Yhdessä olemme enemmän Seinäjoen kokemusasiantuntijakoulutusryhmän opiskelijat (toim. Marja Nordling) Kokemusasiantuntijakoulutus Etelä-Pohjanmaalla

Transkriptio

1 Yhdessä olemme enemmän Seinäjoen kokemusasiantuntijakoulutusryhmän opiskelijat (toim. Marja Nordling) Kokemusasiantuntijakoulutus Etelä-Pohjanmaalla Seinäjoen kokemusasiantuntijakoulutus käynnistettiin huhtikuussa 2010 Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ja Pohjanmaa-hankkeen yhteistyönä. Koulutus kestää vuoden ajan ja kokoontumisia on kerran viikossa, neljä tuntia kerrallaan. Pääkouluttajana toimii yhteiskunnallisten aineiden opettaja Petri Karoskoski Tampereen aikuiskoulutuskeskuksesta. Muina kouluttajina ovat olleet näyttelijä-ohjaaja Eija-Irmeli Lahti, pääkirjoitustoimittaja Maiju Lemettinen, kirjastonhoitaja ja sanataideohjaaja Marja-Leena Mäkelä sekä ylilääkäri Mauri Aalto. Koulutukseen valittiin runsaasta hakijajoukosta 20 mielenterveys- tai päihdekuntoutujaa sekä omaisia. He ovat iältään vuotiaita ja asuvat eri puolilla Etelä-Pohjanmaan maakuntaa. Kokemusasiantuntijakoulutukseen valituilla on yhteensä laaja kokemustausta depressiosta, työuupumuksesta, persoonallisuushäiriöistä, ADHD:sta, syömishäiriöistä, pakko-oireisesta häiriöstä, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, skitsoaffektiivisesta psykoosista, paranoidisesta skitsofreniasta ja alkoholismista. Monella on lisäksi kokemusta jostakin somaattisesta pitkäaikaissairaudesta. Omaisjäsenillä on ollut joko mielenterveys- tai päihdeongelmista kärsiviä läheisiä. Koulutusryhmä on ikärakenteeltaan ja taustoiltaan varsin heterogeeninen, mikä koetaan suurena rikkautena. Kun noin puolet koulutuksesta oli käyty, pyydettiin opiskelijoita kertomaan kokemuksiaan ja arvioimaan saamaansa koulutusta. Seuraavassa yhteenveto saaduista kommenteista: Koulutukseen hakeutuminen Osa koulutukseen hakeutuneista koki kuntoutuneensa niin hyvin, että oli aika ottaa seuraava askel. Joku oli jo pitkään haaveillut opiskelusta ja kokemusasiantuntijakoulutus tuntui hyvältä, juuri itselle sopivalta vaihtoehdolta. Koulutuksesta lähdettiin hakemaan uutta tietoa mielen sairauksista ja palvelujärjestelmästä, uusia näkökulmia ja selkeyttä omaan elämäntilanteeseen. Hakeuduin kokemusasiantuntijakoulutukseen, koska se tuntui luonnolliselta jatkumolta elämäntilanteessani ja hienolta mahdollisuudelta jakaa kokemuksiani, joista ei ole voinut eikä kannattanut avoimesti puhua muuten julkisuudessa ilman leimautumista ja arvottomuuden kokemusta.

2 Koulutukseen hakeutumisen syynä oli myös lisävalmiuksien saaminen vertaistukitoimintaan ja halu auttaa toista ihmistä. Elämänkokemus on opettanut, että eri ikäiset ja eri tavoin sairastuneet ihmiset tarvitsevat hoitojen lisäksi myös kuuntelijaa, vierellä kulkijaa. Ihmistä jolla on aikaa pysähtyä, joka välittää. Haluaisin osata itse enemmän, tietää enemmän ja osata tukea rohkeammin. Olla vahvempi silloin kun epävarmuus ja voimattomuuden tunne tulee. Besserwissereitä riittää, mutta kuuntelijoita tarvitaan. Kiitollisuus siitä, että itse on kuntoutunut ja halu olla omalta osaltaan tukemassa muita sairautensa kanssa kamppailevia ihmisiä. Alun perin kait oli innostus et voisi olla avuksi joidenkin toipumisessa. Kait se oli jokin kiitollisuuden tunne kun on itse selvinnyt jotenkin kuiville omassa sairaudessaan. Ajattelin et voisin olla jotenkin pienellä panoksella mukana. Koulutukseen haettiin myös omahoitajan kannustamana tai ystävän vanavedessä. Opiskelun toivottiin tuovan uutta valoa yksinäisyyteen ja poikivan jotakin toimintaa. Aikaisemmat hyvät kokemukset ryhmistä kannustivat mukaan ryhmämuotoiseen opiskeluun Kokemuksia koulutuksesta Opiskelijat ovat kokeneet kokemusasiantuntijakoulutuksen pääosin hyvin myönteisenä, se on jopa ylittänyt odotukset. Vaikka koulutus koetaan vaativana ja intensiivisenä niin se koetaan myös mielekkäänä ja antoisana. Koulutuksen sisältö on ollut monipuolinen sisältäen luentoja, keskustelua ja erilaisia harjoituksia. Yksi koulutusiltapäivä viikoittain on useimpien mielestä ollut riittävä, jotta on rauhassa ehtinyt pohtia asioita ennen seuraavaa kokoontumista. "Koulutuspäivät ovat sen verran intensiivisiä, että jollain tapaa on ollut uupunut sen jälkeen. Itsellä on nämä illat yleensä sellaisia kurssipäivän jälkeen, että haluaa olla yksin ja mietiskellä asioita." Ryhmän kouluttajille annettiin kiitosta heidän asenteestaan ja kyvystään ohjata näin heterogeenista ryhmää. Heidät on koettu läheisiksi ja arvostavan aidosti jokaista opiskelijaa kokemuksineen. Opiskelijoiden kokemuksen mukaan vaikeat elämäntapahtumat ovat koulutuksen aikana muuttuneet kokemustiedoksi, voimavaraksi ja mahdollisuudeksi. Koulutukseen osallistuminen antaa mahdollisuuden kuntoutua ja olla mukana luomassa uutta ajattelutapaa. Kaikkein tärkeimmäksi tekijäksi koulutuksen onnistumisessa opiskelijat nimesivät ryhmään kuuluvat ihmiset. Koulutuksessa mukana olevat ovat kokeneet kovia elämänkohtaloita ja koulutusryhmässä he ovat saaneet tukea, arvostusta ja ymmärrystä. Ryhmäläiset kokevat, että ryhmässä puhutaan samaa kieltä, kaikki hyväksyvät toisensa sellaisina kuin kukin on. Erilaiset elämäntarinat ovat virittäneet monenlaisia ajatuksia myös omasta elämästä. Ryhmän

3 heterogeenisuus, erilaiset elämänkokemukset ja laaja ikähaitari on koettu hyvänä asiana. Kiitosta annetaan myös siitä, että koulutuksessa on mukana hoitoalan ammattilaisia ja omaisia, jotka eivät itse ole sairastaneet. Ammattilaiset koetaan tärkeäksi linkiksi käytännön työhön, tutkimukseen ja suunnitteluun. Keskustelut ryhmässä ovat monen mielestä koulutuksen parasta antia ja ryhmäläisillä on ollut halu oppia uutta ja rohkeutta tuoda omia kokemuksiaan esiin. "Kaiken kaikkiaan tämä koulutus on parantanut itsetuntoani ja lisännyt rohkeuttani toimia yhteisön jäsenenä. En tunne enää itseäni kakkosluokan kansalaiseksi vaan tasavertaiseksi ihmiseksi muiden kanssa. Koulutuksen aikana on saatu paljon tietoa ja uusia taitoja. Mielenterveyden termistöön, psyykkisiin sairauksiin ja erilaisiin terapiasuuntauksiin tutustuminen on auttanut ymmärtämään itseä ja toisia myös teoriatiedon kautta."oivalluksia on tullut tunneilla, mutta paljon vasta kotona, kun alitajunta on työstänyt asioita ja ne on osannut yhdistää omaan elämään. Teoreettinen opetus on koettu kiinnostavana ja tärkeänä, se on lisännyt ymmärrystä ja auttanut oivaltamaan monia asioita omassa elämässä. Myös erilaisten taitojen opettelu, kuten oman elämäntarinan kirjoittaminen ja esiintymistaidon harjoittelu, on koettu mielenkiintoiseksi ja hyödylliseksi. "Hienointa on koulutuksessa oppimista taidoista se itsevarmuus ja rohkeus, jota on saanut lisää. Tämä vaikuttaa, että erilaiset esteet murtuvat, joiden vuoksi ei ole voinut aina vapaasti ja hyvillä mielin käyttää kokemustietoa, joka on jo kyllä ollut olemassa. Toki ryhmässä on saanut vielä pureksia asioita lisää muiden tarinoiden ja opetuksen kautta, joten koulutus on tuottanut tietysti myös uusia oivalluksia asioista ja itsestä sekä ihmisten käyttäytymisestä yleensä. Koulutuksen tähtihetkiä Kyselyyn vastanneiden mukaan koulutuksessa on ollut niin paljon hyvää, että on vaikea nimetä yksittäistä huippukokemusta tai tähtihetkeä. Parhaita kokemuksia tuntuvat olleen ryhmäkeskustelut, tiedon ja tunteiden keskinäinen jakaminen ja salliminen, ymmärryksen kokeminen, arvostetuksi tuleminen, lämpö ja läheisyys eli ryhmän ilmapiiri. Jokaisen koulutuspäivän alussa on yhdellä opiskelijalla kerrallaan mahdollisuus esittää tarina, joka voi olla jokin omakohtainen elämänkokemus, itselle tärkeä runo tai mikä tahansa vapaavalintainen esitys. Alkutarinoiden pohjalta käydään keskustelua ryhmässä ja monien opiskelijoiden mukaan ne ovat olleet koulutuksen tähtihetkiä. Sitä ne voivat olla myös esittäjälleen: "Itselle tärkein kokemus on ollut oman Alkutarinan kertominen lapsuudesta. Se on tavallaan ratkennut ja helpottanut, kun sen on saanut sanottua. Sillä ennen sitä vain pari ystävää osittain tiesivät lapsuuteni ongelmista. Ehkä se ei ollut

4 enää niin suuri peikko joka kiersi samaa kehää vaan tässä samassa, kun prosessi on käynnissä, niin tuli itselle siitä selkeys jonka kanssa on helpompi elää. Jotkut ovat jo koulutuksen aikana osallistuneet kokemusasiantuntijana tai -kouluttajana erilaisiin suunnittelutyöryhmiin ja yleisötilaisuuksiin ja kokeneet ne huippuhetkiksi. "Olen ollut kokemusasiantuntijan roolissa puhumassa sosiaalialan oppilaille. Se oli hieno kokemus, vaikka ensimmäinen kerta jännittikin. Jollekin kurssilaisista tähtihetki oli koulutuksen puolen välin paikkeilla pidetty viihtyisä pikkujoulujuhla, jossa nautittiin maukas jouluateria, laulettiin joululauluja, esitettiin ohjelmaa ja joulupukin muori jakoi joululahjoja. Eräälle ryhmäläiselle jokainen koulutuspäivä on uusi tähtihetki: "Ei ole vain yhtä "huippukokemusta" tai "tähtihetkeä" koulutuksen aikana vaan jokainen koulutuspäivä on ollut odottamisen arvoinen ja viikon kohokohta sen voimaannuttavan ja iloa tuottavan elementtinsä ansiosta sekä niiden ihmisten ansioista, jotka koulutuksessa ovat olleet mukana opiskelijoina ja opettajina. Mitä toivottiin enemmän / toisin? Koulutettavat toivat esille neljä asiaa, joita he toivoisivat koulutukseen lisää, nimittäin aikaa, tietoa, oppimateriaaleja ja jatkuvuutta. Vaikka osa heistä on kokenut koulutuksen vaativaksi ja päivittäisen neljän tunnin keston sopivaksi, niin osa toivoisi koulutuspäivän kestävän viisi tuntia kerrallaan. Aika loppuu usein kesken tunneilla ja haluaisi vielä lisää olla koulutusryhmän kanssa sekä ideoida kokemustiedon eteenpäin vientiä ja kehittää sitä yhdessä monella tavalla. Lisää tietoa ja opetusta toivottiin skitsofreniasta, kuntoutumisesta ja kirjallisen tekstin tuottamisesta. Koulutukseen osallistuvat toivovat saavansa itselleen enemmän kirjallista oppimateriaalia kuten luentomonisteita. Joku toivoi kokemusasiantuntijakoulutukseen omaa oppikirjaa, joka ei kuitenkaan saisi olla liian tieteellistä ja raskasta luettavaa. Myös lisäkoulutusta toivottaisiin jatkossa järjestettävän. Vastauksissa kannettiin eniten huolta kokemusasiantuntijakoulutuksen päättymisestä ja sen jälkeisestä toiminnasta. Koulutukseen en kaipaisi lisää muuta kuin, että jatkossa ryhmä pysyisi koossa ja jotakin kautta mahdollistuisi tämä jatko. Ryhmän koossapysyminen antaa tärkeää tukea kokemustiedon viemiselle ja kukaan ei jää yksin, kun lähtee kentälle puhumaan asioistaan. Tällä hetkellä on epävarmaa vielä jatkorahoitus koulutusryhmän koossapysymiselle ja sille, kuka organisoi sitä jatkossa, kun tämän hetkinen hankerahoitus loppuu. Se on tietenkin harmittavaa, jos tähän ei tule selkeätä tukea. Koulutuksen aikana opittujen taitojen käyttö tulevaisuudessa

5 Kokemusasiantuntijaopiskelijat toivovat voivansa toimia monissa eri tehtävissä ja osa heistä on jo koulutuksen aikana toiminut kokemusasiantuntijan, - kouluttajan tai vertaisohjaajan tehtävissä. Tuntuu hienolta mahdollisesti päästä työelämään mukaan pitkän tauon jälkeen. Olen eläkkeellä, joten minulla on aikaa. Toivon siis, että vastaan tulee niitä mahdollisuuksia, joista itsellä on kokemusta ja sanottavaa. Tämä pätee kaikkeen, missä haluaisin tulevaisuudessa käyttää koulutuksessa saamiani tietoja. Usea koulutuksessa mukana oleva haluaa vertaisohjaajaksi ryhmään ja koulutuksen aikana tämä toive on monen kohdalla jo toteutunutkin. Heitä on jo mukana esimerkiksi ääniä kuulevien ryhmän, pakko-oireisten ryhmän, omaisten ryhmän, AA-ryhmän, lavatanssiryhmän ja käsityöryhmän vertaisohjaajina yhdessä ammattihenkilön kanssa. Osa koulutettavista haluaisi puolestaan toimia mieluiten yksittäisen kuntoutujan vertaistukihenkilönä. Monella koulutuksessa mukana olevalla on omakohtaista kokemusta vertaistuen merkityksestä omassa kuntoutumisessaan ja toivoa selviytymisestä halutaan jakaa muillekin. Koen vertaistuen hyvin tärkeäksi asiaksi ja siitä on ollut omassa kuntoutuksessani paljon apua erityisesti toivon antajana. Melko moni koulutuksessa olevista haluaisi kuitenkin mieluiten toimia kokemuskouluttajana ja pitää luentoja sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa ja ammattihenkilöstön koulutustilaisuuksissa. Myös tähän toimintaan on osalla koulutettavista ollut mahdollisuus jo koulutuksen aikana. Huippuhetkenä olen kokenut koulutuksen aikana sen, kun sain kertoa Helsingissä pohjoismaisessa sairaanhoitajien kongressissa yleisölle tästä meidän koulutuksesta. Toinen merkittävä tilanne tänä aikana oli Helsingissä lokakuussa järjestetty OCD-seminaari, jossa pidin potilaan puheenvuoron yleisölle. Arviointi-, suunnittelu- ja kehittämistehtävät kiinnostavat monia koulutuksessa mukana olevia. Mieluummin olen työryhmissä suunnittelemassa ja läsnä oman kokemustiedon kanssa antamassa palautetta, jos sitä tarvitaan. Tällaiseen toimintaan on koulutuksen aikana voinut muutama koulutusryhmän jäsen osallistua olemalla mukana oman paikkakuntansa mielenterveys- ja päihdepalveluiden suunnittelutyöryhmissä yhdessä ammattihenkilöiden kanssa. Voisin myös arvioida palveluja, mutta en halua tehdä sitä liian tieteellisellä tasolla vaan konkreettisella, josta on jotain todellista vaikutusta ja jos voi arvioida käytännön tasolla palvelujen sisältöä niissä asioissa, joista on itsellä kokemusta. Etelä-Pohjanmaan kokemusasiantuntijakoulutuksessa mukana olevat ovat lähteneet innolla toteuttamaan kokemusasiantuntijatoimintaa. Koulutus on antanut siihen hyviä valmiuksia ja se on ollut samalla hyvin kuntouttavaa. Heillä on halu toimia hyvässä yhteistyössä ammattilaisten kanssa,

6 jotta mielenterveys- ja päihdekuntoutujat saisivat parhaan mahdollisen tuen omaan toipumiseensa ja kuntoutumiseensa. Kokemusasiantuntijat tulevat antamaan oman kokemustietonsa myös alan opiskelijoiden käyttöön. Toivottavasti tätä suurta voimavaraa osataan Etelä-Pohjanmaalla käyttää kutsumalla kokemusasiantuntijoita mukaan erilaisiin tehtäviin ja keskustelufoorumeille.