SAARISTOMEREN KANSALLISPUISTON VEDENALAISEN LUONNON KARTOITUS JA LITORAALIN KASVILLISUUDEN SEURANTA

Transkriptio

1 SAARISTOMEREN KANSALLISPUISTON VEDENALAISEN LUONNON KARTOITUS JA LITORAALIN KASVILLISUUDEN SEURANTA Petri Vahteri, Anita Mäkinen & Jari Hänninen 997 Saaristomeren tutkimuslaitos Turun yliopisto Metsähallitus/Saaristomeren puistoryhmä Ympäristöministeriö/Lounais-Suomen ympäristökeskus

2 . JOHDANTO...3. TUTKIMUSALUEET AINEISTO JA MENETELMÄT VEDENALAISEN LUONNON KARTOITUSMENETELMÄT Kaikuluotaus Kartoitussektoreiden valinta ja toteutus Biotoopit Pohjan laatuluokitus PYSYVIEN LITORAALILINJOJEN PERUSTAMINEN RANTANUOTTAUS KALOJEN KUTUALUEET JA KALASAALIIT TUTKIMUSALUEELLA TULOKSET KAIKULUODATUT ALUEET KARTOITETUT SEKTORIT LITORAALIN KASVILLISUUDEN SEURANTALINJAT Brunskär Österskär Trunsö Högland Lankaskär Ejskär Ejsråsen Storharun TUTKIMUSTEN YHTEYDESSÄ TAVATUT KASVI- JA ELÄINLAJIT RANTANUOTTAUSTULOKSET KALASAALIIT JA KALOJEN KUTURANNAT TUTKIMUSALUEELLA PÄÄTELMÄT KARTOITUSSEKTORIT PYSYVÄT KASVILLISUUSLINJAT RANTANUOTTAUKSET KALASAALIIT JA KALOJEN KUTURANNAT TUTKIMUSALUEELLA...57 KIRJALLISUUSVIITTEET...59

3 Saaristomeren kansallispuistoon kuuluu (..997) noin 400 ha maata ja noin ha vettä Dragsfjärdin, Nauvon, Korppoon ja Houtskarin kuntien alueella (kuva ). Terrestrisen luonnon lajistosta on olemassa lukuisia selvityksiä, mutta puistoon kuuluvien vesialueiden vedenalaisen luonnon tuntemus on vähäistä. Tätä puutetta paikkaamaan Saaristomeren kansallispuisto ja Lounais- Suomen ympäristökeskus tilasivat kansallispuiston vedenalaisen luonnon kartoitustutkimuksen Saaristomeren tutkimuslaitokselta. Työn tavoitteena oli kartoittaa Saaristomeren kansallispuiston omistuksessa olevien vesialueiden vedenalaista eläin- ja kasvilajistoa sekä kerätä tietoja pohjan laadusta ja mahdollisista geologisista erikoispiirteistä. Saaristomereen kohdistuu voimakas ravinnekuormitus, ja rehevöityminen onkin Saaristomeren vesiluonnon suurin uhka. Rehevöitymisen seurauksena veden näkösyvyys on selvästi pienentynyt ja veden fosforipitoisuus on kohonnut (esim. Jumppanen & Mattila 994). Ravinteita tulee mereen hajakuormituksena, kalankasvatuksesta, yhdyskunta- ja teollisuusjätevesien mukana, sekä suoraan ilmakehästä. Mantereelta ja jätevesistä tulevan fosforikuormituksen määrä on vuosittain 440 tonnia ja typpikuormituksen määrä 5500 tonnia (Häkkilä 99). Lisäksi Itämeren alueelta tulee kaukokulkeumana tämän hetkisten arvioiden mukaan Saaristomerelle vuosittain noin 000 tonnia fosforia (Jumppanen & Mattila 994). Itämeren rehevöityminen havaitaan mm. rannikkomme litoraalin ( = rantavyöhykkeen) kasvillisuudessa tapahtuneina muutoksina. Näkyvin muutos on yksivuotisten rihmamaisten levien runsastuminen ja lajiston köyhtyminen. Pitkällä aikavälillä muutokset tulevat näkyviin myös monivuotisten lajien esiintymisvyöhykkeiden kaventumisena. Seuraamalla litoraalin kasvillisuutta on mahdollista havainnoida kasvillisuudessa tapahtuneita muutoksia ja arvioida eri vesialueiden tilan kehitystä. Seurannan yhteydessä saadaan myös arvokasta tietoa lajien levinneisyydestä ja uhanalaista lajeista.. JOHDANTO Saaristomeren kansallispuiston alueella tehtiin vuosina 993 ja 994 laaja-alainen litoraalin kasvillisuuden ja eläimistön kartoitus. Vuonna 993 kartoitettiin Brunskärin ja vuonna 994 Höglandin, Lankaskärin, Ejskäretin ja Ejsråsenin alueen biotooppeja ( = tietyn kasvi- tai eläinyhteisön esiintymisvyöhyke). Lisäksi Saaristomeren kansallispuiston alueelle perustettiin kaksitoista kasvillisuuden seurantalinjaa, joiden tarkoituksena on helpottaa litoraalin kasvillisuudessa tapahtuvien muutosten havainnointia. Vuonna 993 perustettiin yhteensä kuusi seurantalinjaa, kaksi Brunskärin, kaksi Österskärin ja kaksi eteläiseen Trunsön alueille. Vuonna 994 Höglandin alueelle 3

4 perustettiin kaksi seurantalinjaa ja yksi linja Lankaskärin, Ejskäretin, Ejsråsenin ja Storharunin alueille (kuva ). Linjojen perustaminen kuuluu Suomen rannikolla toteutettavaan kasvillisuuden kartoitus- ja monitorointiprojektiin, joka aloitettiin kesällä 993 vesiviranomaisten ja yliopistotutkijoiden yhteistyönä (Mäkinen et al. 993). Tutkimus kuuluu osana Suomen luonnon monimuotoisuutta selvittävään luonnon monimuotoisuus (LuMo-) projektiin.. TUTKIMUSALUEET Brunskär Brunskär sijaitsee Saaristomeren kansallispuiston luoteisosassa, Korppoon pääsaaren eteläpuolella (kuva ). Alue kuuluu ulkosaaristoon, mutta sieltä tavataan myös sisäsaaristomaisia suojaisia poukamia. Brunskärin tutkimusalueella kartoitettiin vedenalaista luontoa kolmessa eri kohteessa: Trån - Bredskärin, Bärskärs kobbenin ja Stenkläppenin ympäristöissä (liite 9). Alueelle perustettiin kaksi kasvillisuuden seurantaan tarkoitettua linjaa. Linja A sijaitsee Söderkobbarin lounaisrannalla ja linja B Abborharunin kaakkoisrannalla (liite 9). Österskär Österskärin alueelle, Saaristomeren kansallispuiston länsiosaan Pattonskäriin, perustettiin kaksi litoraalin kasvillisuuden seurantaan tarkoitettua linjaa (kuva ). Linja A sijaitsee Pattonskärin pohjoisrannalla ja linja B koillisrannalla (liite 9). Pattonskär sijaitsee Kihdin etelälaidalla ulkosaaristossa, tuulille ja aallokolle avoimella merialueella. Trunsö Trunsön eteläpuolelle, Långskärin koillis- ja Alskärin lounaisrannalle perustettiin kaksi litoraalin kasvillisuuden seuraamiseen tarkoitettua linjaa (kuva, liite 9). Alue sijaitsee merivyöhykkeellä avomeren tuntumassa ja on hyvin avoin tuulille ja aallokolle. Högland Högland sijaitsee Saaristomeren kansallispuiston koillisosassa (kuva ). Alueelle perustettiin kaksi kasvillisuuden seurantalinjaa pääsaaren etelä- ja pohjoisosiin (liite 0). Alueen biotooppien kartoituksissa sukellettiin yhteensä 3 sektorilinjaa, jotka sijaitsevat viidellä eri 4

5 saarella tai saariryhmällä. Alue on suhteellisen avoin länsi- ja etelätuulille. Lankaskär Lankaskär sijaitsee Saaristomeren kansallispuiston itäreunalla Högsåran läheisyydessä ja on suhteellisen avoin tuulille ja aallokolle (kuva ). Kasvillisuuden seurantalinja perustettiin saaren luoteisosaan ja lisäksi alueella sukellettiin viisi sektorilinjaa biotooppien kartoittamiseksi (liite 0). Ejskär Ejskär sijaitsee Saaristomeren kansallispuiston kaakkoisosassa Örön läheisyydessä (kuva ). Alueelle perustettiin yksi kasvillisuuden seurantalinja ja aluetta kartoitettiin yhteensä kahdeksalla sektorilinjalla (liite 0). Alue on avoin länsi- ja etelätuulille. Ejsråsen Ejsråsen sijaitsee Örön lounaispuolella Saaristomeren kansallispuiston eteläreunalla (kuva ). Alueelle perustettiin yksi kasvillisuuden seurantalinja ja biotooppien kartoituksessa sukellettiin yhteensä 8 sektorilinjaa (liite 0). Alue on erittäin altis tuulille ja aallokolle. Storharun Storharun sijaitsee Trunsön eteläpuolella Saaristomeren kansallispuiston eteläreunalla (kuva ). Storharunin saareen perustettiin yksi kasvillisuuden seurantalinja ja alueen kartoituksessa sukellettiin yhteensä 8 sektorilinjaa kolmen eri saaren rannalla (liite 0). Alue on erittäin avoin tuulille ja aallokolle. 5

6 3. AINEISTO JA MENETELMÄT 3. Vedenalaisen luonnon kartoitusmenetelmät 3.. Kaikuluotaus Karttatarkastelun perusteella valitut vesialueet kaikuluodattiin veden syvyyssuhteiden selvittämiseksi ennen vedenalaisen työskentelyn aloittamista. Brunskärissä kaikuluotauksia tehtiin neljällä osa-alueella: Trån - Bredskärin alueella sekä Bärskärs kobbenin, Stenkläppenin ja Rödskärenin rannoilla (kuva 3). Kaikuluotaus tehtiin pienveneestä Furuno FE-450 kaikuluotaimella. Kaikuluotauslinjat ajettiin rannasta ulospäin noin 00 metrin välein. Suunnan säilyttämiseksi käytettiin apuna maamerkkejä tai kompassisuuntia. Niiden saarten rannoilla, jotka sijaitsivat etäällä muista saarista, käytettiin etäisyyden mittaamiseen 00 metrin pituista köyttä. Kaikuluotauksen yhteydessä arvioitiin vesikiikarilla pohjan laatua ja litoraalin kasvillisuutta. Menetelmän tulkinnallisten vaikeuksien ja vähäisen lisäinformaation vuoksi kaikuluotauksista kuitenkin luovuttiin vuonna 994, ja aika käytettiin kansallispuiston alueen laajempaan ja tarkempaan kartoitukseen kartoitussektorimenetelmällä. Syvyyskäyrät piirrettiin peruskartalle Merenkulkuhallituksen karttamerkintöjä noudattaen. 3.. Kartoitussektoreiden valinta ja toteutus Kartoitussektoreiden tarkoituksena oli selvittää alueiden kasvi- ja eläinlajisto, erilaiset biotyypit, pohjanlaadut ja mahdolliset geologiset erityispiirteet. Sektorit tutkittiin sukeltamalla. Sukeltaja kartoitti linjan, jonka leveys oli noin 5 metriä ja pituus 50 metriä. Muistiinpanoja tehtiin valmiille kaavakkeille syvyydestä, pohjanlaadusta, kasvillisuudesta ja havaituista eläimistä (liite 7). Vuonna 993 Brunskärin alueen kartoitussektorit valittiin kaikuluotaustietojen ja vesikiikaritarkastelun perusteella. Eräissä tapauksissa tehtiin myös esiselvityksiä sukeltaen. Biotooppien kartoitus toteutettiin Muilla tutkimusalueilla ei vuonna 993 tehty kartoitussektoreita, koska laajaa Brunskärin aluetta kartoitettiin myös vesikiikaroinnilla ja kaikuluotauksilla. Vuonna 994 sukelletut sektorit valittiin tutkituilta alueilta karttatiedustelun ja aikaisempien kasvillisuustietojen pohjalta. Kartoitukset tehtiin välisenä aikana. Valokuvaus 7

7 Vedenalaisen luonnon kartoitus aloitettiin valokuvaamalla kasvillisuusvyöhykkeitten eliöstöä. Yhdenmukaista kuvaussysteemiä ei käytetty, vaan alueiden yleiskunnosta pyrittiin saamaan käsitys yleiskuvien avulla. Valokuvaus tehtiin Nikonos-IV vedenalaiskameralla. Käytetyt objektiivit olivat 35 mm ja 85 mm. Filminä käytettiin Fujin 400 ASA:n diapositiivia. Syvyysprofiili ja pohjan laatu Kartoitetun sektorin syvyystiedot mitattiin matalassa vedessä (<,0 m) mittatikulla ja syvemmällä (>,0 m) sukeltajan syvyysmittarilla. Mittaukset tehtiin metrin välein. Mittaustulokset sekä tiedot pohjan laadusta kirjattiin muistiin kalvolomakkeille (liite 7). Kasvillisuusvyöhykkeet ja lajisto Kasvillisuusvyöhykkeet erotettiin valtalajien mukaan biotoopeiksi (kohta 3..3) sukeltajan havaintojen mukaisesti. Lajimääritysten varmistamiseksi kerättiin myös näytteitä, jotka tunnistettiin myöhemmin laboratoriossa. Tiedot kirjattiin kalvolomakkeelle (liite 7). Eläimistö Sukeltaja selvitti litoraalin kasvillisuusvyöhykkeiden eläimistön joko tunnistamalla havaitut lajit sukelluksen aikana tai keräämällä näytteitä epäselvistä, esim. pienikokoisista, eläinlajeista. Tiedot kirjattiin kalvolomakkeelle (liite 7) Biotoopit Vedenalaisen luonnon biotooppiluokitus ei ole Itämeren alueella vakiintunut. Syynä tähän on se, että aiheeseen liittyviä tutkimuksia on tehty hyvin vähän. Toivonen ja Leivo (993) ehdottavat Itämeren ja sisävesien vesikasvillisuudessa käytettäväksi samoja kasvillisuusluokkia, vaikka he toteavatkin kasvillisuuden eroavan toisistaan monin tavoin näissä kahdessa ympäristössä. Murtoveden kovilla pohjilla ovat ominaisia makrolevien muodostamat yhdyskunnat, joita ei tavata makeasta vedestä. Pehmeältä pohjalta tavataan kuitenkin myös makeassa vedessä kasvavia putkilokasvilajeja. Oulasvirta ja Leinikki (993) ovat tehneet Tammisaaren kansallispuiston alueelle oman biotooppiluokituksensa, joka perustuu valtalajeina esiintyviin monivuotisiin kasvilajeihin. Saaristomeren alueella Oulasvirran ja Leinikin luoma biotooppiluokitus on osin toimiva, mutta Saaristomerelle olemme kuvanneet myös joukon omia biotooppeja, kuten putkilokasvirihmaleväbiotoopi ja rihmalevä-simpukkabiotooppi. Seuraavassa on esitetty tässä raportissa 8

8 käytetyt biotoopit ja niiden määritelmät. A. Rihmaleväbiotooppi Rihmaleväbiotooppi esiintyy yleensä vesirajasta noin,0 -,5 metrin syvyyteen, jonka jälkeen normaalisti alkaa rakkolevävyöhyke. Rannoilla, joilla rakkolevää ei tavata, rihmalevävyöhyke saattaa kuitenkin olla ainoa biotooppi. Vuodenajasta riippuen rihmaleväbiotoopin muodostavat rusko-, viher- tai punalevät. Yleisimmät lajit talvella ja keväällä ovat ruskoleviin kuuluvat Pilayella littoralis ja Ectocarpus siliculosus, sekä viherleviin kuuluvat Ulothrix zonata ja Urospora penicilliformis. Kesällä viherleviin kuuluvat ahdinparta (Cladophora glomerata) ja suolilevät (Enteromorpha spp.) korvaavat nämä lajit. Ahdinparta ehtii kesän ja syksyn aikana muodostaa yleensä kaksi, joissakin tapauksissa kolme erillistä sukupolvea. Ulkosaaristossa rihmalevävyöhykkeessä esiintyvät loppukesällä ja syksyisin runsaina myös ruskolevät Dictyosiphon foeniculaceus ja Dictyosiphon chordaria. Myös punaleviin kuuluva pihtilevä (Ceramium tenuicorne), usein vihreänä muotona, voi muodostaa runsaan kasvuston vesirajaan. Rihmalevävyöhykkeen eläimistöön kuuluvat suippokotilot (Hydrobia sp.), surviaissääskentoukat (Chironomidae), katkat (Gammarus sp.) ja leväkilkit (Idotea sp.). B. Rakkoleväbiotooppi Rakkolevä on Suomen rannikon merkittävin monivuotinen ja isokokoinen levälaji. Rakkolevän muodostama vyöhyke alkaa noin metrin syvyydestä ja ulottuu parhaimmillaan 6-7 metrin syvyyteen. Vyöhyke tarjoaa useille eläinlajeille suojaisan elinympäristön ja rakkoleväbiotooppia pidetäänkin lajistoltaan monipuolisimpana. Rakkolevän ohella vyöhykkeessä kasvaa runsaasti myös muita levälajeja: ahdinpartaa, suolilevää, pihtilevää, haarukkalevää (Furcellaria lumbricalis), röyhelölevää (Phyllophora pseudoceranoides), ruskolevät Pilayella littoralista, Dictyosiphon foeniculaceusta, D. chordariaa, Stictyosiphon tortilista ja jouhilevää (Chorda filum). Osa lajeista esiintyy myös rakkolevän päällyskasvustona (epifyyttisinä). Myös eläinlajisto on hyvin monipuolinen. Tyypillisimpiä tämän biotoopin eläimiä ovat selkärangattomista katkat, Itämeren siira (Idotea baltica), pikkusiira (Jaera albifrons), halkoisjalkaäyriäiset (Mysidacea), leväkotilo (Theodoxus fluviatilis), sinisimpukka (Mytilus edulis), merirokko (Balanus improvisus) ja levärupi (Electra crustulenta). Kalalajeista kolmipiikki (Gasteroesteus aculeatus), kymmenpiikki (Pungitus pungitus), hietatokko (Pomatoschistus minutus), mustatokko (Gobius niger), seitsenruototokko (Coryphopterus flavescens), vaskikala (Spinachia spinachia), särmäneula (Syngnathus typhle), ahven (Perca fluviatilis) ja hauki (Esox lucius) ovat yleisiä rakkoleväbiotoopissa. 9

9 C. Putkilokasvibiotooppi Putkilokasveja esiintyy pehmeillä pohjilla. Vyöhykkeen leveys ja sijainti syvyyssuunnassa on täysin riippuvainen pohjan laadusta. Matalissa lahdissa putkilokasvibiotooppi voi alkaa aivan vesirajasta ja ulottua 7-8 metrin syvyyteen. Saaristomeren alueelle tyypillisillä kalliorannoilla putkilokasvibiotooppia tavataan yleensä rakkoleväbiotoopin jälkeen, - 6 metrin syvyydestä. Yleisimmät lajit ovat hapsivita (Potamogeton pectinatus), ahvenvita (Potamogeton perfoliatus), isohaura (Zannichellia major) ja tähkä-ärviä (Myriophyllum spicatum). Eläinlajeista biotoopissa elävät runsaina mm. hietasimpukka (Mya arenaria) ja liejusimpukka (Macoma baltica). Kotiloista yleisimpiä ovat limakotilo (Lymnea spp.), suippokotilot ja leväkotilo. Kaloista tavataan eniten ahventa, hieta- ja liejutokkoa (Potamoschistus microps), sekä kymmenpiikkiä. D. Rakkolevä - putkilokasvibiotooppi Rakkolevä muodostaa yhdessä putkilokasvien kanssa oman biotooppinsa suhteellisen suojaisilla rannoilla, missä pohja on pehmeitten sedimenttien ja kallion tai kivikon yhdistymä. Rakkolevä kasvaa kiviin tai kallioon kiinnittyneenä ja putkilokasvit kivien väleissä sedimenttipohjalla. Putkilokasvilajeista yleisimpinä esiintyvät ahvenvita, hapsivita, merivita ja isohaura. Tavallisimpia eläinlajeja ovat idänsydänsimpukka (Cerastoderma glaucum) ja liejusimpukka sekä kaloista ahven, hauki ja piikkikalat. E. Putkilokasvi - rihmaleväbiotooppi Putkilokasvi - rihmaleväbiotooppi on putkilokasvibiotoopin ja irtonaisena kasvavan rihmalevän yhdistymä. Irtonaisen rihmalevän muodostaa yleensä ahdinparta, Pilayella littoralis ja pihtilevä. Putkilokasvi - rihmaleväbiotooppi on yleinen rakkolevävyöhykkeen alapuolella paikoissa, joissa esiintyy pehmeää pohjaa. Tavallisimpia eläinlajeja biotoopissa ovat katkat, suippokotilot, surviaissääsken toukkia ja pikkusiiroja. F. Punaleväbiotooppi Punaleväbiotooppi tavataan rakkoleväbiotoopin alapuolelta, 3-5 metrin syvyydestä. Punaleväbiotoopin lajistoa ovat haarukkalevä, röyhelölevä, pihtilevä ja punalevät Ceramium rubrum ja Polysiphonia violacea. Myös ruskoleviin kuuluva Sphacelaria arctica kasvaa paikoin tässä biotoopissa. Punaleväbiotoopin eläimistöä ovat sinisimpukka ja idänsydänsimpukka. Tavallisimmat kalalajit ovat hietatokko, kivinilkka (Zoarches viviparus) ja isosimppu (Myxocephalus scorpius). G. Simpukkabiotooppi Simpukkabiotooppi esiintyy kahdessa erilaisessa ympäristössä. Sinisimpukka on yleinen 0

10 kalliojyrkänteillä, mutta myös tasaisella sedimenttipohjalla, jossa se esiintyy yhdessä idänsydänsimpukan, liejusimpukan ja hietasimpukan kanssa. Kalliojyrkänteillä sinisimpukan seurassa esiintyvät runsaina merirokko, levärupi, Cordylophora caspia- runkopolyyppi ja punalevälajit kuten pihtilevä, haarukkalevä ja röyhelölevä. H. Rihmalevä - simpukkabiotooppi Rihmalevä - simpukkabiotooppi on pehmeän pohjan simpukkabiotoopin ja irtonaisena kasvavan rihmalevälajiston yhdistymä. Irtonaisena esiintyviä levälajeja ovat ruskolevä Pilayella littoralis, punalevä Polysiphonia violacea ja ahdinparta Pohjan laatuluokitus Tässä tutkimuksessa käytimme seuraavaa pohjan laatuluokitusta: Kallio Pohja on joko peruskalliota tai muodostunut muutamasta suurikokoisesta kivestä. Kivikko Pohja on määritelty kivikoksi mikäli valtaosa pohjan pinta-alasta on kivikkoa. Kivien väleissä voi esiintyä myös soraa, hiekkaa, hiesua tai liejua. Sora Pohja on määritetty soraksi, mikäli valtaosa pohjan pinta-alasta peittyy halkaisijaltaan vähintään 0 mm kokoisista kivistä. Hiekka Pohja on määritetty hiekaksi mikäli valtaosa pohjan pinta-alasta peittyy halkaisijaltaan yli mm kokoisesta kiviaineksesta. Hiesu Pohja on määritetty hiekaksi mikäli valtaosa pohjan pinta-alasta peittyy halkaisijaltaan alle mm kokoisesta kiviaineksesta. Lieju Lieju on yleisnimitys pienen raekoon omaaville, paljon orgaanista ainesta sisältäville pohjamateriaaleille. Pohjan laatu voi olla myös eri tyyppien yhdistymä. Ne on kuvattu yhdistämällä perusluokkien symbolit.

11 3. Pysyvien litoraalilinjojen perustaminen Kasvillisuuden muutosten seuraamiseksi perustettiin Saaristomeren kansallispuiston vesialueille pysyviksi tarkoitettua litoraalilinjaa (liitteet 9,0). Linjojen perustamisessa noudatettiin pääosin Suomen rannikkovesien kasvillisuuden seurantaan laadittuja ohjeita (Mäkinen et al. 993). Monitorointilinjoilta erotettiin kasvillisuusvyöhykkeet, joista kerättiin satunnaisesti kolme kvantitatiivista eläin- ja kasvinäytettä. Satunnaistaminen tehtiin jakamalla litoraali ensin kasvillisuusvyöhykkeisiin, joilta otostettavat alueet valittiin satunnaislukujen avulla. Lisäksi jokaisesta kasvillisuusvyöhykkeestä arvioitiin kolmelta satunnaisesti valitulta m ruudulta kasvilajien peittoprosenttit. Arviot tehtiin yhden m kokoisen metallikehikon avulla, joka oli jaettu 00 yhtäsuureen pienikokoiseen ruutuun ( ruutu = peittoprosentti). Yhtenäisen rakkolevävyöhykkeen alareunalta mitattiin m alueelta rakkolevien yksilöpituudet ja todettiin niiden sukukypsyydet. Lisäksi osasta linjoja kerättiin yhtenäisen rakkolevävyöhykkeen keskiosasta m alueelta rakkoleväyksilöt, joiden tuorepainot punnittiin pakastuksen jälkeen. Syvyysprofiilit ja pohjanlaadut arvioitiin samoin menetelmin kuin biotooppien kartoituksessa. Meriveden korkeustiedot ja suolapitoisuus Tutkimusajankohdan vedenkorkeustietoina käytettiin Merentutkimuslaitoksen Föglön tutkimuspisteen arvoja, jotka saatiin Merentutkimuslaitoksen vedenkorkeusrekisteristä. Vedenkorkeudet on ilmoitettu poikkeamina teoreettisesta keskivedenkorkeudesta, joka on huomioitava linjojen syvyystietoja vertaillessa. Meriveden suolapitoisuusarvot vuodelta 993 saatiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vedenlaaturekisteristä. Vuoden 994 meriveden suolapitoisuudet tutkimusalueilla on analysoitu Saaristomeren tutkimuslaitoksella. 3.3 Rantanuottaus Pysyvien litoraalin kasvillisuuslinjojen läheisyydessä tehtiin rantanuottaukset litoraalikalalajiston selvittämiseksi. Käytetyn nuotan suuaukon halkaisija oli, metriä. Sivureisien pituus oli,6 metriä ja peräpussin havaksen silmäkoko,5 mm. Kullakin rannalla vedettiin kolme rinnakkaista vetoa. Kunkin vedon nuottaussaalis säilöttiin 70 %:een etanoliin ja tutkittiin myöhemmin laboratoriossa. Näytteistä selvitettiin lajisto, punnittiin lajikohtaiset biomassat ja mitattiin yksilökohtaiset pituudet. Jos näyte oli pieni, se käsiteltiin kokonaisuudessaan. Yli 00 yksilön näytteistä mitattiin 30 otostetun yksilön pituudet, mutta näytteen paino punnittiin

12 kokonaisuudessaan. 3.4 Kalojen kutualueet ja kalasaaliit tutkimusalueella Tutkimusalueella ammattimaisesti kalastavalle kolmelle kalastajalle lähetettiin kirjallinen kysely, jossa tiedusteltiin kalasaaliita, käytettyjä kalastusvälineitä ja tietoja kalojen kutualueista (liite 8). 4. TULOKSET 4. Kaikuluodatut alueet Kaikuluotauksia tehtiin vain Brunskärin alueella vuonna 993. Trånin - Bredskärin alue Brunskärissä on matalaa, erityisesti saarten välinen salmi. Bärskärs kobbenin rannat ovat huomattavasti jyrkemmät, noin viidenkymmenen metrin päässä rantaviivasta vettä on lähes 0 metriä. Stenkläppenin ja Rödskärenin ympäristöt ovat myös erittäin jyrkkärantaisia (liite 9). 4. Kartoitetut sektorit Vedenalaisen luonnon kartoitusta tehtiin Brunskärissä, Höglandissa, Lankaskärissä, Ejskäretissä, Ejsråsenissa ja Storharunilla (Kuvat -3). Sektoreiden tarkat sijainnit on esitetty kartoilla liitteissä 9 ja 0. Sektoreiden biotooppien ja pohjanlaadun kuvaamisessa käytetyt symbolit on esitetty yhdessä graafisten sektoriesitysten kanssa liitteessä. Biotoopit ja pohjanlaatu on esitetty kuvauksissa rannalta ulapalle. TRÅN - BREDSKÄR Alue luetaan kuuluvaksi ulkosaaristoon, mutta erityisesti Trånin ja Bredskärin välinen salmi on hyvin suojainen (liite 9). Saarten välisen matalan salmen pohja on kokonaisuudessaan kasvillisuuden peitossa. Pohjan laatu on hiekkaa, jonka päälle on kertynyt runsaasti irtonaista rihmalevää. Salmen ulkopuoliset rannat ovat suhteellisen avoimia tuulille ja aallokolle. Rannoilla esiintyi hyvin kehittynyt ja epifyyttisistä levistä lähes puhdas rakkolevävyöhyke. Alueelta ei löytynyt merkittäviä geologisia muodostelmia. 3

13 Bredskär (liite, /8) Sektori sijaitsee Trånin ja Bredskärin välisessä salmessa ja on sijainniltaan melko suojainen. Sektorin kompassisuunta Bredskärin rannasta on 5. Sektorin pituus oli 50 metriä ja suurin syvyys neljä metriä. Pohja on vesirajasta kahden metrin syvyyteen kalliota ja kivikkoa, syvemmällä hiekan sekaista soraa. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, putkilokasvi - rihmalevä ja rihmalevä - simpukka. Putkilokasvilajeista tavattiin ja ahvenvita. Rihmalevä - simpukka biotoopissa esiintyi Pilayella littoralis- ruskolevää ja paikoin runsaastikin suolilevän irtonaista hiutalemuotoa (vrt. Bäck et al. 993). Simpukkalajeista tavattiin liejusimpukka, sinisimpukka ja idänsydänsimpukka. Sektori sijaitsee Käringkläppenin ja Bredskärin välisessä melko suojaisessa salmessa. Sektorin kompassisuunta Bredskärin rannasta on 80, pituus 50 metriä ja suurin syvyys 7,5 metriä. Pohja on kalliota 3,8 metrin syvyyteen, soraa 5,0 metrin syvyyteen, jälleen kalliota 6,5 metrin syvyyteen ja tätä syvemmällä soraa. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, putkilokasvi - rihmalevä ja rihmalevä - simpukka. Putkilokasvi -rihmaleväbiotoopissa jouhilevä muodosti runsaita kasvustoja yhdessä ahven- ja hapsividan kanssa. Rihmalevä - simpukka biotoopissa pihtilevä muodosti kasvuston yhdessä sinisimpukan, liejusimpukan ja idänsydänsimpukan kanssa. Sektori 3 sijaitsee Bredskärin ja Abborkobbarin välisessä melko suojaisessa salmessa, suunta Bredskärin rannalta 85. Sektorin pituus oli 50 metriä ja suurin syvyys 8,0 metriä. Pohja on kumpuilevaa, kallion ja hiekan muodostamaa. Biotoopit: Pohjan laadun ja syvyyden vaihtelevuus vaikutti vyöhykkeiden kertautumiseen, jolloin esimerkiksi rakkolevävyöhykkeitä oli kaksi. Sektorilta voitiin erottaa rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, putkilokasvi - rihmalevä, rakkolevä ja rihmalevä - simpukkabiotoopit. Putkilo- rihmalevävyöhykkeessä jouhilevä muodosti runsaita kasvustoja. Rihmalevä - simpukka biotoopissa pihtilevä oli valtalaji. Sektori 4 sijaitsee Bredskärin ja Trånin välisessä suojaisessa salmessa. Suunta Bredskärin rannalta 9. Sektorin kokonaispituus on 50 metriä ja suurin syvyys 5,5 metriä. Pohja on kalliota noin viiden metrin syvyyteen ja syvemmällä liejua. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, rihmalevä (ahdinparta ja Pilayella littoralis) ja putkilokasvi - rihmalevä. Rakkolevän päällä kasvoi paljon rihmamaisia ruskoleviä, Dictyosiphon foeniculaceusta, Pilayella littoralista ja Elachista lubricaa. Putkilokasvi - rihmaleväbiotoopin lajistoa olivat ahvenvita, isomerihaura, jouhilevä ja Stictyosiphon tortilis- ruskolevä. Trån (liite, 3/8) Sektori 5 sukellettiin Bredskärin ja Trånin välisen salmen yli, suunta Trånin rannalta 70. 4

14 Sektorin kokonaispituus on 40 metriä ja suurin syvyys 3,3 metriä. Bredskärin puoleinen ranta on melko jyrkkä, viiden metrin päässä rannasta vettä on jo kaksi metriä. Pohja on molemmin puolin salmea vesirajan tuntumassa kalliota, keskellä salmea hiekkaa. Biotoopit: Molemmin puolin salmea oli ahdinparran muodostama rihmalevävyöhyke ja rakkolevävyöhyke. Salmen keskellä oli putkilokasvien ja rihmalevien muodostama biotooppi. Putkilokasvilajeja olivat hapsivita ja isomerihaura, joiden joukossa kasvoi runsaasti jouhilevää. Sektori 6 sijaitsee Trånin avoimella luoteisrannalla suuntaan 330. Sektorin pituus on 50 metriä ja suurin syvyys 8 metriä. Kasvillisuutta esiintyi kuitenkin vain metrin syvyyteen. Pohja on 3,5 metrin syvyyteen kalliota, jonka jälkeen hiekan sekaista soraa 4,7 metrin syvyyteen ja tämän jälkeen taas kalliota. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, putkilokasvi - rakkolevä, rakkolevä ja punalevä - simpukka. Putkilokasvi- rakkoleväbiotoopissa valtalajeja olivat hapsivita ja isomerihaura. Sektori 7 sijaitsee avoimella Trånin pohjoisrannalla, suunta rannalta 30. Sektorin pituus on 50 metriä ja suurin syvyys 9 metriä. Pohja on 5,5 metrin syvyyteen kalliota, syvemmällä hiekkaa 7,5 metrin syvyyteen asti. Noin kahdeksan metrin syvyydessä sijaitsi seitsemän metriä leveä kalliotasanne, jonka jälkeen alkoi taas hiekkapohja. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, putkilokasvi - rihmalevä ja rihmalevä - simpukka. Putkilokasvibiotoopissa valtalajina oli isomerihaura. Sektori 8 sijaitsee Trånin suhteellisen avoimella itärannalla, suunta rannalta 90. Sektorin pituus oli 50 metriä ja suurin syvyys 4,8 metriä. Pohja on 3,5 metrin syvyyteen kalliota, tämän jälkeen liejua 4,3 metrin syvyyteen ja syvemmällä hiekansekaista soraa. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, putkilokasvi - rihmalevä ja putkilokasvi - simpukka. Putkilokasvi -rihmaleväbiotoopissa esiintyi isomerihauraa ja hapsivitaa. Syvemmällä putkilokasvi -simpukkabiotoopissa valtalajeina esiintyivät hapsivita ja ahvenvita. Granskär ja Gåsskär (liite, 4/8) Sektori 9 sijaitsee Trånin ja Granskärin välisessä melko suojaisessa salmessa, suunta Granskärin rannasta 0. Sektorin pituus oli 50 metriä ja suurin syvyys 6,4 metriä. Pohja on 6,0 metrin syvyyteen kalliota ja syvemmällä hiekkaa. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, rihmalevä ja putkilokasvi - rihmalevä. Rakkolevän päällä kasvoi paikan suojaisuudesta johtuen paljon päällysleviä: ruskolevät Pilayella littoralis ja Dictyosiphon foeniculaceus. Alemmassa rihmalevävyöhykkeessä jouhilevä muodosti runsaita kasvustoja. Putkilokasvi - rihmaleväbiotoopissa ahvenvita ja isomerihaura olivat valtalajit, rihmalevistä runsaimpina esiintyivät Pilayella littoralis- ruskolevä, ahdinparta, jouhilevä ja pihtilevä. 5

15 Sektori 0 sijaitsee Granskärin kaakkoisrannalla, suunta rannalta 30. Ranta on melko avoin tuulille ja aallokolle. Sektorin pituus oli 50 metriä ja suurin syvyys,6 metriä. Pohja on kalliota 9,5 metrin syvyyteen, hiekkaa,5 metrin syvyyteen ja syvemmällä hiekan sekaista soraa. Ranta on hyvin jyrkkä, minkä seurauksena ylempi rihmalevävyöhyke puuttuu ja rakkolevävyöhyke alkaa jo kahden metrin päässä vesirajasta, yhden metrin syvyydestä. Biotoopit: rakkolevä, rihmalevä (ahdinparta) ja punalevä - simpukka. Punalevälajeista esiintyi runsaimpana röyhelölevä, muita lajeja olivat pihtilevä ja haarukkalevä. Sinisimpukkaa esiintyi runsaasti, samoin liejusimpukkaa. Sektori sijaitsee Granskärin ja Gåsskärin välisessä avoimessa salmessa, suunta Granskärin rannasta 5. Sektorin pituus oli 50 metriä ja suurin syvyys 0 metriä. Pohja on 8,9 metrin syvyyteen kalliota, syvemmällä hiekkaa ja kymmenen metrin syvyydessä liejua. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, rihmalevä ja rihmalevä - simpukka. Rakkolevävyöhyke oli hyvin kehittynyt ja melko puhdas päällyslevistä. Alemmassa rihmalevävyöhykkeessä kasvoivat valtalajeina (osin irtonaisina) ahdinparta ja ruskolevä Pilayella littoralis. Rihmalevä - simpukka biotoopissa kasvoivat irtonaisina Pilayella littoralis ja punalevä Polysiphonia violacea yhdessä liejusimpukan ja idänsydänsimpukan kanssa. Sektori sijaitsee Abborkobbarnin koillisimman saaren ja Gåsskärin välisessä tuulille ja aallokolle avoimessa salmessa. Sektorin pituus on 50 metriä, suunta Gåsskärin rannalta 35. Abborkobbarnin puoleinen ranta on melko jyrkkä, neljän metrin päässä rannasta vettä oli,5 metriä, mutta suurin syvyys oli kuitenkin vain 3,6 metriä. Pohja on kumpuilevaa, vesirajassa kalliota, syvemmällä soraa ja kalliota. Biotoopit: Vesirajan ahdinparran muodostama rihmalevävyöhyke ja rakkolevävyöhyke olivat selkeät, mutta pohjan kumpuilevuudesta ja veden vähäisestä syvyydestä johtuen muut vyöhykkeet olivat vaikeasti rajattavissa. Rakkolevä muodosti yhdessä putkilokasvien kanssa oman biotooppinsa. BÄRSKÄRS KOBBEN Bärskärs kobben sijaitsee Brunskärin tutkimusalueen koillisosassa (liite 9). Saari on melko avoin tuulille ja aallokolle. Rannat ovat kalliota ja rantojen kaltevuus on suuri, suurin syvyys viidenkymmenen metrin päässä rannasta oli 6,5 metriä. Rakkolevävyöhyke ympäröi koko saarta ja syvemmällä tavattiin punaleviä, Cordylophora caspia- runkopolyyppiä ja sinisimpukkaa. Saaren kaakkoisrannalla on kaunis jyrkänne. Bärskärs kobben (liite, 5/8) Sektori 3 sijaitsee Bärskärs kobbenin melko avoimella lounaisrannalla, suunta rannalta oli 60. Sektorin pituus on 50 metriä ja suurin syvyys 7, metriä. Pohja on 7,5 metrin syvyyteen 6

16 kalliota, sen jälkeen soraa 3,8 metrin syvyyteen ja syvemmällä soran sekaista hiekkaa. Biotoopit: Rihmalevä, rakkolevä, alempi rihmalevä ja punalevä - simpukka. Rakkolevän päällä kasvoi runsaasti rihmamaisia ruskoleviä Pilayella littoralista, Dictyosiphon foeniculaceusta ja Elachista lubricaa. Punalevä - simpukkabiotoopissa kasvoi haarukkalevää ja röyhelölevää yhdessä sinisimpukan, idänsydänsimpukan ja liejusimpukan kanssa. Sektori 4 sijaitsee Bärskärs kobbenin luoteisrannalla, suunta rannalta 35. Sektorin pituus oli 50 metriä ja suurin syvyys 5,5 metriä. Pohja on kalliota tai kivikko noin 0 metrin syvyyteen ja sitä syvemmällä hiekan sekaista soraa. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, alempi rihmalevä ja punalevä - simpukka. Alemmassa rihmalevävyöhykkeessä esiintyi Pilayella littoralis- ruskolevää ja jouhilevää yhdessä ahdinparran kanssa. Punalevä - simpukkabiotoopissa esiintyi Cordylophora caspiarunkopolyyppiä yhdessä sinisimpukan ja idänsydänsimpukan kanssa. Sektori 5 sijaitsee Bärskärs kobbenin koillisrannalla, suunta rannalta 45. Sektorin pituus oli 50 metriä ja suurin syvyys 3,5 metriä. Pohja on kalliota tai kivikkoa koko sektorin mitan; noin metrin syvyydestä alkaen kallion päällä on myös paikoin hiekkaa. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, rihmalevä ja punalevä - simpukka. Alemmassa rihmaleväbiotoopissa kasvoivat Pilayella littoralis- ruskolevä, pihtilevä ja ahdinparta. Myös tällä sektorilla tavattiin punalevä - simpukkabiotoopissa Cordylophora caspia- runkopolyyppiä. Sektori 6 sijaitsee Bärskärs kobbenin kaakkoisrannalla, suunta rannalta 35. Sektorin pituus oli 50 metriä ja suurin syvyys 6,5 metriä. Pohja on 6,5 metrin syvyyteen kalliota, 3 metrin syvyyteen kivikkoa, joukossa soraa ja syvemmällä soraa. Biotoopit: Rakkolevä, rakkolevä - rihmalevä ja simpukka. Rakkolevää tavattiin kiinnikasvavana 8 metrin syvyyteen asti, mikä kuvastaa veden hyvää näkösyvyyttä. Sektorin loppupäässä oli jyrkänne, jolla esiintyi sinisimpukkaa, idänsydänsimpukkaa ja Cordylophora caspia- runkopolyyppiä. Huomionarvoista: Kaunis jyrkänne. STENKLÄPPEN Stenkläppen on Brunskärin tutkituista alueista eteläisin (liite 9). Saari on erittäin avoin tuulille ja aallokolle. Saarta ympäröi kaunis ja epifyyteistä puhdas rakkolevävyöhyke. Pohja on kalliota ja syvemmällä soraa. Etelä- ja länsirantoja kiertää kalliojyrkänne, jolla esiintyi punaleviä, sinisimpukkaa ja Cordylophora caspia -runkopolyyppiä. Stenkläppen (liite, 6/8) Sektori 7 sijaitsee Stenkläppenin avoimella länsirannalla, suunta rannalta 80. Sektorin pituus oli 50 metriä ja suurin syvyys metriä. Pohja on 0 metrin syvyyteen kalliota ja sitä 7

17 syvemmällä soraa. Noin 6 metrin syvyydessä on pystysuora kallioseinä, missä on runsaasti sinisimpukkaa ja haarukkalevää. Sektorin syvimmässä päässä tavataan myös hietasimpukkaa. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, rihmalevä ja punalevä - simpukka. Alemmassa rihmalevävyöhykeessä kasvoi jouhilevää yhdessä pihtilevän, röyhelölevän ja haarukkalevän kanssa. Sektori 8 sijaitsee Stenkläppenin hyvin avonaisella kaakkoisrannalla, suunta rannalta 85. Sektorin pituus oli 50 metriä ja suurin syvyys metriä. Pohja on kalliota 4,5 metrin syvyyteen, sen jälkeen kivikkoa, ja 0 metrin syvyydestä alkaen taas kalliota. Noin kymmenen metrin päässä rannasta on lähes pystysuora kalliojyrkänne. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, punalevä ja rihmalevä - simpukka. Kalliojyrkänteellä kasvoi haarukkalevää ja paljon sinisimpukkaa, idänsydänsimpukkaa ja Cordylophora caspia - runkopolyyppiä. Huomionarvoista: Kaunis jyrkänne. Sektori 9 sijaitsee Stenkläppenin tuulille ja aallokolle avoimella itärannalla, suunta rannalta 0. Sektorin pituus oli 50 metriä ja suurin syvyys, metriä. Pohja on kalliota tai kivikkoa koko tutkitun sektorin matkan. Kivien joukossa on soraa. Biotoopit: Rihmalevä (pihtilevä), rakkolevä, putkilokasvi - rihmalevä, rihmalevä, punalevä, rihmalevä - simpukka. Rihmalevä -simpukkabiotoopissa rihmalevät kasvoivat irtonaisina, mm. ahdinparta, ruskolevä Pilayella littoralis ja jouhilevä. Tässä biotoopissa tavattiin myös punalevä Ceramium rubrumia. Sektori 0 sijaitsee Stenkläppenin avoimella pohjoisrannalla, suunta rannalta 0. Sektorin pituus oli 50 metriä ja suurin syvyys 7,5 metriä. Pohja on,5 metrin syvyyteen kalliota, 4,5 metrin syvyyteen soraa, jälleen kalliota 5,5 metrin syvyyteen ja syvemmällä soraa. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, putkilokasvi - rihmalevä ja rihmalevä - simpukka. Rihmalevävyöhykkeessä tavattiin Eudesme virescens - ruskolevää. Putkilokasvirihmaleväbiotoopissa esiintyi hapsivitaa yhdessä jouhilevän, ahdinparran ja Pilayella littoralis - ruskolevän kanssa. Rihmalevä-simpukkabiotoopissa esiintyi jouhilevää, Pilayella littoralisruskolevää ja pihtilevää. Högland Höglandin tutkimusalue sijaitsee Saaristomeren kansallispuiston koillisnurkassa (kuva ). Alue muodostuu muutamasta suuresta ja lukuisista pienistä saarista. Tutkimussektoreita sijoitettiin yhteensä viidelle eri kohteelle. Höglandin tutkimusalueen tutkitut saaret ovat Högharun - Långharun, Högland, Söderlandet, Norrlandet ja Västerlandet (liite 0). Högharun - Långharun (liite, 7/8) 8

18 Sektori sijaitsee Högholmenin saaresta luonaaseen pienellä Högharunin saarella. Sektorin suunta rannalta oli 00 ja pituus 50 metriä. Pohja on kalliota metriin, kivikkoa 5, metriin, soraa 7,0 metriin, hiekkaa 9,5 metriin, hiesua, metriin ja liejua sitä syvemmällä. Linjan suurin syvyys oli 7,3 metriä. Biotyypit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, putkilokasvi - rihmalevä ja rihmalevä - simpukka. Putkilokasvi - rihmaleväbiotoopissa esiintyi hapsi- ja ahvenvitaa yhdessä ahdinparran ja Pilayella littoralis - ruskolevän kanssa. Rihmalevä - simpukkabiotoopissa esiintyi ahdinpartaa, Pilayella littoralis - ruskolevää, pihtilevää ja sinisimpukkaa. Sektori sijaitsee Högharunin saaren länsipuolella, suunta rannalta 305. Pohja oli kalliota 8 metrin syvyyteen ja siitä eteenpäin linjan loppuun, 0, metrin syvyyteen, hiekkaa. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rihmalevä - simpukka (ahdinparta, sinisimpukka) ja punalevä - simpukka (pihtilevä ja sinisimpukka). Koko sektori koostui rihmamaisista levistä ja sinisimpukasta. Sektori 3 sijaitsee Högharunin eteläpuolella sijaitsevan Långharunin saaren länsipäässä suuntaan 70. Pohja vaihteli kalliosta kivikkoon koko linjan matkan 5,4 metrin syvyyteen. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, rihmalevä - simpukka (ahdinparta, pihtilevä, sinisimpukka). Sektori 4 sijaitsee Långharunin saaren itäpuolella suuntaan 5. Pohja oli kivikkoa 3,5 metrin syvyyteen, jonka jälkeen esiintyi kapea 4 metrin kaistale soraa ja sen jälkeen liejua linjan loppuun 5 metrin syvyyteen. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, rihmalevä (ahdinparta), rihmalevä - simpukka (ahdinparta, sinisimpukka), punalevä - simpukka (pihtilevä, sinisimpukka). Sektori 5 sijaitsee Långharunin saaren keskiosan etelärannalla suuntaan 85. Pohja on kalliota 3 metrin syvyyteen, kivikkoa 5,5 metrin syvyyteen, soraa 8 metrin syvyyteen jonka jälkeen 5 metrin kaistale kalliota ja sen jälkeen liejua linjan loppuun 9 metrin syvyyteen. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), rakkolevä, rihmalevä - simpukka (ahdinparta, sinisimpukka). Högland (liite, 8/8) Sektori 6 sijaitsee Höglandin kaakkoisosassa suuntaan 00. Pohja on kivikkoa 8,4 metrin syvyyteen ja soraa metrin syvyyteen. Tämän jälkeen alkaa kalliojyrkänne 6,4 metrin syvyyteen mistä sorapohja jatkuu linjan loppuun 3 metriin syvyyteen. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, rihmalevä (ahdinparta - Pilayella - ruskolevä) ja simpukka (sinisimpukka). Sektori 7 sijaitsee Höglandin koillisrannalla suunta 00. Pohja on kivikkoa, metrin syvyyteen, jonka jälkeen kalliota ja soraa,3 metrin, soraa, metrin, hiekkaa 3, metrin, 9

19 soraa 3,9 metrin, kalliota 4,0 metrin, soraa 4,8 metrin, kivikkoa 4,7 metrin ja kalliota 4, metrin syvyyteen. Linjan profiili nousee linjan lopussa ja maksimi syvyys on 4,8 metriä 40 metriä rantaviivasta. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, putkilokasvi - rihmalevä (isomerihaura - ahdinparta), punalevä (haarukkalevä), ja rihmalevä (ahdinparta). Sektori 8 sijaitsee Höglandin pohjoiskärjessä suuntaan 0. Pohja on kalliota 5,8 metrin syvyyteen, hiekkaa 6, metrin syvyyteen. Tämän jälkeen linjan profiili laskee ja nousee noin kuuden metrin syvyydessä pohjan laadun vaihdellessa kallion ja hiekkan välillä. Maksimisyvyys linjalla on 6,7 metriä 8 metrin etäisyydellä rantaviivasta. Biotyypit: Rihmalevä (ahdinparta), rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), punalevä (haarukkalevä). Sektori 9 sijaitsee Höglandin lounaisrannalla suuntaan 40. Pohjan laatu on kalliota rantaviivasta linjan loppuun 3,3 metrin syvyyteen. Syvyydessä 0,8 -,3 metriä esiintyy paikoin myös soraa. Biotyypit: Rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), putkilokasvi - rihmalevä (hapsivita, ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), simpukka - punalevä (sinisimpukka, pihtilevä). Sektori 30 sijaitsee Höglandin länsirannalla suuntaan 40. Pohjan laatu on kalliota,5 metrin syvyyteen, kivikkoa,0 metrin syvyyteen, hiekkaa,4 metrin syvyyteen, uudelleen kivikkoa 5,4 metrin syvyyteen, hiekkaa 7,6 metrin syvyyteen ja 8,4 metrin syvyyteen soraa. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), putkilokasvi - rihmalevä (hapsivita, ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), punalevä (haarukkalevä). Sektori 3 sijaitsee Höglandin luoteisrannalla suuntaan 60. Pohjan laatu on 0,7 metrin syvyyteen kivikkoa, 3,6 metrin syvyyteen hiekan sekaista soraa ja soraa 4, metrin syvyyteen. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, putkilokasvi - rihmalevä (Zannichellia major, ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), putkilokasvi - rihmalevä ( meriajokas, ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä). Söderlandet (liite, 9/8) Sektori 3: sijaitsee Höglandin lounaispuolella sijaitsevan Söderlandetin koillisrannalla suuntaan 80. Pohja on 3,5 metrin syvyyteen kivikkoa, soraa 3,9 metrin syvyyteen, hiekkaa 5 metrin syvyyteen ja jälleen soraa 6,8 metrin syvyyteen. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), punalevä (haarukkalevä). Sektori 33 sijaitsee Söderlandetin eteläkärjessä, suunta rannalta 5. Pohja on kalliota,8 0

20 metrin syvyyteen, kivikkoa 5,8 metrin syvyyteen, liejua 9,5 metrin syvyyteen, jonka jälkeen kolme metriä leveä kallio kaistale ja kivikkoa sen alapuolella metrin syvyyteen. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), rakkolevä, rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä), punalevä (haarukkalevä). Sektori 34 sijaitsee Söderlandetin länsirannalla suuntaan 75. Pohja on ensin kalliota 6,5 metrin syvyyteen ja sen jälkeen liejua 8,5 metrin maksimi syvyyteen. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), rakkolevä, rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), simpukka (sinisimpukka). Sektori 35 sijaitsee Söderlandetin pohjoiskärjessä suuntaan 5. Pohja on linjalla suurimmaksi osaksi kalliota, välillä pienten kivikkojen rikkomaa, 9,5 metrin syvyyteen ja sen jälkeen liejua linjan maksimisyvyyteen, 0,5 metriin. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), simpukka - rihmalevä (sinisimpukka, ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), simpukka - punalevä (sinisimpukka, röyhelölevä). Norrlandet (liite, 0/8) Sektori 36 sijaitsee Norrlandetissa, Höglandin luoteispuolella sijaitsevan saaren länsikärjessä, suuntaan 40. Pohja on kalliota 5 metrin syvyyteen, kivikkoa 9 metrin syvyyteen, soraa 3,8 metrin syvyyteen, jälleen kalliota 4, metrin syvyyteen ja liejua tämän jälkeen linjan maksimisyvyyteen, 0 metriin. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta, pihtilevä), punalevä (haarukkalevä) ja rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä). Sektori 37 sijaitsee Norrlandetin pohjoisrannalla, suuntaan 0. Pohja on kalliota, metrin syvyyteen, kivikkoa 3,3 metrin syvyyteen, soraa 5,5 metrin syvyyteen, hiekkaa metrin syvyyteen ja liejua 4 metrin syvyyteen saakka. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), punalevä (haarukkalevä). Sektori 38 sijaitsee Norrlandetin itäosassa, suunta rannalta 55. Pohja on soraa 0,8 metrin, kivikkoa 3,3 metrin, hiekkaa 8,8 metrin, soraa 0 metrin ja liejua,5 metrin syvyyteen. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, putkilokasvi (hapsivita), rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), ja punalevä - rihmalevä (haarukkalevä, ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä). Sektori 39 sijaitsee Norrlandetin eteläpuolella suuntaan 0. Pohja on kalliota, metrin syvyyteen, kivikkoa,5 metrin syvyyteen, kalliota 4, metrin syvyyteen ja soraa 4,5 metrin maksimisyvyyteen asti. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), rakkolevä, punalevä

21 (haarukkalevä, ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), putkilokasvi - rihmalevä (ahvenvita, ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), punalevä (haarukkalevä). Västerlandet (liite, /8) Sektori 40 sijaitsee Västerlandetilla, Höglandin lännenpuoleisen saaren pohjoiskärjessä, suuntaan 5. Pohja on kalliota, metrin syvyyteen, kivikkoa,6 metrin syvyyteen, soraa 3,4 metrin syvyyteen, hiekkaa 7, metrin syvyyteen, soraa, metrin syvyyteen ja liejua,9 metrin maksimisyvyyteen. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, putkilokasvi (hapsivita), rihmalevä (pihtilevä), punalevä (haarukkalevä). Sektori 4 sijaitsee Västerlandetin länsipuolella suuntaan 70. Pohja on kalliota 3,7 metrin syvyyteen, kivikkoa 3,8 metrin syvyyteen, kalliota 5, metrin syvyyteen, soraa 6 metrin syvyyteen, hiekkaa,5 metrin syvyyteen ja soraa 3,8 metrin maksimisyvyyteen. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), rakkolevä, rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), simpukka - rihmalevä (sinisimpukka, ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), simpukka - punalevä (sinisimpukka, haarukkalevä, pihtilevä). Sektori 4 sijaitsee Västerlandetin eteläpuolella suuntaan 85. Pohja on kivikkoa 3,4 metrin syvyyteen, soraa 4,7 metrin syvyyteen, kivikkoa 5,4 metrin syvyyteen ja soraa 9,5 metrin maksimisyvyyteen saakka. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), rakkolevä, rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), punalevä (haarukkalevä, pihtilevä). Sektori 43 sijaitsee Västerlandetin itäpuolella suuntaan 90. Pohja on kivikkoa,0 metrin, hiekkaa 3,5 metrin, soraa 4,0 metrin ja hiekkaa 6, metrin syvyyteen. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), putkilokasvi - rakkolevä (isomerihaura), putkilokasvi (hapsivita), rihmalevä - putkilokasvi (isomerihaura, ahdinparta). Lankaskär Tutkimusalue sijaitsee Saaristomeren kansallispuiston itäosassa, Högsåran saaren lounaispuolella (kuva ). Alueella on suuria saaria, joiden rannat ovat jyrkkiä (liite 0). Lankaskär (liite, /8) Sektori 44 sijaitsee Lankaskärin länsikärjessä suuntaan 60. Pohja on kalliota 4, metrin, kivikkoa 4,7 metrin, hiekkaa 7,3 metrin ja kalliota 8,8 metrin syvyyteen. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä,

22 pihtilevä), punalevä (pihtilevä). Sektori 45 sijaitsee Lankaskärin pohjoispuolella suuntaan 340. Pohja on kalliota 0,8 metrin syvyyteen, kivikkoa 3,0 metrin syvyyteen, soraa 4,3 metrin syvyyteen, hiekkaa 7,3 metrin syvyyteen ja soraa linjan maksimisyvyyteen, 9,5 metriin. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, putkilokasvi (hapsi- ja ahvenvita, isomerihaura), rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä) ja simpukka - rihmalevä (sinisimpukka, ahdinparta). Sektori 46 sijaitsee Lankaskärin kaakkoisrannalla suuntaan 45. Pohja on kivikkoa,0 metrin, hiekkaa 3,8 metrin, hiekan sekaista soraa 4,5 metrin ja hiekkaa linjan loppuun, 5, metrin syvyyteen. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä), putkilokasvi (ahven- ja hapsivita). Sektori 47 sijaitsee Lankaskärin itäpuolella suuntaan 40. Pohja on kivikkoa metrin syvyyteen, kalliota,3 metrin syvyyteen, kivikkoa ja soraa 3,5 metrin syvyyteen, hiekkaa 5,6 metrin syvyyteen, soraa 6, metrin syvyyteen, hiekkaa jälleen 6,7 metrin syvyyteen ja soraa linjan maksimisyvyyteen, 6,9 metriin. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä). Sektori 48 sijaitsee Lankaskärin itäkärjessä suuntaan 85. Pohja on kalliota 0,5 metrin syvyyteen, kivikkoa,0 metrin, kalliota,8 metrin, soraa ja kivikkoa,8 metrin, kivikkoa ja kalliota 3,3 metrin, hiekkaa ja kivikkoa 4,0 metrin, hiekkaa 5,8 metrin, soraa 6,8 metrin ja hiekkaa ja kivikkoa 7,0 metrin syvyyteen. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta). Ejskäret Ejskäretin tutkimusalue sijaitsee Saaristomeren kansallispuiston kaakkoisosassa Örön saaren pohjoispuolella (kuva ). Alueella on paljon pieniä saaria, joiden väliset vesialueet ovat kapeita ja matalia. Kattavamman yleiskuvan saamiseksi tutkimussektorit sijoitettiin saarirykelmän länsipuolelle, suuntiin (liite 0). Klovskär, Glosskär ja Ejskäret (liite, 3/8) Sektori 49 sijaitsee Ejskäretistä lounaaseen, nimettömällä luodolla Klovaskärin länsipuolella, suunta rannalta 65. Pohja on kalliota 5,0 metrin, kivikkoa 7,9 metrin, kalliota jälleen 0,0 metrin ja kivikkoa,0 metrin syvyyteen. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä). Sektori 50 sijaitsee Klovaskärin pohjoispuoleisella erittäin pienellä luodolla, suunta rannalta 35. Pohja on vaihtelevasti kalliota ja kivikkoa aina 0 metrin syvyyteen, jonka jälkeen alkaa 3

23 liejupohja jatkuen linjan maksimisyvyyteen, 0,4 metriin. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), putkilokasvi - rihmalevä (isomerihaura, ahdinparta). Sektori 5 sijaitsee Gloskäretin länsikärjessä, saari sijaitsee Ejskäretin eteläpuolella, suuntaan 70. Pohja on kalliota 3,6 metrin syvyyteen, jonka jälkeen tulee kapea vyöhyke liejua ja kalliota 8,7 metrin syvyyteen, kivikkoa 9, metrin syvyyteen. Noin 0 metrin syvyydessä on jälleen kalliota syvyyden kasvaessa 4 metriin, tämän jälkeen alkaa jälleen liejupohja. Sektorin maksimisyvyys oli 4, metriä. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä). Sektori 5 sijaitsee Ejskräretin saaren länsiosassa suuntaan 75. Pohja on kalliota koko linjan matkan,5 metrin maksimisyvyyteen. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä). Ejskäret ja Halskäret (liite, 4/8) Sektori 53 sijaitsee Ejskäretin saaren luoteisosassa suuntaan 300. Pohja on kalliota 8,3 metrin syvyyteen, josta alkaa kivikko, joka jatkuu aina metrin syvyyteen. Tämän jälkeen pohja on kalliota. Kalliossa esiintyy liejun täyttämiä painanteita ja yhtenäinen liejupohja alkaa 8, metrin syvyydestä, mikä jatkuu linjan loppuun 8,5 metrin syvyyteen. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta, pihtilevä). Sektori 54 sijaitsee pienellä luodolla Ejskäretin luoteispuolella suuntaan 80. Pohja on pääosin kalliota, mutta paikoin hajoaa kivikoksi linjan loppuun 3 metrin syvyyteen. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä. Sektori 55 sijaitsee edelleen luoteeseen Ejskäretistä, Halsskäretin saaren eteläpuoleisella nimettömällä luodolla suuntaan 80. Pohja on kalliota 3 metrin syvyyteen, kivikkoa 3,9 metrin syvyyteen, uudelleen kalliota 6,9 metrin syvyyteen, kivikkoa 8,4 metrin syvyyteen ja soraa linjan loppuun, 9, metrin syvyyteen. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta), rakkolevä, rihmalevä (ahdinparta, pihtilevä). Sektori 56 sijaitsee Halskäretin saarella suuntaan 0. Pohja on kalliota 7, metrin syvyyteen, kivikkoa, metrin syvyyteen ja hiekkaa linjan maksimisyvyydessä,5 metriä. Tämän jälkeen pohjan profiili jälleen nousee kivikkona,3 metriin ja jatkuu kalliona linjan loppuun, 8,5 metrin syvyyteen. Biotoopit: Rihmalevä (ahdinparta, Dictyosiphon foeniculaceus), rakkolevä, rihmalevä (ahdinparta, Pilayella - ruskolevä, pihtilevä). Ejsråsen Ejsråsenin tutkimusalue sijaitsee Saaristomeren kansallispuiston eteläreunalla, Örön saaren 4