YDINJATTEIDEN SIJOITUS LOUHITTAVIIN KALLIOTILOIFIIN

Transkriptio

1

2 Heikki Niini ja Martti Salmi: YDINJATTEIDEN SIJOITUS LOUHITTAVIIN KALLIOTILOIFIIN Sisalt8 S ivu English abstract: The disposal of nuclear wastes into mined repositories Johdanto Ydinjatteiden laatu ja maara Kaytetty polttoaine Jalleenkasittelyjate Laitosjate Puretut reaktorit Uraanimalmijatteet Geologiset ratkaisumallit Peruskallioon louhittavien ydinjatetilojen periaate Geologiset tekijat Yhteenveto Viitteet... English abstract: THE DISPOSAL OF NUCLEAR WASTES INTO MINED REPOSITORIES The management of radioactive wastes is everywhere under strict regulations and close control. For example, highlevel wastes must be completely isolated from biosphere. That is why nuclear wastes have not caused any essential environmental hazards, excluding the plant sites. The problem is how to maintain the situation also in the future with increasing waste volumes. This is, however, facilitated by the fact that radioactivity diminishes by itself at a certain constant velocity depending on nuclides. The four Finnish plant units, located in Loviisa and Olkiluoto, produce during the time they are in operation (about 30 years) altogether little over 2000 t of high-level spent fuel and about m3 of lower-level waste, i.e. reactor waste. Thus, the mere volume of storage facilities will

3 constitute no problem in the final disposal of nuclear wastes. If the spent fuel cannot be shipped abroad, it has to be subjected to an interim storage of 30 to 40 years during which time its radioactivity and heat generation will essentially decline. Subsequently it will be emplaced encapsuled into 0,5-1 km deep mined cavities that are closed with some filling material. The less-active reactor waste will be deposited after storage of shorter duration into mined cavities less than 100 m in depth. In Finland (where there are neither thick sediment layers, salt domes, deserts, continental 9laciers nor oceanic deeps) only plutonic massifs and gneiss-migmatite formations have been considered potential hosts for the disposal of nuclear wastes. After hundreds of years of storage the waste can escape the containers or capsules and get into contact with its geologic environment. Therefore, in the planning of final disposal with regard to site selection in particular the significance of geologic conditions and phenomena should be fully identified. It is essential to study the move- ment of groundwater - and the nuclides that may escape into the groundwater - in the rock as well as all factors affecting this movement like (1) circumstances (e.9. topography, rock types, brokenness, fracture minerals), (2) natural phenomena (e.g. erosion, weathering, seismic and volcanic phenomena, sea level fluctuations, land uplift, glaciation, meteorites) and (3)future human activities (e.g. groundwater utilization and ore mining).

4 Viime vuoden alkuun mennessa maailmassa oli yli 200 ydinvoimalaa kaynnissa yli 20 maassa ja niiden yhteisteho ylittaa MW. Vaikka ydinvoimalaitokset eivat olekaan aiheuttaneet samantapaisia laaja-alaisia ymparistohaittoja kuin esim. fossiilisten polttoaineiden kaytt6 ja monien teollisuusalojen tuotannollinen toiminta, on viime aikoina kuitenkin useissa maissa suurta huomiota herattanyt ydinvoimalaitosten kaytossa aina syntyvien radioaktiivisten jatteiden loppusijoitusongelma. Jatteet kootaan voimalaitosten yhteydessa oleviin valiaikaisvarastoihin, joista ne aikanaan on siirrettava lopullisiin sijoituspaikkoihin. Jatteiden loppusijoitusta varten on tehty viime vuosina paljon tutkimus- ja suunnittelutyota, ja useita ilmeisesti teknisesti toteutuskelpoisia ratkaisuja on esitetty. Korkeaaktiivisen jatteen loppusijoituksesta ei kuitenkaan viela ole olemassa pitkaaikaisia kaytannon kokemuksia. Ilmeisesti juuri siksi julkisuudessa jateongelma usein esitetaan ratkaisemattomana tai toistaiseksi ratkaisemattomana, ja paljolti sen perusteella ovat laajat piirit vaatimassa kokonaan luopumista ydinenergian kaytosta. Radioaktiivisen sateilyn fysikaalisen luonteen ja vaarallisten biologisten vaikutusten takia on selvaa, etta ydinjatteiden kasvava maara ja niiden kasittely aiheuttavat erilaisia riskeja kuin muut energiantuotantomuodot ja vaativat erittain suurta huomiota. Ongelmaa voidaan pitaa kansainvalisena kolmestakin syysta: 1. Ymparistokysymykset ovat kansainvalisia: kansallistenkin ratkaisujen pitaisi olla yleismaailmallisesti hyvaksyttyja, silla mahdolliset teknologiset virheratkaisut ja niista johtuvat saastumiskatastrofit eivat valttamatta rajoitu yksittaisiin maihin. 2. Kaikilla alueilla ja kaikilla mailla ei ole samanlaisia luonnonedellytyksia ydinjatteiden lopulliseen sijoittamiseen: huonot edellytykset omaavan maan on toki voitava hoitaa jateongelmansa yhdessa parempiosaisten kanssa. 3. Jalleenka-

5 sittelylaitokset ovat suuria yksikoita, joihin pienilla mailla ei ole taloudellisia resursseja. Seuraavassa kasitellaan ongelmaa kolmelta kannalta, ensinnakin syntyvien jatteiden laatua ja maaraa, toiseksi niiden lopullisen sijoituksen ratkaisumalleja ja kolmanneksi nimenomaan Suomen oloihin soveltuvaan kalliotilaratkaisuun vaikuttavia geologisia tekijoita. 2. Ydinjatteiden laatu ja maara Suomen neljan ydinvoimalaitosyksikon yhteenlaskettu teho tulee lahivuosina olemaan yli 2000 MW. Laitokset tuottavat erilaisia radioaktiivisia jatteita, joiden lopullinen sijoitus eli pysyva eristys biosfaarista riippuu jatteiden laadusta ja maarasta. Koska sateily johtuu kullekin radionuklidille ominaisella vakionopeudella tapahtuvasta atomiydinten hajoamisesta, ei mitaan radioaktiivisia jatteita voida kemiallisesti havittaa. Radioaktiiviset jatteet voidaan olomuotonsa mukaan jakaa kaasumaisiin, nestemaisiin ja jahmeihin eli kiinteihin seka radioaktiivisuutensa mukaan alhais-, keski- ja korkea-aktii- visiin jatteisiin. Ymparistoongelman kannalta merkittavim- pia ovat ydinaseiden tuotannosta ja ydinrajaytyksista ai- heutuneet radioaktiiviset jatteet, joista kuitenkin on saa- tavissa tietoa vain hyvin rajoitetusti. Ydinenergian raaka- aineen eli uraanin louhinnassa ja rikastuksessa seka ydin- polttoaineen valmistuksessa syntyvat jatteet ovat radioak- tiivisuudeltaan alhaisia ja sisaltavat luonnonvaraisia ra- dionuklideja. Suomessa ongelmana ovat vain ydinreaktorien kaytossa ja kaytetyn polttoaineen jalleenkasittelyssa synty- vat jatteet, jotka sisaltavat luonnolle vieraita sateilymyr- kyllisia radionuklideja. Tallaisista keinotekoisista radio- nuklideista pitkaikaisimpien aktiivisuuden aleneminen elol- lisen luonnon kannalta vaarattomalle tasolle kestaa jopa kymmenia tuhansia vuosia (kuva 1).

6 Kuva 1. Kuva esittaa kaytetyssa polttoaineessa olevien radioaktiivisten aineiden vaarallisuutta verrattuna polttoaineen tekemiseen kaytetyssa uraanimalmimaarassa olevien radioaktiivisten aineiden vaarallisuuteen (ATS 1979). Muutamassa kymmenessa tuhannessa vuodessa radioaktiivisuus laskee alle malmin luonnollisen radioaktiivisuuden. Fig. 1. Relative toxicity of radionuclides in spent fuel plotted against time and compared with the toxicity of uranium ore equivalent to 1 t of fuel (ATS 1979).

7 Tarkeimrnat ydinjateryhmat ovat seuraavat 5: 1. kaytetty polttoaine, 2. kaytetysta polttoaineesta saatavia arvoaineita erotet- taessa jaava ns. jalleenkasittelyjate, 3. muu voimalaitoksen kaytossa syntyva jate eli ns. laitos- jate, 4. kaytosta poistetut ydinreaktorit, 5. uraanimalmin louhinta- ja rikastusjate. 2.1 Kaytetty polttoaine Kaytetyn polttoaineen vaarallisuus johtuu ennen kaikkea uraanin U-235 halkeamisessa eli fissiossa syntyneista radioaktiivista fissiotuotteista. Ne ovat lahinna alkuaineiden jarjestelman keskiosan nuklideja atomipainoltaan siina 80:sta 150:een seka myos tritiumia. Fissiotuotteet pysyvat itse polttoainesauvoissa, vain murto-osan niista - alle 0,l % - paastessa karkaanaan reaktorin jaahdytysveteen. Kun fissiossa vapautuneet neutronit aktivoivat alkuaineita, syntyy aktivoitumistuotteita. Itse polttoainesauvoissa syntyy talloin transuraaneja, uraania raskaampia erittain sateilymyrkyllisia alkuaineita: neptunium-, plutonium-, amerikium- seka curiumisotooppeja. Polttoainesauvojen ulkopuolella reaktorin rakenteissa syntyy myos aktivoitumistuotteita: erityisesti koboltin, mangaanin, kromin, raudan ja sinkin radioaktiivisia isotooppeja. Kaikkein sateilymyrkyllisimmat alkuaineet, transuraanit, jaavat kaytettyyn polttoaineeseen, jossa niita on n. 0,75 painoprosenttia. Fissiotuotteita on vajaat 3 % ja loppu n. 96 % uraania. Loviisan kaksi ydinvoimalaitosyksikkoa (2 x 440 MWe) tulevat tuottamaan kaytettya polttoainetta vuosittain yhteensa va- jaat 30 t ja Olkiluodon kaksi laitosyksikkoa (2 x 660 MWe)

8 n. 40 t. Kaytetty polttoaine on aktiivisuudeltaan lahes miljoonakertaista voimalaitoksella syntyvaan muuhun radio- aktiiviseen jatteeseen verrattuna. Loviisan kaytetty polt- toaine palautetaan tehdyn sopimuksen perusteella maaraajoin 3-5 vuoden vuoden sailytyksen jalkeen Neuvostoliittoon, mutta Olkiluodon osalta on varauduttava sijoittamaan se Suomeen. 2.2 Jalleenkasittelyjate Kaytetysta polttoaineesta voidaan edelleen kasittelemalla erottaa halkeamatta jaanyt, viela kayttokelpoinen uraani ja muodostunut hyotoreaktorin polttoaineeksi kaytt6kelpoi- nen plutonium muista aineosista. Nonivaiheisesta kasittely- prosessista jatteeksi jaa talloin aktiivisuudeltaan erita- soisia aineita, joista ongelmallisinta on korkea-aktiivinen, fissiotuotteita ja transuraaneja sisaltava nestemainen jate, joka on huoltovaatimuksiltaan lahinna rinnastettava kay- tettyyn polttoaineeseen. Olkiluodon kaytetyn polttoaineen mahdollisesta jalleenka- sittelysta ei ole viela tehty sopimuksia. 2.3 Laitos jate Ns. alhaisaktiivinen laitosjate koostuu lahinna jaahdytysveden kierratys- ja puhdistusprosesseissa tarvituista ioninvaihtohartseista, kasittelyprosesseissa syntyneista suodatus- ja haihdutusjatteista, kaytetyista ilmansuodattimista seka saastuneista huolto- ja korjaustoissa tarvituista suojapuvuista, vaatteista, tyskaluista ja -tarvikkeista tms., eli ns. roinasta. Laitosjatteet tulevat yleensa vaarattomiksi viimeistaan joi- denkin satojen vuosien sailytyksen jalkeen. Laitosjatetta syntynee Suomen ydinvoimalaitoksista karkeasti arvioituna

9 3 yhteensa n. 500 m vuosittain. 2.4 Puretut reaktorit Kaytetyn ydinpolttoaineen, sen jalleenkasittelyjatteen seka voimalaitosjatteen lisaksi kunkin ydinvoimalaitoksen reaktorirakennuksen keskeiset osat muodostuvat lopulta radioaktiiviseksi jatteeksi. Ydinvoimalaitoksen taloudellinen kayttoika lienee yleensa korkeintaan 40 vuotta, jonka jalkeen kukin laitos on joko eristettava taysin ymparistostaan tai huolellisesti purettava. Purkamisessa laitoksen osat erotellaan lahinna aktiivisuuden mukaisiin ryhmiin, jotka kasitellaan ja sijoitetaan kuten aktiivisuudeltaan vastaavat muut ydinjateryhmat. 2.5 Uraanimalmijatteet Uraanimalmista syntyy sen louhinnassa, rikastuksessa ja ydinpolttoaineen valmistuksessa lievasti radioaktiivista, luonnonvaraisia radionuklideja sisaltavaa jatetta, minka vuoksi uraanimalmijatteet vaativat erikoista, valvotumpaa kasittelya kuin tavanomaiset malmijatteet. Uraanimalmijatteiden kasittelysta on ulkomailla jo ehditty saada parinkymrnenen vuoden kokemuksia, jotka ovatsuhteellisen helposti sovellettavissa Suomeenkin siina tapauksessa, etta meilla alettaisiin louhia uraania. Naiden jatteiden alhaisen sateilytason vuoksi ongelmaa ei voitane pitaa vaikeana. Ratkaisuna on ajateltavissa jatteen sijoittamista osaksi itse uraanikaivoksen louhostiloihin ja osaksi pinnallisiin erityisrakenteisiin ja huolellisesti valvottaviin kaatopaikkoihin. 3. Geologiset ratkaisumallit Ydinjateongelman perusratkaisuja on kaksi: joko lahettaa kaikki jatteet ikuisiksi ajoiksi avaruuteen taikka eristaa

10 ne naapallolla riittavan turvallisesti kunnes aktiivisuus on laskenut luonnollisen taustasateilyn tasolle. Avaruuteen ampumista pidetaan nykyisen kansainvalisesti aivan liian riskialttiina ja kalliina. Itse maapallolla taas pidetaan pinnalle rakennettavia loppusijoitustiloja samoin liian epavarmoina, joten ainoaksi reaaliseksi vaihtoehdoksi jaa ns. geologinen sijoitus. Ydinjatteiden geologisen sijoituksen ratkaisumalli riippuu luonnollisesti jatetyypista, ennen kaikkea jatteen aktiivisuudesta. Maissa, joissa jatetta syntyy paljon, kaavaillaan eri varastoja tai sijoituspaikkoja erilaisille tai eri alueiden jatteille. - Yleensa alhaisaktiivisille jatteille tulee kysymykseen pinnallisempi sijoitus kuin korkea-aktiivisille. Pienissa maissa saattaa olla taloudellisempaa, etta yksi sijoituspaikka nielisi kaikki ydinjatteet. Talloin siina olisi eri vaatimukset tayttavia tiloja eri tasoilla. Maailmanlaajuisesti ottaen ydinjatteiden loppusijoituksen tarkeimmat geologiset ratkaisumallit ovat seuraavat: (1) Suolamuodostumat (2) Stabiilit peruskalliomuodostumat (3) Merten pohjasedimentit (4) Kuivat autiomaat (5) Mannerjaatikot (6) Paksut mantereiset sedimenttimuodostumat (1) Suolamuodostumien etuna on niiden vallitseva kuivuus ja tektoninen mobiilisuus, jonka uskotaan sulkevan tayton yhteydessa mahdollisesti syntyvat raot ja onkalot. Mobiilisuus, jota ei voida pitkalla tahtayksella vakuuttavasti kontrolloida, on toisaalta tietenkin my6s vakava haitta, erityisesti yhdessa suolan hyvan veteen liukenevuuden kanssa. (2) Stabiilit peruskalliomuodostumat muodostavat ainoan Suo- messa kyseeseen tulevan ratkaisun, josta siksi seuraa- vassa luvussa hieman tarkemmin. Ydinjatteiden peruskal-

11 liosijoitusta on tutkittu intensiivisesti mm. Ruotsissa, Ranskassa, Englannissa, Kanadassa, Yhdysvalloissa, Itavallassa ja Sveitsissa. (3) Merten pohjasedimenttien etuna on se, etta jatteet saadaan helposti kauas inhimillisen toiminnan alueilta. Haittana on toteutuksen kontrollointi, silla kuljetusja upotus-(poraus-itoimenpiteet sisaltavat runsaasti vaarallisia riskivaiheita. Myos kansainvalisen hyvaksynnan saaminen voi olla vaikeata. (4) Kuivien autiomaiden olosuhteiden riittavan pitkasta stabiilisuudesta ei ole takeita korkea-aktiivisia jatteita ajatellen. Alhaisaktiiville on loydettavissa hyviakin paikkoja. Globaalisena ongelmana on, etta autiomaat ovat kansallisia eivatka kansainvalisia alueita. (5) Xannerjaatikot ovat kansainvalis-poliittisista syista tata nykya poissa kuvasta, vaikka teknisesti voisivat tulla ksymykseen alhaisaktiivisen jatteen sijoituksessa. Jaatikon geologisten ilmioiden aikataulussa verrattain nopea liike estaa mahdollisuuden ajatella korkea-aktiivisen jatteen sijoitusta jaahan, sen sijaan jaatikon alla olevat muut geologiset muodostumat voisivat periaatteessa tulla kysymykseen, jos niista tiedettaisiin tarpeeksi eika niihin paasy olisi liian kallista. (6) Paksujen mantereisten sedimenttimuodostumien etuna on se, etta kiven huokostilaa voidaan kayttaa yksinkertaisesti injektoimalla jate niihin nestemaisena. Haittana on epavarmuus jatteiden leviamisesta, siksi tama ratkaisu tulee kysymykseen laajassa mitassa vain alhaisaktiivisille jatteille. Jo taysin kovettuneeseen homogeeniseen, riittavan lujaan sedimenttimuodostumaan voidaan tietenkin rakentaa "normaali" jatteidensijoitustila, jolloin esim. savikivi tarjonnee hyvien pidatysominaisuuksiensa takia lisaedun, jolloin tallainen muodostuma saattaisi olla hyvakin sijoituspaikka korkea-aktiivisille jatteille.

12 4. Peruskallioon louhittavien ydinjatetilojen periaate Kuten edella todettiin, ovat vuotuiset jatemaarat varsin pienia. Ydinvoimalaitosten toiminta-aikana - siis alle 40 vuodessa - kertyvat jatemaarat ovat kaikkiaankin niin pienia, etta ydinjatteiden sijoitusta geologisiin muodostumiin tuskin voidaan pitaa senlaatuisena tilaongelmana, jollaiseksi eraat muut teollisuusjatteet ja esim. yhdyskuntajatteet jo paljolti ovat muodostuneet. Suomessa ydinvoimalaitoksille rakennetut valiaikaiset, maanpinnalla olevat jatevarastotilat riittavat useiksi vuosiksi; niita voidaan tarpeen mukaan rakentaa lisaa. Loppusijoituskaytanto ei tietenkaan ole viela vakiintunut minkaan jatteen osalta. Tarkeimman mahdollisuuden laitosjatteiden loppusijoitukseen tarjonnevat muutamien kymmenien metrien syvyyteen kallioperaan louhittavat tilat. Naihin jate sijoitettaneen suljettuna erilaisiin sailioihin (tynnyreita, betoniastioita tms.), jotka estavat tietyn ajan jatteen paasyn kosketuksiin pohjaveden kanssa. Hyvin alhaisaktiivisia jatteita voidaan kenties peitettyina sijoittaa myss irtomaakerroksiin. Kaytetty polttoaine ja sen jalleenkasittelysta saatava jate vaativat tuhansien vuosien eristamisen elollisesta ymparistosta. Tama toteutettaneen samoin kahdessa vaiheessa. Sateilyvaaran ja aluksi huomattavan lammonkehityksen vahentamiseksi naita korkea-aktiivisia jatteita on edullista sailyttaa useita vuosikymrnenia valvotuissa oloissa laitosten yhteydessa ylensa betonilla vahvistetuissa jaghdytysvesialtaissa. Lopullinen, huolloton sijoitus on suunniteltu toteutettavaksi louhimalla kallioperaan useita satoja metreja syvalle erityisrakenteisia varastotiloja (kuva 2). Jatteet sijoitetaan kalliotilojen kaytavien pohjaan porattaviin reikiin kiinteytettyina lasi- tms. massaan. Tiiviit metalliset jate-

13 Kuva 2. Periaatepiirros ydinjatteiden sijoitustiloista (KBS 1977). 1. Vastaanotto- ja kapselointiasema 2. Valivarasto 3. Keskuskuilu (n. 500 m syva) 4. Jatekapselien kuljetuskuilu 5. Loppusijoitustila Fig. 2. Perspective drawing of final repository with plan for intermediate storage and encapsulation. The final repository consists of a system of parallel storage tunnels situated 500 m below the surface (KBS 1977). 1. Receiving and encapsulation station 2. Intermediate storage facility 3. Main shaft 4. Hoist shaft for waste canisters 5. Final repository

14 kapselit eristetaan lisaksi kalliosta radionuklideja pidattavalla ja mekaanisia iskuja vaimentavalla massalla kuten esinerkiksi bentoniittisavella. Kapselien paikalleen asettamisen jalkeen kaytavat taytetaan umpeen tiiviilla tayteaineella ja tukitaan paistaan betonilla (kuva 3). *J maanpinta A.Ls.. I 1 peruskallio r""ll m peruskallio Kuva 3. Ehdotettu korkea-aktiivisen ydinjatteen hautaaminen peruskallioon. Kaytetyt polttoaine-elementit, joista plutoniumia ei eroteta, voidaan periaatteessa haudata samalla tavalla (ATS 1979). Fig. 3. Proposed final disposal of high-level reprocessing waste in bedrock. Spent fuel elements from which plutonium is not separated may be principally disposed of in the same way (ATS 1979).

15 Ennen kuin jatteet voivat passta leviamaan ymparistoon geologisten muodostumien, rakenteiden tai ilmioiden valityksella, on niiden paastava irti siita massasta, johon ne on kiinteytetty, lapaistava jatekapselien kuoret ja vaellettava kapselien ymparilla olevien keinotekoisten valiaineiden lapi. Kaikki nama esteet pyritaan teknisesti tekemaan niin varmoiksi, etta geologisten tekijoiden suoranainen vaikutus joutuisi koetukselle vasta aikaisintaan useiden satojen vuosien kuluttua. 5. Geologiset tekijat Ydinjatteiden sijoituksen saaminen geologisten seikkojen puolesta turvalliseksi edellyttaa kallioperalta ennen kaikkea, etta se ei ole seismisesti aktiivista. Lisaksi kallion on oltava rakenteeltaan riittavan tiivista ja pohjaveden liikkeen on siina oltava riittavan hidasta estamaan lopulta irti paasevia radionuklideja kulkeutumasta biosfaariin pohjaveden valityksella. Kiteiseen kallioperaan sijoitettaessa on oleellista selvittaa pohjaveden ja siihen paasevien radionuklidien liikkuminen kalliossa seka ttihan vaikuttavat olosuhteet kuten topografia, kivilajit, rikkonaisuus, rakomineraalit. Taman lisaksi muodostuvat merkittaviksi tutkimuskohteiksi luonnonilmiot kuten eroosio, rapautuninen, seismiset ja vulkaaniset ilmiot, merenpinnanvaihtelut, maankohoaminen, jaatikoityminen, meteoriittien putoaminen seka tulevaisuuden ihmistoiminnot kuten pohjavedenotto ja malminlouhinta. Julkisuudessa on esitetty epailyja, etta mahdollinen uusi jaakausi vaikuttaisi haitallisesti kallion pysyvyyteen Suomessa. Epailyt ovat mielestme turhia: satoihin miljooniin vuosiin eivat useatkam jaakaudet ole oleellisesti hairinneet kallioperamme rauhallisuutta. Jaatikon kulutuksen pitaisi yhtakkia nousta ainakin kymmentuhatkertaiseksi aikaisempaan

16 kulutukseen verrattuna, ennen kuin silla alkaisi olla kay- tannollista merkitysta ydinjatevarastoinnin turvallisuuden kannalta! Muutenkin tuleva jaakausi olisi itse ydinjatevarastoinnin kannalta vain eduksi, silla palcsu jaalaatta ajaisi ihmiset ja muun elollisen luonnon melko taydellisesti pois "kriittiselta" alueelta. Jaalaatta olisi lisaksi itsekin lisaeste mahdollisesti irti paasevien radioaktiivisten alkuaineiden tiella. Sellaiset!callion jannitystilan ja pohjavesiolosuhteiden paikoittaiset huomattavatkin muutokset, jotlca johtuisivat paluusta "normaaliin" olotilaan jaakauden aikanaan taas paattyessa, olisivat aikaisempien jaakausien jaljista tehtyjen tilastotarkastelujen perusteella erittain epatodennakoisia oikein valitulla sijoituspaikalla. Vaikka qeoloqisten tutkimusten perusteella voidaan valttaa runsasrakoiset kohdat varastoipaikan valinnassa, niin kalliossa kaikkialla olevia rakoja pitkin pohjavesi voi joka tapauksessa aikaa myfiten liikkua. Tarkein liikkeellepaneva voima, painovoima, ei kuitenkaan saa vetta liikkeelle ilman pohjaveden pinnan korkeuseroja, jotka riippuvat etupaassa maaston pinnanmuodostuksesta. Tasaisilla alueilla j a merten pohjan alla liike on minimissaan. Suurpiirteisessa tarkastelussa suurin osa Suomea on tassa mielessa turvallisen laakeata. Pelkan varastotilan louhinnan osalta voidaan todeta, etta Suomen kovaan kallioperaan on aikojen kuluessa louhittu runssaasti erilaisia kalliotiloja kuten kaivoksia, rautatietunneleita, raakavesi- ja viernaritunneleita, vaestbnsuojia, hiekkasiiloja, 61jy- ym. varmuusvarastoja. Vaikka muita tavoitteita varten louhitut kalliotilat eivat sellaisinaan-ole sopivia ydinjatteiden sijoitustiloiksi (YSP 1978), on niista saatu paljon kokemuksia, jotka ovat soveltamiskelpoisia myos ydinjatteiden kalliovarastojen rakentamisessa.

17 6. Yhteenveto Kaytettavissa olevan tietamyksen pohjalta Suomen kalliopera yleisesti ottaen tarjoaa radioaktiivisten jatteiden maanalaiselle loppusijoitukselle suhteellisen hyvat geologiset edellytykset, joita voidaan edelleen parantaa kallion lujitus- ja tiivistystoimenpitein. Kaiken aikaa pyritaan myos kehittamaan loppusijoitukseen liittyvia teknisia menetelmia ja jatteen fysikaalis-kemiallista laatua seka jatekapselien ja sijoitustilan tayteaineiden ominaisuuksia. Lopulliset suunnitelmat edellyttavat kuitenkin viela runsaasti erityistutkimuksia sijoituspaikkojen pitkaaikaisen turvallisuuden ja teknisten toimenpiteiden taloudellisuuden optimoimiseksi. Valitonta teknillista tarvetta aloittaa itse loppusijoitustoimia heti voimalaitosten kaynnistamisen mybta ei ole. Kallioperzn geologisten edellytysten epatasaisen jakautumisen takia seka ongelman maailmanlaajuisten vaikutusten vuoksi kansainvaliset sopimukset ovat valttamattiimia parhaiden ratkaisujen 10ytZmiseksi. Entista enemman voimavaroja tulisikin sijoittaa juuri kansainvalisen yhteistyon tehostamiseen. 7. Viitteet ATS = Suomen Atomiteknillinen Seura: Energiahuolto ja ydinenergia (toim. Pertti Jotuni), Kouvola 1979 KBS = Karnbranslesakerhet. Karnbranslecykelns slutsteg. Forglasat avfall fr5n upparbetning I Allman del, Solna YSP = Ydinjatteiden sijoitustutkimusten projektiryhman tiedonanto n:o 4, H. Niini: Suomen kaivostilojen inventointi ydinjatteiden varastoinnin kannalta. Geologinen tutkimuslaitos, Espoo 1978.

18