5.2 Kavallus- ja petosrikokset

Transkriptio

1 98 Reino Sirén 5.2 Kavallus- ja petosrikokset Kavallus- ja petosrikokset ovat monisisältöinen rikosryhmä. Kavalluksesta on kysymys, jos anastaa haltuunsa uskottuja toiselle kuuluvia varoja tai pitää löytämänsä tai erehdyksessä saamansa rahat. Tavallisia petoksia taas ovat katteettoman maksukortin käyttäminen tai se, että tilaa tavaroita tai käyttää erilaisia palveluja ilman aikomusta maksaa. Vahingoiltaan tällaisia rikoksia paljon merkittävämpiä ovat yritystoiminnan yhteydessä tehdyt talousrikoksiksi luettavat petosrikokset. Talousrikoksia käsitellään erikseen jaksossa II.6. Vuonna 23 tehdyn rikoslain muutoksen mukaan, petoksena voidaan tuomita myös teko, jossa oikeudettoman taloudellisen hyödyn saamiseksi ja toiselle vahinkoa aiheuttaen, puututaan tietojärjestelmän toimintaan tai muutetaan tai tuhotaan siinä olevia tietoja (L514/23). Vuoden 1991 alusta voimaan tulleessa laissa on säännökset kavallusrikoksista siirretty lukuun 28 Varkaudesta, kavalluksesta ja luvattomasta käytöstä. Petosrikossäännökset ovat luvussa 36 Petoksesta ja muusta epärehellisyydestä. Maksuvälineiden käyttöön liittyvät petokset on erotettu muista petosrikoksista ja niitä koskevat säännökset ovat uudistetun rikoslain erityisessä maksuvälinerikoksia käsittelevässä luvussa 37. Kavallusrikokset Kavallus, lievä kavallus (RL 28:4 ja 6) Törkeä kavallus (RL 28:5) Kavallus, lievä kavallus (RL 28:4 ja 6) Törkeä kavallus (RL 28:5) % % % % % % % % % %

2 II.5 Omaisuusrikokset 99 Kavallus, lievä kavallus (RL 28:4 ja 6) Törkeä kavallus (RL 28:5) Laskettu Tilastokeskuksen luvuista % % % Tammimaaliskuu % Vuonna 24 poliisin tietoon tuli 3 6 kavallusrikosta, joka oli saman verran kuin edellisvuonna. Kavallusrikosten kolmen peräkkäisen vuoden kasvu pysähtyi. Vuoden 25 ensimmäisellä neljänneksellä kavallusrikoksia kirjattiin 8 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin, mikä myös viittaa rikosten määrän tasaantumiseen. Kavallusrikokset ovat asukaslukuun nähden yleisempiä kaupungeissa ja taajamissa kuin maaseudulla (kuvio 46). Kaupungistumisasteen mukaan alueet ovat rikostasoltaan samassa järjestyksessä kuin esimerkiksi varkausrikoksissa. Pääkaupunkiseudulla kavallusrikosten taso on puolitoistakertainen muihin kaupunkimaisiin kuntiin verrattuna pääkaupunkiseutu muut kaupunkimaiset kunnat taajaan asutut kunnat maaseutumaiset kunnat Kuvio 46 Kavallusrikokset 15 vuotta täyttäneen väestön 1 asukasta kohti vuosina ( : RL 29:1 3, 4:7; 1991 : RL 28:4 6)

3 1 Reino Sirén Kavallusrikosten selvitysprosentti Kavallusrikosten selvitysprosentti on melko korkea johtuen siitä, että rikoksen tullessa ilmi usein myös syyllinen samalla paljastuu. Selvitysprosentti on kuitenkin jonkin verran laskenut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Vuonna 24 poliisi selvitti vuoden loppuun mennessä noin joka kolmannen (36 %) saman vuoden aikana tietoon tulleista rikoksista. Kaiken kaikkiaan kavalluksista selviää paljon useampi, mutta tutkinta-aika on usein pitkä. 1 8 % Kavallus, lievä kavallus Törkeä kavallus Kuvio 47 Kavallusrikokset: selvitettyjä rikoksia (%) vuoden aikana poliisin tietoon tulleista rikoksista Petosrikokset Tässä jaksossa petosrikoksilla tarkoitetaan rikoslain 36 luvun 1 3 pykälissä kriminalisoituja tekoja ja vuodesta 1991 rikoslain 37 luvun 8 11 pykälissä määriteltyjä maksuvälinepetoksia. Petoksia koskevia säännöksiä on myös muualla rikoslaissa. Rikoslain 29 luvussa säädetään rangaistukset mm. avustuspetosrikoksista. Velallisen petoksia koskevat säännökset ovat rikoslain 39 luvussa (ks. talousrikoksia käsittelevä jakso II.6). Rikostilastossa petosten määrä kasvoi tuntuvasti 198-luvulla. Kasvu johtui pääasiassa uusien maksuvälineiden, maksukorttien käyttöön liittyvien petosten lisääntymisestä. Tilastoitujen rikosten määrä vielä moninkertaistui rikosten kirjaamistavan vuoksi. Jokainen kerta jona maksukorttia oli käytetty väärin, laskettiin eri rikokseksi. Näin saman kortin väärinkäyttäminen saattoi johtaa

4 II.5 Omaisuusrikokset 11 kymmeniin rikosmerkintöihin. Käytäntö muuttui vuonna 1991 ja nykyään maksuvälinepetos kirjataan tilastoon yhtenä rikoksena osatekojen määrästä riippumatta. Petokset RL 36:1 3 Vuonna 24 tuli poliisin tietoon 11 5 petosrikosta, mikä oli 3 prosenttia edellisvuotta enemmän. Törkeiden petosten määrä oli myös jonkin verran edellisvuotta suurempi. Vuoden 25 ensimmäisellä neljänneksellä petosrikoksia kirjattiin 27 prosenttia enemmän kuin vastaavana ajanjaksona vuonna 23. Tämä saattaa olla merkki petosrikollisuuden kääntymisestä uuteen kasvuun, uusien petostapojen ja -kohteiden lisääntyessä. Tilastoitujen petosrikosten määrässä saattaa olla suuria vaihteluita vuodesta toiseen johtuen joillakin paikkakunnilla ilmitulleista laajoista, useita osatekoja käsittävistä petossarjoista. Esimerkiksi vuonna 1996 suuren osan koko maan petosrikollisuuden kasvusta selitti petosrikosten nelinkertaistuminen Turussa. Vuonna 2 taas törkeitä, muun muassa ns. tax-free kauppaan liittyviä petoksia tilastoitiin muutamalla paikkakunnalla huomattavasti tavanomaista enemmän. Petos, lievä petos (RL 36:1 ja 3) Törkeä petos (RL 36:2) Petos, lievä petos (RL 36:1 ja 3) Törkeä petos (RL 36:2) % % % % % % % % % % Petos, lievä petos (RL 36:1 ja 3) Törkeä petos (RL 36:2) Laskettu Tilastokeskuksen luvuista % % % %

5 12 Reino Sirén Yleensä törkeät petokset muodostavat vain pienen osan kaikista petosrikoksista, vuonna 24 vajaat 7 prosenttia. Tuoreita koko maata koskevia tietoja petosrikoksista aiheutuneista vahingoista ei ole. Erityisenä petoslajina voidaan kuitenkin mainita vakuutusvilppi, jossa piiloon jääviä rikoksia on kylläkin paljon. Aihetta käsittelevässä haastattelututkimuksessa joka neljäs vastaaja tunsi jonkun, joka oli tällaiseen vilppiin syyllistynyt (Laitinen & Virta 1998). Vakuutusalan oman arvion mukaan vakuutuspetoksista koituu vakuutusyhtiöille vuosittain 1 2 miljoonan euron menetykset, joka on 5 1 prosenttia vahinkovakuutusyhtiöiden maksutulosta (Karhunen 23). Petosten ehkäisemiseksi vahinkovakuutusyhtiöt ovat perustaneet seurantaa varten yhteisrekisterin, johon kirjataan kaikki yksityishenkilöiden vakuuttajille ilmoittamat vahingot joihin haetaan korvausta. Vuonna 24 pankit menettivät pankkirikoksissa noin 2,9 miljoonaa euroa. Vuonna 1995 menetykset olivat vielä 6,9 miljoonaa euroa. Tehostunut luotonvalvonta sekä maksukorttien käytön seuranta on osaltaan parantanut tilannetta merkittävästi 9-luvun puolivälin jälkeen (Suomen pankkiyhdistys 25) pääkaupunkiseutu muut kaupunkimaiset kunnat taajaan asutut kunnat maaseutumaiset kunnat Kuvio 48 Petosrikokset 15 vuotta täyttäneen väestön 1 asukasta kohti vuosina

6 II.5 Omaisuusrikokset 13 Maksuvälinepetokset RL 37:8 11 Vuoden 1991 alussa voimaan tulleissa rikoslain säännöksissä maksuvälinepetoksella tarkoitetaan pankki-, maksu- tai luottokortin, sekin tai näihin rinnastettavan maksuvälineen käyttöä ilman laillista oikeutta, tai sen muunlaista väärinkäyttöä. Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan myös yritys nostaa rahaa varastetulla pankkikortilla on maksuvälinepetos. Maksuvälinepetoksena voidaan rangaista myös tilin katteen tai sovitun enimmäisluottorajan ylittäminen. Maksuvälinepetoksia vastaavat teot kirjattiin aikaisemmin paitsi petoksiksi, muun muassa väärentämisiksi, kavalluksiksi ja varkauksiksi. Maksuvälinepetos, lievä maksuvälinepetos, maksuvälinepetoksen valmistelu (RL 37:8,1,11) Törkeä maksuvälinepetos (RL 37:9) Maksuvälinepetos, lievä maksuvälinepetos, maksuvälinepetoksen valmistelu (RL 37:8,1,11) Törkeä maksuvälinepetos (RL 37:9) % % % % % % % % % % Maksuvälinepetos jne. (RL 37:8,1,11) Törkeä maksuvälinepetos (RL 37:9) Laskettu Tilastokeskuksen luvuista % % % % Vuonna 24 ilmoitettiin poliisille 3 4 maksuvälinepetosta, mikä oli 5 prosenttia vähemmän kuin vuonna 23. Vuoden 25 ensimmäisellä neljänneksellä rikosten määrä taas kasvoi. Maksuvälinepetokset ovat viime vuosina jonkin verran lisääntyneet, mutta määrä ei ole vielä yhtä suuri kuin 199-luvun alussa. Sen sijaan väärinkäyttökertojen määrä rikosta kohden on vuosi vuodelta pienentynyt. Kun erillisiä väärinkäyttöjä tilastoitiin vuonna 199 vielä yli 78, niin vuonna 24 niitä oli enää 7 8. Tämä ilmentää, että valvontajärjestelmien kehittyminen on vaikeuttanut rikosten tekemistä.

7 14 Reino Sirén Kuviossa 49 tarkastellaan maksuvälinepetosten kehitystä aluetyypeittäin. Yksikkönä on väärinkäyttökerta. Kuviossa 5 on yksikkönä yhdestä tai useammasta väärinkäytöstä muodostuva (jatkettu) rikos pääkaupunkiseutu muut kaupunkimaiset kunnat taajaan asutut kunnat maaseutumaiset kunnat Kuvio 49 Maksuvälinepetokset (väärinkäyttökerrat) 15 vuotta täyttäneen väestön 1 asukasta kohti vuosina Maksuvälinepetoksista suuri osa tapahtuu asutuskeskuksissa, joissa vähittäiskaupan, palvelujen sekä liike- ja pankkitoiminnan laajuuden vuoksi on paljon rikostilaisuuksia. Väärinkäyttökertojen väheneminen ilmenee myös alueellisessa tarkastelussa. Selvintä se on ollut kaupunkimaisissa kunnissa. Maksuvälinepetosrikosten taso on 199-luvun lopulta lähtien pysynyt aluetyypeittäin lähes ennallaan.

8 II.5 Omaisuusrikokset pääkaupunkiseutu muut kaupunkimaiset kunnat taajaan asutut kunnat maaseutumaiset kunnat Kuvio 5 Maksuvälinepetokset 15 vuotta täyttäneen väestön 1 asukasta kohti Käytössä olevien maksukorttien ja maksutapahtumien määrään nähden ovat korttien väärinkäyttämiset harvinaisia. Vuonna 199 jolloin rikosten määrä ilmeisesti saavutti huippunsa, oli erilaisia maksukortteja käytössä yhteensä 6,7 miljoonaa kappaletta ja korteilla maksettiin 21 miljoonaa kertaa. Sekä korttien että maksutapahtumien määrä on tästä vielä kasvanut. Vuonna 24 maksukortteja oli jo 9,6 miljoonaa ja niillä maksettiin 646 miljoonaa kertaa (Suomen Pankkiyhdistys 25). Noin kahdeksaakymmentäkolmeatuhatta maksutapahtumaa kohti kirjattiin siis yksi väärinkäyttö. 198-luvun lopulla tehdyn tutkimuksen mukaan runsas kolmannes (36 %) maksukorttirikoksista oli kortin omistajan itse tekemiä. Muissa tapauksissa (64 %) oli käytetty anastettua tai löydettyä maksukorttia tai korttia, joka oli eri välikäsien kautta kulkeutunut tekijälle. Tutkimuksessa havaittiin, että valtaosa maksukorttirikoksesta epäillyistä oli jo aiemmin syyllistynyt rikoksiin. Useimmissa rikoksia ei ollut mainittavaa suunnitelmallisuutta vaan ne perustuivat pikemminkin otollisen tilaisuuden hyväksikäyttöön. Siksi myös maksukorttirikoksista aiheutuneet taloudelliset vahingot jäivät suhteellisen vähäisiksi (Kinnunen ym. 1994).

9 16 Reino Sirén Vuonna 24 maksukorttirikoksista (väärinkäyttökerrat) puolet oli oman kortin väärinkäyttöjä. Nämä rikokset lisääntyivät suhteellisesti. Vuonna 23 niitä oli rikoksista vain viidennes. Petosrikosten ilmitulo ja selvittäminen Maksukorttien myöntämiseen ja käyttöön liittyvä valvonta vaikuttaa paljon petosrikollisuuden tasoon. Toisaalta tilastoitu petosrikollisuus, samoin kuin kavallusrikollisuus riippuu siitä, miten herkästi havaitut väärinkäytökset saatetaan poliisin tutkittaviksi. On arvioitu, että esimerkiksi vakuutusyhtiöt tekevät rikosilmoituksen poliisille vain 5 1 prosentissa niistä korvaustapauksista, joissa vilppiä epäillään (Niemi 1991). Petosrikoksista jää aika harva selvittämättä. Kuvio 51 näyttää miten suuri osa vuosina poliisin tietoon tulleista petosrikoksista on selvitetty saman vuoden aikana. Selvitysprosentti on jonkin verran laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana, mikä kuvannee lähinnä tutkinta-aikojen pitenemistä. 1 % Petos, lievä petos Maksuvälinepetos Törkeä petos Törkeä maksuvälinepetos Kuvio 51 Petosrikokset: selvitettyjä rikoksia (%) vuoden aikana poliisin tietoon tulleista rikoksista

10 II.5 Omaisuusrikokset 17 Yhteenveto Vuonna 24 tuli poliisin tietoon 3 6 kavallusrikosta, 3 4 maksuvälinepetosrikosta ja 11 5 muuta petosrikosta (pois lukien veropetokset). Kavallusrikokset ovat viime vuosina jonkin verran lisääntyneen, maksuvälinepetosrikosten ja muiden petosrikosten määrä on pysynyt jokseenkin ennallaan. Vuonna 24 maksuvälinepetosrikoksiin liittyi 7 8 erillistä väärinkäyttökertaa. Niiden määrä on vähentynyt selvästi 199-luvun alun tilanteeseen verrattuna. Vuonna 24 maksukorttirikoksista puolet oli oman kortin väärinkäyttöjä.