MUSIIKKI ILONA JA LAPSEN KUNTOUTUMISEN TUKENA. Päivi Saukko

Transkriptio

1 MUSIIKKI ILONA JA LAPSEN KUNTOUTUMISEN TUKENA Päivi Saukko Musiikki ihmisen elämässä Jokaiselle lapselle tulisi tarjota mahdollisuus löytää omakohtainen suhde musiikkiin, jotta laulaminen, soittaminen tai musiikin kuuntelu voisivat auttaa lasta ilmaisemaan ajatuksiaan, säätelemään tunteitaan ja löytämään yhteisen sävelen toisten ihmisten kanssa. Näin vastasin, kun minua pyydettiin kiteyttämään yhteen lauseeseen ajatukseni lapsista ja musiikista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kasvun kumppanit -seminaaria varten. Musiikki - mahdollisimman laajasti määriteltynä ja ymmärrettynä - on ollut osa ihmisten elämää kaikissa kulttuureissa kaikkina aikoina. Sen vuoksi meillä kaikilla on jonkinlainen suhde musiikkiin, vaikka emme sitä niin tietoisesti ja omakohtaisesti ajattelisikaan. Joku voi kokea olevansa epämusikaalinen, laulutaidoton tai vailla rytmitajua. Tällaiset määrittelyt voivat estää huomaamasta, mitä mahdollisuuksia aivan jokaisella on nauttia musiikista sekä saada siitä iloa ja hyötyä elämään. Musiikin ammattilaisetkin joutuvat harjoittelemaan ahkerasti kehittääkseen taitonsa huipputasolle. Musiikki kuuluu siis meille kaikille, lapsille ja aikuisille, tavallisille ihmisille yhtä hyvin kuin ammattimuusikoille. Miksi musiikki on meille niin tärkeää? Monet eri alojen tutkijat ovat olleet kiinnostuneita musiikin merkityksistä ja vaikutuksista. Varhaisen vuorovaikutuksen tutkijoiden Stewen Mallochin ja Colwyn Trevarthenin mukaan ihminen on vastasyntyneestä lähtien musiikillinen olento. Tästä synnynnäisestä musikaalisuudesta he käyttävät termiä commusicality, joka on yhdistelmä sanoista communication ja musicality. Kun vauvan ja häntä hoivaavan aikuisen vuorovaikutusta on tutkittu videoanalyysin avulla, on todettu sen sisältävän samoja piirteitä kuin musiikki. Dialogista löytyy rytmisiä elementtejä, erilaisia äänen ja liikkeen sävyjä sekä pieniä ajallisia kokonaisuuksia, ikään kuin vuorovaikutuskumppaneiden yhdessä luomia ei-sanallisia tarinoita. Myös aikuiset luontaisesti käyttävät hoivatilanteissa tietynlaista tapaa puhua ja laulaa lapselle. Tällainen äidillinen musiikki (maternal music) on tietylle lapselle, tietyllä hetkellä kohdistettua ja

2 hänen tarpeisiinsa sovitettua laulamista, joka sisältää usein kehtolauluja ja lastenlauluja. Siinä laulajan äänen korkeus nousee, tempo hidastuu ja ääni sisältää tavallista enemmän tunnesävyjä. Äidin laulu säätelee vauvan mielialaa ja vireystilaa tehokkaammin kuin puhe. Laulu vahvistaa myös tunnesidettä äidin ja vauvan välillä. Se lisää sekä vauvan että äidin hyvinvointia. Musiikilla on todettu olevan erityinen voima houkutella ihmiset mukaan yhteiseen musiikilliseen toimintaan. Kuullessaan rytmikästä musiikkia ihminen luonnostaan liittyy sen sykkeeseen ja mukauttaa siihen liikkeensä (esimerkiksi askeleensa tai käsien taputtamisen). Toisilleen vieraatkin ihmiset voivat näin ollen helposti löytää yhteisen sävelen ja liikkua samassa tahdissa. Oman kulttuurin tai yhteisön musiikki on voimakas yhteenkuuluvuuden tunnetta lisäävä tekijä, mutta jaettu musiikkikokemus voi myös luoda sillan ihmisten ja ihmisryhmien välille. Musiikilla on siis sosiaalisia ja kulttuurisia, ihmisten välistä vuorovaikutusta edistäviä merkityksiä. Lisäksi käytämme musiikkia, joko tietoisesti tai sen kummemmin ajattelematta, hyvinvointimme ja mielenterveytemme edistämiseen. Musiikin tutkija Suvi Saarikallio on tehnyt väitöstutkimuksen nuorten musiikin käytöstä tunteiden säätelyn välineenä. Pääsääntöisesti kyse oli musiikin kuuntelusta, mutta myös aktiivisesta musisoinnista. Tutkimus osoitti, kuinka monipuolisesti, laajasti ja taitavasti nuoret käyttävät päivittäisessä arkielämässään musiikkia tunteiden säätelyyn. Samansuuntaisia havaintoja tein itse omassa väitöskirjassani erityislapsista ja -nuorista. Musiikki voi luoda turvaa, rentouttaa, auttaa unohtamaan huolet, kohentaa mielialaa sekä toimia keinona purkaa ja käsitellä omia tunteita. Norjalainen musiikkiterapian professori Even Ruud on tutkinut musiikkia osana ihmisen elämäntarinan ja identiteetin muodostumista. Tietty musiikki yhdistyy muistoissamme johonkin ikäkauteen tai elämänvaiheeseen, tietty kappale tuo mieleen jonkin sykähdyttävän kokemuksen. Musiikkimuistojen lisäksi mielimusiikki on tärkeä osa omaa persoonaa. Musiikkiharrastus tai muusikkous voi olla hyvinkin keskeinen osa identiteettiä. Osalle meistä omakohtainen suhde musiikkiin liittyy myös elämän tarkoituksen ja merkityksellisyyden kokemiseen. Musiikki lapsen arjessa Kysely- ja haastattelututkimusten mukaan monissa lapsiperheissä kuunnellaan paljon musiikkia. Musiikilla viihdytetään lapsia pitkillä automatkoilla ja rauhoitellaan heitä nukkumaan mennessä.

3 Menevä taustamusiikki saa ehkä kotityöt luistamaan paremmin. Yleisesti ottaen mielimusiikin kuuntelu tekee hyvää niin lapsille kuin aikuisille. Kyseessä voi olla tietty artisti, yksi tai useampia lempikappaleita tai senhetkiseen oloon sopiva musiikin tyylilaji. Musiikista voi vain keskittyä nauttimaan tai laulaa, leikkiä tai tanssia mukana. Kun mukana on kuulovammainen lapsi, kannattaa muistaa, että musiikki on paljon muutakin kuin kuuloaistimuksia. Musiikki on värähtelyä, rytmiä ja liikettä - musiikin voi siis myös nähdä ja tuntea. Perussykettä voi taputtaa lapsen keholle, voidaan marssia, keinua tai pomppia musiikin tahdissa. Musiikin kuuntelun lisäksi perheissä lauletaan. Omalle lapselleen kannattaakin laulaa, kukin omalla äänellään ja persoonallisella tyylillään. Lapselle laulaminen lujittaa keskinäistä tunnesidettä. Katsekontakti ja kosketus vahvistavat myönteistä kokemusta. Rakkaimmat lastenlaulut periytyvät sukupolvelta toiselle. Monia omasta lapsuudesta tuttuja lauluja ja laululeikkejä löytyy myös uusimmista lastenlaulukirjoista. Tuttuun melodiaan voi vapaasti keksiä myös omia sanoituksia. Uudelleensanoitukset ovat erityisen hyödyllisiä silloin, kun tarkoituksena on laulamisen avulla ohjata lapsen toimintaa siten, että arki sujuisi paremmin. Tietty laulu liitettynä tiettyyn tilanteeseen kertoo lapselle, mitä päivän mittaan tapahtuu. Perheillä on käytössä pukemislauluja, pesemislauluja ja nukkumaanmenolauluja. Siirtyminen puuhasta tai paikasta toiseen voi sujua laulun avulla helpommin kuin pelkästään sanallisesti kehottaen. Sisäkorvaistutetta käyttävälle lapselle kannattaa laulaa myös siksi, että sen on todettu edistävän hänen valmiuksiaan hahmottaa kuulemaansa (Torppa, 2010). Lapsen oma laulaminen on aina aluksi suurpiirteistä, mutta rohkaisun ja toistojen myötä laulujen rytmi, sanat ja melodialinja alkavat vähitellen löytyä yhä täsmällisemmin. Monet lapset keksivät myös lauluja omasta päästään. Kun tähän luovaan keksintään osallistuu lapsen kanssa tuttu aikuinen, ilo on molemminpuolista. Yhdessä soittaminen ei ole lapsiperheissä niin tavallista kuin musiikin kuuntelu ja laulaminen. Kynnys voisi tähänkin olla matalampi. Erityisiä soittotaitoja ei tarvita erilaisten soittimien äänien kokeilemiseen ja kuulostelemiseen pienen lapsen kanssa tai yhteisen rytmin etsimiseen rummulla tai pienillä rytmisoittimilla. Soittelun yhteydessä voidaan laulaa tai lorutella siitä, mitä tehdään: Rumpu sanoo pum-pum-pum! tai Päivi tässä soittaa marakassia!. Lelukaupastakin voi löytää kelpo soittimia lapselle, mutta niiden sointi ja kestävyys eivät välttämättä ole samantasoisia kuin musiikkiliikkeestä ostettujen.

4 Rohkeasti ja ennakkoluulottomasti kokeilemalla selviää, millä tavalla musiikki voisi tuottaa iloa niin lapsille kuin vanhemmillekin ja edistää arjen sujumista omassa perheessä. Niin suositeltavaa kuin aktiivinen musiikin kuuntelu ja yhdessä musisointi ovatkin, kannattaa huolehtia myös siitä, ettei musiikki soi jatkuvasti ja monesta eri laitteesta samanaikaisesti. Hiljaisuus - tauko - on olennainen osa musiikkia. Vanhempien ja pienen lapsen yhteisiin musiikkihetkiin löytyy vinkkejä esimerkiksi kirjasta Hoivaa ja leiki (Tuomi & Salo, 2010). Musiikkioppilaitokset ja muut tahot tarjoavat eri puolilla Suomea musiikin varhaiskasvatusta musiikkileikkikoulun (muskarin) muodossa sekä soittotunteja isommille lapsille yksilö- tai ryhmäopetuksena. Yhä enemmän tiedostetaan ja pyritään huomioimaan se, että osalla lapsista on erilaisia erityistarpeita. Mikäli erityislapsi näyttää osallistuvan musiikkiharrastukseen mielellään, siitä on hänelle varmasti iloa ja hyötyä, vaikka hänen musiikilliset taitonsa eivät karttuisi aivan samalla tavalla tai yhtä nopeasti kuin toisilla lapsilla. Musiikkiharrastuksen tarkoitus on paitsi opettaa musiikkia, myös tarjota onnistumisen kokemuksia ja yhdessä musisoinnin iloa. Tilanteessa, jossa ryhmässä toimiminen on lapselle eri syistä liian haastavaa tai vaatimustaso on hänelle turhauttavan korkea, kannattaa miettiä yksilöllisemmin suunniteltuja tapoja tuoda musiikin iloa ja hyötyä lapsen elämään. Musiikki kehityksen ja oppimisen tukena Työssään musiikkia käyttävät eri alojen ammattilaiset tietävät kokemuksesta, että musiikki edistää monin tavoin erilaisten asioiden oppimista ja harjoittelemista. Tutkimustietoa on viime vuosina kerätty myös aivotutkijoiden käyttämin menetelmin. Musiikin on todettu synnyttävän aktivaatiota kaikkialla aivoissa. Tutkimalla esimerkiksi muusikoita tai erilaiseen musiikkitoimintaan osallistuneita lasten tai aikuisten koeryhmiä on voitu todistaa, että musiikki todella vaikuttaa ihmisiin, se saa aikaan sekä toiminnallisia että rakenteellisia muutoksia aivoissa. Näitä tutkimuksia on tehnyt ja tekee koko ajan lisää muun muassa Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitoksen Brain and music -tutkimusryhmä. Myönteinen ja rento ilmapiiri edistää kaikenlaista oppimista ja harjoittelemista, ja musiikki on yksi oivallinen keino tällaisen suotuisan ilmapiirin luomiseen. Joissain tilanteissa on tarpeen etsiä

5 musiikkia, joka aktivoi ja piristää oppijaa/oppijoita, toisinaan taas tarvitaan musiikin tukea rauhoittumiseen ja huomion keskittämiseen käsillä olevaan tehtävään. Musiikin käyttö muistin tukena on monelle tuttua: laulujen sanat auttavat oppimaan ja muistamaan vaikkapa aakkoset tai viikonpäivien ja kuukausien nimet. Musiikki motivoi ja rytmittää myös liikesuoritusten harjoittelua. Lauluja voidaan käyttää monipuolisesti puheen ja kielen kehityksen tukemiseen. Lindforsin säätiö on julkaissut tähän soveltuvaa erittäin käyttökelpoista materiaalia, joka on syntynyt puhe- ja musiikkiterapeuttien yhteistyönä. Musiikki on hyvä väline myös kuulonvaraisen hahmottamisen harjoitteluun. Systemaattisessa harjoittelussa voidaan erottaa neljä vaihetta tai tasoa: auditiivinen havaitseminen (ääni hiljaisuus), erottelu (samanlainen erilainen ääni), tunnistaminen (mikä ääni) ja ymmärtäminen (mihin ääni liittyy), ks. esim. Gfeller (2011). Tutkimukset osoittavat, että ohjatun musiikkiharjoittelun seurauksena lasten kyky tarkkaavuuden kohdistamiseen ja ylläpitämiseen paranee myös muissa yhteyksissä. Musiikkiharjoittelun ja kognitiivisten taitojen kehittymisen välillä on myös todettu olevan yhteyksiä. Kognitiivisten taitojen lisäksi sosiaalisten ja tunnetaitojen harjaantuminen on oppimisvalmiuksien kannalta kuitenkin yhtä tärkeää. Kun musisoidaan yhdessä, opitaan säätelemään omaa toimintaa, huomioimaan toisia, jakamaan ja vuorottelemaan. Näitä kaikkia taitoja tarvitaan kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa. Yhdessä musisoinnin ilo ja onnistumisen kokemukset tekevät harjoittelusta hauskaa. Miksi musiikki on niin hyvä ja monipuolinen väline? Musiikkiin liittyvää toimintaa löytyy niin monenlaista ja monentasoista, että soveltaminen ja mukauttaminen tietyn lapsen tai ryhmän tarpeisiin on helppoa. Musiikissa on paljon toistoa, joka luo turvallisuutta, mutta samalla se sisältää mahdollisuuden jatkuvaan pieneen muunteluun. Sopiva määrä vaihtelua, yllätyksiä ja haastamista auttaa lasta kehittymään. Musiikki motivoi lasta vuorovaikutukseen ja toimintaan. Sisäkorvaistutteen teknisten ominaisuuksien vuoksi sen kautta välittyvät musiikkihavainnot ovat erilaisia kuin normaalin kuulojärjestelmän tai akustisen kuulokojeen kautta aistittavat. Näitä eroja sekä niiden merkitystä käytännön musiikkitoimintaan selostetaan seikkaperäisesti mm. Ritva Torpan (2010) ja Kate Gfellerin (2011) artikkeleissa. Molemmissa on myös laaja lähdeluettelo,

6 joiden avulla voi etsiä lisätietoa, aiheeseen liittyviä tutkimuksia ja käytännön sovelluksia. Usein tietyn äänen (puheen, laulun tai tietyn soittimen äänen) erottaminen taustaäänistä (hälystä tai taustamusiikista) on SI-lapselle haastavaa, samoin kuin äänen korkeuksien havaitseminen. Lasten välillä on kuitenkin tässä, niin kuin muissakin valmiuksissa, yksilöllisiä eroja. Sen vuoksi musiikkia ohjaavan aikuisen kannattaa lähteä liikkeelle joustavalla asenteella, valmiina kokeiluihin ja luovaan soveltamiseen. Toimintavinkkejä löytyy suomenkielisen materiaalin lisäksi esimerkiksi musiikkiterapeutti Christine Bartonin (2006) artikkelista Bringing music to their bionic ears: nurturing music development in children with cochlear implants. Musiikki terapiassa Musiikkiterapia on hoito- ja kuntoutusmuoto, jossa musiikkia käytetään vuorovaikutuksen keskeisenä välineenä yksilöllisesti asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Terapeutilla tulee olla asianmukainen musiikkiterapeutin koulutus (ks. esim. Kelan vaikeavammaisten avokuntoutuksen standardi tai Musiikkiterapeutit työskentelevät hyvin monenlaisten kohderyhmien ja kaiken ikäisten ihmisten kanssa, keskosvauvoista vanhuksiin. Terapiassa käytetään erilaisia laulamiseen, soittamiseen, musiikin tuottamiseen (säveltämiseen ja sanoittamiseen) sekä musiikin kuunteluun perustuvia menetelmiä. Musiikkiin voidaan yhdistää myös esimerkiksi liikkumista, piirtämistä, leikkiä ja/tai keskustelua. Terapeutti valitsee käyttämänsä menetelmät asiakkaan tarpeiden mukaan. Osa musiikkiterapeuteista on hankkinut lisäkoulutusta jonkin erityismenetelmän käyttämiseen tai perehtynyt muita enemmän johonkin tiettyyn kohderyhmään. Musiikkiterapiaan ohjataan ja siihen hakeutuu varsin monenlaisia asiakkaita - musiikkiin liittyviä taitoja tai taipumuksia ei edellytetä. Väitöskirjassani (Saukko, 2008) tutkin lasten musiikkiterapiaa ja sen tavoitteita kuntoutuksen kontekstissa. Siinä kiteytin lasten musiikkiterapiakuntoutuksen tarkoituksen siten, että tavoitteena on tukea lapsen valmiuksia ja mahdollisuuksia vuorovaikutukseen. Vuorovaikutus ymmärrettiin tässä yhteydessä laaja-alaisena yläkäsitteenä. Musiikkiterapian todettiin tukevan muiden kuntoutusmuotojen tavoin lapsen toimintakykyä, osallistumista, arjen sujumista sekä lapsen ja perheen hyvinvointia. Tutkimuksessa mukana olleiden, hyvin erilaisten lasten yksilölliset tavoitteet voitiin jakaa yhteensä kahteentoista tavoitealueeseen. Näistä tavoitealueista muodostui toistensa varaan rakentuva ja toisiaan tukeva kokonaisuus, jonka kuvaamiseen syntyi oheinen talokuvio.

7 Lapsen musiikkiterapian tavoitealueet. Teoksessa Saukko, Päivi (2008). Musiikkiterapian tavoitteet lapsen kuntoutusprosessissa. Jyväskylä Studies in Humanities 112, s. 96. LAPSEN JA PERHEEN HYVINVOINTI ARJEN SUJUMINEN SUORIUTUMINEN SELVIYTYMINEN OSALLISTUMINEN MINÄKUVA IDENTITEETTI TAITOJEN HARJOITTELU TUNTEIDEN SÄÄTELY JA KÄSITTELY LEIKKI ILMAISU- MAHDOLLI- SUUKSIEN LÖYTÄMINEN VASTAVUOROINEN TOIMINTA KUUNTELE- MINEN TOIMINTAKOKONAISUUKSIEN HALLINTA RYTMITTÄ- MINEN JA SÄÄTELY TOIMINTA- MAHDOLLI- SUUKSIEN LÖYTÄMINEN HALLINNAN JA PYSTY- VYYDEN TUNNE TÄSSÄ JA NYT KOHTAAMINEN Väitöskirja on luettavissa myös elektronisena julkaisuna Jyväskylän yliopiston kirjaston sivuilla, ja siitä löytyvät tavoitealueiden tarkat kuvaukset sekä muut tutkimustulokset. Tutkimuksessa havaittiin, että lasten musiikkiterapiaprosesseissa asetetut tavoitteet liittyivät harvoin vain yhteen tavoitealueeseen. Usein lapsen kehitystä haluttiin jo lähtökohtaisesti tukea usealla osa-alueella samanaikaisesti. Lisäksi oli tarpeen lähes aina lähteä aluksi liikkeelle vuorovaikutuksen perustasta, talokuvion pohjakerroksista. Valmiuksien kasvaessa myös tavoitetasoa voitiin nostaa. Talokuviossa kehityksen tukipylväinä kuvatut tavoitealueet eli tunteiden säätely sekä hallinnan ja pystyvyyden tunne olivat jollain tavalla mukana kaikkien näiden lasten musiikkiterapiaprosesseissa. Merkittävä havainto oli, että vuorovaikutusvalmiuksiin liittyvien tavoitteiden saavuttamisen lisäksi musiikki itsessään siirtyi musiikkiterapiaa saaneiden lasten arkeen. Lapset käyttivät oma-aloitteisesti musiikkia mielialansa säätelyyn ja tunteiden ilmaisuun. Siitä tuli yhteenkuuluvuutta lisäävä yhteinen tekeminen perheenjäsenten tai ikätovereiden kanssa, elämänsisältöä antava vapaaajanviettomuoto tai iloa tuottava harrastus. Musiikkiterapiasta on nykyisin saatavilla jo paljon tutkimustietoa. Tutkimusresursseja suunnataan nykyisin yhä enemmän vaikuttavuustutkimukseen sekä kansainvälisiin yhteishankkeisiin. Suomessa

8 on julkaistu toistakymmentä alan väitöskirjaa sekä tehty muutamia kansainvälistäkin kiinnostusta herättäneitä innovaatioita. Musiikkiterapeuttien kehittämiä ovat kuvionuotit (Kaarlo Uusitalo ja Markku Kaikkonen), joiden avulla kuka tahansa voi oppia soittamaan, sekä tarinasäveltäminen (Hanna Hakomäki), jota voi käyttää niin terapiassa kuin monissa muissakin yhteyksissä. Musiikkiterapeuttien asiantuntemusta hyödynnetään paljon myös erityismusiikkikasvatuksessa sekä projekteissa, joissa musiikkia halutaan viedä laitoksiin tai lisätään ylipäätään musiikin käyttöä ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä myös ennaltaehkäisevässä mielessä. Kuulovammaisten lasten parissa työskennelleiden musiikkiterapeuttien kokemuksia on koottu kirjaksi (Salmon, 2008). Tanskalainen musiikkiterapeutti Claus Bang esittelee elämäntyötään myös nettisivullaan. Englantilainen Christine Rocca työskentelee Mary Hare -koulussa ja sen yhteydessä olevassa Nordoff Robbins -musiikkiterapiayksikössä. Roccalta on hiljattain ilmestynyt SI-lapsia ja musiikkia monipuolisesti käsittelevä artikkeli Seminars in Hearing -julkaisussa. Dikla Kerem on tehnyt pienten SI-lasten musiikkiterapiasta väitöstutkimuksen Aalborgin yliopistoon vuonna 2009, ja siitä löytyy viitteitä myös aikaisempiin tutkimuksiin. Musiikin hyödyntäminen terapiassa ei toki rajoitu pelkästään musiikkiterapeuttien työhön. Monet kuntoutuksen ammattilaiset käyttävät musiikkia apuna pyrkiessään omalle työlleen asetettuihin tavoitteisiin. Moniammatillisessa yhteistyössä ja kahden eri terapeutin yhdessä toteuttamissa yksilö- tai ryhmäterapioissa yhdistetty ammatillinen erityisosaaminen tuottaa kuntoutujalle parhaan mahdollisen hyödyn. KIRJALLISUUTTA Gfeller, K., Driscoll, V., Kenworthy, M., & Van Voorst, T. (2011). Music therapy for preschool cochlear implant recipients. Music Therapy Perspectives, 29, Salmon, S. (toim.) (2008). Hearing - feeling - playing: Music and movement with hard-of-hearing and deaf children. Wiesbaden: Reichert Verlag.

9 Salo, S., & Tuomi, K. (2008). Hoivaa ja leiki. Helsinki: Psykologien Kustannus. Saukko, P. (2008). Musiikkiterapian tavoitteet lapsen kuntoutusprosessissa. Väitöskirja. Jyväskylä Studies in Humanities, 112. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Saatavilla osoitteessa: Torppa, R., & Huotilainen, M. (2010). Musiikin merkitys kuulovikaisen lapsen kuntoutuksessa. Puhe ja kieli, 30(3),