GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1 (16) Pohjois-Suomen aluetoimisto M 19/2542/-93/1/10 Tervola, Tornio, Keminmaa Seppo Rossi

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1 (16) Pohjois-Suomen aluetoimisto M 19/2542/-93/1/10 Tervola, Tornio, Keminmaa Seppo Rossi PERÄPOHJAN LIUSKEALUEELLA KARTTALEHDELLÄ 2542 SUORITETUT MALMIPOTENTIAALITUTKIMUKSET VUOSINA

2 2 SISÄLLYS JOHDANTO...3 Tutkimusalueen sijainti ja kallioperä...3 Tutkimusten tausta...3 TUTKIMUSSUUNNITELMA JA TUTKIMUSMENETELMÄT...5 SUORITETUT MALMITUTKIMUKSET JA NIIDEN TULOKSET...5 Geofysikaalinen maastomittaus...5 Kallioperäkartoitus ja lohkare-etsintä...9 Maaperägeokemiallinen kartoitus...10 Näytteenotto...10 Näytekäsittely ja analysointi...11 Tallennus ja tulostus...11 Tulkintaa...11 Porakonekairaus...12 Uusijärvi...12 Petäjämaa...12 LOPPUPÄÄTELMÄT JA JOHTOPÄÄTÖKSET...13 LIITTEET...14 LIITTYY...15 LÄHDEVIITTEET...16

3 3 JOHDANTO Tutkimusalueen sijainti ja kallioperä Maantieteellisesti malmipotentiaalitutkimusten kohteena olevan karttalehden 2542 alue sijaitsee Kemin ja Tornion pohjoispuolella. Karttalehden länsipää leikkaa hieman Ruotsin rajaa. Karttalehden 2542 alueesta Lapin Malmin tutkimusalueina rajattiin tarkastelun ulkopuolelle 1: mittakaavaisen jaottelun mukaiset lehdet 01 ja 02. Tutkimusalueen sijainti ja rajaus on nähtävissä kuvassa 1. Kallioperägeologisesti karttalehden 2542 alue sijoittuu Peräpohjan liuskealueen etelä- ja länsiosaan. Kyseisen karttalehden alueelta on vuonna 1972 julkaistu 1: mittakaavainen kallioperäkartta, lehti Karunki (Perttunen 1972). Peräpohjan liuskealueen länsiosa jakautuu litostratigrafialtaan neljään ryhmään, jotka alhaalta ylös lueteltuina ovat: Alajatuli-, Keskijatuli-, Yläjatuli- ja Kaleva-ryhmä (Perttunen 1989). Näistä litostratigrafisista ryhmistä kolme ylintä Keskijatuli-, Yläjatuli- ja Kaleva-ryhmä sijoittuvat karttalehdelle 2542 (kuva 2A). Keskijatuli-ryhmä koostuu Kivalon ja Jouttiaavan muodostumista ja Yläjatuli-ryhmä Kvartsimaan, Tikanmaan ja Rantamaan muodostumista sekä Kaleva-ryhmä Martimon muodostumasta (Perttunen 1989). Seuraavassa esitetään karttalehden 2542 alueella esiintyvien muodostumien sisältämät kivilajit litostratigrafisessa järjestyksessä alhaalta ylös Perttusen (1991) kuvauksen mukaisesti. Alimpana esiintyvä Kivalon muodostuma koostuu laajoista, yhtenäisistä kvartsiittialueista. Kivalon muodostuman päälle ovat kerrostuneet laajat mantelirakenteiset Jouttiaavan muodostuman vihreäkivet. Ne ovat kerrostumisalustana kapeille Kvartsimaan muodostuman dolomiittia välikerroksina sisältäville kvartsiittikerroksille. Niiden päällä ovat Tikanmaan muodostuman tuffiittiset vihreäkivet, jotka puolestaan ovat kerrostumisalustana Rantamaan muodostuman dolomiiteille. Alueen nuorin kerrostuma ovat Martimon muodostuman fylliitit ja kiilleliuskeet, joiden yhteyteen liittyy myös mustaliuskeita. Karttalehden 2542 kallioperä on nähtävissä yksinkertaistettuna kuvassa 1. Siinä Martimon muodostuman fylliittien, kiilleliuskeiden ja mustaliuskeiden esiintymisalue on erotettu Keski- ja Yläjatuli-ryhmän muodostumien kivilajien yhdistetystä esiintymisalueesta. Karttalehden eteläosan pyöreähkö intrusiivikivi on Nosan granodioriitti ja karttalehden pohjoisosan pitkulaiset intrusiivikivet ovat vihreäkivijuonia (Perttunen 1972). Tutkimusten tausta Kuusamon liuskealueelta laaja-alaiset epämagneettiset ja huonosti sähköä johtavat serisiittikvartsiitti- ja silttikivimuodostumat on todettu malmipotentiaalisiksi. Näiden muodostumien alueelta havaitut pienialaiset vähäpätöisiltä vaikuttavat aerogeofysikaaliset heikot magneettiset anomaliat yhdessä selvemmän sähköisen anomalian kanssa ovat usein osoittautuneet sulfidiesiintymien indikaatioiksi (Pankka ja muut 1991). Kun karttalehdeltä 2542 oli vuonna 1983 valmistunut aerogeofysikaaliset matalalentokartat, ryhdyttiin malminetsinnän yksikön Pohjois-Suomen tutkimusryhmän esimiehen, geologi Olavi Aurasen toimeksiannosta Kuusamon liuskejaksolla hyväksi havaitun menetelmän soveltuvuutta testaamaan karttalehden 2542 laajoille geofysikaalisesti neutraaleilla Keski- ja Yläjatuli-ryhmien alueilla.

4 Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti. Tutkimuskohde Tattarakumpu on sama kuin kuvassa 2A Tattarakumpu 1. 4

5 5 TUTKIMUSSUUNNITELMA JA TUTKIMUSMENETELMÄT Tutkimusten suunnittelu alkoi Rovaniemellä Aurasen koolle kutsumassa työryhmässä, jossa hänen lisäkseen olivat mukana geologi Terho Koivisto geokemian osastosta, geologi Vesa Perttunen kallioperäosastosta, geofyysikko Pertti Turunen geofysiikan osastosta ja geologi Seppo Rossi malmiosastosta. Työryhmä käytti seuraavia karttalehden 2542 alueen karttoja: - mittakaavassa 1 : kallioperäkartta, - mittakaavassa 1 : peruskartan pienennös, aeromagneettinen harmaasävykartta, aeromagneettinen samanarvokäyräkartta, aerosähköinen reaalikomponentin samanarvokäyräkartta, aerosähköinen imaginaarikomponentin samanarvokäyräkartta. Malmiviitteiden etsimisessä rajauduttiin geofysikaalisesti neutraaleihin Keski- ja Yläja-tuli-ryhmien kiviin. Lisäksi erityinen tarkkaavaisuus kohdistettiin Nosan granodioriittimassiivin kontaktialueisiin. Tarkkailun kohteeksi valittujen alueiden geofysikaalinen informaatio analysoitiin mahdollisimman huolellisesti. Siitä pyrittiin erottelemaan ihmisen aiheuttamat indikaatiot, kuten sähkölinjojen ja asutuksen aiheuttamat johteet. Geologisista indikaatioista pyrittiin erottamaan savikoista aiheutuneet johteet ja eri kivilajityyppeihin liittyvät geofysikaaliset ominaispiirteet. Valintaperusteena suurimmalle osalle valittuja kohteita oli selvä ja rajallinen sähkömagneettinen anomalia. Muutamissa kohteissa samalla paikalla oli myös magneettisessa kartassa häiriö. Valituissa kohteissa magneettisella kartalla ei yleensä ollut anomaliaa. Siinä oli korkeintaan loiva gradientti. Tarkistamisen arvoisiksi arvioituja tutkimuskohteita löytyi 26. Tutkimuskohteet nimettiin niiden sijaintipaikan karttanimen mukaan. Niistä valtaosa sijoittuu Yläjatuli-ryhmään ja usein vielä sen yläosaan. Tutkimuskohteiden sijainti ja nimet ovat nähtävissä kuvan 2 kartassa A. Tutkimuskohteiden malminetsinnällisen merkityksen selvittäminen suunniteltiin toteutettavaksi kolmessa peräkkäisessä vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa kesän 1984 aikana oli tavoitteena suorittaa tutkimuskohteissa tunnusteleva geofysikaalinen maastomittaus sekä mahdollisten paljastumien havainnointi ja lohkare-etsintä. Tutkimusten toisessa vaiheessa suunniteltiin toteutettavaksi talven aikana koko alueen kattava maaperägeokemiallinen näytteenotto näytteenottotiheydellä 4 näytteenottopistettä neliökilometrillä. Tutkimusten kolmannessa vaiheessa tutkimuskohteittain määritettäisiin lisäselvitysten tarve tavoitteeksi asetettuun loppuarviointiin pääsemiseksi. SUORITETUT MALMITUTKIMUKSET JA NIIDEN TULOKSET Geofysikaalinen maastomittaus Kesällä 1984 kesäkuun puolivälin jälkeen aloitettiin tunnustelevaluontoiset profiilimittaukset slingramilla ja magnetometrilla. Niiden suunnittelusta, toteutuksesta ja tulosten raportoinnista vastasi geofyysikko Pertti Turunen (Turunen 1985). Mittausohjelmaa ei saatu päätökseen kesän aikana sateiden ja muiden kiireellisempien mittauskohteiden aiheuttamista keskeytyksistä johtuen. Puuttuvat mittaukset suoritettiin keväällä 1985.

6 Kuva 2. A) Tutkimusalueen litostratigrafiset yksiköt Perttusen (1983) mukaan ja malmipotentiaalitutkimuksen tutkimuskohteet. B) Moreenin hienolajitteen ( mm) kultapitoisuuksien samanarvokäyräkartta. Analyysitulokset ovat yhtä neliökilometria edustavista neljän näytteen yhdistetyistä näytteistä. 6

7 Mittaus suo ritettiin kaikkiaan 121 profiililta. Slingrammittauksen (kelaväli 60 m, taajuus 3600 Hz) profiilien yhteispituudeksi muodostui m ja mittauspisteiden kokonaismääräksi kpl. Magnetometrauksen profiilien yhteispituus puolestaan oli m ja mittauspisteiden kokonaismäärä kpl. Useiden kohteiden maanpintamittauksen tuloksissa näkyvät selvästi anomaaliset johteet (Turunen 1985). Niistä monet ovat luokiteltavissa mustaliuskeiden aiheuttamiksi. Joissakin kohteissa liian läheltä kulkevat sähkölinjat ovat asettaneet käytössä olleelle slingram-menetelmälle rajoituksia tai täysin estäneet sen. Tällaisilla paikoilla ei aina tullut selvyyttä siitä, onko sähkölinja lentoanomalian aiheuttaja vai onko sille geologistakin syytä (Turunen em.). Osaa kohteista ei slingrammittaus selvittänyt joko siitä syystä, ettei johteen ominaisvastus ollut riittävän matala tai siksi, että anomalian aiheuttaja on syvällä. Turunen (em.) esitti epävarmat kohteet mitattavaksi uudestaan VLF-R-menetelmällä, joka on sekä herkempi heikoille johteille että syvyysulottuvuudeltaan slingramia parempi. Niitä kohteita, joille ei ollenkaan päästy sähkölinjojen tähden, on myös mahdollista tutkia VLF-R:llä, koska VLF-R-menetelmä ei ole yhtä altis sähkölinjojen aiheuttamille häiriöille kuin slingram. Turusen (1985) tekemä arvio tunnustelevaluontoisen profiilimittausten tuloksista antoi aiheen täydentäviin VLF-R-mittauksiin useissa kohteissa. Täydentävä VLF-R-mittaus suoritettiin kesällä Perusteet täydentäviin mittauksiin ja niiden tuloksista tehdyt johtopäätökset on esitetty seuraavassa kohteittain Koivurovanjänkkä Jäänyt mittaamatta sähkölinjan vuoksi. VLF-R-mittaus (liite 1): Kyseessä olevien voimakkaiden johteiden aiheuttaja on todennäköisesti mustaliuske. Tutkimukset lopetettiin Tieksonjänkkä Läheisyydessä on sähkölinja. VLF-R-mittaus (liite 2): Tulokseksi saatiin voimakas johde, joka viittaa merisaveen. Tutkimukset lopetettiin Petäjämaa Mielenkiintoisuutensa vuoksi tarvitsee tarkistusmittauksia. VLF-R-mittaus (liite 3): Magneettisen anomalian päälle sijoittuu hyvä johde. Tutkimuksia päätettiin jatkaa Tattarakumpu 1 (ja Leveänmaanjänkkä): Sähkölinja on häirinnyt mittausta. VLF-R-mittaus (liite 4): Antaa johteen. Otetaan tarkemman selvityksen kohteeksi.

8 Leveänmaanjänkkä sijoittuu kohteiden Tattarakumpu 1 ja Uusijärvi väliin, keskivaiheille. VLF-R-mittaus (liite 5): Johteen aiheuttajana todennäköisesti savi. Tutkimuksia ei ollut aihetta jatkaa Tattarakumpu 2 (= Maapesänjänkkä): Suoritetaan tarkistusmittaus. VLF-R-mittaus (liite 6): Kahdesta mitatusta profiilista pohjoisempi leikkaa saven ja heikomman johteen kontakti. Eteläinen profiili on kokonaan heikomman johteen puolella. Tutkimukset lopetettiin Lautamaa Sähkölinja ja puhelinlinja ovat mahdollisesti häirinneet mittausta. VLF-R-mittaus (liite 7): Viidestä pohjois-eteläsuuntaisesta profiilista kaksi läntisintä on tavoittanut johteen. Tasavirtamittauksella johteen todettiin olevan pinnassa. Johde aiheutunee lannoitteista. Kohde on pellolla. Tutkimuksia päätettiin jatkaa Uusijärvi Kohde on erittäin mielenkiintoinen. Magneettinen anomalia on negatiivinen. VLF-Rmittaus (liite 8): Kohteessa on selvä johde, mutta vaihekulma käyttäytyy epämääräisesti. Tutkimuksia päätettiin jatkaa näytteenotolla tulkinnallisesti selkeimmästä kohdasta Lautakodanjänkkä Suoritetaan tarkistusmittaus. VLF-R-mittaus (liite 9): Mittaustulos vaikuttaa saven aiheuttamalta. Tutkimukset lopetettiin Palorova Jäänyt mittaamatta ajanpuutteen vuoksi. Kohteessa todettiin olevan sähkölinjoja ja puhelinlinjoja ristiin rastiin sekä yksi muuntaja. Tutkimukset lopetettiin Lintujänkkä Suoritetaan tarkistusmittaus. VLF-R-mittaus (liite 10): Johteen aiheuttajaksi osoittautui turvesuo, ei magneettista anomaliaa. Tutkimukset lopetettiin Välijänkä Jäänyt mittaamatta sähkölinjojen vuoksi. VLF-R-mittaus (liite 11): Tulos viittaa mustaliuskeeseen. Tutkimukset lopetettiin.

9 Mukanmaa 9 Suoritetaan tarkistusmittaus. VLF-R-mittaus (liite 12): Kohteessa on johde. Täydennetään mittausta talvikelillä slingramilla ja magnetometrilla Lammasjänkä 1 ja 2 Jääneet mittaamatta vaikeiden kulkuyhteyksien vuoksi. VLF-R-mittaus (liite 13): Tulos viittaa savikkoon. Tutkimukset lopetettiin Polvenjänkä Magneettisen anomalian pää on mielenkiintoinen. VLF-R-mittaus (liite 14): Tulos viittaa savikkoon. Tutkimukset lopetettiin. Kohteissa Pajujänkä (kl ), Vitsajänkä (kl ) ja Mukanmaa (kl ) tehtiin keväällä 1986 täydentävät slingram-mittaus, magnetometraus ja VLF-R-mittaus. Turusen arvio mittaustuloksista ja mittausprofiilit on esitetty liitteessä 15. Kallioperäkartoitus ja lohkare-etsintä Kallioperäkartoitus ja lohkare-etsintä kohdistettiin valittuihin tutkimuskohteisiin rajatuille alueille. Tehtävä saatiin suoritettua loppuun kesän 1984 aikana. Siinä minun (SIR) apunani olivat kesäapulaisina toimineet geologian opiskelijat Jaana Kalliomäki (JHK) ja Kaisa Männikkö (KHM). Kartoituksen tulokset kohteittain on esitetty kokonaisuudessaan karttalehdittäin 1 : mittakaavaisen jaotuksen mukaisessa numerojärjestyksessä erillisessä raportissa (Rossi 1984). Maastokartoituksen ja tunnustelevan maanpintamittauksen jälkeen lisämittauksia vaille jätetyissä kohteissa ei jatkotutkimuksia enää katsottu tarpeellisiksi joten tutkimukset niissä lopetettiin. Nämä kohteet luetellaan seuraavassa ja niistä esitetään samalla lyhyesti kartoituksen ja maanpintamittauksen yhteistulos. Tarkempi tulosten kuvaus on Rossin (1984) ja Turusen (1985) raporteissa Papinhuhta Johde selittyy paljastumasta tavatulla mustaliuskeella Pilkkaviita Johde selittyy paljastumasta tavatulla kiisupitoisella mustaliuskeella. Mustaliuskepaljastumahavainnon SIR näytteestä saatiin seuraavanlainen analyysitulos (analyysitilaus 39330): Co 11 ppm, Cu 112 ppm, Ni 68 ppm, Pb 30 ppm, Zn 180 ppm, Ag 0.7 ppm ja Au < 10 ppm.

10 Rökäsjärvi Suoraa havaintoa johteen aiheuttajasta ei saatu. Se oletettiin kuitenkin mustaliuskeen aiheuttamaksi Kivijärvi Kohteesta tavattiin paljastumana rikkikiisupirotteista tuffiittia. Sähkölinjat tekivät maanpintamittauksen alueella mahdottomaksi Keukonen Kohde on peitteinen. Johteen aiheuttajan tulkittiin olevan syvällä Varessaari Alue on peitteinen. Voimakas johde johtunee mustaliuskeesta Pukinjänkä Kohde sijaitsee suolla ja on peitteinen. Lisätutkimukset olisi tehtävä VLF-R:llä Jokiaho Kohde on peitteinen. Lisätutkimukset olisi tehtävä VLF-R:llä Saavanoja Kohde on täysin peitteinen. Slingramissa näkyy heikkoja johteita, jotka saattaisivat ulottua syvälle. Maaperägeokemiallinen kartoitus Näytteenotto Näytteenottoalueena oli koko karttalehti Tosin aika- ja resurssipulan vuoksi osakarttalehdet 01 ja 02 jäivät epätäydellisiksi. Näytteenottosuunnitelman laati Terho Koivisto. Näytteenoton pääosa toteutettiin talvella ja sitä täydennettiin keväällä Näytteenottoa ohjasi Koivisto asti ja siitä eteenpäin geologi Matti Äyräs. Äyräs on kirjoittanut näytteenotosta raportin (Äyräs 1986), josta seuraavassa esitetään tiivistelmä.

11 Näytteet otettiin tiheydellä 4 näytteenottopistettä neliökilometrillä. Näytteenottopisteet pyrittiin sijoittamaan mahdollisimman tasaiseen 0.5 x 0.5 km:n ruutuverkkoon. Jokaisesta näytteenottopisteestä pyrittiin saamaan pohjamoreeninäyte. Jos pohjalta saatiin rapakallionäyte, otettiin ylempää myös moreeninäyte. Jokaisesta näytteenottopisteestä otettiin kaksi osanäytettä. Maapeitteen paksuudesta riippuen ne olivat joko metrin välein vertikaalisuunnassa tai 5-10 metrin välein horisontaalisuunnassa. Osanäytteet yhdistettiin kentällä. Näytteenotto tapahtui läpivirtausterällä varustetulla polttomoottorikäyttöisellä Cobra-iskuporalla. Kartoitusnäytteenoton yhteydessä otettiin kahdella tutkimuskohteella, Lautamaa ( , kuva 1) ja Tattarakumpu 1 ( , kuva 1), näytteet tihennetysti. Tihennys kummassakin kohteessa merkitsi näytteenottoa neljältä linjalta 20 metrin pistevälillä pohjamoreenista. Kohteessa Lautamaa näytteenottopisteet ovat pohjois-eteläsuuntaisilla linjoilla Lautamaan pohjoispuolisella pellolla. Kohteessa Tattarakumpu 1 näytteenottopisteet ovat itälänsisuuntaisilla linjoilla maantien poikki Tattarakummun lounaispuolella. Kartoitusalueelta näytteitä otettiin kaikkiaan 4657 kpl. Näytteenoton pistenumeroja näytesarjat on esitetty liitteessä 16. Näytteenoton keskisyvyys oli 5.5 m. Karttalehden 2542 eri osakarttalehtien näytteenoton keskimääräisten syvyyksien vaihteluväli oli 4.2 m m. 11 Näytekäsittely ja analysointi Näytteet kuivattiin ja seulottiin. Hienolajite ( mm) analysoitiin kaikista näytteistä optisella emissiokvantometrilla (EKV) Otaniemessä. Atomiabsorptioanalyysia (AAS) varten yhdisteltiin kunkin neliökilometrin neljä näytettä yhteen. Näistä näytteistä analysoitiin Rovaniemen laboratoriossa liekki-aas:lla metallit: Co, Cu, Mn, Ni, Pb, Zn, Ag ja Mo sekä liekittömällä AAS:lla (grafiittiuuni) Au ja Pd. (Äyräs 1986). Tallennus ja tulostus Geokemiallisen kartoituksen kenttä- ja analyysitiedot on tallennettu Vax-tietokoneen magneettinauhalle (liite 16). Nauhaa säilytetään geologian tutkimuskeskuksen Pohjois-Suomen aluetoimistossa Rovaniemellä. EKV-analyysien tuloksista on piirretty alkuainekohtaiset symbolikartat luokiteltuina 10 pitoisuusluokkaan. AAS-analyysien tuloksista on myös piirretty symbolikartat luokiteltuna nyt 6 pitoisuusluokkaan. Aineistosta on mahdollista tuottaa monipuolisia, erilaisiin käyttötarpeisiin soveltuvia tulosteita. Tulkintaa Laajaa aineistoa on tulkittu vasta alustavasti. EKV-analyysiaineiston luokittelu 10 pitoisuusluokkaan ei anna selkeää kuvaa alueen geokemiallisesta luonteesta (Äyräs 1986). Kunnollista tulkintaa varten aineistoa olisikin vielä työstettävä. Kun tutkimuksen tässä vaiheessa ei ollut tullut esille selvää malminetsinnällistä viitettä, resurssien käytön painopistettä ryhdyttiin ohjaamaan muualle. Siitä johtuu tämän aineiston tulkinnan ja hyödyntämisen keskeneräisyys.

12 Seuraavassa käsiteltävistä EKV-analyysin tuloksista voidaan kuitenkin sanoa alkuaineyhdistelmän Ca-Mg ilmeisesti seuraavan kartoitusalueen dolomiittisia kiviä. Tähän yhdistelmään karttalehden alueella liittyvät alkuaineet Cr, Co, Ni. Ne viittaavat alueelta vielä tuntemattomiin emäksisiin tai ultraemäksisiin kiviin. (Äyräs 1986). Karttalehden alueella vallitsee vulkaniittien ja toisaalta myös mustaliuskeiden yhteydessä alkuaineyhdistelmä Ti-K-V-Ni-Cu-Zn-Pb-Fe. Karttalehden alueella Martimon muodostuman fylliittien ja mustaliuskeiden yhteydessä esiintyvät kohonneina pitoisuuksina Ti, V, Cr, Co, Ni, Cu, Zn, Pb ja Fe. Ilmeisesti juuri mustaliuske aiheuttaa metallipitoisuuksien merkittävän tason nousun. Se saattaa peittää alleen malminetsinnällisesti merkittäviä anomalioita. (Äyräs 1986). Vuoden 1987 aikana tehty yhdistettyjen näytteiden Au-määritys antoi mielenkiintoisen tuloksen. Kulta-anomaliat on rajattu samanarvokäyrillä kuvan 2 kartassa B. Korkein Au-pitoisuus on 250 ppb. Kultapitoisuuksia, jotka ovat 20 ppb tai suurempia on karttalehden alueella 11 kpl. Kulta-anomaliat näyttävät sijoittuvan Jatuli-ryhmän ja Kalevaryhmän rajapinnan yhteyteen. Niiden malminetsinnällistä merkitystä ei ole tutkittu. 12 Porakonekairaus Petäjämaa Porakonekairauksella tarkistettiin tutkimuskohteet Uusijärvi (kl ) ja Petäjämaa (kl ). Kumpaankin kohteeseen kairattiin 5 reikää mittausprofiiliin geofysikaalisen anomalian poikki. Kuvan 2 kartan A mukaan Uusijärvi sijoittuu Yläjatuli-ryhmän kivien yhteyteen kun taas Petäjämaa on Kaleva-ryhmän kivien yhteydessä. Uusijärvi Uusijärvellä aerogeofysikaalisen matalalennon sähköinen anomalia on samanmuotoinen magneettisen anomalian rakenteen kanssa. Tämä ilmenee myös maastomittauksessa. Siinä selkeän johteen anomalian kanssa samalla kohdalla selvä magneettinen negatiivinen kenttä. Slingramin anomalia on aika voimakas, muttei liian intensiivinen ollakseen välttämättä grafiitin aiheuttama. Anomalian muoto on kaikilla linjoilla hyvin samankaltainen. Länsipäästä mittaus jää vähän auki, mutta tuskin häiriö kauas jatkuu. Kohteessa voidaan kairata näilläkin mittaustiedoilla. (Turunen 1985). Vahvimpaan maanpintamittauksen sähköiseen anomaliaan kairattiin sadan metrin matkalle pystyreiät R01 - R05 neljännelle mittauslinjalle lännestä katsottuna (liite 17). Reikien yhteispituus oli m. Siitä maata on m. Emäksinen lähes rakenteeton vulkaniitti etelässä ja tuffiittinen vihreäkivi pohjoisessa rajaavat väliinsä lievästi grafiittipitoisen fylliitin. Reikäraportit on esitetty liitteessä 18. Petäjämaa Petäjämaassa on aerogeofysikaalisella matalalentokartalla pieni erillinen sähköinen anomalia ja sen yhteydessä magneettinen häiriö. Maanpintaslingramissa on aika voimakas anomalia, johon lähes yhtyy magneettisen maanpintakartan anomalia

13 Magneettinen anomalia on hieman siirtynyt etelään sähköiseen anomaliaan nähden. Sekä slingramin että magneettisen mukaan kaade on lähes pysty. Slingram-mittaus on kaakkoisosasta hieman keskeneräinen. Kuitenkin häiriö on rajattu ja kairaaminen käy näidenkin mittausten avulla. (Turunen 1985). Maanpintamittauksessa rajattuun sähköiseen anomaliaan vajaan sadan metrin matkalle sijoitettiin pystyt reiät R06 - R10 lännestä katsoen neljännelle mittauslinjalle (liite 19). Reikien yhteispituus oli m. Siitä maata on m. Johde selittyy kairauksella tavoitetulla grafiittifylliitillä (mustaliuskeella). Sen eteläpuolelle sijoittuva tuffiittinen vihreäkivi selittää magneettisen anomalian. Erikoisuutena tavattiin edellisten yhteydestä arkoottinen kiillekvartsiitti ja kvartsiittikannatteinen konglomeraatti, jossa pallosina ovat dolomiitti ja kvartsiitti. Reikäraportit on esitetty liitteessä LOPPUPÄÄTELMÄT JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuskohteista suurimmalle osalle valintaperusteena oli aerogeofysikaalisella matalalentokartalla esiintyvä selvä ja rajallinen sähkömagneettinen anomalia. Muutamissa kohteissa sen yhteyteen liittyi myös häiriö magneettisella kartalla. Maanpintamittaus slingramilla ja magnetometrilla ei varsinaisesti antanut uutta tietoa tutkimuskohteiden geofysikaalisista piirteistä. Sen merkitys korostui sähkömagneettisten ja magneettisten häiriöiden täsmällisessä paikantamisessa ja mahdollisuudessa tarkemmin tulkita niiden aiheuttajia. Normaalin kallioperäkartoituksen keinot tutkimuskohteissa osoittautuivat anniltaan vaatimattomiksi. Kohteet olivat yleensä peitteisiä, sijoittuivat soille ja kosteikkoihin ja olivat jo siitäkin syystä vähälohkareisia. Muutamissa kohteissa kuitenkin voitiin suoraan kallioperähavainnoinnilla todeta sähkömagneettisen kentän anomalian aiheuttajaksi mustaliuske. Joissakin peitteisissä kohteissa maanpintamittauksen tuloksista voitiin arvioida johteen olevan syvällä tai tulkita suurella todennäköisyydellä sen liittyvän mustaliuskeeseen. Useissa kohteissa todettiin tarpeelliseksi täydentää maanpintamittausta VLF-R-menetelmällä. Maaperägeokemiallisen kartoituksen EKV-määritykset eivät ainakaan alustavasti näyttäisi antavan malmitutkimuksia kohdentamaan ohjaavaa tulosta. Kunnollinen analyysitulosten tulkinta on tosin vielä suorittamatta. Yhdistettynä yhtä neliökilometriä edustavien näytteiden Au-määritykset sitävastoin antavat selvästi viitteellisen tuloksen (kuva 2). Sen malminetsinnällisen merkityksen selvittäminen on kuitenkin vielä tekemättä. Tarkempaan selvitykseen 26 tutkimuskohteesta karsiutui 7 kohdetta (kuva 1), joista geofysikaalisten indikaatioitten aiheuttajien varmistus vietiin loppuun asti vain kohteissa Uusijärvi ja Petäjämaa. Niissä porakonekairauksella saatiin selitys sähköisille ja magneettisille anomalioille. Kohteissa Lautamaa ja Tattarakumpu 1 viimeisenä toimena tehtiin geokemiallisen maaperäkartoitusnäytteenoton yhteydessä tihennetty näytteenotto. Näytteet on vain analysoitu EKV:lla ja tutkimustoimet ovat jääneet siihen. Kohteissa Mukanmaa, Pajujänkä ja Vitsajänkä viimeinen toimenpide on ollut täydentävä maanpintamittaus slingram-menetelmällä, magnetometrilla ja VLF- R-menetelmällä. Mittaustulokset on tulkittu, mutta päätöstä tulosten hyödyntämisestä ei ole tehty. Osa tutkimusten ensimmäisen vaiheen

14 jälkeen hylätyistä kohteista jätettiin kokonaan vaille todellista selvitystä geofysikaalisten häiriöitten aiheuttajista. Tutkimusaineisto on osittain täysin täyttänyt tehtävänsä. Huomattava osa aineistosta on kuitenkin ollut vajaakäytössä. Tätä osaa aineistosta tulisi jatkossa hyödyntää tavalla tai toisella. 14 geologi Seppo Rossi LIITTEET 1. Q 24.32/ /1985/1 Koivurovanjänkkä, Tornio. VLF-R-profiilikartta. 1 : Q 24.32/ /1985/6 Tieksonjänkkä, Tornio. VLF-R-profiilikartta. 1 : Q 24.32/ /1985/1 Petäjämaa, Tornio. VLF-R-profiilikartta. 1 : Q 24.32/ /1985/3 Tattarakumpu 1, Tornio. VLF-R-profiilikartta. 1 : Q 24.32/ /1985/5 Leveänmaanjänkkä, Tornio. VLF-R-profiilikartta. 1 : Q 24.32/ /1985/4 Tattarakumpu 2 = Maapesänjänkkä, Tornio. VLF-Rprofiilikartta. 1 : Q 24.32/ /1985/2 Lautamaa, Tornio. VLF-R-profiilikartta. 1 : Q 24.32/ /1985/1 Uusijärvi, Tornio. VLF-R-profiilikartta. 1 : Q 24.32/ /1985/2 Lautakodanjänkkä, Tornio. VLF-R-profiilikartta. 1 : Q 24.32/ /1985/1 Lintujänkkä, Tornio. VLF-R-profiilikartta. 1 : Q 24.32/ /1985/1 Välijänkkä, Tervola. VLF-R-profiilikartta. 1 : Q 24.32/ /1985/3 Mukanmaa, Tervola. VLF-R-profiilikartta. 1 : Q 24.32/ /1985/2 Lammasjänkä, Tervola. VLF-R-profiilikartta. 1 : Q 24.32/ /1985/1 Polvenjänkä, Tervola. VLF-R-profiilikartta. 1 : 4000.

15 Selostus Peräpohjola liuskealueen geofysikaalisista mittauksista Pertti Turunen - Tekstiosa ja seuraavat kartat mittakaavassa 1 : 4000: - Q 24.32/ /1986/1 Pajujänkä, Tervola. VLF-R-profiilikartta. - Q 24.11/ /1986/1 Pajujänkä, Tervola. Sähköinen profiilikartta. - Q 22.13/ /1986/1 Pajujänkä, Tervola. Magneettinen profiilikartta. - Q 24.11/ /1986/1 Vitsajänkä, Keminmaa. Sähköinen profiilikartta. - Q 24.32/ /1986/1 Vitsajänkä, Keminmaa. VLF-R-profiilikartta. - Q 22.13/ /1986/1 Vitsajänkä, Keminmaa. Magneettinen prof.kartta. - Q 24.11/ /1986/1 Mukanmaa, Tervola. Sähköinen profiilikartta. - Q 22.13/ /1986/1 Mukanmaa, Tervola. Magneettinen profiilikartta. 16. Kartoitusnäytteiden näytesarjat tiedostosta Y2542.ekv Uusijärvi. Porakonekairausreikien R01 - R05 sijaintikartat. - Topografisen kartan kopio - Aerosähköisen kartan reaali- ja imaginaarikomponentti ja aeromagneettinen kartta. 1 : Q 24.1/ /1985/3 Uusijärvi. Sähköinen profiilikartta. 1 : Q 22.13/ /1985/3 Uusijärvi. Magneettinen prof.kartta. 1 : Uusijärvi. Porakonekairausraportit M 52.5/2542/86/R01 - R Petäjämaa. Porakonekairausreikien R06 - R10 sijaintikartat. - Topografisen kartan kopio - Aerosähköisen kartan reaali- ja imaginaarikomponentti ja aeromagneettinen kartta. 1 : Q 24.1/ /1985/3 Petäjämaa. Sähköinen profiilikartta. 1 : Q 22.13/ /1985/3 Petäjämaa. Magneettinen prof.kartta. 1 : Petäjämaa. Porakonekairausraportit M 52.5/2542/86/R06 - R10. LIITTYY Uusijärvi. Porakonekairausprofiilit M52.7/2542/86/R01 - R Petäjämaa. Porakonekairausprofiilit M52.7/2542/86/R06 - R10.

16 16 LÄHDEVIITTEET Pankka, H., Puustinen, K. ja Vanhanen, E., Kuusamon liuskealueen kultakoboltti-uraaniesiintymät. Tutkimusraportti 101. Geologian tutkimuskeskus. Perttunen, V., Suomen geologinen kartta 1: Kallioperäkartta. Lehti , Karunki. Geologian tutkimuskeskus. Perttunen, V., Peräpohjan eteläosan geologia. Julkaisematon raportti K/1983/2 ja lisensiaattityö. Geologian tutkimuskeskus. Perttunen, V., Peräpohjan alueen vulkaniitit. Lapin vulkaniittiprojektin raportti. Tutkimusraportti 92. Geologian tutkimuskeskus. Perttunen, V., Kemin, Karungin, Simon ja Runkauksen kartta-alueiden kallioperä. Suomen geologinen kartta 1: Kallioperäkarttojen selitykset. Lehdet 2541, , 2543 ja Geologian tutkimuskeskus. Rossi, S., Peräpohjan liuskealueella karttalehden 2542 rajaamalle alueelle suunnitellut malminetsintätoimet ja kesän 1984 maastotutkimukset. Julkaisematon raportti M 19/2542/-84/1/10, Geologian tutkimuskeskus. 43 s. 2 liitettä. Turunen, P., Perä-Pohjan liuskealueen geofysikaaliset tunnustelumittaukset. Julkaisematon raportti Q 19/2542/20.1/1985/1, Geologian tutkimuskeskus. 13 s. 71 liitettä. Äyräs, M., Peräpohjan liuskealueen (kl Karunki) malminetsintätoimet, geokemian osuus, hanke S/84/402/Karunki. Julkaisematon raportti S/41/2542/1/ s.

17

18

19

20

21

22

23

24

25

26

27

28

29

30

31

32

33

34

35

36

37

38

39

40

41

42

43

44

45

46

47

48

49

50

51

52

53

54

55

56

57

58

59