1907. V. M. Työjärjestys.

Transkriptio

1 1907. V. M. Työjärjestys. Perustuslakivaliokunnan mietintö N:o 1 ehdotetun Suomen Eduskunnan työjärjestyksen 30 :n johdosta* Kun ehdotusta Eduskunnan työjärjestykseksi käsiteltiin eduskunnan täysi-istunnossa, lausuttiin epäilyksiä siitä, oliko ehdotuksen 30 :n 2 momrin sisällys sopusoinnussa Valtiopäiväjärjestyksen ja maamme muiden perustuslakien kanssa sekä voitiinko sanotun momrin määräystä niin ollen työjärjestykseen ottaa, ja päätti eduskunta keskustelun johdosta lähettää puheenalaisen pykälän valmistelua ja perustelua varten perustuslakivaliokuntaan. Asiaa valiokunnassa käsiteltäessä on eri mielipiteitä ilmaantunut. Valiokunnassa on sellainen käsitys tuotu esiin, että Työjärjestyksen 30 :n 2 mom. ei olisi perustuslakien mukainen. Tämän käsityskannan tueksi on esitetty seuraavaa: Kun V. J. ei tarkemmin ole järjestänyt interpellatsionimenettelyä, olisi V. J:n 32 :ää tutkittaessa noudatettava samoja sääntöjä kuin sellaisissa tapauksissa yleensäkin. Käsitteensä mukaan ei interpellatsioni sisällä mitään toimintaa eduskunnan puolelta kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan luvan interpellantille tehdä kysymyksen hallitukselle. Niinpä onkin esim. Italiassa säädetty, että, jos interpellantti ilmoittaa tyytyvänsä vastaukseen, asian enempi käsittely päättyy siihen. Vastakkaisessa tapauksessa on hänellä oikeus kamarille esittää ehdotus, mihin toimiin olisi ryhdyttävä, ja tämmöistä ehdotusta on käsiteltävä samalla tavalla kuin mitä uutta ehdotusta tahansa.

2 V. M. Työjärjestys. Myöskään ei Saksan valtiopäivillä ole lupa tehdä ehdotusta interpellatsionin yhteydessä. Meillä on se yleinen sääntö, joka ratkaisee kysymyksen saako interpellatsionin johdosta päätöstä tehdä, lausuttuna H. M:n 38 :ssä, jossa säädetään, että aloteoikeus asioissa, jotka eduskunnassa käsitellään, kuuluu Hallitsijalle, kuitenkin siten, että valtiopäivillä oli esitysoikeus lainsäädäntöasioissa ja yleinen anomusoikeus, jota valtiopäivät vanhimmista ajoista asti olivat käyttäneet, vaan ei interpellatsionioikeutta. Esitysoikeus, joka kumottiin Yhdistysja vakuuskirjan kautta, palautettiin kuitenkin myöhemmin V. J:een tehdyn lisäyksen kautta. Ruotsissakaan, jonka julkinen oikeus kuitenkin on kehittynyt siihen suuntaan, että eduskunnan oikeutta on melkoisesti lisätty siitä mikä oli voimassa ennen vuotta 180Q, ei ole nimenomaisen määräyksen puuttuessa katsottu voitavan päätöstä tehdä interpellatsionin johdosta. Niin ollen tämän mielipiteen mukaan työjärjestykseen ei voida panna sellaista määräystä, kuin seitsenmiehinen komitea on ehdottanut, jonka kautta lausuttaisiin ilmi että eduskunnalla, tosin vasta sen jälkeen kun asiaa on valiokunnassa valmistettu, olisi oikeus päättää perusteltu siirtyminen päiväjärjestykseen, koska se sisältää perustuslain selityksen. Sellainen selittäminen ei tämän mielipiteen mukaan ole paikallaan, vaan olisi Työjärjestyksen 30 2 mom. poistettava ja l mom:lle annettava seuraava muoto: nknn V. J:n 32 :n makaan vastaus on annettu ja keskustelu julistettu päättyneeksi, siirtyy eduskunta päiväjärjestykseen." Tällainen määräys ei estäisi, että mikäli vastauksen antamista voitaisiin jossakin tapauksessa katsoa sellaiseksi tapaukseksi kuin V. J:n 30 edellyttää, sen nojalla anomus- tai esitysehdotus voitaisiin tehdä. Valiokunnan enemmistö ei kuitenkaan ole katsonut edellä esitettyjä perusteita päteviksi.

3 1907. V. M. Työjärjestys. 3 Jo. 186Q vuoden valtiopäiväjärjestyksen voimassa ollessa on katsottu valtiopäivämiehillä olevan oikeus tehdä kysymyksiä saapuvilla oleville senaatin jäsenille, ja onkin tätä oikeutta käytetty R. ja A:ssa. Voimassaolevassa valtiopäiväjärjestyksessä on uutta se, että kysymys senaatin jäsenelle voidaan täysi-istunnossa esittää erityisenä asiana käsiteltäväksi, mikä seikka juuri näin tehdylle kysymykselle eli interpellatsionille on ominaista ja erottaa sen muista edustajain hallituksen jäsenille tekemistä kysymyksistä. Kun otetaan huomioon, että kysymys hallituksenjäsenelle V. J:n 32 :n mukaan on käsiteltävä erityisenä asiana ja että V. J:n 48 :ssä säädetään, että täysi-istunnossa on jokainen edustaja oikeutettu vapaasti puhumaan ja lausumaan mielensä kaikista silloin keskustelunalaisina olevista asioista, niin on ilmeistä, että keskustelu interpellatsionin johdosta on oleva sallittu, mitä ei kukaan ole tahtonutkaan kieltää. Mitä päätöksen tekemiseen tulee, niin sanotaan V. J:n 6Q :ssä että»puhemies älköön kieltäytykö äänestysesitystä tekemästä, ellei hän katso sen olevan vastoin perustuslakia tahi muuta lakia.» Tästä siis seuraa, että jos joku edustaja interpellatsionin johdosta tekee lausuntoehdotuksen, jonka-vaatii äänestyksen alaiseksi, puhemies sitä ei voi kieltää, jollei hän katso sitä perustuslain tai muun lain vastaiseksi. Se perustuslainsäännös, johon vedoten on katsottu voitavan päätöksen kieltoa perustella, on Hallitusmuodon 38, jossa lausutaan:»valtakunnan Säädyt älkööt kieltäytykö kokoontumasta Kunink. Majrtin kanssa neuvottelemaan niistä asioista, joita varten Kunink. Maj:tti heidät kutsuu kokoon.» Tästä ei kuitenkaan valiokunnan enemmistön mielestä voida tehdä tuota johtopäätöstä. Sillä silloin kuin Hallitusmuoto säädettiin, oli valtiosäädyillä aloteoikeus kahdessa muodossa: sekä anomus- että esitysoikeuden muodossa, eikä näin ollen voida katsoa H. M:n 38 :n sisältävän semmoista periaatetta, että aloteoikeus oli oleva hallitsijan; semmoisen periaatteen

4 V. M. Työjärjestys. lausui, anomusoikeutta kuitenkaan koskematta, vasta Yhdistys- ja Vakuuskirjan 6:s kohta, joka kuitenkin on kumottu. Valiokunta ei ole siis voinut olla tulematta siihen johtopäätökseen, että ei ole olemassa mitään perustuslainkohtaa, joka estäisi eduskuntaa interpellatsionikeskustelun johdosta tekemästä päätöslauselmaa. Tätä käsitystä tukee myös pykälän edellä käynyt valmistelu. V. J:n 32 johtaa alkunsa eduskunnanuudistamiskomitean valtiopäiväjärjestysehdotuksesta, jonka kanssa se on olennaisesti yhtäpitävä. Muistiinpanopöytäkirjasta näkyy että eduskunnanuudistamiskomiteassa oli käsiteltävänä semmoinen ehdotus pykälän muodosteluksi, jonka mukaan senaatinjäsenen antaman vastauksen johdosta saataisiin keskustella, mutta ei päätöstä tehdä. Tämä ehdotus kuitenkin hylättiin siinä tarkoituksessa, että, niinkuin keskustelusta näkyy, päätöksen tekemistä ei estettäisi, vaan että interpellatsionioikeuden enempi kehittyminen saisi jäädä käytännön varaan. Tämä selviää myöskin eduskunnanuudistamiskomitean mietintöön liitetystä vastalauseesta, jossa vastalausujat, herrat Hermanson ja Boisman, myöntävät, että pykälää, jollei siinä päätöksen tekemistä nimenomaan kielletä, voitaisiin tulkita niin, että päätöksen tekeminen olisi sallittu. Vastalauseessa sanotaan nimittäin:»jos sellainen säännös (nim. interpellatsionistä) siihen kuitenkin otettaisiin katsomme me tarpeelliseksi saada sellaisen lisäyksen lakiin, ettei epäselvyys siinä antaisi aihetta ristiriitaisiin tulkitsemisiin. Luultavasti tultaisiin nimittäin, ellei mitään lisäystä olisi olemassa, toiselta puolen Hallitusmuodon 38 :ssä olevan, ennenkin perusteeksi esiintuodun tulkitsemisen mukaan väittämään, ettei vastauksen johdosta saisi keskustella eikä päätöstä tehdä, jota vastoin taas, kun tätä perustetta heikentävät monet poikkeustapaukset, jotka ovat voimassa lain taikka käytäntötavan nojalla, toiset kenties katsoisivat, ettei sellaisella perusteella ole oikeudellista merkitystä, ja sentäh-

5 1907. V. M. Työjärjestys. 5 den, sekä ulkomaan esimerkkiä seuraten, vaatisivat keskustelua ja päätöksen tekemistä, ehkäpä luottamus- ja epäluottamuslauseiden antamistakin, vaikkapa asiaa ei olisi edes valiokunnassa valmisteltu.» Vaikka eduskunnanuudästamiskomitean mielipide interpellatsionia koskevan pykälän sisällyksestä kävi ilmi komitean mietinnön perustelmista ja siihen liitetyistä vastalauseista, annettiin armollinen esitys kuitenkin komitean enemmistön ehdotuksen mukaisesti, josta siis voidaan tehdä se johtopäätös, että arm. esitys täysin tietoisesti ei ole pykälään lisännyt päätöksen tekemistä kieltävää tai rajoittavaa määräystä. Keskustelu asiasta 1Q05 6 vuoden valtiopäivien perustuslakivaliokunnassa osottaa myös, että valiokunnan ehdottaman ja valtiosäätyjen hyväksymän pykälän muodostuksen tarkoituksena ei ollut estää mahdollisuutta päätöksen tekemiseen. Mitä tulee siihen Työjärjestysehdotuksen 30 :n määräykseen, että jos eduskunta ei ole tyytynyt yksinkertaiseen päiväjärjestykseen siirtymiseen, asia on lähetettävä valiokunnan valmisteltavaksi, niin ovat kaikki valiokunnan jäsenet olleet sitä mieltä, että tämmöisen määräyksen ottaminen työjärjestykseen on täysin oikeutettu. Koska ei saata mitenkään epäillä sitä, että eduskunta on oikeutettu lähettämään tämmöisen asian jonkun valiokuntansa valmisteltavaksi, ei valiokunnan mielestä myöskään saata olla epäilystä siitä, että eduskunta on oikeutettu työjärjestykseensä, joka sitoo ainoasti kunnes eduskunta siihen tekee muutoksia, ottamaan semmoisen määräyksen, että asia on valiokuntaan menevä, sekä myös työjärjestyksessään määräämään, mihin valiokuntaan asia on lähetettävä. Eri mieliä on kuitenkin syntynyt siitä, olisiko silti syytä ottaa työjärjestykseen nimenomaista määräystä valiokuntaan lähettämisestä. Muutamat valiokunnan jäsenet ovat nimittäin arvelleet, että eduskunta erityisissä tapauksissa voisi perustellunkin päiväjärjestykseen

6 V. M. Työjärjestys. siirtymisen heti hyväksyä tarvitsematta asiata valiokuntaan lähettää. Sitä vastoin on enemmistö ollut sillä kannalla, että valiokuntaan lähettäminen on valtiopäiväjärjestyksemme hengen mukainen ja tavallaan sen säännöksistä suorastaan johtuva. V. J. säätää nimitäin kaikkiin muihin alotemuotoihin: hallituksen esityksiin, eduskuntaesityksiin, anomuksiin ja adresseihin nähden nimenomaan, että asia ennen toimenpiteihin ryhtymistä on käyvä valiokunnassa, ja on siis selvää että V. J. säännöllisenä edellyttää tärnän menettelytavan. Anomusehdotuksista on V. Jrssä säädetty että ne voidaan ainoastaan hylätä, mutta ei hyväksyä ilman edellä käypää valiokunnan valmistelua; tähän on verrattavissa puheenaolevassa Työjärjestyksen 30 :ssä ehdotettu menettely, että yksinkertainen siirtyminen päiväjärjestykseen voidaan hyväksyä ilman valiokunnan valmistelua, perusteltu sitä vastoin voitaisiin hyväksyä vasta valiokuntavalmistelun jälkeen. /Viita tulee vihdoin siihen valiokunnassa esiintuotuun mielipiteeseen, että työjärjestysehdotuksen 30 :n toinen momentti muka sisältää semmoista perustuslain selittämistä, joka olisi ratkaistava V. J:n 60 :n säätämässä järjestyksessä, ei valiokunta ole voinut yhtyä siihen käsitykseen. Samoinkuin jokainen eduskunnan toimi, perustuu tietysti eduskunnan työjärjestyksen jokainen pykäläkin eduskunnan käsitykseen perustuslain määräyksistä ja sisältää siis tavallaan perustuslain tulkitsemista. Koska työjärjestys sitoo ainoasti kunnes eduskunta sen muut* taa, ei valiokunta ole katsonut puheenalaisten, valiokunnan mielestä täysin perustuslainmukaisten määräysten ottamisen työjärjestykseen olennaisesti sisältävän sen enempää perustuslain tulkitsemista kuin mitä mikä muu eduskunnan päätös tahansa on, eikä se siis ole asetettava sen molempien valtiomahtien myötävaikutusta vaativan perustuslain selittämisen tasalle, josta onj kysymys V. J:n 60 :ssä. Kun asia valmistelua ja perustelua varten on lähetetty perustuslakivaliokuntaan, on valiokunta katsonut varsinaiseksi tehtäväkseen lausua ajatuksensa ehdotetun

7 1907. V. M. Työjärjestys. 7 pykälän perustuslainmukaisuudesta. Silti ei valiokunta kuitenkaan myöskään tahdo olla lausumatta mieltään siitä, onko ehdotettujen määräysten ottaminen työjärjestykseen katsottava tarkoituksenmukaiseksi vaiko ei. Tätä puolta silmällä pitäen on valiokunta tahtonut lausua sen mielipiteen, että kun tämän tärkeän interpellatsionioikeuden järjestely V. J:ssä on jätetty avoimeksi, eduskunnalla olisi täysi syy pitää huolta siitä, että tarkoituksenmukainen käytäntö heti alusta pääsee vakiintumaan. Valiokunnan mielestä on ensinnäkin hyvin harkittua, että yksinkertainen päiväjärjestykseen siirtyminen on sanamuodoltaan tarkoin määrätty, sillä siten vältetään muuten ehkä joka kerta uudistuvat väittelyt siirtymisen muodosta, johon helposti voitaisiin panna enempi kuin mitä yksinkertainen siirtyminen sisältää. Edelleen on valiokunnan enemmistön mielestä täysin paikallaan, että milloin ei yksinkertaista päiväjärjestykseen siirtymistä hyväksytä, asia lähetetään valiokunnan valmisteltavaksi. Ei ole suotavaa että perusteltu päiväjärjestys hyväksytään heti, ilman asiallista selvitystä; semmoisen asian ottaminen välittömästi äänestyksenalaiseksi sisältäisi ehkä myös pakkoa niitä eduskunnan jäseniä vastaan, jotka katsovat olevansa selvityksen tarpeessa. Mitä tulee tehtyyn ehdotukseen että lähettäminen tämmöisessä tapauksessa aina olisi tapahtuva perustuslaki-valiokuntaan, ei valiokunta, vaikka pitääkin suotavana että menettely kehittyisi siksi, että ensi sijassa yksi valiokunta ja juuri perustuslakivaliokunta käsittelisi tämänluontoiset asiat, kuitenkaan ole katsonut tämmöistä nimenomaista määräystä tarpeelliseksi. Erinäisissä tapauksissa saattaa nimittäin lähettäminen johonkin muuhun kuin perustuslakivaliokuntaan olla paikallaan; kuitenkin voitaisiin osotteeksi siitä, että perustuslakivaliokuntaan lähettäminen on sääntönä, pykälän 2 mom. muodostaa eduskunnan täysi-istunnossa tehdyn ehdotuksen mukaisesti siten, että siihen lisättäisiin sanat: njos asian laatu sitä vaatii". Perustuslakivaliokunnan mietintö N:o L

8 V. M. Työjärjestys. Lopuksi mainittakoon että valiokunnassa on puheenalaista pykälää käsiteltäessä lausuttu se epäilys, että pykälän 2 momentti nykyisessä muodossaan velvoittaisi asianomaisen valiokunnan ehdottamaan päätöslauselmaa, joka sisältäisi arvostelun siitä asiasta, jota interpellatsioni koskee. Valiokunnan enemmistö ei kuitenkaan katso pykälän nykyisessä muodossaankaan pakottavan sellaiseen käsitykseen pykälän sisällyksestä. Sen nojalla mitä yllä on esitetty saa valiokunta kunnioittaen ehdottaa että eduskunta hyväksyisi työjärjestyksen 30 :n seuraavassa muodossa: Kun V. J:n 32 :n mukaan kysymys senaatin jäsenelle on tehty ja vastaus siihen annettu, sekä keskustelu julistettu päättyneeksi, esittää puhemies eduskunnan hyväksyttäväksi siirtymisen päiväjärjestykseen, jonka sanamuoto on seuraava:»kuultuansa annetun selityksen eduskunta siirtyy päiväjärjestykseen." Jos tämmöistä yksinkertaista siirtymistä päiväjärjestykseen ei hyväksytä, lykätään asia perustuslakivaliokuntaan tai, jos asian laatu sitä vaatii, johonkin muuhun eduskunnan valiokuntaan, jonka tulee ehdottaa perusteltu siirtyminen päiväjärjestykseen. Tämän asian käsittelyssä ovat olleet osallisina puheenjohtaja Setälä, varapuheenjohtaja Sirola, jäsenet Aalle, Danielson-Kalmari, Estlander, Hänninen, Leivo, Mömmö, Nevanlinna, Renvall, G. G. Rosenqvist, Torppa, Turkia, af Ursin, Viljomaa ja Virkkunen sekä varajäsenet Koponen, Lahtinen ja Söderholm. Helsingissä Helsingin Uusi Kirjapaino-Osakeyhtiö.