Silvola Henna-Mari & Valkonen Sanna. KÄYTTÄJÄKESKEINEN TUOTESUUNNITTELUPROJEKTI AINOA-istuin

Transkriptio

1 Silvola Henna-Mari & Valkonen Sanna KÄYTTÄJÄKESKEINEN TUOTESUUNNITTELUPROJEKTI AINOA-istuin Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Puutekniikan koulutusohjelma Toukokuu 2009

2 TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ Yksikkö Tekniikan toimipiste, Ylivieska Aika Koulutusohjelma Puutekniikka Työn nimi Käyttäjäkeskeinen tuotesuunnitteluprojekti AINOA-istuin Työn ohjaaja Kaija Arhio, KTT, TkL Työelämäohjaaja Heli Alakangas Tekijä/tekijät Henna-Mari Silvola Sanna Valkonen Sivumäärä 73 + Liitteet (14 sivua) Oulaisissa sijaitseva Taukokankaan hyvinvointipalvelukeskuksella oli tarvetta uudistaa käytävä- ja odotustilojen istuimia. Opinnäytetyön tavoite oli luoda istuin, joka palvelee ikääntyvien tarpeita. AINOA-istuimen tuotesuunnittelussa huomioitiin erityisesti käyttäjäkeskeisyys, estetiikka ja ergonomia. Suunnitelmaan sisällytettiin myös ikääntyvän mahdollisuus harjoittaa hienomotoriikkaansa istuimeen liitettävän lisäosan avulla. Käyttäjäkeskeisen tuotesuunnittelun laadukas toteutus varmistettiin selvittämällä AINOAistuimen tulevien loppukäyttäjien istuimeen liittyviä tarpeita ja toiveita kyselytutkimuksen avulla, johon osallistui Taukokankaan asukkaita ja hoitohenkilökuntaa. Käyttäjäkeskeinen tuotesuunnittelu edellytti myös perehtymistä gerontologiaan ja ikääntymisestä johtuviin fyysisiin muutoksiin. Järjestelmälliseen laatuominaisuuskriteerien liittämiseen tuotesuunnittelussa käytettiin apuna QFD-menetelmää. Tuloksena menetelmän käytöstä saatiin olennaista tietoa AINOA-istuimen vahvuuksista, heikkouksista, käyttäjien tarpeista ja vaatimuksista sekä kilpailevista tuotteista. Menetelmän käytön tarkoitus oli ymmärtää ja osata käyttää hyödyksi tuotesuunnittelussa se informaatio, jota matriisia käyttämällä saatiin. Opinnäytetyö rajattiin käsittämään uuden tuotteen suunnittelu ideointivaiheesta mittapiirustuksiin ja 3D- malliin. AINOA-istuimen ja AINOA-hienomotoriikkaosan mittapiirustukset ja mallinnukset toteutettiin Vertex 4G-ohjelmalla. Asiasanat käyttäjäkeskeinen tuotesuunnittelu, ergonomia, estetiikka, käytettävyys, gerontologia, ikääntyvän väestön fyysiset muutokset, QFD-menetelmä

3 ABSTRACT CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Ylivieska Date Author Silvola Henna-Mari Valkonen Sanna Degree programme Wood Technology Name of thesis User-Centred Product Design AINOA -seat Instructor Pages Kaija Arhio, KTT, TkL 73+ Appendices (14 pages) Supervisor Heli Alakangas Wellbeing service centre Taukokangas in Oulainen needed to renew the seats in their hallway and waiting space. The aim of this thesis was to create a seat that meets the needs of elderly people. In the product design of AINOA-seat attention was paid especially to user-centrality, aesthetics and ergonomics. An accessory part, that can be attached to the seat and that gives an opportunity to improve fine motor skills of hands, was also designed. The good quality of user-centred product design was ensured by finding out the needs and wants of the future users of AINOA- seat. This information was acquired with a questionnaire research. The clients and nursing staff of Taukokangas took part in this research. When using a user-centred approach in product design you need to get acquainted with the user group. In this thesis it meant learning about gerontology and physical changes caused by aging. QFD- system was used in order to facilitate inclusion of quality criteria the product design. As a result of using QFD-system, essential information about the strengths and weaknesses of AINOA-seat was acquired. In addition, using QFD-system provided knowledge about users needs and demands as well as products that compete with AINOA-seat. The purpose of using QFD- system was also to understand and learn how to use information acquired by using the matrix. The topic of the thesis was defined to deal with the steps of the product design of a new product from the ideation stage to creating dimension drawings and a 3D- model. The drawings and modelling of AINOA-seat and the accessory part that enables practicing of fine motor skills were done with Vertex 4G-program. Key words user- centred product design, ergonomics, aesthetics, usability, gerontology, physical changes of aging people, QFD-system

4 TIIVISTELMÄ ABSTRACT SISÄLLYS 1 JOHDANTO TAUKOKANKAAN HYVINVOINTIPALVELUKESKUS KÄYTTÄJÄKESKEINEN TUOTESUUNNITTELU IKÄÄNTYVÄN VÄESTÖN FYYSISET MUUTOKSET Lihakset, luusto ja nivelet Pituus ja paino Asennon hallinta, havaintomotorinen kyvykkyys ja motoriikka Näkö, kontrastiherkkyys ja kuulo KYSELYTUTKIMUS Käyttäjäryhmän haastattelun yhteenveto Hoitohenkilökunnan kyselyn yhteenveto TUOTESUUNNITTELUPROSESSIN TEORIA Tuotesuunnittelun 5 E:tä Ergonomia Estetiikka Ekonomia, etiikka, ekologia Yleistä istuimista ja istumisesta Istuimen yleinen mitoitus KÄYTTÄJÄKESKEISET SUUNNITTELUVAATIMUKSET Istuimen käyttöön liittyvät ominaisuudet Istuimen ulkonäköön vaikuttavat ominaisuudet KÄYTTÄJÄKESKEISET SUUNNITTELURATKAISUT QFD- menetelmä Asiakastarpeiden määrittely ja kilpailija-analyysi Tuotteen tekniset ominaisuudet ja niiden kilpailija-analyysi Riippuvuudet ja prioriteettien laskenta QFD- menetelmän loppuyhteenveto AINOA-ISTUIN Muotoilu ja käytettävyys Materiaalivalinnat ja pintakäsittely... 63

5 9.3 Tuoteperhe POHDINTA LÄHTEET LIITTEET... 73

6 1 1 JOHDANTO Ikääntyminen vaikuttaa ihmisen elämään hyvin kokonaisvaltaisesti, ja sen mukanaan tuomat muutokset ovat liitoksissa toisiinsa. Osaa muutoksista voidaan hidastaa kiinnittämällä huomiota elämäntapoihin, mutta vanhenemista ei voida pysäyttää. Onkin onnistuttava luomaan ympäristöjä ja tuotteita, jotka helpottavat elämää, kun liikkuminen ja toimiminen vaikeutuvat. Erilaisilla asumisen ratkaisuilla ja esteettömällä elinympäristöllä pyritään mahdollistamaan ikääntyvän kotona asuminen tai tekemään laitosympäristöistä viihtyisämpiä ja asiakkaiden kannalta toimivia. Opinnäytetyön tavoite oli luoda istuin, joka palvelee ikääntyvien tarpeita niin toiminnallisesti kuin ulkonäöllisestikin. Suunnitteluun sisällytettiin ikääntyvän mahdollisuus harjoittaa myös hienomotoriikkaansa istuimeen liitettävän lisäosan avulla. Opinnäytetyön tilaaja oli Oulaisissa sijaitseva Taukokankaan hyvinvointipalvelukeskus, jolla oli tarvetta uudistaa käytävä- ja odotustilojen istuimia. Taukokankaan toimintaan kuuluu sotainvalidien sairaskoti- ja kuntoutustoiminnan lisäksi myös hoito- ja asumispalveluja sekä kuntoutus- ja asiantuntijapalveluita eri-ikäisille ihmisille. Taukokankaaseen, sen toimintaan ja palveluihin keskityttiin luvussa kaksi. Opinnäytetyön tavoitteena oli suunnitella tuote, jonka tuotesuunnittelussa on otettu erityisesti huomioon käyttäjäkeskeisyys, ergonomia ja estetiikka. Käyttäjäkeskeistä tuotesuunnittelua käsitellään luvussa kolme. Tuotesuunnittelun ensisijaisena lähtökohtana olivat Taukokankaan asiakkaiden tarpeet ja toiveet. Käyttäjäkeskeinen tuotesuunnittelu edellyttää perustiedon keräämistä tuotteen tulevista käyttäjistä. Luvussa neljä perehdytään gerontologiaan ja tutkitaan ikääntymisen mukana tuomia muutoksia fyysisissä toiminnoissa. Ikääntyneelle suunnatun istuimen suunnittelussa tuli ottaa huomioon näiden muutosten mukanaan tuomat uudenlaiset tarpeet. Käyttäjäkeskeinen tuotesuunnittelu edellytti asiakasvaatimusten selvittämistä ja tuotteen loppukäyttäjien kuuntelemista. Käyttäjäkeskeisiä suunnitteluvaatimuksia selvitettiin toteuttamalla kyselytutkimus. Kyselytutkimukseen osallistui Taukokankaan asukkaita, ja myös hoitohenkilökunta kertoi ajatuksiaan siitä, millaiselle istuimelle olisi tarvetta. Tällaisella käyttäjäkeskeisellä suunnittelulla saadaan aikaan tuote, joka parhaiten palvelee käyttäjäkuntaansa. Kyselytutkimusta ja sen tuloksia analysoidaan luvussa viisi.

7 2 Tuotesuunnitteluprosessissa käytettiin teoriatietona mm. tuotesuunnittelun 5 E:tä. Niistä keskeisimmiksi näkökulmiksi muodostuivat ergonomia ja estetiikka. Luku kuusi koostuu tuotesuunnittelussa käytetystä tietoperustasta. Käyttäjien tarpeista ja toiveista valittiin keskeisimmät ja niistä muodostettiin käyttäjäkeskeiset suunnitteluvaatimukset. Käyttäjäkeskeiset suunnitteluvaatimukset on koottu lukuun seitsemän. Opinnäytetyölle asetettujen erilaisten laatuominaisuuskriteerien, kuten ergonomian, estetiikan ja käytettävyyden liittämiseen tuotesuunnitteluun, tarvittiin järjestelmällistä lähestymis- ja työskentelytapaa. Asiakastarpeita selvitettäessä suoritettujen kyselytutkimuksien perusteella havaittiin, että asiakastarpeet ja käyttäjävaatimukset olivat osittain hyvin monimuotoisia ja vaikeasti hahmotettavia. Niiden tulkitsemiseen ja analysointiin käytettiin apuna QFD menetelmää. Käytettyä menetelmää, sen toimintaa ja toteutustapaa käsitellään luvussa kahdeksan. Opinnäytetyö rajattiin käsittämään uuden tuotteen suunnittelu ideointivaiheesta mittapiirustuksiin ja 3D- malliin. Liitoksien rakenteiden ja materiaalien ominaisuuksien lähempi tarkastelu jäivät rajauksen ulkopuolelle. AINOA-istuimen muotokielessä vältettiin tietoisesti laitosmaisuutta ja materiaalivalinnoissa huomioitiin niiden soveltuvuus tuotteen toteutuksessa. AINOA-istuimen suunnittelua, materiaalia, rakennetta, pintakäsittelyä ja tuoteperhettä käsitellään luvussa yhdeksän.

8 3 2 TAUKOKANKAAN HYVINVOINTIPALVELUKESKUS Taukokangas on aloittanut toimintansa vuonna 1987 Oulaisissa. Toiminta käynnistyi sotainvalidien sairaskoti- ja kuntoutustoiminnasta ja on laajentunut hiljalleen tuottamaan hoito- ja asumispalveluja sekä kuntoutus- ja asiantuntijapalveluja eri-ikäisille ihmisille. Taukokankaan toiminnan taustalla on Taukokangas-säätiö. Säätiön hallinnosta vastaa yhdeksänjäseninen hallitus. Laitosmuotoisia palveluja varten majoituspaikkoja on 100. Näiden paikkojen lisäksi Taukokangas tarjoaa avomuotoisia palveluita vastaanotto-, ryhmä-, yksilö- ja allasterapia sekä liikunta- ja kuntosalipalveluiden muodossa neliön tiloissa voidaan tuottaa laitosmuotoista hoito- ja kuntoutusvuorokautta ja avomuotoista palvelukertaa vuodessa. Taukokankaalla työskentelee noin 130 henkilöä. Kuntoutus- ja hoitotyössä toimii yli 80 henkilöä ja asiantuntija- ja tukipalveluissa lähes 50 henkilöä. Laatujärjestelmä on auditoitu vuonna 2005 SFS Inspecta Sertifiointi Oy:n toimesta. (Taukokangas 2009a.) Taukokankaan hoitopalveluihin kuuluvat sotainvalidien, muistihäiriöitä sairastavien ja ikääntyneiden laitoshoito sekä ikääntyneiden vuorotteluhoito. Valtionkonttorin varoilla kustannettuun sotainvalidien laitoshoitoon on mahdollisuus vähintään 25 prosentin sotainvalidilla, joka ei terveydentilansa vuoksi voi enää asua kotonaan. Hoidossa korostetaan asiakkaan itsenäisyyttä, yksilöllisyyttä ja arvostusta sekä tuetaan hänen hyvinvointiaan ja hyvää elämänlaatua. Sotainvalidien lisäksi myös rintamaveteraanit ja muut ikääntyvät voivat saada laitoshoitopalveluita Taukokankaalta. Laitoshoidot toteutetaan asiakkaan tarpeiden mukaan jaksottaisena tai toistaiseksi jatkuvana. Muistihäiriöitä sairastavien laitoshoitoon Taukokankaalla on valvottu asumisyksikkö nimeltään Tammela. (Taukokangas 2009b.) Taukokankaan palvelutarjontaan kuuluu myös ikääntyvän mahdollisuus itsenäiseen ja turvalliseen asumiseen. Tehostetun palveluasumisen piiriin kuuluu vuokra-asunto ja mahdollisuus tukipalveluiden ostamiseen. Taukokankaan tilat ja ympäristö on invamitoitettu, joten pyörätuolin käyttö on tilojen puolesta mahdollista. Esteetön asuin- ja elinympäristö helpottaa ikääntyvän arjessa toimimista. (Taukokangas 2009c.)

9 4 Myös erilaiset kuntoutuspalvelut kuuluvat Taukokankaan palveluihin. Lääkinnällisen kuntoutuksen piiriin kuuluvat kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssit sekä terapiat, testit ja fysikaaliset hoidot. (Taukokangas 2009d.) Ammatillisen kuntoutuksen palveluita ovat mm. kuntoutustarveselvitykset, kuntoutustutkimukset, ammatilliset kuntoutussuunnitelmat sekä voimavarojen selvittäminen ja tukeminen (Taukokangas 2009e). Taukokangas tarjoaa lisäksi työhyvinvointipalveluita yrityksille. Niiden tarkoituksena on lisätä työyhteisön hyvinvointia ja ehkäistä työssä uupumista. Hyvinvointiohjelma rakennetaan yhteistyössä asiakkaana olevan työyhteisön kanssa. (Taukokangas 2009f). Asiantuntijapalveluihin puolestaan kuuluvat sotainvalidien neuvontapalvelu, potilas- ja sosiaaliasiamiespalvelut Nivala-Haapajärven ja Ylivieskan seutukunnissa sekä sosiaaliasiamies Raahen seutukunnassa ja Himangan kunnassa (Taukokangas 2009g). Taukokankaan lisäksi Taukokangas-säätiö ylläpitää palvelutalo Taukokartanoa. ISO 9001:2001 laatujärjestelmä kattaa koko toiminnan taaten tasalaatuiset palvelut kilpailukykyisillä hinnoilla. (Taukokangas 2009h.) Palvelutalo Taukokartano on vuokratalo, joka sijaitsee Taukokankaan vieressä. Talossa on kahdeksan asuntoa, joista kaksi on kaksioita ja kuusi yksiöitä. Asunnot on tarkoitettu kodeiksi vanhuksille. (Taukokangas 2009i.)

10 5 3 KÄYTTÄJÄKESKEINEN TUOTESUUNNITTELU Tuotesuunnittelussa on kokonaisvaltaisesti kyettävä huomioimaan useita eri asioita. Suunniteltaessa tuotetta tietylle käyttäjäryhmälle, keskeisiksi osiksi muodostuvat käyttäjäkeskeisyys, käytettävyys ja ergonomia. Opinnäytetyömme eräänä keskeisenä teemana oli ymmärtää suunnittelutehtävän käyttäjäkeskeiset ydinasiat. Sisäistämällä nämä asiat pystytään selkeästi hahmottaman suunnitteluun liittyvät vaatimukset ja kehittämään niihin sopivia ratkaisuvaihtoehtoja. Tuotteiden laadukas suunnittelu vaatii tietoa ihmisestä tuotteen käyttäjänä. Tiedonhankinnan merkitys korostuu, kun tuotetta suunnitellaan tietylle kohderyhmälle. Tuotteiden perimmäinen tarkoitus on palvella ihmistä, ja siksi ne on suunniteltava loppukäyttäjää ajatellen. Tuote suunnitellaan aina jotain tarkoitusta varten. Suunnittelussa on myös omaksuttava ideologia siitä, että tuotteiden ja tilojen suunnittelun laadulla on suora vaikutus ihmisen toimintaan. Suunnittelun laadun voidaan todeta myös vaikuttavan sekä ihmisen henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin. Teoksessa Ergonomia ja käytettävyys suunnittelussa arvellaan suunnittelijoiden joutuvan tulevaisuudessa panostamaan yhä enemmän tuotteiden yksityiskohtien lisäksi myös niiden yleisiin suunnitteluvaatimuksiin. (Väyrynen, Nevala & Päivinen 2004, 11.) Tuotteiden suunnittelu ei ole vain omien mielikuvien toteuttamista tuotteeksi, vaan siihen liittyy direktiivejä, lakeja, asetuksia, määräyksiä, standardeja sekä muita ohjeita ja suosituksia koskien mm. ergonomiaa, käytettävyyttä ja turvallisuuden huomioonottamista. Suunnittelijalla on aina velvollisuus ja vastuu selvittää, millaisia säädöksiä suunnittelutyössä tulee kulloinkin huomioida. Esimerkiksi standardit ovat yksi mahdollinen ratkaisu vastata asetettuihin vaatimuksiin tietyn säädöstason osalta. (Väyrynen ym. 2004, 222.) Opinnäytetyön ensimmäinen vaihe oli määrittää ongelma, asettaa tavoite tuotesuunnittelulle, etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja tuotteen rakenteeseen ja ulkonäköön sekä arvioida kriittisesti jo olemassa olevia ratkaisuja. Suunnittelun kohdistuessa käyttäjäkeskeisyyteen laadunvarmistus edellytti tukeutumista myös ergonomiatietoon ja gerontologiaan.

11 6 Ergonomiatiedon käytön merkitys käyttäjäkeskeisessä suunnittelussa on suuri. Sen voidaan katsoa sisältävän suunnittelua tukevan käyttäjäkeskeisen tiedon. Ergonomiatietoa esiintyy runsaasti kirjoissa, standardeissa ja muissa lähteissä. Tieto voi koostua johonkin tuoteryhmään keskittyvästä tiedosta, yleisistä asia- ja menetelmätiedoista tai aihekeskeisistä tiedoista. (Väyrynen ym. 2004, 14.) Erityisen tärkeä lähtökohta tuotesuunnittelussa ja -kehityksessä on asiakastarpeiden tunnistaminen. Käyttäjäkeskeinen tuotesuunnittelu tarkoittaa sitä, että tuotetta suunnitellaan tietylle käyttäjäryhmälle projektin alusta alkaen. Suunnittelutyön tukena käytettiin Ulrichin ja Eppingerin määrittelemiä päämääriä, jotka keskittyivät käyttäjäkeskeisen tuotesuunnittelun ydinasioihin. Ulrich ja Eppinger korostavatkin, että tärkeimpiä suunnittelutyön alkuvaiheessa selvitettäviä asioita ovat tuotteen tarpeen ja hyödyllisyyden selvittäminen. On pohdittava, tarkkaan onko suunniteltavasta tuotteesta todellista hyötyä käyttäjäryhmälle eli varmistetaan kohdistuuko tuote vastaamaan todellista tarvetta. Seuraavassa vaiheessa käyttäjien tarpeet kerätään ja analysoidaan valitulla menetelmällä sekä varmistetaan, ettei mitään kriittistä tarvetta ole ohitettu tai unohdettu. Koko suunnitteluryhmän sisällä on vallittava selkeä yhteisesti jaettu ymmärrys siitä, mitä ollaan tekemässä, miksi ollaan tekemässä ja mikä on prosessin todellinen tavoite. (Ulrich & Eppinger 2000.) Uuden tuotteen käytettävyyden arvioinnissa ensimmäinen askel on koota erilaista tietoa tulevilta käyttäjiltä sekä tietoa itse tulevista käyttäjistä, eli suorittaa käyttäjätutkimus. Kun tuotteen loppukäyttäjä otetaan huomioon suunnitteluvaiheen alussa, tuote tai tuoteparannus päästään heti selkeästi hahmottamaan ja aidosti sijoittamaan siihen käyttäjien ja käyttötilanteiden eli kontekstien maailmaan, mihin se on tarkoitus suunnitella. Lopullisen tuotteen sopivuutta käyttöympäristöön voidaan edistää perehtymällä tuotteen käyttöön ja käyttäjiin. Väyrynen kertoo käyttäjäkeskeisten vaatimusten muodostuvan hankitusta havaintoaineistosta, joka koskee käyttäjäryhmää, kehitteillä tai parannettavana olevan tuotteen tehtävää sekä sen käyttöympäristöä (Ulrich & Eppinger 2000; Väyrynen ym. 2004, 14 19).

12 7 Suunnittelijan kannattaa tutustua tuotteen lopulliseen käyttöympäristöön, sillä sen avulla voidaan tukea ominaisuuskompromissien tekoa ja innovatiivisuutta. Käyttöympäristön kokemisella korostetaan suunnittelijan ja käyttäjän vuorovaikutusta. Ihmisten tarpeiden, toimintojen ja tehtävien havainnointi helpottaa suunnittelijoita ymmärtämään ja hahmottamaan tuotteen eri osien vuorovaikutuksen. (Ulrich & Eppinger 2000; Väyrynen ym. 2004, 19.) Tuotteen hahmottaminen kokonaisuutena on olennainen osa sen lopullista käytettävyyttä ja soveltuvuutta käyttäjän tarpeisiin. Pheasant on kuvannut käyttäjäkeskeistä suunnitteluprosessia keinona saavuttaa paras suhde tuotteen ja käyttäjien välillä (Pheasant 2001). Kokemukset käyttäjäkeskeisen suunnittelun menetelmistä puhuvat puolestaan. Käyttäjäkeskeisellä suunnittelulla voidaan huomattavasti parantaa tuotteiden laatua ja kilpailukykyä, jotka koko ajan muuttuvat yhä kriittisemmiksi hyödyllisyyden ja käytettävyyden suhteen. Periaatteessa ergonomia- ja käytettävyystietoja voidaan hyödyntää suunnitteluprosessin kaikissa vaiheissa (Buurman 1997; Marinissen 1993). Se millaisia tietoja käyttäjästä tarvitaan, mitkä ovat suunnittelun keskeisimmät ydinasiat ja mikä on käytettävä menetelmä tai strategia riippuu aina suunnitteluprosessin luonteesta. Usein käyttäjäkeskeinen suunnittelu mielletään työlääksi ja kalliiksi toimintatavaksi, mutta se ei kuitenkaan ole sitä. Tuoteprojektia tarkasteltaessa suurena kokonaisuutena päädytään kuitenkin usein siihen tulokseen, että monipuolinen käyttäjäkeskeinen suunnittelupanostus lyhentää kokonaissuunnitteluaikaa vähentämällä mahdollisia projektin loppuvaiheessa tehtäviä suuria työläitäkin muutoksia. (Buurman 1997; Wichansky 2000.) Kartoitettaessa asiakastarpeita tulisi etsiä kaikki tuotteen mahdolliset käyttäjävaatimukset. Käyttäjätarpeita selvitettäessä käytettiin apuna Ulrichin ja Eppingerin luomaa viiden kohdan listaa.

13 8 KUVIO 1. Käyttäjätarpeiden selvittämisen vaiheet (mukaillen Ulrich & Eppinger 2000.) Ammattikäyttäjät ja kuluttajat arvostavat tuotteen toiminnallisuus-, suorituskyky- ja mieluisuusominaisuuksia. Tällä tarkoitetaan tuotteita, jotka hyödyttävät käyttäjää käytännöllisellä ja järkevällä tasolla. (Väyrynen ym. 2004, 30.) Tarkastellessa tuotteiden suunnittelua sekä siihen liittyviä näkemyksiä on huomattava, että usein tuotteiden käyttämiseen liitetty tyytyväisyys käsitetään ainoastaan fyysisen tai kognitiivisen epämukavuuden tai riskin puuttumiseksi (Jordan 1999). Todellisuudessa monilla tuotteilla on kuitenkin suurempi rooli ihmisen elämässä. Usein käyttäjän ja tuotteen välisestä suhteesta puhuttaessa keskitytään ainoastaan käyttäjän ja tuotteelle asetetun tehtävän väliseen vuorovaikutukseen. Väyrynen ehdottaa näkökulmaksi tarkastella ihmisen ja tuotteen välistä suhdetta teknisen vuorovaikutuksen sijaan. (Väyrynen ym. 2004, 30). Suunnittelussa huomioitavia näkökulmia tulisi tarkastella laajasti, innovatiivisesti ja ennakkoluulottomasti. On olemassa vaara, että suunnittelutyössä ihmiskäsitystä pelkistetään liikaa, jos tarkasteltavia kohteita ovat ainoastaan tuote, käyttäjä ja ympäristö (Väyrynen ym. 2004, 30).

14 9 Tuotteeseen kohdistetut odotukset ja arvostukset, kuten tuotteen ulkonäkö sekä teknisten ominaisuuksien sopivuus ja toimivuus, vaikuttavat suoraan ihmisen ja tuotteen väliseen suhteeseen. Niiden pohjalta on myös tärkeää tarkastella tunnekokemuksia ja nautintoja, joita tuotteet voivat ihmiselle tarjota. Näitä ominaisuuksia on myös syytä tutkia ja miettiä mitä vaikutuksia mahdollisesti niillä on tuotesuunnitteluun. (Jordan 1999; Väyrynen ym. 2004, 30.) Väyrysen mukaan joissain tapauksissa tuotteet voidaankin ajatella jopa elävinä olentoina, joiden kanssa ihmisillä on vuorovaikutussuhde. Tulevaisuudelle haasteeksi muodostuukin se, kuinka tällaista tuotteen ja käyttäjän välistä vuovaikutussuhdetta voidaan tutkia ja mitata. (Väyrynen ym. 2004, 30.) Tuote voi saada ihmisessä aikaan erilaisia tunteita. Esimerkiksi ylpeys, viha, ilo, häpeä, varmuus tai epävarmuus ovat tunteita, joita jonkin tuotteen käyttö, näkeminen tai pelkkä ajatteleminen saattaa herättää. Useat tutkimukset osoittavat, että kissan kehräys vaikuttaa positiivisesti verenpaineeseen ja laskee stressitasoa. Eläinten on myös todistetusti osoitettu lieventävän masennuksesta kärsivien oireita. (Kunto Plus 4/2009 s.76.) On uhkarohkeaa verrata, mutta miksei tämä sama vuorovaikutussuhde voisi toimia ihmisen ja tuotteen välillä. Jos eläin voi luoda ihmiselle rauhoittavan ympäristön, miellyttävän olon tai turvallisuuden tunteen, niin voisiko samanlaisen vuorovaikutussuhteen luominen jonkin tuotteen kanssa olla täysin mahdotonta? On totta, ettei istuin kommunikoi takaisin tai vaadi samanlaista sitoutumista ja huolenpitoa kuin eläin, mutta tuotteen omistaminen, sen pinnan koskettelu tai pelkkä katseleminen voi varmasti luoda mielihyvän tunteita. Jordan on liittänyt käytettävyyden yhteyteen myös mielihyvän käsitteen. Tähän yhteyteen liitettynä, sillä tarkoitetaan sitä mielihyvää, jota tuotteet voivat ihmisille tarjota. Mielihyvä voidaan määritellä niiksi emotionaalisiksi, hedonistisiksi ja käytännöllisiksi hyödyiksi, joita siihen voi liittää tarkasteltaessa tuotteita. ( Jordan 1999; Väyrynen ym. 2004, 31.) Kirjassa Ergonomia ja käytettävyys suunnittelussa jaetaan tuotteiden aiheuttama mielihyvä neljään tyyppiin.

15 10 KUVIO 2. Tuotteiden aiheuttaman mielihyvän neljä tyyppiä (mukaillen Väyrynen ym. 2004, 31.) Fyysinen mielihyvä syntyy aivoissa jonkin ärsykkeen tai ärsykkeiden seurauksena. Ihminen pyrkii luontaisesti saavuttamaan mielihyvän tunnetta erilaisilla toiminnoilla. Ihmiset ovat erilaisia, eivätkä kaikki nauti samoista asioista. Joillekin suurinta fyysistä mielihyvää aiheuttaa raskas fyysinen ponnistus ja toisille mielihyvän laukaisevana parhaana ärsykkeenä toimii esimerkiksi suklaa. Aistit ja keho ovat välineitä, joiden avulla mielihyvää saavutetaan ja koetaan. Tuotesuunnittelun näkökulmasta fyysinen mielihyvä liittyy esineiden katselemiseen koskettelemiseen tai kädessä pitämiseen (Jordan, Thomas & McClelland. 1997a). Sosiaalista mielihyvää koetaan yleensä ystävien, perheen ja läheisten avulla. Siihen liittyy olennaisesti ihmisten välinen kommunikaatio ja yhteenkuuluvuus. Tuotesuunnittelun näkökulmasta sosiaalisella mielihyvällä tarkoitetaan tuotteen mahdollisia yhteisösuhteita ja viestintää (Jordan ym. 1997a). Psyykkinen mielihyvää syntyy, kun tuote auttaa tai helpottaa käyttäjää suoriutumaan jostain tehtävästä (Jordan ym. 1997a). Psyykkistä mielihyvää voidaan mahdollisesti siis lisätä tuotteen hyvällä käytettävyydellä. Ideologinen mielihyvä liittyy niihin ajatuksiin ja arvoihin, joita tuotteen käyttö tai omistaminen edustaa tai edistää (Jordan ym. 1997a). Tuotteiden markkinointi toteutetaan yleensä valtaosin ideologista mielihyvää hyödyntäen. Ekologisuus ja eettisyys ovat hyviä esimerkkejä, jotka on helppo liittää ideologisen mielihyvän käsitteeseen. Jordan pohtii mahdollisuutta mielihyvän mittaamiseen tuotesuunnittelussa. Tällä tavoin mielihyvän tärkeyttä voitaisiin korostaa ja antaa sille enemmän painoarvoa (Jordan ym. 1997a). Aikaisemmin todettiin, että psyykkistä mielihyvää voidaan osittain rinnastaa

16 11 onnistuneeseen käytettävyyden toteutukseen. Kuitenkin toisessa kirjoituksessa (Jordan, Thomas & McClelland 1996b) todetaan, ettei mielihyvä kuitenkaan ole käytettävyyden osatekijä. Se on ennemmin tuotteen arvioimisen yksi kriteeri sen jälkeen, kun käytettävyysominaisuudet on täysin ratkaistu. (Jordan ym. 1997b.) On kuitenkin selvää, että käytettävyydellä ja psyykkisen mielihyvän kokemisen välillä on yhteys. Hyvin teknisiltä ominaisuuksiltaan käyttäjän toiveita ja tarpeita tyydyttävä tuote saa aikaan enemmän mielihyvää kuin tuote, joka ei näitä tarpeita tyydytä. Ideologisen mielihyvän merkitys on korostunut nykypäivänä. Kuluttajat kiinnittävät yhä enemmän huomiota omiin pieniin päivittäisiin valintoihinsa ja kulutustottumuksiinsa. Ekologisuuden merkitys on yksi niistä tuotesuunnittelun kohteista, joilla pystytään luomaan tuotteelle positiivista imagoa käyttäjien keskuudessa.

17 12 4 IKÄÄNTYVÄN VÄESTÖN FYYSISET MUUTOKSET Kun käyttäjäryhmänä ovat ikääntyvät, on hyvä tarkentaa, mitä ikääntyvällä ihmisellä tarkoitetaan. Ikääntyvän määritteleminen voi olla vaikeaa. Lainsäädännöllisesti vanhuus alkaa 65-vuotiaana, mutta jokaisen kohdalla ikääntyminen, sen mukanaan tuomat tuntemukset ja sen vaikutukset toimintaan ovat yksilöllisiä. On myös pohdittu, mikä olisi oikea nimitys henkilöille, jotka ovat ylittäneet lainmukaisen 65 vuoden iän. Kutsutaanko tätä ryhmää seniorikansalaisiksi, vanhuksiksi, eläkeläisiksi vai joksikin muuksi. (Marttila 2009.) Voitaisiinko ikääntymistä siis määritellä henkilön toimintakyvyn, ei niinkään iän perusteella ja mikä voisi toimia toimintakyvyn mittarina? Määrittely on vaikeaa, ja tässä opinnäytetyössä ikääntyvä- käsitteen alle lukeutuu koko ikääntyvä väestö. Ikääntyminen kiinnostaa tutkijoita. Ikääntymistä ja vanhuutta tutkivan tieteenhaaran nimi on gerontologia. Gerontologia (geron = vanhus, logos = oppi) on tieteenala, joka tutkii vanhenemista ja vanhuutta. Gerontologit pyrkivät selvittämään, millä tavalla ihminen ja muut lajit muuttuvat ikääntyessään, mikä määrää niiden elämän pituutta, millaisia seurauksia vanhenemisella on yksilöiden ja yhteisöjen kannalta, mitkä eri tekijät säätelevät vanhenemiseen sisältyviä muutoksia ja miten näihin tekijöihin voisi vaikuttaa. (Heikkinen & Rantanen 2003, 14.) Usein ajatellaan ikääntyvien olevan samanlaisia, ja heihin suhtaudutaan samalla tavalla. Ajatellaan, että vanheneminen tapahtuu tietyllä kaavalla, ja ikääntyviä pidetään helposti hyvin homogeenisenä ryhmänä. Totuus kuitenkin on, että ihmisten erilaisuus lisääntyy iän myötä. Ikääntyvien erilaisuuteen vaikuttavat mm. elämänhistoria, elintavat ja tottumukset. Toimintatottumukset ja terveydentila voivat olla hyvin erilaisia, vaikka kyse olisi samanikäisistä ihmisistä. Vanhenevat suuret ikäluokat ovat terveempiä, korkeammin koulutettuja, varakkaampia ja kiinnostuneempia kehittämään itseään kuin aikaisemmat sukupolvet. (Karvinen 1994, 11; Raappana & Titta 2008). Ikääntyminen on väistämätöntä. Nyky-yhteiskunnassa ikääntyminen nähdään helposti ainoastaan huonona asiana eikä sitä haluttaisi hyväksyä. Jokainen kuitenkin vanhenee. Ikääntymiseen kuuluvia muutoksia käsitellään Eija Sihvosen artikkelissa Ikääntyminen ja

18 13 sen merkitys tuki- ja liikuntaelimistöön. Hänen mukaansa ikääntymistä voidaan pitää ajan kuluessa tapahtuvina muutoksina elimistön eri osissa, kudoksissa ja soluissa. Ikääntymisen myötä lihasmassa vähenee, luusto haurastuu ja nivelten liikkuvuus heikkenee. (Sihvonen 1999.) Ikääntyvää väestöä voidaan kuvailla erityiskäyttäjäryhmäksi. Valtaosa ihmisistä pysyy terveinä vuoden ikään asti. Noin vuotiaana ihmisen päivittäisissä toiminnoissa alkaa esiintyä heikkenemistä. Maria Köykkä kertoo luentomateriaalissaan tämän johtuvan useista tekijöistä. Tällaisia tekijöitä ovat edellä mainittujen lisäksi myös kehon kasaan painuminen ja koordinaatiokyvyn, ketteryyden ja notkeuden heikkeneminen. Myös aerobinen kapasiteetti heikkenee, asennon korjaantuminen vaikeutuu ja tasapainon heikentyminen saattaa aiheuttaa huimausta. (Köykkä 1999.) Raajoissa tapahtuvat muutokset vaikuttavat jokapäiväiseen elämään. Ikääntyvän henkilön jalkojen toiminta vähenee ja muuttuu puutteelliseksi. Liikkumista tukemaan otetaan usein keppi, rollaattori tai pyörätuoli. Myös käsivarsissa ja sormissa tapahtuu muutoksia ja niiden toimintakyky laskee. Esineiden nostamisesta ja kädessä pitämisestä tulee hankalampaa. Myös näppäinten painaminen ja vipujen vetäminen voi muodostua ongelmaksi. (Köykkä 1999.) 4.1 Lihakset, luusto ja nivelet Ihmisen lihaksisto on parhaimmillaan vuoden iässä, ja mikäli elintavoissa ei tapahdu suuria muutoksia, se pysyy suhteellisen samanlaisena noin 50 vuoden ikään. Tämän jälkeen lihasvoima alkaa heikentyä noin 1 %:n vuodessa. Naisten lihasvoima heikkenee miesten voimia nopeammin. Tämän uskotaan johtuvan vaihdevuosiin liittyvistä hormonaalisista muutoksista. Kun ikää tulee lisää, lihasvoiman heikentyminen kiihtyy. Voimien heikkeneminen liittyy osaltaan sairauksiin, osaltaan muissa elinjärjestelmissä tapahtuviin muutoksiin ja osaltaan varsinaisiin hermo-lihasjärjestelmän vanhenemismuutoksiin. Myös fyysisen aktiivisuuden muutoksilla on vaikutusta lihaksiston kuntoon. (Heikkinen ym. 2003, 103.) Usein voimien heikkeneminen huomataan vasta, kun jokapäiväiset askareet alkavat tuntua raskaammilta suorittaa. Totuttujen toimintojen suorittaminen hidastuu ja niitä helpottamaan aletaan mahdollisesti tarvita apuvälineitä.

19 14 Iän myötä lihaksistossa tapahtuu rakenteellisia muutoksia. Kehon lihasmassa vähenee, kun taas sidekudosten ja rasvan määrä kasvaa. Lihaksiston maksimaalisen suorituskyvyn heikkeneminen alkaa olla merkittävää ikävuoden jälkeen. 70-vuotias nainen pystyy tuottamaan noin 65 % 20-vuotiaiden maksimivoimasta, saman ikäinen mies noin 80 %. Neuromuskulaariseen eli hermoihin ja lihaksiin liittyvään suorituskykyyn vaikuttavat eniten muutokset lihaksen supistumisvoimassa ja lihaskestävyydessä. Selvimmin iän mukanaan tuomat muutokset näkyvät alaraajojen lihaksissa. (Sihvonen 1999.) Alaraajojen toiminnan heikkeneminen vaikeuttaa istumista ja nousemista, koska kyseisissä liikkeissä työ tehdään pääasiassa jaloilla. Keskivartalon lihasten heikkeneminen kuormittaa jalkoja entisestään. Toimintakyvyn heiketessä liikettä tukemaan otetaan kädet, joilla varmistetaan hallittua istumista ja autetaan jalkoja ylös ponnistettaessa. Eräänä syynä lihaksen toiminnan ja rakenteen muutoksiin on pidetty kollageenin määrän lisääntymistä lihassolujen sisällä ja niiden ulkopuolella. Myös hermotuksen väheneminen lihasta ympäröivässä kudoksessa sekä rappeutumismuutokset nivelissä vaikuttavat lihasten toimintaan ja niiden heikkenemiseen. (Sihvonen 1999.) Sihvonen käsittelee artikkelissaan Ikääntyminen ja sen merkitys tuki- ja liikuntaelimistöön, myös luissa ja nivelissä tapahtuvia muutoksia. Luun vanhetessa siinä tapahtuu jatkuvaa kasvua ja rappeutumista. Luu kasvaa ulkopinnaltaan, mutta sisäpuolen luumassa vähenee. Tämän massan väheneminen vaikuttaa luun mekaanisiin ominaisuuksiin ja riski luunmurtumiin kasvaa. (Sihvonen 1999.) Luiden heiketessä lihasten toiminnan merkitys kasvaa. Lihasten toiminnan puutteellisuuden vuoksi joudutaan helposti horjahdus- tai kaatumistilanteisiin. Luuston heikentymisen myötä tällaisten tilanteiden jälkiseuraukset voivat olla kohtalokkaita. Ikääntyvän henkilön toimintaympäristön tulisikin tarjota mahdollisuuksia turvallisen tuen saamiseen liikuttaessa. Toimintojen tukena tarvittavien tuotteiden tulee olla paitsi tukevia myös rakenteellisesti kestäviä ja mielellään ikääntyville suunniteltuja. Mikäli tuotteet eivät ole suunniteltu suoranaisesti ikääntyvän käyttöön, niiden toimintaa olisi hyvä testata ennen varsinaista käyttöönottoa.

20 15 Luusto muuttuu ja luukudos uusiutuu koko elämän ajan. Kasvun aikana luumassa lisääntyy, aikuisuudessa saavutetaan tasannevaihe, ja vanhetessa luuta aletaan menettää. Luiden rakenne voi alkaa muuttua ja luun määrä vähentyä jo vuoden iästä lähtien. Selvimpiä muutokset ovat 50 vuoden jälkeen. Kuten lihakset, myös luut heikentyvät naisilla miehiä nopeammin. (Heikkinen ym. 2003, ) Ikääntymisen myötä nivelten liikkuvuus pienenee. Tämä johtuu nivelnesteen määrän vähenemisestä ja sidekudoksen määrän lisääntymisestä. Toimintakyvyn kannalta nivelten liikkuvuudella on suuri merkitys. Useista toiminnoista voidaan joutua luopumaan, kun nivelten liikelaajuuksiin tulee rajoituksia. (Sihvonen 1999.) Nivelten kangistuessa liikkeiden suorittaminen voi myös muuttua kivuliaaksi. Esimerkiksi kurkottaminen, kyykistyminen tai puristusotteen saaminen voivat vaikeutua ja muuttua epämiellyttäviksi. Liikkeitä ei voida enää tehdä yhtä laajoina ja sujuvasti kuin aiemmin. Ikääntyville suunnitelluissa tuotteissa on huomioitava nämä muutokset esimerkiksi muuttamalla tuotteen käytön kannalta merkityksellisiä korkeuksia paremmin ikääntyvälle sopiviksi. 4.2 Pituus ja paino Pituuden väheneminen on eräs ikääntymisen mukanaan tuoma muutos. Heikkinen ja Rantanen toteavat kehon pituuden pysyvän lähes muuttumattomana noin 40 vuoden ikään saakka. Tämän jälkeen pituus vähenee progressiivisesti, ensin hitaammin ja yli 60- vuotiailla keskimäärin kaksi senttimetriä kymmenessä vuodessa. Pituuden väheneminen johtuu asennon ja ryhdin muutoksista, nikamavälilevyjen kokoonpuristumisesta, nikamien luukadosta sekä nikamia tukevien nivelsiteiden löystymisestä. Naisilla pituuden menettäminen on nopeampaa kuin miehillä. Suurin syy tähän on luun menetyksen ja osteoporoottisten muutosten kiihtyminen vaihdevuosi-iässä. (Heikkinen ym. 2003, 88.) Pituuden väheneminen muuttaa ihmisen mittasuhteita. Tästä muutoksesta johtuen esimerkiksi ennen mukavalta tuntunut istuin ei ehkä enää tunnukaan hyvältä. Ryhtiä voidaan koettaa pitää yllä pitempään esimerkiksi hankkimalla istuimia, joissa ikääntyvä istuu oikeassa ja hyvää ryhtiä tukevassa asennossa. Painon nousu johtuu useimmiten kehossa olevan rasvan määrän lisääntymisestä. Paino lisääntyy keskimäärin vuoden ikään saakka, naisilla usein pitempään kuin miehillä.

21 16 Vaikka rasvan määrä iän myötä edelleen nousisi, paino ei välttämättä enää lisäänny, koska lihaskudoksen ja muiden rasvattomien komponenttien määrä laskee. (Heikkinen ym. 2003, 89.) Painon kohotessa, lihakset ja nivelet joutuvat työskentelemään kovemmin. Toimintoja helpottamaan hankitaankin usein laitteita, joilla vähennetään lihaksiin ja niveliin kohdistuvaa rasitusta. 4.3 Asennon hallinta, havaintomotorinen kyvykkyys ja motoriikka Liikkumiskyvyn ja päivittäisten toimintojen säilyminen riippuu hyvin pitkälti tasapainon hallinnasta. Asennonhallinnan heikentyminen nostaa riskiä horjahtamiseen ja kaatumiseen. Vartalon asento, sen pitäminen ja muuttaminen vaativat yhteistoimintaa kehon eri säätelyjärjestelmiltä. Samalla täytyy huomioida ympäristö, jossa kulloinenkin toiminto suoritetaan. Tasapainon hallinta on motorinen taito, jonka kehon hermojärjestelmä vähitellen kasvun mukana oppii. Asennon hallintaan liittyvät keskushermosto, hermolihasjärjestelmä, tuki- ja liikuntaelimistö ja useat aistikanavat kuten sisäkorvan tasapainoelin, näköaisti, mekaaninen tuntoaisti sekä asento- ja liiketunto. (Heikkinen ym. 2003, 123.) Tasapainonhallinnan väheneminen saattaa aiheuttaa turvattomuuden tunnetta, jota voidaan osittain korvata turvallisuuden tunnetta edistävillä ja tukeviksi todetuilla tuotteilla. Asento- ja liikeaistiin liittyvät kosketus- ja asentotunto. Nämä tuntoaistit ovat tärkeitä tasapainonhallinnan osatekijöitä. Jotta henkilö osaa toimia tilanteen vaatimalla tavalla, on tärkeää saada tietoa kehon eri osien suhteesta toisiinsa nähden sekä aistia esimerkiksi alusta jolla liikutaan. Lihasten ja ihon tilaa, jännitystä, venytystä, painetta, lämpötilaa, kipua ja nivelten asentoja aistitaan sensorisilla reseptoreilla. Sensorisia reseptoreja sijaitsee nivelissä, jänteissä, lihaksissa ja iholla. Reseptorien toiminta heikkenee ikääntymisen myötä ja esimerkiksi asennon muutoksista tai alustan vaihteluista saatava tieto muuttuu epätarkemmaksi haitaten tasapainon säilyttämistä. (Heikkinen ym. 2003, 125.) Tuntoaistien heikentyessä ympäristössä ja ympärillä olevissa tuotteissa käytettyjen materiaalien merkitys kasvaa. Liian sileiden pintojen aistiminen voi olla hankalaa ja tulisikin miettiä, voisiko erilaisilla pinnoituksilla kompensoida tuntoaistin muutoksia.

22 17 Ihmisen motoriseen kehitykseen sisältyvät karkea motoriikka, johon kuuluvat suurten lihasten toiminta, kävely ja juoksu sekä hienomotoriikka, jolla tarkoitetaan käden taitoja. Kun motorisia taitoja aletaan opetella, ensin opitaan karkea motoriikka ja vasta sen jälkeen hienomotoriikka. Karkea motoriikan avulla hallitaan tasapainokontrollia, hienomotoriikka puolestaan mahdollistaa liikkeiden joustavuuden ja tarkkuuden. (Osa II: Kehityspsykologia 2001.) Ihmisen ikääntyessä nämä lapsuudesta saakka kehittyneet taidot alkavat heiketä. Monipuolisella liikunnalla voidaan pidentää liikkuvuuden säilymistä. Käsitöillä, tarkkuutta vaativilla askareilla ja erilaisilla apu- ja harjoitusvälineillä pystytään puolestaan ylläpitämään käsien toimintaa. Motoriikasta voidaan erottaa kolme osa-aluetta. Liikkumisen motoriikka liittyy suurempiin liikkeisiin, esimerkiksi kävelyyn. Asentojen motoriikalla tarkoitetaan esimerkiksi istumista ja tasapainoa eri asennoissa. Käsittelemisen motoriikka taas on liitoksissa käsien käyttämiseen. (Osa II: Kehityspsykologia 2001.) Hienomotoriikalla eli käsittelemisen motoriikalla tarkoitetaan siis käden taitoja ja motoriikan sujuvuutta (von Wendt & Voutilainen 2006). Etsittäessä tietoa hienomotoriikasta huomattiin, että suuri osa aineistosta käsitteli hienomotoriikan ja käden taitojen kehitystä ja harjoitusta lapsilla. Siitä, miten ikääntyminen vaikuttaa käsien toimintaan, oli vaikeampaa löytää tietoa. Käsien toiminta hidastuu ja muuttuu kankeammaksi iän myötä. Myös vapinaa saattaa esiintyä. Ennen helpoilta tuntuneet toiminnot saattavat muuttua hankaliksi ja vaativat enemmän aikaa. Myös käsien tunto saattaa heikentyä. Käsien toimintaa voidaan ylläpitää ja parantaa tekemällä esimerkiksi sorminäppäryyttä harjoittavia harjoituksia. 4.4 Näkö, kontrastiherkkyys ja kuulo Näköjärjestelmän vanheneminen alkaa jo lapsuusiässä. Nopeinta muutos on alle 20- vuotiailla, mutta se jää huomaamatta, koska sillä ei ole varsinaisia vaikutuksia lähityöskentelyyn. Vanheneminen tiedostetaan vasta, kun näkö muuttuu heikoksi siten, että se alkaa haitata lähityöskentelyä. (Hyvärinen 2001.) Parhaimmillaan näköjärjestelmän vanheneminen on huomaamaton ja tasapainotettu muutos, joka ei millään tavalla vaikuta henkilön kykyyn toimia. Pahimmillaan siitä muodostuu hankala este itsenäiselle vanhenemiselle. Vaihtelevuuden syynä ovat esimerkiksi sairaudet, jotka voivat muuttaa

23 18 näön laatua. Suuri osa ikääntyvistä saa pitää normaalin näkönsä ja tarvitsee ainoastaan ikänäköisyyden korjaamista ja enemmän valoa kuin keski-ikäiset. (Heikkinen ym. 2003, 155.) Silmässä tapahtuvat iän mukanaan tuomat muutokset ovat suurimpia silmän linssissä, mykiössä, joka iän myötä paksuuntuu ja kovettuu. Samalla sen mukautumiskyky vähenee tasaisesti ja valontaitto-ominaisuudet muuttuvat. Verkkokalvossa tapahtuvat muutokset johtuvat yleensä hiussuoniston hitaasta sulkeutumisesta ja näkötietoja välittävien solujen määrän vähenemisestä. Verkkokalvon ja mykiön muutokset lisäävät valon tarvetta ja näin ollen riittävä ja oikein suunnattu valaistus on tärkeä tekijä. (Hyvärinen 2001.) Oikein suunnitellun valaistuksen avulla myös värit näkyvät paremmin ja erottuvat toisistaan helpottaen asioiden havaitsemista. Vanhetessa heikentyvät myös hämäränäkö ja silmien yhteisnäkö. Syvyyserojen ja etäisyyksien arviointi sekä liikkuminen muuttuvat epävarmoiksi. Jo pieni aleneminen näöntarkkuudessa saattaa aiheuttaa epävarmuutta itsenäisestä selviytymisestä. Näkökyky vaihtelee ja huonollakin näöllä voi ajoittain nähdä hyvin. (Näkövammaisten keskusliitto ry 2007.) Näkökyvyn heikentyminen vaikuttaa myös tasapainoaistimuksiin ja vaikeuttaa tasapainon säätelyä. Iäkkään henkilön näköinformaation käsittely on hitaampaa kuin nuoremman. Näin ollen ikääntyvä reagoi tapahtumiin hitaammin, vaikka tapahtuma olisi havaittu samaan aikaan. (Heikkinen ym. 2003, 125.) Selkeillä ympäristöratkaisuilla voidaan helpottaa ikääntyvän aistien välityksellä saamaa tietoa. Vaikka ikääntyvällä olisi yhtä hyvä keskeinen näöntarkkuus kuin ennenkin, hän saattaa kertoa, että hänen näkönsä tuntuu muuttuneen huonoksi, maailma näyttää harmaalta ja tuttavien tunnistamisesta on tullut vaikeaa. Tällöin kyseessä on usein kontrastiherkkyyden heikkeneminen, jota voidaan jossain määrin korvata parantamalla valaistusta. Kontrastiherkkyyden heiketessä henkilöllä on vaikeuksia havaita esimerkiksi katujen reunuksia, harmaita kiviportaita ja huonosti valaistujen julkisten tilojen sokkeloita. Tällaisissa kohteissa värit eivät erotu toisistaan tarpeeksi kontrastien avulla. (Hyvärinen 2001.) Ikääntyvien toimintaa voidaan helpottaa käyttämällä syviä ja selkeästi toisistaan erottuvia värejä niin ympäristössä kuin heille suunnitelluissa tuotteissakin. Vaaleiden, toisiinsa hyvin sopivien ja sulautuvien värien käyttöä ympäristössä, joka on suunniteltu

24 19 huononäköisille, tulisi välttää, koska tällaiset pinnat muuttuvat helposti vaikeasti havaittaviksi vähäisen kontrastinsa vuoksi. Kontrastista voidaan puhua useissa eri yhteyksissä. Värikontrastien lisäksi voidaan puhua myös muotojen tai viivojen kontrasteista, jotka voivat auttaa huononäköisiä henkilöitä aistimaan kohteita paremmin. Kontrastissa on siis kysymys korostetusti erilaisuutta korostavista vastakohtaisuuksista. (Kastemaa 1999.) Opinnäytetyössämme tärkeintä kuitenkin olivat väreillä aikaansaadut kontrastit ja värien tummuuserot, joiden avulla ikääntyvä voi aistia ympäristöä ja ympäristöön sijoitettuja tuotteita helpommin. Pinnat heijastavat valoa eri tavoin. Tummasta pinnasta valon takaisin heijastuminen on vähäistä, kun taas vaalea pinta heijastaa valoa paljon. Tällaiset pintojen erilaisten heijastussuhteiden ja valon yhteisvaikutusten synnyttämät kontrastit havaitaan silmillä ja niistä muodostuu aivoissa kuva. Mikäli ympäristön pintojen heijastussuhteissa ei ole riittävän suuria eroja, näkyvyyttä ei voida juurikaan parantaa valoa lisäämällä. Toisaalta taas hyvätkään kontrastit eivät nouse esiin ilman asianmukaista valaistusta. (Näkövammaisten keskusliitto ry 2005.) Vaikka kuuloaisti mielletään usein pelkäksi kommunikaatioaistiksi, sillä on tärkeä tehtävä myös muissa kuin puheen kuulemiseen liittyvissä toiminnoissa. Kuuloaistin avulla aistitaan esimerkiksi erilaisia merkkiääniä, olivatpa ne omasta tai toisten liikkumisesta johtuvia tekemisen ääniä tai hälytysajoneuvojen tuottamia signaaleja. Kuuloaisti auttaa myös havaitsemaan tilaa. Se kertoo, mitä tilassa tapahtuu, minkä kokoisessa tilassa toimitaan ja millainen tila on muilta ominaisuuksiltaan. (Heikkinen ym. 2003, 143.) Kuuloaistin heikentyessä muiden aistien käyttö korostuu. Onkin tärkeää, että ikääntyvän käytössä olevilla tuotteilla voidaan tukea paremmin toimivien aistien toimintaa. Ikääntyminen vaikuttaa ihmisen elämään hyvin kokonaisvaltaisesti ja sen mukanaan tuomat muutokset ovat liitoksissa toisiinsa. Osaa muutoksista voidaan hidastaa kiinnittämällä huomiota elämäntapoihin, mutta vanhenemista ei voida pysäyttää. Onkin onnistuttava luomaan ympäristöjä ja tuotteita, jotka helpottavat elämää, kun liikkuminen ja toimiminen vaikeutuvat.

25 20 5 KYSELYTUTKIMUS Käyttäjiin ja heidän tarpeisiinsa perehdyttiin suorittamalla kyselytutkimus. Kyselytutkimukseen osallistui tuotteen lopullisia käyttäjiä eli Taukokankaan asukkaita, sekä siellä työskentelevää hoitohenkilökuntaa. Käyttäjistä kerätyn aineiston, sekä kyselytutkimuksesta saatujen vastausten perusteella suunniteltavalle tuotteelle asetettiin käyttäjäkeskeiset suunnitteluvaatimukset. Kyselytutkimus muodostui kahdesta osasta. Ensimmäinen osa suoritettiin suullisena kyselynä ryhmälle Taukokankaan asukkaita. Toinen osa muodostui hoitohenkilökunnalle paperiversiona toteutetusta kyselystä. (ks. LIITE 1) Haastateltavan ryhmän valinta tapahtui Taukokankaan henkilökunnan toimesta. He valitsivat asiakkaistaan ja kuntoutujistaan sellaiset henkilöt, joiden katsoivat olevan haastatteluun sopivimpia. 5.1 Käyttäjäryhmän haastattelun yhteenveto Ikääntyville tehty kysely päätettiin toteuttaa haastattelumuotoisena. Kirjallinen kysely olisi saattanut olla liian työläs ja vaikeasti ymmärrettävä ikääntyville, kun taas haastattelussa kysyttäviä asioita oli mahdollista selventää sanoin ja liikkein. Myös kieli oli tällä tavoin meneteltäessä helpompaa pitää helposti ymmärrettävänä puhekielenä. Haastattelutilanne dokumentoitiin kirjaamalla ilmi tulleet vastaukset, ideat ja ajatukset paperille. Haastateltavilla oli paljon kerrottavaa ja paperiarkit täyttyivät nopeasti. Mahdollisesti olisi ollut järkevää myös nauhoittaa haastattelutilanteet. Vastausten purkaminen ei muodostunut ongelmaksi, koska haastateltavien määrä ei ollut suuri. Suullisesti vastaaminen on ikääntyville helpompaa kuin kirjallisten merkintöjen tekeminen ja suulliset vastaukset antavat haastattelijalle enemmän informaatiota kuin pelkät kirjoitetut lauseet. Haastattelulla voitiin myös piristää ikääntyvien päivää järjestämällä heille hieman erilainen ja normaaleista päivärutiineista erottuva hetki.

26 21 Oheismateriaalin käyttö haastattelussa helpotti vastausten muodostamista. Haastattelun yhteydessä käytettiin esimerkki-istuimia, joiden avulla voitiin hahmottaa millaiset muodot, materiaalit ja värit miellyttävät ikääntyviä. (ks. LIITE 2) Haastattelutilanteeseen kerättiin kuusi esimerkki-istuinta. Kyseiset istuimet olivat Taukokankaan odotustiloista ja ruokalasta. Kuvien sijaan päädyttiin käyttämään tuoleja, koska uskottiin, että tällä tavalla saadaan enemmän irti haastateltavista. Samalla seurattiin myös minkä istuimen asiakas valitsee saapuessaan haastattelutilanteeseen. Tästä saatiin hieman käsitystä siitä, millainen istuin asiakasta viehättää ja mihin hän katsoisi olevan hyvä istua. Haastateltavan valitsemaan istuimeen saattoi osaltaan vaikuttaa se, että haastattelussa esimerkkeinä olleet istuimet olivat Taukokankaan omia, jatkuvasti käytössä olevia istuimia. Näin ollen haastateltava oli nähnyt ja todennäköisesti myös kokeillut, kyseisiä istuimia aiemmin ja mielikuva oli muodostunut jo ennen haastattelutilannetta. Tämä koettiin positiivisena asiana, koska valinta perustui kokemukseen istuimen ominaisuuksista, ei ainoastaan ulkonäköön. Pääasiallinen syy siihen, miksi kukin haastateltava valitsi juuri sen istuimen minkä valitsi, tuntui olevan istuinkorkeus. Istuin valittiin osittain sen mukaan, että siinä oli mukava istua, mutta ennen kaikkea sen vuoksi, että siitä oli helppo nousta ylös. Hyvä istuinkorkeus oli siis tärkein tekijä. Yhtä hyvää istuinkorkeutta ei ole, koska ikääntyvät ovat eripituisia ja heidän kuntonsa vaihtelee. Toiselle sopiva korkeus voi siis olla toiselle aivan liian matala tai liian korkea. Myös selkänojalla ja sen asennolla oli merkitystä. Tässäkin tapauksessa hyvä selkänojanasento riippui haastateltavan kunnosta. Toiselle reumatuolin pystyasennossa oleva, lyhyt selkänoja oli paras vaihtoehto, kun taas toiselle korkeaselkänojainen ja hieman taakse kallellaan oleva selkänoja sopi paremmin. Myös käsinojien etäisyys toisistaan oli muutamalle haastateltavalle tärkeä ominaisuus. Tarpeeksi tilava istuinosa ja riittävän kaukana toisistaan olevat käsinojat antoivat mukavuuden ja tilantuntua istumiselle. Ensimmäinen asiakkaille esitetty varsinainen kysymys oli, ovatko he kokeneet jonkin istuimen olevan erityisen hyvä. Haastateltavien silmää tuntui miellyttävän erityisen paljon

27 22 Alvar Aallon tuotanto. Näiden istuimien taivutetut pehmeät muodot ja vaalea puu olivat jääneet erityisesti mieleen. Myös Taukokankaan sisääntuloaulaan hiljattain hankitut Iskun vihreät ja oranssit istuimet saivat kehuja niin ulkonäkönsä kuin käytettävyytensä vuoksi. Yleisesti oli huomattavissa, että haastateltavat nimesivät istuimen hyväksi hyvin pitkälti ulkonäön ja muotokielen perusteella. Haastateltujen asiakkaiden mielestä odotustiloissa tarvittaisiin erikorkuisia tuoleja. Taukokankaan asiakkaat ovat eripituisia ja heidän kuntonsa vaihtelee paljon, joten istuimien korkeuseroille olisi selvästi käyttöä. Vaikka haastateltavien asiakkaiden määrä olikin vähäinen, istuimen korkeuserojen tarve ilmeni jo tässä ryhmässä. Taukokankaan asiakkaiden erilaiset tarpeet tulivat esille myös kysyttäessä istuimen käsinojista. Osa haastateltavista piti käsinojia välttämättömyytenä, osalle käsinojilla ei ollut niin suurta merkitystä. Tässäkin tapauksessa asiakkaan toimintakunto oli tärkein kriteeri käsinojien tarpeelle. Mikäli asiakas ja hänen ylösnousukykynsä oli vielä hyvässä kunnossa, käsinojia ei koettu pakolliseksi osaksi istuinta. Huonompikuntoiselle asiakkaalle käsinojat olivat välttämättömyys sekä alas laskeuduttaessa että ylös noustessa. Yleisesti oltiin sitä mieltä, että vanhalle ihmiselle käsinojat ovat tärkeät, niin toiminnallisuuden kuin mukavuudenkin kannalta. Myös käsinojan leveys on tärkeä tekijä, kun sitä tarvitaan istumisen ja nousemisen apuna. Liian kapea käsinoja koettiin turvattomaksi, koska siitä ei saanut kunnollista otetta. Liian leveä käsinoja puolestaan estää tukevan kämmenotteen saamista ylösnoustessa. Esimerkkiistuimien kapein käsinoja oli leveydeltään 30 mm. Tämä mitta oli asiakkaiden mielestä periaatteessa toimiva, mutta paremmaksi vaihtoehdoksi olisi koettu hieman leveämpi vaihtoehto. Reumatuolin käsinojan leveys koettiin hyväksi. Siitä sai tukevan otteen ja tuen, kun käsiä käytetään apuna seisomaan noustessa. Haastatellun asiakkaan kunto vaikutti myös selkänojan asennon valintaan. Suurin osa haastatelluista piti parhaana selkänojan asentona hieman taaksepäin kallellaan olevaa vaihtoehtoa. Nämä haastatellut olivat selkeästi ryhmän parhaassa kunnossa olevia henkilöitä. Hieman kallellaan oleva selkänoja koettiin rentouttavaksi ja istumamukavuutta parantavaksi ominaisuudeksi. Huonompikuntoiselle pystysuorassa oleva selkänoja oli mieluisin ja antoi parhaan tuen niin istumiselle kuin nousemiselle.