Valtion valokuvataidetoimikunta Dn:o TKT 4/591/2010 PL 293, Helsinki

Transkriptio

1 Valtion valokuvataidetoimikunta Dn:o TKT 4/591/2010 PL 293, Helsinki Opetus- ja kulttuuriministeriö Viite lausuntopyyntönne nro 17/010/2010 HALLITUKSEN ESITYS LAIKSI TAITEEN EDISTÄMISKESKUKSESTA Valtion valokuvataidetoimikunta on käsitellyt kokouksessaan hallituksen esitystä laiksi taiteen edistämiskeskuksesta ja katsoo, että esitys on hylättävä ja palautettava valmisteluun. Valokuvataidetoimikunta pitää hallituksen lakiesitystä monilta osin puutteellisesti valmisteltuna ja toimeenpanokelvottomana. Esitys on myös keskeisiltä osin vastoin aikaisemmin tehtyjä esityksiä, selontekoja ja strategioita. Siinä on perustavaa laatua olevia epäkohtia, jotka johtavat suomalaisen taidepolitiikan tähänastisten periaatteellisten kulmakivien arm's length -periaatteen ja vertaisarvioinnin romuttumiseen tavalla, jota on vaikea korjata. Hallituksen esityksessä painottuu hallinnon näkökulma ja siinä unohdetaan taiteentekijöiden edut. Valtion jakamiin taiteen tukiin tai taidepolitiikkaan ei ole syytä puuttua sillä perusteella, että Taiteen keskustoimikunnan hallinnollisessa rakenteessa on parannettavaa. Taiteen tukirakenteisiin ja taidepolitiikkaan puuttuminen on laajakantoinen kysymys, joka tulee ratkaista itseisarvoisesti, ei kytkyratkaisuna hallinnollisten toimien kanssa. Lakiesityksessä pitäisi olla lähtökohtana Taiteen keskustoimikunnan kehittäminen taiteen kenttää palvelevaan, avoimempaan, nykyaikaiseen muotoon, joka samalla kehittäisi myönteisesti taiteen perusoikeuksien toteutumista ja taiteen saatavuutta ja saavutettavuutta. Keskeisiä epäkohtia esityksessä ovat: Valtion taidetoimikuntien lukumäärän supistaminen ja niiden yhdistäminen viideksi toimikunnaksi sekä jaostojen lakkauttaminen. Tästä seuraa vertaisarviointiperiaatteen vaarallinen ohentuminen ja syvällisen asiantuntemuksen katoaminen toimikuntien työssä. Erityisesti tämä koskee kaavailtua visuaalisten taiteiden toimikuntaa. Arm's length -periaatteen katoaminen Johtokunnan/hallituksen puuttuminen hallintorakenteessa ja taloudellisen, strategisen ja toimeenpanovallan keskittyminen (poliittisesti valitulle) johtajalle Taiteen edistämiskeskukselle ja toimikunnille tulisi passiivisempi rooli taiteen edistämisessä Maakuntien liitoille jo annetun nimitysoikeuden aiheuttama syvällisen taiteellisen asiantuntemuksen katoaminen alueellisissa taidetoimikunnissa

2 PERUSTELUT Hallinnollinen rakenne - johtaja ja toimikunnat Lain valmistelussa ja lakiesityksen laatimisessa on jätetty kysymättä, mikä on taiteen edistämiskeskuksen ja taidetoimikuntien tärkein rooli. Keskeistä olisi pohtia, halutaanko niistä tehdä apuraha-automaatteja vai taidepoliittisia vaikuttajia vai kenties molempia. Taiteen keskustoimikunnassa vuonna 2009 tehdyssä esityksessä valtion taidetoimikuntajärjestelmän kehittämisestä korostetaan taidetoimikuntalaitoksen taidepoliittisen strategiatyön merkitystä. Samaa korostetaan Opetus- ja kulttuuriministeriön strategiassa. Hallituksen esityksessä esitetyssä mallissa valta keskittyisi poliittisin perustein valitulle Taiteen edistämiskeskuksen johtajalle, joka tekisi yksin kaikki suuret linjauspäätökset, mm. päättäisi määrärahojen jaosta, budjetista ja valtion avustuksista ne tulisivat enää vain lausunnolle toimikuntiin. Jos kehitys on tällainen, on syytä huolestua siitä, miten koko organisaatio voi käydä keskustelua ja oikeasti aktiivisesti edistää taiteen kenttää, kun nykyinen luottamuselin Taiteen keskustoimikunta tai sitä vastaava johtokunta puuttuu kokonaan. Valokuvataidetoimikunta katsoo, että Taiteen edistämiskeskuksen organisaatioon tulisi kuulua nykyisen muotoinen johtokunta (Taiteen keskustoimikunta), jolla olisi mahdollisuudet taiteiden väliseen keskusteluun ja tulevaisuuden suuntalinjojen visiointiin sekä luoda strategiat, joihin onnistunut ja dynaaminen taiteen edistämistoiminta perustuu. Suuri ongelma lakiehdotuksessa on myös se, että se tekisi taidetoimikuntalaitoksesta aiempaa passiivisemman toimijan käytännössä pelkän rahanjakokoneiston. Toimikuntien tehtävä Suomen taiteen edistämisessä unohdetaan täysin. Tällainen muutos on outo siinäkin valossa, koska Taiteen keskustoimikunnan esityksessä vuodelta 2009 esitetään, että organisaatiota on syytä kehittää aktiivisempaan ja kentän kanssa keskustelevampaan suuntaan aidoksi taiteen kehittämiskeskukseksi! Opetus- ja kulttuuriministeriön Taiteen keskustoimikunnalta pyytämässä esityksessä tavoitteiksi asetetut arvot avoimuus ja läpinäkyvyys katoavat kokonaan, mikäli esitys hyväksytään tällaisenaan. Visuaalisten taiteiden toimikunta ja vertaisarvioinnin periaate Uuden mallin myötä vertaisarviointiperiaate rapautuu ja syvällinen asiantuntemus toimikunnissa vähenee, kollektiivinen päätöksenteko korvautuu harvainvallalla ja lisäksi jääviysongelmat kasvavat. Lakiesitys perustuu suurelta osin Berndt Arellin johdolla Taiteen keskustoimikunnassa vuonna 2009 tehtyyn esitykseen valtion taidetoimikuntajärjestelmän kehittämisestä, jossa todetaan, ettei taidetoimikuntarakenteeseen tulisi puuttua. Myös muissa taiteen edistämistä pohtineissa selvityksissä, kuten Visuaalisten alojen taidepoliittisessa ohjelmassa, päädytään nykyisten toimikuntien säilyttämiseen. Ilman perusteluja ja selvitysten vastaisesti käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä kuitenkin ehdotetaan, että taidetoimikuntia yhdistämällä ja jaostoja lakkauttamalla luotaisiin viisi laaja-alaista valtion taidetoimikuntaa. Eniten uudistuksesta kärsisivät visuaaliset taiteet (valokuvataide, elokuvataide, kuvataide, mediataide, kuvittajat ja sarjakuvataide), jotka hallituksen esityksessä ehdotetaan koottavaksi samaan Visuaalisten taiteiden toimikuntaan. Mitä erilaisimmat visuaaliset taiteet niputtuisivat

3 yhdeksi taiteenalaksi, vaikka muu taiteen kenttä (koulutus, tutkimus, aluekeskukset, erikoismuseot, jne.) Suomessa ja maailmalla ehdottomasti jakautuvat toisistaan eroaviin taiteenlajeihin. Kun edellä mainittujen taiteenalojen olemassa olevissa valtion taidetoimikunnissa ja jaostoissa tukien myöntämisestä ja asiantuntijalausuntojen tekemisestä vastaa noin 35 omien alojensa asiantuntijaa, suunnitellussa Visuaalisten taiteiden toimikunnassa samasta työstä vastaisi 14 asiantuntijaa. Valtion valokuvataidetoimikunta pitää mahdottomana organisaatiota, jossa noin puolet valtion taidetoimikunnille tulevista hakemuksista käsiteltäisiin visuaalisten taiteiden toimikunnassa ja toinen puoli hakemuksista jakautuisi neljälle muulle taidetoimikunnalle. Hallituksen esityksen perusteluissa mainittu tarve johdonmukaistaa toimikuntarakennetta siksi, että "taiteiden väliset raja-aidat ovat madaltuneet", ei riitä perusteluksi näin kattaville ja syvällisille muutoksille. Sen sijaan esitetty viiden taidetoimikunnan malli voi johtaa taiteiden välisen luontevan rajankäynnin vähenemiseen, rajojen tiukentumiseen ja suurempiin väliinputoajamääriin kuin aiemmin. Eri taiteenalat noudattavat aivan erilaisia toiminnan tapoja eivätkä siten ole lähtökohtaisestikaan vertailukelpoisia toistensa kanssa. Suomalaisessa apurahajakokäytännöissä vertaisarvioinnin periaate on suuresti arvostettu ja kunnioitettu ja sitä kiitellään laajasti kansainvälisestikin. Vaikka hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että vertaisarviointiperiaate tulisi säilyttää, hallituksen esityksen toteuttaminen tarkoittaisi vertaisarviointijärjestelmän romuttumista etenkin valokuvataiteen, elokuvataiteen, kuvataiteen, mediataiteen, sarjakuvataiteen ja kuvittamisen osalta. Hallituksen esityksen mukaisessa toimintamallissa Visuaalisten taiteiden toimikunnassa päätöksiä tekisivät ja asiantuntijalausuntoja laatisivat ihmiset, joilla on asiantuntijatietoa vain omalta taiteenalueeltaan, mutta heiltä kuitenkin vaadittaisiin kannanottoa myös muiden toimikunnan alojen apurahapäätöksissä. Esimerkiksi valokuvataiteen apurahoista päättäisivät pääasiassa muiden alojen toimijat ja asiantuntijat. Visuaalisten taiteiden toimikunnan 14 jäsenestä vain ehkä kaksi olisi valokuvan asiantuntijoita nykyisten yhdeksän sijasta. Vertaisarvioinnista ei tässä tapauksessa voida puhua. Käytännössä toimikunnan työ olisi mahdotonta järjestää niin, että hakijoiden oikeusturva olisi taattu. Tällaisessa mallissa sekä valokuvan että muiden visuaalisten taiteiden osalta apurahoja todennäköisesti myönnettäisiin sellaisille taiteilijoille, joilla on laajin tunnettuus julkisuudessa ja yli taiteenalojen rajojen oman kentän ulkopuolella, mikä yleensä saavutetaan vuosien viiveellä. Tunnettuus ei välttämättä tarkoita korkeatasoisinta taidetta. Menetelmä vaikeuttaisi ennen kaikkea uusien tekijöiden pääsyä valtion taiteilijatuen piiriin, koska tällaisessa kuuluisuuteen perustuvassa järjestelmässä uransa alussa olevien olisi vaikea saada tukea. Heistä osa on kuitenkin tulevaisuuden suuria nimiä jos heitä osataan tukea jo alkuvaiheessa. Esimerkiksi valokuvataiteen osalta tällaista asiantuntemusta omaavat vain ne valokuva-asiantuntijat, jotka sinnikkäästi seuraavat oman taiteenalansa tapahtumia ja tekijöitä laaja-alaisesti sekä Suomessa että kansainvälisesti. Tämä työ tapahtuu kokonaan toimikuntatyön ulkopuolella, valokuvataiteen maailmassa Suomessa ja ulkomailla. Asiantuntemuksen katoaminen suunnitellussa supertoimikunnassa koskee kaikkia siihen kaavailtuja taiteenaloja. Laajemmin ajatellen fragmentoitunut toimikunta-asiantuntijuus lisäisi toimikunnan sisällä tapahtuvaa valtapeliä ja politikointia sekä korostaisi valmisteluprosessin osuutta päätöksenteossa. Hallituksen esitys huonontaa taiteilijan asemaa ja tuensaamisen periaatteita myös siirtämällä vastuuta valmistelevalle virkamieskoneistolle. Hallituksen esityksen mukaan toimikunnissa asiat ratkaistaisiin esittelystä, mikä tarkoittaa, että päätökset valmisteltaisiin asiantuntijatoimikunnan ulkopuolella. Tämäkään ei missään mielessä edistä hyvää ja avointa asiantuntijuuteen ja vertaisarviointiin perustuvaa päätöksentekokulttuuria.

4 Esitämme, että valtion taidetoimikunnat säilytetään nykyisellään (9 kpl), ja että mediataiteen, sirkustaiteen ja lastenkulttuurin jaostot samoin jatkavat toimintaansa. Myös residenssijaoston toiminnan jatkuminen on taattava. Toimikuntien tehtäviin olisi myös lisättävä järjestöavustusten jako. Toimikuntien jäsenille tulisi maksaa samanlainen korvaus heidän tekemästä työstä kuin Suomen Akatemiassa maksetaan. Alueelliset taidetoimikunnat Hallituksen esityksen mukaan alueellisten taidetoimikuntien määrä ei vähene. Tärkeää on, että lakiesityksen myötä ei myöskään alueellisten taidetoimikuntien toimistojen määrä vähene. Ilman pitkäjänteistä ja alueella läsnä olevaa virkamiestyötä alueellinen taiteen edistäminen ei toteudu. Valokuvataidetoimikunta luottaa siihen, että hallituksen lakiesitys tähtää taidetoimikuntalaitoksen vahvistamiseen valtakunnallisena kokonaisuutena ja alueellisen taidehallinnon vahvistamiseen samaan tapaan kuin OKMn strategiassa määritellään ja mitä Taiteen keskustoimikunta esitti vuonna Hallituksen esityksen mukaan maakuntien liitot nimittäisivät jäsenet alueellisiin taidetoimikuntiin. Maakuntaliitot ovat kuitenkin poliittisia järjestöjä, jotka eivät omaa lainkaan taiteen asiantuntemusta ja ne tuskin pystyisivät nimittämään toimikuntiin lakiesityksessä vaadittuja taiteenalojen korkeatasoisia asiantuntijoita. Sen sijaan maakuntaliittojen oikeus ehdottaa ja päättää taidetoimikuntien jäsenistä edesauttaa toimikuntien politisoitumista ja taiteen syvällisen asiantuntemuksen katoamista alueellisista taidetoimikunnista. Yksi taiteen monista tehtävistä on kritisoida vallitsevaa yhteiskuntaa ja olla yhteiskunnan sosiaalista hyvinvointia ja demokraattisuutta peilaavaa puoluepoliittisen keskustelun ulkopuolella olevaa toimintaa. Tässä valossa on kyseenalaista, että puoluepoliittisesti nimitetty toimikunta voisi tehdä tukipäätöksiä, jotka mahdollistaisivat yhteiskuntaa kommentoivan taiteen tukemisen. Alueellisten taidetoimikuntien jäsenten nimitysoikeus tulee mielestämme ehdottomasti siirtää pois maakuntien liitoilta ja antaa se valtioneuvoston hoidettavaksi samalla tavalla kuin Taiteen edistämiskeskuksen toimikuntien nimeäminen. Taideteostoimikunnan sijoittaminen Valtion taidemuseoon Lakiesityksessä ehdotettu valtion taideteostoimikunnan siirto Taiteen keskustoimikunnasta Valtion taidemuseon alaisuuteen voi myös olla ongelmallista. Näillä kahdella toisistaan erillään olevilla toimijoilla on erilaiset toimintaperiaatteet ja lähtökohdat kokoelmien kartuttamisessa sekä erilaiset olosuhdevaatimukset teosten säilyttämisessä. Hallituksen esitys perustelee siirtoa nimenomaan kokoelman hoidon ja säilyvyyden kannalta. Resursseja ei kuitenkaan olla lisäämässä, vaikka siirrosta aiheutuisi Valtion taidemuseolle mittavia konservointiin liittyviä kustannuksia. Myös on huomattava, että taideteostoimikunnan tehtävä on hankkia uutta taidetta. Jos hallituksen esitys menee tällaisenaan läpi, vaarana on, että uuden taiteen hankkiminen vähenee resurssien kohdentuessa kokoelmien hoitoon museonäkökulmasta. Myöskään kilpailut, joita taideteos-toimikunta on järjestänyt julkisten teosten hankkimiseksi, eivät kuulu Valtion taidemuseon toimialaan.

5 Tutkimus Taiteen edistämistyössä taidetoimikuntalaitos tarvitsee omaa, riippumatonta tutkimustyötä. Tutkimustoiminnan yhteistyötä mm. Cuporen kanssa tulisi kehittää Taiteen keskustoimikunnan esityksen mukaisesti. Mikäli Taiteen keskustoimikunnan tutkimusyksikkö siirretään Cuporeen, pelkona on, että nykyisellään riippumattomasta tutkimuksesta tulee keskusjohdettua tilaustutkimusta. Tätä ei voi pitää moniarvoisen tutkimusyksikön tutkimusetiikan kannalta kestävänä tilanteena. Nimilyhenne Valokuvataidetoimikunta katsoo myös, että Taiteen edistämiskeskukselle ehdotettu nimilyhenne Taike viittaa liikaa Taideteollisen korkeakoulun nimilyhenteeseen Taik ja tulee aiheuttamaan sekaannuksia. LOPUKSI Hallituksen halu uudistaa lakia taiteen edistämisen järjestelystä /328, lakia taiteilijaprofessorin viroista ja valtion taiteilija-apurahoista /734, lakia valtion taidemuseosta /566 sekä asetusta taiteilijaprofessorin viroista ja valtion taiteilijaapurahoista /845 voi kuitenkin olla perusteltua hallinnolliselta näkökannalta. Voimassaolevia lakeja on useaan otteeseen tarkenneltu ja lisäksi ajatus nykyistä itsenäisemmästä Taiteen edistämiskeskuksesta on perusteltu. Sen sijaan edellä mainittujen lakien ja asetusten muuttaminen sisällöllisesti siten, että taiteen tukemiseen ja apurahojen jakamiseen sekä toimikuntarakenteeseen ja valtion taideteostoimikunnan asemaan puututtaisiin keskeisesti, on hallituksen esityksen ehdottamassa muodossa käsittämätön. Nykyisellään voimassa olevat lait ja asetukset seikkaperäisesti määräävät taiteilija-apurahoista ja toimikunnista ja ne ovat ajantasaisia ja hyviä sisällöiltään. Niihin ei sisällöllisesti tarvita muutoksia vain joitakin selkeytyksiä. Annamme mielellämme lisää asiantuntijatietoa omalta alaltamme taidetoimikuntalaitosta koskevien lakiesitysten jatkovalmistelussa. Tuovi Hippeläinen puheenjohtaja Seppo Kauhanen sihteeri