Valtioneuvoston kanslia MINVA VNEUS VNEUS Ruso Henrik(VNK)

Transkriptio

1 Valtioneuvoston kanslia MINVA VNEUS VNEUS Ruso Henrik(VNK) Viite Asia Epävirallinen eurooppaministerikokous Luxemburgissa kokoontuvassa epävirallisessa eurooppaministerikokouksessa on tarkoitus keskustella puheenjohtajamaan prioriteeteista kaudellaan, toimielinten välisestä sopimuksesta ja talous- ja rahaliiton kehittämisestä. Luxemburgin puheenjohtajakauden prioriteetit vastaavat hyvin Suomen EU-politiikan avaintavoitteita. Suomi ottaa ohjelman tiedoksi. Komission ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi on Suomen mukaan hyvä pohja jatkotyölle. Suomi painottaa erityisesti sopimuksen paremman sääntelyn periaatteita ja välineitä koskevia osia. Suomi ottaa neljän puheenjohtajan raportin talous- ja rahaliiton kehittämisestä tiedoksi. Suomen hallitusohjelman EU-linjauksia koskevaan osaan on kirjattu Suomen linjaukset EMU:n kehittämiseksi. Lähiaikojen painopisteinä tulee olla vahvan, sijoittajanvastuuseen perustuvan pankkiunionin kehittäminen, pääomamarkkinaunionin edistäminen sekä talouspolitiikan koordinaation virtaviivaistaminen. Kokouksessa ei sen epävirallisen luonteen johdosta tehdä päätöksiä.

2 2(18)

3 3(18) Valtioneuvoston kanslia PERUSMUISTIO VNEUS VNEUS Jokelainen Jaana(VNK) Asia Epävirallinen eurooppaministerikokous ; puheenjohtajamaan prioriteetit Kokous Epävirallinen eurooppaministerikokous U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Luxemburg esittelee epävirallisessa eurooppaministerikokouksessa puheenjohtajakautensa prioriteetit. Sen puheenjohtajuusohjelma perustuu kolmen peräkkäisen pj-maan Italian, Latvian ja Luxemburgin yhteiseen ohjelmaan eli neuvoston 18 kuukauden työohjelmaan, joka hyväksyttiin yleisten asioiden neuvostossa Puheenjohtajana Luxemburg on osaltaan vastuussa Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2014 hyväksymän viiden vuoden strategisen ohjelman toteuttamisesta. Suomi ottaa Luxemburgin puheenjohtajakauden ohjelman ja prioriteetit tiedoksi. Luxemburgin painopisteet 1) investointien edistäminen kasvun ja työllisyyden lisäämiseksi, 2) sosiaalisen ulottuvuuden syventäminen, 3) muuttoliikkeen hallinta sekä vapaus, oikeus ja turvallisuus, 4) sisämarkkinoiden elvyttäminen erityisesti digitaaliseen ulottuvuuteen panostamalla, 5) EU:n kilpailukyky avoimessa ja globaalissa kehyksessä, 6) kestävän kehityksen edistäminen ja 7) unionin globaalin aseman vahvistaminen vastaavat paljolti Suomen laaja-alaisia EU-politiikan avaintavoitteita 2015 (E147/2014 vp). Näitä ovat: 1) kasvua ja työllisyyttä vahvistava kilpailukyky, 2) toimiva sääntely sekä 3) ulkoisesti vahvempi unioni. Hallitusohjelman mukaisesti Suomen EU-politiikka rakentuu kasvun, vakauden ja turvallisuuden tavoitteiden varaan. Luxemburgin painopisteet ovat linjassa myös Eurooppa-neuvoston strategisen agendan sekä komission puheenjohtaja Junckerin poliittisten prioriteettien ja komission työohjelman 2015 kanssa. Suomi pitää tärkeänä, että EU keskittyy olennaisimpiin kysymyksiin. Kaikkea EU-sääntelyä tulee arvioida talouskasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden näkökulmasta. Tavoitteena on nykyistä vähemmän, mutta parempaa ja kevyempää sääntelyä.

4 4(18) Pääasiallinen sisältö Luxemburg aloitti jo 12. puheenjohtajakautensa. Sitä viitoittavan ohjelman nimi Kansalaisten unioni viittaa tavoitteeseen varmistaa, että kaikki EU-politiikat todella hyödyttävät kansalaisia. Parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen päivittäminen on osa tätä projektia. Pj-maan painopistealueita on seitsemän. Ensinnäkin investointien edistäminen kasvun ja työllisyyden lisäämiseksi liittyy Junckerin investointisuunnitelman ja Euroopan strategisten investointien rahaston sekä pääomamarkkinaunionin toimeenpanemiseen. Olennaista on pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksien parantaminen. Tarvitaan myös eurooppalaista teollisuuspolitiikkaa sekä tutkimuksen ja innovaatioiden edistämistä. Toisena painopisteenä on sosiaalisen ulottuvuuden syventäminen, johon kuuluu muun muassa työmarkkinaosapuolten parempi mukaan ottaminen sekä taitojen kehittämiseen ja kansanterveyteen panostaminen. Kolmanneksi Välimeren akuutti tilanne korostaa muuttoliikkeen hallinnan sekä vapauden, oikeuden ja turvallisuuden merkitystä. Unionin yhteisten arvojen, oikeusvaltioperiaatteen ja tietosuojan edistäminen sekä terrorismin torjunta kuuluvat tähän painopistealueeseen, samoin kuin unionin sisäisen turvallisuuden strategian toimeenpano. Sisämarkkinoiden elvyttäminen erityisesti digitaaliseen ulottuvuuteen panostamalla on Luxemburgin neljäs prioriteetti. Tässä johtavana periaatteena on digital by default, eli kaiken lainsäädännön on oltava lähtökohdiltaan digitaaliseen toimintaympäristöön sopivaa. Sisämarkkinoiden vahvistaminen tarkoittaa myös energiaunionin ja vihreän kasvun edistämistä. Viidenneksi puheenjohtajaohjelmassa painotetaan eurooppalaista kilpailukykyä, jonka edistämiseen liittyvät niin talous- ja rahaliiton lujittaminen kuin vapaakaupan edistäminen sekä veronkierron ja veropetosten ehkäisy. Kuudes prioriteettialue on kestävä kehitys, jonka osalta keskeinen ponnistus Luxemburgin kaudella on valmistautuminen Pariisin joulukuisiin ilmastosopimusneuvotteluihin. Seitsemäntenä painopisteenä on unionin globaalin aseman vahvistaminen. Tässä edetään Eurooppa-neuvoston kesäkuisten linjausten mukaan. Tarkoituksena on vahvistaa yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ja luoda unionille uusi turvallisuusstrategia. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely SEU 16 artikla 9 kohta Käsittely Euroopan parlamentissa Luxemburgin pääministeri Bettel esittelee puheenjohtajamaan prioriteetteja Strasbourgin täysistunnossa

5 5(18) Kansallinen valmistelu EU-ministerivaliokunnan kirjallinen menettely Eduskuntakäsittely Suuren valiokunnan kirjallinen menettely Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Taloudelliset vaikutukset Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat Puheenjohtajamaan ohjelma (saatavissa sivustolta Neuvoston 18 kuukauden työohjelma (asiakirja 11258/14) Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Jaana Jokelainen (VNEUS), EUTORI-tunnus Liitteet Viite

6 6(18) Valtioneuvoston kanslia PERUSMUISTIO VNEUS VNEUS Ruso Henrik(VNK), Kaila Heidi(VNK) Asia Epävirallinen eurooppaministerikokous : toimielinten välinen sopimus Kokous U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Komissio julkaisi laajan parempaa sääntelyä koskevan paketin. Pakettiin sisältyy ehdotus uudeksi parempaa sääntelyä koskevaksi toimielinten väliseksi sopimukseksi. Sopimuksen tavoitteena on sitouttaa komissio, Euroopan parlamentti ja neuvosto EU:n toiminnan parempaan suunnittelemiseen ja koordinoimiseen sekä sääntelyn parantamiseen. Yleisten asioiden neuvosto kävi parempaa sääntelyä koskevan yleiskeskustelun sekä keskustelun ehdotuksesta toimielinten väliseksi sopimukseksi. Keskustelua jatketaan heinäkuun epävirallisessa kokouksessa. Esille noussevat erityisesti ohjelmointi ja komission työohjelma. Komissio, neuvosto ja Euroopan parlamentti käynnistivät toimielinten välistä sopimusta koskevat neuvottelut Pyrkimyksenä on saada neuvottelut päätökseen vuoden 2015 loppuun mennessä. Paketin muut osat koskevat komission sisäisiä toimia sääntelyn parantamiseksi. Ne eivät edellytä neuvoston kannanmuodostusta. Suomen kanta Komission ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi on hyvä pohja jatkotyölle. On tärkeää, että komissio, Euroopan parlamentti ja neuvosto sitoutuvat lainsäädäntötyön parempaan suunnitteluun ja koordinoimiseen, sääntelyn toimivuuden ja laadun parantamiseen sekä EU:n toiminnan avoimuuden lisäämiseen. Suomi painottaa sopimuksessa erityisesti osiota, joka koskee paremman sääntelyn periaatteita ja välineitä. EU:n toimielinten tulee sitoutua sääntelyn määrän ja sen yksityiskohtaisuuden vähentämiseen sekä sen laadun parantamiseen. Riittävä ja oikea tietopohja sekä korkealaatuiset vaikutusarvioinnit ovat keskeisessä asemassa sääntelyn parantamisessa. Neuvoston tulisi hyödyntää komission vaikutusarviointeja paremmin työssään sekä kyetä tekemään omia, erityisesti merkittäviä muutosehdotuksia koskevia täydentäviä vaikutusarviointeja. Sopimus tulee muotoilla siten, että neuvostolla säilyy

7 7(18) riittävä harkintavalta päättää vaikutusarvioiden tekemisestä. Keskusteluja siitä, miten neuvosto tekisi vaikutusarviointeja käytännössä ja minkälaisia resursseja se vaatisi, tulee jatkaa. Samalla on kiinnitettävä huomiota siihen, että EU:n lainsäädäntömenettelyä pitkitetä kohtuuttomasti. Suomi katsoo, että avoimuus tulisi nostaa sopimuksessa näkyvämmin esille ja sen osalta tulisi vahvistaa nykyistä sopimusta konkreettisempia tavoitteita ja periaatteita. EU:n lainsäädäntömenettelyn yleistä seurattavuutta ja toimielinten yhteistä viestintää ja tiedottamista tulee edelleen parantaa. Toimielinten yhteisten tiedotteiden ja lehdistötilaisuuksien kehittäminen on myös tärkeää. Avoimuutta tulee lisätä myös delegoitujen säädösten valmistelun osalta. Suomi pitää vuotuista ja monivuotista ohjelmointia hyvänä keinona vahvistaa yhteisymmärrystä EU:n prioriteeteista, helpottaa aikataulujen yhteensovittamista sekä lisätä EU:n toiminnan sujuvuutta. Ehdotetut periaatteet ja menettelyt ovat riittävän käytännönläheisiä ja kevyitä. Vuotuisen ohjelmoinnin osalta menettelytapoja on varaa täsmentää komission työohjelman valmistelussa (esimerkiksi tieto vireillä olevista säädöshankkeista, jotka komissio aikoo peruuttaa). Jatkokäsittelyssä on pidettävä kiinni siitä, että neuvostolla on tasavertainen asema komission yhteistyökumppanina suhteessa Euroopan parlamenttiin komission valmistellessa vuotuista työohjelmaansa. Monivuotista ohjelmointia tulee tehostaa. Parantamisen varaa on muun muassa erityishuomiota vaativien lainsäädäntöhankkeiden identifioimisessa ja niitä koskevassa aikataulutuksessa. Suomi pitää hyvänä ehdotusta, jonka mukaan priorisoinnissa kiinnitetään huomiota erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille koituvaan hallinnolliseen taakkaan. Jotta ohjelmointiyhteistyö voisi toimia, hankkeiden seurantaa tulee parantaa. Neuvoston on myös kehittävä sisäisiä työmenetelmiään. EU:n perussopimusten mukaista toimielinten välistä tasapainoa ja EU:n toimielinten toimivallan rajoja on kunnioitettava sekä oikeudellisesti että tosiasiallisesti. Ehdotukset, jotka tarjoaisivat Euroopan parlamentille mahdollisuuden puuttua neuvoston ja jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluviin kysymyksiin, on syytä torjua (esimerkiksi pääsy neuvoston kokouksiin, puuttuminen jäsenvaltioille kuuluvaan täytäntöönpanovaltaan ja sekä toimivallan laajentaminen kansainvälisten sopimusten osalta). EU:n toimielinten sitoutuminen nykyiseen toimielinten väliseen sopimukseen on ollut puutteellista. Uuden sopimuksen tulisi olla toimielinten osalta pääsääntöisesti oikeudellisesti velvoittava. Pääasiallinen sisältö Tausta EU:n toimielinten välisiä sopimuksia, puitesopimuksia ja yhteisiä julistuksia on tehty 1970-luvulta lähtien toimielinten välisen yhteistyön helpottamiseksi ja varmistamiseksi. EU:n perussopimuksiin lisättiin Lissabonin sopimuksella (2009) nimenomainen toimielinten välisiä sopimuksia koskeva oikeusperusta (SEUT 295 artikla). Määräyksen mukaan sopimukset koskevat toimielimen välisessä yhteistyössä sovellettavia menettelytapoja ja voivat olla velvoittavia. Toimielinten välisillä sopimuksilla ei voida

8 8(18) muuttaa EU:n toimielinten toimivallan rajoja eikä kiertää EU:n perussopimusten määräyksiä. Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission vuonna 2003 tekemässä parempaa lainsäädäntöä koskevassa toimielinten välisessä sopimuksessa (Interinstitutional Agreement on Better Law Making) vahvistetaan EU:n toimielinten välistä yhteistyötä koskevat periaatteet ja menettelytavat EU:n lainsäädäntömenettelyn eri vaiheissa. Sopimus on jäänyt ajasta jälkeen. Sen soveltamisessa ja täytäntöönpanemisessa on myös ollut puutteita. Komission ehdotus uudeksi toimielinten väliseksi sopimukseksi tarjoaa mahdollisuuden ottaa Lissabonin sopimus huomioon ja parantaa toimielinten välistä yhteistyötä uuden Euroopan parlamentin ja uuden komission aloitettua toimintansa. Ohjelmointiyhteistyö sekä lainsäädäntömenettelyn parempi yhteensovittaminen Ehdotuksen mukaan toimielimet tehostavat eri tavoin EU:n vuotuista ja monivuotista ohjelmasuunnittelua. Tarkoituksena on vahvistaa muun muassa periaatteet, jotka koskevat komission vuotuisesta työohjelmasta käytävää vuoropuhelua sen valmistelu- ja täytäntöönpanovaiheessa. Neuvosto ei ole ollut tässä suhteessa parlamenttiin nähden komission tasaveroinen kumppani (vrt. parlamentin ja komission puitesopimus). Ehdotuksen mukaan komissio suhtautuu vakavasti parlamentin ja neuvoston pyyntöihin esittää lainsäädäntöehdotuksia. Jollei komissio tee ehdotusta, se ilmoittaa asianomaiselle toimielimelle perustelunsa. Tämä tärkeä velvoite seuraa suoraan EU:n perussopimuksista (ks. SEUT 225 ja 241 artikla). Toimielimet sopivat komission työohjelman perusteella niistä ehdotuksista, joita käsitellään lainsäädäntömenettelyssä ensisijaisina. Ehdotuksen mukaan toimielimet sovittavat valmistelu- ja lainsäädäntötyönsä paremmin yhteen. Kunkin lainsäädäntöehdotuksen osalta pyritään laatimaan alustava käsittelyaikataulu. Toimielimet tiedottavat toisilleen työnsä ja keskinäisten neuvottelujensa etenemisestä. Ne huolehtivat asianmukaisesta avoimuudesta, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission väliset ns. trilogit mukaan lukien. Paremman sääntelyn välineet ja lainsäädännön yksinkertaistaminen Ehdotuksessa luetellaan paremman sääntelyn keskeisimmät periaatteet ja välineet. Yksi keskeisimmistä periaatteista on, että säädöksiä annetaan vain silloin, kun se on tarpeen. Paremman sääntelyn välineinä mainitaan vaikutusarvioinnit, sidosryhmien kuuleminen ja palaute sekä voimassa olevan lainsäädännön jälkiarviointi. Komissio on sitoutunut kehittämään vaikutusarviointeja osana laajempaa paremman sääntelyn pakettia ja kiinnittämään tällöin muun muassa pk-yritysten toimintamahdollisuuksiin entistä enemmän huomiota. Olennaista on, että komissio arvioi myös muiden kuin lainsäädännöllisten keinojen mahdollisuuden sekä sen vaihtoehdon hinnan, että toiminnasta pidättäydytään (the cost of inaction). Ehdotuksen mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto aloittavat säädösehdotusten käsittelyn tarkastelemalla komission tekemää vaikutustenarviointia. Kumpikin niistä sitoutuisi tekemään vaikutusarvioinnin jokaisesta merkittävästä muutosehdotuksesta. Ehdotuksessa korostetaan sidosryhmäkuulemisten merkitystä. Ehdotukseen sisältyy myös lainsäädännön jälkiarviointia koskevia periaatteita. Ehdotuksessa esitetään ajatus uudesta riippumattomasta arviointipaneelista. Jos komission ehdotukseen esitetään merkittävää muutosta, mikä hyvänsä toimielimistä voisi vaatia paneelin asettamista arvioimaan mm. sitä, täyttääkö sääntely tietyt laatu- ja muut vaatimukset. Kukin toimielin nimittäisi paneeliin yhden jäsenen.

9 Ehdotuksessa palautetaan mieleen tarve saattaa EU-lainsäädäntöä ajan tasalle ja yksinkertaistaa sitä sekä vähentää sääntelytaakkaa. Työn perusteena on komission ns. REFIT-ohjelma. Sääntelytapa Ehdotuksen mukaan komissio perustelee sääntelytavan valinnan Euroopan parlamentille ja neuvostolle. EU:n perussopimusten mukaan toimielimet valitsevat annettavan säädöksen lajin, jollei sopimuksissa muuta määrätä, suhteellisuusperiaatteen huomioon ottaen (SEUT 296 artikla). Komissio myös selittää, miksi ehdotetut toimet ovat toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden sekä perusoikeuksien mukaisia. Lisäksi komissio lupaa selostaa toteuttamiensa kuulemisten ja vaikutusarviointien tulokset. Näiden periaatteiden täsmällinen kirjaaminen parantaisi nykykäytäntöä, jossa komission perustelut ja niitä koskevat selostukset saattavat olla puutteellisia. Delegoidut säädökset ja täytäntöönpanotoimet Delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskeva tekstiehdotukset sisältyvät sopimusehdotuksen V osaan. Lisäksi sopimukseen liitettäisiin Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisymmärrysasiakirja delegoiduista säädöksistä sekä säädösvallan delegoimista koskevat vakiolausekkeet. Toimivallan delegoimiseen liittyy usein EU:n toimielinten välisiä valtapoliittisia erimielisyyksiä. Kiistat ovat vaikeuttaneet EU:n perussäädöksistä käytäviä neuvotteluja. Neuvoston kannalta olennaisinta on, että komissio kuulee jäsenvaltioiden asiantuntijoita delegoitujen säädösten valmisteluvaiheessa. EU-oikeuden täytäntöönpaneminen ja soveltaminen Lainsäädännön täytäntöönpano kuuluu jäsenvaltioille (SEUT 291 artikla). Kansalliset täytäntöönpanotoimet vaikuttavat sääntelyn toimivuuteen ja sen laatuun. Täytäntöönpanon ja lainsäädännön soveltamisen valvonta kuuluu puolestaan komission toimivaltaan (SEU 17 ja SEUT 258 artikla). Euroopan parlamentille perussopimukset eivät anna tässä yhteydessä minkäänlaista roolia. Ehdotuksen mukaan säädösten täytäntöönpanolle varattu määräaika tulisi asettaa mahdollisimman lyhyeksi. Uutena asiana jäsenvaltioita kehotetaan tekemään selkeä ero EU-säädöksen täytäntöönpanon välittömästi edellyttämien toimenpiteiden ja kansallisten lisäsäännösten välillä (ns. gold plating). Ero tulisi yksilöidä komissiolle tehtävissä notifiointi-ilmoituksissa ja tehdä ymmärrettäväksi myös kansalaisille. Lisäksi jäsenvaltioita kehotetaan arvioimaan kansallisista lisäsäännöksistä aiheutuvat vaikutukset (mukaan lukien erityisesti hallinnollinen taakka yrityksille ja kansalaisille) ja perustelemaan niiden tarpeellisuus. Vaikka käytetyt muotoilut ovat varsin maltillisia (esim. call upon, should ja where possible ), edellyttää teksti kokonaisuudessaan vielä lisätarkastelua. Avoimuus 9(18) Vuoden 2003 sopimukseen sisältyy avoimuutta koskeva osio, jossa esitetään erilaisia keinoja parantaa avoimuutta sekä kansalaisille suunnatun tiedon saatavuutta lainsäädäntömenettelyn eri vaiheissa. Tavoitteet ovat toteutuneet vain osittain.

10 10(18) Ehdotuksessa avoimuutta koskevat periaatteet on hajautettu eri puolille sopimusluonnosta. Kansallisten parlamenttien asema Kansallisten parlamenttien asema mainitaan sopimusehdotuksen johdanto-osassa yleisellä tasolla, ei itse sopimusosassa. Toimielinten välisten sopimusten tarkoituksena on, että toimielimet sopivat keskenään yhteistyössään sovellettavista menettelytavoista. Sopimus ei näin ollen ole asianmukainen instrumentti esimerkiksi kansallisten parlamenttien yhteistyöelimen COSAC:in toiminnan kehittämiseen tai kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välisen yhteistyön edistämiseen. Suomi voi kuitenkin tarvittaessa hyväksyä itse sopimusosaan yleisluontoisen kirjauksen, jossa viitattaisiin EU:n perussopimusten mukaisiin periaatteisiin. Toissijaisuusperiaatteen noudattaminen on paremman sääntelyn olennainen osa. Periaatteen noudattamista koskevan valvonnan toimivuutta voidaan vielä parantaa EUtasolla. Mikään ei estä komissiota sitoutumasta yhteistyön kehittämiseen ja edistämiseen kansallisten parlamenttien kanssa. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely SEUT 295 artiklan mukaan Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio neuvottelevat keskenään ja sopivat yhteisellä sopimuksella yhteistyössään sovellettavista menettelytavoista. Tätä varten ne voivat perussopimuksia noudattaen tehdä toimielinten välisiä sopimuksia, jotka voivat olla velvoittavia. SEUT 295 artikla ei sisällä äänestyssääntöä. Tällöin sovelletaan SEU 16 (3) artiklan pääsääntöä, jonka mukaan neuvosto tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä. Todennäköisesti neuvostossa kuitenkin käytännössä pyritään mahdollisimman laajaan konsensukseen. SEU 17 artiklan mukaan komissio tekee aloitteet EU:n vuotuisten ja monivuotisten ohjelmien laatimiseksi pyrkien toimielinten välisiin sopimuksiin. Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely Euroopan parlamentin neuvotteluja vetää Guy Verhofstadt (ALDE). AFCO- ja JURIvaliokunnat osallistuvat aiheen käsittelyyn parlamentissa. EU-ministerivaliokunta: yleisten asioiden neuvostoa valmistelleen paremman sääntelyn agendaa koskeva perusmuistio Lisäksi kaksi asiakokonaisuuteen liittyvää E- kirjettä (E23/2015vp): komission antama paremman sääntelyn paketti sekä parempaa sääntelyä koskeva toimielinten välinen sopimus. Jälkimmäistä, sisällöltään kattavaa E-kirjettä on valmisteltu institutionaaliset kysymykset jaostossa Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Taloudelliset vaikutukset

11 11(18) Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen (2003) lisäksi Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat sopineet muun muassa lainsäädännön kodifioimista koskevista periaatteista (1994), lainsäädännön laatua koskevista suuntaviivoista (1998), säädösten uudelleenlaatimistekniikasta (2001) sekä yhteisestä lähestymistavasta vaikutusten arviointiin (2005). Ne ovat myös antaneet yhteisen julistuksen yhteispäätösmenettelyyn sovellettavista käytännön menettelytavoista (2007). Käsillä olevan ehdotus korvaisi yhteisen lähestymistavan vaikutustenarviointiin. Asiakirjat Tärkeitä kahdenvälisiä sopimuksia ovat olleet Euroopan parlamentin ja komission vuosina 2000, 2005 ja 2010 tekemät puitesopimukset. Näistä viimeisimmän soveltaminen jatkuu. Tämä todetaan myös käsillä olevassa ehdotuksessa. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle: Parempaa sääntelyä tulosten parantamiseksi EU:n agenda (COM(2015) 215). Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle: ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi paremmasta sääntelystä (COM(2015) 216). Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot VNK/Lainsäädäntöneuvos Heidi Kaila, p VNK/Lainsäädäntöneuvos Johannes Leppo, p VNK/EU-erityisasiantuntija Henrik Ruso, p OM/Lainsäädäntöneuvos Hanna-Mari Kotivuori, p OM/EU-asiantuntija Liisa Leppävirta, p EUTORI-tunnus Liitteet Viite

12 Valtioneuvoston kanslia PERUSMUISTIO VNEUS VNEUS Pautola-Mol Niina(VNK) JULKINEN 12(18) Asia Epävirallinen YAN ; Viiden puheenjohtajan raportti talous- ja rahaliiton kehttämisestä Kokous Yleisten asioiden neuvosto U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Keskustelu talous- ja rahaliiton edelleen kehittämisestä käynnistyi kesäkuussa 2012, kun silloinen Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy esitteli päämiehille raportin EMU:n syventämisestä. Saman vuoden syksyllä komissio julkaisi tiedonannon (Blueprint) rahaliiton kehittämiseksi. Molemmat raportit jakaantuivat neljään osa-alueeseen: rahoitusmarkkinat, finanssipolitiikka, talouspolitiikka ja demokraattinen oikeutus. Ne sisälsivät ehdotuksia lyhyen-, keskipitkän ja pidemmän aikavälin toimista. Joulukuun 2014 Eurooppa-neuvostossa sovittiin, että komission puheenjohtaja (Juncker) tiiviissä yhteistyössä eurohuippukokouksen puheenjohtajan (Tusk), euroryhmän puheenjohtajan (Dijsselbloem) ja Euroopan keskuspankin pääjohtajan (Draghi) kanssa raportoi talous- ja rahaliiton kehittämisestä Eurooppa-neuvostolle viimeistään kesäkuussa Kyseessä on puheenjohtajien henkilökohtaisessa ominaisuudessa laatima raportti, joka ei edusta toimielinten näkemyksiä. Raportti Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely julkaistiin Komission puheenjohtaja Juncker esitteli raportin kesäkuun Eurooppa-neuvostossa, mutta siitä ei käyty keskustelua. Sen sijaan Eurooppa-neuvosto pyysi neuvostoa tutkimaan raportin nopeasti. Puheenjohtajien raportti esitellään heinäkuun ECOFIN-neuvostossa. Raportti on myös epävirallisen yleisten asioiden neuvoston agendalla. Varsinaiset keskustelut sisällöstä käynnistynevät syksyllä Viiden puheenjohtajan raportti sisältää sekä lyhyemmän että pidemmän tähtäimen ehdotuksia. Ensimmäisessä vaiheessa (1.heinäkuuta kesäkuuta 2017) tavoitteena on kilpailukyvyn ja rakenteellisen lähentymisen vahvistaminen, vastuullisen finanssipolitiikan luominen sekä kansallisella että Euroopan tasolla ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden vahvistaminen. Lyhyellä tähtäimellä pyritään vahvistamaan

13 Suomen kanta Pääasiallinen sisältö 13(18) euroalueen maiden lähentymistä kehittämällä talouspolitiikan nykyistä ohjaus- ja hallintajärjestelmää. Toisessa vaiheessa on tarkoitus sopia toimenpiteistä, joilla viimeistellään talous- ja rahaliiton taloudellinen ja institutionaalinen rakenne vuoteen 2025 mennessä. Talouspolitiikan lähentymiskehyksen velvoittavuutta lisättäisiin. Ehdot täytettyään jäsenvaltio voisi osallistua euroaluetta varten perustettavaan häiriöiden vaimentamismekanismiin. Useat vaiheeseen kaksi esitetyt toimet edellyttäisivät perussopimusmuutoksia. EU:n toimielinten puheenjohtajat ilmoittavat raportissaan valvovansa esittämiensä suositusten täytäntöönpanoa. Lisäksi komissio julkaisee keväällä 2017 valkoisen kirjan koskien siirtymistä vaiheesta yksi vaiheeseen kaksi. Kreikan tilanteen kärjistyminen saattaa synnyttää pyrkimyksiä nopeuttaa yllä kuvattua aikataulua. Suomen hallitusohjelman EU-linjauksia koskevaan osaan, kohtaan vakaus, on kirjattu Suomen linjaukset EMU:n kehittämiseksi: Suomi on talous- ja rahaliiton jäsenenä sitoutunut edistämään euroalueen vakautta. Suomen tavoitteena on sääntöperusteinen ja toimiva euroalue, jossa jokaisella jäsenvaltiolla itsellään on ensisijainen vastuu omasta talouspolitiikastaan. Samoin jokainen jäsenvaltio vastaa itse veloistaan. Hallitus pyrkii palauttamaan no bail out säännön uskottavuuden. EMU:a ei tule kehittää sellaisen talouskoordinaation syventämisen kautta, joka johtaisi yhteisvastuun laajentamiseen. Hallitus tukee vahvaa sijoittajavastuuseen perustuvaa pankkiunionia ja sen kehittämistä. Sääntöjen noudattamisen vahvistamiseksi talouspolitiikan koordinaatiota on yksinkertaistettava, ja jäsenvaltioiden omistajuus talouspolitiikasta on varmistettava. Lähiaikojen painopisteinä tulee olla vahvan, sijoittajanvastuuseen perustuvan pankkiunionin kehittäminen, pääomamarkkinaunionin edistäminen sekä talouspolitiikan koordinaation virtaviivaistaminen. Talous- ja rahaliiton kehittämisessä prosessin ja aikataulutuksen tulee mahdollistaa jäsenvaltioiden riittävä kansallinen keskustelu ja kannanmuodostus. Eduskunnalle toimitetaan E-kirje talous- ja rahaliiton kehittämisestä syysistuntokaudella Viiden puheenjohtajan raportti sisältää sekä lyhyemmän (kesäkuuhun 2017 mennessä toteutettavia) että pidemmän tähtäimen (vuoteen 2025 mennessä toteutettavia) ehdotuksia. Raporttiin sisältyy sekä koordinaation tiivistämistä että solidaarisuuden ja yhteisvastuun syventämistä koskevia elementtejä, jotka käytännössä eivät ole erotettavissa toisistaan. Vaihe 1

14 14(18) Vaiheessa yksi tulisi euroalueen ohjaus- ja hallintajärjestelmää raportin mukaan laajentaa siten, että finanssipolitiikan koordinaation ja valvonnan rinnalle luodaan vastaava järjestely kilpailukyvyn osa-alueelle ja perustetaan euroalueen kilpailukykyviranomaisten järjestelmä. Jokaista euroalueen jäsenvaltiota kehotetaan perustamaan kansallinen elin, jonka tehtävänä olisi seurata toimenpiteiden ja poliitikkojen onnistumista kilpailukyvyn alalla. Kansallisten toimijoiden kuten työmarkkinaosapuolten tulisi pitää kilpailukykyviranomaisen kantaa ohjeistuksena palkanmuodostusneuvotteluissa. Komissio koordinoisi kansallisten viranomaisten toimia vuosittain. Koordinoinnin tulokset tulisi huomioida EU-tasolla mm. makrotalouden epätasapainon menettelyn päätösten sekä liiallisen epätasapainoa koskevan menettelyn käynnistämisen yhteydessä. Vaiheessa yksi makrotalouden epätasapainoa koskevaa menettelyä tulisi käyttää edistämään rakenneuudistuksia EU-ohjausjakson avulla. Menettelyn korjaavaa osaa olisi käytettävä määrätietoisemmin. Lisäksi tulisi huomioida paremmin epätasapainot koko euroalueella, eikä vain yksittäisessä jäsenvaltiossa. Tämä koskee sekä vaihtotaseen alijäämiä että ylijäämiä. Lyhyellä tähtäimellä tulisi panostaa työllisyys- ja sosiaalikysymyksiin talouspolitiikan EU-ohjausjaksossa. Pidemmällä aikavälillä tulisi edistää kansallisten työmarkkinoiden tiiviimpää yhdentymistä. Raportin mukaan talouspolitiikan EU-ohjausjaksoa on jo yksinkertaistettu ja tehostettu, mutta näitä toimia tulee jatkaa. Maakohtaisten suositusten on oltava selkeitä, konkreettisia ja kunnianhimoisia, mutta jäsenvaltioilla tulisi olla vapaus päättää, millä keinoilla ne tavoitteet saavuttavat. Jäsenvaltioille voitaisiin asettaa vastuu sitoumustensa täyttämisestä. Euroryhmällä voisi arvioida niiden toteutumista. Arvioinnin painopiste olisi vertaisanalyysissä ja parhaissa käytännöissä. Euroalueen taso ja kansallinen taso tulisi sovittaa paremmin yhteen niin, että EUohjausjakso koostuisi kahdesta peräkkäisestä Euroopan ja kansallisen tason vaiheesta. Lisäksi talouspolitiikan vuosittaista EU-ohjausjaksoa olisi täydennettävä vahvemmalla monivuotisella lähentymistavalla. Raportin mukaan rahoitusunionin viimeisteleminen edellyttää jo sovitun lainsäädännön tehokasta täytäntöönpanoa sekä yhteistä talletussuojaa ja pääomamarkkinaunionia. Lisäksi tulisi sopia väliaikaisesta siltarahoituksesta ennen yhteisen kriisinratkaisurahaston toiminnan käynnistymistä ensi vuoden alussa. Tämä voitaisiin raportin mukaan toteuttaa siten, että Euroopan vakausmekanismi antaa luottolimiitin yhteiselle kriisinratkaisurahastolle. Yhteinen kriisinratkaisurahasto tarvitsee myös uskottavan yhteisen varautumisjärjestelyn, joka tulisi ottaa nopeasti käyttöön ja joka olisi keskipitkällä aikavälillä budjettineutraali. Täysimittaisen eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän kehittäminen nykyisiä järjestelmiä hyödyntäen tulisi käynnistää jo vaiheessa yksi esimerkiksi luomalla eurooppalainen talletussuojajärjestelmä Euroopan tason jälleenvakuutusjärjestelmäksi kansallisille talletussuojajärjestelmille. Myöhemmin perustettava yhteinen talletussuojajärjestelmä olisi yksityisesti rahoitettu ja muodostuisi kaikkien osallistuvien pankkien ennakkoon suorittamista riskiperusteisista maksuista. Toimintakentän tulisi olla sama kuin yhteisellä valvontamekanismilla. Euroopan vakausmekanismiin sisältyvän pankkien suoran pääomittamisvälineen toimivuutta olisi ajan mittaan tarkistettava ja sen käyttöä helpotettava. Myös yhteistä

15 15(18) sääntökirjaa tulisi uudistaa niin, että voitaisiin puuttua edelleen huomattavaan kansalliseen harkintavaltaan. Pankkialalla mahdollisesti kehittyvien uusien riskien huomioimiseksi, olisi harkittava makrotason instituutioiden vahvistamista Euroopan järjestelmäriskikomitean tehtävän ja toimivaltuuksien pohjalta. Pääomamarkkinoiden toiminnan kehittäminen koskee kaikkia jäsenvaltioita, mutta on erityisen tärkeä euroalueelle. Pääomamarkkinaunionin avulla voidaan varmistaa monipuolisemmat rahoituslähteet yrityksille ja vahvistaa rajojen yli tapahtuvaa riskijakoa. Pääomamarkkinaunionin kehittämiseksi olisi tarpeen laajentaa ja lujittaa rahoitusalan toimijoiden järjestelmäriskien hallintaan soveltuvia välineitä ja tehostaa valvontakehystä perustamalla yhteinen Euroopan pääomamarkkinavalvoja. Sääntely tulee luoda kannustimia riskien yhdistämiseen ja jakamiseen. Myös verotuksella voi olla merkittävä rooli neutraalin kohtelun tarjoamisessa erilaisille toiminnoille ja sijoituksille. Jo lyhyellä aikavälillä tulisi purkaa pääoman liikkuvuuden esteitä lainsäädännön avulla. Finanssipolitiikan osalta lyhyellä aikavälillä tulisi nykyistä ohjausjärjestelmää vahvistaa perustamalla neuvoa-antava Euroopan finanssipoliittinen komitea. Se koordinoisi ja täydentäisi kansallisten finanssipoliittisten neuvostojen työtä. Komitea antaisi Euroopan tasolla riippumattoman arvion siitä, miten talousarviot ja niiden toteutus vastaavat EU:n ohjausjärjestelmässä asetettuja tavoitteita ja suosituksia. Raportin viimeinen osa koskee demokraattisen oikeutuksen ja vastuuvelvollisuuden sekä toimielinten vahvistamista. EU:n ja euroalueen vastuun ja yhdentymisen lisääntyessä tulee huolehtia demokraattisen vastuuvelvollisuuden lisääntymisestä, toiminnan oikeutuksesta ja toimielinten vahvistamisesta niin, että uudet valtuudet jaetaan paremmin ja lisätään läpinäkyvyyttä sen suhteen, kuka päätökset tekee. Lyhyen aikavälin konkreettisia toimia olisivat Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien roolin vahvistaminen. Vuoropuhelua Euroopan parlamentin, neuvoston, komission ja euroryhmän välillä voitaisiin myös parantaa ja tiivistää. Kriisin aikana on luotu erilaisia hallitustenvälisiä ratkaisuja, jotka tulisi sovittaa EU:n lainsäädäntökehykseen. Keskipitkällä aikavälillä EVM:n hallinto tulisi sisällyttää EU:n perussopimuksiin. Euroryhmän osallistumista uudistettuun talouspolitiikan ohjausjaksoon tulisi vahvistaa. Lyhyellä aikavälillä tämä voisi edellyttää euroryhmän puheenjohtajuuden vahvistamista ja sen käytössä olevien varojen lisäämistä. Euroalueen ulkoista edustusta tulisi vahvistaa. Vaihe 2 Keskipitkällä aikavälillä talouspolitiikan yhteensovittamista kehitettäisiin entistä sitovammaksi hyväksymällä yhteiset säännöt EU-lainsäädännössä. Yhteiset säännöt keskittyisivät lähinnä työmarkkinoihin, kilpailukykyyn, liiketoimintaympäristöön, julkishallintoon sekä tiettyihin veropolitiikan osa-alueisiin kuten yhtiöveropohjaan. Päätösvalta yhteistä etua koskevista politiikan aloista olisi jaettu ja euroalueella olisi vahva päätöksentekomalli. Sääntöjen soveltamista seurattaisiin säännöllisesti, hyödyntäen maakohtaisia suosituksia ja makrotalouden epätasapainon menettelyä. Lähentyminen olisi myös ehto sille, että jäsenvaltio voisi hyötyä esim. koko euroaluetta varten perustettavasta häiriöiden tasausmekanismista. Sääntöjen määrittäminen tulee vaatimaan perusteellista analyysiä.

16 Pidemmällä aikavälillä tulisi luoda euroalueen julkistalouden vakautusjärjestely. Se voisi aluksi perustua esimerkiksi Euroopan strategisten investointien rahastoon. Lisäksi pitäisi harkita monenlaisten rahoituslähteiden käyttöä. Järjestely ei saisi johtaa pysyviin tulonsiirtoihin jäsenmaiden välillä eikä se saisi olla keino tasata tuloja maiden välillä. Vakautusjärjestely ei saisi kansallisella tasolla heikentää kannustimia harjoittaa terveeseen julkiseen talouteen tähtäävää politiikkaa tai heikentää puuttumista rakenteellisiin heikkouksiin. Järjestely ei saisi muodostua kriisinhallintavälineeksi. Sen tulisi olla avoin ja läpinäkyvä kaikkien EU-jäsenvaltioiden kannalta. Pidemmällä aikavälillä tulisi euroryhmälle harkita kokoaikaista puheenjohtajaa, jolla on selkeä toimeksianto. Pidemmällä tähtäimellä tulisi kyseeseen myös euroalueen varainhoitohallinnon luominen. Tämä ei tarkoittaisi kaiken tuloja ja menoja koskevan politiikan keskittämistä, vaan jäsenvaltiot päättäisivät edelleen verotuksesta ja julkisen talouden menojen kohdentamisesta kansallisten päätösten ja poliittisten valintojen mukaisesti. Joidenkin päätösten tekemistä kollektiivisesti olisi kuitenkin lisättävä varmistamalla samalla demokraattinen oikeutus ja vastuuvelvollisuus. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely 16(18) Käsittely Euroopan parlamentissa Euroopan parlamentin puhemies Schulz on osallistunut raportin tekoon. Kansallinen valmistelu EU-ministerivaliokunta , , ja Eduskuntakäsittely E 113/2012 vp jatkokirjeineen. Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Taloudelliset vaikutukset Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat Viiden puheenjohtajan raportti Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely ( ), saatavilla komission verkkosivulta Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot VM/RMO/Päivi Leino-Sandberg, paivi.leino-sandberg@vm.fi, puh

17 VM/KO/Marketta Henriksson, puh VNK/ Niina Pautola-Mol, puh (18) EUTORI-tunnus Liitteet Viite

18 18(18) LIITTEET Asiasanat YAN Yleisten asioiden neuvosto Hoitaa Tiedoksi EUE, LVM, MMM, OKM, OM, PLM, SM, STM, TEM, TPK, UM, VM, VNK, VTV, YM