POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA

Transkriptio

1 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro KEMIJÄRVEN KAUPUNKI POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA VUOSTIMO KOSTAMONPALO LAUTASALMI KIRPPAKANGAS

2 KEMIJÄRVEN KAUPUNKI POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Copyright Ahma ympäristö Oy Katriina Keskitalo, FM Jari Hietala, DI Aki Nurkkala, ins. (AMK) Sisällysluettelo: YHTEENVETO... III 1 JOHDANTO POHJAVESIALUETTA KOSKEVAT KÄSITTEET SUOJELUSUUNNITELMAN TAVOITTEET YLEISTÄ POHJAVEDESTÄ POHJAVEDEN SUOJELUA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ YMPÄRISTÖNSUOJELULAKI VESILAKI MAA-AINESLAKI ÖLJYSÄILIÖITÄ KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ KAIVANNAISTEOLLISUUDEN JÄTEHUOLTOA KOSKEVA DIREKTIIVI TALOUSJÄTEVESIEN KÄSITTELY HAJA-ASUTUSALUEILLA VESIENHOITOLAKI JA ASETUS NITRAATTIASETUS YMPÄRISTÖNSUOJELUMÄÄRÄYKSET POHJAVESIALUEIDEN HYDROGEOLOGISET OLOSUHTEET JA VEDENOTTO VUOSTIMO KOSTAMONPALO LAUTASALMI KIRPPAKANGAS A POHJAVESILLE RISKIÄ AIHEUTTAVAT TOIMINNOT JA TOIMENPIDESUOSITUKSET ASUTUS Öljysäiliöt Öljysäiliöt suunnitelma-alueella Toimenpidesuositukset Maalämpö Maalämpöjärjestelmät suunnitelma-alueella Toimenpidesuositukset Jätevedet Jätevesien johtaminen suunnitelma-alueella Toimenpidesuositukset LIIKENNE JA TIENPITO Liikenne ja tienpito suunnitelma-alueella Toimenpidesuositukset HAUTAUSMAAT Hautausmaat suunnitelma-alueella Toimenpidesuositukset YRITYSTOIMINTA... 19

3 7.4.1 Yritystoiminta suunnitelma-alueella Toimenpidesuositukset MAA-AINESTENOTTO Maa-ainestenotto suunnitelma-alueella Toimenpidesuositukset MAA- JA METSÄTALOUS Maa- ja metsätalous suunnitelma-alueella Toimenpidesuositukset MUUNTAMOT Muuntamot suunnitelma-alueella Toimenpidesuositukset PILAANTUNEET TAI MAHDOLLISESTI PILAANTUNEET MAA-ALUEET Pilaantuneet tai mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet suunnitelma-alueella Toimenpidesuositukset ENNAKOIVA POHJAVEDEN SUOJELU KAAVOITUS JA MAAKÄYTÖN OHJAUS KAAVATILANNE SUUNNITELMA-ALUEELLA POHJAVESIALUEIDEN RISKIKOHTEET JA RISKIEN VÄHENTÄMINEN VUOSTIMO KOSTAMONPALO LAUTASALMI KIRPPAKANGAS SUOJELUSUUNNITELMAN TOTEUTTAMINEN JA SEURANTA VIITTEET Liitekartat: Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Pohjavesialueiden sijaintikartta Vuostimon pohjavesialueen hydrogeologinen kartta ja riskitekijät Kostamonpalon pohjavesialueen hydrogeologinen kartta ja riskitekijät Lautasalmen pohjavesialueen hydrogeologinen kartta ja riskitekijät Kirppakankaan pohjavesialueen hydrogeologinen kartta ja riskitekijät

4 YHTEENVETO Kemijärven kaupunki käynnisti alkusyksyllä 2014 työn pohjaveden suojelusuunnitelman laatimiseksi Vuostimon, Kostamonpalon, Lautasalmen ja Kirppakankaan pohjavesialueille. Kaikki suunnitelmaan sisältyvät alueet ovat yhdyskunnan vedenhankinnalle tärkeitä alueita, ja niillä on käytössä olevat vedenottamot. Suojelusuunnitelmassa selvitettiin kohdealueiden hydrogeologisia oloja aiempien tutkimusten ja maastokäyntien perusteella, määritettiin vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeet, kartoitettiin pohjaveden riskitekijät kohdealueilta sekä annettiin toimenpidesuosituksia pohjaveden suojelun varmistamiseksi. Suunnitelman laadinnassa on sovellettu olemassa olevaa lainsäädäntöä, kaupungin ympäristönsuojelu- ja rakennusmääräyksiä sekä pohjaveden suojelun kannalta hyväksi havaittuja käytäntöjä. Suojelusuunnitelman tarkoituksena on vaikuttaa maankäytön suunnitteluun, lupamääräysten muutoksiin ja lupakäsittelyyn, ja näin edistää pohjaveden suojelua. Pohjaveden suojelusuunnitelma on itse luonteeltaan ohjeellinen, eikä sillä ole suoria oikeusvaikutuksia. Suunnitelmaan sisältyvistä pohjavesialueista Kostamonpalon ja Kirppakankaan alueet ovat varsin suuria muodostuvan vesimäärän osalta. Näiden alueiden merkitys vedenhankinnalle on erittäin suuri, ja niiltä otettava vesimäärä selvästi suurempi kuin Lautasalmen ja Vuostimon alueilta. Kaikkien alueiden vedenottamoilla veden laatu on erittäin hyvä, joskin vesi on suomalaiselle pohjavedelle tyypillisesti hieman hapanta. Pohjavesialueille kohdistuvat riskit kartoitettiin kattavasti. Riskikohteisiin luettiin kuuluvaksi asutuksen, liikenteen, hautausmaiden, yritystoiminnan, maa-ainesten oton, maa- ja metsätalouden, sähkömuuntamoiden sekä pilaantuneiden maa-alueiden aiheuttamat tekijät. Pohjavesialueiden välillä on selviä eroja niille sijoittuneissa toiminnoissa, ja vastaavasti pohjavedelle riskiä aiheuttavista tekijöistä. Vuostimon ja Lautasalmen alueilla keskeiset riskitekijät liittyvät asutukseen ja sen jätevesijärjestelmien ja öljysäiliöiden kuntoon. Kostamonpalon alueella keskeinen näkökohta on vedenottamon läheisyydessä tapahtuva peltoviljely, sekä kauempana samalla alueella tehtävä maaainesten otto. Kirppakankaalla pohjaveteen kohdistuvat riskit ovat vähäiset, johtuen alueen maankäytöstä suurelta osin talousmetsänä. Pohjaveden suojelun varmistamiseksi esitetään perustettavaksi keskeisten viranomaisten välinen seurantaryhmä, jolla edistetään tiedon kulkua ja pohjaveteen liittyvien näkökohtien huomioimista kaupungin normaalissa toiminnassa. Seurantaryhmällä ei ole varsinaista valmisteluvastuuta tai päätösvaltaa.

5 1 1 JOHDANTO Pohjaveden suojelusuunnitelma on ohjeellinen työkalu pohjavesivarojen suojeluun ja maankäytön ohjaukseen. Tämä suojelusuunnitelma on laadittu Kemijärven kaupungin neljälle tärkeälle pohjavesialueelle syksyllä Suunnitelmassa on esitetty pohjavesialueiden hydrogeologiset olosuhteet olemassa olevan aineiston perusteella sekä kuvattu alueilla olevat riskitoiminnot ja esitetty toimenpidesuositukset riskien pienentämiseksi. Suunnitelman yhteydessä otettiin vesinäytteet kaikilta neljältä suunnitelma-alueella sijaitsevalta pohjavedenottamolta. Suunnittelutyön yhteydessä vedenottamoille määriteltiin lähisuojavyöhykkeet. Lähisuojavyöhykkeiden rajaus tehtiin olemassa olevan tutkimustiedon perusteella. Vain Kostamonpalon alueelta oli käytössä kattavaa ja tuoretta tutkimustietoa. Muille vedenottamoille rajaus tehtiin karttatarkastelun ja maastokäynnin perusteella asiantuntija-arviona. Suojelusuunnitelman ovat laatineet Katriina Keskitalo ja Jari Hietala Ahma ympäristö Oy:stä. Suunnitelman toteutuksessa on ollut mukana myös Kemijärven kaupunki sekä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus), joka on osallistunut myös hankkeen rahoitukseen. Suunnitelmatyötä on ohjannut ohjausryhmä, jonka kokoonpano on esitelty ohessa. Kunnallistekniikan päällikkö Markku Koivisto, Kemijärven kaupunki Vesiteknikko Juha Kumpula, Kemijärven kaupunki Ympäristösihteeri Aila Kotavaara, Kemijärven kaupunki Kaavoittaja Jemina Lahtela, Kemijärven kaupunki Terveystarkastaja Elina Kostamovaara, Koillis-Lapin ympäristöterveydenhuolto Hydrogeologi Anu Rautiala, Lapin ELY-keskus Pohjavesigeologi Katriina Keskitalo, Ahma ympäristö Oy Diplomi-insinööri Jari Hietala, Ahma ympäristö Oy 2 POHJAVESIALUETTA KOSKEVAT KÄSITTEET Pohjavesialue Pohjavettä muodostuu käytännössä koko Suomen maa-alueella. Pohjaveden esiintyminen vaihtelee maa-alueen ominaisuuksien perusteella voimakkaasti. Pohjavesialueella tarkoitetaan maa-aluetta, joissa pohjavettä muodostuu sen hydrogeologisten ominaisuuksien vuoksi runsaasti. Pohjavesialueen maaperä koostuu useimmiten suhteellisen karkearakeisista maalajeista. Alueen rajaus on määritelty siten, että sen sisälle jää koko pohjavesimuodostuma, ja pohjaveden muodostumiseen vaikuttavat alueet. Pohjavesialueiden luokitus Pohjavesialueet luokitellaan kolmeen luokkaan niiden käytön ja suojelutarpeen perusteella. I luokka, vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Alue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään vuoden kuluessa tai muutoin tarvitaan esimerkiksi vesihuollon erityistilanteissa varavedenottoon vedenhankintaa varten liittyjämäärältään vähintään 50 ihmisen tarpeisiin tai enemmän kuin keskimäärin 10 m3/d

6 2 II luokka, vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Määritelmä: Alue, joka soveltuu yhteisvedenhankintaan, mutta jolle ei toistaiseksi ole osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. III luokka, muu pohjavesialue Määritelmä: Alue, jonka hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia vedensaantiedellytysten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi. Pohjaveden muodostumisalue Pohjaveden muodostumisalueella tarkoitetaan aluetta, jossa merkittävä osa sadevedestä imeytyy maaperään ja muuttuu pohjavedeksi. Muodostumisalueella maaperä on hienoa hiekkaa tai karkeampia maalajeja. Pohjaveden muodostumisalue rajautuu aina kokonaan pohjavesialueen sisään, ollen tyypillisesti koko pohjavesialuetta pienempi. Pohjavedenottamo Pohjaveden hankinta yhdyskuntien tai teollisuuden käyttöön tapahtuu pohjavedenottamolla. Pohjavedenottamoon kuuluu yksi tai useampia kaivoja sekä useimmiten pumppaamo- /huoltorakennus. Vedenottamoalue on tyypillisesti aidattu. Vedenottamon lähisuojavyöhyke Vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä tarkoitetaan maa-aluetta vedenottamon ympärillä, jolla maankäyttöä ja toimintoja tulisi rajoittaa vedenottamoon kohdistuvien riskien pienentämiseksi. Vedenottamon lähisuojavyöhyke on määritetty pohjavesialueen rajat, pohjavedenottamon vaikutusalue ja maa- ja kallioperän ominaisuudet huomioon ottaen. Lisäksi on huomioitu myös pohjaveden virtaussuunnat, pohjaveden korkeus ja vedenoton suuruus ottamoilta. 3 SUOJELUSUUNNITELMAN TAVOITTEET Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien tavoitteena on turvata pohjavesivarantojen säilyminen käyttökelpoisena myös tulevaisuudessa. Suojelusuunnitelmaan kootaan yhteen tietoa suunnitelma-alueen geologiasta ja hydrogeologiasta, alueella sijaitsevista pohjavedelle riskiä aiheuttamista toiminnoista, sekä maankäytöstä. Suunnitelmassa esitetään myös toimenpidesuosituksia pohjavesiriskien ehkäisemiseksi tai pienentämiseksi. Suojelusuunnitelmaa voidaan hyödyntää kunnan maankäytön suunnittelussa, pohjaveden seurantatarpeiden kartoituksessa sekä pohjavedelle riskiä aiheuttavien onnettomuuksien ja vahinkojen torjunnassa. Suojelusuunnitelma on tarkoitettu ohjeistukseksi eikä sillä ole juridisia seurausvaikutuksia. Suojelusuunnitelman olennaisin osa on siinä esitetyt toimenpidesuositukset. Ohjelman toteutuminen edellyttää kunnan ja muiden toimijoiden tahojen sitoutumista näiden noudattamiseen. Toimenpidesuosituksia toteutetaan muun muassa kaava-, ympäristönsuojelu- ja rakentamismääräyksillä sekä valvonnalla. Suojelusuunnitelmaa sovelletaan myös viranomaisvalvonnassa sekä käsiteltäessä lupahakemuksia ja ilmoituksia, joita toiminnanharjoittavat tekevät muun muassa ympäristölupa- ja maa-aines- ja kemikaalilainsäädännön perusteella. (Rintala et al. 2007). Euroopan Unionin vesipuitedirektiivi antaa suuntaviivat pohjaveden suojeluun. Suomessa laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä on keskeinen keino vesipuitedirektiivin kansallisessa toimeenpanossa. Pyrkimyksenä on edistää vesien kestävää käyttöä, estää pohjaveden pilaantuminen ja vähentää jo tapahtunutta pilaantumista. Suomessa käytössä oleva suojelusuunnitelmamenettely vastaa hyvin näihin tavoitteisiin. (Rintala et al. 2007).

7 3 Kemijärven kaupungin alueella ei ole aiemmin laadittu pohjavesialueiden suojelusuunnitelmia. Aineistona suojelusuunnitelmassa on käytetty alueilta aiemmin tehtyjä tutkimuksia ja muita selvityksiä. Tietoja on täydennetty Ympäristöhallinnon OIVA-tietokannasta saaduilla tiedoilla sekä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) maaperä- ja kallioperätiedoilla. Lisäksi suunnitelman riskinarvion laadinnassa on hyödynnetty Kemijärven kaupungin myöntämiä ympäristö- ja maa-aineslupia sekä sidosryhmiltä saatuja lähtötietoja. 4 YLEISTÄ POHJAVEDESTÄ Pohjavesi on maaperän huokoset ja kallioperän halkeamat täyttävää vettä. Suomessa pohjavesivarat sijoittuvat pääsääntöisesti edellisen mannerjäätikön synnyttämille harju- ja reunamuodostumille, joissa pohjavesi on yleensä happipitoista ja hyvälaatuista. Näistä muodostumista pohjavettä on yleensä saatavissa vedenhankintakäyttöön runsaasti ja melko helposti. (Britschgi et al. 2009). Harjumuodostumat ovat syntyneet mannerjäätikön sulamisvesien kuljettamasta aineksesta. Kuljetuksen aikana aines pyöristyi ja lajittui siten, että karkeampi aines (kivet, sora) kerrostui jäätikkövirran pohjalle ja sen päälle kerrostui hiekkakerrostumat. Kaikkein hienoin aines eli siltti ja savet kerrostuivat muodostumien reunoille ja jäätiköin sulamisvesien muodostamiin meriin ja jääjärviin. Reunamuodostuvat syntyivät jäätikön reunan eteen. Merkittävimpiä reunamuodostumia Suomessa ovat Salpausselät. Reunamuodostumassa maa-ainesta on kerrostunut koko jäätikkömassa eteen. Reunamuodostumissa aines on usein kivistä soraa jäätikön puoleisella reunalla ja muodostuman ulkoreunassa hiekkaa. Maalajit eivät ole reunamuodostumissa yhtä hyvin lajittuneita kuin harjuissa. Sekä harjujen että reunamuodostumien alla on yleensä moreeni tai kallio. Lapin alueella on myös edellistä jäätiköitymistä vanhempia harjumuodostumia. Nämä muodostumat ovat usein nuorempien moreenikerrostumien peittämiä. Kemijärven alueella kulkee ainakin neljä osin katkonaista harjujaksoa. Lisäksi alueella on runsaasti hiekkavaltaisia jokikerrostumia jokilaaksojen alueilla. (Pitkäranta ja Jokela 2014). Suurin osa Lapin aluetta oli edellisen jääkauden aikana subakvaattista eli veden koskematonta aluetta. Siksi Lapin alueella viimeisimmän jääkauden muovaamat harjujaksot ovat usein säilyneet selväpiirteisinä. (Britschgi ja Gustafsson 1996) Pohjaveden muodostumiseen vaikuttaa alueen maaperän vedenjohtavuus. Mitä karkeampaa ja lajittuneempaa maa-aines on sitä paremmin se johtaa vettä. Jäätikkösyntyiset muodostumat ovat usein soraa ja hiekkaa. Näillä alueilla sadannasta noin % imeytyy pohjavedeksi. Loput sadasta poistuu pintavaluntana, haihtuu tai sitoutuu kasvillisuuteen. (Salonen et al.2002)

8 4 Suomessa pohjavesialueita on kartoitettu ja luokiteltu 1970-luvulta alkaen. Kartoitustietoa kerätään ja täydennetään edelleen erilaisten pohjavesiselvitysten yhteydessä. Pohjavesiluokitukset perustuvat hallinnolliseen ohjeistukseen, ei lainsäädäntöön. Valtioneuvosto on antanut esitykset, jossa pohjavesialueiden rajaus ja luokitus lisättäisiin lakiin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä. Esityksen mukaan vanhat I ja II luokan alueet korvattaisiin luokilla 1 ja 2. Nykyisen luokan III pohjavesialueet luokiteltaisiin uudestaan 1 tai 2 luokkiin tai poistettaisiin kokonaan luokituksesta. Laissa säädettäisiin myös pohjavesialueista, joista pintavesi- ja maaekosysteemit ovat suoraan riippuvaisia. Tällaisia ekosysteemejä voivat olla muun muassa lähteet ja lähdepuro. Näitä pohjavesialueita varten otettaisiin käyttöön uusi E luokka. (Ympäristöministeriö 2014). 5 POHJAVEDEN SUOJELUA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ Tärkeimmät pohjaveden suojeluun liittyvät lait ovat vesilaki ja ympäristönsuojelulaki. Lisäksi pohjaveden suojeluun liittyviä säännöksiä on mm. maa-aineslaissa, maakäyttö- ja rakennuslaissa, terveydensuojelulaissa, jäte- ja kemikaalilaissa sekä öljyvahinkojen torjuntalainsäädännössä. Pohjaveden suojelua käsitellään myös valtioneuvoston asetuksessa jätevesien käsittelystä, nitraattiasetuksessa, asetuksessa valtakunnallista maankäyttötavoitteista sekä vesienhoitolaissa ja asetuksessa. Ohessa on esitelty lyhyesti oleellisimmat pohjaveden suojeluun liittyvät säädökset. 5.1 Ympäristönsuojelulaki Ympäristönsuojelulaki (86/2000) on uudistunut kesällä 2014 ja uusi laki (527/2014) on tullut voimaan Tärkeimmät pohjaveden suojelua koskevat pykälät uudessa laissa ovat maaperän pilaamiskielto (16 ) ja pohjaveden pilaamiskielto (17 ). Pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton, eli lupaa siitä poikkeamiseen ei voida myöntää ( 49). Maaperän pilaamiskiellon mukaan maahan ei saa jättää tai päästää jätettä tai muuta ainetta taikka eliöitä tai pieneliöitä siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus. Pohjaveden pilaamiskiellon mukaan ainetta, energiaa tai pieneliöitä ei saa panna, päästää tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjaveden laadun muutos voi aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle taikka pohjaveden laatu voi muutoin olennaisesti huonontua. Kielto koskee myös toisen kiinteistöllä olevaa pohjavettä. Myös pohjaveteen muutoin vaikuttavat toimenpiteet, jotka voivat aiheuttaa yleisen tai toisen edun loukkaamista ovat kiellettyjä. Uudistuneessa ympäristönsuojelulaissa säädetään myös tarkennuksia ympäristöluvan tarpeeseen pohjavesialueilla (28 ). Tarkemmin ympäristöluvanvaraisuus määritellään ympäristönsuojeluasetuksessa (169/2000). Lisäksi uuden ympäristönsuojelulain luvussa 14 määritellään pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamisesta. Luvussa määritellään mm. yleinen ilmoitusvelvollisuus pilaantumisen vaarasta ( 134) sekä selontekovelvollisuus maa-alueen luovutuksen yhteydessä ( 139).

9 5 5.2 Vesilaki Pohjaveden muuttamisesta säädetään vesilain (587/2011) 3 luvun 2 ja 3 :ssä. Lain 2 :n mukaan vesitaloushankkeella tulee olla lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää ja tämä muutos olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä. Vesitaloushankkeelle on seurauksista riippumatta aina oltava lupaviranomaisen lupa ( 3), jos veden ottaminen vesihuoltolaitoksen tai vesihuoltolaitokselle vettä toimittavan tarpeisiin taikka siirrettäväksi muualla käytettäväksi sekä muu pohjaveden ottaminen, kun otettava määrä on yli 250 m3/vrk samoin kuin muu toimenpide, jonka seurauksena pohjavesiesiintymästä poistuu muutoin kuin tilapäisesti pohjavettä vähintään 250 m 3 /vrk. Lupa vaaditaan aina myös veden imeyttämiseen maahan tekopohjaveden tekemiseksi tai pohjaveden laadun parantamiseksi. Pohjaveden oton ilmoitusvelvollisuudesta säädetään lain 2 luvun 15 :ssä. Hankkeesta vastaavan on vähintään 30 vuorokautta ennen toimenpiteen aloittamista kirjallisesti ilmoitettava valtion valvontaviranomaiselle pohjaveden ottamisesta, kun otettava määrä on yli 100 m 3 /vrk ja ottaminen ei 3 luvun 2 tai 3 :n mukaan edellytä lupaa. Ilmoituksen tulee sisältää tiedot hankkeesta, sen toteuttamistavasta ja ympäristövaikutuksista. Vesilaissa on myös määritelty vedenottamoiden suoja-alueista (4 luku 11 ). Suoja-alue voidaan perustaa lupaviranomaisen määräyksestä, jos alueen käyttöä on tarpeen rajoittaa veden laadun tai pohjavesiesiintymän antoisuuden turvaamiseksi. Suoja-aluetta ei saa määrätä laajemmaksi kuin on välttämätöntä. Vaatimuksen tai hakemuksen suoja-alueen määräämisestä voi tehdä hankkeesta vastaava, valvontaviranomainen tai asianosainen. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta. Suoja-aluemääräyksistä säädetään 4 luvun 12 :ssä. Suoja-alueen määräämistä koskevassa päätöksessä on annettava vedenoton turvaamiseksi tarpeelliset määräykset suojatoimenpiteistä, muista suoja-alueen käytön rajoituksista ja määräysten noudattamisen valvonnasta. Määräykset eivät saa olla ankarampia kuin on välttämätöntä. Määräyksistä toiselle johtuva edunmenetys on vedenottamon omistajan tai haltijan korvattava. Lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen suoja-aluemääräyksistä. 5.3 Maa-aineslaki Maa-aineslaki ( /555) ja asetus maa-ainesten ottamisesta (926/2005) säätelevät maa-ainesten ottoa. Sekä laki että asetusta on päivitetty useita kertoja voimaan tulon jälkeen, viimeksi vuonna Maa-ainesten ottoon tarvitaan ottolupa. Lupahakemukseen tulee liittää ottosuunnitelma, joka sisältää myös jälkihoitosuunnitelman. I tai II luokan pohjavesialueelle sijoittuvasta maa-ainesten ottohankkeesta on pyydettävä lausunto paikalliselta ELYkeskukselta, ja se on suositeltavaa myös III luokan pohjavesialueilla. Lupaharkinnan kannalta tärkein pykälä on lain 3. Sen mukaan maa-ainesten ottamisesta ei saa aiheutua kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista, huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa, eikä tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen vedenlaadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

10 6 5.4 Öljysäiliöitä koskeva lainsäädäntö Tärkeillä pohjavesialueilla sijaitsevista öljysäiliöistä ja niiden tarkastuksista on säädetty asetuksessa öljylämmityslaitteistoista (1211/1995), Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä öljylämmityslaitteistoista (314/1985) ja niiden määräaikaistarkastuksista (344/1983) sekä kemikaaliturvallisuuslaissa (390/2005). Asetuksen 1211/1995 mukaan kunnan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa esitetyllä tärkeällä pohjavesialueella olevan öljylämmityslaitteiston maanalaisen öljysäiliön tai maanalaiseen kammioon sijoitetun öljysäiliön asentamisesta on säiliön omistajan tai öljylämmityslaitteiston asentavan toiminnanharjoittajan ilmoitettava paikalliselle paloviranomaiselle. Paloviranomaiselle on varattava tilaisuus tarkastaa säiliön sijoitus ennen säiliön peittämistä. Tarkastuksesta on laadittava pöytäkirja. Tärkeillä pohjavesialueilla olevat maanalaiset öljysäiliöt on tarkastettava 10 vuoden kuluttua käyttöönotosta. Tämän jälkeen säiliön tarkastus tulee suorittaa tarkastuksessa todetun säiliöluokan mukaan. Säiliö, joka määräaikaistarkastuksessa havaitaan öljyvahingonvaaraa aiheuttavaksi, on korjattava tai poistettava käytöstä. Välitöntä vaaraa aiheuttava säiliö on heti poistettava käytöstä. Säiliön omistajan tai haltijan tulee huolehtia siitä, että määräaikaistarkastukset suoritetaan ajallaan. Kemijärven kaupungin rakennusjärjestyksen mukaan tärkeillä pohjavesialueilla öljy- ja polttoainesäiliöt tulee sijoittaa maan päälle ja varustaa suoja-altaalla. 5.5 Kaivannaisteollisuuden jätehuoltoa koskeva direktiivi Kaivannaisjätteen jätehuoltoa koskeva direktiivi 2006/21/EY tulee huomioida maa-ainesten otossa. Suomessa direktiivin toimeenpanoon liittyy mm. Valtioneuvoston asetus kaivannaisjätteestä (190/2013). Pääsääntönä on, että jätehuoltosuunnitelma hyväksytään ympäristöluvan yhteydessä. Mikäli maa-ainesten ottohanke ei vaadi ympäristölupaa, jätehuoltosuunnitelma hyväksytään osana maa-aineslupaa ja jätehuoltosuunnitelma tulee tällöin sisällyttää lupahakemukseen tai sen liitteeksi. Kaivannaisjätteitä voivat olla esim. kaivu-alueen pintamaat, sivukivet ja vastaavat, jos niitä ei käytetä tai voida käyttää hyödyksi jokseenkin välittömästi ja suunnitelmallisesti esimerkiksi ottamisalueiden jälkihoidossa. 5.6 Talousjätevesien käsittely haja-asutusalueilla Vuonna 2011 tuli voimaan Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011). Asetus edellyttää kiinteistöjen jätevesien tehostamista. Asetus koskee kaikkia viemäriverkostoon liittymättömiä kiinteistöjä. Asetus koskee vuoden 2004 alun jälkeen rakennettuja jätevesijärjestelmiä heti. Asetuksen vaatimukset koskevat jo nykyisin uudisrakentamista, rakennuksen rakentamiseen verrattavia korjaus- tai muutostöitä, vähäistä suurempaa lisärakentamista ja jätevesijärjestelmien olennaista muuttamista. Ennen vuotta 2004 rakennettujen käyttökuntoisten jätevesijätevesijärjestelmien tulee täyttää uudet vaatimukset mennessä. Asetuksessa on määritelty jätevesien puhdistuksen vähimmäisvaatimukset (3 ) sekä ohjeellinen puhdistustaso pilaantumiseen herkillä alueilla (4 ). Pilaantumiselle herkät alueet voidaan määritellä mm. kuntien ympäristösuojelumääräyksissä. Herkästi pilaantuvia alueita ovat mm. pohjavesialueet.

11 7 5.7 Vesienhoitolaki ja asetus Vesienhoitolaissa (1299/2004) säädetään vesienhoidon järjestämisestä ja siihen liittyvästä selvitystyöstä, yhteistoiminnasta ja osallistumisesta vesienhoitoalueella sekä kansainvälisestä yhteistyöstä vesienhoidon järjestämisessä. Vesienhoidon järjestämisen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Valtioneuvoston asetuksessa vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) säädetään vesienhoitosuunnitelmaan sisällytettävistä selvityksistä, vesien tilan arvioimisesta ja seurannasta sekä vesienhoitosuunnitelman laatimisesta. 5.8 Nitraattiasetus Maatalouden lannoitteiden käyttöä ja lannan ja virtsan varastointia säädellään nitraattiasetuksella (931/2000). Sen mukaan lannan ja virtsan varastointitilojen tulee olla riittävän suuria, jotta niihin voidaan varastoida 12 kuukauden aikana kertynyt lanta lukuun ottamatta samana laidunkautena eläinten laidunnuksen yhteydessä laitumelle jättämä lanta. Lantavarastojen ja lantakourujen tulee olla vesitiiviitä ja niiden rakenteiden ja laitteiden sellaisia, että varastojen tyhjennyksen ja lannan siirron yhteydessä vuotoja ei pääse tapahtumaan. Lisäksi asetuksen mukaan lannan patterivarastoja ei saa sijoittaa pohjavesialueelle. Kotieläinsuojien ja jaloittelualueiden sekä lannan ja virtsan varastointitilojen sijoittelussa ja lannan levityksessä tulee asetuksen mukaan toimia siten, ettei pohjaveden pilaantumisvaaraa aiheudu. Lisäksi suosituksena on, että talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ja lähteiden ympärille jätetään maaston korkeussuhteista, kaivon rakenteesta ja maalajista riippuen vähintään metrin levyinen suojavyöhyke käsittelemättä kotieläinten lannalla. 5.9 Ympäristönsuojelumääräykset Uuden ympäristösuojelulain 202 :n mukaisesti kunta voi antaa tämän lain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä (kunnan ympäristönsuojelumääräykset). Määräykset eivät voi koskea ympäristönsuojelulain mukaan luvanvaraista tai rekisteröitävää toimintaa eivätkä 31 :ssä tarkoitettua koeluonteista toimintaa, 120 :ssä tarkoitettuja poikkeustilanteita, 136 :n 1 momentissa tarkoitettua pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamista koskevaa ilmoitusmenettelyä tai puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen toimintaa. Ympäristösuojelumääräyksin kunnilla on mahdollisuus saada oman alueen erityispiirteet huomioiduksi. Lisäksi määräyksillä voidaan tarkentaa ja selventää lain ja asetusten asettamia yleisluontoisia ympäristönsuojelua koskevia velvoitteita. Määräysten tavoitteena on, paikalliset olosuhteet huomioiden, ehkäistä ympäristön pilaantumista sekä poistaa ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Ympäristönsuojelulain 202 :ssä on lueteltu ne asiat, joita kunnalliset ympäristönsuojelumääräykset voivat koskea. Määräykset täydentävät osaltaan lakia ja sen nojalla annettuja asetuksia. Luonteeltaan määräykset ovat alemman asteen normeja aivan kuten kunnan rakennusjärjestys tai jätehuoltomääräys. Määräysten käyttäminen kunnissa on vapaaehtoista. Kemijärven kaupungilla on voimassa olevat ympäristösuojelumääräykset. Niissä on annettu määräyksiä mm. haja-asutusalueen jätevesien käsittelystä tärkeillä ja vedenottoon soveltuvilla pohjavesialueilla. Lisäksi määräyksissä mm. kielletään betoni- ja tiilijätteen hyödyntäminen

12 8 maarakentamisessa sekä lannan levitys tärkeillä ja vedenottoon soveltuvilla pohjavesialueilla sekä porojen tarhaaminen ja ruokkiminen tärkeillä pohjavesialueilla. 6 POHJAVESIALUEIDEN HYDROGEOLOGISET OLOSUHTEET JA VEDENOTTO Suojelusuunnitelma laaditaan tämän työn yhteydessä neljälle Kemijärven kaupungin alueella sijaitsevalle pohjavesialueelle, joista yksi alue on jaettu kahteen osa-alueeseen. Pohjavesialueiden sijainnit on esitetty yleiskartalla karttaliitteessä 1. Tiedot suunnitelma-alueen pohjavesialueista ja vedenotosta on esitetty taulukoissa 1 ja 2. Taulukko 1. Suojelusuunnitelma-alueen pohjavesialueet (OIVA-palvelun mukaan). Pinta-ala km² Pohjavesialue Tunnus Alueluokka Muodostumisalueen pinta-ala km² Arvio muodostuvasta pohjavedestä m³/d Vuostimo I Kostamonpalo I Lautasalmi I Kirppakangas A I Kirppakangas B III

13 9 Taulukko 2. Suunnitelma-alueella olevien vedenottamoiden tiedot (PSVEO = Pohjois-Suomen vesioikeus, PSY = Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto). Vedenottamo Lupa (m³/d) Luvan myöntäjä (vuosi) Vedenotto (m³/d) Vuostimo Kostamonpalo 2000 PSVEO (1988) Lautasalmi 260 PSVEO (1989) Kirppakangas 1500 PSY (2009) Vuostimo Vuostimon tärkeä pohjavesialue (I luokka) sijaitsee Kemijärven kaupungin pohjoisosassa. Alue on topografialtaan melko tasainen harjujakson leventymä. Alueella on jonkin verran asutusta itäosassa ja länsiosassa on lähinnä vanhaa, osin metsittynyttä, maa-ainestenottoaluetta. Ympäristöhallinnon OIVA-tietokannan mukaan alueen länsiosassa on karkeampi harjuydin hiekkavaltaisten kerrosten alla. Pohjavesi purkautuu alueelta lounaaseen, länteen ja pohjoiseen ympäröiville soille. Itäosassa virtaussuunta on todennäköisesti kohti Kemijokea. Pohjavesialueen pinta-ala on 1,76 km 2 ja muodostumisalueen pinta-ala on 1,18 km 2. Alueella on arvioitu muodostuvan pohjavettä 1000 m 3 /d. Alueella on tehty hyvin vähän pohjavesitutkimuksia. Vesihallituksen Lapin vesipiiri on vuonna 1975 tehnyt alueen länsiosassa kairauksia ja koepumppausta. Kairaustulosten perusteella maakerrosten paksuudet ovat paikoin yli 10 m. Maa-aines on muodostuman reuna-alueilla hienojakoisempaa ja lähes kaikissa kairauspisteissä on todettu moreenia joko hienojakoisten kerrosten tai sora- ja hiekkakerrosten alapuolella. Pohjaveden pinnan todettiin tutkimusten yhteydessä olevan alueen länsiosassa noin tasolla Koepumppaus suoritettiin yhdestä kairauspisteestä kuukauden ajan. Koepumppausmäärä vaihtelivat välillä m 3 /d ja havaitut muutokset alueen pohjaveden pinnassa olivat melko vähäiset. (Vesihallitus Lapin vesipiiri 1975). Alueella on tällä hetkellä vedenottamo lähellä vuoden 1975 koepumppauspaikkaa. Vedenottomäärä on viime vuosina ollut noin m 3 /d. Vedenottamolla ei ole vesilain mukaista lupaa. Vuonna 1975 alueella tutkittiin myös pohjaveden laatua. Pohjaveden mangaanipitoisuus ylitti yhtä näytettä lukuun ottamatta nykyisen STM:n talousveden laatusuosituksen. Muiden tutkittujen parametrien osalta pohjaveden laatu oli hyvä. (Vesihallitus Lapin vesipiiri 1975). Vedenottamolta otettiin suunnittelutyöhön liittyen vesinäyte Analyysitulosten mukaan ottamon vedenlaatu on hyvä sekä kemiallisten että mikrobiologisten muuttujien osalta. Suomalaisille pohjavesille tyypillisesti vesi on lievästi hapanta, täyttäen kuitenkin talousvedelle asetetut laatusuositukset. Vedessä ei havaittu öljyhiilivetyjä, helposti haihtuvia hiilivetyjä tai liuottimia, eikä vuoden 2009 tutkimuksissa siinä havaittu torjunta-aineita.

14 Kostamonpalo Kostamonpalon tärkeä pohjavesimuodostuma on osa vanhaa moreenipeitteistä eteläpohjoissuuntaista harjujaksoa. Alueen pohjoisosa on lähinnä rakentamatonta talousmetsää. Alueen keskiosassa on maa-ainestenottoalue ja eteläosassa on muutamia pieniä peltolohkoja. Ympäristöhallinnon OIVA-tietokannan mukaan alueella muodostuu pohjavettä noin 2000 m 3 /d. Pohjavesialueen pinta-ala on 3,73 km 2 ja pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala 3,75 km 2. Kostamonpalon alueella on tehty useita pohjavesitutkimuksia vedenottoon liittyen. Ensimmäisiä tutkimuksia on tehty Vesihallituksen Lapin vesipiirin toimesta Tämän jälkeen Lapin ympäristökeskus on tehnyt tutkimuksia alueella vuosina ja Vuoden 2010 tutkimuksia ei ole raportoitu. Kostamonpalon alueella muodostuma on moreenipeitteinen ja alla olevat lajittuneet kerrokset ovat hyvin tiiviitä. Sekä vuonna 1975 ja 1984 kairauksia on tehty kevyellä kalustolla, jolla on paikoin päästy vain muutamien metrien syvyyteen. (Vesihallitus Lapin vesipiiri 1975, Lapin ympäristökeskus 1985). Vuoden 2010 tutkimuksissa on käytetty porakonekairausta ja kairaukset on ulotettu pääsääntöisesti noin 10 m syvyyteen. Kalliota ei saavutettu kaikissa kairauksissa. Suurimmat kerrospaksuudet (noin m) todettiin Ylimmäinenlammen alueella osin pohjavesialue rajauksen eteläpuolella. Pohjavedenpinta on alueen eteläosassa ja Ylimmäinenlammen ympäristössä tasolla m. Ylimmäinenlammen pohjoispuolella pohjavedenpinta vaihtelee tasolla + 156,5 156 ja alueen länsi- ja pohjoisosassa pohjaveden pinnat vaihtelevat välillä ,5. Pohjaveden virtaus suuntautuu pääasiassa kaakosta luoteeseen ja idästä länteen kohti vedenottamoa. Vuosina 1975 ja 1984 alueella tehtiin koepumppausta. Vuonna 1975 koepumppauksen teho oli noin 1000 m 3 /d. Muutokset läheisten pohjavesiputkien pinnoissa olivat hyvin pieniä. Läheisen lähteen virtamaa laski pumppauksen aikana noin 400 m 3 /d ( m 3 /d). (Vesihallitus Lapin vesipiiri 1975). Vuonna 1984 tehdyissä pumppauksissa pohjavesiputkien tulokset olivat hyvin samansuuntaisia, vaikka pumppauksen teho oli huomattavasti suurempi, m 3 /d. Läheisen lähteen virtaaman muutos oli suuremmasta pumppaustehosta johtuen hieman suurempi, noin 700 m 3 /d. (Lapin ympäristökeskus 1985). Pohjaveden laatu alueella on vuoden 1975 ja 1985 tutkimusten perusteella ollut melko hyvä. Vuonna 1975 rautapitoisuus ylittää STM:n nykyisen laatusuosituksen ja mahdollisesti rautapitoisuudesta johtuen myös väriluku ylitti kahdessa näytteessä laatusuosituksen (Vesihallitus Lapin vesipiiri 1975). Vuoden 1985 tuloksissa vesi oli lievästi hapanta (Lapin ympäristökeskus 1985). Kostamonpalon alueella on vedenottamo, josta saa Pohjois-Suomen vesioikeuden luvan mukaisesti pumpata 2000 m 3 /d pohjavettä. Viime vuosina vedenottomäärä on laskenut ja vuonna 2013 se oli noin 930 m 3 /d. Kostamon vedenottamolta otetun näytteen perusteella pohjaveden laatu on hyvä sekä mikrobiologisten että kemiallisten muuttujien osalta. Vesi oli kuitenkin lievästi hapanta, ollen talousveden laatusuositusten alarajan tuntumassa. Veden nitraatti- ja nitriittipitoisuudet olivat alhaiset, millä on merkitystä arvioitaessa läheisen nurmiviljelyksen vaikutuksia. Vedessä ei havaittu merkkejä öljyhiilivedyistä, helposti haihtuvista hiilivedyistä, liuottimista, eikä siinä ollut vuoden 2009 tutkimuksessa merkkejä torjunta-aineista.

15 Lautasalmi Lautasalmen tärkeä pohjavesialue on melko pienessä hiekkavaltaisessa saaressa Kemijärvessä. Alueella on muutamia vakituisia asuntoja sekä kesäasuntoja. Länsiosassa on myös alava peltoalue järven rannassa. Lautasalmen pohjavesialueen pinta-ala on 0,54 km 2 ja pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala 0,36 km 2. Alueella on arvioitu muodostuvan pohjavettä noin 450 m 3 /d. Alueella on tehty hyvin vähän pohjavesitutkimuksia. Vuonna 1975 Vesihallituksen Lapin vesipiiri teki alueen itäosassa kairauksia ja koepumppausta. Koepumppaus toistettiin vuonna Vuoden 1975 kairausten perusteella alueen maaperä on hiekkavaltaista. Kerrospaksuudet alueella ovat melko suuret. Kairauspisteet olivat m syviä eikä pohjamoreenia tai kalliota vielä saavutettu. Vuoden 1975 pumppaus kesti vain kaksi vuorokautta. Pumpattu vesimäärä oli noin 860 m 3 /d. Pumppauspisteestä noin 200 m länteen sijainneessa havaintopisteessä pohjaveden pinta aleni muutamia kymmeniä senttejä. (Vesihallitus Lapin vesipiiri 1975). Kuva 1. Lautasalmen alueen länsiosan peltoaluetta. Pumppaus toistettiin vuonna 1984 ja havaitut vaikutukset olivat silloin hyvin samankaltaisia. Vuoden 1984 raportissa todetaan, että kohteen antoisuutena voidaan pitää 200 m 3 /d. Kairauspisteeltä on hydraulinen yhteys Kemijärveen joten järvenpinnan vaihtelut vaikuttavat myös alueen pohjaveden pinnan tasoon. Vuoden 1984 raportissa todetaan, että Lautasalmen muodostuman pohjavesi on noin 0,5 m Kemijärven veden pintaa ylempänä. Mittaustulosten perusteella pohjaveden pinta oli vuonna 1975 noin tasolla +147 ja vuonna 1984 tasolla + 148,5. (Lapin vesipiirin vesitoimisto 1985).

16 12 Alueella otettiin vuonna 1984 vesinäytteitä pumppauspisteestä sekä läheisestä havaintoputkesta. Veden laatu oli tuolloin pääosin hyvä. Lautasalmen ottamolla on käytön aikana kuitenkin ajoittain havaittu kevätaikaan typpipitoisuuksien nousua. Ottamolta otettiin vesinäyte, jossa ei havaittu puutteita veden mikrobiologisessa tai kemiallisessa laadussa. Vesi on lievästi hapanta, mutta täytti talousvesiasetuksen laatusuositukset. Merkkejä öljyhiilivedyistä, helposti haihtuvista orgaanisista yhdisteistä tai liuottimista ei havaittu. Alueella on tällä hetkellä vedenottamo vanhan koepumppauspisteen alueella. Vedenottamo sijaitsee aivan tien 944 vieressä. Pohjois-Suomen vesioikeuden luvan mukaan alueelta saa pumpata 260 m 3 /d pohjavettä. Vedenottomäärä on viime vuosina ollut keskimäärin m 3 /d. 6.4 Kirppakangas A Kirppakankaan alue nousee melko jyrkästi ympäröivästä maastosta ja on lakiosaltaan melko tasainen. Alueella on yksi metsittynyt maa-ainestenottoalue mutta muilta osin se on rakentamatonta talousmetsää, jossa kulkee merkittyjä moottorikelkkareittejä. Kirppakankaan pohjavesialue jakautuu kahteen osa-alueeseen. Osa-alue A on hiekkavaltainen lajittuneen aineksen muodostuma, joka on luokiteltu tärkeäksi pohjavesialueeksi. Osaalue B on moreenivaltaisempi Siltapuron osa-alueesta A erottava muodostuman osa. Alue on luokiteltu luokkaa muu pohjavesialue (III luokka). Alueiden rajalla kulkee puro mutta todennäköisesti alueiden välillä on hydraulinen yhteys. Osa-alueen A pinta-ala on 2,12 km 2 ja muodostumisalueen pinta-ala 1,65 km 2. Osa-alue B on huomattavasti pienempi. Alueen pinta-ala on 0,49 km 2 ja muodostumisalueen pinta-ala on 0,39 km 2. Kirppakankaan alueella on tehty pohjavesitutkimuksia vedenhankintaa varten vuosina 1996 ja Tutkimukset ovat sijoittuneet pääsääntöisesti alueen luoteis- ja länsiosaan. Vuonna 1996 alueella tehtiin 18 tärykairausta. Kairauksissa osa-alue B todettiin moreenivaltaiseksi ja osa-alue A hiekkavaltaiseksi. Alueella olevan maa-ainestenottoalueen luona todettiin myös hienojakoisempaa ainesta. Kairaukset ulotettiin pääasiassa noin m syvyyteen mutta läheskään kaikissa pisteissä ei saavutettu kallionpintaa vaan kairaus lopetettiin joko moreeniin tai kiveen. Alueen pohjoisreunalla kerrospaksuudet ovat tehtyjen kairausten perusteella noin 10 m. (Lapin ympäristökeskus 1998). Vuonna 2006 tehtiin viisi porakonekairausta alueen luoteisosaan. Myös näiden kairausten perusteella alue oli hiekkavaltainen, vain yhdessä kairauspisteessä todettiin karkeampaa hiekkaa. Tutkimusmenetelmänä käytetyllä porakonekairauksella pystyttiin kairaamaan syvemmälle kuin vuonna 1996 käytetyllä tärykairaukselle. Vuoden 2006 tutkimuksissa kairaukset ulotettiin m syvyyteen mutta siltikään kallionpintaa ei tavoitettu alueen keskiosassa. Muodostuman pohjoisreunalla kallionpinta saavutettiin 10 m syvyydessä. (Lapin ympäristökeskus 2008). Pohjaveden pinta vaihtelee alueen luoteisosassa noin tasossa + 166,5 168,5. Pohjaveden pääasiallinen virtaussuunta on idästä länteen. Pohjavettä purkautuu reuna-alueilta myös aluetta ympäröiviin puroihin. Pohjaveden laatu on erinomainen. (Lapin ympäristökeskus 1998 ja 2008). Alueella tehtyjen koepumppausten perusteella muodostuvan pohjaveden määrä alueella on suuri, maaperän veden johtavuus hyvä ja pumppausten aiheuttamat alenemakartiot ovat hyvin

17 13 pieniä. Molemmilla pumppauskerroilla pumppauksessa on lyhyitä huoltokatkoja, joiden aikana pohjaveden pinta on pumppauspisteessä palautunut nopeasti noin metrin. Vuonna 1996 suurimmat vaikutukset havaittiin noin 100 m päässä pumppauspisteellä sijainneessa pisteessä, jossa pohjaveden pinta aleni noin 0,5 m. Pumppausteho oli noin 540 m 3 /d. Vuonna 2006 pumppausteho oli ensin 1440 m 3 /d ja lopuksi 2160 m 3 /d. Huomattavan suurista pumppausmääristä huolimatta pohjaveden pinta aleni lähialueen havaintoputkissa vain muutamia kymmeniä senttejä. (Lapin ympäristökeskus 1998 ja 2008). Alueella on nykyisin toiminnassa Kirppakankaan vedenottamo. Vedenottamolle on myönnetty vuonna 2009 Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston lupa. Luvan mukaan alueelta saa ottaa pohjavettä 1000 m 3 /d kuukausikeskiarvona ja tarvittaessa kahden kuukauden ajan vuodessa 1500 m 3 /d. Luvassa edellytetään myös pohjaveden määrän ja laadun tarkkailua. Vuosina suoritettujen, likimäärin kuukausittaisten mittausten mukaan vedenoton lisäksi Kirppakankaalta poistuvan lähteen ylivaluma on ollut n m 3 /d. Kirppakankaan ottamolta otettiin suunnittelutyöhön liittyen näyte Vesinäytteen kemiallinen ja mikrobiologinen laatu olivat hyviä, joskin vesi oli muiden ottamoiden tavoin lievästi hapanta. Talousveden laatusuositukset kuitenkin täyttyivät. Vesinäytteessä ei havaittu merkkejä öljyhiilivedyistä, helposti haihtuvista orgaanisista yhdisteistä eikä liuottimista, eikä siinä havaittu vuoden 2010 tutkimuksessa merkkejä torjunta-aineista, PAH-yhdisteistä tai kloorifenoleista. Kuva 2. Kirppakankaan vedenottamo.

18 14 7 POHJAVESILLE RISKIÄ AIHEUTTAVAT TOIMINNOT JA TOIMEN- PIDESUOSITUKSET 7.1 Asutus Asutus aiheuttaa pohjavedelle monenlaisia pilaantumisriskejä. Suurimmat riskit liittyvät kiinteistökohtaiseen öljylämmitykseen sekä jätevesien käsittelyyn. Myös maatalous ja eläinsuojat aiheuttavat riskin pohjavedelle. Maatalouden pohjavedelle aiheuttamaa riskiä on tarkasteltu erikseen kappaleessa 7.7. Riskiä pohjavedelle aiheutuu myös itse rakentamisesta, jos kaivannot ja muut maanmuokkaustyöt tehdään liian lähellä pohjaveden pintaa. Myös suuret päällystetyt pinnat aiheuttavat riskiä pohjaveden määrälliseen tilaan, kun pohjaveden muodostumispinta-ala pienenee Öljysäiliöt Öljysäiliöt aiheuttavat riskin pohjavedelle. Usein öljysäiliöt ovat kiinteistökohtaisia ja ne sijaitsevat pääsääntöisesti haja-asutusalueilla. Öljysäiliöiden osalta riski pohjavedelle perustuu öljyn pääsyyn maaperään, johtuen säiliön rikkoutumisesta tai vuotamisesta tai maanalaisen säiliön bunkkerissa olevista halkeamista. Riskin aiheuttavat lisäksi laitteistoissa esiintyvät viat kuten ylitäytönestimen rikkoutuminen tai puuttuminen. Myös puutteellisesti merkityt, käytöstä poistetut täyttöputket voivat aiheuttaa riskin, jos säiliön täyttäjällä ei ole tietoa säiliön poistosta. Öljysäiliön turvallisesta sijoittamisesta ja säilyttämisestä on säädetty palavia nesteitä ja öljysäiliöitä käsittelevässä lainsäädännössä. Myös Kemijärven kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä on annettu määräyksiä säiliöiden sijoittelusta, suojauksesta, tarkastuksista sekä käytöstä poistosta. Öljysäiliöiden tarkastukset ovat kiinteistön omistajan vastuulla. Lisäksi riskiä aiheuttavat pohjavesialueilla sijaitsevat polttoainesäiliöt, joilla ei ole tarkastusvelvollissuutta. Näitä ovat muun muassa maatiloilla yleiset farmarisäiliöt Öljysäiliöt suunnitelma-alueella Suunnitelma-alueilla olevia öljysäiliöitä on käsitelty pelastusviranomaiselta työtä varten saatujen rakennusrekisterin osoitetietojen perusteella. Aineistosta ei ilmene säiliöiden sijoitustapaa (maanalainen/maanpäällinen). Pohjavesialueen rajojen sisäpuolella säiliöitä on seuraavasti: - Vuostimo 10 kpl, lisäksi 1 alueen rajalla - Kirppakangas ei öljysäiliöitä - Lautasalmi 1 öljysäiliö - Kostamonpalo ei öljysäiliöitä Toimenpidesuositukset Pelastuslaitoksen ja kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen tulee valvoa öljysäiliötarkastusten toteutumista. Säiliöiden tarkastamisen toteuttamista määräajassa tulee valvoa ja pelastusviranomaisen tulee olla yhteydessä tarkastusvelvollisuuden laiminlyöneisiin säiliön omistajiin. Ensimmäinen tarkastus on tehtävä 10 vuoden kuluessa käyttöönotosta. Pohjavesialueilla maanalaiset säiliöt tulee tämän jälkeen tarkistaa viiden vuoden välein ja maanpäälliset 10 vuoden välein.

19 15 Kiinteistön omistajia tulee tiedottaa heidän velvollisuuksistaan ja vastuistaan koskien öljysäiliöitä. Pelastuslaitoksella tulee lain mukaan olla öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma, jossa huomioidaan mm. pohjavesialueet Uusia säiliöitä ei saa sijoittaa maan alle edes bunkkereissa vaan ne tulee sijoittaa sisätiloihin ja varustaa suoja-altaalla. Tyhjät ja tarpeettomat öljysäiliöt tulee poistaa. Mikäli säiliön poistaminen ei ole mahdollista, tulee kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta (rakennuslautakunta) hakea poikkeuslupaa säiliön maahan jättämiselle. Maahan jäävä säiliö tulee tarkastaa ja täyttää esim. hiekalla Maalämpö Maalämpöjärjestelmien sijoittamisesta pohjavesialueille ei tällä hetkellä ole valtakunnallista ohjetta. Maalämpöjärjestelmiä ovat sekä maa- tai kalliolämpökaivoa että vaakasuuntaisesti asennettua putkistoa käyttävät laitteistot. Huolellisesti suunniteltuna, rakennettuna ja käytettynä yksittäisen maalämpöpiirin aiheuttama pohjaveden pilaantumisriski on yleensä vähäinen. Ongelmia voivat aiheuttaa lämmönsiirtoaineiden vuodot, pintavesien pääsy pohjaveteen puutteellisesti tiivistettyjen kaivorakenteiden takia, porauksen aiheuttama pohjaveden samentuminen tai pohjaveden eri kerrostumien sekoittuminen keskenään. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 126a :n mukaan maalämpökaivon rakentaminen on toimenpideluvanvaraista. Maalämpökaivoja ei tällä hetkellä katsota sellaiseksi toiminnaksi, joka automaattisesti tarvitsisi vesilain mukaisen luvan tai ympäristöluvan. Mikäli maalämpökaivon rakentaminen olennaisesti aiheuttaa muutosta pohjaveden laadussa ja määrässä tarvitaan maalämpökaivon poraamiseen aluehallintoviraston lupa Maalämpöjärjestelmät suunnitelma-alueella Suunnitelma-alueilla ei ole saatujen tietojen perusteella maalämpöjärjestelmiä Toimenpidesuositukset Pohjavesialueille maalämpöjärjestelmiä suunniteltaessa tulee pyytää lausunto Lapin ELY-keskukselta Jätevedet Viemäriverkoston ulkopuoliset kiinteistöt, joilla jätevedet käsitellään tonttikohtaisesti, muodostavat riskin pohjavedelle, jos jätevedenkäsittelyjärjestelmä on puhdistusteholtaan riittämätön tai järjestelmässä on muita puutteita. Jäteveden pumppaamoista voi aiheutua riskiä pohjavedelle ylivuototilanteissa, jolloin puhdistamatonta jätevettä päätyy maaperään. Viemäriverkoston vuodet liittyvät usein verkoston ikääntymiseen, verkoston vaurioitumiseen esim. kaivutyön yhteydessä tai muihin järjestelmässä esiintyviin rakenne- tai laitevikoihin. Jäteveden pääsy maaperään ja sitä kautta pohjaveteen heikentää pohjaveden hygieenistä laatua.

20 Jätevesien johtaminen suunnitelma-alueella Suunnitelma-alueella olevat pohjavesialueet eivät kuulu Kemijärven kaupungin viemärilaitoksen toiminta-alueeseen. Alueilla tulee siis noudattaa niin sanotun hajajätevesiasetuksen (Vna 209/2011) vaatimuksia. Lisäksi Kemijärven kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä on tarkempia määräyksiä pohjavesialueilla tapahtuvaan jätevesien käsittelyyn. Ympäristönsuojelumääräysten mukaan tärkeillä pohjavesialueilla (I luokka) jätevedet on johdettava sekä lähi- että kaukosuojavyöhykkeen ulkopuolelle käsiteltäviksi tai kerättävä umpisäiliöön. Kaukosuojavyöhykkeellä harmaiden vesien kiinteistökohtainen käsittely on sallittua talousjätevesiasetuksen 4 mukaisen ohjeellisen puhdistustason täyttävällä tavalla. Ympäristönsuojelumääräyksissä lähisuojavyöhykkeellä on tarkoitettu pohjaveden muodostumisalueen rajaa ja kaukosuojavyöhykkeellä varsinaista pohjavesialueen rajaa, mikä poikkeaa tässä suunnitelmassa käytetyistä ja yleisesti vakiintuneista määritelmistä. Määräyksissä on lisäksi Reinikansaaren (Lautasalmen alue) ja Vuostimon alueille tehty tarkennettuja rajauksia jätevesien käsittelyä varten. Reinikansaaressa vedenottamon puoleisessa (itäosa) osassa saarta kaikkien kiinteistöjen on johdettava jätevedet umpisäiliöön. Saaren länsiosassa uusien kiinteistöjen jätevedet on kerättävä umpisäilöön ja vanhojen kiinteistöjen jätevedet on sallittua käsitellä talousjätevesiasetuksen 4 mukaisen ohjeellisen puhdistustason täyttävällä tavalla. Vuostimon alueella kylän puolella vanhojen kiinteistöjen jätevedet on sallittua käsitellä talousjätevesiasetuksen 4 mukaisen ohjeellisen puhdistustason täyttävällä tavalla. Kaikkien alueen uusien kiinteistöjen tulee käsitellä jätevedet tärkeille pohjavesialueille annettujen ympäristönsuojelumääräysten mukaisesti. Vedenottamon puolella ei tällä hetkellä ole vanhoja kiinteistöjä. Kemijärven kaupungilla ei ole tiedossa miten moni suunnitelma-alueella sijaitseva kiinteistö on tehnyt asetuksen vaatimia muutoksia kiinteistökohtaiseen jätevesienkäsittelyyn Toimenpidesuositukset Kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisilla tulisi olla tieto tärkeillä pohjavesialueilla sijaitsevien kiinteistöjen jätevesijärjestelmästä. Jätevesien maaperäkäsittelyä (esim. maahanimeyttämö tai maasuodattamo) ei tule sallia pohjavesialueilla. Pohjavesialueilla myös puhdistettujen jätevesien ja harmaiden vesien pääsy maaperään tulee estää. Kaupungin ympäristönsuojelumääräykset tulisi päivittää niin, että yllä esitetyt vaatimukset täyttyvät. Pohjavesialueilla sijaitsevat jäteveden umpisäiliöt tulee varustaa täyttymisen hälyttimellä ja kiinteistön omistajalla tulee olla sopimus säiliön tyhjennyksestä. Jätevesijärjestelmän kunto tulee asetuksen mukaisesti tarkistaa 10 vuoden välein. Vuostimon alueella kiinteistöjen omistajat voisivat halutessaan selvittää mahdollisuuksia jätevesien yhteiskäsittelylle.