Muistisairaudet Käypä Hoito. Päivitys 2017

Transkriptio

1 Muistisairaudet Käypä Hoito Päivitys 2017

2 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica Fennican, Suomen Geriatrit yhdistyksen, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä Puheenjohtaja: Juha Rinne, prof., neurologi, TYKS Kokoava kirjoittaja: Ari Rosenvall, yleislääket. el., Mehiläinen Ympyrätalo Timo Erkinjuntti, prof., neurologi, HYKS Timo Strandberg, prof., geriatri, HYKS Hannu Koponen, prof., psykiatri, HYKS Ritva Vanninen, prof., radiologi, KYS Risto Vataja, dos., ylil., neurologi ja psykiatri, HYKS Minna Raivio, dos., tutkija, geriatri, Dr Geri Oy Minna Löppönen, LKT, ylil., geriatri, Kaarinan kaupunki Arja Tuunainen, LT, dos, KH vastuutoimittaja

3 Keskeinen sisältö Julkaistu v nimellä Alzheimerin taudin diagnostiikka ja lääkehoito. Päivityksessä v sisältöä laajennettiin kattamaan myös muita yleisimpiä eteneviä muistisairauksia. Nyt laajemmin myös lääkkeettömiä hoitoja.

4 Keskeinen sisältö Muistisairauksia voidaan todennäköisesti ehkäistä vaikuttamalla tunnettuihin vaaratekijöihin, kuten kohonnut verenpaine. Joka kolmannella yli 65-vuotiaalla on oman ilmoituksensa mukaan muistioireita. Suomessa arvioidaan olevan n henkilöä, joilla tiedonkäsittely on lievästi heikentynyt, n lievän ja n vähintään keskivaikean dementian oireista kärsivää.

5 Keskeinen sisältö Vuosittain n henkilöä sairastuu muistisairauteen. Merkittävä osa muistisairauksista jää diagnosoimatta. Tavallisimmat etenevät muistisairaudet: Alzheimerin tauti (AT) Verenkiertohäiriön muistisairaus (vaskulaarinen kognitiivinen heikentymä VCI tai AVH-muistisairaus) Lewyn kappale tauti (LKT) Parkinsonin taudin muistisairaus (PT-muistisairaus) Otsaohimolohkorappeumat (otsalohkodementia ja primaariset etenevät afasiat)

6 Keskeinen sisältö Potilaan ilmaisemien muistioireiden syy tulee selvittää. Selvityksen kulmakivinä ovat lääkärin tekemä kliininen haastattelu ja tutkimus, muistikyselyt ja -testit, laboratoriotutkimukset ja aivojen kuvantaminen. Tutkimukset ja hoidon seuranta pitää keskittää asiaan erityisesti perehtyneisiin hoitopaikkoihin, esimerkiksi alueellisille muistipoliklinikoille. Työikäiset ohjataan neurologian muistipoliklinikkaan.

7 Keskeinen sisältö Kun diagnoosiksi on tullut AT, PT-muistisairaus, LKT, AT + AVH, AT + LKT tai AT + PT-muistisairaus, tulee aina harkita kohdennettua oireenmukaista hoitoa muistisairauslääkkeillä. AT:n hoidossa käytetään muistisairauslääkkeitä (jokin kolmesta asetyylikoliiniesteraasin=ake estäjästä tai memantiini). Varhaisen ja lievän AT:n ensisijaiseksi lääkkeeksi suositetaan jotakin kolmesta AKE:n estäjästä, mutta ellei AKE:n estäjä - hoito sovi (esimerkiksi vasta-aihe), hoito voidaan aloittaa myös memantiinilla. AKE:n estäjät ja memantiini ovat keskivaikean tai vaikean AT:n ensisijainen hoito.

8 Keskeinen sisältö Aivoverenkiertosairauden muistisairaudessa muistisairauslääkkeistä voi olla hyötyä kognition (tiedonkäsittelyn) muttei omatoimisuuden osalta. VCI tai vaskulaarinen dementia (VD) ei ole minkään tutkitun lääkeaineen virallinen käyttöaihe Euroopassa (EMA) tai Yhdysvalloissa (FDA). AT-potilaat, joilla on samanaikainen aivoverenkiertosairaus, voivat hyötyä muistisairauslääkityksestä. Erityisesti galantamiinin teho on yhtä hyvä tai parempi kuin pelkässä AT:ssä. Donepetsiilin, rivastigmiinin ja memantiinin osalta ei ole tehty vastaavia laajoja lumekontrolloituja kaksoissokkotutkimuksia.

9 Keskeinen sisältö PT-muistisairauden oireiden ensisijainen hoito on AKElääke. Tämän ryhmän lääkkeistä vain rivastigmiinilla se on virallinen käyttöaihe. Myös LKT:n oireiden hoidossa AKE-lääkkeistä on hyötyä, mutta se ei ole virallinen käyttöaihe.

10 Keskeinen sisältö Käytösoireiden ehkäisy ja säännöllinen kartoittaminen kuuluvat muistipotilaiden seurantaan. Useimpien käytösoireiden osalta lääkkeettömät hoidot ovat ensisijaisia. Käytösoireiden ensisijainen lääkehoito on muistisairauden asianmukainen lääkehoito. Osa käytösoireista häviää yleensä itsestään, joten niiden lääkehoito psyykenlääkkeillä on tilapäistä.

11 Keskeinen sisältö Lääkitystä tarvitaan masennusoireiden sekä vaikeiden levottomuus- ja psykoosioireiden hoidossa, mutta monien vaikeiden käytösoireiden hoidossa siitä ei ole hyötyä. Psykoosilääkkeet saattavat lisätä aivoverenkierron häiriöiden määrää ja kuolleisuutta dementiapotilailla, minkä takia niiden käyttö tulee rajata vain vaikeampiin psykoottisiin ja levottomuutena tai aggressiivisuutena ilmeneviin käytösoireisiin. Etenkin iäkkäät muistisairaat hyötyvät kokonaisvaltaisesta arviosta, jolloin samalla otetaan kantaa muihin sairauksiin ja kokonaislääkitykseen.

12 Ennalta ehkäisy Ikä on elämänaikaisen altistuksen kuvaaja ja näin tiedonkäsittelyn heikentymisen, muistioireiden ja dementian tärkein vaaratekijä. Ikääntymismuutokset yhdessä muiden aivojen toimintaa heikentävien (tai suojaavien) tekijöiden kanssa lopulta määräävät kliinisten oireiden synnyn. Vaaratekijöistä keskeisiä ovat valtimotautien yleiset vaaratekijät, kuten kohonnut verenpaine, dyslipidemia, sokeriaineenvaihdunnan häiriöt, tupakointi, ylipaino ja vähäinen fyysinen aktiivisuus Runsas alkoholinkäyttö.

13 Muistisairauden riskimittari Ikä < 47 v v. > 53 v. Koulutus > 10 v v. 0 6 v. Pisteet Sukupuoli Systolinen eli yläverenpaine Painoindeksi (BMI) Kokonaiskolesteroli Liikunta Nainen Mies 140 mmhg tai alle > 140 mmhg 30 tai alle > 30 6,5 mmol/l tai alle > 6,5 Aktiivinen Ei-aktiivinen Lähde: Kivipelto ym., Lancet Neurology, 2006;5/9:

14 Riski sairastua muistisairauteen 20 v. aikana Riskitestin pistemäärä Muistisairauden vaara % 0 5 1, , , , ,4 Lähde: Kivipelto ym., Lancet Neurology, 2006;5/9:

15 Varhainen diagnostiikka Edellytyksenä varhainen havaitseminen: Potilaan tai läheisen ilmaisemat muistioireet tulee selvittää. Muistin ja muun tiedonkäsittelyn oireiden huomaaminen ja kirjaaminen potilastyössä. Toimivat paikalliset ja alueelliset hoitoketjut: Muistipoliklinikat (muistihoitaja, muistilääkäri, muistikoordinaattori) perusterveydenhuollossa. Erikoissairaanhoidon muistipoliklinikat (neurologia). Vanhuspsykiatrian ja/tai neuropsykiatrian palvelut.

16 Varhainen diagnostiikka Toimivat työkalut: Esitiedot (Muistikyselyt). Muistin ja muun tiedonkäsittelyn mittaaminen (CERAD, NePsy). LAB (toissijaisesti kognitiota heikentävät tekijät, AT-biomarkkerit) Kuvantaminen (ensisijaisesti muistimagneetti, erityisistä syistä muisti-tt monileikelaitteella, täydentävinä mm. PET ja SPET). Sairauden vaikeusaste (CDR, GDS/FAST). Toimintakyky (ADCS-ADL). Käytösoireiden arviointi.

17 Varhainen diagnostiikka Diagnostiset kriteerit: AT: Etenevä tapahtumamuistin heikentyminen + biomarkkeri (hippokampusatrofia, likvorin matala beta-amyloidi ja korkea tau/fosfo-tau, genetiikka) LKT: Etenevä kognition heikentymä, vireyden vaihtelu, näköharhat, EP-löydökset/oireet + mahd. muita tyypillisiä löydöksiä) VCI/AVH (=pienten suonten tauti): Apraktinen kävely, virtsapakkooire, tasapainon heikentyminen ja kognition häiriö painottuu toiminnanohjaukseen. Otsaohimolohkorappeumat: Oireisto alkaa luonteen ja käytöksen muutoksin, toiminnanohjauksen heikentymisellä ja usein jo varhaisvaiheessa on kielellisiä häiriöitä. Kriteerit erikseen otsalohkodementialle ja primaarisille eteneville afasioille.

18 Lääkehoito, AT Varhainen tai lievä AT: AKE-estäjä on ensisijainen lääkehoito, mutta jos kontraindikaatioita, voidaan käyttää memantiinia. Keskivaikea tai vaikea AT: AKE-estäjä tai memantiini. Yhdistelmälääkitys (AKE+memantiini) ei tuo lisähyötyä lievässä AT:ssa, mutta kohentaa kognitiota, vähentää käytösoireita, kohentaa omatoimisuutta ja vakauttaa yleisvaikutelmaa keskivaikeaa-vaikeaa Alzheimerin tautia sairastavilla sekä saattaa viivästyttää laitoshoidon alkamista.

19 Lääkehoito, AVH/VCI AKE-estäjä kohentaa tai saattaa kohentaa kognitiota, muttei vaikuta yleisvaikutelmaan tai toimintakykyyn lievässä tai keskivaikeassa VCI:ssa. Memantiini saattaa kohentaa kognitiota, muttei vaikuta yleisvaikutelmaan tai toimintakykyyn lievässä tai keskivaikeassa VCI:ssä. AT+AVH: galantamiini näyttää kohentavan kognitiota ja yleisvaikutelmaa sekä saattaa vaikuttaa edullisesti myös omatoimisuuteen. Muista AKE-lääkkeistä ja memantiinista ei ole vastaavaa tutkimusnäyttöä.

20 Lääkehoito, LKT ja PT-muistisairaus Rivastigmiinin osalta on näyttöä hyödyllisyydestä kognition, tarkkaavuuden, yleisvaikutelman ja käytösoireiden osalta (B). LKT:n kohdalla tutkimusnäyttö on heikompi (C). Memantiinista saattaa olla hyötyä yleisvaikutelmaan LKT:ssa. Muitakin AKE-lääkkeitä voi käyttää. Vaste tulee nopeammin ja pienemmillä annoksilla kuin AT:ssa. Tarkkaavuuden paraneminen kohentaa kognitiota ja parantaa toimintakykyä (seuranta!).

21 Lääkehoito, otsaohimolohkorappeumat AKE:n estäjien tai memantiinin hyödystä ei ole näyttöä eikä niitä tule käyttää otsa-ohimolohkorappeuman hoidossa.

22 Muut lääkeaineet ja ravintolisät Gingko biloba, pirasetaami, E-vitamiini: ei osoitettua hyötyä muistisairauksien hoidossa tai ehkäisyssä. Statiinit: Eivät heikennä kognitiota. Erityisesti Alzheimerin taudin hoitoon suunnitellun kliinisen ravintovalmisteen (Fortasyn Connect ) käytöllä voi olla vaikutusta tapahtumamuistiin varhaista Alzheimerin taudin sairastavilla, joilla ei ole käytössä muistisairauslääkettä (C). Lievää-keskivaikeaa Alzheimerin tautia sairastavilla ja tavanomaista lääkehoitoa käyttävillä potilailla sillä ei saatu vaikutusta tiedonkäsittelytoimintoihin, arkiselviytymiseen eikä yleisvaikutelmaan (C).

23 Ravitsemus Ravitsemusvajaus ja erilaiset puutostilat ovat niin kotona kuin pitkäaikaishoidossa olevilla muistisairailla hyvin tavallisia. Näitä erityiskysymyksiä ei tässä Käypä hoito suosituksessa yksityiskohtaisesti tarkastella.

24 Käytösoireet Käytösoireita esiintyy jossakin vaiheessa 90 %:lla eri muistisairauksissa. Ne heikentävät elämänlaatua, lisäävät palvelujen tarvetta ja ovat tärkein pitkäaikaishoidon alkamisen syy. Käytösoireiden säännöllinen kartoittaminen ja hoito ovat oleellinen osa potilaan seurantaa. Näiden ilmaantuessa tai pahentuessa tulee selvittää somaattisten sairauksien tai muiden laukaisevien tekijöiden kuten kivun osuus. Käytösoireita pitää hoitaa, kun ne rasittavat potilasta tai heikentävät hänen omatoimisuuttaan tai sosiaalista vuorovaikutusta. Hoito on aiheellista myös silloin, kun oireet aiheuttavat vaaratilanteita potilaalle itselleen tai muille.

25 Käytösoireet Lääkkeettömät keinot ovat ensisijaisia useimpien käytösoireiden hoidossa. Tutkimusten mukaan ainakin musiikkiterapia, ryhmätoiminta ja omaisiin ja/tai hoitohenkilökuntaan kohdistuvat, kommunikaatiota ja potilaskeskeistä hoitoa edistävät interventiot ovat tehokkaita muistisairauksiin liittyvien käytösoireiden hoidossa. Kirkasvalohoidosta ja aroma(tuoksu-)terapiasta näyttö on riittämätön. Osa dementiaan liittyvistä käytösoireista häviää itsestään, joten masennus- ja psykoosilääkehoidon tarvetta on arvioitava säännöllisesti 3 6 kuukauden välein.

26 Käytösoireiden lääkehoito Käytösoireiden ensisijainen lääkehoito on muistisairauden asianmukainen lääkehoito. Psyykenlääkkeitä tarvitaan usein tilapäisesti masennusoireiden sekä vaikeimpien levottomuus- ja psykoosioireiden hoidossa, mutta moniin vaikeisiin oireisiin niistä ei ole apua. Oireita, joihin psykoosilääkkeet eivät auta, ovat muun muassa kuljeskelu, tavaroiden keräily ja kätkeminen, tarkoitukseton pukeutuminen ja riisuutuminen, huutelu, esineiden syöminen, hyperseksuaalisuus ja itsensä vahingoittaminen (raapiminen, hakkaaminen). Vastetta voi arvioida luotettavammin noin kuukauden kuluttua psyykelääkkeen käytön aloittamisesta.

27 Käytösoireiden lääkehoito, bentsodiatsepiinit Kliinisen kokemuksen mukaan pieniä annoksia keskipitkävaikutteisia bentsodiatsepiineja voidaan käyttää käytösoireiden lyhytaikaisessa hoidossa. Bentsodiatsepiinit heikentävät kognitiivisia tiedonkäsittelytoimintoja ja lisäävät sekavuus- ja kaatumisvaaraa, mutta niiden käyttö ei liene syy-yhteydessä muistisairauden riskin kasvuun (C). Hyödyt ja haitat tulee arvioida ja huomioida ikääntymiseen liittyvät muutokset lääkkeiden metaboliassa ja jakaantumistilavuudessa.

28 Käytösoireiden lääkehoito, masennuslääkkeet Masennuslääkkeillä ei liene tehoa muistisairauteen liittyvän masennuksen hoidossa (C). Tutkimuksiin on kuitenkin valikoitunut suhteellisen lievistä masennusoireista kärsiviä potilaita, joiden lääkehoitovasteen voi odottaakin olevan vähäisen. Sertraliini ja mirtatsapiini eivät ilmeisesti ole tehokkaita Alzheimerin tautiin liittyvän masennuksen hoidossa (B). Kliinisen kokemuksen perusteella keskivaikeissa ja vaikeissa masennustiloissa masennuslääkitys on edelleen aiheellinen. Antikolinergisesti vaikuttavat lääkkeet lisäävät tiedonkäsittelyn vaikeuksia ja voivat liittyä jopa dementiatasoisen oirekuvan kehittymiseen. Masennuslääkkeet ovat tehokkaita muistisairauteen liittyvän agitaation, ahdistuneisuuden ja levottomuuden hoidossa, mutta eivät psykoosioireiden hoidossa (C). Agitaatio-oireissa ne voivat olla vaihtoehto psykoosilääkkeille. Käytösoireiden hoidossa käytetyn masennuslääkkeen lopetus saattaa uudestaan lisätä oireita, joten lopettamistilanteissa potilaiden vointia tulee seurata (C). Sertraliinilla ja sitalopraamilla vaikuttaisi olevan vähemmän kliinisesti merkittäviä interaktioita kuin muilla serotoniinin takaisinoton estäjillä.

29 Käytösoireiden lääkehoito, psykoosilääkkeet Psykoosilääkkeiden käyttöön ilmeisesti liittyy aivoverenkiertohäiriöiden ja kuolleisuuden lisääntymisen riski (B) dementiapotilailla. Tämän takia niitä voidaan käyttää vain vaikeimpien psykoottisten oireiden ja levottomuutena tai aggressiivisuutena ilmenevien käytösoireiden lyhytaikaisessa hoidossa. Tarvetta tulee arvioida säännöllisesti. Psykoosilääkehoidon voi ilmeisesti lopettaa 4 5 kuukauden hoidon jälkeen erityisesti lieväoireisilla potilailla, mutta lääkehoidon jatkamisen hyödyt ja mahdolliset lopettamiseen liittyvät riskit tulisi arvioida yksilöllisesti (B). Riski käytösoireiden uusiutumisesta on sitä suurempi, mitä vaikeampia agitaatio-oireet lääkitystä aloitettaessa olivat.

30 Käytösoireiden lääkehoito, psykoosilääkkeet Dementiaan liittyvät vaikeat käytösoireet ovat vain risperidonin virallinen käyttöaihe. Risperidoni on tehokas laitospotilaiden dementiaan liittyvien vaikeiden käytösoireiden hoidossa (A). Samoin haloperidoli on tehokas dementiaan liittyvän aggressiivisuuden hoidossa (A). Dementiaan liittyvään agitaatioon haloperidolilla sen sijaan ei ole vaikutusta (A). Myös aripipratsoli lienee tehokas käytösoireiden hoidossa, sen sijaan muiden uusien psykoosilääkkeiden osalta näyttö on riittämätön (C). Toisen polven psykoosilääkkeet aiheuttavat vähemmän neurologisia haittavaikutuksia kuin vanhemmat.

31 Hoidon kokonaisuus Aivojen terveyden edistäminen ja muistisairauksien ehkäisy on kaikkien tehtävä. Muistipotilaiden suuresta ja kasvavasta määrästä sekä hoidon tarpeesta aiheutuu merkittävä kansanterveydellinen ja - taloudellinen haaste. Avohoidon muistipotilaat tarvitsevat paljon terveyden- ja sosiaalihuollon räätälöityjä palveluita. Muistisairauden loppuvaiheen ympärivuorokautinen hoito vaatii paljon erityisosaamista ja resursseja. Muistipotilaan ja omaisten kannalta on oleellista, että erilaiset palvelut selviytymisen tukemiseksi järjestyvät saumattomasti sairauden edetessä: oikeat palvelut, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan niin kotona kuin pitkäaikaishoidossakin. Muistipotilaan hoito pitää toteuttaa lähipalveluina siten, että lähtökohtana ovat potilaan tarpeet.

32 Hoidon kokonaisuus Työikäisten muistipotilaiden diagnostiikka tulee keskittää neurologian muistipoliklinikkaan. Muistipotilaan toimiva hoitoketju turvaa hoito- ja kuntoutuspalveluiden jatkuvuuden muistin heikkoudesta ja kommunikaation vaikeutumisesta huolimatta. Yhteistyössä toteutettu hoito säästää sekä potilaan että hoitavien yksiköiden kuormitusta ja kustannuksia hoidon laatua vaarantamatta. Muistipotilaan hoidon merkittävänä tavoitteena on elämänlaadun turvaaminen sairauden kaikissa vaiheissa. Hoito sisältää potilaan elämäntavan ja taustan vaalimisen, arvokkuuden ja sosiaalisen verkoston ylläpitämisen ja autonomian turvaamisen.

33 Hoidon kokonaisuus; muistipoliklinikka Muistipoliklinikka ja muistitiimi ovat hoitoketjun keskeisiä toimijoita. Potilaan ja omaisten pitää voida ottaa suoraan yhteyttä paikalliseen muistipoliklinikkaan, jossa on muistisairauksien hoidon erityisosaamista ja kykyä kokonaisvaltaiseen tilannearvioon. Muistipoliklinikan vastuualue on noin henkilöä. Muistipotilaan tueksi rakennetun muistitiimin kokoonpano muuttuu sairauden edetessä ja hoivan ja palvelujen tarpeen muuttuessa. Muistihoitaja on muistipoliklinikan lääkärin työpari. Muistitiimi tarvitsee potilaan asuinalueella toimivan muistikoordinaattorin. Muistipotilaan säännöllinen seuranta kannattaa keskittää muistikoordinaattorille hoidon sujuvuuden ja jatkuvuuden turvaamiseksi. Tämä saattaa myös lykätä pitkäaikaishoidon alkamista C. Myös muistikoordinaattorin työparina on lääkäri. Muistikoordinaattori varmistaa avohoidon saumattomuuden sekä ohjaa muistipotilasta ja omaisia arjen ongelmissa. Vaikuttavien hoitointerventioiden yhteinen piirre on muistikoordinaattorin säännölliseen seurantaan ja ohjaukseen perustuva hoitokokonaisuus (C).

34 Hoito- ja kuntoutussuunnitelma Jokaiselle muistipotilaalle laaditaan oma yksilöllinen hoito- ja kuntoutussuunnitelma, jota tarkistetaan säännöllisesti 6 12 kuukauden välein sairauden edetessä. Muutosten ennakointi ja riskien hallinta auttavat selviytymään uusissa tilanteissa taudin edetessä. Tulevaisuuden suunnittelussa on tärkeää mahdollisten poikkeamien havaitseminen taudinkuvassa, varautuminen kriisitilanteisiin, tukiverkoston järjestäminen perheelle ja potilaan oman tahdon kuuleminen. Mahdollisuuksia jatkaa kotona asumista voidaan tukea monin eri keinoin, esim: kuntouttavat, selviytymistä ja omatoimisuutta tukevat toimenpiteet, asianmukainen lääketieteellinen hoito, oikea-aikaiset tukitoimet ja -palvelut sekä turvallisuutta lisäävät ratkaisut, taloudelliset tukitoimet ja etuuksien varmistaminen, omaishoitajien ja perheiden tukeminen Moniulotteiset interventiot (perheiden kanssa työskentelevät muistikoordinaattorit, perheiden neuvonta- ja tukipalvelut, omaishoitajien voinnin parantaminen) saattavat siirtää muistipotilaan pitkäaikaishoidon alkamista (C).

35 Ajoterveys Yksilöllisen hoitosuunnitelman tärkeä osa muistisairauden varhaisvaiheessa on myös ajoterveyden säännöllinen arviointi. Ajoterveysohjeiden mukaan ( muistisairaus on aina este ryhmän 2 ajoluvalle. Ryhmän 1 ajoterveysvaatimukset voivat kuitenkin vielä täyttyä muistisairauden ollessa lievä (CDR 0,5 1). Lievä dementia (CDR 1) edellyttää yleensä lääkärin säännöllistä 6 12 kuukauden välein tekemää arviota. Ajoterveyden arvioinnissa käytetään kognitiivisia testejä (kellotaulu, MMSE, CERAD, MoCa, TMT A), toimintakyvyn arviointia (IADL, ADL), neuropsykologista tutkimusta, potilaan ja omaisen haastattelua sekä tarvittaessa terveysperusteista ajokyvyn arviointia. Muistipotilas voidaan määrätä myös ajokokeeseen lisäselvityksen saamiseksi.

36 Pitkäaikaishoito Muistipotilaiden pitkäaikaishoidossa tarvitaan erityisosaamista: Hyvän hoidon perustana on monipuolinen muistipotilaan tarpeiden ja voimavarojen arviointi, ns. tarvelähtöinen arvio. Potilaan ja hänen läheistensä kuuleminen ja elämänhistorian huomioiminen ovat yksilöllisen hoidon edellytyksiä. Hoidon tulee olla toimintakykyä ja kuntoutumista edistävää. Muistisairaan kohtaamisessa tulee säilyttää potilaan omanarvontunto ja kunnioittaa hänen autonomiaansa huolimatta sairauden vaiheesta. Hyvän hoidon turvaaminen edellyttää riittävää määrää osaavaa henkilökuntaa.

37 Muistisairaudet -kirja