Pohjavesialueen suojelusuunnitelma. Matinmäki-Mustikkamäki, Kajaani

Transkriptio

1 Pohjavesialueen suojelusuunnitelma Matinmäki-Mustikkamäki, Kajaani

2 Pohjavesialueen suojelusuunnitelma Matinmäki-Mustikkamäki, Kajaani Elli Moilanen 2011 Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 2

3 ISBN (painettu) ISBN (PDF) Taitto: Elli Moilanen, Kansikuva: Matinmäen vanhaa soramonttua, Elli Moilanen Valokuvat: Elli Moilanen Kartat: Elli Moilanen, Heidi Karppinen, kartat tehty Kainuun ELY-keskuksella Kopijyvä Oy, Kuopio

4 Sisällys 1. Johdanto Pohjavedestä ja sen suojelusta Pohjaveden muodostuminen ja pohjavesialueet Pohjaveden virtaus Pohjaveden laatu Pohjaveden suojeluun liittyvät lait ja säädökset Ympäristönsuojelulaki kieltää pohjaveden ja maaperän pilaamisen Pohjaveden muuttaminen ei ole sallittua ilman aluehallintoviranomaisen lupaa (264/1961) Ympäristöluvan vaativat toiminnot Vesipuitedirektiivi ja laki vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004) Lämmitysöljysäiliöt ja öljyvahingot Kemikaaleihin liittyvä lainsäädäntö ja asetukset Jätevesien käsittely Maa-aineslaki (555/1981) ja asetus (926/2005) Nitraattiasetus ja ympäristötukijärjestelmä Vedenottoon liittyvät säädökset Suojelusuunnitelma-alue Alueen yleiskuvaus Alueen geologia ja pohjavesiolosuhteet Kallioperä Maaperä ja sen synty Hydrogeologiset olosuhteet Pohjavedenotto Pohjaveden riittävyys ja laatu Toimenpiteet vedenottamoille ja seurantaohjelmiin Maankäytön ohjaaminen ja kaavoitus Yleistä Matinmäen-Mustikkamäen alueen nykyinen kaavoitus Maakuntakaava Osayleiskaavat ja asemakaava Kajaanin rakennusjärjestys Pohjaveteen kohdistuvat riskit Johdanto Riskien pisteytyksen perusteet Maatalous, hevosurheilu ja metsätalous Maatalous ja hevosurheilu Metsätalous Maa-ainesten otto Muu yritys ja harrastetoiminta Motocross-rata Liikenne Tieliikenne Rataliikenne Lentoliikenne

5 6.7 Sähköverkko Muuntamot Asutus Lämmitysöljysäiliöiden riskit Jätevedet ja niiden käsittely Maalämpöjärjestelmät Muita riskitoimintoja Kaatopaikat, läjitysalueet ja jätteet Salmijärven sairaala Kaivaustyöt, rannan ruoppaus ja venevalkamien teko Varautuminen poikkeustilanteisiin Yhteenveto Rajoitukset ja toimenpidesuositukset...44 Lähteet...49 Liitteet 1. Pohjavesialueen muuntamot 2. Riskitaulukko 3. Toimenpiteiden aikataulusuositus Kartat 1. Pohjavesialueen sijainti 2. Matinmäen-Mustikkamäen länsiosa 3. Matinmäen-Mustikkamäen pohjoisosa 4. Matinmäen-Mustikkamäen kaakkoisosa 5. Pohjavesialueen riskikohteita 6. Kajaanin pohjoisosan maaperä ja pohjavesialueet 5

6 1. Johdanto Matinmäen - Mustikkamäen pohjavesialue on erittäin tärkeä Kajaanin vesihuollon kannalta ja alue on myös maisemallisesti kaunis geologinen kokonaisuus. Matinmäen-Mustikkamäen alueelle on aiemmin tehty suojelusuunnitelma vuonna Tärkeiden pohjavesialueiden riskien hallinta -projektissa suojelusuunnitelma päivitettiin, koska 15 vuoden aikana pohjavesialueen geologiasta on saatu lisätietoa, ympäristölainsäädäntö on muuttunut ja ajankohtainen tieto ympäristönsuojelusta on tarkentunut. Lisäksi alueen riskitoiminnoissa ja kaavoituksessa on tapahtunut muutoksia. Pohjavesialueella tulisi minimoida sellainen toiminta, josta voi aiheutua pohjaveden laadun ja määrän muutoksia, koska pohjaveden pilaantuessa sen puhdistaminen on erittäin kallista ja joskus jopa mahdotonta. Näin ollen on järkevintä, että pohjaveden pilaantumista ennaltaehkäistään esimerkiksi harkitun maankäytön suunnittelun ja riskitoimintojen valvonnan avulla. Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on apuväline ennaltaehkäisevissä suojelutoimissa. Suojelusuunnitelmassa on kartoitettu sellaiset toiminnot, jotka voivat aiheuttaa pohjaveden laadun ja määrän muutoksia. Pohjavesialueiden riskeistä on saatu tietoa muun muassa viranomaisrekistereistä, haastatteluilla, ympäristölupia koskevista asiakirjoista, karttatarkastelulla ja maastokäynneillä. Suojelusuunnitelmassa suositellaan toimenpiteet, joilla pohjaveden pilaantumisriskiä pienennetään. Suojelusuunnitelmassa on käyty läpi aiemmin tehdyt pohjavesiselvitykset ja näiden pohjalta on koottu yleiskuva alueen geologiasta. Tärkeiden pohjavesialueiden riskien hallinta -projektissa on selvitetty alueen pohjavesigeologisia olosuhteita myös maatutkaluotauksilla ja tärykairauksilla. Pohjaveden suojelusuunnitelman työssä on ollut apuna Tärkeiden pohjavesialueiden riskien hallinta - hankeen ohjausryhmä. Kajaanin osalta ohjausryhmässä mukana olivat ympäristönsuojelusuunnittelija Inkeri Neuvonen, Kajaanin Vesi -liikelaitoksen johtaja Juha Nurminen, Kajaanin Veden entinen käyttöpäällikkö Markku Sutinen ja ympäristöteknisen lautakunnan puheenjohtaja Antero Kyllönen. Suojelusuunnitelman tekoon osaltaan osallistuivat myös Kainuun ELY -keskukselta ympäristögeologi Ilkka Haataja sekä Kainuun maakunta-kuntayhtymästä ympäristöterveyden tulosalueen johtaja Päivi Nykänen ja ympäristötarkastaja Pekka Kettunen. Tietoa suojelusuunnitelmaa varten toimittivat yritykset ja julkiset organisaatiot sekä yksityishenkilöt. Pohjaveden suojelusuunnitelmien raportoinnista ja tietojen kokoamisesta vastasi projektin suunnittelija Elli Moilanen. Karttojen tekemisessä apuna oli suunnittelija Heidi Karppinen. 6

7 2. Pohjavedestä ja sen suojelusta 2.1 Pohjaveden muodostuminen ja pohjavesialueet Pohjavesi on maaperän huokosissa ja kallioperän raoissa olevaa vettä. Varsinainen pohjavesivyöhyke on maa- ja kallioperän vedellä kyllästynyt osa. Pohjavettä muodostuu, kun sateen tai pintavesistön kautta vettä joutuu maa- ja kallioperään. Suomessa pohjavesi on parhaiten hyödynnettävissä muinaisen jääkauden sulamisvesitoiminnan muodostamissa geologisissa muodostumissa eli harjuissa, harjudeltoissa ja reunamuodostumissa (Salpausselät). Muinaisen jäätikön alla olevat sulavesijoet lajittelivat ja kasasivat maa-aineksia pitkulaisiksi geologisiksi muodostumiksi, jotka paljastuivat jäätikön perääntymisen jälkeen. Jäätikköjokien päähän, jääjärvien ääreen, syntyi myös deltamaisia maaperämuodostumia. Jäätikköjokien synnyttämien harjujen ja harjudeltojen keski- ja ydinosien maaperä on yleensä hyvin vettä läpäisevää soraa ja hiekkaa. Harjujen reunaosissa maaperässä on yleensä hienon rakeista maata, kuten silttiä tai savea. Pohjavesi on yleensä parhaiten hyödynnettävissä harjun ydinosan hiekka- ja sorakerrostumissa. Pääosa Suomen pohjavesialueista sijaitsee harju- ja deltamuodostumissa, mutta myös muissa geologisissa muodostumissa olevia pohjavesialueita on olemassa. Pohjavesialue määritellään siten, että tietyltä alueelta pohjavesimuodostumasta saa tai voi potentiaalisesti saada vettä yhdyskunnan vedenhankintaa varten. Pohjavesialueet luokitellaan tärkeisiin (I-luokka), soveltuviin (II-luokka) ja muihin (III -luokka) pohjavesialueisiin. Tärkeällä pohjavesialueella tarkoitetaan aluetta, josta nykyisin otetaan vettä yhdyskunnan käyttöön tai josta todennäköisesti otetaan vettä vuoden kuluessa yhdyskunnan vedenhankintaa varten tai alueella on varavedenottamo. II-luokan pohjavesialueella tarkoitetaan aluetta, joka soveltuu hydrogeologisin perustein yhdyskuntien vedenhankintaan, mutta aluetta ei todennäköisesti tulla lähitulevaisuudessa hyödyntämään. III -luokan pohjavesialueet ovat todennäköisesti vedenhankintaan soveltuvia alueita, joiden käyttökelpoisuutta yhdyskuntien vedenhankintaan ei ole tutkittu. Pohjavesialueet rajataan varsinaiseen pohjavesialueeseen ja muodostumisalueeseen. Uloin raja osoittaa sitä aluetta, jolla voi olla vaikutusta muodostuman veden laatuun tai määrään. Yleensä pohjavesialueen uloin raja on karkeasti rajattu. Muodostumisalueen raja taas kertoo sen alueen, missä maaperä pääasiassa hyvin vettä läpäisevää (vähintään hienoa hiekkaa), mutta muodostumisalueeseen voivat kuulua myös kallio- ja moreenialueet, jotka lisäävät veden määrää muodostumassa. 2.2 Pohjaveden virtaus Pohjavesi virtaa muodostumisalueilta kohti purkautumispaikkoja. Pohjavesi voi purkautua esimerkiksi suoalueiden, vesistöiden tai lähteiden kautta. Vedenottamot ovat ihmisen tekemiä pohjaveden purkautumispaikkoja. Joskus vesistöstä päin voi virrata vettä pohjavesivyöhykkeeseen. Pohjaveden virtaussuuntaa voidaan selvittää esimerkiksi mittaamalla pohjavesiputkien pohjaveden korkeutta ja vertaamalla vesipintojen keskinäisiä suhteita. Pohjavesimuodostumassa voi olla pohjaveden pinnan yläpuolelle nousevia kalliokynnyksiä, jotka voivat estää pohjaveden virtauksen tiettyyn suuntaan. Pohjaveden virtausnopeus saadaan selville kertomalla maaperän vedenjohtavuus hydraulisella gradientilla eli vedenpinnan korkeuden erolla eri paikkojen välillä. Käytännössä veden virtausnopeus on suurempi karkeissa maakerroksissa, kuten sorassa ja hiekassa ja hitaampaa hienojakoisissa maalajitteissa kuten siltissä ja savessa. Vedenottaminen ja kuivatustoimet voivat suurentaa virtausnopeutta. Hiekassa virtausnopeus vaihtelee yleensä 0,5-5 metriin vuorokaudessa, ja soralajitteiden lisääntyessä virtausnopeus voi olla 2-15 m/vrk, mutta karkeissa lajitteissa virtausnopeus voi olla jopa 7

8 kymmeniä metrejä vuorokaudessa. Hienojakoisessa maalajissa siltissä pohjavesi virtaa vain alle senttimetristä muutamaan senttimetriin vuorokaudessa. Kuva 1. Yleistys pohjavesialueen rajasta harjuakviferissä (Kuva: Pohjavesialueen kuntakansiot 1995, kuva ympäristöhallinto) 8

9 2.3 Pohjaveden laatu Pohjavesi on yleensä raakana ihmiskäyttöön sopivampaa kuin sadevesi tai pintavesi, koska maan pintakerroksissa ja maaperässä tapahtuu biologisia ja kemiallisia prosesseja, jotka vaikuttavat alapuolisen pohjaveden laatuun. Luonnontilaisilla alueilla pohjavedessä ei esimerkiksi yleensä ole patogeenisiä bakteereja ja näin ollen käytettävän pohjaveden desinfiointi on pääsääntöisesti tarpeetonta. Pohjaveden laatuun vaikuttaa luonnonolosuhteiden lisäksi ihmistoiminta. Alueen kallioperä, maaperä- ja maannosolosuhteet, kasvillisuus ja muu biologinen toiminta vaikuttavat osaltaan pohjaveden laatuun. Pohjaveden laadussa on luonnostaan alueellisia eroja. Kainuun harjumuodostumissa luonnontilainen pohjavesi on yleensä lievästi hapanta ja liuenneiden aineiden määrä sekä veden kovuus ovat alhaisia. Ihmistoiminnan seurauksena pohjaveteen voi päästä sinne luontaisesti kuulumattomia aineita ja tietyissä tapauksissa maaperäkerrokset eivät riitä puhdistamaan maaperään päässeitä haitta-aineita. Pohjaveden laatua heikentäviä aineita voi päästä maaperään ja sitä kautta pohjaveteen esimerkiksi kaatopaikoilta, öljysäiliöistä, maataloustoiminnasta, teollisuudesta, liikenteestä sekä jätevesien käsittelyn yhteydessä. Myös laajamittainen maa-ainesten otto vaikuttaa pohjaveden laatuun, koska pohjavettä suojaavat ja puhdistavat maannoskerrokset ja maakerrokset poistuvat. 9

10 3. Pohjaveden suojeluun liittyvät lait ja säädökset Pohjavettä suojellaan useiden eri lakien ja säädösten avulla. Tärkeimpiä pohjaveden suojelua ohjaavia lakeja ovat ympäristönsuojelulain pohjaveden pilaamiskielto ja vesilain pohjaveden muuttamista koskevat momentit. Pohjaveden suojeluun viitataan myös mm. maa-aineslaissa, ympäristönsuojeluasetuksessa, maatalouteen liittyvissä säädöksissä, maankäyttö- ja rakennuslaissa, terveydensuojelulaissa, kemikaalilainsäädännössä sekä öljyvahinkojen torjuntaan liittyvässä lainsäädännössä. 3.1 Ympäristönsuojelulaki kieltää pohjaveden ja maaperän pilaamisen Ympäristönsuojelulaissa (86/2000) kielletään pohjaveden pilaaminen (1.luku 8 ). Pohjaveden pilaamiskiellon mukaan: Ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että 1) tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua; 2) toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää; tai 3) toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua (pohjaveden pilaamiskielto). Pohjaveden pilaantumiskielto on ehdoton eikä siitä poikkeamiseen voi saada lupaa. Myös maaperän pilaaminen kielletään ympäristönsuojelulaissa (1.luku 7 ). Lain mukaan maahan ei saa jättää tai päästää jätettä tai muuta ainetta taikka organismeja tai mikro-organismeja siten, että seurauksena on maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Mikäli maaperä todetaan pilaantuneeksi, täytyy puhdistustarve arvioida valtioneuvoston antaman asetuksen (214/2007) pohjalta. Ympäristönsuojelulain (5 ) mukaan toiminnan harjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista ja se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle (75 ). Laissa ympäristövahinkojen korvaamisesta (737/1994) säädetään tarkemmin ympäristövahinkojen korvauskäytännöistä. 3.2 Pohjaveden muuttaminen ei ole sallittua ilman aluehallintoviranomaisen lupaa (264/1961) Pohjaveden ottamista ja pohjavesiolosuhteiden muuttamisesta on säädetty vesilaissa, jonka mukaan (18 ) ilman aluehallintoviranomaisen lupaa ei saa käyttää pohjavettä tai ryhtyä pohjaveden ottamista tarkoittavaan toimeen siten, että siitä pohjaveden laadun tai määrän muuttumisen vuoksi voi aiheutua jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaannin vaikeutuminen, tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuuden olennainen vähentyminen tai sen hyväksikäyttämismahdollisuuden muu huonontuminen taikka toisen kiinteistöllä talousveden saannin vaikeutuminen (pohjaveden muuttamiskielto). Kielto koskee myös maa-ainesten ottamista ja muuta toimenpidettä, jos siitä ilmeisesti voi aiheutua edellä mainittu seuraus. 10

11 Aluehallintoviranomainen voi myöntää luvan (9.luku 8 ) pohjaveden muuttamiseen, jos toimenpiteestä saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi. 3.3 Ympäristöluvan vaativat toiminnot Ympäristölupa on haettava toimiin, joista voi aiheutua ympäristön pilaantumista (YSL 4.luku 28 ). Pilaamisen vaaraa aiheuttavat toimet on lueteltu ympäristönsuojeluasetuksen 1 :ssä (169/2000). Asetuksen mukaan myös lueteltuja toimia vähäisempään toimintaan on haettava ympäristölupa, mikäli toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintaan soveltuvalle pohjavesialueelle. Jos pohjavesialueelle haetaan ympäristönsuojelun asetuksen mukaista lupaa, on lupahakemuksessa oltava tiedot maaperän laadusta, pohjaveden muodostumisesta, pohjaveden korkeudesta ja virtauksista, vedenottamoista ja kaivoista, suojatoimenpiteistä sekä vesilain (264/1961) nojalla annetuista suoja-aluemääräyksistä (13 ). Koska ympäristön pilaamisen vaaraa aiheuttavat toiminnot voivat tietyissä tapauksissa olla pohjaveden pilaamiskiellon vastaisia, pohjavesialueelle ei lähtökohtaisesti pidä sijoittaa uusia ympäristönsuojeluasetuksessa 1 mainittuja toimia. 3.4 Vesipuitedirektiivi ja laki vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004) Euroopan vesipuitedirektiivin tarkoituksena on yhtenäistää Euroopan vesiensuojelua. Vesipuitedirektiivillä pyritään muun muassa edistämään kestävää, vesivarojen pitkän ajan suojeluun perustuvaa vedenkäyttöä sekä vähentämään pohjavesien pilaantumista. Suomessa vesipuitedirektiivi on huomioitu erityisesti vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004) koskevassa laissa. Lain perusteella eri vesienhoitoalueille on laadittu vesienhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjelmat, joissa on annettu uusia toimenpide-ehdotuksia myös pohjaveden suojelun kannalta. Matimäen-Mustikkamäen alueelle on pohjavesien toimenpideohjelmassa ehdotettu tehtäväksi pohjavesialueen suojelusuunnitelman päivitys. 3.5 Lämmitysöljysäiliöt ja öljyvahingot Kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksessa öljylämmityslaitteistoista (1211/1995) määrätään laitteistoa koskevat käytännöt muun muassa lupien, valvonnan ja tarkastuksien osalta. Asetuksen mukaan esimerkiksi öljylämmityslaitteiston pitämiseen on saatava lupa turvatekniikan keskukselta, jos polttoöljyn varastointimäärä on suurempi kuin m 3 ja jos polttoöljyn varastointimäärä on m 3. Öljylämmityslaitteistosta on tehtävä ilmoitus myös paloviranomaiselle. Öljysäiliöiden tarkastuksista pohjavesialueella on annettu määräykset kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksissä 344/1983 ja 1199/1995. Päätöksen mukaan pohjavesialueilla olevat öljysäiliöt on tarkistettava ensimmäisen kerran kymmenen vuoden päästä käyttöönotosta. Jokaisessa tarkastuksessa määritellään säiliön luokka, joka määrää seuraavan tarkastusajankohdan tai sen, onko säiliö poistettava kokonaan käytöstä. A-luokkaan kuuluvat hyväkuntoiset säiliöt. Päätöksen mukaan metalliset A-luokan säiliöt on tarkastettava viiden vuoden välein ja muusta materiaalista tehdyt A-luokan säiliöt kymmenen vuoden välein. B -luokan säiliöt on tarkastettava seuraavan kerran kahden vuoden päästä tarkastuksesta, kun taas huonokuntoiset C -luokan säilöt on poistettava käytöstä kuuden kuukauden kuluttua tarkastuksesta, ellei paloviranomainen toisin määrää. Mikäli säiliö huomataan 11

12 tarkastuksessa D-luokan säiliöksi, se on poistettava välittömästi. Määräaikaistarkastuksien pöytäkirjat on toimitettava kunnan palopäällikölle. Vuonna 2009 on säädetty öljyvahinkojen torjuntalaki (1673/2009), jota sovelletaan maa-alueella tapahtuvien öljyvahinkojen sekä Suomen vesialueella ja talousvyöhykkeellä aluksista aiheutuvien öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntaan sekä torjuntaan varautumiseen ja vahinkojen seurausten korjaamiseen. Laissa on määritelty eri viranomaisten tehtävät öljyntorjunnassa. Alueen pelastustoimi vastaa maa-alueen öljyvahinkojen ja alusöljyvahinkojen torjunnasta ja ohjaa öljyvahinkojen torjuntaan varautumista. Pelastusviranomaisella on oltava lain mukaan maaöljyvahinkojen torjuntasuunnitelma. ELY -keskuksen tehtävänä on ohjata ja valvoa öljyvahinkojen torjunnan järjestämistä alueellaan ja vahvistaa pelastustoimen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmat. Tarvittaessa ELY -keskus antaa torjuntaviranomaisille asiantuntija-apua ja mahdollisuuksiensa mukaan muutakin apua öljyvahinkojen torjunnassa. Kunnan viranomaisten tehtävänä on vastata tarvittaessa jälkitorjunnasta. Kunnan eri viranomaisten ja laitosten on myös tarvittaessa osallistuttava öljyvahinkojen torjuntaan. 3.6 Kemikaaleihin liittyvä lainsäädäntö ja asetukset Öljytuotteita ja muita kemikaaleja voi päästä maaperään esimerkiksi kemikaalikuljetuksen yhteydessä sattuvassa onnettomuudessa taikka käytön ja varastoinnin yhteydessä. Kemikaalien käytön, varastoinnin ja kuljetuksen osalta tulee noudattaa seuraavia lakeja, päätöksiä ja asetuksia: -kemikaalilaki (744/1989) -valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) ja valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun asetuksen muuttamisesta (342/2009) -laki vaarallisten aineiden kuljetuksista ja siihen liittyvät asetukset: valtioneuvoston asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä (194/2002) ja liikenne- ja viestintäministeriön asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä (171/2009) -laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005) -asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista (59/1999) -sosiaali- ja terveysministeriön asetus CLP -asetuksen liitteessä VI tarkoitetuista kemikaaleista (5/2010). 3.7 Jätevesien käsittely Vesihuoltolaissa (119/2001) määrätään, että vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella oleva kiinteistö on liitettävä laitoksen vesijohtoon ja viemäriin. Haja-asutusalueella sovelletaan valtioneuvoston asetusta (542/2003) talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla ja tämä on vähimmäisvaatimus myös pohjavesialueella toimiville kiinteistöille. Pohjavesialueella jätevesien käsittelyssä täytyy kuitenkin huomioida pohjaveden pilaamiskielto (YSL 8 ), joten kaikkien kiinteistöjen kohdalla ei asetuksenkaan mukainen jätevesienkäsittely ole välttämättä riittävää. Näin ollen pohjavesialueella jätevedet on suositeltavaa johtaa pois viemäriverkoston kautta. 12

13 3.8 Maa-aineslaki (555/1981) ja asetus (926/2005) Maa-aineksien ottamiseen on haettava lupa, ellei kyseessä ole pienimittakaavainen kotitarveotto. Maa-aineslain mukaan maa-ainesten ottamisesta ei saa aiheutua kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista, huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa, eikä tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen vedenlaadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. Maa-aineksia ei myöskään saa ottaa ilman erityistä syytä vesistön rantavyöhykkeeltä, ellei aluetta ole asemakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa osoitettu tätä tarkoitusta varten. Matinmäen-Mustikkamäen pohjavesialueella on merkitystä vesihuollon kannalta. Mikäli alueelle haetaan ottamislupaa, täytyy Kainuun ELY -keskukselta pyytää asiasta lausunto (perustuu MAL 7 ). 3.9 Nitraattiasetus ja ympäristötukijärjestelmä Valtioneuvoston asetuksella maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000) annetaan määräykset lannan varastoinnista, levityksestä sekä lannoitemääristä. Asetuksen mukaan kotieläinsuojaa ei saa perustaa siten, että siitä voi aiheutua ympäristönsuojelulain 8 :ssä tarkoitettu pohjaveden pilaantumisvaara ja kotieläinten jaloittelualueiden sijoittamisessa ja hoidossa on otettava riittävästi huomioon pinta- ja pohjavesien suojelun tarpeet. Nitraattiasetuksessa kielletään lantapatterin sijoittaminen pohjavesialueelle (4 ). Maataloutta tuetaan erilaisien tukijärjestelmien avulla. Maatalouden ympäritukijärjestelmän yhtenä tavoitteena on vähentää maatalouden ympäristöön kohdistamaa kuormitusta. Esimerkiksi pohjavesialueen peltoviljelyyn tai suojavyöhykkeiden perustamiseen pohjavesialueella on mahdollista tietyin edellytyksin hakea ympäristötukea. Pohjavesialueita koskeva tuki edellyttää yleensä viljelijältä lannoituksen ja maanmuokkauksen rajoittamista (lisää maa- ja metsätalousministeriö 2007). Nykyisen kaltainen tukijärjestelmä perustuu Euroopan yhteisöjen neuvoston asetukseen (EY N:o 1698/2005) Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen. Nykyinen ympäristötukijärjestelmä on laadittu ohjelmakaudelle Maatalouden ympäristötuista ja järjestelmistä voi saada tietoa esimerkiksi Maaseutuvirastosta (tietoa saatavilla internet -osoitteesta ja Kainuun ELY -keskuksen maaseutu- ja energiayksiköstä Vedenottoon liittyvät säädökset Vedenottamot, joista tullaan ottamaan enemmän kuin 250 m 3 vettä, tarvitsevat aluehallintoviranomaisen (ennen viranomainen oli ympäristönsuojeluvirasto ja sitä ennen vesioikeus) luvan (vesilaki 9.luku 7 ). Matinmäen-Mustikkamäen kaikki viisi vedenottamoa ovat saaneet joko vesioikeuden tai ympäristölupaviraston luvan. Lupaehdoissa on määrätty, kuinka paljon vedenottamolta korkeintaan saa pohjavettä ottaa sekä edellytetty, että vedenoton vaikutuksia tarkkaillaan pohjaveden määrällisen tilan osalta. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (461/2000) annetaan määräykset vedenlaadun valvonnasta. Laadun valvontaa varten kunnan terveydensuojeluviranomaisen on tehtävä yhteistyössä talousvettä toimittavan laitoksen kanssa säännöllistä valvontaa varten laitoskohtainen valvontatutkimusohjelma (8 ). Asetuksen mukaan valvontatutkimusohjelma on tarkistettava vähintään viiden vuoden välein ja silloin, kun sitä olosuhteiden muuttumisen takia on pidettävä tarpeellisena. 13

14 4. Suojelusuunnitelma-alue 4.1 Alueen yleiskuvaus Matinmäen-Mustikkamäen pohjavesialue ( ) sijaitsee Kajaanin kaupungin pohjois- ja koillispuolella, linnuntietä noin kahdeksan kilometrin päässä kaupungin keskustasta (Kartta 1). Pohjavesialue kuuluu Pohjois-Pohjanmaan Hailuodosta Pohjois-Karjalaan ulottuvaan pitkittäisharjujaksoon (Kartta 7). Harjujaksoon kuuluvat harjut ovat tavanomaista leveämpiä ja hyvin massiivisia. Matinmäki-Mustikkamäki on laaja pohjavesialue ja sen kokonaispinta-ala on 24,91 km 2. Pohjavesialue on suurimmaksi osaksi metsätalouskäytössä ja sen keskiosassa on Pekonkangas- Salmijärven valtakunnallinen harjujensuojelualue. Pohjavesialueen reunoilla etelä- ja kaakkoisosassa on jonkin verran asutusta ja kesämökkejä, joita on varsinkin suppalampien rantavyöhykkeellä. Tiheintä asutus on Salmijärven kylässä ja pohjavesialueen eteläosassa. Pohjavesialueella harjoitetaan paikoin maataloutta ja varsinkin asutuksen lähellä on runsaasti peltoviljelyksiä. Alueella on useita hevostalleja ja yksi ravirata. Matinmäen-Mustikkamäen yritystoiminta on pienimuotoista, alueella on yksi majoituskeskus ja useita vanhusten palvelutaloja. Pohjaveden suojelua uhkaavia teollisuusalueita tai huoltoasemia pohjavesialueella ei ole. Mustikkamäellä ja Leirinkankaalla on isoja maaainesmonttuja, joista eteläisimmistä otetaan edelleen hiekkaa. Vanhoja maa-ainesten ottopaikkoja on myös Matinmäessä ja alueen koillisosassa. Pohjavesialueen läpi kulkee tiealueita, josta tiheimmin liikennöityjä ovat valtatie 5 ja Sotkamoon päin menevä yhdystie Varsinaisen pohjavesialueen ulkopuolella, mutta saman harjujakson päällä, sijaitsee lentokenttä. 4.2 Alueen geologia ja pohjavesiolosuhteet Kallioperä Kallioperä koostuu pääosin arkeeiseen aikaan syntyneestä gneissistä, johon on työntynyt paikoin mafisia intruusiokiviä. Alanen nimisen lammen kohdalla on pienellä kaistaleella kvartsiittia (Kontinen & Meriläinen 1993). Aivan pohjoisosan kallioperä kuuluu geologisesti kuuluisaan Jormuan ofioliittikompleksiin (Kontinen & Meriläinen 2004), joka on muodostunut vanhasta merenpohjasta. Aivan eteläosassa eli Heterannassa kallioperä on gneissimäistä alkaligraniittia. Alueen länsiosassa on arvioitu olevan liuskekivivyöhykkeitä (Kontinen & Meriläinen 2004). Kontinen (1992) on laatinut ruhjevyöhyketulkinnan, joka perustuu matalalentogeofysikaaliseen aineistoon. Pohjavesialueen poikki menee useita kallioperän ruhjevyöhykkeitä pohjois-etelä ja lounaskaakkosuunnassa. Yksi vahva ruhje kulkee aivan Matinmäen ottamon läheltä (Kartta 3). Mustikkamäen lähellä olevien lampien suunnassa on vahva ruhjevyöhyke, joka ulottuu Hannusrannan ottamon läheisyyteen saakka. Yksi vahva ruhje kulkee läheltä Heterannan ottamoa. Alueen kallioperän pinta on tutkituilta osin epätasainen (Kääntee & Valtanen 1991, Kainuun vesi- ja ympäristöpiiri 1991, Kainuun ympäristökeskus 2005). Valtaosin kallion pinta on syvällä ja pohjaveden pinnan alapuolella. Kallioperän kynnyskohdilla kallion pinta on pohjaveden pinnan yläpuolella ja näin kallio voi estää kokonaan tai osittain pohjaveden virtauksen tiettyyn suuntaan. Painovoimatutkimusten (Kainuun ympäristökeskus 2005) ja kevytporakairausten (Kainuun ympäristökeskus 2004) perusteella tällainen kallionkynnys on Mustikkamäellä ainakin Salmijärven ja Sivoslammen välissä. Pe- 14

15 konharjuun tehtyjen seismisten luotausten (Kainuun vesi- ja ympäristöpiiri 1991) mukaan alueen keskiosan Kapeatharjun kohdalla kallio ( m N 60 ) nousee pohjaveden pinnan yläpuolelle ja myös Kettusärkillä on tulkittu kallion nousevan kahdesta kohdasta lähelle pohjaveden pintaa tai sen yläpuolelle. Kairauksien (Kainuun vesipiirin vesitoimisto 1975) mukaan pohjavesialueen etelärajalla Lankisensuon ja Orimäen lähettyvillä kallioperä on vain muutamia metrejä maanpinnan alapuolella. Matinmäessä kallion pinta on näkyvissä sekä Matinmäen ottamon länsipuolella, että ottamon itäpuolen soramontuissa. Vaikka kalliokynnyksiä on paikannettu useita, Matinmäki-Mustikkamäki -alueen on kuitenkin tulkittu olevan geologisesti melko yhtenäinen pohjavesimuodostuma (Kajaanin kaupunki 1992) Maaperä ja sen synty Matinmäen-Mustikkamäen maaperä on muodostunut jääkauden sulamisvesitoiminnan seurauksena. Harjun topografian perusteella on arvioitu, että Leirikankaalta Matinmäkeen asti maa-ainekset kerrostuivat jäätikössä olevaan kapeaan lahteen ja matalaan veteen (Kemiläinen 1989). Harjun sulavesitunneli kulki Syvänmäen ja Häikiönvaaran välistä Kuluntalahdelle saakka. Jäätiköstä irtosi jäälohkareita maa-aineksen sekaan ja sulaessaan ne muodostivat kuoppaisen maaston. Harjun lievealueet ja Heteranta ovat jääneet muinaisen meren alapuolelle, ylin ranta on sijainnut eri tulkintojen pohjalta noin korkeustasolla N 60 (mm. Sauramo 1926, Kemiläinen 1982). Merenpinnan alapuolelle jääneet alueet erottuvat muusta harjusta tasaisemman pinnanmuodon perusteella. Pohjaveden muodostumisalueen reunoilla on myös näkyvissä rantavalleja (Kemiläinen 1989). Mannerjäätikön vetäytymisen jälkeen tuuli kulutti ja kasasi hiekkakerroksia. Vallitseva tuulen suunta oli itä ja dyynimuodostumia on nähtävissä muun muassa Syvälehdon ympäristössä ja Sivoslammen läheisyydessä. Matinmäen-Mustikkamäen maaperä koostuu suurimmalta osin hienosta ja keskikarkeasta hiekasta. Karkeaa soraa ja hiekkaa on tavattu Mustikkamäen ydinosassa kapealla alueella (Kainuun vesi- ja ympäristöpiiri 1991, Kainuun ympäristökeskus 2004) ja Matinmäen ottamon läheisyydestä (Kajaanin maalaiskunta 1970). Karkeat sorakerrokset ovat todennäköisesti kerrostuneet ruhjevyöhykkeisiin. Hienohiekkavaltaista maa-ainesta on tavattu varsinkin Matinmäellä (peruskartan Hyvänmäellä) ja Hannusrannassa (Saarelainen 1999). Varsinkin muodostumisalueen reunoilla eli harjun lievealueilla maa-aines on pääasiassa hienoa hiekkaa ja silttiä (maaperäkartta 1: , Kainuun ELY -keskus 2010, Kainuun ympäristökeskus 2009). Mustikkamäen pohjavesilampien itäpuolella ja muodostuman eteläosassa on runsaasti peltoja, jotka viittaavat viljelyyn sopivaan hienorakeiseen pintamaalajiin. Matinmäen-Mustikkamäen alueella on tyypillistä, että maaperäkerrokset ovat yleensä erittäin paksuja. 15

16 Kuva 2. Kajaanin pohjoispuolen maaperän yleistys ja tärkeät pohjavesialueet. Matinmäki-Mustikkamäki on kuvassa näkyvistä pohjavesialueista itäisin ja se kuuluu samaan harjujaksoon kuin lännempänä olevat Koutaniemen ja Ärjän -saaren pohjavesialue. 16

17 Kuva 3. Matinmäen-Mustikkamäen alueelle tyypillistä, paksuja hiekkavaltaisia maakerroksia vanhalla Mustikkamäen maa-ainesten ottopaikalla Hydrogeologiset olosuhteet Matinmäki-Mustikkamäki on hydrogeologialtaan antikliininen eli pohjavettä ulospäin purkava muodostuma. Topografialtaan alue on suotuisa pohjaveden muodostumiselle, koska alueella on runsaasti korkeita harjanteita ja suppakuoppia, jotka edistävät pohjaveden imeytymistä maaperään. Pohjavesialueen kokonaisantoisuuden on arvioitu olevan muodostumisalueen pinta-alan perusteella enimmillään m 3 /d. Alueelta hyödynnettävissä oleva vesimäärä on todennäköisesti tätä pienempi ja kaikkia alueita ei voi saada vedenhankintakäyttöön. Alueen päävedenjakaja sijaitsee Pekonmäen alueella, josta vettä virtaa eri puolille pohjavesialuetta eli Hannusrantaan Mustikkamäkeen ja todennäköisesti myös Matinmäkeen päin. Mustikkamäellä pohjaveden päävirtaussuunta on kohti Leirinkangasta, josta pohjaveden pinta laskee kohti Kuluntalahtea ja Heterannan ottamoa. Pohjavesialueen reunoilla itäosassa, Syvälammen ja Luistinlammen välistä, kulkee vedenjakajavyöhyke, jonka itäpuolella vesi virtaa pääasiassa muodostumasta poispäin (Kajaanin kaupunki 1992, Kainuun ELY-keskus 2010). Pohjavesilampien pinta on monin paikoin korkeammalla kuin ympäröivien alueiden pohjavesipinta, joten on todennäköistä, että ainakin osasta lammista vettä imeytyy pohjavesimuodostumaan. Toisaalta on todennäköistä, että lampiin myös purkautuu pohjavettä ja näin useimmat lammista ovat hydrologisessa yhteydessä muuhun pohjavesimuodostumaan. Harjun keskiosissa hiekkapatjat ovat paikoin kymmeniä metrejä paksuja pohjaveden pinnan sekä ylä- että alapuolella. Mustikkamäen ja Leirinkankaan alueella maa-ainesten oton vuoksi pohjavesipinnan yläpuoliset maakerrokset ovat joissakin kohdissa ohentuneet huomattavasti, mutta pääasiassa pohjaveden pinnan yläpuoliset maa-ainekset ovat vähintään viisi metriä paksuja. Kairauksi- 17

18 en ja painovoimamittauksien perusteella Mustikkamäeltä Leirinkankaalle ulottuvalla alueella maaperässä olevan pohjavesikerroksen paksuus on syvimmillään yli 30 metriä, vaikka Mustikkamäen soramontulla on alue, jossa kallionpinta nousee pohjavesikerroksen yläpuolelle (Kainuun ympäristökeskus 2004, Kainuun ympäristökeskus 2005). Alueen pohjavesiputkien havainnot ja painovoimamittaukset viittaavat kuitenkin siihen, että kallionkynnys ei ainakaan kokonaan estä pohjaveden virtausta Mustikkamäeltä Heterantaan päin. Pohjavesialueen eteläosassa, Heterannassa, pohjavesikerroksen päällä olevien hienojakoisten, pääasiassa silttiä ja hienoa hiekkaa olevien maakerroksen paksuus vaihtelee 6-20 metriin, mutta Heterannan hiekkatörmän alapuolella, aivan Nuasjärven rannassa, pohjavesipinta on lähellä maanpintaa. Pohjavesikerros on alueen eteläosaan tehtyjen pohjavesitutkimusten mukaan muutamia kymmeniä metrejä paksu. (Kajaanin kaupunki 1992). Hannusrannassa maalaji on hiekkaa, hienoa hiekkaa ja silttiä. Harjuaineksen alla on moreenikerros. Pinnankorkeustietojen perusteella pohjavesi virtaa ottamolle Pekonmäeltä, Joutenlammelta ja Pekonlammelta päin. Hannusrannan ottamon läheisyydessä pohjaveden pinta on maanpinnasta 0,5-6 metrin syvyydellä, mutta paikoin hiekkakerroksia saattaa olla vesipinnan päällä paksummin. Hannusrannalla irtomaakerroksissa olevan pohjavesikerroksen paksuus vaihtelee kairausten mukaan noin 7-20 metriin. (Kainuun vesipiirin vesitoimisto 1976) Pohjavesialueen länsiosassa, Matinmäellä, pohjaveden pinnan yläpuoliset maakerrokset vaihtelevat muutamista metreistä kymmeniin metreihin. Alueella muodostumisalueen raja on todennäköisesti hieman lännempänä kuin aiemmin on arvioitu, koska vedenotto vaikuttaa muodostumisalueen ulkopuolisen havaintoputken kohdalla pinnankorkeusvaihteluihin. Matinmäen alueella pohjaveden virtaukseen voi vaikuttaa alueella oleva kallionkynnys ja toisaalta ottamon lähellä oleva pohjoiseteläsuuntainen ruhjevyöhyke. Kallionkynnys voi muuttaa harjun ydinalueelta tulevan pohjaveden virtausta. Pohjavettä virtaa todennäköisesti ottamolle etelästä ja pohjoisesta päin ruhjetta pitkin. Matinmäen länsipuolella harjumuodostuma jatkuu kohti Paltaniemen kyläkeskusta. Pohjavesialueen länsipuolella, lentokentän kohdalla, pohjaveden päävirtaussuunta on kohti Oulujärveä (Ilmailulaitos 1993) Pohjavedenotto Pohjavesialueella on tällä hetkellä viisi vedenottamoa ja vedenotto jakaantuu ympäri pohjavesialuetta. Eniten vettä otetaan nykyisin Heterannasta ja Matinmäestä, mutta myös muut ottamot ovat vesihuollon kannalta merkittäviä. Ottamoilta otetaan nykyisin noin puolet siitä vesimäärästä, joka alueella arvioidaan kokonaisuudessaan muodostuvan. Matinmäen ottamo on pitkäaikaisin pohjavedenottopaikka ja sinne on myönnetty ottolupa vuonna Laajamittainen vedenotto alueella alkoi 1986 vuoden loppupuolella, jolloin käynnistyi Salmijärven, Matinmäen ja Hannusrannan ottamoiden toiminta. Heterannassa pohjavedenotto aloitettiin lokakuussa 1996 ja toinen vedenottopiste Heterannassa otettiin käyttöön vuonna Nykyisin kaikilta vedenottamoilta otetaan vettä selvästi vähemmän kuin vedenottamoiden luvissa on sallittu. Lisäksi pohjaveden ottomäärät ovat olleet hieman laskussa 2000-luvulla. 18

19 Taulukko 1. Luvan mukainen vedenotto Luvassa sallittu ottomäärä vuorokautta kohti kuukausi- tai vuosikeskiarvona* laskettuna. Keskimääräinen vedenotto vuorokaudessa vuosina (m 3 /vrk) Viimeisin voimassa oleva lupa Hannusranta 1800 m 3 /vrk 873 PSVO nro 55/90/2 Dnro 157/89/2. Salmijärvi Mustikkamäki 1400 m 3 /vrk, kun Juntulanlammenpinta < 153,6 (N43) tai Salmijärven pinta <153,5. Muulloin vettä saa ottaa 1700 m 3 /vrk m 3 /vrk, kun Juntulanlammenpinta < 153,6 (N43) tai Salmijärven pinta <153,5. Muulloin vettä saa ottaa 1700 m 3 /vrk 326 PSVO nro 55/90/2 Dnro 157/89/2 PSVO lupa nro 55/90/2 Dnro 157/89/2 Matinmäki 3000 m 3 /vrk 1597 PSVO lupa nro 1/93/2 Dnro 124/92/2 Heteranta 5000 m 3 /vrk*, lyhytaikaisessa pumppauksessa ottomäärä ei saa ylittää 6000 m 3 /vrk 2765 PSY nro 59/00/2 Dnro 67/00/ m 3 /vrk Hannusranta Salmijärvi Mustikkamäki Matinmäki Heteranta Kuva 4. Pohjavedenotto vuorokaudessa kuukausikeskiarvona laskettuna Matinmäen-Mustikkamäen vedenottamoilla vuosina

20 Ottamoiden ympärillä olevat suoja-alueet Matimäen-Mustikkamäen alueella olevat vedenottamot Heterannan toista ottopaikkaa lukuun ottamatta aidattu ja ottamo-alueella ei sallita muuta kuin vedenottoon liittyvää toimintaa, ellei se liity pohjavesialueen kunnostukseen tähtäävään maankäyttöön tai siistimiseen. Aluehallintovirasto (entinen ympäristönsuojeluvirasto ja sitä ennen vesioikeus) voi vesilain 9.luvun 20 nojalla määrätä vedenottamon ympärillä olevan alueen vedenottamon suoja-alueeksi. Suojaaluetta voidaan anoa vedenottamista varten tarvittavan luvan yhteydessä tai myöhemmin erillisellä hakemuksella. Matinmäen-Mustikkamäen alueelle on oikeusvaikutteiset suojavyöhykkeet määrätty vain Matinmäen ottamon ympärille. Suoja-aluemääräykset ovat yleensä pohjaveden pilaamiskieltoa yksityiskohtaisempia. Kaukosuojavyöhykkeellä tarkoitetaan sitä osaa pohjavesialueesta, josta pohjavettä pääasiallisesti virtaa ottamolle. Lähisuojavyöhykkeellä tarkoitetaan aivan ottamon välittömässä läheisyydessä olevaa aluetta. Nykyisin osa entisen vesioikeuden suoja-aluetta koskevista määräyksistä tulkittaisiin nykytietämyksen mukaan liian lieviksi pohjaveden pilaantumisen estämisen kannalta. Esimerkiksi soran ja hiekan ottoa ei juuri missään pohjaveden ottamon läheisyydessä saa ulottaa 1-2 metrin päähän pohjavesikerroksesta, mikä voisi olla sallittua pelkkien suoja-aluemääräyksien perusteella. Matinmäen vesioikeudellinen suoja-alue (P-SVEO 42/75/II), tunnus 1134 Pohjois-Suomen vesioikeus on määrännyt 1975 Matinmäen eli toiselta nimeltään Uudenkylän ottamolle lähi- ja kaukosuojavyöhykkeet. (Kartta 3) Edellä mainitun päätöksen mukaan lähisuojavyöhykkeellä on noudatettava seuraavia määräyksiä (pykälät 1 ja 5 on annettu Pohjois-Suomen vesioikeuden P-SVEO 97/76/I päätöksessä): Milloin soran, hiekan tai muun maa-aineksen otto taikka maaleikkaus ulotetaan kahta metriä lähemmäs pohjaveden ylintä pintaa, on toimenpide suoritettava erityistä varovaisuutta noudattaen huomioon ottaen, mitä vesilain 1 luvun 22 :ssä on säädetty. Edellä mainittuun toimenpiteeseen, mikäli siitä ilmeisesti aiheutuu vesilain 1 luvun 19 :n momentissa tarkoitettu seuraus, ei saa ryhtyä ilman vesioikeuden lupaa. Alueella ei saa myöskään ilman vesioikeuden lupaa rakentaa teollisuuslaitoksia, asuinrakennuksia, karjasuojia, rehusäiliöitä, bensiiniasemia, huoltoasemia eikä autokorjaamoita. Alueella ei saa pitää öljytuotteiden, tiesuolojen, myrkkyjen, fenolipitoisten aineiden ynnä muiden sentapaisten aineiden varastoja ja säiliöitä. Alueella oleva muuntaja on hakijan toimesta suojattava siten, etteivät mahdollisten vaurioiden sattuessa muuntajaöljyt pääse imeytymään pohjaveteen. Liikuttaessa alueella autolla, traktorilla, työkoneella tai muulla moottoriajoneuvolla on noudatettava erityistä varovaisuutta ja huolehdittava siitä, ettei öljyä, rasvaa tai muita pohjavettä pilaavia aineita pääse pohjaveteen. Alueella ei saa käyttää suoloja, pölynsidonta- ja lumensulatusaineena, leiriytyä, käyttää lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita runsaammin kuin tarve vaatii, rakentaa jäteveden puhdistamoa, sadettaa eikä imeyttää jätevesiä maahan eikä myöskään perustaa kaatopaikkoja eikä hautausmaita. Vesioikeuden päätöksen (P-SVEO 42/75/II) mukaan kaukosuojavyöhykkeellä on noudatettava seuraavia päätöksiä (1 Pohjois-Suomen vesioikeuden P-SVEO 97/76/I antama, alkuperäisestä muutettu). 20 Soraa, hiekkaa tai muuta maa-ainesta otettaessa taikka suoritettaessa maaleikkauksia on, mikäli soraa, hiekkaa tai muuta maata otetaan tai maaleikkaus suoritetaan lähem-

21 mäksi yhtä metriä pohjaveden pintaa, noudatettava erityistä varovaisuutta ja huomioon otettava, mitä vesilain 1 luvun 22 :ssä on säädetty. Mikäli mainitunkaltaisesta toimenpiteestä ilmeisesti aiheutuu vesialain 1 luvun 18 momentissa tarkoitettu seuraus, on toimenpiteeseen haettava vesioikeuden lupa. Alueelle ei saa ilman vesioikeuden lupaa rakentaa vesiensuojelusta koskevista ennakkotoimenpiteistä huhtikuun 6 päivänä 1965 annetussa asetuksessa, siten kuin se on muutettu kesäkuun 26 päivänä 1970, mainittuja eikä 3 päivänä lokakuuta 1969 annetussa myrkkyasetuksessa mainittuja toisen luokan myrkkyjä käyttäviä tehtaita ja laitoksia ja niiden varastoja. Alueelle ei saa ilman vesioikeuden lupaa rakentaa bensiiniasemia, bensiini- tai öljyvarastoja, yli 10 kuutiometrin suuruisia polttoainesäiliöitä, huoltoasemia tai autokorjaamoita eikä jäteveden puhdistamoja. Alueelle ei saa sadettaa jätevesiä eikä imeyttää niitä maahan, perustaa kaatopaikkoja eikä hautausmaita. Alueelle ei myöskään saa pitää öljytuotteiden, tiesuolojen, myrkkyjen tuholaistorjunta-aineiden, fenolipitoisten aineiden ynnä muiden sentapaisten aineiden varastoja ja säiliöitä suorittamatta sellaisia toimenpiteitä, joilla vesien pilaantuminen ehkäistään. Suoja-alueilla ei saa rakentaa lämmitysöljysäiliöitä suojaamatta niitä niin, ettei öljy säiliön rikkoontuessa tai säiliötä täytettäessä pääse maaperään ja sitä kautta pilaamaan pohjavettä. Suoja-alueella olevat käytöstä poistetut sako- ja jätevesikaivot on hakijan toimesta ja kustannuksella tehtävä vaarattomiksi. Arvioidut suojavyöhykkeet Mustikkamäen, Hannusrannan, Salmijärven ja Heterannan ottamoille Muille ottamoille ei ole määrätty vesioikeuden taikka aluehallintoviranomaisen taholta oikeudellisia lähi- ja kaukosuojavyöhykkeitä, mutta niille on määritelty arvioidut lähisuojavyöhykkeet (Kartat 4-5), on määrätty hydrogeologiseen arvioon perustuvan pohjaveden viipymän perusteella niin, että pohjaveden virtausaika lähisuojavyöhykkeen rajalta vedenottamolle on arvioitu olevan vähintään 50 päivää Pohjaveden riittävyys ja laatu Pohjaveden määrän tarkkailu Matinmäen-Mustikkamäen pohjaveden pinnankorkeuden tarkkailu on ollut hyvin kattavaa. Kajaanin kaupunki on tehnyt Hannusrannan, Mustikkamäen, Salmijärven ja Matinmäen pohjavedenottamoille tarkkailuohjelman, jonka Kainuun vesi- ja ympäristöpiiri on hyväksynyt vuonna 1988 (Kajaanin kaupunki 1989). Tähän tarkkailuohjelmaan on otettu alun perin 37 seurantakohdetta, joista osa on avoveden tarkkailupisteitä ja osa pohjavesiputkia. Nykyisin tarkkailuohjelman seurannasta on jäänyt pois osa tarkkailuputkista, mutta toisaalta lisäpisteenä on ryhdytty tarkkailemaan Ahvenlammen pintaa. Heterannalle ottamolle on ollut oma tarkkailuohjelmansa, jonka Kainuun ympäristökeskus on hyväksynyt vuonna Heterannan pohjaveden korkeutta on tarkkailtu useista kaivoista sekä havaintoputkista. Pohjavesialueen seurantaohjelmassa mitattujen vedenpinnan korkeuksissa näkyvät paitsi viimevuosien säätilan vaikutus, mutta myös vedenoton määrän muutokset. Matinmäen-Mustikkamäen alueella pohjaveden pinta laski paljon vuosina , jolloin Suomessa oli poikkeuksellisen kuivaa (Kuva 5). 21

22 , , , ,5 152 tammikuu 1985 tammikuu 1986 tammikuu 1987 tammikuu 1988 tammikuu 1989 tammikuu 1990 tammikuu 1991 tammikuu 1992 tammikuu 1993 tammikuu 1994 tammikuu 1995 tammikuu 1996 tammikuu 1997 tammikuu 1998 tammikuu 1999 tammikuu 2000 tammikuu 2001 tammikuu 2002 tammikuu 2003 tammikuu 2004 tammikuu 2005 tammikuu 2006 tammikuu 2007 tammikuu 2008 tammikuu 2009 tammikuu 2010 HP 10 HP 19 HP 23 SALMIJÄRVI 3 Kuva 5. Pohjaveden korkeuden muutoksia Mustikkamäen havaintoputkissa ja Salmijärvessä. Kuvassa näkyvät kuivien vuosien vaikutukset pohjaveden korkeuteen. Seurantaohjelmiin perustuvien tuloksien mukaan vedenoton alkuvuosina pohjavedenotto Salmijärven ja Mustikkamäen ottamoilla alensi reilusti lähellä olevien Juntulanlammen, Salmijärven ja Syvälammen pintoja. Myöhemmin vedenottoa on vähennetty alkuperäiseen ottotasoon nähden ja viime vuosina vesipinnan korkeuksien lasku on tasaantunut ja esimerkiksi Juntulanlammen vedenpinta on ollut nousussa. Tästä voidaan päätellä, että nykyinen vedenottomäärä (vuosien ottomäärä) on ainakin nykyisiin ilmasto-olosuhteisiin nähden tasapainossa alueella muodostuvaan vesimäärään nähden. Kuivina vuosina alueen vedenottomäärän rajoittaminen nykyisestä tasosta voi olla suositeltavaa Mustikkamäen ja Salmijärven ottamoilla, jotta lampien vesitasapaino ei muutu. Vedenoton vaikutuksesta pohjaveden korkeustaso on muuttunut ottamoiden ympärillä niiden perustamisen jälkeen, mutta useimpien kaivojen läheisyydessä pohjaveden korkeuden lasku on myöhemmin tasaantunut. Pinnankorkeusseurannan perusteella Hannusrannan, Heterannan ja Matinmäen ottamoiden lähialueilla muodostuvan veden määrä on tasapainossa pohjaveden ottomäärään nähden. Pohjaveden laatu Pohjaveden laatua seurataan jatkuvasti ottamoilta ja vesijohtoverkostosta. Kajaanissa valvontatutkimusohjelma päivitetään nykyisin 1-2 vuoden välein. Matinmäen-Mustikkamäen pohjaveden laatua on tutkittu myös alueen pohjavesitutkimusten yhteydessä. Lisäksi Kainuun ympäristökeskus on tutkinut kaikkien vedenottamoiden laatua erillisillä tutkimuksilla vuosina Pohjavedenottamoilla veden mikrobiologinen laatu on tutkituilta osin hyvä, eikä ottamoilla ole esiintynyt ulosteperäistä Escherichia coli -bakteeria. Ajoittain ottamoilla on esiintynyt heterotrofisia bakteereja, joita esiintyy vedenottamoilla normaalistikin jonkin verran. Heterotrofisten pesäkkeiden lukumäärä kertoo vesilaitoksen rakenteesta, kunnosta, veden ravinteiden määrästä, vedenlämpötilasta ja viipymästä. Mikäli pesäkkeiden määrä on toistuvasti korkea (yli 100 kpl/ml) on vedenottamolla syytä tehdä kunnostustoimenpiteitä(vesi- ja viemärilaitosyhdistys 2000). 22

23 Matinmäen-Mustikkamäen alueen ottamoiden vesi on pääosin happipitoista, mutta Heterannassa happipitoisuus on ollut hieman pienempi kuin muualla. Pohjaveden happipitoisuus vaikuttaa raudan ja mangaanin määrään. Raudan ja mangaanin aiheuttamat haitat ovat pääosin esteettisiä maku- ja hajuhaittoja. Raudan määrä kaikilla ottamoilla on yleensä ollut pieni. Mangaanin raja-arvo laatusuositusten osalta on 50 µg/l ja raudan 200 µg/l. Jo pienet 20 µg/l mangaanipitoisuudet voivat synnyttää kerrostumia vedenjakelulaitteisiin luvun alussa Heterannan ottamon vedessä on esiintynyt mangaania tavanomaista enemmän, mutta toisen Heterannan ottamon perustamisen jälkeen mangaanin määrä on ollut vähäinen. Mustikkamäen ja Salmijärven ottamoilla pohjavesialueen ph on lähellä neutraalia, Hannusrannassa ja Matinmäellä lievästi hapan. Heterannan vesi uuden kaivon kohdalla on jopa hieman emäksistä, mikä on erikoista, koska Kainuussa pohjavedet ovat yleensä happamia ph:n ollessa 6-7. Hapan pohjavesi edellyttää yleensä alkalointia vedenjakelulaitteiden syöpymisen estämiseksi. Matinmäen- Mustikkamäen pohjavesialueella ainoastaan Matinmäen ottamon vettä alkaloidaan kalkkikivialkaloinnilla. Sähkönjohtavuus kuvaa veteen liuenneiden mineraalisuolojen kokonaismäärää. Sähkönjohtavuuden laatusuositus on talousvedessä 250 ms/m. Maa-ainesten otto voi lisätä liuenneiden suolojen määrää, mikä nostaa sähkönjohtavuutta. Matinmäen-Mustikkamäen alueella kaikilla vedenottamoilla sähkönjohtavuus on alle laatusuositusten ja suurimmillaan se on Mustikkamäen ja Heterannan ottamoilla (max. 12,6 mg/l). Mustikkamäellä vedenottamolla sähkönjohtavuus on 2000-luvulla ollut suurempi kuin 1970-luvulla ja 1990-luvulla. Hannusrannalla, missä maa-ainesten ottoa ja muuta ihmistoimintaa on vähän, on sähkönjohtavuuskin pienin. Typenyhdisteiden, kuten nitraatin, nitriitin ja ammoniumin kohonnut määrä voi kertoa jätevesien vaikutuksesta ja lannoituksesta. Matinmäen-Mustikkamäen pohjavesialueen ottamoilla nitraatin määrä on hyvin pieni; yleensä alle 1 mg/l. Heterannan ottamolla nitraatin määrä on hieman suurempi kuin muilla ottamoilla ja se on vaihdellut 1-2,8 mg/l. Talousveden laatuvaatimus on nitraatin osalta 50 mg/l, mutta mikäli nitraatin määrä on kohoamassa seurannan perusteella, on selvitettävä onko pohjavesi pilaantumassa (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys 2001). Ammoniumin ja nitriitin määrät ottamoilla ovat olleet erittäin pieniä ja ne ovat alittaneet reilusti talousveden laatuvaatimukset. Tiesuolaus ja jätevedet voivat lisätä pohjaveden kloridipitoisuutta. Kloridin talousveden laatusuositus makukynnyksen osalta on 250 mg/l, mutta korroosio-ongelmien vuoksi kloridipitoisuuden pitäisi olla alle 25 mg/l. Pohjavesialueella kloridipitoisuus on ollut pääsääntöisesti viime vuosina eri ottamoilla muutaman milligramman luokkaa eli kloridin määrä on ollut hyvin pieni. Heterannassa kloridipitoisuus on muutamina vuosina noussut muutamaa milligrammaa korkeammalle ja enimmillään kloridin määrä on ollut 9,2 mg/l. Syy kloridin määrän ajoittaiseen nousuun johtunee lähellä olevien teiden suolauksesta. Suomen ympäristökeskus on tutkinut Heterannan ja Mustikkamäen ottamoilta torjunta-ainejäämien pitoisuuksia (Heterannasta vuosina 2005 ja 2008, Mustikkamäeltä vuonna 2008). Mustikkamäen ottamolla ei ollut torjunta-aineita. Heterannan ottamon osalta todettiin molempina tutkimusvuosina, että ottamon vedessä on rikkakasvien ja vesakontorjuntaan käytettyä atratsiinia alle määritysrajan <0,005 µg/l. Nykyisin atratsiinia ei enää käytetä torjunta-aineena. Matinmäen-Mustikkamäen alueen ottamoiden raakavedestä on tutkittu vuonna 2003 kertaluontoisesti 33 alkuainetta, kuten kadmium, lyijy, kromi ja elohopea. Vedessä olevat alkuainemäärät olivat hyvin pieniä ja ne alittivat talousveden laatuvaatimukset ja suositukset niiden alkuaineiden osalta, joille suositukset ja vaatimukset on määritelty. Vuonna 2005 alueen ottamoilta on tutkittu radonpitoisuus, joka oli < 50 Bq/l eli radonpitoisuus alittaa talousveden laatusuosituksen (401/2001). 23