Kymenlaakson liitto. Maakuntakaavan turvetuotantoalueiden inventoinnit 2008

Transkriptio

1 Kymenlaakson liitto Maakuntakaavan turvetuotantoalueiden inventoinnit 2008 Petri Parkko

2 Sisällys 1. Yleistä Tutkimusmenetelmät ja aineisto Tutkitut suokohteet Hamina, Kärpänsuo Hamina, Saunasuo Hamina, Teerisuo Hamina, Liisansuo Miehikkälä Vaajersuo-Suurisuo Kuusankoski, Huhdinsuo Valkeala, Latosuo Valkeala, Sammalsuo Valkeala, Tuonsaarensuo Valkeala, Kiiskisuo Valkeala, Suurenlähteensuo Iitti, Suurisuo Jaala, Seivässuo Valkeala, Joutsensuo Valkeala, Ruotalamminsuo Anjalankoski, Riuhtoinsuo Anjalankoski, Saaramaan Suurisuo Virolahti, Huosiossuo Miehikkälä, Paunio Miehikkälä, Terttusuo Hamina, Suurisuo Hamina, Heinäsuo Anjalankoski, Ihotinsuo Yleissuosituksia ja päätelmiä Kirjallisuus

3 1 1. Yleistä Kymenlaakson maakuntakaavaluonnoksessa on 32 turvetuotantoaluetta, joista 9 on jo turvetuotannossa. Maakuntakaavassa aiotaan varata tulevia turvetuotantoalueita mm. korvaamaan turvetuotantoalueiden poistumaa. Maakuntakaavaluonnoksessa turvetuotantoon vielä varatut 23 (kartta 1) kohdetta ovat pääosin ojitettuja ja metsätalouskäytössä. Uusilta turvetuotantoon suunniteluilta soilta tarvitaan selvityksiä niiden suoluonnon tilan muuttuneisuudesta sekä yleispiirteisiä arvioita mahdollisista vesistövaikutuksista. Näitä selvityksiä varten Kymenlaakson liitto tilasi tämän inventoinnin Luontoselvitys Kotkansiiveltä Tutkimusmenetelmät ja aineisto Kymenlaakson liitto toimitti kohteiden kartat ja ilmakuvat. Niiden perusteella tehtiin esiselvitys kohteiden ojitustilanteesta ja luonnontilaisuudesta. Kaikille kohteille tehtiin maastokäynti. Tarkimmat tutkimukset keskitettiin karttojen ja ilmakuvien perusteella biologisesti mielenkiintoisille alueille. Ojitetuille soille tehtiin suon koon mukaan vähintään kaksi pistokäyntiä. Käynnillä tehtiin niin laaja kierros suon sisäosaan että reunavaikutus väheni. Mikäli ilmakuvissa havaittiin jotakin ympäristöstään selvästi poikkeavaa, käytiin tarkistamassa asia paikalla. Maastotöihin käytettiin 23., 24., 29. ja yhteensä 32 maastotyötuntia. Suotyyppien määritys on tehty Laineen ja Vasanderin (2005) mukaan. Suokasvien merkitys ravinteisuuden ilmentäjinä perustuu Oulanka Reportsin Suokasvioppaaseen (Eurola ym. 1992). Lajien uhanalaisuus perustuu vuoden 2000 uhanalaismietintöön (Rassi ym. 2001). Suotyyppien uhanalaisuus on Suomen ympäristökeskuksen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin 2008 mukaan (Raunio ym. 2008). Metsälain arvokkaat elinympäristöt arvotettiin Meriluodon ja Soinisen (1998) mukaan.

4 Inventointien maastotyöt tekivät metsätalousinsinööri Niina Rinne ja luontokartoittaja Petri Parkko Luontoselvitys Kotkansiiven toimistosta. Työstä raportoi Petri Parkko. Raportin kuvat ovat Petri Parkon ja Niina Rinteen inventoiduilta suoalueilta ottamia. 2 Seuraavassa on esitelty inventoidut kohteet. Jokaisesta kohteesta on yleiskuvaus, kuvaus luonnontilaisuudesta, havaitut luontoarvot ja suositukset. Mikäli kohteella havaittiin maastotöissä tai karttatarkastelussa mahdollisia haitallisia vesistövaikutuksia, niistä on kohteen kohdalla oma kappaleensa. Taulukkoon 1 (raportin lopussa) on koottu tiivistelmä kohteiden soveltumisesta luontoarvojensa puolesta turvetuotantoon. Kartta 1. Alueiden sijainti Kymenlaaksossa: 1. Kärpänsuo, Liisansuo, Sammalsuo, Teerisuo, 2. Vaajersuo-Suurisuo, 3. Huhdinsuo, 4. Latosuo, Sammalsuo, 5. Tuonsaarensuo, 6. Latosuo, 7. Suurenlähteensuo, Ruotalamminsuo, 8. Iitin Suurisuo, 9. Seivässuo, 10. Joutsensuo, 11. Riuhtoinsuo, 12. Saaramaan Suurisuo, 13. Huosiossuo, 14. Terttusuo, Paunio, 15. Haminan Suurisuo, 16. Heinäsuo, 17. Ihotinsuo.

5 3 3. Tutkitut suokohteet 3.1. Hamina, Kärpänsuo (kartta 2, kuvat 1 3) Yleiskuvaus Koko suo on ojitettu. Suo on ollut ravinteisuudeltaan isovarpurämettä. Aivan pohjoisin osa on jo muuttunut turvekankaaksi, muu osa suosta on muuttumaa. Metsäsammalia esiintyy jo laajoina kasvustoina. Pohjoisosassa kasvaa nuorta kuusta alikasvoksena. Ojien välissä esiintyy pienialaisesti jouhisaravaltaista sararämettä. Suon länsireunan pohjois-eteläsuuntaiset ojat ovat hyvin suuria ja niiden ympäristössä puiden kasvu on parempaa. Ojien reunoilla kasvaa harmaaleppää, koivua ja nuorta kuusta. Suon luonnontilaisuus Suolla ei ole luonnontilaisia osia. Havaitut luontoarvot Suolta löytyi lintudirektiivin I-liitteen lajin ja uhanalaisuudeltaan silmälläpidettävän (NT) metson Tetrao urogallus sulka. Laji käyttää suota todennäköisesti ruokailualueenaan. Suositukset Soveltuu luontoarvojensa puolesta turvetuotantoon.

6 4 Kuva 1. Tasaista männikköä Kärpänsuolla. Kuva 2. Kärpänsuon itäreunan muuttumaa.

7 5 Kuva 3. Kärpänsuon läpi virtaava oja.

8 Hamina, Saunasuo (kartta 2, kuvat 4 6) Yleiskuvaus Suo on ojitettua rämettä, jossa esiintyy runsaasti kanervaa sekä tupasvillaa. Paikoin esiintyy jo metsäsammalia, mm. seinäsammalta. Ojat ovat hieman pienempiä kuin Kärpänsuolla. Ojien pohjilla kasvaa runsaasti tupasvillaa. Saunasuolla on heikko puuntuottokyky: suolla on tiuhasta ojituksesta huolimatta karuja, märkiä kohtia. Ojituksen läjitysvalleilla kasvaa runsaasti torvijäkäliä (kuva 5). Suon luonnontilaisuus Suolla ei ole luonnontilaisia osia. Havaitut luontoarvot Suolta löytyi lintudirektiivin I-liitteen lajin ja uhanalaisuudeltaan silmälläpidettävän (NT) metson sulka. Laji käyttää suota todennäköisesti ruokailualueenaan Suositukset Soveltuu luontoarvojensa puolesta turvetuotantoon.

9 7 Kuva 4. Saunasuon läpi kaivetussa ojassa kasvaa tupasvillaa.

10 8 Kuva 5. Torvijäkäliä Saunasuon läjitysvalleilla.

11 9 Kuva 6. Saunasuon kitukasvuinen puusto on aukkoista Hamina, Teerisuo (kartta 2, kuvat 7 10) Yleiskuvaus Suo on voimakkaasti ojitettua entistä isovarpurämettä, muuttumaa. Metsäsammalia esiintyy melko paljon. Suon reunassa kasvaa koivua latvuskerroksessa, alikasvoksen muodostavat nuoret kuuset. Varvustossa esiintyy paljon juolukkaa ja variksenmarjaa. Osa suosta on istutettua tai kylvettyä mäntyä. Suon luonnontilaisuus Suolla ei ole luonnontilaisia osia. Havaitut luontoarvot Suolla ei havaittu mainittavia luontoarvoja. Vesistövaikutukset Teerisuon kaakkoispuolella olevaan Syväjärveen laskee jo nyt soilta tulevia ojia. Järven vesi on humuspitoista ja näkösyvyydeltään melko huonoa. Järvellä on kuitenkin mahdollisuus

12 EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) sudenkorentolajien lummelampikorennon Leucorrhinia caudalis ja sirolampikorennon Leucorrhinia albifrons esiintymiseen. 10 Suositukset Soveltuu luontoarvojensa puolesta turvetuotantoon. Mikäli kuivatusvesiä lasketaan Syväjärveen, tulisi EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) sudenkorentolajien esiintyminen selvittää. Mikäli näitä lajeja löytyy järveltä, ei sen vedenlaatua saa heikentää. Kuva 7. Teerisuon luoteisreunassa kasvaa männyn lisäksi koivua.

13 11 Kuva 8. Ojitetuilla rämeillä viihtyvät hirvien lisäksi hirvikärpäset. Kuva 9. Teerisuon tasaikäistä männikköä.

14 12 Kuva 10. Haminan Teerisuon reunan kuusialikasvosta.

15 Hamina, Liisansuo (kartta 2, kuvat 11 13) Yleiskuvaus Suon pohjoisosassa on ilmakuvassakin hyvin erottuva kitukasvuinen, ruskorahkasammaleinen kanervaa kasvava alue (kuva 12), joka on ollut todennäköisesti joskus puutonta nevaa. Puusto entisen nevan kaakkoispuolella on selvästi järeämpää ja sitä on äskettäin harvennettu. Suon lounaisosassa erottuu ilmakuvassa samantyyppinen entinen neva kuin pohjoisosassa. Kuvion puusto osoittautui kitukasvuiseksi. Varvustossa kasvaa kanervaa ja puolukkaa, paikoin suopursua sekä tupasvillaa. Liisansuon ojat ovat suuria ja niihin on tehty saostusaltaita. Suon pienien kangasmetsäsaarekkeiden puusto on hyvin nuorta. Suon luonnontilaisuus Suolla ei ole luonnontilaisia osia. Havaitut luontoarvot Suolla ei havaittu mainittavia luontoarvoja. Suositukset Soveltuu luontoarvojensa puolesta turvetuotantoon. Mikäli kuivatusvesiä lasketaan Syväjärveen, tulisi EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) sudenkorentolajien esiintyminen selvittää. Mikäli näitä lajeja löytyy järveltä, ei sen vedenlaatua saa heikentää.

16 14 Kuva 11. Liisansuon oja.

17 15 Kuva 12. Liisansuon kitukasvuista entistä nevaa. Kuva 13. Syväjärvi vaikuttaa hyvältä sudenkorentojärveltä.

18 16

19 Miehikkälä, Vaajersuo-Suurisuo (kartta 3, kuvat 14 19) Yleiskuvaus Suurin osa suosta on ojitettu. Sen eteläiset osat ovat muuttumia, jotka ovat olleet ainakin valtaosin isovarpurämeitä. Suon pohjoisosassa sijaitsee melkein ojittamaton laaja neva. Suon luonnontilaisuus Suon eteläosassa ei ole luonnontilaisia alueita. Suon pohjoisosassa on laaja lähes luonnontilainen alue. Havaitut luontoarvot Kuvio a (kartta 3 kuvio a, kuvat 15 17): Suon pohjoisosan lähes ojittamattoman alueen laidat ovat keidasrämettä ja keskusta lyhytkorsinevaa. Kuviolla esiintyy ruskorahkasammaleisuutta. Tupasluikkaa ja tupasvillaa esiintyy runsaasti nevapinnoilla, lisäksi löytyy mm. suokukkaa ja isokarpaloa. Mätäspintojen kasvillisuus on mäntyä ja kanervaa. Kuviolla esiintyy myös märkiä kuljuja. Kuvion halki kaivettu oja on lähes umpeenkasvanut (kuva 17), eikä sillä ole juurikaan kuivattavaa vaikutusta. Kuviolla havaittiin uhanalaisuusluokitukseltaan silmälläpidettävä (NT) ja Euroopan laajuisesti uhanalainen isolepinkäinen Lanius excubitor. Kyseessä oli laulava koiras, joka siirtyi suolta läheisen hakkuun reunakoivuihin (kuva 14). Kuvio sopii lajin pesimäalueeksi. Kuviolla havaittiin myös n. 30 niittykirvistä Anthus pratensis. Kuvio b (kartta 3 kuvio b, kuva 18): Suon ojittamattoman osan kangasmetsäsaareke on puustoltaan lähes luonnontilainen metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Kuviolla havaittiin lintudirektiivin I-liitteen lajin palokärjen Dryocopus martius ruokailujälkiä. Suon eteläiseltä ojitetulta alueelta löytyi lintudirektiivin I-liitteen lajin ja uhanalaisuudeltaan silmälläpidettävän (NT) metson ulosteita.

20 18 Suositukset Suon pohjoisosa tulisi jättää turvetuotannon ja ojitusten ulkopuolelle. Minerotrofiset lyhytkorsinevat ovat uhanalaisia suotyyppejä. Ojitukset tulisi tehdä niin, ettei tämän arvokkaan alueen vesitalous muutu. Kangasmetsäsaareke tulisi jättää hakkuiden ulkopuolelle. Kuva 14. Isolepinkäinen Miehikkälän Vaajersuon reunassa

21 19

22 20 Kuva 15. Vaajersuon keidasrämettä ja lyhytkorsinevaa. Kuva 16. Tupasluikka erottuu syksyllä keltaisena. Vaajersuo

23 21 Kuva 17. Vaajersuon lähes umpeen kasvanut oja. Kuva 18. Vaajersuon kangasmetsäsaarekkeen puusto on varsin luonnontilaista.

24 22 Kuva 19. Vaajersuon eteläisen osan muuttumaa Kuusankoski, Huhdinsuo (kartta 4, kuvat 20 23) Yleiskuvaus Kannanmäen itäpuolella on voimakkaasti ojitettua isovarpurämettä, muuttumaa. Ojat on äskettäin avattu. Kannanmäen pohjoispuolella on turvekangasta, jolla kasvaa koivua sekä kuusta alikasvoksena. Tästä edelleen pohjoiseen esiintyy runsaasti nuorta koivua. Suon pohjoisosa on mäntyvaltaista turvekangasta, jolla esiintyy myös koivua. Huhdinsuon länsiosa on mäntyvaltaista voimakkaasti ojitettua muuttumaa. Suon luonnontilaisuus Suolla ei ole luonnontilaisia osia. Havaitut luontoarvot Turvekankaalla soidinäänteli lintudirektiivin I-liitteen laji pyy Bonasa bonasia. Suositukset Soveltuu luontoarvojensa puolesta turvetuotantoon.

25 23 Kuva 20. Huhdinsuota itä-länsisuunnassa halkova oja.

26 24 Kuva 21. Rehevää turvekangasta Huhdinsuon pohjoisosassa. Kuva 22. Huhdinsuon mäntyvaltaista muuttumaa.

27 25

28 26 Kuva 23. Huhdinsuon keskiosan muuttumaa Valkeala, Latosuo (kartta 8, kuvat 24 27) Yleiskuvaus Suon läpi Myllysiltaa kohti virtaa suuri valtaoja, joka kokoaa kuivatusvesiä. Suon keskiosat ovat mäntyvaltaisia turvekankaita. Lähellä valtaojaa puuston kasvu on hyvää. Latosuon pohjoisosassa esiintyy ojitettujen muuttumien keskellä ojittamaton isovarpuräme. Suon luonnontilaisuus Latosuon pohjoisosassa esiintyy ojitettujen muuttumien keskellä ojittamaton ja edustava isovarpurämekaistale, muuten suo on menettänyt luonnontilansa. Havaitut luontoarvot Kuvio a (kartta 5, kuva 26): Kuvio on edustava ja puustoltaan luonnontilainen isovarpuräme. Kuvion reunaojatkin ovat menneet osittain umpeen, eikä niillä ole kuivattavaa vaikutusta. Puustoiset suot ovat EU:n luontodirektiivin ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä.

29 Kuvio b (kartta 5): Metsäsaarekkeen halkaisevan tien eteläpuolinen osa on puustoltaan varsin luonnontilaista sekametsää, jossa esiintyy muutama suuri haapa. Kuvio on hyvää habitaattia EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) nisäkäslajille liito-oravalle Pteromys volans. 27 Suositukset Suon pohjoisosa tulisi jättää turvetuotannon ulkopuolelle. Isovarpurämeet ovat uhanalaisuudeltaan silmälläpidettäviä (NT) ja EU:n ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä. Muuten suo sopii luontoarvojen puolesta turvetuotantoon. Kuva 24 (vasemmalla). Latosuon läpi virtaava valtaoja. Kuva 25 (oikealla). Riidenliekoa Latosuon turvekankaalla.

30 28 Kuva 26. Valkealan Latosuon pohjoisosan edustavaa isovarpurämettä. Kuva 27. Vaivero Latosuon pohjoisosan isovarpurämeellä.

31 29

32 Valkeala, Sammalsuo (kartta 5, kuvat 28 31) Yleiskuvaus Suon länsiosa on turvekangasta, josta keskiosaan päin se vaihettuu muuttumaksi. Tältä alueelta löytyy edelleen suovarpuja, vaiveroa, vaivaiskoivua ja suopursua, mutta myös laajaalaisesti metsäsammalia. Suon reunoilla esiintyy runsaammin hieskoivua, muuten suo on hyvin mäntyvaltainen. Aivan keskiosissa suo on karua ja puuston kasvu heikkoa. Suon kaakkoiskulmassa on äskettäin tehty kunnostusojitusta. Suon luonnontilaisuus Suolla ei ole luonnontilaisia alueita. Suositukset Soveltuu luontoarvojensa puolesta turvetuotantoon. Kuva 28. Ojitetulla rämeellä alkaa kasvaa metsäsammalia, kuten kuvan seinäsammalta.

33 31 Kuva 29. Sammalsuon itäreunasta lähtevä oja. Kuva 30. Sammalsuon länsireunan muuttumaa.

34 32 Kuva 31. Sammalsuon kaakkoiskulman harvennettua metsää Valkeala, Tuonsaarensuo (kartta 6, kuvat 32 33) Yleiskuvaus Suon eteläisempi osa on muuttumaa, joka muistuttaa vielä melko paljon isovarpurämettä runsaine suopursukasvustoineen. Suo on voimakkaasti ojitettua. Itäreunassa esiintyy kapeita korpimaisia kohtia. Suon luonnontilaisuus Suolla ei ole luonnontilaisia osia. Havaitut luontoarvot Suolla ei havaittu mainittavia luontoarvoja. Vesistövaikutukset Suon eteläpuolella oleva Haukjärvi vaikuttaa hyvältä elinympäristöltä EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) sudenkorentolajeille lummelampikorennolle ja sirolampikorennolle. Mikäli suon kuivatusvesiä aiotaan johtaa järveen, tulisi direktiivilajien esiintyminen selvittää.

35 33

36 Suositukset Soveltuu luontoarvojensa puolesta turvetuotantoon. Mikäli suon kuivatusvesiä aiotaan johtaa järveen, tulisi Haukjärvellä tehdä sudenkorentoselvitys direktiivilajien osalta. Mi käli järvellä esiintyy näitä lajeja, ei vedenlaatua saa heikentää. 34 Kuva 32. Tuonsaarensuon mäntyvaltainen muuttuma.

37 35 Kuva 33. Oja Tuonsaarensuon itäreunassa Valkeala, Kiiskisuo (kartta 7, kuvat 34 37) Yleiskuvaus Suon eteläosa on ollut isovarpurämettä, mutta se on voimakkaasti ojitettu. Suo rajautuu kaakkoisosastaan suoreunaiseen Majalampeen. Lammen tuntumassa oleva osa suosta on hakattu. Eteläosassa sijaitsevan kangasmetsäsaarekkeen puustoa on harvennettu. Suon lounaisosan kunnostusojitus on tehty äskettäin. Alueella kasvaa nuorta kuusta, mäntyä ja koivua. Lounaisosan suoalue on turvekangasta ja muuttumaa. Rämönniitystä pohjoiseen on turvekangasta. Suon pohjoisimmassa osassa ei käyty, vaan se tulkittiin ilmakuvien perusteella voimakkaasti ojitetuksi. Suon luonnontilaisuus Suolla ei ole luonnontilaisia osia.

38 36

39 37 Havaitut luontoarvot Majalammella havaittiin lintudirektiivin I-liitteen lajin laulujoutsenen Cygnus cygnus poikue: pari ja 3 nuorta lintua. Lampi on todennäköinen lajin pesimäalue. Vesistövaikutukset Majalampi on humuspitoinen ja tummavetinen lampi, mutta se on silti mahdollinen EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) sudenkorentolajien lummelampikorennon ja sirolampikorennon lisääntymispaikka. Majalampeen johdetaan tällä hetkellä suon kuivatusvesiä. Mikäli suo otetaan turvetuotantoon, on vaarana lammen veden laadun heikentyminen. Liitteen IV(a) sudenkorentolajit tulee ottaa huomioon suota kuivattaessa. Suositukset Soveltuu luontoarvojensa puolesta turvetuotantoon. Mikäli suon kuivatusvesiä aiotaan johtaa Majalampeen, tulisi siellä tehdä sudenkorentoselvitys direktiivilajien osalta. Mikäli järvellä esiintyy näitä lajeja, ei vedenlaatua saa heikentää. Kuva 34. Kiiskisuon eteläisen osan entistä isovarpurämettä.

40 38 Kuva 35. Rämönniityn kohdalla Kiiskisuo on kuusivaltaista entistä korpea. Kuva 36. Kiiskisuon eteläosan muuttumaa.

41 39 Kuva 37. Osa Majalammen joutsenperheestä Valkeala, Suurenlähteensuo (kartta 8, kuvat 38 45) Yleiskuvaus Suo sijaitsee harjun eteläpuolella, mikä näkyy koko suon alueella lähteisyytenä. Sudenhaudankankaan etelärinteellä on tihkupinta, josta valuu pohjavettä suon pohjoisosan reunaojaan. Suon itäisessä osassa sijaitseva Suurilähde hallitsee suurta osaa suosta. Lähdelammen läpi kaivettua ojaa pitkin virtaa pohjavettä suon eteläosan ojiin. Lisäksi aivan Suurenlähteensuon itäosassa ojien pohjilla on pohjaveden purkautumisaukkoja; pieniä lähteitä (kuva 45). Suon luonnontilaisuus Suolla ei ole täysin luonnontilaisia osia. Havaitut luontoarvot Kuvio a (kartta 8, kuva 39). Suurilähde ja umpeen kasvanut Lammasahonlampi ympäristöineen sekä kuvio b (kartta 8, kuva 40) lammen länsipuolella oleva ruohoinen saraneva ovat erittäin edustavia luontokohteita, joista tulisi yhden läpi virtaavan ojan

42 tukkimalla lähes luonnontilaisia. Suurilähde on lintudirektiivin I-liitteen lajin ja uhanalaisuusstatukseltaan silmälläpidettävän (NT) kurjen Grus grus pesimä- ja ruokailualue (kuva 41). Lähdelammen reunan suot ovat pääosin ruohoista saranevaa. Nevan eteläosassa kasvaa runsaasti villapääluikkaa Trichophorum cespitosum (kuva 44), joka ilmentää mesotrofiaa. Nevan itäosassa kasvaa järviruokoa melko laajana kasvustona. Reunassa kasvaa harvakseltaan hieskoivua. 40 Vesistövaikutukset Suo on suurelta osin pohjaveden vaikutuspiirissä, joten sen ottaminen turvetuotantoalueeksi on hyvin arveluttavaa. Suositukset Suurenlähteensuo tulisi jättää kokonaan turvetuotannon ulkopuolelle pohjaveden purkautumispaikkojen takia. Mikäli suo jossakin vaiheessa päätetään kuitenkin ottaa turvetuotantoalueeksi, tulisi ainakin Suurilähde ympäristöineen jättää ojitusten ulkopuolelle. Lähteiköt ovat Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisiksi luokiteltuja luontotyyppejä sekä vesilain suojelemia kohteita. Turpeenotto vaatii alueella tarkkoja suunnitelmia pohjaveden takia. Kuva 38. Suurin osa Suurenlähteensuosta on mäntyvaltaista muuttumaa.

43 41 Kuva 39. Lammasahonlammen länsipuolella olevaa ruohoista saranevaa. Kuva 40. Suurilähteen ruohoista saranevaa.

44 42 Kuva 41. Keväällä 2008 käytetty kurjen pesä Lammasahonlammen länsipuolen nevalla. Kuva 42. Suurenlähteen nevan reunamilta löytyi paljon isokarpalon marjoja.

45 43 Kuva 43 (vasemmalla). Maakieliä Suurenlähteensuon turvekankaalla. Kuva 44 (oikealla). Villapääluikkaa Lammasahonlammen eteläosassa. Kuva 45. Suurenlähteensuon itäreunan ojassa on pohjaveden purkautumispaikkoja.

46 44

47 Iitti, Suurisuo (kartta 9, kuvat 46 50) Yleiskuvaus Suon pohjoisosassa, lähellä junarataa on turvekenttä, jonka eteläpuolella tehdään radanoikaisuun liittyviä kaivutöitä. Lähellä rataa olevalta kaistaleelta on suon puusto kokonaan hakattu. Suurin osa Suurisuosta on ojitettu. Ojittamatonta suota löytyy vain suon luoteisosasta, siemenpuuviljelmän kaakkoispuolelta. Aivan suon eteläosassa on ojitettua korpea, jossa kasvaa koivua ja kuusta. Suon luonnontilaisuus Suurisuon luonnontilaiset suot sijoittuvat Hongistonmäen ja siemenpuuviljelmän väliselle alueelle. Nämäkin alueet pienenevät vielä melko paljon radanoikaisun takia. Havaitut luontoarvot Kuvio a (kartta 9). Turvekentän lounaispuolelle jää ojittamaton alue keidasrämettä (kuva 48), jossa esiintyy laajoja nevapintoja (lyhytkorsinevaa). Suolla esiintyy myös kuljuja. Mätäspinnoilla kasvaa kitukasvuista mäntyä sekä kanervaa ja juolukkaa. Kuvion länsireunassa kasvaa hieskoivua. Kuvio b (kartta 9). Keidasrämeen itäpuolelle jäävä kapea, kiilamainen kuvio rämettä, jossa mätäspinnoilla kasvaa mäntyä ja kanervaa sekä kuvion eteläosassa suopursua. Kuviolla esiintyy lyhytkorsinevalaikkuja. Kuviolla havaittiin kaksi teerikoirasta sekä metson ulosteita (kuva 50). Teeri ja metso ovat uhanalaisuudeltaan silmälläpidettäviä (NT). Metso on lisäksi lintudirektiivin I-liitteen laji. Suositukset Suolla on enää varsin niukasti luonnontilaisia alueita. Viimeisetkin alueet pienenevät entisestään radanoikaisun takia. Kuvio a. olisi hyvä jättää ojitusten ja turvetuotannon ulkopuolelle, sillä pienikin ojittamaton suoalue lisää luonnon monimuotoisuutta alueella.

48 46 Kuva 46. Suurisuon pohjoisosan turvekenttä. Kuva 47. Suurisuon puustoa on hakattu laajalta alueelta radanoikaisun takia.

49 47

50 48 Kuva 48. Suurisuon rämettä. Kuva 49. Suurisuon lyhytkorsinevaa luoteisosan keidasrämeellä.

51 49 Kuva 50. Metson ulosteita Iitin Suurisuon rämeellä Jaala, Seivässuo (kartta 10, kuvat 51 56) Yleiskuvaus Aivan suon eteläosa on ojitettua korpea, jossa kasvaa koivua ja kuusta. Viitasaaren itäpuolella on mäntyvaltaista turvekangasta, jossa kasvaa runsaasti hieskoivua sekä hieman kuusta alikasvoksena. Alueella esiintyy hyvin niukasti suokasveja. Lähempänä Aninginlampea suon puustoa on harvennettu. Lammen länsipuolella on turvekangasta, jossa kasvaa hieskoivua, mäntyä ja kuusta. Puusto on melko hyvin kasvavaa. Alueelta löytyy hieman koivulahopuuta. Seivässuo rajautuu itäosastaan Aninginlampeen (kuva 56). Suon luonnontilaisuus Suo on kokonaan ojitettu.

52 50 Havaitut luontoarvot Seivässuo on ojitettuna menettänyt luonnontilaisuutensa, mutta suohon rajoittuva Aninginlampi (kuva 56) on luonnonoloiltaan mielenkiintoinen. Nevareunainen ja monin paikoin ruovikkorantainen lampi vaikuttaa hyvältä luontodirektiivin liitteen IV(a) sudenkorentolajien lummelampikorennon ja sirolampikorennon lisääntymispaikalta. Lammella esiintyy lisäksi kelluslehtisiä kasveja. Lampi on ruskeavetinen lammella havaittiin aikuinen laulujoutsen, joka on lintudirektiivin I-liitteen laji. Vesistövaikutukset Seivässuon kuivatusvesiä on johdettu Aninginlampeen. Mikäli suo otetaan turvetuotantoon, tulee välttää lammen veden laadun heikentämistä. Suositukset Seivässuo sopii luontoarvojensa puolesta turvetuotantoon, mutta suon kuivatusvesiä ei tulisi johtaa Aninginlampeen. Lammella tulisi tehdä sudenkorentoselvitys liitteen IV(a) lajien osalta ennen turvetuotannon aloittamista.

53 51

54 52 Kuva 51. Jaalan Seivässuon mäntyvaltaista turvekangasta, jossa nuorta hieskoivua esiintyy melko runsaasti. Kuva 52. Jaalan Seivässuon turvekangasta halkova oja.

55 53 Kuva 53. Jaalan Seivässuon turvekankaalla kasvaa myös kuusta.

56 54 Kuva 54. Seivässuon turvekankaan oja. Kuva 55. Aninginlammen rannan tuntumassa on tupasvillarämettä. Nevan reunassa kasvaa hieskoivuja.

57 55 Kuva 56. Aninginlammen länsiosaa Valkeala, Joutsensuo (kartta 11, kuvat 57 62) Yleiskuvaus Joutsensuo on suurelta osin ojitettu. Suon keskiosissa on mäntyvaltaista muuttumaa (kuva 57), joka paikoin muistuttaa vielä isovarpurämettä. Puustoa on aikoinaan harvennettu, mutta se on melko luonnontilaista. Lähempänä suon luonnontilaista keskiosaa varpuja on laikuittain ja metsäsammalia sekä poronjäkäliä paljon. Suon keskiosassa on kiilamainen luonnontilainen kuvio, josta osa on isovarpurämettä ja osa metsätaloudellisesti joutomaata: mäntyvaltainen puusto on kitukasvuista. Suolta Joutsenlahteen virtaava Joutsenjoki on ruskeavetinen puro, joka on ainakin paikoin luonnontilainen ja siten vesilain suojelema kohde. Puron varrella on kuollutta puustoa. Suon luonnontilaisuus Suon keskiosassa on melko laaja ojittamaton ja edustava kuvio. Muuten suo on ojitettu ja on muuttumassa turvekankaaksi.

58 56 Havaitut luontoarvot Suolta Vuohijärven Joutsenlahteen virtaava Joutsenjoki on luonnontilaisen kaltainen puro, joka on vesilain suojelema kohde. Puron varren kuolleissa kuusissa oli ruokaillut pohjantikka Picoides tridactylus (kuva 59). Laji on lintudirektiivin I-liitteen laji ja uhanalaisuudeltaan vaarantunut (VU). Kuvio a. Joutsensuon keskiosassa on melko laaja ojittamaton kuvio, jonka eteläosan isovarpurämeen puusto on luonnontilaista. Kuvion pienen kangasmetsäsaarekkeen pohjoispuolella puusto on vanhaa ja kitukasvuista (kuva 58). Välipinnoilla kasvaa harvakseltaan järviruokoa. Valkopiirtoheinä ja suokukka ovat yleisiä. Mätäspintojen varvut ovat vaivaiskoivua, kanervaa, juolukkaa sekä variksenmarjaa. Tupasluikkaa ja tupasvillaa esiintyy laikuittaisesti. Suolla on lukuisia kapeita kuljuja. Kuvio b. Pieni kangasmetsäsaareke, jonka puusto on melko luonnontilaista. Muutamat kannot ovat lahonneita ja hyvin vanhoja (kuva 62). Kuviolla esiintyy myös lahopuuta (kuva 61). Kangasmetsäsaareke on metsälain erityisen tärkeä elinympäristö. Vesistövaikutukset Joutsensuolta virtaa kuivatusvesiä tällä hetkellä sekä Vuohijärveen että Tihvetjärveen. Molemmat ovat kirkkaita vesiä, joiden veden laatua ei tule heikentää. Suositukset Joutsensuon keskiosan ojittamaton suo tulisi arvokkaana luonnontilaisena suona jättää turvetuotannon ja ojitusten ulkopuolelle. Metsätaloudellisesti kuvio on täysin arvoton. Mikäli Joutsensuo otetaan turvetuotantoon, tulee vesistövaikutukset selvittää perusteellisesti. Sekä Vuohijärvellä että Tihvetjärvellä on mahdollisuus luontodirektiivin liitteen IV(a) sudenkorentolajien sirolampikorennon ja lummelampikorennon esiintymiseen. Lajien lisääntymispaikkojen heikentäminen on kielletty.

59 57

60 58 Kuva 57. Joutsensuon mäntyvaltaista muuttumaa, jossa kasvaa poronjäkäliä ja metsäsammalia. Kuva 58. Joutsensuon luonnontilaista osaa.

61 59 Kuva 59. Joutsenjoen rantamien kuolleissa kuusissa näkyi pohjantikan ruokailujälkiä.

62 60 Kuva 60. Joutsenjoki on uomaltaan paikoin luonnontilaisen kaltainen puro.

63 61 Kuva 61 (vasemmalla). Maapuu Joutsensuon kangasmetsäsaarekkeessa. Kuva 62 (oikealla). Vanha männyn kanto kangasmetsäsaarekkeessa Valkeala, Ruotalamminsuo (kartta 12, kuvat 63 68) Yleiskuvaus Suohon pohjoisosassa rajoittuva Ruotalampi on kirkasvetinen harjulampi, josta valuvaa vettä näkyy myös Ruotalamminsuon ojissa. Ruotalamminsuo on melko voimakkaasti ojitettu ja kuivatusvesiä on johdettu ruskeavetiseen Sammallampeen. Suot ovat muuttumia, joista osa on lähellä puolukkaturvekangasta. Suon luonnontilaisuus Ruotalamminsuolla ei ole luonnontilaisia alueita, mutta suohon rajoittuva Ruotalampi on pysynyt melko luonnontilaisena. Havaitut luontoarvot Sekä Ruotalammella että Sammallammella näkyi jälkiä laulujoutsenten oleilusta; ulosteita ja höyheniä. Laulujoutsen on lintudirektiivin I-liitteen laji. Ruotalammella havaittiin

64 62 myöhäinen sirokeijukorennon Lestes sponsa koirasyksilö (kuva 68) sekä useita tummasyyskorentoja. Lampi vaikutti hyvältä lisääntymispaikalta myös harvinaiselle isoukonkorennolle Aeshna crenata sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajille sirolampikorennolle. Ruotalampi on vesilain mukainen alle hehtaarin pienvesi, jonka vesitaloutta ei saa muuttaa ojittamalla. Vesistövaikutukset Ruotalampeen tulee varmasti pohjavettä, mutta pohjaveden purkautuminen tulee ottaa huomioon koko alueella. Sammallampeen ei tulisi johtaa kuivatusvesiä. Suositukset Ruotalamminsuo ei sovellu turvetuotantoon, sillä suolla on kaksi edustavaa lampea. Lampien vedenlaatua ei tule heikentää. Harjulammet on luokiteltu Etelä-Suomessa vaarantuneiksi (VU). Molemmilla lammilla on mahdollisuus luontodirektiivin liitteen IV(a) sudenkorentolajien esiintymiseen. Mikäli alueella suunnitellaan turvetuotannon aloittamista, tulee sudenkorentolajisto selvittää. Kuva 63. Ruotalamminsuon ojitusta ja mäntyvaltaista muuttumaa.

65 63

66 64 Kuva 64. Ruotalamminsuolla on melko suuria ojia. Kuva 65. Ruotalamminsuon pohjoisosan muuttumaa.

67 65 Kuva 66. Syyskuista Ruotalampea. Kuva 67. Ruotalampi on hyvin kirkasvetinen harjulampi.

68 66 Kuva 68. Sirokeijukorentokoiras Ruotalammella Anjalankoski, Riuhtoinsuo (kartta 13, kuvat 69 72) Yleiskuvaus Riuhtoinsuo on laaja, pitkänomainen suoalue Anjalankosken Saareksilla. Suo on hyvin voimakkaasti ojitettu. Kohdat, jotka kartoissa on merkitty vain reunoilta ojitetuiksi, on ojitettu nyt tiheästi kokonaan. Suon länsiosassa on paljon kuusta ja koivua; suot ovat olleet ravinteisempiä. Länsiosan suot ovat turvekankaita ja muuttumia. Vadelman määrä pensaskerroksessa on huomattava. Kangasmetsäsaareke Kotasaari on hoidettua talousmetsää. Suon luonnontilaisuus Suolla ei ole luonnontilaisia osia. Havaitut luontoarvot Suon länsiosaa halkovalla tiellä näkyi metson ulosteita. Metso on lintudirektiivin I-liitteen laji ja uhanalaisuudeltaan silmälläpidettävä (NT).

69 67 Suositukset Sopii luontoarvojensa puolesta turvetuotantoon. Kuva 69. Anjalankosken Riuhtoinsuon kuusta, koivua ja mäntyä kasvavaa turvekangasta.

70 68

71 69 Kuva 70. Riuhtoinsuota halkovat suuret ojat. Kuva 71. Riuhtoinsuon pohjoisosassa (Kokkosuo) on paksu turvekerros.

72 70 Kuva 72. Riuhtoinsuon länsiosan mäntyvaltaista muuttumaa, jossa kasvaa kuusen ja koivun taimia Anjalankoski, Saaramaan Suurisuo (kartta 14, kuvat 73 82) Yleiskuvaus Saaramaan Suurisuo sijaitsee aivan Saaramaan kylän pohjoispuolella. Suon läntisin osa on ojitettu. Lisäksi suolla on kaksi pientä turvekenttää. Muuten Suurisuo on luonnontilaisen kaltainen ja edustava suo, jossa näkyvät hyvin selvästi kotitarveturpeenoton jäljet laajoina selvärajaisina kuljuina, suosta nousseina kantoina sekä sammallatoina. Turpeen kuljetusta varten on suon läpi tehty kaksi pohjois-eteläsuuntaista tietä. Suon luonnontilaisuus Suurin osa suosta on luonnontilaisen kaltaista ja kasvillisuudeltaan edustavaa (kartan 14 vihreä rajaus). Havaitut luontoarvot Suon luonnontilaiset osat ovat keidasrämettä, isovarpurämettä esiintyy suon reunoilla. Osien, joilta on nostettu turvetta kotitarpeiksi, mätäspinnoilla kasvaa kitukasvuisia mäntyjä sekä

73 71 kanervaa. Osa kaivukohdista on muuttunut nevapinnoiksi, mutta monet kohdat ovat laajoja kasvittomia kuljuja. Vesistövaikutukset Suurisuon alapuolisella melko kirkasvetisellä Saaramaanjärvellä pesii lintudirektiivin I-liitteen laji kuikka Gavia arctica. Järvellä esiintyy kolme luontodirektiivin liitteen IV(a) sudenkorentolajia: täplälampikorento Leucorrhinia pectoralis (kuva 82), lummelampikorento ja sirolampikorento. Tiedot perustuvat Petri Parkon omiin havaintoihin (2006), jotka on ilmoitettu Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen uhex-tietoihin. Saaramaanjärven veden laatuun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Suositukset Suo tulisi jättää laaja-alaisena ja arvokkaana luontokohteena turpeenoton ulkopuolelle. Suurin osa suosta on niin karua, ettei sillä ole metsätaloudellista merkitystä. Alueen reunat olisi syytä ennallistaa. Kuivatusvesiä ei saa johtaa Saaramaanjärveen, sillä veden laatua ei saa heikentää. Lampikorennot ovat arkoja veden laadun heikkenemiselle. Kuva 73. Saaramaan Suurisuon vanhaa kotitarveturpeenottoaluetta.

74 72 Kuva 74. Suurisuon reunassa puuston kasvu on parempaa. Kuva 75. Suon keskiosassa on vain yksi oja.

75 73 Kuva 76. Märkää nevapintaa Suurisuon keskiosassa. Kuva 77. Turvetta on ennen nostettu kuivikkeeksi ja peltojen kuohkeuttamiseksi.

76 74 Kuva 78. Suurisuolla on kaksi pienehköä turpeenottoaluetta. Kuva 79. Osa vanhoista turpeenottoalueista on edelleen kasvittomia.

77 75 Kuva 80. Lähes luhistunut sammallato Saaramaan Suurisuon itäosassa. Kuva 81. Suon halki on tehty kaksi tietä, joista kuvassa on itäisempi.

78 76

79 77 Kuva 82. EU:n alueella erityisesti suojellun täplälampikorennon koirasyksilö Saaramaanjärvellä Virolahti, Huosiossuo (kartta 15, kuvat 83 91) Yleiskuvaus Virolahden Huosiossuo sijaitsee aivan VT 12 eteläpuolella. Suo on suurelta osin ojitettua entistä rämettä, mutta suon koillisosassa on melko laaja luonnontilainen osa. Ojitetut osat ovat muuttumia, joista osa muistuttaa vielä paljon isovarpurämeitä. Suolta on aikoinaan otettu turvetta kotitarvekäyttöön, josta muistona suon laidan ojitetulta rämeeltä löytyi luhistunut sammallato (kuva 90). Suon luonnontilaisuus Suon koilliskulmassa on ojittamaton ja luonnontilainen suoalue.

80 78 Havaitut luontoarvot Kuvio a (kartta 15). Kuvion eteläosa on edustavaa isovarpurämettä, jossa puusto on luonnontilaista. Kuviolla kasvaa suopursua, juolukkaa ja kanervaa. Pohjoisempana suokuvio on keidasrämettä, jossa esiintyy nevapintoja ja kuljuja. Kuviolla havaittiin uhanalaisuudeltaan silmälläpidettävän (NT) kanalinnun teeren koirasyksilö. Suolta löytyi lisäksi tapetun koirasteeren sulkia (kuva 84). Alueella liikkuu myös metsoja, sillä suolta löytyi lajin ulosteita. Metso on lintudirektiivin I-liitteen laji ja uhanalaisuudeltaan silmälläpidettävä (NT). Kuvio b (kartta 15). Suon eteläosassa olevalla ojitetulla alueella on edustavaa vanhaa sekametsää kasvava kangasmetsäsaareke (kuva 91), josta on äskettäin hakattu alikasvos. Kuvio on metsälain erityisen tärkeä elinympäristö. Suositukset Kuvion koillisosa tulisi jättää arvokkaana elinympäristönä turvetuotannon ulkopuolelle. Suon mahdollinen kuivatus tulisi tehdä niin, ettei kuvion a. vesitalous muutu. Kuva 83. Huosiossuon ojittamatonta isovarpurämettä.

81 79

82 80 Kuva 83. Huosiossuon ojittamattoman isovarpurämeen puusto on luonnontilaista. Kuva 84. Tapetun koirasteeren höyheniä ja sulkia Huosiossuon reunarämeellä.

83 81 Kuva 85. Huosiossuon rämeellä kasvaa harvinainen vanha kolomänty.

84 82 Kuva 86. Keidasrämeen reunassa olevat männyt kasvavat hyvin hitaasti. Kuva 87. Huosiossuon nevapintaa.

85 83 Kuva 88. Osa Huosiossuon ojittamattomasta osasta on hyvin märkää. Kuva 89. Huosiossuon rämeen ojitettu reunaosa on muuttumassa turvekankaaksi.

86 84 Kuva 90. Luhistunut sammallato Huosiossuon itäreunassa. Kuva 91. Huosiossuon kaakkoisosan kangasmetsäsaareke on metsälain arvokas elinympäristö.

87 Miehikkälä, Paunio (kartta 16, kuvat 92 95) Yleiskuvaus Paunio on kokonaan ojitettua suota, muuttumaa. Suon itäosa on mäntyvaltainen, mutta myös hieskoivua ja hieman kuusta esiintyy (kuva 93). Itäosan ojat ovat vanhoja. Metsäsammalia esiintyy melko paljon, mutta edelleen löytyy myös suovarpuja. Puusto muuttuu suon keskiosassa nuoremmaksi. Suon länsiosa on muuttumaa, jossa kasvaa vielä melko paljon vaiveroa, suopursua ja juolukkaa. Puolukka on melko runsas, ja myös mustikkaa löytyy alueelta. Suon länsiosa on mäntyvaltaista, mutta etenkin reunassa kasvaa kuusta ja koivua. Länsiosan ojat ovat suuria ja äskettäin avattuja (kuva 94). Suon luonnontilaisuus Suolla ei ole luonnontilaisia osia. Havaitut luontoarvot Suolla ei havaittu mainittavia luontoarvoja. Suositukset Suo sopii luontoarvojensa puolesta turvetuotantoon.

88 86 Kuva 92. Paunion itäosan mäntyvaltaista muuttumaa. Kuva 93. Itäosan muuttumassa kasvaa myös kuusta ja koivua.

89 87 Kuva 94. Paunion länsiosan ojat ovat suuria ja äskettäin kunnostettuja. Kuva 95. Paunion länsiosan muuttumaa ja läjitysvalleja.

90 88

91 Miehikkälä, Terttusuo (kartta 16, kuvat 96 99) Yleiskuvaus Terttusuo sijaitsee Paunion luoteispuolella. Sen luonnontila on menetetty kokonaan ojittamalla. Suon luoteisreuna on osittain voimalinjan alla. Voimalinjan reunassa kulkee suuri äskettäin kaivettu oja (kuva 96). Terttusuon pohjoisosa on mäntyvaltaista turvekangasta, jonka reunassa kasvaa koivua ja kuusta. Kenttäkerroksesta löytyy mm. metsäalvejuurta, puolukkaa ja riidenliekoa. Suon luonnontilaisuus Suolla ei ole luonnontilaisia osia. Havaitut luontoarvot Suolla ei havaittu mainittavia luontoarvoja. Suositukset Suo sopii luontoarvojensa puolesta turvetuotantoon.

92 90 Kuva 96. Terttusuon luoteisreunan suuri oja, joka rajautuu voimalinjaan. Kuva 97. Terttusuon pohjoisosan mäntyvaltaista turvekangasta.

93 91 Kuva 98. Terttusuon pohjoisosan oja.

94 92 Kuva 99. Terttusuon pohjoisosan turvekangasta ja sen läpi kaivettu suuri oja Hamina, Suurisuo (kartta 17, kuvat ) Yleiskuvaus Haminan Suurisuon koillisosassa on turvetuotantoalue. Suo on kokonaan ojitettu, mutta suon kaakkoisosa on pysynyt märkänä ja varsin luonnontilaisena. Suurin osa kitukasvuisista männyistä on kuollut. Metsätaloudellisesti alue on joutomaata. Pitkäniemen tuntumassa suo on voimakkaasti ojitettua ja puuston kasvukin on parempaa. Suon eteläosasta keskelle työntyvä harjumuodostelma Pitkäniemi (kuva 105) on puustoltaan varttunutta ja melko luonnontilaista. Pitkäniemen länsipuolella kasvaa heikkokasvuista mäntyä ja koivua. Hirvet ovat vaurioittaneet puustoa; lähes jokaista koivua on joskus syöty. Suon luonnontilaisuus Suon kaakkoisosa (kartta 17 kuvio a) on ojitettu, mutta se on säilynyt lähes luonnontilaisena (kuva 102). Ojat tukkimalla alueesta saataisiin melko lyhyellä aikavälillä luonnontilainen keidasräme.

95 93 Havaitut luontoarvot Suon kaakkoisosa on kehityskelpoinen luontokohde, joka olisi melko helppo ennallistaa. Pitkäniemi on edustava harjumuodostelma. Suositukset Suurin osa suosta sopii luontoarvojensa puolesta turvetuotantoon. Kartan 17 kuvio a voitaisiin jättää turvetuotannon ulkopuolelle ja joko ennallistaa tai antaa ojien kasvaa umpeen. Pitkäniemi tulisi jättää hakkuiden ja rakennustoiminnan ulkopuolelle. Kuva 100. Haminan Suurisuon kaakkoisosaa pohjoisen suuntaan nähtynä. Ojien kuivattava vaikutus alkaa olla vähäinen.

96 94

97 95 Kuva 101. Suurisuon kaakkoisosan kitukasvuista osaa. Kuva 102. Suurisuon kaakkoisosan nevapintaa, jossa kasvaa mm. tupasvillaa.

98 96 Kuva 103. Suon länsiosassa puusto kasvaa paremmin kuin kaakkoispuolen joutomaalla. Kuva 104. Pitkäniemen länsipuolen heikkokasvuista muuttumaa.

99 97 Kuva 105. Pitkäniemen harjukannaksen varttunutta männikköä Hamina, Heinäsuo (kartta 18, kuvat ) Yleiskuvaus Suurin osa suosta on ojitettu ja tullut muuttumiksi. Metsäsammalia löytyy melko paljon, suovarpuja kasvaa laikuittaisesti. Paikoin suopursua kasvaa runsaasti, jolloin suo vaikuttaa isovarpurämeeltä. Suon koillisosa on ojittamaton ja varsin luonnontilainen räme, jolta on otettu aikoinaan turvetta kotitarpeiksi. Suon reunarämeeltä löytyi vielä pystyssä oleva sammallato (kuva 107). Suon luonnontilaisuus Suon koillisosa (kartta 18 kuvio a) on luonnontilaisen kaltainen. Muuten suo on ojitettu ja menettänyt luonnontilaisuutensa. Havaitut luontoarvot Kuvio a (kartta 18). Aivan kuvion pohjoisin osa on suopursuvaltaista isovarpurämettä. Mäntyvaltainen puusto on lähes luonnontilaista. Kuviolla esiintyy myös hieman kuollutta

100 puustoa. Isovarpurämeen eteläpuolella näkyy merkkejä kotitarveturpeenotosta. Suo on karua ja puustoa on vähemmän. Kanerva ja tupasvilla kasvavat runsaina. 98 Vilkinmäen edustalla on kaksi erillistä jouhisaravaltaista saranevaa. Suon keskiosaan siirryttäessä suo muuttuu tupasvillarämeeksi. Paikoin esiintyy lyhytkorsinevaa. Kuvio rajoittuu länsiosassa suureen ojaan. Suositukset Kuvio a. tulisi jättää turvetuotannon ja ojitusten ulkopuolelle. Kuva 106. Heinäsuon pohjoisosan edustavaa isovarpurämettä.

101 99 Kuva 107. Isovarpurämeen eteläreunassa on vanha sammallato. Kuva 108. Heinäsuon ojittamatonta karua keskiosaa.

102 100 Kuva 109. Vilkinmäen länsipuolen lyhytkorsinevaa ja tupasvillarämettä. Kuva 110. Vilkinmäen edustan suota. Taustalla näkyy kapea sararämekuvio.

103 101 Kuva 111. Käpytikan paja vanhassa turpeenkuivatusseipäässä.

104 102 Kuva 112. Heinäsuon ojittamattoman alueen pohjoisosan rämettä. Kuva 113. Heinäsuon länsiosan muuttumaa.

105 103

106 Anjalankoski, Ihotinsuo (kartta 19, kuvat ) Yleiskuvaus Ihotinsuon pohjoisosasta on nostettu aikanaan piisavea. Tämä voimakkaasti ojitettu osa kasvaa pajuja ja hieskoivua. Suon keskiosan suot ovat hyvin voimakkaasti ojitettuja, ja ojituksia on lisätty aivan viime vuosina. Suon eteläisin osa on ollut lähiseudun asukkaiden turvesuona, josta on nostettu melko paljon turvetta kotitarpeiksi. Alueella on ollut lukuisia sammallatoja, joista monet ovat vieläkin pystyssä. Suo yhdessä läheisen Leppäsillanmäen kanssa muodostaa arvokkaan maisemakokonaisuuden. Ihotinsuolla on tehty turpeen kotitarvenoston yhteydessä muinaislöytöjä; mm. yksipuisia ruuhia ja verkonpainoja. Ainakin yksi ruuhi on vielä suon länsipuolen pellon itäpuolella turpeen sisässä (Väinö Sakki, suull.). Suon luonnontilaisuus Suo on suurelta osin ojitettu. Eteläisin osa on luonnontilaisen kaltainen. Havaitut luontoarvot Kuvio a (kartta 19). Suon ojittamaton osa on rämettä, jossa kasvaa kanervaa, vaivaiskoivua sekä tupasvillaa. Suo on ollut ilmeisesti keidasrämettä. Nevapinnat ovat lyhytkorsinevaa, jossa kasvaa tupasvillaa ja suokukkaa. Suolla näkyi kurkien varpaanjälkiä kuljuissa (kuva 123). Ihotinsuolla on pesinyt 2000-luvulla ainakin yksi kurkipari (Mikko Hannonen, suull.). Kurki on lintudirektiivin I- liitteen laji ja uhanalaisuudeltaan silmälläpidettävä (NT). Suon läheisyydessä elää edelleen hyvä metsokanta. Lajista on tehty useita havaintoja Ihotinsuolla 2000-luvulla (Petri Parkon omat havainnot). Metsoja on tavattu myös keskiosan ojitetuilla rämeillä. Lisäksi suon ojittamattomalla osalla on ollut teerien soidinpaikka. Metso

107 ja teeri ovat uhanalaisuudeltaan silmälläpidettäviä (NT). Metso on lintudirektiivin I-liitteen laji. 105 Ihotinsuon pohjoisosassa on pesinyt ainakin 1990-luvulla Etelä-Suomessa harvinaistunut pohjansirkku Emberiza rustica. Vesistövaikutukset Suon kuivatusvesiä ei tulisi johtaa Summanjokeen, jonka vesi on ennestään tummunutta. Summajoella elää virtaavien vesien vaateliaista sudenkorentolajeista mm. purokorentoa Cordulegaster boltonii ja pihtijokikorentoa Onychogomphus forcipatus. Suositukset Suon eteläosa tulisi jättää ojitusten ja turvetuotannon ulkopuolelle. Pohjoisosan muinaisjäännöksistä tulee olla yhteydessä Museovirastoon ennen mahdollista turvetuotannon aloittamista. Kuva 114. Ihotinsuon ojittamatonta osaa Leppäsillanmäeltä nähtynä.

108 106

109 107 Kuva 115. Luhistunut sammallato Ihotinsuon eteläosassa. Kuva 116. Kuvassa näkyy kaksi edelleen pystyssä olevaa sammallatoa Ihotinsuon eteläosassa.

110 108 Kuva 117. Sammalseipäitä ja keidasrämettä Ihotinsuon ojittamattomassa eteläosassa. Taustalla kohoaa Leppäsillanmäki. Kuva 118. Vanhat kotitarveturpeenoton jäljet näkyvät vielä selvästi Ihotinsuon kasvillisuudessa.

111 109 Kuva 119. Osa turpeenottoalueista on kasvittomia. Kurjet ja kahlaajat ruokailevat kuljuissa. Kuva 120. Sammallatoa sisältä.

112 110 Kuva 121. Ihotinsuon ojittamatonta eteläosaa. Kuva 122. Ihotinsuon ojittamatonta eteläosaa lännen suuntaan katsottuna.

113 111 Kuva 123. Kurjen jalanjälki Ihotinsuon eteläosan kuljun pinnassa. 4. Yleissuosituksia ja päätelmiä Nopean aikataulun ja inventointien myöhäisen ajankohdan takia ei ollut mahdollisuutta kohteiden tarkkaan tutkimiseen, joten tässä selvityksessä arvokkaiksi ja kehityskelpoisiksi todetut kohteet tulee selvittää perusteellisemmin ennen mahdollisen turvetuotannon aloittamista. Vesistöön kohdistuvat vaikutukset vaativat parempaa vesistöasiantuntemusta kuin tämän inventoinnin tekijöillä on. Tähän raporttiin on koottu selvästi kartoista ja ilmakuvista havaittuja vesistövaikutuksia sekä tekijöiden omia havaintoja suokohteiden alapuolisten tai välittömässä läheisyydessä olevien vesilintujen ja sudenkorentolajien esiintymisestä. Etenkin liitteen IV(a) sudenkorentolajien esiintyminen monen kohteen läheisyydessä vaatii vielä selvittämistä. Joillakin tutkituilla kohteilla saattaa olla suurta merkitystä riistalajeille. Tämän asian arviointiin tarvittaisiin paikallisten metsästäjien asiantuntemusta.

114 Kirjallisuus Eurola, S., Bendiksen, K. & Rönkä, A. 1992: Suokasviopas. Oulanka Reports 11/ korjattu painos. Oulun yliopisto. 205 s. Laine, J. & Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy. Hämeenlinna. 110 s. Meriluoto, M. ja Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 192 s. Metsälehti Kustannus Tapio. Helsinki. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus.

115 Suon nimi Soveltuu kokonaan turvetuotantoon Soveltuu osittain Ei sovellu turvetuotantoon turvetuotantoon Arvokkaita elinympäristöjä Uhanalaisia tai direktiivilajeja Vesistövaikutuksia Valumaalue Anjalankoski, Riuhtoinsuo x Anjalankoski, Saaramaan Suurisuo x D x x Anjalankoski, Ihotinsuo x U, D x Hamina, Kärpänsuo x D Hamina, Saunasuo x D Hamina, Teerisuo x x Hamina, Liisansuo x Hamina, Suurisuo x Hamina, Heinäsuo x x 12.00/13.00 Iitti, Suurisuo x U, D x Jaala, Seivässuo x x Miehikkälä, Paunio x Miehikkälä, Terttusuo x Miehikkälä, Vaajersuo-Suurisuo x U, D x 10.00/11.00 Valkeala, Suurenlähteensuo x U, D x x 14.18/14.99 Valkeala, Kiiskisuo x x 14.18/14.99 Valkeala, Ruotalamminsuo x D x x Valkeala, Joutsensuo x U, D x x 14.91/14.98 Valkeala, Latosuo x x Valkeala, Sammalsuo x Valkeala, Tuonsaarensuo x x Kuusankoski, Huhdinsuo x D Virolahti, Huosiossuo x U, D x Taulukko 1. Inventoitujen soiden soveltuminen turvetuotantoon luontoarvojensa puolesta. Punaisella korostetut suot eivät sovellu lainkaan turvetuotantoon.