BIOTIETEELLISEN TIEDEKUNNAN TUTKIMUSPOLIITTINEN OHJELMA Hyväksytty biotieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston kokouksessa

Transkriptio

1 1(7) BIOTIETEELLISEN TIEDEKUNNAN TUTKIMUSPOLIITTINEN OHJELMA Hyväksytty biotieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston kokouksessa TAUSTAA Biotieteellisen tiedekunnan tutkimuspoliittinen ohjelma perustuu neljään eri strategiaan: Helsingin yliopiston strategiaan kaudelle Helsingin yliopiston tutkimuspoliittiseen ohjelmaan Biotieteellisen tiedekunnan strategiaan kaudelle Valtion tiede- ja teknologianeuvoston strategiaan Suomen tieteen ja teknologian kansainvälistämisestä Tiedekunnan tutkimuspoliittisen ohjelman tarkoituksena on tukea tiedekunnan strategiaa ja tavoitetta luoda edellytykset tuloksekkaalle tutkimukselle ja siihen perustuvalle opetukselle. Ohjelman tavoitteena on esittää yliopiston ja tiedekunnan strategisten linjausten mukaisia toimia, jotka vahvistavat tiedekunnassa tehtävää bio- ja ympäristötieteellistä perustutkimusta, parantavat tutkimuksen laatua ja tutkimusedellytyksiä, edistävät tutkimuslähtöistä opetusta, sekä tehostavat tutkimustiedon yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja tulosten hyödyntämistä. Tiedekunnan tutkimuspoliittisen ohjelman rinnalla tiedekunnan laitoksilla ja tutkimusasemilla voi olla omat tutkimusstrategiansa. Tiedekuntaan on perustettu suunnittelukaudeksi tutkimuksen kehittämisen toimikunta, jonka tehtävänä on mm. tiedekunnan tiede- ja tutkimusstrategisen toiminnan suunnittelu, tutkimuksen laadun varmistaminen, sekä tutkimusedellytysten, tutkimuksessa tarvittavan infrastruktuurin, tutkimuslähtöisen opetuksen ja jatkokoulutuksen kehittäminen. Toimikunta vastaa tutkimukseen liittyvien kehittämistoimenpide-ehdotusten valmistelusta tiedekuntaneuvostolle. Toimikunnan puheenjohtajana toimii tutkimuksesta vastaava varadekaani. Tiedekunnassa harjoitetaan tutkimusta seuraavien pääaineiden puitteissa: akvaattiset tieteet biokemia biotekniikka ekologia ja evoluutiobiologia fysiologia kasvibiologia perinnöllisyystiede yleinen mikrobiologia ympäristötieteet ympäristöekologia Biotieteellinen tiedekunta Biovetenskapliga fakulteten Faculty of Biosciences PL 56 (Viikinkaari 9), Helsingin yliopisto Puhelin (09) 1911, faksi (09) , PB 56 (Viksbågen 9), FIN Helsingfors universitet, Finland Telefon , fax , P.O. Box 56 (Viikinkaari 9), FIN University of Helsinki, Finland Telephone , fax ,

2 2(7) Tiedekunnan piirissä toimii useita tutkimuksen huippuyksiköitä ja monitieteisiä tutkimuskokonaisuuksia ja verkostoja. 2. TUTKIMUKSEN LAATU JA PAINOPISTEALUEET Tiedekunnan tavoitteena on korkealaatuinen, kansainvälisesti kilpailukykyinen ja eettisesti kestävä tutkimus. Tutkimuksen kehittämisen toimikunta vastaa tiedekunnan tutkimustoiminnan ja tutkimusstrategian kehittämisestä. Suunnittelukaudella tiedekunnan toiminnan painopisteenä on: tuloksellisen ja korkeatasoisen tutkimuksen ja tutkijankoulutuksen edistäminen tutkimusedellytysten kehittäminen tieteenalojen rajat ylittävä tutkimus, tutkimusyhteistyö ja tutkimusverkostot kansainvälisen vuorovaikutuksen voimistaminen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen lisääminen Tiedekunnan laitosten ja yksiköiden tutkimuksen laatu arvioidaan Helsingin yliopiston tutkimuksen arvioinnin yhteydessä vuonna Tiedekunta tulee käyttämään hyväkseen arvioinnin tuloksia ja suosituksia parantaakseen edelleen tiedekunnan piirissä tehtävän tutkimuksen laatua ja tuloksellisuutta. Tutkimuksen kehittämisen toimikunta selvittää tarvetta perustaa tiedekuntaan tutkimustoiminnan strategisen kehittämisen tueksi tieteellinen neuvottelukunta (scientific advisory board, SAB), joka koostuisi sekä tiedekunnan että sen ulkopuolisista, tiedekunnan tutkimusalojen kannalta relevanteista, kansainvälisesti korkeatasoisista tutkijoista. Neuvottelukunnan pääasiallisena tehtävänä olisi antaa neuvoja suurissa strategisissa tutkimuslinjauksissa. Tiedekunnan tutkimuksen päämääränä on kansainvälisesti korkeatasoinen bio- ja ympäristötieteellinen perustutkimus. Tiedekunta edistää ja priorisoi alansa kansainvälisessä kärjessä tai sen tuntumassa olevaa tutkimusta. Tiedekunnassa pyritään kuitenkin myös turvaamaan kaikkien tiedekunnassa edustettuna olevien opetusalojen tutkimuksen jatkuvuus ja traditiot. Tutkimuksen tärkeimpiä kehittämiskohteita on tiedekunnan eri tieteenalojen ja tutkimusryhmien välisen yhteistyön tehostaminen, sekä moni- ja poikkitieteisen tutkimuksen tukeminen. Tiedekunta pyrkii myös kehittämään ja tukemaan tiedekunnan tutkimukselle tärkeitä, perinteisten oppiaineiden ja tutkimusalueiden ulkopuolisia uusia alueita, jollaisia ovat esim. bioinformatiikka, biofysiikka ja systeemibiologia. Tutkimuksen painopistealueiden valinnassa tullaan tukeutumaan käynnissä olevan Helsingin yliopiston tutkimuksen arvioinnin tuloksiin. Keinoina tutkimuksen painopistealueiden tukemisessa ja resurssien kohdentamisessa voivat olla mm. henkilöstöpoliittiset ratkaisut (mm. uudet virat, viran alojen muutokset, pooliprofessuurit) sekä rahoitushakemusten asettaminen tärkeysjärjestykseen (esim. Suomen Akatemian infrastruktuurirahoitus). Tulokseen perustuvassa arvioinnissa tai resurssien kohdentamisessa pyritään aina käyttämään ensisijaisesti laadullisia mittareita määrällisten lisäksi.

3 3(7) 3. TUTKIJANURAN KEHITTÄMINEN Valtioneuvoston hyväksymässä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa on asetettu tavoitteeksi, että Suomessa turvataan laaja ja monipuolinen asiantuntemus kansantalouden ja yhteiskunnan kannalta keskeisillä sektoreilla, ja että tutkijanurasta tulee entistä houkuttelevampi ja kilpailukykyisempi. Kehittämissuunnitelman mukaan yliopistojen ja Suomen Akatemian tulee yhdessä vahvistaa ammattimaisen tutkijanuran edellytyksiä ja tutkijoiden työmahdollisuuksia tulee kehittää suunnitelmallisesti tutkijanuran eri vaiheissa. Opetusministeriö on asettanut tutkijanuratyöryhmän, jonka tehtävänä on laatia ehdotus strategiaksi, jolla vahvistetaan ammattimaisen tutkijanuran edellytyksiä ja tutkijoiden työmahdollisuuksia tutkijanuran eri vaiheissa. Ammattimaisen tutkijanuran tukeminen osana korkealaatuisen tutkimuksen pitkäjänteistä kehittämistä on tiedekunnan tärkeä tavoite. Tiedekunta pitää tärkeimpänä ammattimaisen tutkijanuran ongelmana määräaikaisista työsuhteista johtuvaa epävarmuutta ja pitkäjänteisyyden puutetta. Tutkijakoulujärjestelmä on parantanut jatko-opiskelijoiden asemaa, ja vastavalmistuneiden tohtoreiden post doc harjoittelun taloudelliseen tukemiseen on lukuisia rahoitusmuotoja, mutta nykyisin varsinainen tutkijan urakehityksen pullonkaula muodostuu post doc vaiheen jälkeiseen tilanteeseen. Tiedekunnassa pyritään selvittämään mahdollisuutta kansainvälisten mallien mukaisen, ns. "tenure track" tai vakinaistamispolku - järjestelmän luomista tiedekuntaan siten, että tiedekunta parantaa erityisesti toistuvissa määräaikaisissa työsuhteissa toimivien tutkimuksen ja siihen tukeutuvan opetuksen avainhenkilöiden mahdollisuuksia jatkaa pysyväisluonteisemmin työtään tiedekunnassa. Tämän tyyppiseen, vain osaa koko tutkimushenkilöstöstä koskevaan vakinaistamiseen tulee aina liittää tieteellinen arviointi. Tällaisen mallin käyttöönottoa rajoittaa kuitenkin nykyinen virkamies- ja työsopimuslainsäädäntö. Tiedekunnassa ryhdytään tutkijanuran edellytysten tukemiseen opetusministeriön tutkijanuratyöryhmän vuoden 2005 loppuun mennessä aikaansaaman selvityksen ja suositusten mukaisesti. Helsingin yliopisto siirtyy uuteen palkkausjärjestelmään vuoden 2005 aikana. Tiedekunnassa pyritään edistämään tutkijanuran houkuttelevuutta tutkimuksen laatuun ja tuloksellisuuteen perustuvalla kannustavalla palkkauksella. 4. TUTKIMUKSEN JA OPETUKSEN INTEGRAATIO 4.1. Tutkimukseen ja tutkimusryhmiin tukeutuva opetus Tiedekunta antaa tutkimukseen perustuvaa korkeinta opetusta, joka toteutuu parhaiten siten että kaikki opettajat tutkivat ja kaikki tutkijat opettavat. Tiedekunnan opetus ja tutkimus integroituvat toisiinsa myös tutkivan työtavan ja tutkimuspohjaisen opetuksen ja oppimisen avulla. Korkeatasoista ja laaja-alaista tutkimukseen perustuvaa opetusta ylläpidetään ja kehitetään parhaiten tiedekunnassa siten, että tutkimus ja jatkokoulutus toimivat tiiviissä yhteistyössä, ja että tutkimusryhmät integroidaan entistä tiiviimmin opetukseen. Erityisesti ulkopuolisella rahoituksella toimivien tutkijoiden opetuspanoksen hyödyntämiseen kaivataan toimivia mekanismeja. Jo toimiviksi osoittautuneita käytäntöjä tehostetaan ja laajennetaan. Toimivia tutkimuksen ja opetuksen integrointikeinoja voisivat olla esim. tutkimusryhmissä tapahtuva laboratorioharjoittelu, tutkimusryhmän tutkimusaiheeseen liittyvät erikoiskurssit,

4 4(7) pääaineiden aloilla toimivien tutkimusryhmien työstä läpileikkauksen antavat kurssit jne. Tiedekunnan piirissä toimivien tutkijoiden ottamista mukaan jo kurssien ja luentosarjojen suunnitteluvaiheessa edistetään. Tutkimuksen ja opetuksen integraation tukemiseksi kerätään tutkimusryhmien ajatuksia ja ehdotuksia omaan alaan liittyvän opetuksen järjestämiseksi. Biotieteellisessä tiedekunnassa pääainetoimikunnat vastaavat kunkin pääaineen tutkintovaatimuksista ja opetusohjelmasta, ja ovat siten avainasemassa tehostamaan tutkimuksen ja opetuksen integraatiota ja luomaan käytäntöjä erityisesti ulkopuolisella rahoituksella toimivien tutkijoiden osallistumiseksi opetukseen. Tiedekunnalla on avoin neuvotteluyhteys tiedekunnan tutkimusalojen erillislaitoksiin (mm. biotekniikan instituutti, neurotieteiden tutkimuskeskus) ja erillislaitosten edustajia on tiedekunnan pääainetoimikuntien jäseninä. Yhteistyön tavoitteena on edistää erillislaitosten tutkijoiden osallistumista tiedekunnan tarjoamaan opetukseen ja sen valmisteluun. Tiedekunnalla on myös yhteisiä määräaikaisia professuureja yhteisinä resursseina erillislaitosten kanssa. 4.2 Opettajien tutkimusedellytysten parantaminen Tutkimuksen ja opetuksen tehokas integrointi edellyttää myös opettajien tutkimusmahdollisuuksien turvaamista. Tiedekunta selvittää keinoja helpottaa erityisesti yliopistonlehtoreiden runsasta opetustaakkaa siten, että myös tutkimukseen panostaminen olisi mahdollista. Myös hallinnolliset tehtävät ja jäsenyydet työryhmissä ja toimikunnissa vievät aikaa tutkimustyöltä. Tiedekunnassa on tehty päätös, että yliopistolehtoraattien virantäyttöperusteena käytetään hakijan tutkimuksellisia ja opetuksellisia ansioita tasavertaisesti, kun taas professorien virantäytössä tarkastellaan ensisijaisesti hakijoiden tutkimuksellisia ansioita. Helsingin yliopiston tutkimuspoliittisessa ohjelmassa mainittu yliopistolehtoreiden sapattivuositavoite (puoli vuotta kerran seitsemässä vuodessa) on hyvä, mutta alimitoitettu. Muita keinoja opetushenkilökunnan tutkimusedellytysten parantamiseksi ovat mm. opetusperiodien mielekäs jaksotus, tuntiopetuksena annettavan opetuksen määrän lisääminen sekä mahdollisesti osa-aikaisten lehtorinvirkojen perustaminen. Tiedekunta selvittää mahdollisuutta varata rahoitusta tiedekunnan sisäisen sapattivuosijärjestelmän toteuttamiseen. Tiedekunta edellyttää Suomen Akatemian hallituksen suosituksen mukaisesti, että väitelleen tutkijan tehtäviin tulisi sisältyä 5 % opetusta vuosittaisesta työajasta. Prosentit merkitsevät noin 80 tuntia vuodessa. Viiden prosentin kokonaistyöaikaan lasketaan mukaan opetustuntien suunnitteluun, valmisteluun, kuulustelujen laatimiseen ja palautteen antoon sekä opetuksen arviointiin käytettävä aika. Opetuksen tulee liittyä tutkijan omaan tutkimustyöhön ja sisältyä ensisijaisesti tutkijan oman yliopiston/tiedekunnan opetusohjelmaan. Tutkimuksen kehittämisen toimikunta ehdottaa, että laitokset ottavat kunkin pääaineen opetusohjelmaa laatiessaan huomioon kaikkien pääaineen piirissä, myös muissa kuin varsinaisissa opetusviroissa toimivien tutkijoiden opetuskapasiteetin. Tämän voimavaran tehokas käyttöönotto helpottaa osaltaan opetusvirassa olevien työtaakkaa, ja toisaalta antaa tutkijoille mahdollisuuden osallistua tutkimukseen perustuvaan opetukseen ja opetukselliseen ansioitumiseen.

5 5(7) 5. TUTKIJANKOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN Tiedekunnan tutkimukseen perustuva opetus on kansainvälisesti korkeatasoista ja antaa opiskelijoille valmiudet erilaisiin bio- ja ympäristötieteiden tehtäviin yhteiskunnassa. Biotieteellinen tiedekunta on hyvin tutkimusintensiivinen. Tiedekunnasta valmistuvista maistereista noin kolmannes jatkaa opintojaan jatkotutkinto-opiskelijoina. Tutkimuksen, tutkijankoulutuksen ja tutkintojen laatua valvotaan tarkasti huolimatta määrällisistä tavoitteista ja tutkintojen käyttämisestä rahanjaon perusteena. Opetusministeriön tavoitteiden mukaisesti tiedekunnan pyrkimyksenä on opintoaikojen lyhentäminen ja väittelyiän alentaminen 32 vuoteen. Tällä hetkellä tiedekunnasta väitelleiden mediaani-ikä on 33 vuotta. Väittelyiän alentamiseen ja jatkotutkinnon suoritusajan lyhentämiseen pyritään kehittämällä jatko-opiskelijoiden ohjausta ja tehostamalla jatkoopintojen suunnitelmallisuutta. Tiedekunta seuraa aktiivisesti tiedekunnasta valmistuneiden perus- ja jatkotutkinto-opiskelijoiden työllistymistä ja pyrkii vastaamaan alan työnantajien tarpeisiin tiedekunnasta valmistuneiden koulutuksen ja osaamisen suhteen järjestämällä tiedekunnan ja sen keskeisten sidosryhmien välisiä tapaamisia ja keskustelutilaisuuksia. Jatkokoulutus tapahtuu yhteistyönä useiden tutkijakoulujen, erillislaitosten ja sektoritutkimuslaitosten kanssa. Tiedekunnan piirissä toimivat useat tutkijakoulut ovat merkittävänä tukena ja ympäristönä tiedekunnan opiskelijoiden jatko-opinnoissa. Tiedekunta pyrkii edistämään aktiivisesti tutkijakoulujen tarjoaman opetuksen integroimista tiedekunnan jatkokoulutukseen. Tutkijakoulujen tarjoaman opetuksen markkinointia valinnaisina syventävinä kursseina myös opintojensa loppuvaiheessa oleville perustutkinto-opiskelijoille, sekä tutkijakouluihin kuulumattomille jatko-opiskelijoille kehitetään. Tiedekunta tiivistää opetusyhteistyötä tutkijakoulujen kanssa mm. suunnittelemalla jatkokoulutusta ja jatkokoulutuskursseja yhdessä tutkijakoulujen kanssa. Yhteistyöeliminä voisivat olla pääainetoimikunnat, jotka vastaavat oppiaineensa tutkintovaatimusten ja opetusohjelman valmistelusta. Pääainetoimikuntien kolmikantakokoonpanoon soveltuu myös ulkopuolisten tahojen, esim. tutkijakoulujen edustajien kutsuminen toimikuntien jäseniksi. Tiedekunnan ja tutkijakoulujen yhteistyössä järjestämää luento- ja kurssiopetustarjontaa pyritään laajentamaan siten, että tiedekunnan opetusresurssit ja tutkijakoulun kurssirahoitus saataisiin nykyistä tehokkaampaan käyttöön. Yhteistyön tehostamisella pyritään myös harmonisoimaan tutkijakoulujen ja tiedekunnan tarjoaman opetuksen pisteytystä. 6. KANSAINVÄLISTYMINEN Tiedekunnan tavoitteena on sisällyttää kansainvälistymisen edistäminen kaikkeen tutkimusja opetustoimintaansa lisäämällä kansainvälistä yhteistyötä ja liikkuvuutta niin opiskelu- kuin tutkijanurankin aikana. Tiedekunta tukee perus- ja jatkotutkinto-opiskelijoiden sekä tutkijoiden ja opettajien kansainvälistä liikkuvuutta ja mahdollisuuksia vierailla korkeatasoisissa ulkomaisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Tutkimusta ja opetusta kansainvälistetään kotimaassa rekrytoimalla tiedekuntaan tasokkaita ulkomaisia maisteri- ja jatkokoulutettavia sekä post doc tutkijoita. Tiedekuntaan vuonna 2004 hyväksytyistä jatkotutkinto-opiskelijoista 20 % oli ulkomaalaisia. Tiedekunnassa tullaan aktiivisesti hyödyntämään myös ns. adjunct professorijärjestelmää, joka mahdollistaa

6 6(7) ulkomaisten professorien kutsumisen määräajaksi tiedekuntaan, ja heidän osallistumisensa tiedekunnan tutkimuksen ja opetuksen kehittämiseen. Kotimaassa tapahtuvan kansainvälistymisen tehostaminen edellyttää englanninkielisen opetustarjonnan lisäämistä maisteri- ja jatko-opinnoissa, sekä yliopiston ja tiedekunnan näkyvyyden parantamista ulkomailla. Tiedekunnan laitokset ovat mukana useassa kansainvälisessä opetusyhteistyöhankkeessa, joiden avulla tiedekunnan opetussuunnitelma kansainvälistyy ja samalla opiskelijoiden kotikansainvälistyminen ja mahdollisuudet opiskella ulkomailla paranevat. Helsingin yliopisto on myös vuonna 2004 solminut sopimuksen yhteisistä tutkinnoista Euroopan molekyylibiologian laboratorion (EMBL) kanssa, mikä osaltaan lisää jatko-opintojen ja tutkimuksen kansainvälistymistä. 7. TUTKIMUKSEN YHTEISKUNNALLINEN VAIKUTTAVUUS JA TULOSTEN HYÖDYNTÄMINEN Uudistetun yliopistolain mukaisesti tiedekunnan tutkimus sidotaan laaja-alaisesti yliopistolle asetetun kolmannen, yhteiskunnallisen tehtävän hoitamiseen. Suunnittelukaudella tiedekunta pyrkii tehostamaan yhteiskunnallista vuorovaikutusta, alueellista vaikuttavuutta, sekä tutkimustiedon hyödyntämistä yhteiskunnassa. Tiedekunnassa tehtävää tutkimusta tehdään yhteiskunnalle tunnetuksi mm. tieteellisten julkaisujen, bio- ja ympäristöalan lehdissä julkaistavien asiantuntija-artikkelien, oppikirjojen, verkkoviestinnän, väitöstiedotuksen, tiedotustilaisuuksien, sidosryhmätapaamisten yms. avulla. Tiedekunnasta valmistuneet ja tiedekunnassa työskentelevät tutkijat toimivat oman alansa asiantuntijoina yhteiskunnan eri sektoreilla. Tiedekunta seuraa valmistuneiden perus- ja jatko-opiskelijoiden työllistymistä, ja tarkistaa tarvittaessa tiedekuntaan valittavien perus- ja jatkotutkinto-opiskelijoiden määriä. Tiedekunta pitää aktiivista yhteyttä alan elinkeinoelämään ympäröivään yhteiskuntaan. Tutkimuksessa syntyvien keksintöjen hyödyntämistä tuetaan mm tehostamalla kaupallistamiseen, patentointiin ja tiedottamiseen liittyvän asiantuntemuksen käyttämistä. Tässä ovat tärkeänä apuna ja tukena kampuksen innovaatioasiamiehet ja kampustiedottaja. Tiedekunnassa pohditaan keinoja näiden asiantuntijoiden ja tutkijoiden kanssa tehtävän yhteistyön tiivistämiseksi. Keinona voisi olla esimerkiksi asiantuntijoiden säännölliset vierailut tiedekunnan tutkimusryhmissä tai pääainetoimikunnissa. 8. TUTKIMUKSEN INFRASTRUKTUURI Ajanmukaiset tutkimuslaitteistot ja menetelmät ovat välttämätön edellytys korkealuokkaiselle biotieteelliselle tutkimukselle. Tiedekunnan tutkimus on erityisesti ns. laboratoriotieteissä varsin laiteintensiivistä, jossa suuremmat laitteistot, laboratoriot ja infrastruktuuri on oleellinen osa tutkimustyötä. Erityisesti kalliin ja huomattavaa teknistä erikoisosaamista vaativan instrumentaation ja metodologian ylläpitäminen ja kehittäminen voidaan usein parhaiten toteuttaa ns. core facility tyyppisillä ratkaisuilla. Myös eräiden nyt hajallaan olevien tutkimusinfrastruktuuriin kuuluvien rutiinitoimintojen keskittäminen olisi hyödyllistä. Tiedekunta pyrkii edistämään bio- ja ympäristötieteiden laitoksella jo käynnistettyä, ja koko Viikin kampuksen laajuiseksi toivottua laitetietokannan perustamista, jotta kampuksella jo oleva infrastruktuuri saataisiin mahdollisimman tehokkaaseen tiede- ja laitosrajat ylittävään käyttöön. Myös tiedekunnan Lahdessa sijaitsevien laitteiden ja infrastruktuurin yhteiskäyttöä kehitetään.

7 7(7) Tiedekunta tukee infrastruktuurin kehittämistä henkilöstöpolitiikan ja rahoitushankkeiden priorisoinnin avulla. Tutkimusta tukevien suurempien laitehankintojen suunnittelu- ja rahoituksenhakuvaiheessa tiedekunta pyrkii tekemään yhteistyötä mahdollisten muiden tiedekunnan ulkopuolisten käyttäjätahojen (muut tiedekunnat, erillislaitokset, tiede- ja yrityspuistot jne.) kanssa. Tiedekunnan tutkimuksen infrastruktuuria tullaan kehittämään linjassa parhaillaan konsistorissa käsiteltävänä olevan Helsingin yliopiston laitetoimikunnan valmisteleman laitehankintojen periaatteita sekä laitehankintojen kehittämistä koskevan ohjelman kanssa. TÄRKEIMMÄT TOIMENPITEET Tiedekunta seuraa aktiivisesti mm. Opetusministeriössä ja Suomen Akatemiassa käynnistettyjen tutkijan uran kehittämiseen tähtäävien selvitystöiden edistymistä. Tiedekunta parantaa henkilöstöpoliittisin keinoin määräaikaisissa työsuhteissa toimivien tutkimuksen ja opetuksen avainhenkilöiden (esim. akatemiatutkijoiden) mahdollisuuksia sijoittua tiedekuntaan pysyväisluonteisemmin. Tiedekunnan vakinaisten opettajien tutkimusedellytykset turvataan vapauttamalla työaikaa tutkimukselle. Keinoina ovat opetuksen ja tutkimuksen parempi jaksotus yliopiston siirtyessä noudattamaan periodiopetusta, opetusvelvoitteen jakaminen, sekä sapattivuosijärjestelmän käyttöönotto. Tiedekunta edellyttää, että väitelleen tutkijan tehtäviin tulee sisältyä 5 % opetusta vuosittaisesta työajasta. Laitokset huomioivat opetusohjelmaa laatiessaan myös muissa kuin varsinaisissa opetusviroissa toimivien tutkijoiden opetuskapasiteetin. Tutkimusryhmät integroidaan paremmin opetukseen jo opetusta suunniteltaessa. Keinoja ovat esim. tutkimusryhmien jäsenten osallistuminen pääainetoimikuntien toimintaan, sekä kurssien ja luentosarjojen suunnitteluun. Tiedekunta priorisoi kansainvälisesti korkeatasoista tutkimusta ottaessaan kantaa tutkimuksen resursointiin.