BILAGA 5. Fågelkartering

Transkriptio

1 BILAGA 5 Fågelkartering

2 BILAGA 5. PUNKTTAXERING Sum of Parimaara Column Labels Punkt ID accgen alaarv anttri apuapu carery carspi colpal cornix corrax cuccan denmaj embcit Grand Total

3 erirub fichyp fricoe gargla hirrus loxia parate parcri parmaj phycol phylus prumod regreg saxrub

4 sylatr sylbor sylcur turdus turmer turphi Grand Total

5 Ü 9 ( 10 ( 4 ( 8 ( 11 ( 2 ( 5 ( 7 ( 12 ( 1 ( 3 ( 6 ( 23 ( 22 ( 18 ( 16 ( 21 ( 17 ( 13 ( 14 ( 15 ( Projektområde / Hankealue Punkttaxering / Pistelaskenta Linjetaxering / Linjalaskenta 0,4 0,8 1,2 ( Vindkraftverk / Tuulivoimalaitos 20 ( 19 ( 0 1,6 km

6 Päivämäärä TRIVENTUS WIND POWER AB NÄRPIÖN PIRTTIKYLÄN TUULIVOIMAPUISTON KEVÄTMUUTTOSELVITYS

7 Päivämäärä 13/09/2012 Laatija Sami Ylistö, Ville Yli-Teevahainen Tarkastaja Kuvaus Kannen kuva Timo Ojanperä Närpiön Pirttikylän tuulivoimapuiston kevätmuuttoselvitys Merihanhia lennossa Sidbäckin pelloilla Viite Ramboll Ruukintie SEINÄJOKI T F

8 SISÄLTÖ JOHDANTO 1 KERÄTTY AINEISTO JA LASKENTAMENETELMÄT 1 LINTUJEN KEVÄTMUUTTO PIRTTIKYLÄN ALUEELLA 3 HANKEALUEEN ETELÄPUOLISILLA PELLOILLA LEVÄHTÄVÄT MUUTTOLINNUT 8 JOHTOPÄÄTÖKSET 8

9 1 1. JOHDANTO Triventus Wind Power Ab on suunnittelemassa noin 13 turbiiniyksikön tuulivoimapuistoa Närpiön Pirttikylään, kylätaajaman itäpuolella sijaitsevalle metsäalueelle (kuva 1.). Tehdyn selvityksen tavoitteena oli ensisijaisesti arvioida Pirttikylän alueen kautta kulkevan lintumuuton voimakkuutta sekä alueen kautta runsaslukuisimmin muuttavia lajeja. Tämä selvitys on tehty Triventus Wind Power Ab:n toimeksiannosta. Maastotöistä ja raportin laatimisesta ovat vastanneet YTM Sami Ylistö ja ins. AMK, luontokartoittaja EAT Ville Yli- Teevahainen Ramboll Finland Oy:n Pohjanmaan yksiköstä. 2. KERÄTTY AINEISTO JA LASKENTAMENETELMÄT Pirttikylän selvitysalueen kautta muuttavaa linnustoa seurattiin kevätmuuttokauden 2012 aikana kaikkiaan 16 päivänä (havainnointiaika yhteensä 118 h) seurannan jakautuessa väliselle ajanjaksolle. Muutonseurantaa toteutettiin Pirttikylän selvitysalueella pääosin yhdeltä havaintopisteeltä, joka sijaitsi selvitysalueen eteläpuolella Sidbäckin pelloilla. Havaintopaikkana toimi Sidbäcksvägenin varressa ollut tien levike. Yhtenä päivänä (12.4.) käytössä oli havaintopaikka Rackarmossenin eteläpuolella. Havaintopaikkojen valintaan vaikutti alueen maasto-olosuhteet, koska itse hankealueelta ei löytynyt riittävän avointa paikkaa muutonseurantaa varten. Sidbäckin peltoaukealta on näkyväisyys hankealueelle pohjoisen suuntaan ja suhteellisen hyvä näkyvyys hankealueen itä- ja länsireunoille. Havaintopaikkana on kuitenkin tasainen peltoaukea, mikä rajoittaa näkyväisyyttä pitemmälle itä- ja länsisuuntiin. Kuva 1. Hankealue ja kevätmuutonseurannassa käytetyt havaintopaikat (punamustat pisteet) sekä havaintosektorijako.

10 2 Kuva 2. Maisemakuva Pirttikylän havaintopaikalta etelään Muutonseurantaa ei tässä yhteydessä suoritettu vakioidusti koko muuttokauden ajalle, vaan seuranta pyrittiin kohdentamaan erityisesti näkyvän lintumuuton kannalta voimakkaimmille muutto-päiville. Seurannan aloitusajankohta oli melko myöhäinen, mutta joutsenten, hanhien ja kurkien osalta muutonseurantaan osui kuitenkin hyviä muuttopäiviä. Tosin joutsenten ja hanhien osalta muutto oli alkanut jo varhain maaliskuun puolella, joten osa siitä jäi näkemättä suhteellisen myöhäisen aloitusajankohdan vuoksi. Muutonseurannan yhteydessä havaituista lajeista kirjattiin laji- ja yksilömäärien lisäksi ylös tiedot yksilöiden tai parvien muuttosuunnista, ohituspuolesta suhteessa suunniteltuun tuulivoimala-alueeseen sekä muuttokorkeudesta. Ohituspuolen määrittelemiseksi havainnointialue jaettiin kolmeen sektoriin (ks. kuva 1). Vastaavasti lintujen muuttokorkeus arvioitiin kolmiportaisella asteikolla seuraavasti: 1) 0 60 m (muuttokorkeus tuulivoimaloiden toiminta-korkeuden alapuolella), 2) m (nykyaikaisten tuulivoimaloiden toimintakorkeus), sekä 3) yli 180 m (muutto nykyaikaisten tuulivoimaloiden yläpuolella). Muutonseurantojen lisäksi havaintoja kirjattiin myös Sidbäckin pelloilla ruokailevista ja siellä levähtävistä lintulajeista muutonaikaisen levähdysalueen merkityksen arvioimiseksi. Tehdyn selvityksen tavoitteena oli ensisijaisesti arvioida Pirttikylän alueen kautta kulkevan lintumuuton voimakkuutta sekä alueen kautta runsaslukuisimmin muuttavia lajeja. Sääolosuhteet vaikuttavat yleensä voimakkaasti lintujen käyttämiin muuttoreitteihin ja niiden sijoittumiseen. Tästä syystä niissä voikin esiintyä huomattavaa paikallista ja alueellista vaihtelua vuosien tai jopa vuorokausien välillä. Tästä syystä yhden vuoden muutonseurannalla pystytään luomaan kuva lintumuuton sijoittumisesta alueelle kyseiselle vuodelle tyypillisissä sää-olosuhteissa.

11 3 Taulukko 1. Muutonseuranta-ajat Pirttikylän alueella keväällä 2012 Havainnointiaika Havainnoija Säätila 8.4. klo 07:00-12:00 Sami Ylistö Selkeä (pilv. 2/8), heikkoa etelätuulta, lämpötila C 9.4. klo 07:30-13:15 Sami Ylistö Puolipilvinen (pilv. 4/8), kohtalaista etelätuulta, lämpötila C klo Ville Yli-Teevahainen Puolipilvinen (5/8), heikko etelätuuli, lämpötila C klo 07:00-15:00 Sami Ylistö Puolipilvinen (pilv. 5/8), kohtalaista etelätuulta, lämpötila C klo 06:20-14:40 Sami Ylistö Selkeä (pilv. 1/8), heikkoa kaakkoistuulta - lounaasta, lämpötila C klo 08:45-15:10 Sami Ylistö Pilvistä (pilv. 8/8), kohtalaista kaakkoistuulta, hetken tihkusadetta puolen päivän aikaan, lämpötila C klo 07:00-13:15 Sami Ylistö Pilvistä (pilv. 8/8), kohtalaista etelätuulta, lämpötila C klo 06:30-13:45 Sami Ylistö Selkeää (pilv. 2/8), alussa tyyntä, jonka jälkeen kohtalaista luonteistuulta. Lämpötila astetta klo 07:00-12:30 Sami Ylistö Selkeää (pilv. 1/8), alussa tyyntä ja myöhemmin kohtalaista länsituulta, Lämpötila C 6.5. klo 06:00-14:15 Sami Ylistö Puolipilvistä (pilv. 4/8), kohtalaista etelätuulta, lämpötila C 8.5. klo 06:15-15:15 Sami Ylistö Selkeää (pilv. 1/8), heikkoa länsituulta, Lämpötila C 9.5. klo 08:00-11:40 Sami Ylistö Selkeää (pilv. 2/8), kohtalaista lounaistuulta, lämpötila +8 C klo 07:00-13:45 Sami Ylistö Selkeää (pilvisyys 1/8), alussa tyyntä, mutta myöhemmin kohtalaista luoteistuulta, lämpötila C klo 07:00-10:30 Sami Ylistö Pilvistä (pilv. 8/8), navakkaa etelätuulta, lämpötila +5 C klo 08:30-16:30 Sami Ylistö Selkeää (pilv. 0/8), kohtalaista etelätuulta, lämpötila C klo 07:00-11:00 Sami Ylistö Pilvistä (pilv. 8/8), kohtalaista etelätuulta, lämpötila C. klo 10:30 eteenpäin tihkusadetta. 3. LINTUJEN KEVÄTMUUTTO PIRTTIKYLÄN ALUEELLA Merenkurkun alueella Pohjanlahden rantaviiva muodostaa keskeisimmän lintujen muuttoa ohjaavan johtolinjan, jonka kautta muuttaa vuosittain satoja tuhansia lintuja sekä keväisin että syksyisin. Eri lajiryhmistä sorsalintujen sekä lokkien muutto painottuu Pohjanlahdella pääosin meren puolelle, kun taas mantereella niiden yksilömäärät ovat keväisin systemaattisesti pienempiä. Sen sijaan varpuslintujen, kurkien ja päiväpetolintujen muutto painottuu Pohjanmaalla mantereen puolelle, jossa niiden muutto keskittyy yleensä muuttoa ohjaavien johtolinjojen (mm. harjanteet, leveät joenuomat, laajat, alavat peltoalueet) läheisyyteen. Lintujen muuttoreittejä ei yleensä kuitenkaan ole mahdollista määritellä selkeinä linjoina, vaan ne jakautuvat usein leveiksi käytäviksi, joiden sisällä yksittäisten lintujen ja parvien muuttoreitit voivat vaihdella esim. lintulajin tai sääolosuhteiden mukaan. Yleisesti muuttajamäärät ovat

12 4 kuitenkin suurimpia muuttokäytävän ydinalueilla niiden vähentyessä lähestyttäessä muuttokäytävän reunoja. Pohjanlahden rannikolla lintumuuton on mantereen puolella havaittu yleisesti olevan voimakkainta rantaviivan ympäristössä ja vähenevän siitä vähitellen siirryttäessä kohti sisämaata (mm. Pöyhönen 1995, Tuohimaa 2009). Muuttoreitin leveys vaihtelee kuitenkin paljonkin aluekohtaisesti riippuen osaltaan mm. rantaviivan muodosta ja muuton suuntautumisesta. Pirttikylän selvitysalue sijoittuu pääosin metsävaltaiselle alueelle lähimmillään noin 30 km päähän Pohjanlahden rantaviivasta, minkä vuoksi erityisesti aivan Pohjanlahden rantaviiva seuraileva lintumuutto kulkee valtaosin melko etäältä selvitysalueen länsipuolelta. Kuitenkin erityisesti metsähanhen ja joutsenen muuttoreitit leviävät keväällä Pohjanmaan ja Merenkurkun alueella ilmeisesti melko leveälle sektorille myös sisämaan suuntaan, minkä vuoksi näiden lajiryhmien muutto voi olla Närpiön itäreunallakin keväisin melko voimakasta. Selvitysalue sijoittuu pääosin metsävaltaiselle alueelle, jota halkovat peltoaukeat. Itse selvitysalueella on pari pienehköä peltoa, mutta hankealueen eteläpuolella on Älgmossenin laajemmat peltoaukeat. Lisäksi Pirttikylän länsipuolella on valtatie 8:n varressa parikymmentä kilometriä pitkä peltojen ketju, joka ulottuu Närpiön keskustaan saakka. Tämä peltoalue saattaa ohjata muuttoa kohti sisämaata ja näin ollen myös selvitysalueelle. Lisäksi hankealueen pohjoispuolella on laaja Sanemossenin suoalue, joka on etenkin hanhien, kurkien ja joutsenten levähdysalueena tunnettu. Näin ollen Pirttikylän läheisyydessä on paljon muuttolinnuille sopivia kosteikkoja ja peltoaukeita levähdysalueiksi, mikä lisää lintujen liikehdintää alueella. Seuraavassa tarkastellaan laji- tai lajiryhmäkohtaisesti Pirttikylän selvitysalueen kautta kulkevaa muuttolinnustoa. Hanhet Kaikkiaan muutonseurannan yhteydessä havaittiin välisenä aikana 1264 muuttavaa hanhea, joista suurin parvi oli a44. Suurin osa lajilleen määritetyistä hanhista oli metsähanhia (Anser fabalis), mutta myös 137 muuttavaa merihanhea (A. anser) havaittiin seurannan aikana. Merihanhien muutto painottuu Pohjanlahden rannikolla yleensä metsähanhea selkeämmin rantaviivan tuntumaan, kun taas sisämaan puolella merihanhien määrät ovat yleensä pienempiä (mm. Tuohimaa 2009). Hanhien muuton voimakkuus jakautui melko tasaisesti seurannan ensimmäisille havaintopäiville, jolloin havaittiin noin 300 muuttavaa hanhea päivässä aina 19.4 saakka eteenpäin havainnot hanhista kuitenkin vähenivät ja pian loppuivat kokonaan. Täysin kattavaa kokonaiskuvaa hanhimuutosta ei seurannan perusteella saatu, koska seurannan aloitusajankohta oli suhteellisen myöhäinen kevään 2012 hanhimuuton alkuun verrattuna mikä oli hyvin varhainen tavanomaisiin keväisiin verrattuna. Seurannan perusteella voidaan kuitenkin todeta, että hanhimuutto leviää Suupohjan alueella melko leveälle sektorille ulottuen Pohjanlahden rantaviivasta myös Närpiön itäreunalle, jossa Pirttikylä sijaitsee. Kevään 2012 havaintoaineistossa kaikkiaan 50 % havaituista hanhiparvista arvioitiin muuttaneen varsinaisen selvitysalueen kautta. Lännestä ja idästä hankealueen ohitti suurin piirtein yhtä paljon hanhia. Muuttavista hanhista kaikkiaan noin 58 % arvioitiin muuttavan nykyaikaisten tuulivoimaloiden toimintakorkeuksilla. Ylittäessään Pirttikylästä hanhiparvien ei havaittu merkittävällä tavalla muuttavan muuttokorkeuttaan, vaan lensivät alueen yli yleensä melko matalalla, osa jopa melko lähellä puiden latvoja. sektori määrä % - osuus W % % E % korkeus määrä % - osuus % % yli % Kuva 3. Hanhimuuton jakautuminen Pirttikylän havainnointipaikalla 2012.

13 5 Joutsenet Kevään 2012 seurannan yhteydessä havaittiin Pirttikylän muutonseurannassa 257 muuttavaa joutsenta (suurin parvi a20) ja havainnot keskittyvät 8.4. (39 muuttavaa laulujoutsenta) ja 9.4. (99 muuttavaa laulujoutsenta) ja (59 muuttavaa laulujoutsenta). Laulujoutsenten suhteellisen pieneen määrään on syynä laulujoutsenten päämuuttoon nähden myöhäinen havainnoinnin aloitusajankohta. Laulujoutsenmuutto alkoi keväällä 2012 jo maaliskuun puolella ja näin ollen havaitut joutsenet olivat joutsenmuuton jälkijoukkoja. Huhtikuun 9. päivästä eteenpäin laulujoutsenia havaittiin vain muutamia päivässä. Kaikki lajilleen määritetyt joutsenet olivat kerätyssä seuranta-aineistossa laulujoutsenia (Cygnus cygnus). Laulujoutsenten päämuuttoreitti painottuu Merenkurkussa pääasiassa lähelle Pohjanlahden rantaviivaa, jossa esimerkiksi Söderfjärdenin ja Petolahden peltoalueet keräävät keväisin merkittäviä määriä lepäileviä joutsenia (mm. Vierimaa 2010). Petolahti on suhteellisen lähellä Pirttikylää, joten seurannan loppuajasta tehdyt hajahavainnot matkalennossa olevista joutsenista koskivat todennäköisesti alueelle kerääntyneitä pesimättömiä nuoria joutsenia. 51 % laulujoutsenista lensi tuulivoimaloiden toimintakorkeudella, mutta varsinkin peltoaukeiden kohdalla lentokorkeus oli usein puiden latvojen tasalla. Havainnointipisteestä havaituista laulujoutsenista kaikkiaan 60 % lensi hankealueen ylitse. Idästä hankealueen ohitti 35 % joutsenista. sektori määrä % - osuus W 12 5 % % E % korkeus määrä % - osuus % % yli % Kuva 4. Joutsenmuuton jakautuminen Pirttikylän havaintopaikalla keväällä Kurki Kevätmuutonseurannan yhteydessä Pirttikylän selvitysalueella havaittiin kaikkiaan 801 muuttavaa kurkea. Huippumuutto oli 19.4 jolloin alueen ohitti 351 kurkea. Muutontarkkailupäivät eivät kuitenkaan kata kaikkia kurjen päämuuttopäiviä alueella, minkä vuoksi havaittu yksilömäärä on tässä yhteydessä melko pieni lajin todelliseen muuttoon verrattuna. Kurkimuutto leviää Pohjanmaan alueella yleensä melko leveälle sektorille Pohjanlahden rantaviivan ja Söderfjärdenin peltoalueen toimiessa kuitenkin jonkinasteisina muuton keskittäjinä. Kurkimuutto kulkee yleensä pääsääntöisesti melko korkealla, minkä vuoksi tuuliolosuhteet ja vallitseva tuulensuunta vaikuttavat osaltaan kurkien muuttoreitin sijoittumiseen erityisesti sisämaan puolella. Havaituista kurjista kaikkiaan noin 31 % arvioitiin muuttavan suunnitellun tuulivoimapuistoalueen kautta muuton kulkiessa pääosin hankealueen länsipuolelta (48 % kurjista). Suurin osa kurjista muutti nykyaikaisten tuulivoimaloiden toimintakorkeudella, jossa havaittiin 57 % muuttaneista kurjista. 27 % kurjista sen sijaan lensi tuulivoimaloiden toimintakorkeuden yläpuolella. Lisäksi koko havaintojakson ajan havaittiin noin 20 kurkea päivässä aina 19.5 saakka. Tämä selittyy pääosin alueelle kerääntyvillä pesimättömillä nuorilla kurjilla (ns. luppokurjilla), jotka kulkevat edes takaisin alueen pelloilla ja soilla. Vain muutamien kilometrien päässä Pirttikylän selvitysalueen pohjoispuolella sijaitsee Sanemossen, joka kerää kurkia varsinkin muuttoaikaan. Pirttikylän ympäristössä on myös paljon peltoaukeita ja pienempiä suoalueita kurkien levähdys ja pesimäpaikoiksi. Kevätmuutonseurannan pohjalta voidaan siis arvioida, että ainakin huhti- ja toukokuussa Pirttikylän alueella on melko aktiivista kurkien liikehdintää.

14 6 sektori määrä % - osuus W % % E % korkeus määrä % - osuus % % yli % Kuva 5. Kurkimuuton jakautuminen Pirttikylän havaintopaikalla keväällä Päiväpetolinnut Pirttikylän alueella päiväpetolintumuutto oli kevään 2012 muutonseurannan aikana melko vähäistä ja päiväkohtaiset muuttosummat jäivät melko alhaisiksi. Suurin muuttosumma yhdeltä havaintopäivältä on 12.4., jolloin muutti 12 päiväpetolintua. Yhteensä muuttavia päiväpetolintuja havaittiin seurannan aikana 71 kappaletta. Suurin osa muuttavista linnuista oli hiirihaukkoja (Buteo buteo), joita muutti yhteensä 29 kappaletta (tässä lukemassa ovat mukanaan myös lajilleen määrittämättömät yksilöt). Lisäksi havaittiin 14 varpushaukkaa (Accipiter nisus), 12 piekanaa (Buteo lagopus), 6 merikotkaa (Haliaeetus albicilla), 4 mehiläishaukkaa (Pernis apivorus), 2 nuolihaukkaa (Falco subbuteo), 2 kalasääskeä (Pandion haliaetus), yksi ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) ja yksi muuttohaukka (Falco peregrinus). Merikotkien päämuuttoaika on maaliskuussa, mutta havaintopisteeltä havaitut merikotkat olivat selkeässä matkalennossa, joten niitä käsitellään muuttavien lintujen yhteydessä. Todellisuudessa suurin osa paikalla havaituista merikotkista on paikallisia lintuja, mutta merikotkien saalistuslennot voivat olla kymmenien kilometrien mittaisia. Lisäksi osa havaituista merikotkista oli nuoria pesimättömiä lintuja, joille on tyypillistä liikehtiä hyvin laajalla alueella. Sama koskee myös kalasääskiä, jotka voivat käydä kalastamassa kymmenien kilometrien päässä pesäpaikalta. Havaintopisteellä havaitut kalasääsket ovatkin todennäköisesti saalistelemassa olevia paikallisia lintuja. Hankealueen kohdalla ne kuitenkin olivat määrätietoisessa matkalennossa, minkä vuoksi myös niitä käsitellään muuttavien lintujen yhteydessä. Alueella havaittiin myös paljon paikallisia petolintuja, joista muuttavia lintuja oli ajoittain vaikeaa erottaa. Havainnointipisteeltä havaittiin ampuhaukka- (Falco columbarius) ja varpushaukkapari sekä useita tuulihaukkoja (Falco tinnunculus). Myös paikallinen kanahaukka (Accipiter gentilis) näyttäytyi kahtena päivänä. Näiden lajien pesäpaikat ovat peltoaukeiden läheisyydessä. Lisäksi paikalla havaittiin muutolta levähtäviä piekanoita yhteensä 4 kappaletta ja yksi sinisuohaukkakoiras. Paikallisia petolintuja havaittiin yhteensä 16 kappaletta. Etenkin tuulihaukat saalistelivat hyvin aktiivisesti lähellä hankealueen eteläreunaa Hömossenin ja Ormmossenin läheisyydessä. Petolintumuutto suuntautuu Pirttikylässä pääsääntöisesti suoraan pohjoiseen havaintojen keskittyessä hankealueen yli kulkevalle sektorille sillä 52 % petolinnuista havaittiin siinä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että hankealueen eteläpuoleisia peltoaukeita reunustavat kaksi mäkeä, jotka ohjaavat petolintumuuttoa osittain kohti hankealuetta. Myös 5 petolintua ohitti selvitysalueen etelän puolelta ylittämättä lainkaan itse hankealuetta. Mäkien välinen peltoaukea tarjoaa ilmeisesti myös hyvän levähdyspaikan muuttaville petolinnuille, koska paikalla havaittiin kaikkiaan 4 paikallista piekanaa ja 1 paikallinen sinisuohaukka. Mäkien sijainti vaikuttaa petolintumuuttoon sen vuoksi, että mäkien kohdalle syntyy voimakkaampia termiikkejä, joita petolinnut hyödyntävät muuttaessaan. Kuitenkin yleisesti petolintumuutto jakautuu Etelä- ja Keski-Suomessa yleensä hyvinkin leveälle rintamalle, mikä vähentää erityisesti sisämaan puolella yksittäisillä havaintopaikoilla havaittavien petolintujen määrää keväisin (mm. Pöyhönen 1998). Todennäköisesti petolintumuutto leviää myös Pirttikylän alueella melko leveälle sektorille, eikä alueelta ole mahdollista määritellä kovin selkeää muuttoreittiä. Muuttavien petolintujen lentokorkeus oli Pirttikylän kohdalla yleisesti melko matala, koska 56 % muuttavista petolinnuista

15 7 arvioitiin lentävän tuulivoimaloiden toimintakorkeudella ja vastaavasti 46 % lensi tuulivoimaloiden toimintakorkeuden yläpuolella. sektori määrä % - osuus W % % E % S 5 7 % korkeus määrä % - osuus % % yli % Kuva 6. Päiväpetolintumuuton jakautuminen Pirttikylän selvitysalueella keväällä 2012 Pienet vesilinnut ja kahlaajat Kahlaajalajeista kevätmuutonseurannan yhteydessä havaittiin pääosin muuttavia töyhtöhyyppiä (Vanellus vanellus), isokuoveja (Numenius arquata), kapustarintoja (Pluvialis apricaria) ja erilaisia vikloja. Vikloista runsaslukuisimpina olivat lirot (Tringa glareola), mutta myös valkovikloja (Tringa nebularia) ja metsävikloja (Tringa ochropus) havaittiin muutonseurannassa. Kaikkiaan muuttavia töyhtöhyyppiä havaittiin muutonseurannan yhteydessä 340, isokuoveja vastaavasti 85, kapustarintoja 40 ja vikloja 142 muuttavaa yksilöä. Havainnoinnin aloitusajankohta oli hieman myöhäinen töyhtöhyyppien muutonseurantaan. Myös 43 suokukkoa (Philomachus pugnax) ja 6 pikkukuovia (Numenius phaeopus) havaittiin muutonseurannan aikana. Sorsalinnuista havaittiin 25 muuttavaa isokoskeloa ja 2 lajilleen määrittämätöntä sorsalintua. Näkyvä sorsa- ja kahlaajalintumuutto painottuu Suomessa yleensä rannikkoalueille sekä sisämaassa alueiden suurimpien vesireittien yhteyteen. Maa-alueiden päällä näiden lajien muutto kulkee sen sijaan yleensä hyvin korkealla, minkä vuoksi muuton seuraaminen ei ole käytännössä useinkaan mahdollista. Sen vuoksi kahlaajamuuton seuraamiseksi käytettiin muutama pilvinen ja vastatuulinen päivä, jolloin kahlaajien muuttokorkeus laskee matalammalle ja muuttavat kahlaajat on mahdollista havaita paremmin. Alueella on myös selkeästi paikallisia kahlaajia pieninä kerääntyminä, joista 8.5. havaittiin 87 yksilön lirojen ja suokukkojen sekaparvi havaintopisteen läheisyydessä. Läheiset peltoaukeat tarjoavat kuitenkin paljon mahdollisia levähdyspaikkoja kahlaajalinnuille. Voidaankin olettaa, että kahlaajien muutto on alueella melko vilkasta. Kyyhkyt Kyyhkymuutto oli Pirttikylän alueella melko hajanaista, mutta kiihkein muutto tapahtui jolloin laskettiin 280 ja jolloin laskettiin 170 muuttavaa sepelkyyhkyä. Kaikkiaan muuttavia kyyhkyjä (määritetyt kaikki sepelkyyhkyjä) havaittiin muutonseurannan yhteydessä 979 suurimman parven ollessa 45 yksilöä. Kyyhkyjen muutonseurantaa vaikeutti kuitenkin havaintopaikalla peltojen läheisyydessä olevat paikalliset sepelkyyhkyt. Suurin yksittäinen paikallisten kyyhkyjen parvi oli 140 yksilöä. Sen vuoksi muuttaviksi luokiteltiin yleensä vain isompia selkeästi matkalennossa olevia parvia. Kyyhkyjen muutto keskittyy Merenkurkun alueella keväisin hyvin voimakkaasti Pohjanlahden rannikkolinjalle, jolla voidaan parhaimpina päivinä tuhansien yksilöiden suuruisia päivämuuttoja (Vierimaa 2009). Muutto kuitenkin vaimenee siirryttäessä rantalinjalta sisämaan suuntaan. Varpuslinnut Pirttikylän havaintopaikoilla varpuslintumuutto (ml. rastaat) oli seurantapäivinä yleisesti kohtalaista päiväkohtaisten muuttajamäärien vaihdellessa seurantapäivinä pääasiassa yksilöön. Huippumuutto tapahtui 16.4., jolloin havaintopaikalta havaittiin 965 muuttavaa

16 8 varpuslintua peippo- ja rastasmuuton ollessa aktiivista. Varpuslintumuutto kulkee maa-alueiden päällä yleensä melko leveänä rintamana muuton keskittyessä kuitenkin merkittävällä tavalla suurten vesialueiden läheisyyteen sekä Pohjanmaalla myös Pohjanlahden rantavyöhykkeeseen. Näkyvän varpuslintumuuton voimakkuus ja muuttajamäärät riippuvat suurikokoisempia lajeja enemmän myös säätilasta, joka vaikuttaa keskeisesti erityisesti varpuslintujen muuttokorkeuteen. Erityisesti kirkkaassa säässä ja myötätuulessa varpuslintumuutto nousee usein hyvin korkealle, minkä vuoksi sen yksityiskohtainen havainnoiminen on vaikeaa ja arviot kokonaismuuton määrästä jäävät todennäköisesti pienemmiksi kuin todellinen muuttajamäärä. Lisäksi yömuuton osuus on osalla varpuslintulajeista huomattavan suuri, minkä vuoksi niitä ei ole mahdollista kattavasti havainnoida tavanomaisen muutonseurannan yhteydessä. 4. HANKEALUEEN ETELÄPUOLISILLA PELLOILLA LEVÄHTÄVÄT MUUTTOLINNUT Hankealueen eteläpuoleisilla pelloilla ei havaittu muutonseurannan yhteydessä merkittäviä muuttolintujen kerääntymiä. Suurimpina kerääntyminä olivat sepelkyyhkyt, joita oli enimmillään huhti - toukokuun vaihteessa 140 kappaletta pelloilla ruokailemassa. Myös kala- (Larus canus) ja naurulokkeja (Larus ridibundus) saapui pelloille ruokailemaan, joita oli enimmillään 120 kappaletta. Suurin yksittäinen naakkojen (Corvus monedula) kerääntymä oli 65 yksilön suuruinen. Lisäksi havaittiin 87 yksilön suuruinen suokukkojen ja lirojen sekaparvi peltojen keskiosissa. Suurista linnuista mainittakoon, että ilmeisesti Sundetin luona on pelloilla pesivä kurkipari ja yksittäisiä joutsenia havaittiin pitkin seurantaa ruokailemassa pelloilla (enimmillään 18 kappaletta). Hanhista havaintopaikkojen eteläpuolisen peltoalueet houkuttelivat ruokailemaan mm. metsä- ja merihanhia, joita esim saapui lännestä matalalla pellolle laskeutuen. Korbäckenin tien varressa on 9 teerikukon suuruinen soidinpaikka, joka sijoittuu molemmin puolin peltoja halkovaa tietä. Alueelle kerääntyy myös jonkin verran varpuslintuja, joista havaittiin 36 lapinsirkkua (Calcarius lapponicus), 11 pulmusta (Plectrophenax nivalis) sekä pieniä parvia niittykirvisiä (Anthus pratensis), peippoja (Fringilla coelebs) ja rastaita. Kaikkia näitä kerääntymiä voidaan kuitenkin pitää varsin vaatimattomina Pohjanmaan ja Suomen länsirannikon mittakaavassa. Peltoaukea on kuitenkin suhteellisen laaja ja arviot paikalle kerääntyvien lintujen yksilömääristä jäävät varmasti alakanttiin. Kuitenkin seurannan perusteella voidaan todeta, että huomattavia kerääntymiä alueella ei keväällä 2012 ollut. Merkittävimpänä havaintona voidaan pitää sitä, että peltoaukea vetää puoleensa huonolla muuttosäällä petolintuja. Esimerkiksi 9.4. paikalla havaittiin 3 saalistelevaa piekanaa yhtä aikaa sekä yksi sinisuohaukkakoiras ja vielä yksi paikallinen piekana lisää. Lisäksi alueella pesii useita petolintupareja: varpushaukka, kanahaukka, ampuhaukka sekä vähintään 3 paria tuulihaukkoja. 5. JOHTOPÄÄTÖKSET Hankealue sijoittuu alueelle, jonka ympäristössä on lintujen muuttoa ohjaavia väyliä kuten mm. Närpiönjokilaakso koillinen-lounas suuntaisine peltoalueineen, Sidbäckin pellot sekä Sanemossenin suoalue. Havaintojen perusteella alue on ainakin metsähanhien suhteen vilkkaan kevätmuuttoreitin varrella. Seurannassa havaittiin yli tuhat metsähanhea, vaikka ennen seurannan aloitustakin oli metsähanhia ehtinyt jo muuttaa isoja määriä pohjoista kohti. Kevät 2012 olikin huomattavan varhainen hanhien ja joutsenten muuton ajoittumisen suhteen. Metsähanhien lisäksi hankealueen kautta muutti runsaasti laulujoutsenia sekä kurkia. Yksittäisen tuulivoimapuiston haittavaikutukset läpimuuttavaan linnustoon jäänevät kuitenkin melko vähäisiksi. Hyvissä olosuhteissa linnut havaitsevat tuulivoimalat jo kaukaa ja pystyvät väistämään lähenevän tuulipuiston kiertämällä sen, mistä on useita havaintoja maailmalla tehdyistä tutkimuksista (mm. Desholm 2006, Birdlife 2010, Graner ym. 2011). Pelkästään Pirttikylän tuulivoimapuistosta aiheutuva väistöliike tai pieni lentoreitin muutos ei ole energiataloudellisesti etenkään isokokoisille lintulajeille kovinkaan merkittävä muutos. Vaikutukset luonnollisesti kasvavat, mikäli lähialueella on useita laajoja tuulivoimapuistoja, jotka

17 linnut joutuvat kohtaamaan lentomatkansa aikana. Jatkossa onkin syytä tehdä myös syysmuutonaikainen vastaava seuranta ja arvioida lähialueella olevien tuulivoimapuistojen yhteisvaikutukset alueen läpimuuttavaan linnustoon. 9

18 S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A Pörtom höstflyttfågelkartering Rapport Jakob Kjellman / Paavo Sallinen FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY

19 Rapport 1 (9) Kjellman Jakob Sisällysluettelo 1 Introduktion Material och metoder Resultat Trana (grugru) Rovfågel Gäss Anna fågel Diskussion... 6 Liitteet Bilaga 1: Flyttfågelstäck- observationer FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, Helsinki Puh , fax , Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

20 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Rapport 2 (9) Pörtom höstflyttfågelkartering 1 Introduktion Målsättningen med denna rapport är att kartera fågel som flyttar i och i närheten av Pörtom vindkraftprojekt. 2 Material och metoder Fåglarna karterades platser där karteraren hade fri syn och med tubkikare kunde iakta flyttande fåglar på minst 40 m höjd minst 5 km från den valda platsen. Grupp Art Flyghöjd Summa Under Kollisons Över n Andfåglar anapla 15 Duvor colpal Gäss ansans ansbra 2 2 ansfab Hackspettar drymar 1 1 Kråfåglar cormon cornix 5 5 corrax 1 1 Måsfåglar larcan Rovfågel accgen 2 2 aquchr 1 1 Buteo 1 1 butlag 1 1 circus 1 1 circya 4 4 perapi 2 2 falcol 1 1 falsub 1 1 faltin 1 1 accnis 2 2 Småfågel alaarv antpra anttri 6 6 carchl 8 8 fricoe hirrus 2 2 lanexc 3 3 motalb parmaj 5 5 Undef prumod 2 2 stuvul 6 6 Turdus turili 9 9 turpil Svanar cygcyg Tranor grugru Vadare pluapr 1 1 Grand Total Pörtom höstflyttfågelkarteing.docx

21 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Rapport 3 (9) Karteingen gjordes från marknivå. För varje enskilt observation antecknads art, flygriktning (16 vädersträck) flyghöjd (under rotorhöjd (0-50 m, i rotorhöjd m, över rotorhöjd > 200 m). De flyttande individerna flyttstäck i förhållande till observationsplatsen angavs som avståndet mellan en tänkt väst-östlig linje (observationslinjens y-koordinat) och observationsplatsen med ½ km noggrannhet. Ifall flyttsträcket för de flyttande individerna inte skar den tänkta väst-östliga linjen angavs individernas flyttlinje som en representativ koordinat och riktning för flyttsträcket inom det observerade området. Koordinaten har angivits med ½ km noggrannhet utgående från observationsplatsen och de 16 vädersteräcken. Flyttfåglar som upprätthöll sig på samma ställe hela dagen angavs som lokala observationer utan flyttriktning. Vid varje karteringstillfälle gjordes där till anteckningar om väderlek. Fältobservationerna har överförts till en gis-databas, där observationer av lokala fåglar har gett flyttriktningen 0 och fågel som flyttar norrut gett flyttriktningen 360 grader. Karteringen utfördes under 8 dagar hösten 2012 (28.8. plats 1, 6.9. plats 1, 13.9 plats plats 1 och 2, plats , plats 2 och plats 3) av Paavo Sallinen (Figur 1). Sammalagt gjordes 5285 observationer av 38 arter. Av dessa kunde 130 individer inte bestämmas annat än gruppen småfåglar. Pörtom höstflyttfågelkarteing.docx

22 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Rapport 4 (9) Resultat 3.1 Trana (grugru) Figur 1. Observationsplatser och observationer av flyttfågel i förhållande till Pörtom vindkraftprojektområde. Pilens riktning och storlek anger flyttstreckets riktning och den flyttande gruppens storlek. Cirkeln anger 5 km radie från observationsplatserna. Sammanlagt observerads 3685 tranor. Av dessa observerades 1311 fåglar i närheten av Sane mosse. Av observationerna vid Sane mosse (plats 1) beräknas 400 individer vara tranor som såväl anlänt till området från norr och sökt sig norrut igen under samma dag. Pörtom höstflyttfågelkarteing.docx

23 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Rapport 5 (9) Från plasten väster om projektområdet observerades 235 flyttande tranor. Ingen av dessa tranor flög över projektområdet. Söder om projektområdet observerades 2139 tranor. Av dess steg 1639 upp från fälten söder om projektområdet medan 446 kom flyttande norrifrån söderut. Av de knappt 3700 var det därmed ca 1000 som observerades flyga över eller bredvid projektområdet. Av dessa individer flög 330 st på en sådan höjd och i en sådan linje att det förelåg en kollissionsrisk för tranorna med Pörtom vindkraftpark. Övrig tranor flög högre eller utanför projektområdet. Figur 2. Observationer av trana i förhållande till Pörtom vindkraftprojektområde. Pilens riktning och storlek anger flyttstreckets riktning och den flyttande gruppens storlek. Pörtom höstflyttfågelkarteing.docx

24 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Rapport 6 (9) Rovfågel 3.3 Gäss 3.4 Anna fågel 4 Diskussion Sammanlagt observerads 17 rovfåglar. Av dessa var två stycken duvhökar som upprätthöll sig under rotorhöjd nordväst om projektområdet. Därtill observerade en cirkulerande kungsörn under rotorhöjd söder om projektområdet och en bivråk på åkrarna väster om projektområdet. Två blå kärrhökar hade ett lokalt beteende norr om projektområdet. Dess individer rörde sig inte över projektområdet. En blå kärrhök klassades som flyttande söder om projektområdet. Dess flyglinje och flyghöjd var sådan att den var på kollisonskurs med de planerade kraftverken. En ormvråk närmade sig projektområdet norrifrån. Dess flyglinje var sådan att den var på kollisonskurs med de planerade kraftverken, men den flög under rotorhöjd. Den enda rovfågel som observerades på projektområdet var en sparvhök som flög söderut under rotorhöjd. Sammanlagt observerades 61 gäss i 3 flockar. Av dessa vara 34 grågåsar norr om projektområdet och 25 sädgåsar och 2 spetsbergsgåsar direkt väster om projektområdet på väg söderut. Sammanlagt observerades 533 ringduvor och 15 svanar. Samtliga duvor flög under rotorhöjd och utanför projektområdet. Av svanarna höll 7 st en sådan höjd och flyttriktning att de passerade genom vindkraftprojektområdet på rotorhöjd. Av annan observerad småfågel var det bar 80 st trastar av okänd art som flög in över projektområdet. Flyghöjden var dock under rotorhöjd. Majoriteten av observerad flyttfågel var tranor. Av de arter som observerats under var närmare 70 % tranor. Av dessa tranor utgjordes huvudparten av rastande-födosökande observationer. Det är troligt att en betydande del av dessa observationer utgörs av samma individer. Antalet tranor som sågs flytta direkt över projektområdet på kollisionshöjd var 356 st, eller 30 % av de flyttande tranorna. Tabell 1. Antalet flyttande tranor, flyttsträckets x-koordinat och flytthöjd (1 under, 2 kollisionsrisk och 3 över rotorns max höjd i närheten av Pörtom vindkraftprojekt. Flyttsträckets X-koordinat (TM 35) Flyghöjd Mängden individer i övriga fågelgrupper var så liten att inga slutsatser kan göras angående dessa fåglar flyttsträck i förhålland till Pörtom vindkraftprojekt. Det låga antalet individer ger dock för handen att höstetid är Pörtom inte ett viktigt område för annan flyttfågel än trana. Pörtom höstflyttfågelkarteing.docx

25 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Rapport 7 (9) Figur 3. Observationer av rovfågel i förhållande till Pörtom vindkraftprojektområde. Pilens riktning och storlek anger flyttstreckets riktning och den flyttande gruppens storlek. Pörtom höstflyttfågelkarteing.docx

26 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Rapport 8 (9) Figur 4. Observationer av gäss i förhållande till Pörtom vindkraftprojektområde. Pilens riktning och storlek anger flyttstreckets riktning och den flyttande gruppens storlek. Pörtom höstflyttfågelkarteing.docx

27 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Rapport 1 (1) Liite 1 Bilaga 1: Flyttfågelstäckobservationer 2012 Select (All) Sum of maara Column Labels Row Labels korkeus Grand Total accgen accnis alaarv ansbra ansfab antpra anttri aquchr Buteo butlag carchl circus circya colpal cormon corrax cygcyg faltin fricoe grugru hirrus larcan motalb parmaj perapi PL pluapr prumod SP pikkulintu stuvul Turdus turili Grand Total Pörtom höstflyttfågelkarteing.docx

28 BILAGA 6 Fågelkartering och inventering av flygekorre

29 Päivämäärä TRIVENTUS WIND POWER AB NÄRPIÖN PIRTTIKYLÄN TUULIVOIMAPUISTON METSOJEN SOIDINPAIKKA- JA LIITO- ORAVASELVITYS

30 Päivämäärä 21/5/2013 Laatija Sami Ylistö, Ville Yli-Teevahainen Tarkastaja Kuvaus Timo Ojanperä Närpiön Pirttikylän tuulivoimapuiston metsojen soidinpaikka- ja liito-oravaselvitys Viite Ramboll Ruukintie SEINÄJOKI T F

31 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. KERÄTTY AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT Metsojen soidinpaikkakartoitus Yleistä Tutkimusmenetelmät Liito-oravaselvitys 2 3. TULOKSET Metsojen soidinpaikat Liito-oravan esiintyminen Gamla Höusne NE (kohde 1 karttaliitteessä 1, valokuvat 4-6) Gamla Höusne (kohde 2 karttaliitteessä 1, kuvat 7-8) Lilla Höusne N (kohde 3 karttaliitteessä 1, kuvat 11-13) 8 4. YHTEENVETO 12 Liite 1 Liite 2 Kartta liito-oravan elinympäristöistä hankealueella Kartta metsojen soidinpaikoista ja muista metsohavainnoista

32 1 1. JOHDANTO Triventus Wind Power Ab on suunnittelemassa noin 13 turbiiniyksikön tuulivoimapuistoa Närpiön Pirttikylään, kylätaajaman itäpuolella sijaitsevalle metsäalueelle (kuva 1.). Tehdyn selvityksen tavoitteena oli paikallistaa mahdollisia metsojen soidinpaikkoja hankealueelta sekä selvittää liitooravan esiintymistä. Tämä selvitys on tehty Triventus Wind Power Ab:n toimeksiannosta. Maastotöiden pohjana olivat alkukevään 2012 tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelmat. Maastotöistä ja raportin laatimisesta ovat vastanneet YTM Sami Ylistö ja ins. AMK, luontokartoittaja EAT Ville Yli-Teevahainen Ramboll Finland Oy:n Pohjanmaan yksiköstä. Kuva 1. Hankealueen sijainti Pirttikylän itäpuolella. 2. KERÄTTY AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Metsojen soidinpaikkakartoitus Yleistä Metso kuuluu metsäkanalinnuista mm. teeren tapaan lintulajeihin, joiden pariutumiskäyttäytymiselle on ominaista lintujen kerääntyminen lisääntymiskauden alussa yhteen

33 2 nk. ryhmäsoitimelle. Soidinpaikalla koiraat ylläpitävät omaa reviiriään, jota ne suojelevat toisilta kilpailevilta uroksilta ja jolle ne pyrkivät samalla houkuttelemaan naaraita parittelua varten. Metsolla ja teerellä koiraslinnut eivät soidinta ja parittelua lukuun ottamatta osallistu pesintään tai poikasten kasvattamiseen, vaan poikueesta huolehtiminen jää puhtaasti naaraan vastuulle. Metson soidinpaikat sijoittuvat yleensä kasvillisuudeltaan melko karuille ja harvapuisille mäntykankaille, joiden lisäksi soitimia löydetään nykyisin säännöllisesti myös mm. ojitetuilta rämeiltä. Soidinpaikan sijainnin suhteen metson ei nykyisin arvioida olevan erityisen nirso soidinpaikan ympäristöön sijoittuvien päiväreviirien laadun ja luonnontilan ollessa yleensä keskeisemmin soidinpaikan sijaintia määrittelevä tekijä (mm. Storch 1997) Tutkimusmenetelmät Metsojen soidinpaikkojen kartoittaminen aloitettiin keräämällä olemassa tieto mahdollisista soidinpaikoista paikallisilta metsästäjiltä sekä metsästysseuroilta. Metsästäjiltä ja luontoharrastajilta saadun tiedon lisäksi maastokartoitusten kohdentamisessa käytettiin hyväksi myös kartta- ja ilmakuvatulkintaa, jonka avulla pyrittiin osaltaan rajaamaan soidinpaikkojen esiintymisen kannalta epätodennäköisiä alueita. Näitä alueita olivat mm. voimakkaasti metsätaloustoimien ja maanviljelyn pirstomat alueet sekä jo nykyisin ihmisasutuksessa olevat alueet sekä niiden lähiympäristöt. Lisäksi tiedossa olevia soidinpaikkoja hyödynnettiin maastokartoitusten suunnittelussa. Tätä tarkastelua sovellettiin maastotöiden kohdentamiseen koko selvityksen ajan, kun uusia soidinpaikkoja löydettiin maastokartoitusten yhteydessä. Maastossa soidinpaikkakartoitukset toteutettiin kevään 2012 aikana kahdessa vaiheessa: 1) viimeisten lumihankikelien yhteydessä huhtikuun alkupuolella, sekä 2) vapun tienoilla metsojen soidinhuipun aikana. Huhtikuun alkupuolella havaintoja soitimista kerättiin metsokukkojen soidinpaikalleen jättämien kävely-, siivenveto- ja ulostejälkien avulla. Vastaavasti huhtikuun lopulla painopisteenä havainnoinnissa olivat soitimella olevat linnut sekä varsinaisen metson soitimen havainnoiminen ja soidinpaikkojen tarkempi rajaaminen. Kaikkiaan metson soidinpaikkakartoituksia tehtiin seitsemänä aamuna (8.4., , , 4.5. ja 13.5). Sääolosuhteet ja kantohankien puuttuminen hankaloittivat keväällä 2012 kuitenkin huomattavasti maastossa liikkumista, minkä vuoksi jälkiä ei pystytty kartoittamaan kattavasti koko selvitysalueelta. Huonot sääolot vaikuttivat todennäköisesti osaltaan myös metsojen soidinaktiivisuuteen soidinkauden alkuvaiheessa. Maastossa havainnot metsoista sekä niiden mahdollisista soidinalueista kirjattiin ylös peruskartoille. Selvitysraporttiin on koottu tiedot Pirttikylän selvitysalueilta havaituista, sekä varmoista että epävarmoista soidinpaikoista. Varmoilla soidinpaikoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä soitimia, joilla havaittiin maastokartoitusten yhteydessä soivia metsoja tai joilla mm. jälkien määrä viittasi siihen, että soidinpaikka on näiden havaintojen perusteella mahdollista kohdentaa kyseiselle alueelle. Sen sijaan epävarmoiksi on määritelty ne alueet, joilla maastossa tehdyt havainnot viittaavat soidinpaikan läsnäoloon, mutta varmoja merkkejä soitimesta ei kuitenkaan saatu. Epävarmoja soidinpaikkoja ovat mm. alueet, joilla on soidinkauden yhteydessä havaittu esimerkiksi puussa ruokailevia metsoja tai joilla ei jäljistä huolimatta tehty huhtikuun lopun maastokäyntien yhteydessä havaintoja metsoista. Epävarmojen soidinalueiden tapauksessa on mahdollista, että a) alueella sijaitsee melko passiivinen 1 2 kukon soidin (linnut soivat alueella vain ajoittain ja siirtyvät suurta soidinpaikkaa herkemmin pois soidinalueelta häiriön sattuessa), tai b) varsinainen soidin-paikka ei välttämättä sijaitse aivan kyseisellä alueella, vaan jossain arvioidun kohteen läheisyydessä. Epävarmojen soidinten yhteydessä on tarkasteltu aluekohtaisesti alueen potentiaalia soidinpaikan esiintymisen kannalta mm. alueen kasvillisuuteen sekä muiden soidinalueiden sijaintiin perustuen. 2.2 Liito-oravaselvitys Liito-oravaselvityksen tarkoituksena oli kartoittaa selvitysalueen liito-oravaesiintymät sekä kirjata ylös lajille soveltuvat metsäalueet, kuten vanhat kuusisekametsät, haavikot metsiköissä ja pellonreunoissa ja puronvarsikuusikot. Potentiaaliset kohteet arvioitiin ja kuvioitiin kartalle ennakkoon ilmakuvien sekä karttojen perustella. Kuviot tarkistettiin ja inventoitiin maastokäynneillä kevään ja kesän 2012 aikana. Liito-oravalle soveltuvat metsiköt tutkittiin papanakartoitusmenetelmällä liito-oravan ruokailu- ja pesimäpaikoiksi sopivien puiden ja

34 3 puuryhmien alta, sekä inventoimalla mahdollisia luonnonkoloja ja risupesiä. Lisäksi havainnoitiin syönnösjälkiä sekä virtsajälkiä niille soveltuvilla kohteilla. Lisäksi liito-oravahavaintoja etsittiin linnustoselvityksen ja kasvillisuusselvityksen yhteydessä kesäkuussa. Olemassa olevat liitooravatiedot tarkistettiin ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmästä. 3. TULOKSET 3.1 Metsojen soidinpaikat Pirttikylän selvitysalueella ja sen lähiympäristössä merkkejä metsoista tehtiin kaikkiaan viidellä paikalla, joista tarkka soidinpaikka pystyttiin paikantamaan yhdessä tapauksessa. Lisäksi neljällä paikalla havaittiin merkkejä (kävelyjäljet, ulosteet) metsoista tai havaittiin itse lintuja, mutta varsinaista soidinta ei niissä päästy kuitenkaan todistamaan. Näissä paikoissa kyse voi olla pienestä, melko passiivisesta 1 2 reviirikukon soitimesta, joilla lintujen on havaittu usein myös hiljenevän melko nopeasti häiriötekijöiden (esimerkiksi lähestyvän ihmisen) seurauksena. Havaintopaikat täsmäävät hyvin paikallisilta metsästäjiltä ja lintuharrastajilta saadun tiedon kanssa, jonka mukaan Brännanissa sekä Höusnen itäpuolella olevan tienristeyksen lähellä on havaittu aikaisemminkin metsoja. Lisäksi paikalliset kertoivat, että metson soidinta on havaittu tienristeyksen läheisyydessä ja kuulema suurempi metson soidinpaikka sijaitsee hankealueen itäpuolella iäkkäässä kuusikossa. Tätä soidinpaikkaa ei kuitenkaan kartoituksen yhteydessä löytynyt, koska tieto siitä tuli suhteellisen myöhään ja alue oli melko suuri. Havainnot metsoista keskittyvät Pirttikylän selvitysalueella erityisesti alueen itä- ja koillisosiin Hirvinevan ympäristöön. Myös löydetty soidinpaikka on Hirvinevan länsipuolella ja ilmeisesti ulottuu jälki- ja soidinhavaintojen perusteella molemmille puolilla metsäautotietä. Tällä paikalla havaittiin runsaasti metson kävelyjälkiä ja lumisella kelillä myös siivenvetojälkiä molemmin puolin tietä. Lisäksi metsokukko havaittiin kyseisellä paikalla kahdella käyntikerralla, joista jälkimmäisellä kuultiin soidinääntä. Ilmeisesti paikalla on 1 2 reviirikukon pieni soidinpaikka. Myös koppelon sulkia löytyi paikalta, mitä voidaan osaltaan pitää myös todisteena aktiivisesta soidinpaikasta. Lisäksi Uusinevan pohjoispuolella olevalla metsäautotiellä havaittiin kertaalleen metson soitimesta todistavia jälkiä lumella, mutta tällä paikalla ei useista yrityksistä huolimatta varsinaista soidinta havaittu. Paikalla havaittiin myös metsokukko ja koppelo eri päivinä, mutta paikka on ympäristöltään melko epätyypillinen metson soidinpaikaksi. Kyse on hakkuuaukean reunasta, jossa kasvaa melko tiheässä nuorta mäntyä ja koivua. Sen vuoksi havaintojen perusteella on olettavaa, että kyse ei ole varsinaisesta soidinpaikasta vaan, että se sijoittuu alueen itäpuolella olevaan iäkkääseen kuusikkoon. Brännan metsäalueella selvitysalueen lounaispuolella havaittiin kaksi maasta lentoon lähtevää urosmetsoa Havaintoajankohta on sellainen, että kukot olivat mitä ilmeisimmin melko lähellä todennäköistä soidinpaikkaa. Soidinpaikkaa ei etsiskelyistä huolimatta kuitenkaan löydetty. Myös Lilla Höusnen tuntumasta löydettiin metson esiintymisestä kertovia tuoreita ulostuksia mutta itse lintua tai soidinpaikkaa ei maastossa havaittu. Yksityiskohtaiset tiedot metson soidinpaikoista ja metsohavainnoista toimitetaan suojelullisista syistä luottamuksellisina hankkeesta vastaavan sekä asianomaisten viranomaisten käyttöön. Metsosta poiketen teeren soidinpaikat sijoittuvat yleensä avoimeen ympäristöön esimerkiksi avosuoalueille, laajoille peltoaukeille tai nykyisin usein myös turvetuotannossa oleville suoalueille. Pirttikylän hankealueella teeren soidinpaikkoja löytyi kaksi kappaletta: Hirvinevalla ja Höusnen pellolla. Hirvinevan soitimella havaittiin yhteensä 14 teerikukkoa ja Höusnen pellolla enimmillään 10 teerikukkoa. Lisäksi selvitysalueella havaittiin runsaasti pyitä. Havainnot viittaavat siihen, että Pirttikylän hankealueella on vähintään 10 pyyreviiriä pelkästään aluetta halkovien metsäautoteiden varrella.

35 4 Kuvat 2 ja 3. Karua, kalliovaltaista kangasmetsää selvitysalueen itäosista metson soidinpaikan lähellä ja metson jälkiä lumisella tiellä Uusinevan lähellä. 3.2 Liito-oravan esiintyminen Tuulivoimaloiden rakennuspaikoilta ei liito-oravista tehty havaintoja, sillä voimaloiden sijoituspaikat ovat puustorakenteeltaan ja metsätyypiltään pääosin liito-oravalle soveltumattomia elinympäristöjä. Selvitysalueelta löytyneet liito-oravan asuttamat metsiköt sekä lajille potentiaaliset pesimäkuusikot sijoittuvat hankealueen etelä- ja pohjoisosiin sektorille Mossen - Lilla Höusne - Gamla Höusne, joissa myös reheväpohjaisten kuusikoiden osuus metsämaasta on muuta selvitysaluetta suurempi. Etenkin selvitysalueen itäosa on valtaosin liito-oravalle soveltumatonta mäntyvaltaista karua kangasmetsää, ojitettuja rämeitä sekä turvekankaita. Selvitysalueella on myös liito-oravalle potentiaalisia kuusikkoja, joista ei maastokäynneillä tehty liito-oravasta kertovia merkkejä, mutta jotka saattavat toisina vuosina olla lajin käytössä.

36 Gamla Höusne NE (kohde 1 karttaliitteessä 1, valokuvat 4-6) Kohde on Nymoss skogsvägenin eteläpuolella Höusnen peltojen eteläpuolella. Kohteella kasvaa varttunutta mustikkatyypin kuusikkoa (MT), joka etenkin metsäautotien läheisyydessä on melko yksipuolista vailla lehtipuita. Metsikkö muuttuu etelämpänä pellon laidalla enemmän korpisemmaksi ollen lähinnä mustikkakorpea (MK), jossa on jo yksittäisiä koivuja sekapuuna. Koivupökkelöitä ja lahopuuta on maassa siellä täällä. Liito-oravan papanaa löytyi niukasti yhden kuusen tyveltä (12 kpl). Kohteella oli myös palokärjen ja pyyn reviirit. Kuva 4. Kuvio pohjoisosassa mustikkatyypin kuusikko on vailla lehtipuita.

37 6 Kuva 5. Kuusikko vaihettuu korpisemmaksi pellon itäpuolella. Kuva 6. Papanaa kohteella Gamla Höusne (kohde 2 karttaliitteessä 1, kuvat 7-8) Kohteella kasvaa varttunutta reheväpohjaista kuusikkoa, jossa on paikoin pienialaisesti jopa lehtokorpea, osin ruohoturvekangasta. Kuvio vaihettuu mustikkatyypin kuusikoksi länteen päin mentäessä. Lehtipuuta on joukossa siellä täällä, pääosin järeää koivua. Kuvion itäreuna on

38 7 ojitettua ja kasvaa tiheää nuorehkoa kuusikkoa. Liito-oravan papanoita löytyi kolmen puun juurelta, joista yhden kuusen juurelta arviolta yli 200 kpl. Liito-oravan pesimiseen soveltuvia koloja löydettiin niukasti: yksi oravan risupesä kuusessa sekä yksi koivussa oleva käpytikan kolo. Kuvio muuttuu lännempänä mustikkatyypin kuusikoksi, jossa on niukasti lehtipuuta. Kohteella oli myös pyyreviiri. Kuva 7. Reheväpohjaista kuusikkoa Gamla Höusnellä. Kuva 8. Runsaasti eri-ikäistä papanaa kuusen tyvellä Gamla Höusnellä.

39 8 Kohteen itäpuolella on myös varttuneen kuusikon kuvio, jossa on liito-oravalle hyvin soveltuvaa elinympäristöä jättihaapoineen mutta sieltä ei tehty havaintoja liito-oravan jätöksistä. Pesimiseen soveltuvia käpytikan koloja on haavoissa. On hyvin mahdollista, että kyseinen alue on liitooravan asuttama joinain vuosina. Kohde on merkitty karttaan potentiaaliseksi liito-orava-alueeksi (katkoviivarajaus). Kohteella oli myös pyyreviiri. Kuvat 9 ja 10. Liito-oravalle sovetuvaa elinympäristöä Gamla Höusnen itäpuolella Lilla Höusne N (kohde 3 karttaliitteessä 1, kuvat 11-13) Maastoselvityksissä löydettiin liito-oravan jätöksiä yhdeksän puun tyveltä papanamäärien vaihdellessa papanaan/puu. Kohteella kasvaa pääosin järeää mustikkatyypin kuusikkoa, jossa sekapuuna on koivua. Aluetta halkovien ojien varrella kasvillisuus on rehevää ja mm. sanikkaisia on runsaasti. Pesimiseen soveltuvia luonnonkoloja löydettiin niukasti; vain kaksi koivuissa olevaa käpytikankoloa. Kohteella on myös pyyreviiri.

40 Kuvat 11 ja 12. Lilla Höusnen pohjoispuolella on merkkejä liito-oravan esiintymisestä. 9

41 10 Kuva 13. Ojien varsilla on rehevää kasvillisuutta. Kohteen eteläpuolella, Lilla Höusnen ja Höusnen peltojen välillä oleva maasto on myös jokseenkin liito-oravalle soveltuvaa. Metsäpohja on kuvion länsireunalla hyvin rehevää, osin ojitettua lehtokorpea, jossa valtapuulajina on kuusi ja sekapuuna kasvaa koivua. Kohteen maaperässä on mahdollisesti myös lähdevaikutusta. Kohteelta ei löytynyt liito-oravan jätöksiä mutta alue saattaa joinain vuosina olla liito-oravan käytössä. Kohde on merkitty karttaan potentiaaliseksi liito-oravaalueeksi (katkoviivarajaus). Kohteen tuntumassa havaittiin myös kanahaukkareviiri. Kuva 14. Lilla Höusnen lehtokorpea.

42 11 Kuva 15. Lilla Höusnen liito-oravalle potentiaalista metsikköä. Liito-oravalle potentiaalista elinpiiriä on myös selvitysalueen pohjoisreunalla, Mossen nimisen peltoalueen eteläreunan reheväpohjaisissa kuusikoissa (kuva 16). Kartoituksissa ei tavattu liitooravasta kertovia merkkejä mutta puurakenteen ja elinympäristön puolesta alue saattaa olla join vuosina asuttuna. Kohde on merkitty liitteen kartalle katkoviivarajauksella. Kuva 16. Liito-oravalle potentiaalista rehevää kuusikkoia Mossen-peltoalueen eteläpuolella.

43 12 4. YHTEENVETO Hankealueelta ja sen lähiympäristöstä löytyi yksi varma toiminnassa oleva metson soidinpaikka sekä 1-2 muuta mahdollista soidinpaikkaa. Tarkemmat tiedot on toimitettu suojelusyistä ainoastaan hankkeesta vastaavalle ja viranomaisille. Hankealueelta löytyi kolme liito-oravan varmasti asuttamaa metsikköä sekä kolme muuta potentiaalista, liito-oravalle soveltuvaa metsikköä. Liito-oravan elinympäristöjä ei ollut tuulivoimaloiden rakentamiseen varatuilla alueilla. Hankkeen jatkosuunnittelussa sekä kaavoituksessa tulisi ottaa huomioon sekä metsojen soidinpaikat sekä liito-oravan elinympäristöt.

44 BILAGA 7 Fladdermuskartering

45 Po rtomin lepakkoselvitys 2012 Thomas Lilley

46 PÖRTOMIN LEPAKKOSELVITYS 2012 SISÄLLYS 1 JOHDANTO LEPAKOIDEN SUOJELU LEPAKOIDEN EKOLOGIAA LYHYESTI LEPAKOT JA TUULIVOIMA AINEISTO JA MENETELMÄT TULOKSET LAJISTO JA HAVAINTOMÄÄRÄT LEPAKOILLE TÄRKEÄT ALUEET Luokka I: Lisääntymis- ja levähdyspaikat Luokka II: Tärkeät ruokailualueet ja siirtymäreitit Luokka III: Muut lepakoiden käyttämät alueet TULOSTEN TARKASTELU VAIKUTUSTEN ARVIOINTI EHDOTUS JATKOSELVITYSTEN TOTEUTUKSEKSI LÄHTEET JA KIRJALLISUUS...10 Kansikuva: Portomistä äänitetyn pohjanlepakon sonogrammi 2

47 1 JOHDANTO Suunniteltu tuulivoimapuisto sijaitsee Närpiön pohjoislaidalla, Pörtomin kylän itäpuolella. Selvitysalue on pääosin nuorta kuusi- ja lehti/sekametsävaltaista talousmetsää ja hakkuuaukkoa. Alueella on myös peltoaukeita. Metsä on pääosin ojitettua ja kuivaa, alueella ei ole vesistöjä eikä vanhempaa metsää. Alue on rakentamatonta selvitysalueen länsilaidan turkistarhoja lukuun ottamatta. Alueelle suunnitellaan 24 tuulivoimalaa. Tämän alustavan selvityksen tavoite on antaa suunnittelulle hankealueelle taustatietoa lepakoiden esiintymisestä alueella pääpiirteittäin. Raportissa esitellään lepakoille tärkeät ruokailualueet ja pohditaan lepakoiden mahdollisia pesimäpaikkoja. Lisäksi annetaan kertyneiden tietojen pohjalta suosituksia jatkoseurannasta ja lepakoiden huomioon ottamiseksi suunnittelussa. Lepakkokartoituksesta on vastannut FM Thomas Lilley 2 LEPAKOIDEN SUOJELU Kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit ovat rauhoitettuja. Kaikki lepakkolajimme kuuluvat EU:n Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajilistaan ja Luonnonsuojelulain 49 :n mukaan lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Näitä ovat lisääntymispaikat, muut kesä-, kevät- ja syysaikaiset päiväpiilot sekä talvehtimispaikat. Ripsisiippa (Myotis nattereri) on Suomessa arvioitu erittäin uhanalaiseksi (EN) lajiksi ja pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) vaarantuneeksi (VU) uusimman, vuonna 2010 valmistuneen uhanalaisuusarvioinnin mukaan (Rassi ym. 2010). Tämän lisäksi Suomi on osapuolena Euroopan lepakoidensuojelusopimuksessa (EUROBATS 1999). Sopimus velvoittaa osapuolimaita huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta sekä tutkimusta ja kartoituksia lisäämällä. EUROBATS-sopimuksen mukaan osapuolimaiden tulee pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreittejä. (Kyheröinen E-M ym. 2009) 3 LEPAKOIDEN EKOLOGIAA LYHYESTI Maassamme on havaittu tähän mennessä 13 lepakkolajia. Kaikki meillä tavattavat lepakot kuuluvat pienlepakkojen (Microchiroptera) aitolepakkojen (Vespertilionidae) alaheimoon. Kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit käyttävät ravinnokseen hyönteisiä, lähinnä pieniä surviaissääskiä, vesiperhosia, yöllä lentäviä mittareita ja pieniä kovakuoriasia (Vaughan 1997). Lajeillamme on voimakasta sukupuolten välistä segregaatiota etenkin kesän aikana: naaraslepakot muodostavat lisääntymisyhdyskuntia (lisääntymis- ja levähdyspaikkoja), joissa ne synnyttävät ja huolehtivat poikasistaan. Joillain lajeilla, kuten vesisiipalla (Myotis daubentonii) yhdyskunnat eivät ole sidottuna yhteen päiväpiiloon koko pesintäkauden ajaksi, vaan vaihtavat paikkaa säännöllisesti, 3-4 vuorokauden välein, luultavasti loistaakan kasvaessa päiväpiilossa liian suureksi. Yksilöillä saattaa olla tiedossa tusinan verran 3

48 sopivia piilopaikkoja kotireviirillään. Erityisesti kantaville ja imettäville naaraille hyvät saalistusalueet päiväpiilon lähellä ovat tärkeitä. Monilla lajeilla naaraat valtaavat paremmat ruokailureviirit ja päiväpiilot niiden läheisyydessä (Senior 2005). Yhdyskunnat hajaantuvat loppukesällä, poikasten itsenäistyessä. Urokset ovat kesäisin useimmiten yksitellen tai pieninä ryhminä. Sopivia päiväpiiloja löytyy rakennuksista, puiden koloista tai muista suojaisista ja lämpimistä paikoista. Loppukesällä lepakot yleensä levittäytyvät tasaisemmin erilaisiin ympäristöihin. Jotkin lajit tarvitsevat myös suojaisia kulkureittejä päiväpiilojen ja saalistusalueiden välillä. Kaikki Suomessa tavattavat lajit siirtyvät syksyisin horrostamaan ravinnon loppuessa, mutta vain osa jää Suomeen horrostamaan. Pohjolan korkeat kesäiset hyönteistiheydet tekevät lepakoiden kausittaisen ja elimistöä rasittavan muuton kannattavaksi. Muuton aikana lepakot ovat myös alttiimpina pedoille ja muille vaaroille. Lepakot synnyttävät vain yhden poikasen vuodessa, mutta monet muuttavat lepakot synnyttävät kaksi kompensoidakseen muuton aiheuttamaa hävikkiä populaatioissa. Muuttavat lepakot lähtevät jo elosyyskuussa Keski-Eurooppaan kohti horrostusalueitaan. Lepakot ovat hitaita muuttajia, joiden keskimääräiseksi muuttonopeudeksi on arvioitu 46 km yössä (Hedenstrom 2009). Muuttonopeuteen vaikuttavat lepakoiden monet seikat kuten metaboliataso, lepakon anatomia, ruokailu ja parittelu muuton yhteydessä sekä sääolosuhteet. Lepakot, lähinnä muuttavien lajien naaraat, palaavat Suomeen toukokuussa. 4 LEPAKOT JA TUULIVOIMA Tuulivoimalahankkeet ovat yleistymässä erityisesti Euroopassa ja Pohjois- Amerikassa. Tällä hetkellä Suomessa toimii tuulivoimaloita 197 megawatin edestä, mutta suunnitteilla on lisätä tuotantoa 7800 megawattiin. Tuulivoimalat kuitenkin aiheuttavat ongelmia erityisesti muuttaville lepakoille ja linnuille (Barclay ym. 2007; Grodsky ym. 2011; Capparella ym. 2012) Lepakoiden rannikkoa seuraavat muuttoväylät ja muutonaikaiset ruokailualueet sijoittuvat usein tuulivoimatuotantoon soveltuville alueille. Erityisesti syksyllä muuttavia lepakoita on saanut surmansa tuulivoimaloihin muuttoreiteillään. Saksassa epäillään tuulivoimaloiden johtavan yli lepakon kuolemaan vuosittain ja tappavan lepakoita, jotka ovat muuttaneet Saksaan hyvinkin laajalta alueelta, Latviasta, Liettuasta, Eestistä, Suomesta ja Ruotsista (Voigt ym. 2012). Tämä ei ole lepakkopopulaatioille kestävää, sillä lepakkonaaraat synnyttävät vuosittain vain yhden tai kaksi poikasta. Paikallisten, ei-muuttavien lepakoiden populaatioihin kuuluvien yksilöiden on todettu saavan surmansa tuulivoimaloiden takia vain harvoin (Kuvlesky ym. 2007). Tämä saattaa johtua osittain siitä, että useimmat Euroopan lepakkolajit saalistavat melko matalalla, eli roottorien vaikutusalueen alapuolella, tai siitä, että tuulivoimaloiden läheisyydessä ei ole lepakoille soveliasta saalistusympäristöä. Lepakkotutkimuksia tuulivoimalahankkeiden yhteydessä on tehty vielä vähän Suomessa, vaikka parina viimeisenä vuotena kartoituksia on tehty huomattavasti runsaammin. Vielä ei voida sanoa, onko Suomen tähän 4

49 mennessä rakennetuilla tuulivoimaloilla ollut vaikutuksia lepakoihin. Tämä johtuu osittain myös lepakkokantojen seurannan vähäisyydestä ja keskittymisestä Etelä-Suomeen. Voidaan kuitenkin olettaa, että Suomeenkin pystytetyt tuulivoimalat voivat olla uhkana muuttaville lepakoille etenkin jos ne rakennetaan merelle tai merenrannan tuntumaan ja mikäli ne sijaitsevat lepakoiden muuttoreiteillä. 5 AINEISTO JA MENETELMÄT Lepakkokartoitus tehtiin karttaan 1 osoitetulla alueella. Maastotyöt suunniteltiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun avulla. Kartoitusyöt olivat 14.7., ja Kartoitusreitit suunniteltiin kattamaan potentiaaliset lepakoille tärkeät alueet erityisesti suunniteltujen tuulivoimaloiden lähiympäristössä. Hakkuuaukot ja hyvin nuoret, tiheät metsät jätettiin pääosin kartoituksen ulkopuolelle, koska niiden merkitys paikallisille lepakoille on vähäinen. Kartoitusreitistö käy ilmi kartasta 1. Lepakoita havainnoitiin öisin ultraäänidetektorin avulla, kävellen liikkuen. Pisteet, joilla lepakoita pysähdyttiin kuuntelemaan viiden minuutin ajaksi, sijaitsivat 400 metrin päässä toisistaan. Kaikki pisteiden välillä olleet lepakot tallennettiin myös. Metsässä kartoitusreitit seurasivat yleensä metsäteitä ja polkuja. Näin reitit ovat toistettavissa tulevissa tutkimuksissa. Polkujen käyttö helpottaa myös suunnistamista yöaikaan sekä vähentää oleellisesti korkean kasvillisuuden seassa kävelemisestä aiheutuvaa häiritsevää taustamelua (Mitchell-Jones, A. & McLeish 2003). Kartoitusten aloitusajankohta oli noin 30 minuuttia auringonlaskun jälkeen, valo-olosuhteista riippuen, ja kartoitus jatkui aamusarastukseen asti, jolloin valoisuus päätti kartoitustyön. Vertailukelpoisuuden takia lepakoita kartoitettiin vain hyvällä säällä, eli sateettomina, melko tyyninä ja lämpiminä (>+10 C) öinä. Sade, kova tuuli ja kylmyys vähentävät oleellisesti lepakoiden saalistusaktiivisuutta (SLTY ry 2011). 5

50 Kartta 1. Selvitysalue ja kuljetut reitit. Lepakoiden havainnoimiseen käytettiin ultraääni-ilmaisinta eli lepakkodetektoria (Wild Life Acoustics EM3), jolla voidaan havaita lepakoiden päästämät kaikuluotausäänet sekä automaattisesti äänittää äänet SD-kortille. Jokaisen äänityksen yhteyteen tallentuu myös sijainti, sisäisen GPS-paikantimen kautta. Lajit tunnistettiin joko maastossa tai jälkikäteen analysoimalla nauhoitettuja ääniä tietokoneella äänianalyysiohjelmalla (Song Scope -ohjelmisto). Lepakoita ei aina pysty määrittämään lajilleen ääni- tai näköhavaintojen perusteella. Lajipari viiksisiippa/isoviiksisiippa on erotettavissa ainoastaan anatomisten rakenteiden perusteella. Siippalajit (viiksi-, isoviiksi-, vesi- sekä ripsisiippa) ovat myös tietyissä olosuhteissa mahdottomia erottaa toisistaan. 6 TULOKSET 6.1 LAJISTO JA HAVAINTOMÄÄRÄT Kartoituksen yhteydessä alueella tavattiin vain yhtä lepakkolajia, pohjanlepakkoa. Havaintoja saatiin Echometer EM3-detektorilla yhteensä 8 kappaletta. Selvitysalueen lepakkohavainnot on esitetty taulukossa 1 ja kartassa 2. 6

51 PVM AIKA LAJI LAT LONG :03 Eptnil :42 Eptnil :16 Eptnil :04 Eptnil :48 Eptnil :40 Eptnil :55 Eptnil :48 Eptnil Taulukko 1. Tutkimusalueella havaitut lepakot. Paikalliset lajit Laajasta selvitysalueesta huolimatta lepakkolajisto- ja havaintomäärät olivat hyvin alhaisia. Ainoa havaittu lepakkolaji oli Suomen yleisin laji, pohjanlepakko. Pohjanlepakko on elinympäristön suhteen generalisti ja hyvin vähään tyytyvä. Sitä tavataan usein alueilla, jotka ovat muille lepakkolajeille kelvottomia. Selvitysalueella ei havaittu ainuttakaan emon perässä lentävää poikasta, mikä viittaa siihen ettei alueella olisi lisääntymisyhdyskuntaa. Havaintojen perusteella alue ei ole ainakaan paikallisille, Suomessa horrostaville lajeille, tärkeä tai kelvollinen alue. Alueen laajat tiheät taimikot, pellot ja hakkuuaukeat eivät houkuttele lepakoita, etenkään, kun alueella ei ole avointa vettä ja maaperän kosteus on vähäisen latvuston ja ojituksen takia alhainen. Lisäksi lepakoiden alhaista lukumäärää saattaa selittää vanhojen kolopuiden ja ihmisasutuksen puute. Lepakoille ei löydy sopivia paikkoja perustaa lisääntymisyhdyskuntia. Todennäköisesti paikalliset yksilöt olivat yksinäisiä uroksia, joille kelpaa vaatimattomammat päiväpiilot, kuten tukkipinot. 6.2 LEPAKOILLE TÄRKEÄT ALUEET Alueiden arvo lepakoille on luokiteltu seuraavia periaatteita noudattaen: Luokka I: Lisääntymis- tai levähdyspaikka. Hävittäminen tai heikentäminen luonnonsuojelulaissa kielletty. Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä huomioitava alueen arvo lepakoille (EUROBATS sopimus). Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille Luokka I: Lisääntymis- ja levähdyspaikat Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikat voivat sijaita muun muassa rakennuksissa. Luonnossa piilopaikat voivat sijaita esimerkiksi puun koloissa 7

52 ja halkeamissa. Pörtomin selvitysalueella ei kuitenkaan näitä löydy riittävissä määrin ja rakennuksetkin sijaitsevat kohtalaisen lentomatkan päässä. Alueella saattaa levähtää yksittäisiä lepakoita, mutta lisääntymisyhdyskunnista ei ollut mitään viitteitä. Kartta 2. Pohjanlepakkohavainnot selvitysalueella Luokka II: Tärkeät ruokailualueet ja siirtymäreitit Alue ei maankäyttömenetelmien takia ole lepakoille tärkeä ruokailualue. Siirtymäreiteistä, joilla yleensä käsitetään muuttavien lepakoiden muuttoreittejä ei voitu tässä selvityksessä kartoittaa. Lepakoiden muutto alkaa yleensä vasta elokuun loppupuolella Luokka III: Muut lepakoiden käyttämät alueet Ei havaittu. 7 TULOSTEN TARKASTELU Tämä alustava kartoitus antaa lähinnä kuvan alueen paikallisesta lepakkolajistosta, mutta ei lisääntymis- ja levähdyspaikoista tai muuttoreiteistä. 8

53 Tulokset ovat yksiselitteiset. Pörtomissä esiintyy lepakoita hyvin niukasti ja lajisto on tämän alustavan selvityksen perusteella koostuu vain pohjanlepakosta. Alueella voisi olettaa esiintyvän paikoitellen myös viiksisiippalajeja, mutta kartoitusöinä niitä ei havaittu. Todennäköisesti alueen talousmetsät ja kesantopellot eivät ylläpidä riittävän korkeaa hyönteistiheyttä, joka mahdollistaisi muiden kuin yksittäisten pohjanlepakoiden esiintymistä alueella. Tämän selvityksen perusteella jäi vielä epäselväksi, onko alueella lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Havaintojen alhainen määrä kuitenkin viittaa siihen että ainakaan suuria lisääntymisyhdyskuntia ei alueella ole. Kartoitusajankohta ei sallinut muuttavien lepakoiden tarkkailua. Alueen silmämääräinen arvio kuitenkin sallii tiettyjä johtopäätöksiä. Vaikka alue sijaitsee aika lähellä rantaa, jota lepakot suosivat muuttaessaan, sieltä puuttuvat johtolinjat, kuten joet ja sopivan suuntaiset harjut, varmasti vähentävät alueen käyttöä muuttoaikaan. Tästä ei kuitenkaan saada täyttä selvyyttä ilman asianmukaista seurantaa. 8 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Tuulivoimapuiston rakentaminen voi vaikuttaa sekä paikallisiin että muuttaviin lepakoihin. Tällä alueella paikallisia lepakoita esiintyy kuitenkin niukasti, lisääntymisyhdyskunnista ei ollut viitteitä eikä muuttavia lepakoita havaittu. Muuttavat lepakot voivat törmätä voimaloiden pyöriviin lapoihin, koska ne lentävät muuttomatkoillaan korkeammalla kuin paikalliset lajit. Voimalat saattavat valkoisen värinsä takia houkutella myös hyönteisiä, mikä puolestaan houkuttelee lepakoita saalistamaan. Joidenkin arvioiden mukaan myös liikkuvien roottorien ääni houkuttele lepakoita (Kunz et al. 2007). Nämä vaikutukset saattavat kohdistua sekä paikallisiin että muuttajiin. Oletettavasti pohjanlepakko korkealla saalistavana lajina kohtaa suuremman riskin kuin matalalla saalistavat siipat. Ainoana lajina pohjanlepakkokaan ei ollut alueella erityisen runsas. Lopullisen vaikutusten arvioinnin tekemiseksi lepakoiden muuttoreitit alueella tulisi kuitenkin selvittää. Voimaloille rakennettavat tiet ja itse voimaloiden rakennuspaikat saattavat myös hävittää ja pirstoa saalistusalueita ja kulkureittejä. Tämä vaikutus kohdistunee lähinnä siippoihin, joita ei tässä kartoituksessa havaittu. Tosin kyseessä olevalla alueella tiet ovat jo valmiina ja ilman muokkausta voivat säilyttää merkityksensä alueen pohjanlepakoiden saalistusalueina. 9 EHDOTUS JATKOSELVITYSTEN TOTEUTUKSEKSI Hankealueella tulisi suorittaa lepakoiden muutonseurantaa automaattidetektoreilla kolmena vuotena: ennen rakentamista tai sen aikana, rakentamista seuraavana vuotena ja toisena vuotena tuulipuiston käyttöönoton jälkeen. Seurantakausi on Muita lepakoita koskevia toimenpidesuosituksia ei ole. On kuitenkin huomioitava, että tuulivoimapuiston 9

54 vaikutuksia alueen paikallisiin lepakoihin on vaikeaa arvioida alustavan, ja pienimuotoisen kartoituksen perusteella. Tämänhetkisen tiedon perusteella (tuloksia mm. sivuilla on todettu, että lepakot lentävät ja muuttavat vain, jos tuulen nopeus on korkeintaan kohtalainen. Mikäli tuulen nopeus ylittää 7 m/s, lepakoiden aktiivisuus vähenee huomattavasti. Toisaalta tuulivoimaloiden aiheuttamien lepakkokuolemien on havaittu nousevan matalilla tuulennopeuksilla juuri lepakoiden muuttoaktiivisuuden kasvaessa: joko muutto on lepakoille silloin energiatehokkaampaa tai ne muuttavat merkittävästi korkeammalla. Lepakoiden törmäyksiä lapoihin tai niiden aiheuttamia barotraumoja on voitu tehokkaasti estää pysäyttämällä tuulivoimaloita lepakoiden muuton aikana muutamaksi tunniksi yöllä, tuulen ollessa alle 7 m/s, jolloin voimaloiden tuotto on muutenkin alhainen (Baerwald ym. 2009). Myös tuulivoimaloiden roottorien korkeudella on havaittu positiivinen korrelaatio lepakoiden kuolleisuuteen (Barclay ym. 2007). Mitä korkeampi torni, sitä enemmän lepakkojen törmäyksiä. Yhteenvetona, tuulivoimaloiden huolellinen sijoittelu ympäristöön ja niiden käytön ajastaminen vähentää tuulivoimaloiden aiheuttamia vaurioita sekä paikalliselle että aluetta väliaikaisesti hyödyntäville eliöille. Tämä pätee myös kyseessä olevalla suunnittelualueella, joka merenläheisen sijaintinsa takia saattaa olla etenkin muuttavien lepakoiden reitin varrella. 10 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Baerwald Erin F., Edworthy J, Holder M, Barclay RMR A Large-Scale Mitigation Experiment to Reduce Bat Fatalities at Wind Energy Facilities. J. Wildl. Manage. 73: Barclay RMR, Baerwald E. F., Gruver JC Variation in bat and bird fatalities at wind energy facilities: assessing the effects of rotor size and tower height. Can. J. Zool.-Rev. Can. Zool. 85: Capparella A, Loew S, Meyerholz DK Bat deaths from wind turbine blades. Nature 488: Grodsky SM, Behr MJ, Gendler A, Drake D, Dieterle BD, Rudd RJ, Walrath NL Investigating the causes of death for wind turbine-associated bat fatalities. J. Mammal. 92: Hedenstrom A Optimal migration strategies in bats. J. Mammal. 90: Kunz TH, Arnett EB, Erickson WP, Hoar AR, Johnson GD, Larkin RP, Strickland MD, Thresher RW, Tuttle MD Ecological impacts of wind energy development on bats: questions, research needs, and hypotheses. Front. Ecol. Environ. 5:

55 Kuvlesky WP, Brennan LA, Morrison ML, Boydston KK, Ballard BM, Bryant FC Wind energy development and wildlife conservation: Challenges and opportunities. J. Wildl. Manage. 71: [online] Kyheröinen, E-M, Osara, M. & Stjernberg, T. 2009: Agreement on Conservation of Bats in Europe. Update to the national implementation report of Finland, Inf.EUROBATS.MoP5.19. URL: pdf Lilley, T. Loimaan Viipurin lepakkoselvitys FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy. Mitchell-Jones, A. & McLeish, A.P. (toim.) 2004: Bat worker s manual. 3 rd edition. Joint Nature Conservation Committee. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, E. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Senior P, Butlin R, Altringham J Sex and segregation in temperate bats. Proc. R. Soc. Biol. Sci B. 272: [online] Suomen lepakkotieteellinen yhdistys (SLTY ry) 2011: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. URL: Vaughan N The diets of British bats (Chiroptera). Mammal Rev 27: Voigt CC, Popa-Lisseanu AG, Niermann I, Kramer-Schadt S The catchment area of wind farms for European bats: A plea for international regulations. Biological Conservation 153:

56 LEPAKOIDEN MUUTTOSELVITYS PÖRTOM, NÄRPIÖ Thomas Lilley, Biologi, FT SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 2 2 LEPAKOIDEN SUOJELU 2 3 LEPAKOIDEN MUUTON EKOLOGIAA LYHYESTI 2 4 AINEISTO JA MENETELMÄT 3 5 TULOKSET JA ARVIO 4 6 YHTEENVETO 5 7 VIITTEET 5 1

57 1 JOHDANTO Osa lepakkolajeistamme muuttaa kausittain kuten muuttavat lintulajimmekin 1. Muuton aikana lepakoita esiintyy muuttoreittien varrella ympäristöissä, joissa niitä ei lisääntymisaikana tavata 2. Lepakot myös lentävät muuton aikana huomattavasti korkeammalla kuin lisääntymisaikana, minkä vuoksi ne ovat vaarassa osua esimerkiksi tuulivoimaloiden turbiineihin 3. Lepakoiden siirtymäreitit tulisi ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa, kuten tuulivoimalarakentamisessa 4. Lepakoiden käyttäytymisestä muuton aikana ja muuttoreitit ovat edelleen huonosti tunnettuja Fennoskandiassa 5. Tämä raportti perustuu muutonseuranta- aineistoon, jota kerättiin Pörtomissa lepakoiden muuttoaikaan LEPAKOIDEN SUOJELU Kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit ovat rauhoitettuja. Ne kuuluvat EU:n Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajilistaan ja Luonnonsuojelulain 49 :n mukaan lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Näitä ovat lisääntymispaikat, muut kesä-, kevät- ja syysaikaiset päiväpiilot sekä talvehtimispaikat. Ripsisiippa (Myotis nattereri) on Suomessa arvioitu erittäin uhanalaiseksi (EN) lajiksi ja pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) vaarantuneeksi (VU) uusimman, vuonna 2010 valmistuneen uhanalaisuusarvioinnin mukaan 6. Tämän lisäksi Suomi on osapuolena Euroopan lepakoidensuojelusopimuksessa (EUROBATS 1999). Sopimus velvoittaa osapuolimaita huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta sekä tutkimusta ja kartoituksia lisäämällä. EUROBATS- sopimuksen mukaan osapuolimaiden tulee pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreittejä 7. 3 LEPAKOIDEN MUUTON EKOLOGIAA LYHYESTI Maassamme on havaittu tähän mennessä 13 lepakkolajia. Kaikki meillä tavattavat lepakot kuuluvat pienlepakkojen (Microchiroptera) aitolepakkojen (Vespertilionidae) heimoon. Lepakkomme horrostavat talvisin, mutta osa lajeistamme muuttaa pitkiäkin matkoja kausittain; syksyisin etelään 2

58 talvehtimisalueille horrostamaan ja vastavuoroisesti keväisin pohjoiseen, eli Suomeen, lisääntymään. On tyypillistä että vain naaraat muuttavat pohjoiseen lisääntymiskaudella, jolloin pohjolan korkea hyönteistiheys tekee muuton riskeineen kannattavaksi raskaana oleville naaraille 8. Alle puolet Suomen lepakkolajeista (iso-, kääpiö-, vaivais-, pikku- ja kimolepakot) lasketaan kausittain muuttaviksi lajeiksi 1. Suomessa talvehtivat lajit saattavat tehdä joidenkin satojen kilometrien siirtymiä kausittain, mutta varsinaiset muuttavat lepakot voivat siirtyä jopa n km talvehtimisalueilleen. Syysmuuttoaika on elokuun puolesta välistä noin syyskuun puoleenväliin. Lepakoiden muutto on hyvin erilaista kuin lintujen. Lepakot muuttavat maksimissaan vain n. 50 km yössä, pysähdellen välillä ruokailemaan ja etsimään päiväpiiloa 9. Lepakoiden muutto on myös kokonaismatkaltaan monien lintulajien matkoja lyhyempi; suurin osa lajeista talvehtii Keski- Euroopassa 1. 4 AINEISTO JA MENETELMÄT Pörtomin aluetta tarkasteltiin etukäteen maastokartan ja ilmakuvien perusteella sekä käymällä paikanpäällä. Tässä vaiheessa alueelta määritettiin silmämääräisesti lepakoille muuton kannalta tärkeitä ominaisuuksia kuten selkeitä luonnollisia johtolinjoja tai kerääntymisalueita. Näitä ei kuitenkaan tarkastelun perusteella löytynyt joten alueelle sijoitettiin syksyllä 2012 muuton seurannan esitutkimuksen ajaksi yksi Wildlife Acoustics Songmeter SM2BAT+ ultraäänitallennin, jonka tulosten perusteella arvioitaisiin onko perusteellisempi tutkimus tarpeellinen. Noin kuukautta myöhemmin Songmeterin muistikortille tallentamat lepakoiden kaikuluotausäänet tunnistettiin lajilleen Wildlife Acoustics Songscope ohjelmistolla. Aineisto kerättiin karttaan 1 esitetyn selvitysalueen keskiosissa sijaitsevalta GSM- mastolta. 3

59 Kartta 1. Vaikutusalue (punaisella rajattu alue), suunnitellut myllyt (punaiset tähdet) ja passiivitallentimen sijoituspaikka (musta tähti). 5 TULOKSET JA ARVIO Songmeter- passiivitallennin tallensi yhteensä 804 havaintoa, joista kaikki olivat pohjanlepakolle tyypillistä saalistuskaikuluotausta. Muita lajeja, mukaan lukien muuttavia, ei tallentunut tähän laitteeseen. Pohjanlepakko on myös lepakkoselvityksen perusteella alueen ainoa lepakkolaji. Pohjanlepakotkin saattavat muuttaa kausittain, mutta tallentuneet pohjanlepakot olivat todennäköisesti paikallisia. Tätä tukee keräämämme aineisto, jossa ei näy muuttaville lepakoille tyypillistä aktiivisuuspiikkiä. Aineistossa mediaani tallentuneille kaikuluotausäänille oli 33 tallennusta per yö (minimi 26, maksimi, 36). Tässä tapauksessa kyse saattaa olla jopa muutamasta maston läheisyydessä ruokailleesta yksilöstä joiden ruokailuäänet ovat tallentuneet laitteelle yö toisensa jälkeen. Alustava muuttoselvitys viittasi alueen merkityksen lepakoiden muuton kannalta olevan olematon tai vähäinen. Tämä voi selittyä sillä, ettei alueella sijaitse lepakoiden muuton kannalta 4