseen yhtäpitävästi esiintuotuja näkökohtia olisi tämän valtioavun jakamisessa noudatettava. Kaikki kolme anomusehdotuksissa mainittua kirjastomuotoa olisi näiden vuosien aikana tapahtuvassa avustamisessa huomioon otettava. Kansakoulujen lastenkirjastoille olisi annettava io 25 markan avustuksia sillä ehdolla, että kirjaston omistaja tai muu kannattaja puolestaan on käyttänyt sen lisäämiseen yhtä paljon. Kuntien tai yksityisten yhdistysten omistamia, yleisön käytettävinä olevia piirikirjastoja olisi avustettava markan määrärahalla, edellyttäen tässäkin tapauksessa yhtä suurta kannatusta kirjaston omistajain tai kannatta jäin puolelta; jos kirjasto ei ole kunnan oma, tulisi sen joutua kunnan haltuun, milloin kirjaston omistava yhdistys hajoaa. Anomusehdotuksissa mainituille kuntien kantakirjastoille olisi annettava avustus, joka olisi samansuuruinen kuin kunnan itsensä sen hyväksi käyttämä rahamäärä, kuitenkin niin, että tämä avustus ei nousisi yli 500 markan ja että avustuksesta tulisivat osallisiksi ainoastaan ne kunnat, joiden tähän tarkoitukseen antama oma kannatus nousee vähintään 3 penniin kutakin kunnan asukasta kohti. Kaikki valtioavustus koskisi ainoastaan maalaiskirjastoja ja se olisi tapahtuva kirjojen muodossa eikä rahassa.

5 Valtioapua kansankirjastoille. 5 Avustuksen jakamisessa voitaisiin kirjastotarpeita pitää kirjojen veroisina. Kirjastojen johtokunnat saisivat edellämainittujen seurojen toimittamista kirjallisuusluetteloista vapaasti valita haluamiansa kirjoja, mutta olisi seurojen, mikäli mahdollista, hankittava johtokunnille tilaisuus valita kirjoja myöskin näiden luettelojen ulkopuolelta. Kansakoulujen lastenkirjastoihin olisi kirjoja valittava luettelosta, jonka koulutoimen ylihallitus on hyväksynyt. Avustusta nauttivien kirjastojen tulisi lopuksi noudattaa kaikkia kirjastojen hoitoa, luetteloja, lainaustapaa, sidottamista y. m. kirjastoteknillisiä seikkoja koskevia ohjeita, joita valtioavustusta hoitavat seurat niille määräävät. Valiokunta pitää myöskin suotavana, että hyvin hoidetuille kansankirjastoille ilmaiseksi jaettaisiin valtion virallisia julkaisuja, niinkuin Suomen asetuskokoelma, valtiopäiväin ja kirkolliskokousten asiakirjat ja keskustelupöytäkirjat, virallinen tilasto, senaatin toimituskuntien ja eri keskusvirastojen painetut kertomukset ynnä valtion komiteain mietinnöt. Apurahan määräksi, joka puheenalaisena kokeiluaikana kansankirjastojen hyväksi olisi käytettävä, Valiokunta ehdottaa suomenkielisiä kirjastoja varten vuosittain 40,000 markkaa. Kun tämän avustuksen mukaisessa suhteessa arvioidaan valtioapu ruotsinkielisten kirjastojen hyväksi, on otettava huomioon ei ainoastaan väkilukusuhteet, vaan myöskin se, että pienemmän avustuksen hoitaminen tulee kysymään suhteellisesti enemmän kustannuksia. Valiokunta ehdottaa tähän nähden yhdistyksen Svenska Folkskolans Vänner käytettäväksi vuosittain 7,000 markkaa, joten koko apuraha nousisi 47,000 markkaan vuodessa. Mainitut seurat oikeutettaisiin käyttämään osaa saamastaan kirjastomäärärahasta avustustoiminnasta aiheutuvien kustannusten korvaamiseen. Ylempänä esitetyn nojalla Valiokunta kunnioittaen ehdottaa

6 Anomusmietintö N:o 9. että Eduskunta vuodeksi 1000 myöntäisi kansankirjastojen avustamiseen 47,000 markkaa, käytettäväksi siten että Kansanvalistusseura saisi 40,000 ja yhdistys Svenska Folkskolans Vänner 7,000 markkaa; ja että Eduskunta anoisi, että hallitus julkaisisi ehdot, joiden nojalla hyvin hoidetut kuntien kantakirjastot voisivat saada ilmaiseksi yleisillä varoilla julkaistua virallista kirjallisuutta. Helsingissä huhtikuun 1 p:nä Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Soininen, varapuheenjohtaja Pesonen ja jäsenet Aalto, Ala-Kulju, Järvinen, Kares, Nuorteva, Orasmaa, Pajari, Raunio, V. T. Rosenqvist, Salo, Sundblom, Vaarala sekä varajäsenet V. Aromaa ja Vemmelpuu.

7 Valtioapua kansankirjastoille. i Vastalause. Esittäessään niitä näkökantoja, joita olisi huomioonotettava valtioapua kansankirjastoille jaettaessa, on Valiokunta arveluttavassa määrässä rajoittanut kirjastojen oikeutta saada valita niitä kirjoja, joita vaiti oavustuksella kirjastoille jaetaan. Valiokunnan mietinnön mukaan näet olisi avustustointa hoitavain seurain vain,,mikäli mahdollista" hankittava kirjastoille tilaisuutta valita kirjoja ulkopuolelta niiden kirjaluettelojen, joita mainitut seurat itse laativat. Emme voi puolestamme mitenkään kannattaa tällaista henkistä holhousta vapaita kansalaiskirjastoja kohtaan. Meidän mielestämme on kansankirjastojen ensimäisiä elinehtoja se, että niiden ylläpitäjät itse saavat täysin vapaasti valita kirjavaransa. Sitä paitsi sisältää tämäntapainen määräys törkeän loukkauksen kirjastojen johtokuntien arvostelukykyä kohtaan ja tulee epäilemättä johtamaan ikäviin rettelöihin esim. silloin, kun on kysymys erimielisyyttä aiheuttavan yhteiskunnallisen ja luonnontieteellisen kirjallisuuden hankkimisesta. Tätä välttääksemme ehdotamme, että Eduskunta muuttaisi mietinnön perusteluissa sivulla 4 ja 5 olevan, kirjain valintaa koskevan kohdan näin kuuluvaksi: Valtioavustusta nauttivien kirjastojen johtokunnat saisivat vapaasti valita haluamiaan kirjoja, mikäli niitä on kirjakaupoista saatavissa. Avustusta nauttivia kirjastoja olisi velvoitettava j. n. e. Helsingissä 1 p:nä huhtikuuta Matti Aalto. Josua Järvinen. Oskari Orasmaa. V. Aromaa. S. Nuorteva. Haria Raunio. A. Salo.