1908. Anomusmietintö N:o 8. Talousvaliokunnan mietintö N:o 5 Eduskunnassa tehdyn, langettavatautisten hoitoa koskevan anotnusehdotuksen johdosta.

Transkriptio

1 1908. Anomusmietintö N:o 8. Talousvaliokunnan mietintö N:o 5 Eduskunnassa tehdyn, langettavatautisten hoitoa koskevan anotnusehdotuksen johdosta. Eduskunta on pöytäkirjanotteen kera viime maaliskuun 6 päivänä Talousvaliokunnan käsiteltäväksi lähettänyt edustaja Pesosen y. m. tekemän anomusehdotuksen N:o 1, joka koskee valtioavun myöntämistä yksityisten perustamain,' langettavatautisten hoitolaitosten kannattamista varten sekä armollisen esityksen antamista langettavatautisten hoitokysymyksen järjestämiseksi sen koko laajuudessa. Tämän johdosta saa valiokunta lausua seuraavaa. Kysymys, jonka anomuksentekijät ehdotuksessaan esittävät ja seikkaperäisesti perustelevat, ansaitsee vakavaa huomiota. Sillä tarve saada soveliaita hoitolaitoksia langettavatautisille on pakottava, mutta tähän asti ainoastaanl;verrattain vähäisessä määrässä tullut tyydytetyksi. Täydellistä tilastoa langettavatautisten luvusta Suomessa ei ole, mutta sanottavasti erehtymättä voinee anomuksentekijäin tavoin arvioida niiden luvun 3,000 vaiheille. Tästä numeroluvusta ei kuitenkaan ole varmaksi ohjeeksi arvostellessa erityisten langettavatautisten hoitolaitosten tarpeellisuutta meillä. Sillä melkoinen osa näistä sairaista, nimittäin ne, jotka saavat kohtauksia, harvakseen ja joiden tauti ylipäätään on lievempää laatua, eivät kaipaa ainakaan pitempiaikaista parantolahoitoa, vaan voivat nämä hyvin oleskella kotonaan ja toimia töissä. Toisia taas voi- Talousvaliokunnan mietintö N:o 5.

2 Anomusmietidtö N:o 8. täisiin taudin laatuun nähden pikemmin hoitaa mielisairaalassa tahi tylsämielisten hoitolassa. Mutta langettavatautisista on varsin suuri osa kuitenkin sen laatuisia, ettei heitä, haittaa ja vauriota sairaille itselleen ja heidän ympäristölleen saattamatta, käy hoitaminen muualla kuin erityisesti tällaisia sairaita varten rakennetuissa laitoksissa. Sellaisesta tarkoituksenmukaisesta hoidosta onkin sairaille parantumisen toiveita. Mutta nykyään ei ole lähimainkaan arvioitavissa, kuinka suuri prosentti langettavatautisista on tällaisia sairaita. Ettei tämä prosentti ole varsin pieni, käy ilmi jo siitäkin, että melkein kaikki vaivaivaishoidon huostaan joutuneet langettavatautiset ovat tämän laatuisia. Näiden luvun ilmoitti vaivaishoidontarkastaja vuonna 1895, niinkuin anomuksentekijätkin ovat maininneet, 545 hengeksi. Nykyään lienee heitä, niinikään vaivaishoidontarkastajan ilmoituksen makaan, 700 hengen vaiheille. Kysymys hoitolaitosten rakentamisesta langettavatautisia varten otettiin puheeksi vuoden 1897 valtiopäivillä kahdessa anomusehdotuksessa, joista toinen tarkoitti, että valtion tulisi perustaa riittävä määrä hoitolaitoksia riisitautisia, risatautisia ja langettavatautisia lapsia varten. Toisessa taas pyydettiin matka-apurahan myöntämistä langettavatautisten hoitolain tutkimista varten ulkomaalla. Anomusehdotukset eivät aiheuttaneet toimenpidettä valtiosäätyjen puolelta, mutta asiaa valiokunnassa ja täysi-istunnoissa käsiteltäessä painostettiin hoitolain tarpeellisuutta kaikenikäisille langettavatautisille sekä pidettiin suotavana, että alote niiden aikaansaamiseksi läksisi yksityisestä hyväntekeväisyydestä, ja että valtion olisi annettava siinä tehokasta kannatusta. Samana vuonna vaivaishoidontarkastaja G. A. Helsingius, joka muun muassa maamme eri paikkakunnilla pitämissään esitelmissä huomautti sellaisten laitosten tarpeellisuudesta ja selvitti niiden järjestämisen perusteita, koetti herättää yleisössä harrastusta asiaan ja saada sitä ryhtymään toimiin kysymyksen käytännölliseksi ratkaisemiseksi. Vuonna 1899 perusti eräs yhdistys valtion avustamana Hattulan pitäjään sellaisen laitoksen, joka alkuaan oli pää-

3 Langettavatautisten hoito. 3 asiallisesti tarkoitettu lapsia varten. Myöhemmin on laitos muutettu Keravalle ja on siihen otettu myöskin aikuisia, kumpaakin sukupuolta. Nykyään on siinä tilaa 31 sairaalle, ja on yhdistys hakenut vaitiolainaa hoitolan laajentamista varten. Nimikään aikaansaatiin vuonna 1900 tarkoitusta varten perustetun yhdistyksen yksityisestä alotteesta ja valtion kannatuksella naispuolisia langettavatautisia varten Kuopion kaupungin lähelle Vaajasalon sairaskoti, johon vuodesta 1902 lähtien on voitu ottaa 30 sairasta. Viime vuonna ryhdyttiin laitosta laajentamaan, jotta siihen voitaisiin ottaa lisäksi 20 sairasta, ja laajennustyö valmistunee kohdakkoin. Kolmaskin tällainen laitos on hiljattain pantu alulle. Se sijaitsee Oulussa ja on siinä näihin asti voitu hoitaa ainoastaan 3 tai 4 potilasta, mutta nyttemmin voitanee niitä vastaanottaa kymmenkunta. Valiokunnan enemmistön mielestä olisi olojen kehittämistä ja parantamista edelleenkin tätä tietä jatkettava. Monestakaan syystä ei nimittäin näytä aivan soveliaalta, että valtio kokonaan ottaisi langettavatautisten hoidon huolekseen. Ensiksikin tulevat valtion laitokset nykyisen järjestelmän mukaan ylipäätään kalliimmiksi kuin yksityisten rakentamat ja ylläpitämät. Toiseksi voitaisiin tällä keinoin aikaansaada vain joku ainoa tai joitakuita suurempia keskuslaitoksia, mutta tämänlaatuisten sairaitten tarkoituksenmukaiseen hoitoon olisivat lukuisammat pienemmät, etusijassa laitoksen lähemmän ympäristön tarvetta tyydyttävät laitokset edullisempia. Kun on puheena sellainen kuin tässä mainittu tauti, jolla, ollen ainoastaan tautia potevalle ja hänen likimmälle ympäristölleen katkera onnettomuus, ei ole suurta yhteiskunnallista vaaraa, niinkuin esim. tuberkuloosilla, näyttää luonnolliselta, ettft puheena olevien laitosten järjestämisen ja voimassapidon tulee etusijassa jäädä yksityisen alotteen varaan. Mutta toisaalta on päivänselvää, ettei tähän tarvittavia runsaita varoja muutoin kuin poikkeustapauksissa voida saada yksinomaan* vapaaehtoisilla rahankeräyksillä, vuosimaksuilla, lahjoituksilla y. m. s. Valtion tehokas kanna-

4 Anomusmietintö N:o 8. tus tähän tarkoitukseen on sentähden välttämätön. Se voisi tapahtua sekä rahallisen avustuksen muodossa että muutenkin. Kun valtio esim. hankkii isompia maatiloja tilattomille väestölle jaettavaksi, voitaisiin päätilain useinkin suuret rakennukset luovuttaa langettavatautisten parantoloina tahi hoitoloina käytettäväksi. Sitäpaitsi tulee kuntain, joiden sairaita näissä laitoksissa hoidetaan, ehdottomasti kannattaa laitosten voimassapitäinisba suorittamalla maksuja sairaittensa puolesta. Eri kysymys on, eikö valtionkin puolestaan tulisi ryhtyä perustamaan hoitolaitoksia ainakin sitä langettavatautisten ryhmää varten, joissa tauti on päässyt niin valtaan, ettei paranemisen toivoa ole. Näistä on suuri joukko senlaatuisia, joita ei käy, tuntuvia vaikeuksia ja epäkohtia muille sairaille tuottamatta, hoitaminen tavallisissa langettavatautisten laitoksissa, joiden tarkoituksena myöskin pitää olla sairaitten menestyksellinen hoito. Vielä vähemmin käy näitä sairaita hoitaminen kunnallisissa vaivaistaloissa tahi niiden sairasosastoilla, aniharvoin mielisairaalassa tahi tylsämielisten hoitolassa. Olisi sentähden tärkeätä ottaa tarkoin harkittavaksi, eikö valtion tulisi rakennuttaa hoitolaitoksia tällaisia langettavatautisia varten, jotka usein sangen häiritsevästi, jopa onnettomuutta tuottavasti vaikuttavat ympäristöönsä, ja jotka nykyään useinkin ovat jätetyt erittäin surkuteltavalle kohtalolle alttiiksi. Siinä tapauksessa että Oioja tarkemmin tutkittua havaittaisiin jokin tai joitakin tällaisia laitoksia olevan valtion toimesta rakennettava, olisi valiokunnan mielestä Eduskunnalle annettava armollinen esitys asiasta. Valiokunta, joka muutoin pääasiallisesti yhtyy anomuksentekijäin anomusehdotuksessaan esittämiin perusteluihin ja sen ohella pyytää viitata vaivaishoidontarkastajan edellä mainittuun lausuntoon asiasta, saa sentähden kunnioittaen ehdottaa, että Eduskunta Keisarilliselta Majesteetilta alamaisesti anoisi, että tarkoituksenmukaisesti suunniteltuja langettavatautisten hoitolaitoksia^ joita

5 Langettavatautisten hoito. 5 yksityisestä alotteesta perustetaan, kannatettaisiin riittävällä valtioavulla, sem että hallitus ottaisi harkittavakseen, olisiko valtion ryhdyttävä rakentamaan erityisiä hoitolaitoksia vaikeammanlaatuista langettavaa tautia sairastavia henkilöitä vartent jotka eivät muualla voi saada soveliasta hoitoa, ja, havaitessaan sellaisten laitosten rakentamisen suotavaksi, antaisi Eduskunnalle asiasta esityksen. Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa: puheenjohtaja Perttilä ja varapuheenjohtaja Bränder (osittain), sekä jäsenet E. Aromaa, Eloranta, Kalliokorpi, K. Knuutila (osittain), Leppälä, Naaralainen, Nuotio (osittain), Oljemark, Pullinen (osittain), S. Kantanen, Runeberg, Runtti (osittain) ja Vuorimaa ynnä varajäsenet Huoponen sekä osittain Nykänen, Räsänen ja Salminen. Helsingissä, huhtik. 4 p